Aihearkisto: Kiertotalouden ratkaisut

Digitalisaatiolla ruokahävikin ehkäisyyn

Ruokahävikillä tarkoitetaan syömäkelpoista ruokaa, joka syystä tai toisesta päätyy biojätteeseen. Globaalisti hukkaamme kolmanneksen kaikesta tuottamastamme ruuasta, johtuen ongelmista esimerkiksi sadonkorjuussa, varastoinnissa, pakkaamisessa, kuljetuksissa, markkina- tai hintamekanismeissa. Ruokahävikkiä syntyy osittain myös kuluttajien huolimattomuudesta ja mukavuudenhalusta johtuen, mutta osittain tarvitsisimme mm. enemmän tietoa ympäristöstämme välttääksemme ruokahävikin syntymistä. Ruokahävikin ehkäisyssä piilee myös valtava liiketoimintapotentiaali, joka on saanut viime vuosina ensimmäiset yritykset perustamaan liiketoimintansa esimerkiksi ruoan parempaan välittämiseen digitaalisten alustojen kautta.

Kirjoittajat: Kaisa Tuominen ja Ville Teräväinen

Miten digitalisaatio helpottaa arkea ja nostaa tietoisuutta ruokahävikistä

Digitalisaation ansiosta oman kulutuksen ja valintojen vaikutuksen seuraaminen on yhä helpompaa. Erilaiset älylaitteet keräävät valtavasti dataa ympäriltään, jota voidaan valjastaa parantamaan niin ympäristöä kuin omaa elämänlaatua. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat kuluttajamarkkinoille tuloaan tekevät älyjääkaapit, jotka pystyvät keskustelemaan älypuhelimen kanssa. Älyjääkaapit auttavat käyttäjää pysymään paremmin perillä eri ruokatuotteiden tuoreudesta ja parasta ennen -päiväyksistä, tarjoamalla tämän tiedon käyttäjän älypuhelimeen. Tiedon perusteella käyttäjä voi tehdä parempia ostopäätöksiä ja hänen on helpompi seurata jääkaapissa olevien elintarvikkeiden tilannetta. Joissain malleissa on myös mahdollista saada älypuhelimeen suoraa videokuvaa jääkaapin sisällöstä.

Sovellukset ruokahävikin vähentämiseen

Ruokahävikin ehkäisemiseksi on alettu kehittämään puhelinsovelluksia, joiden avulla tavallinen käyttäjä voi helpottaa omaa arkeaan. Sovelluksilla voidaan esimerkiksi luoda ostoslistoja tai seurata ruokatuotteiden päiväyksiä helposti luettavassa muodossa. Näin on helpompi pysyä perillä oman kotitalouden ruokatuotteista ja tehdä sen perusteella fiksumpia ostopäätöksiä. Käyttäjän ei tarvitse kumarrella jääkaapin hyllyjen välissä tarkistaessaan päiväyksiä, vaan kaikki päiväykset ovat helposti luettavissa älypuhelimen näytöltä ja ne voidaan lajitella eri ominaisuuksien mukaan. Tämä tieto myös käytettävissä kaikkialla, kunhan älypuhelin kulkee mukana.

Ravintolat ovat myös alkaneet käyttää erilaisia puhelinsovelluksia ratkaisemaan ongelmaa, joka syntyy myymättä jääneestä ruoasta. Monet ravintolat tavoittavat asiakkaita puhelinsovellusten kautta, tarjoten ylijäänyttä ruokaa asiakkaille tuntuvasti alennettuun hintaan ennen sulkemisaikaa. Näin täysin syömäkelpoinen ruoka saadaan myytyä sen sijaan, että se heitettäisiin roskiin. Ympäristötietoiset tai muuten rahaa säästävät asiakkaat ovat tällaisten sovellusten innokkaita käyttäjiä. Tässä sekä ravintola että kuluttajat hyötyvät rahallisesti ja samalla vähentävät ruokahävikkiä.

Ruokahävikki ja tekoäly

Ruokahävikin ehkäisemisessä hyödynnetään yhä enemmän myös tekoälyä. Erilaisten ruokatuotteiden analysointi voidaan tehdä kuva-analyysin avulla, jolloin niiden eri ominaisuuksia pystytään arvioimaan paremmin ja tehokkaammin. Tämän tiedon perusteella tuotteiden jakeluun liittyviä päätöksiä on mahdollista tehdä viisaammin, esimerkiksi päättää miten pitkän matkan päähän tuotteita lähetetään jälleenmyyntiä varten. Nopeammin pilalle menevät tuotteet myydään paikallisten myyjien kautta, kun taas kauemmin hyvänä pysyvät lähetetään pidemmän matkan päähän. Toiset sovellukset käyttävät tekoälyä arvioimaan ruokien kestämisen ennen pilalle menoa, perustaen tämän aiemmin kerättyihin tietoihin ja yleiseen tietoon tuotteista.

Tekoälyn avulla voidaan myös luoda ennusteita, jotka perustuvat asiakkaiden ostokäyttäytymiseen, trendeihin tai vaikkapa säähän. Kerätyn tiedon perusteella voidaan kehittää koneoppimismalleja, jotka luovat ennusteita asiakkaiden tulevasta ostokäyttäytymisestä. Tämän ennusteen perusteella kaupat osaavat paremmin hallita inventaariota, jotta tuotteita jäisi mahdollisimman vähän myymättä. Optimaalinen tilanne olisi sellainen, että kauppa tietäisi etukäteen mitä asiakkaat aikovat ostaa ennen kuin asiakkaat tulevat ostoksille. (Supplychaindigital 2017) Saman datan perusteella kauppa pystyisi myös ennustamaan, milloin asiakas tulisi ostoksille.

Teknologian ja tiedon yhdistäminen

Uusien teknologiakokeilujen kehittäminen on tänä päivänä entistä tärkeämpää älypuhelimien kasvaneen käytön takia. Älypuhelin toimii loistavana arkiajan viihdykkeenä, mutta myös eräänlaisena monitoimityökaluna ratkaisemaan erilaisia ongelmia. Ihmisiä on helpompi lähestyä älypuhelimen kautta, oli kyseessä sitten yritys, koulu tai palvelu. Asiaa ei kannata ajatella salakavalana piilomarkkinointina, vaan tapana helpottaa ihmisen arkea ja tehdä hänestä tietoisemman asioista. Oikein toteutetun huipputeknologian avulla voidaankin auttaa ihmisiä tekemään parempia päätöksiä ja esittää monimutkainen data ymmärrettävässä muodossa.

Lahden ammattikorkeakoulussa toteutetussa Digitaalinen ruokahävikkikokeilu -projektissa tutkittiin keinoja vähentää syntyvää ruokahävikkiä ja kehitettiin tämän tiedon perusteella ruokahävikkiä vähentävän digiratkaisun alustava konsepti (kuva 1). Projektissa valmisteltiin käyttäjälähtöistä puhelinsovellusta myöhemmin pilotoitavaksi kartoittamalla ravintolapalveluiden tarpeita ja ruokailijoiden mieltymyksiä. Näiden perusteella suunniteltiin digiratkaisun käyttöliittymää ja toimintoja. Projektin tuloksena luotu konsepti perustuu puhelinsovellukseen, jolla käyttäjät voivat ilmoittautua ennakkoon ruokailuihin. Tämän avulla ravintolat saavat tiedon tulevista ruokailijoista ja osaavat varautua ruokailuun oikealla määrällä ruokaa. Tämän lisäksi puhelinsovellus on hyvä tapa tavoittaa asiakkaita ja antaa asiakkaalle tietoa ruoan laadusta sekä ympäristöystävällisyydestä.

Kuva 1: Puhelinsovelluksessa käyttäjä voi selata ravintoloiden ruokalistoja ja ilmoittautua ennakkoon ruokailuihin (Kuva: Pirita Hyrkkänen)

Tällaisien puhelinsovellusten tarkoituksensa on kannustaa käyttäjää tekemään parempia päätöksiä antamalla tälle enemmän tietoa asioista, joista hän ei välttämättä ollut tietoinen. Tiedon esittämistapa on myös hyvin tärkeä, sillä käyttäjän on helpompi ymmärtää asioita, kun tieto esitetään käytännönläheisessä muodossa. Puhelinsovelluksen konseptissa kehitettiin tapoja kannustaa käyttäjiä ennakkoilmoittautumisessa, esimerkiksi tarjoamalla ruoan hintaan alennusta tai palkitsemalla käyttäjä ilmaisella kahvilla tai jälkiruualla. Näin käyttäjä saa konkreettista hyötyä, samalla kun auttaa ravintolaa vähentämään ruokahävikkiä. Puhelinsovelluksen käyttäminen ei myöskään vie paljoa aikaa, vaan nopealla käytöllä voi saada hyötyä itselle ja ympäristölle.

Uusia älylaitteita pusketaan markkinoille kovaa vauhtia ja niiden eri ominaisuuksien hyödyntämiseen on mahdollista kehittää erilaisia teknologiainnovaatioita. Onkin tärkeää suhtautua uuteen teknologiaan avoimin mielin ja katsoa, mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan. Oli se sitten tekoälyn avulla tehtävät automaatiot tai käyttäjälähtöiset toimet, vaatii niiden kehittäminen tietoa, taitoa ja kekseliäisyyttä.

Lähteet

Supplychaindigital. 2017. Big data “key to reducing food waste”, says new report. [viitattu 1.3.2019]. Saatavissa: https://www.supplychaindigital.com/supply-chain/big-data-key-reducing-food-waste-says-new-report

Kirjoittajat

Kaisa Tuominen työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa projektisuunnittelijana Tekniikan alalla.

Ville Teräväinen työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa projektityöntekijänä Tekniikan alalla.

Artikkelikuva: Thorn Yang, https://www.pexels.com/photo/android-android-phone-baking-breakfast-441795/

Julkaistu 15.3.2019

Viittausohje

Tuominen, K. & Teräväinen, V. 2019. Digitalisaatiolla ruokahävikin ehkäisyyn. LAMK RDI Journal. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/15/digitalisaatiolla-ruokahavikin-ehkaisyyn/

Nugetit tarjoavat mukautuvuutta kiertotalousopetukseen

Pienet opintomateriaalit eli nugetit uudistavat ammattikorkeakoulujen opetusta. Nugetteja kehitetään Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin –hankkeessa (OKM), jossa kiertotalous tuodaan nugettien muodossa osaksi olemassa olevia ja uusia kursseja. Nugetit voivat toimia opintomateriaaleina, markkinointimateriaaleina sekä julkaisuina, jolloin ne ovat erittäin mukautuvia opintomateriaaleja. Hankkeen aikana testataan, toimiiko nugettien mukautuvuus odotetulla tavalla ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat uudistuvalle ammattikorkeakouluopetukselle

Kirjoittajat: Kari Laasasenaho ja Anne-Marie Tuomala

Ammattikorkeakoulujen opetuksessa tapahtuu paljon tällä hetkellä. Maailma muuttuu kovaa vauhtia eteenpäin ja erilaiset opiskelutavat monipuolistuvat. Erilaiset etäopiskelun muodot ovat tästä hyvä esimerkki. Myös opetussisällöissä tapahtuu muutoksia, jotka kumpuavat yhteiskunnan kehityksestä kuten jatkuvan kouluttautumisen tarpeesta. Ammattikorkeakouluihin tulee tutkintojen ohella myös muita vaihtoehtoja kouluttautua. Esimerkiksi täsmä- ja diplomikoulutukset tulevat näkymään vahvemmin uusina opetusmuotoina. Myös ilmiöpohjainen oppiminen valtaa alaa ja oppimateriaalien on mukauduttava yhä paremmin ja joustavammin erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Työelämän epävarmuus ja nopeasti muuttuva maailma vaikuttavat korkeakoulutukseen radikaalisti v. 2030 mennessä (OKM 2017, 3). Siksi ammattikorkeakoulujen osaamista työelämän rajapinnasta tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan.

Ilmastonmuutos näkyy opetustarjonnassa

Ilmastonmuutos on hyvä esimerkki ilmiöstä, joka muuttaa yhteiskuntaa. Ilmastonmuutoksen torjuntaa varten tarvitaan uutta osaamista myös ammattikorkeakouluilta.  Ilmastonmuutosta voidaan torjua kiertotaloudella, joka on noussut keskeiseksi käsitteeksi myös ammattikorkeakoulujen opetuksessa ja TKI- toiminnassa. Kiertotalous tarkoittaa yksinkertaistettuna kestävän kehityksen mukaista talousjärjestelmää, jossa resursseja käytetään fiksuksi ja hukkaa syntyy mahdollisimman vähän. Esimerkiksi Ilmasto.nyt ja Kiertotalous.nyt ovat yliopistojen perustamia verkko-oppimiskokonaisuuksia, joita voidaan käyttää eri koulutusasteilla (Ilmasto.nyt 2019, Kiertotalous. nyt 2019). Ilmasto.nyt toimii ns. avoimena opintokokonaisuutena  Helsingin yliopiston MOOC- alustalla (Massive Open Online Course). Sen sijaan Kiertotalous.nyt on kurssi kiertotalouden perusteista. Se on tuotettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Helsingin yliopiston, Aalto yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Sitran kanssa. Kurssia pilotoitiin syksyllä 2018 ja se alkaa toimia lukuvuonna 2019-2020.

Kiertotalous hyödyntää vahvasti myös digitalisaatiota ja Teollisuus 4.0 –ajattelua (Lopes de Sousa Jabbour et al. 2018, 279). Monissa ammattikorkeakouluissa tarjotaan kiertotalousopintojaksoja ja niihin on perustettu bio-ja kiertotalouden tutkimusryhmiä. Kiertotaloutta tuodaan nopeasti ammattikorkeakoulujen arkeen, ja tätä varten on luotu ammattikorkeakoulujen välisiä yhteishankkeita tiedonsiirron nopeuttamiseksi. Vaikka ilmastonmuutokseen ja kiertotalouteen liittyviä opintojaksoja ja –kokonaisuuksia on yhä enemmän saatavilla, ammattikorkeakouluissa on havaittu tarve kehittää ennen kaikkea nopeasti muuntautumiskykyisiä oppimateriaaleja.  Näin uutta ajattelua voidaan integroida helposti olemassa oleviin opintojaksoihin, ja materiaalien vaikuttavuus on parempi, sillä niiden pohjalle ei välttämättä tarvitse perustaa kokonaan uusia opintojaksoja.

Ammattikorkeakoulussa nugetit eivät ole kananlihaa

Hyvä esimerkki yhteishankkeista on OKM: n kärkihankkeisiin kuuluva Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin –hanke, jossa on mukana yhteensä 19 suomalaista ammattikorkeakoulua. Hankkeessa tehdään edistyksellistä työtä kiertotalouden opetuksen edistämisessä ja hankkeessa on luotu erilaisia kiertotaloutta tukevia toimintamalleja Lapin ammattikorkeakoulu hallinnoimana.

Yksi hankkeen tehtävistä on tuottaa ja pilotoida oppimateriaaleja ja opintojaksoja kiertotaloudesta. Hankkeen tavoitteena on, että tuotokset ovat osittain verkossa ja englanniksi toteutettuja. Lisäksi materiaalien tulisi olla hankkeen päättyessä kaikkien vapaasti saatavilla. Näitä vaatimuksia varten on luotu otsikossa mainittu oppimateriaalin tuotantomuoto, ”nugetti”, joka tarkoittaa pientä ja joustavaa opintopakettia. Juuri nugettien tuottaminen ja kehittäminen ovat ajankohtaista hankkeessa tällä hetkellä.

Nugetilla tarkoitetaan tarkkaan ottaen pakettia, joka muodostaa sellaisenaan itsenäisen opetusmateriaalin. Nugetti voi olla esimerkiksi ajankohtaisesta aiheesta tehty asiantuntijavideoluento, joka on helposti ladattavissa verkossa olevasta tietopaketista. Tällainen videoluento voi olla esimerkiksi n. 15 min pitkä ja sisältää oppimistehtävän, joka syventää opiskelijan tietämystä aiheesta. Nugetteja voi ottaa osaksi jo olemassa olevia opintoja ja hyödyntää niitä asiantuntijavierailujen ohella tai niistä voidaan rakentaa erilaisiin tilanteisiin sopivia kokonaisuuksia. Digitaalisina niitä on helppo jakaa virtuaalisissa oppimisympäristöissä (Bailey et al. 2006, 114) . Lisäksi hyvin paketoituina ne ovat ajasta ja paikasta riippumattomia, ja soveltuvat esimerkiksi tutkintoon johtavien kurssien osakokonaisuuksiksi sekä täsmä- ja diplomikoulutuksiin. Nugetit tarjoavat mielenkiintoisen tavan integroida TKI-osaaminen opetukseen nykyistä paremmin. Englanninkielisiä nugetteja voidaan käyttää myös kansainvälisten yhteyksien luomisessa ja koulutusviennissä.

Nugetteja voidaan hyödyntää monipuolisesti

Nugettien ominaisuudet eivät rajoitu pelkästään opiskeluun, sillä niitä voidaan käyttää myös hankemarkkinoinnissa. Tämän lisäksi ne voivat toimia asiantuntijoiden käyntikortteina. Esimerkiksi TKI hankkeista tehtyihin nugetteihin voi laittaa linkin oman sähköpostin allekirjoitukseen. Tällöin sekä hanke, että asiantuntija saavat enemmän mahdollisuuksia osaamisensa esittelyyn ja ihmisten on helppo saada lisätietoa hankkeista.

Mikäli nugetit julkaistaan esimerkiksi ammattikorkeakoulujen omilla Youtube-kanavilla, nugeteista on mahdollista saada julkaisupisteitä. Tällöin saadaan videoluennoista audiovisuaalisen julkaisun pisteet, mikäli kanavalla on toimituskunta. Näin voidaan tukea myös ammattikorkeakoulujen rahoituspohjaa.

Nugetit voivat toimia siis opintomateriaaleina, markkinointimateriaaleina sekä julkaisuina. Tällaisella hybridimallilla saadaan aikaiseksi suurempi vaikuttavuus, sillä kun kiertotalous integroidaan nugeteilla tutkinto-ohjelmien sisään, vältytään siltä riskiltä, että kiertotalous mainitaan pelkästään valinnaisilla kursseilla. Nugetteja aletaan tuottaa kiertotaloudesta kevään 2019 aikana ja niitä päästään myös pilotoimaan vuosien 2019 ja 2020 aikana. On mielenkiintoista nähdä, toimiiko nugettien mukautuvuus odotetulla tavalla ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat uudistuvalle ammattikorkeakouluopetukselle.

Lähteet

Bailey, C., Zalfan, M. T, Davis, H. C., Fill, K., & Conole, G. 2006. Panning for Gold: Designing Pedagogically inspired Learning Nuggets. Journal of Educational Technology & Society. 9 (1), 113-122.

Ilmasto.nyt. 2019. Ilmasto.nyt. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://ilmastonyt.fi/

Kiertotalous.nyt. 2019. Kiertotalous.nyt. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://kiertotalousnyt.fi/

OKM (Opetus- ja kulttuuriministeriö). 2017. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:44. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160456/okm44.pdf

Lopes de Sousa Jabbour, A.B., Jabbour, C.J.C., Godinho Filho M. & Roubaud D. 2018. Industry 4.0 and the circular economy: a proposed research agenda and original roadmap for sustainable operations. Big Data Analytics in Operations & Supply Chain Management. Annals of Operations Research. 270: 273–286. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: https://doi.org/10.1007/s10479-018-2772-8

Kirjoittajat

Kari Laasasenaho toimii Seinäjoen ammattikorkeakoulun Ruoka-yksikössä kiertotalouden asiantuntijana. Kari viimeistelee väitöskirjaa Tampereen yliopiston bio-ja kiertotalouden tutkimusryhmässä.

Anne-Marie Tuomala on Lahden ammattikorkeakoulun päätoiminen tuntiopettaja ja projektipäällikkö Energia- ja ympäristötekniikan Insinööri AMK -koulutusohjelmassa. Lisäksi hän opettaa tekniikan alan YAMK-ohjelmassa Master in Urban Climate and Sustainability (MUrCS) ja liiketalouden YAMK-ohjelmassa International Business Development.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/949610 (CC0)

Julkaistu 8.3.2019

Viittausohje

Laasasenaho, K. & Tuomala, A.-M. 2019. Nugetit tarjoavat mukautuvuutta kiertotalousopetukseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/08/nugetit-tarjoavat-mukautuvuutta-kiertotalousopetukseen/

 Artikkeli on kirjoitettu OKM: rahoittamassa hankkeessa.

Näkökulmia ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Lahden kulttuuriympäristöihin

Ilmastonmuutoksella on monia säähän ja ilmastoon liittyviä vaikutuksia, jotka voivat nopeuttaa erilaisten kulttuuriympäristöjen rapautumista ja vaarantaa niiden säilymisen tuleville sukupolville. Tämän takia ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointi voi olla tärkeää kulttuuriympäristöjen suojelun kannalta. Tässä artikkelissa pohditaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa Lahden kulttuuriympäristöihin ja kuinka sen aiheuttamiin uhkiin on varauduttu.

Kirjoittajat: Mika Kuparinen ja Susanna Vanhamäki

Johdanto

Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Tarkemmin kulttuuriympäristöä voidaan kuvata käsitteillä kulttuurimaisema ja rakennettu kulttuuriympäristö. Kulttuuriympäristöön kuuluvat myös muinaisjäännökset ja perinnebiotoopit. (Ympäristöministeriö ym. 2015.)

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa kulttuuriympäristöihin monin eri tavoin. Berghäll ja Pesu (2008) tuovat esiin, että osa vaikutuksista on suoraa seurausta ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä ja osa ilmastonmuutokseen liittyvistä muutoksista esimerkiksi vedenkiertokulussa ja sääoloissa.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhat kulttuuriympäristölle voivat tapahtua pitkällä aikavälillä lämpötilan ja sadannan nousun aiheuttamana lisääntyneenä rapautumisena ja eroosiona, ja myös äkillisesti lisääntyneinä myrskytuulina. Lämpötilan ja sadannan nousu näkyy erityisesti talvikuukausina lisääntyneinä päivinä, joina lämpötila vaihtelee useammin nollan molemmin puolin. Tämä voi aiheuttaa lisääntyviä home- ja lahoamisongelmia puurakenteille ja metalliosien korroosiota. (Berghäll & Pesu 2008.) Toisaalta lumen vähäisyys saattaa myös osaltaan vähentää rakennusten kuormitusta (Rosberg-Airaksinen 2018). Myös kulttuurimaisemat muuttuvat, kun lämpötila ja kosteus nousevat. Tämä mahdollistaa lajien esiintymisalueiden nousun yhä pohjoisemmaksi, jolloin lajisto muuttuu ja tuhoeläinten on mahdollista talvehtia pohjoisemmassa.

Ilmastonmuutoksen hillintää edistetään muuttamalla rakennuksia energiatehokkaammiksi ja vaihtamalla vihreämpään energiaan (Rosberg-Airaksinen 2018). Myös tämän on ajateltu aiheuttavan kulttuuriarvojen menetystä ilmastonmuutoksen aiheuttamien uhkien lisäksi, esimerkiksi lisääntyneet tuulipuistot näkyvät kauas ja muuttavat näin merkittävästi perinteistä kulttuurimaisemaa (Berghäll & Pesu 2008). Toisaalta vaikutukset eivät aina ole välttämättä negatiivisia, vaan tuulimyllyt voidaan nähdä ikivanhan teknologian nykyaikaisena sovelluksena, joiden pystyttämistä puolustaa juuri varautuminen ilmastonmuutokseen (Niskanen 2018).

Esimerkkejä Lahdesta

Ilmaston lämpiäminen ja kosteuden nousu mahdollistaa uusien puu- ja viljelylajien siirtymisen etelästä pohjoiseen, joka voi muuttaa perinteistä peltomaisemaa. Tämän lisäksi kulttuurimaisemaan vaikuttaa helpottunut vieraslajien leviäminen, esimerkiksi jättipalsami on levinnyt Lahdessa laajalle. Sen juuret eivät sido maata tarpeeksi, ja osaltaan se edesauttaa eroosion lisääntymisessä jokitörmissä sademäärien noustessa, mikä lisää ravinteiden kulkeutumista vesistöihin. (Rosberg-Airaksinen 2018.)

Sademäärät lisäävät kosteusvaurioiden riskiä rakennetun ympäristön osalta, jolloin sisäilman ongelmien riskitasot nousevat. Lämpötilan vaihtelu nollan molemmin puolin taas nopeuttaa betonin rapautumista, jolle esimerkiksi Lahden hyppyrimäet ovat alttiita. (Rosberg-Airaksinen 2018.)

Kuva 1. Lämpötilan vaihtelu nollan molemmin puolin nopeuttaa betonin rapautumista. Kuvassa Lahden Suurmäki. (Kuva: Pirita Hyrkkänen)

Ilmastonmuutokseen varautuminen

Kulttuuriympäristöjä ei nähdä mitenkään erityisenä osa-alueena, vaan ilmastonmuutokseen varautumiseen tehtävä työ koskee kaikkea ympäristöä (Niskanen 2018). Lahdessa on tehty kuluneena vuonna arviointia riskeistä ja haavoittuvuuksista ilmaston muuttuessa, jotka tullaan kokoamaan ilmastonmuutoksen sopeutumisen ja varautumisen ohjelmaksi vuonna 2019. Ensimmäisten nostettavien toimenpiteiden priorisoinnissa keskityttiin lyhyen tähtäimen haavoittuvuuksien vähentämiseen. Pitkällä tähtäimellä riskit ja haavoittuvuudet kartoitettiin ja arvioitiin karkeasti vähintään vuotta 2030 ajatellen, mikä on EU:n kaupunginjohtajien kestävän energian ja ilmaston toimintasuunnitelman määrävuosi. Tämän lisäksi on tehty ilmastonmuutoksen varautumiseen liittyen erikseen maisemakartoitusta yleiskaavoitusta varten. Varsinaista selvitystä tai ohjelmaa ilmastonmuutokseen varautumisesta kulttuuriympäristöjen osalta ei ole Lahdessa tehty. (Rosberg-Airaksinen 2018.)

Rosberg-Airaksisen (2018) mukaan parhaiten ilmastonmuutokseen voidaan varautua huomioimalla sen vaikutukset kaupunkisuunnittelussa. Kovempien myrskytuulien lisääntyessä kattoihin kohdistuvien vahinkojen riski lisääntyy, joten kattojen muodot tulee huomioida suunnitteluvaiheessa.

Kulttuurillisesti arvokkaiden rakennusten korjaaminen ja muuttaminen energiatehokkaammiksi voi olla haastavaa, sillä sitä varten tarvitaan erilaisia ja hyvin yksilöllisiä ratkaisuja, jotta rakennusten ominaispiirteet voidaan säilyttää (Berghäll & Pesu 2008). Arvokkaiden rakennusten suojelussa ja energiatehokkuuden parantamisessa tulee etsiä kompromisseja, esimerkiksi öljylämmityksestä tulisi luopua (Rosberg-Airaksinen 2018).

Toisaalta voidaan nähdä myös niin, että koko kulttuuriympäristötyö ja rakennusten suojelu on kestävää kehitystä. Kun rakennuksia käytetään ja niistä pidetään hyvää huolta niin, että syntyy mahdollisimman vähän muutoksia ja kulttuuriarvojen menetyksiä, niitä ei tarvitse purkaa ja niihin sitoutunutta energiaa säästyy. (Niskanen 2018.)

Yhteenveto

Ilmastonmuutoksen seurauksilla, kuten sään ääri-ilmiöillä ja lämpötilan muutoksilla on vaikutuksia sekä rakennettuun kulttuuriympäristöön että kulttuurimaisemaan. Ilmastonmuutoksen vaikutuksista Lahden kulttuuriympäristöihin ei ole tehty erillisiä selvityksiä, mutta ilmastonmuutokseen varautumista on pohdittu yleisellä tasolla. Ilmastonmuutoksen vaikutusten ja niiden uhkien selvittäminen voisi olla hyvä lisätyökalu kulttuuriympäristöjen suojelussa ja säilyttämisessä tuleville jälkipolville. Asiaa voitaisiin selvittää yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun kanssa esimerkiksi opinnäytetöiden kautta.

Lähteet

Berghäll, J. & Pesu, M. 2008. Ilmastonmuutos ja kulttuuriympäristö. Tunnistetut vaikutukset ja haasteet Suomessa. Helsinki: Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 44 | 2008. [Viitattu 7.11.2018] Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38358/SY44_2008_Ilmastonmuutos_ja_kulttuuriymparisto.pdf?sequence=1

Niskanen, R. 2018. Tutkija. Lahden Kaupunginmuseo. Haastattelu 20.11.2018.

Rosberg-Airaksinen, E. 2018. Kestävän kehityksen koordinaattori. Lahden kaupunki. Haastattelu 6.11.2018.

Ympäristöministeriö, Opetus- ja kulttuuriministeriö & Museovirasto. 2015. Yleisiä käsitteitä. [Viitattu 12.11.2018] Saatavissa: http://www.kulttuuriymparistomme.fi/fi-FI/Tutki_ja_tutustu/Kasitteita/Yleisia_kasitteita

Kirjoittajat

Mika Kuparinen opiskelee ympäristöinsinööriksi Lahden ammattikorkeakoulussa Tekniikan alalla.

Susanna Vanhamäki toimii TKI-asiantuntijana Lahden ammattikorkeakoulussa Kiertotalouden ratkaisut -painoalalla.

Julkaistu 11.12.2018

Viittausohje

Kuparinen, M. & Vanhamäki, S. 2018. Näkökulmia ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Lahden kulttuuriympäristöihin.  LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/11/nakokulmia-ilmastonmuutoksen-vaikutuksesta-lahden-kulttuuriymparistoihin/

Bioeconomy Revolution in Europe

The world is facing many challenges. The growing population demands more resources, including a safe food supply. At the same time, climate change, pollution, and biodiversity loss limit the availability. A disruptive and comprehensive solution can be offered by a sustainable and circular bioeconomy as it bridges environment, society and economy. The future success of Europe lies on how the bioeconomy is embraced by the EU citizens as a solution for improving our environment, providing us with renewable resources and healthy food, and offer jobs where people live, both in urban and rural areas.

Author:  Katerina Medkova

Sustainable & Circular Bioeconomy – the European Way

On October 22, 2018, the Bioeconomy (BE) conference was organised under the Austrian presidency by the European Commission and by the Austrian Federal Ministry for Sustainability and Tourism in the Charlemagne building, in Brussels, Belgium. The full title of the conference was Sustainable & circular bioeconomy, the European way. The reason for organizing this high-level event was to turn the spotlight on the update of the 2012 EU Bioeconomy Strategy, which was announced on October 11, 2018. (European Commission 2017; 2018)

Figure 1. Bioeconomy conference in Brussels gathered many participants.

The strategy defines BE as ”the production of renewable biological resources and the conversion of these resources and waste streams into value-added products, such as food, feed, bio-based products as well as bio-energy”. Bioeconomy is worth of € 2.2 trillion in turnover and employs over 18 million people in the EU. The sustainable and circular BE can generate up to 1 000 000 new jobs by 2030. BE can help us to reach the renewable energy targets of 27% by 2020 and 32% by 2030. (European Commission 2017; 2018)

According to John Bell, Director Bioeconomy, not one BE exists but many diverse bioeconomies, which Europe should harvest. BE pulls together all the aspects of the challenges Europe is facing, such as climate change, protection and restoration of natural resources, biodiversity and food security. Bell also stated that Europe is moving from an aspiration to the realisation of sustainable bioeconomy. Sustainability is not a concept; Bell explained it as a place the Europeans chose to live, work and nurture nature.

Carlos Moedas, Commissioner of Research, Science and Innovation, compared the BE potential to the introduction of lightbulb 139 years ago by Thomas Alva Edison. In the beginning, people were afraid of the revolutionary technology, so most of the population did not switch to the electric bulb until later on. Likewise, the BE potential is there but people cannot see it. This can be changed only if communication is done in a way that people understand, using storytelling and examples. Phil Hogan, Commissioner of Agriculture & Rural Development, referred to BE as not being “a pie in the sky”, as many successful examples already exist in Europe. BIOREGIO project also aims at promoting and sharing good examples and practices related to the bio-based circular economy. Concrete examples from different European regions are available from the project website, under the section Good Practices. (Interreg Europe 2018)

Another interesting comparison of BE is that of Anthony Luzzatto Gardner, the U.S. Ambassador to the European Union, who once stated: “The EU is like a window, you only realise that is there when there is a crack or dirt, but it always protects from the wind and the cold.”

During one of the panel discussions, Sveinn Margeirsson, CEO of Matis, pointed out the presence and use of plastic and glass water bottles during the event. He emphasized the need of courage to make a decision of no plastic bottles use and demonstrated it by throwing the plastic bottle away as better alternatives already exist.

Bio-based Products

BE is highly complex and touches many areas of our lives; the food we eat, products and energy we use, or clothes we wear. Therefore, bioeconomy and bio-based products are the tools to fight the climate change and dependency on fossil fuels. The challenge here is to let people see that these products are as good as or even better than the traditional ones. During the event, a bioeconomy corner was organised to showcase bio-based products, including compostable 3D printed cups and plates, cosmetics using insect protein, alternatives to plastic foil using beeswax wraps as well as clothes from coffee grounds.

Figures 2 and 3. Bio-based products displayed at the bioeconomy corner.

Conclusions

BE is the next economy the Europeans will have in the future; the European way as the title of the conference says. The updated strategy and the action plan can accelerate the BE development and a transition towards a circular and low-carbon economy. The huge BE potential can be unlocked only if everyone is on board and understand its benefits. BE touches everybody, everything and every day. Effective and clear communication is the key to nourish the collaborative spirit and together build the European sustainable future.

References

European Commission. 2017. Review of the 2012 European Bioeconomy Strategy. European Commission Directorate-General for Research and Innovation, Directorate F – Bioeconomy. Unit F.1 – Strategy. Luxembourg: Publication Office of the European Union. [Cited 05 Nov 2018]. Available at: https://ec.europa.eu/research/bioeconomy/pdf/review_of_2012_eu_bes.pdf#view=fit&pagemode=none

European Commission. 2018. Sustainable and circular Bioeconomy, the European way. European Commission. Bioeconomy Conference, 22 October 2018, Brussel, Belgium. Available at: https://ec.europa.eu/research/bioeconomy/index.cfm?pg=events&eventcode=A25347CB-B64A-387D-87DFA5040955E5F0

Interreg Europe. 2018. BIOREGIO Regional circular economy models and best available technologies for biological streams. [Cited 25 Nov 2018]. Available at: https://www.interregeurope.eu/bioregio/

Author

Katerina Medkova works as a Communication Manager of the BIOREGIO project at LAMK.

All photos by Katerina Medkova.

Published 3.12.2018

Reference to this publication

Medkova, K. 2018. Bioeconomy Revolution in Europe. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/12/03/bioeconomy-revolution-in-europe/

An insight on Circular economy in South Korea

After the industrial revolution, our economy and our environment has undergone tremendous changes. Consequently, we are facing challenges that drive us towards rethinking our ways of action. In this, developing circular economy provides a solution. This article presents a view on how South Korea is developing towards circular economy.

Authors: Seongreal Yun and Susanna Vanhamäki

Definition of circular economy

For a long time, our economy has followed a linear economy model, which means producing a product and throwing it away after use. Linear economy is also referred to as “take-make-use-dispose” (Lieder 2016). The last step is disposal, in other words, the product becomes waste. One of the traditional ways of handling waste has been landfilling. Landfilling has a direct impact on the environment as it contaminates the soil and e.g. toxic materials from the waste are absorbed to the ground water and pollute it.

Circular economy is a regenerative system were resource input and waste, as well as emissions and energy leakage are minimized by aiming towards closed material loops  (Yuan et al. 2006). Therefore, circular economy produces remarkably less waste than linear economy. The products can be restorative or regenerative thus the whole economy is able to be regenerative (Lieder 2016). If simplified, the “dispose” phase in linear economy would be replaced by “take” in circular economy. Eventually circular economy aims to remove non-recyclable waste and recycle the waste as a raw material. To develop circular economy long-lasting design, maintenance, reuse and recycling should be the basis (Ghisellini et al. 2016).

Circular economy in South Korea

Many countries are aiming to develop circular economy. According to OECD, South Korea had the second highest recycling rate country in OECD countries in 2013 (McCarthy 2016). Furthermore, the Korean ministry of environment (2017) has announced that it would enact the principle of resource circulation from 1.1.2018. According to the ministry, the resource circulation law includes parts like ‘circulation resource recognition’, ‘resource circulation performance management’, ‘cycle availability evaluation’ and ‘waste disposal fee’. It contains policies to reduce waste in all process like production, distribution, consumption and disposal of products and to promote recycling.

‘Resource circulation performance management’ will be enforced to plants that discharge designated waste over 100 tons or discharge other waste over 1,000 tons. It sets a customized goal for each plant for evaluating the circulation of materials and how much the plant needs to decrease waste. If a producer makes products which is hard to be recycled, ‘cycle availability evaluation’ would be applied to the situation. The policy requires the producer to reduce a material which cannot be recycled or make the product easier to recycle. An evaluation plan has to be made every three years continuously. If a plant is not making any improvement the situation will be revealed on internet. If a municipality or a producer landfill/incinerate waste, they have to pay ‘waste disposal fee’ which is 0.01-0.02 €/kg depending on the type of waste. Waste which is not harmful to the environment and is traded for a fee will be affirmed as a ‘circulation resource recognition’ if it satisfies standard regulations. Affirmed plants will be examined constantly if they fulfil the standard or not. (Korea ministry of environment 2017)

A Korean good practice in recycling

Repaper is a Korean company, which design and develop paper cups (Repaper 2018). Repaper invented a new paper cup which can be recycled in 2018. According to the Repaper website (2018), generally a paper cup isn’t biodegradable because it is coated with polyethylene which is plastic. Therefore, it can’t be recycled as paper or cardboard, nor composted. Paper cups cause a huge amount of non-recyclable waste. Repaper has developed a technology to coat the cup without plastic. This new paper cup has received several patents in e.g. South Korea, U.S.A and Europe. It is the world’s first food container made of paper to get a UL ECVP 2485, which is an Environmental Claim Validation Procedure for Recyclability of Paper-Based Products. It also has got a certification of DIN CERTCO which means it is compostable. In addition to the cup, the technology can be applied to the other disposable products. (Repaper 2018)

The innovative material in the cup is acrylate. Acrylate has hydrophobicity in normal circumstances, which can prevent water absorption to the paper. The coating can entirely dissociate and it has been proved that the cup can be recycled. The advantage of this cup is that it is also able to be used in microwave or oven. The cup can be recycled either as a paper or as a compostable product. (Lee 2018)

Conclusions

Even if the recycling rate in South Korea is high, it doesn’t mean that the Koreans live in a circular economy. To develop towards circular economy, South Korea should consider the concept in a holistic way. This includes developing circular design of products e.g. reducing the use of plastic and use more bio-degradable and bio-based products. Consumers are more and more interested in the types of materials than before and they are trying to find new eco-friendly products to use. The biodegradable paper cup of Repaper is a good example on the development. New similar innovations can be made to reach more circular solutions.

References

Ghisellini, P & Cialani, C & Ulgiati, S. 2016. A review on circular economy: the expected transition to a balanced interplay of environmental and economic systems. Journal of Cleaner Production. Vol.114(15), 11-32. [Cited 30 Oct 2018]. Available at: https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2015.09.007

Korea ministry of environment. 2017. Enforcement of the resource recycling law. [Cited 12 Oct 2018]. In Korean. Available at: http://www.me.go.kr/home/web/board/read.do?pagerOffset=0&maxPageItems=10&maxIndexPages=10&searchKey=title&searchValue=%EC%9E%90%EC%9B%90%EC%88%9C%ED%99%98%EB%B2%95&menuId=284&orgCd=&boardId=833270&boardMasterId=108&boardCategoryId=&decorator=

Lee, O.S. 2018. Repaper got credit for recyclable paper cup in Europe. Hankyung. [Cited 31 Oct 2018]. In Korean. Available at: http://news.hankyung.com/article/2018092682621

Lieder, M. 2016. Towards circular economy implementation: a comprehensive review in context of manufacturing industry. Cleaner Production. Vol.115, 36-51. [Cited 6 Nov 2018]. Available at: https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2015.12.042

McCarthy, N. 2016. The Countries Winning the Recycling Race. Forbes. [Cited 7 Nov 2018]. Available at: https://www.forbes.com/sites/niallmccarthy/2016/03/04/the-countries-winning-the-recycling-race-infographic/#41704cab2b3d

Repaper. 2018. rePAPER. [Cited 31 Oct 2018]. Available at: http://www.repaper.kr/index_en.php

Yuan, Z., Bi, J. & Moriguichi, Y. 2006. The circular economy: a new development strategy in China. Journal of Industrial Ecology. Vol.10 (1–2), 4-8. [Cited 6 Nov 2018]. Available at: https://doi.org/10.1162/108819806775545321

Authors

Seongreal Yun is an exchange student in environmental technology at LAMK.

Susanna Vanhamäki is working as an RDI Specialist and is the Project Manager in the BIOREGIO project at LAMK.

Illustration: https://pixabay.com/en/julia-roberts-south-korea-flag-2639315/ (CC0)

Published 30.11.2018

 Reference to this publication

Yun, S. & Vanhamäki, S. 2018. An insight on Circular economy in South Korea. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/11/30/an-insight-on-circular-economy-in-south-korea/