Aihearkisto: Muut

Mentoroinnin työkaluja maahanmuuttajan ja mentorin dialogisen keskustelun tueksi

Mentoroinnilla on saatu hyviä tuloksia maahanmuuttajien työllistymisen tukemisessa. Keskustelun tueksi kehitetään työkaluja mahdollistamaan dialoginen ja tasa-arvoinen kohtaaminen. Parhaiten toimivat työkalut, jotka ovat mielekkäitä sekä maahanmuuttajalle että mentorille.

Kirjoittajat: Sari Lappalainen ja Virve Pirttikoski

Puheensorina ja nauru täyttävät huoneen. Kaksi ihmistä istuu vierekkäin pehmeällä sohvalla ja he tutkivat yhdessä lomaketta. Pyydän lupaa liittyä seuraan ja kysyn mistä asiasta he keskustelevat. Heidän kertomuksessaan vilisee sanoja mentori, aktori, työkalu, työnhaku, ammatti ja työ. En olisi heti uskonut, että he ovat niin tärkeän asian äärellä ja silti näin iloisissa tunnelmissa. He ovat tavanneet toisiaan jo puolen vuoden ajan ja keskustelleet työhön liittyvistä teemoista. Sitä ennen he eivät ole tunteneet toisiaan. Heitä kuitenkin yhdistää yhteinen kiinnostus robotiikkaan. Mentori työskentelee yrityksessä, joka myy hoivarobotteja sosiaali- ja terveysalalle. Aktori taas on kotoisin Syyriasta ja on suorittanut opintoja ohjelmoinnista. Hän haluaisi työllistyä ensisijaisesti yritykseen, joka liittyy jollakin tavalla robotiikkaan. Tapaamisissa he ovat yhdessä keskustelleet työllistymisestä. Keskustelun virittäjänä ovat toimineet oivallisesti erilaiset mentoroinnin työkalut.”

Tämä tarina kuvaa mentoroinnin dialogista ja tasa-arvoista perusajatusta. Mentorointi tarjoaa parhaimmillaan apua eri maista kotoisin olevien osaajien työllistymiseen suomalaisille työmarkkinoille. Työllistyminen omia kykyjään ja ammattitaitoaan vastaavaan työhön on maahanmuuttajan kotoutumisen ja hyvinvoinnin kannalta keskeistä. Vaikka maahanmuuttajilla on paljon osaamista, heidän on kuitenkin vaikea työllistyä suomalaisille työmarkkinoille. Syitä tähän ovat esimerkiksi toisessa maassa hankitun osaamisen sovittaminen Suomen työmarkkinoiden vaatimuksiin ja puutteellinen tuntemus suomalaisista työmarkkinoista ja työelämästä Suomessa.

Mentoroinnilla on myös saatu hyviä tuloksia maahanmuuttajien työllistymisen tukemisessa. Väestöliitto on toteuttanut koulutetuille maahanmuuttajanaisille suunnattua Womento-mentorointimallia. Tähän mentorointiprosessiin osallistui vuosina 2012-2014 noin 60 aktoria eli maahanmuuttajaa. Mentorointiprosessin aikana heistä jopa 84 % pääsi prosessin aikana eteenpäin ammatillisella urallaan. (Ahlfors ym. 2015.)

Mentoroinnin työkaluja tarvitaan keskustelun tueksi

Mentorointitapaamisiin tarvitaan avuksi erilaisia työkaluja, jotka on laadittu kieli- ja kulttuuritietoisesti sekä kirjoitettu selkeällä suomen kielellä. MESH-hankkeessa kehitetään mentoroinnin työkaluja ja ne kootaan työkalupakkiin, joka tulee sisältämään ohjeita ja materiaalia mentorointiprosessin eri vaiheisiin, eli aloitukseen, varsinaiseen työskentelyyn sekä mentoroinnin päättämiseen.

MESH-hanke-verkostot ja mentorointi maahanmuuttajien työllistymisen tukena on LAMKin toteuttama ja sen yhtenä tavoitteena on tukea maahanmuuttajien työllistymistä kehittämällä mentoroinnin malleja ja käytäntöjä sekä systematisoida mentorointia. Hanketta hallinnoi Turun ammattikorkeakoulu ja siinä on mukana myös Tampereen ammattikorkeakoulu. Hankkeen kansainväliset yhteistyökumppanit ovat KU Leuven, Ostend House of Economy ja Beyond the Horizon Belgiasta. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ja se kestää vuoden 2021 loppuun.

Mentoroinnilla tarkoitetaan tässä hankkeessa työelämätaitojen ja -valmiuksien parantamiseen tähtäävää mentorointia, jossa mentoreina toimivat henkilöt, joilla on suomalaisen työelämän tuntemusta. Aktori on maahanmuuttaja, joka haluaa aktiivisesti kehittää itseään työllistyäkseen suomalaisille työmarkkinoille. Mentoroinnin työkaluilla tarkoitetaan tässä konkreettisia keskustelun tueksi kehitettyjä tehtäviä. Tehtävien tavoitteena on palvella kumpaakin osapuolta ja mahdollistaa uuden oppiminen kummallekin.

Työuramentoroinnista on olemassa melko paljon materiaalia. Näitä ovat tehneet esimerkiksi Väestöliitto, Helsingin yliopisto, AKAVA ja Miessakit. Jo olemassa olevissa materiaaleissa on vain muutamia konkreettisia työkaluja, joita aktori ja mentori voivat hyödyntää tapaamisissaan keskustelun pohjana. Tämän vuoksi LAMKin osuus MESH-hankkeessa on erilaisten työkalujen kehittäminen ja testaaminen.

Mitä mentoroinnin työkalut voivat olla?

Keväällä 2019 LAMKin opiskelijat kehittivät ja pilotoivat maahanmuuttajien kanssa erilaisia työkaluja. Testaaminen tapahtui sekä pari- että ryhmätapaamisissa. Mentorointipareja oli yhteensä 13 ja tapaamisissa testattiin viittä erilaista työkalua. Lisäksi ryhmämentorointiin osallistui 17 mentoria ja 25 aktoria. Ryhmämentoroinnissa testattiin yhteensä 13 kappaletta erilaisia työkaluja.

Yksi toimiva työkalu oli elämänviiva, jota käytettiin parimentoroinnin aloitusvaiheessa. Elämänviiva-tehtävässä henkilö pääsee piirtämällä hahmottamaan oman elämänsä ylä- ja alamäkiä sekä kertomaan sen avulla oman elämänsä merkittävistä ja toisaalta opettavaisista hetkistä. Palautteen mukaan työkalu auttoi keskustelun syntymisessä ja sen kokivat hyödylliseksi sekä mentorit että aktorit.

Osallistujat kokivat tärkeäksi työkaluksi myös osaamisen käsi -tehtävän. Tätä testattiin sekä pari- että ryhmämentoroinnissa. Tehtävän kuvassa on käsi, jossa jokaiselle sormelle on jaettu osaamisen eri osa-alueita: tahto, tieto, taito, kokemus ja kontaktit. Tehtävänä on listata näiden osaamisen osa-alueiden alle kuhunkin liittyvä henkilökohtainen osaaminen. Tehtävän tavoitteena on oppia tunnistamaan omia vahvuusalueita ja moninaista osaamista. Tämä tehtävä sopii mentorointiprosessissa varsinaiseen työskentelyvaiheeseen. (Kanniainen ym. 2017.)

Ryhmämentoroinnissa yksi suosituimmista työkaluista oli työhaastattelu. Tehtävässä käytiin läpi työhaastattelussa usein kysyttyjä kysymyksiä. Kysymyksiin vastasivat aktori ja mentori vuorotellen ja niitä olivat esimerkiksi: ”Kerro mitä osaat? Mitä ystävä tai työkaveri kertoisi sinusta? Minkälainen on hyvä johtaja?” Osallistujat kokivat tärkeäksi harjoitella työhaastatteluun valmistautumista.

Piloteissa havaittiin, että työkalujen tulee olla helppoja käyttää ja niiden tulee olla mielekkäitä kummallekin osapuolelle. Lisäksi niissä käytettyä kieltä tulee muokata selkeämmäksi. MESH-hankkeessa jatkokehitetään mentoroinnin työkaluja ja työkalupakkia eri piloteissa vuoden 2020 aikana.

Lähteet

Ahlfors, G., Saarela, I., Vanhanen S. & Welzer-Karlsson, M. 2015. Työuramentoroinnilla tuloksiin. Opas koulutettujen maahanmuuttajien mentorointiin. Helsinki: Väestöliitto. [Viitattu: 3.11.2019]. Saatavissa: https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/aa9f0c5d6e32b25a06133db6b972642c/1573149435/application/pdf/3832980/Womento%20koulutusopas%20PDF%20101114.pdf

Kanniainen, M-R., Nylund J. & Kupias, P. 2017. Mentoroinnin työkirja. Helsingin yliopisto. [Viitattu: 6.11.2019]. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/mentorointi/files/2014/08/Mentoroinnin-tyokirja_A4.pdf

Kirjoittajat

Sari Lappalainen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla, hän on toiminut pitkään monikulttuuristen ryhmien tutorina. Lisäksi hän toimii täydennyskouluttajana terveydenhuollon henkilöstölle.

Virve Pirttikoski toimii tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla sekä asiantuntijana MESH-hankkeessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1447017 (CC0)

Julkaistu 18.11.2019

Viittausohje

Lappalainen, S. & Pirttikoski, V. 2019. Mentoroinnin työkaluja maahanmuuttajan ja mentorin dialogisen keskustelun tueksi. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/11/18/mentoroinnin-tyokaluja-maahanmuuttajan-ja-mentorin-dialogisen-keskustelun-tueksi/

Opiskelemaan pääsy ja työllistyminen haastavat ulkomaiset korkeakouluopiskelijat – muut maat keräävät osaajat

Lahden ammattikorkeakoulun hallinnoima, neljän ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston toteuttama yhteishanke Kokoma etsii ratkaisuja korkeakoulutettujen työllisyyteen yrittäjyysvalmiuksia vahvistamalla.

Kirjoittajat: Marja Ahola, Raisa Haikala ja Afnan Zafar

Korkeakoulutetun maahanmuuttajan estejuoksu työelämään

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot houkuttelevat kansainvälisiä opiskelijoita. Ongelmia on kuitenkin niin opintojen alussa kuin lopussa; alussa oleskelulupaprosessit ovat liian hitaita ja valmistumisen jälkeen on vaikea työllistyä Suomessa. Suomen vetovoima laadukkaan koulutuksen tarjoajana vähenee, jos oleskelulupaprosessi ei nopeudu. Tälläkin hetkellä yli tuhat korkeakouluopiskelijaa on maksanut opiskelupaikasta ja odottaa oleskelulupaa (YLE 2019, Pelkonen 2019). Suomalainen korkeakoulututkinto ei takaa maahanmuuttajalle tasavertaista asemaa työllistymisessä, vaikka osaajien työllistämiseen käytetään miljoonia euroja (Levander 2016, Valtioneuvosto 2019). LAMKista opiskelupaikan tänä vuonna on saanut 22 kansainvälistä opiskelijaa Italiasta, Bangladeshista, Keniasta, Venäjältä ja Vietnamista. Kuusi heistä odottaa vielä oleskelulupaa. Heidän opiskelumaksujaan ei ole vielä palautettu ja he voivat mahdollisesti aloittaa opiskelun tammikuussa 2020. (LAMK opiskelijapalvelut 2019.)

Lisää rahaa koulutukseen

Maahanmuuttoprosessien sujuvuus ja koulutuksen kansainvälisyys ovat riippuvaisia toisistaan. Yhdysvallat, Kanada, Englanti ja Australia ovat houkuttelevia opiskelupaikkoja, ja niissä viisumiprosesseja on helpotettu.

Suomessa ammattikorkeakoulujen rahoitusta esitetään lisättäväksi viidellä miljoonalla eurolla ja yliopistojen perusrahoitusta 10 miljoonalla eurolla. TE-palveluihin ehdotetaan noin 15 miljoonan lisämäärärahaa työllisyystavoitteen saavuttamiseen. Tällä parannetaan työlupa- ja muita viisumiprosesseja sekä kansainvälistä rekrytointia (Valtioneuvosto 2019, Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019).

Uusia liiketoimintaekosysteemejä ja innovaatioita luodaan investoimalla 33 miljoonaa euroa Business Finlandiin tulevina vuosina. Ulkomaisten yritysten tuloa Suomeen helpotetaan lakimuutoksin. (Valtioneuvosto 2019.) Tämä tarjoaa joustavia työllistymisen polkuja oppilaitoksista työelämään ja yrittäjyyteen sekä kansainvälistä verkostoitumista.

Maahanmuuttajien ei vielä nähdä luovan uusia työpaikkoja, vaikka Suomessa on ollut vuosikausia maahanmuuttajayrittäjiä (Sutela 2015). Lähitulevaisuudessa kansainväliset yrittäjät voivat työllistää ja edistää Suomen talouskasvua, jos polut yrittäjyyteen helpottuvat. Suomen maahanmuuttajayrittäjistä 23% on Lähi-Idästä tai Pohjois-Afrikasta ja toiseksi suurin ryhmä on Aasiasta, 19% (Sutela 2015, 87).

Kansainvälisten opiskelijoiden lähtömaa ja maahantuloprosessi

Suomessa ei ole kohdennetusti suunniteltua avointa maahanmuutto-ohjelmaa korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille (Migri 2019a). Pääosa ammattitaitoisista maahanmuuttajista tulee suomalaisten korkeakoulujen kautta. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot rekrytoivat kansainvälisiä opiskelijoita ulkomailta muun muassa Vietnamista, Nigeriasta, Kiinasta, Pakistanista, Nepalista, Bangladeshista ja Venäjältä (Arene 2018, Zafar & Kantola 2019).

Etelä-aasialaiset nuoret haaveilevat menestyksestä ja säästävät opiskellakseen Isossa-Britanniassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa (Arene 2018, Zafar & Kantola 2019, Tilastokeskus 2006 & 2018a & 2018b) ja joskus myös Suomessa. Monet myyvät koko omaisuutensa kotimaassaan unelmiensa toteuttamiseksi.

Hankala oleskelulupamenettely: Case Pakistanista Suomeen

Opiskelijoiden oleskelulupamenettelyissä on monia haasteita. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana opiskelijaviisumiprosessi on ollut vaikea kaikille, mutta erityisesti pakistanilaisille. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot julkaisevat opiskelupaikat huhtikuun lopulla. Sen jälkeen opiskelijat järjestävät tapaamisen Suomen suurlähetystöön Abu-Dhabiin, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pääkaupunkiin. Suomen Abu-Dhabin suurlähetystöllä on pitkät jonot. Uudet opiskelijat varaavat ajan suurlähetystöön toukokuun loppuun tai kesäkuuhun. He maksavat viisumin Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, lentolipun, hotellin ja oleskelulupamaksun. Kaiken kaikkiaan viisumin hankinta maksaa heille noin 150000 rupiaa eli noin 900€ ilman mitään varmuutta oleskeluluvasta. Summa on Pakistanissa valtava.

Viisumihakemukset saapuvat Migriin vasta heinäkuussa, jolloin on lomakausi (Yle 2019, Pelkonen 2019, Migri 2019b). Elokuun lopussa oppilaitokset vaativat läsnäoloa. Jotkin koulutukset joustavat aloituksessa, useimmat eivät. Opiskelijoiden on oltava paikan päällä esittämässä alkuperäiset todistuksensa, vahvistamassa opiskelupaikkansa ja maksamassa opiskelun aloitusmaksut ja asuntojen vuokraennakot (Vuorinen 2018, 21).

Lomakausi Suomessa on stressi kansainvälisille opiskelijoille

Migrillä oli virallisen verkkosivuston mukaan noin 1400 vireillä olevaa hakemusta elokuun alussa (Migri 2019b). Lain mukaan opiskelijaviisumin käsittelyaika on 1-3 kuukautta (Migri 2019a), mikä on huomattavasti pidempi kuin muissa EU-maissa. Esimerkiksi Saksassa viisumi käsitellään 25 päivässä ja Englannissa 21 päivässä.

Yli puolet opiskelijaksi valituista ei saa oleskelulupaa riittävän nopeasti. Ilman lupaa jääneet menettävät opiskeluvuoden, vaarantavat työpaikkansa kotimaassa, tuhlaavat vanhempiensa rahat sekä kärsivät sosiaalisesta paineesta ja stressistä. Lisäksi IELTS-todistukset vanhenevat. Kun näin käy, he toteavat kotona ja ystävilleen kaikkialla maailmassa ja sosiaalisen median kanavissa, etteivät he koskaan enää hae opiskelupaikkaa Suomesta (vrt. Vuorinen 2018, 21).

Kuva 1: Opiskelijaviisumin käsittelyaika (Migri 2019a)                   

Hankaluuksia molemmissa päissä

Jäykän ja hitaan oleskelulupaprosessin takia Suomen maine kiinnostavana korkea-asteen opiskelumaana on uhattu (Zafar & Kantola 2019, Vaarala & Kyckling 2017, Ilkka & Tirri 2017, Puhakka 2015). Haasteet eivät kuitenkaan pääty lupaprosessiin, sillä korkeakouluista jo valmistuneet maahanmuuttajat työllistyvät edelleen 10% heikommin kuin suomalaiset (Sutela 2015, 72). Esimerkiksi tekniikan alan korkeakoulutetuista suomalaisista työllistyi vuonna 2015 65%, maahanmuuttajista vain kolmasosa (Levander 2016). Maahanmuuttajataustaisten korkeakoulutettujen työllistymisen esteet pakottavat etsimään töitä helpommin työllistävistä maista kuten Kanadasta, USA:sta ja Englannista. (Kuokkanen 2019).

Kokoman ensimmäisessä koulutuksessa oli mukana opiskelijoita 15 eri maasta ja kaikilla oleskelulupaprosessi oli jo kunnossa. Tutkintoja ei kuitenkaan virallisista rinnastuksista huolimatta aina arvosteta, puutteellisen kielitaidon ja työnantajien ennakkoluulojen takia yrittäjyys voi olla ainoa mahdollisuus taloudelliseen riippumattomuuteen (Sutela 2015, 85).

Koska työvoimavajeesta huolimatta työ ja osaaja eivät aina kohtaa, monelle korkeakoulutetulle yrittäjyys on tapa hyödyntää omaa osaamista ja palvella suomalaista yhteiskuntaa. Suomessa koulutuksen saaneet ovat yleensä kiitollisia saamastaan koulutuksesta ja monet haluavat jäädä, jos se on mahdollista.

Lähteet

Arene. 2018. Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n ja Suomen Yrittäjät ry:n yhteiset suositukset korkeakoulujen yrittäjyyttä edistävään työhön. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: http://www.arene.fi/julkaisut/raportit/arenen- yrittajyyssuositukset/

Ilkka, T. & Tirri, H. 2017. Kansainväliset opiskelijat eivät jää Suomeen – verkostojen puute vaikeuttaa työnsaantia. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://moreenimedia.uta.fi/2017/11/17/kansainvaliset-opiskelijat-eivat-jaa-suomeen- verkostojen-puute-vaikeuttaa-tyonsaantia/

Kuokkanen, K. 2019. ”He ovat tulleet tänne katteettomien lupausten perusteella” – Suomi houkuttelee tutkijoita ja maksaa heidän koulutuksestaan miljoonia, muttei osaa pitää heistä kiinni. Helsingin Sanomat. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006080430.html

LAMK opiskelijapalvelut. 2019 Sähköpostikysely Lamkin opiskelijapalveluun 2.10.2019.

Levander, K. 2016. Ulkomaalaistaustaiset vastavalmistuneet ovat alihyödynnetty mahdollisuus. Työelämän keskusliiton verkkolehti. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://lehti.tek.fi/koulutus/ulkomaalaistaustaiset-vastavalmistuneet-ovat-alihyodynnetty-mahdollisuus

Migri. 2019a. Opiskelijan oleskelulupa. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://migri.fi/opiskelijan-oleskelulupahakemus

Migri. 2019b. Tilastot. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://tilastot.migri.fi/

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2019. Kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden maahantulo ja integroituminen sujuvaksi yhteistyöllä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019: 31. Helsinki. [Viitattu 29.9.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-659-1

Pelkonen, J. 2019. Ulkomaalaisten opiskelijoiden tulo tyssää kuukausien lupabyrokratiaan – korkeakoulut umpitympääntyneitä. YLE Uutiset. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-10709259

Puhakka, J. 2015. Lukuvuosimaksut tulevat, tulevatko opiskelijat? [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://blogs.uef.fi/johtoasemissa/2015/12/14/lukuvuosimaksut-tulevat-tulevatko- opiskelijat/

Sutela, H. 2015. Ulkomaalaistaustaiset työelämässä. Teoksessa: Nieminen, T., Sutela, H. & Hannula, U. (toim.), Ulkomaalaista työperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014. Helsinki: Tilastokeskus. 83-110.[Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_uso_201500_2015_16163_net.pdf

Tilastokeskus. 2006. Suomen korkeakoulut vetävät kiinalaisia. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_06_06_ulkom_opiskelijat.html

Tilastokeskus. 2018a. Oppilaitosten opiskelijat ja tutkinnot. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://www.stat.fi/til/opiskt/index.html

Tilastokeskus. 2018b. Ulkomaalaiset yliopistojen opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet koulutusasteen, -alan (Kansallinen koulutusluokitus 2016) ja sukupuolen mukaan. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/yop/2018/yop_2018_2019-05- 09_tau_002_fi.html

Vaarala, H. & Kyckling, E. 2017. Kansainvälinen opiskelija – kuka olet, minne menet? Kieliverkosto. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-lokakuu-2017-2/kansainvalinen-opiskelija-kuka-olet-minne-menet

Valtioneuvosto. 2019. Talousarvioesitys 2020 ja julkisen talouden suunnitelma vuosille 2020–2023.Hallituksen budjetilla rakennetaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää Suomea. Valtioneuvoston viestintäosasto. Tiedote 460/2019. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/hallituksen-budjetilla-rakennetaan-sosiaalisesti-taloudellisesti-ja-ekologisesti-kestavaa-suomea

Vuorinen, B. 2018. Kokemuksia lukuvuosimaksujen käyttöönotosta lukuvuonna 2017–2018. Seuranta- ja arviointityöryhmän väliraportti. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://minedu.fi/documents/1410845/6303486/Kokemuksia+lukuvuosimaksujen+k%C3%A4ytt%C3%B6%C3%B6notosta.+Seuranta-+ja+arviointity%C3%B6ryhm%C3%A4n+v%C3%A4liraportti

YLE. 2019. Obstacles for international students in Finland – and other useful info. All Points North. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: https://areena.yle.fi/1-50250430

Zafar, A. & Kantola, J. 2019. Brain drain in Finland; A real threat or a myth and its impact on Finland’s R&D Capabilities. Zeszyty Naukowepolitechniki Poznanskiej. Organizacja i Zarządzanie. Nr. 79, 243-256. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.21008/j.0239-9415.2019.079.16

Kirjoittajat

Marja Ahola, FM, on asiantuntija Kokoma – Korkeakoulutetut maahanmuuttajat työmarkkinoille yrittäjyysvalmiuksia vahvistamalla -hankkessa, Lahden ammattikorkeakoulu

Raisa Haikala, FM, on asiantuntija Kokoma – Korkeakoulutetut maahanmuuttajat työmarkkinoille yrittäjyysvalmiuksia vahvistamalla -hankkessa, Lahden ammattikorkeakoulu

Afnan Zafar, PhD, on tutkija ja yksityinen tutkimuskonsultti, jonka osaamisalueita ovat innovatiiviset ratkaisut, innovatiivinen tuote- ja palvelukehitys, aivovuoto- ongelmat ja niiden ratkaisut kehittyneissä maissa, Vaasan yliopisto

Artikkelikuva: mentatdgt. 2019. https://www.pexels.com/photo/woman-sitting-on-gray-chair-1543895/ (Pexels License)

Julkaistu 15.11.2019

Viittausohje

Ahola, M., Haikala, R. & Zafar, A. 2019. Opiskelemaan pääsy ja työllistyminen haastavat ulkomaiset korkeakouluopiskelijat – muut maat keräävät osaajat. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/11/15/opiskelemaan-paasy-ja-tyollistyminen-haastavat-ulkomaiset-korkeakouluopiskelijat-–-muut-maat-keraavat-osaajat

Kasvatuskumppanuudella tukea mediavanhemmuuteen

Ihmisten arjessa media ja sen merkitykset ovat lisääntyneet. Jo varhaiskasvatusikäiset lapset kasvavat mediakulttuuriin, joka muodostuu erilaisista välineistä, mediasisällöistä ja ilmiöistä. Digitaalisuus on läsnä lasten arjessa jo pienestä pitäen, tehden oppimisesta, vuorovaikutuksesta ja kokemuksista entistä mediavälitteisempiä. Mediataitojen kehittyminen ja lapsen ohjaaminen sekä tukeminen mediankäytössä ovat vanhempien ja varhaiskasvattajien yhteisiä tehtäviä ja tärkeä osa kasvatuskumppanuutta.

Kirjoittajat: Jenni Kaapu, Petra Kuokkanen & Pipsa Murto

Mediavanhemmuus haasteineen

Elämän digitalisoituminen on tuonut uusia mahdollisuuksia perheille ja lapsille, mutta se aiheuttaa myös haasteita vanhemmille. Mediankäyttöön kuluvan ajan lisäksi vanhempia mietityttävät median haitalliset sisällöt sekä sen tuomat turvallisuusuhat. Älylaitteisiin on saatavilla paljon erilaisia estoja ja rajoituksia, mutta niiden ohella aikuisen mukana olo lasten mediahetkissä on erittäin tärkeää. (Irisvik & Utriainen 2017, 83.) Pieni lapsi ei osaa itse rajata ruutuaikaansa ja mediankäyttöään, ja hän tarvitsee tähän vanhemmalta tukea, läsnäoloa ja ohjausta. (Lonka & Moisala 2019, 15.) Tärkeää on huomioida, että lapsen kanssa toimivien aikuisten oma mediasuhde heijastuu lapsen omaksumiin mediatottumuksiin (Kamenetz 2019, 235).

Mediankäyttö voi aiheuttaa haasteita vuorovaikutukseen perheenjäsenten välillä. Peleistä tai netistä siirtyminen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen voi aiheuttaa vaikeuksia lapsille, sekä aikuisillekin ja näin vaikeuttaa vuorovaikutuksen ja arjen sujuvuutta. (Huhtanen 2016, 22.) Digimaailmaan uppoutuminen saattaa verottaa kanssakäymisen määrää ja laatua vanhemman ja lapsen välillä, kun taas median käyttö yhdessä voi tiivistää suhdetta. Pienet lapset tarvitsevat hyvinvointinsa ja kasvunsa turvaamiseen riittävästi vanhempien läsnäoloa. (Kamenetz 243-244, 247.)

Lasten mediankäyttö huolestuttaa vanhempia monissa perheissä. Taustalla voi olla epävarmuuden ja oman osaamattomuuden tunne, joka voi johtaa jatkuvaan riitelyyn ja jankutukseen. (Johansson 2019, 20.) Sopivien sekä ikätasoisten mediasisältöjen valitseminen lapselle koetaan usein hankalaksi, eikä vanhemmilla aina ole valmiuksia etsiä tietoa sopivista medioista. Monilla vanhemmilla ei myöskään ole tarpeeksi tietoa jatkuvan älylaitteiden käytön vaikutuksista lapsen kehitykseen. (Lonka & Moisala 2019, 15.)

Yhdessä tutustuen mediamaailmaan

Ymmärtääkseen lapsen mediamaailmaa paremmin, tulisi lapsen kanssa yhdessä tutustua lapsen käyttämiin mediasisältöihin. Yhteinen puuhastelu median parissa esimerkiksi lukuhetket, pelailu ja kameran käytön opettelu osoittavat lapselle aikuisen olevan kiinnostunut lapselle tärkeitä asioita kohtaan, sekä mahdollistaa samalla monipuolista keskustelua mediasisällöistä ja perheen yhteisistä mediankäytön säännöistä. (Huhtanen 2016, 22.) Yhteiset pelihetket lapsen kanssa jättävät lapselle yhdessäolosta myönteisen muiston lisäksi tunteen, että aikuinen on aidosti kiinnostunut lapsen mediamaailmasta. (Helenius & Rahja 2019, 32).

Mediakasvatuksesta on tehty runsaasti tutkimuksia, mutta yhtenäistä ohjeistusta ei voida antaa, vaan jokaisen on itse laadittava omat mediankäytön sääntönsä, jotka sopivat parhaiten omalle lapselle ja tuntuvat hyviltä kuhunkin perheeseen ja elämäntilanteeseen. (Kamenetz 2018, 187.) Mediataitojen kehitykselle on olennaista, että lapsi saa keskustella median sisällöistä aikuisen kanssa ja aikuisella on aikaa kuunnella ja olla läsnä (Niinistö & Ruhala 2006, 22).

Myös varhaiskasvatushenkilöstön tehtävänä on ohjata lapsia turvalliseen ja monipuoliseen median käyttöön, oppimista tukevalla ympäristöllä ja aikuisen mallilla. (OPH 2018, 33.) Varhaiskasvatuksessa median käyttö välittyy lasten käytöksestä ja leikeistä. Lasten puheissa ja roolileikeissä esiintyy älylaitteiden käyttöä ja digitaalisten pelien pelaamista. Media välittää tietoa ja sen elementit voivat rikastaa leikkejä, mutta joillakin lapsilla median käyttö voi näkyä esimerkiksi levottomuutena. Lapset prosessoivat pelejä leikeissä, ja varsinkin väkivaltapelit näkyvät leikeissä ampumisena ja tappamisena. (Kaapu & Kuokkanen, 2019, 27.) Jos lasta on jäänyt mietityttämään jokin mediasta noussut asia, myös varhaiskasvatuksessa henkilökunnan on hyvä olla tietoinen siitä. Vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan tulisikin yhdessä keskustella lapsen mediankäyttöön liittyvistä asioista osana kasvatuskumppanuutta. (Niinistö & Ruhala 2006, 22.)

Mediaopas kasvatuskumppanuuden tueksi varhaiskasvatukseen

Kaapu ja Kuokkanen (2019) laativat opinnäytetyönään varhaiskasvatusikäisten lasten mediankäytön vaikutuksista kertovan oppaan, tukemaan vanhempien ja varhaiskasvattajien vuorovaikutusta ja kasvatuskumppanuutta. Varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta on merkityksellistä lisätä vanhempien tietoa median käytön vaikutuksista lasten kehitykseen, ymmärtääkseen omat mahdollisuutensa kehityksen tukemisessa. Oppiakseen käyttämään mediaa, on lapsella oltava sen mahdollistavia välineitä saatavillaan. Vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön yhteisenä tehtävänä on suojata lasta median haitalliselta sisällöltä ja ohjata lasta laadukkaan median pariin sekä keskustella näistä hänen kanssaan. (Kaapu & Kuokkanen 2019, 28-30.)

Opas sisältää tietoa mediankäytön vaikutuksista lapsen kehitykseen, sekä käytännön vinkkejä varhaiskasvatusikäisille lapsille sopivista sovelluksista ja peleistä. Oppaaseen on koottu myös lukuvinkkejä aiheesta enemmän tietoa haluaville vanhemmille. Vanhemmat voivat löytää uusia ideoita perheen yhdessäoloon median tuomista mahdollisuuksista. Opasta voidaan käyttää vanhempien ja varhaiskasvattajien välisissä keskusteluissa, jolloin se toimii keskustelun herättelijänä ja usein vaikeaksikin koettu aihe on helpompi ottaa puheeksi. Oppaassa on vanhempia ja lasta osallistavaa sisältöä, sekä kysymyksiä, jotka herättelevät vanhempia pohtimaan omaa älylaitteiden käyttöään. (Kaapu & Kuokkanen 2019, 30, 33.)

Muuttuva mediakulttuuri haastaa niin vanhempia kuin varhaiskasvatuksen henkilöstöäkin kehittämään omaa kasvatusajatteluaan. Mediakasvatus ei voi perustua henkilökohtaiseen kiinnostukseen, vaan sen rooli lasten arjessa on tunnistettava ja tiedostettava. (Mertala & Salomaa 2016, 173.) Kasvattajien haasteena on pysyä ajan tasalla saatavilla olevista keinoista ja välineistä, voidakseen tarttua niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin lasten oppimisen ja kehittymisen edistämiseksi (Kaapu & Kuokkanen 2019, 28).

Lähteet

Helenius, J. & Rahja, R. 2019. Kenellä on peliohjain? Pelikasvatus lapsiperheessä. Teoksessa Pelikasvattajan käsikirja 2. [Helsinki]: [Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus]. 31-43.

Huhtanen, E. (toim.) 2016. Mediakasvatusseuran julkaisuja 5/2016. Lasten mediamaailma pähkinänkuoressa. [Viitattu 28.8.2019] Saatavissa: https://mediakasvatus.fi/wp-content/uploads/2018/06/Lasten-mediamaailma-pahkinankuoressa-1.pdf

Irisvik, S. & Utriainen, J. 2017. Kuinka kasvattaa diginatiivi. Helsinki: S&S.

Johansson, T. 2019. Meidän perheen pelisäännöt? Ohjeita median käyttöön perheissä. Teoksessa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) ja mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö (MEKU) Lapset & media- Kasvattajan opas. [Viitattu 28.8.2019]. Saatavissa: https://kavi.fi/sites/default/files/documents/lapset_ja_media.pdf

Kaapu, J. & Kuokkanen, P. 2019. Mediankäytön vaikutukset ja lapsen suojeleminen median haitoilta: Opas varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmille ja päiväkodin työntekijöille. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019090918302

Kamenetz, A. 2018. Sopiva ruutu- aika. Löydä tasapaino digitaalisen ja todellisen elämän välillä. Helsinki: Viisas elämä.

Lonka, K. & Moisala, M. 2019. Älylaitteet ja aivojen kehitys: Aivot kehittyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Teoksessa Kosola, S., Moisala, M., Ruokoniemi, P. (toim.) Lapset, nuoret ja älylaitteet. Taiten tasapainoon. Helsinki: Duodecim.

Mertala, P. & Salomaa, S. 2016. Kasvatuskeskeinen näkökulma varhaisvuosien mediakas-vatukseen. [Viitattu 23.10.2019]. Saatavissa: https://www.researchgate.net/publication/296329429

Niinistö, H. & Ruhala, N. 2006. (toim.) Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu.

OPH 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. [Viitattu 23.10.2019]. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kirjoittajat

Jenni Kaapu on valmistuva sosionomiopiskelija Lahden ammattikorkeakoulusta.

Petra Kuokkanen on Lahden ammattikorkeakoulusta 2019 valmistunut sosionomi AMK.

Pipsa Murto toimii päätoimisena tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/ihmiset-lapsi-vauva-poika-2564425/ (CC0)

Julkaistu 12.11.2019

Viittausohje

Kaapu, J., Kuokkanen, P. & Murto, P. 2019. Kasvatuskumppanuudella tukea mediavanhemmuuteen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/11/12/kasvatuskumppanuudella-tukea-mediavanhemmuuteen/

ACE-tutkimukset ja traumainformoitu työ

Lapsuudenaikaiset haitalliset kokemukset ja aikuisiän heikompi terveys liittyvät vahvasti toisiinsa. Ymmärrys tästä on lisääntynyt ACE-tutkimusten (Adverse Childhood Experiences) kautta, ja aihe on kasvavan kiinnostuksen kohteena maailmalla. Suomen ensimmäinen ACE-konferenssi oli lokakuussa 2019.

Kirjoittajat: Minna Kuvajainen ja Johanna Linner Matikka

ACE-tutkimukset

Ihminen kantaa kehossaan jälkiä kaikesta elämän aikana tapahtuneesta. Jäljet eivät välttämättä näy päällepäin vaan ne ovat hermostollisia tapoja reagoida eri tilanteissa. Osa reagointitavoista on synnynnäisiä ja osa opittuja. Terveydelle edulliset hermoston reagointitavat sisältävät paljon joustavuutta ja palauttavat kehon turvan tilaan suhteellisen nopeasti stressaavan tilanteen jälkeen.

Lapsuudenaikaiset haitalliset kokemukset (ACE eli Adverse Childhood Experiences) näkyvät aikuisen ihmisen terveydessä vielä pitkään kokemusten jälkeen. Monen yleisen sairauden juurisyy saattaakin tutkimusten mukaan olla lapsuuden haitallisissa kokemuksissa, joten turvatulla lapsuudella on suuri kansanterveydellinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Kokemukset ovat tutkimusten mukaan yllättävän yleisiä: yli puolet väestöstä on kokenut vähintään yhdentyyppisen haitallisen kokemuksen ja joka kymmenes ihminen neljä tai enemmän. (Felitti & Anda 1998; Burke Harris 2019; 2014; CDC 2019.)

Haitallisia kokemuksia (ACE-pisteitä) ovat vaikeat ja traumaattiset lapsuusajan kokemukset, kuten fyysinen pahoinpitely (lyöminen tai muu kovakourainen kohtelu), fyysinen laiminlyönti (esim. riittämätön ravinto, huolenpito ja ohjaus), henkinen pahoinpitely (nöyryytys, alistaminen, loukkaaminen), henkinen laiminlyönti (kylmä ja välinpitämätön suhtautuminen), seksuaaliväkivalta ja hyväksikäyttö, vanhempien ero tai vanhemman menetys, perheympäristö, jossa lapsi näkee väkivaltaa, jossa käytetään huumeita tai jossa jollakin perheenjäsenellä on alkoholiongelma tai vaikea mielenterveysongelma tai joku perheenjäsen on vankilassa. Myös vaikea köyhyys ja pitkään jatkuva koulukiusaaminen sekä yksittäiset voimakkaat traumaattiset tapahtumat luetaan näihin kokemuksiin, vaikkei niitä aina kysytäkään kaikissa ACE-testeissä.

Jos lapsi elää haitallisten kokemusten keskellä, hänen kehonsa stressitaso on jatkuvasti koholla eli lapsi on jatkuvassa säikähtämisen ja liiallisen valppauden tilassa. Pelko tai valppaus on ihmiselle hyödyllinen, kun vaaran ilmaantuessa pitää tehdä nopea päätös siitä, paetako vai taistella vai jähmettyä paikalleen, mikäli muuta mahdollisuutta ei ole. Kun stressitila jatkuu pitkään, keho ei pääse palautumaan normaaliin turvan tilaan, jolloin stressi muuttuu myrkylliseksi ja alkaa vähitellen vaurioittaa lapsen kehittymässä olevaa stressisäätelyjärjestelmää vaikeuttaen oppimista ja itsesäätelytaitojen kehittymistä. Lopulta aikuiseksi kasvanut lapsi kantaa kehossaan edelleen hermostollisia jälkiä haitallisista lapsuudenaikaisista kokemuksistaan.

Ensimmäiseen ACE-tutkimukseen osallistui 17 400 ihmistä (Felitti & Anda ym. 1998). Tuo tutkimus ja sen jälkeen tehdyt muut tutkimukset ovat osoittaneet ACE-pisteiden olevan yhteydessä eliniän lyhenemiseen noin 20 vuodella, riskikäyttäytymiseen ja tapaturmiin ja itsemurhiin sekä lisäävän riskiä sairastua moneen sairauteen (esim. diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, masennus, ahdistushäiriöt, syövät, aivohalvaus, autoimmuunisairaudet, kiputilat). Tutkimuksissa käytetään usein asetelmaa, jossa lasketaan tilastollisesti riski saada jokin sairaus, ja verrataan niitä yksilöitä, joilla ei ole ACE-pisteitä, niihin ihmisiin, joiden ACE-pisteet ovat 4 tai enemmän (kymmenestä). ACE-tutkimuksia eri sairauksiin liittyen kokoaa yhteen muun muassa Yhdysvaltain sosiaali- ja terveysministeriön alainen sairauksien ennaltaehkäisyn yksikkö (CDC 2019).

ACE-konferenssi Hanasaaressa 7.10.2019

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Lastensuojelun keskusliitto järjestivät yhdessä Hanasaaren kanssa Suomen ensimmäisen ACE-konferenssin, jossa kuultiin huippuluennoitsijoita Walesista, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta.

Kuva 1. ACE-konferenssi Hanasaaressa 7.10.2019 (kuva: Minna Kuvajainen)

Karen Hughes (Public Health Wales) kuvasi puheenvuorossaan tekemättä jättämisen hintaa. On laskettu, että ACE-kokemukset ovat syynä 27 % masennuksista, 11 % syövistä ja 25 % alkoholismista. Kokonaisuudessaan ACE maksaa Euroopassa joka vuosi 530 miljardia euroa. Apulaisprofessori Steven Lucas Uppsalan yliopistosta puolestaan kuvasi, miten Ruotsissa kehitetään lapsiperhepalveluiden parissa lasten haitallisten kokemusten tunnistamista. Lääkäri ja professori Anna Luise Kirkengen (Norwegian University of Science and Technology) kuvasi potilastarinoiden avulla sitä, miten kaltoinkohdelluista lapsista tulee monisairaita aikuisia kenenkään kysymättä lapsuuden kokemuksista pitkän potilashistorian aikana.

Kuva 2. ACE:n kustannukset (kuvakaappaus esityksestä, Karen Hughes, Hanasaari 7.10.2019)

Traumainformoitu työ

ACE-tutkimukset ja niiden tuottaman tiedon soveltaminen ns. traumainformoituun orientaatioon sosiaali- ja terveysalalla ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena maailmalla. Facebookin sivustolla ”Traumainformoitu sote ja ope” on tällä hetkellä noin 4000 seuraajaa. Sivustoa ylläpitää itseorganisoitunut sosiaali- ja terveysalan moniammatillinen verkosto.

Traumainformoitu työ ei ole posttraumaattisen stressireaktion hoitomuoto vaan se merkitsee työyhteisön muuttamista traumainformoiduksi (Trauma-Informed Care and Practices). Traumainformoidun työotteen keskiössä on turvan lisääminen ja vahvistaminen eri tasoilla. Traumainformoitu organisaatio auttaa asiakkaita tulemaan kohdatuksi turvallisessa ilmapiirissä, joka 1) tietää trauman yleisyydestä väestön tasolla 2) tunnistaa trauman merkit ja oireet 3) osaa toimia traumatietoisesti tavallisissa arjen vuorovaikutustilanteissa ja 4) ehkäisee uudelleentraumatisoitumista palveluiden piirissä. Traumainformoidun työn kulmakivi on näkökulman vaihto, jossa ajatus “Mikä sinussa on vikana?” muutetaan muotoon “Mitä sinulle on tapahtunut?”. (Ginsberg & Willits 2016.)

Skotlanti ja Wales tuottavat omissa kansallisissa ohjelmissaan loistavia videoita sosiaali-, terveys- ja opetusalan käyttöön. Yksi parhaimmista on video, jossa muutamassa minuutissa käy selville, mitä ACE-kokemukset ovat, miten ne vaikuttavat ihmiseen aikuisiällä, miten asiakas voi jättäytyä palveluiden ulkopuolelle, jos palvelut laukaisevat hänessä uudelleen lapsuuden turvattomuuden kokemukset, ja miten sosiaali- ja terveystoimen ohjaus voi toimia ennaltaehkäistäkseen tämän.

Traumainformoitu työyhteisö on turvallinen myös työntekijöille. Yhteisössä on osaamista tunnistaa turvattomuuden kokemus ja keinoja palauttaa turvallisuudentunne takaisin. Traumainformoituja työyhteisöjä on jo kehitetty Suomessa. Esimerkiksi Hollolassa sijaitseva Perhekeskus Viisikko on kouluttautunut huomioimaan turvan ja sen puuttumisen työkäytännöissään. Koulutuksissa on käsitelty muun muassa vakauttavaa työotetta ja vireyden sietoikkunaa (Karkkunen ym. 2017). Polyvagaalinen teoria stressistä auttaa ymmärtämään turvan palauttamisen käytännön merkitystä (Leikola ym. 2016).

Mahdollisesti pisimmällä traumainformoidun työn edistämisessä ollaan Skotlannissa. Siellä on laadittu kansallinen Skotlannin valtion tukema ohjelma traumainformoidusta yhteiskunnasta. Tavoitteena on kouluttaa koko työvoima traumatietoiseksi. (NHS 2019; NHS Education for Scotland 2017.)

Lähteet

Burke Harris, N. 2019. Syvälle ulottuvat juuret. Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Suomentanut Juha Kuvajainen. Helsinki: Basam Books.

Burke Harris, N. 2014. How childhood trauma affects health across a lifetime. TED-talks. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.ted.com/talks/nadine_burke_harris_how_childhood_trauma_affects_health_across_a_lifetime

CDC 2019. The Centers for Disease Control and Prevention’s. U.S. Department of Health & Human Services. USA.gov. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.cdc.gov/violenceprevention/childabuseandneglect/acestudy/journal.html

Felitti, V. J., Anda, R. F. et al. 1998. Relationship of Childhood Abuse and Household Dysfunction to Many of the Leading Causes of Death in Adults. The Adverse Childhood Experiences (ACE) Study. American Journal of Preventive Medicine. Vol 14 (4), 245–258. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/S0749-3797(98)00017-8

Ginsberg, J. & Angela Willits, A. 2016. Trauma-Informed Social Work Supervision. School of Social Work. University of Wisconsin Madison. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=wDMTlQRQ1nw&fbclid=IwAR1u7SEPuDu4q4Lyc-OGatmzhhXxH7AT0db2Wf-bDKKwQKEvHgwlHCmNPIo

Karkkunen, A., Litsilä, R. ja Miettinen, A. 2017. Kuinka voin parantaa tietoisuustaitojani lastensuojelutyössä? Talentia-lehti. 3.7.2017. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.talentia-lehti.fi/kuinka-voin-parantaa-tietoisuustaitojani-lastensuojelutyossa/

Leikola, A., Mäkelä, J. ja Punkanen, M. 2016. Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2016;132(1):55-61. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo12910

NHS 2019. National Trauma Training Framework. Public healthcare service Scotland. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.nes.scot.nhs.uk/education-and-training/by-discipline/psychology/multiprofessional-psychology/national-trauma-training-framework.aspx

NHS Education for Scotland 2017. Transforming Psychological trauma: A Knowledge and Skills Framework for the Scottish Workforce. [Viitattu 15.10.2019]. Saatavissa: https://www.nes.scot.nhs.uk/media/3971582/nationaltraumatrainingframework.pdf

Kirjoittajat

Minna Kuvajainen (KM) toimii lehtorina sosionomikoulutuksessa Lahden ammattikorkeakoulussa ja kouluttaa muun muassa itsetuntemus- ja tietoisuustaitoja.

Johanna Linner Matikka (YTM) toimii asiantuntijana Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön tiimissä Ensi- ja turvakotien liitossa.

Artikkelikuva: Minna Kuvajainen

Julkaistu 5.11.2019

Viittausohje

Kuvajainen, M. & Linner Matikka, J. 2019. ACE-tutkimukset ja traumainformoitu työ . LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/11/05/ace-tutkimukset-ja-traumainformoitu-tyo/

Kansainvälisistä opiskelijoista työvoimaa lahtelaisiin yrityksiin — avaimina suomen kieli ja suomalaisen työelämän tunteminen

Lahden ammattikorkeakoulussa opiskelee suuri joukko kansainvälisiä opiskelijoita, joiden osaaminen ei kuitenkaan jää Päijät-Hämeen alueen yritysten käyttöön. Yhteistyön mahdollistajina ovat opiskelijan suomen kielen taito ja suomalaisen työelämän tuntemus sekä yritysten rohkeus ottaa työntekijä, jonka suomi ei ole vielä täydellistä.

Kirjoittaja: Marjaana Valo-Vuorela

Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla on tarjolla kaksi englanninkielistä koulutusta: International Business (IBU) ja Business Information Technology (BIT). Näissä koulutuksissa noin kolme neljäsosaa opiskelijoista tulee muualta kuin Suomesta. Tämä on linjassa muiden Suomen korkeakouluissa tarjottavien englanninkielisten koulutusten kanssa (Garam 2015, 7).

Päijät-Hämeen yritysten näkökulmasta nämä kaksi koulutusta voisivat tarjota suuren määrän kansainvälisiä osaajia. Oppilaitoksen ja yritysten välinen yhteistyö näkyy erilaisten hankkeiden lisäksi erityisesti opiskelijoiden suorittamissa harjoittelujaksoissa. IBU- ja BIT-koulutuksiin kuuluu 30 opintopistettä harjoittelua, mutta harmillisesti ulkomaalaiset osaajat tekevät harjoittelunsa usein muualla kuin Suomessa, sillä heidän kielitaitonsa ei ole vielä riittävä ja yrityksissä ei haluta käyttää englantia apukielenä. 

Työpaikan merkitys maahan jäämiselle

Ossi2-hankkeen tavoite on edistää maahanmuuttajien työllistymistä ja tukea työnantajia työllistämisessä. LAMKissa on pilotoitu työharjoittelua tukeva malli, jonka avulla kansainväliset opiskelijat voisivat tehdä tuetusti työharjoittelunsa Päijät-Hämeessä, ja toivottavasti sen ansioista myös jäisivät töihin alueelle. 

Kansainvälisten opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta ja työllistymisestä on kartoitettu jo monissa selvityksissä ja työn merkitys tulee kaikissa ilmi. Niemelä on haastatellut tutkimuksessaan 952 kansainvälistä yliopisto-opiskelijaa, joista 20 prosenttia aikoo jäädä varmasti Suomeen ja 45 prosenttia haluaisi jäädä Suomeen, jos olosuhteet sen mahdollistavat (2008, 99–101). Näiden kaikkien vastaajien kohdalla työllistyminen on suurin syy jäämiseen.  Työllistymisen suurimpia esteitä ovat riittämätön kielitaito ja kontaktien puute (Shumilova & Cai & Pekkola 2011, 58; Niemelä 2008, 87). SIMHE-hankkeen (Supporting Immigrants in Higher Education in Finland, SIMHE) selvityksen (Autero & Helander 2017) perusteella ongelmaksi muodostuu myös tietämättömyys suomalaisesta työelämästä. Jos opiskelijoiden halutaan työllistyvän Suomeen, on näihin asioihin kiinnitettävä huomiota.

Työllistymisen tukeminen LAMKissa

Harjoittelua ja työllistymistä tukeva malli alkaa tutkinnon ensimmäisen vuoden alusta suomen kielen opinnoista. IBU- ja BIT-opiskelijoille on tarjolla neljä suomen kielen kurssia, joista ensimmäinen 3 opintopisteen opintojakso on pakollinen ja kolme 5 opintopisteen opintojaksoa vapaavalintaisia. Tutoropettajat ja suomen opettajat suosittelevat, että opiskelijat suorittavat kaikki tarjolla olevat suomen kurssit. 

Ensimmäisenä tai toisena opiskeluvuonna opiskelijat osallistuvat puoli päivää kestävään Working Life in Finland -koulutukseen, joka on osa pakollista Developing professional competence -opintojaksoa. Koulutuksessa käydään läpi suomalaisen työelämän pelisääntöjä ja työkulttuurin piirteitä. Näiden jälkeen opiskelijan on mahdollista osallistua vapaavalintaiselle GetEmployed – Työllisty! -opintojaksolle, jossa keskitytään työnhakuun Suomessa. 

Työelämätietouden tarve nousee esille esimerkiksi Sivistan selvityksessä (2019). Selvityksen mukaan opiskelijat kaipaavat lisää tietoa suomalaisen työelämän pelisäännöistä ja työkulttuurista. Tämän saman ovat huomanneet myös Ossi2-hankkeen toimijat. Ossi2-hankkeessa kehitettiinkin Working Life in Finland -koulutus, jotta mahdollisimman moni opiskelija saisi tietoa suomalaisesta työelämästä. Tämän lisäksi haluttiin selvittää, millaista tukea opiskelijat tarvitsevat suorittaakseen harjoittelun Päijät-Hämeen alueella. Tätä varten suunniteltiin harjoittelupilotti. 

Harjoittelupilotti

Ensimmäinen pilotti toteutettiin keväällä 2019. Tällöin mukana oli kaksi opiskelijaa, joiden suomen kielen taito oli jo varsin hyvä ja jotka olivat tutustuneet suomalaiseen työelämään esimerkiksi kesätöissä. Ennen harjoittelua opiskelijat kaipasivat apua ansioluettelon ja hakemuskirjeen päivittämiseen sekä työhaastattelun harjoittelemiseen. Osana harjoittelua työnantajien kanssa oli sovittu suomen opiskeluun tarkoitetuista päivistä. Kerran tai kahdesti kuussa oli suomen opettajan vetämä tapaaminen. Jokaista tapaamista varten opiskelijat tekivät suomen kieleen liittyviä tarkkailutehtäviä, joiden pohjalta puhuttiin kielestä, viestinnästä ja kulttuurista. Tapaamisissa käytiin myös vapaata keskustelua suomalaisesta työkulttuurista ja harjoittelussa vastaan tulleista tilanteista. Näiden lisäksi hyödynnettiin yhteistä WhatsApp-ryhmää kuulumisten vaihtamisessa ja ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. 

Ennen harjoittelua ja harjoittelun jälkeen opiskelijat arvioivat omaa kielitaitoaan. Itsearvioinnin kohteena olivat suomen kielen kirjoittaminen, puhuminen ja kuunteleminen sekä sanavaraston laajuus. Jokaisessa kohdassa oli kaksi tarkentavaa alakohtaa, joiden hallintaa opiskelijat arvioivat asteikolla 1–3. Lisäksi opiskelijat arvioivat yleistä kielitaitoaan asteikolla 1–3. Molemmat opiskelijat kokivat kielitaitonsa kehittyneen harjoittelun aikana. Itsearviointien mukaan kehitystä tapahtui erityisesti sanavaraston laajentumisessa sekä puhumisessa ja kuuntelemisessa. Opiskelijan kokemus oman kielitaidon kehittymisestä on merkittävä tekijä siinä, uskaltaako hän käyttää kieltä ja tulla siten osaksi ympäröivää yhteisöä. Yleinen arvio omasta kielitaidosta vahvistui kummallakin osallistujalla. Toinen arvioi kielitaitonsa nousseen numerosta yksi numeroon kaksi, toinen puolestaan numerosta kaksi numeroon kolme. Tällainen kokemus omasta kehittymisestä valaa uskoa omiin kykyihin ja jatkomahdollisuuksiin.

Toinen pilotti on käynnistynyt nyt syksyllä 2019. Tällä kertaa mukana on kolme opiskelijaa, jotka eivät ole yhtä varmoja suomen kielen käyttämisessä, joten ennen harjoittelun aloittamista aikaa on käytetty edellistä kertaa enemmän suomen kielen kertaamiseen. Nyt tavoitteena on myös käyttää aiempaa enemmän verkkovälineitä hyödyksi yhteydenpidossa. 

Näiden kahden pilotin perusteella suurin ongelma Päijät-Hämeen seudulla tehtävässä harjoittelussa on työharjoittelupaikkojen löytäminen. Monien yritysten työkieli on suomi, jolloin myös yritysten internetsivut ovat suomeksi ja mahdollisista harjoittelupaikoista ilmoitetaan vain suomeksi. Tästä huolimatta englantia puhuva ja samalla suomea opetteleva opiskelija pärjäisi usein yrityksessä hyvin. Yrityksiltä tarvitaankin rohkeutta ottaa kansainvälinen opiskelija harjoitteluun ja oppilaitokselta tukea opiskelijoille harjoittelupaikkojen löytämiseen. 

Lähteet

Autero, M. & Helander, J. 2017. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien ohjaus ja osaamisen tunnistaminen tukevat integroitumista. HAMK Unlimited Professional 9.10.2017. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/maahanmuuttajien-ohjaus/

Garam, I. 2015. Teemana ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat suomalaisissa korkeakouluissa – Mitä tiedämme tilastojen ja tutkimusten perusteella? Taustamuistio. Cimo. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/teemana-ulkomaalaiset-tutkinto-opiskelijat-suomalaisissa 

Niemelä, A. 2008. Kansainväliset tutkinto-opiskelijat Suomen yliopistoissa. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs ja Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry. SYL-julkaisu 3/2008. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://www.slideshare.net/otusowl/2008-kansainvliset-tutkinto-opiskelijat-suomen-yliopistoissa

Shumilova, Y. & Cai, Y. & Pekkola, E. 2011. Employability of International Graduates Educated in Finnish Higher Education Institutions. Valoa-project. University of Helsinki. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: http://www.helsinki.fi/urapalvelut/valoasurvey/pubData/source/VALOA09.pdf 

Sivista. 2019. Suomesta valmistuneet ja työhön jääneet kansainväliset osaajat: opetuksesta kiitosta, työn löytämiseen lisää keinoja ja lupaprosessit sujuviksi. Sivista-Sivistystyönantajat. Uutiset. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://www.sivista.fi/uutiset/suomesta-valmistuneet-ja-tyohon-jaaneet-kansainvaliset-osaajat-opetuksesta-kiitosta-tyon-loytamiseen-lisaa-keinoja-ja-lupaprosessit-sujuviksi/

Kirjoittaja

Marjaana Valo-Vuorela on suomen kielen ja viestinnän opettaja, joka toimii OSSI2-hankkeessa asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1437965

Julkaistu 4.10.2019

Viittausohje

Valo-Vuorela, M. 2019. Kansainvälisistä opiskelijoista työvoimaa lahtelaisiin yrityksiin — avaimina suomen kieli ja suomalaisen työelämän tunteminen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/04/kansainvalisista-opiskelijoista-tyovoimaa-lahtelaisiin-yrityksiin-avaimina-suomen-kieli-ja-suomalaisen-tyoelaman-tunteminen/