Aihearkisto: Muut

Teollisten IoT-yhdyskäytävien rooli tiedon keräämisessä

Teollisuudessa kerätään tietoa laitteilta ja järjestelmiltä useilla tavoilla. Yksittäisiltä laitteilta voi tulla erittäin suuri määrä tietoa lyhyen ajan sisällä. Tuoreena ilmiönä on teollisten IoT-yhdyskäytävien käyttäminen tiedon keräämisessä ja sen käsittelyssä. Yhdyskäytävillä on mahdollista kerätä niin tietoa kuin lähettää sitä eteenpäin muun muassa pilvipalveluun, johon voidaan tietoa kerätä turvallisesti. Markkinoilla on useita eri valmistajien IoT-yhdyskäytäviä, joissa on erilaisia ominaisuuksia.

Kirjoittajat: Markus Järvinen ja Reijo Heikkinen

IoT-yhdyskäytävä

Yhdyskäytävällä yhdistetään kaksi verkkoa toisiinsa eri protokollien avulla. Sillä yhdistetään toisiinsa sellaisia verkkoja, jotka eivät ole keskenään samankaltaiset. Yleinen yhdyskäytävä sovellutus on reititin, joka liittää yksityisen verkon internetiin. Yhdyskäytäviä on monenlaisia, joilla on erilaiset toimintaperiaatteet ja tehtävät. (Rouse & Burke 2018.) IoT-yhdyskäytävä on laite, joka yhdistää teollisuuden laitteet ja järjestelmät pilvipalveluun (kuva 1). Kaikki tieto kenttälaitteilta ja järjestelmiltä kulkevat yhdyskäytävän kautta pilvipalveluun. Myös pilvipalvelusta lähtevä tieto alajärjestelmiin kulkee yhdyskäytävän kautta. (Rouse & Lavery 2018.)

Kuva 1. IoT-yhdyskäytävän sijoitus järjestelmässä (Rouse & Burke 2018)

Tiedon kerääminen

Tietoliikenteessä ja yleisesti tiedon siirtämisessä antureilta päätelaitteille ja tietokantoihin yhteyskäytännöt ja standardit ovat erittäin tärkeitä. Niiden avulla tieto välittyy järjestelmien ja ohjelmien välillä. Standardit on tarkoitettu laitteiden helppokäyttöiseen liittämiseen eri järjestelmiin. (Collin & Saarelainen 2016, 181.) Teollisuuden sovelluksessa voi olla mukana paljon erilaisia kenttälaitteita, joilta kerätään tietoa. Tällöin voi olla käytössä useita erilaisia yhteyskäytäntöjä, joiden avulla kommunikoidaan tietyn laitteen kanssa. Teolliselta IoT-yhdyskäytävältä vaaditaan joustavuutta ja monipuolisuutta, jotta sitä voitaisiin hyödyntää sovelluksen teossa. IoT-yhdyskäytävän hyödyllisyyteen vaikuttaa muun muassa siinä olevat fyysiset liitynnät, käyttöjärjestelmä ja laitteen resurssit. Laitteen tehtävä vaikuttaa myös sen hyödyllisyyteen, koska se soveltuu parhaiten pilvipalvelun ja teollisuuden laitteiden tai järjestelmien yhdistämiseen.

Oikeiden työkalujen löytäminen on tärkeä asia IoT-yhdyskäytävän tiedon keräämisessä. Tavoitteena on löytää helpot ja luotettavat työkalut, joiden avulla voidaan aloittaa sovelluksen kehittäminen. Työkalulla voidaan helposti liittää teollisia laitteita pilvipalveluun. Monet ohjelmointikielet tarjoavat erilaisia valmiita kirjastoja, joiden avulla voidaan laitteiden liittäminen pilvipalveluun tehdä nopeasti. Järvisen opinnäytetyössä havaittiin, että sovellusta suunniteltaessa on tärkeää kartoittaa tarvittavat protokollat, liitynnät, tiedon hallinta ja sen siirtäminen (Järvinen 2018). Suunnittelussa on otettava huomioon myös valittujen työkalujen ja laitteen ominaisuudet. Laajennettavuuden takia kannattaa yleisesti huomioida yleisimpien protokollien saatavuus, jolloin sovellusta voidaan laajentaa tarvittaessa.

Proof of Concept -malli avuksi

Proof of Concept -mallin avulla voidaan todentaa sovellutuksen ideoiden konseptia. Valikoituja ideoita koetellaan niin, että maksimoidaan mahdollisen pilottihankkeen onnistumisen todennäköisyys ja minimoidaan riskit. Proof of Concept -malli on enemmän valmistelua kuin todellista testaamista. PoC-mallia tehdessä suunnitellaan ja pohditaan idean tarpeita, haluttua lopputulosta ja arvioidaan käytettävissä olevaa tietoa. PoC-mallilla on vähintään kolme perustavoitetta, jotka ovat toteuttamiskelpoisuus, teknisten haasteiden varhainen tunnistaminen ja onnistumisen keston arviointi. (Collin & Saarelainen 2016, 283-284.)

Teollisen IoT-yhdyskäytävän hyödyntämistä jossain sovelluksessa voidaan suhteellisen tehokkaasti ja kustannuskelpoisesti kokeilla Proof of Concept -mallin avulla. Suunnitellusta sovelluksesta voidaan tehdä yksinkertaistettu malli, jonka avulla voidaan testata sovelluksen konseptia. Testisovellusta kehitettäessä huomioidaan sovelluksen teknisiä haasteita ja hyötyjä. Tulosten perusteella voidaan todeta kannattavuus jatkaa sovelluksen kehittämistä nykyisellä ratkaisulla. Proof of Concept -mallin tekeminen voi olla hyvin kustannustehokas ratkaisu.

Tulevaisuus

IoT-yhdyskäytävät ovat teknologiana tuore käsite, jonka takia vielä ei ole nähtävissä kovin paljon hyödyllisiä sovelluskohteita. Suurien tietovirtojen ja digitalisaation myötä tulevaisuudessa voi olla kysyntää merkittävästi tällaiselle teknologialle. Tietovirtoja voidaan teollisuuden sovelluksilta tallettaa pilvipalveluun data-analytiikkaa, jäljitettävyyttä ja siirrettävyyttä varten. Pilvipalvelun avulla voidaan tuoda keskitetysti kaikki tieto yhteen paikkaan ja sitä voidaan analysoida missä tahansa, jossa on internet toiminnassa – eli käytännössä nykyään missä tahansa.

Lopuksi

Koska teollinen IoT-yhdyskäytävä on markkinoilla vielä käsitteenä uusi, ovat perinteiset ratkaisut suositumpia teollisissa sovelluksissa. Pilvipalveluiden ja teollisten järjestelmien yhdistyminen luo kuitenkin tarvetta hankkia laite- ja sovellusintegraatioon IoT-yhdyskäytäviä, jolloin niiden tarve kasvaa. Perinteiset sovellusratkaisut voivat myös toimia IoT-yhdyskäytävän rinnalla, jolloin yhdyskäytävä toimii välikomponenttina pilvipalvelun ja teollisen sovelluksen välissä.

Lähteet

Collin, J. & Saarelainen, A. 2016. Teollinen internet. Helsinki: Talentum.

Järvinen, M. 2018. Laajennus punnituksen pilvipalveluun : Lahti Precision Oy (Proof of Concept). AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti. [Viitattu 1.12.2018]. Saatavissa: http://www.theseus.fi/handle/10024/157979

Rouse, M. & Burke, J. 2018. Gateway. TechTarget. [Viitattu 01.12.2018]. Saatavissa: https://internetofthingsagenda.techtarget.com/definition/gateway

Rouse, M. & Lavery, T. 2018. IoT gateway. TechTarget. [Viitattu 01.12.2018]. Saatavissa: https://whatis.techtarget.com/definition/IoT-gateway

Kirjoittajat

Markus Järvinen valmistui mekatroniikka-insinööriksi Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan alalta loppuvuodesta 2018

Reijo Heikkinen toimii Lahden ammattikorkeakoulussa kone- ja tuotantotekniikan yliopettajana

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1563027 (CC0)

Julkaistu 9.1.2019

Viittausohje

Järvinen, M. & Heikkinen, R. 2019. Teollisten Iot-yhdyskäytävien rooli tiedon keräämisessä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm.]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/01/09/teollisten-iot-yhdyskaytavien-rooli-tiedon-keraamisessa/

Etäjohtaminen ja läsnäolon kokemus

Etäjohtaminen on tuomassa muutoksia vahvaan sosiaali- ja terveydenhuollon lähijohtamisen perinteeseen. Tässä artikkelissa kuvataan etäjohtamista, läsnäolon merkitystä ja sosiaalista läsnäoloa etäjohtamisessa.

Kirjoittajat: Katja Angervo, Kristiina Laitinen, Sonja Romppainen, Enni Ruuth ja Marja Leena Kukkurainen

Johdanto   

Sosiaali- ja terveyspalveluissa ollaan siirtymässä maakunnalliseen palvelutoimintaan, jolloin yksittäiset työntekijät tai työtiimit työskentelevät usein laajalla alueella, mahdollisesti jopa toisen työnantajan tiloissa. Sosiaali- ja terveysalalla lähiesimiehet ovat perinteisesti olleet fyysisesti läsnä ja vastanneet aktiivisesti henkilöstön ja asiakkaiden tarpeisiin, osallistuen usein myös asiakas- ja hoitotyöhön.

Lähiesimiestyö on muuttumassa etäesimiestyöksi, mikä haastaa työyhteisöjä ja esimiehiä vastaamaan muutoksiin, joihin ei vielä riittävästi olla valmistauduttu. Uusi aika edellyttää uudenlaista ymmärrystä siitä, mitä merkitsee lähiesimiehen läsnäolo ja millaisia muotoja se saa etäjohtamisessa. Etäjohtaminen edellyttää uudenlaisen kulttuurin muodostamista, teknologian haltuunottoa ja johtamista tavoitteiden kautta.

Etäjohtaminen on edelleen ihmisten johtamista

Teknologia mahdollistaa läsnäolon muuttumisen virtuaaliseen muotoon, mikäli työpaikalla on tähän tekniset valmiudet.  Virtuaaliseen läsnäoloon siirtyminen edellyttää sekä lähiesimieheltä että koko työyhteisöltä luottamuksen rakentamista sekä avointa keskustelua yksilön ja ryhmän yhteisistä tavoitteista. Prosessin yksi haastavimmista tehtävistä on ohjata ja johtaa henkilöstöä pääsemään tavoitteeseen. Etäältä johdettaessa johtajan karisma voi olla tärkeä osa vuorovaikutusta ja johtamisen mallia. (Sydänmaalakka 2012, 30.) 

Mitä pidemmälle teknologia kehittyy, sitä useampia väyliä etäjohtajilla on ”kuulla nähdäkseen” eli pitää yhteyttä työntekijöihinsä. Etäjohtaminen on enemmän valmentavaa johtamista kuin valvontaa, esimies seuraa tavoitteiden saavuttamista virtuaalisesti. (Kerfoot 2010, 115, 118.)  Jos työntekijä toimii tavoitteen mukaisesti, ei esimiehen tarvitse tietää yksityiskohtaisesti, miten hän työaikaa käyttää (Kligler 2017).

Etäjohtajan ja työyhteisön väliset välimatkat eivät ole vain maantieteellisiä vaan välimatka voidaan kokea myös henkisenä välimatkana. Välimatka ja virtuaalinen johtajuus voi parhaimmillaan vahvistaa työyhteisön dialogisuutta, työn struktuuria ja omatoimisuuden lisääntymistä. Dialogisuuden avulla vahvistetaan positiivisen palautteen antamista ja saamista sekä rakentavaa työotetta. Vahvistuvat rakenteet työyhteisössä lisäävät työn tuloksellisuutta. Sosiaalisen läsnäolon muodossa tärkeää on muodostaa molemmin puolinen luottamussuhde. Johtajuuden läsnäoloon vaikuttavat esimiehen karisma, emotionaalinen älykkyys ja kommunikointitaidot. (Clemons & Kroth 2011.)

Läsnäolon muodot etäjohtamisessa

Etäjohtaminen tapahtuu teknologian välityksellä ja virtuaalisesti, mutta keskiössä ovat silti ihmiset, ei teknologia. Etäjohtamisessa läsnäolo tulee ymmärtää laajemmin kuin vain fyysisenä etäisyytenä. Clemons ja Kroth (2011, 58) tarkastelevat läsnäoloa virtuaalisen, sosiaalisen ja johtamisulottuvuuksien kautta (kuvio 1).

Kuvio 1. Läsnäolon luomisen edellytykset ja mahdollisuudet (mukaillen Clemons & Kroth 2011, 58)

Virtuaalisen läsnäolon mahdollistavat monet nykyiset teknologiat, tietokoneavusteiset työkalut ja visuaaliset näköyhteydet, jotka lisäävät läsnäolon tuntua. Sosiaalisen läsnäolon on todettu olevan yhteydessä moniin myönteisenä pidettyihin tekijöihin, kuten motivaatioon, luottamukseen (ks. Clemons & Kroth 2011, 83) ja organisaatioon sitoutumiseen ja viihtymiseen (Hassanein & Head 2007, Oh ym. 2018 mukaan). 

Sosiaalisen läsnäolon edellytyksiä

Yksi edellä kuvatuista läsnäolon osa-alueista on sosiaalinen läsnäolo, johon kuuluu mahdollisuus kokea ”todellisen” ihmisen läsnäolo ja siten saada mahdollisuus jakaa tunteita ja ajatuksia (Biocca 1997, Oh ym. 2018 mukaan). Sosiaalista läsnäoloa ei tulisi tarkastella etäjohtamisessa vain teknologiaan liittyvänä asiana. Oh ym. (2018) on systemaattisessa katsauksessaan kuvannut sosiaalisen läsnäolon käsitteen, edellytykset ja vaikutukset ja tuo esiin, että kahden ihmisen fyysiseen ja psykologiseen etäisyyteen vaikuttaa teknologian lisäksi monet kontekstuaaliset ja yksilölliset tekijät.

Esimerkiksi yksilölliset piirteet ja taipumukset vaikuttavat siihen, millainen käsitys yksilöllä on siitä, mitä on olla yhdessä toisen ihmisen kanssa. Yksilöllisiin tekijöihin kuuluu ensinnäkin se, miten altis ihminen on ylimalkaan ”uppoutumaan” virtuaaliseen ympäristöön ja toiseksi millaiset asenteet yksilöllä on sosiaalista vuorovaikutusta kohtaan.  Oh ym. (2018) mukaan on tutkimusnäyttöä siitä, että ihmiset, joilla on taipumus uppoutua sekä ihmiset, jotka arvostavat tai nauttivat sosiaalisesta vuorovaikutuksesta kokevat vahvempaa sosiaalista läsnäoloa. Tulee ottaa myös huomioon, että sosiaalisesta läsnäolosta ei aina seuraa pelkästään hyvää. Teknologian lisäksi ja siitä huolimatta monet sellaiset yksilölliset taipumukset, jotka liittyvät face to face -vuorovaikutukseen siirtyvät myös virtuaaliseen vuorovaikutukseen.  (Oh ym. 2018.)

Lopuksi

Käytännön johtaminen sosiaali- ja terveysalalla on muuttumassa niin sote-uudistuksen, tehokkuusvaatimusten kuin digitalisaation tuomien mahdollisuuksien myötä. Lähiesimiehet loittonevat etäjohtajiksi ja fyysinen läsnäolo saa rinnalleen virtuaalisen läsnäolon muotoja. Esimiehiltä ja työyhteisöiltä tämä edellyttää toimintakulttuurin muutosta, esimiehen fyysinen läsnäolo vähenee vääjäämättä ja korvautuu virtuaalisen läsnäolon eri muodoilla.

Esimiehen virtuaalinen läsnäolo on vierasta useimmille työyhteisössä ja vaatii opettelua sekä erilaisten virtuaalisten välineiden ja kanavien kokeilua. Sosiaali- ja terveyspalveluissa etäjohtamisen kehittäminen edellyttää osassa työyhteisöjä investointeja ajantasaiseen teknologiaan, toisissa työyhteisöissä taas olemassa olevan teknologian täysimääräistä hyödyntämistä.

Luovuutta, uskallusta ja halua kokeilla erilaisia toimintatapoja ja teknologian mukanaan tuomia virtuaalisia mahdollisuuksia tarvitaan kaikilta. Kokeilujen ja uskalluksen myötä läsnäolon eri muodot mahdollistuvat myös virtuaalisesti ja tulevaisuudessa sosiaalisen läsnäolon kokemuksen ymmärtäminen laajenee, kun sen kontekstiin ja yksilöllisiin näkökohtiin liittyvät tekijät otetaan huomioon teknologian kehittymisen myötä.

”Etäjohtaminen ei ole vain teknologian haltuunottoa, se on etäisyyden vähentämistä – kommunikaation, emotionaalisen, psykologisen ja sosiaalisen etäisyyden vähentämistä johtajan ja työntekijöiden välillä” (Clemons & Kroth 2011, 69-70).

Lähteet

Clemons, D. & Kroth, M. 2011. Managing the Mobile Workforce. Leading, Building, and Sustaining Virtual Teams. New York: McGraw-Hill books.

Cowan, L. 2014. e-Leadership: Leading in a Virtual Environment- Guiding Principles For Nurse Leaders. Nursing Economics. Vol. 32(6), 312-322. [Viitattu 31.12.2018]. Saatavissa: http://search.ebscohost.com.aineistot.lamk.fi/login.aspx?direct=true&db=c8h&AN=103925601&site=ehost-live

Kerfoot, K. M. 2010. Listening to See: The Key to Virtual Leadership. Nursing Economics. Vol. 28(2), 114-118. [Viitattu 31.12.2018]. Saatavissa: http://search.ebscohost.com.aineistot.lamk.fi/login.aspx?direct=true&db=c8h&AN=105174963&site=ehost-live

Kligler, B. 2017. Leading a Virtual Team. The Journal of Science and Healing. Vol. 13(4), 277-278.  [Viitattu 31.12.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.explore.2017.04.016

Oh, C. S., Bailenson, J. N. & Welch, G. F. 2018. A Systematic Review of Social Presence: Definition, Antecedents, and Implications. Frontiers in Robotic and AI. Vol. 5, 114. [Viitattu 31.12.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.3389/frobt.2018.00114

Sydänmaalakka, P. 2012. Älykäs johtaminen 7.0. Miten kasvaa viisaaksi johtajaksi? Helsinki: Talentum.

Kirjoittajat

Katja Angervo ja Sonja Romppainen opiskelevat Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaalialan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suuntautumisenaan sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen.

Kristiina Laitinen ja Enni Ruuth opiskelevat Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaalialan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suuntautumisenaan sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen.

Marja Leena Kukkurainen on toiminut Lahden ammattikorkeakoulussa opettajana Innovatiivisuuden ja osaamisen johtamisen opintojaksolla 2018. Artikkeli on osa opintojaksoa.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/coffee-communication-computer-connection-461073/ (CC0)

Julkaistu 8.1.2019

Viittausohje

Angervo, K., Laitinen, K., Romppainen, S., Ruuth, E. & Kukkurainen, M L. 2019. Etäjohtaminen ja läsnäolon kokemus. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/01/08/etajohtaminen-ja-lasnaolon-kokemus/

Tulevaisuuden teknologiat ruiskuvalutuotannossa

Ruiskuvalu on edelleen tehokkain massatuotantomenetelmä muovikappaleille. Verrattuna muihin lisääviin valmistusmenetelmiin, se on toistaiseksi ainoa taloudellinen menetelmä suurille sarjoille ja kun halutaan lujia ja laadukkaita kappaleita. Ruiskuvalua on käytetty jo vuosikymmeniä ja vaikka nopeasti kehittyvät 3D-tulostusmenetelmät muodostavat potentiaalisen uhan, kehittyy samalla myös ruiskuvalu niin menetelmän, laitteiden kuin älykkyydenkin puolesta.

Kirjoittajat: Tommi Huotilainen ja Reijo Heikkinen

Ruiskuvalumenetelmän periaatteet

Ruiskuvalu on yksi yleisimmistä muovien valmistustekniikoista. Granulaattimaisessa muodossa oleva muovimateriaali johdetaan raaka-aineimurilla ruiskutusyksikön luokse, jossa ruuvi annostelee sopivan annoskoon kappaleelle. Kappale saa muotonsa muottipuoliskossa olevalla työkalulla, jota myös kutsutaan ruiskuvalumuotiksi. Sula materiaali ruiskutusyksikössä ruiskutetaan työkaluun kovalla paineella, jonka jälkeen seuraa jälkipaine. Jälkipaine kompensoi muovimateriaalin kutistumista työkalun sisällä. Jälkipaineen loppuessa seuraa jäähdytys, joka on prosessissa pisin aikaa vievä vaihe. Työkalun auetessa ulostyöntö työntää kappaleen ulos ja sykli toistaa itseään yleensä kymmeniä tuhansia kertoja peräkkäin.

Kyseessä on monimuotoinen prosessi, jossa jokainen parametrin säätö vaikuttaa ruiskuvalettavan kappaleen kestävyyteen ja laatuun. Tuotteita koeajattaessa täytyy miettiä ongelmanratkaisua laajemmin, kuin pelkästään ruiskuvalukoneesta parametreja asettamalla ja muuttamalla. Ruiskuvalusolu koostuu monesta eri oheislaitteesta, jotka voivat tuoda oman haasteensa saamaan solu toimimaan mahdollisimman tuotantotehokkaasti. Osaltaan tehokkuus perustuu mahdollisuuteen käyttää erilaisia materiaaleja yhdessä. Kestomuoveja on mahdollista uusiokäyttää neitseellisen materiaalin seassa maksimissaan 30% ilman, että neitseellinen materiaali menettää ominaisuuksiaan. Tässä täytyy ottaa kumminkin vaatimukset huomioon ja aina ei ole mahdollista uudelleen kierrättää materiaalia niin tehokkaasti.

Äly ruiskuvalukoneissa

Nykyajan teknologioilla on mahdollista lisätä tekoälyä ruiskuvaluprossessin laadunhallintaan. Tekoäly havaitsee prosessin muuttuessa tulevan laadullisen puutteen ja yrittää korjata prosessia muuttamalla kappaleen laadullisesti takaisin haluttuun tasoon. Tällä tavalla saadaan laadullinen taso korkeammalle ja mahdollisesti jaksoaika lyhennettyä, joka takaa enemmän kappaleita pienemmässä ajassa. (Engel 2018.) Ohjelmien tuoma tilastollinen laskenta tuo esiin sellaista tietoa prosessista, jota ei välttämättä kokeneinkaan työntekijä pysty näkemään (Huotilainen 2018).

Sovellukset yleensä seuraavat graafia, joka esittää jonkinnäköisessä suhteessa materiaalin käyttäytymisen prosessin aikana. Graafissa olevan käyrien muuttuessa sovellus suorittaa ajo parametreille muutoksia, jotta laadunhallinta saadaan takaisin vaaditulle tasolle.

Jos ruiskuvalukone on vanhempaa mallia, niin mahdollista on myös ostaa eri tahoilta sovellukset, joilla saadaan tekoäly lisättyä ruiskuvalukoneeseen. Tietyt sovellukset vaativat muottiin asennettavat anturit, joista saadaan paljon tarkempaa tietoa laadunhallintaan. Käytettävät anturit ovat yleensä pietsoelektrisiä tai -resistiivisiä antureita. (Kistler 2018.)

Älykkäät ruiskuvalukoneet

Industry 4.0 rantautuu tehtaisiin digitalisaation myötä. Kyseinen teknologian tarkoituksena on tietokoneiden kommunikointi toistensa kanssa. Tällä tavalla tuotantolaitteet saadaan tekemään mahdollisiin ongelmakohtiin ratkaisumalleja ilman ihmisen läsnäoloa. Tietokoneiden tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon dataa, jotta äly tietokoneissa tulee ”älykkäämmäksi”. Älyn kasvaessa tästä tulee tukipilari tuotannolle, jotta tuotanto toimisi tehokkaammin, tuottavammin ja vähemmällä hukalla. Loppupelissä tietokoneet luovat ja jakavat keskenään dataa, joka on Industry 4.0 tarkoituksena. (Marr 2018.)

Tyypillisen ruiskuvalutehdas on painottunut valmistamaan kappaleita riittävällä laadulla ja samalla minimoimaan kustannukset. Henkilökunta kerää tietoa nykyisestä prosessin tiedoista ja etsivät ongelmista, jotta prosessi on mahdollista optimoida ja tuotannonkapasiteetti saada tehokkaaksi taaten turvattu tuotto. (Schumacher 2017.)

Ruiskuvalutehtaat, jotka painottavat teknologiansa Industry 4.0: n seuraavat myös edellisessä kappaleessa mainittuja periaatteita. Tulevaisuuden ruiskuvalutuotannon tarkoituksena on, että älykkäiden laitteiden myötä oheislaitteiden yhdistäminen on helppoa, analysoivaa ja prosessin parametrien muuntaminen helppoa. Huollon mahdollistaminen etänä ja datan käsittely olisi hyvin järjesteltyä. (Schumacher 2017.) On olemassa jo tehtaita, jossa työkalun vaihto tapahtuu automaattisesti. Kun tehdas saa tilauksen jostakin heidän tuotteestaan, tietokone tekee päätöksen siitä, mikä kone ja milloin alkaa tehdä tilauksen tuotteita. Kaikki tämä tapahtuu automaattisesti, mukaan lukien muotin vaihto ja tuotannon käynnistäminen.

Tässä ovat jo monet ruiskuvalukoneiden valmistajat ottaneet harppauksen eteenpäin ja mahdollistaneet osan tulevaisuuden ruiskuvalutehtaan katselmuksesta. Mahdollistava teknologia on ollut olemassa jo pitkään. Kysymys on ollut enemmänkin investointeihin ja asenteisiin liittyvä.

Lähteet

Engel. 2018. Inject 4.0. [Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.engelglobal.com/en/at/inject-4-0/ueber-inject-4-0.html

Huotilainen, T. 2018. Ruiskuvalun koeajot laadunhallintaohjelmistoa hyödyntäen. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti.

Kistler AB. 2018. Pressure sensors. [Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.kistler.com/en/products/components/pressure-sensors/

Marr, B. 2018. What is Industry 4.0? Here’s A Super Easy Explanation For Anyone. Forbes.[Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.forbes.com/sites/bernardmarr/2018/09/02/what-is-industry-4-0-heres-a-super-easy-explanation-for-anyone/#2593ed099788

Schumacher, C.2017. Putting Industry 4.0 to Work in a Molding Plant. [Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.ptonline.com/articles/putting-industry-40-to-work-in-a-molding-plant-

Kirjoittajat

Tommi Huotilainen toimii projekti-insinöörinä Muovipoli Oy:ssä ja valmistuu muovitekniikan insinööriksi LAMKista.

Reijo Heikkinen toimii LAMKissa muovitekniikan vastuuopettajana.

Artikkelikuva: Christoph Roser. Illustration of Industry 4.0, showing the four ”industrial revolutions”. Saatavissa: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Industry_4.0_NoText.png (CC-BY-SA 4.0)

Julkaistu 20.12.2018

Viittausohje

Huotilainen, T. & Heikkinen, R. 2018. Tulevaisuuden teknologiat ruiskuvalutuotannossa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/20/tulevaisuuden-teknologiat-ruiskuvalutuotannossa/

Kohti kolmannen kierroksen auditointia

Elokuussa 2018 LAMKille tuli huojentava tieto uusinta-auditoinnin läpimenosta. LAMK sai laatuleiman ja erittäin positiivisesta, kehittävästä näkökulmasta kirjoitetun auditointiraportin. Uusinta-auditointi oli LAMKille kolmas laatujärjestelmän auditointi 12 vuoden sisällä. Artikkelissa kerrotaan lyhyesti laatujärjestelmän auditointimallin taustoista ja LAMKin auditoinneista.

Kirjoittaja: Marjo-Riitta Järvinen

Vuosi 2018 on ollut LAMKille monessa suhteessa mielenkiintoinen ja haastava. Kaiken muun muutoksen keskellä valmistauduttiin laatujärjestelmän uusinta-auditointiin. Uusinta-auditointiin liittyvä vierailu järjestettiin huhtikuussa 2018, jolloin edellisestä auditoinnista oli ehtinyt kulua reilut kaksi vuotta. LAMKin laatujärjestelmä on nyt auditoitu Karvin (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, ent. KKA) mallin mukaisesti jo kolme kertaa – tosin kolmas auditointikierros on meillä vasta edessä.

Taustaa laatujärjestelmien auditoinneille

Korkeakoulujen laatujärjestelmien auditoinnit käynnistyivät Suomessa vuonna 2005. Ennen kattavaa laatujärjestelmäauditointien esiinnousua ammattikorkeakoulujen laatua arvioitiin mm. vakinaistamisprosessin yhteydessä (toimilupahakemusten arvioinnit) sekä jatkotutkintoja (YAMK) käynnistettäessä (kokeilulupahakemusten arviointi). Näiden lisäksi silloinen Korkeakoulujen arviointineuvosto (nyk. Karvi) toteutti koulutusala- ja teemakohtaisia arviointeja, kokonaisarviointeja sekä laatutyön arviointeja. (OPM 2004, 13-14.)

1990-luvun lopulla laadunvarmistuskeskustelu käynnistyi myös EU-tasolla, kun eurooppalaiset opetusministerit laativat ns. Bolognan julistuksen. Julistuksen keskeisenä tavoitteena oli yhteisen eurooppalaisen korkeakoulutusalueen (EHEA) synnyttäminen vuoteen 2010 mennessä. Taustalla oli tarve eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukyvyn ja vetovoiman lisäämiseen, jossa korkea laatu nostettiin vahvasti esille. (OPM 2004, 28.)

Laadunhallinnan ulottuvuutta vietiin eteenpäin opetusministerien toisessa seurantakokouksessa Berliinissä vuonna 2003. Kyseisessä kokouksessa sovittiin, että vuonna 2005 kansallisiin laadunvarmistusjärjestelmiin pitäisi sisältyä tiettyjä yhteisiä elementtejä: mm. vastuunjako, opiskelijoiden osallistuminen arviointiin sekä akkreditointi-, sertifiointi-  tai muu vastaava järjestelmä. (OPM 2004, 28-29.) Suomi valitsi em. vaihtoehdoista ”muun vastaavan järjestelmän” ja kehitti laatujärjestelmän auditointimallin (KKA 2005, KKA 2007), joka rakentui jo alusta lähtien eurooppalaisille arviointiyhteistyön periaatteille (ESG 2015).

LAMK rohkeasti mukaan ensimmäiselle kierrokselle

LAMK lähti rohkeasti ensimmäisten joukossa mukaan laatujärjestelmän auditointiin. Ensimmäinen auditointimalli antoi melko vapaat kädet auditointimateriaalin tuottamiseen ja auditoijat saivatkin valtaisan ja sisällöltään vaihtelevan määrän materiaalia tutkittavaksi. Auditointituloksen mukaan LAMK täytti laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuudelle ja perustehtävien laadunvarmistukselle asetetut kriteerit (Karppanen et al. 2007, 56).

Alkuperäisen aikataulun mukaisesti LAMKin toisen kierroksen auditoinnin olisi pitänyt olla vuonna 2012. Auditointiaikataulu kuitenkin venyi, koska 2010-luvun taitteessa oli suunnitteilla FUAS-ammattikorkeakoulujen (HAMK, LAMK ja Laurea) yhteinen laatujärjestelmän auditointi (Ignatius et al.2014). Yhteisestä auditointisuunnitelmasta luovuttiin, mutta auditoinnin ajankohta siirtyi myös LAMKin osalta vuoteen 2016.

Toisen kierroksen auditoinnit

Toisen kierroksen auditointimallia muutettiin kerätyn palautteen pohjalta. Keskeisimpänä muutoksena oli auditoinnin tiiviimpi kytkeminen korkeakoulun strategisiin tavoitteisiin sekä keskittyminen tutkintotavoitteisen koulutuksen laadunhallintaan. Ensimmäisen kierroksen pirstaleiset yksittäiset näytöt korvattiin nyt kolmella koulutusohjelmanäytöllä. Uutta oli myös valinnaisen kohteen mukaan ottaminen auditointiin. (KKA 2010, 7-10.)

LAMK lähti jälleen rohkeasti liikkeelle valitessaan kansainvälisen auditoinnin, joka aiheutti jonkinasteisia haasteisia niin dokumentoinnin kuin haastattelujen suhteen. Kovasta yrityksestä huolimatta LAMK ei läpäissyt laatujärjestelmän toista auditointia vuonna 2016 vaan korkeakoulujen arviointijaosto edellytti päätöksessään LAMKilta uusinta-auditointia (Tornikoski et al. 2016, 70.) Saman kohtalon kokivat toisella kierroksella myös Turun yliopisto, Hanken ja Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Auditointiraportin kehittämissuositukset kohdistuivat LAMKin laatujärjestelmään liittyvien roolien ja vastuiden selkiyttämiseen, laatujärjestelmän tuottaman tiedon hyödyntämiseen sekä yhteisten menettelytapojen ulottamiseen yksiköiden välille ja organisaation eri tasoille.  Uusinta-auditoinnin kohteeksi määriteltiin laatujärjestelmän kytkeytyminen strategiseen johtamiseen ja erityisesti sen toimivuus organisaation eri tasoilla. (Tornikoski et al. 2016, 68-70.)

Pahimman pettymyksen hälvennyttä LAMKissa ryhdyttiin valmistautumaan toisen kierroksen uusinta-auditointiin. Keskeiset auditointivalmistelujen isot teemat, joita työstettiin puolentoista vuodenajan, olivat

  1. Strategian terävöittäminen, vuosisuunnitteluprosessin selkiyttäminen ja keventäminen
  2. Johtamisjärjestelmän keventäminen, vastuiden ja työnkuvien selkiyttäminen
  3. Toiminnan yhtenäisyyden varmistaminen
  4. Laatukulttuuri: luottamuksen, innostuneisuuden ja sitoutumisen vahvistaminen

Uusinta-auditointi oli varsinaisen auditoinnin tapaan kansainvälinen. Elokuussa 2018 saadussa päätöksessä todetaan LAMKin kehittyneen huomattavasti varsinaisen auditoinnin jälkeen ja LAMKille myönnettiin laatuleima. Erityistä tunnustusta annettiin laatujärjestelmän tuottaman tiedon hyödynnettävyyden ja hyödyntämisen parantumisesta läpi organisaation, opiskelijoiden viestintä- ja palautekanavien selkeydestä sekä yhteisten ohjeiden ja vastuiden selkiyttämisestä, mikä on varmistanut toiminnan yhtenäisyyttä yksiköiden välillä. (Campbell et al. 2018, 5-6.)

Auditointiryhmä tunnisti toimintaympäristön muutokset, jotka haastoivat ja samalla testasivat laatujärjestelmän toimivuutta.

”That LAMK has achieved this during a period of turbulence with a change in ownership and governance and three changes in leadership, as well as planning for a move to a new campus, is testimony to the quality culture within the institution and to the tenacity and competence of those who have managed the implementation of the Development Plan for Quality, which in large part has addressed the shortcomings identified and recommendations made in the previous audit.” (Campbell et al. 2018, 27).


Mitä tulossa?

Kolmas laatujärjestelmän auditointikierros on käynnistynyt. Karvi julkaisi vuonna 2017 Korkeakoulujen auditointikäsikirjan vuosille 2018 – 2024. Aiempien vuosien perusperiaatteet ovat edelleen tunnistettavissa, mutta uudessa mallissa painottuu toiminnan vaikuttavuus osana koulutustehtävää. Arviointialueet ovat 1) osaamista luova korkeakoulu, 2) vaikuttava ja uudistava korkeakoulu, 3) kehittyvä ja hyvinvoiva korkeakoulu sekä 4) oppiva korkeakoulu. Kolmannen kierroksen auditointiprosessia on uudistettu ottamalla käyttöön digitaalinen alusta sekä vertaisarviointi. (KARVI 2017.) Nähtäväksi jää, ottaako joku korkeakouluista tällä kolmannella kierroksella auditoinnin joltain muulta taholta kuin Karvilta.

Tällä hetkellä LAMKin laatutyössä keskitytään laatujärjestelmän keventämiseen ja päivittämiseen auditoinnin ja organisaatiomuutosten jälkeen. Aiempaa vahvempi laatujärjestelmäyhteistyö Saimaan ammattikorkeakoulun kanssa käynnistetään ensi vuoden puolella. Kolmannen kierroksen auditointi olisi LAMKilla edessä virallisen aikataulun mukaan vuonna 2024, Saimaalla vuotta aikaisemmin.

Tuloksellisuuteen perustava rahoitusmalli (nykyinen ja tuleva) haastaa koko ajan toimintaa myös laatujärjestelmän näkökulmasta. Miten ylläpidetään korkea laatutaso kovassa tulospaineessa? Peruslähtökohtana kuitenkin on, että laadukas ammattikorkeakoulu pärjää kilpailussa paremmin ja tekee parempaa tulosta kuin vähemmän laadukas. Laatu todentuu lopulta viime kädessä koulutusmarkkinoilla (opiskelijat valinnoillaan) ja työmarkkinoilla (yritykset ja muut työnantajat rekrytoinneillaan).

Lähteet

Campbell, C., Ahmaniemi, R., Andersson, Ö., Kern, S., Apajalahti, T. & Vuori, H. 2018. Re-Audit of Lahti University of Applied Sciences 2018. Finnish Education Evaluation Centre. Publications 2018:19.

ESG. 2015.Standards and Guidelines for Quality Assurance in the European Higher Education Area. [Viitattu 18.12.2018]. Saatavissa: https://enqa.eu/index.php/home/esg/

Ignatius, J., Järvinen, M-R., Friman, M.& Heikkilä, S. 2014. FUAS-liittouman laadunhallinnan kehittyminen step by step. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja 7/2014.

Karppanen, E., Tornikoski, E., Töytäri R., Urponen H., Uusitalo. T. & Holm. K. 2007. Lahden ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvostonjulkaisuja 2007:1.

KARVI. 2017. Korkeakoulujen auditointikäsikirja 2018-2024. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, julkaisut 2017:18.

KKA. 2005. Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2005 – 2007. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2005:4.

KKA. 2007. Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2008 – 2011. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2007:7.

KKA. 2010. Korkeakoulujen laatujärjestelmien auditointikäsikirja vuosiksi 2011 – 2107. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2010:16.

OPM. 2004. Korkeakoulutuksen laadunvarmistus. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:6.

Tornikoski, E., Ahmaniemi, R., Fjellström, M., Galevski, M., Tuuliainen, M., Johanna Kolhinen & Kajaste, M. 2016. Audit of Lahti University of Applied Sciences 2016. Finnish Education Evaluation Centre. Publications 2016:19.

Kirjoittaja

Marjo-Riitta Järvinen, suunnittelupäällikkö, KT, LAMK

Julkaistu 19.12.2018

Viittausohje

Järvinen, M-R. 2018. Kohti kolmannen kierroksen audiointia. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/19/kohti-kolmannen-kierroksen-auditointia/

Ovien pintakäsittely ja päästöt

Pintakäsittely on luultavasti yksi eniten kotitalouksissa ja toimistoissa päästöjä aiheuttava tekijä erityisesti uusissa kalusteissa ja rakennustuotteissa. Valitsemalla sopivat materiaalit pintakäsittelyyn voidaan näitä päästöjä vähentää oleellisesti. Myös pintakäsittelyä tehdessä on materiaaleilla suuri merkitys työhygieniaan. Hyvin vaikeasti hoidettava työhygienia aiheuttaa kustannuksia ja työntekijöiden epäviihtyisyyttä työssä. Tämä saattaa olla yksi suurin tekijä kilpailukyvyn muodostumisessa ja työviihtyvyydessä.

Kirjoittajat: Topias Takamäki ja Reijo Heikkinen

Pintakäsittelyn vaatimukset 

Syitä ovien pintakäsittelyyn on monia. Tärkein syy on visuaalisuus: koska ovet ovat nykyään eräänlaisia sisustuselementtejä, tulee niiden olla silmälle miellyttävän näköisiä. Muita syitä ovat käytön kannalta vaadittavien ominaisuuksien parantaminen kuten puhdistettavuus ja kestävyys. Tuotteiden ympäristöystävällisyyden merkitys kuluttajille on kasvamassa, mutta silti pintakäsiteltyjä tuotteita halutaan, koska harva on valmis ottamaan maalamattomia ovia kotiinsa.

Lait, asetukset ja päästöjen merkityksen kasvaminen kuluttajille luovat paineita yrityksille vähentää tuotannosta syntyviä päästöjä. Erityisesti liuotinohenteisilla maaleilla kuten katalyyttimaaleilla maalattaessa haasteena ovat VOC-päästöt eli liuotinpäästöt, joilla on haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Pintakäsittelymenetelmän valintaan vaikuttavia tekijöitä on useita. Valintaa tehdessä yleensä tasapainotellaan kustannuksen, laadun ja ympäristöasioiden välillä.

Yleensä pyritäänkin löytämään kustannustehokas vaihtoehto, joka täyttää ympäristövaatimukset ja on laadultaan riittävä. Suurin painoarvo on tavallisesti kustannuksilla, koska valmistettavien tuotteiden tulee olla hinnaltaan kilpailukykyisiä yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta. Ratkaisuja päästöjen vähentämiseen löytyy varmasti monia, mutta usein kustannukset voivat olla syy toteuttamatta jättämiseen. Pyrkimyksenä kaikilla yrityksillä on todennäköisesti sama, eli vähentää päästöjä tinkimättä laadusta ja kustannuksista.

Vääksyn ovitehtaan pintakäsittelyn kehittäminen ja liuotinpäästöjen vähentäminen

Takamäen (2018) opinnäytetyössä tutkittiin mahdollisuuksia vastata yrityksen asiakaspalautteista esiin nousseisiin tuotekehityskohteisiin sekä mahdollisuuksia vähentää tehtaan VOC-päästöjä. Vääksyn tehtaalla ovien pintamaalauksessa ja osittain pohjamaalauksessa käytetään katalyyttimaaleja. VOC-päästöjen vähentämiseksi opinnäytetyössä tutkittiin, voidaanko vesiohenteisten pohjamaalien käytön määrää lisätä tehtaalla tai voidaanko vähäpäästöisempi katalyyttipohjamaali ottaa tuotantokäyttöön. Syy tehtaan päästöjen vähentämistarpeeseen oli ympäristöviranomaiselle esitetyn päästöjen vähentämissuunnitelman tavoitteisiin pääseminen.

VOC-yhdisteiksi kutsutaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, joita ovat esimerkiksi aromaattisethiilivedyt, aldehydit, halogenoidut yhdisteet, esterit ja alkoholit (Hengitysliitto 2018). Liuotepäästöjä kutsutaan yleisesti VOC-päästöiksi. Tutkimusten mukaan VOC-päästöt myötävaikuttavat otsonin muodostumiseen ja ovat suurina pitoisuuksina haitallisia ihmisille, eläimille ja ympäristölle. (Tikkurila2018b.) Katalyyttimaalien käyttöä rajoitetaan viranomaisten taholta ja sitä pyritään vähentämään erilaisilla laeilla ja asetuksilla. Liuotinohenteisissa maaleissa käytetään liuotteita ohentamaan maalia levitettävään muotoon. Orgaaniset liuotteet ovatkin suurin maaleista syntyvien ympäristöhaittojen aiheuttaja. (Tikkurila2018b.) Euroopan alueella maalien käyttöä rajoittava ja ohjaavat VOC-direktiivit, joiden lisäksi Suomessa käyttöä rajoittavat valtioneuvoston asettama teollisuus- ja tuote-VOC-asetus (Tikkurila 2018a, 36).

Myös kuluttajien lisääntynyt halu suojella ympäristöä luo kysyntää ympäristöystävällisemälle tuotannolle. Ympäristöasioiden huomioon ottamisen ohella voidaan parantaa tuotannon laadukkuutta. Lainsäädännöistä sekä yritysten oma- aloitteisuudesta johtuen ympäristönsuojelu on laajenemassa vähitellen tuotannosta tuotteiden koko elinkaariin. (Hakala & Lyytimäki 2008.)

Laatu

Laatu muodostuu monista asioista eikä sillä pelkästään tarkoiteta tuotteen virheettömyyttä. Laadulla tarkoitetaan yleensä asiakkaiden tarpeiden täyttämistä yrityksen kannalta mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. Jos laatu määritellään edellä olevalla tavalla, on laatua vaikea määrittää pelkästään lopputuloksen perusteella, joten laatua on ohjattava ja valvottava koko maalausprosessin ajan. (Kuusela ym. 2007, 129 – 131.)

Kuva 1. Oven maalipinnasta lähteviinpäästöihin voidaan vaikuttaa voimakkaasti maalissa käytetyllä ohenteella (Kuva: Topias Takamäki)

Tuotteiden ja pintakäsittelyn laadulla on merkitystä päästöjen vähentämisessä. Laadukas työvähentää reklamaatiota, jotka kuormittavat tuotantoprosessia ja tuovat lisäpäästöjä. Laadukkaammista tuotteista syntyisi vähemmän yrityksen sisäisiä reklamaatioita sekä asiakasreklamaatioita, jolloin vältyttäisiin turhilta maalauksilta. Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen vaan huomioitavia asioita on paljon, jotka voivat vaikuttaa laadunparantamisen/valvonnan kannattavuuteen.

Johtopäätökset                

Opinnäytetyössä tutkitut vaihtoehdot eivät  tuoneet ratkaisua päästöjen vähentämiseen, joten yrityksen on jatkettava vesipohjamaalitestejä tai vähäpäästöisemmän katalyyttipohjamaalin etsintää. Pohjamaalausvaiheessa syntyvien päästöjen merkitys päästöjen kokonaiskuvassa on kuitenkin pieni, joten muitakin tapoja vähentää päästöjä tulee löytää vähennyssuunnitelmantavoitteisiin pääsemiseksi. Opinnäytetyössä tehdyt testit puolsivatkin päätöstä siirtyä vaihtoehtoiseen vähäpäästöisempään UV-pintakäsittelymenetelmään. Mahdollinen siirtyminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, joten päästöjä tulisi pyrkiä vähentämään myös muilla menetelmillä.

Vääksyn tehtaalla yksi mahdollisuus vähentää tehtaan VOC-päästöjä voisi olla laadunvalvonnan lisääminen ennen pintakäsittelyä ja pintakäsittelyn aikana, mikä vähentäisi tehtaan sisäisiä reklamaatioita. Tällä hetkellä varsinainen ovien laaduntarkastus tapahtuu pakkausvaiheessa ja tuotantoon palautuneet ovet joudutaan usein maalaamaan uudestaan, jolloin syntyy täysin turhia VOC-päästöjä ja kustannuksia. Laadun valvonnan parantaminen voisi myös parantaa asiakkaille menevien ovien laadukkuutta ja näin pienentää asiakasreklamaatioiden määrää. Jos esimerkiksi asiakkaalle menee 10 ovea ja yhdessä on huomattava virhe,  käy asiakas luultavasti kaikki ovet tarkemmin läpi ja mahdollisesti löytää pienempiä virheitä, joista hän myös reklamoi, vaikka ovet olisivat standardien mukaisia. Laatuun kannattaa siis panostaa.

Lähteet

Hakala, H. & Lyytimäki, J. 2008. Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. Helsinki: Helsinki University Press.

Hengitysliitto. 2018. VOC-yhdisteet. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://www.hengitysliitto.fi/fi/sisailma/sisailma-asiat-sisailmaongelmat/kaasumaiset-epapuhtaudet/voc-yhdisteet

Kuusela, A., Larsen. S. (toim.), Pyykkönen, K., Susi, A.& Virtanen, J. 2007. Pinnalle – Maalaustyön perustaidot. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.

Takamäki T. 2018. Vääksyn ovitehtaan pintakäsittelyn kehittäminen ja liuotinpäästöjen vähentäminen: Case JELD-WEN Suomi Oy. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120520189

Tikkurila. 2018a. Liuotteet. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://www.tikkurila.fi/ammattilaiset/ratkaisut/ymparisto/maalien_raaka-aineet/liuotteet_ja_ohenteet

Tikkurila. 2018b. Mitä on VOC. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://www.tikkurila.fi/ammattilaiset/ratkaisut/ymparisto/mita_on_voc

Kirjoittajat

Topias Takamäki valmistuu LAMKista muovitekniikan insinööriksi 2018

Reijo Heikkinen toimii LAMKissa muovitekniikan vastuuopettajana

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/painting-black-paint-roller-8614/ (CC0)

Julkaistu 17.12.2018

Viittausohje

Takamäki, T. & Heikkinen, R. 2018.  Ovien pintakäsittely ja päästöt. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/17/ovien-pintakasittely-ja-paastot/