Kotieläinpiha Green Care -toimintaympäristönä lastensuojelun avohuollossa

Digitaaliset laitteet ovat lisänneet lasten ja nuorten sisätiloissa viettämää ruutuaikaa merkittävästi ja ulkona luonnossa liikkuminen sekä leikkiminen on vähentynyt merkittävästi, ja lasten sekä nuorten luontosuhde on heikentynyt. Lastensuojelun avohuollossa luontosuhteen ylläpitämistä sekä kehittämistä voi edesauttaa tarjoamalla alaikäisille asiakkaille luontoympäristöön sijoittuvaa työskentelyä esimerkiksi kotieläinpihatoiminnan avulla.

Kirjoittajat: Markus Maatsalo ja Helena Hatakka

Green Care -toiminta tukee lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä

Luontoympäristössä järjestettävää tavoitteellista toimintaa kutsutaan usein käsitteellä Green Care. Kyseinen toiminta perustuu luonnon tavoitteelliseen hyödyntämiseen asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edesauttamiseksi sekä ylläpitämiseksi. Metsät, puutarhat ja maatilat ovat tyypillisiä Green Care -toimintaan yhdistettäviä ympäristöjä, mutta Green Care -toimintaan sisältyy monia erilaisia luontolähtöisiä menetelmiä, joita on mahdollista toteuttaa myös kaupungissa tai jopa sisätiloissa. (Soini & Vehmasto 2014, 12; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019.)

Suomessa luontoon yhdistettävää toimintaa edistää yhdistys nimeltä Green Care Finland ry. Yhdistyksen eettisten ohjeiden eräänä ulottuvuutena on luontosuhteen vaaliminen ja etenkin alaikäisten asiakkaiden kohdalla positiivisen luontosuhteen muodostumisella on todettu olevan selkeä yhteys siihen, miten lapsi käsittelee esimerkiksi stressaavia elämäntilanteita nyt ja myöhemmissä ikävaiheissaan. (Wells & Evans 2003; Green Care Finland 2019a.)

Lasten myönteisen kehityksen edistämisessä luonnon vaikuttavuus on Green Care Finland ry:n (2019b) sekä Juusolan (2016, 73) mukaan hyvin kokonaisvaltaista, sillä luonnonympäristöissä lapsille mahdollistuu niin fyysisten, kuin sosiaalisten ja psyykkistenkin taitojen kehittyminen. Liikunnallisuus eri aistikokemuksineen sekä lapsen omatoimisuus, itsenäisyys, tarkkaavaisuus, vastuullisuus sekä luovuus ovat vain esimerkkejä niistä kaikista ominaisuuksista, joita luonnossa toimiminen mahdollistaa. Lapset yksinkertaisesti nauttivat luonnossa toimimisesta ja kyseinen toiminta mahdollistaa lähes poikkeuksetta tärkeän voimavaran heidän kasvulleen ja kehitykselleen.

Kotieläinpihatoiminta luontosuhteen vahvistajana

Green Care -toiminnan taustalla on ekopsykologiaksi kutsuttu tieteenala, jonka tutkimuskohteena on juuri luontoympäristö ja etenkin sen vaikutukset ihmiseen. Ekopsykologisen näkemyksen mukaan ihminen on osa luontoa ja sen tavoitteena on kyseisen suhteen ylläpitäminen. (Green Care Finland 2019c.)

Opinnäytetyössä suunniteltiin kotieläinpiha osaksi yksityisen sosiaalialan palveluita tuottavan yrityksen toimintaa. Kotieläinpiha luotiin vahvistamaan lasten ja nuorten luontosuhdetta. Green Care -toimintaympäristönä kotieläinpiha mahdollistaa sen, että eläimet, metsä, vesistö, pelto sekä maaseutuympäristö ovat kaikki lähellä ja ne vahvistavat lapsen ja nuoren luontosuhteen muodostumista sekä ylläpitämistä. Green Care toimii perustellusti sateenvarjokäsitteenä kotieläinpihalla toteutettavassa toiminnassa. (Maatsalo 2019.)

Kuva 1. Toimintaa kotieläinpihalla (kuva: Markus Maatsalo)

Pelkkä eläinten läsnäolo kotieläinpihalla lisää asiakkaiden turvallisuuden tunnetta ja vähentää jännitystä, mutta se myös mahdollistaa uudenlaisia virikkeitä oppimiseen. Kotieläinpihan monipuoliset työtehtävät, joita asiakkaat voivat suorittaa tai joissa he voivat avustaa, ovat motivoivia. Eläinten hoito on yksi oleellinen kotieläinpihan tehtävä ja sen sisältämät rutiinit voivat edesauttaa myös lasten ja nuorten vastuullisuuden, oma-aloitteisuuden sekä itsetunnon kehittymisessä. (Luonnonvarakeskus 2013; Green Care Finland 2019d; Green Care Finland 2019e.)

Osallistumalla kotieläinpihan työtehtäviin ja hoitamalla eläimiä asiakas voi saavuttaa hyvän olon tunteita onnistumisen kokemusten kautta. Työskentelyn tavoitteet suunnitellaan jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen, huomioiden heidän varsinaiset lastensuojelun asiakkuuden kautta määritellyt tavoitteensa. Yleisenä toiminnan tavoitteena voi kuitenkin pitää asiakkaiden piristämistä sekä luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomista. Tavoitteista riippumatta kaikilla asiakkailla on mahdollisuus kehittyä omissa fyysisissä, psyykkisissä ja sosiaalisissa taidoissaan kotieläinpihalla tapahtuvan työskentelyn kautta.

Elämyspedagogiikka ja ympäristökasvatus kotieläinpihan työmenetelminä

Kotieläinpiha toimintaympäristönä mahdollistaa alaikäisille asiakkaille parhaimmillaan merkittäviä henkilökohtaisia kokemuksia. Lapsi tai nuori voi oppia esimerkiksi jotakin täysin uutta ja saada tästä henkistä hyvinvointia sekä voimaantumisen kokemuksia. Kotieläinpihatoiminnan voi tästä syystä yhdistää hyvin elämyspedagogiikan käsitteeseen, sillä eläinten kanssa toimimisen lisäksi esimerkiksi kalastus voi mahdollistaa niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin oppimisen kokemuksia ja pelkkä läheisessä metsässä retkeily tai järvellä soutelu voi rauhoittaa ja edesauttaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehittymistä.

Kotieläinpihalle on myös syytä varata erillinen sisätila, missä asiakastyöskentelyä voi toteuttaa epävakaista sääolosuhteista riippumatta. Sisätiloissa voi esimerkiksi askarrella luonnosta saatavilla olevia materiaaleja hyödyntäen. Talvella kotieläinpihatoiminta onkin syytä suunnitella edellä mainitun askartelun ympärille, mutta myös esimerkiksi pilkkiminen, järven jäällä luistelu sekä lumikenkien avulla metsässä käveleminen ovat vaihtoehtoina.

Kotieläinpihalla toteutettavan asiakastyöskentelyn yhteydessä on syytä käsitellä myös niitä elementtejä, mistä eläinten hyvinvointi muodostuu ja miten luontoa kuuluu kunnioittaa. Tämän ympäristökasvatukseksi nimetyn työtavan avulla on mahdollisuus lisätä lasten ja nuorten vastuullisuutta kuluttajina. Eläinten hyvinvoinnin huomioon ottaminen on myös onnistuneen asiakastyön kannalta perusteltua, sillä vain hyvinvoiva eläin voi mahdollistaa turvallisen ilmapiirin muodostumisen Green Care -toiminnan yhteydessä (Green Care Finland 2019e).

Yhteenveto

Lastensuojelun avohuollon palveluja tuottavien toimijoiden tulisi ottaa luonto ja sen monimuotoiset hyvinvointivaikutukset entistä tarkemmin huomioon palveluitaan suunniteltaessa. Riippumatta siitä onko Green Care -toiminta suunniteltu kotieläinpihalle tai johonkin muuhun luontoympäristöön, niin sen tulisi olla organisoitu siten, että se olisi jatkuvaa, eikä rajoittuisi ympäristötekijöistä aiheutuviin muuttujiin. Luonnon ääressä tapahtuva Green Care -toiminta voi hyvin yksinkertaisesti toteutettunakin kuitenkin jo mahdollistaa osallisuuden, uuden oppimisen sekä onnistumisen kokemuksia lastensuojelun avohuollon asiakkaille ja juuri näitä kokemuksia jokainen lapsi tasapuolisesti tarvitsee.

Lähteet

Green Care Finland. 2019a. Mitä on Green Care? [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/

Green Care Finland. 2019b. Luonto lasten kehityksessä. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/vaikuttavuus/luonnon-terveytta-edistavat-vaikutukset/luonto-lasten-kehityksessa-/

Green Care Finland. 2019c. Menetelmät. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat/

Green Care Finland. 2019d. Maatilan käyttö. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat/maatilan-kaytto/

Green Care Finland. 2019e. Eläinavusteiset menetelmät. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat/elainavusteiset-menetelmat/

Juusola, M. 2016. Nature smart – luonto lasten ja nuorten voimavarana. Teoksessa: Suomi, A., Juusola, M. & Anundi, E. (toim.) Vihreä hoiva ja voima. Helsinki: Voimakirja Oy, 72-83.

Luonnonvarakeskus. 2013. Luonto hyvinvoinnin lähteenä – suomalainen Green Care. Esite.

Maatsalo, M. 2019. Sosiaalipalvelut Kelopuu Oy:n kotieläinpihatoiminta. Palvelukuvaus Green Care -toiminnan kehittämiseksi. AMK- opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019083018067

Soini, K. & Vehmasto, E. 2014. Kohti suomalaista Green Care -toimintatapaa. Teoksessa: Lääperi, R. Mynttinen, R. Pajala, A. Puromäki, H. Soini, K. Sundell, S. Tarkiainen, A. Törn, A. & Vehmasto, E. (toim.) Green Care -toimintatavan suuntaviivat Suomessa. Jokioinen: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 8-29.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2019. Mitä Green Care on. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/tyohon-kuntouttava-green-care-etela-suomessa/mita-green-care-on

Wells, N. & Evans, G. 2003. Nearby nature: A buffer of life stress among rural children. Environment and Behavior. Vol. 35/2003, 311-330.

Kirjoittajat

Markus Maatsalo on Lahden ammattikorkeakoulusta valmistuva sosionomiopiskelija, joka työskentelee lastensuojelun avohuollossa.

Helena Hatakka toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/971504 (CC0)

Julkaistu 12.9.2019

Viittausohje

Maatsalo, M. & Hatakka, H. 2019. Kotieläinpiha Green Care -toimintaympäristönä lastensuojelun avohuollossa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/12/kotielainpiha-green-care–toimintaymparistona-lastensuojelun-avohuollossa/

Artikkeliopinnäytetyökokeilu Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla

Tässä artikkelissa kuvaamme artikkelimuotoisen opinnäytetyön mahdollisuuden kehittämistä sairaanhoitajaopiskelijoille Lahden ammattikorkeakoulussa, osana monialaista, valtakunnallista Verkkovirtaa -projektia. Kokeilussa tuotettiin neljä artikkeliopinnäytetyötä, jotka julkaistiin Theseuksessa.

Kirjoittajat: Helena Sillanpää ja Anne Vuori

Opinnäytetyö osana sairaanhoitajakoulutusta

Verkkovirta -projektin tavoitteena oli tunnistaa ja kehittää uusia toimintamalleja ammattikorkeakouluopintojen aikaiseen työn opinnollistamiseen (Moisio & Mäki 2017). Opinnäytetyötä pidetään haastavana erityisesti työssä oppimisen oppimistrategiaa noudattavilla opiskelijoilla (Vanhanen-Nuutinen ym. 2016). Opiskelijoiden erilaisten valmiuksien huomioimisen tarve opinnäytetyöprosessissa vaatii kehittämään monipuolisempia mahdollisuuksia opinnäytetyön tekemiseen. Artikkelimuotoinen opinnäytetyö tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden sitoa opinnäytetyö tiiviimmin omaan työhön ja sen kehittämiseen.

Ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen kuuluu opinnäytetyön tekeminen, minkä aikana opiskelijan on tarkoitus oppia työskentelemään analysoivalla ja näyttöön perustuvalla työotteella. Ammattikorkeakouluasetuksessa määritellään, että ammattikorkeakoulututkintoa suorittava opiskelija osoittaa opinnäytetyössään omaavansa valmiudet seurata ja edistää oman ammattialansa kehittymistä sekä kehittää omaa ammattitaitoaan tutkimus-ja kehittämistoiminnassa (Asetus ammattikorkeakouluista 932/2014, 2015). Liisa Seppänen (2015, 1) toteaa osuvasti kirjoituksessaan, että ” ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tulisi toisaalta olla työelämälähtöinen käytännön kehittämishanke ja toisaalta sen pitäisi myös toimia osoituksena tekijänsä akateemisista valmiuksista ja jatko-opintokelpoisuudesta -olla sekä lintu että kala.” Ammattikorkeakoulut ovat tasapainoilleet asian kanssa olemassaolostaan lähtien. Eri ammattikorkeakouluissa on käytössä erilaisia opinnäytetyön toteutusmuotoja, joissa haetaan yhteyttä työelämän ja haastavan akateemisen kirjoittamisen välillä.  Useimmissa opinnäytetyön voi tehdä toiminnallisena, tutkimuksellisena tai kirjallisuuskatsauksena. Nykyisin myös portfolio-opinnäytetyö ja artikkeliopinnäytetyö ovat useimmissa ammattikorkeakouluissa mahdollisia. 

Vanhanen-Nuutisen ja kumppaneiden (2016) tutkimukseen osallistuneet ammattikorkeakouluopiskelijat (n=928) käyttivät opintoihinsa ja työssä käyntiin yhteensä keskimäärin 52 tuntia viikossa. Tutkijat toteavatkin, että opetuksessa tulee ottaa huomioon entistä paremmin työssä kehittyvä osaaminen. Hankkeemme ajatuksena oli, että opiskelija voi opintojen aikana työstää artikkeleja liittyen oman osaamisensa ja työnsä kehittämiseen. Opinnäytetyön tekeminen on pitkä prosessi, jota on hyvä tarkastella niin työssä oppimisen kuin laajemmin opiskelijan asiantuntijuuden kehittymisen näkökulmasta.

Artikkeliopinnäytetyössä käsitellään jotain asiaa tai ilmiötä tutkitusta tai havainnoidusta tiedosta. Erilaisista artikkelityypeistä tässä hankkeessa valittiin yleistajuisempi tekstityyppi, joka välittää eri ammattialojen tietoa laajemmalle lukijakunnalle. Ammatillisissa artikkeleissa voidaan käsitellä esimerkiksi kehittämisprojekteja tai ammatillisten käytänteiden arviointia.

Koska teoreettiset viitekehykset oli esiteltävä hyvin tiiviissä muodossa, lähteisiin nojautuvaa teoreettista näkökulmaa tarvittiin artikkeleissa rajallisemmin kuin monografioissa. Tiedonhaku ja eettiset perusteet vastasivat kuitenkin normaalia opinnäytettä, samoin kielen ja tyylin osalta noudatettiin yleisiä opinnäytteen kriteerejä. Artikkelin kirjoittamisella työelämälähtöisesti tavoiteltiin opiskelijoiden viestintä- ja verkostoitumistaitojen kehittymistä ja työllistymisen edistämistä. 

Ammattikorkeakoulun tavoitteiden mukainen asiantuntijatoiminta ja ammattialalle soveltuva tiedontuotanto sekä soveltava ammatillinen ote sallivat opinnäytetöiden julkaisufoorumiksi myös ei tieteelliset ammatilliset julkaisut ja asiantuntijajulkaisut. Tässä kokeilussa ei vaadittu artikkeleiden julkaisemista vaan artikkelit julkaistiin Theseuksessa opinnäytetyön osana.

Kokeilussa tuotettiin neljä artikkeliopinnäytetyötä joko yksilö – tai ryhmätyönä. Opinnäytetyöt olivat Sairaanhoitajan roolia lapsettomuushoidoissa (Rautiainen, Pellikka ja Penttinen 2017),   Etenevät muistisairaudet : Teknologiset ratkaisut sairastuneen ja hänen läheisensä arjen tukena (Haverinen 2017), Ravitsemus odotusaikana ja lapsen ensimmäisenä vuotena ( Laurell & Kinnunen 2017) ja Parisuhdeväkivalta Suomessa : Miten se ilmenee ja miten voit sairaanhoitajana auttaa (Rantanen ym. 2018)

Kokeilussa mukana ollut opettajatiimi (3) ohjasi opiskelijoita sekä ryhmässä että yksilöllisesti opiskelijoiden ohjaustarpeen mukaan.

Opiskelijoiden kokemukset pilotissa

Opiskelijat kokivat hyvänä, että heillä oli mahdollisuus perehtyä valitsemansa ilmiön tarkasteluun useammasta näkökulmasta ja osittaa opinnäytetyön tekeminen niin, että opinnäytetyö saatiin artikkeli kerrallaan valmiiksi opiskelujen edetessä.

Opiskelijoiden mielestä kehitettävää oli opinnäytetyön ajoituksen suunnittelussa ja ohjauksessa. Opiskelijoille tarjottavien opinnäytetyöhön liittyvien kurssien ajoittuminen ei tukenut pilottiryhmää.  Ryhmäohjaus ja opiskelijoiden ohjaustarve eivät aina kohdanneet, mikä lisäsi yksilöohjauksen tarvetta ja vähensi vertaisohjauksen ja yhteisöllisen oppimisen hyödyntämistä.

Opiskelijoiden mukaan opinnäytetyön tekeminen muun opiskelun ja työssä käynnin rinnalla oli vaativaa ja ne nähtiin erillisinä projekteina eikä toisiaan tukevina prosesseina. Vanhanen-Nuutisen ja kumppaneiden (2016) mukaan työssä opittuja taitoja tulisi hyödyntää myös opinnäytetyön tekemisessä.

Opettajat arvioivat, että opiskelijoiden tiedonhankintataidot kehittyivät, aiheeseen liittyvä oman alan tutkimus tuli tutuksi ja he saivat arvokasta kokemusta kirjoittaa näyttöön perustuen hoitotyön kehittämisestä omalle ammattikunnalleen. Kehitettävää on ohjauksen oikea aikaisessa kohdentumisessa, vertaisohjauksen tehostamisessa ja ohjeiden integroimisessa LAMKn opinnäytetyö-ohjeistukseen ja metodiopetukseen.

Leinosen (2012) mukaan keskeistä ammattikorkeakouluopiskelussa on teoreettisen ja kokemuksellisen tiedon integroimisen oppiminen, mikä korostuu opinnäytetyössä. Opiskelijan tulee ymmärtää, soveltaa ja tuottaa uutta tietoa yhdessä opiskelijakollegan kanssa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opiskelijoiden orientaatiot opiskeluun, oppimiseen ja vertaistyöskentelyyn vaihtelevat.

Asiantuntijuuteen oppimisen lähtökohtien ollessa erilaisia opiskelijan oman äänen kuuleminen ja luovuuden salliminen mahdollistavat asiantuntijuuden kehittymisen opinnäytetyöprosessissa. Tärkeää on löytää yhdessä opiskelijoiden kanssa uudenlaisia ratkaisuja opinnäytetyöprosessin kehittämiseen.

Lähteet

Asetus ammattikorkeakouluista 932/2014, 2015. Finlex. [Viitattu 29.5.2019]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140932?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=932%2F2014

Haverinen, P. 2017. Etenevät muistisairaudet: Teknologiset ratkaisut sairastuneen ja hänen läheisensä arjen tukena. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 29.5. 2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803243743

Laurell, J. & Kinnunen, I. 2017. Ravitsemus odotusaikana ja lapsen ensimmäisenä vuotena. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 29.5.2019]. Saatavissa:  http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112918876

Leinonen, R. 2012. Ammattikorkeakoulu-pedagogiikan kehittäminen. Opiskeluorientaatiot ja opinnäytetyön vertaistilanteet opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen tukena. Väitöskirja. Oulun yliopisto kasvatustieteiden tiedunta. Oulu. ACTA UNIVERSITATIS OULUENSISE. Scientiae Rerum Socialium 124. [Viitattu 5.6.2012]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:isbn:9789514298448

Moisio, A. & Mäki, K. 2017. Kolme kulmaa opinnollistamiseen- opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista  ja vinkeistä. Helsinki: Haaga- Helia ammattikorkeakoulu. Haaga-Helian julkaisut 6/2017. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: http://www.e-julkaisu.fi/haaga-helia/kolme_kulmaa/mobile.html#pid=1

Rautiainen, P., Pellikka, R. & Penttinen, J. 2017. Hoitajan rooli lapsettomuushoidoissa : Psykososiaalinen tuki ja potilaan ohjaaminen. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121621650

Rantanen, I., Peltola, E. & Vanhanen, S. 2018. Parisuhdeväkivalta Suomessa : Miten se ilmenee ja miten voit sairaanhoitajana auttaa. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 27.5.2019 ]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053011283

Seppänen, L. 2015. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö – lintu vai kala? Kielikello. 1/2015. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: https://www.kielikello.fi/-/ammattikorkeakoulun-opinnaytetyo-lintu-vai-kala-

Vanhanen-Nuutinen, L., Mäki, K. & Kolila, H. 2016. Työn ja opintojen yhdistäminen – opintojen aikainen työssäkäynti ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja. Vol. 18(2), 9-26. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: https://akakk.fi/wp-content/uploads/Aikak_2016_2_lehti.pdf

Kirjoittajat

Helena Sillanpää, Erikoissairaanhoitaja, Työnohjaaja, TtM, Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysala

Anne Vuori, Terveydenhoitaja,  TtT

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/871986 (CC0)

Julkaistu 12.9.2019

Viittausohje

Sillanpää, H. & Vuori, A. 2019. Artikkeliopinnäytetyökokeilu Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/12/artikkeliopinnaytetyokokeilu-lahden-ammattikorkeakoulun-sosiaali–ja-terveysalalla/

Merging and Collaboration of Educational Institutes: New dimension of Open Innovation

The best use of resources is to share them and build something new. When institutes start to work together for good, rather than competing, innovative miracles can happen.

Authors: Afnan Zafar and Marja Ahola

Why institutes are merging and collaborating more?

Globalisation, internationalisation, innovative approaches towards teaching, improving research quality and competition of available resources in given circumstances direct educational institutes to merge and collaborate (Bartell 2003). Gathering a bigger pool of students and researchers under the same umbrella can really help institutes to use available resources in the best possible way. The bigger bodies are always able to influence society and set a strategic focus that can help everyone (Ripoll-Soler & de-Miguel-Molina 2013). Europe has been observing this trend of university mergers from last decade, and more recently these agreements are speeding up (Estermann & Pruvot 2015).  Collaboration is not something new for European institutes, as universities have been collaborating within their respective countries and the EU with other universities in projects from many years (Bozeman et al. 2012). Many universities even apply for research grants together and work together to deliver final projects. However, the merger is the type of setting that is more complex in which new legal institutes formed and differentiate them from general collaborations (Wohlin et al. 2012).  These mergers always bring several institutions under one umbrella.

The university mergers are a bit different from the commercial cooperate mergers because later, they mainly focus on business aspects. When universities merge, they have to look into the most important factors such revamping the education standards, enhancing the level of research and their role to set the strategic focus of the given area, city or country (Ursin et al. 2010). There are other economic and financial factors also involved, but at the end of the day, the hustle is for better teaching and research results (Aula & Tienari 2011). Another important point of such mergers is to avoid duplication of programs within specific radii from facilities for better utilisation of resources (LAMK 2019). Finally, yet importantly, is the improvement in national and world ranking for their newly formed bigger university. This helps to improve recognition and visibility.

LAB is also not very different from the above-described phenomenon of the merger of educational institutes. The board of LUT universities announced the merger of Lahti University of Applied Sciences and Saimaa University of Applied Sciences into a single entity named LAB, which will start its operation from 1.1.2020. The merger will have campuses of polytechnics in Lahti and Lappeenranta with around 8500 students, and 360 teachers and researchers under a single umbrella of LAB. The focus of LAB, which is the brand name of LUT group of colleges, is to improve Business innovation and working together with companies (LAMK 2019).

What are the open innovation implications when educational institutes collaborate?

The mergers and collaborations provide the share spaced to connect and develop together. It is a step ahead towards more openness towards globalisation and internationalisation (Zafar 2019). Dynamics of such mergers can easily be related to the concept of Open Innovation. Chesbrough first introduced this concept and defined it as combining internal and external ideas as well as internal and external paths to market to advance the development of new technologies (Chesbrough 2003). The close observation of the open innovation concept clearly supports the mergers of schools and universities, if the purpose is to advance the development of new technologies by using external and internal ideas represented by different educational institutes. In this model, collaborating universities, companies and researchers as stakeholders develop new products, services and innovations in an open environment. The way in which these stakeholders overlap and help each other is represented in figure 1.

Figure 1. Representation of stakeholders of LAB (Figure: Afnan Zafar)

How effective can it be to connect and develop a concept for LAB?

LAB will be Finland’s sixth-largest university of applied sciences in terms of the number of students. Covering the huge number of students under a single innovative umbrella itself it a leap ahead, but it will also be the sharing of new ideas on a bigger platform. When research, development and innovation (RDI) staff will connect in the form of LAB then ultimately they are going to develop new products, services, courses, platforms and strong collaboration with industry. This concept is exactly aligned to the concept of “connect and develop” used by Procter & Gamble (P&G), developed during a time when P&G was desperately looking for innovative ideas and new products (Huston & Sakkab 2006, 1-10). Adoption of this concept made the company today around a 67.68 billion USD revenue entity with a net worth of 293.57 billion USD (Macrotrends.net 2019). It is also the fact that consumer products based commercial organisation cannot be compared to an educational institute, but the point to ponder is that the concept used by the two of them is to “connect and develop” with one mission which is innovative future growth (Zafar 2019).

Next-generation of the innovative ecosystem of dynamic institutes

There are mixed opinions about the mergers of educational institutes from academia. Some believe that it is a very healthy practice and enhances the possibilities to develop (Estermann and Pruvot 2015). However, there are researchers who believed that a merger is good from a business perspective, but not from an educational viewpoint (Ursin et al. 2010). Nevertheless, the last decade’s results of mergers from EU universities support the first argument with practical positive results. There has been huge growth observed after all major mergers of universities in terms of business, research, teaching and students (Wohlin et al. 2012, 67-73).  The universities, which are merging mainly to develop innovations, can be the key players for future innovative ecosystems. These next-generation innovative ecosystems, in collaboration with industry, can be the powerhouse of innovations (Bozeman et al. 2012).

Conclusion

The purpose of this article is to observe the upcoming LAB formation from the lens of the open innovation concept. The overall analysis shows that this merger is very close and similar to open innovation, connection and development, concepts. The utilisation of internal and external resources of two institutes to develop new technologies, products and innovations is providing open space for RDI teams. Internationalisation and openness is the future of research, which needs strong national players to contribute. These mergers are providing a strong base and starting point for the internationalisation of RDI and attract more international students and staff. 

References

Aula, H. and Tienari, J. 2011. Becoming “world‐class”? Reputation‐building in a university merger. Critical perspectives on international business. Vol. 7(1), 7-29. [Cited 25 Aug 2019]. Available at: https://www.emerald.com/insight/content/doi/10.1108/17422041111103813/full/html

Bartell, M. 2003. Internationalization of universities: A university culture-based framework. Higher Education. Vol. 45 (1), 43–70. [Cited 27 Aug 2019]. . Available at: https://link.springer.com/article/10.1023/A:1021225514599

Bozeman, B., Fay, D. and Slade, C. 2012. Research collaboration in universities and academic entrepreneurship: the-state-of-the-art. The Journal of Technology Transfer. Vol. 38(1), 1-67. [Cited 28 Aug 2019]. Available at: https://doi.org/10.1007/s10961-012-9281-8

Chesbrough, H. 2003. Open innovation. The new imperative for creating and profiting from technology. Boston: Harvard Business School Press.

Estermann, T. and Pruvot, E. 2015. The Rise of University Mergers in Europe. International Higher Education. (82), 12. [Cited 27 Aug 2019]. Available at: https://doi.org/10.6017/ihe.2015.82.8867

Huston, L and Sakkab, N. 2006. Connect and Develop: Inside Procter & Gamble’s New Model for Innovation. Harvard Business Review. March 2006, 1-10. [Cited 25 Aug 2019]. Available at: https://hbr.org/2006/03/connect-and-develop-inside-procter-gambles-new-model-for-innovation

LAMK. 2019. Boards decide on merger of LAMK and SAIMIA. [Cited 24 Aug 2019]. Available at: https://www.lamk.fi/en/news/boards-decide-merger-lamk-and-saimia

Macrotrends.net. 2019. Procter & Gamble Net Worth 2006-2019. [Cited 27 Aug 2019]. Available at: https://www.macrotrends.net/stocks/charts/PG/procter-gamble/net-worth

Ripoll-Soler, C. and de-Miguel-Molina, M. 2013. Are mergers a win-win strategic model? A content analysis of inter-institutional collaboration between higher education institutions. Tertiary Education and Management. Vol. 20(1), 44-56. [Cited 25 Aug 2019]. Available at: https://doi.org/10.1080/13583883.2013.860187

Ursin, J., Aittola, H., Henderson, C. and Välimaa, J. 2010. Is Education Getting Lost in University Mergers? Tertiary Education and Management. Vol. 16(4), 327-340. [Cited 24 Aug 2019]. Available at: https://doi.org/10.1080/13583883.2010.533379

Wohlin, C., Aurum, A., Angelis, L., Phillips, L., Dittrich, Y., Gorschek, T., Grahn, H., Henningsson, K., Kagstrom, S., Low, G., Rovegard, P., Tomaszewski, P., van Toorn, C. and Winter, J. 2012. The Success Factors Powering Industry-Academia Collaboration. IEEE Software. Vol. 29(2), 67-73. [Cited 26 Aug 2019]. Available at: https://ieeexplore.ieee.org/document/5963631

Zafar, A. 2019. The Outsourcing Innovation Paradox: A Company’s Growth Option or a Risk to R&D Capabilities. Doctoral dissertation. University of Vaasa, School of Technology and innovations. Vaasa. Acta Wasaensia, 418. [Cited 25 Aug 2019]. Available at: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-853-5

Authors

Afnan Zafar, Ph.D., works as a research fellow at the University of Vaasa, Finland and as a private research consultant. His areas of expertise are innovative solutions, innovative product and service development, brain drain problems and its solutions in developed countries.

Marja Ahola, MA, works as an RDI expert at Lahti University of Applied Sciences, as an expert in entrepreneurship education for highly educated immigrants (Kokoma ESF) and as a project manager in the Ossi 2 – Skills for a Work project.

Illustration: https://pxhere.com/fi/photo/548225 (CC0)

Published 9.9.2019

Reference to this publication

Ahola, M. & Zafar, A. 2019. Merging and Collaboration of Educational Institutes: New dimension of Open Innovation. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2019/09/09/merging-and-collaboration-of-educational-institutes:-new-dimension-of-open-innovation

A comprehensive investigation of local food systems in the Baltic Sea Region

Growing a business and operating sustainably in an ever-competitive landscape is a challenge well known to micro business owners and entrepreneurs in any business sector. Within the spectrum of alternative local food systems (LFS) challenges and opportunities are unique. The Baltic Sea Food project was initiated to investigate these LFS, build and pilot business models for them, and simultaneously promote awareness of local food in the Baltic Sea Region (BSR). The following article presents the research project and takes a look at the feasibility of implementing the recommendations.

Authors: Lydia Rusanen & Brett Fifield

Baltic Sea Food Project

The EU and Interreg funded Baltic Sea Food Project was initiated with the aim to optimize the B2B performance of local producers within the Baltic Sea Region (BSR). The action points included, undertaking in-depth research across ten countries, formulating workable business models from the findings, piloting the business models, and promoting awareness of local food through workshops and promotion of business opportunities to networks and other local food representatives. (Interreg Baltic Sea Region 2017.) The thesis upon which this article is based, deals with work package two of four, undertaking the research stage of the project (Rusanen 2019).

Local Food Systems: Development opportunities

Local food systems (LFS) are alternatives to the mainstream, high yield focused, food systems, that in recent years have come under criticism for their unsustainable methods, negative environment and social impacts, and lack of support for local economies. LFS can be defined in a number of ways. According to most consumers, LFS are understood to be providers of food grown using sustainable and often organic methods, within a close geographical proximity to where it is sold. Additionally, they should support the local community, building close relationship between producers and consumers. (Roy 2006, 9-12.)

Producers within LFS face unique challenges exacerbated by their lack of business knowledge and financial resources. These challenges include connecting with B2B buyers and building mutually beneficial relationships with them, finding economical distribution channels that can meet the needs of B2B customers, and complying with the stringent and continually evolving regulations. Regulatory control extends to all areas of the business, in particular, labelling of products, food hygiene safety, and transportation requirements. These challenges represent significant opportunities for growth.

A fundamental part of value chain in LFS is the origin of the food, the story behind it is the intrinsic value. This justifies the comparably higher price of local foods. Blockchain is an emerging technology that optimizes this. It is a decentralized, chronologically recorded chain of transactions, a secure system that promises to replace the middlemen in multiple business situations. Blockchain is already being used in food systems for optimizing delivery routes, whilst sending real time location updates to buyers and sellers. It also replacing the costly and time-consuming certification processes for proof of origin, organic labels and food hygiene. Additionally, instant tracking of source in cases of outbreaks is realised. (Crawford 2018.)

Research methods

The research was implemented using a multiple case study strategy with data collection taking the form of surveys for quantitative data and focus groups and interviews for qualitative data. Stakeholders across all ten countries were included in the research.

The first phase of data collection comprised of two versions of an electronic survey, one for completion by the distributors and the other by the networks. The surveys themselves were translated into the ten local languages and made available on the webropol service. In the second phase of data collection, stakeholders took part in semi structured interviews or focus groups, covering five key themes; pricing, distribution, communication, ordering, and future challenges.

The Business Model Canvas by Osterwalder & Pigneur (Osterwalder 2004) ) was used to bring the results together and develop a scalable business model that would be piloted in the ten countries.

Research Findings

The research unearthed a vast amount of information, from which business models could be drawn up, implemented, and finally tested. The outcome of the research thesis itself was a hybrid BMC aimed towards producers within the BSF (Rusanen 2019, 77). As producers become more integrated and grow within the local food networks, they can turn to the BMC to gain a better understanding of the factors that should be considered as they grow. An interesting and important recommendation that effects all parts of the business model is that of building an e-platform upon blockchain technology. The question that arises at this point is, how feasible is the integration of this technology system into existing e-platforms.

The research indicated that many forms of e-platforms are being used throughout the BSR. These platforms vary in the way they have been implemented and used, some are government run platforms, others are privately run, for profit businesses. Not all platforms are used for ordering and payments. The key element is that the platforms are region wide, in other words they allow access to all LFS stakeholders within the local region.

Moving forward to implementation

Ultimately, the study answered the research questions and additionally presented a recommended best-case scenario situation for LFS. In theory, implementing the recommendations promises great gains for all members of the value chain. However, in practice, making such changes to existing systems is less than straightforward. The producers who are at the core of this change, typically face barriers such as time constraints, lack of business knowledge, and lack of financial resources. Some LFS whose capacity is too small to warrant expansion might also resist implementation of the recommendations. It is clear that support is needed from government sources in order to ensure producers are receiving sound business advice along with tools for pricing and marketing their products.

Figure 1. Best-case scenario (Figure by Lydia Rusanen)

The best-case scenario shown in image 1 was based on an e-platform run using blockchain technology, however, EU funding is needed to initiate its use and help producers and distributors make the changes to their existing practices so that they can fit in to the blockchain system.

There is a real risk that the recommendations made will not be implemented if this ground work is not laid. If sustainability and security is sought after by EU policy, it might be necessary to consider incentives for local stakeholders to follow this route. Especially if the initial investment is a trade-off with profit.

Undeniably sustainability and blockchain are two trends that promise to take the business world by storm in the coming decade. LFS are part of a growing environmental movement and rather than focus on well known, age-old systems, the way needs to be paved for smarter technology.

References

Crawford, E. 2018. From 7 Days to 2 Seconds: Blockchain Can Help Speed Trace-back, Improve Food Safety and Reduce Waste. [Cited 13 Nov 2018] . Available at: https://www.foodnavigator-usa.com/Article/2018/11/06/From-7-days-to-2-seconds-Blockchain-can-help-speed-trace-back-improve-food-safety-reduce-waste

Interreg Baltic Sea Region. 2017. Baltic Sea Food Application Form.

Osterwalder, A. 2004. The Business Model Ontology: A Proposition In A Design Science Approach. PHD Thesis. Universite de Lausanne. [Cited 13 Nov 2018]. Available at: http://ip1.sg/pub/BMcanvas/2004-Osterwalder_PhD_BM_Ontology.pdf

Roy, H. 2016. The Role of Local Food in Restaurants: A Comparison Between Restaurants and Chefs in Vancouver, Canada and Christchurch, New Zealand. PHD Thesis. University of Canterbury. Christchurch. [Cited 23 Oct 2018]. Available at: https://ir.canterbury.ac.nz/handle/10092/12694

Rusanen, L. 2019. Sustainable B2B Business Models for Local Food in The Baltic Sea Region. Bachelor’s Thesis. Lahti University of Applied Sciences. Lahti. [Cited 16 May 2019]. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905027326

Authors

Lydia Rusanen has studied Business and Administration at The Faculty of Business and Hospitality Management at Lahti University of Applied Sciences and has graduated and received a BBA degree in May 2019.

Brett Fifield has been actively involved in developing Business Schools for the Finnish Universities of Applied Sciences since 1994. Most recently he has been responsible for courses in Futures and Strategies, Innovation and Creativity, Digital Services and Leadership and Management of Projects in Distributed Organizations in Lahti University of Applied Sciences.

Illustration: https://pxhere.com/fi/photo/810606 (CC0)

Published 9.9.2019

Reference to this publication

Rusanen, L. & Fifield, B. 2019. A comprehensive investigation of local food systems in the Baltic Sea Region. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2019/09/09/a-comprehensive-investigation-of-local-food-systems-in-the-baltic-sea-region/


Pop up -vapaaehtoisuus ja sukupolvien kohtaamiset

Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa ilmeni, että nuorilla on halu auttaa muita. Vapaaehtoistoiminta kiinnostaa, mutta toisaalta se koetaan sitovana. Aiheeseen liittyviä vapaaehtoistoiminnan palvelukokokeiluja toteutettiin kevään 2018 aikana yhdessä Lahden vanhusten asuntosäätiön kanssa.

Kirjoittaja: Kati Kumpulainen

Vapaaehtoistoiminnan motiivit ja haasteet

Vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien keski-ikä nousee ja mukaan toivottaisiin myös nuoria. Ihmiset eivät nykyään lähde kovin helposti mukaan toimintaan, jos pitää sitoutua pitkiksi ajoiksi. Vapaaehtoistyöhön innostaa muun muassa merkityksellisyyden kokemus ja yhdessäolo muiden kanssa. Vapaaehtoistyö voi edistää myös työllistymistä. Monella nuorella haasteena on yksinäisyys. Vapaaehtoiseen auttamistyöhön osallistumalla onkin mahdollista ehkäistä myös yksinäisyyttä.

Mikä auttamisen muoto on nuorille luontevaa?

Ajatuksena syntyi, että pop up- tyyppinen osallistumistapa voisi motivoida nuoria mukaan vapaaehtoistoimintaan. Haluttiin kokeilla, lahjoittavatko nuoret aikaa ja osaamistaan, jos he voivat itse valita mitä tekisivät ja jos heidät kohdistetaan lahjan saajan kanssa.

Kokeilun ideaa testattiin ensin noin 30 nuoren parissa marraskuussa 2017. Mukana oli ammattikoulun sekä ammattikorkeakoulun opiskelijoita, iältään 16-29- vuotiaita. Kohdattujen nuorten kanssa keskusteltiin siitä, ketä he haluaisivat ilahduttaa ja mihin tarkoitukseen tai kenelle he haluaisivat antaa aikaansa.

Yli puolet haastatelluista nuorista vastasi, että voisi auttaa tai ilahduttaa vanhuksia, esimerkiksi läsnäololla, kuuntelemalla, keskustelemalla, lähettämällä joulukortin, ulkoilu- tai kahviseurana tai opastamalla älylaitteiden käyttöön. Osa vastaajista sanoi haluavansa auttaa, mutta ei tiennyt miten. Yksittäisiä vastauksissa todettiin, että voisi olla muuttoapuna, keskustelutukena hiljaiselle ihmiselle, viedä vaihto-oppilaan tuopille, auttaa äitejä vauvan hoidossa tai auttaa eläinkodissa. Vastauksissa oli useita toteutuskelpoisia ideoita, mutta tässä kokeilussa päätettiin keskittyä kohtaamisiin vanhusten kanssa, koska vastauksista suurin osa liittyi siihen.


Kuva 1. Useimmat kohdatuista nuorista olisivat halukkaita ilahduttamaan tai auttamaan vanhuksia.

Vapaaehtoistoimintaa vanhusten parissa

Lahden vanhusten asuntosäätiön palvelutalon asukasohjaajan kanssa keskusteltiin, millaista apua tai ilahdutusta heidän asiakkaansa tarvitsisivat. Hänen kokemuksensa mukaan erilaiset osallistavat ja aktivoivat visailut ja tekemiset ovat suosittuja. Päädyttiin kuvataiteeseen tai piirtämiseen liittyvään aktiviteettiin. Kokeilun ajankohta ajoittui joulu-tammikuulle 2017.

Idea vanhusten ilahduttamisesta ja kohtaamisesta esiteltiin Muotoiluinstituutin visuaalisen viestinnän kurssin opiskelijoille. Kuusi oppilasta halusi lähteä mukaan kokeiluun.

Asukasohjaaja oli valinnut Wanha Herra- palvelutalossa ryhmän ikäihmisiä, jotka tapaavat viikottain kerhohuoneella. Kyseessä oli 11 ikäihmisen ryhmä, iältään 66-92 -vuotiaita. Nuoret ideoivat ”Piirrä ja arvaa”-tehtävän sekä tietokilpailun, jossa näytettiin kuvia vanhasta Lahdesta ja suomalaisista maalauksista.

Nuoret otettiin hyvin vastaan. Palvelutalon asukkaita kiinnosti kuulla nuorilta muun muassa heidän opiskelustaan. Alussa nuoret pyysivät ikäihmisiä kertomaan hieman itsestään ja he olivatkin halukkaita puhumaan ja kertomaan. He myös osallistuivat mielellään piirtämisen arvaamiseen sekä vanhojen valokuvien ja maalausten tietokilpailuun. Kuvat toimivat luontevasti keskustelun pohjana ja ikäihmiset kertoivat muistoja muun muassa Salpausselän kisoista ja vuonna 1963 romahtaneesta kerrostalosta. Aikaa oli varattu reilu tunti ja keskustelun syntyessä aikaa olisi kulunut enemmänkin.

Kuva 2. Tekemisen lomassa oli helppo tutustua.

Tapaamisen jälkeen nuoret olivat innostuneita ja tyytyväisiä. He kertoivat, kuinka mielenkiintoista oli keskustella varttuneeseen ikään ehtineiden ihmisten kanssa. Myös palvelutalon asiakkaat pitivät normaalisarjesta poikkeavasta vierailusta ja toivottivat nuoret tervetulleiksi uudestaan. Seuraavalla kerralla pelattiin osallistujien toiveiden mukaisesti bingoa ja jatkettiin keskustelua vanhoja Lahden valokuvia katsoen.

Kuva 3. Kuvat vanhasta Lahdesta saivat aikaan vilkasta keskustelua.

Tammikuussa kokeilua jatkettiin toisten opiskelijan toimesta. Tällä kertaa tavattiin ryhmä uusia ikäihmisiä heidän viikottaisen kerhotilatapaamisen yhteydessä. Nuoret olivat koonneet kuvabingoa varten suomalaisen kultakauden kuvataiteen klassikkoteoksia, jotka heijastettiin videotykin kautta seinälle. Opiskelijat saivat hyvin keskustelua aikaan, kysellen ja kertoen teosten maalareista, aiheista ja ikäihmisten ajatuksista kuviin liittyen bingon pelaamisen lomassa.

Seuraavalla kerralla nuoret olivat valinneet musiikkia ja iskelmiä, joita ikäihmisten tuli tunnistaa sanojen tai sävelmän perusteella. He saivat muistella myös laulun sanoja. Tunnelma oli hieno ja muutama ikäihmisistä halusi myös itse esiintyä laulaen tai runoja lausuen. Toiminnan ohella saatiin kuulla myös ikäihmisten kertomuksia ja muistelua omista nuoruusmuistoistaan. Osallistujat kiittelivät ohjelmaa ja sitä järjestäneitä nuoria fiksuiksi ja taitaviksi.

Kuva 4. Suomalaisen kuvataiteen kultakauden maalausten tunnistamista yhdessä.

Molemminpuolista iloa

Sekä nuoret että osallistuneet ikäihmiset olivat selvästi innostuneita ja tyytyväisiä kohtaamisiin. Nuoret totesivat tapaamisten jälkeen, että nythän he vasta oppivat tuntemaan vanhempia ihmisiä ja toisaalta harmi, että tapaamisia ei ollut tämän enempää. Alun perin nuorten kanssa oli ollut puhetta kahdesta kerrasta ja heille esitettiin mahdollisuutta jatkaa myös tulevaisuudessa. Nuoret kertoivat, että olivat lähteneet mukaan muun muassa sen vuoksi, että heidän omat isovanhempansa asuvat kauempana ja he halusivat päästä juttelemaan ja kuuntelemaan iäkkäämpien ihmisten kertomuksia. Osalla nuorten isovanhemmista oli jo muistisairauksia, joten keskustelu tai muistelu heidän kanssaan oli haastavampaa. Nuoret kertoivat myös, että muut mukaan kysytyt nuoret eivät ehkä lähteneet mukaan ikäihmisten tapaamisiin, koska eivät tienneet millainen tilanne tai henkilöt vastassa olisi. Myös toiminnan sitovuus mietitytti. Parasta markkinointia jatkossa toiminnalle olisikin, että mukana toiminnassa olleet nuoret kertoisivat kokemuksistaan muille nuorille.

Nuorten ja ikäihmisten kohtaamisille on selvästi molemminpuolista halua. Jotain yhteistä tekemällä on luontevaa lähestyä ja keksiä puheenaiheita. Seuraavaksi tulisi miettiä, miten palvelusta saisi jatkuvaa ja  mikä taho yhdistäisi nuoret ja iäkkäämmät kaupunkilaiset.  Esimerkiksi Eläkeliiton, Vanhustyön keskusliiton paikallisten jäsenyhdistysten tai muiden eläkeläisjärjestöjen sekä opiskelija- tai nuorisojärjestöjen yhteistyöllä toiminnasta saisi systeemisempää. Vapaaehtoistyötä voisi miettiä mahdollisuutena myös jonkin opintojakson yhteyteen, jolloin opiskelija saisi toimintaan osallistumisesta opintopisteitä. Vapaaehtoistyöntekijän ja – saajan kohtaamisia tulisi helpottaa. Yhtenä esimerkkinä OP on luonut vapaaehtoistyön kohtaamiseen liittyvän alustan, jonka kautta nuoria voisi tavoittaa paremmin vapaaehtoistyön pariin (Kansalaisareena ry 2019).

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja.  Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta.

Lähteet

Kansalaisareena ry. 2019. Hiiop100.fi. [Viitattu 9.9.2019). Saatavissa: https://www.hiiop100.fi/

Kirjoittaja

Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna -projekti, Lahden ammattikorkeakoulu

Kuvat ja artikkelikuva: Kati Kumpulainen

Julkaistu 9.9.2019

Viittausohje

Kumpulainen, K. 2019. Pop up -vapaaehtoisuus ja sukupolvien kohtaamiset. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/09/pop-up–vapaaehtoisuus-ja-sukupolvien-kohtaamiset