Aihearkisto: Kokeilut, protot ja demot

Käänteisen luokkahuoneen pedagogiikkaa laskentatoimen opintoihin

Tässä artikkelissa tarkastellaan käänteisen luokkahuoneopetuksen menetelmän soveltamista ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojaksolla. Perusajatuksena opintojakson kehittämisessä oli hyödyntää verkko-opetuksen ja luokkahuoneopetuksen yhdistelmää mahdollisimman hedelmällisellä tavalla ottaen huomioon työelämän nykyiset ja tulevat tarpeet.

Kirjoittajat: Johanna Rohrweck ja Sirpa Suhonen

Perinteisestä opetuksesta virtuaalisiin oppimisympäristöihin ja sulautuvaan oppimiseen

Opetusmenetelmissä ja oppimisympäristöissä on tapahtunut viime vuosien aikana voimakasta kehitystä ja monipuolistumista. Erityisesti teknologian kehitys on tuonut mukanaan monenlaisia uusia mahdollisuuksia opetuksen järjestämiseen. Teknologiaa on valjastettu käyttöön myös laskentatoimen opetuksessa, joskin opetuksessa nojaudutaan usein vielä perinteisiin menetelmiin (Belias, Sdrolias, Kakkos, Koutiva & Koustelios 2013). Erilaiset verkko-oppimisympäristöt ovat kuitenkin kasvattaneet suosiotaan. Esimerkiksi MOOC (Massive Open Online Course) -opintojaksoja tarjoavat maailmalla useat arvostetut yliopistot (Daniel 2012).

Boyce Gordon (1999) tunnisti jo 90-luvun lopussa, että laskentatoimen verkko-opiskelun pitäisi keskittyä laajempiin kokonaisuuksiin kuin pelkän teorian opettamiseen. Hänen mukaansa oppikirjatyyppisen tiedon välittäminen verkossa antaa opiskelijoille väärän kuvan laskentatoimesta – että se on objektiivista ja selkeää. Opiskelijoiden pitäisi sen sijaan oppia käsittelemään monimutkaisia kokonaisuuksia ja ajattelemaan luovasti. Täysin verkkopohjainen opiskelu onkin kohdannut useita laadullisia ongelmia, ja nykytrendi on suosinut perinteisen opetuksen ja verkko-opiskelun yhdistäviä menetelmiä eli sulautuvaa oppimista. Yksi esimerkki tällaisesta menetelmästä on käänteinen luokkahuoneopetus.

Käänteinen luokkahuoneopetus perustuu ajatukseen, että opiskelijat tutustuvat oppimateriaaleihin ennen lähiopetusta ja lähiopiskelu käytetään aktiiviseen vuorovaikutukseen luennoinnin sijaan (Seppänen 2014). Näin ollen lähiopetusta voidaan käyttää syvempään oppimiseen, esimerkiksi ongelmanratkaisun kautta, kun arvokasta lähiopetusaikaa ei mene perusteiden opiskeluun. Käänteistä opetusta on myös käytetty onnistuneesti täysin verkkopohjaisena (Turunen & Valokorpi 2015).

Työelämän tarpeet

Lahden ammattikorkeakoulussa lähdettiin kehittämään ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojaksoa käänteisen luokkahuoneen idean pohjalta. Kehitystyön pohjaksi tehtiin myös opinnäytetyö, jossa selvitettiin työelämän nykyisiä ja tulevia laskentatoimen osaamisvaatimuksia, sekä laskentatoimen oppimista tukevia pedagogisia ratkaisuja (Rohrweck 2017). Tutkimuksessa haastateltiin viiden eri yrityksen edustajia. Haastateltavat työskentelivät laskentatoimen parissa keski- tai ylimmässä johdossa. Näin ollen heillä oli kokemusta tutkimuksen aiheista niin alan kehityksen kuin vaadittavien taitojen osalta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, ne nauhoitettiin ja litteroitiin. Litterointien perusteella haettiin haastatteluiden suosituimmat teemat ja useimmin esiin tulleet työntekijän tiedot ja taidot.

Laskentatoimen tulevaisuus nähtiin positiivisena, joskin alan koetaan olevan murroksessa. Perinteisen kirjanpitäjän työ on katoamassa digitalisaation jalkoihin ja tulevilta työntekijöiltä vaaditaan laajempaa osaamista pelkän peruskirjanpidon lisäksi. Analysointia ja tiedon hallintaa vaativat tehtävät sen sijaan lisäävät merkitystään, kun tiedon tuottaminen siirtyy enemmän ja enemmän koneiden vastuulle. Näiden lisäksi tulevaisuuden työelämä vaatii moninaisia muita taitoja, kuten kriittistä ajattelukykyä, kokonaisuuksien hahmottamista ja ongelmanratkaisukykyä. Työntekijöiden pitää kyetä toimimaan kohtalaisen itseohjautuvasti ja kuitenkin tulemaan toimeen ryhmässä vaikkakin useissa tapauksissa pelkällä sähköisellä yhteydenpidolla muihin. Laskentatoimen osalta työntekijälle on hyödyksi koko yrityksen toiminnan tunteminen ja taito ylläpitää ja kehittää tietojärjestelmiä. Pelkällä oman alan hallitsemisella ei välttämättä enää pääse kovin pitkälle. Laskentatoimen perusteiden hallinnan merkitys kuitenkin korostui, sillä ilman perusteiden ja yrityksen kokonaiskuvan ymmärrystä myös tietojärjestelmien ja niissä olevan tiedon ymmärtäminen vaikeutuu. Työntekijän täytyy kyetä ymmärtämään mistä tieto tulee ja mihin se vaikuttaa, sekä tunnistaa järjestelmissä olevat virheet.

Käänteisen luokkahuonemenetelmän soveltaminen laskentatoimen opintojaksolla

Ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojaksolla keskitytään ennen kaikkea (strategista) johtamista tukevaan laskentatoimen alueeseen. Tämä vaatii kuitenkin jonkinlaista laskentatoimen perusteiden hallintaa. Laskentatoimessa tieto on usein kumuloituvaa – uutta ymmärrystä ja osaamista rakennetaan aiemmin opitun päälle. Niinpä ylemmän ammattikorkeatutkinnon laskentatoimen opintojaksolle rakennettiin käänteisen opetuksen hengessä ennakkomateriaalipaketti, jonka tarkoituksena on varmistaa opiskelijoiden riittävät laskentatoimen perustiedot strategisen laskentatoimen aihealueiden opiskelua varten. Toki suurimmalla osalla YAMK-opiskelijoista on ainakin yksi laskentatoimen opintojakso suoritettu perusopintojen yhteydessä, mutta monella näistä opinnoista on useita vuosia aikaa, ja kokemusten perusteella suurin osa kokee ennakkotietonsa laskentatoimen alalta hyvin vähäisiksi. Ennakkomateriaalipaketti sisältää lyhyitä videoita ja kirjallisuusvinkkejä ja –linkkejä, sekä itsearvioitavan verkkotentin. Tämän on tarkoitus luoda perusosaamista, jota päästään soveltamaan lähiopetustunneilla.

Kriittinen asia opettajan näkökulmasta käänteisen luokkahuoneopetuksen soveltamisessa on pohtia, miten vähäinen luokkahuoneaika käytetään mahdollisimman hedelmällisellä tavalla hyödyksi (Bergman & Sams 2014). LAMKin ylemmän ammattikorkeakoulun laskentatoimen opintojakson lähiopetuspäivillä päädyttiin hyödyntämään ennen kaikkea aktivoivoivia ja yhteisöllisiä opetusmenetelmiä. Etukäteen opittua teoriatietoa päästään soveltamaan muun muassa case-harjoitusten muodossa. Erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen esiintuominen ja niiden ympärille rakennettu keskustelu auttavat hahmottamaan laskentatoimen subjektiivista ja tulkinnanvaraistakin puolta, kun ennakkomateriaalin pohjalta on ensin tutustuttu teoreettiseen perustaan ja yleisesti hyväksyttyihin menetelmiin ja käytänteisiin. Samalla päästään harjoittamaan muun muassa kommunikointi-, yhteistyö-, ja ongelmanratkaisutaitoja.

Opiskelijoilta kerätyn palautteen perusteella ennakkotehtävät ja –materiaalit toimivat hyvänä orientaationa laskentatoimen asioihin, joita yleisesti pidetään jokseenkin haastavina. ”Testaa tietosi” –tyyppinen verkkotentti ja sitä tukevat lyhyet videotallenteet koettiin mielekkääksi tavaksi opiskella laskentatoimen peruskäsitteitä. Tosin monen mielestä asioita on hyvä kerrata vielä lähiopetuksessakin. Osa koki, että ennakkomateriaali ei täysin vastannut varsinaista opintojakson sisältöä. Palautteen perusteella tehtäviä voisi jatkossa kehittää myös entistä enemmän työelämälähtöisiksi.

Lähteet

Belias, D., Sdrolias, L., Kakkos, N., Koutiva & M., Koustelios, A. 2013. Traditional teaching methods vs. teaching through the application of information and communication technologies in the accounting field: quo vadis? European Scientific Journal. Vol. 9 (28), 73-101.

Bergmann, J. & Sams, A. 2014. Flipped learning: maximizing face time. T + D. Vol. 68 (2), 28-31.

Boyce, G. 1999. Computer-assisted teaching and learning in accounting: pedagogy or product? Journal of Accounting Education. Vol. 17 (2), 191-220.

Daniel, J. 2012. Making sense of MOOCs: Musings in a maze of myth, paradox and possibility. [Verkkolehti]. Journal of interactive Media in education. Vol. 2012 (3). [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: http://doi.org/10.5334/2012-18.

Rohrweck, J. 2017. Guiding web-based self-study in accounting basics [Verkkodokumentti]. Master’s Thesis. Lahti University of Applied Sciences. [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703062955.

Seppänen, L. 2014. Käännä luokkahuone ylösalaisin! Teoksessa Seppänen, L. (toim.) Sulassa somessa – kokeiluja ja kokemuksia sulautuvasta oppimisesta. [Verkkodokumentti]. Metropolia ammattikorkeakoulu. [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: https://wiki.metropolia.fi/download/attachments/19507750/met_sulassa_somessa_wikiin.pdf.

Turunen, H. & Valokorpi, P. 2015. Käänteinen oppiminen ylemmän ammattikorkeakouluopiskelun uudistajana. [Verkkodokumentti].  Hämeen ammattikorkeakoulu. [Viitattu 17.4.2017]. Saatavissa: http://www.hamk.fi/verkostot/yamk-koulutus-vahvaksi-tki-vaikuttajaksi/tyopaketti1/Documents/Pedaforum2015_Kaanteinenoppiminen.pdf.

Kirjoittajat

Johanna Rohrweck on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden YAMK -ohjelmassa.

Sirpa Suhonen toimii Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla tuntiopettajana.

Julkaistu 16.5.2017

Yhteisopettajuudellisia simulaatioita kokeilujen ja demojen hengessä tekniikan alalla

Tekniikan alalla on totuttu yhdistämään eri opettajien ammattitaitoa sujuvasti, jolloin voidaan simuloida oikeita ja aitoja tilanteita, joita tulevaisuuden työssä tulee syntymään. Kun yhdistetään teoreettinen laskentaan perustuva koesuunnittelu ja käytännön valmistusmenetelmä, saadaan matkittua erittäin tarkasti oikeassa työelämässä tapahtuvaa tuotantoa. Tämä tietysti vaatii laboratoriossa samanlaista kalustoa ja osaamista, kuin teollisuudessakin.

 Kirjoittaja: Reijo Heikkinen

Todellisuuden mallintaminen opetusmenetelmänä

Tulevien muovi-insinöörien laatutekniikan opinnoissa on jo perinteiseksi muodostunut laboraatio, jossa simuloidaan teollisuudessa yleisesti käytössä olevia koesuunnittelun menetelmiä. Kyseisessä koesuunnittelussa tuotantoparametrien vaikutusta tuotteen laatuun selvitetään Taguchi-menetelmän avulla. Kyseisen menetelmän opettaminen pelkästään luokassa tai itse tehtyinä harjoituksina jää usein hyvin teoreettiseksi. Lähemmäksi käytännön tekemistä päästään yhteisopettajuuden avulla. Laatutekniikan hallitseva opettaja selvittää menetelmien teoreettiset periaatteet sekä valitsee opiskelijoiden kanssa sopivat koesuunnittelun työkalut. Työkalujen valinnan jälkeen valmistusmenetelmää tunteva opettaja konsultoi joukon sopivia säätöparametrejä kulloinkin valittavaan valmistusmenetelmään.

Kuva 1. Opiskelijat suorittavat koeajoa todellisella, teollisuudessakin tyypillisesti käytössä olevalla tuotantolaitteella. (Kuva: Pekka Lavikainen)

Varsinainen suunnitelman mukainen koeajo suoritetaan laboratoriossa valmistustekniikan hallitsevan opettajan opastuksen jälkeen itsenäisesti. Opiskelijat saavat varsin vapaat kädet edellä konsultoitujen parametrien valintaan ja säätöön. Opettajan tehtäväksi jää ainoastaan pitää huolta siitä, että parametrit ja niiden suuruusluokat ovat yleisellä tasolla käyttökelpoiset ja koeajolla on edellytykset onnistua. Tämä onnistumisen tunne on erityisen tärkeää, jotta opiskelijoille jää harjoituksesta myönteinen kuva. Kun koeajojärjestelmä on realistinen ja toimiva, sillä varmistetaan paremmat oppimistulokset. Koeajot suoritettuaan, opiskelijat ottavat tunnilla tekemänsä laskentatyökalut käyttöön ja suorittavat optimaalisimman parametriyhdistelmän määrittämisen. Tämän jälkeen suoritetaan tarkistusajo, jossa todetaan menetelmän toimivuus ja mahdollisten poikkeamien analysointi. Jos poikkeamia havaitaan, tarvitaan niiden selvittämiseen pohdintaa sekä valmistusmenetelmän, että laatutekniikan työkalujen toiminnan kannalta. Tämä toimii myös samalla erittäin hyvänä harjoituksena menetelmien syvällisemmän ymmärtämisen kannalta.

 

Kuva 2. Opiskelijoiden laatima työkalu analyysin tekemiseksi. Parametrien laadussa ja arvoissa on ehkä jouduttu konsultoimaan ohjaavia opettajia. (Kuva: Pekka Lavikainen)

Yhteisopettajuudelliset simulaatiot olleet käytössä jo pitkään

Vastaavia useamman opettajan vetämiä kursseja, joissa erityisesti toteutetaan todellisia työelämässä esiintyvien prosessien mukaista simulaatiota, tehdään tekniikan alalla useita. Simulaatioita joissa useampi eri osaamisalueen opettaja toimii yhdessä saman kurssin opettajina, on ollut tekniikan alalla kaikissa koulutusohjelmissa jo vuosia. Kurssin teema on ollut lähes poikkeuksetta osaamisperusteinen, jolloin kurssi voi muodostaa kokonaisen laajemman alueen, joka on tyypillinen jollekin todelliselle teolliselle osaamiselle. Projektioppiminen ja ongelmalähtöinen oppiminen on havaittu hyviksi menetelmiksi toteuttaa käytännössä osaamisperusteista yhteisopettajuutta ja sitä onkin jatkuvasti kehitetty jo koko 2000-luvun ajan. Laboratorioiden merkitystä ei voi vähätellä missään muodossa, niin testaamisen, kuin myös käytännön harjoittelun kannalta. Tekniikan alalla simulointi koetaankin enemmän prosessien todellisina kokeiluina ja mallintamisena, eikä niinkään toiminnan ja tilanteiden simulointina ja kauko-ohjaamisena.

Uusiin tiloihin muutettaessa yhteisopettajuus tulee varmasti saamaan uusia ulottuvuuksia, jotka nähdään mahdollisuuksina simuloida laajempia työelämän prosesseja eri alojen välillä. Seuraavaksi tulisikin luoda verkostoja mahdollisten koulutusalojen välisten kokeilujen toteuttamiseksi käytännön tasolla. Niitä tulisi kokeilla ja niistä tulisi poimia toimivat käytännöt henkilöstön tietoisuuteen sekä hylätä toimimattomat käytännöt välittömästi. Opettajat voisi velvoittaa kokeilemaan mahdollisuuksien rajoissa uusia käytäntöjä, ja tekemään niiden toiminnasta arvioinnin. Tällä tavalla voisimme kehittää opettajuutta uudelle tasolle käytännön tekemisen ja tiedon jakamisen avulla.

Kirjoittaja

Lehtori Reijo Heikkinen toimii materiaali- ja valmistustekniikan opettajana LAMKissa tekniikan alalla.

Julkaistu 22.3.2017