Elinkaariarviointia teoriasta käytäntöön opiskelun ja yhteistyön avulla

Lahden ammattikorkeakoulun liittyminen LUT-konserniin on tuonut opiskelijoille uusia oppimismahdollisuuksia. Yhteistyö Lappeenrannan yliopiston ja LAMK:in Kiertoliike-projektin kanssa on antanut ensimmäisille LAMKin opiskelijoille mahdollisuuden oppia elinkaarimallinnusta GaBi-ohjelmistoa käyttäen. Yleensä menetelmää voinut opiskella vasta yliopistossa maisterivaiheessa.

Kirjoittajat: Anni Orola ja Sakari Autio

Elinkaariarvioinnin perusteet

Elinkaariarviointi (Life Cycle Assessment, LCA) tarkoittaa menetelmää, jolla analysoidaan ja arvioidaan tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia (Klöpffer & Grahl 2014, 1). Elinkaarella tarkoitetaan tuotteen vaiheita alkutuotannosta loppusijoitukseen (Antikainen 2010, 11). Täydellinen elinkaari kattaa raaka-aineiden hankkimisen energianlähteistä alkaen, kuljetukset, väli- ja lopputuotteiden valmistuksen, käyttövaiheen sekä tuotteen loppusijoituksen ja/tai kierrättämisen (Klöpffer & Grahl 2014, 2). Usein elinkaarimallinnus rajataan koskemaan vain osaa elinkaaren vaiheista ja niiden ympäristövaikutuksista (European Commission 2010, 96). Elinkaariarviointeja tehdään tuotekehityksen ja parannuksen tueksi sekä tukemaan strategista suunnittelua, julkista päätöksentekoa ja markkinointia (European Commission 2010,1).

Elinkaariarvioinnin tueksi on kehitetty kansainväliset ISO14040 ja ISO 14044:2006 –standardit (European Commission 2010, 1). Niiden mukaan arviointi sisältää neljä vaihetta: tavoitteiden ja soveltamisalan määrittely, inventaarioanalyysi, vaikutusarviointi ja tulosten tulkinta. Tavoitteiden ja soveltamisalanmäärittelyssä määritellään arvioinnin tarkoitus ja arvioitava tuote tai systeemi. Inventaarioanalyysin aikana tapahtuu varsinainen tiedonkeräys ja järjestelmän mallintaminen (European Commission 38, 51, 153, 109.). Vaikutusarviointi kokoaa yhteen inventaariotiedon, joka luokitellaan ja karakterisoidaan (Antikainen 2010, 25). Tulosten tulkintavaiheessa tuloksista tehdään johtopäätöksiä ja niiden luotettavuutta tarkastellaan. Kaikki vaiheet ovat iteratiivisia eli kaksisuuntaisia prosesseja eli aiempiin vaiheisiin voi aina palata takaisin niiden lähtökohtien tarkastamiseksi. (Antikainen 2010, 16-17.)

Euroopan komission (2016) mukaan elinkaariarviointi tarjoaa parhaan viitekehyksen tällä hetkellä saatavilla olevien tuotteiden arviointiin. Vaikka elinkaariarviointia pidetään luotettavana menetelmänä, siinä esiintyy epätarkkuuksia arvioinnissa tehtävien rajausten ja oletusten vuoksi (Koponen 2016). Yleensä esimerkiksi prosesseihin liittyvät tiedot eivät ole tarkkoja vaan keskiarvoon perustuvia. Lisäksi paikkaan sidottuja tietoja on vaikea löytää, jolloin on käytettävä jonkin muun alueen spesifejä tietoja. (Simonen 2014, 9.) Pitkäikäisten tuotteiden todellisia ympäristövaikutuksia on vaikea arvioida, koska on mahdotonta ennustaa, millainen jätehuoltojärjestelmä on esimerkiksi viidenkymmenen vuoden päästä (Klöpffer & Grahl 2014, 35). Elinkaariarviointi keskittyy usein vain muutamiin vaikutuksiin kuten kasvihuonekaasupäästöihin tai happamoitumiseen (Koponen 2016). Myöskään esimerkiksi tuotteen sosiaalisia vaikutuksia ei lasketa mukaan (European Commission 2010, 95).

Elinkaarimallinnusohjelmat

Elinkaariarvioinnin voi tehdä erilaisilla mallinnusohjelmilla. Tunnetuimpia ohjelmia ovat SimaPro, GaBi ja ilmainen Open LCA. Mallinnusohjelmat helpottavat arvioinnin tekemistä, koska niillä on valmiiksi laajoja tietokantoja eri materiaalivirtojen ja prosessien ympäristövaikutuksista. Lisäksi ohjelmien avulla on helppo tuottaa aiheeseen liittyvää analyysia ja visuaalisia kuvaajia. Ohjelmat soveltuvat esimerkiksi mallintamiseen, laskentaa ja tulosten arviointiin. Ne sisältävät myös erilaisia vaikutusarviointimenetelmiä. (Antikainen 2010, 22-23.)

Elinkaariarviointi LAMKissa

Ensimmäiset Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tekemät elinkaarimallinnukseen pohjautuvat opinnäytetyöt valmistuvat tänä keväänä. Työt on tehty GaBi 8.5 -elinkaarimallinnusohjelmalla, jonka hankinta rahoitettiin LAMKin Kiertoliike-projektin toiminnasta. Mukana yhteistyössä oli myös Lappeenrannan yliopiston Ville Uusitalo, joka auttoi mallinnusohjelman kanssa pitämällä säännöllisiä ohjauksia LAMKin opinnäytetöiden tekijöille ja ohjaavalle opettajalle.

Opinnäytetyössä Juomapakkauksen elinkaaritarkastelu verrattiin NWB-Finland -yrityksen uudenlaista juomapakkausta vastaaviin PET-muovisiin pakkauksiin. Kaikista pakkauksista tehtiin elinkaariarviointi, ja tulokset laskettiin käyttämällä CML 2001 Jan. 2016 menetelmää. Vaikutusluokista otettiin huomioon hiilijalanjälki. Lisäksi verrattiin pakkausten logistista tehokkuutta, jäteastiatilavuutta sekä massaa jätteenä. Tulokset olivat hyviä NWB-Finlandin juomapakkauksen osalta. Yritys sai opinnäytetyöstä markkinoinnissa hyödynnettävää tietoa, kuten toiveena olikin.

Idean tehdä opinnäytetyöni elinkaarimallintamalla sain ollessani harjoittelussa LAMKin Kiertoliike-projektissa. Harjoittelun aikana tutustuin GaBi-ohjelmaan, jonka käyttämistä opinnäytetyön tekemiseen ehdotti Kiertoliikkeen projektipäällikkö Maarit Virtanen. Opinnäytetyön tekeminen elinkaarimallintamalla oli kiinnostavaa ja haastavaa. Haasteita toi esimerkiksi se, että kaikkia mallinnukseen vaadittavia prosesseja ei löytynyt ohjelman tietokannoista, jolloin prosesseja täytyi luoda itse etsimällä vaadittavat arvot kirjallisuudesta. Näin jälkikäteen tuntuu, että pääsin kokemaan vain pintaraapaisun elinkaarimallinnuksesta. Jatkan syksyllä opintojani Lappeenrannan yliopiston englanninkielisessä Circular Economy -maisteriohjelmassa, minkä myötä pääsen toivottavasti vielä oppimaan lisää aiheesta.

Lähteet

Antikainen, R. (toim.) 2010. Elinkaarimetodiikkojen nykytila, hyvät käytännöt ja kehitystarpeet. [Verkkodokumentti]. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2010. [Viitattu 30.1.2018]. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/39822

European Commission. 2016. European Platform on Life Cycle Assessment (LCA). [Viitattu 24.1.2018]. Saatavissa: http://ec.europa.eu/environment/ipp/lca.htm

European Commission. 2010. International Reference Life Cycle Data System (ILCD) Handbook. Institute for Environment and Sustainability.

Klöpffer, W. & Grahl, B. 2014. Life Cycle Assessment (LCA) : a guide to best practice. Weinheim: Wiley-VCH.

Koponen, K. 2016. Sopiiko elinkaariarviointi poliittisen päätöksen tueksi. VTT. [Viitattu 24.1.2018]. Saatavissa: http://www.vtt.fi/Impulssi/Pages/Sopiiko-elinkaariarviointi-poliittisen-p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksenteon-tueksi.aspx

Orola, A. 2018. Juomapakkauksen elinkaaritarkastelu: Case: NWB-Finland. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti. [Viitattu 16.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804275694

Kirjoittajat

Anni Orola, valmistui 30.4 energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi LAMKista

Sakari Autio, ympäristötekniikan lehtori, LAMK

Artikkelikuva: Oona Rouhiainen

Julkaistu 21.5.2018

Viittausohje

Autio, S. & Orola, A. 2018. Elinkaariarviointia teoriasta käytäntöön opiskelun ja yhteistyön avulla. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/21/elinkaariarviointia-teoriasta-kaytantoon-opiskelun-ja-yhteistyon-avulla/

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä

Tässä artikkelissa käsitellään vesihuoltolaitosten asennetta häiriötilanteisiin varautumisessa sekä valvontaviranomaiselle toimitettujen varautumissuunnitelmien laatimisprosessin kulkua. Vesihuoltolaitosten laatimat varautumissuunnitelmat tuli olla laadittuna ja toimitettuna valvontaviranomaisille 31.12.2016 mennessä. Kanta- ja Päijät-Hämeen alueella vesihuoltolain mukaisia vesihuoltolaitoksia on yhteensä 47. Näistä vesihuoltolaitoksista yhteensä 38 vesihuoltolaitosta oli toimittanut varautumissuunnitelmansa valvontaviranomaiselle vuoden 2017 loppuun mennessä.

Kirjoittajat: Heli Ranta-aho ja Pia Haapea

Vesihuoltolain uudistus

Vesihuoltolaitosten toimintaa ohjaavaan vesihuoltolakiin tehtiin muutoksia 1.9.2014 (Hallituksen esitys 2018/2013, 1). Vesihuoltolain 15 a § velvoittaa laitosta vastaamaan verkostoihinsa liitettyjen kiinteistöjen vesihuoltopalvelujen saatavuudesta häiriötilanteissa. Vesihuoltolain (119/2001) tavoitteiden mukaisesti vesihuoltolaitoksen on häiriötilanteisiin varautumisessa tehtävä yhteistyötä muiden samaan verkostoon liitettyjen laitosten, kunnan, kunnan valvontaviranomaisten, pelastusviranomaisten, sopimuskumppanien ja asukkaiden kanssa. Lisäksi vesihuoltolaki velvoittaa vesihuoltolaitoksia laatimaan, ylläpitämään ja toimittamaan valvontaviranomaisille suunnitelman häiriötilanteisiin varautumisessa, sekä ryhtymään sen perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. (Vesihuoltolaki 119/2001, 15a §.)

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin

Vesihuoltolaitosten varautumisen tavoitteena on säilyttää toimintakyky ja pyrkiä pitämään riskien vaikutukset pieninä. Varautumisen tulee sisältää riskien tunnistamisen, haittojen ennaltaehkäisyn ja vaikutusten minimoinnin sekä itse toiminnan häiriötilanteissa. (Vikman 2006, 14,42.) Vesihuoltolaitosten varautumissuunnitelma pitää päivittää säännöllisin väliajoin, erityisesti jokaisen häiriötilanteen ja yhteystietomuutoksen jälkeen. Varautumissuunnitelman laatimisessa tulee ottaa huomioon laitoksen ominaispiirteet, sillä laitoksen koko määrittää varautumisen tarpeet ja mahdollisuudet. (Maa- ja metsätalousministeriö 2015, 19,32.)

Häiriötilanne on mikä tahansa vesihuollon palvelutuotantoa vaikeuttava tai vaarantava tilanne, pois lukien normaalit toimintahäiriöt. Häiriötilanteita voivat olla esimerkiksi, laiterikot, laitteistojen, järjestelmien tai palveluiden häiriöt ja vedenhankinta ja energia- ja tietojärjestelmä häiriöt. (Maa- ja metsätalousministeriö 2015, 18.)

Energia- ja ympäristötekniikan insinööriopiskelija Heli Ranta-ahon käsitteli opinnäytetyössään ”Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma toimintavarmuuden välineenä Kanta- ja Päijät-Hämeessä” vesihuoltolaitosten näkemyksiä varautumissuunnitelman laatimisprosessista ja käytettävyydestä. Opinnäytetyössä selvitettiin mm. vesihuoltolaitoksille ja terveydensuojeluviranomaisille lähetetyn kyselyn kautta vesihuoltolaitosten varautumista häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä.

KUVA 1: Jätevedenpuhdistamo (Hämeen ELY-keskus 2014)

Asenne varautumissuunnitelmaa kohtaan

Vesihuoltolaitoksista erityisesti pienet, yksityiset vesiosuuskunnat ja vesihuoltoyhtiöt, ovat kokeneet varautumissuunnitelman laatimisprosessin hankalaksi. Pienten vesihuoltolaitosten asenteet varautumissuunnitelmaa kohtaan ovat erittäin ristiriitaiset. Varautumissuunnitelman laatimisprosessi koetaan liian vaativaksi hommaksi pienille vesihuoltolaitoksille. Pienet vesihuoltolaitokset ovat kokoluokaltaan Kanta- ja Päijät-Hämeessä noin 30 – 1200 liittynyttä asiakasta, jolloin toiminta-alueeltaan ne ovat usein pieniä.

Pienet vesihuoltolaitokset pahimmillaan viittaavat varautumissuunnitelman laatimisen, päivittämisen ja hyödyntämisen olevan turhaa paperin pyörittelyä, oikeissa töissäkin pitäisi käydä tai varautumissuunnitelman laatiminen on vain ilmaista työtä muiden iloksi. Tällaiset vastaukset pistävät miettimään voisiko olla mahdollista, että pienet vesihuoltolaitokset yhdistyisivät isoihin vesihuoltolaitoksiin tai pienet vesihuoltolaitokset yhdistäisivät voimansa. Osa pienistä vesihuoltolaitoksista toimii ainoastaan yhden vesilähteen varassa, jolloin yhdistyminen muihin vesihuoltolaitoksiin parantaisi toimintavarmuutta. (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2013). Miksi joidenkin pienten vesihuoltolaitosten asenteet ovat sitten niin kielteisiä varautumissuunnitelmaa kohtaan? Vaatiiko varautumissuunnitelman laatiminen niin suurta ponnistusta, etteivät pienet talkootoiminnalla toimivat osuuskunnat kykene suoriutumaan siitä itse.

Isojen vesihuoltolaitosten asenteet häiriötilanteisiin varautumisessa ovat positiivisemmat. Isoiksi vesihuoltolaitoksiksi Kanta- ja Päijät-Hämeessä luetaan kunnan omistamat vesihuoltolaitokset, jotka ovat kokoluokaltaan 2300 – 120 000 liittyjämäärää. Isojen vesihuoltolaitosten varautumissuunnitelmien sisältöön on keskitytty ja havaittujen ongelmien kuntoon saattamiseksi ryhdytty toimenpiteisiin. Varautumissuunnitelma on muuttanut isojen vesihuoltolaitosten toimintatapoja häiriötilanteissa ja erilaisia häiriötilanteita on harjoiteltu.

Lopuksi

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin on pienillä vesihuoltolaitoksilla hyvin alkutekijöissään, mutta isoilla vesihuoltolaitoksilla varautuminen on nostettu jokapäiväiseen työskentelyyn mukaan. Pienten vesihuoltolaitosten asenteet varautumissuunnitelmaa kohtaan ovat huolestuttavia. Vaikka pienten vesihuoltolaitosten toiminta-alueet ovatkin suppeita, tarvitsee heidän yhtä lailla huolehtia mahdollisista häiriötilanteista ja varautua niihin.

Suomessa pidämme lähes itsestään selvänä toimivaa ja turvallista vesihuoltoa, emmekä aina muista, että se on yksi tärkeimmistä yhteiskunnan ja elämisen edellytyksistä. Tämä artikkeli ja Heli Ranta-ahon opinnäytetyö on erinomainen muistutus siitä, miten tärkeää on vesihuoltolaitosten toimijoiden ja valvovien viranomaisten yhteistyö ja vastuu toimintavarmuuden ylläpitämisessä. Vaikka erilaisia oppaita, säädöksiä ja lainsäädäntöä on olemassa paljon, se ei kuitenkaan ole aina riitä, jollei tekemiseen ole varattu riittävästi resursseja.

Lähteet

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Vesihuoltolaitosten yhteistyön kehittäminen. 2013. [Viitattu 30.4.2018]. Saatavissa: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/93216/raportteja_97_2013.pdf?sequence=2

Hallituksen esitys 218/2013. 2013. [Viitattu 23.4.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2013/20130218#idp451394448

Maa- ja metsätalousministeriö. 2015. Vesihuoltolakiopas [Viitattu 15.4.2018]. Saatavissa: http://mmm.fi/documents/1410837/1720364/MMM_5_2015.pdf/383bfb97-d522-49de-9602-46fbb958cb4a

Vesihuoltolaki 119/2001. [Viitattu 15.4.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010119

Vikman, H. & Arosilta, A. 2006. Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen. Ympäristöopas. Helsinki.

Ranta-aho, H. 2018. Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma toimintavarmuuden välineenä Kanta- ja Päijät-Hämeessä. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 14.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805107494

KUVA 1: Hämeen ELY-keskus 2014. Jätevedenpuhdistamo.

Kirjoittajat

Heli Ranta-aho, opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa tekniikan alalla ja valmistuu Energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi (AMK) kesällä 2018.

Pia Haapea työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikan yliopettajana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/waterfall-dam-barrage-water-flow-2349358/ (CC0)

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Ranta-aho, H. & Haapea, P. 2018. Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/14/vesihuoltolaitosten-varautuminen-hairiotilanteisiin-kanta-ja-paijat-hameessa

 

Työ on ihmisten välistä vuorovaikutusta

LAMKin muutto NiemiCampukselle tapahtuu pian, enää muutamia kuukausia ja kätemme koskettaa uutta ovenkahvaa tai todennäköisemmin automaattisesti avautuvaa ovea. Mitä sitten tapahtuu? Työn tekemisen tavat muuttuvat enemmän tai vähemmän. Miten asenteemme työn tekemiseen pysyy muutoksessa mukana ja voimmeko vaikuttaa omien työn tekemisen tapojen muutokseen?

Kirjoittaja: Teija Golnick

Uudet työn tekemisen muodot

Opettelemme innolla tai inholla käyttämään itsepalvelukassoja. Voisiko tämä into tai inho toimia vertailukohtana suhtautumisessamme omaan työhömme ja sen muutokseen? Ensimmäisen kerran itsepalvelukassalla asioidessa on todennäköisesti turvallisinta pyytää kaupan työntekijältä neuvoja. Siitäkin huolimatta, että monesti olemme nähneet, miten kassalla työskentelevä työntekijä heilauttaa viivakoodin ostoksista kassapäätteeseen. Itse tehtynä, ensimmäistä kertaa, se ei ole ihan vaivatonta. Entä se moraalinen puoli? Olemmeko toisen henkilön tontilla, tuleeko hänestä tämän toiminnon vuoksi työtön? Vai voisiko olla niin, että hänen työnsä monipuolistuu? Tuleeko jotain mielenkiintoisempaa rinnalle?

Valtioneuvoston viime keväänä 2017 teettämän raportin mukaan työn murroksessa ei ole kyse siirtymisestä yhdestä tavasta tehdä töitä johonkin toiseen, vaan nykyisestä moneen erilaiseen tapaan (Dufva ym. 2017). Tämä edellyttää uutta sanastoa ja entisten asenteiden ja näkemysten haastamista. Osaamisen jatkuva päivittäminen on avainasemassa erityisesti hyvinvoinnin turvaamiseksi, kun työtavat ja työn luonne muuttuvat. Sopivat ratkaisut löytyvät kokeiluiden ja yrityksen ja erehdyksen kautta.

Mitä on uusi työ ja toisaalta vanha työ?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, lähdetään siis kuvasta liikkeelle. Tuttua on, että organisaatioissa, myös LAMKissa, on ohjeita, organisaatiorakenteita, tutuksi tulleita toimintatapoja, esimiehiä ja heidän alaisiaan, työntekijöitä siis ihmisiä. Organisaatiossa käydään valmennuskeskusteluja sekä tehdään erilaisia kyselyjä, joiden avulla kartoitetaan nykytilannetta. Tulosten mukaan ja niiden perusteella johdetaan kehittämistoimenpiteitä. Tätä kaikkea olemme LAMK osakeyhtiössä rakentaneet ja tehneet toki jo aiemminkin.

Uuden työn äärellä, kuvassa ”Nyt”, kaikki edellinen tulisi suunnata työn merkityksellisyyden, vapauden, vastuun ja työhyvinvoinnin merkityksen kasvuksi. Meidän tulisi korostaa kohtaamisia, yhteistyötä ja verkostojen merkitystä. Lisäksi tulisi vahvistaa oppimisintensiivisyyttä, innovaatioita ja ketteryyttä. Eikä siinäkään vielä kaikki, elinehtona on monimuotoisuus ja organisaatiota ruokkiva kasvuasenne.

Kuva 1. Työ ennen ja nyt (kuva: Talent Vectia 2017, 4)

Jokapäiväisessä arjessa työn muutos näkyy siinä, missä teemme töitä ja miten. Kyseessä on muutos kohti selkeästi aikaan, paikkaan ja työnantajaan sidotusta työstä kohti monimuotoista, itseorganisoituvaa ja monitilaista työtä. Tällainen tulevaisuuden työ edellyttää yksilöltä ja työyhteisöltä aivan erilaista osaamista ja johtamista. Muutos voidaan eritellä kolmeen toisiinsa kytkeytyneeseen osaan: organisaatiomuotojen, työtilojen ja työn käytäntöjen muutokseen. (Dufva ym. 2017, 17.)

Mitä tarkoittavat työn tekemisen muodot?

Kun työ nähdään ihmisten välisenä vuorovaikutuksena, eikä ihmisistä irrallaan olevana tuotantona, myös osaaminen ja organisaatio näyttäytyvät erilaisina. Työntekijän osaamisella itsessään ei ole arvoa, vaan arvo syntyy vuorovaikutuksessa: mitä osaamista voi kulloinkin tuoda muiden hyödyksi? Ihminen ei ole osaamiskertymä, vaan osaava toimija. Organisaatioiden suhteen näkemysmuutos on ehkä dramaattisempi: organisaatiot asetetaan taka-alalle ja merkityksellinen toiminta nostetaan keskipisteeksi. Organisaatioista tulee kunkin tarpeen sanelemia väliaikaisia rakenteita.  (Dufva ym. 2017,11.)

Osaamistarpeet liittyvät hyvinvointiin

Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää poisoppia ja uudelleenoppia. Jatkuva oppiminen siis korostuu entisestään. Tarvitaan työn ohella ja työssä oppimista ja aiempaa enemmän uudelleen kouluttautumista. Lavea osaamispohja on tärkeämpää kuin mikään tietty substanssiosaaminen. Lavean pohjan päälle voi rakentaa tarkempia osaamisia, jos koulutusta on avoimesti ja helposti saatavilla, esimerkiksi mikrotutkintojen ja verkkokurssien kautta. Yksittäisiä taitoja tärkeämpää on kuitenkin oppia hallitsemaan omaa aikaa, osaamisen kehitystä, suhteita ja oikeastaan koko elämää.  Lyhyellä tähtäimellä tarvitaan pärjäämistaitoja muuttuvaan työelämään, pidemmällä tähtäimellä vuorovaikutustaitoja verkostoituneessa maailmassa luovimiseen. Täytyy myös oppia uudenlaisia näkemyksiä siitä mitä työn tekeminen on ja millaista on olla hyvä työntekijä. Jos ihannoidaan pitkää päivää vääntävää työntekijää – työntekijää, joka yrittää matkia robottia – ollaan kaukana kestävästä työstä. Lisäksi osaaminen kannattaa nähdä myös yhteisön ominaisuutena, ei vain yksilön kyvykkyytenä. (Dufva ym. 2017, 48-49.)

 Vuorovaikutusta työyhteisössä

Miten sinä koet itsepalvelukassan? Vai asioitko ruokakaupassa lainkaan? Myös itsepalvelukassalla joutuu vastatusten omien asenteiden ja pois- ja uudenoppimisen kanssa. Itsepalvelukassalla on itsensä herra: itse nostat ostokset ja vastaat siitä, että jokainen tuote on sujahtanut kassan kautta ostoskassiin. No, onhan siinä kaupan työntekijä ohjaamassa ja katsomassa, että homma sujuu. Hän hymyilee ystävällisesti, kun ostotapahtuma onnistui ja voit lähteä kotiin kantaen omatoimisesti maksamasi ostokset. Kohtasit ihmisen ja hän toivotti sinulle mukavaa päivänjatkoa. Vastasit tervehdykseen jaksamisesi ja tunnetilasi tai tottumuksesi mukaan. Vuorovaikutus työssä ja asiakaspalvelussa syntyi. Siitähän työssä ja työpaikoilla ihmisien kohtaamisessa on kysymys. Mitä sinä ajattelet työstä ja vuorovaikutuksesta seistessäsi uuden kampuksen ovella? Ainakin mielessä on hyvä pitää seuraava, valmentaja Essi Juvakan (2018) muotoilema slogan:

Asenne ratkaisee. Arvostus ratkaisee. Arvostelu katkaisee.

Lähteet

Dufva, M.,Halonen, M., Kari, M.,Koivisto, T., Koivisto, R. & Myllyoja, J. 2017. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys-ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. [Viitattu 12.4.2018]. Saatavissa: http://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/33_kohti-jaettua-ymmarrysta-tyon-tulevaisuudesta.pdf/61a65884-3d8e-46ae-adce-dba625067df5?version=1.0

Juvakka, E. 2018. [Viitattu 14.5.2018]. Saatavissa: https://www.essive.fi/

Talent Vectia. 2017.  Uuden ajan johtaminen. Merkityksellisyys, uusiutumiskyky ja verkostoissa vaikuttaminen. Tutkimusraportti. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 6.5.2018]. Saatavissa: http://renewal.talentvectia.com/hubfs/insight/TalentVectia_Uudenajanjohtaminen_raportti2017.pdf

Kirjoittaja

Teija Golnick on LAMKin HR- ja talousjohtaja.

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Golnick, T. 2018. Työ on ihmisten välistä vuorovaikutusta. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm.). Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/14/tyo-on-ihmisten-valista-vuorovaikutusta/

Nuori sosiaalisen median maailmassa

Nuoret viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa tiedostamatta siinä piileviä monia riskejä tai välittämättä niistä. Nuoren tasapainoisen kehityksen edistäminen vaatii tänä päivänä onnistuakseen aikuisilta tietoisuutta sosiaalisen median riskeistä. Aikuisten tehtävänä on luoda lapsille ja nuorille turvallinen kasvuympäristö. Sosiaalinen media on olennainen osa tätä turvallista kasvuympäristöä. EU:n uusi tietosuoja-asetus tuo lisää turvaa rajoittamalla nuorten itsenäistä verkkopalveluiden käyttöä.

Kirjoittajat: Oona Ranne, Julia Vihavainen ja Helena Hatakka

Nuorten sosiaalisen median käyttö

Sosiaalinen media voi aiheuttaa nuorelle useita riskejä, kuten erilaiset huijaukset, grooming (seksuaalisen hyväksikäytön valmistelu), kiusaaminen, henkilökohtaisten tietojen leviäminen ja ajankäytön painottuminen netissä vietettävään aikaan koulutyön ja levon sijaan. Sosiaalisen median riskeistä puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa myös positiiviset vaikutukset, joista mainittakoon esimerkiksi itseilmaisun ja mediataitojen kehittyminen, sosiaalisten suhteiden luonti ja ylläpito sekä mahdollisuuden hankkia laajasti tietoa sekä tutustua eriäviin näkökulmiin ja mielipiteisiin. (MLL 2018.)

Nuorten keskuudessa digitaalisia tiloja ei koeta erillisiksi muista luontevista kohtaamispaikoista ja ajanviettopaikoista, vaan ne koetaan perinteisinä pidettyjä fyysisiä tiloja täydentäviksi, yhtä tärkeiksi toimintakentiksi. (Haasio 2016, 14.) On vaikeaa sanoa, kuinka paljon aikaa sosiaalisen median parissa todella vietetään, sillä kännykkä seuraa nuorten mukana, ja sitä vilkuillaan vähän väliä koko valveillaoloajan. Näin arjen reaalimaailman ja sosiaalisen median ympäristöt liittyvät yhteen saumattomasti. Sosiaalisessa mediassa sovitaan tapaamisia ja välitetään tietoa, jolloin somessa ”roikkuminen” on ajan tasalla pysymisen kannalta ikään kuin pakollista. Nuorten media-ajan kontrolloiminen onkin lähes mahdotonta, sillä puhelinta voi lukea ja päivittää lähes missä vain. (Kulmala 2014, 17.)

Somen sovellukset ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi mediaviestintää, ja ne ovat tavalla tai toisella osa lähes jokaisen suomalaisen arkea lisäten verkossa tapahtuvan kommunikoinnin määrää. (Suominen, Östman, Saarikoski & Turtiainen 2013, 11.) Suosio sosiaalisessa mediassa perustuu Pönkän (2015) mukaan mahdollisuuteen pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Ebrand Oy:n tekemän SoMe ja nuoret (2016) tutkimuksen mukaan sosiaalisen median palvelut rikastuttavat sosiaalista viestintää monen nuoren kohdalla. Nuorille on tärkeää pitää yhteyttä ystäviinsä ja saada osakseen huomiota sekä hyväksyntää kaveripiiriltään, minkä sosiaalinen media tänä päivänä mahdollistaa.

Olennainen osa sosiaalisen median sisältöjä ovat kavereiden tykkäämiset, kommentit ja kehut. Omaa identiteettiään etsiville nuorille on tärkeää, millaisen vastaanoton heidän lisäämänsä kuvat ja kommentit saavat seuraajilta ja ystäviltä. Minäkuvaa ja itsetuntoa vahvistaa sekä nostaa sosiaalisessa mediassa koettu ihailu ja onnistumiset. (Kulmala 2014, 18.)

Somestatus ja profiilityö

Nykyään nuoret ilmaisevat asioita sanojen sijaan kuvilla, mikä kertoo siitä, että visuaalisuudesta on tullut keskeinen elementti nykynuorten elämässä (Haasio 2016, 31).  Oksanen ja Turja (2017, 41) kuvaavat profiilityön oman kuvan harkituksi tuottamiseksi, jota tehdään sillä perusteella, ketä seurataan ja kenen annetaan seurata omaa profiilia. Keskeistä profiilityössä on profiilin työstäminen, sen tarkka sommittelu ja pohdinta julkaistavasta materiaalista.

Oksasen ja Turjan (2017, 49, 44) tutkimuksen mukaan eri palveluihin tuodaan eri minän puolia esille. Snapchatin ajateltiin mahdollistavan niin sanotut ”hölmöilykuvat”, joista todellinen arki välittyy, kun taas Facebook koettiin enemmän uutisointifoorumina, johon ilmoitetaan uusi asuinkaupunki. Instagram-profiilin rakentamisessa taas julkaistaan kuvia sen mukaan, minkälaisen kuvan itsestä haluaa muille antaa, yleisesti sinne luodaan kaunis portfolio elämästä.

Kettusen (2014, 26) mukaan sosiaalista mediaa käytetäänkin varsinkin tyttöjen keskuudessa luodakseen tietynlaista omakuvaa. Profiileissa on itsestään hyviä, imartelevia kuvia, mihin vaikuttaa negatiivisesti toisten käyttäjien julkaisemat epäviehättävät ja nolot kuvat. Joskus todellisuus on hyvinkin kaukana verrattuna Instagramissa annettuun kuvaan, ja usein mitä suositumpi profiili on, sitä enemmän kuvia muokataan ja kokonaisuutta silotellaan (Oksanen & Turja 2017, 52).

Nuorta suojaavia tekijöitä

Aikuisen tulisi keskustella nuoren kanssa sosiaalisen median riskeistä ja turvallisesta käytöstä sekä tukea siinä. Konkreettisesti aikuisen, joko vanhempana tai ammattikasvattajana, on oltava kiinnostunut nuoren netin käytöstä sekä käyttää ja tutkia erilaisia sovelluksia ja sosiaalisen median palveluita yhdessä. Nuorelle on hyvä kertoa rehellisesti piilevistä riskeistä ja vaaroista ikätason mukaisesti. Nuorta kannattaa myös varoittaa haitallisesta ja ikävästä sisällöstä, johon mahdollisesti voi törmätä. On tärkeää, että nuori uskaltaa kertoa netissä tapahtuvista häiritsevistä ja epämukavista kokemuksista, jotta asiaan voidaan puuttua ja myöhemmin myös välttää. (MLL 2018.)

Mikä positiivista, EU:n uutta tietosuoja-asetusta aletaan soveltaa toukokuussa 2018, mikä tarkoittaa henkilötietojen suojaa koskevan kansallinen lainsäädännön uudistumista. Käytännössä asetuksen mukaan alle 16-vuotiaan tulee saada aikuisen suostumus verkkopalveluiden käyttämiseen, jotka tallentavat henkilötietoja. Tämä tulee rajoittamaan nuorten vapautta toimia verkossa ja päättää itsenäisesti, mitä verkkopalveluita he voivat käyttää. Uudella tietosuojalailla pyritään turvaamaan lapsen yksityisyyden suojaa suojelemalla heitä henkilötietojen käsittelyyn liittyvillä riskeillä. Käytännössä tämä näyttäytyy myös niin, että aikuiset tulevat olemaan tietoisempia nuorten käyttämistä verkkopalveluista. (Kallio & Lavikainen 2017, 5, 27.)

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön “Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuorten kasvulle ja kehitykselle”. Opinnäytetyössä selvitettiin sosiaalisen median riskejä ja tarkastelun kohderyhmänä olivat nuoret.

Lähteet

Haasio, A. 2016. Koukussa nettiin. Lapset, nuoret ja verkon vaarat. Helsinki: BTJ Finland Oy.

Kallio, R. & Lavikainen, V. 2017. Nuoret verkossa – Raportti nuorille suunnatun kyselyn vastauksista. [Verkkodokumentti]. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2017. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: https://www.lskl.fi/materiaali/woocommerce_uploadslastensuojelun-keskusliitto/LSKL_DigiSelvitys_0377.pdf

Kettunen, M. 2014. Kiusaaminen sosiaalisessa mediassa nuorten keskuudessa. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201407192244

Kulmala, M. 2014. Some on osa nuorten elämää. Autismi 3/2014, 20-21.

Lundvall, A. 2014. Kaverit ja kaikki kiva klikkauksen päässä: lapsi tarvitsee aikuisen tukea sosiaalisessa mediassa. Autismi 3/2014, 19-20.

MLL. 2018. Lapsi sosiaalisessa mediassa. Mannerheimin lastensuojeluliitto. [Viitattu 25.4.2018]. Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/lapsi-sosiaalisessa-mediassa/

Oksanen, A. & Turja, T. 2017. #minä ja Instagram – Identiteetti ja profiliityö nuorilla sosiaalisen median käyttäjillä. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto,  yhteiskuntatieteiden tiedekunta.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705261712

Pönkä, H. 2015. Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Ranne, O. & Vihavainen, J. 2018. Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuoren kasvulle ja kehitykselle : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 9.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097286

SoMe ja nuoret 2016. Kyselytutkimus nuorten sosiaalisen median käytöstä. Ebrand Suomi Oy. [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016/

Suominen, J., Östman, S., Saarikoski, P. & Turtiainen, R. 2013. Sosiaalisen median lyhyt historia. Tallinna: Gaudeamus Oy.

Kirjoittajat

Oona Ranne ja Julia Vihavainen ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/outdoors-nature-woman-summer-3108615/ (CC0)

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Ranne, O., Vihavainen, J. & Hatakka, H. 2018. Nuori sosiaalisen median maailmassa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/014/nuori-sosiaalisen-median-maailmassa

Työelämäsafari – Vertaisoppiminen ja verkostot pk-yritysten kehittämisen tukena

Hankkeen ideana on edistää pk-yritysten tuottavuutta, työhyvinvointia ja uudistumista oman toimialansa ulkopuolelta löytyvillä ratkaisuilla. Hankkeessa toteutetaan monialainen yrityskiertue, ”safari”,  jonka jälkeen safarille osallistuneissa organisaatioissa toteutetaan yhdessä asiantuntijoiden kanssa tarvekohtaisia kehittämistoimenpiteitä tuottavuuden ja työhyvinvoinnin teemoihin liittyen. Tässä artikkelissa kerrotaan ensimmäisestä hankkeen toteuttamasta yrityssafarista. Hankkeen kesto: 01.09.2017 – 31.08.2019 ja hanke saa ESR-rahoitusta, budjetti: 266 300€.

Kirjoittaja: Päivikki Heikkinen

Ensimmäinen Työelämäsafari

Työelämäsafari – Vertaisoppiminen ja verkostot pk-yritysten kehittämisen tukena –hanke eli Työelämäsafari on ESR-rahoitteinen hanke.  Hankkeen ideana on edistää Päijät-Hämeen pk-yritysten tuottavuutta, työhyvinvointia ja uudistumista oman toimialansa ulkopuolelta löytyvillä ratkaisuilla. Hankkeessa toteutetaan monialainen yrityskiertue, ”safari”, jonka jälkeen Työelämäsafarille osallistuneissa yrityksissä laaditaan suunnitelma yhdessä asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa tarvekohtaisista kehittämistoimenpiteistä tuottavuuden ja työhyvinvoinnin teemoihin liittyen. (Lahden ammattikorkeakoulu. 2017.).

Ensimmäinen Työelämäsafari – hankkeen toteuttama yrityssafarikiertue toteutettiin alkuvuodesta 2018 ja siihen osallistui kuusi eri toimialoja edustanutta Lahden alueen yritystä: Torkkelin Paperi Oy, Käpälämäen päiväkoti, Lahden ​​​Pelicans Oy, Mamma Maria, Cubescom Oy ja Cafe Casablanca Oy. Osallistujat tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa FellmanniCampuksella 13.12.2017. Alkutapaamisessa jokainen osallistuja kertoi lyhyesti itsestään sekä yrityksestään rennoissa tunnelmissa. Toiveena oli, ettei tällä kertaa kerrottaisikaan niinkään talouden lukuja vaan kerrottaisiin yrityksen tarinaa: Miten yritys sai alkunsa ja mitä yritys tekee.

Miten Safari eteni?

Ensimmäiset kiinnostuneet Työelämäsafarin osallistujat löytyivät Lahden alueelta hyvin nopeasti hankkeen alettua syksyn 2017 aikana. Hanke pyrki kokoamaan yrityssafarin osallistujat mahdollisimman monelta eri toimialalta monipuolisen vertaisoppimisen mahdollistamiseksi. Yrityssafarikiertueelle osallistui kuuden eri yrityksen edustajia yrityksistä, joille myös tehtiin hankkeen toimesta alkukartoitus, valittiin kehittämiskohde ja sitten yhdessä LAMKin opiskelijoista valittujen opiskelijaryhmien kanssa laadittiin osallistujayritykselle kehittämissuunnitelma. Lisäksi yrityssafarikiertueeseen kuului pari isompaa vierailuyritystä, Oilon sekä Isku, joissa kävimme kuulemassa yritysten työhyvinvoinnin johtamisesta, mutta hanke ei tehnyt näille yrityksille mitään kartoituksia tai kehittämisehdotuksia ja yritysten edustajia ei ollut mukana yritysvierailuilla muihin Työelämäsafari – hankkeen yrityssafarin kohdeyrityksiin.

Safarikiertueen idea on yksinkertainen. Kaikkien osallistujien yhteisestä sopimuksesta, vierailut toistuivat joka viikko samana viikonpäivänä ja lähes samaan aikaan heti alkuiltapäivästä. Jokainen osallistuja sai vuorollaan toimia sekä isäntänä että vieraana (Oilonia ja Iskua lukuun ottamatta).

Yrityssafareilla on myös aina mukana ”safariopas”, joka perehdyttää osallistujia havainnoinnin tekemisessä, sekä on myös itse mukana havainnoimassa vierailukohteiden työhyvinvoinnin ratkaisuja. Ensimmäisellä safarilla safarioppaana toimi Elina Arasola SmartUp Oy:stä, jonka yrittäjänä hän toimii.

Jokaisessa yrityksessä yrityksen edustaja sai omin sanoin kertoa, miten juuri heidän yrityksessään työhyvinvointia on johdettu. Lisäksi yrityssafarilaiset kävivät myös kävelykierroksella tutustumassa yrityksen toimitiloihin ja työntekemiseen aidossa ympäristössä. Jokaisen yrityssafaripäivän lopuksi vietettiin yhteinen reflektointihetki safarioppaan johdolla. Reflektointikeskustelussa jokainen osallistuja vuorollaan kertoi muille yrityssafarilla tekemistään havainnoista.

Ryhmän vierailuista julkaistiin hankkeen kotisivulla joka käynnin jälkeen safaripäiväkirjasarja. Hankkeen toimesta kuvattiin myös video, johon haastateltiin ensimmäisen yrityssafarin osallistujia ja video on YouTube-palvelussa katsottavissa. (Jaakkola 2018.).

Kuva 1. Isku Oy

Miten osallistujat kokivat osallistumisen?

Osallistujien kokemuksista saa hyvän kuvan käymällä katsomassa YouTuben videon. Itsekin mukana olleena oli hienoa kokea, kuinka osallistujat hyppäsivät mukaan ja avoimin mielin sekä antoivat palautetta, että myös ottivat palautetta vastaan. Kerätyn palautteen mukaan osallistujat pitivät yrityssafarin toteutustavasta, sekä mahdollisuudesta päästä syvemmin tutustumaan myös muiden kuin oman toimialan työhyvinvoinnin johtamisen haasteisiin ja ratkaisuihin sekä isoissa organisaatioissa että pk-sektoriin kuuluvissa. Osallistujat myös kokivat saaneensa toisilta osallistujilta hyviä uusia ajatuksia ja näkökulmia oman yrityksensä toimintaan. Hankkeen toimesta osallistujille tehtiin myös kehittämisehdotuksia, joista valittiin kohde, jonka toteuttamiseksi laadittiin hankkeen toimesta kehittämissuunnitelma. Viimeisen yhteisen kokoontumisen yhteydessä tunnelma oli hieman haikea, moni tuntui haluavan jatkaa yhteydenpitoa osallistujien kesken myös hankkeen toimesta järjestettyjen yrityssafarien päättymisen jälkeen.

Onko mahdollista päästä mukaan yhteiselle tutkimusmatkalle?

Kevään 2018 Työelämäsafarikiertue on jo päättynyt ja siihen ei enää siis voi osallistua, mutta hanke toteuttaa samalla konseptilla myös kaksi uutta yrityssafarikiertuetta, joista ensimmäinen on jo syksyllä 2018. Syksyn Työelämäsafarilla on vielä tilaa muutamalle mikroyritykselle. Kolmas ja samalla hankkeen toimesta viimeinen jäljellä oleva Työelämäsafari järjestetään tämänhetkisen suunnitelman mukaan vuoden 2019 alussa ja se painottuu osallistujien suhteen Heinolan alueen yrityksiin. Tällekin Työelämäsafarille on vielä muutama osallistujapaikka vapaana ja paikkoja sekä muita lisätietoja hankkeesta voi tiedustella hankkeen projektipäällikkö Kati Jaakkolalta sähköpostitse osoitteesta kati.jaakkola@lamk.fi .

Kuva 2. Torkkelin Paperi Oy

Lähteet

Jaakkola, K. 2018. Työelämäsafari-hankkeen esittelyvideo. [Verkkotallenne]. [Viitattu 1.5.2018]. Saatavissa : https://youtu.be/7XXL4PP3gmU

Lahden ammattikorkeakoulu. 2017. Työelämäsafari. Projektin esittely. [Viitattu 1.5.2018]. Saatavissa: https://login.lamk.fi/projektit/tyoelamasafari/Sivut/default.aspx

Kirjoittaja:

Työelämäsafari -Vertaisoppiminen ja verkostot pk-yritysten kehittämisen tukena -hankkeen projektisuunnittelija Päivikki Heikkinen, joka työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa useissa eri hankkeissa sekä projektipäällikkönä että projektisuunnittelijana.

Artikkelikuva: FellmanniCampus

Kuvat: Päivikki Heikkinen

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Heikkinen, P.  2018. Työelämäsafari – Vertaisoppiminen ja verkostot pk-yritysten kehittämisen tukena. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/14/tyoelamasafari-vertaisoppiminen-ja-verkostot-pk-yritysten-kehittamisen-tukena/

 

Show Buttons
Hide Buttons