Palvelurobotit tulevat työhön ja arkeen

Robotit ovat tuttuja teollisuudesta, mutta teollisuuden lisäksi robotiikkaa kehitetään voimakkaasti palvelualojen tarpeisiin ja tavallisten ihmisten elämään helpottamaan. World Robot Summit 2018 -messuilla esiteltiin uusia ratkaisuja eri automaation ja robotisaation alueilla. Nämä ratkaisut tulevat mullistamaan myös hoito- ja hoivatyötä seuraavien vuosien aikana hoitamalla ison osan hoitajien tekemästä taustatyöstä, joka liittyvät esimerkiksi erilaisiin kuljetustehtäviin.

Kirjoittaja: Hannele Tiittanen

Palvelurobotit tulevat työhön ja arkeen

Palvelurobotti voidaan määritellä yksinkertaisesti niin, että ne suorittavat ihmisiä ja järjestelmiä hyödyntäviä tehtäviä, jotka eivät liity teollisuuden automaatioratkaisuihin (Ventä ym. 2018). Monet palveluroboteista mahdollistavat alentuneen toimintakyvyn kompensoinnin ja esimerkiksi ikääntyneiden itsenäisen kotona asumisen mahdollisimman pitkään. Palvelurobottien kehitys on nopeaa ja ne toimivat entistä autonomisemmin ja matkivat ihmisen toimintaa, vaikka niiden suunnittelu on vielä erittäin haastavaa esimerkiksi nivelten ja liikkeiden anturoinnin ja ohjelmoinnin osalta. Uusimmat robotit kulkevat kuitenkin jo kahdella jalalla portaissa ja epätasaisessa maastossa ja ne pystyvät tarttumaan erilaisiin sekä koviin että pehmeisiin esineisiin. (Linturi & Kuusi 2018.)

World Robot Summit 2018

Big Sight -messukeskuksessa, Tokiossa, järjestettiin lokakuussa World Robot Summit 2018, jossa esiteltiin robotiikan uutuuksia teollisuuden, katastrofien ehkäisyn ja palvelurobottien kategorioissa. Esittelen tässä muutamia havaintoja messuilta palvelurobotiikan alueelta.

Pyörätuoli voi olla pitkälle viety robotti. Esittelyssä oli pyörätuoli, joka muuntautui kävelykehikoksi, nostaen halvaantuneen henkilön pystyyn ja kävelemään. Robotiikkaa käytettiin jalkojen liikkeiden aikaansaamiseksi. Myös erilaiset robotisoidut eksoskeletonit, ulkoiset liikkumisen tukirakenteet ja robotisoidut proteesit kehittyvät nopeasti.

Sveitsiläinen Cypathlon Team oli esittelemässä omaa, kehityksen alla olevaa pyörätuolia, jolla on tarkoitus osallistua Cypathlon kilpailuun. Kilpailuun osallistuvilla henkilöillä on jonkinlainen fyysinen vamma ja he kisaavat arjen haasteellisissa tehtävissä. Kisassa käytetään innovatiivista teknologiaa näiden haasteiden voittamiseen, muun muassa robottiteknologiaa. (Cypathlon 2018.) Robotisaatiota hyödyntävä pyörätuoli liikkuu kevyesti eteen-taakse liikkeen lisäksi myös sivusuuntaan ja kulkee portaat ylös ja alas. Robottipyörätuoli on vielä prototyyppi, jota kehitellään muun muassa lisäämällä siihen robottikäsi, joka pystyy tarttumaan tavaroihin ja avaamaan esimerkiksi ovia. Cypathlon kehittämistiimissä on mukana opiskelijoita, jotka viimeistelevät pyörätuolikonseptia. Vähitellen erilaiset laajennetut ominaisuudet tulevat myös peruspyörätuolien varusteiksi.

Kuva 1. Erikoisvarusteltu kisapyörätuoli

Erilaisia palvelurobotteja on markkinoilla jo varsin monenlaisia. Ne pystyvät esimerkiksi keskustelemaan henkilön kanssa ja pyynnöstä tuomaan ja viemään tavaroita. Osa roboteista seuraa ja tottelee ihmistä liikkeistä. Palvelurobottien heikkoutena on vielä akkujen kestävyys: esimerkkinä Toyotan Human Service Robots, joilla akkujen kestävyys on vain 2 tuntia, jonka jälkeen robotti hakeutuu latauspisteelle ja lataa itseään tunnin. Osana näyttelyä oli myös junior robotisaatiokisat, jossa erilaiset nuorten tiimit ratkaisivat robotisaatiotehtäviä ja kehittivät arjen tarpeisiin robotisaatioratkaisuja.

Painavien taakkojen nostamiseen on kehitetty selkään laitettava ”reppu”, josta etupuolelle tulee reisiä tukeva osa. Laite käyttää toimintaansa paineilmaa. Tämä vähentää esimerkiksi 20 kiloisen laatikon painon kuuteen kiloon. Tällainen ”Muscle Suit” tuli vastaan myös vanhainkodissa, jossa hoitajien työskentelyä pyrittiin keventämään tällaisen ulkoisen voiman avulla. Kokeilin itse myös ”Muscle Suit” laitetta, ja se tosiaan keventää taakan nostamista, mutta sen kanssa liikkuminen tuntuu kömpelöltä.

Kuva 2. Muscle Suit, jonka avulla kevennetään taakan nostamista.

Päällimmäiseksi huomioksi World Robot Summitissa jäi, että erilaisia robotteja on valtava määrä ja ne kehittyvät nopeaa vauhtia erilaisiin tarpeisiin palvelualoille ja jokaisen henkilön kotiympäristöön. Robottipölyimuri työskenteli yliopistossa ja Pepper -robotti tervehti niin vierailemieni sairaalan aulassa kuin sushiravintolan ovellakin.

Kuva 3. Pepper -robotti sushiravintolassa

Robotiikka hoiva-alalla

Suomessa robotiikan mahdollisuuksia on selvitetty Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (ROSE Consortium 2017) -hankkeessa etenkin ikääntyneen väestön näkökulmasta. Hankkeessa robotiikan käyttöönottoa on tarkasteltu 5 ja 10 vuoden ajanjaksoina neljän osa-alueen kautta: hoitohenkilökunnan tukemiseen, kuntoutukseen ja proteeseihin, henkilökohtaiseen fyysiseen apuun, sekä henkilökohtaiseen kognitiiviseen/ sosiaaliseen apuun.

Hoitohenkilökunnan tukemisessa viiden vuoden kuluttua sairaalalogistiikan robotit avustavat entistä enemmän tarvikkeiden, ruoan, pyykin ja jätteiden kuljetuksissa sekä lääkejakelussa. Etäterveydenhoidossa erilaiset seuranta- ja etäyhteysjärjestelmät yleistyvät. Seuraavan kymmenen vuoden kuluttua etäterveydenhoidossa hyödynnetään helppokäyttöisiä, älykkäitä ja etäohjattuja etäyhteysrobotteja potilaiden liikuttamisessa.

Kuntoutuksen ja protestikaan alueella robottiavusteista kuntoutusta voidaan räätälöidä henkilökohtaisesti. Ulkoiset tukirangat (eksoskeletonit) lisäävät liikkuvuutta ja käyttäjän itsenäistä toimintaa seuraavan viiden vuoden sisällä. Kymmenen vuoden ajanjaksoa tarkasteltaessa robotiikkajärjestelmiä pystytään kytkemään jo hermostoon, jolloin esimerkiksi käsiproteesit voivat välittää tuntoaistitietoa käyttäjälle. (ROSE consortium 2017.)

Henkilökohtaisen fyysisen avustamisen alueella älykkäät kävelytuet (rollaattorit) avustavat navigoinnissa ja fyysisessä liikkumisessa, aluksi laitoskäytössä. Koteihin tulee saataville yhä enemmän apurobotteja rajattuun käyttöön (esim. siivous ja hygienia) viiden vuoden aikana. Liikkumista auttavat robotisoidut laitteet tulevat saataville myös ulko- ja kotikäyttöön. Tavaroita kuljetetaan itsenäisillä ajoneuvoilla. (ROSE consortium 2017.)

Henkilökohtaisen kognitiivisen ja sosiaalisen avustamisen alueella robotit toteuttavat yksinkertaisia vuorovaikutustehtäviä kuten terveyshaastatteluja. Avustavat puhekäyttöliittymää hyödyntävät robotit yleistyvät viiden vuoden sisällä. Robotit pystyvät jatkuvaan itsenäiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jopa kontrolloituun terapiakäyttöön noin kymmenen vuoden kuluttua. (ROSE consortium 2017.)

Tekoäly, vuorovaikutteiset robotit ja erilaiset omahoitosovellukset tulevat mullistamaan terveydenhuoltoa. Joidenkin arvioiden mukaan noin 20% sairaanhoitajien ja lähihoitajien tehtävistä ikääntyneiden pitkäaikaishoivassa voitaisiin korvata automaatiolla ja roboteilla, etenkin hoitotyön taustatehtävissä, jotka liittyvät esimerkiksi tavaroiden kuljetustehtäviin. (ROSE consortium 2017.)

Älykkäitä palveluteknologisia ratkaisuja suunniteltaessa tulee keskeiseksi huomioida arvoja ja eettisyyttä, jotka liittyvät esimerkiksi ihmisten henkilökohtaisiin turvallisuuden tunteisiin, autonomiaan ja yksityisyyden kokemiseen. Nämä ovat ratkaisevassa asemassa silloin kun teknologiaa viedään ikääntyneiden henkilöiden koteihin mahdollistamaan itsenäistä kotona asumista. (Draper & Sorell 2017.)

Lähteet

Cybathlon. 2018. [Viitattu12.11.2018]. Saatavissa: http://www.cybathlon.ethz.ch/

Draper H. & Sorell T. 2017. Ethical values and social care robots for older people: an international qualitative study. Ethics and Information Technology. Vol. 19, 49–68. [Viitattu 12.11.2018]. Saatavissa: https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2Fs10676-016-9413-1.pdf

Linturi R. & Kuusi O. 2018. Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037. Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018. Helsinki: Eduskunta. [Viitattu 12.11.2018]. Saatavissa: https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_1%2B2018.pdf

ROSE consortium. 2017. Robotics in Care Services: A Finnish Roadmap. [Viitattu 12.11.2018]. Saatavissa: http://roseproject.aalto.fi/images/publications/Roadmap-final02062017.pdf

Ventä O., Honkatukia J., Häkkinen K., Kettunen O., Niemelä M., Airaksinen M. & Vainio T. 2018. Robotisaation ja automatisaation vaikutukset Suomen kansantalouteen 2030. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2018. [Viitattu 12.11.2018].  Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161102/47-2018-ROBOFINN_raportti_.pdf

Kirjoittaja

Hannele Tiittanen työskentelee yliopettaja Lahden ammattikorkeakoulussa. Hän vieraili World Robot Summitissa lokakuussa 2018.

Kaikki kuvat: Hannele Tiittanen

Artikkelikuva: Suosittu kommunikaatiorobotti Japanissa  (kuva: Hannele Tiittanen)

Julkaistu 13.11.2018

Viittausohje

Tiittanen, H. 2018. Palvelurobotit tulevat työhön ja arkeen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/13/palvelurobotit-tulevat-tyohon-ja-arkeen/

Sote-palvelujen ja osaamisen kehittäminen Kazakhstanissa

Kazakhstan on nopeasti kehittyvä Keski-Aasian valtio, jossa panostetaan tällä hetkellä muun muassa terveydenhuollon ja koulutuksen kehittämiseen. Vuoden 2018 alusta alkaneessa laajassa kolmevuotisessa hankkeessa JAMK, HAMK ja LAMK ovat mukana kehittämässä sairaanhoitajakoulutusta ja hoitotyön käytäntöä. Hanketta koordinoi JAMK ja sitä rahoittaa Kazakhstanin terveysministeriö, joka on saanut lainoituksen Maailman Pankilta (Kazakhstan Social Health Insurance Project – SHIP.  Modernization of Education System for Nurses). Tässä artikkelissa kuvataan lyhyesti yhtä hankkeen osa-aluetta, kompetenssiperustaisen opetussuunnitelman rakentamista hoitotyön koulutukseen.

Kirjoittaja: Hannele Tiittanen

Kohti kompetenssiperustaista opetusta Kazakhstanissa

Sairaanhoitajakoulutuksen lähtökohdaksi Kazakhstanissa on otettu Eurooppalaisen sairaanhoitajakoulutuksen vaatimukset, eli koulutuksen on täytettävä sairaanhoitajakoulutusta säätelevä EU-direktiivi, joka määrittää muun muassa koulutuksen laajuutta, siihen liittyvää harjoittelua sekä osaamista. Lisäksi koulutuksen tulee olla kompetenssiperustainen ja vastattava tasoltaan EQF tasoa 6. Sairaanhoitajakoulutuksen kehittäminen on lähtenyt tilanteesta, jossa koulutuksen taso on ollut huomattavasti matalampi, sairaanhoitajan rooli ei ole ollut itsenäinen eikä hänellä ole juurikaan ollut itsenäistä päätöksenteko-oikeutta. Tämä on vaikuttanut myös sairaanhoitajan työn matalaan arvostukseen ja luottamuspulaan väestön keskuudessa. Sairaanhoitajakoulutuksessa opettajina ovat toimineet pääasiallisesti lääkärit, joilla ei ole hoitotyön teoreettista tietoa, lisäksi opetussuunnitelmat ovat olleet tiedeperustaisia, joissa painottuu luonnontieteet ja lääketiede. Hankkeen puitteissa hoitotyön koulutus on uudistettu kaikilla koulutusasteilla, ja tähän mennessä uusia kansallisia opetussuunnitelmia on tehty neljä. Aikaisemmin olemme uudistaneet jo kolme opetussuunnitelmaa, joten maahan on luotu saumaton koulutusjatkumo sairaanhoitajien urakehitykselle hoitotyön tohtoritutkintoon asti.

Opetussuunnitelmien uudistaminen

Opetussuunnitelmien uudistus alkoi vuonna 2013, jolloin uudistettiin opistoasteisen sairaanhoitajakoulutuksen kansallinen opetussuunnitelma, jonka tuloksena luotiin kokonaan uusi koulutus, applied bachelor tasoinen sairaanhoitajakoulutus. Lisäksi uudistettiin yliopistotasoinen academic bachelor sairaanhoitajakoulutus 2015-2016. Näiden jälkeen on luotu kolme muuntokoulutusta näiden koulutusten välille (Kuvio 1), joilla halutaan tukea sairaanhoitajien urakehitysmahdollisuuksia ja elinikäisen oppimisen ajatusta.

Kuvio 1.  Hoitotyön koulutuspolut Kazakstanissa (Kuva: Hannele Tiittanen).

Opetussuunnitelmien uudistaminen on ollut tiivistä yhteistyötä kazakstanilaisten opettajien kanssa. Hankkeen aikana olemme toimineet asiantuntijoina ja fasilitoineet paikallisten opettajien työskentelyä ja samalla luoneet yhteistä ymmärrystä kompetenssiperusteiselle opetukselle ja ajattelutavan muutokselle. Opetussuunnitelmatyöskentelyn lähtökohtana on ollut työssä vaadittava osaaminen, joka on kuvattu yleisiin ja ammattialakohtaisiin kompetenssikuvauksiin. Tämän kuvauksen jälkeen on lähdetty muodostamaan opintojaksoja ja määrittelemään niihin kompetenssiperustaiset tavoitteet ja niiden sisältö sekä arviointimenetelmät. Jokainen oppimistavoite on kiinnitetty kompetensseihin niin että voidaan varmistaa, että oppimistavoitteet tuottavat tarvittavat kompetenssit. Oppimistavoitteet on koottu kunkin kompetenssin alle lukukausittain, jolloin voidaan tarkastella myös oppimistavoitteiden vaatimustason kehittymistä opintojen alusta opintojen loppuun (Kuvio 2).

 

Kuvio 2. Esimerkki kliinisen osaamisen osasta tavoitteista koottuna kompetenssitaulukkoon (Kuva: Hannele Tiittanen).

Opetussuunnitelmatyö on tehty pääosin viikon mittaisten Master Classien aikana, jolloin työskentelypäivät ovat intensiivisiä alkaen aamulla kello 9, jatkuen klo 18 asti, usein päivät ovat jatkuneet vielä pidemmälle. Master Classit ovat toteutettu yhteistoiminnallisesti ja erilaisia toiminnallisia menetelmiä käyttäen. Asiantuntijaluennoilla on alustettu yhteistä työskentelyä. Osallistujia Master Classeille on ollut 25-30 eikä opetussuunnitelmatyö ole kenellekään ollut entuudestaan tuttua. Master Classien toteutus on ollut haastavaa, sillä osallistujat eivät pääsääntöisesti osaa myöskään englantia, jolloin olemme toimineet tulkin välityksellä ja ryhmätöiden fasilitointi on pitänyt miettiä huolella niin että pystymme seuraamaan venäjänkielistä työskentelyä ja saamme materiaalit sujuvasti käännettyä venäjästä englanniksi. Työskentelyä on vienyt eteenpäin osallistujien innostus ja yhteinen tahtotila kehittää sairaanhoitajien koulutusta ja sitä kautta terveydenhuollon palveluja Kazakstanissa.

Kansainvälisyysosaamisen kehittyminen

Opetussuunnitelmatyöskentely kansainvälisellä tasolla on haastavaa ja opettavaista. Kokonaisen kansallisen koulutusohjelman opetussuunnitelman laatiminen vaatii hyvää perehtymistä koulutuksen kansainvälisiin vaatimuksiin sekä kansallisiin reunaehtoihin. Hankkeen aikana on jouduttu perehtymään syvällisesti kazakstanilaiseen koulutuslainsäädäntöön, mikä on ollut toisinaan varsinaista salapoliisityötä oikean ymmärryksen saamiseksi. Tämä on ollut välttämätöntä, sillä olemme tehneet opetussuunnitelmatyön raportoinnin yhteydessä suosituksia myös koskien lainsäädännön muutoksia. Muutosehdotukset ovat vaatineet huolellista taustatyötä ja perehtymistä kansainvälisiin tutkimuksiin, jotka ovat toimineet suositusten perusteluina.

Työskentely kansainvälisellä tasolla on mitä parhainta henkilöstön osaamisen kehittämistä ammattikorkeakoulussa ja osaamisen näyttämistä kansainvälisesti. Henkilöstön valmius kansainvälisiin tehtäviin edellyttää ammatillisen, kulttuurisen ja kielitaito-osaamisen lisäksi myös matkustusvalmiutta, joustavuutta, tiimityötaitoja, itsensä haastamista ja huumorintajua. Ammattikorkeakoululle henkilöstön kyky toimia merkittävissä kansainvälisissä hankkeissa merkitsee referenssejä, joilla ammattikorkeakoulu saa uskottavuutta ja näkyvyyttä omalle toiminnalleen.

Kirjoittaja

Hannele Tiittanen on yliopettaja Lahden ammattikorkeakoulussa. Hän on toiminut Kazakstanissa opetussuunnitelmien kehittämistyössä vuodesta 2013.

Artikkelikuva: Intensiivistä opetussuunnitelmatyöskentelyä Astanassa huhtikuussa 2018. (Kuva: Hannele Tiittanen)

Julkaistu 7.11.2018

Viittausohje

Tiittanen, H. 2018. Sote-palvelujen ja osaamisen kehittäminen Kazakhstanissa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/07/sote-palvelujen-ja-osaamisen-kehittaminen-kazakhstanissa/

Lasten osallisuutta lisäävä toimintamalli varhaiskasvatukseen

Pienet lapset ovat luontaisesti uteliaita, ja lähtevät innokkaina tutkimaan uusia asioita kyselemällä sekä tekemällä omia päätelmiä ja havaintoja olemassa olevien tietojensa pohjalta. Tutkivan oppimisen ja osallistavan pedagogiikan avulla pyritään kannustamaan ja osallistamaan lapsia tutustumaan erilaisiin ilmiöihin toiminnallisin keinoin. Lasten osallisuus on näkyvä osa laadukasta varhaiskasvatusta ja oppimista.

Kirjoittajat: Reetta Brandt, Minna Piirainen ja Helena Hatakka

Osallisuuden taustalla ovat lait ja sopimukset

Varhaiskasvatus on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Kun aiemmin puhuttiin lapsilähtöisestä tai lapsikeskeisestä toiminnasta, tarkoitti se lähinnä lapsen osallisuutta leikkien ja puuhien valitsemiseen, sekä lapsen yksilöllisyyden huomioimiseen (Turja 2017, 40). Tänä päivänä osallisuuden katsotaan olevan lasten aktiivista ja aloitteellista toimintaa erilaisten toimintojen ja oppimisympäristöjen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Osallisuuteen kannustavassa toimintaympäristössä lapset saavat olla tekemässä myös yhteisiä päätöksiä (Turja 2017,41-48).

Varhaiskasvatuslaki, lastenoikeuksien sopimus ja varhaiskasvatussuunnitelma painottavat lasten oikeutta olla mukana itseään koskevissa päätöksissä  ja tulla kokonaisvaltaisesti kuulluksi, nämä ovat osallisuuden kulmakiviä (Varhaiskasvatuslaki 1973/36, 2a§; YK:n yleissopimus lasten oikeuksista, 11; Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 24). Varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaa lasten osallisuuden mahdollistamisen lapsen ikä- ja kehitystaso huomioon ottaen. Osallisuuden ensimmäinen perusedellytys on lapsen sensitiivinen kohtaaminen, sekä lapsen oikeasti kuulluksi ja nähdyksi tuleminen (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 24, 30).

Lasten osallisuus varhaiskasvatuksen käytännössä

Lasten osallisuuden lisääminen ei varhaiskasvatuksen kentällä ole aivan yksiselitteistä, koska varsinaista virallista toimintaohjetta ei siihen ole, on vain varhaiskasvatussuunnitelman velvoite antaa lapsille mahdollisuus osallistua toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 24, 30).

Varhaiskasvatuksen yksiköissä pohditaan lasten osallisuuden lisäämistä ja sen toteutumista käytännössä. Vallalla on käsityksiä esimerkiksi siitä, että riittää kun lapsilta kysytään, mitä he haluavat tehdä, annetaan vapaus tehdä ja kutsutaan tätä osallisuuden lisäämiseksi. Tämä voi kuitenkin olla kapeakatseista, koska osallisuuden nähdään olevan myös syvästi yhteisöllinen ilmiö, jossa kaikkien osapuolten näkemykset tulisi ottaa huomioon ja löytää kaikille yhteisesti sopivia ratkaisuja (Turja2017, 45; Kataja 2014, 66-67).

Haastetta osallisuuden lisäämiselle aiheuttaa osallisuuden sopeuttaminen ikätason mukaan.  Esikoululaiset ovat aivan eri asemassa kuin puhumaan vasta opettelevat lapset, tai lapset, jotka eivät esimerkiksi ymmärrä kieltä. (Turja & Vuorisalo 2017, 48-50).

Pienempien lasten kohdalla osallisuuden toteutuminen on enemmän arkipainotteista. Se, että lapsi huomioidaan päiväkotiin tullessaan ja ollaan kiinnostuneita kuuntelemaan lasta, sekä huomioimaan häntä, antaa lapselle tunteen siitä, että hän on tärkeä osa yhteisöä. Arjen osallisuutta pienemmillä lapsilla ovat myös ruokailu-, pukemis-, ulkoilu-, ja nukkumistilanteet. Lapsi on osa varhaiskasvatuksen yhteisöä ja kasvaa vähitellen oppimaan, mistä kaikesta hän voi olla osallinen. (Kettukangas& Härkönen 2014, 104-111.)

Aktiivisella lasten havainnoinnilla pystytään huomioimaan lasten mielenkiinnon kohteita ja tuomaan niitä osaksi lasten arkea. Havaintojen pohjalta tehtyjen huomioiden perusteella pystytään muokkaamaan toimintojen sisältöä ja oppimisympäristöjä lasten kiinnostusta vastaaviksi (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 37; Koivunen & Lehtinen 2015, 97-100).

 Osallisuutta voidaan lisätä varhaiskasvatuksen arjessa

Opinnäytetyönä syntynyt muunneltava toimintamalli osallisuuden lisäämiseen varhaiskasvatuksessa tuo yhden esimerkin siihen, miten lasten osallisuutta voidaan lähteä lisäämään. Toimintamallissa hyödynnettiin tutkivan oppimisen sekä toiminnallisuuden ja osallisuuden teorioita ja sitä testattiin ennen sen lopullista muotoa. (Brandt & Piirainen 2018.) Tutkiva oppiminen tukee oppimisen toiminnallisuutta, sillä se perustuu ajatukseen, jossa lapset ovat uuden tiedon etsimisen ja tutkimisen keskiössä. Aihetta lähestytään kysellen, ihmetellen, ja selityksiä luoden. Lapset ovat aidosti kiinnostuneita uusista asioista ja tutkivat maailmaa omien havaintojen sekä kysymysten kautta. Ihanteellista olisikin, että aikuiset innostuisivat tutkimaan kiinnostusten kohteita lasten kanssa. Tutkittavaa tietoa voidaan lähteä etsimään kirjoista, mutta mahdollisimman monipuolisen tiedon keräämisen kannalta olisi aiheeseen tutustuttava laajemmin, esimerkiksi tekemällä aihepiirin mukaisia kokeiluja sekä retkiä ja kirjaamalla niistä huomioita. (Lipponen 2017, 30-31, 34.)

Toimintamalli koostuu kuudesta vaiheesta; idea, innostuminen, kokoontuminen, yhdessä tekeminen, tuotos, sekä arviointi (Brandt & Piirainen 2018). Toimintamallin vaiheet eivät aina mene samassa järjestyksessä ja toisinaan vaiheet saattavat mennä limittäin, esimerkiksi innostuminen ja kokoontuminen saattavat tapahtua samanaikaisesti.  Tiedon yhdessä etsiminen, sisällön yhdessä tekeminen on lasten osallisuuden kannalta tärkeämpää kuin lopputuloksena syntynyt tuotos (Lipponen 2017, 29-36.)

Idea aiheesta johon halutaan perehtyä voi tulla lapsilta tai aikuisilta. Mitä useampi aiheesta innostuu, sen helpompi sitä on ryhmässä lähteä työstämään eteenpäin. Innostuksen lisääjänä voidaan käyttää lasten kokousta, jossa aikuisella on mahdollisuus innostaa kaikki mukaan aihepiiriä tutkimaan. Tutkittavan asian mahdollinen mukaan tuominen kokoukseen voi myös olla hyvä keskustelun herättäjä.

Yhdessä tekemisen vaiheessa aiheeseen perehdytään mahdollisimman hyvin, tietoa kerätään laajasti ja hyödynnetään monipuolisesti toiminnallisia sekä luovia menetelmiä. Tuotos voi olla suuri tapahtuma tai pieni taidenäyttely, riippuen tutkittavasta aiheesta. Pääasiassa ei kuitenkaan ole tuotos, vaan uuden oppiminen eri vaiheiden aikana. Tärkeään osaan nouseekin viimeisen vaiheen arviointi, jonka avulla saadaan näkyviksi osallistujien onnistumiset sekä kehittymisen kohteet. Arviointia suunniteltaessa ja tehdessä on tärkeää huomioida osallistujien ikätaso.

Kuva 1. Osallisuutta lisäävä toimintamalli varhaiskasvatukseen (Brandt & Piirainen 2018).

Lopuksi

Toimintamallia soveltamalla voidaan antaa lapsille mahdollisuus vaikuttaa arkensa sisältöihin sekä päästä oppimaan uutta itse tutkien ja toimien. Ryhmässä ponnistelu yhteisen tavoitteen eteen luo yhteishenkeä, sekä lisää vuorovaikutustaitoja osallistujien kesken. Toimintamallin ja pedagogisen toiminnan arvioinnilla on keskeinen rooli lasten oppimisen edellytysten parantamisessa, sekä varhaiskasvatuksen ja eri toimintojen kehittämisessä (Varhaiskasvatussuunnitelma 2016, 60). Osallisuuden toteutumisen kannalta on tärkeää, että jokaisella toimintaan osallistuneella on mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä, sekä mitä on toiminnassa oppinut.

Lähteet

Brandt, R. & Piirainen, M. 2018. VILINÄN MARKKINAT- Muunneltava ja osallisuutta lisäävä toimintamalli varhaiskasvatuksessa. AMK opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 20.10.2018]. Saatavissa:

Finlex. Varhaiskasvatuslaki 19.1.1973/36. [Viitattu 20.10.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036

Hujala, E. & Turja, L. (toim.). 2017. Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kataja, E. 2014. Yhteinen osallisuus varhaiskasvatuksen pedagogiikassa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J. (toim.). Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 56-79.

Kettukangas, T. & Härkönen, U. 2014. Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J. (toim.). Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96-114.

Koivunen, P-L. & Lehtinen, T. 2015. Kasvu kiikarissa. Havainnoinnin käsikirja varhaiskasvattajille. Juva: Bookwell Oy.

Lipponen, L. 2017. Tutkiva oppiminen varhaispedagogiikassa. Teoksessa Hujala, E. & Turja, L. (toim.). 2017. Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tampere: Juvenes Print-Suomen Yliopistopaino Oy.

Turja, L. & Vuorisalo, M. 2017. Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen, P.(toim.) 2017. Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere: Vastapaino.

YK:n yleissopimus lastenoikeuksista. [Viitattu 20.10.2018]. Saatavissa: https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/pdf/LOS_A5fi.pdf

Kirjoittajat

Reetta Brandt ja Minna Piirainen ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita.

Helena Hatakka toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/p%C3%A4iv%C3%A4koti-lastentarha-klovni-2204239/ (CC0)

Julkaistu 7.11.2018

Viittausohje

Brandt, R.,  Piirainen M. & Hatakka, H. 2018. Lasten osallisuutta lisäävä toimintamalli varhaiskasvatukseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/07/lasten-osallisuutta-lisaava-toimintamalli-varhaiskasvatukseen/

Sairaanhoitajaopiskelijan perehdytys osana harjoittelua

Opiskelijoiden harjoittelujaksojen onnistumiseen vaikuttavat monet seikat. Harjoittelupaikalla varmistetaan opiskelijan riittävä perehdyttäminen sekä ohjaus, ja oppilaitos varmistaa osaltaan opiskelijan oppimisprosessin tukemisen sekä ohjauksen. Opiskelija itse voi perehtyä ennen harjoittelujaksoa tulevaan harjoittelupaikkaansa esimerkiksi harjoittelupaikan perehdytyskansioon tutustumalla.

Kirjoittajat: Niina Haikka ja Päivikki Lahtinen

Harjoittelu osana sairaanhoitajan tutkintoa

Sairaanhoitajan tutkinto sisältää 75 opintopistettä harjoittelua, eli kolmasosan koko tutkinnosta, joka on 210 opintopistettä. Opintojen aikana perehdytään teoriatietoon, jota hyödynnetään käytännön harjoitteluissa. Koulutuksen tavoitteena on valmentaa opiskelija teorian myötä työelämään sekä samalla harjoittaa kädentaitoja turvallisessa ympäristössä ennen harjoitteluun menoa esimerkiksi simulaatioympäristössä. (LAMK 2018.)

Harjoittelupaikassa opiskelijalla täytyy olla oma nimetty ohjaajansa. Ensimmäisessä käytännön harjoittelussa ohjaajalla on suuri merkitys, ja opiskelija ottaakin hänet usein esikuvakseen. (Jääskeläinen 2009, 5-6.) Hoitotyön opiskelijoiden käytännön harjoittelua on tutkittu laajasti. Erilaisissa tutkimuksissa on otettu huomioon opiskelijan, mutta myös ohjaajan ja opettajan roolit harjoittelun aikana. Harjoittelun alussa opiskelija tekee itselleen ohjaajansa kanssa realistiset harjoittelun tavoitteet ja pyrkii saavuttamaan ne harjoittelun aikana. Tavoitteiden saavuttaminen lisää opiskelijan motivaatiota ja kuuluvuuden tunnetta omaan ammattiryhmäänsä. (Kallio 2011, 12-13.)

Harjoittelujaksolla opiskelijan oma motivaatio ja kiinnostuneisuus alaa kohtaan vaikuttavat harjoittelun onnistumiseen ja tulevaisuudessa jopa työpaikan saamiseen. Harjoittelun ohjaajan rooli on merkittävä harjoittelun onnistumisen kannalta. Parissa tutkimuksessa korostui se, että jos ohjaaja on kiireinen omien töidensä kanssa, niin opiskelijan opetus jää helposti taka-alalle. Harjoitteluyksiköt ehdottavatkin, että käytännön harjoittelu siirtyisi harjoittelupaikoilta oppilaitoksille. Tähän taas koulujen resurssit eivät riitä. Koulut pyrkivät parhaansa mukaan vastaamaan harjoittelupaikkojen vaatimuksiin työelämälähtöisesti. Opettajan rooli painottuu enemmänkin harjoittelujaksoa edeltävään aikaan. Opettajan ja koulun pitää luoda hyvä teoriatietopohja ja kehittää opiskelijan työskentelyvalmiuksia. (Kallio 2011, 9-11.)

Yhtenä keinona opiskelijan perehdytyksessä voi toimia harjoittelupaikan perehdytyskansio, johon opiskelija voisi tutustua ennen harjoitteluun menoa. Perehdytyskansioon tutustumisen avulla opiskelija saa tiivistetyn käsityksen harjoittelupaikasta, jonka jälkeen hän voi syventää tietojaan harjoittelun aikana. Tämän artikkelin pohjana toimii opinnäytetyö, jonka aiheena on Sairaanhoitajaopiskelijoiden perehdytyskansio Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän (PHHYKY:n) silmäklinikalle (Arrenius & Haikka, 2018).

Sairaanhoitajaopiskelijan kokemuksia perehdytyskansiosta

PHHYKY tarjoaa erikoissairaanhoidon palveluita esimerkiksi silmätautien osalta. Päijät-Hämeen keskussairaalan silmätautien klinikka tarjoaa kattavaa osaamista eri ikäryhmille. Silmätautien klinikalla on poliklinikan puoli sekä toimenpideyksikkö. Toimenpideyksikössä tehdään päivittäin päiväkirurgisia toimenpiteitä. Poliklinikalla on erilaisia vastaanottoja, kuten päivystävän lääkärin sekä hoitajan vastaanottoja. (PHHYKY 2017.)

Koska perehdytyskansio tehtiin silmätautien klinikalle, haastateltiin artikkelia varten parhaillaan silmätautien klinikalla harjoittelussa olevaa sairaanhoitajaopiskelijaa. Haastattelun avulla haluttiin selvittää, oliko tehdystä perehdytyskansiosta hyötyä opiskelijalle silmätautien klinikalla. Haastattelussa käytettiin hyväksi opinnäytetyön palautelomaketta ja haastattelukysymyksiä muodostettiin sen pohjalta. Tärkeimmäksi kysymykseksi nousi se, että mikäli opiskelija olisi saanut perehdytyskansion luettavaksi ennen harjoittelujaksolle tuloa, niin olisiko hän hyötynyt harjoittelujaksosta enemmän.

Haastattelussa nousivat esiin erikoissairaanhoidon haasteet, mutta myös sen tarjoamat hyvät puolet. Keskusteltiin esimerkiksi siitä, että koulussa ei silmäsairauksia käsitellä juuri lainkaan. Näin ollen opiskelijan omalle vastuulle jää koko teoriatiedon opiskelu ja perehtyminen silmän anatomiaan, erilaisiin silmäsairauksiin sekä siihen, mitä silmäklinikalla tehdään ja kuinka siellä toimitaan. Positiivisena asiana erikoissairaanhoidon harjoittelussa nousi esiin se, että jos suorittaa harjoittelun hyvin ja vastuullisesti, on harjoittelupaikasta mahdollisuus saada valmistuttuaan työpaikka. Haastatellun opiskelijan mielestä perehdytyskansioon tutustumisesta ennen harjoittelujaksoa olisi ollut hyötyä harjoittelussa.

Opinnäytetyöllä eli perehdytyskansiolla pyritään auttamaan jatkossa tulevia sairaanhoitajaopiskelijoita valmistautumaan harjoittelujaksoon silmätautien klinikalla. Perehdytyskansio otetaan käyttöön silmätautien klinikalla sijaisten keskuudessa. Opiskelijoiden perehdytyksessä sen käyttöä aletaan hyödyntää keväällä 2019, kun seuraavat sairaanhoitajaopiskelijat tulevat sinne harjoitteluun.

Lähteet

Arrenius, A. & Haikka, N. 2018. Perehdytyskansio – opiskelijan avuksi PHHYKY silmätautien klinikalle. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 04.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018101616030

Jääskeläinen, L. 2009. Sairaanhoitaja opiskelijan käytännön harjoittelun ohjaajana. Pro gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto, hoitotieteen laitos. Tampere. [Viitattu 27.9.2018]. Saatavissa: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/80663/gradu03611.pdf

Kallio, S. 2011. Tavoitteena taitava sairaanhoitaja – Sairaanhoitajaopiskelijan oppiminen työharjoittelussa. Pro gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden laitos, Tampere. [Viitattu 1.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21501

LAMK. 2018. Opinto-opas. Sairaanhoitaja (AMK). Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 2.10.2018]. Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi/68147

PHHYKY. 2017. Silmäpoliklinikka ja toimenpideyksikkö. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä. [Viitattu 30.09.2018]. Saatavissa: https://www.phhyky.fi/fi/terveyspalvelut/keskussairaala/poliklinikat/silmapoliklinikka-ja-toimenpideyksikko-2/

Kirjoittajat

Niina Haikka on joulukuussa 2018 valmistuva sairaanhoitajaopiskelija Lahden ammattikorkeakoulusta.

Päivikki Lahtinen on LAMKin lehtori.

Julkaistu 5.11.2018

Viittausohje

Haikka, N. & Lahtinen, P. 2018. Sairaanhoitajaopiskelijan perehdytys osana harjoittelua. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/05/sairaanhoitajaopiskelijan-perehdytys-osana-harjoittelua/

Maahanmuuttajat osallisina palvelujen kehittämisessä NIPA-hankkeessa

NIPA – Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi –hankkeessa tavoitteena oli Päijät-Hämeen alueen kotoutumiskoulutuksen jälkeisen nivelvaiheen palveluiden kehittäminen sekä samalla maahanmuuttajien työelämään integroitumisen ja kotoutumisen tukeminen.  Maahanmuuttajien oman kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä nähtiin tärkeänä. Toisaalta osallisuus kotouttaa, joten NIPA-hankkeessa pyrittiin osallistamaan lahtelaisia maahanmuuttajia heille suunnattuja palveluita kehitettäessä.

Kirjoittaja: Jaana Mantela

Osallisuus osana  Luotsi-mentorointimallin ja Tie työhön-kurssin kehittämistä

Osallisuus ja osallisena oleminen tarkoittavat jokaisen oikeutta terveyteen, koulutukseen, työhön, toimeentuloon, asuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja yhteiskunnan kehitykseen (THL 2018.) Osallisuus on myös kiinnittymistä hyvinvoinnin lähteisiin ja vapautta tavoitella itsensä, yhteisönsä tai yhteiskunnan arvostamia asioita (Sen 2013). Osallisuutta omassa elämässä lisätään tarpeeseen vastaavien palveluiden avulla sekä tarjoamalla tilaisuuksia toimintaan, jossa luoda yhteyksiä muihin ihmisiin (Isola ym. 2017, 25).

NIPA-hankkeen alussa talvella 2017 kartoitettiin ja kerättiin maahanmuuttajilta kokemuksia, tarpeita ja toiveita työllistymiseen ja kotoutumiskoulutuksen jälkeisen nivelvaiheeseen liittyen. Maahanmuuttajia tavattiin ja haastateltiin Lahden monikulttuurikeskus Multi-Cultissa. Haastattelut analysoitiin ja tuloksia hyödynnettiin suunniteltaessa maahanmuuttajille suunnatun Luotsi -vertaismentorointimallin sekä työllistymistä tukevan Tie työhön –kurssin. Näiden toimintojen tavoitteena oli vahvistaa maahanmuuttajien työllistymisvalmiuksia ja -mahdollisuuksia sekä suomen kielen osaamista. Syksyllä 2017 sekä keväällä 2018 sekä Luotsi-vertaismentoroinnissa että Tie työhön-kurssilla tarjottiin tilaisuuksia erilaiseen osallistavaan toimintaan, suomen puhumiseen sekä yhteyksien luomiseen kantaväestön kanssa. Luotsi-vertaismentoreina toimivat kantaväestöön kuuluvat sosionomiopiskelijat, jotka vastasivat myös Tie työhön –kurssin toteutuksesta.

Tässä yhteydessä voidaan puhua myös eettisestä osallistamisesta. Eettinen osallistaminen on toiminnallista, missä toiminnan kautta toimintaympäristö muuttuu ymmärrettävämmäksi. Oleellista on myös, että tunteita ja kokemuksia, joita ei osaa sanoittaa, voi käsitellä toiminnassa. Joskus riittää, kun tulee vain paikalle, katsoo sivusta ja tekee jotain. Toiminta kuitenkin liittää ihmisiä yhteen ja se tarjoaa tilaisuuksia sanoittaa oman elämän mahdollisuuksia uudelleen (Isola ym. 2017, 45.) Toiminnallisuus sekä Luotsi-vertaismentoroinnissa että Tie työhön –kurssilla räätälöitiin kunkin maahanmuuttajan tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Oleellista toiminnassa oli, että maahanmuuttajia tuettiin ja valmennettiin heidän omia tarpeitaan vastaavasti. Osallisuutta vahvistettiin valmentavan ohjauksen keinoin. Keskustelut ja työskentely suomenkielisten mentoreiden kanssa vahvistivat sekä suomen kielen osaamista että vuorovaikutusta ja verkostoitumista paikallisten yritysten ja työnantajien kanssa. Toiminnan tuloksena osa maahanmuuttajista työllistyi, sai työkokeilupaikan tai hakeutui koulutukseen. Tie työhön –kurssista ja  Luotsi-vertaismentoroinnista kerättiin niihin osallistuneilta maahanmuuttajilta palautetta ja kehittämisehdotuksia, mitkä ovat olleet mukana toimintoihin liittyvää mallia rakennettaessa. Palautteen mukaan toiminta edisti paitsi kielitaitoa ja työllistymistä, mutta sillä oli myös tärkeä merkitys toimia tiedon ja tuen lähteenä sekä rikastuttaa arkea ja sosiaalista elämää.

Osallisuus osana palvelukartan kehittämistä

Osallistuminen paitsi työelämään ja koulutuksiin myös harrastuksiin antaa mahdollisuuden elämänhallintaan ja kokemuksen merkityksellisyydestä. Järjestöt, uskonnolliset yhteisöt sekä urheiluseurat ovat merkittäviä osallisuuden kokemusta luovia kohtaamispaikkoja (Viljakainen 2016 .) Nipa-hankkeen toisena palveluna suunniteltiin ja toteutettiin Lahden alueen palvelukartta maahanmuuttajien sekä heitä ohjaavien tahojen käyttöön. Palvelukartan suunnitteluun, pilotointiin, käyttäjäkokemusten keräämiseen ja arviointiin maahanmuuttajia osallistettiin heille suunnatuissa työpajoissa. Suomen kieltä, työllistymistä ja kouluttautumista tukevien palveluiden lisäksi maahanmuuttajat toivoivat karttaan erityisesti vapaa-aikaan liittyviä palveluita. Palvelukartan toteutuksessa vapaa-ajan toiminnot ovatkin vahvasti mukana, sillä ne osaltaan vahvistavat maahanmuuttajien kotoutumista ja osallisuutta Suomalaisessa yhteiskunnassa. Onnistunut kotoutumisen prosessi ja maahanmuuttajien osallisuuden rakentuminen nivoutuvat kiinteään vuoropuheluun; onnistunut kotoutuminen edistää osallisuuden kokemusta ja osallisuuden kokemukset edistävät onnistunutta kotoutumista (Castaneda ym. 2015).

NIPA-hanke osallisuuden vahvistajana

Maahanmuuttajien oman kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä nähdään tärkeänä (Sisäministeriö 2013). Osallisuus palvelujen suunnittelussa vahvistaa asiakkaan roolia, kohdistumista ja kokemusta osallisuudesta. Asiakkaan osallistumiseen tai osallisuuteen liittyy myös voimaantumisen (empowerment) käsite (Leeman & Hämäläinen 2016, 587.)  Osallisuuteen nivoutuu usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Sitä voidaan vähä vähältä lisätä niin toiminnassa kuin palveluissa (Isola ym. 2017, 31). NIPA-hankkeessa maahanmuuttajien uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin pyrittiin lisäämään hankkeen kaikissa palveluiden kehittämiseen liittyvissä vaiheissa. Hankkeessa haluttiin sekä kehittää nivelvaiheen palveluita maahanmuuttajien tarpeita vastaaviksi että tukea maahanmuuttajien kotoutumista vahvistamalla ja tuottamalla osallisuuden kokemuksia, edellytyksiä ja mahdollisuuksia. Kehittämistyö, missä maahanmuuttajat ovat olleet osallisia, on konkreettisesti todennettavissa sekä Luotsi-mentorointimallissa että MunLahti.fi –palvelukartassa.

Lähteet

Castaneda, A ., Larja, L ., Nieminen, T., Jokela, S., Suvisaari, J., Rask, S., Koponen, P. & Koskinen, S. 2015. Ulkomaalaistaustaisten psyykkinen hyvinvointi, turvallisuus ja osallisuus. Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimus 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 8/2015. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy.

Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R.,  Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 14.10.2018]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/handle/10024/135356

Leeman, L. & Hämäläinen, R-M. 2016. Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka. Vol. 81(5), 586-594.

THL. 2018. Maahanmuuttajien osallisuus ja kotoutuminen. [Viitattu 14.10.2018]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/maahanmuuttajat-ja-monikulttuurisuus/maahanmuuttajien-osallisuus-ja-kotoutuminen

Sen, A. 2013. The ends and means of sustainability. Journal of Human Development and Capabilities. Vol. 14 (1), 6–20.

Sisäministeriö. 2013. Valtioneuvoston periaatepäätös maahanmuuton tulevaisuus 2020 –strategiasta. [Viitattu 14.10.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80057/Maahanmuuton_tulevaisuus_2020_fi.pdf

Viljakainen, S. 2016. Maahanmuuttajien osallisuus Espoon keskuksessa. YAMK opinnäytetyö. Laurea-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma.

Kirjoittaja

Jaana Mantela toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa sekä YAMK-sosionomikoulutuksessa. NIPA-nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi –kehittämishankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/muuttoliike-integraatio-3129340/ (CC0)

Julkaistu 2.11.2018

Viittausohje

Mantela, J. 2018. Maahanmuuttajat osallisina palvelujen kehittämisessä NIPA-hankkeessa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/02/maahanmuuttajat-osallisina-palvelujen-kehittamisessa-nipa-hankkeessa/