Aihearkisto: Muut

Käytettävyystestaus integroidussa hankkeessa

LAMKin hankkeiden eräs erityispiirre on se, että niitä integroidaan mahdollisuuksien mukaan opetukseen. Mutta kuinka saada hankkeen työpaketti integroitua opetukseen, jonka tavoiteasettelu on lähtökohtaisesti substanssivetoista eikä niinkään projektin aikataulutuksen mukaista? Tässä artikkelissa esitellään käytettävyystestausta, sen opetusta sekä sitä, kuinka integroitua hanketta käytettiin opintojaksolla oppimisen tukena.

Kirjoittaja: Minna Asplund

Digimaa -hanke sekä käytettävyyden opetus tieto- ja viestintätekniikan insinööreille

Digimaa -hankkeessa (Digimaa 2018) on tavoitteena luoda digitaalinen palvelu, jota käyttämällä pyritään tehostamaan maarakentamisen materiaalien uusiokäyttöä. LAMKin osuus on digitaalisen palvelun front-endin ohjelmointi eli käyttöliittymä. Front-endin tekemiseen on osallistunut kaksi ohjelmistotekniikan ja yksi mediatekniikan opiskelija. Toinen ohjelmoijista on lisäksi ollut mukana Usability Engineering -kurssilla, jossa hän on toiminut puoli-toiminnallisen mock-upin vastuuhenkilönä. Hanke on EAKR -rahoitteinen, ja sen varsinaisena toteuttajana on Aalto-yliopisto ja osatoteuttajana LAMK.

2000-luvun alussa LAMKin tieto- ja viestintätekniikan insinöörien ohjelmistotekniikan suuntautumisvaihtoehdossa käyttöliittymiä opiskeltiin Graafisen käyttöliittymän suunnittelu ja toteutus -kursseilla. Kurssit yhdistettiin Graafiset käyttöliittymät -kurssiksi, joka lyhennettiin muutaman vuoden jälkeen kurssiksi Käyttöliittymät. 2010-luvun puolessa välissä nimi muutettiin englannin kieliseksi, Usability Engineering (3 op), ja sisällön painotus siirtyi käytettävyyden ja sen testauksen suuntaan ollen ennen pääosin komponenttien asettelua ikkunapohjaan. Ensi syksynä kurssi siirtyy vielä askeleen lähemmäksi käyttäjää, sillä kurssi muuttuu User Experience -nimiseksi (3 op), ja sen painotus tulee olemaan käyttäjän kokemuksellisuudessa.

Käytettävyystestaus pähkinänkuoressa       

Käytettävyyden oppi-isänä pidetään Jakob Nielseniä, ja perustavaa laatua olevana kirjana hänen kirjoittamaansa Usability Engineering (Nielsen 1993). Nielsen esittelee sekä elinkaarimallin käytettävyyden huomioimiseksi ohjelmistotuotannossa että 10 heuristiikkaa, joiden avulla käytettävyysasiantuntija voi ennen ohjelmaversion julkaisua raakata pahimpia käytettävyyteen vaikuttavia virheitä pois käyttöliittymästä. Analyyttisten arviointien lisäksi Nielsen huomioi joitakin empiirisen arvioinnin piiriin kuuluvia käyttäjätestausmenetelmiä (kuvio 1). Antti Oulasvirta (2011) jakaa analyyttisen ja empiirisen arvioinnin menetelmät sellaisiin, joita tehdään ilman käyttäjiä sekä niihin, joissa käyttäjät ovat mukana; sama asia eri sanoin. Toki sitten vuoden 1993 on käyttöliittymien heuristiikkoja kehitetty eteenpäin mm. mobiili- ja web-käyttöliittymille (Nielsen Norman Group 2019).

Kuvio 1. Joitakin käytettävyyden arvioinnin menetelmiä (kuva: Minna Asplund)

Oulasvirran toimittamassa kirjassa (2011) todetaan, että on olennaista huomioida käyttöliittymän suunnitteluprosessissa järjestelmälle määritellyt käyttökontekstit. Näiden lisäksi on määriteltävä järjestelmää käyttävän käyttäjän ja sen organisaation, jolle järjestelmää kehitetään, vaatimukset. Nykyään ketterässä ohjelmistotuotannossa puhutaan kuitenkin mieluummin käyttäjätarinoista kuin vaatimuksista (Haikala & Mikkonen 2011). Nielsenin (1993) elinkaarimallissa näitä vastaavat vaiheet ovat käyttäjän tunteminen (Know the User) sekä tavoitteiden asettaminen (Goal Setting). Näitä tavoitteita, vaatimuksia, käyttötapauksia tai käyttäjätarinoita vastaan evaluoidaan tehdyt käyttöliittymäratkaisut, tehdään siis käytettävyystestaukset.

Analyyttisten, ilman käyttäjää tehtävien, käytettävyystestausten ehdottomasti parhaana puolena voidaan pitää sitä, että niitä päästään suorittamaan ohjelmistokehityksen alkuvaiheessa riippumatta käytettävästä ohjelmistotuotannon elinkaarimallista (IID, Scrum, jne.). Testaukset voidaan tehdä esimerkiksi toiminnallisille mock-upeille, ja kuten Kasurinen (2013) kirjoittaa, silloin ne eivät ole sidottuja työvaiheisiin, joissa suurin osa järjestelmää on jo toteutettu ja toimii. Käyttäjätesteillä puolestaan päästään mainiosti kiinni itse käyttäjän tekemän työn onnistumiseen tai siihen, kuinka hyvin loppukäyttäjä pystyy ilman ohjeita löytämään haluamansa toiminnot. Lopuksi voidaan todeta kuten Kasurinen (2013) kirjoittaa, että käytettävyystestauksen ”painopiste on rakennetun järjestelmän käyttöliittymän toimivuudessa ja intuitiivisuudessa”.

Käytettävyystestaus hankkeessa

Opiskelijoille opetettiin analyyttisistä arvioinneista heuristinen arviointi sekä kognitiivinen läpikäynti. Kurssin opiskelija, joka on mukana Digimaa -hankkeessa, kirjoitti kognitiivista läpikäyntiä varten viisi skenaariota tehtävineen. Tämän jälkeen heille annettiin linkki Digimaa -hankkeen sen hetkiseen käyttöliittymään, joka oli puolitoimiva mock-up. Opiskelijat tekivät arviointeja 3-4 hengen ryhmissä. Arviointien jälkeen ryhmän tehtävänä oli löydösten perusteella tehdä oma parannusehdotus käyttöliittymään.

Heuristisessa arvioinnissa havaittiin esimerkiksi seuraavan tyyppisiä asioita:

  • sovelluksen logo ei ollut näkyvissä jokaisessa näkymässä
  • asiointiroolien näkymättömyys (näillä vaikutusta jatkokäytössä)
  • tooltipsit puuttuivat eikä ohjenappia sovelluksen käyttöön ollut muutenkaan
  • osissa näkymistä käyttäjä ei intuitiivisesti osannut päätellä mitä siinä pitäisi tehdä
  • osissa näkymiä toimintojen yhdenmukainen nimeäminen oli horjuvaa
  • erilaisten maa-materiaaleihin liittyvien ominaisuuksien näyttäminen oli puutteellista
  • joidenkin painonappien toiminnallisuutta ei voinut päätellä.

Kognitiivisessa läpikäynnissä suurin havaittu ongelma oli toiminnoista saatavan palautteen puuttuminen, mutta se selittyi mock-upin keskeneräisyydellä. Lisäksi osa löydöksistä liittyi siihen, että skenaarion tehtävän suorittamiseksi tarvittavaa napin tai kentän painallusta ei hoksattu käyttöliittymästä, mutta tämä on taklattavissa käyttöopastuksella oikeassa käyttötilanteessa.

Molempia arviointeja häiritsi hieman mock-upin toiminnallisuuden puutteellisuus. Tästä opiksi jäi se, että mock-upin rakentamiseen kannattaa uhrata hiukan aikaa, jotta merkittäviin käytettävyysvirheisiin päästään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa käsiksi. Lisäksi varsinainen kehittämistiimi sai käyttöönsä tärkeitä havaintoja, joita on sovelluskehityksen tässä vaiheessa mahdollista ottaa huomioon helpohkosti.

Itse Usability Engineering -kurssin osalta hankkeen integrointi opetukseen sujui kivutta. Kurssin sisäistä aikataulutusta piti hiukan säätää, jotta mock-up olisi kohtuullisen toimivassa kunnossa ja jotta käytettävyystestauksessa tarvittavat asiat voitiin oppia ennen niiden soveltamista käytäntöön.

Lähteet

Digimaa. 2018. DIGIMAA – Uusiomateriaalien digipalvelut maarakentamisessa. [Viitattu 22.1.2019]. Saatavissa:  https://www.lamk.fi/fi/hanke/digimaa-uusiomateriaalien-digipalvelut-maarakentamisessa

Haikala, I. & Mikkonen. T. 2011. Ohjelmistotuotannon käytännöt. Hämeenlinna: Talentum Oy.

Kasurinen, J. P. 2013. Ohjelmistotestauksen käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Nielsen, J. 1993. Usability Engineering. Cambridge, MA : Academic Press.

NN/g Nielsen Norman Group. World Leaders in Research-Based User Experience. [Viitattu 22.1.2019]. Saatavissa: https://www.nngroup.com/

Oulasvirta, A. (toim.). 2011. Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus. Helsinki: Gaudeamus.

Kirjoittaja

Minna Asplund (TkL) työskentelee tekniikan alalla ohjelmistotekniikan lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän on ylemmässä ammattikorkeakoulussa vastuuopettajana Digitaalisten teknologioiden sekä Digitaalisten ratkaisujen insinööriopetuksessa. Artikkeli on kirjoitettu EAKR Digimaa -hankkeessa.

Julkaistu 7.3.2019

Viittausohje

Asplund, M. 2019. Käytettävyystestaus integroidussa hankkeessa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/03/07/kaytettavyystestaus-integroidussa-hankkeessa/

Vientikuljetusten päästöt selville ympäristölaskennan avulla

Globalisaation eteneminen näkyy hyvin selkeästi vuosittain tilastoitavissa vienti- ja tuontikuljetusten määrien kasvussa. Vastuullisuudesta on tullut yrityksille merkittävä kilpailukeino ja se ulottuu kaikkiin yrityksen toimintoihin, mukaan lukien kuljetukset ja logistiikka. Kuljetuksista aiheutuneita päästöjä voidaan tarkistella ympäristölaskennan avulla.

Kirjoittajat: Juho Räsänen ja Anne-Marie Tuomala

Vastuullinen toimitusketjun hallinta luo uusia näkökulmia

Aiemmin logistiikka nähtiin vain teknisenä jakeluna ja toimituksena asiakkaille, mutta nykyisin se tarkoittaa merkittävämpää osaa yrityksen toiminnassa. Toimitusketjun hallinta sekoitetaan usein logistiikan kanssa keskenään, mutta logistiikka on osa toimitusketjun hallintaa. (Karhunen & Hokkanen 2007, 10-11.) Huoli ympäristöstä on auttanut kehittämään toimitusketjun hallintaa vastuullisemmaksi ja mukaan on tullut myös käänteinen logistiikka. Akateemisen määritelmän mukaan vastuullinen toimitusketjun hallinta ottaa paremmin huomioon ympäristön ja pyrkii toimimaan tasapainoisesti joka osa-alueella. Vastuullisen toimitusketjun hallintaa voidaan tarkastella mallilla, jossa on kuusi pääkriteeriä. Logistiikkakuljetusten osalta pääkriteereistä tärkein on logistinen tehokkuus. Se jakautuu vihreän logistiikan, käänteisen logistiikan ja ympäristöystävällisen kaupankäynnin parantamiseen. (Kazancoglu ym. 2018, 1282.)

Vastuullinen toimitusketjun hallinta pyrkii vähentämään kuljetuksista aiheutuvia päästöjä ottamalla huomioon toiminnassaan esimerkiksi reitin optimoinnin sekä kuljetusmuotojen käytön. Intermodaalikuljetus yhdistää monia kuljetusmuotoja ja tuo jokaisen parhaat puolet esiin. Näissä kuljetuksissa käytettävät kontit ovatkin yleistyneet huomattavasti viimeisten vuosien aikana. (Liikennevirasto 2018, 27-30.) Samalla käänteinen logistiikka on noussut entistä tärkeämmäksi osa-alueeksi. Käänteisellä eli paluulogistiikalla tarkoitetaan tuotevirtaa asiakkailta toimittajille. Tutkimusten mukaan logistiikkakustannuksista arvioidaan jopa 10 % tulevan käänteisestä logistiikasta. Yrityksen imagon ja asiakastyytyväisyyden kannalta on siis tärkeää huomioida käänteinen logistiikka. Kuljetusten osalta tämä tarkoittaa lähtölogistiikan jälkeistä kuljetusta määränpäästä takaisin lähtöpisteeseen tai seuraavaan paikkaan. (Logistiikan maailma 2019.) Nämä kuljetukset suoritetaan toisinaan ilman kuljetettavaa tavaraa, jolloin ainoastaan aiheutuu päästöjä ilman, että saavutetaan lisäarvoa kenellekään. Keskimääräinen kuormitustaso paluukuljetuksissa paranee toimijoiden yhteistyön avulla. (McKinnon ym. 2010, 246.) Käänteisen logistiikan on tärkeää huolehtia kierrätyksestä ja asiakkaiden tuotepalautusten onnistumisesta (Logistiikan maailma 2019). Kuviossa 1 on esitelty logistiikan ympäristöön vaikuttavia tekijöitä huomioiden myös käänteinen logistiikka.

Kuvio 1. Ympäristöön vaikuttavia logistiikan osatekijöitä (Mäkelä ym. 2005, 135)

Päästölaskurit osoittavat nykytilanteen

Logistiikkakuljetuksien aiheuttamia päästöjä tutkitaan maailmanlaajuisesti ja paikallisesti. McKinnon ym. (2010, 33-38) mukaan maailmanlaajuisesti vaikuttavat kasvihuonepäästöt, kuten hiilidioksidi (CO2), metaani (MH4) ja typen oksidit (NOx). Paikallisella tasolla vaikuttavat lisäksi rikkidioksidi (SO2) ja pienhiukkaset (PM). Vrenken, Macharis ja Wolters (2005, 223-226) toteavat, että päästöjä on pyritty vähentämään erilaisien standardien ja direktiivien avulla, kuten EURO-luokituksella ja rikkidirektiivillä maantieliikenteessä.  

Kuljetuksista aiheutuvia päästöjä voidaan tarkastella päästölaskureilla. Suomen standardisoimisliiton (2014) mukaan monet vanhemmista laskureista laskevat päästöt vain hiilidioksidin osalta. Vuonna 2012 julkaistu EN 16258 -standardi esittää kuitenkin tarpeelliseksi laskea myös muita yleisiä kasvihuonepäästöjä sekä energiankulutusta. Standardi yhtenäistää kuljetusalan laskenta- ja ilmoitustapoja sekä helpottaa esimerkiksi polttoaineen muuttamista kasvihuonekaasupäästöksi taulukon avulla. Suomessa VTT:n ylläpitämä LIPASTO-palvelu auttaa suomalaisia yrityksiä EN 16258 -standardin käytössä, ja tarjoaa myös päästökertoimia laskemiseen (LIPASTO 2019). Yksi EN 16258 -standardia noudattava päästölaskuri on EcoTransIT World. Se laskee päästöjä myös esimerkiksi rikkidioksidin ja pienhiukkasten osalta. (EcoTransIT World 2018.) Laskurin antama tulos osoittaa hyvin kuljetusten nykytilanteen ja samalla luo hyvän pohjan kuljetusten päästöjen vähentämiseksi tulevaisuudessa.

Kuljetuksia ympäri Suomen ja Euroopan

Toimintaansa kasvattava lasialan pk-yritys on saanut usein asiakkailtaan kysymyksiä kuljetuksista aiheutuneista päästöistä ja energiankulutuksesta. Viennin kasvaessa yritys pyrkii entistä enemmän pitää huolta päästöjen vähentämisestä. Näiden syiden takia yritys halusi selvittää aiheuttamia päästöjään sekä luoda hyvän pohja ympäristölaskennalle. Opinnäytetyössä tarkisteltiin yrityksen vientikuljetuspäästöjä vuoden ajalta lokakuusta 2017 eteenpäin. (Räsänen 2019.)

Yrityksen kuljetuksista tarkasteltiin 80% ja kotimaan lisäksi mukana oli Euroopan viisi suurinta vientimaata sekä Kanada. Yritys on ulkoistanut kuljetukset huolintayrityksille, ja jokainen huolintayritys vastaa omista reiteistään. Tiedot kulkureiteistä, kuljetusten painoista sekä lukumääristä saatiin yrityksen tietokannasta ja huolintayritysten päästöraporteista.

Päästömäärät laskettiin jokaisen tarkastellun maan osalta erikseen. Yhden matkan päästöt laskettiin EcoTransIT World -laskurilla. Laskurista saadut päästömäärät koottiin taulukkoon, ja ne kerrottiin vuoden aikavälillä toteutuneilla kuljetuksilla. Kanadan kuljetukset on esitetty esimerkkinä taulukossa 1.

Taulukko 1. Kanadan vientikuljetusten päästöt (Räsänen 2019, 35)

Taulukosta 1 on nähtävissä eri kulkuneuvojen aiheuttamat päästöt. Kanadan-kuljetus on tarkastelluista maista erilainen, sillä reitillä käytetään konttikuljetuksia ja loppumatka kuljetuksesta tehdään junalla. Näin päästöt vähenevät huomattavasti toiselle mantereelle ulottuvalla matkalla. Yrityksen kaikkien vientimaiden vuoden aikavälin päästöt ovat koottuna taulukkoon 2. Taulukosta ilmenee maakohtaiset päästöt sekä yhteenlasketut kuljetuspäästöt (80 % yrityksen lähetyskuljetuksista).

Taulukko 2. Reittien yhteenlasketut päästöt vuoden aikavälillä (Räsänen 2019, 37)

Lopputulos ei vielä kerro kehityksen suuntaa. Yrityksien kuuluisi tarkastella kuljetuspäästöjä pitkäkestoisesti, jotta kehityssuunta selviäisi. Saatuja tuloksia voidaan pitää kuitenkin pohjana, mistä on hyvä lähteä eteen päin. Päästöjen vähentäminen ei tässäkään esimerkkitapauksessa ole yhden yrityksen asia, vaan kyse on toimitusketjun kaikista jäsenistä. Uudet innovaatiot tuovat jatkuvasti teknologisia ja toiminnallisia parannuksia, mutta lisäksi jokainen yritys voi vaikuttaa omalla toiminnallaan ilmastonmuutostyöhön. Tuloksia voidaan saavuttaa nopeastikin tiiviimmällä yhteistyöllä ja osaamista kehittämällä sekä lisäämällä alihankintasopimuksiin vastuullisuustavoitteita, tietovaihdon lisäämistoimia sekä edellytyksiä ympäristöjärjestelmien käyttöönottamiseksi (Hazen ym. 2011, 375).

Lähteet

EcoTransIT World. 2018. Laskurin tieteellinen tausta. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: https://www.ecotransit.org/download/EcoTransIT_World_Methodology_Data_Update_2018.pdf

Hazen, T., Cegielski, C. & Hanna, J. 2011. Diffusion of green supply chain management. Examing perceived quality of green reverse logistics. The International Journal of Logistics Management. Vol. 22 (3), 373-389. [Viitattu 23.1.2019]. Saatavissa:
https://doi.org/10.1108/09574091111181372

Karhunen, J. & Hokkanen, S. 2007. Kansainväliset tavarakuljetukset. Sho Business Development Oy. Jyväskylä: Gummerus Oy.

Kazancoglu, Y., Kazancoglu, I. & Sagnak, M. 2018. A new holistic conceptual framework for green supply chain management performance assessment based on circular economy. Journal of Cleaner Production. Vol. 195, 1282-1299. [Viitattu 18.1.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2018.06.015

Liikennevirasto. 2018. Ulkomaan meriliikennetilasto 2017. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: https://www.liikennevirasto.fi/documents/20473/23870/Ulkomaan+vuosijulkaisu+2017/9721be0a-f8e5-47d2-8ba2-bb0998b6b59d

LIPASTO. 2019. EN 16258 -standardin ohjeistus. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: http://lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/standardi.htm

Logistiikan maailma. 2019. Paluulogistiikka. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: http://www.logistiikanmaailma.fi/logistiikka/logistiikka-ja-toimitusketju/paluulogistiikka/

McKinnon, A., Cullinane, S., Browne, M. & Whiteing, A. 2010. Green logistics: Improving the environmental sustainability of logistics. The Chartered Institute of Logistics and Transport. London: KoganPage.

Mäkelä, T., Mäntynen, J. & Vanhatalo, J. 2005. Ympäristöön vaikuttavia logistiikan osatekijöitä. Teoksessa: Mäkelä, T., Mäntynen, J. & Vanhatalo, J. Logistiikka ja kuljetusjärjestelmät. Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere: TTY-paino. 135.

Räsänen, J. 2019. Vientikuljetusten ympäristölaskennan kehittäminen. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti. [Viitattu 29.1.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901271609

Suomen standardisoimisliitto. 2014. Kuljetuspalvelujen ilmastovaikutuksen laskentaan uusi työkalu. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: https://www.sfs.fi/ajankohtaista/uutiset/kuljetuspalvelujen_ilmastovaikutuksen_laskentaan_uusi_tyokalu.2456.news

Vrenken, H., Macharis, C. & Wolters, P. 2005. Intermodal transport in Europe. Bryssel: European Intermodal Association.

Kirjoittajat

Juho Räsänen on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulun Tekniikan laitoksella Energia- ja ympäristötekniikan koulutusohjelmassa ja hän valmistuu (insinööri AMK) keväällä 2019.

Anne-Marie Tuomala on Lahden ammattikorkeakoulun Tekniikan laitoksella Energia- ja ympäristötekniikan koulutusohjelmassa päätoiminen tuntiopettaja sekä projektipäällikkönä kehittämishankkeissa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/948515 (CC0)

Julkaistu 31.1.2019

Viittausohje

Räsänen, J. & Tuomala, A-M. 2018. Vientikuljetusten päästöt selville ympäristölaskennan avulla. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/01/31/vientikuljetusten-paastot-selville-ymparistolaskennan-avulla/


Teollisten IoT-yhdyskäytävien rooli tiedon keräämisessä

Teollisuudessa kerätään tietoa laitteilta ja järjestelmiltä useilla tavoilla. Yksittäisiltä laitteilta voi tulla erittäin suuri määrä tietoa lyhyen ajan sisällä. Tuoreena ilmiönä on teollisten IoT-yhdyskäytävien käyttäminen tiedon keräämisessä ja sen käsittelyssä. Yhdyskäytävillä on mahdollista kerätä niin tietoa kuin lähettää sitä eteenpäin muun muassa pilvipalveluun, johon voidaan tietoa kerätä turvallisesti. Markkinoilla on useita eri valmistajien IoT-yhdyskäytäviä, joissa on erilaisia ominaisuuksia.

Kirjoittajat: Markus Järvinen ja Reijo Heikkinen

IoT-yhdyskäytävä

Yhdyskäytävällä yhdistetään kaksi verkkoa toisiinsa eri protokollien avulla. Sillä yhdistetään toisiinsa sellaisia verkkoja, jotka eivät ole keskenään samankaltaiset. Yleinen yhdyskäytävä sovellutus on reititin, joka liittää yksityisen verkon internetiin. Yhdyskäytäviä on monenlaisia, joilla on erilaiset toimintaperiaatteet ja tehtävät. (Rouse & Burke 2018.) IoT-yhdyskäytävä on laite, joka yhdistää teollisuuden laitteet ja järjestelmät pilvipalveluun (kuva 1). Kaikki tieto kenttälaitteilta ja järjestelmiltä kulkevat yhdyskäytävän kautta pilvipalveluun. Myös pilvipalvelusta lähtevä tieto alajärjestelmiin kulkee yhdyskäytävän kautta. (Rouse & Lavery 2018.)

Kuva 1. IoT-yhdyskäytävän sijoitus järjestelmässä (Rouse & Burke 2018)

Tiedon kerääminen

Tietoliikenteessä ja yleisesti tiedon siirtämisessä antureilta päätelaitteille ja tietokantoihin yhteyskäytännöt ja standardit ovat erittäin tärkeitä. Niiden avulla tieto välittyy järjestelmien ja ohjelmien välillä. Standardit on tarkoitettu laitteiden helppokäyttöiseen liittämiseen eri järjestelmiin. (Collin & Saarelainen 2016, 181.) Teollisuuden sovelluksessa voi olla mukana paljon erilaisia kenttälaitteita, joilta kerätään tietoa. Tällöin voi olla käytössä useita erilaisia yhteyskäytäntöjä, joiden avulla kommunikoidaan tietyn laitteen kanssa. Teolliselta IoT-yhdyskäytävältä vaaditaan joustavuutta ja monipuolisuutta, jotta sitä voitaisiin hyödyntää sovelluksen teossa. IoT-yhdyskäytävän hyödyllisyyteen vaikuttaa muun muassa siinä olevat fyysiset liitynnät, käyttöjärjestelmä ja laitteen resurssit. Laitteen tehtävä vaikuttaa myös sen hyödyllisyyteen, koska se soveltuu parhaiten pilvipalvelun ja teollisuuden laitteiden tai järjestelmien yhdistämiseen.

Oikeiden työkalujen löytäminen on tärkeä asia IoT-yhdyskäytävän tiedon keräämisessä. Tavoitteena on löytää helpot ja luotettavat työkalut, joiden avulla voidaan aloittaa sovelluksen kehittäminen. Työkalulla voidaan helposti liittää teollisia laitteita pilvipalveluun. Monet ohjelmointikielet tarjoavat erilaisia valmiita kirjastoja, joiden avulla voidaan laitteiden liittäminen pilvipalveluun tehdä nopeasti. Järvisen opinnäytetyössä havaittiin, että sovellusta suunniteltaessa on tärkeää kartoittaa tarvittavat protokollat, liitynnät, tiedon hallinta ja sen siirtäminen (Järvinen 2018). Suunnittelussa on otettava huomioon myös valittujen työkalujen ja laitteen ominaisuudet. Laajennettavuuden takia kannattaa yleisesti huomioida yleisimpien protokollien saatavuus, jolloin sovellusta voidaan laajentaa tarvittaessa.

Proof of Concept -malli avuksi

Proof of Concept -mallin avulla voidaan todentaa sovellutuksen ideoiden konseptia. Valikoituja ideoita koetellaan niin, että maksimoidaan mahdollisen pilottihankkeen onnistumisen todennäköisyys ja minimoidaan riskit. Proof of Concept -malli on enemmän valmistelua kuin todellista testaamista. PoC-mallia tehdessä suunnitellaan ja pohditaan idean tarpeita, haluttua lopputulosta ja arvioidaan käytettävissä olevaa tietoa. PoC-mallilla on vähintään kolme perustavoitetta, jotka ovat toteuttamiskelpoisuus, teknisten haasteiden varhainen tunnistaminen ja onnistumisen keston arviointi. (Collin & Saarelainen 2016, 283-284.)

Teollisen IoT-yhdyskäytävän hyödyntämistä jossain sovelluksessa voidaan suhteellisen tehokkaasti ja kustannuskelpoisesti kokeilla Proof of Concept -mallin avulla. Suunnitellusta sovelluksesta voidaan tehdä yksinkertaistettu malli, jonka avulla voidaan testata sovelluksen konseptia. Testisovellusta kehitettäessä huomioidaan sovelluksen teknisiä haasteita ja hyötyjä. Tulosten perusteella voidaan todeta kannattavuus jatkaa sovelluksen kehittämistä nykyisellä ratkaisulla. Proof of Concept -mallin tekeminen voi olla hyvin kustannustehokas ratkaisu.

Tulevaisuus

IoT-yhdyskäytävät ovat teknologiana tuore käsite, jonka takia vielä ei ole nähtävissä kovin paljon hyödyllisiä sovelluskohteita. Suurien tietovirtojen ja digitalisaation myötä tulevaisuudessa voi olla kysyntää merkittävästi tällaiselle teknologialle. Tietovirtoja voidaan teollisuuden sovelluksilta tallettaa pilvipalveluun data-analytiikkaa, jäljitettävyyttä ja siirrettävyyttä varten. Pilvipalvelun avulla voidaan tuoda keskitetysti kaikki tieto yhteen paikkaan ja sitä voidaan analysoida missä tahansa, jossa on internet toiminnassa – eli käytännössä nykyään missä tahansa.

Lopuksi

Koska teollinen IoT-yhdyskäytävä on markkinoilla vielä käsitteenä uusi, ovat perinteiset ratkaisut suositumpia teollisissa sovelluksissa. Pilvipalveluiden ja teollisten järjestelmien yhdistyminen luo kuitenkin tarvetta hankkia laite- ja sovellusintegraatioon IoT-yhdyskäytäviä, jolloin niiden tarve kasvaa. Perinteiset sovellusratkaisut voivat myös toimia IoT-yhdyskäytävän rinnalla, jolloin yhdyskäytävä toimii välikomponenttina pilvipalvelun ja teollisen sovelluksen välissä.

Lähteet

Collin, J. & Saarelainen, A. 2016. Teollinen internet. Helsinki: Talentum.

Järvinen, M. 2018. Laajennus punnituksen pilvipalveluun : Lahti Precision Oy (Proof of Concept). AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti. [Viitattu 1.12.2018]. Saatavissa: http://www.theseus.fi/handle/10024/157979

Rouse, M. & Burke, J. 2018. Gateway. TechTarget. [Viitattu 01.12.2018]. Saatavissa: https://internetofthingsagenda.techtarget.com/definition/gateway

Rouse, M. & Lavery, T. 2018. IoT gateway. TechTarget. [Viitattu 01.12.2018]. Saatavissa: https://whatis.techtarget.com/definition/IoT-gateway

Kirjoittajat

Markus Järvinen valmistui mekatroniikka-insinööriksi Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan alalta loppuvuodesta 2018

Reijo Heikkinen toimii Lahden ammattikorkeakoulussa kone- ja tuotantotekniikan yliopettajana

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1563027 (CC0)

Julkaistu 9.1.2019

Viittausohje

Järvinen, M. & Heikkinen, R. 2019. Teollisten Iot-yhdyskäytävien rooli tiedon keräämisessä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm.]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/01/09/teollisten-iot-yhdyskaytavien-rooli-tiedon-keraamisessa/

Etäjohtaminen ja läsnäolon kokemus

Etäjohtaminen on tuomassa muutoksia vahvaan sosiaali- ja terveydenhuollon lähijohtamisen perinteeseen. Tässä artikkelissa kuvataan etäjohtamista, läsnäolon merkitystä ja sosiaalista läsnäoloa etäjohtamisessa.

Kirjoittajat: Katja Angervo, Kristiina Laitinen, Sonja Romppainen, Enni Ruuth ja Marja Leena Kukkurainen

Johdanto   

Sosiaali- ja terveyspalveluissa ollaan siirtymässä maakunnalliseen palvelutoimintaan, jolloin yksittäiset työntekijät tai työtiimit työskentelevät usein laajalla alueella, mahdollisesti jopa toisen työnantajan tiloissa. Sosiaali- ja terveysalalla lähiesimiehet ovat perinteisesti olleet fyysisesti läsnä ja vastanneet aktiivisesti henkilöstön ja asiakkaiden tarpeisiin, osallistuen usein myös asiakas- ja hoitotyöhön.

Lähiesimiestyö on muuttumassa etäesimiestyöksi, mikä haastaa työyhteisöjä ja esimiehiä vastaamaan muutoksiin, joihin ei vielä riittävästi olla valmistauduttu. Uusi aika edellyttää uudenlaista ymmärrystä siitä, mitä merkitsee lähiesimiehen läsnäolo ja millaisia muotoja se saa etäjohtamisessa. Etäjohtaminen edellyttää uudenlaisen kulttuurin muodostamista, teknologian haltuunottoa ja johtamista tavoitteiden kautta.

Etäjohtaminen on edelleen ihmisten johtamista

Teknologia mahdollistaa läsnäolon muuttumisen virtuaaliseen muotoon, mikäli työpaikalla on tähän tekniset valmiudet.  Virtuaaliseen läsnäoloon siirtyminen edellyttää sekä lähiesimieheltä että koko työyhteisöltä luottamuksen rakentamista sekä avointa keskustelua yksilön ja ryhmän yhteisistä tavoitteista. Prosessin yksi haastavimmista tehtävistä on ohjata ja johtaa henkilöstöä pääsemään tavoitteeseen. Etäältä johdettaessa johtajan karisma voi olla tärkeä osa vuorovaikutusta ja johtamisen mallia. (Sydänmaalakka 2012, 30.) 

Mitä pidemmälle teknologia kehittyy, sitä useampia väyliä etäjohtajilla on ”kuulla nähdäkseen” eli pitää yhteyttä työntekijöihinsä. Etäjohtaminen on enemmän valmentavaa johtamista kuin valvontaa, esimies seuraa tavoitteiden saavuttamista virtuaalisesti. (Kerfoot 2010, 115, 118.)  Jos työntekijä toimii tavoitteen mukaisesti, ei esimiehen tarvitse tietää yksityiskohtaisesti, miten hän työaikaa käyttää (Kligler 2017).

Etäjohtajan ja työyhteisön väliset välimatkat eivät ole vain maantieteellisiä vaan välimatka voidaan kokea myös henkisenä välimatkana. Välimatka ja virtuaalinen johtajuus voi parhaimmillaan vahvistaa työyhteisön dialogisuutta, työn struktuuria ja omatoimisuuden lisääntymistä. Dialogisuuden avulla vahvistetaan positiivisen palautteen antamista ja saamista sekä rakentavaa työotetta. Vahvistuvat rakenteet työyhteisössä lisäävät työn tuloksellisuutta. Sosiaalisen läsnäolon muodossa tärkeää on muodostaa molemmin puolinen luottamussuhde. Johtajuuden läsnäoloon vaikuttavat esimiehen karisma, emotionaalinen älykkyys ja kommunikointitaidot. (Clemons & Kroth 2011.)

Läsnäolon muodot etäjohtamisessa

Etäjohtaminen tapahtuu teknologian välityksellä ja virtuaalisesti, mutta keskiössä ovat silti ihmiset, ei teknologia. Etäjohtamisessa läsnäolo tulee ymmärtää laajemmin kuin vain fyysisenä etäisyytenä. Clemons ja Kroth (2011, 58) tarkastelevat läsnäoloa virtuaalisen, sosiaalisen ja johtamisulottuvuuksien kautta (kuvio 1).

Kuvio 1. Läsnäolon luomisen edellytykset ja mahdollisuudet (mukaillen Clemons & Kroth 2011, 58)

Virtuaalisen läsnäolon mahdollistavat monet nykyiset teknologiat, tietokoneavusteiset työkalut ja visuaaliset näköyhteydet, jotka lisäävät läsnäolon tuntua. Sosiaalisen läsnäolon on todettu olevan yhteydessä moniin myönteisenä pidettyihin tekijöihin, kuten motivaatioon, luottamukseen (ks. Clemons & Kroth 2011, 83) ja organisaatioon sitoutumiseen ja viihtymiseen (Hassanein & Head 2007, Oh ym. 2018 mukaan). 

Sosiaalisen läsnäolon edellytyksiä

Yksi edellä kuvatuista läsnäolon osa-alueista on sosiaalinen läsnäolo, johon kuuluu mahdollisuus kokea ”todellisen” ihmisen läsnäolo ja siten saada mahdollisuus jakaa tunteita ja ajatuksia (Biocca 1997, Oh ym. 2018 mukaan). Sosiaalista läsnäoloa ei tulisi tarkastella etäjohtamisessa vain teknologiaan liittyvänä asiana. Oh ym. (2018) on systemaattisessa katsauksessaan kuvannut sosiaalisen läsnäolon käsitteen, edellytykset ja vaikutukset ja tuo esiin, että kahden ihmisen fyysiseen ja psykologiseen etäisyyteen vaikuttaa teknologian lisäksi monet kontekstuaaliset ja yksilölliset tekijät.

Esimerkiksi yksilölliset piirteet ja taipumukset vaikuttavat siihen, millainen käsitys yksilöllä on siitä, mitä on olla yhdessä toisen ihmisen kanssa. Yksilöllisiin tekijöihin kuuluu ensinnäkin se, miten altis ihminen on ylimalkaan ”uppoutumaan” virtuaaliseen ympäristöön ja toiseksi millaiset asenteet yksilöllä on sosiaalista vuorovaikutusta kohtaan.  Oh ym. (2018) mukaan on tutkimusnäyttöä siitä, että ihmiset, joilla on taipumus uppoutua sekä ihmiset, jotka arvostavat tai nauttivat sosiaalisesta vuorovaikutuksesta kokevat vahvempaa sosiaalista läsnäoloa. Tulee ottaa myös huomioon, että sosiaalisesta läsnäolosta ei aina seuraa pelkästään hyvää. Teknologian lisäksi ja siitä huolimatta monet sellaiset yksilölliset taipumukset, jotka liittyvät face to face -vuorovaikutukseen siirtyvät myös virtuaaliseen vuorovaikutukseen.  (Oh ym. 2018.)

Lopuksi

Käytännön johtaminen sosiaali- ja terveysalalla on muuttumassa niin sote-uudistuksen, tehokkuusvaatimusten kuin digitalisaation tuomien mahdollisuuksien myötä. Lähiesimiehet loittonevat etäjohtajiksi ja fyysinen läsnäolo saa rinnalleen virtuaalisen läsnäolon muotoja. Esimiehiltä ja työyhteisöiltä tämä edellyttää toimintakulttuurin muutosta, esimiehen fyysinen läsnäolo vähenee vääjäämättä ja korvautuu virtuaalisen läsnäolon eri muodoilla.

Esimiehen virtuaalinen läsnäolo on vierasta useimmille työyhteisössä ja vaatii opettelua sekä erilaisten virtuaalisten välineiden ja kanavien kokeilua. Sosiaali- ja terveyspalveluissa etäjohtamisen kehittäminen edellyttää osassa työyhteisöjä investointeja ajantasaiseen teknologiaan, toisissa työyhteisöissä taas olemassa olevan teknologian täysimääräistä hyödyntämistä.

Luovuutta, uskallusta ja halua kokeilla erilaisia toimintatapoja ja teknologian mukanaan tuomia virtuaalisia mahdollisuuksia tarvitaan kaikilta. Kokeilujen ja uskalluksen myötä läsnäolon eri muodot mahdollistuvat myös virtuaalisesti ja tulevaisuudessa sosiaalisen läsnäolon kokemuksen ymmärtäminen laajenee, kun sen kontekstiin ja yksilöllisiin näkökohtiin liittyvät tekijät otetaan huomioon teknologian kehittymisen myötä.

”Etäjohtaminen ei ole vain teknologian haltuunottoa, se on etäisyyden vähentämistä – kommunikaation, emotionaalisen, psykologisen ja sosiaalisen etäisyyden vähentämistä johtajan ja työntekijöiden välillä” (Clemons & Kroth 2011, 69-70).

Lähteet

Clemons, D. & Kroth, M. 2011. Managing the Mobile Workforce. Leading, Building, and Sustaining Virtual Teams. New York: McGraw-Hill books.

Cowan, L. 2014. e-Leadership: Leading in a Virtual Environment- Guiding Principles For Nurse Leaders. Nursing Economics. Vol. 32(6), 312-322. [Viitattu 31.12.2018]. Saatavissa: http://search.ebscohost.com.aineistot.lamk.fi/login.aspx?direct=true&db=c8h&AN=103925601&site=ehost-live

Kerfoot, K. M. 2010. Listening to See: The Key to Virtual Leadership. Nursing Economics. Vol. 28(2), 114-118. [Viitattu 31.12.2018]. Saatavissa: http://search.ebscohost.com.aineistot.lamk.fi/login.aspx?direct=true&db=c8h&AN=105174963&site=ehost-live

Kligler, B. 2017. Leading a Virtual Team. The Journal of Science and Healing. Vol. 13(4), 277-278.  [Viitattu 31.12.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.explore.2017.04.016

Oh, C. S., Bailenson, J. N. & Welch, G. F. 2018. A Systematic Review of Social Presence: Definition, Antecedents, and Implications. Frontiers in Robotic and AI. Vol. 5, 114. [Viitattu 31.12.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.3389/frobt.2018.00114

Sydänmaalakka, P. 2012. Älykäs johtaminen 7.0. Miten kasvaa viisaaksi johtajaksi? Helsinki: Talentum.

Kirjoittajat

Katja Angervo ja Sonja Romppainen opiskelevat Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaalialan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suuntautumisenaan sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen.

Kristiina Laitinen ja Enni Ruuth opiskelevat Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaalialan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suuntautumisenaan sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen.

Marja Leena Kukkurainen on toiminut Lahden ammattikorkeakoulussa opettajana Innovatiivisuuden ja osaamisen johtamisen opintojaksolla 2018. Artikkeli on osa opintojaksoa.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/coffee-communication-computer-connection-461073/ (CC0)

Julkaistu 8.1.2019

Viittausohje

Angervo, K., Laitinen, K., Romppainen, S., Ruuth, E. & Kukkurainen, M L. 2019. Etäjohtaminen ja läsnäolon kokemus. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/01/08/etajohtaminen-ja-lasnaolon-kokemus/

Tulevaisuuden teknologiat ruiskuvalutuotannossa

Ruiskuvalu on edelleen tehokkain massatuotantomenetelmä muovikappaleille. Verrattuna muihin lisääviin valmistusmenetelmiin, se on toistaiseksi ainoa taloudellinen menetelmä suurille sarjoille ja kun halutaan lujia ja laadukkaita kappaleita. Ruiskuvalua on käytetty jo vuosikymmeniä ja vaikka nopeasti kehittyvät 3D-tulostusmenetelmät muodostavat potentiaalisen uhan, kehittyy samalla myös ruiskuvalu niin menetelmän, laitteiden kuin älykkyydenkin puolesta.

Kirjoittajat: Tommi Huotilainen ja Reijo Heikkinen

Ruiskuvalumenetelmän periaatteet

Ruiskuvalu on yksi yleisimmistä muovien valmistustekniikoista. Granulaattimaisessa muodossa oleva muovimateriaali johdetaan raaka-aineimurilla ruiskutusyksikön luokse, jossa ruuvi annostelee sopivan annoskoon kappaleelle. Kappale saa muotonsa muottipuoliskossa olevalla työkalulla, jota myös kutsutaan ruiskuvalumuotiksi. Sula materiaali ruiskutusyksikössä ruiskutetaan työkaluun kovalla paineella, jonka jälkeen seuraa jälkipaine. Jälkipaine kompensoi muovimateriaalin kutistumista työkalun sisällä. Jälkipaineen loppuessa seuraa jäähdytys, joka on prosessissa pisin aikaa vievä vaihe. Työkalun auetessa ulostyöntö työntää kappaleen ulos ja sykli toistaa itseään yleensä kymmeniä tuhansia kertoja peräkkäin.

Kyseessä on monimuotoinen prosessi, jossa jokainen parametrin säätö vaikuttaa ruiskuvalettavan kappaleen kestävyyteen ja laatuun. Tuotteita koeajattaessa täytyy miettiä ongelmanratkaisua laajemmin, kuin pelkästään ruiskuvalukoneesta parametreja asettamalla ja muuttamalla. Ruiskuvalusolu koostuu monesta eri oheislaitteesta, jotka voivat tuoda oman haasteensa saamaan solu toimimaan mahdollisimman tuotantotehokkaasti. Osaltaan tehokkuus perustuu mahdollisuuteen käyttää erilaisia materiaaleja yhdessä. Kestomuoveja on mahdollista uusiokäyttää neitseellisen materiaalin seassa maksimissaan 30% ilman, että neitseellinen materiaali menettää ominaisuuksiaan. Tässä täytyy ottaa kumminkin vaatimukset huomioon ja aina ei ole mahdollista uudelleen kierrättää materiaalia niin tehokkaasti.

Äly ruiskuvalukoneissa

Nykyajan teknologioilla on mahdollista lisätä tekoälyä ruiskuvaluprossessin laadunhallintaan. Tekoäly havaitsee prosessin muuttuessa tulevan laadullisen puutteen ja yrittää korjata prosessia muuttamalla kappaleen laadullisesti takaisin haluttuun tasoon. Tällä tavalla saadaan laadullinen taso korkeammalle ja mahdollisesti jaksoaika lyhennettyä, joka takaa enemmän kappaleita pienemmässä ajassa. (Engel 2018.) Ohjelmien tuoma tilastollinen laskenta tuo esiin sellaista tietoa prosessista, jota ei välttämättä kokeneinkaan työntekijä pysty näkemään (Huotilainen 2018).

Sovellukset yleensä seuraavat graafia, joka esittää jonkinnäköisessä suhteessa materiaalin käyttäytymisen prosessin aikana. Graafissa olevan käyrien muuttuessa sovellus suorittaa ajo parametreille muutoksia, jotta laadunhallinta saadaan takaisin vaaditulle tasolle.

Jos ruiskuvalukone on vanhempaa mallia, niin mahdollista on myös ostaa eri tahoilta sovellukset, joilla saadaan tekoäly lisättyä ruiskuvalukoneeseen. Tietyt sovellukset vaativat muottiin asennettavat anturit, joista saadaan paljon tarkempaa tietoa laadunhallintaan. Käytettävät anturit ovat yleensä pietsoelektrisiä tai -resistiivisiä antureita. (Kistler 2018.)

Älykkäät ruiskuvalukoneet

Industry 4.0 rantautuu tehtaisiin digitalisaation myötä. Kyseinen teknologian tarkoituksena on tietokoneiden kommunikointi toistensa kanssa. Tällä tavalla tuotantolaitteet saadaan tekemään mahdollisiin ongelmakohtiin ratkaisumalleja ilman ihmisen läsnäoloa. Tietokoneiden tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon dataa, jotta äly tietokoneissa tulee ”älykkäämmäksi”. Älyn kasvaessa tästä tulee tukipilari tuotannolle, jotta tuotanto toimisi tehokkaammin, tuottavammin ja vähemmällä hukalla. Loppupelissä tietokoneet luovat ja jakavat keskenään dataa, joka on Industry 4.0 tarkoituksena. (Marr 2018.)

Tyypillisen ruiskuvalutehdas on painottunut valmistamaan kappaleita riittävällä laadulla ja samalla minimoimaan kustannukset. Henkilökunta kerää tietoa nykyisestä prosessin tiedoista ja etsivät ongelmista, jotta prosessi on mahdollista optimoida ja tuotannonkapasiteetti saada tehokkaaksi taaten turvattu tuotto. (Schumacher 2017.)

Ruiskuvalutehtaat, jotka painottavat teknologiansa Industry 4.0: n seuraavat myös edellisessä kappaleessa mainittuja periaatteita. Tulevaisuuden ruiskuvalutuotannon tarkoituksena on, että älykkäiden laitteiden myötä oheislaitteiden yhdistäminen on helppoa, analysoivaa ja prosessin parametrien muuntaminen helppoa. Huollon mahdollistaminen etänä ja datan käsittely olisi hyvin järjesteltyä. (Schumacher 2017.) On olemassa jo tehtaita, jossa työkalun vaihto tapahtuu automaattisesti. Kun tehdas saa tilauksen jostakin heidän tuotteestaan, tietokone tekee päätöksen siitä, mikä kone ja milloin alkaa tehdä tilauksen tuotteita. Kaikki tämä tapahtuu automaattisesti, mukaan lukien muotin vaihto ja tuotannon käynnistäminen.

Tässä ovat jo monet ruiskuvalukoneiden valmistajat ottaneet harppauksen eteenpäin ja mahdollistaneet osan tulevaisuuden ruiskuvalutehtaan katselmuksesta. Mahdollistava teknologia on ollut olemassa jo pitkään. Kysymys on ollut enemmänkin investointeihin ja asenteisiin liittyvä.

Lähteet

Engel. 2018. Inject 4.0. [Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.engelglobal.com/en/at/inject-4-0/ueber-inject-4-0.html

Huotilainen, T. 2018. Ruiskuvalun koeajot laadunhallintaohjelmistoa hyödyntäen. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti.

Kistler AB. 2018. Pressure sensors. [Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.kistler.com/en/products/components/pressure-sensors/

Marr, B. 2018. What is Industry 4.0? Here’s A Super Easy Explanation For Anyone. Forbes.[Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.forbes.com/sites/bernardmarr/2018/09/02/what-is-industry-4-0-heres-a-super-easy-explanation-for-anyone/#2593ed099788

Schumacher, C.2017. Putting Industry 4.0 to Work in a Molding Plant. [Viitattu 14.11.2018]. Saatavissa: https://www.ptonline.com/articles/putting-industry-40-to-work-in-a-molding-plant-

Kirjoittajat

Tommi Huotilainen toimii projekti-insinöörinä Muovipoli Oy:ssä ja valmistuu muovitekniikan insinööriksi LAMKista.

Reijo Heikkinen toimii LAMKissa muovitekniikan vastuuopettajana.

Artikkelikuva: Christoph Roser. Illustration of Industry 4.0, showing the four ”industrial revolutions”. Saatavissa: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Industry_4.0_NoText.png (CC-BY-SA 4.0)

Julkaistu 20.12.2018

Viittausohje

Huotilainen, T. & Heikkinen, R. 2018. Tulevaisuuden teknologiat ruiskuvalutuotannossa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/20/tulevaisuuden-teknologiat-ruiskuvalutuotannossa/