Hankkeiden aineistot avoimiksi ja hyötykäyttöön

Tutkimusaineistojen avaaminen on yksi avoimen TKI -toiminnan näkyvimpiä muotoja avoimen julkaisemisen lisäksi. Hankkeissa kerättyjen aineistojen elinkaaren ei pitäisi päättyä hankkeen loppuraporttiin, vaan ne tulisi saattaa mahdollisimman laajalti myös esimerkiksi alueen yritysten hyötykäyttöön. Tämä vaatii kuitenkin aineistonhallinnan osaamista: niinpä viime vuonna toteutetussa, Tekesin rahoittamassa Innovation Scout -hankkeessa yhtenä tavoitteena olikin vahvistaa LAMKin hanketoimijoiden osaamista aineistojen avoimuudessa, näkyvyydessä ja vaikuttavuudessa.

Kirjoittaja: Johanna Kiviluoto

Pitkäaikaissäilytys avaimena aineistojen jatkokäyttöön

TKI -toiminnassa aineistolla tarkoitetaan hankkeessa tuotettuja, muokattuja ja käytettyjä aineistoja, joihin hankkeen tulokset perustuvat. Kertynyt aineisto voi koostua kysely- ja haastatteluaineistoista, muistiinpanoista, erilaisista mittaus- ja havainnointiaineistoista tai muista video-, kuva-, ääni- ja tekstiaineistoista. Aineistonhallinta puolestaan on näiden aineistojen ja niihin liittyvän kuvailevan tiedon (metatieto, metadata) luomista, tallentamista ja järjestämistä niin, että aineisto säilyy käyttökuntoisena ja luotettavana, ja että tietosuoja ja tietoturva on varmistettu aineiston koko elinkaaren ajan (Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 2017).

Jatkokäyttö on toisten kokoaman, johonkin muuhun tarkoitukseen kerätyn aineiston hyödyntämistä (Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 2017). Jotta hankkeissa kerätyt aineistot olisivat myös mm. yritysten hyödynnettävissä, on ne paitsi tallennettava johonkin, josta ne ovat saatavilla, niin myös kuvailtava siten, että ne ovat kenen tahansa löydettävissä. Tämä aineiston pitkäaikaissäilytys eli PAS on huomioitava jo siinä vaiheessa, kun suunnitellaan aineiston keräämistä; tämän vuoksi joka hankkeella tulisi olla aineistonhallintasuunnitelma, jossa on mietittynä aineiston koko elinkaari (kuva 1).

Kuva 1: Tutkimusaineistojen elinkaari (Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 2017)

Aineistojen avaamisessa on hyvä noudattaa jo sloganiksi muodostunutta ohjetta ”niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin tarpeen”. Aineistojen avaamisella saavutetaan monia hyötyjä: paitsi että se tuo hanketoimijoille näkyvyyttä, auttaa se myös organisaation sisällä seuraamaan, millaisia aineistoja hankkeissa on jo kerätty, missä niitä säilytetään ja miten ne saadaan jatkokäyttöön. Avoimuus lisää myös TKI -toiminnan vaikuttavuutta ja näkyvyyttä ja mahdollistaa mm. pitkittäistutkimukset.

Osaamisen vahvistaminen pilottien kautta

LAMKin hankkeissa kerätään jatkuvasti valtava määrä erityyppisiä aineistoja, joita ei toistaiseksi ole tallennettu ja kuvailtu siten, että ne olisivat helposti jatkokäytettävissä: ylipäätään aineistojen elinkaareen ei ole kiinnitetty juurikaan huomiota.

Innovation Scout -hankkeen yhtenä tavoitteena oli perehtyä sekä aineistonhallintaan että PAS-palveluihin ja lisätä näihin liittyvää osaamista. Aineistonhallinnan osalta perehdyttiin DMPTuuliin, joka on suomalaisten tutkimusorganisaatioiden käyttöön kehitetty yhteinen aineistonhallintatyökalu. Pitkäaikaissäilytyksen palveluista mukaan otettiin OKM:n tarjoama tutkimusaineiston säilytyspalvelu IDA ja Tampereen yliopiston ylläpitämä Tietoarkisto.

Avoimen tutkimusdatan hyödyntämiseen liittyvän osaamisen vahvistamiseksi pilotissa perehdyttiin myös Etsimeen ja Ailaan. Etsin on OKM:n tuottama ja CSC:n tarjoama tutkimusaineistojen hakupalvelu, jonne IDAn kuvailutiedot voidaan siirtää ja jonka kautta kuka tahansa voi saada tiedon aineiston olemassaolosta ja käyttöoikeuksien niin salliessa mahdollisuuden ladata aineisto itselleen. Tietoarkiston aineistot puolestaan ovat löydettävissä ja käytettävissä Aila –palveluportaalin kautta. (Palveluista tarkemmin, ks. Avoin tiede ja tutkimus -hanke 2017).

Palvelujen pilotointi päätettiin toteuttaa kolmen jo käynnissä olevan hankkeen kautta. Pilottihankkeiksi valikoituivat sosiaali- ja terveysalan hankkeet TTV – Työkyky- ja tuottavuusvalmennus, OSSI –osaaminen esiin ja Mennään metsään. Pilottihankkeiden kanssa pidettiin ensimmäinen yhteinen palaveri keväällä, ja varsinainen kick-off syyskuussa. Yhteisen aloituksen jälkeen aineistojen työstämistä jatkettiin erikseen kunkin hankkeen projektipäällikön kanssa.

TTV -hankkeelle laadittiin aineistonhallintasuunnitelma ja hankkeessa kerätty kvantitatiivinen ja numeerinen aineisto tallennetaan anonymisoinnin jälkeen IDAan. Aineiston kuvailutiedot siirretään lisäksi Etsimeen helpottamaan niiden löytymistä. TTV-hankkeen excel-muodossa oleva aineisto olisi mahdollista tallentaa myös Tietoarkistoon, jolloin anonymisoidun aineiston lataaminen käy näppärästi Ailasta.

Mennään metsään –hankkeessa aineisto puolestaan koostuu lähinnä valokuvista ja videoista, joille Tietoarkisto ja Aila tuntuivat ensin luontevalta säilytyspaikalta. Koska Tietoarkistoon ei kuitenkaan voi tallentaa av-materiaalia, selvitettiin mahdollisuutta tallentaa videot Kielipankkiin. Lopulta hankkeen projektipäällikön kanssa päädyttiin IDAan, jonne kahdeksan videota pakataan ja tallennetaan yhtenä tiedostona. Samalla tehdään aineistokuvailu ja sovitaan käyttöoikeudet.

Kolmantena pilotissa mukana olleen Ossi –hankkeen aineisto koostui kysely- ja haastatteluaineistoista ja muistiinpanoista. Tämän hankkeen kanssa päädyttiin kuitenkin siihen, ettei aivan loppusuoralla olevan hankkeen aineiston saattaminen PAS-kuntoon olisi ollut enää järkevää. Sen sijaan pilotointia jatketaan tänä vuonna alkavassa OSSI2 –hankkeessa, joka on suoraa jatkumoa nyt päättyvälle hankkeelle ja jossa on mukana osin samoja hanketoimijoita. Niinpä tämän pilotin puitteissa kertynyt osaaminen voidaan ottaa käyttöön jo heti uuden hankkeen alussa laatimalla DMPTuuliin aineistonhallintasuunnitelma ja huomioimalla PAS jo heti aineiston keruuvaiheessa.

Vuoden aikana opittua

Pilotointi on ollut hyödyllistä sekä mukana olleille hankkeille että tukipalvelujen tuottajille: voisikin sanoa kyseessä olleen yhteisen opintomatkan, jossa sekä hanketoimijoiden että tukipalvelujen tietämystä ja osaamista on nostettu ja samalla saatu kartoitettua millaista osaamista LAMKissa tarvitaan lisää, jotta hankkeiden aineistonhallinta saadaan vaaditulle tasolle. Tämä auttaa tukipalvelujen kehittämisessä ja kohdentamisessa. Lahden korkeakoulukirjaston aineistonhallintaan liittyviä tukipalveluja onkin hankkeen aikana kehitetty, ja aiheeseen liittyvä ohjeistus on laadittu keskitetysti osaksi Avoimen tieteen opasta, josta löytyy myös prosessikuvaus ja ohjeistus aineistonhallinnan käytänteistä LAMKissa (Lahden korkeakoulukirjasto 2017).

Koska hankevuoden aikana oli tarkoitus ehtiä pilotoimaan PAS-palveluja, oli mukaan otettava hankkeita, joille on jo kertynyt aineistoa. Tämä tarkoitti samalla kuitenkin sitä, että marssijärjestys oli hieman väärä: pilotoitavat hankkeet olivat jo pitkällä, osa aivan loppusuoralla, kun taas PAS pitäisi huomioida oikeastaan jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Pilotin tärkein anti onkin ehkä se, että LAMKissa päästiin kunnolla aloittamaan aineistonhallintaan liittyvien kysymysten pohtiminen alkaen siitä, mitä ylipäätään mielletään tutkimusaineistoksi, mitä kaikkea kannattaa säilyttää ja miten avoimesti. Aineistojen elinkaariajattelun juurruttaminen luontevaksi osaksi hanketoimintaa johtaa toivottavasti siihen, että jatkossa yhä enemmän aineistoja on myös muiden jatkohyödynnettävissä.

Lähteet

Avoin tiede ja tutkimus –hanke. 2017. Avoimen tieteen kansalliset palvelut. [Viitattu 18.1.2018]. Saatavissa: https://avointiede.fi/palvelut

Lahden korkeakoulukirjasto. 2017. Aineistonhallinta. [Viitattu 18.1.2018]. Saatavissa: http://libguides.lamk.fi/att/aineistonhallinta

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. 2017. Aineistonhallinnan käsikirja. [Verkkodokumentti]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. [Viitattu 17.1.2018]. Saatavissa: urn:nbn:fi:fsd:V-201504200001

Kirjoittaja

Johanna Kiviluoto työskentelee Lahden korkeakoulukirjastossa informaatikkona ja toimi Innovation Scout –hankkeessa ATT-asiantuntijana.

Artikkelikuva: Justgrimes. Open data scrabble. Saatavissa: https://www.flickr.com/photos/notbrucelee/8016189356 (CC BY-SA 2.0)

Julkaistu 19.1.2018

Viittausohje:

Kiviluoto, J. 2018. Hankkeiden aineistot avoimiksi ja hyötykäyttöön. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/19/hankkeiden-ainei…ja-hyotykayttoon/

Maahanmuuttajien toimintakyvyn ja tulevaisuuden odotusten tarkastelua Nipa-hankkeessa

Nipa-hankkeessa toiminta kohdistuu maahanmuuttajiin, joiden kotoutumiskoulutus on päättynyt ja jotka ovat työttömänä tai heillä on riski jäädä työn ja koulutuksen ulkopuolelle. Hankkeen tavoitteena on rakentaa työelämään poluttamisen malli, joka sisältää  vertaisuuteen perustuvan Luotsi-palvelumallin sekä mukautettuja työllistämisen malleja. Mallien luomisessa toteutetaan pajatoimintaa, jonka pohjaksi toteutettiin kesäkuussa 2017 maahanmuuttajien haastatteluja. Haastattelujen sisällöissä painottui haastateltavan toimintakyvyn tarkastelu ja tulevaisuuden odotukset.

Kirjoittaja: Taina Heininen-Reimi

Haastateltavien perustiedot

Nipa – Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi -hanke toteutuu 2016-2018 välisenä aikana. Hanke on osa Uudenmaan ELY-keskuksen valtakunnallista Kotona Suomessa -kattohanketta. (Nipa-hanke 2016.)  Nipa-hankkeen Luotsi-toiminnan ja työllistämispajojen toiminnan suunnittelun pohjaksi haastateltiin kesäkuussa 14 kotouttamiskoulutuksessa olevaa maahanmuuttajaa. Haastateltavista kahdeksan oli miestä ja naisia oli kuusi. Iältään haastateltavat olivat 18-45-vuotiaita. Pääosin haastateltavat olivat 25-30-vuotiaita. Haastateltavat olivat kotoisin Lähi-Idän, Afrikan ja Aasian eri maista. Maahantulon syinä pääosin olivat pakolaisuus ja turvapaikan hakeminen tai parisuhde suomalaisen kanssa. Koulutus- ja työtaustat olivat moninaiset. Joukossa oli korkeakoulututkinnon suorittaneita ja ei-koulutusta omaavia. Työkokemusta kotimaassaan oli suurimmalla osalla haastateltavista. Haastateltavat opiskelevat koulutuskeskus Salpauksessa kotouttamiskoulutuksessa ja haastattelujen aikana he olivat kotouttamiskoulutuksen toisen moduulin opiskelijoita.

Haastattelujen toteuttaminen

Haastatteluissa hyödynnettiin väljästi kansainvälistä toimintakyvyn ICF-luokitusta  ja WHODAS-elämänlaatumittaria (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017; WHODAS 2014). Haastattelut toteutettiin joko yhden tai kahden henkilön kanssa. Haastatteluissa tavoitteena oli käyttää suomen kieltä, mutta muutaman haastateltavan kohdalla haastattelua tehtiin osin englanniksi. Muutaman haastateltavan suomen- ja englannin kielen taito oli heikohkoa ja tämä asetti haastetta haastattelun toteuttamiselle.

Toimintakyky ja hyvinvointi

Haastateltavat olivat iältään nuoria tai varhaiskeski-ikäisiä. Fyysisiä rajoitteita ei haastatteluissa tullut ilmi. Useammalle, etenkin miehille, liikunta oli tärkeä osa omaa hyvinvointia. Liikuntaa harrastettiin usein yhdessä muiden maahanmuuttajien kanssa esim. jalkapallon pelaamista.

Haastateltavat kertoivat yksinäisyyden kokemuksesta, etenkin jos he olivat tulleet Suomeen yksin ja perhe oli jäänyt lähtömaahan.  Ikävä perheenjäseniä ja läheisiä kohtaan toistui haastatteluissa. Kolmella haastatelluista oli muutamia suomalaisia ystäviä.  Kaksi haastatelluista kertoi, ettei heillä ole ollenkaan suomalaisia tuttavia. Läheisiin ja sukulaisiin yhteydenpitoa helpottaa ja mahdollista internet ja teknologia. Usein yhteydenpidon välineenä toimivat etenkin Skype, Whats up ja Facebook.

Useamassa haastattelussa korostui se, että sosiaalinen kanssakäyminen painottuu samasta maasta tulleiden kanssa. Etenkin haastateltavilla naisilla tämä oli yleistä. Useampi haastateltavista tunnisti ajoittaista alakuloa, kaksi haastateltavista kertoi olevansa masentunut ajoittain. Yksi haastateltavista kertoi, ettei ole voimavaroja hakea perheen yhdistämistä. Apua he eivät ole hakeneet kuvaamiinsa ongelmiin. Myös huoli  Suomessa olevista perheenjäsenistä tuli esille.  Yhdelle haastateltavista huolta aiheutti puoliso, jonka päivät kuluvat kotona lasten kanssa.

Useimmat haastateltavista toivat esille sen, että nauttivat elämästään Suomessa. Kaikki haastateltavat toivat esille suomen kielen taidon merkityksen. Ilman hyvää suomen kielen taitoa kouluttautuminen ja työllistyminen eivät tunnu olevan mahdollisia. Englannin kielen taito koettiin asioimista helpottavana tekijänä esim. Kelassa.

Myös kulttuuritietoutta kaivattiin, miten suomalaisten kanssa tulee toimia erilaisissa tilanteissa ja yleistä tietoa Suomen kulttuurista. Suomi koettiin turvallisena maana. Yksi haastateltavista tunnisti epäluottamuksen viranomaisia kohtaan. Toinen haastateltava totesi, että Suomessa ihmisten puheisiin voi luottaa ja jos suomalaisen kanssa ystävystyy, saa hyvän ystävän.

Useammalla haastateltavista oli korkeakoulututkinto ja he olivat työskennelleet lähtömaassaan koulutuksen mukaisessa työssä. Suomessa tilanne on toisin. Etenkin korkeasti koulutettujen haastatteluissa toistui yhden haastateltavan toteama: ”Ei voi työllistyä omaan ammattiin vaan tulee hankkia lisäkoulutusta tai on kouluttauduttava uudelleen. Ensin kielitaito pitää saada paremmaksi.”

Tulevaisuuden odotukset

Keskeistä useammalle haastateltavalle oli halu pärjätä ja tulla toimeen omillaan. Kaikkien haastateltavien tavoite on oppia suomen kieltä, opiskella tai työllistyä. Toiveissa tuli esille myös se, että saisi kontakteja kantaväestöön ja kyky asioida erilaisissa ympäristöissä ja palveluissa. Viiden vuoden päästä kaksi haastateltavista toivoo edelleen olevansa Suomessa. He haluavat olla rauhassa ja tehdä jotain työtä. He haluavat puhua silloin myös hyvää suomea. Yksi haastateltavista toi esille sen, että haaveilu ja unelmointi on vaikeaa, sillä pelko poislähettämisestä on vieläkin olemassa. Tulevaisuuden osalta yksi haastateltavista kuvasi asennoitumistaan näin: ”Integroituminen ei ole vaikeaa, kun on avoimin mielin.”

Huomioita haastatteluista, yhteenvetoa ja pohdintaa

Haastatteluissa tulee esille neljä keskeistä tavoitetta: halu oppia suomen kieltä, halu opiskella, työllistyä ja saada suomalaisia ystäviä.  Yhteistä oli myös se, että Suomi koettiin turvallisena maana. Haastatteluissa esille tulleet asiat eivät ole uusia eivätkä ne yllätä.  Kotouttamiskoulutuksen tavoitteet liittyvät opiskeluun ja työllistymiseen. Onko kuitenkin kyse kuntouttamisesta, kun ajatellaan lähtötilanteita joista maahanmuuttajat aloittavat tämän kotouttamispolun?

Haastattelujen osalta löytyy yhteneväisyyttä Rask, Castaneda ja Schubertin (2016, 194-196) artikkeliin maahanmuuttajataustaisista asiakkaista kuntoutuksessa. Kotouttamiskoulutuksen jälkeen työtön maahanmuuttaja on TE-toimiston asiakas. Onko työllistymisen esteitä huomioitu kattavasti?  Palvelutarpeen tunnistaminen ja arviointi ovat haasteellisia, erityisesti ammattilaisten käytössä olevat psykologissa testeissä esiintyvät kulttuurisidonnaisuudet ja standardointia koskevat puutteet. Maahanmuuttajan tausta on otettava erityisesti huomioon, jos hänellä ei ole koulutusta ja työkokemusta Suomesta tai hänen muualta saatu koulutus ja työkokemus poikkeavat suuresti suomalaisesta koulutusjärjestelmän ja työelämän vaatimuksia. Kun maahanmuuttajalta puuttuu suomalainen työkokemus, ei välttämättä ole ammattia mihin hänet voitaisiin kuntouttaa. Jos työhistoria puuttuu, ei henkilö ole oikeutettu työeläkejärjestelmän järjestämään kuntoutukseen. Usein työllistyminen nähdään kuntoutumisen päätepisteenä, jolloin tarjottu tuki päättyy. (Rask ym. 2016, 194-196.)

Näyttää siltä, että psykososiaalinen tukeminen nousee keskiöön, kun mietitään mitä ihmiset kaipaavat kotouttamisen tueksi. Näin ollen sosiaaliseen kuntoutuksen ja sen kautta saataviin mahdollisuuksiin tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota maahanmuuttajien kotouttamisessa. Sosiaalinen kuntoutus tukee henkilöä psykososiaalisesti monilla eri tavoin. Kotouttamiskoulutuksen kehittämistä ja koulutuksen jälkeisen ajan toimintojen osalle on entistä enemmän syytä panostaa psykososiaaliseen tukemiseen ja vahvistaa maahanmuuttajien osallisuutta. Olisiko syytä panostaa tuettuun työllistämiseen jossa vahvasti on sosiaalisen kuntoutuksen eetos taustalla?

Lähteet

Nipa-hanke. 2016. [Viitattu 3.1.2018]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/projektit/nipa/Sivut/default.aspx

Rask, S., Castaneda, Anu E. & Schubert, C. 2016. Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat kuntoutuksessa. Teoksessa Autti-Rämö, I., Salminen, A-L., Rajavaara, M. & Ylinen, A. (toim.). Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 192 – 203.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2017. ICF-luokitus. [Viitattu 23.8.2017]. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky/icf-luokitus

WHODAS. 2014. World Health Organization Disability Assessment Schedule 2.0. [Viitattu 23.8.2017]. Saatavissa: http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/mittariversio/160

Kirjoittaja

YTM Taina Heininen-Reimi toimii sosiaalialan koulutuksessa lehtorina. Opetustyössä painottuvat pääosin yhteiskunnalliset ja sosiaaliturvaan liittyvät aiheet sekä sosiokulttuurisen innostamisen teemat.  Nipa-hankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Julkaistu 19.1.2018

Viittausohje:

Heininen-Reimi, T. 2018. Maahanmuuttajien toimintakyvyn ja tulevaisuuden odotusten tarkastelua Nipa-hankkeessa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/19/maahanmuuttajien-toimintakyvyn-ja-tulevaisuuden-odotusten-tarkastelua-nipa-hankkeessa

Pienten rakennusyritysten odotukset asiakasviestinnästä uudisasuntokaupassa

Uudisasuntokauppa on myötätuulessa. Tämän voidaan katsoa olevan seurausta talouden kansallisten sekä kansainvälisten suhdanteiden noususta sekä näiden heijastumisesta kuluttajien ostokäyttäytymiseen. Myös tulokset puhuvat selvää kieltä, sillä uusien asuntojen hankinta lisääntyi esimerkiksi toukokuussa 2017 useilla kymmenillä prosenteilla.

Kirjoittajat: Santeri Larjanne ja Heli Kamaja

Uudisasuntokaupassa avainasemassa on rakentaja, joka luo puitteet kiinteistönvälittäjän toiminnalle. Rakentajan päätös kiinteistövälittäjää valittaessa on hyvin yksilöllinen prosessi ja rakentajan lopulliseen välittäjän valintaan vaikuttavat useat eri tekijät.

Kiinteistövälitysala on kokonaisuudessaan hyvin persoonakeskeinen, sillä myynnin lisäksi kiinteistövälittäjä hankkii usein itse myös myytävät kohteet. Näin ollen prosessin lopputulokseen vaikuttavat kiinteistövälittäjän kyky luoda kontakteja sekä viestiä asiakkaalle. Voidaan todeta kiinteistövälittäjän asiakassuhteen olevan kaksisuuntainen eli asiakkaana ovat sekä myyjä että ostaja. Tämä luo välittäjän toimintaan tiettyjä vaatimuksia, sillä kyseessä olevat asiakassuhteet ovat laadultaan hyvin erilaisia. Näitä vaatimuksia tutkittiin opinnäytetyössä (Larjanne 2017), johon myös tämä artikkeli perustuu.

Uudisasuntokauppa eroaa muusta asuntokaupasta merkittävästi. Prosessissa on otettava huomioon lainsäädännöllisten tekijöiden lisäksi myös toiminnalliset eroavaisuudet, sillä myyntiä sekä ennakkomarkkinointia tulee tapahtua ennen rakennusvaiheen alkamista sekä sen aikana. Keskeneräisen kohteen myynti menestyksekkäästi edellyttää välittäjältä useita erilaisia taitoja, joita myös rakentaja odottaa. Opinnäytetyön tavoitteena on tulkita näitä eri taitoja ja nyansseja sekä tulkita niiden vaikutusta kiinteistövälittäjän kysyntään valittaessa kohteen myyjää sekä myyntiprosessin tuloksellisuuteen.

Asiantuntemus, viestintä ja markkinointi keskiössä

Uudisasuntokaupassa kiinteistövälittäjän toiminnassa kolme keskeisintä tekijää ovat asiantuntemus, viestintä sekä markkinointi. Myös opinnäytetyössä suoritetun kysymyslomaketutkimuksen tuloksista ilmenee, että rakennusalan sekä RS-järjestelmän ja valmiin uuden asunnon kaupan tietämystä pidettiin hyvin tärkeänä onnistuneessa myyntiprosessissa. RS-järjestelmä mahdollistaa asuntojen myynnin jo ennen rakennustöiden alkamista sekä niiden aikana, kun taas valmiin uuden asunnon kaupassa myytävänä on asunto, joka ei ole ollut aikaisemmin asumiskäytössä.

Markkinoinnilla uudisasuntokaupassa pyritään herättämään potentiaalisten ostajien mielenkiinto. Asuntokaupan alalla markkinoinnin keinot ovat hyvin rutinoituneet ja perinteiset välineet ovat myös rakentajien suosiossa. Tämä ilmeni myös kyselytutkimuksen tuloksista, joissa valtaosa vastanneista rakentajista piti verkkoportaaleja sekä asunto- ja yksityisesittelyjä paikan päällä kohteessa kaikkein tärkeimpinä. Esimerkiksi sosiaalinen media ei vielä suuresta suosiostaan huolimatta ole saanut osakseen suurta suosiota uudisasuntokaupan alalla. Tutkimuksessa yli puolet vastanneista piti sosiaalisen median käyttöä markkinoinnissa uudisasuntokaupan tukena vain jokseenkin tärkeänä.

Erilaisilla markkinoinnin välineillä voidaan tavoittaa eri asiakasryhmiä esimerkiksi paikallislehdissä mainostamalla potentiaalisia ostajia, jotka pitävät jo myyntikohteen asuinalueesta tai kaupungista. Suositut verkkoportaalit ovat kuitenkin luoneet verkkoon miljöön, jossa on myynnissä valtaosa maan uudisasuntokohteista. Suurimmat portaalit Etuovi sekä Oikotie ovat asunnon ostajan ensimmäinen askel uutta kotia etsittäessä. Näin ollen verkossa markkinoinnin taitaminen ilmeni myös tutkimustuloksissa tärkeänä elementtinä kiinteistövälittäjän osaamispalettia.

Markkinoinnilla luodaan mahdollisuus myynnille ja myyntiprosessissa avainasemaan nousee viestintä. Uudiskohdekaupassa viestinnän kaksisuuntaisuus edellyttää välittäjältä monimuotoisen viestinnän sekä eri kanavien vahvaa hallintaa. Rakentajalle sekä ostajalle viestitään eri lailla sekä eri aikataululla. Kun uutta kohdetta aletaan rakentaa, kiinteistövälittäjä myy rakentajalle omaa osaamistaan ja tämän myyntiprosessin onnistuessa välittäjä myy lopulta rakennettavia asuntoja kuluttajille. Parhaimmassa tapauksessa, kun ostaja kohteelle on löytynyt, välittäjä saa myytäväkseen vielä ostajan edellisen asunnon. Tässä moninaisten myyntiprosessien verkostossa viestintä sekä sen eri ainesosat nousevat kriittisen tärkeään asemaan.

Opinnäytetyön tutkimus suoritettiin toimeksiantona uudisasuntokauppaan erikoistuneelle välitysliikkeelle nimeltä Ideaalitilat LKV. Tekstissä aikaisemmin mainittujen tulosten ja päätelmien lisäksi, kyselyn vastauksista nousi esiin myös kiinteistövälittäjän yksilöllisten tekijöiden tärkeys verrattuna esimerkiksi välitysliikkeen eri ominaisuuksiin.  Esimerkiksi valtaosa vastanneista rakentajista piti välittäjän ammattitaitoa sekä persoonaa erittäin tärkeänä, kun taas välitysliikkeen brändiä tai koko pidettiin keskimäärin vain jokseenkin tärkeänä. (Larjanne 2017.)

Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda tukea kiinteistövälittäjälle uudisasuntokaupan arkeen sekä näkökulmaa välittäjän joka päiväiseen tekemiseen sekä eri toimintojen priorisointiin. Tärkeimmiksi vaikuttajiksi nousivat persoonallisuustekijöiden lisäksi verkkoportaalien monipuolinen käyttö markkinoinnissa sekä oikeanlainen ja oikea-aikainen tiedottaminen rakentajan suuntaan uudiskaupan myyntiprosessissa. Voidaankin siis todeta, ettei omakuvaa kannata välittäjän piilottaa tai kadottaa vaan kehittää. Yksilöllinen kehitys luo kokonaisvaltaisen yrityksen.

 Lähteet

Larjanne, S. 2017. LAMK. Pienten rakennusyritysten odotukset asiakasviestinnästä uudisasuntokaupassa. [Verkkodokumentti]. AMK- Opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 16.1.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801061100

Kirjoittajat

Santeri Larjanne valmistui johtamisen ja viestinnän tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2017.  Larjanne on opintojensa ohessa työskennellyt kiinteistönvälitysliikkeessä.

YM Heli Kamaja toimii viestinnän lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa. Opetustyössään hän on keskittynyt asiantuntijakirjoittamiseen sekä viestinnän eri muotoihin. Viime vuosina keskiössä ovat olleet erityisesti työyhteisöviestinnän uudet tavat ja areenat.

Julkaistu 17.1.2018

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/money-home-coin-investment-2724235/ (CC0)

Viittausohje

Kamaja, H. & Larjanne, S. 2018. Pienten rakennusyritysten odotukset asiakasviestinnästä uudisasuntokaupassa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa:

Laatua hoitotyön kirjaamiseen

Hoitotyön kirjaamista tehdään jatkuvasti. Päijät-Hämeen keskussairaalan vuodeosastoille on tehty hoitotyön kirjaamisen opas vuonna 2015. Sen tarkoituksena on laadukas ja yhtenäinen kirjaaminen. Neljän vuodeosaston kirjaamista arvioitiin eli auditoitiin pilottina vuonna 2016. Tästä saadun kokemuksen myötä tuli toive kehittää auditointilomaketta vastaamaan paremmin Päijät-Hämeen keskussairaalan tarpeita. Sitä varten tarvittiin lisää tietoa, millaisiin asioihin olisi hyvä kiinnittää huomiota kirjaamisessa.

Kirjoittajat:  Mari Kivioja ja Päivikki Lahtinen

Hoitotyön kirjaamisen sisältö 

Vuonna 2012 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on koonnut Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen oppaan, jota on päivitetty vuonna 2015. Oppaassa on määritelty hoidon tarveluokitus, hoidon toimintoluokitus ja hoidon tulosluokitus. Tämä auttaa terveydenhuollon ammattilaista kirjaamaan rakenteisesti käyttäen komponentteja, pääluokkia ja alaluokkia. Lisäksi kirjaamista voidaan täydentää vapaalla tekstillä. Hoitotyön tarpeeseen kirjataan kuvaus potilaan ongelmista, joihin voidaan vaikuttaa hoitotoimilla. (Liljamo ym. 2012, 3, 9.)

Hoitotyön toimintoihin kirjataan keinot, joilla voidaan vaikuttaa potilaan tarpeisiin ja oireisiin. Toimintoihin kirjataan myös oireiden ja elintoimintojen seuranta, havainnointi, auttamismenetelmät, hoidon koordinointi ja ohjaus. Näitä toimintoja käytetään myös hoidon päivittäiseen kirjaamiseen. Hoidon tulokseen kirjataan havainnot ja arviointi potilaan tilanteesta. Hoitotyön kirjaamisen ydintietoihin kuuluu myös hoitotyön yhteenveto, joka kirjataan hoidon päättyessä. Se koostuu samoista asioista kuin hoitotyön suunnitelma eli hoidon tarve, hoitotyön toiminnot ja hoidon tulos. Sitä voidaan täydentää lisäksi vapaalla tekstillä. Yhteenveto parantaa potilaan hoidon jatkuvuutta ja helpottaa tiedon löytymistä muilla hoitojaksoilla. (Saranto ym. 2008, 75-79; Liljamo ym. 2012, 1418; Virkkunen ym. 2015, 30-31.)

Hoitotyön kirjaamisen auditointi

Hoitotyön kirjaamista voidaan auditoida, eli arvioida, potilaan tai hoitotyön näkökulmasta. Kirjaamisen laatua voidaan tarkastella muun muassa seuraamalla hoitohenkilökunnan tietoteknisiä taitoja tai hoitotyön kirjaamisen toteutumista hoitoprosessin mukaisesti. Auditoinnilla saadaan tilastotietoa kirjaamisen ja hoidon laadusta. Tämän avulla voidaan arvioida resurssien riittävyyttä, koulutuksen tarvetta ja määrää. (Saranto ym. 2008, 189-194.) THL on tehnyt laajan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen potilaskertomustietojen rakenteistamisesta, arviointikäytännöistä ja sen vaikutuksista. Kirjallisuuskatsauksen mukaan kirjaamisen rakenteisuus vaikuttaa tiedon laatuun, käytettävyyteen, kliinisiin prosesseihin ja potilasturvallisuuteen. (Hyppönen ym. 2014, 3, 54, 68-69.)

Päijät-Hämeen keskussairaalan neljän vuodeosaston hoitotyön kirjaamisen tasoa arvioitiin auditoimalla. Lisäksi tutkittiin, oliko painehaavariskitesti tehty ja kuinka paljon lyhenteitä käytetään. Käytettävissä oleva auditointilomake ei kuitenkaan tuonut riittävästi tietoa kirjaamisen sisällöstä ja koettiin hankalaksi käyttää erillistä lomaketta painehaavariskitestin ja lyhenteiden käytöstä. Hoitotyön kirjaamisen laadusta tehdyn opinnäytetyön tarkoituksena oli edistää Päijät-Hämeen keskussairaalan hoitotyön kirjaamisen auditointimenetelmän suunnittelua (Kivioja 2017). Kirjallisuuskatsauksen avulla haluttiin selvittää millaisiin asioihin auditoinnissa tulisi kiinnittää huomiota. Aineistona käytettiin vuosina 2007-2017 julkaistuja alkuperäistutkimuksia tai tieteellisiä artikkeleita, jotka käsittelivät hoitotyön kirjaamisen auditointia tai arviointia. Sisällönanalyysillä saatiin selville, millaisia puutteita hoitotyön kirjaamisessa esiintyy ja millaisiin asioihin hoitotyön kirjaamisessa tulisi kiinnittää huomiota. Puutteet ryhmiteltiin neljään pääluokkaan: hoitotyön kirjaamisen osaaminen, hoitosuunnitelman ydintiedot, yksilöllisyys ja kirjaamisen ajantasaisuus.

Hoitotyön kirjaamisen puutteet

Tutkimusten mukaan hoitotyön kirjaamisen osaamisessa oli puutteita monessa eri osa-alueessa. Prosessimallia ei ymmärretty, kirjauksissa oli paljon tulkinnallisuutta ja päällekkäisyyttä, eikä ollut selvää mille alustalle tulee kirjata. Kirjauksissa käytettiin puhekieltä ja lyhenteitä, ja se oli rutiininomaista ja toteavaa. Hoitosuunnitelman ydintietojen kirjaamisessa ongelmana oli tavoitteiden määrittely ja päivittäisen kirjaamisen suhde tarpeeseen ja tavoitteeseen.  Osasta kirjauksista ei selvinnyt potilaan hoidon suunnittelu tai suunnitelmaa ei ollut päivitetty potilaan voinnin muuttuessa. Arviointia kirjattiin jonkin verran, mutta se ei ollut yhteydessä hoidon tavoitteeseen tai sitä oli kirjattu hoidon toteutukseen. Usein hoitotyön kirjaaminen oli hoitajan tehtävien luettelointia, ja kirjauksista puuttui kuvaus potilaan voinnista ja tuntemuksista. Kirjaaminen ei ollut asiakaslähtöistä ja siitä puuttui yksilöllisyys. (Kivioja 2017, 20-23.) Samankaltaisia puutteita todettiin myös Päijät-Hämeen keskussairaalan kirjaamisen auditoinnissa. Ongelmat tarpeen ja tavoitteen määrittelyssä johtivat siihen, että kirjaamisen taso jäi puutteelliseksi. Tutkimusten ja auditoinnin perusteella päivittäiskirjaamista tehtiin kuitenkin runsaasti.

Laatua kirjaamiseen

Tutkimusten mukaan koulutuksesta on hyötyä hoitotyön kirjaamisen osaamiseen. Kirjaaminen tiivistyy ja koulutuksen jälkeen kirjaaminen tapahtuu enemmän hoitotyön prosessin mukaisesti. (Kivioja 2017, 25.) THL:n hoitotyön moniammatillisen kirjaamisen asiantuntijaryhmän loppuraportin mukaan kirjaamisen ongelmana on saada luokitukset vastaamaan paremmin potilaan hoidon kirjaamista. Lisäksi asiantuntijaryhmän mukaan kirjaamismallia tulisi kehittää. (Nykänen & Junttila 2012, 20.) Merkinnät potilasasiakirjoihin tulisi tehdä potilaan näkökulmasta ja niiden tulisi olla yksilöllisiä sekä potilaslähtöisiä. Hoitosuunnitelmia tulisi päivittää aina kun potilaan tilassa tapahtuu muutoksia. Hoitajan päätösten tekeminen tulisi näkyä kirjauksissa: miksi jokin asia on tehty tai jätetty tekemättä. Koska päätökset eivät kuitenkaan näy kirjauksissa, voidaan todeta, että kirjaamista ohjaavan lainsäädännön tuntemus on vielä puutteellista. (Kivioja 2017, 27.)

Hoitotyön kirjaamisen auditoinnissa tulisi kiinnittää huomiota muun muassa seuraaviin asioihin, jotta voidaan arvioida kirjaamisen laatua:

  • onko kirjaaminen yhtenäistä ja onko käytetty oikeanlaisia luokituksia
  • onko käytetty lyhenteitä ja termejä
  • onko hoitosuunnitelmaan kirjattu tarve, tavoite, toiminnot ja arviointia, ja onko niillä yhteys toisiinsa
  • onko kirjaaminen yksilöllistä ja potilaslähtöistä
  • onko hoitosuunnitelma ajan tasalla
  • näkyykö kirjaamisessa hoitajan päätöksenteko. (Kivioja 2017, 27-28.)

Jatkossa tulisi lisäksi kiinnittää huomiota hoitotyön kirjaamisen koulutusten sisältöön, jotta ne ohjaavat laadukkaampaan kirjaamiseen. Myös kirjaamista ohjaavaa lainsäädäntöä tulisi tuoda enemmän esille. Näihin asioihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo ammatillisessa koulutuksessa. Hoitotyön kirjaamisen auditoinnilla ja koulutuksilla on saatu hyviä tuloksia kirjaamisen laatuun, joten sen tulisi olla säännöllistä.

Lähteet

Hyppönen, H., Vuokko, R., Doupi, P. & Mäkelä-Bengs, P. 2014. Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen: Menetelmät, arviointikäytännöt ja vaikutukset. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 5.5.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125442/URN_ISBN_978-952-302-3819.pdf?sequence=1

Kivioja, M. 2017. Hoitotyön kirjaamisen laatu – kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma. [Viitattu 27.12.2017]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112418081

Liljamo, P., Kinnunen, U-M. & Ensio, A. 2012. FinCC-luokituskokonaisuuden käyttöopas – SHTaL 3.0, SHToL 3.0, SHTuL 1.0.  Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet: 2/2012. [Verkkodokumentti].  Helsinki:Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 3.5.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90804/FinCCluokituskokonaisuuden%20opas_korjattu%20liitteen%c3%a4%20olevaa%20SHToLluokitusta.pdf?sequence=1

Nykänen, P. & Junttila K. 2012. Hoitotyön moniammatillisen kirjaamisen asiantuntijaryhmän loppuraportti: Suositukset ja toimenpide-ehdotukset hoitotyön ja moniammatillisen kirjaamisen kehittämiseksi. Raportti 40/2012. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 28.4.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90814/THL_RAP2012_040_verkko.pdf?sequence=1

Saranto, K., Ensio, A., Tanttu, K. & Sonninen A L. 2008. Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.

Virkkunen, H., Mäkelä-Bengs, P. & Vuokko R. 2015. Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen opas – Keskeisten kertomusrakenteiden kirjaaminen sähköiseen potilaskertomukseen, Osa I, Versio 2015. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 2/2015. [Viitattu 28.4.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126020/URN_ISBN_978-952-302-4793.pdf?sequence=1

Kirjoittajat

Mari Kivioja on Lahden ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman opiskelija (AMK) ja Päivikki Lahtinen Lahden ammattikorkeakoulun lehtori.

Julkaistu 17.1.2018

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/computer-business-typing-keyboard-1149148/ (CC0)

Viittausohje

Kivioja, M. & Lahtinen, P. 2018. Laatua hoitotyön kirjaamiseen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/17/laatua-hoitotyon-kirjaamiseen/

Creative Commons -lisenssi

Tiedeviestinnästä TKI -viestintään

Mitä tiedeviestintä oikein on ja miten sanomansa saa perille, kun aihe on monimutkainen ja täynnä harmaan sävyjä? Miten saada maltillinen näkemys esiin, kun ääripäät tarjoavat yksinkertaisia totuuksia? Näitä asioita kokoonnuttiin pohtimaan Helsingin tiedekulmaan, tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja Suomen tiedetoimittajain liiton marraskuun lopulla järjestämässä neljännessä kansallisessa tiedeviestinnän konferenssissa Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta (2017). Konferenssista haettiin ideoita myös Lahden ammattikorkeakoulun oman tiedeviestinnän kehittämiseen.

Kirjoittaja: Riikka Sinisalo

Tiedeviestinnällä tarkoitetaan tieteestä tiedottamista ja sen popularisointia yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa (Väliverronen 2015). Näin pyritään tuomaan tieteen innovaatiot kaiken kansan tietoisuuteen ja sitä kautta edistämään kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja demokratian toteutumista. Ammattikorkeakouluissa tehtävä työ on myös tärkeää tehdä näkyväksi, mutta tällöin on kyse ennemminkin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan liittyvästä viestinnästä, eli lyhyesti TKI –viestinnästä. Laadukas TKI –viestintä on osa tieteen avoimuutta, jonka avulla erilaisissa hankkeissa ja projekteissa syntyvät tutkimusaineistot, -tulokset ja niiden pohjalta syntyvät artikkelit, posterit ja esitelmät saavat näkyvyyttä myös projektin sidosryhmien ulkopuolella.

Millaista on hyvä TKI -viestintä?

Hyvässä ja kiinnostavassa tiedeviestinnässä on tärkeää kiinnittää huomiota asian paketointiin – anna siis innostuksesi näkyä, käytä tarinoita ja samaistuttavia kohtaloita ja ole mieleenpainuva. Asioita kannattaa lähestyä positiivisesta kulmasta: valittaminen vetoaa vain harvoin, vaikka olisikin tarpeellista. Ole uskottava, mutta liiallinen totuudessa pidättäytyminen ja varmistelukaan ei ole tarpeen; aina löytyy poikkeuksen poikkeus, mutta sille ei kannata antaa liikaa tilaa. Jos aihe herättää kritiikkiä ja ristiriitaisuuksia, myös se kannattaa nähdä mahdollisuutena päästä jatkamaan keskustelua. Tehokkainta vaikuttaminen on silloin kun ei taistella tuulimyllyjä vastaan, vaan päästään niiden sisälle vaikuttamaan.  (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017)

Hyvä viestijä erottuu joukosta, mutta koska kaikki pyrkivät erottumaan, on onnistuminen lähes mahdotonta. Sen sijaan tiedeviestinnässä on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää osata laittaa asiat kontekstiin. (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017) Objektiivisuuden vaatimus on ollut pitkään eräänä viestinnän kulmakivenä, jolloin esimerkiksi kutakin ilmiötä tai asiaa käsiteltäessä juttuun tulee sisällyttää kaikki mahdolliset totuutta käsittelevät näkemykset (Dunwoody 2005, tässä Kuutti 2015, 13). Näin molemmat katsontakannat saavat saman verran palstatilaa, vaikka tutkijayhteisö olisi lähes täysin toisen kannan puolella. Objektiivisen käsittelyn haasteet onkin nyt tiedostettu. (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017)

Osallistumalla voit vaikuttaa

Tieto syntyy tutkimuksesta ja keskustelusta, jossa paras väittämä voittaa. Todellisuutta rakennetaan keskustelulla koko ajan, jollet sinä esitä parasta argumenttia, joku muu sen esittää. Viestin näkyviin saaminen vaatii useita eri kanavia ja määrätietoista toimintaa, se on haasteellinen kokonaisuus. On tärkeää tunnistaa kunkin keskusteluun osallistuvan tahon kvalifikaatiot, professorista kokemusasiantuntijaan, ja näkemykset joita he taustansa puolesta edustavat. (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017)

Viestinnässä käytettävä kieli on yksi erittäin tärkeä tekijä viestinnän onnistumisessa. Jos kieli on vaikeaselkoista ja täynnä ammattitermejä, on vaikea saada todellista vaikutusta aikaan lukijassa, eihän hän välttämättä edes ymmärrä mitä kapulakielisessä tulosraportissa yritetään saada lukijalle kerrottua. Jos sanat eivät kohtaa vastaanottajaa, viesti ei mene perille.  Tämä nähtiin myös yhtenä syynä erilaisten uskomusten mukaan toimimisen viehätykselle, on helpompi haudata lehmänsarvi puutarhaan, kun selvittää ratkaisua asiaan vaikeaselkoisen viranomaistiedon kautta. (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017)

Luotettavuutta avoimuudella

Avoimuus on yksi keskeisimpiä keinoja hälventää erilaisia epäluuloja ja tuoda asioita mahdollisimman läpinäkyvään tarkasteluun (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017). Avoimuus myös edistää esimerkiksi erilaisissa hankkeissa ja projekteissa kerättyjen aineistojen jatkokäyttöä, ja sitä kautta tehostaa tutkimusta, kehittämistä ja innovointia (ks. OECD, 2015). On myös alueellisesti tärkeää kertoa mahdollisimman laajalti erilaisista TKI –toiminnan avulla aikaansaaduista kehittämistoimenpiteistä, se lisää alueen vetovoimaa ja vahvistaa myös TKI -toimijan asemaa arvokkaana kumppanina. Avoimuuden lisääminen myös esimerkiksi erilaisten sidonnaisuuksien suhteen on hyvä toimintatapa, joka vähentää jääviysongelmia ja mahdollistaa puolueettoman arvioinnin (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017).

TKI –viestintä osana avointa tiedettä ja tutkimusta Lahden ammattikorkeakoulussa

Tiedeviestinnän ei tarvitse aina olla tutkijavetoista, eikä TKI –viestinnän pelkästään kunkin hankkeen vastuuhenkilöiden harteilla. Esimerkiksi Lahden ammattikorkeakoulun henkilöstön julkaisujen nostamista sosiaalisessa mediassa on tehty ja tehdään edelleen myös organisaatiotasolla, ja tässä myös korkeakoulukirjastolla on oma roolinsa. Myös rinnakkaistallentaminen, eli artikkelin version saattaminen avoimeksi julkaisuarkisto Theseuksen kautta, edesauttaa avointa saatavuutta ja sitä kautta myös asiasta viestiminen helpottuu. Korkeakoulukirjasto myös ylläpitää ja kehittää LAMKin julkaisualustaa LAMK pubia, jonka näkyvyyttä pyritään jatkuvasti kehittämään. Vuonna 2018 Lahden ammattikorkeakoulun avoimen TKI –toiminnan yhtenä keskeisenä tavoitteena on tiedeviestinnän ja TKI -viestinnän yhteistyön kehittäminen. Kehityskohteiksi on valittu erityisesti Lahden tiedepäivä sekä kansainvälinen Open Access Week.

Lähteet

Huoli herkistää, pelko myy – Kansallinen tiedeviestinnän konferenssi. 2017. Kongressi 29.11.2017, Helsinki.

Kuutti, H. (toim.) 2015. Todenmukainen journalismi. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos. [Viitattu 22.12.2017]. Saatavissa: http://www.hssaatio.fi/wp-content/uploads/2015/05/TODENMUKAINEN-JOURNALISMI_verkkojulkaisu.pdf

OECD. 2015. Making Open Science a Reality. [Verkkodokumentti]. Paris: OECD Publishing. OECD Science, Technology and Industry Policy Papers , No. 25. [Viitattu 22.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1787/5jrs2f963zs1-en

Väliverronen, E. 2015. Tiedeviestintä ja asiantuntijuus – tutkijoiden muuttuva suhde julkisuuteen. [Verkkodokumentti]. Yhteiskuntapolitiikka. Vol. 80 (3), 221-232. [Viitattu 22.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015061710385

Kirjoittaja

Riikka Sinisalo toimii informaatikkona Lahden ammattikorkeakoulussa.

Julkaistu 16.1.2018

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/black-and-white-blackboard-business-chalkboard-356043/  (CC0)

Viittausohje

Sinisalo, R. 2018. Tiedeviestinnästä TKI-viestintään. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/16/tiedeviestinnasta-tki-viestintaan/

Creative Commons -lisenssi

 

Show Buttons
Hide Buttons