Nuoret säästäjät tarvitsevat motivaattoreita

LAMK Pro, Muut

Nykypäivänä monella on pyrkimyksenä saada rahaa säästettyä. Nuorilla taloudenhallinta on vaihtelevaa ja jotkut pystyvät säännöllisesti säästämään säästötilille, kun toiset taas eivät. Tämä on yksilökohtaista, koska osalla bruttotulot ovat suuremmat kuin toisella. Toinen säästää tulevaisuutta varten pahanpäivän varalle, kun toinen taas aloittaa asuntosäästämisen hyvissä ajoin. Jokaisella säästäjällä on eri motivaattori, joka aiheuttaa kipinän omalle säästökäyttäytymiselle.

Kirjoittajat: Janne Löfberg ja Sariseelia Sore

Motivaattorit nuoren säästäjän arjessa

Pankit ovat pyrkineet motivoimaan nuoria säästämään tekemällä sen helpoksi. Pankit tarjoavat helppoja väyliä sekä rahan tallettamiselle että sijoittamiselle. Näitä palveluita on tänä päivänä tarjolla sekä internetissä että mobiilissa. Säästäjän on mahdollista säästää esimerkiksi perinteiselle korkotilille tai ensiasunnon ostajana asuntosäästöpalkkio-tilille (ASP-tili). Tämän tilin tarkoituksena on tasainen säästäminen asunnon ostoa varten. Säästäjä tekee pankin kanssa sopimuksen ja säästää säännöllisesti tietyn määrän rahaa tililleen sovitun ajanjakson ajan. Yleisesti tavoite on säästää 10 % asunnon kauppahinnasta. Kun tavoite on saavutettu, pankki lainaa lopun kauppahinnasta. (Nordea Bank AB 2018.)

Sijoittaminen on yksi tapa säästää. Tämä tarkoittaa, että rahaa sijoitetaan kohteeseen, jotta se kasvaisi korkoa. Mitä enemmän rahaa voi sijoittaa, sitä suurempaa tulosta sen on mahdollista tuottaa ajan kanssa. Tyypillisiä sijoittamisen muotoja ovat osakesijoittaminen ja rahastosäästäminen. Osakkeilla käydään kauppaa päivittäin pörssissä, mikä on sähköinen markkinapaikka. Suurimmat pörssikaupat käydään ammattilaisten välillä. Rahastomuotoja on erilaisia, on olemassa osake-, korko- ja yhdistelmärahastoja. Eri rahastomuotojen riskitaso poikkeaa toisistaan. Riski ja tuotot kulkevat käsi kädessä, toisin sanoen, mitä suurempia tuottoja odotetaan, sitä suuremmat ovat myös riskit hävitä sijoituksia. (Haavisto 2015.) Yksi sijoitusmuoto on eläkesäästäminen. Asiakas säästää säännöllisesti sijoittamalla riskitasoltaan itselleen sopivaan asiantuntijan hoitamaan sijoituskoriin. Eläkesäästämisen tarkoituksena on säästää työaikaisesta tulosta siten, että säästöjä olisi käytettävissä eläkeaikana. (Finanssivalvonta 2017.)

Digitaalinen tekniikka nykypäivän säästämisessä

Digitalisaatio on tuonut markkinoille monia uusia teknisiä laitteita ja ohjelmia. Digitalisaatio on vaikuttanut myös pankkialalla, jossa sitä on hyödynnetty palveluissa ja järjestelmissä jo kauan. Uusin aluevaltaus on mobiilipalvelut, joilla asiointi pyritään tekemään erittäin helpoksi. Esimerkiksi laskujen maksamisesta on tehty mobiilisti nopeaa ja yksinkertaista. Lisäksi pankkien mobiilipalveluissa on usein myös chat-palvelu, jonka avulla saa helposti yhteyden pankin asiakaspalveluun. Varsinkin nuorille, jotka käyttävät puhelinta jatkuvasti, on helppo hoitaa pankkiasiat mobiililla, vaikkapa bussissa koulumatkalla. (Poutiainen 2016.)

Myös kaupassa maksaminen esimerkiksi MobilePayn tai Applepayn avulla on mutkatonta. Lisäksi maksutapahtuman yhteydessä nuori voi säästää Nordean tarjoaman ePossun avulla pienen rahasumman säästötililleen. Summa on itse valittavissa ja voi olla hyvinkin pieni, esimerkiksi kaksi euroa. Jos siis tuotteet maksaisivat kolme euroa, ostotapahtuman yhteydessä veloitetaan viisi euroa, josta kaksi euroa tallentuu säästötilille. (Honkanen 2016.)

Keinoäly auttaa asiakasta säästämisessä ja sijoittamisessa. Nordea tarjoaa tukea sijoittamiseen ohjelmoitavan robotin (Robo Advisor) avulla. Robo-neuvonantaja on digitaalinen alusta, joka tarjoaa automatisoituja, algoritmipohjaisia palveluita, ja jolla ei ole lainkaan ihmisen valvontaa. Robo Advisorin käyttö on helppoa. Se kysyy aluksi asiakkaalta sijoittamiseen ja säästämiseen liittyviä tietoja ja suosittelee niiden pohjalta asiakkaalle sopivaa säästämisvaihtoehtoa. Robo Advisor on suunniteltu aloittavalle säästäjälle, joka ei ole kiinnostunut seuraamaan sijoitustaan, ja se hoitaa säästöjen ja sijoitusten valvomisen asiakkaan puolesta. (Nordea Markets 2016.)

Nuorten säästäjien mielipiteitä

Löfberg (2018) tutki opinnäytetyössään nuorten säästökäyttäytymistä ja kiinnostusta säästämistä kohtaan. Tutkimuksen mukaan enemmistö vastanneista nuorista säästää, vaikkakin eri syistä. Osa nuorista säästäjistä haluaa turvata tulevaisuutensa ja siten säästää pahan päivän varalle. Toinen tärkeä säästökohde on omistusasuntoon säästäminen, ja kolmas kohde on matkustelu. Tuloksista ilmeni, että nuoret pyrkivät säästämään säännöllisesti kerran kuussa rahatilanteensa mukaan. Suosituin säätötili vastaajien keskuudessa oli ASP-tili, mikä kuvaa halua säästää omistusasuntoa varten. Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, että vanhempien säästäminen ei vaikuta nuoren omaan säästämiseen, eikä suuri osa nuorista pidä säästämistä haasteellisena. Kuitenkin vakituisen työpaikan puute vaikuttaa merkittävästi säästämiseen säännöllisten tulojen puutteen vuoksi. Nuoret laittavat rahaa säästöön myös poikkeuksellisista tuloista, kuten esimerkiksi syntymäpäivälahjoista. Tulosten mukaan nuoret ovat erittäin kiinnostuneita käyttämään säästämiseen yllä mainittua ePossua ja osa sitä jo käyttääkin. (Löfberg 2018.)

Uudistuksia nuoren säästäjän motivoimiseksi

Pelillistäminen on käsite, jolla tarkoitetaan peleistä tuttujen elementtien tuomista muihin ympäristöihin. Mekaaniset verkossa olevat palvelut ovat nykyään tyypillisiä pelillistämisen kohteita. Palvelut yritetään saada enemmän mielenkiintoa herättäviksi lisäämällä niihin leikillisyyttä, muun muassa edistymisen seurantaa ja vertailua. Esimerkiksi urheilusovellus Sports Tracker hyödyntää pelillisyyden elementtejä kannustaen sovelluksen käyttäjää liikkumaan. (Kyyrö 2016.)

Olisiko mahdollista hyödyntää pelillistämistä säästämisessä? Löfbergin (2018) tutkimuksen mukaan nuoret säästävät pääsääntöisesti tulevaisuutta ja omistusasuntoa varten. Tavoitteiden saavuttamista voisi tukea pelillistämisen elementtejä hyödyntävällä sovelluksella. Nuoria voisi motivoida esimerkiksi pisteiden kerääminen säästämisestä, joiden avulla saisi ansaittua bonuksia. Tällöin nuoret voisivat kokea säästämisen mielekkäämmäksi kuin aiemmin, erityisesti kun he hyötyisivät siitä myös rahallisesti.

Lähteet

Finanssivalvonta. 2017. Eläkesäästäminen. [Viitattu 17.5.2018] Saatavissa: http://www.finanssivalvonta.fi/fi/Finanssiasiakas/Tuotteita/Elakesaastaminen/Pages/Default.aspx

Haavisto, T. 2015. Sijoittajan riskit ja niiden hallinnan ABC. Salkkumedia Oy. [Viitattu 28.1.2018]. Saatavissa: https://www.salkunrakentaja.fi/2015/06/sijoittajan-riskit-ja-niiden-hallinnan-abc/

Honkanen, J. 2016. Vanhat it-järjestelmät hidastavat pankkeja – Nordea ja Aktia ryhtyivät jättipäivityksiin. Tivi. [Verkkolehti]. 9.5.2016. Saatavissa: https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/vanhat-it-jarjestelmat-hidastavat-pankkeja-nordea-ja-aktia-ryhtyivat-jattipaivityksiin-6548802

Kyyrö, S. 2016. Suomalainen tutkimus: pelimäisyys parantaa työelämää. Tivi. [Verkkolehti]. 16.7.2016. [Viitattu 16.2.2018]. Saatavissa: http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/suomalainen-tutkimus-pelimaisyys-parantaa-tyoelamaa-6567004

Löfberg, J. 2018. Nuorten säästökäyttäytyminen ja sen motivaation lisääminen. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 14.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805117656

Nordea Bank AB. 2018. ASP-laina. [Viitattu 17.5.2018]. Saatavissa: https://www.nordea.fi/henkiloasiakkaat/palvelumme/lainat/asuntolainat/asp-laina.html

Nordea Markets. 2016. Teknologia osana sijoittamista – Sijoittajawebinaari. [Video]. Youtube. [Viitattu 15.1.2018]. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=v5lk3_Klz24&t=72s

Poutiainen, K. 2016. Näin monella nuorella älypuhelun. Savon Sanomat [Verkkolehti]. 30.12.2016. [Viitattu 30.1.2018] Saatavissa: https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/N%C3%A4in-monella-nuorella-on-oma-%C3%A4lypuhelin/901606

Kirjoittajat

Janne Löfberg on opiskellut tietojenkäsittelyn tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulussa ja valmistuu keväällä 2018.

Sariseelia Sore työskentelee tietojenkäsittelyn lehtorina ja vastuuopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden ja matkailun alalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6possu-rahaa-s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6t-970340/ (CC0)

Julkaistu 28.5.2018

Viittausohje

Löfberg, J.  & Sore, S. 2018. Nuoret säästäjät tarvitsevat motivaattoreita. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/28/nuoret-saastajat-tarvitsevat-motivaattoreita

Turvallinen työympäristö osana kestävää ja tuottavaa liiketoimintaa

LAMK Pro, Muut

Työturvallisuus on nykypäivänä yrityksen liiketoiminnan kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä, johon keskittyä ympäristöasioiden ja kestävän kehityksen lisäksi. Työturvallisuus toimii myös imagotekijänä.  Työturvallisuus on tärkeä osa myös ympäristöstä huolehtimista ja kestävään kehitykseen panostamista. Turvallinen työympäristö on yritykselle käyntikortti, joka ei vaikuta ainoastaan positiivisesti yrityksen imagoon, vaan myös sen liiketoimintaan, ja tähän positiiviseen kierteeseen tulee osallistua koko organisaatio. Tämän artikkelin näkökulmana on miten työturvallisuuden korkea prioriteetti näkyy nykypäivänä, miten se liittyy ympäristöön ja kestävään kehitykseen sekä kuinka liiketoiminta hyötyy tehokkaasta työturvallisuudesta.

Kirjoittajat: Johannes Karjalainen, Pia Haapea ja Teijo Lahtinen

Työturvallisuus

Työturvallisuus on osa organisaation arvoja, käyttäytymismalleja ja kykyä johtaa turvallisen työn suuntaan. Hyvä työturvallisuus tilastojen lisäksi näkyy kommunikaationa ja luottamuksena työyhteisössä. Työntekijällä ja johdolla on oltava yhteinen näkemys turvallisuuden merkityksestä. (Tukes 2016, 6.)

Yhteisesti sovitut toimintatavat ja ohjeet, joita työntekijät noudattavat, ovat myös perusta työturvallisuudelle. Riski työtapaturmalle on selvästi korkeampi epäyhtenäisillä ja hallitsemattomilla toimintatavoilla kuin standardisoiduilla ja hyväksi todetuilla toimintatavoilla. Siksi voidaankin sanoa, että yleisesti työturvallisuuteen vaikuttaa kulttuurin lisäksi eniten ihmisten toimintatavat ja käyttäytyminen. Työturvallisuus yhdessä työympäristön kanssa vaikuttaa usein välillisesti myös prosessiturvallisuuteen, jota ei kuitenkaan tule sekoittaa käsitteenä työturvallisuuteen. (Karjalainen 2018, 1.)

Työturvallisuus nykypäivänä yrityksissä

Yrityksen turvallisuuskulttuuria on vaikea muuttaa, jos ”hälläväliä”-ajattelumaailma on jäänyt työntekijöiden selkärankaan, ja uusien lakien ja vaatimuksien täyttämiseen tarvittavat turvallisuustoimet eivät aina ole ensimmäinen asia, johon työntekijät vapaaehtoisesti lähtisivät. Kaikesta huolimatta, nykypäivänä useat yritykset panostavat – kuten pitääkin – paljon työturvallisuuteen. Sillä jos ei panostaisi, kilpailija olisi luultavasti parempi työnantaja niin työntekijän kuin asiakkaan silmissä. (Safety Line 2018a.)

Turvallisuuskulttuurin luominen tulee lähteä yrityksen hallintaorganisaation tasolta. Hyvä esimerkki turvallisuuskulttuurin tehostamisesta on Karjalaisen opinnäytetyössä tehty yksityiskohtainen ohjeistus Fortum Recycling and Waste Solutionsin Suomen tuotannolle liittyen prosessin energiasta erottamiseen. Aikaisempia kirjattuja käytäntöjä ei ollut, vaikka prosessin erottamista kuitenkin käytettiin, mikä on yllättävää, koska toimijan erotusprosessiin sisältyy lukuisia vaiheita, jotka väärin tehtynä voivat aiheuttaa merkittävän työturvallisuusriskin. Aikaisemmin mainitun työturvallisuuden määrityksen mukaan tilanteessa on siis ollut työturvallisuuspuute, joka opinnäytetyössä korjattiin ohjeistamalla yksityiskohtaisesti niin itse erotusprosessin eri vaiheet kuin turvallisuuden ylläpitämiseksi ja edelleen kehittämiseksi laaditut toimintaohjeet. (Karjalainen 2018, 25.)

Työturvallisuus lisää liikevoittoa

Yleensä ensimmäinen ajatus turvallisuuteen panostamisen jälkeen on, että resursseja menetetään jostain muualta, kuten tuottavuudesta.  Itse asiassa turvallinen työpaikka on poikkeuksetta tuottavampi. Työturvallisuutta parannettaessa energia- ja resurssitehokkuuden huomioivat ratkaisut ovat yleensä kestävämpiä, sillä ne ovat suunniteltu kestämään pidempään, rakennettu laatujärjestelmien mukaan ja turvallisia.

Työturvallisuudesta huolehtiminen lisää työn tai prosessin tuottavuutta, koska häiriöihin ja niiden korjaamiseen kuluva aika luonnollisesti lyhenee. Esimerkiksi kun teollisuudessa investoidut kalliit ja automatisoidut laitteet toimivat maksimaalisella hyötysuhteella, ne tuottavat suurimman tuoton. Laitteita ei ole suunniteltu käymään vajaatehoisina tai oleman pysähdyksissä. Näiden tuotantolaitteiden toiminnasta ja käyttöhuollosta vastaa kuitenkin loppujen lopuksi ihminen, jolle on suunniteltu ohjeet turvallisen työn ja suurimman tuloksen saavuttamiseksi. Koska liikevoitto tulee tuottavuudesta, ja tuottavuus on riippuvainen ihmisen panoksesta, työtapaturmat vaikuttavat suoraan myös yrityksen viivan alle jäävään euromäärään. (Safety Line 2018 b.)

Toinen tuottavuutta lisäävä tekijä on itse tapaturmasta aiheutuvat sairauskulut. Työtapaturman keskihinta on n. 3000 euroa tapaturmaa kohti, päiväkohtaisen keskiarvohinnan ollessa 600 euroa. Lukemat voivat kuitenkin olla moninkertaisia, jos kyseessä on kuntoutusta tai pysyviä vammoja aiheuttava tapaturma. Vaikka osa kuluista korvataan vakuutusyhtiön puolesta, jää aina maksettavaa myös yritykselle. (Herrala 2011.) Nämä lukemat ovat merkittäviä niin pk-yrityksille kuin isoillekin toimijoille. Työtapaturman aiheuttaneen työntekijän poissaolosta ja hoidosta aiheutuvien kulujen lisäksi yleensä syntyy myös tuotanto- ja laitekorjaustappioita, unohtamatta imagoon vaikuttavia kielteisiä tekijöitä.

Yhteenveto

Vaikka tässä artikkelissa ei oteta kantaa inhimillisyyden osaan työturvallisuudessa, yksi Karjalaisen opinnäytetyössä esitetty yrityksen slogan kuvastaa työturvallisuuden tärkeyttä nykypäivän työelämässä. ”Tarkoitus on, että jokainen pääsee työpäivän jälkeen kotiin läheisien luo samassa kunnossa kuin töihin saapuessaan.” (Karjalainen 2018, 46.)

Työturvallisuus ja siihen läheisesti liittyvät laatutekijät ovat tärkeä osa yrityksen ympäristö- ja resurssitehokkuutta tuottavuuden ylläpitämisen lisäksi. Vaikka artikkelissa kerrotaankin hyvin yleisellä tasolla tuotantolaitoksiin liittyvistä työturvallisuusasioista, on Karjalaisen opinnäytetyö erinomainen esimerkki tulevaisuuden insinöörin laajenevasta toimenkuvasta. Energia- ja ympäristötekniikan insinööri ei enää voi keskittyä pelkästään ympäristöasioihin, eikä konetekniikan insinööri pelkästään koneenrakennukseen. Tulevaisuudessa tarvitaankin hyvin moni- ja laaja-alaista osaamista sekä tiedon soveltamista. Prosessien ja menetelmien monimutkaistuessa myös niihin vaikuttavien osatekijöiden ja tätä kautta tarvittavien osaamisten määrä lisääntyy.

Lähteet

Herrala, O. 2011. Työtapaturmien hinta satoja miljoonia euroja. Kauppalehti 12.11.2011.

Karjalainen, J. 2018. Erotussuunnitelmaprosessin kehittäminen : Fortum Waste Solutions Oy Suomen tuotanto. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 8.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805178658

Safety Line. 2018a. Is Safety A Priority in your organization? Safety Line. [Viitattu 8.5.2018]. Saatavissa: https://safetylineloneworker.com/blog/safety-priority-organization/

Safety Line. 2018b. Is Safety Productive? Safety Line. [Viitattu 8.5.2018] Saatavissa: https://safetylineloneworker.com/blog/is-safety-productive/

Tukes. 2016. Prosessiturvallisuus ja sen mittaaminen. Opas. [Verkkodokumentti]. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. [Viitattu 8.5.2018]. Saatavissa: http://www.tukes.fi/Tiedostot/vaaralliset_aineet/esitteet_ja_oppaat/Prosessiturvallisuus_ja_mittaaminen.pdf

Kirjoittajat

Johannes Karjalainen valmistuu Lahden ammattikorkeakoulusta Ympäristö -ja energiatekniikan insinööriksi toukokuussa 2018. Hän on paneutunut työturvallisuusasioihin työskennellessään energia-alan yrityksessä ja tehnyt sinne myös opinnäytetyönsä.

Pia Haapea työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikan yliopettajana.

Teijo Lahtinen työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa konetekniikan lehtorina.

Artikkelikuva: Fortum. 2018. Palvelut voimalaitoksille. https://www.fortum.fi/yrityksille-ja-yhteisoille/palvelut-voimalaitoksille/lampovoimalaitoksille-ja/smart-operations

Julkaistu 28.5.2018

Viittausohje

Karjalainen, J., Haapea, P. & Lahtinen, T. 2018. Turvallinen työympäristö osana kestävää ja tuottavaa liiketoimintaa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/28/turvallinen-tyoymparisto-osana-kestavaa-ja-tuottavaa-liiketoimintaa

Työyhteisön sosiaalinen toimivuus voimavarana sote-muutoksessa

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Yhteiskunnalliset ja palvelurakenteelliset muutokset ovat tulleet jäädäkseen sosiaali- ja terveysalalle. Näissä muutoksissa vanhusten parissa työskenteleviltä hoitotyöntekijöiltä edellytetään ennennäkemätöntä joustavuutta työssään ja tämä näkyy työssä jaksamisessa sekä työtyytyväisyydessä. Myönteisellä asennoitumisella on todettu olevan voimaannuttavia vaikutuksia.

Kirjoittajat: Katja Heino ja Helena Hatakka

Sosiaali- ja terveysalan työyhteisöt muutoksessa

Hiilamon (2015, 13, 14, 143) mukaan sote-palvelut työllistävät yhteensä noin kuudenneksen (370 000 henkilöä) koko Suomen työvoimasta. Yli 200 000 kunnan ja kuntayhtymän työntekijää joutuu vaihtamaan työpaikkaa vuonna 2020 ja työnantajaksi tulee maakunta (Haavisto 2017). Jokainen työyhteisössä miettii tällä hetkellä, mitä sote- muutos (THL 2018) tarkoittaa nyt ja tulevaisuudessa: jaksanko kaikki työtä koskevat muutokset, muuttuuko tai katoaako asemani, vaihtuuko esimies, riittääkö osaamiseni tulevaisuudessa tai hajoaako työyhteisömme? (Krank 2016.)

Sote-muutos muokkaa työyhteisöjen työtä, työolosuhteita, työympäristöä ja työntekijöiden työidentiteettiä rajusti eri tavoin ja epävarmuutta aiheuttaa myös se, miten muutoksesta selvitään. Muutostilanteet voivat olla työyhteisöille niitä voimaannuttavia tai alaspäin vieviä, joten työyhteisöihin tulee panostaa muutosten mahdollistajina. (Krank 2016.) Työterveyslaitoksella (2018) ollaan huolissaan siitä, että muutokset haastavat varsinkin hoitoalan työntekijöiden hyvinvoinnin, terveyden sekä työkyvyn. Haavisto (2017) esittää, että työyhteisöt tulisi ottaa mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon, sillä työhyvinvoinnin turvaaminen ei ole ollut kovin vahvasti mukana keskusteluissa. Työyhteisöt kuitenkin toteuttavat ja tekevät käytännön työn. Työyhteisöjen työhyvinvointi mitataan organisaatiomuutoksissa ja jokaisen myönteisellä asennoitumisella on merkitystä muutosten lopputulokseen (Juuti & Virtanen 2009, 137).

Toimiva työyhteisö syntyy avoimessa vuorovaikutuksessa (Manka 2014, 93). Muutosten onnistumista kuvaa kaikkien sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin, arvoihin ja normeihin. Työyhteisön moniammatillinen uudistuminen on kaikkien sen jäsenten etu sekä voimavara ja vastuun ottaminen kuuluu työntekijöille, työyhteisölle sekä työnantajalle. (Laine 2014, 10, 12.) Työyhteisö tarvitsee vahvaa, innostavaa ja kannustavaa esimiesjohtajuutta kehittämistoiminnan eteenpäin viemiseksi työntekijöiden voimavarat sekä vahvuudet huomioiden, sillä pakotetusti toteutetut ja jatkuvat muutokset koetaan usein työn hallinnan menettämisen tunteena (Juuti & Virtanen 2009, 137; Terävä & Mäkelä-Pusa 2011, 8, 9, 20, 27). Organisaatiomuutosten ympäristömuutokset ovat arvaamattomia ja jopa 70 prosenttia muutoksista on epäonnistunut (Juuti 2011, 68). Hoitoalan työyhteisöt tarvitsevat vastavuoroista, sosiaalista tukea sekä palautetta työstään, jotta työssä jaksaminen ja kehittyminen mahdollistuvat (Laine 2014, 12–14).

Työilmapiirin sosiaalinen toimivuus on voimavara

Työyhteisön voimavaraistava työilmapiiri rakentuu sosiaalisen toimivuuden kautta. Vanhusten hoitohenkilökunnan myönteinen sosiaalinen toimivuus eli vahva sosiaalinen pääoma on työilmapiiriä voimavaraistava tekijä sote-muutosten aiheuttamista tyytymättömyystekijöistä huolimatta. Vahva sosiaalinen toimivuus on myös voimavaraistavan työilmapiirin aktiivinen tuottaja. Työyhteisön myönteinen asennoituminen vaikuttaa työilmapiiriin sitä vahvistavasti ja myönteisellä asennoitumisella on voimaannuttavia vaikutuksia. (Heino 2018.)

Vahva sosiaalinen toimivuus myös lisää itseään ja tuottaa ympärilleen positiivisuutta. Hyvällä asenteella on vaikutusta siihen, että työntekijät ovat sitoutuneita, motivoituneita, kehittämishaluisia ja muutosmyönteisiä taustalla vaikuttavista epäkohdista huolimatta. (Heino 2018.) Aineeton, työntekijöistä löytyvä osaamispääoma on tulevaisuuden organisaatioiden välinen kilpailutekijä ja jokaisen työntekijän myönteisellä asenteella on merkitystä kokonaisuuden rakentajana (Manka 2011, 33–34).

Työilmapiirin sekä työyhteisön sosiaalista pääomaa tukeviksi voimavaratekijöiksi osoittautuivat Heinon (2018) mukaan osallisuus ja yhteisöllisyys, vuorovaikutus, luottamus, mahdollisuus kehittyä työssä ja sopivan vastuun saaminen. Työyhteisötaidoista korostuivat työkavereiden arvostus ja ystävällisyys, tuki, auttaminen, kuunteleminen sekä erilaisuuden hyväksyminen. Esimiesten koettiin tukevan työssä jaksamista ja Mankan (2011, 72) mukaan esimiehen tuki voimaannuttaa koko työyhteisöä.

Sote:n ajankohtaiset muutosprosessit tuottivat hoitohenkilökunnalle stressiä ja kielteisimmät tyytymättömyyden kokemukset kohdistuivat itse työhön kuten heikkoon tiedonkulkuun, työmäärän lisääntymiseen, jatkuviin uudistuksiin ja työnkuvan epäselkeyteen (Heino 2018). Vaikutusmahdollisuuksien puute on tutkimusten mukaan vanhusten hoitoalalla heikompaa kuin muualla sosiaali- ja terveysalalla (Laine 2014, 12–14). Heinon (2018) mukaan samat tekijät, jotka tuottivat työtyytyväisyyttä, tuottivat myös työtyytymättömyyttä, kun työntekijän tarpeet, toiveet tai odotukset eivät täyttyneet. Työtyytymättömyyden tekijät osoittautuivat kehittämisen kohteiksi ja työtyytyväisyyden tekijät toisiaan tukeviksi työn voimavaroiksi ja vahvuuksiksi.

Sosiaalisen pääoman lisäksi kaikki hyvinvoinnin pääomat tukevat toisiaan vastavuoroisesti (Manka 2011, 73). Voimavaraistava työilmapiiri sekä toimiva työyhteisö syntyvät, kun työyhteisön psykososiaaliset olosuhteet eli sosiaalisesta pääomasta syntyvä työyhteisön toimivuus on kunnossa (Terävä & Mäkelä-Pusa 2011, 6–7). Työyhteisö toimii muutoksissa juuri siihen suuntaan, millä asenteella siihen panostetaan ja työyhteisö voi itsessään vaikuttaa siihen, millaisin työkaluin ja keinoin se kohtaa muutoskehityksen niin yksilö- kuin yhteisötasolla (Manka 2015, 145).

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ”Voimavaraistava työilmapiiri : Ikääntyneiden palvelukeskuksen hoitohenkilökunnan työtyytyväisyys”.

Lähteet

Haavisto, P. 2017. Työntekijät tarvitsevat tukea sote-muutoksessa. Työ, Terveys, Turvallisuus. [Verkkolehti]. 4/2017, 35. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://www.tttlehti.fi/tyontekijat-tarvitsevat-tukea-sote-muutoksessa/

Heino, K. 2018. Voimavaraistava työilmapiiri : Ikääntyneiden palvelukeskuksen hoitohenkilökunnan työtyytyväisyys. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 19.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805188851

Hiilamo, H. 2015. Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö. Mistä SOTE-uudistuksessa on kysymys? Riika: InPrint.

Juuti, P. 2011. Työyhteisön kehittyminen on organisaation oppimista. Teoksessa: Juuti, P. (toim.) 2011. Työyhteisön kehittäminen ja johtaminen. Vantaa: Hansaprint. 68–82.

Juuti, P. & Virtanen, P. 2009. Organisaatiomuutos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Krank, A. 2016. Mihin suuntaan ammattitaitoa tulisi kehittää? Tesso: Sosiaali- ja terveyspoliittinen aikakauslehti. [Verkkolehti]. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://tesso.fi/artikkeli/mihin-suuntaan-ammattitaitoa-tulisi-kehittaa

Laine, P. 2014. Työhyvinvoinnin kehittäminen – mission impossible? Teoksessa: Ranta, I. & Tilander, E. (toim.) Työhyvinvoinnin keinot. Hoitotyön käsikirja. Porvoo: Bookwell Oy. 9–27.

Manka, M-L. 2011. Työn ilo. Helsinki: WSOYpro Oy.

Manka, M. 2014. Työnilo – pää(n)asia. Teoksessa: Ranta, I. & Tilander, E. (toim.) Työhyvinvoinnin keinot. Hoitotyön käsikirja. Porvoo: Bookwell Oy. 89–107.

Manka, M-L. 2015. Stressikirja. Helsinki: Talentum.

Terävä, K. & Mäkelä-Pusa, P. 2011. Esimies työhyvinvointia rakentamassa. [Verkkodokumentti]. Kuntoutus-säätiö. [Viitattu 10.5.2018]. Saatavissa: https://kuntoutussaatio.fi/files/575/punk_esimiesopas_www.pdf

THL. 2018. Sote-uudistus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2.5.2018]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/

TTL. 2018. Hyvinvoiva henkilöstö mahdollistaa sote- ja maakuntauudistuksen onnistumisen. [Verkkodokumentti]. Työterveyslaitos. [Viitattu 17.5.2018]. Saatavissa: http://alueuudistus.fi/documents/1477425/4300677/Mit%C3%A4+kuuluu+-ty%C3%B6kalun+esite+maakunnille.pdf/24155382-5bdd-4a76-bc35-0785771d67d6/Mit%C3%A4+kuuluu+-ty%C3%B6kalun+esite+maakunnille.pdf.pdf

Kirjoittajat

Katja Heino on valmistuva sosionomiopiskelija ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/syd%C3%A4n-k%C3%A4yr%C3%A4-el%C3%A4%C3%A4-s%C3%A4ie-3405553 (CC0)

Julkaistu 25.5.2018

Viittausohje

Heino, K. & Hatakka, H. 2018. Työyhteisön sosiaalinen toimivuus voimavarana sote-muutoksessa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/25/tyoyhteison-sosiaalinen-toimivuus-voimavarana-sote-muutoksessa

#Digimatch – digiosaajien ja osaajien tarvitsijoiden kohtaaminen

Kokeilut, protot ja demot, LAMK Pro

Vaatimusten kerääminen ohjelmistoa varten on pohjimmiltaan luovaa toimintaa. Se koetaan herkästi hyvin hallinnolliseksi toimenpiteeksi, mutta käytännössä erilaisten sidosryhmien tarpeiden yhteensovittaminen järkeväksi kokonaisuudeksi vaatii näiden sidosryhmien ymmärtämisen lisäksi joustavaa ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä.

Kirjoittaja: Aki Vainio

Siitä huolimatta, että ohjelmistoalan käytännöt ovat kehittyneet nopeasti, edelleen vain noin kolmannes (32%) projekteista toteutuu, vain murto-osaa toteutetuista toiminnoista (20%) käytetään aktiivisesti ja lähes puolet (40%) toteutetuista toiminnoista jää kokonaan käyttämättä (Davis 2013: 23). Tämä ei ole aivan niin huono juttu kuin voisi kuvitella, koska tavallaan on parempi huomata projekti elinkelvottomaksi kuin toteuttaa se väkisin, mutta nämä luvut paljastavat, että projekteissa tehdään paljon tarpeetonta työtä.

Yksi merkittävä ongelma on se, että analyytikot, jotka tekevät vaatimusmäärittelyjä, eivät osaa luoda dialogia sidosryhmien välille (Davis 2013, 24). Kun kommunikaatio on yksipuolista, eikä kukaan vaihda mielipiteitä rakentavalla tavalla, jää vaatimusmäärittely usein vinoutuneeksi.

Tämän vuoksi ohjelmistokehittäjät pyrkivät löytämään tapoja tuoda loppukäyttäjien mielipiteitä vahvemmin mukaan heti alusta asti. Ketterät projektit lähestyvät tätä käyttämällä tuoteomistajia, joiden tehtävä on osallistua kehitystyöhön projektitiimin osana edustaen loppukäyttäjää, kun kehittäjillä on epäselvyyksiä siitä, mihin heidän pitäisi suunnata aikaansa ja mihin suuntaan ohjelmistoa olisi hyvä kehittää.

Tuoteomistaja ei kuitenkaan välttämättä ole sen paremmassa asemassa kuin analyytikot. Hän on usein loppukäyttäjä, mutta edustaa vain yhtä loppukäyttäjäryhmää. Tuoteomistajasta on ehdottomasti hyötyä prosessissa tuomassa käyttäjänäkökulmaa, mutta hän ei voi lopulta puhua yksin kaikkina sidosryhminä, vaikka hänellä onkin usein vahvempi käsitys kaikkien sidosryhmien tarpeista.

Learning cafe analyysimenetelmänä

Learning cafe tai oppimiskahvila (tunnetaan muualla myös world cafena tai knowledge cafena) on menetelmä, jossa pyritään luomaan ympäristö, jossa on helppo osallistua keskusteluun pitämällä teemojen läpikäynti vapaamuotoisena. Se toteutetaan joukkona pöytiä. Jokaisella pöydällä on oma teemansa, joka on näkökulma tilaisuuden yleisesti jakamaan teemaan, joka esitellään jollain tapaa yhteisesti, jotta se on kaikkien tiedossa. Tästä teemasta huolehtii pöytään sijoitettu vastuuhenkilö. Muut osallistujat siirtyvät pöydästä pöytään tutustuen vuorollaan jokaiseen teemaan ja jakamaan omat ajatuksensa siihen liittyen. Vastuuhenkilö kirjaa ajatukset kaikkien näkyville. (Elliot et al.  2005, 185-195.)

Menetelmän avulla voidaan luoda tietoa hyödyntäen erilaisten ihmisten näkökulmia ja osaamista. Kun ryhmät käsittelevät samoja teemoja vuorotellen, he voivat rakentaa aiempien ryhmien näkemysten päälle jotain uutta omista lähtökohdistaan.

Learning cafe ei ole menetelmä, jota tyypillisesti käytetään vaatimusten kokoamiseen, mutta se soveltuu siihen hyvin, kun ajatuksia kerätään suurelta joukolta ihmisiä. Vaatimuksia kerätään usein erilaisilla brainstorming-menetelmillä ja tavallaan learning cafe on menetelmänä eräänlainen tapa brainstormata, vaikka se ei ehkä rohkaisekaan samalla tavalla erikoisiin ratkaisuihin.

Koska vaatimusten kerääminen on kuitenkin luovaa toimintaa, on hyvä kokeilla erilaisia menetelmiä niiden keräämiseen. Luovuudesta puhuvat asiantuntijat suosivat aina uudenlaisten lähestymistapojen käyttöä, jotta ei aina päädytä samoihin lopputuloksiin, vaan luodaan edellytyksiä siihen, että luodaan jotain aidosti uutta ja erilaista.

#DigiLAHTI ja #DigiMatch

#DigiLAHTI on syksyllä 2017 käynnistynyt hanke, jossa tavoitteena on tehostaa alueen yritysten prosesseja digitaalisin keinoin. Tarkoituksena olisi tuoda yhteen alan osaajia ja tämänkaltaisen osaamisen tarvitsijoita, mutta samalla myös integroida alueen korkeakouluja mukaan, jotta opiskelijoiden osaamista voidaan sekä käyttää hyväksi, että kehittää erilaisissa projekteissa.

Alusta on palvelu, jossa mahdollistetaan muiden palveluntarjoajien kohtaaminen asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi AirBnB tarjoaa mahdollisuuden yksityishenkilöille omien asuntojensa vuokraamiseen muiden käyttöön kuin hotellihuoneen. Tyypillisesti alustassa on käyttäjätyyppejä kaksi (em. AirBnB, eBay, Amazon Marketplace) tai kolme (esim. lentokentät, Wolt). #DigiLAHTI on tässä suhteessa erikoinen, koska käyttäjäryhmiä on neljä: yrittäjät, jotka tarvitsevat apua digitalisoitumisen kanssa, yrittäjät, jotka tarjoavat näitä palveluita, opiskelijat, jotka etsivät töitä alalta, ja korkeakoulujen henkilökunnat, jotka voivat käyttää alustaa opiskelijoiden

Koska neljän käyttäjäryhmän tarpeiden hahmottaminen jokaiseen suuntaan on hankalaa, tehtiin vaatimusten kerääminen learning cafena. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään heidän lähtökohtiensa pohjalta ja kullekin ryhmälle esitettiin keskustelun pohjaksi kysymyksiä, joiden vastaukset kerättiin yhteiseen digitaaliseen pohjaan.

Kuva 1. Ryhmien näkemykset koottuna (kuva: Aki Vainio)

Ensisijainen havainto workshopista oli kaikkien osapuolien halukkuus tehdä enemmän yhteistyötä, mutta kaikki kaipasivat myös aktiivisuutta tämän asian suhteen muilta osapuolilta. Erityisesti korkeakouluilta toivottiin aloitetta tämän asian suhteen. Muutenkin opettajien rooli fasilitaattoreina korostui.

Yritykset olivat myös hyvin huolissaan siitä, että saavatko oikeanlaista osaamista. Tämän vuoksi he kaipasivat erilaisia mahdollisuuksia testata potentiaalisia työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita esimerkiksi lyhyillä harjoittelujaksoilla tai kurssitöillä. Yritykset toivovat opiskelijoilta myös laaja-alaista osaamista ja halukkuutta opiskella perinteisten alarajojen yli. Digitalisoitumisen alkutaipaleelle toivottiin opasta, joka helpottaisi liikkeelle lähtöä.

Opiskelijat toivoivat, että heidän ajatuksiaan otettaisiin avoimemmin vastaan yritysten puolelta. He kokivat, että heillä on ajankohtaista tietoa ja tuoretta näkökulmaa, jotka voisivat olla arvokkaita lisiä yrityksille. He haluavat myös helpompia kommunikointikanavia yrityksiin ja selkeämpää tietoa yrityksiltä siitä, mitä niissä kaivataan.

Kaikkien näiden näkökulmien sovittaminen yhteen alustaan voi olla haastavaa, mutta vaikka näin ei tapahtuisikaan, on silti tärkeää, että ne nousivat esiin.

Lähteet

Davis, B. 2013. Mastering Software Project Requirements : a framework for successful planning, development & alignment Plantation, FL : J. Ross Publishing.

Elliot, J., Heesterbeek, S., Lukensmeyer, C. J., Slocum, N. 2005. Participatory Methods Toolkit. A practitioners manual. [Verkkodokumentti]. [Brussels] : King Baudouin Foundation / Flemish Institute for Science and Technology Assessment. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://www.kbs-frb.be/en/Virtual-Library/2006/294864

Kirjoittaja

Aki Vainio on tietojenkäsittelyn lehtori Lahden ammattikorkeakoulun Liiketalouden ja matkailun alalla. Omasta introversiostaan huolimatta hän pitää ohjelmistotekniikan avoimempaa linjaa hyvänä asiana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/wood-aerial-background-beverage-3157395/ (CC0)

Viittausohje

Vainio, A.  2018. #Digimatch – digiosaajien ja osaajien tarvitsijoiden kohtaaminen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/24/digimatch-digiosaajien-ja-osaajien-tarvitsijoiden-kohtaaminen/

Effects of moisture on automatic textile fiber identification by NIR spectroscopy

Articles in English, Kiertotalouden ratkaisut, LAMK RDI Journal

Lahti UAS has recently acquired a textile identifying and sorting unit REISKAtex® in order to develop identification analytics for different textile fibers. This article evaluates the effect of various humidity conditions in near infrared (NIR) spectrum of three different textile fiber materials, namely cotton, wool, and polyester.

Authors: Jussi Salin and Lea Heikinheimo

Introduction

Textile recycling has a significant environmental impact. In Finland, 71.2 million kg of textiles is removed from use each year (Dahlbo et al. 2015, 41). Various existing and new recycling processes for textile fibers depend on the purity and the right type of fiber material for each recycling process, because wrong materials create interference (Schmidt et al. 2016, 9; Fontell & Heikkilä 2017, 36). Automatic sorting could allow a larger portion of the textile waste flow to be processed into new fibers, if the fiber material contents of the recyclable textiles can be identified in order to send each textile for appropriate processing. In automatic sorting, a NIR analyzer could be used to identify the fiber materials of the recyclable textiles.

Water is known to be a significant variable in NIR spectroscopy, and therefore it could affect the automatic identification result of a NIR analyzer (Smith 2011, 16). Water absorption is used to determine the amount of water absorbed in textile materials under specified conditions. Factors affecting water absorption of a fabric are type of textile fiber, fabric structure, temperature, and length of exposure.

The analyzer used in this study is attached to a sorting unit located at Lahti UAS. This study is part of the Telaketju project. Telaketju is a co-operation network in Finland, which promotes circular economy by creating improvements both in recycling processes and in the flow of materials between companies. Telaketju is coordinated by VTT and Lounais-Suomen Jätehuolto Oy. The storage conditions of discarded textiles have raised concerns, including the effects of absorbed moisture. Developing automatic textile sorting is one key area of improvement of recycling. (Fontell & Heikkilä 2017, 31; Telaketju 2018.)

Testing methods and equipment

All fabrics used in the test have been stored in a normal room at the faculty, which has been at about 19 % relative humidity (RH) and 19 °C temperature throughout the experiment. The fabrics that are used for moisture testing are dried in a UT 12 drying cabinet by Kendro Laboratory Products at 104 °C. They are being dried till their weight stabilizes. An A&D GF-3000 digital scale is used for weighing the samples. Dry weights of the test fabric pieces can be obtained at this point. Next, the test fabrics are placed in various conditions, where they absorb air moisture till their weight no longer increases. The various moisture conditions are generated either by an ARC-500 weather cabinet by ArcTest company, or in a special room that has a Conairr CP3 air moisturizer and a temperature-controlled Glamox 200 radiator. (Salin 2018, 64-65.)

Between each tested moisture condition, the test fabrics are dried again to eliminate the hysteresis effect that occurs in textile fibers. If the fabric was not dried, it would gain slightly more moisture in a moist condition for being already in a more “open” state. In standard test methods, conditioning should always begin in the dry state (Collier & Epps 1999, 64).

NIR spectrums are obtained with NIRS Analyzer Pro by Metrohm AG, which is accompanied by Vision software. The software is used for gathering spectrums of textile samples, plotting them as graphs, and for creating an identification library. The identification library is trained with numerous samples of all textile fiber material groups chosen for the test. After verifying the library, it is then possible to attempt automatic identification of the test samples in their different moisture states, to report if identification fails at certain known amounts of moisture. The spectral range of the analyzer is between 1100 nm and 1650 nm (Metrohm AG 2017).

Fabric samples

Textile samples are taken from the textile library of Lahti UAS, which has collected fabrics of various fiber materials by various textile and fiber manufacturers. A total of 65 cotton fabrics, 9 wool fabrics and 178 polyester fabrics were chosen for training the identification library in Vision software (Salin 2018, 31).

One separate fabric piece of each fiber material is chosen for moisture testing. The structure of all three fabrics is plain weave (Salin 2018, 66).

Effects on fabric weight

The digital scale reports weights with 0.01 g accuracy when test fabrics are measured multiple times in a row. After weighing the test fabrics in each condition and calculating how much their weight has changed from dry weight, a graph is drawn (see Figure 1). The weight of wool is greatly increased by air humidity, it therefore being the most hydrophilic fiber material in the test, whereas cotton shows only relatively small increases. Polyester appears to be unaffected by humidity.

Figure 1. Measured water content increase of each test sample in different conditions next to commercial moisture regain coefficients located at 65.0 % RH and 20.0 °C (Salin 2018, 69).

By knowing dry weights of the test fabrics, it is possible to calculate water content regain coefficients of each measured condition. The measured coefficients can be compared to commercial moisture regain coefficients listed in the SFS 4876 standard. Coefficients of the standard are specified for 65.0 % ± 4.0 % RH and 20.0 °C ± 2.0 °C standard atmosphere condition of the SFS-EN ISO 139/A1 standard (SFS-EN ISO 139/A1). In Figure 1, the commercial moisture regain coefficients are drawn at 65.0 % RH as dots, next to the measured coefficients connected by lines. The commercial moisture regain coefficients are reasonably in line, except for polyester. The polyester test piece does not gain weight to an extent that can be measured by the digital scale even at 85 % RH, but commercial moisture regain expects it to gain 1.50 % more weight at 65.0 % RH (SFS 4876). That would be an 0.2 g increase to the 13.2 g dry weight of the test piece.

Effects on spectrum

Spectrums are gathered of each condition and test fabric, shown in Figure 2. Judging from the weight, wool and cotton absorb water content from air humidity, while polyester appears unaffected. The same effect can be seen in how the spectrum of polyester appears relatively unchanged, while wool and cotton have definite changes by absorbed water. The first overtone of water (H2O) causes a peak at 1460 nm, and the first overtone of hydroxide (OH–), which is bundled in small amounts along water moisture, causes a peak at 1600 nm (Davies 2017). The more moisture the fabrics have absorbed, the greater the change in the spectrum. Cotton has relatively small changes because it is less hydrophilic than wool. Because of this, as an additional demonstration, the cotton test fabric is held in running water and then a spectrum is acquired again, which can also be seen in Figure 2.

Figure 2. Non-pretreated NIR absorbance spectrums of cotton, wool, and polyester test fabrics, at 1100-1650 nm, as water content changes in different humidity conditions (Salin 2018, 70-71).

To produce one spectrum, NIR sampling is done 32 times by the analyzer, in order to reduce noise. Spectrums in Figure 2 are averaged.

Effects on automatic identification

When running automatic identification for the test fabrics in Vision software, all spectrums are correctly identified without an error, except the experimental cotton sample that is directly soaked in running water. No other spectrums are ambiguous, non-identified nor mistaken as wrong material (Salin 2018, 72.)

The identification algorithm in use is Correlation in Wavelength Space, with threshold value of 0.73. The threshold value is forked by trial-and-error and determined by result of zero failures as the most optimal for this identification library. Calculation of 2nd derivate and Standard Normal Variate (SNV) are used as spectral pre-treatments, as they perform adequately in verification. (Salin 2018, 41-43.)

Conclusion

Textile recycling can have a large environmental effect. It has been estimated, that for example in Scandinavia textiles create the largest environmental impact after food, housing, and mobility (Schmidt et al. 2016, 7). By automatic sorting, recycling can be improved as more textiles can be sent for appropriate processing by their known chemical composition. This enables the use of both mechanical and chemical fiber recycling processes that are unique to each fiber material of sorted textiles. Water content in textiles could however pose a problem for automatic identification with NIR analysis, which is used to make the sorting decisions (Smith 2011, 16). The experimental results of this study answer to some questions about the practical moisture sensitivity in automatic textile identification by NIR analysis. Furthermore, to make the results practical, the same NIR analyzer unit was used in this study that is being used in the REISKAtex® sorting unit of LUAS, which is a model that can be used on industrial scale.

When the identification library was trained with samples stored at 19 °C and 19 % RH conditions, it was still possible to correctly identify textiles that were dry, as well as textiles that had been kept at 85 % RH of 20 °C (Salin 2018, 72). This wide range of acceptable changes in water content was the major finding of this study. Wool fabric was the most hydrophilic fabric, measured by water absorption, and it also had the greatest changes in spectrum, therefore being the most moisture sensitive textile material for NIR identification. Cotton fabric was also hydrophilic, but it was a less sensitive material because of smaller changes in both spectrum and weight. Polyester fabric did not gain water absorption in measurable amounts and had no noticeable changes in spectrum, being hydrophobic and the least moisture sensitive material for NIR identification.

Considering the experiments discussed in this article, it would appear that humidity does not pose an obstacle for automatic identification of single fiber cotton, wool, and polyester textiles. Every test fabric piece was identified correctly in all intended conditions of the experiment. It should be noticed, though, that the experiments did not go beyond 85 % relative humidity of 20 °C.

References

Collier, B. & Epps, H. 1999. Textile Testing and Analysis. New Jersey: Prentice-Hall, Inc.

Dahlbo, H., Aalto, K., Salmenperä, H., Eskelinen, H., Pennanen, J., Sippola, K. & Huopalainen, M. 2015. Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa. [Online document]. Helsinki: Ympäristöministeriö. [Cited 16 May 2018]. Available at: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155612/SY_4_2015.pdf

Davies, A. 2017. An introduction to near infrared (NIR) spectroscopy. [Cited 16 May 2018]. Available at: http://www.impublications.com/content/introduction-near-infrared-nir-spectroscopy

Fontell, P. & Heikkilä, P. 2017. Model for circular business ecosystem for textiles. [Online document]. Espoo: VTT.  VTT Technology 313. [Cited 16 May 2018]. Available at: http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2017/T313.pdf

Metrohm AG. 2017. NIRS Analyzer PRO – DirectLight/NonContact. [Cited 16 May 2018]. Available at: https://www.metrohm.com/en-gb/products-overview/process%20analyzers/applikon%20nirs%20pro/A629281130

Salin, J. 2018. Automatic Identification of Textiles with NIR-spectroscopy. Master’s thesis. Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Technology. Lahti.

Schmidt, A., Watson, D., Askham, C. & Brunn Poulsen, P. 2016. Gaining benefits from discarded textiles. LCA of different treatment pathways. [Online document]. Denmark: Nordic Council of Ministers. TemaNord 2016:537. [Cited 16 May 2018]. Available at: https://norden.diva-portal.org/smash/get/diva2:957517/FULLTEXT02.pdf

SFS 4876. 1987. Tekstiilit. Kuitusisällön ilmoittaminen. Helsinki: Finnish Standards Association SFS.

SFS-EN ISO 139/A. 2005. Textiles. Standard atmospheres for conditioning and testing. Helsinki: Finnish Standards Association SFS.

Smith, B. 2011. Fundamentals of Fourier Transform Infrared Spectroscopy. Boca Raton: CRC Press.

Telaketju. 2018. Telaketju ­– Mikä se on? [Cited 16 May 2018]. Available at: https://telaketju.turkuamk.fi/mita_telaketju_tekee/

Authors

Jussi Salin is a Master’s Degree student at Lahti UAS in the  Programme in Smart Industries and New Business Concepts.

Lea Heikinheimo, D.Sc. (Tech), is a principal lecturer at Lahti UAS, Faculty of Technology, in the Degree Programme in Process and Materials Technology and in the Master’s Degree Programme in Smart Industries and New Business Concepts.

Published 24.5.2018

Illustration: Oona Rouhiainen

Reference to this publication

Salin, S. & Heikinheimo, L. 2018. Effects of moisture on automatic textile fiber identification by NIR spectroscopy. LAMK RDI Journal. [Electronic journal]. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/05/24/effects-of-moisture-on-automatic-textile-fiber-identification-by-nir-spectroscopy/

Show Buttons
Hide Buttons