Informal Sector and Waste Management in Rustenburg, South Africa

Informal sector forms a considerable part of economies and employment especially in less developed countries. Waste collection and recycling is one of the sectors that offers income for the officially unemployed and migrants in many African countries.

Authors: Maarit Virtanen, Antti Eerola and Päivi Lahti

Characteristics of informal economy in Africa

Although informal economy is often associated with small-scale business, it does actually provide a living for about 60 % of people working outside of agriculture in Sub-Saharan Africa, with transnational trading and remittance networks (Meagher 2017, 18, 21). According to the International Labour Organisation (2013, 3), the gross value added (GVA) contribution of informal enterprises in non-agricultural GVA is approximately 50 % in the countries of Sub-Saharan Africa. In South Africa, the informal sector is much smaller than in less developed African countries, but it is still represents 16,7 % of total employment (Skinner 2016). In South Africa, about 41 % of those working in the informal sector are trading. This is followed by construction and community and social service. (Skinner 2016.)  Waste collection and recycling has been and still is a significant part of informal sector in many cities and municipalities.

The official unemployment rates are high in many African countries, and they do not include immigrants. The unemployed still need to earn some kind of livelihood, and informal economy is silently accepted in local communities. Illegal immigrants are a small but probably the most problematic part of informal sector, because they live in unauthorized settlements and on illegal businesses or crime. This may raise xenophobia and increase insecurity especially in the poorest townships. (Crush et al. 2015, 1.)

IMAGE 1. An example of informal economy services at a township (Skinner 2016).

Informal economy and waste management in Rustenburg

The informal sector plays a significant role in Rustenburg’s economy and is also a political issue. Municipal authorities strive to keep the informal sector under control and do not want it to grow. However, as both internal and external migration is growing fast, the municipality is not able to keep up with infrastructure and basic services for new arrivals. This results in an increasing informal labour force and unauthorized housing. In Rustenburg, the official unemployment rate is 26,4 % and youth unemployment rate is 34,7 %. Only 8,9 % of inhabitants have a higher education degree. (National Government of South Africa 2016.)

Waste management and household waste collection in Rustenburg is coordinated by the municipality’s Waste Unit. Residents leave their waste bags outside their houses on a certain date for the weekly collection. The waste is then collected and transported to the Waterval landfill site. (Rustenburg Local Municipality 2018.) The collection covers most parts of the city, but not the fast spreading informal settlements. In the poorest townships, the residents do not pay for the services, which increases the pressure on the municipality resources.

The Waterval landfill site was opened in 2016 with the aim of providing modern sorting and recycling services.  However, recycling has been slow to start and most of the reusable waste is still handled and collected by informal waste pickers working both on the streets and at the landfill site. (Virtanen 2017.) The informal pickers sort mainly plastics, metal, cardboard and glass from household waste. Pickers walk long distances collecting and transporting the waste to local buy-back centres. Work is hard, dirty, sometimes even dangerous, and cash compensation is small and varies a lot.  Buy-back centres do not register the collectors and it is difficult to estimate the impact of recycling as employment, but clearly it has an impact. The municipality is working on the registration of informal pickers, but the work has proved challenging. Most pickers are immigrants from neighbouring countries and they do not stay long in one place.

IMAGE 2. Waterval landfill site (Photo: Maarit Virtanen).

Currently informal sector is a significant part of waste management in Rustenburg. Formalising the whole chain of waste management could lead to a more efficient recycling and better working conditions, but implementation is not easy. The Rustenburg Local Municipality plays an important role in providing space and facilities for recycling activities, but it is struggling to provide services for the fast growing population.

About the project

Co-creating Sustainable Cities – Lahti (Finland), Rustenburg (South Africa), Ho (Ghana) Local Government Cooperation – project is a cross-sectorial development project implemented in 2017-2018. The project focus is on developing municipal services through circular economy and urban planning, emphasizing particularly waste management and sanitation through local pilots and initiatives.

The expected outcome of the project is to co-create viable businesses and generate capacity for more efficient municipal services by means of improved recycling, material recovery, nutrient recycling and sanitation coverage. Local stakeholders are encouraged to take action in turning waste into wealth. Co-creating Sustainable Cities project is coordinated by LAMK and funded by the Finnish Ministry for Foreign Affairs.


Crush, J., Skinner, C. & Chikanda, A. 2015. Informal Migrant Entrepreneurship and Inclusive Growth in South Africa, Zimbabwe and Mozambique.  Cape Town: Southern African Migration Programme (SAMP)/Bronwen Dachs Müller. [Cited 11.9.2018]. Available at:

International Labour Organisation. 2013. Measuring informality: A statistical manual on the informal sector and informal employment. Geneva: International Labour Office. [Cited 14.9.2018]. Available at:–en/index.htm

Meagher, K. 2017. Cannibalizing the informal economy: Frugal innovation and economic inclusion in Africa. The European Journal of Development Research. Vol. 30(1), 17-33. [Cited 25.8.2018]. Available at:

National Government of South Africa. 2016. Rustenburg Local Municipality. [Cited 13.9.2018] Available at:

Rustenburg Local Municipality. 2018. Services/Waste Management. [Cited 11.9.2018] Available at:

Skinner, C. 2016. Informal Sector Employment: Policy Reflections. REDI 3×3 Conference, 28 November 2016. [Cited 14.9.2018]. Available at:

Virtanen, M. 2017. Co-creating Rustenburg Circular Economy Road Map in South Africa. LAMK Pro. [Cited 14.9.2018]. Available at:

About the authors

Maarit Virtanen is the Project Manager for Co-creating Sustainable Cities project that promotes waste management and circular economy in Rustenburg. Päivi Lahti is a planner in the same project. Antti Eerola studies International Business at LAMK and did a two-month internship in Rustenburg.

Published 19.9.2018

Reference to this publication

Virtanen, M. & Eerola, A. & Lahti, P. 2018. Informal Sector and Waste Management in Rustenburg, South Africa. LAMK Pro. [Electronic magazine]. [Cited and date of citation]. Available at:

Biowaste Collection in Selected EU Countries

The European Commission has set stricter regulations on waste separation, including biowaste. By the end of 2023, biowaste must be completely separated or recycled at source. Separate biowaste collection and composting play an essential part in the bio-based circular economy. This article analyses current biowaste management trends in selected European regions.

Authors: David Huisman Dellago & Katerina Medkova


The ever-increasing resource consumption is causing waste production to be growing each year. In an effort to achieve sustainable development, cities across the globe are pushed to improve the waste management. An important part of household waste comes in the form of biowaste. EU considers as biowaste every biodegradable waste in the form of food (households, canteens, enterprises etc.) and green waste (parks, gardens etc.) (Council Directive 2008/98/EC).

Biowaste comprises waste from biodegradable nature, meaning it can be broken down naturally. The degradation, however, has negative environmental impacts as it produces Greenhouse gases (GHGs) such as methane. Additionally, if not correctly handled, it can pollute the waterways through run-offs. Even though environmental issues are known, the reality is that still many cities are dumping high amounts of biowaste in landfills.

Biowaste collection is an essential part of the waste management systems. It is considered the first step in biowaste management and if carried out correctly, it can positively impact the posterior steps in the process. The importance of adequate collection systems is due to the need of separating biowaste from general waste.

Therefore, correctly managed biowaste not only has environmental benefits but opens a market to new possibilities. The treatment aims at converting the waste into useful by-products, such as fertilizers or energy (biofuels). Conversion is a sustainable method that is a part of the biological cycle of circular economy ( Ellen MacArthur Foundation 2017). Some examples of biowaste treatment include the conversion of lignocellulosic biomass from food waste into ethanol, anaerobic digestion to create biogas (methane) or liquid bio-oil creation through pyrolysis (Khanal & Surampalli 2010). Composting is an attractive method, which is proven to directly benefit households, as it can be practiced domestically by citizens (Mihai & Ingrao 2018).

Treating biowaste as a valuable resource for products and energy challenges many governments, including the EU. Through the creation of the waste package, the EU addressed four different directives. The main directive is the waste framework directive (WFD). WFD sets the guidelines on waste management for national policies. The landfill directive aims at reducing the amount of waste destined to landfills, including biowaste. The packaging waste and the electronic waste directives regulate the use of packaging and electronic waste respectively. (Council Directive 2008/98/EC)

In a new effort to improve waste management in the EU, the European Council reached a provisional agreement with the Commission (with the ambassadors’ approval) (European Council 2017). The provisional agreement is a result from the action plan following the 2015 Circular Economy Package (European Commission 2015). It aims at reinforcing the objectives of the waste package by updating current standards. In fact, it sets stricter regulations including extended producer responsibility and mandatory waste separation (including biowaste). In addition, the agreement sets that by the end of 2023 biowaste must be completely separated or recycled at source (European Council 2018). Finally, with the new agreement, countries are expected to comply with higher standards. The situation of biowaste management in the EU is of special interest. This article analyses the biowaste management trends throughout different European regions, in order to understand how it works.


Biowaste management practices are collected through the implementation process of two Interreg Europe projects, BIOREGIO and ECOWASTE4FOOD, due to their common aim at promoting bio-based circular economy and moving towards a sustainable and inclusive growth. Both projects desire to promote biowaste and foodwaste as a valuable resource for an efficient and environmentally friendly economy.

BIOREGIO focuses on regional circular economy models and best available technologies for biological streams. The project boosts the bio-based circular economy through a transfer of expertise about best available technologies and cooperation models, such as ecosystems and networks. The project runs from 2017 to 2021 and involves eight partners from six European regions. (Interreg Europe 2017a)

ECOWASTE4FOOD project supports eco-innovation to reduce food waste and promotes a better resource efficient economy. The project brings together seven local and regional authorities throughout Europe to address the crucial issue of food waste. The project runs from 2017 to 2020. (Interreg Europe 2017b)

Besides the project partners, both aforementioned projects actively involve groups of local stakeholders in the identification of local good practices, recognition of good practices from other EU regions, and their selection and implementation in the regional action plans. At the same time, by increased knowledge gained during the project, regions will be better equipped to improve their own policy instruments, in particular by funding new projects, improving the management of the instruments and influencing the strategic focus of the instruments.

Specifically, questionnaires were distributed in the framework of the BIOREGIO and ECOWASTE4FOOD projects in the participants regions. Those include regions in Finland, France, Greece, Italy, Poland, Romania, Slovakia, Spain and the UK (Figure 1).

Questionnaires were distributed to 11 regions by emails and completed electronically. To avoid any misunderstandings, the researcher had a close monitor of the procedure. All data were subjected to quality control and measurements not satisfying the requirements were rejected. Studied countries were responsible for providing the most relevant and up-to-date information based on their regional trends.

The questionnaire was distributed during March-April 2018. The questionnaire involved a series of questions based on biowaste collection, processing and future policies. However, only biowaste data will be presented in this article. A qualitative assessment was carried out at the collected data.

Figure 1. The studied regions


The survey proves existence of different biowaste management services and operations among the European regions. An overview of the results can be seen in Table 1.

Table 1. Biowaste Collection in select EU countries

The majority of the regions separately collect biowaste. Sud Muntenia (Romania), on the other hand, does not collect it separately.

The percentage of biowaste separately collected from the total amount of bio-waste produced in a region varies significantly. In fact, regional differences are observed even within the same nations. For example, Finland’s Päijät-Häme region separately collects about 50% biowaste from the total biowaste in contrast with 24% in the South Ostrobothnia region. In Castilla-La Mancha (Spain), Pays de la Loire (France), and Central Macedonia (Greece), only 5% of biowaste is separately collected from the total biowaste production. Other regions, like Catalonia (Spain) and Ferrara (Italy), operate between 33 and 48%. The results are based on both garden waste and foodwaste. However, for instance, in the city of Devon, UK, the majority of the biowaste separated (65%) includes garden waste (39%). Regarding Castilla- la Mancha, the data collected constitutes from garden waste only.

In every separate collection service, except in Greece, households are responsible for the biowaste separation. In addition, enterprises and food industry participate to the biowaste management in Finland, Spain, France, UK and Italy. Enterprises include businesses and institutions such as education centres, government offices, businesses and zoos. Currently, Greece focuses only on enterprises as the main responsible for separating biowaste, however, responsibility of municipalities has been piloted.

The concern of the EU for reduction of food waste ending up in landfills is linked to the concern of waste packaging as expressed in the recent waste management agreement (European Council, 2018). According to the questionnaire, the waste generator (supermarkets, consumers, etc.) usually removes food packaging. However, in the regions of Central Macedonia and Pays de la Loire, no food packaging rule is applied upon producers before its disposal. Nonetheless, it is important to mention that in France, further treatment regarding food packaging is voluntary on the waste collector. On the other hand, Finnish regions and Devon (UK), implement an extensive food packaging management system, where consumers and industries are responsible for the separation. Furthermore, processing plants are capable of removing the packaging on site (e.g. anaerobic digestion plants have front-end technology to remove plastic packaging).

In the majority of the regions who separately collect biowaste, household biowaste is defined as a pure household (domestic) and biowaste produced in small businesses (cafeterias, schools, offices etc.). Only Finnish and Spanish regions consider additionally green/garden waste as household biowaste. In the UK, other types of waste, such as cooking oil, fall under the biowaste umbrella for that region.

Household biowaste is collected for further treatment, in either separate (bin) collection or in collective (shared bin) collection, except for the Spanish and French regions. Separate collection is mainly collected twice a week, although in South Ostrobothnia this is done every week.

An interesting method of biowaste handling, which is linked to household waste management, is self-composting. This method is used on a smaller scale in comparison to separate bin collection. Households in Devon, Pays de la Loire, Catalonia and Ferrara do not exceed 10%. This is a significantly small amount if compared with Päijät-Häme 62% private composting rate. In Finland, the limitations are seen in winter, when the temperatures can freeze the compost. Halfway, we can find Nitra’s 20% separation rate. Self-composting is also implemented in several municipalities in the Region of Central Macedonia but without recording a number of users.

Overall, biowaste collection services are charged in two different ways: to the Municipal authority as a tax or directly to the waste management company in the form of a private contribution. Finnish, Italian and Polish regions opt for the latter, making biowaste collection a private business, which is managed by the collection companies. In Romania, waste fees are collected either by local authorities or by private companies. The rest of the European regions tax the families for the collection services, acting as a mediator between the waste management companies and the waste producers. In France, there is a possibility of delegation where the municipal authorities give the responsibility to waste management companies directly and/or associations (recycling companies). In Slovakia, there are two methods taking place. The waste collection is financed according to the producer status. This means local domestic waste is financed by a municipal tax whilst business generated biowaste is managed by private contributions to a waste transportation company.

According to the study, there is a positive change envisioned for the future. In Castilla-La Mancha, a recent regional proposal was approved making biowaste separation mandatory for the food industry, restaurants, enterprises and households. It will be implemented in late 2018 and the collection method will be decided by each council.

Furthermore, the recent regional law implemented in January 2018 in the region of Wielkopolska, is still progressively being implemented in the remaining municipalities. This means that for now only, the city of Poznan is implementing mandatory biowaste separation and the rest of the municipalities are to follow in the upcoming years. Those are indeed, promising news for the biowaste collection situation in the European Union.

Conclusions and discussion

To conclude, it is important to point out the main trends regarding waste management in the selected European regions. Major disparity has been found in biowaste separation from general waste, as some regions such as Päijät-Häme, Devon or Ferrara are recovering 50% or more of their biowaste, whilst others are struggling to meet a 1% separation rate. Differences between regions in the same territory have been found. For example, in Spain, Catalonia separates 32% more than Castilla-La Mancha (0.9%) or in Finland, Päijät-Häme separates double the rate of South Ostrobothnia. Regarding Spain, Catalonia is one the pioneering regions in the implementation of household biowaste collection. As a result, other regions nationwide are found to be behind in that aspect but are working on improving their collection systems. Thus, Catalonia can be considered an exception within the country.

Out of all the countries, Romania does not collect nor separate biowaste as it ends in the landfills contributing to the country’s waste management concerns. Whilst other regions, such as, Castilla-La Mancha do not separately collect biowaste but rather separate later on in waste management centres.

In the region of the Pays de la Loire, France, composting is the main method of handling biowaste and a separate collection exists for garden waste only. The rest of the regions are separately collecting biowaste through a variety of methods. Mainly it includes the use of private containers for single families or common containers that are shared among different households/businesses. Composting is also practised in combination with this method; however, the main limitations include freezing winter conditions (Finland) or lack of infrastructure (Poland).

Biowaste is mainly collected once a week (Finland, Poland, UK), once in two weeks (Finland, Slovakia) or twice a week (Italy). Furthermore, in Spain, biowaste is collected up to 4 times a week during the hotter summer periods.

The topic of the study was actual and had a direct connection to the goals of both Interreg Europe projects: BIOREGIO and ECOWASTE4FOOD. The study contributed to a better overall understanding of the disunited biowaste terminology, various collection systems and rates, local challenges, and preferences in the selected regions. Identification and sharing of good practices related to biowaste and foodwaste may considerably accelerate the achievement of completely separated or recycled biowaste at source as required by the European Council. Findings are also useful for future research and development purposes of waste management systems.


The authors would like to express their gratitude to the Interreg Europe Programme for the funding of the projects “BIOREGIO – circular economy models and best available technologies for biological streams” and ”ECOWASTE4FOOD – Supporting Eco-innovation to reduce food waste and promote a better resource efficient economy ”.

Also, we would like to thank the local stakeholders, partners and all the participants who helped with data collection.


Council Directive 2008/98/EC of 19 November 1992 on waste and repealing certain Directives. [Cited 21 Mar 2018]. Available at:

Ellen MacArthur Foundation. 2017. Circular Economy.  [Cited 23 Jan 2018]. Available at:

European Commission. 2015. CE Package. [Cited 6 Feb 2018]. Available at:

European Council. 2017. Council and Parliament reach provisional agreement on new EU waste rules. [Cited 21 Mar 2018]. Available at:

European Council. 2018. EU ambassadors approve new rules on waste management and recycling. [Cited 21 Mar 2018]. Available at:

Interreg Europe. 2017a. BIOREGIO – Regional circular economy models and best available technologies for biological streams. [Cited 21 Jan 2018]. Available at:

Interreg Europe. 2017b. ECOWASTE4FOOD – Supporting eco-innovation to reduce food waste and promote a better resource efficient economy. [Online]. [Cited 21 Jan 2018]. Available at:

Khanal, S. K. & Surampalli, R. Y. 2010. Bioenergy and Biofuel from Biowastes and Biomass. s.l.:American Society of Civil Engineers.

Mihai, F.-C. & Ingrao, C. 2018. Assessment of biowaste losses through unsound waste management practices in rural areas and the role of home composting. Journal of Cleaner Production. Vol 172, 1631-1638.


David Huisman Dellago is an Environmental Science student from Avans UAS (The Netherlands). He is an intern for the BIOREGIO project at LAMK.

Katerina Medkova works as a coordinator at LAMK. She is the BIOREGIO project Communication Manager.

Illustration: (CC0)

Published 13.9.2018

Reference to this article

Huisman Dellago, D. & Medkova, K. 2018. Biowaste Collection in Selected EU Countries. LAMK RDI Journal. [Cited and date of citation]. Available at:

Odotuksia vastavalmistuneelle insinöörille yrityksissä

Nopeasti kehittyvän teollisuuden ja valmistusmenetelmien kehityksen myötä myös insinööreiltä vaaditaan koko ajan yhä enemmän tietoa ja taitoa toimiakseen yrityksissä asiantuntijana. Tässä artikkelissa kuvataan yritysten odotuksia insinööriltä pääosin mekaniikkasuunnittelijan näkökulmasta. Artikkeli perustuu juuri valmistuvan insinöörin omakohtaiseen kokemukseen ja artikkelia varten on haastateltu myös vastavalmistunutta suunnitteluinsinööriä sekä kokenutta R&D diplomi-insinööriä.

Kirjoittajat: Sami Sainio ja Reijo Heikkinen

Mitä taitoja yritykset vaativat uudelta insinööriltä

Opiskelijan siirtyessä opiskelijan maailmasta työelämään muuttuvat monet odotukset, joita henkilöön kohdistuu. Usein nämä odotukset herättävät pelkoa vastavalmistuneissa. Ollaan huolissaan siitä, riittääkö osaaminen mahdollistamaan sujuvan työelämään siirtymisen. Opiskeluaikana suorituksia saattoi yrittää useitakin kertoja ilman, että sillä oli negatiivisia vaikutuksia. Joskus valmistuneella saattaa kuitenkin olla jopa liian optimistinen kuva osaamisestaan. Tämä saattaa aiheuttaa hämmennystä ja riittämättömyyden tunnetta uudessa työssä.

Mutta mitä olisi hyvä vähintään osata? Ensinnäkin perusosaaminen niiden ohjelmistojen käytössä, jota teollisuudessa pääosin käytetään. Esimerkiksi Excelin käyttö monessa yrityksessä on niin suuressa roolissa, että sen hyvää osaamista arvostetaan paljon uuden insinöörin kohdalla. Myös hyvä Wordin sekä Powerpointin osaaminen on lähes oletus uuden insinöörin vaatimuksille, jotta uusi insinööri pystyy tuottamaan laadukkaita dokumentteja.


Mekaniikkasuunnittelussa monessa yrityksessä tänä päivänä etenkin 3D-suunnitteluohjelmistojen käyttö on de facto -standardi. Yrityksestä riippuen, myös 2D-suunnittelua käytetään edelleen paljon. Esimerkiksi suunnittelutoimistojen vetämät projektit ovat monesti suurikokoisimpia kokonaisuuksia, mm. kokonaisia laitoksia, jolloin laadukkaiden piirustusdokumenttien laatiminen on hyvin tärkeää. On myös huomioitava, että suunnittelutoimiston tuotteet eli piirustukset ja dokumentit täytyy tuottaa tarkemmin ja laajemmin myös siitä syystä, että suunnittelija ei voi tietää lopullista valmistusmenetelmää tai edes valmistuspaikkaa.

Esimerkiksi levystä valmistettava putki voidaan mankeloida putkeksi tai särmätä useasta kantista, riippuen yrityksen konekannasta, sekä maasta. Tästä syystä suunnittelutoimiston piirustusten täytyy olla mitoituksiltaan hyvin kattavia, jotta niitä voidaan soveltaa useampaan valmistusmenetelmään. Piirustuksien tuottamisesta nousee esiin seuraava odotus insinöörille: laatu. Monesti oletuksena on, ettei uusi insinööri välttämättä ole vielä se tehokkain tekijä suunnittelussa, mutta työn jäljen odotetaan olevan silti laadukasta. Virheet maksavat joka yrityksessä ja niitä on pyrittävä välttämään heti kättelyssä. Kokemuksen myötä myös suunnittelussa tehokkuus tulee esiin.

Suunnittelijalta odotetaan myös ongelmienratkaisukykyä. Monesti tätä testataan jo työhaastattelutilanteessa. Uuden insinöörin ei tarvitse muistaa kaavoja ulkoa, tai millainen standardi esimerkiksi tietynlaisella pultilla on ISO-standardissa tai DIN-standardissa. Mitä yrityksissä kuitenkin odotetaan, on se, että insinööri osaa hakea tietoa hyvin eri lähteistä ja oppaista, kuten taulukkokirjat ja standardit. Idearikkaus tässä kohtaa on suunnittelijalle myös iso etu, vaikkei sitä usein nähdä yrityksissä odotuksena uusilla suunnittelijoilla. Samoilla linjoilla kulkee myös kyseenalaistaminen asioista. Pitkään samalla tavalla toiminut yritys saattaa tulla menetelmille sokeaksi. Tällöin uuden suunnittelijan on helpompi nähdä mahdolliset ongelmakohdat. Ongelmien ratkaisukyky liittyy myös hyvään johtamisosaamiseen, jota odotetaan myös uudelta insinööriltä. (Nair 2018.)

Valmistusteknistä osaamista

Suuressa roolissa etenkin mekaniikkasuunnittelussa on valmistusmenetelmien tuntemus. Tämä on yksi isoimmista odotuksista insinööriä kohtaan. Suunnittelussa Insinöörin tulee tietää mahdollisimman laajasti erilaiset valmistusmenetelmät, niiden edut ja haitat, sekä niiden huomioiminen suunnittelussa. Näiden lisäksi luonnontieteellinen osaaminen ja niiden ymmärtäminen ovat edellytyksenä hyvälle insinöörille (Sairanen 2018).

Esimerkiksi metallikappaleita voidaan helposti leikata niin vesi-, plasma-, kuin laser-leikkureilla käyttäen suoraan mallista tuotua DXF-leiketiedostoa. Tässä kohtaa nousee esiin kuitenkin leikkuutarkkuus ja laatu. Jos osan vaatimuksena on toleroitu mitta, sitä tuskin saavutetaan suoraan leikkeenä, vaan osa on vielä koneistettava, jolloin suunnittelussa on otettava koneistusvarat huomioon. Seuraavaksi suunnittelussa pitää huomioida koneeseen kiinnitys, ja ensin pitää koneistaa kiinnitettävät pinnat suoriksi, jonka jälkeen vasta saadaan CNC-koneella tarkka paikoitus varsinaista koneistusta varten. Yksinkertaistettuna yleinen ja laaja erilaisten asioiden huomioon ottaminen suunnittelussa on tärkeää ja ne asiat on usein opeteltava.


Valmistusmenetelmien lisäksi suureen rooliin nousee kustannustehokkuuden huomioiminen sekä ymmärtäminen osana suunnittelua. Suunnittelussa vastavalmistuneelta insinööriltä monesti odotetaan tai jopa hieman painotetaan miettimään ratkaisuja kustannustehokkaasti. Kustannustehokkuus on kuitenkin asia, johon ei ammattikorkeakouluissa paneuduta tarpeeksi, vaikka kustannustehokkuus yrityksissä on merkittävässä roolissa etenkin laitesuunnittelussa. Tuotteet tai osat voidaan suunnitella niin, että ne vaikuttavat helpoilta ja edullisilta valmistaa, mutta kustannustehokkuuden huomioiminen suunnittelussa voi saada aikaan huomattavia säästöjä.

TAULUKKO 1. Esimerkki kustannustehokkuuden huomioimisesta suunnittelussa.
Palkkiin on hitsattu lattarauta, johon kiinnitetään paineilmasylinterin kiinnike. Kyseistä telinettä halutaan valmistaa 1000 kpl.

Miten insinööriopiskelija saavuttaa opiskelussa hyvät insinöörin ominaisuudet

Suunnittelutyö monessa yrityksessä sisältää paljon asiointia alihankinnan kanssa, niin kotimaassa, kuin myös ulkomaisten yhteyshenkilöiden kanssa. Kielitaito ja tarkemmin sanottuna tekninen englanti on suuressa roolissa suunnittelutyössä, kuten myös monissa muissa asiantuntijatehtävissä. Englannin hyvä osaaminen toki näkyy jo työpaikkailmoituksissakin, joissa lähes jokaisessa vaaditaan hyvää englanninkielen hallintaa, niin kirjallista kuin myös suullista. Vaikka suomalaisten yleinen englanninkielen taito on globaalillakin tasolla melko hyvää, työelämän teknisen englannin kielen käyttö saattaa olla hieman hankalampaa.

Insinööriopiskelijan on syytä pyrkiä etsimään tietoa myös itse, siitä mitä häneltä odotetaan työelämässä. Myös nöyrä ja kunnioittava asenne koulutusta ja ammattia kohtaan auttaa tulevaa insinööriä saavuttamaan tavoitteensa. Mikäli opiskelijalla on selkeä määränpää omasta suuntautumisestaan esimerkiksi juuri suunnittelun pariin, kannattaa hänen pyrkiä kurssivalinnoillaan vaikuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla omaan osaamiseen siirtyessään työelämään. Suunnitteluun pyrkivän opiskelijan on syytä yrittää sisäistää parhaalla mahdollisella tavalla mahdollisimman nopeasti itselleen yleinen suunnittelufilosofia. Suunnittelijan täytyy tiivistetysti olla kekseliäs, tarkka, huomaavainen ja pitkäjänteinen ihminen, joka pystyy todentamaan asioita luonnontieteiden avulla ja ratkaisemaan ongelmia hyödyntäen mahdollisimman paljon opittua tietoa (Järvinen 2018). Substanssin osaamista ei voi vähätellä millään alalla. Mekaniikkasuunnittelijan täytyy hallita suunnittelutyössä tarvittavat oleelliset tiedot ja taidot, jotta hänellä on edellytyksiä menestyä.


Järvinen, J. 2018. Design Engineer. SOE Busproduction Finland Oy. Haastattelu 20.8.2018.

Nair, R, 2018. 11 Industry expectations from engineering graduates. [Viitattu 20.8.2018]. Saatavissa:

Sairanen, T. R&D diplomi-insinööri. Levypyörä Oy. Haastattelu 18.8.2018.


Sami Sainio on valmistumassa Lahden ammattikorkeakoulusta kone- ja tuotantotekniikan monimuotolinjalta syksyllä 2018. Sami on työskennellyt hieman yli vuoden asiantuntijatehtävissä mm. tuotannonsuunnittelijana, nuorempana konesuunnittelijana ja nykyisin mekaniikkasuunnittelijana. Lopputyönään Sami teki mekaniikkasuunnittelijan ohjeet uudelle suunnittelijalle ALTEN Finlandille.

Reijo Heikkinen toimii kone- ja tuotantotekniikan yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: (CC0)

Julkaistu 5.9.2018


Sainio, S.  & Heikkinen, R. 2018. Odotuksia vastavalmistuneelle insinöörille yrityksissä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa:

eSosiaaliohjaus, uutta sosionomin opinnoissa

Digitaalisissa toimintaympäristöissä vaadittavaan osaamiseen keskittyvällä eSosiaaliohjaus -opintojaksolla tarkastellaan sosionomi AMK:n ammatillista asiantuntijuutta. Näkökulmina ovat Asiakkaana ePalveluissa-, Sosiaalipalvelut verkossa-, Eettisyys ja tietoturva-, Saavutettavuus ja osallisuus- sekä Sosiaalinen asiantuntijuus-teemat.

Kirjoittajat: Kati Ojala ja Tarja Tolonen

Teknologian mahdollisuudet ja ongelmat sosiaaliohjauksen muuttuvassa toimintaympäristössä

Sosiaaliohjauksen toimintaympäristö on merkittävässä muutoksessa ja se asettaa haasteita sosionomin työlle. Esimerkiksi uudistukset, tehostamisvaatimukset ja digitalisoituminen sosiaali- ja terveydenhuollossa haastavat sosiaalialan ammatillista osaamista. Lisäksi asiakkuuksien ja työprosessien muutokset, erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeet ja asiakkaiden ongelmien monimutkaistuminen edellyttävät sosiaalialalta uudenlaista osaamista. (kts. Juvonen, Lindh, Pohjola & Romakkaniemi 2018; Kauppila, Kiiski & Lehtonen 2018; Kivistö & Päykkönen 2017.)

Keväällä 2018 toteutimme sosionomi AMK -koulutuksessa ensimmäisen kerran eSosiaaliohjaus –opinnot. eSosiaaliohjaus –opintojakso on sosionomi AMK -tutkinnon opetussuunnitelman ydinosaamisen opintoja toisena lukukautena Lahden ammattikorkeakoulussa.  Opintojakson suoritettuaan sosionomiopiskelija osaa ohjata asiakkaita ePalvelujen käytössä, hyödyntää teknologiaa sosiaaliohjauksen palveluprosesseissa ja soveltaa ohjaustyötä digitaalisissa toimintaympäristöissä. (LAMK 2017.) Kokonaan verkossa suoritetulla opintojaksolla opiskelijat valmistautuivat vuorovaikutteisiin verkkotyöpajoihin perehtymällä kunkin teeman lähdeaineistoihin ja tehden oppimistehtäviä (LAMK 2018).

Opintojaksolla kerättiin opiskelijapalautetta ja tietoa opiskelijan osaamisen kehittymisestä monipuolisesti. Tässä artikkelissa tarkastellaan opintojakson aloitus- ja lopetuskyselyn tuloksia. Kyselyiden välineenä käytettiin sähköistä Google Forms –ohjelmaa, joka linkitettiin opintojakson alustalle Moodleen. Opiskelijat vastasivat kyselyyn anonyymisti. (LAMK 2018a ; LAMK 2018b.)

Osaamisen vahvistuminen opintojakson aikana

Opintojakson alussa opiskelijat arvioivat oman osaamisensa lähtötasoa sekä kiinnostustaan ja valmiuksiaan teknologian käyttöön. Sama sähköinen kysely toteutettiin opintojakson lopuksi. Tavoitteena kyselyissä oli tehdä näkyväksi opiskelijoiden lähtötaso opintojakson alkaessa sekä osaamisen kasvu opintojakson aikana. Itsearvioinnin työkalut tehtiin eAMK-hankkeen laatimien verkkototeutusten laatukriteerien mukaisesti (eAMK 2017).

Opintojakson aloituskyselyssä opiskelijat vastasivat kahdeksaan väittämään, jotka laadittiin viisiluokkaisella Likert -asteikolla (1= täysin eri mieltä, 5= täysin samaa mieltä). Kyselyiden väittämät muodostettiin opintojakson osaamistavoitteista, arviointikriteereistä ja Ilmarisen Future Score –testiä hyödyntäen. Future score –testin avulla voi tarkastella ja tehdä yleisiä johtopäätöksi työelämän tulevaisuudesta (Ilmarinen 2018). Future score –kyselystä poimittujen kysymysten kautta haluttin korostaa vielä teknologiaosaamisen merkitystä sosiaaliohjauksessa. Lopetuskyselyssä opiskelijoita pyydettiin perustelemaan valitsemansa väittämät lisäksi avoimilla vastauksilla. Aloituskyselyyn vastasi yhteensä 84 opiskelijaa (83 opiskelijaa kysymyksiin 6, 7 ja 8) ja lopetuskyselyyn 77 opiskelijaa.

Aloitus- ja lopetuskyselyn  vastauksia verrattaessa keskenään voi havaita muutoksia opiskelijoiden osaamisessa. Tähän artikkeliin poimittiin esimerkiksi toimintaympäristön ja asiakkaiden tarpeet huomioiva väittämä viisi (5): Osaan ottaa verkossa tapahtuvassa sosiaaliohjauksessa asiakkaan ja kohderyhmän tarpeet huomioon. Aloitus- ja lopetuskyselyn tulokset on koottu yhteen kuviossa 1, josta käy ilmi vastausten jakauma ja lukumäärä väittämittäin.

KAAVIO 1. Yhteenveto eSosiaaliohjaus –opintojakson aloituskyselyn (n=84/83) ja lopetuskyselyn (n=77) vastauksista.

Väittämään viisi kirjattujen avointen vastausten kautta nousivat tärkeäksi sosionomin substanssiosaamiseen liittyvät esimerkit, kuten asiakkaan kohtaaminen ja asiakaslähtöisyys:

Vaikka verkossa asiakkaan kohtaaminen voi olla hyvin erilaista kuin kasvokkain, koen oppineeni opintojakson aikana millaisin keinoin kohderyhmän tarpeet voidaan ottaa huomioon.”

”Ymmärrän verkossa kohtaamisen haasteet ja esteet ja pyrin toimimaan niin, että asiakas tulee kohdatuksi hyvin ja yksilöllisesti. Huomioin sanattoman viestinnän, puhetyyli, asiat jotka voivat jäädä huomaamatta jne.”

”Sain kurssista paljon tietoa siitä, miten esimerkiksi nuoriso, maahanmuuttajat ja ikääntyneet käyttävät verkkoa ja miten palveluja olisi hyvä vielä kehittää.”

Opiskelijat pohtivat myös digitaalisten palveluiden saavutettavuutta vastauksissaan:

”Asiakkaan ja kohderyhmän tarpeet eivät muutu verkkoon mennessä, mutta ne voivat lisääntyä verkon tuomien haasteiden vuoksi. Tämä voi haastaa kaikkien tarpeiden huomiointia”

”Ymmärrän eri asiakasryhmien mahdolliset haasteet ja toisaalta myös taidot verkossa sekä tiedän mitä verkkopalveluja eri kohderyhmät ovat jo tottuneet käyttämään. Tiedostan eri asiakasryhmien saavutettavuuden ja osallisuuden esteitä.”

Lisäksi vastauksissa nostettiin esiin teknologian ja eettisyyden merkitys sosiaaliohjauksen palveluprosessissa:

”Sosiaaliohjaus pitää olla asiakaslähtöistä, eettistä vaikka työssä hyödynnettäisiinkin teknologiaa (ei siis teknologialähtöistä). Myös erityisryhmät ja heidän tarpeensa tulee huomioida (esim. kuinka iäkäs tai vammainen pystyy toimimaan verkossa).”

”Kyllä lähtökohtana pitää olla asiakkaalle sopiva palvelu ja sen kautta tarpeet tulee olla huomioitu jo palvelua tarjotessa. Tässä pitää myös huomioida ne asiaan yksilölliset tarpeet ja osaaminen eSosiaaliohjauksessa. Teknologian tuomat haasteet ja niiden vaikutukset asiakkaan ja ryhmän ohjaamiseen tulee myös huomioida.”

”Luotan siihen, että sosiaalityö verkossa pohjautuu samoille eettisille periaatteille, kuin sosiaalityö konkreettisella kentällä.”

Teknologiaosaaminen osana sosionomin opintoja

Opiskelijapalautteen mukaan teknologiaosaaminen ja ymmärrys asiakkaan osallisuudesta digitaalisissa palveluissa on keskeistä sosionomin työssä. Palaute vahvistaa eSosiaaliohjauksen teemojen sisällyttämistä sosionomin opintoihin ja verkkototeutusta pedagogisena ratkaisuna. Myös Kivistö ja Päykkönen (2017, 78) nostavat tarkasteluun sosiaalialan teknologiaosaamista vahvistavien opetussisältöjen sekä digitaalisten toimintaympäristöjen ja -välineiden suunnitelmallisen sulauttamisen osaksi sosiaalialan tutkintoja (Kivistö & Päykkönen 2017, 78).

Digitalisaatio on keskeinen ihmisten arkea ja yhteiskuntaa sekä palveluita muuttava prosessi. Sosiaalialan työtä ei voida enää nähdä erillisinä kasvokkain tai verkossa tapahtuvana kohtaamisena, vaan näiden kahden työskentelytavan kokonaisuutena. (Pohjola 2017, 181.) Vaikka asiakas kohdattaisiin yhä useammin tulevaisuudessa verkossa, tulee sosionomin osaamisessa huomioida samat ammatillisen työn periaatteet ja lähtökohdat kuin muissakin sosiaaliohjauksen toimintaympäristöissä (kts. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014; Talentia 2017).


eAMK. 2017. eAMK laatukriteerit 5.12.2017. [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa:–research-and-development/tki-projektien-lohkot-ja-tiedostot/eamk/teema-1/laatukriteerit/eamk_laatukriteerit_valmis.pdf

Ilmarinen. 2018. Future Score. [Viitattu 21.8.2018].  Saatavissa:

LAMK. 2017. Opinto-opas. Sosionomi (AMK). Lahden ammattikorkeakoulu.  [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa:

LAMK. 2018. eSosiaaliohjaus-opintojakson toteutussuunnitelma. [Julkaisematon].

LAMK. 2018a. eSosiaaliohjaus-opintojakson aloituskysely-aineisto. [Julkaisematon].

LAMK. 2018b. eSosiaaliohjaus-opintojakson lopetuskysely-aineisto. [Julkaisematon].

Juvonen, T., Lindh, J., Pohjola, A. & Romakkaniemi, M. (toim.) 2018. Sosiaalityön muuttuva asiantuntijuus. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja. Tallinna: UniPress.

Kauppila, T., Kiiski, K. & Lehtonen, K. 2018. Sähköhelmenkalastus. Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet. STM:n raportteja ja muistioita 14/2018. [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa:

Kivistö, M. & Päykkönen, K. 2017. eSosiaalityön maisterikoulutus – sosiaalityön osaamista digitalisoituvassa maailmassa. Teoksessa Malin, P., Nousiainen, K. & Tapola-Haapala, M. (toim.) 2017. Tutkiva sosiaalityö, Sosiaalityö digitalisoituvassa maailmassa. Sosiaalityön tutkimuksen seura.  [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa:

Pohjola, A. 2017. Sosiaalityöohjautuva digitalisaation kehittäminen. Teoksessa Kivisto, M.̈ & Päykkönen, K. (toim.) 2017. Sosiaalityö digitalisaatiossa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiäjulkaisuja C. Työpapereita 58. [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa:

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. [Viitattu 30.8.2018]. Saatavissa:

Talentia. 2017. Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. [Viitattu 30.8.2018]. Saatavissa:


Tarja Tolonen toimii lehtorina sekä vastuuopettajana ja Kati Ojala päätoimisena tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa. Opettajat työskentelevät työparina kehittäen LAMK:n sosionomikoulutuksen mm. sosiaalialan digitaalisiin palveluihin ja sosiaalihuollon dokumentointiin liittyvää koulutusta sekä vuorovaikutteista ja osallistavaa verkkopedagogiikkaa.

Julkaistu 4.9.2018

Artikkelikuva: (CC0)


Ojala, K. & Tolonen, T.  2018. eSosiaaliohjaus, uutta sosionomin opinnoissa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa:


LAMK students participate in improving sanitation in Ho, Ghana

The lack of sanitation services is a significant problem in Ghana and it goes hand in hand with poverty. As a part of Co-creating Sustainable Cities project, 55 Urine Diverting Dry Toilets (UDDTs) were built in 14 different communities in Ho at spring 2018. Four students from Lahti University of Applied Sciences did their three-month-internship in Ho monitoring and coordinating the construction.

Authors: Tiia Permanto and Maarit Virtanen

Water and sanitation situation in Ghana

According to UNICEF Ghana (2018), only 15% of Ghanaians have access to improved sanitation and 4000 children die each year of diarrhoea. People are practicing open defecation widely. In 2015, open defecation percent in Ghana was 31% in rural areas and 8% in urban areas. In Volta region, where Ho Municipality is located, open defecation percent is about 25% (WHO and UNICEF 2018). Access to safe water and improved sanitation both in rural and urban areas are priorities in improving health.

In Ho, the municipality is implementing rural and urban sanitation programs (Ho Local Municipality 2016). In rural areas, the officials are educating communities to help them achieve ODF-status (Open Defecation Free). The construction of toilets is hindered mainly by poverty and the lack of awareness on the importance of sanitation, but also the soil makes constructing traditional pit toilets difficult in many communities. In some communities, the ground is too hard for digging, while in others, it is very soft and in some, the groundwater level is very high.

In a country, where water is scarce and its supply uncertain, Water Closets (WCs) are a questionable and unsustainable solution. The high prices of water and septic tank emptying services make the use of these toilets expensive. In addition, there are few facilities for handling wastewater. In Volta region, there are no wastewater treatment plants, which means that septic tanks are emptied to the ground or concrete drains leading to streams and rivers.

FIGURE 1. Wastewater and sludge ends up on fields and rivers. (Photo: Tiia Permanto)

UDDT solves many problems

Dry toilets have several benefits over pit toilets or WCs. In a UDDT, urine is diverted to a separate container and the faeces go into the composting vault. There are two composting vaults for each toilet, so that the composting takes place in one vault, while the other one is used. This makes the UDDT hygienic and safe to use. Waterproof vaults make sure that soil and groundwater are not polluted unlike with pit toilets. UDDTs do not smell, when used correctly with sawdust or other locally available composting materials. Water is required only during the construction phase. What is also essential in rural areas is that both the urine and compost can be used as fertilisers. Chemical fertilisers are expensive and difficult to purchase, which contributes to low yields in Ghana.

Construction work in practice

The design of household UDDTs built in spring 2018 was modified from previously constructed school UDDT’s and a few existing examples of household UDDTs in Ho. The original assignment of LAMK students was to monitor and report the construction process at communities. However, the Ghanaian timetables and working practices do not always match the Finnish aims, and the students ended up taking a more active role in the construction than originally planned. They did, for example, the procurement for materials from local markets and shops. When the actual construction began, things started moving quicker and more smoothly. Altogether 12 artisans built the toilets working in pairs in the communities. Some of them had previous experience of building UDDTs and all of them were trained by the project in 2017. In addition to the trained builders, local artisans were encouraged to participate in the construction, so that they can continue the work themselves. Pilot community households were also trained on how to use the UDDTs and fertilisers produced.

Toilets were constructed in two phases. In the first phase, there were 7 communities and 31 toilets and in the second phase, 6 communities and 23 toilets. One of the construction challenges turned out to be the lack of budget. The original plan was to build 80 toilets but the increases in construction material prices and some other unexpected costs made this impossible. The project funding for UDDTs covers constructing the base with all the piping and the urine container. The upper structure is under beneficiaries’ own responsibility. They can use locally available materials like bamboo and leaves for roof, walls and door.

FIGURE 2. A household UDDT under construction (Photo: Tiia Permanto)

The students visited the communities almost daily during the construction, delivering materials and drinking water for the artisans and checking that they had all materials needed. The students also informed the next communities that work will start soon and made sure that the necessary materials like stones, sand and water were available. Despite the variety of schedules, cooperation with Ho Municipality was rewarding and gave important skills and experiences to students. Cooperation with artisans and communities went smoothly and it was clear to see, how important these toilets are for households. The municipal officials continue the work in Ho by monitoring the use of UDDTs and encouraging more households to take up sustainable sanitation.


Ho Local Municipality. 2016. Ho Municipal Assembly Municipal Environmental Sanitation Action Plan: 2016 Update.

UNICEF Ghana. 2018. Water, Sanitation and Hygiene. [Cited 31 August 2018].  Available at:

WHO and UNICEF. 2018. WASH data. [Cited 23 August 2018]. Available at:

About the authors

Tiia Permanto is one of LAMK students who did their internship in Ghana. Maarit Virtanen is a RDI Specialist and Project Manager for Co-creating Sustainable Cities project. The project is funded by the Finnish Ministry for Foreign Affairs.

Published 3.9.2018

Illustration: (CC0)

Reference to this publication

Permanto, T. & Virtanen, M. 2018. LAMK students participate in improving sanitation in Ho, Ghana. LAMK Pro. [Electronic magazine]. [Cited and date of citation]. Available at:

Show Buttons
Hide Buttons