Digitaalisen markkinoinnin mittaaminen

Digitaalisen markkinoinnin hienous on tarkassa mitattavuudessa. Yrityksen on yksinkertaista selvittää, miten paljon sijoitetulla pääomalla on saatu tuottoa tai miten yrityksen tunnettavuus on kasvanut digitaalisen markkinoinnin ansiosta. Tässä artikkelissa käydään läpi digitaalisen markkinoinnin mittaamiseen liittyviä keskeisiä asioita.

Kirjoittajat: Tiia Irri ja Aki Vainio

#DigiLAHTI on LAMKin, LUTin ja Ladecin yhteinen EU:n aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jonka tavoitteena on alueen yritysten digitaalisten valmiuksien kehittäminen. Eräs digitalisoitumisen vaikutuksista on ollut aivan uudenlainen näkökulma markkinointiin ja sen onnistumisen mittaamiseen.

Miksi mitataan?

Aiemmin markkinointiin sijoitetun pääoman tuottoa on ollut hankalaa mitata. Tästä johtuen markkinointi ei ole ollut keskeinen osa yrityksen strategiaa, eikä markkinoinnin edustajia ole ollut mukana yrityksen keskeisessä päätöksenteossa. Digitaalisen markkinoinnin myötä asiaan on kuitenkin tullut muutos. Kun digitaalisten kanavien tavoitteita suunnitellaan, tulee se tehdä liiketoimintatavoitelähtöisesti (Pyyhtiä 2017, 21). Digitaalisen markkinoinnin mittareille tulee löytyä perustelut yrityksen liiketoiminnan tavoitteista, sillä näiden tavoitteiden tukeminen on markkinoinnin tehtävä.

Asia voidaan kääntää myös toisin päin, kun yrityksen strategiaa suunnitellaan, tulee digitaalinen markkinointi ottaa huomioon. Ilman suunnittelua on hankalaa saavuttaa asetettuja tavoitteita (Kananen 2018, 33). Digitaalista markkinointia ei voi jättää ulos yrityksen strategiasta ja markkinointisuunnitelmasta irralliseksi asiaksi, vaan se on olennainen osa sitä.

Ostettu, omistettu ja ansaittu media

Digitaalisen markkinoinnin mittareita määrittää osaltaan myös se, mitä digitaalisia kanavia yritys käyttää markkinoinnissaan. Digitaaliset kanavat voidaan jakaa ostettuihin, omistettuihin ja ansaittuihin. Omistetuilla kanavilla tarkoitetaan niitä kanavia, jotka yritys omistaa tai ovat niiden hallinnassa täysin. Omistettuja kanavia ovat esimerkiksi yrityksen nettisivut, sosiaalisen median tilit ja blogit. Ostetulla medialla taas tarkoitetaan esimerkiksi ostettua hakukonenäkyvyyttä ja display -mainontaa. Ansaittu media tarkoittaa sitä, kun asiakkaasta tulee yrityksen markkinointikanava, asiakas esimerkiksi suosittelee yritystä sosiaalisessa mediassa tai blogissaan. Usein tällaisen näkyvyyden saaminen on seurausta hyvin tehdystä työstä ostetun ja omistetun median parissa (Young 2014, 133). Digitaalisessa markkinoinnissa näiden mediatyyppien raja ei aina ole selkeä ja kanavien roolit vaihtelevat kuluttajien tarpeiden mukaan. Olennaista onkin ymmärtää kanavien roolia ja suhdetta ennen kuin mittaamista suunnitellaan (Pyyhtiä 2017, 26).

Keskeiset mittarit

Digitaalisen markkinoinnin mittareita on lukuisia. Sen lisäksi että ne voidaan jakaa ostetun, omistetun ja ansaitun median mukaan, voidaan mittarit jaotella esimerkiksi laadullisiin ja määrällisiin tai webanalytiikan, mainonnan ja asiakkuuden mittareihin. (Florès 2014, 47) Digitaalisen markkinoinnin mittareiden lähtökohta tulee olla yrityksen liiketoiminnan tavoitteissa. Yrityksen toimintaa ohjaa liiketoimintasuunnitelma, markkinointia taas markkinointisuunnitelma, jonka yksi osa on digitaalisen markkinoinnin suunnitelma. Digitaalisen markkinoinnin keskeiset mittarit tulee siis määritellä näiden suunnitelmien lähtökohdista.

KPI-mittarit (Key performance indicators) ovat mittareita, jotka on määritetty mittaamaan, miten hyvin yritys menestyy päätavoitteidensa osalta. Digitaalisessa markkinoinnissa tämä tarkoittaa esimerkiksi mittareita, joilla mitataan, miten monta prosenttia verkkokaupan kävijöistä tekee ostoksen tai mikä on keskiostoksen kasvu (Pyyhtiä 2017, 23). Useimmin käytettyjä mittareita digitaalisessa markkinoinnissa on ROI (return on investment), joka on täysin taloudellinen mittari. ROI mittaa sijoitetun pääoman tuottoa (Pyyhtiä, Salo 2017, 41). Markkinoinnin yhteydessä puhutaan ROMIsta (Return on marketing investments), joka ottaa huomioon ainoastaan markkinointitoimenpiteisiin sijoitetun rahan ja sen kautta saadun hyödyn.

Taloudellisten mittareiden lisäksi digitaalisen markkinoinnin tärkeitä mittareita ovat NPS (net promoter score) ja konversio. NPS:llä mitataan sitä, miten valmis asiakas on suosittelemaan yritystä. Konversio taas tarkoittaa tapahtumaa tai tekoa, jossa sivustolla kävijä toteuttaa sivuston tavoitteeksi asetetun asian. Esimerkiksi verkkokaupassa kävijä suorittaa ostoksen verkkokaupassa, jolloin puhutaan. (Pyyhtiä, Salo 2017 41-42)

Lisäksi voidaan mitata esimerkiksi koko asiakkuuden elinkaaren arvoa. CLV-mittari (Customer lifetime value) ilmentää miten paljon asiakas tuottaa vuodessa, miten pitkä on oletettu asiakkuuden kesto ja mikä on asiakkuuden tuottoarvio seuraaville vuosille. Tästä datasta voidaan johtaa tietoa asiakassegmenteittäin. Yritykselle hyödyllinen tieto on, mitkä segmentit tuottavat parhaiten. (Pyyhtiä, Salo 2017, 39)

Mittareiden valinnassa olennaista on se, mitä yritys markkinoinnillaan tavoittelee. Digitaalisen markkinoinnin tavoitteet voivat olla esimerkiksi tunnettuuden lisääminen, suosittelijoiden hankkiminen tai myyntimäärään kasvattaminen (Sponder & Khan 2018, 89). Mittareiden kautta havainnoidaan sitä, mitä digitaalisessa ympäristössä tapahtuu.

Lisäksi yrityksen tulee ymmärtää mistä mittaamisen tuloksissa on kyse. Ymmärryksen jälkeen on vasta mahdollista ratkaista ongelmat tai kehittää digitaalista markkinointia (Filenius 2015, 106). Esimerkiksi korkea konversio on hyvä asia, mutta myös asiakkailla on eroja. Enemmän rahaa käyttävät asiakkaat ovat arvokkaampia kuin vähemmän käyttävät, mutta jos mittareissa tuijotetaan vain konversiota sellaisenaan, voidaan tehdä vääriä johtopäätöksiä.

Tiedolla johtaminen

On siis perusteltua ja tänä päivänä myös melko helppoa mitata digitaalisessa markkinoinnissa menestymistä. Edellä mainitut tiedot ovat helposti seurattavissa erilaisten työkalujen avulla, jotka ovat usein jo palveluun sisäänrakennettuja. Olennaista on valita oikeanlaiset mittari, jotka tukevat yrityksen liiketoiminnan tavoitteita. Mittarit tulee valita ennen markkinointitoimenpiteisiin ryhtymistä.

Kun markkinointia suunnitellaan, on tärkeää ymmärtää, miten päädyttiin siihen lopputulokseen, johon päädyttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että enää ei riitä, että yrityksessä on tehty markkinointitoimenpiteitä ja saavutettu myyntiä ajassa x tavoiteltu määrä y. Digitaalista markkinointia on mahdollista tutkia ja mitata niin tarkasti, että tiedetään hyvin yksityiskohtaisesti myös se, miksi lopputulokseen päädyttiin.

Mittaamalla yrityksissä voidaan saavuttaa ymmärrys siitä, mikä digitaalisessa markkinoinnissa toimii ja mikä ei (Young 2014, 193). Liiketoimintatavoitteiden saavuttamisen kannalta mittaaminen on siis erittäin tärkeää. Jokaisessa yrityksessä ei toimi sama digitaalisen markkinoinnin resepti ja pelikenttä on jatkuvassa muutoksessa. Niinpä mittaamalla voidaan saada liiketoimintatavoitteita tukevaa tietoa siitä, mikä kyseisen yrityksen kohdalla on toimivaa ja mikä mahdollisesti olisi toimivaa digitaalista markkinointia tulevaisuudessa.

Lähteet

Filenius, M. 2015. Digitaalinen asiakaskokemus – Menesty monikanavaisessa liiketoiminnassa. Jyväskylä: Docento.

Florès, L. 2014. How to measure digital marketing – Metrics for assessing impact and designing success. New York: Palgrave Macmillan.

Kananen, J, 2018. Digimarkkinointi ja sosiaalisen median markkinointi. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print.

Pyyhtiä, T. 2017. Mikä määrittää mittaamisen? Teoksessa: Pyyhtiä, T., Roponen, S., Frosteru, N., Mertanen, P., Vastamäki, R., Syväniemi, A., Markkula, T., Gummerus, M. ja Räsänen, S (toim.). Digin mitalla 2.0 – Verkkomarkkinoinnin ja -myynnin mittaamisen käsikirja. Helsinki: Mainostajien liitto. 21-29.

Pyyhtiä, T. & Salo, A. 2017. Mittaamisen työkalupakki. Teoksessa: Pyyhtiä, T., Roponen, S., Frosterus, N., Mertanen, P., Vastamäki, R., Syväniemi, A., Markkula, T., Gummerus, M. & Räsänen, S (toim.). Digin mitalla 2.0 – Verkkomarkkinoinnin ja -myynnin mittaamisen käsikirja. Helsinki : Mainostajien liitto. 31-46.

Sponder, M. & F.Khan G. 2018. Digital Analytics for marketing. Routledge: New York

Young, A. 2014. Brand Media Strategy, second edition – Integrated communications planning in the digital era.  New York: Palgrave Macmillan.

Kirjoittajat

Aki Vainio on tietojenkäsittelyn lehtori Lahden ammattikorkeakoulussa ja on mukana digitalisoitumiseen liittyvissä hankkeissa #digiLAHTI ja VENLA.

Tiia Irri opiskelee Liiketoiminnan ja uudistavan johtamisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/912378 (CC0)

Julkaistu 20.3.2019

Viittausohje

Irri, T. & Vainio, A. 2019. Digitaalisen markkinoinnin mittaamineni. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/20/digitaalisen-markkinoinnin-mittaaminen/

Myynnin ja markkinoinnin yhteinen liidiprosessi

Myynnin ja markkinoinnin vuoropuhelu on aktiivisempaa kuin koskaan ennen ja syy siihen on yksinkertainen. Kilpailussa markkinoista yrityksillä ei ole varaa olla huomaamatta yhtäkään potentiaalista asiakasta. Kumpikin toiminto on saman CRM-järjestelmän alla ja jakavat näin yhteisen datan, unohtamatta toisiinsa kytkeytyneitä tavoitteita.

Kirjoittajat: Emmi Järvinen ja Aki Vainio

#DigiLAHTI on LAMKin, LUTin ja Ladecin yhteinen EU:n aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jonka tavoitteena on alueen yritysten digitaalisten valmiuksien kehittäminen. Yksi alue, jolla digitalisaatio on aiheuttanut ja mahdollistanut suuria muutoksia on markkinointi, jonka prosessit toimivat nyt aivan eri lähtökohdista. Muutokset näkyvät myös B2B-puolen markkinoinnissa.

Markkinoinnin automaatio

Ajan hermoilla olevat yritykset hyödyntävät usein markkinoinnin automaatiota eli usein alustaa, joka tehokkaasti kerää ja analysoi asiakasdataa hyödyntäen siitä saatavaa tietoa automatisoimalla markkinoinnin toimenpiteiksi (Berghofer ym. 2018). Tämän kaiken lähtökohtana on ostokäyttäytymisen muutos. Kuluttajilla on hyvin yksilöllisiä asiakaspolkuja, joihin liittyy usein paljon itsenäistä tutkimusta ja vertailua. Nykyään yritykset näkevät usein asiakkaan vasta ostopolun viime hetkillä ja näin myös vuoropuhelulle on vähemmän aikaa käytössä kuin aiemmin (Kaasalainen 2019). Ei ole siis yhdentekevää, kuinka ja miten tämän ajan käyttää.

Business-to-business puolella puhutaan liideistä. Liidillä tarkoitetaan yritykselle potentiaalista asiakasta, joka on kiinnostunut tai mahdollisesti kiinnostunut yrityksen palveluista ja tuotteista. Liidi voidaan luokitella sen potentiaalin perusteella kylmäksi tai kuumaksi liidiksi. Kuuma liidi on selvästi osoittanut kiinnostusta yritystä kohtaan tilaamalla esimerkiksi yrityksen uutiskirjeen. Kylmä liidi on puolestaan passiivinen kohderyhmä, joka ei ole osoittanut kiinnostusta. (Apsis 2015.)

Myynnin ja markkinoinnin yhteistyön kannalta kehitys on positiivista. Yhteistyön voisi kuvailla olevan konkreettisempaa kuin aikaisemmin ja tämän kautta saavutetaan synergiaetua. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi markkinointikampanjoiden parempaa suunnittelemista yhdessä myynnin kanssa, koska markkinoinnin automaation avulla kampanjan onnistumista voidaan mitata paremmin kuin aiemmin eli kauppoihin johtaneiden liidien lukumäärällä.

Markkinoinnin keinot tuottaa liidejä

Loppupeleissä tehokkaan ja kuumia liidejä tuottavan koneiston rakennus on yhdistelmä juuri kohdeyritykselle sopivia ja hyväksi havaittuja markkinoinnillisia toimenpiteitä. Menestysresepti ei tule siis annettuna vaan vaatii kokeilua, mutta yksi digitalisoitumisen eduista on se, että kokeileminen on helppoa ja nopeaa. Tekeminen voidaan jaotella inbound- ja outbound-markkinointiin.

Outbound-markkinoinnissa markkinoija lähestyy itse potentiaalisia asiakkaita ja yhteydenotto myynnin puolelta tapahtuu juuri oikealla hetkellä (Vähä-Ruka 2015). Yrityksen liidiprosessissa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi päättyvien sopimusten ajoa liideiksi tai tietyn kampanjan kohderyhmän muodostamista liideiksi. Inbound-markinnointi puolestaan pyrkii viemään potentiaalisten asiakkaiden huomion itseensä. Liidi siis muodostuu asiakkaan aloitteesta esimerkiksi yhteydenottopyynnön jättämisestä, oppaan latauksesta tai verkkoselailusta. (Vähä-Ruka 2015.)

Liidien pisteytyksellä tunnistetaan kuumimmat eli arvokkaimmat liidit. Pisteytyksestä olennaista on arvottaa asiakkaan aktiviteetit niin, että yritykselle arvokkaimmasta ominaisuudesta liidi kerää eniten pisteitä. Tietyn ennalta määritellyn pisterajan ylityttyä aktiviteeteista muodostuu liidi. (Hirvonen 2016.) Yrityksen on syytä pohtia omia resurssejaan liidien käsittelemiseen. Yritysten kannattaakin usein käsitellä vain kuumimmat liidit myynnin kautta ja jättää vähemmän potentiaaliset joko ulkopuoliselle kumppanille tai asiakaspalvelulle (Kaasalainen 2019).

Myyjä vastaanottaa kuuman liidin, mutta sen hyödyntämiseksi myyjällä tulee olla käytössään myös kaikki liidiin liittyvät tiedot, jotta hänelle olisi mahdollisimman helppoa kontaktoida asiakas. Esimerkiksi ennen kontaktointia myyjän on tiedettävä liidin alkuperä, sillä sen esiintuominen muistuttaa asiakasta hänen omista lähtökohdistaan. Yrityksen reaktioaika määritellään liidin muodostumisesta hetkeen, kun myyjä ottaa asiakkaaseen yhteyttä (Insidesales 2014). Oleellista on tavoittaa asiakas juuri oikealla hetkellä, mutta reaktioaika ei saa olla liian pitkä. Esimerkiksi verkkoselailun perusteella muodostuneessa liidissä asiakas selailee suurella todennäköisyydellä myös kilpailijoiden sivuja (Kaasalainen 2019). Tutkimusten mukaan yritys, joka vastaa liidiin ensimmäisenä, voittaa kaupan 50 % tapauksista (Insales 2014).

Prosessi, joka ei tule valmiiksi

Markkinoinnin onnistumisen ehdoton edellytys on myynniltä tuleva palaute, sillä juuri myynti on asiakkaan kanssa tekemisissä. Myynnin tehtäviin kuuluu arvioida liidejä, joten jos liidi on huono, on tärkeää pystyä kertomaan miksi, jotta markkinointi voi oppia siitä. Jos myyjät ovat jatkuvasti tyytyväisiä liideihin niin saattaa olla, että riskiä ei ole otettu tarpeeksi. (Kaasalainen 2019.)

Monessa yrityksessä kehitetään jatkuvasti sisäisiä käytäntöjä, koska asiakkaiden tarpeiden ja käyttäytymisen muuttuessa myöskään tämä prosessi ei voi jäädä kehityksestä jälkeen. Myynnin ja markkinoinnin ydinhenkilöiden tulee suhtautua liidiprosessiin avoimesti ja hyväksyä, että työ vaatii kokeilua ja uudelleen tekemistä. Tukemalla kokeilukulttuuria yrityksen johto myös lisää sisäistä keskustelua ja vahvistaa näin yhteistyötä entisestään.

Liidiprosessi on myös tapa tukea myynnin päivittäistä toimintaa, sillä vain 20 % myyjistä on aidosti proaktiivisia ja loput 80 % tarvitsevat selkeää ohjeistusta ja johtamista työhönsä (Tracy 2015, 58). Ilman liidejä tämän enemmistön työaika jäisi merkittäviltä osin hyödyntämättä.

Lähteet

Apsis. 2015. Mikä on liidi ja mitä tarkoitetaan liidien generoinnilla? [Viitattu 1.3.2019]. Saatavissa: https://www.apsisfinland.fi/blogi/mika-liidi-apsis

Berghofer, F. Hofbauer, G. & Sangl, A. 2018. Indicators to Choose a Suitable Marketing Automation Platform. [Viitattu 31.1.2019]. Saatavissa: https://researchleap.com/wp-content/uploads/2018/03/06_Indicators-to-choose-a-suitable-Marketing-Automation-Platform.edited.pdf

Hirvonen, E. 2016. Liidien pisteytys – mitä se tarkoittaa ja miten sitä tehdään? [Viitattu 2.3.2019]. Saatavissa: https://www.powermarkkinointi.com/blogi/liidien-pisteytys-mita-se-tarkoittaa-ja-miten-sita-tehdaan

Insales.com. 2014. Annual 2014 Lead Response Report. [Viitattu 3.2.2019]. Saatavissa: https://uk.insidesales.com/resource-confirmation/2014-lead-response-report/

Kaasalainen, M. 2019. Markkinoinnin automaatio (MA). Luento Lahden ammattikorkeakoulun Digitaalinen markkinointi – YAMK opintojaksolla 9.1.2019.

Tracy, B. 2015. Sales Management. New York: AMACOM.

Vähä-Ruka. 2015. Miten inbound-markkinointi eroaa outbound-markkinoinnista. [Viitattu 2.2.2019]. Saatavissa: https://www.powermarkkinointi.com/blogi/miten-inbound-markkinointi-eroaa-outbound-markkinoinnista

Kirjoittajat

Emmi Järvinen opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa ylempää AMK -tutkintoa liiketalouden uudistavan johtamisen koulutusohjelmassa.

Aki Vainio työskentelee tietojenkäsittelyn lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa ja toimii digitalisoitumista edistävissä hankkeissa #digiLAHTI ja VENLA.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1442023 (CC0)

Julkaistu 19.3.2019

Viittausohje

Järvinen, E. & Vainio, A. 2019. Myynnin ja markkinoinnin yhteinen liidiprosessi. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/19/myynnin-ja-markkinoinnin-yhteinen-liidiprosessi/

Digitalisaatiolla ruokahävikin ehkäisyyn

Ruokahävikillä tarkoitetaan syömäkelpoista ruokaa, joka syystä tai toisesta päätyy biojätteeseen. Globaalisti hukkaamme kolmanneksen kaikesta tuottamastamme ruuasta, johtuen ongelmista esimerkiksi sadonkorjuussa, varastoinnissa, pakkaamisessa, kuljetuksissa, markkina- tai hintamekanismeissa. Ruokahävikkiä syntyy osittain myös kuluttajien huolimattomuudesta ja mukavuudenhalusta johtuen, mutta osittain tarvitsisimme mm. enemmän tietoa ympäristöstämme välttääksemme ruokahävikin syntymistä. Ruokahävikin ehkäisyssä piilee myös valtava liiketoimintapotentiaali, joka on saanut viime vuosina ensimmäiset yritykset perustamaan liiketoimintansa esimerkiksi ruoan parempaan välittämiseen digitaalisten alustojen kautta.

Kirjoittajat: Kaisa Tuominen ja Ville Teräväinen

Miten digitalisaatio helpottaa arkea ja nostaa tietoisuutta ruokahävikistä

Digitalisaation ansiosta oman kulutuksen ja valintojen vaikutuksen seuraaminen on yhä helpompaa. Erilaiset älylaitteet keräävät valtavasti dataa ympäriltään, jota voidaan valjastaa parantamaan niin ympäristöä kuin omaa elämänlaatua. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat kuluttajamarkkinoille tuloaan tekevät älyjääkaapit, jotka pystyvät keskustelemaan älypuhelimen kanssa. Älyjääkaapit auttavat käyttäjää pysymään paremmin perillä eri ruokatuotteiden tuoreudesta ja parasta ennen -päiväyksistä, tarjoamalla tämän tiedon käyttäjän älypuhelimeen. Tiedon perusteella käyttäjä voi tehdä parempia ostopäätöksiä ja hänen on helpompi seurata jääkaapissa olevien elintarvikkeiden tilannetta. Joissain malleissa on myös mahdollista saada älypuhelimeen suoraa videokuvaa jääkaapin sisällöstä.

Sovellukset ruokahävikin vähentämiseen

Ruokahävikin ehkäisemiseksi on alettu kehittämään puhelinsovelluksia, joiden avulla tavallinen käyttäjä voi helpottaa omaa arkeaan. Sovelluksilla voidaan esimerkiksi luoda ostoslistoja tai seurata ruokatuotteiden päiväyksiä helposti luettavassa muodossa. Näin on helpompi pysyä perillä oman kotitalouden ruokatuotteista ja tehdä sen perusteella fiksumpia ostopäätöksiä. Käyttäjän ei tarvitse kumarrella jääkaapin hyllyjen välissä tarkistaessaan päiväyksiä, vaan kaikki päiväykset ovat helposti luettavissa älypuhelimen näytöltä ja ne voidaan lajitella eri ominaisuuksien mukaan. Tämä tieto myös käytettävissä kaikkialla, kunhan älypuhelin kulkee mukana.

Ravintolat ovat myös alkaneet käyttää erilaisia puhelinsovelluksia ratkaisemaan ongelmaa, joka syntyy myymättä jääneestä ruoasta. Monet ravintolat tavoittavat asiakkaita puhelinsovellusten kautta, tarjoten ylijäänyttä ruokaa asiakkaille tuntuvasti alennettuun hintaan ennen sulkemisaikaa. Näin täysin syömäkelpoinen ruoka saadaan myytyä sen sijaan, että se heitettäisiin roskiin. Ympäristötietoiset tai muuten rahaa säästävät asiakkaat ovat tällaisten sovellusten innokkaita käyttäjiä. Tässä sekä ravintola että kuluttajat hyötyvät rahallisesti ja samalla vähentävät ruokahävikkiä.

Ruokahävikki ja tekoäly

Ruokahävikin ehkäisemisessä hyödynnetään yhä enemmän myös tekoälyä. Erilaisten ruokatuotteiden analysointi voidaan tehdä kuva-analyysin avulla, jolloin niiden eri ominaisuuksia pystytään arvioimaan paremmin ja tehokkaammin. Tämän tiedon perusteella tuotteiden jakeluun liittyviä päätöksiä on mahdollista tehdä viisaammin, esimerkiksi päättää miten pitkän matkan päähän tuotteita lähetetään jälleenmyyntiä varten. Nopeammin pilalle menevät tuotteet myydään paikallisten myyjien kautta, kun taas kauemmin hyvänä pysyvät lähetetään pidemmän matkan päähän. Toiset sovellukset käyttävät tekoälyä arvioimaan ruokien kestämisen ennen pilalle menoa, perustaen tämän aiemmin kerättyihin tietoihin ja yleiseen tietoon tuotteista.

Tekoälyn avulla voidaan myös luoda ennusteita, jotka perustuvat asiakkaiden ostokäyttäytymiseen, trendeihin tai vaikkapa säähän. Kerätyn tiedon perusteella voidaan kehittää koneoppimismalleja, jotka luovat ennusteita asiakkaiden tulevasta ostokäyttäytymisestä. Tämän ennusteen perusteella kaupat osaavat paremmin hallita inventaariota, jotta tuotteita jäisi mahdollisimman vähän myymättä. Optimaalinen tilanne olisi sellainen, että kauppa tietäisi etukäteen mitä asiakkaat aikovat ostaa ennen kuin asiakkaat tulevat ostoksille. (Supplychaindigital 2017) Saman datan perusteella kauppa pystyisi myös ennustamaan, milloin asiakas tulisi ostoksille.

Teknologian ja tiedon yhdistäminen

Uusien teknologiakokeilujen kehittäminen on tänä päivänä entistä tärkeämpää älypuhelimien kasvaneen käytön takia. Älypuhelin toimii loistavana arkiajan viihdykkeenä, mutta myös eräänlaisena monitoimityökaluna ratkaisemaan erilaisia ongelmia. Ihmisiä on helpompi lähestyä älypuhelimen kautta, oli kyseessä sitten yritys, koulu tai palvelu. Asiaa ei kannata ajatella salakavalana piilomarkkinointina, vaan tapana helpottaa ihmisen arkea ja tehdä hänestä tietoisemman asioista. Oikein toteutetun huipputeknologian avulla voidaankin auttaa ihmisiä tekemään parempia päätöksiä ja esittää monimutkainen data ymmärrettävässä muodossa.

Lahden ammattikorkeakoulussa toteutetussa Digitaalinen ruokahävikkikokeilu -projektissa tutkittiin keinoja vähentää syntyvää ruokahävikkiä ja kehitettiin tämän tiedon perusteella ruokahävikkiä vähentävän digiratkaisun alustava konsepti (kuva 1). Projektissa valmisteltiin käyttäjälähtöistä puhelinsovellusta myöhemmin pilotoitavaksi kartoittamalla ravintolapalveluiden tarpeita ja ruokailijoiden mieltymyksiä. Näiden perusteella suunniteltiin digiratkaisun käyttöliittymää ja toimintoja. Projektin tuloksena luotu konsepti perustuu puhelinsovellukseen, jolla käyttäjät voivat ilmoittautua ennakkoon ruokailuihin. Tämän avulla ravintolat saavat tiedon tulevista ruokailijoista ja osaavat varautua ruokailuun oikealla määrällä ruokaa. Tämän lisäksi puhelinsovellus on hyvä tapa tavoittaa asiakkaita ja antaa asiakkaalle tietoa ruoan laadusta sekä ympäristöystävällisyydestä.

Kuva 1: Puhelinsovelluksessa käyttäjä voi selata ravintoloiden ruokalistoja ja ilmoittautua ennakkoon ruokailuihin (Kuva: Pirita Hyrkkänen)

Tällaisien puhelinsovellusten tarkoituksensa on kannustaa käyttäjää tekemään parempia päätöksiä antamalla tälle enemmän tietoa asioista, joista hän ei välttämättä ollut tietoinen. Tiedon esittämistapa on myös hyvin tärkeä, sillä käyttäjän on helpompi ymmärtää asioita, kun tieto esitetään käytännönläheisessä muodossa. Puhelinsovelluksen konseptissa kehitettiin tapoja kannustaa käyttäjiä ennakkoilmoittautumisessa, esimerkiksi tarjoamalla ruoan hintaan alennusta tai palkitsemalla käyttäjä ilmaisella kahvilla tai jälkiruualla. Näin käyttäjä saa konkreettista hyötyä, samalla kun auttaa ravintolaa vähentämään ruokahävikkiä. Puhelinsovelluksen käyttäminen ei myöskään vie paljoa aikaa, vaan nopealla käytöllä voi saada hyötyä itselle ja ympäristölle.

Uusia älylaitteita pusketaan markkinoille kovaa vauhtia ja niiden eri ominaisuuksien hyödyntämiseen on mahdollista kehittää erilaisia teknologiainnovaatioita. Onkin tärkeää suhtautua uuteen teknologiaan avoimin mielin ja katsoa, mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan. Oli se sitten tekoälyn avulla tehtävät automaatiot tai käyttäjälähtöiset toimet, vaatii niiden kehittäminen tietoa, taitoa ja kekseliäisyyttä.

Lähteet

Supplychaindigital. 2017. Big data “key to reducing food waste”, says new report. [viitattu 1.3.2019]. Saatavissa: https://www.supplychaindigital.com/supply-chain/big-data-key-reducing-food-waste-says-new-report

Kirjoittajat

Kaisa Tuominen työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa projektisuunnittelijana Tekniikan alalla.

Ville Teräväinen työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa projektityöntekijänä Tekniikan alalla.

Artikkelikuva: Thorn Yang, https://www.pexels.com/photo/android-android-phone-baking-breakfast-441795/

Julkaistu 15.3.2019

Viittausohje

Tuominen, K. & Teräväinen, V. 2019. Digitalisaatiolla ruokahävikin ehkäisyyn. LAMK RDI Journal. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/15/digitalisaatiolla-ruokahavikin-ehkaisyyn/

Liikunta-aktiivisuuden parantamisen mahdollisuudet yksilön ja työympäristön näkökulmasta

Tässä artikkelissa tarkastellaan liikuntakäyttäytymisen lisääntymiseen ja muutoksiin yhteydessä olevia yksilö- ja ympäristötekijöitä. Asioita tarkastellaan sekä aikaisempien tutkimusten että Työkyky- ja tuottavuusvalmennus (TTV) -projektissa saatujen kokemusten kautta. Artikkelissa esitettyjä näkökulmia voidaan käyttää yksilön ja työyhteisön liikuntakäyttäytymisen tukemiseen liittyvissä hankkeissa ja niiden suunnittelussa.

Kirjoittajat: Marja Leena Kukkurainen ja Ilkka Väänänen

Johdanto

Lahden ammattikorkeakoulun (LAMK) hyvinvointi ja uudistava kasvu –painoala on toteuttanut vuosina 2016 – 2018 yhteistyössä Koulutuskeskus Salpaus -kuntayhtymän ja Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n kanssa ESR -rahoituksella Työkyky- ja tuottavuusvalmennus (TTV) hankkeen (Väänänen & Harmokivi-Saloranta 2017; Väänänen ym. 2018). Hankkeen tavoitteena oli edistää tuottavuutta ja työhyvinvointia metallialalla. Yksilötasolla tavoitteena oli työntekijöiden terveyden, fyysisen toimintakyvyn ja liikunta-aktiivisuuden paraneminen.

Tuottavuuden ja työkyvyn lisäämisessä on monia mahdollisuuksia, joista liikunta-aktiivisuuden lisääminen ja fyysisen toimintakyvyn edistäminen ovat vain yksi osa-alue. Fyysinen aktiivisuus on kuitenkin tärkeä työkyvyn rakennusaine ja sillä on myönteisiä vaikutuksia työkykyyn (Arvidson ym. 2013, Rutanen 2017), esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon (Sjögren 2006). Lisäksi fyysisellä aktiivisuudella on todettu olevan yhteyttä moniin terveysmuuttujiin (Sjögren 2006).

Viime aikoina tieteellisen mielenkiinnon kohteena on ollut mm. liikkumattomuuden tai istumisen vähentämisen terveysvaikutukset, joita on saatu aikaan jo pienilläkin muutoksilla, kuten yhden tunnin istumisen vaihtamisella seisomiseksi työpäivän aikana (Danquah ym. 2018). Myös liikunta-aktiivisuuden lisäämisen mahdollisuudet työpaikalla ovat olleet mielenkiinnon kohteena. Yksiselitteistä vastausta siihen, onko työpaikalla vai vapaa-ajalla toteutetulla liikunnalla suurempi vaikutus työkykyyn ei ole olemassa. Vapaa-ajalla tapahtuvan liikunnan on todettu lisäävän työkykyä metallialalla (Tuomi ym. 2004), mutta toisaalta Jakobsen ym. (2015) mukaan työpaikalla tapahtuvan harjoittelun vaikutukset ovat tehokkaampia kuin kotiharjoittelulla saavutetut vaikutukset terveydenhoitoalalla työskentelevillä. Työntekijät, joilla on mahdollisuus harjoittaa liikuntaa työssä ovat tuottavampia ja tehokkaampia kuin ne, jotka eivät pysty harjoittamaan sitä työssään (BBC 2019).

Fyysisen aktiivisuuden ja liikkumisen vaikutuksia tulee tarkastella yksilötasolla kokonaisuutena sekä työ– että vapaa-ajalla eikä kiinnittää huomiota vain istumiseen tai työn rasittavuuteen (Straker ym. 2018). Fyysisen aktiivisuuden ”kokonaisannos” muodostuu fyysisen kuormituksen tiheyden, keston, tehon ja muodon perusteella (Bouchard & Shephard 1994, 77).

Liikunnan ymmärtämistä yksilön arjessa kokonaisvaltaisesti sekä työn että vapaa-ajan näkökulmasta (Straker ym. 2018) tukee myös Hallman ym. (2017) tutkimustulokset. He havaitsivat vapaa-ajan liikunnalla olevan hyödyllisiä vaikutuksia yön aikaiseen tilanteeseen. Sen sijaan, jos liikunta oli runsasta sekä työssä että vapaa-ajalla, eivät tulokset olleet yhtä rohkaisevia. Straker ym. (2018) tuo esiin tuloksiin liittyviä varauksia, sillä tutkimuksessa oli mukana yleisiä aktiviteetteja, kuten dynaamista liikuntaa (kävely, juoksu ja pyöräily) eikä siinä esimerkiksi tutkittu muita oletettavasti tärkeitä sydänverenkiertoon liittyviä tekijöitä liikuntakäyttäytymisessä, kuten istuminen ja seisominen, vaan ne jätettiin huomioimatta.

Tässä artikkelissa hahmotetaan tekijöitä, jotka voivat selittää liikunta-aktiivisuuteen ja sen lisäämiseen vaikuttavia yksilö- sekä ympäristötekijöitä. Lisäksi tuodaan esiin, millaisilla interventioilla on voitu osoittaa olevan myönteisiä vaikutuksia. Artikkelissa tarkastellaan seuraavia kolmea kysymystä sekä yleisellä tasolla että erityisesti kone- ja metalliteollisuudessa:

  • Millaisia yksilölähtöisiä tekijöitä liittyy terveyskäyttäytymistä ja työkykyä tukevaan liikunta-aktiivisuuteen?
  • Millaiset työhön ja työympäristöön liittyvät tekijät tukevat tai ehkäisevät liikunta-aktiivisuutta?
  • Millaisia työkyvyn ja liikunta-aktiivisuuden muutoksia havaittiin TTV-hankkeessa?

Liikunta-aktiivisuuteen tai muihin terveysmuuttujiin liittyvät interventiot, joiden oletetaan olevan yhteydessä työkykyyn, tapahtuvat aina yksilön valmiuksien ja mahdollisuuksien ehdoilla. Interventioiden mahdollisuudet tuottaa tuloksia ovat yksilötekijöiden lisäksi aina riippuvaisia siitä kontekstista, jossa yksilö kulloinkin toimii joko työssä tai vapaa-ajalla.

Liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevat tekijät
Yksilölähtöiset tekijät

Liikuntakäyttäytymistä yksilötasolla selittävät geneettiset ja fysiologiset tekijät, sekä erilaiset kokemukselliset ja motivaatioon liittyvät tekijät, jotka vaikuttavat esimerkiksi erilaisten interventioiden onnistumiseen (Bryan ym. 2011). Myös demografisten tekijöiden, kuten sukupuolen ja iän on todettu olevan yhteydessä yksilötason liikuntakäyttäytymiseen esimerkiksi miesten ollessa aktiivisempia kuin naiset (Kern ym. 2010, Smith ym. 2016). Myös työpaikkaan ja tehtävään liittyvät tekijät ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen (Smith ym. 2016). Heidän katsauksensa mukaan kokoaikainen työsuhde on positiivisesti ja toisaalta ruumiillisen työn tekeminen negatiivisesti yhteydessä työpaikalla liikkumiskäyttäytymiseen.

Persoonallisuuden piirteiden yhteys liikunta-aktiivisuuteen

Persoonallisuuden piirteet ovat kohtuullisen pysyviä ominaisuuksia ja taipumuksia. Fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaa selittävien tekijöiden osalta on tärkeä tietää, miten pysyviä ihmisen persoonallisuuteen ja taipumuksiin liittyvät piirteet ovat, ja jos ne selittävät muutosta, voidaanko niihin vaikuttaa. Tietyt pysyvänä pidettävät persoonallisuuden piirteet, kuten ekstraversio, tunnollisuus ja avoimuus, sekä vähäisempi neuroottisuus, ovat yhteydessä suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen (Sutin ym. 2016, Wilson & Dishman 2015). Myös Allen ja Laborde (2014) tuovat esiin katsauksessaan, että persoonallisuuden piirteet ovat yhteydessä vapaa-ajan vähäiseen liikkumisen määrään, sekä iän myötä voimaan ja liikkuvuuteen että epäterveeseen riippuvuuteen harjoittelusta.

Terveellisten elämäntapojen ja liikunta-aktiivisuuden kehittymisestä pitkällä aikavälillä on raportoitu Kern ym. (2010) tutkimuksessa. Tutkimuksessa korostetaan, että on tärkeä ottaa huomioon liikunta-aktiivisuuden tarkastelussa myös yksilön persoonallisuus pitkällä aikavälillä eikä keskittyä vain tämän hetken motivaatioon. Tutkimuksessa voitiin löytää kehityksessä tekijöitä, jotka ennustavat sitä, miten joillekin kehittyy terve elämäntyyli. Heidän mukaansa lapsuuden energisyys ja sosiaalisuus sekä aikuisuuden ekstraversio ja neuroottisuus ennustavat tyypillistä aktiivisuutta.

Terveyskäyttäytymistä selittävät teoriat ja mallit

Pystyvyyskäsityksen tai minäpystyvyyden (self efficacy) on osoitettu ennustavan tai selittävän fyysistä aktiivisuutta (Tavares ym. 2009, Young ym. 2014). Pystyvyyskäsityksen lisäksi itsekontrolli (self-control) ja itsesäätely (self-regulation) on tuotu esiin liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavana tekijänä. Itsesäätely on tietoisen käyttäytymisen kokonaisuus, johon kuuluu ajatusten, käyttäytymisen ja tunteiden ohjaaminen tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsesäätely -prosessiin kuuluu myös tavoitteiden asettaminen ja sellaisen käyttäytymisen tunnistaminen, joka on ristiriidassa tavoitteen saavuttamisen kanssa. Näin ihminen pystyy vaikuttamaan itsesäätely -systeemin kokonaisuudessa. (de Ridder ym. 2012, Gillebaart 2018) Itsekontrolliin sen sijaan kuuluu kaikki, mitä ihminen tekee ohjatakseen käyttäytymistään kohti toivottua tilaa (Gillebaart 2018). Itsesäätelyn kokonaisuuteen kuuluu standardin tai tavoitetason asettaminen, nykytilan ja tavoitteen välisen eron tarkkailu ja toiminta tavoitteen suuntaisesti (Carver & Scheier 1982, Gillebaart 2018 mukaan). Itsesäätelyprosessin eri vaiheissa on motivaatiolla merkittävä rooli. Voimavarojen ja ponnistelujen käyttöön vaikuttaa asian palkitsevuus, tärkeys, sitoutuminen ja eri vaihtoehdot ja toisaalta satsausten seurauksena arviointitulokset siitä, mitä ponnisteluja tarvittiin, millaista edistymistä ja/tai väsymistä oli seurauksena. (Molden ym. 2018.)

Itsekontrollia on määritelty mm. itsehillintänä, mikä on kuin lihas, joka väsyy, eikä väsyttyään jaksa seuraavissa tilanteissa toimia. Itsekontrolli on myös määritelty piirteenä, taipumuksena tai ominaisuutena. Viime aikoina korostettu nk. vaivatonta itsekontrollia, jossa näkökulma ei ole enää energiaa vaativissa ponnisteluissa erilaisten kiusausten hillitsemiseksi. Vaivaton itsekontrolli on automaattista, jolla on merkittävämpi rooli onnistuneessa käyttäytymisessä kuin tietoisessa ja ponnisteluja vaativassa käyttäytymisen hillinnässä tai itsekontrollissa. (Gillebaart 2018, Gillebaart & Adriaanse 2018, Gillebaart & de Ridder 2015)

Gillebaartin (2018) mukaan itsekontrolli on yhteydessä mm. terveyteen ja hyvinvointiin, onnellisuuteen, opiskelumenestykseen ja parempiin ihmissuhteisiin. Ihmiset, joilla on vahva itsekontrolli tekevät haluttuja valintojaan automaattisesti ja ponnistelematta. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että itsekontrolli -piirre on yhteydessä kykyyn automatisoida käyttäytymistä ja siten saada aikaan nk. vaivatonta itsekontrollia kehittyvien tapojen kautta, minkä vuoksi interventioiden aikana tehdyt toistot ovat merkittäviä muutoksen pysyvyyteen vaikuttavia tekijöitä. (de Ridder ym. 2012, Gillebaart & Adriaanse 2017, Gillebaart & de Ridder 2015.)

Itsekontrollia piirteenä tai taipumuksena voidaan arvioida Likert -asteikollisen mittarin avulla (Tangney ym. 2004) avulla, joko käyttämällä laajaa (36 kysymystä) tai myös luotettavaksi todettua suppeaa (13 kysymystä) versiota. Arviointiin sisältyy esimerkiksi tapoihin, kieltäytymiseen, itsekuriin, asioiden loppuun saattamiseen, tavoitteelliseen toimintaan ja toiminnan perusteluna olevien vaihtoehtojen puntarointiin liittyviä osa-alueita.

Työhön ja ympäristöön liittyvät liikuntaa vahvistavat tekijät

Yksilötekijöiden lisäksi liikunta-aktiivisuuteen vaikuttaa työympäristön monet mahdollistavat ja estävät tekijät. Watanabe ym. (2018) ovat arvioineet, miten itsesäätely, työpaikan ympäristötekijät ja fyysisen aktiivisuus ovat yhteydessä keskenään. Arvioinnissaan he käyttivät Dejoyn ym. (2008) luomaa arviointia ympäristötekijöistä, joiden avulla voidaan arvioida työympäristön liikunta-aktiivisuuden edistämiseen liittyviä tekijöitä:

  • Tiedonjako fyysisestä aktiivisuudesta
  • Kävelyteiden ja reittien esiintuonti
  • Rohkaisu portaiden käyttämiseen liikkumisessa
  • Ilmaiset polkupyörät rakennusten ja alueiden välillä liikkumiseen
  • Ilmaiset askelmittarit
  • Yrityksen sisäinen kuntosali
  • Liikuntaryhmät
  • Taloudellinen tuki kuntasaliin tai liikuntaryhmiin
  • Aikaa liikunta-aktiviteetteihin työaikana
  • Työpisteessä olevat harjoitusvälineet
  • Liikuntaan tarkoitetut alueet
  • Urheilujoukkueiden tuki ja järjestetyt fyysiset aktiviteetit
  • Lehden julkaiseminen tai kolumni liikunta-aktiiviteetteihin liittyen
  • Ilmoitustaulut fyysisistä aktiviteeteista ilmoittamista varten
  • Fyysistä aktiivisuutta tukevat toimintalinjaukset

Watanabe ym. (2018) on julkaissut viiden kuukauden seurantatutkimuksen, jossa on tutkittu työpaikan ympäristön, itsesäätelyn ja fyysisen liikunnan välistä yhteyttä ja todennut, että ympäristöllä ja itsesäätelyllä on vaikutusta liikuntaan. Työpaikan kuntosali ja fyysiseen liikuntaan liittyvät mahdollisuudet sekä kirjoitetut toimintalinjaukset olivat positiivisesti yhteydessä työssä liikkumiseen. Fyysiseen liikuntaan liittyvä itsesäätely oli yhteydessä vapaa-ajalla tapahtuvaan fyysiseen aktiivisuuteen, mutta ei kuitenkaan työssä eikä työmatkoilla tapahtuvaan liikkumiseen. (Watanabe ym. 2018.)

Työn tekemiseen liittyy myös monia työhön itseensä, kulttuurisiin ja sosiaalisiin normeihin ja käytäntöihin liittyviä tekijöitä, joilla on yhteys liikuntakäyttäytymiseen. Esimerkiksi laajassa (14 Euroopan maata, noin 170 naista ja miestä) seurantatutkimuksessa (Fransson ym. 2012) on osoitettu, että korkeat työn vaatimukset ja vähäiset mahdollisuudet kontrolloida työtä vähensivät liikkumisaktiivisuutta vapaa-ajalla. Pitkäaikaisseurannassa todettiin myös, että liikunta-aktiivisten työntekijöiden liikkuminen väheni seuranta-aikana, mikäli työn kuormitustekijät olivat korkeat.

Liikunta-aktiivisuuteen vaikuttamisen mahdollisuudet ja interventiot
Liikunta-aktiivisuuteen vaikuttaminen yksilötasolla

Kaikkein tärkein vaihe ja perusta interventiolle itsesäätelyprosessissa on seurantavaihe, jossa on erilaisia työkaluja, kuten havainnointi, seuranta ja/tai oman käyttäytymisen dokumentointi. Eri vaiheiden sisältöjä ja käytettyjä menetelmiä on kuvattu tarkemmin Tougas ym. (2015) tutkimuksessa. Käyttäytymiseen liittyvien interventioiden perustaksi tulee tarkkailla nykyisen käyttäytymisen ja toivotun tilan välistä eroa. Tarkkailuun voi käyttää havainnointia ja oman käyttäytymisen seurantaa ja dokumentointia. (Tougas ym. 2015.)

Inzlicht ym. (2014) mukaan itsekontrollia voidaan parantaa eri vaiheissa seuraavasti:

  • Tavoitteiden määrittelyvaihe
    • aseta konkreettisia, mitattavia, omien arvojen mukaisia ja itselle merkityksellisiä tavoitteita
  • Seuranta- ja tarkkailuvaihe
    • kiinnitä huomiota käyttäytymisen ja tavoitteiden välillä oleviin ristiriitoihin
    • kiinnitä huomiota tilanteisiin, joissa on alttius erilaisiin houkutuksiin toimia tavoitteiden vastaisesti
  • Tavoitteiden mukaisen käyttäytymisen toteuttaminen
    • tunnista väsymys
    • tunnista motivaatiomuutokset
    • suunnittele ennalta, miten toimia tavoitteiden mukaisesti – milloin, missä ja miten
Terveyskäyttäytymiseen ja työkykyyn liittyvät interventiot ja niiden vaikutus

Intervention arviointia auttaa, mikäli jo suunnitteluvaiheessa tiedetään, millaisin keinoin on mahdollista saavuttaa haluttuja tuloksia ja miten pitkäkestoinen interventio tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsesäätelyn kannalta on oleellista arvioida lähtötilanne myös yksilötasolla, jotta muutostarve ja tavoite voidaan määritellä.

Fyysisen aktiivisuuden arviointia on pidetty hyödyllisenä ennustavana tekijänä (Arvidson ym. 2013). Mikäli halutaan saada itsekontrolliin liittyvä käyttäytyminen automaattiseksi (ks. de Ridder ym. 2012) tarvitaan myös pidempikestoisia interventioita.

Työterveyslaitoksen julkaiseman kirjallisuuskatsauksen (Laitinen ym. 2018) mukaan laadukkaita tutkimuksia työpaikoilla tapahtuvan terveyden edistämiseksi on vähän ja niistä vain osa on ollut vaikuttavia työkyvyn osalta. Lisäksi käytetyt mittarit ovat olleet vaihtelevia, eikä niitä osassa tutkimuksista ole lainkaan käytetty. Laitisen ym. (2018) katsauksen mukaan alustavissa tutkimustuloksissa on erilaisin harjoittein osoitettu myönteisiä tuloksia raskaassa työssä työkyvyn ja työsuoritteiden paranemisen, sairauspoissaolojen vähenemisen ja työkyvyttömyyden riskin vähenemisen osalta.

Työkyky ja liikunta-aktiivisuus TTV-hankkeessa

TTV-hankkeessa oli tavoitteena työntekijöiden terveyden, fyysisen toimintakyvyn ja liikunta-aktiivisuuden paraneminen yksilötasolla sekä itsensä johtamisen taitojen vahvistuminen. Yhteisötasolla tavoitteena oli työkykyä tukevien käytäntöjen ja toimintatapojen vahvistaminen. Organisaatiotasolla oli tavoitteena ymmärtää tietojen ja taitojen merkitys työkykyjohtamisessa ja rakentaa yhteistä tietoisuutta organisaation tavoitteista ja käytännöistä henkilöstön työkyvyn tukemisessa.

Hankkeessa huomioitiin miesvaltaisen (87,8 % miehiä) kone- ja metallituoteteollisuuden ikärakenne (keski-ikä 42,2 v) ja siihen liittyvät terveyden ja työkyvyn haasteet (matala fyysinen kunto, korkea työn fyysinen kuormittavuus, epäterveelliset elintavat). Hankkeen taustaviitekehyksenä oli Ilmarisen työkykytalomalli (Lundell ym. 2011). Keskeiset menetelmät tavoitteiden saavuttamiseksi hankkeessa olivat työkyvyn yksilötason arvioinnit ja niihin liittyvät yksilö- ja ryhmäpalauteet sekä työkyvyn osallistavat ryhmävalmennussessiot.

Valmennus toteutettiin ryhmätapaamisina, jolloin käsitys myös yhteisön yhdessä muodostetusta näkemyksestä tuli jaettua. Lisäksi hankkeessa tehtiin yrityskohtaiset työpistekartoitukset. Valmennuksen yhteydessä arvioitiin myös omaa liikunta-aktiivisuutta tukevia ympäristötekijöitä. Lisäksi tunnistettiin työssä olevia mahdollisuuksia sekä esteitä luovia tekijöitä. Arviointituloksia hyödynnettiin työhön ja työympäristöön liittyvien muutostarpeiden ja toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Ympäristössä tehtävien muutosten kautta nähtiin mahdollisena saavuttaa myös yksilötason tavoitteita ja siten parantaa hankkeen vaikuttavuutta.  

Valmennustapaamiset toteutettiin alkuvaiheessa noin 4 viikon välein ja myöhemmin kahden viikon välein. Viimeisen mikroyrityksen kanssa valmennukset pidettiin viikoittain, minkä ansiosta interventio oli huomattavasti intensiivisempi kuin harvakseltaan toteutettuna. Työkykyosion ajallinen kesto oli kaikkien valmennukseen osallistuneiden yritysten kanssa tunnin pituinen. Valmennukseen osallistuneiden kohdalla saatiin vajaalla puolella myönteisiä muutoksia terveyteen ja työkykyyn yhteydessä olevissa muuttujissa. Liikuntakäyttäytymisen myönteiset muutokset olivat pienempiä. Yrityksissä käynnistyi myös sisäisiä liikkumista tukevaan toimintaan liittyviä kehittämisprosesseja, kuten kuntosalin kunnostushanke ja erilaisten liikuntalajien kokeilu. Parhaimmat vaikutukset saavutettiin hankkeen loppuvaiheen yrityksissä valmennusmallin kehittyessä kokeilupilottien myötä.

Liikunta-aktiivisuuteen liittyvien yhteisöllisten hankkeiden, kuten TTV, yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon sekä yksilö- että ympäristötekijät itsekontrolliin liittyvän käyttäytymisen saamiseksi automaattiseksi (ks. de Ridder ym. 2012) ja tällöin intervention keston tulisi olla riittävän pitkä. Yli kaksivuotisen TTV-hankkeen edetessä lisäsimme yrityskohtaisen valmennusintervention kestoa pilotti pilotilta päätyen viimeistä edeltävän yrityksen kanssa noin puolen vuoden pituiseen toimintamalliin. Työhyvinvointiin liittyvissä yhteisöllisissä kehittämishankkeissa ei ole mahdollisuutta eikä yleensä riittävää asiantuntemusta arvioida ja ottaa huomioon personallisuustekijöitä, mutta tietoisuus niiden mahdollisista vaikutuksista auttoi ymmärtämään ja saattoi selittää myös TTV-hankkeessa fyysisten muuttujien osalta saatuja tuloksia ja toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Yksilön itsesäätelymekanismin kannalta tulee kuitenkin olla tavoitteena luoda interventio itsesäätelyä tukevaksi ja sitä ohjaavaksi esimerkiksi seuraavilla TTV-hankkeessa käytetyillä keinoilla:

  • liikunta-aktiivisuuden arvioinnilla
    • tavoitetason asettamisella konkreettiseksi, mitattavaksi, omien arvojen mukaiseksi ja itselle merkitykselliseksi
    • seurannalla sekä tavoitteiden ja käyttäytymisen välisen ristiriidan tunnistamiskeinoilla
    • toivotun käyttäytymisen suunnittelulla: milloin, missä ja miten toivottu käyttäytyminen toteutuu

Aikaisemmin Inzlicht ym. (2014) mukaan kuvattujen itsesäätelyä ja itsekontrollia tukevien keinojen, kuten tietoinen läsnäolo ja haasteellisten tilanteiden ennakointi, tulisi rakentaa jo projektisuunnitelmaan. Myös toistot tavan ja vaivattoman kontrollin aikaan saamiseksi ovat tärkeitä pitkäaikaisvaikutusten saavuttamiseksi, joten intervention intensiteetti ja kesto muutosprosessissa tulee olla riittävä, jotta toistojen kautta uusi käyttäytyminen muodostuu tavaksi.

Lähteet

Allen, M. & Laborde, S. 2014. The Role of Personality in Sport and Physical Activity. Current Directions in Psychological Science 23(6), 460. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177%2F0963721414550705

Arvidson, E., Börjesson, M., Ahlborg Jr, G., Lindegård, A. & Jonsdottir, I. H. 2013. The level of leisure time physical activity is associated with work ability-a cross sectional and prospective study of health care workers. BMC Public Health, Vol 13(1), 1-6.

BBC. 2019. Work gyms ”lift mood and stress”. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/7785219.stm

Bouchard, C. & Shephard, R. J. 1994. Physical activity, fitness and health: The model and key concepts. Teoksessa: Physical activity, fitness and health. (toim.) Bouchard, C., Shephard, R.J. & Stephens, T. International Proceedings and Consensus Statement. Human Kinetics, Champaign, Illinois. 77-78.

Bryan A. D., Nilsson, R., Tompkins, S. A., Magnan, R. E., Marcus, B. H. & Hutchinson, K. E. 2011. The Big Picture of Individual differences in Physical Activity Behavior Change: A Transdisciplinary Approach. Psychol Sport Exerc. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1016/j.psychsport.2010.05.002

Danquah, I. H., Pedersen, E. S. L., Petersen, C.B., Aadahl, M., Holtermann, A., Tolstrup, J. S. 2018. Estimated impact of replacing sitting with standing at work on indicators of body composition: Cross-sectional and longitudinal findings using isotemporal substitution analysis on data from the Take a Stand! study. PLoS ONE 13(6): e0198000. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0198000

Dejoy, D. M., Wilson, M. G., Goetzel, R. Z., Ozminkowski, R. J., Wang, S., Baker, K. M., Bowen, H. M. & Tully, K. J. 2008. Development of the Environmental Assessment Tool (EAT) to measure organizational physical and social support for worksite obesity prevention programs. Journal of occupational and environmental medicine. 50(2), 126-37.

Fransson, E. I., Heikkilä, K., Nyberg, S. T., Zins, M., Westerlund, H., Westerholm, P., Väänänen, A., Virtanen, M., Vahtera, J., Theorell, T., Suominen, S., Singh-Manoux, A, Siegrist, J., Sabia, S., Rugulies, R., Pentti, J., Oksanen, T., Nordin, M., Nielsen, M. L., Marmot, M. G., Magnusson Hanson, L.L., Madsen, I.E., Lunau, T., Leineweber, C., Kumari, M., Kouvonen, A., Koskinen, A., Koskenvuo, M., Knutsson, A., Kittel, F., Jöckel, K. H., Joensuu, M., Houtman, I. L., Hooftman, W.E., Goldberg, M., Geuskens, G.A., Ferrie, J. E., Erbel, R., Dragano, N., De Bacquer, D., Clays, E., Casini, A., Burr, H., Borritz, M., Bonenfant, S., Bjorner, J. B., Alfredsson, L., Hamer, M., Batty, G. D. &, Kivimäki M. 2012. Job Strain as a Risk Factor for Leisure-Time Physical Inactivity: An Individual-Participant Meta-Analysis of Up to 170,000 Men and Women. American Journal of Epidemiology. 176(12), 1078-1089.

Gillebaart, M. 2018. The Operational’ Definition of Self-Control. Frontiers in Psychology, 9, 1231. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://www.frontiersin.org/article/10.3389/fpsyg.2018.01231

Gillebaart, M., & Adriaanse, M. A. 2017. Self-control Predicts Exercise Behavior by Force of Habit, a Conceptual Replication of Adriaanse et al. 2014. Frontiers in psychology, 8, 190. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.3389/fpsyg.2017.00190

Gillebaart, M. & de Ridder D. 2015. Effortless Self‐Control: A Novel Perspective on Response Conflict Strategies in Trait Self‐Control, Social and Personality Psychology Compass. 9, 88–99. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1111/spc3.12160

Hallman, D. M., Jørgensen, M. B., Holtermann, A. 2017. On the health paradox of occupational and leisure-time physical activity using objective measurements: Effects on autonomic imbalance. PLoS ONE 12(5): e0177042. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0177042

Inzlicht, M., Legault, L., & Teper, R. 2014. Exploring the Mechanisms of Self-Control Improvement. Current Directions in Psychological Science. 23(4), 302-307. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/0963721414534256

Jakobsen, M. D., Sundstrup, E., Brandt, M., Jay, K., Aagaard, P., & Andersen, L. L. 2015. Physical exercise at the workplace prevents deterioration of work ability among healthcare workers: cluster randomized controlled trial. BMC public health. 15, 1174. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1186/s12889-015-2448-0

Kern, M.L., Reynolds, C. S. & Firedman, H. S. 2010. Predictors of Physical Activity Patterns Across Adulthood: A Growth Curve Analysis. Personality and Social Psychology Bulletin 36(8), 1058.1072. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/0146167210374834

Laitinen, J., Turpeinen, M., Korkiakangas, E., Kaksonen, T., Oksanen, T., Salmi, A., Lusa, S., Ahola, S. & Promo@Work-konsortio. 2018. Mars matkalle! – Terveyttä työpaikoille. Työterveyslaitos. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2018/11/Terveyden-edist%C3%A4misen-suositukset-ty%C3%B6paikoille_sivuttain_TULOSTUS.pdf

Lundell, S., Tuominen, E., Hussi, T., Klemola, S., Lehto, E., Mäkinen, E., Oldenbourg, R., Saarelma-Thiel, T. & Ilmarinen, J. 2011. Ikävoimaa työhön. Helsinki: Työterveyslaitos.

Molden, D. C., Hui, M.H. & Scholer A. A. 2018. What limits self-control? Teoksessa de Ridder, D., Adriaanse, M. & Fujita K. (toim.) The Routledge International Handbook of Self-Control in Health and Well-Being. Routledge. Taylor & Francis Group, 129-142.

de Ridder, D. T. D., Lensvelt-Mulders, G., Finkenauer, C., Stock F. M. & Baumeister, R. F. 2012. Taking Stock of Self-Control: A Meta-Analysis of How Trait Self-Control Relates to a Wide Range of Behaviors. Personality and Social Psychology Review. 16(1), 76–99. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1177/1088868311418749

Rutanen, R. 2017. Physical Exercise, Work Ability and Quality of Life in Middle-aged Women Short- and long-term effects of a randomized controlled intervention. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1782. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0441-6

Sjögren, T. 2006. Effectiveness of a workplace physical exercise intervention on the functioning, work ability, and subjective well-being of office workers: a cluster randomised controlled cross-over trial with a one-year follow-up. University of Jyväskylä. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:951-39-2659-1

Smith, L., McCourt, Sawyer, A. ym. 2016. A review of occupational physical activity and sedentary behaviour correlates. Occupational Medicine. 66(3), 185–92. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa:  https://doi.org/10.1093/occmed/kqv164

Straker, L., Mathiassen, S. E. & Holtermann, A. 2018. The ‘Goldilocks Principle’: designing physical activity at work to be ‘just right’ for promoting health. British Journal of Sports Medicine. 52 (13), 818-819.

Sutin, A. R., Stephan, Y., Luchetti, M., Artese, A., Oshio, A. & Teracciano, A.  2016. The Five-Factor Model of Personality and Physical Inactivity: A Meta-Analysis of 16 Samples. Journal of Research in Personality. 63, 22–28. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1016/j.jrp.2016.05.00

Tangney, J. P., Baumeister, R. F. & Boone, A. L. 2004. High self-control predicts good adjustment, less pathology, better grades, and interpersonal success. Journal of Personality. 72, 271-322. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1111/j.0022-3506.2004.00263.x

Tavares, L. S., Plotnikoff, R. C. & Loucaides, C. 2009. Social-cognitive theories for predicting physical activity behaviours of employed women with and without young children.  Psychology, Health & Medicine.14(2), 129-142. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/13548500802270356

Tougas, M. E., Hayden, J. A., McGrath, P. J., Huguet, A., & Rozario, S. 2015. A Systematic Review Exploring the Social Cognitive Theory of Self-Regulation as a Framework for Chronic Health Condition Interventions. PloS one, 10(8), e0134977. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1371/journal.pone.0134977

Tuomi, K., Vanhala, S., Nykyri, E, & Janhonen, M. 2004. Organizational practices, work demands and the well-being of employees: a follow-up study in the metal industry and retail traid. Occupational Medicine. 54(2), 115-121.

Väänänen, I. & Harmokivi-Saloranta, P. 2017. Working capacity and productivity training. Teoksessa Well-being and Regenerative Growth Annual Review 2017. Peltonen, K. (toim.) The Publication Series of Lahti University of Applied Sciences, 35, 110-114. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-280-2

Väänänen, I., Harmokivi-Saloranta, P., Kukkurainen, M. L., Mikkola, A., Romo A. & Varajärvi, S. 2018. Työkykyä ja tuottavuutta metallialalle. Teoksessa: Hyvinvointi ja uudistava kasvu: painoalan kokoomajulkaisu 2018. Peltonen, K. & Kouvo, H. (toim.) Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja, Lahden ammattikorkeakoulu. Grano Oy, Lahti. 42, 111-116. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-292-5

Watanabe, K., Kawakami, N., Otsuka, Y. & Inoue, S. 2018. Associations among workplace environment, self-regulation, and domain-specific physical activities among white-collar workers: a multilevel longitudinal study. The international journal of behavioral nutrition and physical activity. 15(1), 47. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1186/s12966-018-0681-5

Wilson, K. E. & Dishman, R. K. 2015. Personality and physical activity: A systematic review and meta-analysis. Personality and Individual differences. 72, 230-242.  [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi.org/10.1016/j.paid.2014.08.023

Young, M. D., Plotnikoff, R. C. & Collins, C. E., Callister, R. & Morgan, P. J. 2014. Social cognitive theory and physical activity: a systematic review and meta-analysis. Obesity Reviews, 15(12), 983-985. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1111/obr.12225

Kirjoittaja

TtT, esh Marja Leena Kukkurainen toimi LAMKissa tuntiopettajana ja TTV -hankkeessa asiantuntijana

FT, LitL Ilkka Väänänen toimii LAMKissa erikoistutkijana ja projektipäällikkönä

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1437973 (CC0)

Julkaistu 11.3.2019

Viittausohje

Kukkurainen, M. L. & Väänänen, I. 2019. Liikunta-aktiivisuuden parantamisen mahdollisuudet yksilön ja työympäristön näkökulmasta. LAMK RDI Journal. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/11/liikunta-aktiivisuuden-parantamisen-mahdollisuudet-yksilon-ja-tyoympariston-nakokulmasta/

Nugetit tarjoavat mukautuvuutta kiertotalousopetukseen

Pienet opintomateriaalit eli nugetit uudistavat ammattikorkeakoulujen opetusta. Nugetteja kehitetään Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin –hankkeessa (OKM), jossa kiertotalous tuodaan nugettien muodossa osaksi olemassa olevia ja uusia kursseja. Nugetit voivat toimia opintomateriaaleina, markkinointimateriaaleina sekä julkaisuina, jolloin ne ovat erittäin mukautuvia opintomateriaaleja. Hankkeen aikana testataan, toimiiko nugettien mukautuvuus odotetulla tavalla ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat uudistuvalle ammattikorkeakouluopetukselle

Kirjoittajat: Kari Laasasenaho ja Anne-Marie Tuomala

Ammattikorkeakoulujen opetuksessa tapahtuu paljon tällä hetkellä. Maailma muuttuu kovaa vauhtia eteenpäin ja erilaiset opiskelutavat monipuolistuvat. Erilaiset etäopiskelun muodot ovat tästä hyvä esimerkki. Myös opetussisällöissä tapahtuu muutoksia, jotka kumpuavat yhteiskunnan kehityksestä kuten jatkuvan kouluttautumisen tarpeesta. Ammattikorkeakouluihin tulee tutkintojen ohella myös muita vaihtoehtoja kouluttautua. Esimerkiksi täsmä- ja diplomikoulutukset tulevat näkymään vahvemmin uusina opetusmuotoina. Myös ilmiöpohjainen oppiminen valtaa alaa ja oppimateriaalien on mukauduttava yhä paremmin ja joustavammin erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Työelämän epävarmuus ja nopeasti muuttuva maailma vaikuttavat korkeakoulutukseen radikaalisti v. 2030 mennessä (OKM 2017, 3). Siksi ammattikorkeakoulujen osaamista työelämän rajapinnasta tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan.

Ilmastonmuutos näkyy opetustarjonnassa

Ilmastonmuutos on hyvä esimerkki ilmiöstä, joka muuttaa yhteiskuntaa. Ilmastonmuutoksen torjuntaa varten tarvitaan uutta osaamista myös ammattikorkeakouluilta.  Ilmastonmuutosta voidaan torjua kiertotaloudella, joka on noussut keskeiseksi käsitteeksi myös ammattikorkeakoulujen opetuksessa ja TKI- toiminnassa. Kiertotalous tarkoittaa yksinkertaistettuna kestävän kehityksen mukaista talousjärjestelmää, jossa resursseja käytetään fiksuksi ja hukkaa syntyy mahdollisimman vähän. Esimerkiksi Ilmasto.nyt ja Kiertotalous.nyt ovat yliopistojen perustamia verkko-oppimiskokonaisuuksia, joita voidaan käyttää eri koulutusasteilla (Ilmasto.nyt 2019, Kiertotalous. nyt 2019). Ilmasto.nyt toimii ns. avoimena opintokokonaisuutena  Helsingin yliopiston MOOC- alustalla (Massive Open Online Course). Sen sijaan Kiertotalous.nyt on kurssi kiertotalouden perusteista. Se on tuotettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Helsingin yliopiston, Aalto yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Sitran kanssa. Kurssia pilotoitiin syksyllä 2018 ja se alkaa toimia lukuvuonna 2019-2020.

Kiertotalous hyödyntää vahvasti myös digitalisaatiota ja Teollisuus 4.0 –ajattelua (Lopes de Sousa Jabbour et al. 2018, 279). Monissa ammattikorkeakouluissa tarjotaan kiertotalousopintojaksoja ja niihin on perustettu bio-ja kiertotalouden tutkimusryhmiä. Kiertotaloutta tuodaan nopeasti ammattikorkeakoulujen arkeen, ja tätä varten on luotu ammattikorkeakoulujen välisiä yhteishankkeita tiedonsiirron nopeuttamiseksi. Vaikka ilmastonmuutokseen ja kiertotalouteen liittyviä opintojaksoja ja –kokonaisuuksia on yhä enemmän saatavilla, ammattikorkeakouluissa on havaittu tarve kehittää ennen kaikkea nopeasti muuntautumiskykyisiä oppimateriaaleja.  Näin uutta ajattelua voidaan integroida helposti olemassa oleviin opintojaksoihin, ja materiaalien vaikuttavuus on parempi, sillä niiden pohjalle ei välttämättä tarvitse perustaa kokonaan uusia opintojaksoja.

Ammattikorkeakoulussa nugetit eivät ole kananlihaa

Hyvä esimerkki yhteishankkeista on OKM: n kärkihankkeisiin kuuluva Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin –hanke, jossa on mukana yhteensä 19 suomalaista ammattikorkeakoulua. Hankkeessa tehdään edistyksellistä työtä kiertotalouden opetuksen edistämisessä ja hankkeessa on luotu erilaisia kiertotaloutta tukevia toimintamalleja Lapin ammattikorkeakoulu hallinnoimana.

Yksi hankkeen tehtävistä on tuottaa ja pilotoida oppimateriaaleja ja opintojaksoja kiertotaloudesta. Hankkeen tavoitteena on, että tuotokset ovat osittain verkossa ja englanniksi toteutettuja. Lisäksi materiaalien tulisi olla hankkeen päättyessä kaikkien vapaasti saatavilla. Näitä vaatimuksia varten on luotu otsikossa mainittu oppimateriaalin tuotantomuoto, ”nugetti”, joka tarkoittaa pientä ja joustavaa opintopakettia. Juuri nugettien tuottaminen ja kehittäminen ovat ajankohtaista hankkeessa tällä hetkellä.

Nugetilla tarkoitetaan tarkkaan ottaen pakettia, joka muodostaa sellaisenaan itsenäisen opetusmateriaalin. Nugetti voi olla esimerkiksi ajankohtaisesta aiheesta tehty asiantuntijavideoluento, joka on helposti ladattavissa verkossa olevasta tietopaketista. Tällainen videoluento voi olla esimerkiksi n. 15 min pitkä ja sisältää oppimistehtävän, joka syventää opiskelijan tietämystä aiheesta. Nugetteja voi ottaa osaksi jo olemassa olevia opintoja ja hyödyntää niitä asiantuntijavierailujen ohella tai niistä voidaan rakentaa erilaisiin tilanteisiin sopivia kokonaisuuksia. Digitaalisina niitä on helppo jakaa virtuaalisissa oppimisympäristöissä (Bailey et al. 2006, 114) . Lisäksi hyvin paketoituina ne ovat ajasta ja paikasta riippumattomia, ja soveltuvat esimerkiksi tutkintoon johtavien kurssien osakokonaisuuksiksi sekä täsmä- ja diplomikoulutuksiin. Nugetit tarjoavat mielenkiintoisen tavan integroida TKI-osaaminen opetukseen nykyistä paremmin. Englanninkielisiä nugetteja voidaan käyttää myös kansainvälisten yhteyksien luomisessa ja koulutusviennissä.

Nugetteja voidaan hyödyntää monipuolisesti

Nugettien ominaisuudet eivät rajoitu pelkästään opiskeluun, sillä niitä voidaan käyttää myös hankemarkkinoinnissa. Tämän lisäksi ne voivat toimia asiantuntijoiden käyntikortteina. Esimerkiksi TKI hankkeista tehtyihin nugetteihin voi laittaa linkin oman sähköpostin allekirjoitukseen. Tällöin sekä hanke, että asiantuntija saavat enemmän mahdollisuuksia osaamisensa esittelyyn ja ihmisten on helppo saada lisätietoa hankkeista.

Mikäli nugetit julkaistaan esimerkiksi ammattikorkeakoulujen omilla Youtube-kanavilla, nugeteista on mahdollista saada julkaisupisteitä. Tällöin saadaan videoluennoista audiovisuaalisen julkaisun pisteet, mikäli kanavalla on toimituskunta. Näin voidaan tukea myös ammattikorkeakoulujen rahoituspohjaa.

Nugetit voivat toimia siis opintomateriaaleina, markkinointimateriaaleina sekä julkaisuina. Tällaisella hybridimallilla saadaan aikaiseksi suurempi vaikuttavuus, sillä kun kiertotalous integroidaan nugeteilla tutkinto-ohjelmien sisään, vältytään siltä riskiltä, että kiertotalous mainitaan pelkästään valinnaisilla kursseilla. Nugetteja aletaan tuottaa kiertotaloudesta kevään 2019 aikana ja niitä päästään myös pilotoimaan vuosien 2019 ja 2020 aikana. On mielenkiintoista nähdä, toimiiko nugettien mukautuvuus odotetulla tavalla ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat uudistuvalle ammattikorkeakouluopetukselle.

Lähteet

Bailey, C., Zalfan, M. T, Davis, H. C., Fill, K., & Conole, G. 2006. Panning for Gold: Designing Pedagogically inspired Learning Nuggets. Journal of Educational Technology & Society. 9 (1), 113-122.

Ilmasto.nyt. 2019. Ilmasto.nyt. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://ilmastonyt.fi/

Kiertotalous.nyt. 2019. Kiertotalous.nyt. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://kiertotalousnyt.fi/

OKM (Opetus- ja kulttuuriministeriö). 2017. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:44. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160456/okm44.pdf

Lopes de Sousa Jabbour, A.B., Jabbour, C.J.C., Godinho Filho M. & Roubaud D. 2018. Industry 4.0 and the circular economy: a proposed research agenda and original roadmap for sustainable operations. Big Data Analytics in Operations & Supply Chain Management. Annals of Operations Research. 270: 273–286. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: https://doi.org/10.1007/s10479-018-2772-8

Kirjoittajat

Kari Laasasenaho toimii Seinäjoen ammattikorkeakoulun Ruoka-yksikössä kiertotalouden asiantuntijana. Kari viimeistelee väitöskirjaa Tampereen yliopiston bio-ja kiertotalouden tutkimusryhmässä.

Anne-Marie Tuomala on Lahden ammattikorkeakoulun päätoiminen tuntiopettaja ja projektipäällikkö Energia- ja ympäristötekniikan Insinööri AMK -koulutusohjelmassa. Lisäksi hän opettaa tekniikan alan YAMK-ohjelmassa Master in Urban Climate and Sustainability (MUrCS) ja liiketalouden YAMK-ohjelmassa International Business Development.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/949610 (CC0)

Julkaistu 8.3.2019

Viittausohje

Laasasenaho, K. & Tuomala, A.-M. 2019. Nugetit tarjoavat mukautuvuutta kiertotalousopetukseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/08/nugetit-tarjoavat-mukautuvuutta-kiertotalousopetukseen/

 Artikkeli on kirjoitettu OKM: rahoittamassa hankkeessa.