#Digimatch – digiosaajien ja osaajien tarvitsijoiden kohtaaminen

Vaatimusten kerääminen ohjelmistoa varten on pohjimmiltaan luovaa toimintaa. Se koetaan herkästi hyvin hallinnolliseksi toimenpiteeksi, mutta käytännössä erilaisten sidosryhmien tarpeiden yhteensovittaminen järkeväksi kokonaisuudeksi vaatii näiden sidosryhmien ymmärtämisen lisäksi joustavaa ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä.

Kirjoittaja: Aki Vainio

Siitä huolimatta, että ohjelmistoalan käytännöt ovat kehittyneet nopeasti, edelleen vain noin kolmannes (32%) projekteista toteutuu, vain murto-osaa toteutetuista toiminnoista (20%) käytetään aktiivisesti ja lähes puolet (40%) toteutetuista toiminnoista jää kokonaan käyttämättä (Davis 2013: 23). Tämä ei ole aivan niin huono juttu kuin voisi kuvitella, koska tavallaan on parempi huomata projekti elinkelvottomaksi kuin toteuttaa se väkisin, mutta nämä luvut paljastavat, että projekteissa tehdään paljon tarpeetonta työtä.

Yksi merkittävä ongelma on se, että analyytikot, jotka tekevät vaatimusmäärittelyjä, eivät osaa luoda dialogia sidosryhmien välille (Davis 2013, 24). Kun kommunikaatio on yksipuolista, eikä kukaan vaihda mielipiteitä rakentavalla tavalla, jää vaatimusmäärittely usein vinoutuneeksi.

Tämän vuoksi ohjelmistokehittäjät pyrkivät löytämään tapoja tuoda loppukäyttäjien mielipiteitä vahvemmin mukaan heti alusta asti. Ketterät projektit lähestyvät tätä käyttämällä tuoteomistajia, joiden tehtävä on osallistua kehitystyöhön projektitiimin osana edustaen loppukäyttäjää, kun kehittäjillä on epäselvyyksiä siitä, mihin heidän pitäisi suunnata aikaansa ja mihin suuntaan ohjelmistoa olisi hyvä kehittää.

Tuoteomistaja ei kuitenkaan välttämättä ole sen paremmassa asemassa kuin analyytikot. Hän on usein loppukäyttäjä, mutta edustaa vain yhtä loppukäyttäjäryhmää. Tuoteomistajasta on ehdottomasti hyötyä prosessissa tuomassa käyttäjänäkökulmaa, mutta hän ei voi lopulta puhua yksin kaikkina sidosryhminä, vaikka hänellä onkin usein vahvempi käsitys kaikkien sidosryhmien tarpeista.

Learning cafe analyysimenetelmänä

Learning cafe tai oppimiskahvila (tunnetaan muualla myös world cafena tai knowledge cafena) on menetelmä, jossa pyritään luomaan ympäristö, jossa on helppo osallistua keskusteluun pitämällä teemojen läpikäynti vapaamuotoisena. Se toteutetaan joukkona pöytiä. Jokaisella pöydällä on oma teemansa, joka on näkökulma tilaisuuden yleisesti jakamaan teemaan, joka esitellään jollain tapaa yhteisesti, jotta se on kaikkien tiedossa. Tästä teemasta huolehtii pöytään sijoitettu vastuuhenkilö. Muut osallistujat siirtyvät pöydästä pöytään tutustuen vuorollaan jokaiseen teemaan ja jakamaan omat ajatuksensa siihen liittyen. Vastuuhenkilö kirjaa ajatukset kaikkien näkyville. (Elliot et al.  2005, 185-195.)

Menetelmän avulla voidaan luoda tietoa hyödyntäen erilaisten ihmisten näkökulmia ja osaamista. Kun ryhmät käsittelevät samoja teemoja vuorotellen, he voivat rakentaa aiempien ryhmien näkemysten päälle jotain uutta omista lähtökohdistaan.

Learning cafe ei ole menetelmä, jota tyypillisesti käytetään vaatimusten kokoamiseen, mutta se soveltuu siihen hyvin, kun ajatuksia kerätään suurelta joukolta ihmisiä. Vaatimuksia kerätään usein erilaisilla brainstorming-menetelmillä ja tavallaan learning cafe on menetelmänä eräänlainen tapa brainstormata, vaikka se ei ehkä rohkaisekaan samalla tavalla erikoisiin ratkaisuihin.

Koska vaatimusten kerääminen on kuitenkin luovaa toimintaa, on hyvä kokeilla erilaisia menetelmiä niiden keräämiseen. Luovuudesta puhuvat asiantuntijat suosivat aina uudenlaisten lähestymistapojen käyttöä, jotta ei aina päädytä samoihin lopputuloksiin, vaan luodaan edellytyksiä siihen, että luodaan jotain aidosti uutta ja erilaista.

#DigiLAHTI ja #DigiMatch

#DigiLAHTI on syksyllä 2017 käynnistynyt hanke, jossa tavoitteena on tehostaa alueen yritysten prosesseja digitaalisin keinoin. Tarkoituksena olisi tuoda yhteen alan osaajia ja tämänkaltaisen osaamisen tarvitsijoita, mutta samalla myös integroida alueen korkeakouluja mukaan, jotta opiskelijoiden osaamista voidaan sekä käyttää hyväksi, että kehittää erilaisissa projekteissa.

Alusta on palvelu, jossa mahdollistetaan muiden palveluntarjoajien kohtaaminen asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi AirBnB tarjoaa mahdollisuuden yksityishenkilöille omien asuntojensa vuokraamiseen muiden käyttöön kuin hotellihuoneen. Tyypillisesti alustassa on käyttäjätyyppejä kaksi (em. AirBnB, eBay, Amazon Marketplace) tai kolme (esim. lentokentät, Wolt). #DigiLAHTI on tässä suhteessa erikoinen, koska käyttäjäryhmiä on neljä: yrittäjät, jotka tarvitsevat apua digitalisoitumisen kanssa, yrittäjät, jotka tarjoavat näitä palveluita, opiskelijat, jotka etsivät töitä alalta, ja korkeakoulujen henkilökunnat, jotka voivat käyttää alustaa opiskelijoiden

Koska neljän käyttäjäryhmän tarpeiden hahmottaminen jokaiseen suuntaan on hankalaa, tehtiin vaatimusten kerääminen learning cafena. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään heidän lähtökohtiensa pohjalta ja kullekin ryhmälle esitettiin keskustelun pohjaksi kysymyksiä, joiden vastaukset kerättiin yhteiseen digitaaliseen pohjaan.

Kuva 1. Ryhmien näkemykset koottuna (kuva: Aki Vainio)

Ensisijainen havainto workshopista oli kaikkien osapuolien halukkuus tehdä enemmän yhteistyötä, mutta kaikki kaipasivat myös aktiivisuutta tämän asian suhteen muilta osapuolilta. Erityisesti korkeakouluilta toivottiin aloitetta tämän asian suhteen. Muutenkin opettajien rooli fasilitaattoreina korostui.

Yritykset olivat myös hyvin huolissaan siitä, että saavatko oikeanlaista osaamista. Tämän vuoksi he kaipasivat erilaisia mahdollisuuksia testata potentiaalisia työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita esimerkiksi lyhyillä harjoittelujaksoilla tai kurssitöillä. Yritykset toivovat opiskelijoilta myös laaja-alaista osaamista ja halukkuutta opiskella perinteisten alarajojen yli. Digitalisoitumisen alkutaipaleelle toivottiin opasta, joka helpottaisi liikkeelle lähtöä.

Opiskelijat toivoivat, että heidän ajatuksiaan otettaisiin avoimemmin vastaan yritysten puolelta. He kokivat, että heillä on ajankohtaista tietoa ja tuoretta näkökulmaa, jotka voisivat olla arvokkaita lisiä yrityksille. He haluavat myös helpompia kommunikointikanavia yrityksiin ja selkeämpää tietoa yrityksiltä siitä, mitä niissä kaivataan.

Kaikkien näiden näkökulmien sovittaminen yhteen alustaan voi olla haastavaa, mutta vaikka näin ei tapahtuisikaan, on silti tärkeää, että ne nousivat esiin.

Lähteet

Davis, B. 2013. Mastering Software Project Requirements : a framework for successful planning, development & alignment Plantation, FL : J. Ross Publishing.

Elliot, J., Heesterbeek, S., Lukensmeyer, C. J., Slocum, N. 2005. Participatory Methods Toolkit. A practitioners manual. [Verkkodokumentti]. [Brussels] : King Baudouin Foundation / Flemish Institute for Science and Technology Assessment. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://www.kbs-frb.be/en/Virtual-Library/2006/294864

Kirjoittaja

Aki Vainio on tietojenkäsittelyn lehtori Lahden ammattikorkeakoulun Liiketalouden ja matkailun alalla. Omasta introversiostaan huolimatta hän pitää ohjelmistotekniikan avoimempaa linjaa hyvänä asiana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/wood-aerial-background-beverage-3157395/ (CC0)

Viittausohje

Vainio, A.  2018. #Digimatch – digiosaajien ja osaajien tarvitsijoiden kohtaaminen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/24/digimatch-digiosaajien-ja-osaajien-tarvitsijoiden-kohtaaminen/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Show Buttons
Hide Buttons