Aihearkisto: Muut

Hulevesien paikallinen käsittely biosuodattamalla

Hulevesiksi kutsutaan rakennetuilla alueilta, esimerkiksi kaduilta ja rakennusten katoilta pintavaluntana syntyviä sade- ja sulamisvesiä. Perinteinen hulevesien johtaminen viemäristössä vesilaitokselle käsiteltäväksi tai purettavaksi lähimpään vesistöön ei ole kestävä ratkaisu hulevesien hallitsemiselle. Hulevesien muodostumista tulisi ensisijaisesti estää ja tällä tavoin vähentää kuormitusta vesistöihin tai puhdistuslaitoksiin. Lisääntyneiden hulevesien haittavaikutuksien vähentämisessä erilaiset hulevesien hallintamenetelmät nousevat hyvin tärkeiksi tekijöiksi. Yhtenä hulevesien määrällisenä ja laadullisena hallintamenetelmänä voidaan pitää biosuodatusta.

Biosuodatus yleisesti

Hulevesien hallintamenetelmät ovat hulevesien kertymiseen vaikuttavia ja niiden johtamiseen sekä käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä, kuten läpäiseviä päällysteitä, rakennettuja puroja tai viherpainanteita (Kuntaliitto 2012, 11). Käsiteltäessä hulevesiä biosuodattamalla hulevedet johdatetaan maarakenteiden läpi. Haitta-aineita poistuu suodattimessa pääasiassa erilaisten biologisten, kemiallisten ja mekaanisten prosessien kautta (Sänkiaho & Sillanpää 2012, 19-24). Biosuodatuskentillä voidaan myös tasata valunnan määrää ja lisätä pohjaveden määrää, kun erilaisten maakerroksien läpi suodattunut vesi imeytyy kohti pohjavettä (Lehikoinen 2015, 7-33). Biosuodatusalueet voivat olla viherpainanteita, pintavalutuskaistoja tai maan alle rakennettuja suodatuskammioita ja ne ovat yleisesti tarkoitettu ns. paikalliseen hulevesien käsittelyyn kaupunkialueiden sisällä (Kuntaliitto 2012, 140-186). Kuviossa 1 on esitetty biosuodatusrakenteen toimintaperiaate.

KUVIO 1. Suodatusrakenteen toimintaperiaate (Rakennustietosäätiö 2017, 13)

Biosuodattimen rakenne ja materiaalit

Biosuodatusrakenteen tarkoitus on toimia veden laadullisena ja määrällisenä käsittelijänä. Rakenteen koko valuma-alueen suhteen voi vaihdella sen mukaan, miten paljon hulevesiä muodostuu ja kuinka suuri osa valumavesistä halutaan käsitellä. Useissa toteutetuissa rakenteissa ja tutkimuksissa rakenteen koko on ollut 2-5% valuma-alueen koosta. (Valtanen ym. 2010, 34-40.) Biosuodatusrakenteen tasapaino pidättymisen ja tyhjentymisen välillä on hyvin tärkeää. Rakenteen tulisi kuivua sade- ja sulantatapahtumien välissä, jotta seuraavan valuntatapahtuman aikana rakenne ei alkaisi tulvimaan. Noin vuorokauden mittaisella viipymällä, vaadittavat puhdistusprosessit ehtivät tapahtua ja samalla taataan mikrobitoiminnalle suotuisat hapelliset olot. (Lehikoinen 2015, 7-33.) Kuviossa 2 on esitetty biosuodatuksen rakennekerrokset ja yleiset materiaalit sekä kerrospaksuudet.

KUVIO 2. Yleiskuva suodatusrakenteesta, jossa suodatinkankaan tilalla on siirtymäkerros (Rakennustietosäätiö 2017, 16)

Hulevesien suodattuminen ja pidättyminen tapahtuvat pääasiassa kahdessa ylimmässä, eli orgaanisessa ja suodatinkerroksessa. Orgaanisessa kerroksessa oleva kasvillisuuskerros pidättää hulevedessä olevia ravinteita ja raskasmetalleja ja samalla muokkaa maaperää kuohkeammaksi parantaen maaperässä olevien mikrobien olosuhteita. (Lehikoinen 2015, 7-33.) Suodatinkerroksen materiaalin valinnassa yksi tärkeä tekijä on hydraulinen johtavuus. Hydraulisen johtavuuden tulisi olla vähintään 1,3 cm/h ja korkeintaan 10 cm/h, jolloin vaadittavat prosessit suodatuskerroksissa ehtivät tapahtua ja samalla taataan rakenteessa olevalle mikrobitoiminnalle tarpeelliset happiolosuhteet. (Muthanna 2007, 11-21.) Kasvillisuuden tulee kestää erilaisia olosuhteita, kuten kuivaa ja kosteaa, sekä vedenläpäisevyyden on oltava korkea, jotta pintakerros ei tukkeutuisi (Sänkiaho & Sillanpää 2012, 19-24). Suodatinkerroksen maa-ainekseksi soveltuu esimerkiksi hiekka, joka on raekooltaan 0-2 mm. Suodatinkerros voi olla myös sekoitemaata jonka tarkoituksena on olla sopivasti vettä läpäisevä ja bioaktiivinen epäpuhtauksien pidättämiseksi. Sekoitteeksi soveltuu esimerkiksi biohiili tai leca-sora. (Wendling ym. 2017, 7-17.)

Siirtymäkerrokseen ja salaojakerrokseen valittavilla materiaaleilla ei ole merkittäviä eritysvaatimuksia, vaan ne toimivat lähinnä suotautuneen veden varastokerroksina ennen niiden imeytymistä maaperään tai johdattamista salaojaputkilla pois suodatusrakenteesta. Siirtymäkerros saatetaan korvata suodatinkankaalla, mutta kiintoaineiden huuhtouman vuoksi on huomioitava suodatinkankaan mahdollinen tukkeutuminen. Biosuodatusrakenteen alimmaksi kerrokseksi voidaan lisätä typenpoistoa edesauttava rakenne (kyllästynyt kerros), jossa typenpoistoa tapahtuu denitrifikaation avulla. Kyllästyneen kerroksen materiaalina voidaan käyttää esimerkiksi sepeliä (Rakennustietosäätiö 2017, 16).

Vaikutus hulevesien laatuun

Biosuodatus soveltuu erittäin tehokkaasti kiintoainekuormituksen pienentämiseen. Biosuodatuksessa haitta-aineita poistuu hiukkasmuodossa sekä liuenneina. (Lehikoinen 2015, 7-33.) Kiintoaineet, kiintoaineeseen kiinnittynyt fosfori ja osa maaperässä olevista patogeeneistä tarttuu tehokkaasti suodatinmateriaalin pintaan sedimentoitumalla. Patogeenien altistuminen auringon valolle suodattimen pintakerroksessa edistää niiden poistoa. Suodattimen pintakerroksen kasvillisuudella voidaan parantaa fosforin pidättymistä, mutta väärin valitusta suodatinmateriaalista sekä kuolleesta kasvillisuudesta voi liueta suuriakin määriä fosforia käsiteltävään veteen. Biosuodatusrakenteessa typenpoisto tapahtuu pääasiassa suodattimien kuivuessa sadetapahtumien välissä, jolloin suodattimessa on suotuisat hapelliset olosuhteet typen nitrifikaatiolle, jota seuraava vaihe denitrifikaatio pelkistää nitraatit typpikaasuksi. (Kasvio ym. 2016, 17-21; Sänkiaho & Sillanpää 2012, 19-24.) Biosuodatus on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi myös raskasmetallien puhdistukseen. Raskasmetallit alumiini, kromi, kupari, lyijy ja sinkki kiinnittyvät partikkeleihin, joiden raekoko on alle 10 μm. (Muthanna 2007, 11-21.) Taulukossa 1 on esitetty hulevesissä tyypillisesti tavattavien haitta-aineiden pitoisuuksia ja biosuodatuksen kuormitusreduktio.

TAULUKKO 1. Hulevesissä tyypillisesti tavattavien haitta-aineiden pitoisuuksia ja biosuodatuksen kuormitusreduktio (Kasvio ym. 2016, 21)

Aine                   Tyypillinen pitoisuus hulevesissä, mg/l Kuormitusvähenemä biosuodatuksessa, %
Kiintoaine 15-350 90-99
Biologinen hapenkulutus 1,5-22.0 80-90
Kokonaiskupari 0,01-0,28 60-90
Kokonaissinkki 0,03-0,35 85-95
Öljyt ja rasvat 0,4-20,0 95-99
Partikkelimainen fosfori 0,1-2,2 95-99
Liukoinen fosfori 0,05 10-30
Liukoinen typpi 0,1-3,7 -40-40
Partikkelimainen typpi* 0,5-3,5 25-50

*käsittää partikkelimaisen orgaanisen typen

Yhteenveto

Kaupunkiympäristön vesien hallinta on tärkeä osa ympäristöalan koulutusta LAMKissa. Yksi syy aiheen merkittävyyteen on pelko ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien ääri-ilmiöiden vaikutuksista tulvimis- ja kuivatusongelmiin erityisesti rakenteeltaan tiivistyneessä kaupunkiympäristössä. Viime vuosina hulevesien hallintaan liittyviä opinnäyte- ja harjoitustöitä on tehty useita eri toimeksiantajien tilauksesta, erilaisiin kohteisiin ja eri näkökulmasta. Yksi paljon tutkittu osa on hulevesien paikalliset/alueelliset käsittelymenetelmät ja –kentät. Tomi Kirjokivi on perehtynyt Insinööritoimisto Vahanen Environmentin toimeksiantamassa opinnäytetyössään erilaisista materiaaleista rakennettujen biosuodattimien toimintaa ja sen kautta mahdollisuutta vähentää vesistöihin ja vedenpuhdistuslaitoksiin kohdistuvaa kuormitusta. Yksi tulevaisuuden suodatusmateriaalivaihtoehto on Tomi Kirjokivenkin opinnäytetyössä tarkemmin tarkasteltu biohiili, jonka suhteellisen korkea ominaispinta-ala ja muut ominaisuudet edistävät hulevesien haitallisia ympäristövaikutuksia.  Tärkeänä näkökulmana työssä on ollut myös huolellisen suunnittelun, rakentamisen ja huollon sekä optimaalinen mitoituksen huomioiminen. Lisäksi oikeilla materiaalivalinnoilla voidaan lisätä suodatuskentän ominaispinta-alaa ja näin ollen hidastaa valuntaa sekä pienentää haitallisten yhdisteiden pääsyn ympäristöön. (Kirjokivi 2018.)

Lähteet

Kasvio, P., Ulvi, T., Koskiaho, J. & Jormola, J. 2016. Kosteikkojen ja biosuodatusalueiden toimivuus hulevesien käsittelyssä. HULE-hankkeen loppuraportti. [Verkkodokumentti]. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2016. [Viitattu 14.2.2018]. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/160201

Kirjokivi, T. 2018. Biohiilisuodatin hulevesien käsittelyssä : Case Espoo Otsolahti. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 9.5.2018]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805107593

Kuntaliitto. 2012. Hulevesiopas. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Suomen kuntaliitto. [Viitattu 15.2.2018]. Saatavissa: http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=2714

Lehikoinen, E. 2015. Kadun vastavalmistuneiden huleveden biosuodatusalueiden toimivuus Vantaalla. [Verkkodokumentti]. Diplomityö. Aalto-yliopisto, yhdyskunta- ja ympäristötekniikan koulutusohjelma. [Viitattu 7.2.2018]. Saatavissa: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/16663

Muthanna, T. 2007. Bioretention as a Sustainable Stormwater Management Option in Cold Climates. [Verkkodokumentti]. Doctoral thesis. Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet. [Viitattu 25.2.2018]. Saatavissa: https://brage.bibsys.no/xmlui/handle/11250/242064

Rakennustietosäätiö. 2017. RTS 17:27 Hulevesirakenteet. Opas. [Viitattu 5.2.2018]. Saatavissa: https://www.rakennustieto.fi/material/attachments/5fIPeDhrH/EapGeFOfj/Hulevesirakenteet_-Taitto_.pdf

Sänkiaho, L. & Sillanpää, N. (toim.) 2012. Stormwater-hankkeen loppuraportti. Taajamien hulevesihaasteiden ratkaisut ja liiketoimintamahdollisuudet. [Verkkodokumentti]. Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede+Teknologia 4/2012.  [Viitattu 5.2.2018]. Saatavissa: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/3639

Valtanen, M., Sillanpää, N., Hätinen, N. & Setälä, H. 2010. Hulevesien imeyttäminen ja suodattaminen: haitta-aineet ja menetelmät. [Verkkodokumentti]. Stormwater-hanke, kirjallisuusselvitys. [Viitattu 10.2.2018]. Saatavissa: https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/publications/hulevesien-imeyttam(122caad8-937e-401a-b56d-db80049caee9).html

Wendling, L., Loimula, K., Korkealaakso, J., Kuosa, H., Iitti, H. & Holt, E. 2017. StormFilter Material Testing Summary Report – Performance of stormwater filtration systems. [Verkkodokumentti]. VTT Stormfilter raportit. [Viitattu 20.2.2018]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/sites/stormfilter/Documents/VTT_R_05980_17.pdf

Kirjoittajat

Tomi Kirjokivi, opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa tekniikan alalla ja valmistuu Energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi (AMK) kesällä 2018.

Pia Haapea työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikan yliopettajana.

Artikkelikuva: Viherpainanne Meiramitiellä. Ilmastonkestävän kaupungin suunnitteluopas. [Viitattu 18.5.2018]. Saatavissa: http://ilmastotyokalut.fi/hulevesien-hallinta/hulevesien-hallintarakenteet/

Julkaistu 23.5.2018

Viittausohje

Kirjokivi, T. & Haapea, P.  2018. Hulevesien paikallinen käsittely biosuodattamalla. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/23/hulevesien-paikallinen-kasittely-biosuodattamalla

Cultural perspectives in accounting services: Does intercultural competence matter

Due to globalization, cross-border business operations are continuously growing. Accordingly, different service providers have to deal with customers from different countries and provide their services worldwide. This tendency also influences accounting companies. The article aims to discuss the importance of intercultural competence for accounting service providers.

Accounting companies

Companies that specialize in providing accounting services are called accounting companies (Baltic Assist 2016). In order to provide integrated service solutions to their customers, accounting companies also cover a wide number of other financial administration services such as payroll, auditing, and consultancy services (Taloushallintoliitto 2018). Naturally, the range of services provided by accounting firms depends on the size and resources of any particular firm (Baltic Assist 2016).

Accounting is an important activity for every enterprise because it provides financial information that is used for economic decisions making (Atrill & McLaney 2011, 2-3). Moreover, accounting liabilities are regulated by the law (Leppiniemi & Kykkänen 2013, 18-19). But in spite of all mentioned above, accounting is not a core business activity for all enterprises and can be outsourced to accounting companies (1C 2018).

Accounting outsourcing becomes essential in the case when an entrepreneur decides to bring business operations to a foreign country. Accounting companies with their wide number of services that could be adjusted to certain customers’ needs become valuable business partners. They are able to compensate customers’ lack of legislation and taxation knowledge and take all responsibility for accounting on themselves. (1C 2018.)

Importance of intercultural competence

Intercultural service is a term used in the case when service providers and customers have different cultural backgrounds (Kenesei & Stier 2017, 307-308). People within one culture have common features such as values, behaviors, languages, symbols, and taboos. Representatives of any culture are unconsciously influenced by their own culture on an everyday basis. (Nieminen 2014, 31-32.)

Culture defines the way people perceive and deliver services as it is shown in Figure 1. Service quality criteria are also affected by culture. What is considered to be a good quality service in one culture does not necessarily apply to another culture. (Nieminen 2014, 31-32.) In other words, services implemented in the same way result in different levels of customers’ satisfaction depending on the culture of the customers (Kenesei & Stier 2017, 307-308).

FIGURE 1. Influence of culture on service perception (Nieminen 2014, 32)

In order to foresee expectations of foreign customers and decrease misunderstanding during interaction with them, service providers should develop intercultural competence. Intercultural competence defines an extension to which a person is respectful, opened and non-judgemental towards representatives of other cultures. Intercultural competence is an important quality for intercultural services providers because knowledge of other cultures enables best customer experience and minimize customers’ dissatisfaction. Intercultural competence should become a part of corporate culture and encourage and educate employees to work open-mindedly with customers from different cultures. (Kenesei & Stier 2017, 310.)

Cultural aspects in an accounting company

Influence of culture on customer experience was studied in the Thesis research of Karina Hagman (2018): “Accounting services for Russian entrepreneurs in Finland”. The qualitative research was implemented in order to study how to deliver exceptional accounting services to present and potential customers of the case company – Rantalainen Accounting Services Ltd. The case company is the third largest accounting services provider in Finland that offers its services to both Finnish and foreign customers. One of the target foreign customer groups of Rantalainen is  Russians companies.

The research showed that Russian customers expect accounting service provider to be culturally competent. Such conclusion was made on the basis of customers’ expectations and requests for accounting services that were analyzed during the research. First of all, respondents were very concerned about service providers’ ability to implement accounting services in the Russian language. Most of the respondents have named the language factor as a highly important component that affects their satisfaction. (Hagman 2018.)

Also, Russian entrepreneurs expect accounting providers to completely understand the Russian culture and business environment. Russian customers know that the Finnish and the Russian way of doing business  differ from each other, and they expect accounting service providers to recognize and respect these differences. Moreover, Russian customers want accounting companies to help them to develop their own intercultural competence towards Finnish culture and business. Respondents showed their interest in additional services such as consultancy about Finnish business culture, taxation, and legislation, help in networking, communication, and acquisition of potential customers and partners, and business-related translation services. (Hagman 2018.)

In conclusion

Accounting outsourcing is beneficial to foreign entrepreneurs but it also brings challenges to accounting companies. Success of intercultural customer services depends on the ability to understand foreign cultures and their representatives. It requires also multilingualism and readiness to recognize cultural dimensions without bias or generalization.

To develop intercultural competence, an accounting company needs to make it a part of its corporate culture and customer service strategy. Interculturally oriented corporate culture provides employees with necessary customer service education and tools. Intercultural customer strategy, in its turn promotes a better understanding of customers and their expectations. In summary, culture does matter for accounting companies and intercultural competence has to be integrated in their operations.

References

1C. 2018. Buchgalterskie uslugi: vigoda i riski dlja bisnessa. [Cited 4 May 2018]. Available at: https://www.regberry.ru/malyy-biznes/buhgalterskie-uslug

Atrill, P. & McLaney, E. 2011. Accounting and finance for non-specialists. 7th edition. Gosport: Ashford Colour Press Ltd.

Baltic Assist. 2016. How outsourcing of bookkeeping and accounting service works. [Cited 4 May 2018]. Available at:  http://balticassist.com/how-outsourcing-of-bookkeeping-and-accounting-service-works/

Hagman, K. Accounting services for Russian customers in Finland: Case Company: Rantalainen Accounting Services ltd. [Online Document]. Bachelor’s thesis. Lahti University of Applied Sciences. [Cited 4 May 2018]. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804255494

Kenesei, Z. & Stier, Z. 2016. Managing communication and cultural barriers in intercultural service encounters. Strategies from both sides of the counter. Journal of Vacation Marketing. [Electronic journal]. Vol. 23(4), 307-321. [Cited 4 May 2018]. Available at: https://doi.org/10.1108/13527600410797710

Leppiniemi, J. & Kykkänen, T. 2013. Kirjanpito, tilinpäätös ja tilinpäätöksen tulkinta. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Nieminen, M. 2014. Monikultturinen asiakastyö. Helsinki: Tietosanoma.

Taloushallintoliitto. 2018. Tilitoimiston palvelut. [Cited 4 May 2018]. Available at: https://taloushallintoliitto.fi/tilitoimistoasiointi/tilitoimiston-palvelut

About the authors

Karina Hagman has studied International Business at Lahti University of Applied Sciences and worked in the case company, Rantalainen Accounting Services Ltd, during the thesis research implementation.

Sirpa Varajärvi works as a Senior Lecturer at the Faculty of Business and Hospitality Management, Lahti University of Applied Sciences.

Illustration: https://pixabay.com/en/wood-wooden-desktop-diversity-love-3152940/ (CC0)

Published 21.5.2018

Reference to this publication

Hagman, K. & Varajärvi, S. 2018. DuuniExpo as a learning environment of human resource management. LAMK Pro. [Electronic magazine]. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/05/21/cultural-perspectives-in-accounting-services-does-intercultural-competence-matter

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä

Tässä artikkelissa käsitellään vesihuoltolaitosten asennetta häiriötilanteisiin varautumisessa sekä valvontaviranomaiselle toimitettujen varautumissuunnitelmien laatimisprosessin kulkua. Vesihuoltolaitosten laatimat varautumissuunnitelmat tuli olla laadittuna ja toimitettuna valvontaviranomaisille 31.12.2016 mennessä. Kanta- ja Päijät-Hämeen alueella vesihuoltolain mukaisia vesihuoltolaitoksia on yhteensä 47. Näistä vesihuoltolaitoksista yhteensä 38 vesihuoltolaitosta oli toimittanut varautumissuunnitelmansa valvontaviranomaiselle vuoden 2017 loppuun mennessä.

Kirjoittajat: Heli Ranta-aho ja Pia Haapea

Vesihuoltolain uudistus

Vesihuoltolaitosten toimintaa ohjaavaan vesihuoltolakiin tehtiin muutoksia 1.9.2014 (Hallituksen esitys 2018/2013, 1). Vesihuoltolain 15 a § velvoittaa laitosta vastaamaan verkostoihinsa liitettyjen kiinteistöjen vesihuoltopalvelujen saatavuudesta häiriötilanteissa. Vesihuoltolain (119/2001) tavoitteiden mukaisesti vesihuoltolaitoksen on häiriötilanteisiin varautumisessa tehtävä yhteistyötä muiden samaan verkostoon liitettyjen laitosten, kunnan, kunnan valvontaviranomaisten, pelastusviranomaisten, sopimuskumppanien ja asukkaiden kanssa. Lisäksi vesihuoltolaki velvoittaa vesihuoltolaitoksia laatimaan, ylläpitämään ja toimittamaan valvontaviranomaisille suunnitelman häiriötilanteisiin varautumisessa, sekä ryhtymään sen perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. (Vesihuoltolaki 119/2001, 15a §.)

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin

Vesihuoltolaitosten varautumisen tavoitteena on säilyttää toimintakyky ja pyrkiä pitämään riskien vaikutukset pieninä. Varautumisen tulee sisältää riskien tunnistamisen, haittojen ennaltaehkäisyn ja vaikutusten minimoinnin sekä itse toiminnan häiriötilanteissa. (Vikman 2006, 14,42.) Vesihuoltolaitosten varautumissuunnitelma pitää päivittää säännöllisin väliajoin, erityisesti jokaisen häiriötilanteen ja yhteystietomuutoksen jälkeen. Varautumissuunnitelman laatimisessa tulee ottaa huomioon laitoksen ominaispiirteet, sillä laitoksen koko määrittää varautumisen tarpeet ja mahdollisuudet. (Maa- ja metsätalousministeriö 2015, 19,32.)

Häiriötilanne on mikä tahansa vesihuollon palvelutuotantoa vaikeuttava tai vaarantava tilanne, pois lukien normaalit toimintahäiriöt. Häiriötilanteita voivat olla esimerkiksi, laiterikot, laitteistojen, järjestelmien tai palveluiden häiriöt ja vedenhankinta ja energia- ja tietojärjestelmä häiriöt. (Maa- ja metsätalousministeriö 2015, 18.)

Energia- ja ympäristötekniikan insinööriopiskelija Heli Ranta-ahon käsitteli opinnäytetyössään ”Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma toimintavarmuuden välineenä Kanta- ja Päijät-Hämeessä” vesihuoltolaitosten näkemyksiä varautumissuunnitelman laatimisprosessista ja käytettävyydestä. Opinnäytetyössä selvitettiin mm. vesihuoltolaitoksille ja terveydensuojeluviranomaisille lähetetyn kyselyn kautta vesihuoltolaitosten varautumista häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä.

KUVA 1: Jätevedenpuhdistamo (Hämeen ELY-keskus 2014)

Asenne varautumissuunnitelmaa kohtaan

Vesihuoltolaitoksista erityisesti pienet, yksityiset vesiosuuskunnat ja vesihuoltoyhtiöt, ovat kokeneet varautumissuunnitelman laatimisprosessin hankalaksi. Pienten vesihuoltolaitosten asenteet varautumissuunnitelmaa kohtaan ovat erittäin ristiriitaiset. Varautumissuunnitelman laatimisprosessi koetaan liian vaativaksi hommaksi pienille vesihuoltolaitoksille. Pienet vesihuoltolaitokset ovat kokoluokaltaan Kanta- ja Päijät-Hämeessä noin 30 – 1200 liittynyttä asiakasta, jolloin toiminta-alueeltaan ne ovat usein pieniä.

Pienet vesihuoltolaitokset pahimmillaan viittaavat varautumissuunnitelman laatimisen, päivittämisen ja hyödyntämisen olevan turhaa paperin pyörittelyä, oikeissa töissäkin pitäisi käydä tai varautumissuunnitelman laatiminen on vain ilmaista työtä muiden iloksi. Tällaiset vastaukset pistävät miettimään voisiko olla mahdollista, että pienet vesihuoltolaitokset yhdistyisivät isoihin vesihuoltolaitoksiin tai pienet vesihuoltolaitokset yhdistäisivät voimansa. Osa pienistä vesihuoltolaitoksista toimii ainoastaan yhden vesilähteen varassa, jolloin yhdistyminen muihin vesihuoltolaitoksiin parantaisi toimintavarmuutta. (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2013). Miksi joidenkin pienten vesihuoltolaitosten asenteet ovat sitten niin kielteisiä varautumissuunnitelmaa kohtaan? Vaatiiko varautumissuunnitelman laatiminen niin suurta ponnistusta, etteivät pienet talkootoiminnalla toimivat osuuskunnat kykene suoriutumaan siitä itse.

Isojen vesihuoltolaitosten asenteet häiriötilanteisiin varautumisessa ovat positiivisemmat. Isoiksi vesihuoltolaitoksiksi Kanta- ja Päijät-Hämeessä luetaan kunnan omistamat vesihuoltolaitokset, jotka ovat kokoluokaltaan 2300 – 120 000 liittyjämäärää. Isojen vesihuoltolaitosten varautumissuunnitelmien sisältöön on keskitytty ja havaittujen ongelmien kuntoon saattamiseksi ryhdytty toimenpiteisiin. Varautumissuunnitelma on muuttanut isojen vesihuoltolaitosten toimintatapoja häiriötilanteissa ja erilaisia häiriötilanteita on harjoiteltu.

Lopuksi

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin on pienillä vesihuoltolaitoksilla hyvin alkutekijöissään, mutta isoilla vesihuoltolaitoksilla varautuminen on nostettu jokapäiväiseen työskentelyyn mukaan. Pienten vesihuoltolaitosten asenteet varautumissuunnitelmaa kohtaan ovat huolestuttavia. Vaikka pienten vesihuoltolaitosten toiminta-alueet ovatkin suppeita, tarvitsee heidän yhtä lailla huolehtia mahdollisista häiriötilanteista ja varautua niihin.

Suomessa pidämme lähes itsestään selvänä toimivaa ja turvallista vesihuoltoa, emmekä aina muista, että se on yksi tärkeimmistä yhteiskunnan ja elämisen edellytyksistä. Tämä artikkeli ja Heli Ranta-ahon opinnäytetyö on erinomainen muistutus siitä, miten tärkeää on vesihuoltolaitosten toimijoiden ja valvovien viranomaisten yhteistyö ja vastuu toimintavarmuuden ylläpitämisessä. Vaikka erilaisia oppaita, säädöksiä ja lainsäädäntöä on olemassa paljon, se ei kuitenkaan ole aina riitä, jollei tekemiseen ole varattu riittävästi resursseja.

Lähteet

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Vesihuoltolaitosten yhteistyön kehittäminen. 2013. [Viitattu 30.4.2018]. Saatavissa: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/93216/raportteja_97_2013.pdf?sequence=2

Hallituksen esitys 218/2013. 2013. [Viitattu 23.4.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2013/20130218#idp451394448

Maa- ja metsätalousministeriö. 2015. Vesihuoltolakiopas [Viitattu 15.4.2018]. Saatavissa: http://mmm.fi/documents/1410837/1720364/MMM_5_2015.pdf/383bfb97-d522-49de-9602-46fbb958cb4a

Vesihuoltolaki 119/2001. [Viitattu 15.4.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010119

Vikman, H. & Arosilta, A. 2006. Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen. Ympäristöopas. Helsinki.

Ranta-aho, H. 2018. Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma toimintavarmuuden välineenä Kanta- ja Päijät-Hämeessä. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 14.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805107494

KUVA 1: Hämeen ELY-keskus 2014. Jätevedenpuhdistamo.

Kirjoittajat

Heli Ranta-aho, opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa tekniikan alalla ja valmistuu Energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi (AMK) kesällä 2018.

Pia Haapea työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikan yliopettajana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/waterfall-dam-barrage-water-flow-2349358/ (CC0)

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Ranta-aho, H. & Haapea, P. 2018. Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/14/vesihuoltolaitosten-varautuminen-hairiotilanteisiin-kanta-ja-paijat-hameessa

 

Työ on ihmisten välistä vuorovaikutusta

LAMKin muutto NiemiCampukselle tapahtuu pian, enää muutamia kuukausia ja kätemme koskettaa uutta ovenkahvaa tai todennäköisemmin automaattisesti avautuvaa ovea. Mitä sitten tapahtuu? Työn tekemisen tavat muuttuvat enemmän tai vähemmän. Miten asenteemme työn tekemiseen pysyy muutoksessa mukana ja voimmeko vaikuttaa omien työn tekemisen tapojen muutokseen?

Kirjoittaja: Teija Golnick

Uudet työn tekemisen muodot

Opettelemme innolla tai inholla käyttämään itsepalvelukassoja. Voisiko tämä into tai inho toimia vertailukohtana suhtautumisessamme omaan työhömme ja sen muutokseen? Ensimmäisen kerran itsepalvelukassalla asioidessa on todennäköisesti turvallisinta pyytää kaupan työntekijältä neuvoja. Siitäkin huolimatta, että monesti olemme nähneet, miten kassalla työskentelevä työntekijä heilauttaa viivakoodin ostoksista kassapäätteeseen. Itse tehtynä, ensimmäistä kertaa, se ei ole ihan vaivatonta. Entä se moraalinen puoli? Olemmeko toisen henkilön tontilla, tuleeko hänestä tämän toiminnon vuoksi työtön? Vai voisiko olla niin, että hänen työnsä monipuolistuu? Tuleeko jotain mielenkiintoisempaa rinnalle?

Valtioneuvoston viime keväänä 2017 teettämän raportin mukaan työn murroksessa ei ole kyse siirtymisestä yhdestä tavasta tehdä töitä johonkin toiseen, vaan nykyisestä moneen erilaiseen tapaan (Dufva ym. 2017). Tämä edellyttää uutta sanastoa ja entisten asenteiden ja näkemysten haastamista. Osaamisen jatkuva päivittäminen on avainasemassa erityisesti hyvinvoinnin turvaamiseksi, kun työtavat ja työn luonne muuttuvat. Sopivat ratkaisut löytyvät kokeiluiden ja yrityksen ja erehdyksen kautta.

Mitä on uusi työ ja toisaalta vanha työ?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, lähdetään siis kuvasta liikkeelle. Tuttua on, että organisaatioissa, myös LAMKissa, on ohjeita, organisaatiorakenteita, tutuksi tulleita toimintatapoja, esimiehiä ja heidän alaisiaan, työntekijöitä siis ihmisiä. Organisaatiossa käydään valmennuskeskusteluja sekä tehdään erilaisia kyselyjä, joiden avulla kartoitetaan nykytilannetta. Tulosten mukaan ja niiden perusteella johdetaan kehittämistoimenpiteitä. Tätä kaikkea olemme LAMK osakeyhtiössä rakentaneet ja tehneet toki jo aiemminkin.

Uuden työn äärellä, kuvassa ”Nyt”, kaikki edellinen tulisi suunnata työn merkityksellisyyden, vapauden, vastuun ja työhyvinvoinnin merkityksen kasvuksi. Meidän tulisi korostaa kohtaamisia, yhteistyötä ja verkostojen merkitystä. Lisäksi tulisi vahvistaa oppimisintensiivisyyttä, innovaatioita ja ketteryyttä. Eikä siinäkään vielä kaikki, elinehtona on monimuotoisuus ja organisaatiota ruokkiva kasvuasenne.

Kuva 1. Työ ennen ja nyt (kuva: Talent Vectia 2017, 4)

Jokapäiväisessä arjessa työn muutos näkyy siinä, missä teemme töitä ja miten. Kyseessä on muutos kohti selkeästi aikaan, paikkaan ja työnantajaan sidotusta työstä kohti monimuotoista, itseorganisoituvaa ja monitilaista työtä. Tällainen tulevaisuuden työ edellyttää yksilöltä ja työyhteisöltä aivan erilaista osaamista ja johtamista. Muutos voidaan eritellä kolmeen toisiinsa kytkeytyneeseen osaan: organisaatiomuotojen, työtilojen ja työn käytäntöjen muutokseen. (Dufva ym. 2017, 17.)

Mitä tarkoittavat työn tekemisen muodot?

Kun työ nähdään ihmisten välisenä vuorovaikutuksena, eikä ihmisistä irrallaan olevana tuotantona, myös osaaminen ja organisaatio näyttäytyvät erilaisina. Työntekijän osaamisella itsessään ei ole arvoa, vaan arvo syntyy vuorovaikutuksessa: mitä osaamista voi kulloinkin tuoda muiden hyödyksi? Ihminen ei ole osaamiskertymä, vaan osaava toimija. Organisaatioiden suhteen näkemysmuutos on ehkä dramaattisempi: organisaatiot asetetaan taka-alalle ja merkityksellinen toiminta nostetaan keskipisteeksi. Organisaatioista tulee kunkin tarpeen sanelemia väliaikaisia rakenteita.  (Dufva ym. 2017,11.)

Osaamistarpeet liittyvät hyvinvointiin

Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää poisoppia ja uudelleenoppia. Jatkuva oppiminen siis korostuu entisestään. Tarvitaan työn ohella ja työssä oppimista ja aiempaa enemmän uudelleen kouluttautumista. Lavea osaamispohja on tärkeämpää kuin mikään tietty substanssiosaaminen. Lavean pohjan päälle voi rakentaa tarkempia osaamisia, jos koulutusta on avoimesti ja helposti saatavilla, esimerkiksi mikrotutkintojen ja verkkokurssien kautta. Yksittäisiä taitoja tärkeämpää on kuitenkin oppia hallitsemaan omaa aikaa, osaamisen kehitystä, suhteita ja oikeastaan koko elämää.  Lyhyellä tähtäimellä tarvitaan pärjäämistaitoja muuttuvaan työelämään, pidemmällä tähtäimellä vuorovaikutustaitoja verkostoituneessa maailmassa luovimiseen. Täytyy myös oppia uudenlaisia näkemyksiä siitä mitä työn tekeminen on ja millaista on olla hyvä työntekijä. Jos ihannoidaan pitkää päivää vääntävää työntekijää – työntekijää, joka yrittää matkia robottia – ollaan kaukana kestävästä työstä. Lisäksi osaaminen kannattaa nähdä myös yhteisön ominaisuutena, ei vain yksilön kyvykkyytenä. (Dufva ym. 2017, 48-49.)

 Vuorovaikutusta työyhteisössä

Miten sinä koet itsepalvelukassan? Vai asioitko ruokakaupassa lainkaan? Myös itsepalvelukassalla joutuu vastatusten omien asenteiden ja pois- ja uudenoppimisen kanssa. Itsepalvelukassalla on itsensä herra: itse nostat ostokset ja vastaat siitä, että jokainen tuote on sujahtanut kassan kautta ostoskassiin. No, onhan siinä kaupan työntekijä ohjaamassa ja katsomassa, että homma sujuu. Hän hymyilee ystävällisesti, kun ostotapahtuma onnistui ja voit lähteä kotiin kantaen omatoimisesti maksamasi ostokset. Kohtasit ihmisen ja hän toivotti sinulle mukavaa päivänjatkoa. Vastasit tervehdykseen jaksamisesi ja tunnetilasi tai tottumuksesi mukaan. Vuorovaikutus työssä ja asiakaspalvelussa syntyi. Siitähän työssä ja työpaikoilla ihmisien kohtaamisessa on kysymys. Mitä sinä ajattelet työstä ja vuorovaikutuksesta seistessäsi uuden kampuksen ovella? Ainakin mielessä on hyvä pitää seuraava, valmentaja Essi Juvakan (2018) muotoilema slogan:

Asenne ratkaisee. Arvostus ratkaisee. Arvostelu katkaisee.

Lähteet

Dufva, M.,Halonen, M., Kari, M.,Koivisto, T., Koivisto, R. & Myllyoja, J. 2017. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys-ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. [Viitattu 12.4.2018]. Saatavissa: http://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/33_kohti-jaettua-ymmarrysta-tyon-tulevaisuudesta.pdf/61a65884-3d8e-46ae-adce-dba625067df5?version=1.0

Juvakka, E. 2018. [Viitattu 14.5.2018]. Saatavissa: https://www.essive.fi/

Talent Vectia. 2017.  Uuden ajan johtaminen. Merkityksellisyys, uusiutumiskyky ja verkostoissa vaikuttaminen. Tutkimusraportti. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 6.5.2018]. Saatavissa: http://renewal.talentvectia.com/hubfs/insight/TalentVectia_Uudenajanjohtaminen_raportti2017.pdf

Kirjoittaja

Teija Golnick on LAMKin HR- ja talousjohtaja.

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Golnick, T. 2018. Työ on ihmisten välistä vuorovaikutusta. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm.). Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/14/tyo-on-ihmisten-valista-vuorovaikutusta/

Itsetuotetun sähköenergian myynti naapurille

Lahden ammattikorkeakoulun NETS –hankkeen tavoitteena on edistää energia- ja materiaalisäästöä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Osana hanketta selvitettiin, miten tällä hetkellä olisi mahdollista mikrotuottaa sähköenergiaa yli oman tarpeen ja myydä ylimääräenergia ilman välikäsiä suoraan naapurille.

Kirjoittaja: Petteri Valtonen

Nykytilanne energian myymisen suhteen

Mikrotuottajan liikatuotetulle energialle on nykyisin vaihtoehtona vain myydä se energiayhtiölle. Finn-Solar -hankkeessa oli esimerkkinä Nurmijärvellä oleva omakotitalo. Tähän suoralla sähkölämmityksellä olevaan taloon remontoitiin samaan aikaan mikrotuotanto ja ilmalämpöpumppu. Vuosikulutuksen ollessa noin 30,000 kWh, mikrotuotanto mitoitettiin 4,6 kWp. Mikrotuotannolla saatiin vuosikulutuksesta leikattua 16% pois, vaikka ilmalämpöpumppu toimi kesällä myös viilentimenä. Itsetuotettua sähköä saatiin 3655 kWh, kun kiinteistön mikrotuotannon laskennallinen tuotto oli 3730 kWh. Tuotetusta sähköstä meni omaan käyttöön 74%, eli 2705 kWh. Loput kokonaistuotannosta eli 950 kWh (26%) myytiin energialaitokselle ja siitä kertyi vuodessa 20 € myyntitappiota.

Myyntitappion selittää se, että esimerkkitalossa tariffimaksu oli 4€/kk korkeampi ja sähköstä saatava hinta alle 20% sen normaalista ostohinnasta. Tällä hetkellä verkkoyhtiöt toimivatkin mikrotuottajan ylimääräiselle energialle maksullisena vastaanottajana. Jos verkkoyhtiölle tappiolla myyty energiamäärä (950 kWh) olisi voitu myydä vaikka naapurille markkinahintaan (0,12 €/kWh), olisi mikrotuottaja saanut 134€/vuosi enemmän tuottoa. (Lahti Energia 2017)

Miten sähkön mikrotuottaja voi myydä ja siirtää ylijäämäenergiaansa?

Kun energian omakäyttö on mikrotuottajalle ainoa taloudellisesti järkevä vaihtoehto, niin mitä rajoituksia ja esteitä on viranomaisilta laitettu tälle toiminnalle? Onko mahdollista ostaa ja myydä vaikkapa tonttinaapurin kanssa mikrotuotettua sähköä?

LE-Sähköverkot OYn Aarno Stenhammarin mukaan sähköllä pitää olla yksiselitteisesti ostaja ja myyjä. Se että mikrotuottajan kiinteistö on kiinni energialaitoksen verkossa ja samaan aikaan omalla verkollaan naapurikiinteistössä aiheuttaa sen, että mikrotuotettu sähkö voi tahattomasti siirtyä energialaitoksen verkkoon. (Stenhammar 2018)

FinSolar -hanke selvitti tontinrajan yli myyntiä. Jos tuotanto on alle 100kVA ja maksimi vuorotuotanto 800MWh, ei verottaja ota kantaa kuka sähkön lopulta käyttää. Eli koko tuotanto on siis tuloverosta vapaata. Siirtoa säätelee lisäksi myös sähkömarkkinalaki: sähkömarkkinalain luvussa 3/13§ on mainittu, että omasiirtoverkko on mahdollista rakentaa, jos siihen saa luvan alueelliselta verkkoyhtiöltä. Toinen vaihtoehto on kiinteistön tai vastaavan kiinteistöryhmän sisäinen verkko. Vuokrasopimus, jolla mikrotuottavalle kiinteistölle ostava kiinteistö maksaa vuokraa tuotantolaitoksista, ei riitä hallinto-oikeuden siirtymiseen. (Fin Solar 2016; Sähkömarkkinalaki 2013)

Tällä hetkellä lakisyistä ei verkkoyhtiön alueella toimiva kahdenkeskinen sähkökauppa ole mahdollista, jollei kiinteistöt ole saman omistajan omistuksessa. Jos laki muuttuisi ja myynti mahdollistuisi, olisi edessä vielä energialaitoksien suuntaan tulevat seikat.  Energian siirtyminen muualle kuin puhtaasti mikrotuottajalta naapuritontin ostajalle pitää estää. Kun mikrotuottajan kiinteistön oma sähköntuotanto ylittää oman kulutuksen, verkonvaihtokytkin erottaa mikrotuottajan energialaitoksen verkosta ja kytkee samalla sen sähköenergiaa ostavan naapurin verkkoon, jolloin ylimääräinen energia ohjataan naapurille. Kun energian myyjän oma tuotanto lähestyy omaa kulutusta, erotutaan naapurin verkosta ja kytkeydytään takaisin verkkoyhtiön verkkoon. Haasteena tässä on, että on käytettävä mekaanisia kontaktoreita. Näissä on viivettä pienemmilläänkin 0,5 sekuntia, joka taas aiheuttaa mikrotuottajalle lyhyitä sähkökatkoksia. Kun nämä lyhyet sähkökatkokset riittävät teollisuudessa jo sekoittamaan osan automaattisista laitteista, pitää katkoksia varten asentaa mahdollisesti akulliset UPS-laitteet. (Salmela 2018)

Kustannukset oman verkon rakentamisesta

Verkon rakentamiskustannukset riippuvat verkon laajuudesta ja siirtokapasiteetista. Jos lasketaan noin 80m päässä olevien kiinteistöjen väliin 230/400V kolmivaiheista 200A siirtoreittiä, on siirtokaapelilla noin 3000 € ja verkonvaihtoautomatiikalla noin 7000 € kustannus. Jos tarvitaan lisäksi UPS-laite (5min 46A) on sen kustannus noin 14 500 €. Hinnat sisältävät 24% ALVin ja sisältävät töiden osalta vain maakaapelin maahanlaskun kustannukset. (Fin Parttia 2018; SFS 6001 2013, 246-248; Lukkarinen 2018; Riihelä 2018; Gigantti yritysmyynti 2018)

Loppusanat

Vaikka laki muuttuisi niin että myynti olisi mahdollista suoraan naapurille, ei toiminta korkeista kustannuksista johtuen tule olemaan kannattavaa taloudellisesti. Ympäristönäkökannastakaan katsottuna tästä naapurille myymisestä ei ole suurempaa hyötyä, koska se energia mikä menee nyt ilmaisiksi verkkoyhtiölle, tulee käytetyksi sitä kautta kokonaisuudessaan. Jatkossakin Suomen kaikki mikrotuottajat on siis pakotettu lahjoittamaan liikatuottamansa energia ilmaiseksi energialaitoksille. Kun kiinteistössä on vaihtelevat energian kulutukset, pitää jatkossakin mikrotuotantolaitokset mitoittaa reilusti alle kiinteistön maksimi kuormituksen.

Lähteet

Elenia OYJ. 2017. Verkkopalveluhinnasto sulakepohjaiset sähkönsiirtotuotteet 1.5.2017. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 30.3.2018]. Saatavissa: http://www.elenia.fi/sites/www.elenia.fi/files/Verkkopalveluhinnasto_sulakepohjaiset_1.5.2017_p%C3%A4ivitetty_keskeytys_ja_j%C3%A4lleenkytkent%C3%A4_1.10.2017_web.pdf

Finn Parttia OYJ. 2018. Sähkötarvikeverkkokauppa. [Viitattu 27.3.2018]. Saatavissa: www.finnparttia.fi/epages/finnparttia.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014102905/Categories/Kaapelit/Maakaapelit

FinSolar. 2016. Sähkön pientuotanto kiinteistöryhmän sisällä. [Viitattu 18.3.2018]. Saatavissa: http://www.finsolar.net/sahkon-pientuotanto-kiinteistoryhman-sisalla/

Gigantti yritysmyynti. 2018. APC UPS tuotetiedot. [Viitattu 24.3.2018]. Saatavuus: http://giganttiyritysmyynti.fi/m4n?ecom-query=SUVTP40KH4B4S&seid=etailer-products&viewMode=3

Lahti Energia OYJ. 2017. Vuosi pientuottajan elämää. Ostosähkön määrä väheni lähes 20%. [Viitattu 29.2.2018]. Saatavissa: https://www.lahienergia.org/vuosi-pientuottajan-elamaa-ostosahkon-maara-vaheni-lahes-20/

Lukkarinen, M. 2018. Toimitusjohtaja. Sähkölukkarinen OYJ. Haastattelu 15.4.2018.

Riihelä, S. 2017. Tekninen myyjä. Hollolan Sähköautomatiikka OY. Haastattelu 6.4.2018.

Salmela, P. 2017. Asiantuntija. Hollolan Sähköautomatiikka OY. Haastattelu 29.3.2018.

SFS 6000. 2012. Pienjännitesähköasennukset. 1. painos. Helsinki: Sanoma Pro.

Stenhammar, A. 2017. Verkkoasiantuntija. Lahti Energia OY. Haastattelu 18.10.2017.

Sähkömarkkinalaki. 9.8.2013 / 588. Finlex. [Viitattu 24.3.2018]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130588

Vattenfall OYJ. 2017. Sähkön hinnan muodostuminen. [Viitattu 28.3.2018]. Saatavissa: https://www.vattenfall.fi/asiakaspalvelu/aihe/sahkosopimukset/sahkon-hinnan-muodostuminen/

Kirjoittaja

Petteri Valtonen työskentelee lehtorina LAMKin tekniikan alalla.

Julkaistu 26.4.2018

Artikkelikuva: skeeze. https://pixabay.com/en/solar-panel-array-roof-home-house-1591358/ (CC0)

Viittausohje

Valtonen, P. 2018. Itsetuotetun sähköenergian myynti naapurille. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/04/26/itsetuotetun-sahkoenergian-myynti-naapurille/