Aihearkisto: LAMK RDI Journal

YAMK –opiskelijoiden kokemuksia oppimisesta TKI -projektissa

Lahden ammattikorkeakoulun pedagogisen ohjelman mukaisesti uudistava oppiminen on kivijalka, jonka huomioon ottaminen opintojakson toteutuksessa edellyttää mahdollisuutta oppia käytännön tilanteissa. Opintojakson toteutuksessa tulee rakentaa olosuhteita, joissa on mahdollisuus oppia tekemällä, reflektoida omia näkökulmiaan kriittisesti ja keskustella niistä. Aikuisopiskelijoilla on takanaan usein erilaista työkokemusta, jota vasten uuden oppimista tulee voida peilata sekä yhdistää opittava uusi teoreettinen aines käytännön tilanteisiin. Tässä artikkelissa kuvataan ylemmän ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia oppimisesta käytännön projektissa.

Kirjoittaja: Marja Leena Kukkurainen

Käytännön oppiminen uudistavan oppimisen ja asiantuntijuuden kehittämisessä

 Uudistavaa oppimista käytännön projekteissa

Lahden ammattikorkeakoulun pedagoginen ohjelma 2016-2018 (LAMK 2016) perustuu uudistavan oppimisen elementteihin. Ohjelman mukaan uudistavassa oppimisessa luodaan perusta elinikäiselle oppimiselle, joka on myös lain mukaan ammattikorkeakoulun tehtävänä (Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932). Tuloksena uudistavasta oppimisesta odotetaan syntyvän aitoa, käytännönläheistä osaamista ja vahva ammatti-identiteetti (LAMK 2017). Uudistavan oppimisen elementit sisältävät kriittisen reflektion (mm. tietoisuus omista näkökulmista ja ennakko-oletuksista), keskustelun ja pohdinnan (ovatko uudet ajatukset tosia ja toteutettavia) ja toiminnan (esim. tekemällä oppiminen).

Tekemällä oppiminen edellyttää sitä, että oppiminen viedään teoriaopetuksen lisäksi tilanteisiin, joissa ”tekeminen” todentuu. Tämä puolestaan vaatii oppimisen siirtämistä enenevästi työelämälähtöiseksi. Tekemällä oppiminen vaatii uusia toimintamalleja ja rakenteita, joiden avulla voidaan madaltaa olemassa olevaa kuilua työelämän ja oppilaitosinstituutioiden välillä elinikäisen oppimisen turvaamiseksi (ks. Svensson & Randle 2006). Mikäli opiskelu tapahtuu enenevästi työelämän kehittämisen kautta, tulee se haastamaan myös pedagogiikkaa ja opettajuutta (Häggman-Laitila & Rekola 2011).

Opiskelijaprojektit ovat työelämäoppimisen ydinasia, jolla on oppimisessa eräänlainen rajafunktio. Projekti toimii sillanrakentajana, jolla sillalla kohtaavat ja yhdistyvät työelämän ja koulutusorganisaation rajapinnat.   Tällä yhteisellä raja-alueella on mahdollista synnyttää dialogi koulumaailman ja työelämän todellisuuksien näkökulmista. (Algers, Lindström & Svensson 2016.)Uudistavan oppimisen näkökulmasta tällä alueella voi liikkua ja reflektoida vapaasti.

Ylemmän ammattikorkeakoulun opetuksessa on työelämälähtöistä oppimista toteutettu mm. työhyvinvoinnin johtamisen opintojaksolla, joka lukuvuonna 2014 – 2015 integroitiin TKI –hankkeeseen. Opiskelijoiden palautteen mukaan työhyvinvoinnin johtamisen opintojakso soveltui hyvin toteutettavaksi ammattikorkeakoulun toteuttaman hankkeen kautta todellisissa työelämätilanteissa. Opiskelijapalautteen perusteella työelämälähtöinen opiskelu antoi mahdollisuuden yhdistää teoriaa käytäntöön ja opiskelijat kokivat myös yhteistyöyrityksen hyötyvän yhteistyöstä. Kokeilusta on raportoitu kahdessa eri julkaisussa (Kukkurainen &Tuominen 2015, Kukkurainen, Laisi & Tuominen 2016).

Asiantuntijuutta teorian ja käytännön yhdistämisestä

Asiantuntijuus syntyy teorian ja käytännön yhdistämisestä käytännön tilanteissa. Projektioppimisen pedagoginen idea on juuri teorian ja käytännön integrointi työelämän käytännön ongelmien ratkaisuun. Tämä puolestaan edellyttää sitä, että työelämän käytännön ongelmat tuodaan lähemmäksi opiskelijoita. (Tynjälä, Välimaa & Sarja 2003.) Käytännön oppimistilanteet ja työskentely TKI –projekteissa auttavat asiantuntijuuden kehittymisessä ja Kantolan ja Kettusen (2012) mukaan myös vähentää keskeytyksiä, lyhentää opiskeluaikoja ja lisää työllistymismahdollisuuksia.

Kun opetus integroidaan TKI –hankkeisiin on haasteena teorian ja käytännön yhdistäminen. Tällöin tulee ymmärtää, miten oppiminen tapahtuu ja millaista oppimista työelämän tilanteet tuottavat, ja mitkä tekijät sitä edistävät ja ehkäisevät. YAMK-opiskelijat ovat aikuisopiskelijoita, jotka haluavat Beckmannin ja Birneyn (2012) mukaan soveltaa teorian heti käytäntöön, eikä niinkään koota tietoa myöhempää käyttöä varten. Lisäksi aikuisopiskelijat haluavat ratkaista ongelmia mieluummin kuin opiskella oppimisen itsensä vuoksi. Tämä edellyttää sitä, että sekä sisältö että oppimisympäristö ovat asianmukaisia, jotta ne motivoisivat ja saisivat aikuisopiskelijat sitoutumaan. Tämä on mahdollista tosielämän tilanteissa, joissa teoria ja käytäntö yhdistyvät samanaikaisesti.

Käytännön projekteissa tulee ottaa huomioon, miten ja missä vaiheessa opintojaksoa teoria tuodaan opetukseen mukaan, jotta asiantuntijuus voisi perustua teoriaan. Teorian ja käytännön rooli voi olla erilaista. Teoria ja käytäntö voidaan nähdä jatkumona, jossa teoria muodostaa perustan työlle, jossa vuorostaan opitaan lisää. Käytäntö voi myös tuoda lisää tai korvata teorian työssä opittujen asioiden kautta. Kolmas näkökulma integroi teorian ja käytännön. Tämän mukaan työssä vaadittu asiantuntijuus edellyttää sekä työn teoreettista että käytännön tietoa, eikä niitä voida erottaa. (Collin & Tynjälä 2003.)

Falk, Falk ja Jakobssonin (2016) mukaan teorian paras paikka oli jatkumo –ajattelun mukainen. Sairaanhoidon opiskelijoiden mielestä ennen kliinistä työskentelyä, mutta opiskelijat kuitenkin joustavasti sopeutuivat eri tilanteisiin. Tulee ratkaista mikä on teorian paras paikka, jotta oppimisessa yhdistyy optimaalisesti sekä teoria että käytäntö.  Ammatillinen käytäntö perustuu taitoihin ja sen taustalla olevaan teoriaan. Kun teoria sovelletaan suoraan käytäntöön se samanaikaisesti demonstroi sitä, miten teoria toimii käytännössä. Käytännön tilanteissa oppiminen lisää opiskelijoiden luottamusta siihen, että he pystyvät ratkaisemaan ongelmia. Lisäksi käytännön tilanteissa opitaan ammattiin liittyviä eettisiä asioita ja käytännön työhön sisältyviä koodeja (Juliff 2006).

Tutkimuksen toteuttaminen

Tutkimuksen tarkoitus ja tavoite

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ylempää ammattikorkeakoulu (YAMK) -tutkintoa suorittavien opiskelijoiden kokemuksia työelämälähtöisestä oppimisesta sekä oppimista edistävistä ja ehkäisevistä tekijöistä. Tutkimustehtävänä on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

  1. Millaisia oppimisen oivalluksia projektin käytännön oppiminen tuottaa
  2. Millaiset tekijät edistävät ja ehkäisevät oppimista
  3. Miten teoreettinen tieto ja käytännön opiskelu tulisi järjestää
  4. Millainen on ihanteellinen käytännön oppimistilanne

Tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää ylemmän ammattikorkeakoulun opetusta ja oppimista työelämälähtöisissä TKI –hankkeissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sekä opetussuunnitelman kehittämisessä, että tukea opettajia uudistuvan pedagogiikan edellyttämissä muutoksissa.

Aineiston keruu ja analyysi

Aineisto koottiin työhyvinvoinnin johtamisen opintojaksoon osallistuneilta YAMK –opiskelijoilta, jotka toteuttivat opintojaksoon kuuluvan käytännön projektin yhteensä 12 yrityksessä (4 yksilötehtävinä, 8 pienryhmätehtävinä). Osa projekteista toteutettiin Hyvän työelämän ääni -hankkeessa, joka on Lahden ammattikorkeakoulun vetämä ja Hämeen ammattikorkeakoulun osatoteuttama pk-yritysten työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kehittämishanke (Hyvän työelämän ääni 2015). Kokonaisuudessaan Hyvän työelämän ääni -hankkeessa toteutettiin 85 erilaista pienyritysten ja muiden pienten työyhteisöjen sekä yksinyrittäjien työhyvinvointiin ja tuottavuuteen tähtäävää kehittämisprojektia, joista viisi on tämän artikkelin kohderyhmässä mukana.  Lupa aineiston keruuseen saatiin Lahden ammattikorkeakoulusta.

Aineisto koottiin sähköisesti Webropol –työkalun avulla. Kyselyn saate, tiedote sekä linkki kyselyyn lähetettiin 28.11.2016 – 12.4.2017 siinä vaiheessa kun kukin opiskelija oli suorittanut kurssin teoreettisen ja käytännön projektin ja laatinut raportin. Linkki lähetettiin yhteensä 32 opiskelijalle, joista kyselyyn vastasi 7 opiskelijaa (22 %). Kaikki vastaajat olivat naisia, joista kahdella oli työkokemusta 6 – 10 vuotta, kahdella 11 – 15 vuotta ja kolmella yli 20 vuotta. Vastaajista kolme opiskeli työn ohessa ja kolme täysipäiväisesti. Yksi vastaajista opiskeli lasten hoidon ohella.

Kyselyssä oli taustatietojen (ikä, työkokemus vuosina, opiskelun osa-/kokoaikaisuus) lisäksi kahdeksan avointa kysymystä. Tässä artikkelissa raportoidaan käytännön oppimistilanteen oivallukset, henkilökohtaiset sekä käytännön tilanteessa esiin tulleet oppimisen haasteet ja oppimista edistävät tekijät, sekä kuvataan ihanteellinen käytännön oppimistilanne.  Kaksi kysymystä, jotka koskivat yrityksen saamia hyötyjä tehdystä projektista sekä työelämälähtöisen oppimisen edistämisen keinoja on raportoitu erikseen (Kukkurainen & Niemi 2017). Laadullinen aineisto tiivistettiin ja analysoitiin teemoittelemalla aineistolähtöisesti (Kananen 2012).

Tulokset

Käytännön projektin tuottamat oivallukset

Kyselyn yksi keskeisin tiedonintressi oli saada tietoa käytännön oppimiseen liittyvistä oivalluksista. Vastaajilta kysyttiin kokemuksia, joissa he oivalsivat jotain uutta itsestään ja oppimisesta ja kokivat ennakko-oletustensa muuttuvan. Oppiminen itsessään koettiin matkana. Oppimistilanteissa tehdyt havainnot liittyivät oppimiseen projektissa, oppimiseen ryhmässä, teoreettisen tiedon tarpeeseen ja omien vahvuuksien tunnistamiseen. Lisäksi projektissa opittu koettiin olevan siirrettävissä muihin työkonteksteihin. Yhteenveto keskeisistä oivalluksista on kuvattu kuviossa 1.

KUVIO 1. Opiskelijoiden oivalluksia oppimisesta TKI -projektissa

Oppimista kuvattiin matkana, jolle lähdettäessä tilanne saattoi olla sekava ja käynnisti tarpeen hankkia tietoa ja osaamista. Oppiminen tapahtui matkan varrella kaiken aikaa eri menetelmin yksin ja yhdessä ja toi varmuutta selvitä tehtävästä

Matkan varrella oivalluksia oli lukuisia ja varmuus tehtävän suorittamisesta kasvoi. (Vastaaja 4.)

Oppiminen tuli matkan varrella …Ihan kaikessa koko matkan ajan. (Vastaaja 5.)

Oppiminen koettiin merkittävänä juuri sen käytännön tarpeen ja merkityksen vuoksi. Yrityksen koettiin saaneen konkreettista hyötyä opiskelijoiden toiminnasta. Konkretia myös innosti ja oli palkitsevaa.

Se, että oppiminen tapahtui oikeassa projektissa josta oli selkeästi tarvetta ja apua toimeksiantajalle oli erittäin avartavaa ja myös kannusti tiedon hankintaan/oppimiseen. Oli konkreettinen syy/tavoite asiaan. (Vastaaja 6)

 Oli haastavaa, innostavaa ja palkitsevaa olla mukana oppimassa projektin kautta. Parasta oli konkreettinen case yritys. Oppiminen tapahtui siellä paikanpäällä, itseopiskellen, työparin kanssa tietoa vaihtaen ja suunnitellen. (Vastaaja 5.)

Teoreettisen tiedon tarve nousi käytännöstä ja siten toi sekä motivaatiota että vastuuta hankkia tietoa. Mahdollisuus soveltaa tietoa suoraan käytäntöön teki tiedosta hyödyllistä ja antoi varmuutta jatkaa tehtävässä. Tiedon hankkimisen tarve nousi sekä projektin vaatimasta tietoperustasta että pienryhmässä työskentelemiseen liittyvistä haasteista.

Mitä enemmän asiaan liittyvistä asioista opiskeli, sitä helpompi tehtävässä oli jatkaa.(Vastaaja 4)

Olisi ollut aivan eri asia opiskella teoreettisesti, nyt oli erilainen ”vastuu” opiskella ja omaksua. (Vastaaja 6.)

Tehtävänantoa ja käytännön toteutusta miettiessä tuli halu lukea myös teoriaa erilaisista asioista ja erityisesti ryhmädynamiikkaan liittyviä asioita tuli miettineeksi paljon, peilaten niitä käytäntöön ja teoriaan. (Vastaaja 7.)

Projektiin liittyvä tehtävä toteutettiin pienryhmässä tai pareittain. Kaikilla ei ollut ennakkoon kokemusta opiskella pienryhmässä, jolloin yllättävää saattoi olla ryhmän sitoutuminen yhteiseen tehtävään, ryhmältä saatu tuki sekä se, miten paljon erilaisia asioita voi oppia pienryhmän muilta jäseniltä.

Aikaisemmissa opinnoissa en juuri koskaan tehnyt ryhmätöitä. Olen opiskellut niin kauan aikaa sitten, että tuolloin ei juurikaan ryhmätöitä tunnettu. En siis oikein tiennyt, mitä odottaa ryhmätyöskentelyltä. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, miten ryhmäläiset sitoutuivat yhteiseen tekemiseen. Yllätyin siitä, miten paljon toisilta voi oppia! Ei pelkästään asiaan liittyvää teoriaa, vaan erilaisia työskentely- ja opiskelutapoja.(Vastaaja 3)

Projektiryhmän muiden jäsenten tuki oli ensisijaisen tärkeää. Myös oppimisen kannalta toisten tapa tehdä työtä, tietotaito ja erilainen ammatillinen tausta auttoi oppimisessa. (Vastaaja 6.)

Pienryhmässä voi oppia myös ryhmän haasteellisista tilanteista tunnistamalla sekä omia että muiden käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä työn aikana. Pienryhmässä opiskelu ei ole kuitenkaan kaikkien mieleen ja haasteita ryhmätehtäviin aiheuttavat mm. yhteistyövaikeudet, aikuisopiskelijoiden erilaiset tavoitteet ja elämäntilanteet, mm. työn, perheen ja opiskelun yhteensovittaminen.

Ennakko-oletukseni projektin läpiviennistä muuttuivat kovasti, enkä voinut uskoa, miten projektin etenemiseen vaikutti työryhmän koko, mielipiteet toteutuksesta sekä toisten arvostelu, mikä vei paljon energiaa turhaan.  Opin paljon työryhmäläisten käyttäytymisestä paineen alla ja siitä, miten kenties toisten kadehtiminen ja kilpailu voi tuoda haasteita projektin tekoon. (Vastaaja 7.)

Oman osaamisen ja taitojen tunnistaminen tuli esiin useiden vastaajien kohdalla. Vahvuudet tulivat esiin sekä omien vahvuuksien tunnistamisessa, hyvin valmistellun suunnittelun seurauksena, haasteista selviytymisenä ja pitkän työkokemuksen antamien valmiuksien kautta.

Työpajan toteuttamisessa huomasin, että omat kyvyt riittää ja ryhmänä hyvin valmisteltu toteutus toimi (Vastaaja 2)

Käsitykseni vahvuuksistani ihmisten kanssa työskentelystä, ohjaamisesta ja koulutustilanteista vahvistui. Sitä haluan isona tehdä (Vastaaja 2)

Itse työpaja tilanteet olivat niin haastavia kuin todella antoisiakin. Niissä viimeistään ennakko-oletukset karisivat ja huomasi, kuinka pystyy auttamaan toisia. Tilanteessa helpotti, että kohderyhmä oli hyvin mukana ja heitä oli ilo ohjata.(Vastaaja 4.)

Oli erittäin opettavaista huomata omia vahvuuksiaan pitkän työkokemuksen kautta projektin loppuunsaattamisessa ja itsensä likoon laittamisessa ja siinä, että kyseenalaistaa myös toimintatapoja. (Vastaaja 7.)

Opitun yleistäminen tuli esiin yhden vastaajan kohdalla ja hän koki saavansa paljon oppia erilaisista kokemuksistaan, joita voi siirtää työhön.

Projektin erilaisista kokemuksista ja ihmisten käyttäytymisestä sain paljon oppia myös henkilöstön rekrytointeihin, minkä koen erittäin tärkeäksi opiksi itselleni. (Vastaaja 7.)

Oppimista haastavat ja edistävät tekijät

Vastaajat kokivat hyvin samankaltaisia tekijöitä haasteina ja vahvuuksina käytännön projektissa oppimisessa kuin aikaisemmissakin toteutuksissamme (Kukkurainen, Laisi & Tuominen 2015).  Vastaajat kokivat heillä olevan runsaammin henkilökohtaisia, oppimista edistäviä tekijöitä kuin oppimista haastavia tekijöitä. Oppimista haastavia tekijöitä olivat sekä tietojen että taitojen puute, esimerkiksi työhyvinvointiin liittyvän teoreettisen tiedon ja aikaisemman kokemuksen ja koulutuksen vähyys. Tosin yhden vastaajan mielestä se oli ”selvitettävissä tiedonhankinnalla ja oppimalla uutta”.  Myös sähköisten projektityökalujen hallinta ja tietoteknisten sovellusten käyttö oli haasteellista nopealla aikataululla.  Samankaltaisia kokemuksia saatiin aikaisemmissa tutkimuksissa (Kukkurainen & Tuominen 2015).

Vastaajat tunnistivat runsaasti henkilökohtaisia valmiuksiaan, jotka edistivät oppimista. Projektin hallinta- ja johtamistaidot, työkalujen, kuten toiminnallisten menetelmien hallinta, työkokemus, erilaiset yhteistyötaidot ja kyky tuottaa tietoa projektissa koettiin henkilökohtaisina valmiuksina, jotka tukivat oppimista. Vastaajat tunnistivat runsaasti myös erilaisia henkilökohtaisia persoonaan, työtyyliin ja asenteisiin liittyviä valmiuksia, joista oli hyötyä oppimisessa. Henkilökohtaiset oppimista tukevat tekijät on kuvattu tarkemmin taulukossa 1.

TAULUKKO 1. Oppimista edistävät henkilökohtaiset valmiudet ja niiden sisältökuvaukset

Henkilökohtaisten valmiuksien lisäksi osallistujilta kysyttiin käytännön tilanteissa oppimista edistäviä tekijöitä. Tällaisia käytännön tilanteessa läsnä olevia valmiuksia olivat erilaiset projektin hallintaan liittyvät tekijät, kuten huolellinen ennakkosuunnittelu, tavoitteiden tarkentaminen, tilat ja tarvikkeet sekä projektin osallistujat ja tiedonsaanti.

Lisäksi opiskelijayhteistyö pienryhmässä oli tukemassa oppimista. Huolellinen valmistelu ryhmässä, työnjako ja tiivis yhteydenpito sekä ilmapiiri ja sopivat yhteistyökumppanit myötävaikuttivat oppimiseen. Käytännön oppimistilanteissa myös opettajan resurssi, teoriatiedon hankkiminen ja omat voimavarat, kuten työkokemus ja perheen ja ystävien tuki oli osaltaan tukemassa käytännön oppimista.

Teorian ja käytännön integrointi

Osa vastaajista on sitä mieltä, että opintojaksoon kuuluva teoreettinen tietopohja tulee luoda ennen projektin käytännön osuutta tai projektin suunnitteluvaiheessa. Haasteena koettiin se, että käytännön projekti yleensä perustuu yrityksen taholta tulleeseen tarpeeseen, joka ei ole välttämättä selvillä ennen hankkeen käynnistymistä yrityksessä. Teoreettisen tietoperustan luominen ennen käytännön vaihetta auttaa sekä opiskelijoita saamaan enemmän irti itse projektista että hyödyttää kohderyhmää, jotka kaikki haluavat onnistua hankkeessa. Nyt toteutetun kurssin yhteydessä teoreettinen tieto oli ennen projektityön käynnistymistä, mikä yhden vastaajan mielestä oli hyvä toimintamalli.

Vastaajat toivat esiin, että käytännön projektissa tulee olla riittävästi opettajan ohjausta sekä projektin rajauksen yhteydessä että tietyissä tarkistuspisteissä projektin aikana. Rajauksessa tulee huomioida sekä opiskeltavan kurssin laajuus että projektin olennaiset asiat. Tarkistuspisteissä tulee varmistaa, että keskitytään oikeisiin asioihin ja samalla arvioidaan kaikkien osallistumisen tasapuolisuus projektissa.

Teorian ja käytännön opiskelun yhdistämiseksi esitettiin erilaisia toimintamalleja, joissa opiskelijoiden roolit vaihtelevat ja poikkeavat toisistaan. Osa opiskelijoista voisi vastaajien mielestä halutessaan keskittyä laajemmin teoreettiseen tietoon ja hyödyntää siten projektia.

Millainen on ihanteellinen käytännön oppimistilanne

Vastaajia pyydettiin luomaan mielikuva ihanteellisesta käytännön oppimistilanteesta (kuvio 2). Vastaajien mielestä tehtäväanto tulee olla rajattu ja selkeä ja siihen tulee olla löydettävissä teoreettista tietoa ja materiaalia. Kohdeyrityksen odotetaan tarjoavan käytännön opiskeluun tilat ja mahdollisuus tehdä havainnointia ja testausta yrityksen käytännön tilanteissa. Lisäksi yritykseltä toivottiin mentoria, joka voisi ohjata ja opettaa ja olla mukana tehtävien purkutilanteissa.

Ihanteellinen oppimistilanne tarjoaa avointa ja arvostavaa vuorovaikutusta, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus pitää yhteyttä yritykseen, olla vuorovaikutuksessa, tehdä kysymyksiä ja saada asiantuntijoilta vastauksia. Lisäksi opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus esittää tekemiensä havaintojen perusteella ehdotuksia ja saada rakentavaa palautetta.

KUVIO 2. Ihanteellisen oppimistilanteen osatekijät

Ihanneoppimistilanteeseen kuuluu osan mielestä pienryhmä, jolla on samanlainen tavoitetaso ja motivaatio. Yksi vastaaja totesi ”Olen nyt sitä mieltä, että opin parhaiten ryhmässä tehtävässä projektissa.” Hän perustelee kantaansa muiden mukanaan tuoman osaamisen ja uuden tiedon ja ryhmän voimaa antavan kannustuksen perusteella. Pienryhmässä opiskelua pidettiin sekä haasteellisena että onnistuneena.

Johtopäätökset ja pohdinta

Kuten aikaisemmat tutkimukset osoittavat (Beckmann & Birney 2012) aikuisopiskelijat motivoituvat käytännössä oppimisesta ja teoreettisesta tiedosta, jolla on heti käyttöä. He haluavat ratkaista käytännön ongelmia, joissa voi tunnistaa omia vahvuuksiaan. Oppimisen merkitys nousee konkreettisesta tarpeesta, joka hyödyttää yritystä ja luo perustan hankkia teoreettista tietoa ongelmien ratkaisemiseksi. Tulokset ovat samankaltaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa ja vastaavia tuloksia olemme saaneet myös omassa aikaisemmassa projektissamme.

Oppimisessa toteutuivat eri tavoin uudistavan oppimisen elementit. Vastaajien kokemuksissa sekä tietoisuus omista vahvuuksista että ennakko-oletuksista paljastuivat tekemisen kautta. Pienryhmänä toteutettu projekti, teoreettinen tieto ja toiminta yrityksessä antoivat mahdollisuuden matkaan, jolla saattoi oppia, keskustella ja pohtia. Matka muodosti prosessin, joka antoi mahdollisuuden reflektoida ja keskustella työparin tai ryhmän ja yrityksen henkilökunnan kanssa. Oppiminen tapahtui tekemällä, lukemalla, keskustelemalla ja havainnoimalla toisten opiskelu – ja työskentelytapoja.

Opiskelijat tunnistivat sekä henkilökohtaisia vahvuuksiaan että käytännön tilanteissa oppimista tukevia ja ehkäiseviä tekijöitä. Opiskelijoilla on keskenään erilaisia taitoja ja valmiuksia ja erilainen elämäntilanne, jotka vaikuttavat tiedon tarpeeseen ja mahdollisuuteen sitoutua esimerkiksi pienryhmän vaatimaan yhteistyöhön. Ihanteellisen oppimistilanteen toteutumiseksi tulee ottaa huomioon monia yksilöllisiä tekijöitä pienryhmiä ja niiden tavoitteita suunnitellessa.

Nyt toteutetussa mallissa tietoperusta saatiin ennen käytännön projektia. Teorian sijoittamiskohta opintojaksolle ei ole yksiselitteinen. Tietoperustan luominen ennen käytännön tilanteita on perusteltua opiskelijoiden erilaisista lähtökohdista johtuen. Toisaalta tuotiin esiin, että tiedon tarve täsmentyy vasta kun yrityksen tarve on selvitetty ja projektitehtävä rajattu ja määritelty. Teoreettisen tiedon ja käytännön tilanteissa oppimisen integrointia tulee suunnitella ja arvioida eri lähtökohdista ja tarpeista käsin sen mukaan miten kukin opiskelija tai ryhmä sekä yrityksen käytännön kehittämistehtävä vaativat.

Aikuisopiskelijoiden kohdalla teoreettisen tiedon ja käytännön tekemisen integrointi on keskeinen pedagoginen haaste, koska sitä kautta syntyy sekä tilanteeseen sidottua osaamista että osaamisen siirtovaikutuksia. Yksi vastaaja toi esiin, että voi siirtää opittua omaan työhön. Opitun yleistäminen on mahdollista juuri teoreettisen tiedon tuottamien käsitteiden kytkemisellä kyseiseen tilanteeseen (Tynjälä, Välimaa & Sarja 2003).

Tulokset kannustavat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintojen kytkemistä entistä enemmän todellisiin työelämän tilanteisiin.  Vastaajat toivat esiin monia keinoja työelämälähtöisen oppimisen edistämiseksi ja ihanteellisen oppimistilanteen luomiseksi. Myös kohdeyritykseltä odotetaan erimerkiksi tiloja sekä mentorin ja asiantuntijoiden kanssa tapahtuvaa yhteistyötä.

Lähteet

Algers, A., Lindström, B. & Svensson, L. 2016. Work-based learning through negotiatedprojects – exploring learning at the boundary. Higher Education, Skills and Work – Based Learning. [Verkkolehti]. Vol. 6 (1), 2-19. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/HESWBL-01-2015-0003

Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Finlex. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ammattikorkeakoululaki

Beckmann, J.F. & Birney, D.P. 2012. What happens before and after it happens: Insights regarding antecedences and consequences of adult learning. Learning and Individual Difference. [Verkkolehti.] Vol. 22 (5), 561-562. [Viitattu 21.9.2017].  Saatavissa: DOI:10.1016/j.lindif.2012.06.005

Collin, K. & Tynjälä, P. 2003. Integrating theory and practice? Employees’ and students’ experiences of learning at work. Journal of Workplace Learning. [Verkkolehti.] Vol. 15 (7), 338-344. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: doi.org/10.1108/13665620310504828

Falk, K., Falk, H. & Jakobsson, U. E. 2016. When practice precedes theory – A mixed methods evaluation of students’ learning experiences in an undergraduate study program in nursing. Nurse Education in Practice. [Verkkolehti.]  Vol. 16 (1), 14-19. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: DOI: 10.1016/j.nepr.2015.05.010

Hyvän työelämän ääni. 2015. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman hankkeen kuvaus. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S20233

Häggmann-Laitila, A. & Rekola, L. 2011. Työelämän ja ammattikorkeakoulun kumppanuus: odotuksia ja kokemuksia hyödyistä. Hallinnon tutkimus. [Verkkolehti.] Vol. 30(4), 263-278. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-1547005

Juliff, P. 2006. Real-Life learning: Why, what and how? In: Information and Communication Technologies and Real-Life Learning: New Education of the Knowledge Society. [Verkkokirja.] van Weert, T. J. & Tatnall, A. (toim.) Springer. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://www.springer.com/us/book/978038725996

Kananen, J. 2012. Kehittämistutkimus opinnäytetyönä. Kehittämistutkimuksen kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 134. Jyväskylä: JAMK.

Kantola, M. & Kettunen, J. 2012. Integration of education with research and development and the export of higher education. On the Horizon. [Verkkolehti.] Vol. 20 (1), 7-16. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://www.emeraldinsight.com/doi/abs/10.1108/10748121211202026

Kukkurainen, M. L. & Tuominen, U. 2015. Työhyvinvointiprojektin integrointi opintojaksoon.  Kokemuksia WelLog –projektista. Teoksessa: Huotari, P. & Väänänen, I. (toim.) Ylempi ammattikorkeakoulutus työelämää uudistamassa: Kokemuksia monialaisen TKI-toiminnan kehittämisestä. [Verkkojulkaisu]. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja. 60-68. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-246-8

Kukkurainen, M. L., Laisi, M. & Tuominen, U. 2016. Integrating learning and workplace experiences in the WellLog (Wellbeing in Logistic Centers). [Verkkojulkaisu]. Teoksessa:  Edulearn16. 8th International Conference on Education and New Learning Technologies: Conference Proceedings. Barcelona, Spain. July 4-6 2016. 1511-1517. [Viitattu 14.9.2017]. Saatavissa: https://library.iated.org/view/KUKKURAINEN2016INT

Kukkurainen, M. L. & Niemi, S. 2017. Oppilaitosyhteistyössä toteutettu projekti hyödyttää yritystä. LAMK RDI Journal. [Verkkolehti]. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/09/19/oppilaitosyhteistyossa-toteutettu-projekti-hyodyttaa-yritysta/

LAMK. [2016]. Lahden ammattikorkeakoulun pedagoginen ohjelma 2016 – 2018. [Verkkodokumentti]. Lahden ammattikorkeakoulu.  [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/lamk-oy/strategiat/Documents/lamk-peda-ohjelma.pdf

Svensson, L. & Randle, H. 2005. How to ’”bridge the gap”: Experiences in Connecting the Educational and Work System.  Teoksessa: Antonacopoulou, E., Jarvis, P., Andersen, V., Elkjaar, B. & Høyrup, S. (toim.) Learning, Working and  Living. Mapping  the Terrain of Working Life Learning. New York: Palgrave Macmillan. 102 – 118.

Tynjälä, P., Välimaa, J., & Sarja, A. 2003. Pedagogical perspectives on the relationships between higher education and working life. Higher Education. [Verkkolehti.] 46(2), 147 – 166. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1023/A:1024761820500

Kirjoittaja

Marja Leena Kukkurainen, TtT, tuntiopettaja, Hyvän työelämän ääni –hanke, Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden ja matkailun ala

Julkaistu 25.9.2017

Oppilaitosyhteistyössä toteutettu projekti hyödyttää yritystä

Tässä artikkelissa kuvataan Lahden ammattikorkeakoulun ylempää ammattikorkeakoulututkintoa (YAMK) suorittavien opiskelijoiden kokemuksia hyödyistä, joita työhyvinvoinnin johtamisen opintojaksolla syksyllä 2016 toteutettu projekti on yritykselle tuottanut. Kootun tutkimusaineiston tulokset YAMK-opiskelijoiden kokemuksista oppimisesta raportoidaan toisessa julkaisussa.

Kirjoittajat: Marja Leena Kukkurainen ja Sari Niemi

Käytännönläheistä oppimista

Lahden ammattikorkeakoulun pedagoginen ohjelma rakentuu uudistavan oppimisen elementteihin (LAMK 2016). Ohjelmassa yksi keskeinen tekijä on tekemällä oppiminen, mikä edellyttää sitä, että oppiminen viedään teoriaopetuksen lisäksi tilanteisiin, joissa tekeminen todentuu. Tämä puolestaan vaatii oppimisen siirtämistä enenevästi työelämälähtöiseksi. Tekemällä oppiminen vaatii uusia toimintamalleja ja rakenteita, joiden avulla voidaan madaltaa olemassa olevaa kuilua työelämän ja oppilaitosinstituutioiden välillä elinikäisen oppimisen turvaamiseksi (ks. Svensson & Randle 2006).

Lahden ammattikorkeakoulussa ylemmän ammattikorkeakoulun opetuksessa on työelämälähtöistä oppimista toteutettu mm. työhyvinvoinnin johtamisen opintojaksolla, joka lukuvuonna 2014 – 2015 integroitiin TKI –hankkeeseen (WelLog). Opiskelijat kokivat motivoivana teorian ja käytännön yhdistämisen ja kokivat myönteisesti sen, että heidän toiminnastaan oli hyötyä yritykselle. Näistä aikaisemmin saaduista kokemuksista on raportoitu kahdessa eri julkaisussa (Kukkurainen & Tuominen 2015: Kukkurainen, Laisi & Tuominen 2016).

Hyvän työelämän ääni –hankkeen integrointi opintojaksoon syksyllä 2016

Syksyn 2016 opintojaksoon kuului sekä lähiopiskeluosuus että käytännön projektin toteuttaminen. Käytännön projekti toteutettiin yhteensä 12 yrityksessä, joista osa oli yksilötehtävinä (4) ja osa pienryhmien toteuttamia (8). Osa projekteista toteutettiin Hyvän työelämän ääni hankkeessa, joka on Lahden ammattikorkeakoulun vetämä ja Hämeen ammattikorkeakoulun osatoteuttama pk-yritysten työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kehittämishanke (Hyvän työelämän ääni 2015). Kokonaisuudessaan Hyvän työelämän ääni -hankkeessa toteutettiin 85 erilaista pienyritysten ja muiden pienten työyhteisöjen sekä yksinyrittäjien työhyvinvointiin ja tuottavuuteen tähtäävää kehittämisprojektia, joista viisi on tämän artikkelin kohderyhmässä mukana.

Hyvän työelämän ääni –hankkeella oli mm. seuraavia tavoitteita:

  • Parantaa Hämeen alueen pk-yritysten valmiuksia kehittää tuottavuutta ja työhyvinvointia.
  • Innostaa ja motivoida työelämän toimijoita kehittämään omaa työtään, osaamistaan ja työyhteisöjään alueellisia työelämän kehittämisverkostoja hyödyntäen (Hyvän työelämän ääni 2015.)

Hyvän työelämän ääni -hankkeessa toteutettujen kehittämisprojektien yhteinen nimittäjä oli kehittäminen työyhteisöjen tai yksinyrittäjien omista lähtökohdista käsin, yhdessä työntekijöiden ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden sekä asiantuntijoiden kanssa. Kehittämisprojektit olivat keskenään hyvin erilaisia ja teemat sekä toteutustavat vaihtelivat. Tämän artikkelin aineistossa olevat viisi hanketta ovat yhdet onnistuneimmat sekä opiskelija- että asiakaspalautteen perusteella. Ne ovat myös projekteista lähinnä mikrotasolla tapahtuvaa työelämän kehittämisen ”laajennettua triple helix”-mallia (Alasoini 2011, 39). Korkeakouluilla ja oppilaitoksilla on roolinsa työelämän tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittämisessä ja hyvät lähtökohdat kehittämiseen työpaikkojen rajapinnassa.

Aineiston keruu ja analyysi

Aineiston keruuseen saatiin lupa Lahden ammattikorkeakoulusta. Kurssin loppuun suorittaneille (n=32) lähetettiin marraskuun 2016 – huhtikuun 2017 aikana sähköpostissa kyselyn saate ja tiedote sekä linkki vastaamiseen Webropol–työkalun avulla. Kyselyssä oli taustatietojen (ikä, työkokemus vuosina, opiskelun osa-/kokoaikaisuus) lisäksi kahdeksan avointa laadullista kysymystä TKI–projektissa oppimisesta. Tässä artikkelissa raportoidaan kokonaisaineistosta osa, jossa vastaajat arvioivat yrityksen saamaa hyötyä projektista ja kokemuksia työelämäoppimista tukevista tekijöistä. Tässä artikkelissa vastataan seuraaviin kysymyksiin:

  • Mitä hyötyä projektitehtävällä on kohdeyritykselle?
  • Miten ylemmän ammattikorkeakoulun opinnoissa voisi edistää työelämälähtöistä oppimista?

Laadullinen aineisto tiivistettiin ja analysoitiin teemoittelemalla (Kananen 2012). Yrityksen hyötyjä koskevat teemat ja sisällöt luokiteltiin ja kuvattiin kolmen Salanova ym. (2012) kuvaaman terveen organisaation kategorioiden mukaisesti.

Kyselyyn vastasi 7 opiskelijaa (22 %). Kaikki vastaajat olivat naisia, joista kahdella oli työkokemusta 6-10 vuotta, kahdella 11-15 vuotta ja kolmella yli 20 vuotta. Vastaajista kolme opiskeli työn ohessa ja kolme täysipäiväisesti. Yksi vastaajista opiskeli lasten hoidon ohella.

Projektin tuottama hyöty kohdeyritykselle

Kolme vastaajaa toi esiin, että kohdeyritys hyötyi saadun palautteen perusteella projektista. Yhden vastaajan mielestä projekti jopa ylitti yrityksen ennakko-odotukset.

Vaikutti siltä, että ylitimme heidän ennakko-odotuksensa. (Vastaaja 3.)

Kohdeyrityksen palautteen perusteella projektitehtävällä oli suuri positiivinen vaikutus. (Vastaaja 4.)

Yrityksen toimeksiantajan antaman palautteen mukaan hyöty oli erittäin suuri. (Vastaaja 6.)

Projekti kehitti tulosten mukaan yrityksen toimintatapoja ja käytäntöjä ja vaikutti suoraan työhyvinvointiin. Osallistujien motivaation lisääntymisen ja työssä jaksamisen parantumisen koettiin vaikuttavan suoraan kohdeyritykseen. Yrityksen hyödyt YAMK opiskelijoiden kokemuksen mukaan on kuvattu Salanova ym. (2012) kuvaamien terveen organisaation osa-alueisiin. (Kuvio 1.)

KUVIO 1. Yrityksen saama hyöty opiskelijaprojektista

Vastaajien mielestä työhyvinvointivaikutukset liittyivät henkilökunnan osallistumiseen ja mahdollisuuksiin tuoda esiin omia ajatuksia. Koettiin, että heidän haasteet on huomattu ja heitä arvostetaan. Projekti vaikutti vastaajien mielestä suoraan työssä jaksamiseen, toi esiin osaamisen, onnistumisen ja motivaation ja tarjosi uutta tietoa ja oppimismahdollisuuksia.

Pääsivät mukaan uudentyyppiseen oppimisprosessiin ja oppivat varmasti itsekin. (Vastaaja 5.)

Projekti tuki myös yrityksen toimintatapoja ja käytäntöjä. Jo pelkästään keskustelun herättäminen ja käynnistyminen johdon ja henkilökunnan kesken ja tilan antaminen asioiden käsittelylle koettiin hyödyksi. Osallistuminen ohjattuun toimintaan tarjosi myös tavan lähestyä omaa työhyvinvointia epämuodollisesti ja ohjattuna. Yritykset saivat myös konkreettisia työkaluja kehittää työhyvinvointia yhdessä myös jatkossa.

Asioita voidaan käsitellä myös työpajoissa ja kehittää asioita eteenpäin hyvässä hengessä. (Vastaaja 7.)

Tarjosimme heille myös konkreettisen hengähdystauon ja paikan, jossa he saivat miettiä hyvinvointiinsa liittyviä asioita. (Vastaaja 3.)

Vastaajat kokivat yrityksen hyötyvän myös välillisesti prosessin seurauksena syntyvän motivaation ja työssä jaksamisen kautta.  Yritys sai projektista raportin, jossa oli mukana toimenpiteeseen liittyvä tietoperusta ja yhteenveto toiminnasta ja tuloksista, mikä on informaatiota yritystason kehittämiseksi.

Työelämälähtöistä oppimista tukevat vastaajien mielestä sekä oma työpaikka, alueen yritykset ja työelämään tutustuminen yleensä, sekä oppilaitoksen omat hankkeet. Mikäli oma kehityshanke olisi valmiina opintojen alussa, se toisi mahdollisuuden kytkeä opiskelu omaan yritykseen. Oppimista tukevat sisällöt on kuvattu taulukossa 1.

TAULUKKO 1. Työelämälähtöistä oppimista tukevat tekijät ja sisällöt

Vastaajat toivoivat oppilaitoksen lisäävän yrityskontakteja ja toivovat yritysten mukana oloa ja yritysten tarjoamien projektien lisäämistä. Yrityksestä toivottiin myös yhteyshenkilöitä, joihin opiskelijat itse voisivat olla yhteydessä. Oppilaitoksen omat hankkeet tukevat osaltaan työelämälähtöistä oppimista ja samalla tarjoavat hankkeen organisaation kautta tukea projektin toteuttamiseen käytännössä. Myös mahdollisuus tutustua erilaisiin tehtäviin työelämässä tukisi vastaajien mielestä työelämälähtöistä oppimista. (Taulukko 1.)

Yhteenveto

Saatujen kokemusten mukaan jo pienet toimenpiteet on koettu saavan aikaan myönteisiä vaikutuksia työhyvinvointiin ja toimintatapohin. Opiskelijoiden toteuttamissa projekteissa käytetyt osallistavat menetelmät ovat osaltaan vahvistaneet työhyvinvoinnin kannalta tärkeitä tekijöitä, kuten osallistuminen, omien ajatusten ja näkemysten esiin tuominen ja arvostuksen kokeminen. Osallistujat ovat saaneet tilan tarkastella asioita yhdessä. Osallistavat menetelmät ovat myös itsessään antaneet mallin, joiden avulla työyhteisö voi itse jatkaa kehittämistyötä.

Hyvän työelämän ääni –hankkeessa saatujen kokemusten mukaan ammattikorkeakouluopiskelijoiden, opettajien ja muiden asiantuntijoiden sekä työpaikkojen yhteiset kehittämisprojektit ovat mahdollisia ja hedelmällisiä kaikille osapuolille. Tämän artikkelin aineistossa vastaajina olivat ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijat, joilla kaikilla oli työkokemusta yli kuusi vuotta, osalla jopa yli 20 vuotta. Työkokemus on osaltaan tukenut projektin käytännön toteutusta. Myös tämän tutkimusaineiston toinen julkaisu osoittaa elämänkokemuksen ja työkokemuksen hyödyt (Kukkurainen 2017).

Hankkeen toimintatapa edellytti yritykseltä hyvin vähäisiä ajallisia ja rahallisia panoksia. Osin toiminta oli mahdollista hankkeen kautta, mutta nyt kokeiltua toimintamallia voidaan jatkossa toteuttaa myös ilman hanketta. Tarvitaan vielä käytäntöjen hioutumista, esimerkiksi sujuvaa ja oikea-aikaista yritysten mukaan saamista joko opiskelijoiden omien kontaktien tai ammattikorkeakoulun kautta. Pienten yritysten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyössä on vielä kehitettävää sekä toiminnan että rakenteiden tasolla (Raappana & Niemi 2015).

Projektioppiminen vaatii teorian ja käytännön yhdistämistä ongelmanratkaisuun ja se puolestaan edellyttää työelämän ongelmien tuomista lähemmäksi oppilaitosta ja opiskelijoita (ks. Tynjälä, Välimaa & Sarja 2013). Etenkin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon työelämälähtöisyyttä tulee edelleen ja systemaattisemmin lisätä hankkeessa toteutetulla tavalla, jotta voitaisiin tukea sekä työelämää että oppimista. Työpaikoilla tarvitaan myös tietoa ammattikorkeakoulujen tarjoamista mahdollisuuksista. Hyvän työelämän ääni –hankkeessa tuotettiin Lamk Magazine-julkaisu, jossa hankkeen toiminnasta kerrottiin laajemmin käytännön kokemuksia (Niemi & Salakka 2017).

Lähteet

Alasoini, T. 2011. Hyvinvointia työstä. Kuinka työhyvinvointia voi kehittää kestävällä tavalla? Tykesin raportteja 76. Helsinki: Tekes.

Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Finlex.  [Viitattu 14.9.2017]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ammattikorkeakoululaki

Hyvän työelämän ääni. 2015. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman hankkeen kuvaus. [Viitattu 14.9.2017]. Saatavissa: https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S20233

Kananen, J. 2012. Kehittämistutkimus opinnäytetyönä. Kehittämistutkimuksen kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja, 134. Jyväskylä: JAMK.

Kukkurainen, M. L. 2017. YAMK-opiskelijoiden kokemuksia oppimisesta TKI-projektissa. LAMK RDI Journal. [Verkkolehti]. [Viitattu 19.9.2017 ]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/09/25/yamk-opiskelijoiden-kokemuksia-oppimisesta-tki-projektissa/

Kukkurainen, M. L. & Tuominen, U. 2015. Työhyvinvointiprojektin integrointi opintojaksoon.  Kokemuksia WelLog –projektista. Teoksessa: Huotari, P. & Väänänen, I. (toim.) Ylempi ammattikorkeakoulutus työelämää uudistamassa: Kokemuksia monialaisen TKI-toiminnan kehittämisestä. [Verkkojulkaisu]. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja. 60-68. [Viitattu 14.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-246-8

Kukkurainen, M. L., Laisi, M. & Tuominen, U. 2016. Integrating learning and workplace experiences in the WellLog (Wellbeing in Logistic Centers). [Verkkojulkaisu]. Teoksessa:  Edulearn16. 8th International Conference on Education and New Learning Technologies: Conference Proceedings. Barcelona, Spain. July 4-6 2016. 1511-1517. [Viitattu 14.9.2017]. Saatavissa: https://library.iated.org/view/KUKKURAINEN2016INT

LAMK. [2016] . Lahden ammattikorkeakoulun pedagoginen ohjelma 2016 – 2018. [Verkkodokumentti]. Lahden ammattikorkeakoulu.  [Viitattu 14.9.2017]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/lamk-oy/strategiat/Documents/lamk-peda-ohjelma.pdf

Niemi, S. & Salakka, H. (toim.) 2017. Hyvän työelämän teemanumero 2017. LAMK Magazine. [Verkkodokumentti]. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 14.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951 -827-269-7

Raappana, A. & Niemi, S. 2015. Pienyritysten työhyvinvoinnin ja liiketoiminnan kehittäminen osana ammattikorkeakoulun verkostoja – toimintaa, tuloksia ja kehittämiskohteita. Verkkolehti Lahtinen. [Verkkolehti]. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 14.9.2017]. Saatavissa: http://lahtinen.lamk.fi/?p=1038

Salanova, M., Llorens, S. & Martinez, I. M. 2012. We Need a Hero! Toward a Validation of the Healthy and Resilient Organization (HERO) Model. Group & Organization Management. Vol. 37 (6), 785-822.

Svensson, L. & Randle, H. 2006. How to ”Bridge the Gap” – Experienes in Connecting the Educational and Work System. Teoksessa: Antonacopoulou, E., Jarvis, P., Andersen, V., Elkjaar, B. & Høyrup, S. Learning, Working and Living. Mapping the Terrain of Working Life Learning. 102-118. New York: Palgrave Macmillan.

Tynjälä, P., Välimaa, J., & Sarja, A. 2003. Pedagogical perspectives on the relationships between higher education and working life. Higher Education. [Verkkolehti]. Vol. 46 (2), 147-166. [Viitattu 14.9.2017]. Saatavissa:  http://dx.doi.org/10.1023/A:1024761820500

Kirjoittajat

Marja Leena Kukkurainen, TtT, tuntiopettaja, Hyvän työelämän ääni -hanke, Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden ja matkailun ala.

Sari Niemi, YTM, projektipäällikkö, Hyvän työelämän ääni –hanke, Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden ja matkailun ala.

Julkaistu 19.9.2017

Artikkelikuva: Helena Salakka 2017.

Työnantajien odotukset korkeakouluista valmistuneille työelämän muuttuessa : Työnantajakyselyn tulokset

Artikkelissa on katsaus korkeakoulutettujen työllistymiseen sekä digitaalisuuden tuomiin muutoksiin työelämässä. ESR-hankkeessa Tehokkaasti työelämään toteutettiin kysely työnantajille, millä kriteereillä he palkkaavat korkeakoulusta valmistuneita töihin ja artikkelissa kerrotaan kyselyn tuloksista ja siitä, mitä työnantajat odottavat korkeakoulusta valmistuneilta opiskelijoilta.

Kirjoittaja: Eija Lantta

1 Johdanto

Työelämä muuttuu nopeasti digitalisaation seurauksena, joten työelämään tarvitaan uudenlaisia osaajia. Tehokkaasti työelämään hankkeessa työnantajille tehty kysely osoittaa, että korkeakouluista valmistuneilta odotetaan monipuolisuutta ja monialaisuutta, yrittäjämäistä asennetta, kielitaitoa ja ohjelmointitaitoja. Työnantajat odottavat korkeakouluista osaajia, jotka luovat uutta työelämää.

1.1. Työllisyyskatsaus

Työllisyyskatsauksen (SVT 2016) mukaan joulukuun lopussa oli 358 100 työtöntä työnhakijaa, mikä on 19 800 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömistä työnhakijoista oli ulkomaiden kansalaisia 35 200, joista EU/ETA maiden kansalaisia oli 10 400. Alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 48 100, mikä on 4 300 vähemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Alle 20-vuotiaita oli työttömänä 10 500.

Koulutusasteittain tarkasteltuna työttömyys laski edellisen vuoden joulukuuhun verrattuna kuudella koulutusasteella; eniten alemmalla perusasteella (16 %), ylemmällä perusasteella (6 %) ja alimmalla korkea-asteella (5 %). Työttömyys nousi ainoastaan tutkijakoulutusasteella (4 %). Ylemmällä korkea-asteella työttömyys pysyi samana. Omaehtoisessa opiskelussa työttömyysetuudella oli yhteensä 36 300 henkilöä. (SVT 2016.)

Uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin työ- ja elinkeinotoimistoihin joulukuun aikana 37 100, mikä on 1 700 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Kaikkiaan työ- ja elinkeinotoimistoissa oli joulukuussa avoinna 68 500 työpaikkaa, mikä on 7 400 enemmän kuin vuosi sitten. Työpaikoista täytettiin joulukuun aikana 7 200, joista 3 700 työ- ja elinkeinotoimiston hakijalla. 28 500 oli sellaisia, joissa työpaikan avoinna olo päättyi, koska työpaikan hakuaika oli päättynyt tai hakijoita oli riittävästi. Lisäksi peruutettiin 1 000 työpaikkaa ja 900 työpaikkaa ei pystytty täyttämään. Joulukuun lopussa oli edelleen avoinna 32 900 työpaikkaa. (SVT 2016.)

1.2. Digitaalisuus ja työelämän muutokset

Hallitusohjelmassa (Valtioneuvosto: hallitusohjelma. 2017-2020. Kärkihanke 1) on vahva tahtotila muuttaa julkisia palveluja digitaalisiksi. Digitalisaatiossa toimintatapoja uudistetaan asiakaslähtöisesti hyödyntämällä uutta teknologiaa ja palveluja kehitetään moniammatillisissa tiimeissä. Valtiovarainministeriön tiedotteessa ministeri Vehviläinen (2017) toteaa, että EU:n komission DESI 2017 indeksin mukaan Suomi on Tanskan jälkeen toisena digitaalisuudessa. Suomen vahvuuksia ovat julkisten palveluiden digitalisoiminen ja osa-alueet, jotka mittavat digitaalisia perustaitoja ja osaamista. Vehviläisen (2017) mukaan digitalisaation mahdollisuuksia täytyy hyödyntää täysimääräisesti arjen toiminnoissa ja viranomaispalveluissa.

Hao (2016) on tutkinut väitöskirjassaan Cloud Manufacturing: Strategic Alignment between Manufacturing Industry and Cloud Computing sitä, miten pilvipalvelut muuttavat kuluttajien ja yritysten elämää. Hao uskoo, että pilvivalmistus voisi olla avain yritysten kilpailukyvyn kasvuun. Pilvipalvelut tuovat yhteisen yhteistyöalustan, jossa toimivat voivat olla fyysisesti vaikka eri puolilla maailmaa eli yhteistyön tekeminen ei ole enää paikkaan sidottua. Palvelut ovat myös paremmin skaalattavissa kysynnän mukaan, kun toiminnanohjaus, valmistuksenohjaus, tuotannonohjaus ja etähallinta ovat pilvessä. (Hao 2016, s. 72-73.)

Lehti, Rouvinen ja Ylä-Anttila (2012) ovat todenneet, että digitaaliteknologian ja siihen liittyvien palveluiden takia taloudessa ja yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia voidaan verrata niihin muutoksiin, joita höyryn ja sähkön hyödyntäminen saivat aikaan, kun ne keksittiin. Eli digitaalisuus on paljon muutakin kuin sähköisiä palveluita ja digitaalisuus muuttaa työelämää monella tavalla.

Sitran Elinvoima-foorumin (2017) mukaan ”Uusi työ on ainakin joustavaa, monimuotoista, mahdollistavaa, verkottunutta, kokeilevaa ja purskeista ja sitä tehdään monessa roolissa yhtä aikaa.” Työnteko ei ole samalla tavalla vuosikelloon, aikaan tai paikkaan sidottua kuin aikaisemmin, joten myös työkulttuurien täytyy muuttua. Työssä tarvitaan yrittäjämäistä asennetta ja yrittäjämäistä tapaa tehdä työtä. Uusi työ tuo mukanaan epätyypilliset työsuhteet, itsensä työllistämisen, osuuskunnat jne., joten myös olemassa olevien neuvontapalveluiden pitää muuttua antamaan tietoa uudenlaisesta työstä. Koulujen täytyy ottaa käyttöön kokeilukulttuuri, enää ei opiskella ulkoa vaan opitaan erilaisilla tavoilla.

1.3. Korkeakoulutettujen työllistyminen

Hallitusohjelman kohdan Osaaminen ja koulutus Kärkihanke 3: Nopeutetaan siirtymistä työelämään (2017-2020) tavoitteena on saada korkeakoulutettujen opiskeluaika lyhyemmäksi ja siirtyminen työelämään sujuvaksi lisäämällä mm. monipuolisten digitaalisten välineiden hyödyntämistä opetuksessa ja tukemalla korkeakoulujen välistä opetusyhteistyötä. OKM:n työryhmä Laadullinen työllistyminen yhdeksi korkeakoulujen rahoituskriteeriksi (2017) ehdottaa, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleissa työllistymistä mittaavat kriteerit korvattaisiin uusilla laadullista työllistymistä mittaavilla kriteereillä. Tavoitteena on, että laadullisen työllistymisen kriteeri lisättäisiin korkeakoulujen rahoitusmalliin vuodesta 2019 alkaen. Korkeakouluja palkitaan tulevaisuudessa valmistuneiden työllistymisestä koulutustasoa vastaavasti. Uudistuksen tavoitteena on edistää työllisyyttä sekä kannustaa korkeakouluja yhteistyöhön työelämän kanssa.

Korkeakouluilta edellytetään toimenpiteitä, että valmistuneet sijoittuisivat työelämään heti opiskelujen jälkeen. Kuten työllisyystilastoista voidaan havaita, työ- ja elinkeinotoimistoilla ei ole mahdollisuutta kantaa vastuuta pelkästään korkeakoulutettujen työllisyydestä. Korkeakoulutettujen pitäisi osata hakea työtä monien eri kanavien kautta ja työllistyä heti valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaan työhön ja tähän tarvitaan korkeakouluilta panostusta.

2 Työnantajakysely ja sen tulokset
2.1. Työnantajille tehty kysely

Tehokkaasti työelämään ESR-hankkeessa (2016) toteutettiin työnantajille kysely korkeakouluopiskelijoiden rekrytointiin liittyen. Kysely lähetettiin valtakunnallisten Tehokkaasti työelämään, KILKAS-Kilpailukykyä ja kasvua ulkomaalaisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden työllistymisen edistämiseksi ja Sometaduuniin -hankkeiden kautta työnantajille. Vastauksia saatiin eri alojen ja eri sektoreiden työnantajilta yhteensä 131, joten vastaukset kattavat hyvin korkeakoulujen eri alojen työnantajat. Kyselyllä haluttiin selvittää, mitkä seikat vaikuttavat siihen, että työnantajat ottavat töihin ammattikorkeakoulujen harjoittelijoita ja ammattikorkeakouluista valmistuvia. Kyselyn tuloksia hyödynnetään, kun luodaan keinoja opiskelijoiden työllistymiseen heti valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaan työhön.

2.2. Harjoittelijan rekrytointi

Tärkeimpänä kriteerinä harjoittelijoiden rekrytoinneissa pidettiin opiskelijan suuntautumista opinnoissa ja sitä, mitä opintoja tutkinto sisältää. Työkokemusta pidettiin tärkeänä ja työkokemuksen ei välttämättä tarvitse olla omalta alalta silloin kun ollaan palkkaamassa harjoittelijoita. Työnantajat arvostivat myös opintomenestystä. Kielitaitoa arvostettiin ja pidettiin tärkeänä. Etenkin englannin kielen hyvää osaamista pidettiin tärkeänä, mutta myös ruotsin, venäjän ja saksan kielen osaamista arvostettiin. Joissakin työpaikoissa on hyötyä myös viron, espanjan tai portugalin kielen osaamisesta.

Kun työnantajat valitsevat haastateltavia, hakijan aktiivisuus, hyvä hakemus ja CV ovat avainasemassa ja nimenomaan persoonallista ja kieliopillisesti virheetöntä hakemusta arvostetaan, myös sosiaalisen median näkyvyyttä ja esimerkiksi videoesittelyjä toivotaan. Hakijan kiinnostus alaan ja organisaatioon sekä perehtyminen etukäteen organisaatioon lisäävät hakijan kiinnostavuutta. Hakijan asenne, harrastuneisuus ja motivaatio ovat myös tärkeitä. Työ- ja koulutodistukset, työnäytteet sekä opiskelun kautta saatu ydinosaaminen vaikuttavat, samoin opiskelun vaihe ja harjoittelun tärkeys valmistumiseen nähden. Korkeakouluilta toivotaan yhteydenottoja, osa työnantajista toivoisi myös korkeakoulujen tarjoavan heille juuri heidän tehtäviinsä sopivia harjoittelijoita.

Haastattelussa painottuvat hakijan motivaatio ja oma-aloitteisuus sekä persoonallisuus ja vuorovaikutustaidot. Ensivaikutelma on tärkeä sekä käytös ja esiintyminen haastattelutilanteessa. Työnantajat edellyttävät täsmällisyyttä työhaastatteluun tultaessa sekä valmistautumista haastattelutilanteeseen. Aito kiinnostus alaa kohtaan, asenne työtä kohtaan, työnäytteet omasta osaamisesta ja asiakaslähtöisyys / asiakaspalvelusuuntautuneisuus korostuvat haastattelussa. Työnantajat arvostavat digitaalisuuden osaamista, ei aikaan ja paikkaan sidottua työskentelyä, kokeilukulttuuria, ICT- ja ohjelmointitaitoja ja muutosketteryyttä.

Työnantajilta kysyttiin, mitä rekrytointikanavia he ovat käyttäneet harjoittelijoiden rekrytoinnissa ja 68 % työnantajista vastasi, että harjoittelijat olivat itse ottaneet yhteyttä työnantajaan. 47 % työnantajista oli ollut myös itse yhteydessä korkeakouluun. 36 %:lle työnantajista organisaation omat internet-sivut ovat tärkeä työväline rekrytoinnissa.

Työnantajilta kysyttiin myös, mihin he haluaisivat muutoksia, että he palkkaisivat harjoittelijoita korkeakouluista. Työnantajat toivoivat, että korkeakoulut tiedottaisivat työantajille päin mahdollisista harjoittelijoista ja että he saisivat tukea korkeakouluilta harjoittelun ohjaukseen. Toivottiin myös ns. suoraa linjaa korkeakouluun eli yhteyshenkilöä, jonka kautta olisi helppo välittää tietoja harjoittelupaikoista opiskelijoille ja työnantajat saisivat tietoa opiskelijoiden soveltuvuudesta tiettyyn tehtävään. Harjoittelijoiden rekrytointien pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja harjoitteluja voitaisiin myös enemmän suunnitella yhdessä työnantajien kanssa.

Opiskelijoiden pitäisi osata tehdä muistiinpanoja, kun työnantaja perehdyttää harjoitteluun, ettei työnantajan tarvitse koko ajan vastata samoihin kysymyksiin. Työnantajat toivovat opiskelijoilta parempia digitaalisia työskentelytaitoja, parempaa suomen kielen kirjoittamisen ja kieliopin osaamista sekä visuaalisuuden osaamista esittelymateriaaleissa. Opiskelijoiden pitäisi tuntea ja tunnustaa oma osaamisensa, sekä vahvuudet että heikkoudet. Opiskelijoiden asenne työtä kohtaan täytyy olla kunnossa ja työelämätaidot hallussa. Osa työnantajista painottaa myös kansainvälisen vaihdon ja opintojen tärkeyttä.

Joidenkin työnantajien mielestä koulutus on irronnut työelämästä. Työtä tehdään nykyään eri paikoissa, eri aikoina, virtuaalisilla alustoilla, kansainvälisillä alustoilla 24/7, deadlinet ovat todellisia: työelämässä ellei työtä tehdä tiettyyn kellonaikaan mennessä, työllä ei ole mitään arvoa. Työnantajat toivoisivat enemmän ekskursioita ja kontakteja alan yrityksiin jo heti opintojen alusta lähtien ja korkeakouluihin opintojaksoja, joiden vetäjinä toimisivat työelämässä olevat alan asiantuntijat.

Työnantajista 75 % vastasi kyllä tai mahdollisesti, kun kysyttiin voisiko työnantaja ottaa harjoittelijaksi kansainvälisen opiskelijan. Kansainväliseltä opiskelijalta edellytetään sopivaa persoonaa, suomen kielen taitoa, alan työkokemusta ja sopivia opintoja. Kansainväliseltä harjoittelijalta odotetaan myös kiinnostusta alaa kohtaan, hyvää englannin kielen taitoa, ohjelmointitaitoja, motivaatiota, vuorovaikutustaitoja ja sopivuutta tehtävään eli ihan samoja asioita kuin suomalaiselta harjoittelijalta.

 2.3. Korkeakouluista valmistuneiden rekrytointi

Työnantajista 56 % oli rekrytoinut korkeakouluista valmistuneita toistaiseksi voimassa oleviin kokoaikaisiin työsuhteisiin, 50 % määräaikaisiin työsuhteisiin ja 25 % osa-aikaisin työsuhteisiin. Rekrytointikanavana oli 44 %:ssa ollut organisaation omat internet-sivut, lähes yhtä usein työnhakija oli itse ottanut yhteyttä työnantajaan ja 28 % työnantajista oli löytänyt korkeakoulusta valmistuneen suhdeverkoston kautta. Rekrytointikanavana oli käytetty myös työ- ja elinkeinoministeriön nettisivuja, muita internet-palveluja, sosiaalista mediaa ja lehti-ilmoituksia tai työnantajat olivat ottaneet yhteyttä suoraan korkeakouluun. Monet työnantajat olivat ottaneet töihin valmistuneen opiskelijan, joka oli suorittanut aikaisempia harjoitteluita samassa organisaatiossa.

Kun työnantajat rekrytoivat korkeakoulusta valmistuneita, tärkeimpänä asiana pidettiin alan työkokemusta, muuta työkokemusta ja aiempaa harjoittelua vastaavissa tehtävissä tai samassa organisaatiossa. Myös opiskelijan suuntautuminen opinnoissa ja opintojen aineyhdistelmä olivat tärkeitä kriteereitä ammattikorkeakoulusta valmistuneiden rekrytoinnissa. Työnantajat arvostivat myös valmista tutkintoa ja opintomenestystä. Kielitaitoa ja kansainvälistä kokemusta arvostettiin ja kielitaidon osalta nimenomaan englannin kielen osaamista pidettiin tärkeänä, suurimmassa osassa työpaikkoja kielitaidon osalta riittää, että osaa englantia hyvin. Muista kielistä nousivat ruotsi, saksa ja venäjä tärkeiksi joissakin tehtävissä. Jos osaa hyvin jotain harvinaista kieltä, jota organisaatiossa tarvitaan, se saattaa nousta rekrytoinnissa tärkeäksi asiaksi.

Työnantajilta kysyttiin, voisivatko he palkata kansainvälisen opiskelijan valmistumisen jälkeen töihin ja 66 % työnantajista vastasi kyllä tai mahdollisesti. Tärkeimpänä kriteerinä pidettiin suomen kielen taitoa, persoonan sopivuutta, alan työkokemusta ja opintojen sopivuutta tehtävään. Avoimissa vastauksissa nousi esille samoja asioita kuin suomalaisten opiskelijoiden rekrytoinnissa eli hyvä englannin kielen taito, ohjelmointitaidot, motivaatio työntekoon, vuorovaikutustaidot tai että henkilö on tehnyt aikaisemmin harjoittelun samassa organisaatiossa. Kansainväliset yhteishankkeet voivat myös työllistää kansainvälisen opiskelijan.

Työnantajien mukaan seikat, jotka vaikuttavat siihen, kenet he kutsuisivat haastatteluun, ovat hyvä hakemus ja CV ja sen jälkeen harjoittelu- ja työkokemus. Tehtävään valinnassa painottuvat hakijan persoona, työhaastattelussa onnistuminen ja harjoittelu- ja työkokemus. Avoimien vastausten perusteella työnantajat arvostavat lisäksi positiivisuutta, ohjelmointitaitoja, työhön tarttuvaa asennetta, motivaatiota, muutosketteryyttä ja kiinnostusta tehdä asiakastyötä. Myös näytteitä osaamisesta arvostetaan.

Työnantajista 37 % aikoo palkata korkeakoulusta valmistuneita vuoden sisällä. Niistä työnantajista, jotka eivät aio palkata, 79 % ilmoittaa syyksi sen, että ei ole rekrytointitarvetta. Että työnantajat rekrytoisivat korkeakoulusta valmistuneita, rekrytoinnille täytyisi olla todellinen tarve. Pitäisi löytää sopiva henkilö ja saada tukea koulusta soveltuvien henkilöiden kartoittamiseen. Rekrytointi olisi mahdollista, jos ulkomaankauppa paranisi, työntekijöitä lähtisi pois (irtisanoutumisia, vuorottelu/opintovapaalle tai eläkkeelle jäämisiä,), työtilanne paranisi tai työntekijän palkkauksen sivukuluja alennettaisiin. Toivottiin myös aktiivisuutta korkeakoulusta valmistuneilta ottaa yhteyttä ja hakea työpaikkoja, samoin toivottiin korkeakouluilta enemmän aktiivisuutta tarjota opiskelijoita töihin. Harjoittelussa olleita opiskelijoita voidaan mahdollisesti palkata valmistumisen jälkeen erilaisiin projekteihin. Korkeakoulusta valmistuneiden täytyisi olla valmiita tekemään töitä osa-aikaisesti ennen kokoaikaiseen tehtävään palkkaamista.

Työnantajilta kysyttiin arviota rekrytointitarpeesta vuoteen 2018 mennessä. 55 % työnantajista arvioi, että asiantuntijatason työvoimatarve pysyy ennallaan, 31 %, että se kasvaa ja 14 %, että asiantuntijatason työvoimatarve vähenee vuoteen 2018 mennessä. 64 % työnantajista arvioi johtotason työvoimatarpeen pysyvän ennallaan vuoteen 2018 mennessä, 6 % arvioi kasvavan ja 30 % vähenevän vuoteen 2018 mennessä.

Kysymykseen, minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan, työnantajat vastasivat, että osaamisessa korostuvat palveluliiketoiminta, menetelmäsuunnittelu, myynti, asiakaspalvelu, digitaidot, sovelluskehitys, ohjelmointikielet, ohjelmointi, ICT osaaminen, pelisuunnittelu, peliliiketoiminta, graafinen suunnittelu, media- ja elokuvaosaaminen, post production, animaatio, äänisuunnittelu, tietoturva, talouden ja hallinnon osaaminen, kansainvälisen kaupan ja hankinnan osaaminen, kansainvälinen myynti- ja markkinointi, vero-osaaminen, lainopillinen osaaminen, viestintä- ja markkinointiosaaminen, tapahtumantuotanto-osaaminen, sosiaali- ja terveysalan osaaminen ja nykyaikaisen ajoneuvotekniikan osaaminen.

 3 Loppuyhteenveto

Työnantajat edellyttävät tulevaisuuden osaajilta monipuolisuutta ja monialaisuutta. Tarvitaan esimerkiksi moniosaajia tekniikan alalta, joilla on myös kaupallisen liiketoiminnan tuntemusta tai kielitaitoisia ICT-osaajia, jotka ovat ulospäin suuntautuneita aktiivisia tekijöitä. Tarvitaan vuorovaikutuksen ja viestinnän perustaidot osaavia orkesteroijia työelämän ollessa digitaalinen, fyysinen ja sosiaalinen yhtä aikaa. Ihmisiä, joiden fokus on aikaansaamisessa. Aika ahkeria, ehkä hieman intohimoisia. Tarvitaan IT-osaajia, analysointitaitoisia ammattilaisia, jotka osaavat soveltaa tietojaan organisaation tarpeisiin ja ymmärtävät liiketoimintaa ja ovat kehittämishakuisia ja aktiivisia henkilöitä.

Työelämä tarvitsee kielitaitoisia, kommunikaatiotaitoisia osaajia, jotka hallitsevat myynnin, markkinoinnin, sisällöntuotannon ja digitaalisen maailman. Ammattitaitoisia ja asiakaspalveluhenkisiä ohjelmoijia, jotka pystyvät hoitamaan projektien kokonaistoimituksia. Täytyy pystyä tekemään useita asioita samanaikaisesti. Tarvitaan diginatiiveja, muutosketteriä, vahvasti asiakaskokemusta ymmärtäviä, myynnillisiä ja asiakaspalveluhenkisiä palveluosaajia.

Työntekijöiltä vaaditaan kielitaitoa, ICT-taitoja, motivaatiota, joustavuutta, matkustushalukkuutta, motivaatiota itsensä kehittämiseen, myyntihenkisyyttä, oppimiskykyä- ja halua, kykyä toimia ryhmässä, ulospäinsuuntautuneisuutta, loogista ajattelukykyä, innovatiivisuutta, esiintymistaitoja, viestintä- ja vuorovaikutustaitoja sekä yleissivistystä.

Työnantajat toivovat korkeakouluilta laadukasta opetusta, että valmistuneilla olisi hyvät tiedot tullessaan työelämään. Työhön tulevilta he edellyttävät oikeanlaista asennetta kasvaa työelämässä osaajiksi ja päästä sitä kautta haastavampiin tehtäviin. Korkeakouluista pitäisi valmistua ihmisiä, jotka kykenevät luomaan uutta työelämää!

Lähteet

Hao, Y. 2016. Cloud Manufacturing: Strategic Alignment between Manufacturing Industry and Cloud Computing. Väitöskirja. Vaasa: Vaasan yliopisto.

OKM:n työryhmä. 2017. Laadullinen työllistyminen yhdeksi korkeakoulujen rahoituskriteeriksi. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyoryhma-laadullinen-tyollistyminen-yhdeksi-korkeakoulujen-rahoituskriteeriksi.

Lehti, M., Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. 2012. Suuri Hämmennys: Työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa. Helsinki: Taloustieto Oy.

Sitra. 2017. Millainen on uusi elivoimainen työelämä? [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/aiheet/uusi-tyo/#mista-on-kyse.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työ­ ja elinkeinoministeriö. 2016. Työnvälitystilasto. Työllisyyskatsaus, joulukuu 2016. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016062121946.

Tehokkaasti työelämään ESR-hanke. 2016. Työnantajille tehty kysely. [Julkaisematon].

Valtioneuvosto: hallitusohjelma. 2017-2020. Kärkihanke 1. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/digitalisaatio/karkihanke1.

Valtioneuvosto: hallitusohjelma. 2017-2020. Kärkihanke 3. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen/karkihanke3.

Vehviläinen, A. 2017. Suomi vahvasti kärkimaita digissä – kunnianhimon tasoa nostetaan edelleen. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ministeri-vehvilainen-suomi-vahvasti-karkimaita-digissa-kunnianhimon-tasoa-nostetaan-edelleen.

Kirjoittaja

Insinööri, AmO, Hallintotieteiden yo Eija Lantta toimii projektipäällikkönä valtakunnallisessa Tehokkaasti työelämään hankkeessa. Hän on toiminut Lahden ammattikorkeakoulussa n. 15 vuotta opintoasiainpäällikkönä ja –johtajana ja 1.12.2016 lähtien palveluasiantuntijana opetusteknologiapalveluissa.

Julkaistu 14.6.2017

Liiketoimintaa hevosenlannasta kiertotalouden avulla

Kiertotalouden merkitys on viime vuosina korostunut merkittävästi. Raaka-aineita ja materiaaleja pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Aiemmin hyödyttömiksi koetuille materiaalivirroille on pyritty löytämään uusia käyttökohteita. Uusien liiketoimintamahdollisuuksien ja niihin liittyvien palveluiden kehittäminen on oleellinen osa huomisen liiketoimintaa. Tässä artikkelissa käsitellään hevosenlannan hyödyntämistä energianlähteenä. Energiakäytön myötä lannalle voidaan löytää uusia käyttökohteita. Lanta on ollut sitä tuottaneille talleille tähän asti usein kuluerä. Energiakäytössä siitä voi olla mahdollista muodostua kuluerän sijaan tulonlähde.

Kirjoittajat: Rita Nurminen ja Sami Heikkinen

Tutkimuksen tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, onko hevosenlannan hyötykäyttöpalvelu Päijät-Hämeen talliyrittäjien mielestä tarpeellinen, sekä minkälainen olisi kilpailukykyinen ja asiakaslähtöinen hevosenlannan hyötykäyttöpalvelu. Toimeksiantajana toimi Lappeenrannan teknillisen yliopiston Hely-hanke, jonka kanssa yhteistyössä ensimmäinen kyselytutkimus toteutettiin. Tutkimus perustuu viitekehykseen, jossa käsitellään hevostaloutta, kiertotaloutta ja palveluliiketoimintaa. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia kahden kyselytutkimuksen avulla. Tulosten perusteella on kehitetty malli hevosenlannan hyötykäytöstä energiantuotannossa service blueprint -työkalun avulla.

Suomessa on noin 75 000 hevosta, ja määrän oletetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. (Myllymäki, Särkijärvi, Karppinen, Kumpula, Virkkunen 2014, 5.) Maaseudulla hevosenlannan loppusijoitusta ei yleisesti koeta ongelmaksi, koska hevosenlanta voidaan hyödyntää maanparannusaineena pelloilla. Hevosharrastuksen suosion nousun myötä hevosten sijoittuessa yhä enemmän taajama-alueille, lannan loppusijoitus koetaan taajama-alueen talleilla kuitenkin haastavaksi. (Laitinen & Mäki-Tuuri 2014, 11; InnoHorse 2014.)

Hevosenlannasta energiaa kiertotalouden periaatteita noudattaen

Kiertotaloudessa ei pyritä pelkästään jätteiden synnyn minimointiin, vaan siihen, että teollisuuden ylijäämämateriaalit ja sivuvirrat voitaisiin hyödyntää mahdollisimman kattavasti seuraavan toimijan toimesta (Arponen, Granskog, Pantsar-Kallio, Stuchtey, Törmänen, & Vanthournout 2014). Suurin osa teollisuuden tuotantoketjuista on vielä lineaarista mallia, jossa seurataan ota – valmista – kuluta – hävitä -mallia. Teknologian kehitys ja luonnonvarojen niukkuus ajavat kuitenkin kehittämään uusia toimintatapoja kiertotalouden mallin mukaisesti. (Export Leadership Forum 2015.)

Useamman yrityksen muodostamaa kokonaisuutta, jossa toisiaan täydentävät yritykset hyödyntävät tehokkaasti raaka-aineita, teknologiaa, energiaa ja palveluita, kutsutaan teolliseksi symbioosiksi. Kustannuseräksi koettu jäte tai tuotannon sivuvirta muuttuu arvokkaaksi tuotannon tekijäksi teollisessa symbioosissa. (Sitra 2016.) Kiertotalous ja teolliset symbioosit perustuvat vihreiden arvojen ohella kustannustehokkaisiin ratkaisuihin, joissa jäte, tähteet tuotannon sivuvirrat ja muut ylijääneet materiaalit jalostetaan rahaksi. (Perko 2014.)

Teollisten symbioosien pohjalle rakentuvissa liiketoiminnan ekosysteemeissä tuotetaan myös suurempaa lisäarvoa käyttämällä vähemmän luonnonvaroja kuin perinteisissä teollisuuden arvoketjuissa. Tämä tarkoittaa tehokkaampaa energian ja veden kulutusta sekä pienempiä jätemääriä. (Sitra 2016.) Symbioosien ansiosta kaikki käytetyt ja ylijääneet raaka-aineet saadaan takaisin tuotantoon ja ravinteet turvallisesti ravintoketjuihin. Näin syntyy suljettuja kiertoja, joissa pyritään siihen, ettei mitään menisi hukkaan, ja joilla vähennetään riippuvuutta fossiilisista ja neitseellisistä raaka-aineista. (Perko 2014.)

Hevosenlannan hyödyntämiselle on olemassa erilaisia vaihtoehtoja, niin materiaalina kuin energianakin. Erilaiset hyötykäyttövaihtoehdot tukevat uusiutuvan energian ja kiertotalouden tuotantotavoitteita, koska hevosenlanta itsessään on jo uusiutuvaa. (Lappeenranta University of Technology 2017.) Hevosenlanta sisältää raaka-aineena paljon energiaa, ja sitä voi myös puristaa käyttöä varten pelletiksi tai briketiksi. (Bioenergianeuvoja 2016.) Keskimäärin kahden hevosen tuottamalla lantamäärällä voi lämmittää yhden omakotitalon ympärivuotisesti (Fortum HorsePower 2016).

Hevosenlannan hyötykäyttöä on aiemmin rajoittanut tiukka lainsäädäntö, mutta Tuotantoeläinten lannanpolttoa koskevan Euroopan unionin asetusmuutoksen hyväksymisen myötä 17.1.2017 hevosenlannan poltto mahdollistuu myös tavanomaisissa polttolaitoksissa. Lantaa polttavat laitokset voidaan hyväksyä sivutuotelainsäädännön vaatimusten mukaisesti, eikä laitosten tarvitse täyttää jätteenpolttolainsäädännön vaatimuksia. Tämä poistaa muun muassa vaatimuksen kalliista, jatkuvatoimisilla laitteilla tehtävistä päästömittauksista, mikä helpottaa uusien toimijoiden siirtymistä lannan polttoon. (Ympäristöministeriö 2017.) Hevosenlantaa voidaan hyödyntää muun muassa polttamalla, kaasuttamalla, biokaasuttamalla ja kompostoimalla (Hippolis 2016).

Kehittämisen menetelmät

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, joka on yksi tapaustutkimuksen keskeisemmistä tiedonkeruumenetelmistä (Hirsjärvi ym 2009, 193). Se soveltuu hyvin mielipiteiden ja taustamuuttujien selvittämiseen (Finnish Network of Living Labs 2012). Päijät-Hämeen alueen talliyrittäjiä lähestyttiin sähköpostitse kyselyllä, joka koski tallien lantahuoltoa. Kysely oli suunniteltu yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston Hely-hankkeen kanssa. Kysely lähetettiin 73:lle talliyrittäjälle, mutta vain 67 kyselyä tavoitti vastaanottajan. Kyselystä lähetettiin kaksi muistutusviestiä, ja kysely oli aktiivisena 9.8.2016 – 7.9.2016. Vastauksia saatiin 19, jolloin vastausprosentti oli 28%.

Service blueprintiä muodostettaessa havaittiin, että palvelun asiakaslähtöistä kehittämistä varten tarvittaisiin vielä lisää tietoa asiakkaiden mielipiteistä, joten keväällä 2017 ensimmäiseen kyselyyn vastanneille lähetettiin vielä täydentävä kysely. Tähän kyselyyn vastasi 5 talliyrittäjää.

Service blueprint eli palvelumalli on palvelumuotoilun tekniikka, joka lähestyy asiakaskeskeisesti palveluinnovaatioita ja palveluiden kehittämistä (Inno-vointi 2017).  Blueprintin ideana on se, että yritykset pääsevät tarkastelemaan itseään ja toimintaansa asiakkaan näkökulmasta (Innokylä 2017). Palveluketju kuvataan toiminto toiminnolta kronologisessa järjestyksessä yli yrityksen eri alueiden rajojen (Tuulaniemi 2011, 210). Tämä todentaa sitä, että palveluprosessi ei ole sama palvelun tarjoajalla ja asiakkaalla, vaan molemmissa on paljon toiselle näkymättömiä toimintoja (Innokylä 2017). Blueprintissä on käytössä useimmiten viisi peruselementtiä, jotka ovat: Käyttäjän toiminnot eli palvelutila, Front desk eli asiakaspalvelijan toiminnot, Back office henkilöiden toiminnot, tukiprosessit sekä asiakkaan näkökulmasta havaittavissa olevat asiat. (Inno-vointi 2017.) Kaavion täyttäminen aloitetaan prosessin ja asiakkaan segmentin määrittelyllä. Tämän jälkeen kaaviota aletaan täyttää asiakkaan toimintojen perusteella, ja sen jälkeen lisätään työntekijöiden toiminnot, tukiprosessit sekä asiakkaan havainnoimat asiat. (Innokylä 2017.)

Millainen palvelu vastaisi talliyrittäjien tarpeita?

Ensimmäisen kyselyn tuloksista kävi ilmi, että maaseudulla sijaitsevat tallit eivät koe lantahuoltoa ongelmaksi. He kertovat käyttävänsä lannan maanparannusaineena omilla tai naapureiden pelloilla. Lannan loppusijoitus ei myöskään tuota merkittäviä ylimääräisiä kuluja tai työtunteja. Kuitenkin tallit, jotka sijaitsevat lähempänä kaupunkia tai tallikeskittymissä, kuten Jokimaalla, kokevat lantahuollon kustannukset ja työmäärän liian suuriksi.

Palvelu, joka kehitettiin kyselyiden tulosten perusteella, perustuu siihen, että hevostalleilla syntyy lantaa, josta tallinpitäjien on päästävä eroon. Palvelun tuottaja taas pystyy hyödyntämään lannan energiantuotannossa, jolloin voidaan puhua teollisesta symbioosista. Palvelulle pyritään luomaan myös lisäarvoa erilaisin keinoin. Tulosten perusteella luotu palvelumalli on esitetty service blueprintin avulla (kuvio 1).

 

Kuvio 1. Palvelumallin service blueprint.

Kyselyn perusteella tallinpitäjät kokivat, että hevosenlannan hyötykäyttöpalvelulle olisi tarvetta Päijät-Hämeen alueella. Uudellamaalla toimiva Fortumin Horse Power hevosenlannan hyötykäyttöpalvelu koettiin vastaajien mielestä liian kalliiksi, sekä huonona puolena pidettiin sitä, että kyseisessä palvelussa ainoana kuivikevaihtoehtona on puupohjaiset kuivikkeet, kuten kutterin puru. Tämän perusteella esimerkkipalvelua lähdettiin kehittämään siltä pohjalta, että asiakas voisi itse valita haluamansa kuivikkeen palveluun. Käytettävän kuivikkeen tulee kuitenkin soveltua metodiin, jolla lantaa hyödynnetään energiantuotannossa. Talliyrittäjät kokivat myös, että olisi hyvä, jos palvelu voisi toimia mobiilisovelluksen avulla. Sovelluksen avulla asiakas voisi itse määritellä ajankohdan, jolloin lantakuorma noudetaan. Sovelluksen avulla palvelua pystyisi muokkaamaan mieluisekseen reaaliajassa. Asiakas voisi myös itse valita, kerääkö hän lannat siirrettävään konttiin, vai jo olemassa olevaan lantalaan, joka tyhjennettäisiin. Palveluntuottajan kannalta siirrettävä kontti olisi helpompi logistisesti. Jos asiakkaalla on jo olemassa oleva lantala rakennettuna, hän voisi varastoida sinne esimerkiksi kuivikkeita. Asiakas voisi itse myös valita valmiiksi annetuista vaihtoehdoista lantalan tyhjennysvälin, sekä ajankohdan milloin tyhjennys tapahtuu. Tyypillinen noutoväli voi vaihdella kahdesta viikosta neljään viikkoon. Asiakkaalla tulisi olla myös mahdollisuus hyödyntää palvelussa syntyvää energiaa.

Vaikka palvelu pyörii suurimmaksi osaksi mobiilisovelluksen avulla, asiakkaaseen otetaan yhteyttä myös puhelimitse luotettavuuden luomiseksi. Palveluun kuuluu noin kahden kuukauden koeaika, jonka jälkeen solmitaan määräaikainen sopimus, jossa palvelun hinta perustuu sopimuksen kestoon. Pidempiaikaisella sopimuksella hinta on edullisempi. Asiakkaalle lähetetään tietyin väliajoin tyytyväisyyskysely, koska palvelua pyritään jatkuvasti kehittämään paremmaksi.

Palvelutodisteet ovat asiakkaalle näkyviä toimintoja, ja tulevat ilmi blueprintissä ylimmällä rivillä. Esimerkkipalvelussa palvelutodisteina toimivat esimerkiksi mainokset, allekirjoitettu sopimus, sekä asiakkaan vastaanottamat vahvistukset palvelusta. Tukitoiminnot ovat palvelua tukevat kanavat ja toiminnot. Näitä ovat esimerkiksi puhelin ja tietokone, jonka avulla asiakas käyttää palvelun sovellusta.

Tulosten hyödynnettävyys

Tämän tutkimuksen tuloksena on syntynyt palvelumalli hevosenlannan hyödyntämiseksi. Palvelumallia voi sellaisenaan pilotoida käytännössä. Se tarjoaa mahdollisuuden löytää uusia energianlähteitä ja samalla kasvukeskusten läheisyydessä sijaitseville hevostalleille keinon muuttaa entiset jätteet raaka-aineiksi. Onnistunut pilotointi voi johtaa palvelumallin laajempaankin käyttöönottoon.

Suomen energian tuotannosta n. 30 % on uusiutuvaa energiaa (Tilastokeskus 2009). Suomi on sitoutunut Euroopan unionin tavoitteeseen uusiutuvan energian tuotannon osuuden kasvattamiseksi. Vuonna 2020 Suomen energian tuotannosta 38 % pitäisi tuottaa uusiutuvana energiana (Tilastokeskus 2009). Tämän tavoitteen saavuttaakseen Suomen täytyy löytää uusia energian tuotannon tapoja. Yksi uusi toimintatapa ei vielä riitä tavoitteen saavuttamiseksi, vaan rinnakkain on kehitettävä useampia uusia malleja. Tämän tutkimuksen kautta syntynyt lähestymistapa voi olla yksi näistä. Sen liiketaloudellisia mahdollisuuksia täytyy vielä tutkia tarkemmin. Samoin ratkaisun suhteutumista syöttötariffeihin ja niiden vaikutusta kannattavuuteen on tarkasteltava erikseen. Näihin kysymyksiin täytyy etsiä vastauksia jatkotutkimuksen kautta.

Tällaisia uusia toimintamalleja tarvitaan jatkossa yhä enemmän. Palveluliiketoiminnan avulla entisistä ongelmista voidaan muodostaa uusia mahdollisuuksia.

 Lähteet

Arponen, J., Granskog, A., Pantsar-Kallio, M., Stuchtey, M., Törmänen, A. & Vanthournout, H. 2014. Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle. Sitra 72 [Viitattu 11.5.2017]. Saatavissa: http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksia84.pdf

Bioenergianeuvoja. 2016. Hevosenlanta. Bioenergianeuvoja. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: http://www.bioenergianeuvoja.fi/biopolttoaineet/hevosenlanta/

Export Leadership Forum. 2015. Circular economy: from waste to wealth. Export Leadership Forum. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: http://blog.exportleadership.com/2015/11/04/the-circular-economy-from-waste-to-wealth/

Finnish Network of Living Labs. 2012. Kyselytutkimus. Finnish Network of Living Labs. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: https://fnoll.wordpress.com/2012/05/21/42/

 Fortum HorsePower. 2016. Lannasta energiaa. Fortum HorsePower. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: http://www.fortumhorsepower.fi/fi/palvelut/horsepower-luo-lannasta-energiaa/

Hippolis. 2016. Lannan biokaasutus eli mädätys. Hippolis. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: http://www.hippolis.fi/fi_innohorse/fi_manure/fi_good_practices/

Hirsjärvi, S., Remes, P., Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

 InnoHorse. 2014. Lannan varastointi. InnoHorse -tallityökalu. Hippolis. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: http://www.hippolis.fi/fi_innohorse/

Innokylä. 2017. Service blueprint. Innokylä. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: https://www.innokyla.fi/web/malli111516

Inno-vointi. 2017. Service blueprint. Inno-vointi.fi [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: http://www.inno-vointi.fi/fi/tyokaluja/kokeilu/service-blueprint

 Laitinen, A. & Mäki-Tuuri, S. 2014. Hevoset ja kunta – rajapintoja. Ypäjä: Hippolis – hevosalan osaamiskeskus ry. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: http://www.hippolis.fi/UserFiles/hippolis/File/2014/Hevoset_ja_kunta_e.pdf

Lappeenranta University of Technology. 2017. Hevosenlannan kestävä hyödyntäminen ja liiketoimintamahdollisuudet. Lappeenranta University of Technology. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: http://www.lut.fi/hevosenlannan-kestava-hyodyntaminen-ja-liiketoimintamahdollisuudet

Myllymäki, M., Särkijärvi, S., Karppinen, T., Kumpula, H., Virkkunen, E. 2014. Hevosenlannan hyötykäytön lisääminen, case Kainuu. Biojäte ja hepolanta –hankkeen selvityksiä 2/4. Luonnonvarakeskus: Jukuri. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/485500/Hevosen%20lannan%20hy%C3%B6tyk%C3%A4yt%C3%B6n%20lis%C3%A4%C3%A4minen%20case%20Kainuu_final.pdf?sequence=1

Nurminen, R. 2017. Hevosenlannasta energiaa kiertotalouden avulla. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 11.5.2017]. Saatavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/125387

Perko, S. 2014. Ei enää jätettä vaan isompia voittoja. Sitra. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: http://www.sitra.fi/artikkelit/ei-enaa-jatetta-vaan-isompia-voittoja

Sitra. 2016. Uutta liiketoimintaa teollisista symbiooseista. Teolliset symbioosit. Sitra. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: http://www.sitra.fi/ekologia/teolliset-symbioosit

Tilastokeskus. 2010. Sähkön ja teollisuuslämmön tuotannot vähenivät vuonna 2009. Saatavissa: http://www.tilastokeskus.fi/til/salatuo/2009/salatuo_2009_2010-09-29_tie_001_fi.html

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Talentum.

Ympäristöministeriö. 2017. Hevosenlannan poltto helpottuu. Ympäristöministeriö. [Viitattu 11.5.2017] Saatavissa: http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Hevosenlannan_poltto_helpottuu(41857)

Kirjoittajat

Rita Nurminen valmistui Lahden ammattikorkeakoulusta Palveluliiketoiminnan tradenomiksi keväällä 2017.

Sami Heikkinen, FM, KTM, toimii lehtorina ja Palveluliiketoiminnan vastuuopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa Liiketalouden ja matkailun alalla.

Julkaistu 23.5.2017

Artikkelikuva: Pixabay: https://pixabay.com/p-1734143/?no_redirect

Ryhmänohjauksesta ja ryhmästä tukea opinnäytetyöprosessissa

LAMKin sosiaali- ja terveysalalla toteutettiin hanke ”Työelämän ja ammattikorkeakoulun yhteistyön kehittäminen sosiaali- ja terveysalan opinnäytetöiden ohjausprosessissa – malli työelämäyhteistyössä tapahtuvasta opinnäytetyön ryhmäohjauksesta”. Hankkeen päätyttyä kerättiin tietoa teemahaastatteluilla ryhmäohjauksesta hankkeeseen osallistuneilta henkilöiltä ja muilta samaan aikaan opinnäytetyön ryhmäohjaukseen osallistuneilta opiskelijoilta ja heidän ohjaajiltaan. Tässä artikkelissa kuvataan tuon tutkimuksen tuloksia.

Kirjoittaja: Päivikki Lahtinen

Opinnäytetyö sosiaali- ja terveysalalla ammattikorkeakoulussa

Opinnäytetyön 15 op:n tavoitteena on, että opiskelija osaa arvioida kriittisesti työelämän kehittämistarpeita ja käyttää tarkoituksenmukaisia kehittämismenetelmiä oman ammattialan kehittämiseksi, suunnitella, toteuttaa, arvioida ja julkaista opinnäytetyön sekä raportoida sen oman alansa tutkivan kirjoittamisen periaatteiden mukaan sekä soveltaa ja hyödyntää opinnäytetyön tuloksia (tietoa, palvelua, tuotetta) työelämän toiminnan kehittämiseksi (LAMK 2015).

Ryhmässä oppiminen

Ryhmässä oppimista on tutkittu useissa sekä kotimaisissa että ulkomaisissa korkeakouluissa opiskelijoiden erilaisissa oppimisympäristöissä. Ryhmässä oppimista voidaan tarkastella esimerkiksi yhteisöllisenä oppimisena, tiimioppimisena, ryhmätöiden tekemisenä tai projektioppimisena.

Suhonen, Kaakinen, Kaasila ja Sarenius (2015) ovat tutkineet yhteisöllistä oppimista pro gradu -tutkielmien pienryhmäohjauksissa. Terveyshallintotieteen opiskelijat kokivat pienryhmäohjauksen ja yhteisöllisen oppimisen prosessin myötä myönteisenä. Opiskelijoiden kokemuksissa nousivat esiin opiskelijoiden välinen henkinen tuki sekä mahdollisuus reflektoida opinnäytetyötä pienryhmätilanteissa. Ohjaajan kannustava ja keskusteleva rooli koettiin oppimista tukevana. Opiskelijat tukivat toisiaan innostamalla sekä vertaistuen avulla. (Suhonen ym. 2015.) Puhakan ja Koivuluhdan (2013) tutkimuksessa olivat kohdejoukkona ensimmäisen vuoden tietojenkäsittelytieteen yliopisto-opiskelijat, joille toteutettiin strukturoitua ryhmäohjausta. Tutkimus oli pitkäkestoinen ja eteni tapaustutkimuksen tyyppisesti. Ryhmä kokoontui kuusi kertaa. Ryhmäohjauksen päätyttyä kaikki siihen osallistuneet olivat tyytyväisiä ryhmäohjaukseen. Tämänkin tutkimuksen mukaan tärkeitä asioita osallistuneille olivat vertaistuki ryhmässä ja vuorovaikutus. Ryhmäohjaukseen osallistuneet tutustuivat hyvin toisiinsa prosessin aikana. Tästä johtuen opiskelijoiden oli helppo tehdä opintojen myöhemmässäkin vaiheessa yhteistyötä ja lähestyä toisiaan. Friedman, Crews, Caicedo, Besley, Weinberg ja Freeman (2010) tutkivat opiskelijoiden kokemuksia monialaisesta ryhmässä oppimisesta, jossa opiskelijat edustivat useaa alaa: filosofia, kirjallisuustiede, viestintä, liiketalous ja tekniikka, kansanterveystiede ja sosiaalityö. Opiskelijoilla oli mahdollisuus toteuttaa erilaisissa, monialaisissa ryhmissä opintoja. Opiskelijat olivat tulosten mukaan oppineet paljon toistensa ammateista ja saaneet tärkeää tietoa tulevaisuutta varten.

Poliisiammattikorkeakoulussa (Myllylä, Hakala, Saaranen-Kauppinen & Eskola 2015) on tutkittu opinnäytetyöprosessia ohjaamisen näkökulmasta. Opiskelijoiden kuvataan olleen melko passiivisia prosessin aikana ja ryhmäohjaustilanteiden todetaan muodostuneen enimmäkseen yksilöllisiksi opinnäytetöiden edistymisen seurantatilaisuuksiksi. Opinnäytetyön ohjaajilla uskotaan kuitenkin olleen ryhmän opinnäytetyöprosessia edistävä vaikutus, sillä opiskelijoiden aktiivisuuden ja yhteistoiminnallisuuden voitiin havaita lisääntyneen ohjausprosessin edetessä. Tutkimustulosten mukaan voidaan havaita, että mitä enemmän ohjaaja saa palautetta ryhmätyöskentelyn hyödyistä, sitä monipuolisemmin hän hyödyntää sitä ohjauksessaan. (Myllylä ym. 2015.)

Ryhmätyöskentelyn avulla voidaan opettaa ja kehittää esimerkiksi sosiaalisia taitoja. Saaranen-Kauppisen (2015) tutkimustulosten mukaan se onnistuu parhaiten, kun tämä tapahtuu substanssin oppimisen ohella, ryhmä- ja projektitöiden avulla. Tässä tutkimuksessa esitetään tosin myös kritiikkiä ryhmätyöskentelyä kohtaan ja todetaan, että jotkut opiskelijat voivat jäädä helposti vapaamatkustajiksi, kun he eivät osallistu yhteisten tehtävien tekoon.

Aineiston keruu ja analysointi

Teemahaastatteluaineisto kerättiin sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilta, opettajilta sekä opinnäytetöiden työelämäohjaajilta. Teemahaastattelulle on olennaista, että se etenee tiettyjen, keskeisten teemojen varassa. Tässä mahdollistuu tiedonantajien äänen esiin tuleminen ja se, että tiedonantajien tulkinnat asioista tulevat esille. Heidän asioille antamansa merkitykset ovat tärkeitä, samoin kuin se, että merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 48.) Teemahaastattelulle on tyypillistä, että haastattelun aihepiirit, teema-alueet ovat ennalta tiedossa (Eskola & Suoranta 1998, 87). Aineisto analysoitiin soveltaen sisällönanalyysia, jonka avulla pyrittiin luomaan jäsentynyt kokonaiskuva tiedonantajien kokemuksista ryhmämuotoisesta opinnäytetyöohjausprosessista (vrt. White & Marsh 2006; Polit & Beck 2010, 469). Laadullinen sisällönanalyysi nousee humanistisesta traditiosta ja on luonteeltaan induktiivinen (White & Marsh 2006; Elo & Kyngäs 2007). Puhtaasti induktiivinen päättely on kuitenkin kyseenalaistettu muun muassa sillä perusteella, että uusi teoria ei voi syntyä vain havaintojen perusteella (Eskola & Suoranta 1998, 157; Tuomi & Sarajärvi 2002, 97).

Tulokset : ryhmän ja ryhmäohjauksen merkitys opinnäytetyöprosessissa

Sekä opettajat että opiskelijat kokivat, että ryhmällä oli positiivisesti motivoiva vaikutus opinnäytetyön etenemiseen. Ryhmästä oli hyötyä heti opinnäytetyön alkuun pääsemisessä, kun samassa ryhmässä oli eri vaiheessa olevia opinnäytetyön tekijöitä ja erityisesti valmistumisvaiheessa olevia opinnäytetöitä. Opinnäytetyöprosessin alkuvaiheessa ryhmästä saatiin käytännön neuvoja opinnäytetyön tekemiseen ja työelämäyhteistyöhön. Opinnäytetyön ohjaajalta saatu tuki auttoi prosessissa alkuun. Kun ryhmässä on useampi opiskelija yhtä aikaa samanlaisten opinnäytetyöhön liittyvien asioiden parissa, auttaa asioiden jäsentely yhdessä ohjaajan kanssa viemään prosessia eteenpäin. Opinnäytetyön ohjaajan oma innostuneisuus opinnäytetyöprosessia ja ohjaamista kohtaan innostaa opiskelijoita opinnäytetyön tekemisessä.

Opinnäytetyöt, jotka olivat siinä alkuvaiheessa, niin niiden tekijät näkivät siinä ryhmässä sen valmistuvan työn ja sen ohjauksen, mikä toimi ihan mukavasti. Se valmis työ toimi heille hyvin motivoivana tekijänä.

Opiskelijat saivat tukea ryhmästä sekä vertaistuen muodossa toinen toisiltaan, että opinnäytetyön ohjaajaltaan. Lisäksi tukea toi opinnäytetyön työelämäohjaaja. Opiskelijat kokivat voivansa antaa paremmin vertaistukea toinen toisilleen, kun opinnäytetyöt olivat mahdollisimman samassa vaiheessa. Vertaistuki ei ollut pelkästään tuen saamista, vaan positiivisena koettiin myös se, että voi itse jakaa omaa osaamistaan ja olla tukena opinnäytetyöprosessissa muille opiskelijoille. Vaikka opinnäytetyö on jokaisen opiskelijan/ryhmän tehtävä itse, on tiedonantajien kokemusten perusteella ryhmästä saatavalla tuella iso merkitys siihen, miten opinnäytetyöprosessi lähtee liikkeelle ja etenee. Kysyttäessä kokemuksia monialaisista ryhmistä nousi esiin, että alasta riippumatta prosessi etenee samalla tavalla, ja opiskelijat ovat oman opinnäytetyönsä aiheen asiantuntijoita. Toisaalta tiedonantajat toivat esiin, että mikäli opinnäytetyöryhmä on hyvin monialainen ja jokaisessa ohjauksessa keskitytään kaikkiin opinnäytetöihin tasapuolisesti, ei mihinkään työhön pääse paneutumaan syvällisemmin. Tällöin toisen alan tuntemus jää pinnalliseksi.

Siinä oli se vertaistuki siinä alussa, niin voitiin vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia, kun oltiin samassa vaiheessa. Kysyttiin toisiltamme, että miten sinulla on tämä ja tämä, että miten edettäisiin? Ja koko ajan tuntui, että niitä onnistumisen kokemuksia pystyttiin jakamaan toisten kanssa. Ja sekin tuntui hyvältä, että itse pystyi jakamaan niitä onnistumisen kokemuksia vastavuoroisesti.

Se merkitys siinä opinnäytetyössä, että opinnäytetyöprosessissa ovat ne tietyt lainalaisuudet, jotka pätevät siinä alasta riippumatta. Ei lähdetä siinä siitä omasta alasta käsin, vaan lähdetään siitä mikä on se opinnäytetyö.

Kaikilla haastatelluilla tiedonantajilla oli ryhmäohjauksesta sellainen kokemus, että se tukee opinnäytetyöprosessin etenemisessä opiskelijaa. Yhteisenä kokemuksena todettiin useamman ihmisen asiantuntijuuden mahdollistavan opinnäytetyön monipuolisempi ja laaja-alaisempi käsittely kuin se, että opettaja yksin ohjaisi opinnäytetyötä. Ryhmäohjaus ja siinä opinnäytetyöohjaajalta sekä vertaisarvioijilta saatu palaute oli auttanut opinnäytetyön kirjoittamisessa. Ohjaustilanteissa toivottiin vielä nykyistä enemmän opiskelijoiden kommentteja sekä vertaisarviointia opinnäytetöistä.

Kyllä minä koen, että kaikki pienryhmäohjaustyyppiset tavat, ne tuottavat enemmän kuin se yksilö. Se on kokonaisuutena parempi, se aihe jäsentyy jotenkin paremmin, kun siihen tulee useampi kysymys samassa hetkessä samaan asiaan. Aina kun siinä on useampi ihminen samassa tilanteessa, se tuo lisää.

Tiedonantajien kokemukset opinnäytetyön ohjaukseen osallistuvan ryhmän sopivasta koosta vaihtelivat riippuen tarkastelunäkökulmasta. Mikäli kaikki opinnäytetyöt olisivat ryhmässä samasta tai saman tyyppisestä aiheesta, voisi samassa ryhmässä olla useampi opinnäytetyö kuin sellaisessa ryhmässä, missä opinnäytetöiden aiheet poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon. Opiskelijoiden ja opinnäytetöiden työelämäohjaajien kokemusten mukaan oli hyvä, että samalle toimeksiantajalle tehdyt opinnäytetyöt olivat samassa ohjausryhmässä. Kun yhdellä opinnäytetyöllä oli useampi tekijä, se mahdollisti joskus jonkun opinnäytetyön tekijän poissaolon ryhmäohjauksesta.

Meillä on ollut ihana, että ryhmässämme kaikki tekevät samalle työelämän edustajalle opinnäytetyön. Sitä suosittelen. Enemmän voisi mielestäni ryhmäohjausta hyödyntää opinnäytetyöprosesseissa.

Sekä opettajien että opiskelijoiden mielestä ryhmien vuorovaikutuksessa oli havaittavissa muutosta opinnäytetyöprosessin aikana positiiviseen suuntaan. Opiskelijoiden työskentely muuttui aktiivisemmaksi ja ajatuksia tuotiin rohkeammin esiin.

Kaikilla ryhmäohjauksia pitäneillä opettajilla oli ryhmäohjaukset säännöllisesti noin kerran kuukaudessa. Hyvänä pidettiin sitä käytäntöä, että etukäteen oli ajoissa tiedossa, milloin ryhmäohjaukset olivat.  Yleisesti kannatettiin ammattikorkeakoulun Moodle-pohjaista Reppu -sivua, jossa jokaisella opinnäytetyöryhmällä tai opinnäytetyöohjaajalla on oma sivu. Tiedonantajien kokemusten mukaan ryhmäohjausten aikataulut olisi hyvä olla tiedossa vähintään puoleksi vuodeksi etukäteen.

Yhteisenä kokemuksena todettiin useamman ihmisen asiantuntijuuden mahdollistavan opinnäytetyön monipuolisempi ja laaja-alaisempi käsittely kuin se, että opettaja yksin ohjaisi opinnäytetyötä. Ryhmäohjaus ja siinä opinnäytetyöohjaajalta sekä vertaisarvioijilta saatu palaute oli auttanut opinnäytetyön kirjoittamisessa. Ohjaustilanteissa toivottiin vielä nykyistä enemmän opiskelijoiden kommentteja sekä vertaisarviointia opinnäytetöistä.

Kyllä minä koen, että kaikki pienryhmäohjaustyyppiset tavat, ne tuottavat enemmän kuin se yksilö. Se on kokonaisuutena parempi, se aihe jäsentyy jotenkin paremmin, kun siihen tulee useampi kysymys samassa hetkessä samaan asiaan. Aina kun siinä on useampi ihminen samassa tilanteessa, se tuo lisää.

Ryhmäohjaus jämäköittää ja jopa nopeuttaa opinnäytetyön etenemistä. Minun mielestä se oli kiva, kun oli se ryhmä. Oli sovitut tapaamiset ja sitten oli ne sovitut tavoitteet, että mitä piti tehdä mihinkin mennessä. Minä en sitten tiedä, olisiko se ollut jotenkin hallitsematonta, jos olisin tehnyt yksin. Nyt kun oli selvät tavoitteet, mitä mihin mennessä, se sopi minulle hyvin.

Ryhmäohjauksiin kaivattiin ohjausta vertaisarviointia varten. Ryhmäohjauksessa olisi tiedonantajien mukaan hyvä luoda yhteiset pelisäännöt, joista tulee pitää kiinni. Tiedonantajat korostivat, että ryhmän muodostumiseen opinnäytetyöprosessin alkuvaiheessa kannattaa kiinnittää huomiota ja siihen pitäisi käyttää riittävästi aikaa.

Johtopäätökset

Opinnäytetyöprosessissa ryhmäohjauksesta on monin tavoin hyötyä opiskelijoille. He saavat ryhmässä tukea ohjaajan lisäksi vertaisiltaan, jotka ovat eri vaiheessa opinnäytetyöprosessia. Opiskelijoiden vuorovaikutustaidot kehittyivät ryhmäohjausprosessin aikana aktiivisemmiksi (vrt. Myllylä ym. 2015). Opinnäytetyöryhmän ollessa monialainen, se antoi oppimiskokemuksia muilta aloilta ja laajensi opinnäytetyön tarkastelua. Onnistuakseen ryhmäohjaus edellyttää muun muassa ryhmäohjausaikojen sopimista lukujärjestykseen riittävän ajoissa sekä esimerkiksi Moodle-pohjaista Reppusivua ryhmäohjauksen tueksi.

Lähteet

Elo, S. & Kyngäs, H. 2007. The qualitative content analysis process. Journal of advanced nursing 62 (1), 10–115.

Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Osuuskunta Vastapaino.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2000. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Helsinki University Press.

Friedman, D.B., Crews, T.B., Caicedo, Besley, J.C., Weinberg, J. & Freeman, M. 2010. An exploration into inquiry-based learning by a multidisciplinary group of higher education faculty. Higher Education 59 (6), 765–783.

LAMK 2015. Fysioterapeutin, sairaanhoitajan ja sosionomin opetussuunnitelmat 2015 – 2016. [Verkkoaineisto]. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 28.4.2016]. Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi.

Myllylä, M., Hakala, J., Saaranen-Kauppinen, A. & Eskola, J. 2015. Poliisikoulutus muuttui korkeakoulututkinnoksi: Opinnäytetyön ohjaaminen ja opinnäyteprosessin tuottamat työelämätaidot tutkinnonuudistuksen alkuvaiheessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 17 (3), 8–23.

Polit, D.E. & Beck, C.T. 2010. Essentials of Nursing Research. Appraising Evidence for Nursing Practice. 7. Painos. Hong Kong: Wolter Kluwer Health/Lippingcott Williams & Wilkins.

Puhakka, H. & Koivuluhta, M. 2013. Opiskelijoiden ryhmäohjaus ja sen tuloksellisuus: tapaustutkimus. Psykologia 48 (4), 274–291.

Saaranen-Kauppinen, A. 2015. ”Se pitää naamioida jokskuks” – vuorovaikutusosaaminen insinöörikoulutuksessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 17 (4), 42–51.

Suhonen, M., Kaakinen, P. Kaasila, R, & Sarenius, V-M.  2015. Yhteisöllinen oppiminen pro gradu -tutkielmien pienryhmäohjauksessa. Yliopistopedagogiikka 22 (1), 12–19.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

White, M.D. & Marsh E.E. 2006. Content analysis: A flexible methodology. Librarytrends 55 (1), 22–45.

Kirjoittaja

KT, THM Päivikki Lahtinen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla ja ohjaa muun muassa opinnäytetöitä.

Julkaistu 21.4.2017