Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Mentoroinnin työkaluja maahanmuuttajan ja mentorin dialogisen keskustelun tueksi

Mentoroinnilla on saatu hyviä tuloksia maahanmuuttajien työllistymisen tukemisessa. Keskustelun tueksi kehitetään työkaluja mahdollistamaan dialoginen ja tasa-arvoinen kohtaaminen. Parhaiten toimivat työkalut, jotka ovat mielekkäitä sekä maahanmuuttajalle että mentorille.

Kirjoittajat: Sari Lappalainen ja Virve Pirttikoski

Puheensorina ja nauru täyttävät huoneen. Kaksi ihmistä istuu vierekkäin pehmeällä sohvalla ja he tutkivat yhdessä lomaketta. Pyydän lupaa liittyä seuraan ja kysyn mistä asiasta he keskustelevat. Heidän kertomuksessaan vilisee sanoja mentori, aktori, työkalu, työnhaku, ammatti ja työ. En olisi heti uskonut, että he ovat niin tärkeän asian äärellä ja silti näin iloisissa tunnelmissa. He ovat tavanneet toisiaan jo puolen vuoden ajan ja keskustelleet työhön liittyvistä teemoista. Sitä ennen he eivät ole tunteneet toisiaan. Heitä kuitenkin yhdistää yhteinen kiinnostus robotiikkaan. Mentori työskentelee yrityksessä, joka myy hoivarobotteja sosiaali- ja terveysalalle. Aktori taas on kotoisin Syyriasta ja on suorittanut opintoja ohjelmoinnista. Hän haluaisi työllistyä ensisijaisesti yritykseen, joka liittyy jollakin tavalla robotiikkaan. Tapaamisissa he ovat yhdessä keskustelleet työllistymisestä. Keskustelun virittäjänä ovat toimineet oivallisesti erilaiset mentoroinnin työkalut.”

Tämä tarina kuvaa mentoroinnin dialogista ja tasa-arvoista perusajatusta. Mentorointi tarjoaa parhaimmillaan apua eri maista kotoisin olevien osaajien työllistymiseen suomalaisille työmarkkinoille. Työllistyminen omia kykyjään ja ammattitaitoaan vastaavaan työhön on maahanmuuttajan kotoutumisen ja hyvinvoinnin kannalta keskeistä. Vaikka maahanmuuttajilla on paljon osaamista, heidän on kuitenkin vaikea työllistyä suomalaisille työmarkkinoille. Syitä tähän ovat esimerkiksi toisessa maassa hankitun osaamisen sovittaminen Suomen työmarkkinoiden vaatimuksiin ja puutteellinen tuntemus suomalaisista työmarkkinoista ja työelämästä Suomessa.

Mentoroinnilla on myös saatu hyviä tuloksia maahanmuuttajien työllistymisen tukemisessa. Väestöliitto on toteuttanut koulutetuille maahanmuuttajanaisille suunnattua Womento-mentorointimallia. Tähän mentorointiprosessiin osallistui vuosina 2012-2014 noin 60 aktoria eli maahanmuuttajaa. Mentorointiprosessin aikana heistä jopa 84 % pääsi prosessin aikana eteenpäin ammatillisella urallaan. (Ahlfors ym. 2015.)

Mentoroinnin työkaluja tarvitaan keskustelun tueksi

Mentorointitapaamisiin tarvitaan avuksi erilaisia työkaluja, jotka on laadittu kieli- ja kulttuuritietoisesti sekä kirjoitettu selkeällä suomen kielellä. MESH-hankkeessa kehitetään mentoroinnin työkaluja ja ne kootaan työkalupakkiin, joka tulee sisältämään ohjeita ja materiaalia mentorointiprosessin eri vaiheisiin, eli aloitukseen, varsinaiseen työskentelyyn sekä mentoroinnin päättämiseen.

MESH-hanke-verkostot ja mentorointi maahanmuuttajien työllistymisen tukena on LAMKin toteuttama ja sen yhtenä tavoitteena on tukea maahanmuuttajien työllistymistä kehittämällä mentoroinnin malleja ja käytäntöjä sekä systematisoida mentorointia. Hanketta hallinnoi Turun ammattikorkeakoulu ja siinä on mukana myös Tampereen ammattikorkeakoulu. Hankkeen kansainväliset yhteistyökumppanit ovat KU Leuven, Ostend House of Economy ja Beyond the Horizon Belgiasta. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ja se kestää vuoden 2021 loppuun.

Mentoroinnilla tarkoitetaan tässä hankkeessa työelämätaitojen ja -valmiuksien parantamiseen tähtäävää mentorointia, jossa mentoreina toimivat henkilöt, joilla on suomalaisen työelämän tuntemusta. Aktori on maahanmuuttaja, joka haluaa aktiivisesti kehittää itseään työllistyäkseen suomalaisille työmarkkinoille. Mentoroinnin työkaluilla tarkoitetaan tässä konkreettisia keskustelun tueksi kehitettyjä tehtäviä. Tehtävien tavoitteena on palvella kumpaakin osapuolta ja mahdollistaa uuden oppiminen kummallekin.

Työuramentoroinnista on olemassa melko paljon materiaalia. Näitä ovat tehneet esimerkiksi Väestöliitto, Helsingin yliopisto, AKAVA ja Miessakit. Jo olemassa olevissa materiaaleissa on vain muutamia konkreettisia työkaluja, joita aktori ja mentori voivat hyödyntää tapaamisissaan keskustelun pohjana. Tämän vuoksi LAMKin osuus MESH-hankkeessa on erilaisten työkalujen kehittäminen ja testaaminen.

Mitä mentoroinnin työkalut voivat olla?

Keväällä 2019 LAMKin opiskelijat kehittivät ja pilotoivat maahanmuuttajien kanssa erilaisia työkaluja. Testaaminen tapahtui sekä pari- että ryhmätapaamisissa. Mentorointipareja oli yhteensä 13 ja tapaamisissa testattiin viittä erilaista työkalua. Lisäksi ryhmämentorointiin osallistui 17 mentoria ja 25 aktoria. Ryhmämentoroinnissa testattiin yhteensä 13 kappaletta erilaisia työkaluja.

Yksi toimiva työkalu oli elämänviiva, jota käytettiin parimentoroinnin aloitusvaiheessa. Elämänviiva-tehtävässä henkilö pääsee piirtämällä hahmottamaan oman elämänsä ylä- ja alamäkiä sekä kertomaan sen avulla oman elämänsä merkittävistä ja toisaalta opettavaisista hetkistä. Palautteen mukaan työkalu auttoi keskustelun syntymisessä ja sen kokivat hyödylliseksi sekä mentorit että aktorit.

Osallistujat kokivat tärkeäksi työkaluksi myös osaamisen käsi -tehtävän. Tätä testattiin sekä pari- että ryhmämentoroinnissa. Tehtävän kuvassa on käsi, jossa jokaiselle sormelle on jaettu osaamisen eri osa-alueita: tahto, tieto, taito, kokemus ja kontaktit. Tehtävänä on listata näiden osaamisen osa-alueiden alle kuhunkin liittyvä henkilökohtainen osaaminen. Tehtävän tavoitteena on oppia tunnistamaan omia vahvuusalueita ja moninaista osaamista. Tämä tehtävä sopii mentorointiprosessissa varsinaiseen työskentelyvaiheeseen. (Kanniainen ym. 2017.)

Ryhmämentoroinnissa yksi suosituimmista työkaluista oli työhaastattelu. Tehtävässä käytiin läpi työhaastattelussa usein kysyttyjä kysymyksiä. Kysymyksiin vastasivat aktori ja mentori vuorotellen ja niitä olivat esimerkiksi: ”Kerro mitä osaat? Mitä ystävä tai työkaveri kertoisi sinusta? Minkälainen on hyvä johtaja?” Osallistujat kokivat tärkeäksi harjoitella työhaastatteluun valmistautumista.

Piloteissa havaittiin, että työkalujen tulee olla helppoja käyttää ja niiden tulee olla mielekkäitä kummallekin osapuolelle. Lisäksi niissä käytettyä kieltä tulee muokata selkeämmäksi. MESH-hankkeessa jatkokehitetään mentoroinnin työkaluja ja työkalupakkia eri piloteissa vuoden 2020 aikana.

Lähteet

Ahlfors, G., Saarela, I., Vanhanen S. & Welzer-Karlsson, M. 2015. Työuramentoroinnilla tuloksiin. Opas koulutettujen maahanmuuttajien mentorointiin. Helsinki: Väestöliitto. [Viitattu: 3.11.2019]. Saatavissa: https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/aa9f0c5d6e32b25a06133db6b972642c/1573149435/application/pdf/3832980/Womento%20koulutusopas%20PDF%20101114.pdf

Kanniainen, M-R., Nylund J. & Kupias, P. 2017. Mentoroinnin työkirja. Helsingin yliopisto. [Viitattu: 6.11.2019]. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/mentorointi/files/2014/08/Mentoroinnin-tyokirja_A4.pdf

Kirjoittajat

Sari Lappalainen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla, hän on toiminut pitkään monikulttuuristen ryhmien tutorina. Lisäksi hän toimii täydennyskouluttajana terveydenhuollon henkilöstölle.

Virve Pirttikoski toimii tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla sekä asiantuntijana MESH-hankkeessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1447017 (CC0)

Julkaistu 18.11.2019

Viittausohje

Lappalainen, S. & Pirttikoski, V. 2019. Mentoroinnin työkaluja maahanmuuttajan ja mentorin dialogisen keskustelun tueksi. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/11/18/mentoroinnin-tyokaluja-maahanmuuttajan-ja-mentorin-dialogisen-keskustelun-tueksi/

Kasvatuskumppanuudella tukea mediavanhemmuuteen

Ihmisten arjessa media ja sen merkitykset ovat lisääntyneet. Jo varhaiskasvatusikäiset lapset kasvavat mediakulttuuriin, joka muodostuu erilaisista välineistä, mediasisällöistä ja ilmiöistä. Digitaalisuus on läsnä lasten arjessa jo pienestä pitäen, tehden oppimisesta, vuorovaikutuksesta ja kokemuksista entistä mediavälitteisempiä. Mediataitojen kehittyminen ja lapsen ohjaaminen sekä tukeminen mediankäytössä ovat vanhempien ja varhaiskasvattajien yhteisiä tehtäviä ja tärkeä osa kasvatuskumppanuutta.

Kirjoittajat: Jenni Kaapu, Petra Kuokkanen & Pipsa Murto

Mediavanhemmuus haasteineen

Elämän digitalisoituminen on tuonut uusia mahdollisuuksia perheille ja lapsille, mutta se aiheuttaa myös haasteita vanhemmille. Mediankäyttöön kuluvan ajan lisäksi vanhempia mietityttävät median haitalliset sisällöt sekä sen tuomat turvallisuusuhat. Älylaitteisiin on saatavilla paljon erilaisia estoja ja rajoituksia, mutta niiden ohella aikuisen mukana olo lasten mediahetkissä on erittäin tärkeää. (Irisvik & Utriainen 2017, 83.) Pieni lapsi ei osaa itse rajata ruutuaikaansa ja mediankäyttöään, ja hän tarvitsee tähän vanhemmalta tukea, läsnäoloa ja ohjausta. (Lonka & Moisala 2019, 15.) Tärkeää on huomioida, että lapsen kanssa toimivien aikuisten oma mediasuhde heijastuu lapsen omaksumiin mediatottumuksiin (Kamenetz 2019, 235).

Mediankäyttö voi aiheuttaa haasteita vuorovaikutukseen perheenjäsenten välillä. Peleistä tai netistä siirtyminen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen voi aiheuttaa vaikeuksia lapsille, sekä aikuisillekin ja näin vaikeuttaa vuorovaikutuksen ja arjen sujuvuutta. (Huhtanen 2016, 22.) Digimaailmaan uppoutuminen saattaa verottaa kanssakäymisen määrää ja laatua vanhemman ja lapsen välillä, kun taas median käyttö yhdessä voi tiivistää suhdetta. Pienet lapset tarvitsevat hyvinvointinsa ja kasvunsa turvaamiseen riittävästi vanhempien läsnäoloa. (Kamenetz 243-244, 247.)

Lasten mediankäyttö huolestuttaa vanhempia monissa perheissä. Taustalla voi olla epävarmuuden ja oman osaamattomuuden tunne, joka voi johtaa jatkuvaan riitelyyn ja jankutukseen. (Johansson 2019, 20.) Sopivien sekä ikätasoisten mediasisältöjen valitseminen lapselle koetaan usein hankalaksi, eikä vanhemmilla aina ole valmiuksia etsiä tietoa sopivista medioista. Monilla vanhemmilla ei myöskään ole tarpeeksi tietoa jatkuvan älylaitteiden käytön vaikutuksista lapsen kehitykseen. (Lonka & Moisala 2019, 15.)

Yhdessä tutustuen mediamaailmaan

Ymmärtääkseen lapsen mediamaailmaa paremmin, tulisi lapsen kanssa yhdessä tutustua lapsen käyttämiin mediasisältöihin. Yhteinen puuhastelu median parissa esimerkiksi lukuhetket, pelailu ja kameran käytön opettelu osoittavat lapselle aikuisen olevan kiinnostunut lapselle tärkeitä asioita kohtaan, sekä mahdollistaa samalla monipuolista keskustelua mediasisällöistä ja perheen yhteisistä mediankäytön säännöistä. (Huhtanen 2016, 22.) Yhteiset pelihetket lapsen kanssa jättävät lapselle yhdessäolosta myönteisen muiston lisäksi tunteen, että aikuinen on aidosti kiinnostunut lapsen mediamaailmasta. (Helenius & Rahja 2019, 32).

Mediakasvatuksesta on tehty runsaasti tutkimuksia, mutta yhtenäistä ohjeistusta ei voida antaa, vaan jokaisen on itse laadittava omat mediankäytön sääntönsä, jotka sopivat parhaiten omalle lapselle ja tuntuvat hyviltä kuhunkin perheeseen ja elämäntilanteeseen. (Kamenetz 2018, 187.) Mediataitojen kehitykselle on olennaista, että lapsi saa keskustella median sisällöistä aikuisen kanssa ja aikuisella on aikaa kuunnella ja olla läsnä (Niinistö & Ruhala 2006, 22).

Myös varhaiskasvatushenkilöstön tehtävänä on ohjata lapsia turvalliseen ja monipuoliseen median käyttöön, oppimista tukevalla ympäristöllä ja aikuisen mallilla. (OPH 2018, 33.) Varhaiskasvatuksessa median käyttö välittyy lasten käytöksestä ja leikeistä. Lasten puheissa ja roolileikeissä esiintyy älylaitteiden käyttöä ja digitaalisten pelien pelaamista. Media välittää tietoa ja sen elementit voivat rikastaa leikkejä, mutta joillakin lapsilla median käyttö voi näkyä esimerkiksi levottomuutena. Lapset prosessoivat pelejä leikeissä, ja varsinkin väkivaltapelit näkyvät leikeissä ampumisena ja tappamisena. (Kaapu & Kuokkanen, 2019, 27.) Jos lasta on jäänyt mietityttämään jokin mediasta noussut asia, myös varhaiskasvatuksessa henkilökunnan on hyvä olla tietoinen siitä. Vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan tulisikin yhdessä keskustella lapsen mediankäyttöön liittyvistä asioista osana kasvatuskumppanuutta. (Niinistö & Ruhala 2006, 22.)

Mediaopas kasvatuskumppanuuden tueksi varhaiskasvatukseen

Kaapu ja Kuokkanen (2019) laativat opinnäytetyönään varhaiskasvatusikäisten lasten mediankäytön vaikutuksista kertovan oppaan, tukemaan vanhempien ja varhaiskasvattajien vuorovaikutusta ja kasvatuskumppanuutta. Varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta on merkityksellistä lisätä vanhempien tietoa median käytön vaikutuksista lasten kehitykseen, ymmärtääkseen omat mahdollisuutensa kehityksen tukemisessa. Oppiakseen käyttämään mediaa, on lapsella oltava sen mahdollistavia välineitä saatavillaan. Vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön yhteisenä tehtävänä on suojata lasta median haitalliselta sisällöltä ja ohjata lasta laadukkaan median pariin sekä keskustella näistä hänen kanssaan. (Kaapu & Kuokkanen 2019, 28-30.)

Opas sisältää tietoa mediankäytön vaikutuksista lapsen kehitykseen, sekä käytännön vinkkejä varhaiskasvatusikäisille lapsille sopivista sovelluksista ja peleistä. Oppaaseen on koottu myös lukuvinkkejä aiheesta enemmän tietoa haluaville vanhemmille. Vanhemmat voivat löytää uusia ideoita perheen yhdessäoloon median tuomista mahdollisuuksista. Opasta voidaan käyttää vanhempien ja varhaiskasvattajien välisissä keskusteluissa, jolloin se toimii keskustelun herättelijänä ja usein vaikeaksikin koettu aihe on helpompi ottaa puheeksi. Oppaassa on vanhempia ja lasta osallistavaa sisältöä, sekä kysymyksiä, jotka herättelevät vanhempia pohtimaan omaa älylaitteiden käyttöään. (Kaapu & Kuokkanen 2019, 30, 33.)

Muuttuva mediakulttuuri haastaa niin vanhempia kuin varhaiskasvatuksen henkilöstöäkin kehittämään omaa kasvatusajatteluaan. Mediakasvatus ei voi perustua henkilökohtaiseen kiinnostukseen, vaan sen rooli lasten arjessa on tunnistettava ja tiedostettava. (Mertala & Salomaa 2016, 173.) Kasvattajien haasteena on pysyä ajan tasalla saatavilla olevista keinoista ja välineistä, voidakseen tarttua niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin lasten oppimisen ja kehittymisen edistämiseksi (Kaapu & Kuokkanen 2019, 28).

Lähteet

Helenius, J. & Rahja, R. 2019. Kenellä on peliohjain? Pelikasvatus lapsiperheessä. Teoksessa Pelikasvattajan käsikirja 2. [Helsinki]: [Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus]. 31-43.

Huhtanen, E. (toim.) 2016. Mediakasvatusseuran julkaisuja 5/2016. Lasten mediamaailma pähkinänkuoressa. [Viitattu 28.8.2019] Saatavissa: https://mediakasvatus.fi/wp-content/uploads/2018/06/Lasten-mediamaailma-pahkinankuoressa-1.pdf

Irisvik, S. & Utriainen, J. 2017. Kuinka kasvattaa diginatiivi. Helsinki: S&S.

Johansson, T. 2019. Meidän perheen pelisäännöt? Ohjeita median käyttöön perheissä. Teoksessa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) ja mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö (MEKU) Lapset & media- Kasvattajan opas. [Viitattu 28.8.2019]. Saatavissa: https://kavi.fi/sites/default/files/documents/lapset_ja_media.pdf

Kaapu, J. & Kuokkanen, P. 2019. Mediankäytön vaikutukset ja lapsen suojeleminen median haitoilta: Opas varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmille ja päiväkodin työntekijöille. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019090918302

Kamenetz, A. 2018. Sopiva ruutu- aika. Löydä tasapaino digitaalisen ja todellisen elämän välillä. Helsinki: Viisas elämä.

Lonka, K. & Moisala, M. 2019. Älylaitteet ja aivojen kehitys: Aivot kehittyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Teoksessa Kosola, S., Moisala, M., Ruokoniemi, P. (toim.) Lapset, nuoret ja älylaitteet. Taiten tasapainoon. Helsinki: Duodecim.

Mertala, P. & Salomaa, S. 2016. Kasvatuskeskeinen näkökulma varhaisvuosien mediakas-vatukseen. [Viitattu 23.10.2019]. Saatavissa: https://www.researchgate.net/publication/296329429

Niinistö, H. & Ruhala, N. 2006. (toim.) Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu.

OPH 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. [Viitattu 23.10.2019]. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kirjoittajat

Jenni Kaapu on valmistuva sosionomiopiskelija Lahden ammattikorkeakoulusta.

Petra Kuokkanen on Lahden ammattikorkeakoulusta 2019 valmistunut sosionomi AMK.

Pipsa Murto toimii päätoimisena tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/ihmiset-lapsi-vauva-poika-2564425/ (CC0)

Julkaistu 12.11.2019

Viittausohje

Kaapu, J., Kuokkanen, P. & Murto, P. 2019. Kasvatuskumppanuudella tukea mediavanhemmuuteen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/11/12/kasvatuskumppanuudella-tukea-mediavanhemmuuteen/

How to lead innovative teams: learnings from the game industry

In September the city of Helsinki hosted the first European conference dedicated to leadership in the game industry. Speaker track of the Leadership day consisted of seven game industry professionals sharing their views and ideology around leadership and company culture. This article and it’s examples are based on the My D.N.A handbook for Teams (Do Not Assume -guide for teams), talk by Sophie Vo.

Author: Ria Gynther

Leadership day by IGDA Finland

The capital region is the heart of Finnish game industry: 46% of the Finnish game companies are located in the area, this means there are about 80 different companies, 1600 employees and an annual turnover of 1,7 billion euros (Neogames 2019). So it is no wonder that IGDA Finland chose this as the location for the very first Leadership day. IGDA Finland is a local chapter of the International Game Developers Association and they have 13 hubs around the country. Newest hub was established in the spring of 2019 to Lahti.

Image 1. Sophie Vo shared her experiences and expertise with the audience of the Leadership day. (Image: Ria Gynther)

D.N.A of a successful game team

Sophie Vo from German mobile game company Voodoo talked about the D.N.A handbook she has gathered from the learning during her career. Vo has worked over a decade with F2P mobile games in different European companies, including Rovio, and her passion and expertise is in building high-performing creative teams. In the beginning of her talk, and the handbook, Vo shared her learnings with others on how innovative and successful teams design games. Vo’s presentation included practical tips on how to use data, how to listen the players, how to iterate game ideas, when to create new and when to reuse. Vo also shared in detail what she has learned about building and supporting a world class game development teams.

Leading a diverse team

It is shown in different studies that diverse teams act and think differently than teams that are homogenous. Working in a diverse team is not always a picnic and working with people who are different from yourself can feel more laborious than working with people familiar to you. This is partly true, when you work with different viewpoints you have to work harder, take more time to weigh different opinions and make better arguments. When you work harder you might also make better decisions, and there are clear indicators that diverse teams get better results and actually work more effectively than homogeneous teams. (Rock et al. 2016.)

Image 2. Diversity is not always easy, but it can lead to success. (Image: Pixabay (CC0))

In the game industry teams are formed of people with different skills, genders, races, cultural backgrounds and ways of thinking. In Finland 27% of workforce come from abroad and 20% are women (Neogames 2019). Vo has also noticed this in her work and she strongly believes that this is one key factor that enables radical innovation but it’s also a factor a leader needs to take into account when building the team dynamic. Differences might also lead into conflicts, not all conflicts are bad but when conflicts are about differences in values rather than opinions there are bigger problems at hand (Rock et al. 2016).

According to Vo, to avoid this you need to know each other and also have trust; you need to trust yourself and you need your team to trust you. Trust is usually build by time and according to Vo’s own experience it is important to spend time with new team, get to know each other and even have fun together. Once the trust is build and you know each other you can move to the real work and achieve the big goals. Studies strongly support Vo’s statement, it seems that diversity is only an asset when there is also a good team spirit and the feeling of inclusion present (Rock et al. 2016).

Trust, respect and care

One important role of a leader is also to clearly communicate what is expected of the team and what are the values, mission and ways of working. You need to know where you are heading but it’s also important to share common vision on how this is achieved. Vo believes that key to good team dynamics is in respecting each other, knowing each other and in caring about each other. When these are combined with trust your team has good spirit and even the difficult decisions and talks are, if not easier, more manageable. In a healthy team it is okay to ask why and respectfully talk about different viewpoints, to challenges others and itself and in the end achieve something that just might be the next big hit.

Meeting, do we really need them?

Vo also shared her visions and everyday examples on how to lead teams and how important it is to value clarity, structural thinking and communication over processes. One example of this, is that Vo does not want her team to spend their time in useless meetings so at Voodo they have minimum amount of them. Before any meeting is scheduled the need for it is always evaluated beforehand: is it possible to solve the issue in some other way, do we really need more than two people to fix this and if yes, who really needs to take part in it.

Image 3. No phones, clear agenda, right people in the right place and a clear timebox for the meeting is the way to run successful meeting. (Image: Pixabay (CC0))

During the meeting everyone are expected to be focused, engaged and no one has their mobile phones with them. Meetings are also always timeboxed to 30 minutes and they have clear agenda that has been distributed to the participants beforehand. If the issue on hand needs more time it’s always possible to prolong it, but according to Vo 30 minutes of well-prepared meeting is more than enough most of the time.

References

Neogames. 2019. The Game industry of Finland report 2018. Neogames Finland ry. [Cited 30.10.2019]. Available at: http://www.neogames.fi/fgir2018/

IGDA Finland. 2019. What is IGDA Finland? [Cited 30.10.2019]. Available at: https://www.igda.fi/about-us

Rock, D., Grant, H. & Grey, J. 2016. Diverse Teams Feel Less Comfortable — and That’s Why They Perform Better. Harvard Business Review. [Cited 30.10.2019]. Available at: https://hbr.org/2016/09/diverse-teams-feel-less-comfortable-and-thats-why-they-perform-better

Vo, S. 2019. My D.N.A. handbook for teams (Do Not Assume -guide). A recording from the Leadership Day 2019 by IGDA Finland. [Cited 30.10.2019]. Available at: https://www.youtube.com/watch?v=buDxw4yO474&list=PL1QxaXPHmkvjnWOJc42Ooy3RIBaxizp4a&index=2

Author

Ria Gynther works as a project coordinator in GameChangers project that aims to increase diversity in the Finnish game industry by empowering more women to enter the field. GameChangers is funded by European Social Fund and run by LAMK. Ria is also a IGDA volunteer and acts as a local hub lead in Lahti.

Image 2: https://pixabay.com/fi/photos/joukkue-ty%C3%B6-rakennus-toimisto-4200837/ (CC0)

Image 3: https://pixabay.com/fi/photos/toiminta-afrikkalainen-amerikkalainen-3641202/ (CC0)  

Cover image: Ria Gynther

Published 11.11.2019

Reference to this publication

Gymther, R. 2019. How to lead innovative teams: learnings from the game industry. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2019/11/11/how-to-lead-innovative-teams-learnings-from-the-game-industry/

ACE-tutkimukset ja traumainformoitu työ

Lapsuudenaikaiset haitalliset kokemukset ja aikuisiän heikompi terveys liittyvät vahvasti toisiinsa. Ymmärrys tästä on lisääntynyt ACE-tutkimusten (Adverse Childhood Experiences) kautta, ja aihe on kasvavan kiinnostuksen kohteena maailmalla. Suomen ensimmäinen ACE-konferenssi oli lokakuussa 2019.

Kirjoittajat: Minna Kuvajainen ja Johanna Linner Matikka

ACE-tutkimukset

Ihminen kantaa kehossaan jälkiä kaikesta elämän aikana tapahtuneesta. Jäljet eivät välttämättä näy päällepäin vaan ne ovat hermostollisia tapoja reagoida eri tilanteissa. Osa reagointitavoista on synnynnäisiä ja osa opittuja. Terveydelle edulliset hermoston reagointitavat sisältävät paljon joustavuutta ja palauttavat kehon turvan tilaan suhteellisen nopeasti stressaavan tilanteen jälkeen.

Lapsuudenaikaiset haitalliset kokemukset (ACE eli Adverse Childhood Experiences) näkyvät aikuisen ihmisen terveydessä vielä pitkään kokemusten jälkeen. Monen yleisen sairauden juurisyy saattaakin tutkimusten mukaan olla lapsuuden haitallisissa kokemuksissa, joten turvatulla lapsuudella on suuri kansanterveydellinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Kokemukset ovat tutkimusten mukaan yllättävän yleisiä: yli puolet väestöstä on kokenut vähintään yhdentyyppisen haitallisen kokemuksen ja joka kymmenes ihminen neljä tai enemmän. (Felitti & Anda 1998; Burke Harris 2019; 2014; CDC 2019.)

Haitallisia kokemuksia (ACE-pisteitä) ovat vaikeat ja traumaattiset lapsuusajan kokemukset, kuten fyysinen pahoinpitely (lyöminen tai muu kovakourainen kohtelu), fyysinen laiminlyönti (esim. riittämätön ravinto, huolenpito ja ohjaus), henkinen pahoinpitely (nöyryytys, alistaminen, loukkaaminen), henkinen laiminlyönti (kylmä ja välinpitämätön suhtautuminen), seksuaaliväkivalta ja hyväksikäyttö, vanhempien ero tai vanhemman menetys, perheympäristö, jossa lapsi näkee väkivaltaa, jossa käytetään huumeita tai jossa jollakin perheenjäsenellä on alkoholiongelma tai vaikea mielenterveysongelma tai joku perheenjäsen on vankilassa. Myös vaikea köyhyys ja pitkään jatkuva koulukiusaaminen sekä yksittäiset voimakkaat traumaattiset tapahtumat luetaan näihin kokemuksiin, vaikkei niitä aina kysytäkään kaikissa ACE-testeissä.

Jos lapsi elää haitallisten kokemusten keskellä, hänen kehonsa stressitaso on jatkuvasti koholla eli lapsi on jatkuvassa säikähtämisen ja liiallisen valppauden tilassa. Pelko tai valppaus on ihmiselle hyödyllinen, kun vaaran ilmaantuessa pitää tehdä nopea päätös siitä, paetako vai taistella vai jähmettyä paikalleen, mikäli muuta mahdollisuutta ei ole. Kun stressitila jatkuu pitkään, keho ei pääse palautumaan normaaliin turvan tilaan, jolloin stressi muuttuu myrkylliseksi ja alkaa vähitellen vaurioittaa lapsen kehittymässä olevaa stressisäätelyjärjestelmää vaikeuttaen oppimista ja itsesäätelytaitojen kehittymistä. Lopulta aikuiseksi kasvanut lapsi kantaa kehossaan edelleen hermostollisia jälkiä haitallisista lapsuudenaikaisista kokemuksistaan.

Ensimmäiseen ACE-tutkimukseen osallistui 17 400 ihmistä (Felitti & Anda ym. 1998). Tuo tutkimus ja sen jälkeen tehdyt muut tutkimukset ovat osoittaneet ACE-pisteiden olevan yhteydessä eliniän lyhenemiseen noin 20 vuodella, riskikäyttäytymiseen ja tapaturmiin ja itsemurhiin sekä lisäävän riskiä sairastua moneen sairauteen (esim. diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, masennus, ahdistushäiriöt, syövät, aivohalvaus, autoimmuunisairaudet, kiputilat). Tutkimuksissa käytetään usein asetelmaa, jossa lasketaan tilastollisesti riski saada jokin sairaus, ja verrataan niitä yksilöitä, joilla ei ole ACE-pisteitä, niihin ihmisiin, joiden ACE-pisteet ovat 4 tai enemmän (kymmenestä). ACE-tutkimuksia eri sairauksiin liittyen kokoaa yhteen muun muassa Yhdysvaltain sosiaali- ja terveysministeriön alainen sairauksien ennaltaehkäisyn yksikkö (CDC 2019).

ACE-konferenssi Hanasaaressa 7.10.2019

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Lastensuojelun keskusliitto järjestivät yhdessä Hanasaaren kanssa Suomen ensimmäisen ACE-konferenssin, jossa kuultiin huippuluennoitsijoita Walesista, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta.

Kuva 1. ACE-konferenssi Hanasaaressa 7.10.2019 (kuva: Minna Kuvajainen)

Karen Hughes (Public Health Wales) kuvasi puheenvuorossaan tekemättä jättämisen hintaa. On laskettu, että ACE-kokemukset ovat syynä 27 % masennuksista, 11 % syövistä ja 25 % alkoholismista. Kokonaisuudessaan ACE maksaa Euroopassa joka vuosi 530 miljardia euroa. Apulaisprofessori Steven Lucas Uppsalan yliopistosta puolestaan kuvasi, miten Ruotsissa kehitetään lapsiperhepalveluiden parissa lasten haitallisten kokemusten tunnistamista. Lääkäri ja professori Anna Luise Kirkengen (Norwegian University of Science and Technology) kuvasi potilastarinoiden avulla sitä, miten kaltoinkohdelluista lapsista tulee monisairaita aikuisia kenenkään kysymättä lapsuuden kokemuksista pitkän potilashistorian aikana.

Kuva 2. ACE:n kustannukset (kuvakaappaus esityksestä, Karen Hughes, Hanasaari 7.10.2019)

Traumainformoitu työ

ACE-tutkimukset ja niiden tuottaman tiedon soveltaminen ns. traumainformoituun orientaatioon sosiaali- ja terveysalalla ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena maailmalla. Facebookin sivustolla ”Traumainformoitu sote ja ope” on tällä hetkellä noin 4000 seuraajaa. Sivustoa ylläpitää itseorganisoitunut sosiaali- ja terveysalan moniammatillinen verkosto.

Traumainformoitu työ ei ole posttraumaattisen stressireaktion hoitomuoto vaan se merkitsee työyhteisön muuttamista traumainformoiduksi (Trauma-Informed Care and Practices). Traumainformoidun työotteen keskiössä on turvan lisääminen ja vahvistaminen eri tasoilla. Traumainformoitu organisaatio auttaa asiakkaita tulemaan kohdatuksi turvallisessa ilmapiirissä, joka 1) tietää trauman yleisyydestä väestön tasolla 2) tunnistaa trauman merkit ja oireet 3) osaa toimia traumatietoisesti tavallisissa arjen vuorovaikutustilanteissa ja 4) ehkäisee uudelleentraumatisoitumista palveluiden piirissä. Traumainformoidun työn kulmakivi on näkökulman vaihto, jossa ajatus “Mikä sinussa on vikana?” muutetaan muotoon “Mitä sinulle on tapahtunut?”. (Ginsberg & Willits 2016.)

Skotlanti ja Wales tuottavat omissa kansallisissa ohjelmissaan loistavia videoita sosiaali-, terveys- ja opetusalan käyttöön. Yksi parhaimmista on video, jossa muutamassa minuutissa käy selville, mitä ACE-kokemukset ovat, miten ne vaikuttavat ihmiseen aikuisiällä, miten asiakas voi jättäytyä palveluiden ulkopuolelle, jos palvelut laukaisevat hänessä uudelleen lapsuuden turvattomuuden kokemukset, ja miten sosiaali- ja terveystoimen ohjaus voi toimia ennaltaehkäistäkseen tämän.

Traumainformoitu työyhteisö on turvallinen myös työntekijöille. Yhteisössä on osaamista tunnistaa turvattomuuden kokemus ja keinoja palauttaa turvallisuudentunne takaisin. Traumainformoituja työyhteisöjä on jo kehitetty Suomessa. Esimerkiksi Hollolassa sijaitseva Perhekeskus Viisikko on kouluttautunut huomioimaan turvan ja sen puuttumisen työkäytännöissään. Koulutuksissa on käsitelty muun muassa vakauttavaa työotetta ja vireyden sietoikkunaa (Karkkunen ym. 2017). Polyvagaalinen teoria stressistä auttaa ymmärtämään turvan palauttamisen käytännön merkitystä (Leikola ym. 2016).

Mahdollisesti pisimmällä traumainformoidun työn edistämisessä ollaan Skotlannissa. Siellä on laadittu kansallinen Skotlannin valtion tukema ohjelma traumainformoidusta yhteiskunnasta. Tavoitteena on kouluttaa koko työvoima traumatietoiseksi. (NHS 2019; NHS Education for Scotland 2017.)

Lähteet

Burke Harris, N. 2019. Syvälle ulottuvat juuret. Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Suomentanut Juha Kuvajainen. Helsinki: Basam Books.

Burke Harris, N. 2014. How childhood trauma affects health across a lifetime. TED-talks. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.ted.com/talks/nadine_burke_harris_how_childhood_trauma_affects_health_across_a_lifetime

CDC 2019. The Centers for Disease Control and Prevention’s. U.S. Department of Health & Human Services. USA.gov. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.cdc.gov/violenceprevention/childabuseandneglect/acestudy/journal.html

Felitti, V. J., Anda, R. F. et al. 1998. Relationship of Childhood Abuse and Household Dysfunction to Many of the Leading Causes of Death in Adults. The Adverse Childhood Experiences (ACE) Study. American Journal of Preventive Medicine. Vol 14 (4), 245–258. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/S0749-3797(98)00017-8

Ginsberg, J. & Angela Willits, A. 2016. Trauma-Informed Social Work Supervision. School of Social Work. University of Wisconsin Madison. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=wDMTlQRQ1nw&fbclid=IwAR1u7SEPuDu4q4Lyc-OGatmzhhXxH7AT0db2Wf-bDKKwQKEvHgwlHCmNPIo

Karkkunen, A., Litsilä, R. ja Miettinen, A. 2017. Kuinka voin parantaa tietoisuustaitojani lastensuojelutyössä? Talentia-lehti. 3.7.2017. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.talentia-lehti.fi/kuinka-voin-parantaa-tietoisuustaitojani-lastensuojelutyossa/

Leikola, A., Mäkelä, J. ja Punkanen, M. 2016. Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2016;132(1):55-61. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo12910

NHS 2019. National Trauma Training Framework. Public healthcare service Scotland. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.nes.scot.nhs.uk/education-and-training/by-discipline/psychology/multiprofessional-psychology/national-trauma-training-framework.aspx

NHS Education for Scotland 2017. Transforming Psychological trauma: A Knowledge and Skills Framework for the Scottish Workforce. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.nes.scot.nhs.uk/media/3971582/nationaltraumatrainingframework.pdf

Kirjoittajat

Minna Kuvajainen (KM) toimii lehtorina sosionomikoulutuksessa Lahden ammattikorkeakoulussa ja kouluttaa muun muassa itsetuntemus- ja tietoisuustaitoja.

Johanna Linner Matikka (YTM) toimii asiantuntijana Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön tiimissä Ensi- ja turvakotien liitossa.

Artikkelikuva: Minna Kuvajainen

Julkaistu 5.11.2019

Viittausohje

Kuvajainen, M. & Linner Matikka, J. 2019. ACE-tutkimukset ja traumainformoitu työ . LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/11/05/ace-tutkimukset-ja-traumainformoitu-tyo/

Sähköisillä palveluilla toimivuutta ja helppoutta kiinteistökauppaan

Sähköiset palvelut lisäävät ihmisten, yritysten ja yhteisöjen mahdollisuuksia käyttää julkisia palveluja ajasta ja paikasta riippumatta. Sähköisten palvelujen lisääntyessä, julkinen palvelutuotanto tehostunee ja verovaroja säästynee. Tässä artikkelissa tarkastellaan mikä on sähköinen kiinteistökauppa ja mitä hyötyä sen käytöstä eri osapuolet saavat.

Kirjoittajat: Pauliina Heikkilä ja Kirsi Kallioniemi

Julkisen hallinnon asiakkuusstrategian (Valtiovarainministeriö 2015) mukaan viranomaisten tulee huolehtia siitä, että sähköinen kanava on asiakkaalle houkuttelevin vaihtoehto. Parasta palvelua on poistaa asiointitarve kokonaan, mutta ihmisille ja yrityksille on turvattava mahdollisuus asioida julkisen hallinnon kanssa. Tarpeellinen asiointi suunnitellaan yhteistyössä asiakkaiden kanssa, jotta asioinnista tulisi mahdollisimman sujuvaa ja vaivatonta. Palveluiden kehittämisen keskiössä ovat asiakkaiden tarpeet ja tavoitteet. Organisaatioiden rajat näkyvät asiakkaille vain, jos siitä on erityistä hyötyä. Edellä mainittu edellyttää hallinnon ja sektorien rajat ylittävää yhteistyötä, mikä on mahdollista vain vanhoja toimintatapoja uudistamalla. Asiakaslähtöisessä palvelujen kehittämisessä on huomioitava, että ihmisten ja yritysten tarpeet liittyvät yleensä johonkin elämän- tai liiketoiminnan tapahtumaan. Tällaisia elämäntapahtumia ovat esimerkiksi lapsen saaminen ja kiinteistön myyminen ja ostaminen.

Kiinteistön kauppakirja sähköisesti – nopeaa ja vaivatonta

Pauliina Heikkilä (2019) tutki opinnäytetyössään sähköistä kiinteistökauppaa. Kiinteistön myyminen voi prosessina kestää kuukausia tai jopa vuosia. Kiinteistön kauppa on voitu tehdä vuodesta 2013 lähtien sähköisesti niin, että se laaditaan erillisessä sähköisessä kaupantekojärjestelmässä, Kiinteistövaihdannan palvelussa (KVP). Kiinteistöllä tarkoitetaan tilaa tai tonttia, joka käsittää rakennetun tai rakentamattoman maapohjan. Kauppakirja on kiinteistön myyntiprosessin tärkein asiakirja. Kauppakirjan vähimmäissisältö ja muotovaatimukset ovat määritelty laissa (maakaari 540/1995). Kauppakirjan laatii noin 80%:ssa kaikista kiinteistökaupoista ammattitaitoinen kiinteistönvälittäjä (SKVL 2019). Kauppakirjan laatiminen ja siihen liittyvät toimet ovat osa myyntiprosessin loppuvaihetta. Yleensä kauppakirja laaditaan kiinteistönvälittäjän välitysjärjestelmässä, josta se tulostetaan myyjän ja ostajan allekirjoituksia varten. Kaupanteon jälkeinen omistusoikeuden rekisteröinti eli lainhuudatus haetaan valtion virastosta Maanmittauslaitokselta, joka toimii kiinteistökauppojen rekisteriviranomaisena ja takaa kiinteistöjen omistajamerkinnöille julkisen luotettavuuden.

Kiinteistövaihdannan palvelu on suunniteltu alun perin yksityishenkilöiden välisen kiinteistökaupan tekemiseen. Palvelu soveltuu hyvin myös kiinteistönvälittäjän käyttöön, joka voi myyjän valtuutettuna luonnostella KVP:ssa kauppakirjan. Kiinteistövaihdannan palvelun saa käyttöönsä välittömästi eikä siitä synny kustannuksia myyjälle, ostajalle tai kiinteistönvälittäjälle. Sähköisen kauppakirjan laatiminen on viranomaiskustannuksiltaan halvempaa kuin perinteinen tapa tehdä kauppa.

Kuva 1. Kiinteistökaupan kulku sähköistä Kiinteistövaihdannan palvelua käyttäen, kun kauppakirjan laatii kiinteistönvälittäjä myyjän valtuuttamana (kuva: Pauliina Heikkilä 2019).

Nopeimmillaan sähköinen kiinteistökauppa on tehty ja lainhuuto vireillä Maanmittauslaitoksen lainhuuto- ja kiinnitysrekisterissä, kun kiinteistönvälittäjä on luonnostellut kauppakirjan ja lähettänyt sen myyjälle ja ostajalle allekirjoitettavaksi.

Suurin hyöty sähköisen kiinteistökaupan tekemiseen, on kaupantekotilaisuuden poisjääminen. Sähköisen kauppakirjan voi allekirjoittaa ajasta ja paikasta riippumatta. Kiinteistönvälittäjä voi tehdä kauppakirjan sähköisesti, sopia kaupantekotilaisuudesta, mutta pyytää kaikkia osapuolia allekirjoittamaan kauppakirja sähköisesti. Sähköisesti tehty kiinteistökauppa on edullisempi kuin perinteisellä tavalla tehty kiinteistökauppa. Sähköisessä kiinteistökaupassa kaupanvahvistajaa ei tarvita, vaan palveluun tunnistaudutaan vahvalla sähköisellä suomi.fi -tunnistautumisella. Sähköisen kauppakirjan tekeminen on turvallista, koska palvelu huolehtii henkilötietojen tarkistuksen lisäksi siitä, että myyjä voi myydä vain omistamansa kiinteistön. Palvelu tarkastaa, ettei vireillä ole toista kauppaa, jolloin kaksoisluovutus ei ole mahdollista. Koska palvelu on kokonaan digitaalinen, tieto kulkee nopeasti eikä se muutu tai katoa. (Suomi rakentaa 2016.)

KVP:sta voi ostaa kiinteistön lainhuuto- ja rasitustodistuksen, kiinteistörekisteriotteen sekä kartan. Otteet voi sähköisesti jakaa kaupan osapuolille ilman, että henkilötietoja sisältäviä papereita tarvitsee lähettää sähköpostilla tai kirjepostilla. KVP tekee myös automaattiset kiinteistöön liittyvät tarkistukset suoraan Maanmittauslaitoksen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä ja kiinteistörekisteristä sekä henkilötietoihin liittyvät tarkistukset Väestörekisterikeskuksen rekisteristä. Käytännössä KVP ohjaa laatimaan kauppakirjan tekijää kohta kohdalta, sekä täyttämään pakolliset, maakaaren (540/1995) muotovaatimukset täyttävät kentät, jolloin kauppakirjan vähimmäisehdot tulee huomioitua. Katseluoikeudet KVP:un on mahdollista antaa kaupan ulkopuoliselle taholle. Kaupan osapuolten oikeustoimikelpoisuuden järjestelmä tarkistaa automaattisesti.

Vuonna 2016 siirryttiin uudenlaiseen toimintatapaan, jossa ammattikäyttäjät, mm. pankit, kiinteistönvälittäjät ja kunnat, ohjattiin tekemään luovutuksia ja hakemuksia järjestelmätoimittajien palveluissa ja lähettämään ne rajapintaa pitkin KVP:un asiakkaille allekirjoitettaviksi. Asiakkaan allekirjoitettua luovutuskirjan tai hakemuksen, se tulee automaattisesti vireille Maanmittauslaitoksen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin.

Lähteet

Heikkilä, P. 2019. Sähköinen kiinteistökauppa osana välittäjän työtä. Case: Kiinteistövaihdannan palvelu. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 15.9.2019] Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060414850

Maakaari 12.4.1995/540. Finlex. [Viitattu 15.9.2019]. Saatavissa: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950540

Maanmittauslaitos. 2019. Organisaatio. [Viitattu 20.6.2019]. Saatavissa: https://www.maanmittauslaitos.fi/organisaatio

SKVL. 2019. Opas asunnon ostajalle ja -myyjälle. [Viitattu 20.6.2019]. Saatavissa: https://skvl.fi/files/skvl-ostajan-myyjan-opas/skvl_opas-asunnon-ostajalle-ja-myyjalle-web-7-17.pdf

Suomi rakentaa. 2016. Sähköinen kiinteistökauppa. [Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.suomirakentaa.fi/lomarakentaja/suunnittelu-ja-valmistelu/sahkoinen-kiinteistokauppa

Valtiovarainministeriö. 2015. Yhteistyössä palvelu pelaa. Julkisen hallinnon asiakkuusstrategia. [Viitattu 15.9.2019]. Saatavissa: https://vm.fi/documents/10623/1464506/julkisen-hallinnon-asiakkuusstrategia-2020.pdf/12d3430d-8eee-4a02-9284-27dd815c8ef5

Kirjoittajat

Pauliina Heikkilä on valmistunut tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta ja työskentelee Maanmittauslaitoksella asiantuntijana Kiinteistövaihdannan palvelun ja uuden Huoneistotietojärjestelmän kehittämisen ja asiakastyön parissa.

Kirsi Kallioniemi työskentelee lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa Liiketalouden ja matkailun alalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/710494

Julkaistu 28.10.2019

Viittausohje

Heikkilä, P. & Kallioniemi, K. 2019. Sähköisillä palveluilla toimivuutta ja helppoutta kiinteistökauppaan. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/28/sahkoisilla-palveluilla-toimivuutta-ja-helppoutta-kiinteistokauppaan/