Aihearkisto: Muotoilu

Päiväkodista campusradioon – opiskelua monenlaisissa ympäristöissä

Mun Päiväkoti – päijäthämäläiset lapset oppimisympäristöjen innovoijina -hanke on esimerkki työelämälähtöisestä projektista, johon osallistuu Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoita kahdelta eri alalta. Kyseessä on seudullinen varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen kehittämishanke, jossa lapset toimivat kokemusasiantuntijoina oppimisympäristöjä kehitettäessä.

Kirjoittajat: Katariina Borgenström, Tiina Vaara ja Kati Vähäkuopus

Antenttisessa ympäristössä opiskeltu teoriatieto kytketään käytäntöön

Lahden ammattikorkeakoulun ja sivistyspalveluiden seudullisen kehittämisen yhteistyö käynnistettiin jo hankkeen hakuvaiheessa, joten hankkeen alkaessa yhteistyölle oli rakentunut hyvä pohja, jolle lähteä suunnittelemaan hankkeen tarkempaa toteutusta rahoituspäätöksen tultua. Toteutus käynnistettiin opiskelijoiden rekrytoinnilla hankkeeseen. Opiskelijoiden rekrytointi on oma taiteenlajinsa ja vaatii rekrytoijilta tietämystä hankkeesta ja omaa innostusta asiaan. Seudullinen projekti, yhteistyö muotsikkalaisten kanssa, päiväkoti, lapset, oppimisympäristöt, suunnittelu, kehittäminen, osallistaminen– siinä joitakin sanoja, jotka saivat opiskelijat kiinnostumaan. Työelämälähtöisyyden lisäksi mielenkiinto tässä projektissa artikkelitiimin opiskelijajäsenen kohdalla kohdentui etenkin kahden eri alan opiskeljoiden yhteistyöhön.

Lahden ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman tavoitteisiin lukeutuu työelämän kehittämistarpeiden kriittinen arviointi ja sopivien kehittämismenetelmien käyttö oman ammattialan kehittämiseksi. Lisäksi tavoitteena on osata soveltaa sekä hyödyntää saatua tietoa työelämän toiminnan kehittämiseksi. (LAMK 2016.)

Mun päiväkoti -hankeen aidoissa oppimisympäristöissä yhdistettiin teoreettista tietoa käytännölliseen tekemiseen ja muodostettiin uutta, integoitua tietoa. Hankkeessa jalkauduttiin päiväkoteihin aitoihin tilanteisiin, arvioitiin lapsia osallistaen ympäristön toimivuutta suotuisaan kasvuun ja kehitykseen sekä aloitettiin kehittämistyö kohti uudenlaisia oppimisympäristöjä. Hankkeessa opittiin sekä yhteisöllisesti että yksilöllisesti toimimalla vuorovaikutuksessa työelämän edustajien, opettajien ja opiskelijakollegoiden kanssa sekä omaa toimintaa reflektoiden. Edellä kuvaillun kaltaista oppimista edustaa Tynjälän (2014) integratiivisen pedagogiikan malli. Malli kuvaa oppimista, jossa kytkeytyivät yhteen teoreettinen-, käytännöllinen-, sosiokulttuurinen- ja itsesäätelytieto.

Projektiin osallistui noin kolmekymmentä opiskelijaa, puolet sosionomeja ja puolet kalustemuotoilijoita. Opiskelijoista muodostettiin 4-5 hengen moniammatillisia opiskelijaryppäitä. Monialainen yhteistyö sisältää lukuisia vaatimuksia: tiimi- ja vuorovaikutustaitojen hallitsemisen, vastuukysymysten määrittelyn, joustavat roolit ja asiakkaan tiedon sekä kokemuksen merkityksen oivaltamisen. Monialainen yhteistyö edellyttää lisäksi kulttuuria, jossa eri alojen edustajien ääni tulee kuuluviin ja jokainen on arvostettu. Toiminnan tulisi olla ei-hierarkkista toimintaa, jossa korostuu avoimuus ja yhteisöllinen tiedon tuottaminen. (Katisko ym. 2015, 164-165.)

Hankkeen alkaessa painotettiin avarakatseisuutta moniammatillisessa työskentelyssä. Vaikka kummankin alan opiskelijoilla on omat vahvuutensa ja näkökulmansa katsoa asioita, siirrettiin nämä rajoitukset sivuun ja työskenneltiin yli ammattirajojen. Hankkeen edetessä saatiinkin huomata, kuinka muotoilun opiskelijat heittäytyivät päiväkodeissa vuorovaikutukseen ja leikkiin lasten kanssa tai kuinka sosionomiopiskelijoilla oli luovia ideoita kalusteisiin ja toimintaympäristön muotoilemiseen.

Kuva 1. Opiskelijaryppään ideointivaiheen luonnos. (Tekijät: Karla Aaltonen, Venla Huhtinen, Katariina Borgenström, Marika Pajunen ja Johanna Eskola)

Keväällä projektin alkukartoitusvaihe tuli päätökseensä ja toukokuussa jokainen opiskelijarypäs esitteli oman kehittämisehdotuksensa myös päiväkotien väelle. Oli mielenkiintoista ja inspiroivaa huomata, kuinka jokaisella ryppäällä oli lopulta aivan erilainen kehittämisehdotus. On vaikeaa uskoa, että kehittämisehdotukset olisivat olleet yhtä laadukkaita ja innovatiivisia, jos yhteistyötä ei olisi toteutettu. Opiskelijan näkökulmasta oli antoisaa tulla tietoiseksi omista vahvuuksista ja heikkouksista yhteistyössä. Oman ammatillisuuden kehittämiseen tällainen tieto on  kullanarvoista – mikäli uskaltaa kohdata asiat ja ottaa kehittämisen kohteiksi.

Monia mahdollisuuksien campus opintojen suorittamiseen

Katariinalla on hankkeen lisäksi muutakin kokemusta eri alojen opiskelijoiden välisestä yhteistyöstä. Hän oli mukana toteuttamassa Lahden ammattikorkeakoulun kanaviin sosionomivideota, jossa esitteltiin koulutusta tuleville hakijoille. Videon toteuttaneet opiskeljat tutustuivat LAMKpromon toimintaan ja toimivat viime kesänä Ironman sekä Summerup – tapahtumissa opiskelijaedustajina tuottaen sisältöä koulun somekanaviin sekä kertoen kokemuksistaan LAMKin opiskelijoina – kerryttäen samalla opintopisteitä. Opiskelijat osallistuivat myös ammattikorkeakoulujen opiskelijaradioiden meetupiin Turussa. Lahden ammattikorkeakoulun campusradio, LiMu Radio on oppimisympäristö, jossa mikä ala tahansa voi toteuttaa ainakin osia opintojaksoista. Katariinan kokemuksen mukaan erilaisia osallistumista mahdollistavia oppimisympäristöjä on monipuolisesti tarjolla ja niitä kannattaa hyödyntää.

Istuessaan kampuskahvila Lamkoomassa voi puheensorinassa kuulla useita eri kieliä ja viitteitä eri aloilta; on matkailuliiketoiminnan opiskelijoita, fysioterapeutteja, vaihto-opiskelijoita ja tekniikan alan ihmisiä. Uudella campuksella on kaikki mahdollisuudet eri alojen opiskeljoiden yhteistyölle sekä työelämän kanssa tehtävään yhteistyöhön. Näistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti! Jos idea campuksen päiväkodista toteutuu, toisi se laajasti mahdollisuuksia eri alojen yhteistyöhön ja toimisi loistavana autenttisena oppimisympäristönä monien alojen tuleville ammattilaisille.

Lähteet

Katisko, M., Kolkka, M. & Vuokila-Oikkonen, P. 2015. Monialainen ja moniammatillinen työ on voimavara. Teoksessa: Jari Helminen (toim.) Osaamiseksi kokemus jokainen. Näkökulmia oppimiseen ja hyvinvointialalla tarvittavan osaamisen muodostumiseen. [Tallinna]: United Press Global.

LAMK. 2016. Opinto-opas. Sosionomikoulutus 16S, Sosionomikoulutus 17K, Sosiaalipedagoginen varhais- ja nuorisokasvatus. [Viitattu 9.12.2018].  Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi/68143/STSOS16/94/year/2016

Tynjälä, P. 2014. Teoria ja käytäntö yhteen: Integratiivinen pedagogiikka oppimisen tukena. Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: https://docplayer.fi/300828-Teoria-ja-kaytanto-yhteen-integratiivinen-pedagogiikka-oppimisen-tukena-paivi-tynjala-koulutuksen-tutkimuslaitos-jyvaskylan-yliopisto.html

Kirjoittajat

Katariina Borgenström on toisen vuoden sosionomiopiskelija. Opinnoissaan hän on hyödyntänyt laajasti LAMKin erilaisia oppimisympäristömahdollisuuksia.

Tiina Vaara toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaalialalla ja vastaa varhaiskasvatukseen liittyvistä opintokokonaisuuksista ja työelämäyhteistyöstä sekä täydennyskoulutuksista.  

Kati Vähäkuopus on sosionomi (yamk) ja ammatillinen opettaja, joka toimii hankekoordinaattorina sivistyspalveluiden seudulisessa kehittämisessä Lahden kaupungilla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/lapset-kinder-hauskaa-tilap%C3%A4ist%C3%A4-808664/ (CC0)

Julkaistu 20.12.2018

Viittausohje

Borgenström, K., Vaara, T. & Vähäkuopus, K. 2018. Päiväkodista campusradioon – opiskelua monenlaisissa ympäristöissä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2018/12/20/paivakodista-campusradioon-–-opiskelua-monenlaisissa-ymparistoissa/

Korkeakouluyhteistyö muotoilun käytön edistäjänä yrityksissä

Vuosien 2016-2018 aikana Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa on tehty osana eri toimenpiteitä haastatteluja yrityksille. Ajatuksena on ollut selvittää eri kokoisilta ja eri toimialoilla toimivilta yrityksiltä yhteistyömahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia hyödyntää muotoiluosaamista yrityksen liiketoiminnan tai henkilöstön osaamisen kehittämisessä.  Lisäksi aineistoa on kertynyt yritysyhteistyössä, jolla on pitkät perinteet Muotoiluinstituutissa.

Kirjoittajat: Ari Känkänen ja Anu Raappana

Muotoilun käyttöaste yrityksissä

Yritysten kyky hyödyntää muotoilua on vaihteleva.  Joissakin yrityksissä on inhouse-muotoilijoita, mutta valtaosa yrityksistä ostaa muotoiluosaamisen alan palveluntarjoajilta. Osa yrityksistä ei ole koskaan hyödyntänyt muotoiluammattilaisen osaamista tai edes tunnista muotoilun käyttötarvetta.  Muotoiluinstituutin ja yritysten välinen yhteistyö on ollut joillekin yrityksille väylä oppia tuntemaan ja päästä hyödyntämään muotoiluosaamista oman liiketoiminnan kehittämisessä.  

Yrityksen kykyä hyödyntää muotoiluosaamista voidaan kuvata porrasmalleilla (Alavuotunki ym. 2015). Portaiden ensimmäisellä tasolla yritys ei osaa vielä hyödyntää muotoilua liiketoiminnassaan. Tasolla kaksi yritys osaa jo jonkin verran hyödyntää muotoiluosaamista, mutta muotoilu nähdään lähinnä keinona parantaa esimerkiksi tuotteiden ulkonäköä. Tason kolme yrityksissä muotoilu on osa tuotekehitysprosessia. Yritys, jossa muotoilu nähdään strategisena välineenä ja osana yrityskulttuuria on tasolla neljä. Tason neljä yritys osaa hyödyntää muotoilua muista erottautumisen välineenä.(Galindo-Ruenda & Millot, 2015, 27-29; Alavuotunki ym., 34-35.)

Havaintomme perusteella merkittävä osa yrityksistä on edellä esitetyn porrasmallin mukaisesti muotoiluosaamisen hyödyntämisessä tasolla kaksi. Muotoiluosaamisen hyödyntäminen on satunnaista ja kohdistuu esimerkiksi tuotteen ulkonäön parantamiseen ja olemassa olevien mallien uudistamiseen. Yrityksissä on kuitenkin ilmennyt tarvetta ja tahtoa kehittää muotoilutoimintoja ja tässä kehitystyössä voi myös korkeakouluilla olla merkittävä rooli. 

Olemme havainneet, että muotoiluosaamista hyödyntäneet yritykset tunnistavat muotoilun tuottanee lisäarvoa. Esimerkiksi on havaittu tuotteiden käytettävyyden ja sitä kautta asiakastyytyväisyyden lisääntyneen muotoiluosaamisen hyödyntämisen myötä. Joissakin tapauksissa tuotannon prosessit ovat tehostuneet ja kasvutavoitteiset yritykset ovat saaneet apua uusien mallien tekemiseen. Joidenkin yritysten kohdalla olemassa olevan tuotteen hintamielikuvaa on pystytty nostamaan muotoiluosaamisen avulla.  

Haasteita ja muotoilun käytön esteitä

Osa yrityksistä pystyy tarkoin määrittelemään, mitä muotoilu heidän yrityksensä näkökulmasta on. Toisaalta enemmistö ei tiedä, miten muotoilua voi hyödyntää oman yrityksen kehittämisessä. On selkeä tarve muotoilutietoisuuden lisäämiseen. Tämä on aluekehitystoimijoiden sekä korkeakoulujen haaste. Alavuotunki ym. (2015) toteavat Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisussa, että muotoilun käyttö on laajentunut perinteisestä tuotekeskeisestä suunnittelusta koskemaan myös aineettomien kohteiden suunnittelua. Tämä näkökulma avaa uusia mahdollisuuksia muotoilijoille viedä omaa osaamistaan yrityksiin. 

Rahoitus voi olla muotoilun hyödyntämisen esteenä. Muotoilun hyödyntämistä saatetaan pitää kalliina investointina.  Muotoilun käyttöönotossa hyödyt eivät välttämättä konkretisoidu vielä ensimmäisessä muotoilukokeilussa, vaan vaikutukset näkyvät pidemmällä aikavälillä. Uuteen totuttelu vaatii aikaa. Kun uudet tuotekehitysprosessit on otettu käyttöön ja molemminpuolinen ymmärrys saavutettu esimerkiksi yrityksen tuotekehitystoimijoiden ja ulkopuolisen muotoilijan välillä, toiminta tehostuu.  

Muotoilutietouden puute vaikeuttaa myös palvelun ja hinnan välisen suhteen hahmottamista. Tähän voidaan vaikuttaa korkeakouluissa yritysyhteistyön avulla. Parhaimmillaan yritysyhteistyö auttaa toimijoita hahmottamaan mitä on mahdollista ostaa, miten paljon työ vie aikaa ja mitä muita resursseja siihen vaaditaan.

Mitä korkeakoulu voi tarjota?

Muotoilun käytön edistämiseksi tarvitaan jatkuvaa tietoisuuden lisäämistä muotoilupalvelujen mahdollisuuksista.  Yritykselle voi olla haastavaa sanoittaa muotoiluun liittyvää tarvetta ja toisaalta heillä ei ole tietoa korkeakoulun tarjoamista palveluista. Kommunikointia on lisättävä. 

Toteutettujen yritysyhteistyöprojektien esittely on todettu yhdeksi parhaista tavoista tuoda esiin muotoilun hyötyjä ja korkeakoulun tarjoamia mahdollisuuksia. Korkeakoulujen tulee kehittää tapoja, joissa tuodaan korkeakoulun sidosryhmille esiin opiskelijoiden osaaminen. Erilaiset esimerkit aiemmin toteutetuista projekteista sekä niihin linkittyvistä prosesseista ja niiden lopputuloksista kiinnostavat toimeksiantajaa. Sen on havaittu myös lisäävään ymmärrystä muotoilusta ja tuovan uusia ajatuksia toimeksiantajalle siitä, mitä yhteistyö korkeakoulun kanssa voi tarjota. Tämä on keino madaltaa yritysten kynnystä ottaa yhteyttä korkeakouluun. Lisäksi opiskelijoille on tärkeää saada osaamisensa näkyviin yrityksille. Yritysyhteistyön eri muodot on tunnistettu merkittäväksi rekrytointikanavaksi. 

Korkeakoulun tulee tarjota palveluja mahdollisimman helppoina ja kokonaisvaltaisina palveluina. Lisäksi muotoilua voi liittää muiden alojen tuottamiin palvelupaketteihin. Yrityksen on helpompi ostaa kokonaisratkaisu, kuin lähteä etsimään jokaiseen vaiheeseen eri toteuttaja. Yritysyhteistyön sisältötarve vaihtelee. Yrityksille myytävät tuotteet ja palvelut myös eroavat julkiselle ja kolmannelle sektorille myytävistä kokonaisuuksista. Olemme havainneet, että pienet toimijat tarvitsevat usein hyvin konkreettisia, nopeasti toteutettavia täsmäpalveluja.  Isoilla toimijoilla on mahdollisuuksia laajempiin, vuosittain toistuviin vakioituihin projekteihin ja pitkäaikaisiin kumppanuussuhteisiin. Riippumatta toimijan koosta tai toimialasta pitää selkeästi tunnistaa yhteistyön konkreettinen hyöty. 

Tiivistetysti voidaan todeta, että yritysyhteistyö on yksi keino tehdä muotoilua, sen prosesseja ja hyötyjä näkyväksi yrityksille. Se tarjoaa mahdollisuuden opiskelijoiden osaamisen esiin tuomiseen ja se toimii rekrytointikanavana. Yritysyhteistyön haasteena on tietyt korkeakoulun käytänteet ja yritysten heikko tietämys siitä, mitä kaikkea muotoilualan yhteistyö voi konkreettisesti tarkoittaa. Yhteistyömallit valmistavat opiskelijoita tulevaa työelämää varten ja lisäävät muotoiluymmärrystä sekä muotoilun käyttöä yrityksissä. Mallilla halutaan osaltaan kehittää suomalaisen muotoiluosaamisen käyttöä ja kilpailukykyä. 

Lähteet

Alavuotunki, K., Halme, K. Salminen, V. 2015. Muotoilun hyödyntäminen ja vaikutukset yritysten kilpailukykyyn. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Innovaatio. 58/2015. [Viitattu 15.11.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74995/TEMjul_58_2015_web_18112015.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Galindo-Rueda,F. & Millot, V. 2015. Measuring Design and its Role in Innovation. OECDScience, Technology and Industry Working Papers, 2015/01. Paris: OECD Publishing.  [Viitattu 13.11.2018]. Saatavissa: https://www.oecd-ilibrary.org/docserver/5js7p6lj6zq6-en.pdf?expires=1542790365&id=id&accname=guest&checksum=54C334FE0D2A8F81BC3EE5433BF926C0

Kirjoittajat

Ari Känkänen toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakolulun Muotoiluinstituutissa. Hän toimii projektipäällikkönä valtakunnallisessa Finnish Design Academy -hankkeessa. Hankkeen on rahoittanu Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Anu Raappana toimii Lahden ammattikorkeakoulussa TKI-tehtävissä ja on ollut Design or die -hankkeen projektipäällikkä vuosina 2017 ja 2018. Design or die -hankkeen on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto.

Julkaistu 20.12.2018

Viittausohje

Känkänen, A. & Raappana, A. 2018. Korkeakouluyhteistyö muotoilun edistäjänä yrityksissä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/20/korkeakouluyhteistyo-muotoilun-kayton-edistajana-yrityksissa/


Korkkikangas – vaihtoehto nahalle

Kestämätön ja kuormittava nahantuotanto on yksi vaateteollisuuden tämän hetken puhuttavimmista haasteista. Vaihtoehtoisia materiaaleja nahalle kaivataan ja kehitetään jatkuvasti. Korkkitammen kuoresta valmistettua korkkikangasta voidaan käyttää nahan eettisempänä, vastuullisempana ja ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona vaatteissa ja asusteissa.

Kirjoittajat: Minttu Hytönen ja Minna Cheung

Nahantuotannon haasteet

Nahka on yksi vanhimmista edelleen käytössä olevista vaate- ja asustemateriaaleista. Jo vuonna 2010 nahkaan liittyvillä aloilla toimi kaikkiaan 40 000 yritystä. Nahkateollisuus työllisti 500 000 työntekijää ja sen liikevaihto ylsi 50 miljardiin euroon (Euroopan parlamentti. Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset 2010).

Eniten nahkaa tuotetaan Aasiassa: Kiinassa ja Intiassa. Euroopassa nahan saatavuus (raakavuota) on lihantuotannon vähennettyä 2000-luvulla heikentynyt merkittävästi. Tuotannon siirtyminen pois Euroopasta selittyy erityisesti työvoimakustannusten alhaisemmalla hinnalla, sillä nahan raakamateriaalin käsittely sisältää useita käsityötä vaativia työvaiheita.

Nahan kasvanut tuotanto Euroopan ulkopuolella, erityisesti Intiassa, on kuitenkin aiheuttanut kasvavia vakavia ongelmia. Elinkeinon harjoittaminen ei ole eettisesti ja ekologisesti ohjattua eikä valvottua, mikä on johtanut vakaviin eläinten kohtelun, työntekijöiden työskentelyolosuhteiden sekä ympäristökuormituksen ongelmiin. Nahkavuotien käsittelyssä käytettävien myrkyllisten kemikaalien seuraukset työntekijöille, alueen ihmisille ja ympäristölle ovat olleet niin moninaisia ja vakavia, että on perusteltua etsiä perinteisesti nahasta valmistetuille tuotteille vaihtoehtoisia materiaaleja.

Korkkikangas tarjoaa vastuullisemman vaihtoehdon

Korkki on luonnonmukainen, ympäristöystävällinen ja erittäin kestävä materiaali, jota käytetään paljon asusteissa, kengissä ja sisustuksessa. Korkkitammia kasvaa luonnonmukaisina eniten Portugalissa, Espanjassa ja Ranskassa. Korkin tuotanto ja puiden kuoriminen materiaalin saamiseksi on säännösteltyä, harkittua ja ympäristöä kunnioittavaa.

Korkkitammi kuoritaan ensimmäisen kerran sen ollessa 20-35-vuotias. Korkkitammi ei vahingoitu kuorinnan seurauksena, sillä puu luo kuorensa uudestaan. Kuorittu korkkitammi sitoo hiilidioksidia ilmakehästä 3-5 kertaa kuorimattomia puita enemmän. Kuorinnan jälkeen puu merkitään, ja samaa puuta kuoritaan uudestaan 10 vuoden välein jopa 200 vuoden ajan.

Kuorittu korkkitammi kuivuu auringossa kuusi kuukautta. Sen jälkeen se höyrytetään ja keitetään tulevan materiaalin joustavuuden maksimoinniksi. Tämän jälkeen korkista höylätään ohuita suikaleita, jotka sitten käsityönä liimataan luonnonmukaisella liimalla valitulle taustamateriaalille. Korkin kanssa voidaan käyttää lähes mitä vain kuitua. Yleisimpiä tukimateriaaleja ovat toistaiseksi viskoosi ja polyesteri. Lopuksi korkkikangas viimeistellään ympäristöä vahingoittamattomalla ja myrkyttömällä tiivisteellä.

Korkki on luonnostaan pölyä, vettä ja likaa hylkivä materiaali. Se on 100% kasviperäinen, kestävä, eikä sen valmistamiseen vaadita myrkyllisiä kemikaaleja. Korkkikangas on pehmeää, joustavaa eikä se repeydy helposti. Se on kevyttä, vaikeasti syttyvää ja helposti huollettavaa. Korkki tarjoaakin yhden varteenotettavimmista vaihtoehdoista eläinperäiselle nahalle.

Kuluttajat kaipaavat muutosta

Ympäristön kuormituksesta ja eläinten ja ihmisten oikeuksista puhuttaessa ovat vaateteollisuus ja muoti ilmiönä jatkuvasti keskustelun ytimessä. Haasteita on alalla paljon, ja keskustelu epäkohdista on jatkunut jo vuosikymmeniä. Mitään radikaalia muutosta kuluttamisessa tai valmistuksessa ei silti ole tapahtunut.

2010-luvulla yhä useammat yritykset ovat kuitenkin heränneet tarpeeseen uudistua ja kehittää toimintatapojaan. Yhtenä muutokseen painostavista käännekohdista oli muodin arvomaailmaa ravisuttanut Rana Plaza -vaatetehtaan onnettomuus vuonna 2013. Bangladeshilaisen vaatetehtaan kahdeksankerroksinen tehdasrakennus sortui vakavien laiminlyöntien seurauksena haudaten alleen tuhansia ihmisiä. Onnettomuudessa kuoli yli 1100 ihmistä ja loukkaantui vakavasti yli 2500. Lukuisten vaateliikkeiden tuotteita valmistaneen tehtaan onnettomuus on yksi maailman tuhoisimmista rakennusonnettomuuksista.

Kuluttajat kaipaavat vaateteollisuudelta muutoksia. Uudet kuluttajasukupolvet, erityisesti milleniaalit, hakevat esikuvikseen muutoksen tekijöitä ja innovaattoreita vanhan ja totutun toistajien sijasta. Kulutuspäätöksiä tehdään arvojen ohjaamana, mikä johtaa aiemmasta poikkeaviin kulutustottumuksiin.

Menestyäkseen yritysten tulee muuttaa toimintatapojaan ja tuotteitaan paremmin kuluttajien arvomaailmaa vastaaviksi. Muutokset ottavat aikansa ja kaikella tuottamisella on ympäristövaikutuksensa. Onkin löydettävä juuri sille omalle asiakaskunnalle, omiin tuotteisiin ja niiden käyttötarkoitukseen sekä toiminnan kannattavuuteen ja jatkuvuuteen sopivimmat vaihtoehdot mahdollisimman vastuullisesti ja kestävästi.

Muita vaihtoehtoisia materiaaleja nahalle

Vegaaninahka – tekonahka
Vegaaninahaksi kutsutaan nykyään materiaalia, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä tekonahka. Se on öljypohjainen muovi. Tekonahalla ei ole laadukkaan materiaalin mainetta sen lähimenneisyydestä johtuen, jolloin sitä käytettiin lähinnä halvan hinnan takia. Uudet tekonahkalaadut on valmistettu huomattavasti laadukkaammin vastaamaan muotisuunnittelijoiden vaatimuksia. Muun muassa englantilainen suunnittelija Stella McCartney käyttää luksustuotteissaan eläinperäisen nahan sijasta pelkästään tekoturkista ja keinotekoista nahkaa. Raaka-aineena käytetään kuitenkin edelleen öljypohjaisia polyvinyylikloridia (PVC) tai polyuretaania tai näiden yhdistelmää, ja turkiksissa polyesteria tai akryylia. Myös ”vegaaninahka”-nimike on tehnyt materiaalin kaupallisesti kiinnostavammaksi.

Kasvipohjaiset materiaalit

PIÑATEX®
Ananaksen lehtikuidusta valmistettua materiaalia (non-woven), joka on jo kaupallisessa käytössä laukkujen ja kenkien valmistuksessa. Kuituja saadaan lehdistä nykyisen maatalouden sivutuotteena ja niiden kerääminen tarjoaa paikallisille maanviljelijöille lisätienestejä. Kuidun kehittäjä Carmen Hijosa on palkittu useilla innovaatio-palkinnoilla; mm. Cartier Women’s Initiative Awardilla (Sustainable innovation – 2015) sekä Innovative UK Women -palkinnolla (Sustainable materials – 2016). (Ananas Anam 2017)

VEGEATEXTILE®
Patentoitu teknologia, jolla voidaan tuottaa teknisiä materiaaleja viinin tuotannossa syntyvästä biomassasta; rypäleiden kuorista ja siemenistä, jotka jäävät jäljelle rypäleiden murskaamisen jälkeen. VEGEA palkittiin vuonna 2017 Global Change Awardilla. Palkinnon avulla yritys pystyy jatkokehittämään ja testaamaan materiaalista valmistettuja laukkujen ja kenkien prototyyppejä. (Vegea 2017)

TEXON VOGUE® -pestävä ja monikäyttöinen paperi, joka on jo kaupallisessa käytössä asusteiden ja pientuotteiden valmistuksessa. Paperista valmistetuilla tuotteilla on kansainvälinen FSC-hyväksyntä (Forestry Stewardship Council), joka myönnetään kestävälle ja eettiselle metsänhoidolle. (Texon 2018)

MYLO
Mycelium on sienirihmaston juurikasvustosta muokattua nahkamaista materiaalia. Myceliumia voi kasvattaa suhteellisen helposti laboratoriossa. Materiaali näyttää ja tuntuu hyvin nahkamaiselta. Merkittävä ero eläinperäiseen nahkaan on se, että mycelium materiaali ei mätäne. Se ei siten vaadi yhtä voimakkaita kemikaalikäsittelyjä. MYLO on lanseerattu kaupallisesti vuonna 2018. Luksustuotteita suunnitteleva Stella McCartney suunnitteli ja valmisti materiaalista käsilaukun mallikappaleen, joka on ollut näytteillä The Victoria and Albert Museumissa Lontoossa. (Fast Company 2018)

SEDACOR
Korkkitammesta saatavaa monikäyttöistä materiaalia, jota on käytetty erilaisissa sisustustuotteissa lattiamateriaaleista kalusteisiin jo 1924-luvulta lähtien. Viinipullojen sulkemiseen ilmatiiviisti luonnonkorkkia on käytetty tätäkin kauemmin. Korkki sopii hyvin laukkujen ja kenkien valmistamiseen ja tarjoaa vegaanin vaihtoehdon nahalle. Korkilla voidaan myös päällystää tekstiilimateriaalia kuten luomupuuvillaa. Tällä tavalla viimeistelty puuvilla tarjoaa vaihtoehdon vettä hylkiville öljypohjaisille materiaaleille: muoveille. (ArchiExpo 2018)

Lähteet

Ananas Anam. 2017. Piñatex. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa: https://www.ananas-anam.com/

ArchiExpo. 2018. Sedacor. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa:
http://www.archiexpo.com/soc/sedacor-soc-exportadora-de-artigos-de-cortica-105247.html

Euroopan parlamentti. Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset. Kirjallinen kysymys, esittäjä: Mario Mauro (PPE). Aihe: Italian nahkateollisuus. Vastaus: 15.4.2010. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa: http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+WQ+P-2010-1907+0+DOC+XML+V0//FI

Fast Company. 2018. This very realistic fake leather is made from mushrooms, not cows. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa:
https://www.fastcompany.com/40562633/this-leather-is-made-from-mushrooms-not-cows

Texon. 2018. Texon Vogue. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa:
https://www.texon.com/consumer-applications/texon-vogue/

Vegea. 2017. [viitattu 7.12.2018]. Vegea-agro. Saatavissa:
https://www.vegeacompany.com/en/

Taustatietoa

Common Objective, Fibres & Fabrics. Fabric Switch: The Leather Guide. Pro member articles. Julkaistu 29.11.2018 Saatavissa: www.commonobjective.co

European Commission. The leather industry in the EU. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa: https://ec.europa.eu/growth/sectors/fashion/leather/eu-industry_en

VIEW, Textile Magazine. Winter 2018, Issue 124.

Kirjoittajat

Minttu Hytönen, opiskelija. Valmistaa opinnäytetyömallistoaan korkkikankaasta muoti- ja vaatetussuunnittelun koulutusohjelmassa.

Minna Cheung, lehtori. Muoti- ja vaatetussuunnittelu / Puettava muotoilu vastuuopettaja.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/fetsi-nahkateollisuuden-marokko-1691608/ (CC0)

Julkaistu: 20.12.2018

Viittausohje

Hytönen, M. & Cheung, M. 2018. Korkkikangas – vaihtoehto nahalle. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/19/korkkikangas-vaihtoehto-nahalle/

Muotoilualan opiskelijan ammatillisen itsetunnon kehittyminen

Tässä artikkelissa tarkastelemme muotoilijan ammatillista itsetuntoa. Ammatillisen itsetunnon kehittymiseen voidaan vaikuttaa opintojen aikana esimerkiksi palautteen ja ohjauksen avulla. Keskeistä on, että ammatillinen itsetunto huomioidaan yhtenä opintojen aikaisena kehittämistavoitteena substanssiosaamisen ja työelämävalmiuksien kehittymisen rinnalla.

Kirjoittajat: Sini Roine ja Anu Raappana

 Ammatillinen itsetunto

Kun muotoilija kokee selviytyvänsä työtehtävistään osaamisensa ja persoonansa avulla, hänellä on hyvä ammatillinen itsetunto. Ammatillisen itsetunnon käsitteisiin liittyvät pystyvyyden ja osaamisen käsitteet. Ammatillinen itsetunto voidaan nähdä henkilön käsityksenä omasta pätevyydestä ja riittävyydestä ammattilaisena, asiantuntijana ja työntekijänä (Nironen & Keskinen 1992, 18, 21).

Ammatillisen itsetunnon merkitys korostuu nopeasti muuttuvassa työelämässä. Uusia ammatteja syntyy, vanhoja ammatteja poistuu ja tulevaisuudessa työkaverina voi olla ihminen tai robotti.  Tiedämme, että työelämä muuttuu monella tapaa, mutta emme vielä tiedä mitä erilaisia, ehkä poikkitieteellisiä valmiuksia työelämässä itse kukin tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan. (Ks. esimerkiksi Arola ym. 2017.)

Opiskelijan on kuitenkin asemoitava itsensä työelämän kontekstiin ja rakennettava muotoilijan identiteettiä sekä opittava muotoilijaksi. Itsen hahmottaminen osana työelämää toteutuu käsityksemme mukaan ammatti-identiteetin ja ammatillisen itsetunnon avulla. Artikkelimme taustamateriaali on kerätty haastatteluin. Olemme haastatelleet sekä opiskelijoita (3 henkilöä) että opettajia (3 henkilöä). Haastattelut on tehty syksyllä 2018 ja teemana niissä on ollut ammatillisen itsetunnon muodostuminen.

Palautteen avulla omanlaiseksi muotoilijaksi

Keskeiseksi ammatillista itsetuntoa rakentavaksi tekijäksi haastateltavat tunnistivat palautteen ja siihen kytkeytyvät vuorovaikutukselliset tilanteet. Opiskelijat toivovat enemmän palautetta omasta tekemisestään ja töistään, ja opettajat sitä mielellään antavat. Palauteen antaminen ja vastaanottaminen tunnistetaan opeteltavissa olevaksi taitolajiksi. Opiskelijalta vaaditaan rohkeutta olla oma itsensä, rohkeutta kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja rohkeutta oman tien etsimiseen. Kuka minä muotoilijana olen? on kysymys, joka opiskelijan tulee itselleen esittää.

Suurentuneet ryhmäkoot ovat vaikeuttaneet henkilökohtaisen palautteen antamista. Sekä haastatellut opiskelijat että opettajat tunnistavat, että palautteelle jää usein liian vähän aikaa. Opettajan voi olla vaikeaa antaa palautetta, jos ei tunne opiskelijoita. Opiskelijan näkökulmasta myös palautteen antamisen ajankohta on tärkeä. Palautetta tulee saada ajoissa, riittävän usein eri vaiheissa prosessia sekä ryhmä- että yksilöpalautteena. Pelkkä numeroarvosana ei kerro opiskelijalle osaamisen kehittymistä. Opiskelijat kokevat, että ammatillisen itsetunnon kehittymisen näkökulmasta palaute ja keskustelu opettajan kanssa on tärkeää. Lyhytkin kirjallinen tai suullinen palaute on opiskelijalle merkityksellistä.

 Vertaispalaute ja sidosryhmäpalaute

Tiimien toimivuus ja hyvä vuorovaikutus johtavat haastateltujen mukaan laadukkaaseen ja oppimista edistävään vertaispalautteeseen.  Tiimissä toimiminen ja vertaispalaute auttavat hahmottamaan omaa osaamista suhteessa muihin.  Tiimityöskentelyssä oppii tuomaan julki omat mielipiteensä, saa vertaisilta vinkkejä oman osaamisen kehittämiseen ja se auttaa asioiden ammatillista pohdintaa yhdessä vertaisten kanssa. Haastatteluaineistoin perusteella toisilta oppiminen on tärkeää, joissain tapauksissa jopa tärkeämpää kuin opettajilta oppiminen.

Haastatteluaineiston perusteella vertaispalauteen antamista tulee harjoitella ja todella pohtia miten palaute annetaan. Hyvin ohjattu ja huolella suunniteltu tiimioppiminen auttaa opiskelijoita kehittämään vertaispalautteeseen liittyviä taitoja.

Muotoilijan ammattiin liittyy usein lähes jatkuva arvioinnin kohteena oleminen. Opintojen alussa opiskelijalla voi olla vaikea erottaa omaa persoonaa ja tekemäänsä työtä toisistaan. Luovalla alalla työt saattavat olla omia lapsia, joita kukaan ei saisi arvostella tai osoittaa niissä olevia epäkohtia. Opintojen edetessä opiskelijat oppivat ottamaan palautetta vastaan ja alkavat hahmottaa palautetta oman ammattiminän rakentamisen välineenä. Palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa oppii, että palaute ei ole opiskelijalle henkilökohtaisesti persoonaan liittyvä asia.

Opettaja saa ja opettajan on hyvä vaatia hyvää tulosta. On kuitenkin myös huomioitava, mitkä ovat vaikuttaneet työtulokseen. Opiskelijoilla voi olla ongelmia luovia kaikki tehtävät kiitettävästi läpi, jos tehtävien palautukset ovat samaan aikaan. Opettaja on tärkeässä roolissa antamaan opiskelijalle perspektiiviä siitä, mitä opiskelijalta vaaditaan. Haastatellut (sekä opettajat että opiskelijat) tunnistavat, että muotoilualan opiskelijoilla on taipumus vertailla itseään ammattilaisiin. Tämä aiheuttaa suuria paineita jo opiskeluaikana.

Sekä opiskelijat että opettajat tunnistavat, että työelämältä saatu palaute on merkityksellistä. Yritysyhteistyöprojektit onnistuessaan ovat tärkeitä itsetunnon kohottajia. Niihin halutaan panostaa ja työelämän edustajilta otetaan mielellään palautetta vastaan. Erilaisia töiden julkisia esittelyjä, joissa on mahdollisuus saada palautetta voisi opiskelijoiden mukaan olla enemmänkin opintojen aikana. Julkiset esiintymiset lisäävät työhön panostamista, kartuttavat esiintymiskokemusta ja opettavat ottamaan palautetta vastaan ulkopuolisilta ihmisiltä.

Lopuksi

Ammatillinen itsetunto, ammatti-identiteetti sekä osaamisidentiteetti ovat käsitteitä, jotka liittyvät toisiinsa. Ne ovat hankalasti konkretisoitavissa sellaisiksi kokonaisuuksiksi, että niiden kehittymisen edistäminen osana muotoilualan opetusta on mahdollista. Miten niitä mitataan ja miten todetaan niiden kehittyminen?

Opiskelijan itsetunto vaikuttaa suuresti siihen, miten hän uskaltaa etsiä harjoittelupaikkaa tai työpaikkaa. Huonosta itsetunnosta kärsivä saattaa olla ammattilaisena hyvä, mutta hän ei tunnista sitä itsessään. Tällöin hän ei uskalla hakea riittävän haastavaa harjoittelu- tai työpaikkaa. Opiskelija saattaa valita helppoja reittejä, jotka eivät kehitä häntä ammatillisesti eteenpäin. Omien vahvuuksien ja rajoitusten tunnistaminen on osa ammatillista itsetuntoa. Tämä on näkökulma, joka koulutuksessa olisi hyvä nousta esiin.  Paljon on opiskelijan itsearvioinnin varassa.

Ammatillisen itsetunnon käsitteen olemassa olon tunnistaminen on opiskelijalle tärkeää; mitä minä osaan, kuinka paljon jaksan ja mihin minä pystyn? Omalla mukavuusalueella toimiminen on helppoa, mutta oppiminen tapahtuu sen ulkopuolella. Yksi haastateltavista totesi ammatillisen itsetunnon kehittymisestä melko mukaansa tempaavasti: omaksumalla oman alansa keskeiset tiedot ja taidot, säilyttämällä uteliaan asenteen työhön ja kyvyn soveltaa omaa osaamista melkeinpä missä vain tilanteessa, saa itselleen ammatillisen itsetunnon, jolla jaksaa työelämässä ahertaa.

Lähteet

Arola, M., Gröhn, S., Kaihua, K ja Puisto, M. 2017. Eväitä työelämään. Kuusi tapaa lisätä korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksia. Helsinki: Sitra. Sitran selvityksiä 123. [Viitattu 22.11.2018]. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/06/05104025/Selvityksia123.pdf

Nironen, P. ja Keskinen, S. 1992. Mieslastentarhanopettajien yleinen ja ammatillinen itsetunto ja käsitykset työstään. Turun yliopisto. Psykologian laitos. Psykologian tutkimuksia 93.

Kirjoittajat

Sini Roine opiskelee Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa teollista muotoilua. Hän on työskennellyt Design or die –hankkeessa kesällä 2018 ja pohtinut hankkeen aikana muun muassa muotoilijan ammatillisen itsetunnon ja ammatti-identiteetin kehittymistä.

Anu Raappana työskentelee Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa tki- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä hän on projektipäällikkönä Design or die – luovasta osaamisesta uutta arvoa ja kilpailukykyä -hankkeessa. (1.8.2016-31.12.2018, ESR). Tämä artikkeli on yksi osa hankkeen tuloksista.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/feedback-confirming-board-1825508/ (CC0)

Julkaistu 5.12.2018

Viittausohje

Roine, S. & Raappana, A. 2018. Muotoilualan opiskelijan ammatillisen itsetunnon kehittyminen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/05/muotoilualan-opiskelijan-ammatillisen-itsetunnon-kehittyminen/

Havaintoja muotoilun alan koulutuskokeiluista

 Digitalisaatio, robotisaatio ja muut työelämän muutosta ajavat tekijät ovat merkittävästi muuttaneen muotoilijan työtehtäviä. Samaan aikaan on syntynyt myös uudenlaista työtä. Se on osin vielä tunnistamatonta ja piilossa, mutta hiljalleen uudet työmahdollisuudet avautuvat näkyviin.  Tässä artikkelissa esitettävillä koulutuskokeiluilla on haettu näkemystä ja ymmärrystä siitä, miten muotoilijalle merkityksellisiä työelämätaitoja voidaan kartuttaa opintojen aikana. Koulutuskokeiluissa on tarkasteltu muun muassa yrittäjyysvalmiuksien sekä tiimeissä toimimisen valmiuksien kehittymistä osana opintoja.  Lisäksi on pohdittu tiimioppimisen tuottaman yrittäjämäisen asenteen kehittymistä.

Kirjoittaja: Anu Raappana

Johdanto

Muotoilijat tunnistavat, että uusia työmahdollisuuksia on näkyvissä esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorin palvelujen kehittämisessä, käyttöliittymäsuunnittelussa sekä eettisten ja ekologisten, uusista materiaaleista tehtävien tuotteiden suunnittelussa. Myös ilmaston muutoksen on ajateltu tuottavan muotoilijoille uudenlaisia työpaikkoja, joita ei tällä hetkellä vielä tunnisteta. Työelämän murroksessa myös muotoilijan ansaintatapa on muuttunut. Muotoilija toimii usein yrittäjänä ja työura koostuu erilaisista pätkistä (Ornamo 2017). Koulutuksessa on kyettävä tuottamaan sellaisia valmiuksia, että muotoilija pystyy muuttuvassa työelämässä itsensä työllistämään ja toisaalta kykenee laajentamaan osaamistaan tarvittaessa.

Koulutuskokeilujen taustalla on Design or die –luovasta osaamisesta uutta arvoa ja kilpailukykyä ESR –hanke (1.9.2016 – 31.12.2018). Hanke on valtakunnallinen ja sen toteuttavat LAMK, Lapin yliopisto, Aalto yliopisto sekä Teollisuustaiteen liitto Ornamo ry. Hankkeen teemoja ovat muun muassa muotoilualan koulutuksen muutos, muotoilijoiden monimuotoinen työelämä sekä muotoiluosaamisen hyödyntämisen edistäminen.

Tausta-aineisto

Tässä artikkelissa esitetyt havainnot perustuvat aineistoon, joka koostuu haastatteluaineistosta (ammatissa toimivia muotoilijoita sekä muotoilualan opiskelijoita), kyselyaineistosta (ohjausryhmän jäsenet) sekä hankkeessa toteutettujen koulutuskokeilujen aikana syntyneestä aineistosta. Aineisto on suppea, joten yleistyksiä aineiston pohjalta ei voida tehdä, mutta mielenkiintoisia ilmiöitä aineistoon kätkeytyy. Tiimioppimisen koulutuskokeilut on toteutettu kahdella sisustusarkkitehtuurin ja kalustemuotoilun opintojaksolla.

Koulutuskokeilujen suunnittelua ja niiden toteuttamista ovat ohjanneet muun muassa seuraavat käsitykset tiimioppimisesta. Tiimissä oppiminen tarkoittaa yhteistoiminnallista ja vuorovaikutuksellista oppimisen tapaa ja jokainen tiimin jäsen vaikuttaa koko tiimin oppimiseen sekä määrällisesti että laadullisesti. Vaikka tehdään yhdessä, on vastuu oppimisesta aina yksilöllä. Tiimioppiminen perustuu vuorovaikutukseen, tiedon jakamiseen sekä reflektioon sekä tiimiläisten että ohjaavien opettajien välillä. Tehtäessä kehitysprojektia yrityksen toimeksiannosta, oppimiseen liittyy myös vuorovaikutus tilaajan kanssa. Tiimioppimisen käsitteeseen liittyy läheisesti myös itsetuntemuksen sekä yhteisöllisen oppimisen käsitteet. Tiimioppiminen edistää sekä yrittäjyysvalmiuksia että sosiaalisia taitoja. Kokeilujen taustalla vaikutti lähtökohtana erityisesti tiedon, ymmärryksen ja ammattiin sidottujen taitojen kasvu tiimioppimisen ytimenä, mutta yrittäjyysvalmiuksien kasvua sekä sosiaalisten taitojen kasvu nähtiin myös erittäin merkittävänä tavoitteena. (Arene 2010; Hytti et al. 2010; Seikkula-Leino 2007.)

Havaintoja kokeiluista

Tiimin tulos vahvempi kuin yksilön tuottama tulos

Ryhmäopetuksen erityisen hyvä ominaisuus on vertaisoppiminen ja ryhmän jäsenten tuki. Kokeiluista saatu kokemus osoittaa, että tiimi kykenee usein tunnistamaan kunkin yksilön vahvuudet, mikä auttaa ryhmän jäseniä hyödyntämään yksilöllisiä vahvuuksiaan tehokkaammin. Tärkeää on myös ryhmätyön tuloksena saavutettu menestyskokemus ja kyky tuoda henkilökohtainen osaaminen sekä persoona osaksi tiimin menestyksestä. Tiimissä myös pettymyksen kokeminen on helpompaa.

Tiimityöskentelyllä vahvempaa yhteissuunnittelua

Tässä esitellyt koulutuskokeilut eivät olleet monialaisia, mutta kokeiluissa havaittiin monialaisuuden tuottamia hyötyjä. Monialaisuus on selvästi suunta, jota tulee edelleen tavoitella. Muotoilun koulutuksessa monialaisesta tiimityöstä opintojen aikana on hyötyä, sillä myöhemmin ammatissa toimitaan aina monialaisesti. Tiimityöskentely ja tiimissä oppiminen edistää opiskelijoiden kykyä työskennellä moniammatillisissa ryhmissä.

Tiimissä tavoitetaso kohoaa

Tiimi asettaa tavoitetason korkeammalle kuin yksittäinen opiskelija. Kokeiluissa havaittiin, että tiimin yhteisöllinen itsetunto voi olla niin vahva, että tavoite asetetaan jopa liian korkealle suhteessa osaamiseen ja käytössä olevaan aikaan. Tämä on ollut kokeiluissa myös yksi tärkeä tarkasteltava näkökulma; miten opiskelijat hahmottavat oman ajankäyttönsä, omat resurssinsa ja miten voidaan tukea oman osaamisen tunnistamista sekä kykyä laatia projekteista riittävän laajoja mutta ei liian laajoja. Opettajan tehtävänä on auttaa opiskelijoita hahmottamaan realistinen tavoite ja työskentelyn taso.

Jokainen saa käyttää omaa erityisosaamistaan

”Oli aika mahtava tunne kun tajusin, että mä pystyn tuomaan siihen tiimiin ihan erilaista osaamista. Mulla on tutkinto amiksesta ja oon oppinu siellä yhen tekniikan. Me hyödynnettiin sitä ja siks meille tuli niin hyvä työ.”

Tiimin osaaminen muodostuu yksilöiden osaamisesta. Parhaimmillaan tiimityöskentely on sitä, että jokainen voi tuoda tiimin työskentelyyn omaa erityiosaamistaan ja edelleen kasvattaa omaa osaamistaan havainnoimalla muiden työskentelyä. Havaintojen perusteella oman osaamisen laaja-alainen hyödyntäminen vahvistaa ammatillista itsetuntoa.

Tiimin rakentaminen ja tiimiytyminen

”Ei siitä vaan tullut mitään. Tapeltiin lopuksi oikein kunnolla.”

Tiimien muodostamisessa on omat riskinsä ja tiimin kokoon sekä kokoonpanoon on kiinnitettävä huomiota. Tiimityön onnistuminen perustuu opiskelijoiden valmiuteen työskennellä tiimeissä. Tämä on otettava huomioon tiimien rakentamisessa sekä tiimien ohjaamisessa.

Opettajan rooli tiimioppimisessa

Tiimioppimisen ohjaajana opettajan ja oppimateriaalien roolit muuttuvat merkittävästi. Tiimioppimisen prosessissa opettaja on valmentaja tai fasilitaattori ja oppimateriaalia syntyy osittain prosessin aikana.  Ohjauksen ja taustamateriaalin tarve nousee opiskelijoiden oppimisprosessista Opettajan tulee oppia hyödyntämään avoimesti saatavilla olevia aineistoja ja ohjata opiskelijoiden työskentelyä siten, että he itse tunnistavat teemoja ja ilmiöitä, joista tarvitsevat lisätietoa. Tiimioppimisessa myös erilaisten tiedonhankinnan menetelmien käyttö korostuu. Opiskelijat joutuvat hankkimaan tietoa päästäkseen eteenpäin projektissaan.

Yhteenveto

Koulutuskokeilut ovat olleet yksi osa hanketta. Niiden tuottama tieto on auttanut ymmärtämään paitsi työelämän muutosta, myös monenlaisia keskeisesti muotoiluprosessiin liittyviä elementtejä. Muotoilijan työn muuttuessa perinteisestä, konkreettisesta tuotesuunnittelusta abstraktimpaan suuntaan, korostuvat muotoiluprosessissa ehkä eri elementit kuin aiemmin. Muutoksen myötä myös koulutuksen on muututtava, jotta oikeiden taitojen, tietojen, välineiden ja asenteiden oppiminen jatkuu.

Lähteet

Arene, 2010. Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa. [Viitattu 19.9.2018]. Saatavissa: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_nqf.pdf

Hytti, U., Stenholm, P., Heinonen, J., & Seikkula-Leino, J. 2010. Perceived learning outcomes in entrepreneurship education: The impact of student motivation and team behavior. Education + Training, Vol. 52 (8/9), 587 – 606.

Ornamo, 2017. Työmarkkinatutkimus. [Viitattu 19.9.2018]. Saatavissa: https://www.ornamo.fi/app/uploads/2018/05/ornamo_tyomarkkinatutkimus-2017.pdf

Seikkula-Leino, J. 2007. Opetussuunnitelmauudistus ja yrittäjyyskasvatuksen toteuttaminen. Opetusministeriön julkaisuja 2007: 28. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto.

Kirjoittaja

Anu Raappana on Design or die-hankkeen projektipäällikkö. Hän toimii tutkijana Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/workplace-team-business-meeting-1245776/ (CC0)

Julkaistu 8.10.2018

Viittausohje

Raappana, A. 2018. Havaintoja muotoilun alan koulutuskokeiluista. LAMK Pro. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/10/08/havaintoja-muotoilun-alan-koulutuskokeiluista/