Työhyvinvoinnin merkitys korostuu muutostilanteessa

2010-luvulla muutoksista on tullut osa yritysten arkipäivää. Muutostilanteissa yhteistä on, että ne vaikuttavat lähes poikkeuksetta yrityksessä työskenteleviin ihmisiin ja heidän työhyvinvointiinsa. Työhyvinvoinnin merkitys muutostilanteessa ja siitä selviytymisessä on suuri.

Kirjoittajat: Henna Oksanen ja Markus Kräkin

Ihminen muutostilanteessa

Muutostilanne on ihmiselle hyvin ristiriitainen tilanne ja aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuudesta. Turvattomuus sekä epävarmuus töiden jatkumisesta voivat aiheuttaa sekä henkisiä että fyysisiä oireita ja haitata merkittävästi työn imua, työmotivaatiota sekä työhön sitoutumista. Muutostilanteissa onkin ensiarvoisen tärkeää panostaa henkilöstön työhyvinvointiin, riittävään tiedottamiseen sekä esimiestyöhön läpi muutostilanteen (Rauramo 2013, 19.)

Asennoitumiseen muutostilannetta kohtaan vaikuttavat monet eri tekijät, kuten persoonallisuus, aikaisemmat kokemukset, elämäntilanne ja motivaatio (Järvinen 2014, 156.) Muutostilanne voi olla mahdollisuus, mutta samalla se on aina luopumista jostain tutusta ja turvallisesta (Rauramo 2013, 5).

Muutoksen työkalut

On tärkeää pohtia työntekijöihin vaikuttavien muutosten vaikutusta ihmisten työhyvinvointiin. Tärkeitä muutosprosessiin liittyviä kysymyksiä ovat: mitkä tekijät auttavat muutosta onnistumaan, miten prosessi on järkevintä toteuttaa ja mitkä ovat ne toimenpiteet, jotka lisäävät henkilöstön työhyvinvointia? (Kehusmaa 2011, 150.)

Muutostilanteessa korostuu viestinnän tärkeys. Muutosviestinnän tarkoitus on selvittää henkilökunnalle, mitkä ovat muutoksen tavoitteet, mistä muutoksessa on kyse, miksi muutostilanne on edessä ja miten tilanne vaikuttaa työntekijöihin. Muutosviestinnän kannalta olennaista on, että viesti ymmärretään halutulla tavalla. Tämän takia on tärkeää miettiä, kuka viestii ja miten viesti esitetään. (Terävä & Mäkelä-Pusa 2011, 23; Pirinen 2014, 123 – 133.)

Jokapäiväisen esimiestyön tavoitteena on edistää henkilökunnan sitoutumista sekä työmotivaation ja toimintakyvyn säilyttämistä läpi muutostilanteen. Esimiehen tulee toimia henkilöstön tukena (Pirinen 2014, 14.)

Työhyvinvoinnin merkitys

Työhyvinvointi lisää yrityksen tuottavuutta. Työterveyslaitoksen (2018) tutkimusten mukaan onnistunut työhyvinvointityö vähentää sairauspoissaoloja ja tapaturmia, vähentää henkilökunnan vaihtuvuutta, edistää avainhenkilöiden pysymistä yrityksessä, lisää yrityksen kilpailuetua ja tätä kautta parantaa myös taloudellista kannattavuutta. Hyvinvoiva henkilöstö on tuottava, tehokas, oppimishaluinen ja innovatiivinen. Työntekijän hyvinvointi parantaa yrityksen mainetta ja asiakastyytyväisyyttä.

Työhyvinvoinnin vastakohtana voidaan nähdä työpahoinvointi. Työpahoinvoinnin vaikutuksia ovat lisääntyvät sairauspoissaolot, sitoutumattomuus työhön ja työn tuloksellisuuden heikentyminen. Työpahoinvointi voi aiheuttaa työkyvyttömyydestä johtuvaa ennenaikaista eläköitymistä (Virolainen 2012, 30.) Mankan, Kaikkosen ja Nuutisen (2007, 24) mukaan yli kolmannekseen sairauspoissaoloista on syynä organisaatio sekä useimmiten myös puutteellinen työhyvinvointi.

Työhyvinvointi muutostilanteessa

Työhyvinvointia muutostilanteessa tutkivan opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että muutostilanne aiheuttaa työntekijöille epävarmuutta ja huolta tulevaisuudesta (Oksanen 2018). Toisten työntekijöiden työhyvinvointiin muutostilanne on vaikuttanut jopa merkittävästi aiheuttaen pahoinvointia ja työmotivaation heikkenemistä. Toisten taas huomattavasti vähemmän, mitä selittää ihmisten persoonallisuus, aiemmat kokemukset ja niiden vaikutukset muutostilanteiden kokemiseen. Persoonallisuudella on merkittävää vaikutusta siihen, miten ihminen suhtautuu muutokseen. Tutkimuksen mukaan myös aikaisemmat muutostilanteet ja niiden onnistuminen vaikuttavat merkittävästi ihmisen muutostilanteeseen suhtautumiseen sekä sen kokemukseen. Ne työntekijät, joilla oli positiivisia kokemuksia aikaisemmista muutostilanteista, suhtautuivat huomattavasti myönteisemmin meneillään olevaan muutostilanteeseen.

Muutostilanne on aiheuttanut tutkittavassa asiantuntijayksikössä henkilöstön vaihtuvuutta. Monet tutkimukseen osallistujista kertoivat etsivänsä uutta työtä. Taustalla on väsymys toistuviin muutoksiin. Muutostilanteesta johtuvan henkilöstön vaihtuvuuden koetaan vaikuttaneen myös yhteisöllisyyteen ja työilmapiiriin, vaikka hyvä työilmapiiri olikin tutkimuksen mukaan yksi niistä tekijöistä, jotka ovat auttaneet työntekijöitä jaksamaan muutostilanteessa. Eräs haastateltavista kertoi, että: ”Suurin pelastus on ollut, että meillä on täällä niin hyvä keskenämme.” Valitettavasti se ei pelkästään riitä.

Tutkimuksen tulosten perusteella löydettiin myös kehityskohteita muutostilanteeseen. Tällaisia olivat viestintään sekä esimiestyöhön panostaminen. Muutostilanteesta selvitään paremmin huomioimalla henkilöstö ja heidän hyvinvointinsa. Esimiestyö sekä riittävä ja suunniteltu viestintä ovat merkittäviä henkilöstön työhyvinvointia tukevia sekä henkilöstöä sitouttavia tekijöitä erityisesti muutostilanteissa. Tulosten perusteella voidaankin todeta, että panostamalla muutostilanteen hoitamiseen olisi mm. hyvin suurella todennäköisyydellä voitu pienentää henkilöstön vaihtuvuutta.

Muutostilanteet aiheuttavat ihmisille epävarmuutta. Muutostilanteilla voi olla ihmisen hyvinvoinnille merkittäviä vaikutuksia, kuten työpahoinvointia, motivaation heikkenemistä sekä vaikutusta yleiseen jaksamiseen. Muutostilanteissa onkin tärkeää huomioida ihmiset ja heidän työhyvinvointinsa sekä tehdä toimenpiteitä, joiden avulla henkilöstön saisi sitoutettua pysymään yrityksen palveluksessa.

Lähteet

Järvinen, P. 2014. Onnistu esimiehenä. Helsinki: Sanoma Pro.

Kehusmaa, K. 2011. Työhyvinvointi kilpailuetuna. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy.

Manka M-L, Kaikkonen M-L & Nuutinen S. 2007. Hyvinvointia Työyhteisöön. Eväitä kehittämistyön avuksi.  Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos. Tampereen yliopisto & Euroopan sosiaalirahasto. [Viitattu 22.8.2018]. Saatavissa: http://www.uta.fi/jkk/synergos/tyohyvinvointi/tyhyopas.pdf

Oksanen, H. 2018. Työhyvinvointi muutostilanteessa : Case: Yritys X. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 11.10.2018 ]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018100915825

Pirinen, H. 2014. Esimies muutoksen johtajana. Helsinki: Talentum Media Oy.

Rauramo, P. 2013. Työhyvinvointi muutostilanteissa. Työturvallisuuskeskus. [Viitattu 15.3.2018]. Saatavissa: https://ttk.fi/files/4678/tyohyvinvointi_muutostilanteissa.pdf

Terävä K & Mäkelä-Pusa P. Esimies työhyvinvointia rakentamassa. Kuntoutussäätiö, Sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan sosiaalirahasto, Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos Tampereen yliopisto. [Viitattu 15.2.2018]. Saatavissa: http://www.kuntoutussaatio.fi/files/575/punk_esimiesopas_www.pdf

Työterveyslaitos. 2018. Työhyvinvointi. [Viitattu 22.8.2018]. Saatavissa: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi/

Virolainen, H. 2012. Kokonaisvaltainen työhyvinvointi. Helsinki: Books on Demand.

Kirjoittajat

Henna Oksanen on Lahden ammattikorkeakoulun valmistuva tradenomiopiskelija, jonka opinnäytetyö ”Työhyvinvointi muutostilanteessa. Case: Yritys X” on hyväksytty ja tarkastettu lokakuussa 2018.

Markus Kräkin on johtamisen ja henkilöstöjohtamisen lehtori Lahden Ammattikorkeakoulussa.

Julkaistu 11.10.2018

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/lehdet-py%C3%B6kit-syksy-kirkkaat-v%C3%A4rit-539413/ (CC0)

Viittausohje

Oksanen, H. & Kräkin, M. 2018. Työhyvinvoinnin merkitys korostuu muutostilanteessa. LAMK Pro. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/10/11/tyohyvinvoinnin-merkitys-korostuu-muutostilanteessa/

Havaintoja muotoilun alan koulutuskokeiluista

 Digitalisaatio, robotisaatio ja muut työelämän muutosta ajavat tekijät ovat merkittävästi muuttaneen muotoilijan työtehtäviä. Samaan aikaan on syntynyt myös uudenlaista työtä. Se on osin vielä tunnistamatonta ja piilossa, mutta hiljalleen uudet työmahdollisuudet avautuvat näkyviin.  Tässä artikkelissa esitettävillä koulutuskokeiluilla on haettu näkemystä ja ymmärrystä siitä, miten muotoilijalle merkityksellisiä työelämätaitoja voidaan kartuttaa opintojen aikana. Koulutuskokeiluissa on tarkasteltu muun muassa yrittäjyysvalmiuksien sekä tiimeissä toimimisen valmiuksien kehittymistä osana opintoja.  Lisäksi on pohdittu tiimioppimisen tuottaman yrittäjämäisen asenteen kehittymistä.

Kirjoittaja: Anu Raappana

Johdanto

Muotoilijat tunnistavat, että uusia työmahdollisuuksia on näkyvissä esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorin palvelujen kehittämisessä, käyttöliittymäsuunnittelussa sekä eettisten ja ekologisten, uusista materiaaleista tehtävien tuotteiden suunnittelussa. Myös ilmaston muutoksen on ajateltu tuottavan muotoilijoille uudenlaisia työpaikkoja, joita ei tällä hetkellä vielä tunnisteta. Työelämän murroksessa myös muotoilijan ansaintatapa on muuttunut. Muotoilija toimii usein yrittäjänä ja työura koostuu erilaisista pätkistä (Ornamo 2017). Koulutuksessa on kyettävä tuottamaan sellaisia valmiuksia, että muotoilija pystyy muuttuvassa työelämässä itsensä työllistämään ja toisaalta kykenee laajentamaan osaamistaan tarvittaessa.

Koulutuskokeilujen taustalla on Design or die –luovasta osaamisesta uutta arvoa ja kilpailukykyä ESR –hanke (1.9.2016 – 31.12.2018). Hanke on valtakunnallinen ja sen toteuttavat LAMK, Lapin yliopisto, Aalto yliopisto sekä Teollisuustaiteen liitto Ornamo ry. Hankkeen teemoja ovat muun muassa muotoilualan koulutuksen muutos, muotoilijoiden monimuotoinen työelämä sekä muotoiluosaamisen hyödyntämisen edistäminen.

Tausta-aineisto

Tässä artikkelissa esitetyt havainnot perustuvat aineistoon, joka koostuu haastatteluaineistosta (ammatissa toimivia muotoilijoita sekä muotoilualan opiskelijoita), kyselyaineistosta (ohjausryhmän jäsenet) sekä hankkeessa toteutettujen koulutuskokeilujen aikana syntyneestä aineistosta. Aineisto on suppea, joten yleistyksiä aineiston pohjalta ei voida tehdä, mutta mielenkiintoisia ilmiöitä aineistoon kätkeytyy. Tiimioppimisen koulutuskokeilut on toteutettu kahdella sisustusarkkitehtuurin ja kalustemuotoilun opintojaksolla.

Koulutuskokeilujen suunnittelua ja niiden toteuttamista ovat ohjanneet muun muassa seuraavat käsitykset tiimioppimisesta. Tiimissä oppiminen tarkoittaa yhteistoiminnallista ja vuorovaikutuksellista oppimisen tapaa ja jokainen tiimin jäsen vaikuttaa koko tiimin oppimiseen sekä määrällisesti että laadullisesti. Vaikka tehdään yhdessä, on vastuu oppimisesta aina yksilöllä. Tiimioppiminen perustuu vuorovaikutukseen, tiedon jakamiseen sekä reflektioon sekä tiimiläisten että ohjaavien opettajien välillä. Tehtäessä kehitysprojektia yrityksen toimeksiannosta, oppimiseen liittyy myös vuorovaikutus tilaajan kanssa. Tiimioppimisen käsitteeseen liittyy läheisesti myös itsetuntemuksen sekä yhteisöllisen oppimisen käsitteet. Tiimioppiminen edistää sekä yrittäjyysvalmiuksia että sosiaalisia taitoja. Kokeilujen taustalla vaikutti lähtökohtana erityisesti tiedon, ymmärryksen ja ammattiin sidottujen taitojen kasvu tiimioppimisen ytimenä, mutta yrittäjyysvalmiuksien kasvua sekä sosiaalisten taitojen kasvu nähtiin myös erittäin merkittävänä tavoitteena. (Arene 2010; Hytti et al. 2010; Seikkula-Leino 2007.)

Havaintoja kokeiluista

Tiimin tulos vahvempi kuin yksilön tuottama tulos

Ryhmäopetuksen erityisen hyvä ominaisuus on vertaisoppiminen ja ryhmän jäsenten tuki. Kokeiluista saatu kokemus osoittaa, että tiimi kykenee usein tunnistamaan kunkin yksilön vahvuudet, mikä auttaa ryhmän jäseniä hyödyntämään yksilöllisiä vahvuuksiaan tehokkaammin. Tärkeää on myös ryhmätyön tuloksena saavutettu menestyskokemus ja kyky tuoda henkilökohtainen osaaminen sekä persoona osaksi tiimin menestyksestä. Tiimissä myös pettymyksen kokeminen on helpompaa.

Tiimityöskentelyllä vahvempaa yhteissuunnittelua

Tässä esitellyt koulutuskokeilut eivät olleet monialaisia, mutta kokeiluissa havaittiin monialaisuuden tuottamia hyötyjä. Monialaisuus on selvästi suunta, jota tulee edelleen tavoitella. Muotoilun koulutuksessa monialaisesta tiimityöstä opintojen aikana on hyötyä, sillä myöhemmin ammatissa toimitaan aina monialaisesti. Tiimityöskentely ja tiimissä oppiminen edistää opiskelijoiden kykyä työskennellä moniammatillisissa ryhmissä.

Tiimissä tavoitetaso kohoaa

Tiimi asettaa tavoitetason korkeammalle kuin yksittäinen opiskelija. Kokeiluissa havaittiin, että tiimin yhteisöllinen itsetunto voi olla niin vahva, että tavoite asetetaan jopa liian korkealle suhteessa osaamiseen ja käytössä olevaan aikaan. Tämä on ollut kokeiluissa myös yksi tärkeä tarkasteltava näkökulma; miten opiskelijat hahmottavat oman ajankäyttönsä, omat resurssinsa ja miten voidaan tukea oman osaamisen tunnistamista sekä kykyä laatia projekteista riittävän laajoja mutta ei liian laajoja. Opettajan tehtävänä on auttaa opiskelijoita hahmottamaan realistinen tavoite ja työskentelyn taso.

Jokainen saa käyttää omaa erityisosaamistaan

”Oli aika mahtava tunne kun tajusin, että mä pystyn tuomaan siihen tiimiin ihan erilaista osaamista. Mulla on tutkinto amiksesta ja oon oppinu siellä yhen tekniikan. Me hyödynnettiin sitä ja siks meille tuli niin hyvä työ.”

Tiimin osaaminen muodostuu yksilöiden osaamisesta. Parhaimmillaan tiimityöskentely on sitä, että jokainen voi tuoda tiimin työskentelyyn omaa erityiosaamistaan ja edelleen kasvattaa omaa osaamistaan havainnoimalla muiden työskentelyä. Havaintojen perusteella oman osaamisen laaja-alainen hyödyntäminen vahvistaa ammatillista itsetuntoa.

Tiimin rakentaminen ja tiimiytyminen

”Ei siitä vaan tullut mitään. Tapeltiin lopuksi oikein kunnolla.”

Tiimien muodostamisessa on omat riskinsä ja tiimin kokoon sekä kokoonpanoon on kiinnitettävä huomiota. Tiimityön onnistuminen perustuu opiskelijoiden valmiuteen työskennellä tiimeissä. Tämä on otettava huomioon tiimien rakentamisessa sekä tiimien ohjaamisessa.

Opettajan rooli tiimioppimisessa

Tiimioppimisen ohjaajana opettajan ja oppimateriaalien roolit muuttuvat merkittävästi. Tiimioppimisen prosessissa opettaja on valmentaja tai fasilitaattori ja oppimateriaalia syntyy osittain prosessin aikana.  Ohjauksen ja taustamateriaalin tarve nousee opiskelijoiden oppimisprosessista Opettajan tulee oppia hyödyntämään avoimesti saatavilla olevia aineistoja ja ohjata opiskelijoiden työskentelyä siten, että he itse tunnistavat teemoja ja ilmiöitä, joista tarvitsevat lisätietoa. Tiimioppimisessa myös erilaisten tiedonhankinnan menetelmien käyttö korostuu. Opiskelijat joutuvat hankkimaan tietoa päästäkseen eteenpäin projektissaan.

Yhteenveto

Koulutuskokeilut ovat olleet yksi osa hanketta. Niiden tuottama tieto on auttanut ymmärtämään paitsi työelämän muutosta, myös monenlaisia keskeisesti muotoiluprosessiin liittyviä elementtejä. Muotoilijan työn muuttuessa perinteisestä, konkreettisesta tuotesuunnittelusta abstraktimpaan suuntaan, korostuvat muotoiluprosessissa ehkä eri elementit kuin aiemmin. Muutoksen myötä myös koulutuksen on muututtava, jotta oikeiden taitojen, tietojen, välineiden ja asenteiden oppiminen jatkuu.

Lähteet

Arene, 2010. Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa. [Viitattu 19.9.2018]. Saatavissa: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_nqf.pdf

Hytti, U., Stenholm, P., Heinonen, J., & Seikkula-Leino, J. 2010. Perceived learning outcomes in entrepreneurship education: The impact of student motivation and team behavior. Education + Training, Vol. 52 (8/9), 587 – 606.

Ornamo, 2017. Työmarkkinatutkimus. [Viitattu 19.9.2018]. Saatavissa: https://www.ornamo.fi/app/uploads/2018/05/ornamo_tyomarkkinatutkimus-2017.pdf

Seikkula-Leino, J. 2007. Opetussuunnitelmauudistus ja yrittäjyyskasvatuksen toteuttaminen. Opetusministeriön julkaisuja 2007: 28. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto.

Kirjoittaja

Anu Raappana on Design or die-hankkeen projektipäällikkö. Hän toimii tutkijana Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/workplace-team-business-meeting-1245776/ (CC0)

Julkaistu 8.10.2018

Viittausohje

Raappana, A. 2018. Havaintoja muotoilun alan koulutuskokeiluista. LAMK Pro. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/10/08/havaintoja-muotoilun-alan-koulutuskokeiluista/

Vapaaehtoisten asiakaspalveluvalmennus –hankesuunnitelma opinnäytetyönä

Vapaaehtoistoiminta on Suomessa laajaa, ja sen merkitys hyvinvoinnin lähteenä tunnustetaan. Tulevaisuudessa toiminnan yhteiskunnallisen merkityksen arvioidaan kasvavan entisestään. Monipuolinen hanketyö on vakiintunut osaksi ammattikorkeakoulujen toimintaa. Opiskelijat tekevät hankkeiden toimenpiteitä ja verkostoituvat hankkeissa alueen yritysten kanssa. Opiskelija voi myös näyttää osaamistaan osallistumalla hankesuunnitelman kirjoittamiseen, kuten vapaaehtoisten asiakaspalveluvalmennus hankesuunnitelmassa tehtiin.

Kirjoittajat: Krista Mikkonen ja Kirsi Kallioniemi 

Asiakaspalveluvalmennusta tapahtumissa työskenteleville vapaaehtoisille

Vapaaehtoisten asiakaspalveluvalmennushanke, eli VAPA-hanke, suunniteltiin tarjoamaan valmennusta Jukolan ja Venlojen viesteissä Lahti-Hollolassa 2018 ja Kangasalla 2019 työskenteleville vapaaehtoisille asiakaspalvelutyöntekijöille. Suunnitellun hankkeen tavoitteena oli kehittää vapaaehtoisten asiakaspalveluosaamista, josta hyötyisivät edellä mainittujen tahojen lisäksi järjestävät paikkakunnat ja paikalliset yritykset sekä palveluntarjoajat. Hanke suunniteltiin Lahden ammattikorkeakoulussa hallinnoitavaksi ja toteutettavaksi, ja sille haettiin alueiden välistä rahoitusta paikalliselta Leader-ryhmältä.

Vapaaehtoiset edellä hankkeessa

Vapaaehtoistyö on yksittäisten ihmisten tai yhteisöjen hyväksi tehtyä toimintaa, josta ei saa rahallista korvausta. Vapaaehtoistyötä tehdään omasta vapaasta tahdosta ja sitä voi tehdä kuka tahansa iästä tai asuinpaikasta riippumatta kykyjensä, aikataulunsa ja voimavarojensa mukaan. Vapaaehtoistoiminta hyödyntää kolmatta osapuolta perheen ja ystäväpiirin ulkopuolella ja sen luonteeseen kuuluu, että se on avointa kaikille. (Valliluoto 2014, 12.)

Vapaaehtoisten rooli tapahtumissa, ja etenkin suurtapahtumia järjestettäessä, on merkittävä. Ilman vapaaehtoisten työpanosta jäisivät monet suuret urheilutapahtumat järjestämättä. Vapaaehtoistyöstä hyötyvät tapahtumanjärjestäjän lisäksi ensisijaisesti vapaaehtoiset saamalla työkokemusta ja pääsemällä osaksi ainutlaatuista elämystä. Vapaaehtoistyötä johdettaessa on otettava huomioon, että vapaaehtoisten taidot, kokemukset, motiivit ja sitoutuminen työskentelyyn saattavat vaihdella hyvinkin paljon. (Mallen & Adams 2008, 55-58.)

VAPA-hanke suunniteltiin vastaamaan ensisijaisesti vapaaehtoisten tarpeisiin. Hankkeen puitteissa järjestettävien valmennuspäivien tarkoitus oli vapaaehtoisten asiakaspalvelutaitojen vahvistamisen lisäksi nostattaa yhteishenkeä ja tarjota heille mahdollisuus verkostoitua ennen kilpailuviikonloppua. Getzin (2007, 290) mukaan vapaaehtoistyöntekijöitä motivoi etenkin mahdollisuus sosiaalisten sekä ammatillisten suhteiden luomiseen ja itsensä haastaminen. Lisäksi vapaaehtoiset nauttivat yhteisöllisyyden tunteesta, ja hyviä kokemuksia omaavat vapaaehtoiset jakavat niitä mielellään toisille innostaen näin muita mukaan toimintaan.

VAPA-hankesuunnitelman eteneminen

VAPA-hanke syntyi Krista Mikkosen (2018) opinnäytetyön pohjalta, jonka tuotoksena kirjoitettiin hankesuunnitelma. Suunnitelman perustana käytettiin Lahti2017 hiihdon MM-kilpailuiden vapaaehtoisten valmennustilaisuuksien konseptia, jota jatkokehitettiin paikan päällä tehtyjen havaintojen pohjalta. Työ- ja elinkeinoministeriö (2017) ohjeistaa, että hyvässä hankehakemuksessa hankkeelle on selkeät perustelut, tavoite ja toimenpiteet on mietitty ja ilmoitettu tarkasti, kohderyhmä on määritelty ja rajattu, budjetti on huolellisesti laadittu ja se on realistinen sekä kohtuullinen, hankkeella on suunnitelma toiminnan jatkamisesta ja vakiinnuttamisesta, tulosten raportointi ja levittäminen on mietitty sekä hankkeen toteuttamiseen on varattu riittävästi ammattitaitoisia henkilöitä. VAPA-hankkeen hankesuunnitelma tehtiin edellä mainittuja ohjeita noudattaen ja se liitettiin osaksi sähköistä virallista hankehakemusta, joka jätettiin rahoittajan käsittelyyn marraskuun lopussa 2017.

Hankesuunnitelma opinnäytetyönä

Ajatus hankesuunnitelman kirjoittamisesta opinnäytetyönä oli lähtöisin TKI-toiminnassa mukana olevalta opettajalta ja TKI-asiantuntijalta. Opinnäytetyön kirjoittaja oli ollut mukana valmentajan roolissa Lahti2017-hiihdon MM-kilpailujen vapaaehtoisten valmennuspäivillä ja osallistunut Palveluliiketoiminnan Projektikevään 2017 Jukolan viestin markkinoinnin kehittämiseen. Hankesuunnitelmassa opiskelijan oma kokemus ja näkemys valmennuksesta ja sen tarpeesta pääsivät esille. ”Hankkeiden maailma” oli ennestään opinnäytetyön tekijälle vieras ja uutta oli, että hankesuunnitelman tekeminen opinnäytetyönä oli ylipäätään mahdollista. Työn tekijä innostui hankkeen kirjoittamisen ajatuksesta, sillä hän koki hankekirjoittamisen olevan hyvä tilaisuus oppia uutta ja kehittyä ammatillisesti. Työn tekijä arvosti sitä, että hän pääsi näkemään hankeprosessin alusta lähtien hakemuksen lähettämiseen saakka. Opinnäytetyön tekijä oli työn lopputulokseen tyytyväinen, vaikka kielteinen rahoituspäätös olikin pettymys.

Ohjaavan opettajan näkökulmasta VAPA-hankkeen kirjoitusprosessi eteni ripeästi ja tuki korkeakoulun profiilia. Ohjattava sai ohjaajan näkökulmasta katsottuna kokemusta hankekirjoittamiseen ja näkemystä siihen, kuinka laaditaan hankehakemus.  Vaikka hankesuunnitelma ei saanutkaan Leader-rahoitusta, niin suunnitelma jäsensi merkittävästi vapaaehtoisten asiakaspalveluvalmennuksen teemaa ja toi lisäarvoa teeman jatkotyöstämiseen. Vapaaehtoistyön teemaa onkin jatkettu Lahden ammattikorkeakoulussa mm. Sport Volunteers Movement eli SCULT-hankkeessa, jossa kerätään tietoja vapaaehtoisista tekijöistä, jotka olisivat kiinnostuneita lähtemään vapaaehtoisiksi kansainvälisiin urheilutapahtumiin. Uusia tapahtumia on suunnitteilla Päijät-Hämeessä ja niissä vapaaehtoisilla on merkittävä rooli. Vapaaehtoiselle onnistunut asiakaskohtaaminen on osa hyvää tapahtumakokemusta ja onnistunut vapaaehtoistyö innostaa tulemaan yhä uudelleen vapaaehtoiseksi. Mahdollisen VAPA-hankkeen idea tai tarve ei ole kadonnut, mutta ehkä aika ei vain ollut vielä kypsä suunnittelulle hankkeelle.

Lähteet

Getz, D. 2007. Event Studies. Theory, research and policy for planned events. Oxford: Elsevier Ltd.

Mallen, C. & Adams, L. (toim.) 2008. Sport, Recreation and Tourism Event Management. Theoretical and Practical Dimensions. Oxford: Elsevier Ltd.

Mikkonen, K. 2018. Hankesuunnitelma. Case: VAPA-hanke Jukolan ja Venlojen viestin vapaaehtoisten valmentamiseen. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 14.2.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802102274

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2017. Millainen hanke voi saada rahoitusta? Rakennerahastot.fi [Viitattu 14.2.2018]. Saatavissa: https://www.rakennerahastot.fi/millainen-hanke-voi-saada-rahoitusta-

Valliluoto, S. 2014. Vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista ja esteistä. Helsinki: Kilpailu- ja kuluttajavirasto. [Viitattu 6.9.2018]. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/02/27174632/Vapaaehtoistoiminnan_mahdollisuuksista_ja_esteista-2.pdf

Kirjoittajat

Krista Mikkonen on valmistunut Lahden ammattikorkeakoulusta palveluliiketoiminnan tradenomiksi toukokuussa 2018. Krista työskentelee nykyisin myynti- ja markkinointikoordinaattorina, ja hän on lisäksi mukana kansainvälisessä SCULT-hankkeessa projektikoordinaattorina.

Kirsi Kallioniemi toimii lehtorina ja projektipäällikkönä SCULT-hankkeessa Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: Kimmo Hirvonen. 2018. Saatavissa: http://www.jukola.com/2018/files/2018/05/IMG_4452.jpg

Julkaistu 25.9.2018

Viittausohje

Mikkonen, K.  & Kallioniemi, K. 2018. Vapaaehtoisten asiakaspalveluvalmennus –hankesuunnitelma opinnäytetyönä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/09/25/vapaaehtoisten-asiakaspalveluvalmennus-hankesuunnitelma-opinnaytetyona/

Informal Sector and Waste Management in Rustenburg, South Africa

Informal sector forms a considerable part of economies and employment especially in less developed countries. Waste collection and recycling is one of the sectors that offers income for the officially unemployed and migrants in many African countries.

Authors: Maarit Virtanen, Antti Eerola and Päivi Lahti

Characteristics of informal economy in Africa

Although informal economy is often associated with small-scale business, it does actually provide a living for about 60 % of people working outside of agriculture in Sub-Saharan Africa, with transnational trading and remittance networks (Meagher 2017, 18, 21). According to the International Labour Organisation (2013, 3), the gross value added (GVA) contribution of informal enterprises in non-agricultural GVA is approximately 50 % in the countries of Sub-Saharan Africa. In South Africa, the informal sector is much smaller than in less developed African countries, but it is still represents 16,7 % of total employment (Skinner 2016). In South Africa, about 41 % of those working in the informal sector are trading. This is followed by construction and community and social service. (Skinner 2016.)  Waste collection and recycling has been and still is a significant part of informal sector in many cities and municipalities.

The official unemployment rates are high in many African countries, and they do not include immigrants. The unemployed still need to earn some kind of livelihood, and informal economy is silently accepted in local communities. Illegal immigrants are a small but probably the most problematic part of informal sector, because they live in unauthorized settlements and on illegal businesses or crime. This may raise xenophobia and increase insecurity especially in the poorest townships. (Crush et al. 2015, 1.)

IMAGE 1. An example of informal economy services at a township (Skinner 2016).

Informal economy and waste management in Rustenburg

The informal sector plays a significant role in Rustenburg’s economy and is also a political issue. Municipal authorities strive to keep the informal sector under control and do not want it to grow. However, as both internal and external migration is growing fast, the municipality is not able to keep up with infrastructure and basic services for new arrivals. This results in an increasing informal labour force and unauthorized housing. In Rustenburg, the official unemployment rate is 26,4 % and youth unemployment rate is 34,7 %. Only 8,9 % of inhabitants have a higher education degree. (National Government of South Africa 2016.)

Waste management and household waste collection in Rustenburg is coordinated by the municipality’s Waste Unit. Residents leave their waste bags outside their houses on a certain date for the weekly collection. The waste is then collected and transported to the Waterval landfill site. (Rustenburg Local Municipality 2018.) The collection covers most parts of the city, but not the fast spreading informal settlements. In the poorest townships, the residents do not pay for the services, which increases the pressure on the municipality resources.

The Waterval landfill site was opened in 2016 with the aim of providing modern sorting and recycling services.  However, recycling has been slow to start and most of the reusable waste is still handled and collected by informal waste pickers working both on the streets and at the landfill site. (Virtanen 2017.) The informal pickers sort mainly plastics, metal, cardboard and glass from household waste. Pickers walk long distances collecting and transporting the waste to local buy-back centres. Work is hard, dirty, sometimes even dangerous, and cash compensation is small and varies a lot.  Buy-back centres do not register the collectors and it is difficult to estimate the impact of recycling as employment, but clearly it has an impact. The municipality is working on the registration of informal pickers, but the work has proved challenging. Most pickers are immigrants from neighbouring countries and they do not stay long in one place.

IMAGE 2. Waterval landfill site (Photo: Maarit Virtanen).

Currently informal sector is a significant part of waste management in Rustenburg. Formalising the whole chain of waste management could lead to a more efficient recycling and better working conditions, but implementation is not easy. The Rustenburg Local Municipality plays an important role in providing space and facilities for recycling activities, but it is struggling to provide services for the fast growing population.

About the project

Co-creating Sustainable Cities – Lahti (Finland), Rustenburg (South Africa), Ho (Ghana) Local Government Cooperation – project is a cross-sectorial development project implemented in 2017-2018. The project focus is on developing municipal services through circular economy and urban planning, emphasizing particularly waste management and sanitation through local pilots and initiatives.

The expected outcome of the project is to co-create viable businesses and generate capacity for more efficient municipal services by means of improved recycling, material recovery, nutrient recycling and sanitation coverage. Local stakeholders are encouraged to take action in turning waste into wealth. Co-creating Sustainable Cities project is coordinated by LAMK and funded by the Finnish Ministry for Foreign Affairs.

References

Crush, J., Skinner, C. & Chikanda, A. 2015. Informal Migrant Entrepreneurship and Inclusive Growth in South Africa, Zimbabwe and Mozambique.  Cape Town: Southern African Migration Programme (SAMP)/Bronwen Dachs Müller. [Cited 11.9.2018]. Available at: http://samponline.org/wp-content/uploads/2016/10/Acrobat68.pdf

International Labour Organisation. 2013. Measuring informality: A statistical manual on the informal sector and informal employment. Geneva: International Labour Office. [Cited 14.9.2018]. Available at: http://www.ilo.org/stat/Publications/WCMS_222979/lang–en/index.htm

Meagher, K. 2017. Cannibalizing the informal economy: Frugal innovation and economic inclusion in Africa. The European Journal of Development Research. Vol. 30(1), 17-33. [Cited 25.8.2018]. Available at: https://doi.org/10.1057/s41287-017-0113-4

National Government of South Africa. 2016. Rustenburg Local Municipality. [Cited 13.9.2018] Available at: https://municipalities.co.za/demographic/1191/rustenburg-local-municipality

Rustenburg Local Municipality. 2018. Services/Waste Management. [Cited 11.9.2018] Available at: https://www.rustenburg.gov.za/services/waste-management/

Skinner, C. 2016. Informal Sector Employment: Policy Reflections. REDI 3×3 Conference, 28 November 2016. [Cited 14.9.2018]. Available at: https://www.africancentreforcities.net/wp-content/uploads/2016/12/REDI-input-Skinner-final.pdf

Virtanen, M. 2017. Co-creating Rustenburg Circular Economy Road Map in South Africa. LAMK Pro. [Cited 14.9.2018]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2017/12/08/co-creating-rustenburg-circular-economy-road-map-in-south-africa/

About the authors

Maarit Virtanen is the Project Manager for Co-creating Sustainable Cities project that promotes waste management and circular economy in Rustenburg. Päivi Lahti is a planner in the same project. Antti Eerola studies International Business at LAMK and did a two-month internship in Rustenburg.

Published 19.9.2018

Reference to this publication

Virtanen, M. & Eerola, A. & Lahti, P. 2018. Informal Sector and Waste Management in Rustenburg, South Africa. LAMK Pro. [Electronic magazine]. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/09/19/informal-sector-and-waste-management-in-rustenburg-south-africa

Biowaste Collection in Selected EU Countries

The European Commission has set stricter regulations on waste separation, including biowaste. By the end of 2023, biowaste must be completely separated or recycled at source. Separate biowaste collection and composting play an essential part in the bio-based circular economy. This article analyses current biowaste management trends in selected European regions.

Authors: David Huisman Dellago & Katerina Medkova

Introduction

The ever-increasing resource consumption is causing waste production to be growing each year. In an effort to achieve sustainable development, cities across the globe are pushed to improve the waste management. An important part of household waste comes in the form of biowaste. EU considers as biowaste every biodegradable waste in the form of food (households, canteens, enterprises etc.) and green waste (parks, gardens etc.) (Council Directive 2008/98/EC).

Biowaste comprises waste from biodegradable nature, meaning it can be broken down naturally. The degradation, however, has negative environmental impacts as it produces Greenhouse gases (GHGs) such as methane. Additionally, if not correctly handled, it can pollute the waterways through run-offs. Even though environmental issues are known, the reality is that still many cities are dumping high amounts of biowaste in landfills.

Biowaste collection is an essential part of the waste management systems. It is considered the first step in biowaste management and if carried out correctly, it can positively impact the posterior steps in the process. The importance of adequate collection systems is due to the need of separating biowaste from general waste.

Therefore, correctly managed biowaste not only has environmental benefits but opens a market to new possibilities. The treatment aims at converting the waste into useful by-products, such as fertilizers or energy (biofuels). Conversion is a sustainable method that is a part of the biological cycle of circular economy ( Ellen MacArthur Foundation 2017). Some examples of biowaste treatment include the conversion of lignocellulosic biomass from food waste into ethanol, anaerobic digestion to create biogas (methane) or liquid bio-oil creation through pyrolysis (Khanal & Surampalli 2010). Composting is an attractive method, which is proven to directly benefit households, as it can be practiced domestically by citizens (Mihai & Ingrao 2018).

Treating biowaste as a valuable resource for products and energy challenges many governments, including the EU. Through the creation of the waste package, the EU addressed four different directives. The main directive is the waste framework directive (WFD). WFD sets the guidelines on waste management for national policies. The landfill directive aims at reducing the amount of waste destined to landfills, including biowaste. The packaging waste and the electronic waste directives regulate the use of packaging and electronic waste respectively. (Council Directive 2008/98/EC)

In a new effort to improve waste management in the EU, the European Council reached a provisional agreement with the Commission (with the ambassadors’ approval) (European Council 2017). The provisional agreement is a result from the action plan following the 2015 Circular Economy Package (European Commission 2015). It aims at reinforcing the objectives of the waste package by updating current standards. In fact, it sets stricter regulations including extended producer responsibility and mandatory waste separation (including biowaste). In addition, the agreement sets that by the end of 2023 biowaste must be completely separated or recycled at source (European Council 2018). Finally, with the new agreement, countries are expected to comply with higher standards. The situation of biowaste management in the EU is of special interest. This article analyses the biowaste management trends throughout different European regions, in order to understand how it works.

Research

Biowaste management practices are collected through the implementation process of two Interreg Europe projects, BIOREGIO and ECOWASTE4FOOD, due to their common aim at promoting bio-based circular economy and moving towards a sustainable and inclusive growth. Both projects desire to promote biowaste and foodwaste as a valuable resource for an efficient and environmentally friendly economy.

BIOREGIO focuses on regional circular economy models and best available technologies for biological streams. The project boosts the bio-based circular economy through a transfer of expertise about best available technologies and cooperation models, such as ecosystems and networks. The project runs from 2017 to 2021 and involves eight partners from six European regions. (Interreg Europe 2017a)

ECOWASTE4FOOD project supports eco-innovation to reduce food waste and promotes a better resource efficient economy. The project brings together seven local and regional authorities throughout Europe to address the crucial issue of food waste. The project runs from 2017 to 2020. (Interreg Europe 2017b)

Besides the project partners, both aforementioned projects actively involve groups of local stakeholders in the identification of local good practices, recognition of good practices from other EU regions, and their selection and implementation in the regional action plans. At the same time, by increased knowledge gained during the project, regions will be better equipped to improve their own policy instruments, in particular by funding new projects, improving the management of the instruments and influencing the strategic focus of the instruments.

Specifically, questionnaires were distributed in the framework of the BIOREGIO and ECOWASTE4FOOD projects in the participants regions. Those include regions in Finland, France, Greece, Italy, Poland, Romania, Slovakia, Spain and the UK (Figure 1).

Questionnaires were distributed to 11 regions by emails and completed electronically. To avoid any misunderstandings, the researcher had a close monitor of the procedure. All data were subjected to quality control and measurements not satisfying the requirements were rejected. Studied countries were responsible for providing the most relevant and up-to-date information based on their regional trends.

The questionnaire was distributed during March-April 2018. The questionnaire involved a series of questions based on biowaste collection, processing and future policies. However, only biowaste data will be presented in this article. A qualitative assessment was carried out at the collected data.

Figure 1. The studied regions

Results

The survey proves existence of different biowaste management services and operations among the European regions. An overview of the results can be seen in Table 1.

Table 1. Biowaste Collection in select EU countries

The majority of the regions separately collect biowaste. Sud Muntenia (Romania), on the other hand, does not collect it separately.

The percentage of biowaste separately collected from the total amount of bio-waste produced in a region varies significantly. In fact, regional differences are observed even within the same nations. For example, Finland’s Päijät-Häme region separately collects about 50% biowaste from the total biowaste in contrast with 24% in the South Ostrobothnia region. In Castilla-La Mancha (Spain), Pays de la Loire (France), and Central Macedonia (Greece), only 5% of biowaste is separately collected from the total biowaste production. Other regions, like Catalonia (Spain) and Ferrara (Italy), operate between 33 and 48%. The results are based on both garden waste and foodwaste. However, for instance, in the city of Devon, UK, the majority of the biowaste separated (65%) includes garden waste (39%). Regarding Castilla- la Mancha, the data collected constitutes from garden waste only.

In every separate collection service, except in Greece, households are responsible for the biowaste separation. In addition, enterprises and food industry participate to the biowaste management in Finland, Spain, France, UK and Italy. Enterprises include businesses and institutions such as education centres, government offices, businesses and zoos. Currently, Greece focuses only on enterprises as the main responsible for separating biowaste, however, responsibility of municipalities has been piloted.

The concern of the EU for reduction of food waste ending up in landfills is linked to the concern of waste packaging as expressed in the recent waste management agreement (European Council, 2018). According to the questionnaire, the waste generator (supermarkets, consumers, etc.) usually removes food packaging. However, in the regions of Central Macedonia and Pays de la Loire, no food packaging rule is applied upon producers before its disposal. Nonetheless, it is important to mention that in France, further treatment regarding food packaging is voluntary on the waste collector. On the other hand, Finnish regions and Devon (UK), implement an extensive food packaging management system, where consumers and industries are responsible for the separation. Furthermore, processing plants are capable of removing the packaging on site (e.g. anaerobic digestion plants have front-end technology to remove plastic packaging).

In the majority of the regions who separately collect biowaste, household biowaste is defined as a pure household (domestic) and biowaste produced in small businesses (cafeterias, schools, offices etc.). Only Finnish and Spanish regions consider additionally green/garden waste as household biowaste. In the UK, other types of waste, such as cooking oil, fall under the biowaste umbrella for that region.

Household biowaste is collected for further treatment, in either separate (bin) collection or in collective (shared bin) collection, except for the Spanish and French regions. Separate collection is mainly collected twice a week, although in South Ostrobothnia this is done every week.

An interesting method of biowaste handling, which is linked to household waste management, is self-composting. This method is used on a smaller scale in comparison to separate bin collection. Households in Devon, Pays de la Loire, Catalonia and Ferrara do not exceed 10%. This is a significantly small amount if compared with Päijät-Häme 62% private composting rate. In Finland, the limitations are seen in winter, when the temperatures can freeze the compost. Halfway, we can find Nitra’s 20% separation rate. Self-composting is also implemented in several municipalities in the Region of Central Macedonia but without recording a number of users.

Overall, biowaste collection services are charged in two different ways: to the Municipal authority as a tax or directly to the waste management company in the form of a private contribution. Finnish, Italian and Polish regions opt for the latter, making biowaste collection a private business, which is managed by the collection companies. In Romania, waste fees are collected either by local authorities or by private companies. The rest of the European regions tax the families for the collection services, acting as a mediator between the waste management companies and the waste producers. In France, there is a possibility of delegation where the municipal authorities give the responsibility to waste management companies directly and/or associations (recycling companies). In Slovakia, there are two methods taking place. The waste collection is financed according to the producer status. This means local domestic waste is financed by a municipal tax whilst business generated biowaste is managed by private contributions to a waste transportation company.

According to the study, there is a positive change envisioned for the future. In Castilla-La Mancha, a recent regional proposal was approved making biowaste separation mandatory for the food industry, restaurants, enterprises and households. It will be implemented in late 2018 and the collection method will be decided by each council.

Furthermore, the recent regional law implemented in January 2018 in the region of Wielkopolska, is still progressively being implemented in the remaining municipalities. This means that for now only, the city of Poznan is implementing mandatory biowaste separation and the rest of the municipalities are to follow in the upcoming years. Those are indeed, promising news for the biowaste collection situation in the European Union.

Conclusions and discussion

To conclude, it is important to point out the main trends regarding waste management in the selected European regions. Major disparity has been found in biowaste separation from general waste, as some regions such as Päijät-Häme, Devon or Ferrara are recovering 50% or more of their biowaste, whilst others are struggling to meet a 1% separation rate. Differences between regions in the same territory have been found. For example, in Spain, Catalonia separates 32% more than Castilla-La Mancha (0.9%) or in Finland, Päijät-Häme separates double the rate of South Ostrobothnia. Regarding Spain, Catalonia is one the pioneering regions in the implementation of household biowaste collection. As a result, other regions nationwide are found to be behind in that aspect but are working on improving their collection systems. Thus, Catalonia can be considered an exception within the country.

Out of all the countries, Romania does not collect nor separate biowaste as it ends in the landfills contributing to the country’s waste management concerns. Whilst other regions, such as, Castilla-La Mancha do not separately collect biowaste but rather separate later on in waste management centres.

In the region of the Pays de la Loire, France, composting is the main method of handling biowaste and a separate collection exists for garden waste only. The rest of the regions are separately collecting biowaste through a variety of methods. Mainly it includes the use of private containers for single families or common containers that are shared among different households/businesses. Composting is also practised in combination with this method; however, the main limitations include freezing winter conditions (Finland) or lack of infrastructure (Poland).

Biowaste is mainly collected once a week (Finland, Poland, UK), once in two weeks (Finland, Slovakia) or twice a week (Italy). Furthermore, in Spain, biowaste is collected up to 4 times a week during the hotter summer periods.

The topic of the study was actual and had a direct connection to the goals of both Interreg Europe projects: BIOREGIO and ECOWASTE4FOOD. The study contributed to a better overall understanding of the disunited biowaste terminology, various collection systems and rates, local challenges, and preferences in the selected regions. Identification and sharing of good practices related to biowaste and foodwaste may considerably accelerate the achievement of completely separated or recycled biowaste at source as required by the European Council. Findings are also useful for future research and development purposes of waste management systems.

 Acknowledgments

The authors would like to express their gratitude to the Interreg Europe Programme for the funding of the projects “BIOREGIO – circular economy models and best available technologies for biological streams” and ”ECOWASTE4FOOD – Supporting Eco-innovation to reduce food waste and promote a better resource efficient economy ”.

Also, we would like to thank the local stakeholders, partners and all the participants who helped with data collection.

References

Council Directive 2008/98/EC of 19 November 1992 on waste and repealing certain Directives. [Cited 21 Mar 2018]. Available at: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:32008L0098&from=EN

Ellen MacArthur Foundation. 2017. Circular Economy.  [Cited 23 Jan 2018]. Available at: https://www.ellenmacarthurfoundation.org/circular-economy/interactive-diagram

European Commission. 2015. CE Package. [Cited 6 Feb 2018]. Available at: https://ec.europa.eu/commission/priorities/jobs-growth-and-investment/towards-circular-economy_en

European Council. 2017. Council and Parliament reach provisional agreement on new EU waste rules. [Cited 21 Mar 2018]. Available at: http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2017/12/18/council-and-parliament-reach-provisional-agreement-on-new-eu-waste-rules/

European Council. 2018. EU ambassadors approve new rules on waste management and recycling. [Cited 21 Mar 2018]. Available at: http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2018/02/23/eu-ambassadors-approve-new-rules-on-waste-management-and-recycling/

Interreg Europe. 2017a. BIOREGIO – Regional circular economy models and best available technologies for biological streams. [Cited 21 Jan 2018]. Available at: https://www.interregeurope.eu/bioregio

Interreg Europe. 2017b. ECOWASTE4FOOD – Supporting eco-innovation to reduce food waste and promote a better resource efficient economy. [Cited 21 Jan 2018]. Available at: https://www.interregeurope.eu/ecowaste4food/

Khanal, S. K. & Surampalli, R. Y. 2010. Bioenergy and Biofuel from Biowastes and Biomass. s.l.:American Society of Civil Engineers.

Mihai, F.-C. & Ingrao, C. 2018. Assessment of biowaste losses through unsound waste management practices in rural areas and the role of home composting. Journal of Cleaner Production. Vol 172, 1631-1638.

Authors

David Huisman Dellago is an Environmental Science student from Avans UAS (The Netherlands). He is an intern for the BIOREGIO project at LAMK.

Katerina Medkova works as a coordinator at LAMK. She is the BIOREGIO project Communication Manager.

Illustration: https://www.pexels.com/photo/three-lemon-peels-1405667/ (CC0)

Published 13.9.2018

Reference to this article

Huisman Dellago, D. & Medkova, K. 2018. Biowaste Collection in Selected EU Countries. LAMK RDI Journal. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/09/13/biowaste-collection-in-selected-eu-countries/