Aihearkisto: Hyvinvointi ja uudistava kasvu

Terveydenhuollon henkilöstön digitaalisen osaamisen lähtötasossa on eroja

Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöönotto muuttaa ammattilaisten työtä. Tarvitaan muutosta ammattilaisten toimintatavoissa ja osaamisen päivittämistä sekä kouluttautumista uusien palvelujen käyttöön. Siksi on tarkasteltava, millaisia osaamistarpeita henkilöstöllä on ja miten osaamista ja toimintatapoja voidaan kehittää.

Kirjoittajat: Laura Backman, Aleksi Partanen ja Taina Anttonen

Digitalisaatio muuttaa työtä ja edellyttää uudenlaista osaamista

Digitalisaation avulla toimintaa voidaan tehostaa ja palveluita toteuttaa laadukkaammin. Digitalisaatio ei synny itsestään vaan sen hyödyntäminen edellyttää vahvaa osaamista, tietoa, yhteistyötä ja määrätietoista johtamista. Tarvitaan käyttäjäystävällisiä palveluita ja sovelluksia, joilla digitaalisia palveluita käytetään sekä digitaalisten palveluiden jatkuvaa kehittämistä. Tämän lisäksi tulee olla osaamista ja halua käyttää digitaalisia palveluita. (Jungner 2015, 7;  Ahonen ym. 2016, 231.) Digitaalisten palvelujen käyttö edellyttää uusia taitoja ja osaamista. Työn muutos, uusi rooli, uudet taidot ja uudenlainen tapa tehdä työtä ovat niitä huolia, joita ammattilainen useimmiten kohtaa digitalisaation osalta.  Digitaalisten palveluiden onnistunutta käyttöönottoa ja muutoksen hyväksymistä tukee huolellinen suunnittelu ja jalkauttaminen. (Rantala 2018)

Digitaalisten palvelujen onnistunutta käyttöönottoa tukee johdon tuki, aktiivinen tiedottaminen palvelujen käyttöönotosta ja sen hyödyistä.  Muutoksen toteutumiseksi tarvitaan johdolta selkeä visio ja realistiset, konkreettiset tavoitteet, jotka myös yksittäinen työntekijä ymmärtää. Johdolta saatu positiivinen tuki ja riittävät resurssit edesauttavat käyttöönoton onnistumista. Esimiehillä on tärkeä rooli, kun uusia palveluita otetaan käyttöön. Muutosvaiheessa ja myös käyttöönoton jälkeen henkilöstö tarvitsee koulutusta ja tukea muutoksessa. Työntekijöille tulee myös antaa riittävästi työaikaa uuden oppimiseen.  (Kujala ym. 2018, 221-225.)

Terveydenhuollon digitaalisella osaamisella on erityispiirteensä

Digitaalisessa ympäristössä kehitettävä asiakaslähtöinen toiminta edellyttää ammattilaisilta tiettyä perusosaamista. Perusosaamiseen sisältyy kyky työskennellä verkostomaisesti tietoa hyödyntäen sekä ymmärrys siitä, miten digitalisaatio vaikuttaa asiakkaisiin, toimintaan ja omiin työtehtäviin. Riittävän tietoteknisen osaamisen lisäksi tarvitaan kykyä ottaa riskejä ja sietää epävarmuutta. (Valtiovarainministeriö 2017, 16.)

Sosiaali- ja terveydenhuollolla on omat erityispiirteensä ja osaamisalueensa. Erilaisista alan tutkimuksista ja artikkeleista nousee systemaattisesti esiin määrättyjä osaamisalueita, jotka muodostavat pääteemat. Terveydenhuollon hoitotyön ammattilaisten digitaaliseen osaamiseen kuuluu kolme pääteemaa, joita ovat myönteinen asenne digitalisaatiota kohtaan, tieto- ja viestintäteknologiaosaaminen sekä laaja-alainen palvelukokonaisuusajattelu. Myönteinen asenne digitalisaatiota kohtaan sisältää muutosvalmiuden, myönteisen asenteen uuden oppimiseen ja kehittämiseen sekä itsensä johtamisen ja asiantuntijuuden. Tieto- ja viestintäteknologiaosaamisen alle lukeutuvat teknologiaosaamisen perusvalmiudet, tieto- ja viestintätekniikan osaaminen, tiedonhallintaosaaminen, tietoturva- jatietosuojaosaaminen sekä vuorovaikutus- ja verkkoviestintäosaaminen. Laaja-alainen palvelukokonaisuusajattelu muodostuu asiakaslähtöisestä palveluosaamisesta, ohjausosaamisesta ja moniammatillisesta yhteistyö- jakehittämisosaamisesta. (Jäkkö 2018, 48-55.)

Kehittämiskohteena Helsingin terveysasemien henkilöstön digitaalinen osaaminen

Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan palveluja uudistetaan kokonaisuudessaan. Palveluja uudistetaan asiakasprosesseja kehittämällä ja sitä kautta tavoitellaan parannusta palveluiden saatavuuteen sekä asiakaskokemukseen, vaikuttavuuteen ja tuottavuuteen. Palvelujen uudistamisella tavoitellaan myös uudenlaista sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palvelujen integrointia niin, että asiakas on keskiössä ja asioinnin painopistettä muutetaan vahvasti digitaalisten palvelujen suuntaan. (Helsingin sosiaali- jaterveysvirasto 2016, 4.) Helsingin kaupunkistrategiaan vuosille 2017-2021 on kirjattu, että ”Helsinki panostaa esteettömiin digitaalisiin palveluihin,digitalisaation, tekoälyn ja robotiikan hyödyntämiseen. Digitaaliset palvelut ovat ensisijaisia ja ne ovat käytettävissä ympäri vuorokauden.” (Helsingin kaupunki 2017.)

Backmanin ja Partasen (2018) ylemman AMK-opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa Helsingin terveysasemien henkilöstön nykyisestä terveydenhuollon digitaalisesta osaamisesta ja suhtautumisesta digitalisaation tuomaan muutokseen. Kohderyhmänä oli kaikkien 23 terveysaseman hoitajat, lääkärit ja esimiehet. Henkilöstölle toteutettiin digitaalinen kysely ja tulosten analyysiin perustuva työpaja keväällä 2018. Kyselyyn vastasi 336 Helsingin terveysasemien työntekijää ja työpajaan osallistui 15 työntekijää, joiden joukossa oli sekä hoitajia, lääkäreitä että esimiehiä.

Henkilöstön terveydenhuollon digitaalisen osaamisen lähtötaso näyttäytyi hyvänä. Digitaalista oppimista koettiin tukevan eniten lyhyet koulutustilaisuudet ja mahdollisuus oppia demoversioiden avulla. Työyhteisön on tärkeä kehittää yhdessä suunnitelma digitaalisten palveluiden käytön lisäämisestä ja sopia toimintamallit, joiden avulla palvelut saadaan sujuvoittamaan työtä. Sovittuihin tavoitteisiin tulee sitoutua yhdessä, jotta muutosta voi tapahtua.

Vastaajat kokivat, että henkilöstön terveydenhuollon digitaalinen osaaminen on tällä hetkellä hajanaista ja ammattilaisilla on eri lähtötaso oppimiselle. Jokaisen ammattilaisen tulisi hallita tietoteknisten taitojen perusteet, jotta voi oppia uutta ja ohjata myös asiakkaita. Vastauksissa ehdotettiin ammattilaisten nykyisen terveydenhuollon digitaalisen osaamisen kartoitusta kaikille työntekijöille, jonka perusteella eri tasoisille voidaan kohdistaa tason mukaisesti suunnattua koulutusta. Koulutuksissa tulisi huomioida eri osaamistasot ja enemmän tukea tulisi kohdistaa sitä tarvitseville. Myös eri-ikäisten osaaminen on huomioitava ohjauksessa. Erityisesti suuremman tuen tarpeessa oleville työntekijöille tulisi olla helposti tarjolla digitaalisten palvelujen käytön tukea.

Esimiehen tärkeänä tehtävä on mahdollistaa aikaa henkilöstölle digitaalisten palvelujen oppimista ja perehtymistä varten. Henkilöstö tarvitsee ylipäätään aikaa digitaalisten palvelujen oppimiseen sekä kertaamiseen. Esimiehen suhtautuminen digitalisaatioon ja työntekijöiden motivointi palvelujen käyttöön on ensiarvoisen tärkeää.

Lähteet

Ahonen, O., Kinnunen, U-M., Kouri, P., Liljamo, P. & Saranto, K. 2016. Sähköisten terveyspalvelujen strategia hoitotyöhön – nyt on sen implementoinnin aika. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 8 (4), 231-233. [Viitattu 3.12.2018]. Saatavissa: https://journal.fi/finjehew/article/view/60200

Backman L. & Partanen A. 2018. Digitaalinen osaaminen terveydenhuollossa: Selvitys Helsingin terveysasemien henkilöstön terveydenhuollon digitaalisesta osaamisesta ja koulutustarpeista. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti.  [Viitattu 3.12.2018].  Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018102016132

Helsingin kaupunki. 2017. Sosiaali-ja terveystoimiala. Toimialan esittely. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://www.hel.fi/sote/fi/esittely/

Helsingin sosiaali-ja terveysvirasto. 2016. Sosiaali-ja terveysviraston digisuunnitelma vuosille 2016-2018. Palvelujen uusi yhteys. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa:
https://www.hel.fi/static/public/hela/Sosiaali-_ja_terveyslautakunta/Suomi/Paatos/2016/Sote_2016-09-13_Sotelk_13_Pk/E8448B45-5C9E-C33B-87B7-56E9DC100000

Jungner, M. 2015. Otetaan digiloikka! Suomi digikehityksen kärkeen. Helsinki: Elinkeinoelämän keskusliitto. [Viitattu 3.12.2017]. Saatavissa: https://ek.fi/wp-content/uploads/Otetaan_digiloikka_net.pdf

Jäkkö, M. 2018. Digitalisaatio-osaaminen terveysalalla: systemoitu kirjallisuuskatsaus. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu.

Kujala, S., Hörhammer, I., Ervast, M., Kolanen, E. & Rauhala, M. 2018. Johtamisen hyvät käytännöt sähköisten omahoitopalveluiden käyttöönotossa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 10 (2-3), 221-235. [Viitattu 3.12.2018]. Saatavissa: https://journal.fi/finjehew/article/view/69140

Rantala, K. 2018. Professionals in Value Co-Creation through Digital Healthcare Services. Väitöskirja. Jyväskylä: University of Jyväskylä. Jyväskylä studies in business and economics 189. [Viitattu 2.12.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7454-1

Valtiovarainministeriö. 2017. Hyvän hallinnon ja kyvykkyyksien tärkeydestä digitalisaatiossa. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79169

Kirjoittajat

Laura Backman, ylempi AMK-opiskelija, sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen- koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Aleksi Partanen, ylempi AMK-opiskelija, sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen- koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/doctor-pointing-at-tablet-laptop-1282308/ (CC0)

Julkaistu 7.1.2019

Viittausohje

Backman, L., Partanen, A. & Anttonen, T. 2019. Terveydenhuollon henkilöstön digitaalisen osaamisen lähtötasossa on eroja. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/01/07/terveydenhuollon-henkiloston-digitaalisen-osaamisen-lahtotasossa-on-eroja

Vesiliukumäkiä ja salaisia piiloja: opiskelija autenttisissa oppimisympäristöissä

Mun päiväkoti – päijäthämäläiset lapset oppimisympäristöjen innovoijina on Päijät-Hämeen seudullinen varhaiskasvatuksen kehittämishanke, jonka tavoitteena on luoda palvelumuotoilun keinoin uudenlaisia oppimisympäristöratkaisuja. Hankkeessa sosionomiopiskelijat pääsivät hyödyntämään autenttisissa oppimisympäristöissä varhaiskasvatuksen opintojaksoilla opittua teoriatietoa mm. osallisuuteen ja lasten havainnointiin liittyen.

Kirjoittajat: Elina Noiva, Tiina Vaara ja Kati Vähäkuopus

Oppimisympäristöt ja osallisuus varhaiskasvatuksessa

Oppimisympäristöillä tarkoitetaan kaikkia niitä tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista sekä vuorovaikutusta. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen tulee olla kehittäviä, oppimista edistäviä, terveellisiä ja turvallisia. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, että ne mahdollistavat varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Ympäristöjä tulee suunnitella ja muokata yhdessä lasten kanssa, huomioiden lasten leikit, ideat ja kiinnostuksen kohteet. (Opetushallitus 2016, 31-32.)

Osallisuus käsitteenä tarkoittaa tiivistetysti ihmisen ja yksilön oikeutta päästä vaikuttamaan itseään koskeviin päätöksiin ja asioihin sekä oikeutta myös olla itse omalta osaltaan vaikuttamassa näihin päätöksiin ja asioihin. Osallisuus on yksilön tunne, ei ulkoapäin tuotettu rakenne. (Arki, arvot ja etiikka 2017,16.) Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuuleminen ja aloitteisiin vastaaminen vahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. (Opetushallitus 2016, 18.)

Lasten osallisuus itseään koskevissa asioissa ei aina ole yksinkertaista, koska sen tulee toteutua lapsille ominaisin keinoin lapsen kulloisenkin kehitystason mukaisesti. Lapsilla tulee varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan olla mahdollisuus päästä vaikuttamaan siihen, millaiseksi heidän arkensa päiväkodissa muodostuu (Opetushallitus 2016). Sosionomiopiskelijoiden tärkeänä tehtävänä hankkeessa oli tuoda moniammatillisessa työskentelyssä esille lasten osallisuuden merkitystä varhaiskasvatussuunnitelman punaisena lankana (LAMK 2016).

Mun Päiväkoti – hankkeessa lapset toimivat varhaiskasvatussuunnitelman hengen mukaisesti kokemusasiantuntijoina ympäristöjä innovoitaessa. Lahden ammattikorkeakoulun panos kehittämistyössä oli kerätä tietoa seitsemän päijäthämäläisen päiväkodin lapsilta ja kerättyyn tietoon pohjautuen innovoida yhdessä työelämän sekä sosiaali-  ja muotoilualan opiskelijoiden kanssa uudenlaisia ratkaisuja päiväkotien oppimisympäristöihin.

Sadutuksella ja graafisella fasilitoinnilla lasten ajatuksia sanoiksi ja kuviksi

Mun Päiväkoti -hankkeessa tehdään oppimisympäristöjen kehittämistyötä seudullisesti ja päiväkotikohtaisesti. Kehittämistyötä tehdään kahdella eri tasolla, jotta laajemman joukon tarpeisiin vastaavien oppimisympäristöratkaisujen lisäksi päiväkodeilla on myös mahdollisuus kehittää omia ympäristöjään ja sitä kautta toimintakulttuuriaan. Roosin (2018) mukaan toimintakulttuuri pitää sisällään sovittuja asioita, neuvoteltuja arvoja ja sääntöjä, mutta myös osin tiedostamatonta toimintaa. Toimintakulttuurin yhdessä pohtiminen on väistämätöntä lähdettäessä kehittämään vaikkapa ympäristöä niin, että se mahdollistaa paremmin lasten liikkumista.

Hankkeen kehittämispäiväkotien henkilöstöä ja hankkeessa mukana olevat 30 opiskelijaa ohjaajineen kokoontuivat kevään 2018 aikana kehittämispäiviin, joissa luotiin yhteistä teoriapohjaa kehittämistyölle, jaettiin tietoa kehittämisen pohjaksi sekä sovittiin yhteisistä pelisäännöistä. Kuten alla olevasta kuviosta nähdään, eivät kehittämistyöt ole toisistaan erillisiä, vaan henkilöstön ja lasten keräämä tieto tuotiin opiskelijoiden käyttöön ja opiskelijoiden keräämää tietoa hyödynnettiin päiväkotien omassa kehittämistyössä.

Kuva 1. Mun Päiväkoti – hankkeen eteneminen opiskelijoiden näkökulmasta. (Kuva: Kati Vähäkuopus)

Lapsia osallistettiin erilaisin heidän toiminnalleen ominaisin keinoin, jotta saatiin selville todellisten käyttäjien ajatuksia ja kokemuksia päiväkotiympäristöistä. Menetelminä käytettiin valokuvaamista, sadutusta, graafista fasilitointia eli piirtämistä lasten kerronnasta, keskustelua, rakentelua, muovailua ja leikin sekä ympäristön yleistä havainnoimista. Tiedonkeruussa korostettiin tutkimuseettisiä asioita, kuten lasten mielipiteiden kunnioittamista arvokkaina, sekä salassapitoon ja tutkimusmateriaalin käsittelyyn liittyviä asioita. Lasten näkökulman selvittäminen oli opiskelijan näkökulmasta mielenkiintoista ja antoisaa myös oman oppimisen kannalta.

Kerätyn tiedon varassa ryhdyttiin työstämään uusia, monikäyttöisiä huonekalu -ja tilaratkaisuja varhaiskasvatusympäristöihin. Valmiit suunnitelmat esiteltiin kehittämispäiväkotien henkilöstölle viimeisessä yhteisessä tapaamisessa toukokuussa ja Muotoiluinstituutin opiskelijat jatkoivat syksyllä ideoiden jatkotyöstämistä ilman sosionomiopiskelijoita.

Kytölän päiväkotiin lisää liikettä liikkumon avulla

Elina teki syksyn 2018 suuntaavan varhaiskasvatuksen 10 viikon harjoittelunsa Kytölän päiväkodissa, joka on yksi Mun päiväkoti -hankkeeseen osallistuneista päiväkodeista, ja pääsi näin osallistumaan myös päiväkodin omaan kehittämistyöhön. Kytölän päiväkodissa lähdettiin kehittämään leikkiympäristöjä kaikissa talon tiloissa. Henkilökunnan mielipiteitä ja ehdotuksia leikkiympäristöjen kehittämiseksi kerättiin pohjapiirrokseen tehdyn havainnointikuvan avulla. Myös lapset osallistuvat aktiivisesti ympäristöjen ideointiin.

Kuva 2. Kytölän päiväkodin pohjapiirustus, johon on tarralappujen ja kuvien avulla ideoitu tilojen uusia käyttötarkoituksia. (Kuva: Elina Noiva)

Päiväkodin alakerran aulatilaan tuli liikkumo, johon siirrettiin liikuntatarvikevarastosta välineitä lasten vapaaseen käyttöön. Lapsen päivittäisen vähintään kolmen tunnin fyysisen aktiivisuuden suositus koostuu kuormittavuudeltaan monipuolisesta liikkumisesta. Lapsi näkee myös kaiken ympärillään olevan tilan ja ympäristön kiinnostavana paikkana liikkumiseen. Aikuisten tehtävänä on etsiä ja luoda liikkumaan houkuttelevia ympäristöjä, joissa monipuolinen liikkuminen on sallittua. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016, 9). Vaikka Kytölässä on liikuntasali, haluttiin tarjota lapsille mahdollisuuksia liikkua myös omaehtoisesti. Ympäristöjen kehittämistyö jatkuu päiväkodeissa edelleen ja keväällä 2019 hankkeen päätösseminaarissa kuullaan ja nähdään konkreettisia kehittämistyön tuloksia.

Varhaiskasvatuksen opintojaksolla opiskeltujen asioiden lisäksi tärkeiden työelämätaitojen oppiminen toteutui opettajan näkökulmasta erittäin hyvin tässä hankkeessa. Myös hankekoordinaattorin kehittämispäiväkotien henkilöstöltä saama palaute oli positiivista. Päiväkodeissa koettiin opiskelijoiden huomioineen hyvin lapset ja henkilöstön. Lisää tällaista, tämä on työelämäyhteistyötä parhaimmillaan!

Lähteet

Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. 2017. Helsinki: Talentia. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: http://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset-ohjeet/docs/Talentia_Etiikkaopas_2017.pdf

LAMK. 2016. Opetussuunnitelma. 2016-2017. Sosionomikoulutus 16S. [Viitattu 13.12.2018]. Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi/68143/STSOS16/94/year/2016

Roos, P. 2018. Reflektointia ja säröilyä -varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt. Koulutusmateriaalit Viron opintomatkalta 3.-5.9.2018.

Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2016:17. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: https://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Helsinki: Opetus – ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:21. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstreaVm/handle/10024/75405/OKM21.pdf

Kirjoittajat

Elina Noiva on toisen vuoden sosionomiopiskelija. Elina oli mukana Mun Päiväkoti-hankkeessa kevään alkukartoitusvaiheessa ja teki varhaiskasvatuksen suuntaavan harjoittelun hankkeessa mukana olevassa päiväkodissa.

Tiina Vaara toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaalialalla ja vastaa varhaiskasvatukseen liittyvistä opintokokonaisuuksista ja työelämäyhteistyöstä sekä täydennyskoulutuksista. 

Kati Vähäkuopus on sosionomi (yamk) ja ammatillinen opettaja, joka toimii hankekoordinaattorina sivistyspalveluiden seudullisessa kehittämisessä Lahden kaupungilla.

Artikkelikuva: Elina Noiva

Julkaistu 3.1.2019

Viittausohje

Noiva, E., Vaara, T. & Vähäkuopus, K. 2019. Vesiliukumäkiä ja salaisia piiloja: opiskelija autenttisissa oppimisympäristöissä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/01/03/vesiliukumakia-ja-salaisia-piiloja:-opiskelija-autenttisissa-oppimisymparistoissa/


Päiväkodista campusradioon – opiskelua monenlaisissa ympäristöissä

Mun Päiväkoti – päijäthämäläiset lapset oppimisympäristöjen innovoijina -hanke on esimerkki työelämälähtöisestä projektista, johon osallistuu Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoita kahdelta eri alalta. Kyseessä on seudullinen varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen kehittämishanke, jossa lapset toimivat kokemusasiantuntijoina oppimisympäristöjä kehitettäessä.

Kirjoittajat: Katariina Borgenström, Tiina Vaara ja Kati Vähäkuopus

Antenttisessa ympäristössä opiskeltu teoriatieto kytketään käytäntöön

Lahden ammattikorkeakoulun ja sivistyspalveluiden seudullisen kehittämisen yhteistyö käynnistettiin jo hankkeen hakuvaiheessa, joten hankkeen alkaessa yhteistyölle oli rakentunut hyvä pohja, jolle lähteä suunnittelemaan hankkeen tarkempaa toteutusta rahoituspäätöksen tultua. Toteutus käynnistettiin opiskelijoiden rekrytoinnilla hankkeeseen. Opiskelijoiden rekrytointi on oma taiteenlajinsa ja vaatii rekrytoijilta tietämystä hankkeesta ja omaa innostusta asiaan. Seudullinen projekti, yhteistyö muotsikkalaisten kanssa, päiväkoti, lapset, oppimisympäristöt, suunnittelu, kehittäminen, osallistaminen– siinä joitakin sanoja, jotka saivat opiskelijat kiinnostumaan. Työelämälähtöisyyden lisäksi mielenkiinto tässä projektissa artikkelitiimin opiskelijajäsenen kohdalla kohdentui etenkin kahden eri alan opiskeljoiden yhteistyöhön.

Lahden ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman tavoitteisiin lukeutuu työelämän kehittämistarpeiden kriittinen arviointi ja sopivien kehittämismenetelmien käyttö oman ammattialan kehittämiseksi. Lisäksi tavoitteena on osata soveltaa sekä hyödyntää saatua tietoa työelämän toiminnan kehittämiseksi. (LAMK 2016.)

Mun päiväkoti -hankeen aidoissa oppimisympäristöissä yhdistettiin teoreettista tietoa käytännölliseen tekemiseen ja muodostettiin uutta, integoitua tietoa. Hankkeessa jalkauduttiin päiväkoteihin aitoihin tilanteisiin, arvioitiin lapsia osallistaen ympäristön toimivuutta suotuisaan kasvuun ja kehitykseen sekä aloitettiin kehittämistyö kohti uudenlaisia oppimisympäristöjä. Hankkeessa opittiin sekä yhteisöllisesti että yksilöllisesti toimimalla vuorovaikutuksessa työelämän edustajien, opettajien ja opiskelijakollegoiden kanssa sekä omaa toimintaa reflektoiden. Edellä kuvaillun kaltaista oppimista edustaa Tynjälän (2014) integratiivisen pedagogiikan malli. Malli kuvaa oppimista, jossa kytkeytyivät yhteen teoreettinen-, käytännöllinen-, sosiokulttuurinen- ja itsesäätelytieto.

Projektiin osallistui noin kolmekymmentä opiskelijaa, puolet sosionomeja ja puolet kalustemuotoilijoita. Opiskelijoista muodostettiin 4-5 hengen moniammatillisia opiskelijaryppäitä. Monialainen yhteistyö sisältää lukuisia vaatimuksia: tiimi- ja vuorovaikutustaitojen hallitsemisen, vastuukysymysten määrittelyn, joustavat roolit ja asiakkaan tiedon sekä kokemuksen merkityksen oivaltamisen. Monialainen yhteistyö edellyttää lisäksi kulttuuria, jossa eri alojen edustajien ääni tulee kuuluviin ja jokainen on arvostettu. Toiminnan tulisi olla ei-hierarkkista toimintaa, jossa korostuu avoimuus ja yhteisöllinen tiedon tuottaminen. (Katisko ym. 2015, 164-165.)

Hankkeen alkaessa painotettiin avarakatseisuutta moniammatillisessa työskentelyssä. Vaikka kummankin alan opiskelijoilla on omat vahvuutensa ja näkökulmansa katsoa asioita, siirrettiin nämä rajoitukset sivuun ja työskenneltiin yli ammattirajojen. Hankkeen edetessä saatiinkin huomata, kuinka muotoilun opiskelijat heittäytyivät päiväkodeissa vuorovaikutukseen ja leikkiin lasten kanssa tai kuinka sosionomiopiskelijoilla oli luovia ideoita kalusteisiin ja toimintaympäristön muotoilemiseen.

Kuva 1. Opiskelijaryppään ideointivaiheen luonnos. (Tekijät: Karla Aaltonen, Venla Huhtinen, Katariina Borgenström, Marika Pajunen ja Johanna Eskola)

Keväällä projektin alkukartoitusvaihe tuli päätökseensä ja toukokuussa jokainen opiskelijarypäs esitteli oman kehittämisehdotuksensa myös päiväkotien väelle. Oli mielenkiintoista ja inspiroivaa huomata, kuinka jokaisella ryppäällä oli lopulta aivan erilainen kehittämisehdotus. On vaikeaa uskoa, että kehittämisehdotukset olisivat olleet yhtä laadukkaita ja innovatiivisia, jos yhteistyötä ei olisi toteutettu. Opiskelijan näkökulmasta oli antoisaa tulla tietoiseksi omista vahvuuksista ja heikkouksista yhteistyössä. Oman ammatillisuuden kehittämiseen tällainen tieto on  kullanarvoista – mikäli uskaltaa kohdata asiat ja ottaa kehittämisen kohteiksi.

Monia mahdollisuuksien campus opintojen suorittamiseen

Katariinalla on hankkeen lisäksi muutakin kokemusta eri alojen opiskelijoiden välisestä yhteistyöstä. Hän oli mukana toteuttamassa Lahden ammattikorkeakoulun kanaviin sosionomivideota, jossa esitteltiin koulutusta tuleville hakijoille. Videon toteuttaneet opiskeljat tutustuivat LAMKpromon toimintaan ja toimivat viime kesänä Ironman sekä Summerup – tapahtumissa opiskelijaedustajina tuottaen sisältöä koulun somekanaviin sekä kertoen kokemuksistaan LAMKin opiskelijoina – kerryttäen samalla opintopisteitä. Opiskelijat osallistuivat myös ammattikorkeakoulujen opiskelijaradioiden meetupiin Turussa. Lahden ammattikorkeakoulun campusradio, LiMu Radio on oppimisympäristö, jossa mikä ala tahansa voi toteuttaa ainakin osia opintojaksoista. Katariinan kokemuksen mukaan erilaisia osallistumista mahdollistavia oppimisympäristöjä on monipuolisesti tarjolla ja niitä kannattaa hyödyntää.

Istuessaan kampuskahvila Lamkoomassa voi puheensorinassa kuulla useita eri kieliä ja viitteitä eri aloilta; on matkailuliiketoiminnan opiskelijoita, fysioterapeutteja, vaihto-opiskelijoita ja tekniikan alan ihmisiä. Uudella campuksella on kaikki mahdollisuudet eri alojen opiskeljoiden yhteistyölle sekä työelämän kanssa tehtävään yhteistyöhön. Näistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti! Jos idea campuksen päiväkodista toteutuu, toisi se laajasti mahdollisuuksia eri alojen yhteistyöhön ja toimisi loistavana autenttisena oppimisympäristönä monien alojen tuleville ammattilaisille.

Lähteet

Katisko, M., Kolkka, M. & Vuokila-Oikkonen, P. 2015. Monialainen ja moniammatillinen työ on voimavara. Teoksessa: Jari Helminen (toim.) Osaamiseksi kokemus jokainen. Näkökulmia oppimiseen ja hyvinvointialalla tarvittavan osaamisen muodostumiseen. [Tallinna]: United Press Global.

LAMK. 2016. Opinto-opas. Sosionomikoulutus 16S, Sosionomikoulutus 17K, Sosiaalipedagoginen varhais- ja nuorisokasvatus. [Viitattu 9.12.2018].  Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi/68143/STSOS16/94/year/2016

Tynjälä, P. 2014. Teoria ja käytäntö yhteen: Integratiivinen pedagogiikka oppimisen tukena. Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: https://docplayer.fi/300828-Teoria-ja-kaytanto-yhteen-integratiivinen-pedagogiikka-oppimisen-tukena-paivi-tynjala-koulutuksen-tutkimuslaitos-jyvaskylan-yliopisto.html

Kirjoittajat

Katariina Borgenström on toisen vuoden sosionomiopiskelija. Opinnoissaan hän on hyödyntänyt laajasti LAMKin erilaisia oppimisympäristömahdollisuuksia.

Tiina Vaara toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaalialalla ja vastaa varhaiskasvatukseen liittyvistä opintokokonaisuuksista ja työelämäyhteistyöstä sekä täydennyskoulutuksista.  

Kati Vähäkuopus on sosionomi (yamk) ja ammatillinen opettaja, joka toimii hankekoordinaattorina sivistyspalveluiden seudulisessa kehittämisessä Lahden kaupungilla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/lapset-kinder-hauskaa-tilap%C3%A4ist%C3%A4-808664/ (CC0)

Julkaistu 20.12.2018

Viittausohje

Borgenström, K., Vaara, T. & Vähäkuopus, K. 2018. Päiväkodista campusradioon – opiskelua monenlaisissa ympäristöissä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2018/12/20/paivakodista-campusradioon-–-opiskelua-monenlaisissa-ymparistoissa/

Työväline lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen varhaiskasvatuksessa

Nykyisellään varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset eivät toteudu jokaisen lapsen kohdalla, vaan liikkumista ja fyysisesti aktiivista aikaa tulisi lisätä. Varhaiskasvatuksessa fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää kehittämällä toimintakulttuuria aktivoivaksi ja osallisuutta tukevaksi. Lapsilla tulee olla mahdollisuus olla osallisina toiminnassa aina sen suunnittelusta arviointiin saakka. Liikkumisella on merkittävä rooli lapsen osallisuudessa ja kaikilla lapsilla tulee olla mahdollisuus liikkumiseen omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaisesti.

Kirjoittajat: Anniina Valtonen, Hanna Vastamäki ja Pipsa Murto

Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden nykytila

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet kuvaavat varhaiskasvatustoiminnan keskeisiä sisältöjä ja tavoitteita viiden oppimisen alueen kautta: kielten rikas maailma, ilmaisun monet muodot, minä ja meidän yhteisömme, tutkin ja toimin ympäristössäni sekä kasvan, liikun ja kehityn. Liikkumista ja liikunnallisia leikkejä käsitellään varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa viimeiseksi mainitulla oppimisen alueella, kasvan, liikun ja kehityn. Perusteiden mukaan fyysinen aktiivisuus turvaa lapsen terveyttä, hyvinvointia, oppimista sekä kasvua ja kehitystä. Liikunnan tulee olla monipuolista ja tuottaa iloa lapsessa. (Opetushallitus 2016, 39, 46.)

Motoristen taitojen lisäksi liikunta edistää elimistön normaalia toimintaa, kuten hengitys- ja verenkiertoelimistön kehittymistä. Liikunta auttaa oppimaan ja parantaa lasten itsetuntoa onnistumisen kokemusten myötä. Se kehittää myös tunnetaitoja sekä sosiaalisia taitoja. (Karvinen ym. 2015, 19-21.)

Nykyisten suositusten mukaan varhaiskasvatusikäisten lasten tulisi liikkua kolme tuntia vuorokaudessa. Kaksi tuntia tulisi kuluttaa reippaasti ulkoillen tai kevyesti liikkuen ja vauhdikasta liikuntaa tulisi olla tunti. Reipasta ulkoilua voi toteuttaa esimerkiksi metsäretkellä. Kevyttä liikuntaa on esimerkiksi kävely ja vauhdikasta liikuntaa esimerkiksi juokseminen hippaleikeissä. (Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016, 13-14.)

Tutkimuksen mukaan fyysinen aktiivisuus jää reilusti alle suositusten. Työntekijöiden havainnointiin perustuneessa tutkimuksessa todettiin lasten liikkuvan vain noin 10 prosenttia eli noin 48 minuuttia koko päiväkotipäivänsä pituudesta. Jopa 60 prosenttia ajasta lapset istuvat esimerkiksi askarrellen tai syöden. Ohjattu sisäliikuntakaan ei nostanut reippaan liikunnan määrää kuin seitsemän minuuttia viikkoa kohden. (LIKES 2018.)

Liikkuminen lapsen osallisuuden mahdollistajana

Yksi varhaiskasvatuksen monista tehtävistä on tukea lapsen osallistumis- ja vaikuttamistaitojen kehittymistä (Opetushallitus 2016, 24). Myös varhaiskasvatuslain (540/2018 3§) tavoitteena on varmistaa lapsen mahdollisuus osallisuuteen ja lapsen mahdollisuus vaikuttaa asioihin, jotka koskevat häntä itseään.

Liikkuminen on lasten osallistumisen keskeisin kanava ja sen kautta lapset sitoutuvat tiiviisti oppimisprosessiin (Reunamo 2016, 31). Osallisuutta varhaiskasvatuksen liikunnallisessa toiminnassa on toimintaan mukaan pääsemisen lisäksi esimerkiksi se, että lapset saavat itse suunnitella ja toteuttaa toimintaa (Pulli 2013, 15).

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan lapsi oppii parhaiten itse tekemällä ja kokeilemalla. Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja kiinnostuneita uusista asioista. Havainnointi, matkiminen, leikkiminen ja liikunta ovat heille luonnollisia tapoja oppia asioita ja lapset tulee nähdä aktiivisina toimijoina ympäristössään. (Opetushallitus 2016, 20.)

Kuva 1. Lapselle ominaisia tapoja toimia ovat leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen, kokeminen ja ilmaiseminen. (Kuva: Pipsa Murto 2016)

Varhaiskasvattaja voi tietoisesti järjestää tilaisuuksia lasten osallisuuden toteutumiselle tai ne voivat tarjoutua eteen spontaanisti. Päiväkodin arki on täynnä tilanteita, joita voi hyödyntää osallisuuden tukemisessa. Aikuisten täytyy kyetä joustamaan omista suunnitelmistaan ja suunnitella sekä toteuttaa toimintaa yhdessä lasten kanssa. (Turja 2017, 47, 49.) Osallisuuden avuksi tarvitaan yhteistä kieltä ja keinoja kommunikoida, ja esimerkiksi kuvien avulla voidaan tukea niitä lapsia, jotka tarvitsevat tukea kommunikointiin (Turja 2017, 50).

Tutkimuksen mukaan kaikkein vähiten fyysiseltä aktiivisuudeltaan korkeasti kuormittavaa toimintaa päiväkodissa tapahtui silloin, kun lapsen huomion kohteena oli aikuinen, eivätkä toiset lapset. Lasten liikkumisen kokonaismäärästä keskiarvoisesti vain kahdeksan prosenttia tapahtui aikuisen ohjaamissa kasvatustilanteissa, kuten aamupiireissä tai liikuntahetkillä. Huomion ollessa kohdistettuna toisiin lapsiin, reippaan liikkumisen määrä kasvoi. (Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille 2016, 55–56.)

Fyysisen aktiivisuuden lisääminen varhaiskasvatuksessa

Opinnäytetyönä koottu vinkkivihko tuo näkyväksi pedagogisen toiminnan mahdollisuuksia liikunnan lisäämiseksi varhaiskasvatuksessa. Toimintavinkit on jaoteltu työvälineessä eri oppimisen alueiden mukaan. Niiden lisäksi työvälineessä on vinkkejä, joiden avulla varhaiskasvattajat voivat omalla toiminnallaan ja toimintaympäristöä muokkaamalla lisätä liikuntaa varhaiskasvatuksen arkeen. Työvälineen sisältö muodostui aiheeseen liittyvästä teoria- ja tutkimustiedosta sekä opinnäytetyössä tehdystä tutkimuksesta. (Valtonen & Vastamäki 2018.)

Työväline sisältää esimerkkileikkejä, -pelejä ja toimintoja, joita varhaiskasvattajat voivat hyödyntää suoraan tai soveltaen. Lapsen osallisuus tulee työvälineessä esille omana teemanaan, ja se on läsnä muissakin vinkeissä erilaisin tavoin (Valtonen & Vastamäki 2018). Varhaiskasvattajan tehtävänä on tukea lasten toimijuutta, tarvittaessa opastaen ja auttaen. Vuoden 2016 varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden oppimiskäsitys mullistaa vanhanaikaista käsitystä, jonka mukaan lapsi oppisi vain aikuisen mallista ja aikuisen ohjauksessa. (Ahonen 2017, 33-36.)

Lapset tulee nähdä aktiivisina toimijoina ja ottaa mukaan toiminnan suunnittelijoiksi, toteuttajiksi ja arvioijiksi, ei vain toiminnan kohteiksi. Lasten ideoita ja ajatuksia on hyvä huomioida esimerkiksi liikuntahetkiä, leikkejä, temppuratoja tai jopa liikuntatapahtumia suunnitellessa. Lapsetkin voivat ohjeistaa näitä yhdessä aikuisen kanssa. Lasten kanssa voidaan keskustella siitä, miten he haluaisivat aikuisten osallistuvan toimintaan.

Varhaiskasvattajien ymmärrystä lasten osallisuuden ja liikkumisen vahvasta yhteydestä tulee tukea (Reunamo 2016, 31). Varhaiskasvattajien on hyvä pohtia omia asenteitaan sekä päiväkodissa vallalla olevaa toimintakulttuuria liikkumisen näkökulmasta. Liikuntavälineet voivat esimerkiksi olla samalla hyllyllä, kuin pikkuautot ja rakennuspalikat, eli vapaasti lasten käytettävissä, eivätkä liikuntavarastossa. Varhaiskasvattajat voivat itse pohtia, miten heidän oma asenteensa vaikuttaa lasten osallisuuteen liikunnallisessa toiminnassa. On hyvä pohtia esimerkiksi turhia, usein lapsen kehitystä rajoittavia, sääntöjä ja kieltoja, ja niiden poistamista.

Lopuksi

Fyysisesti aktiivista toimintaa on mahdollista lisätä yhdistäen sitä kaikille oppimisen alueille, samalla lisäten ja tukien lasten osallisuutta. Lasten mielipiteiden ja näkemyksien arvostamisen toteutumiseksi varhaiskasvatuksen toimintatapoja tulee kehittää osallisuutta tukeviksi (Opetushallitus 2016, 30). Varhaiskasvattajilla on käytössään paljon tietoa ja osaamista, jota voidaan hyödyntää sekä lasten osallisuuden vahvistamisessa, että liikunnan lisäämisessä varhaiskasvatuksessa. Työvälineen avulla varhaiskasvattajat voivat tietoisesti tarkastella ja kehittää sekä omaa toimintaansa että koko työyhteisön toimintakulttuuria.

Lähteet

Ahonen, L. 2017. Vasun käyttöopas. Jyväskylä: PS-kustannus.

Karvinen, J., Sääkslahti, A., Pönkkö, A., Fonsén, E.,Kemppainen, T., Soukainen, U., Palosaari, T., Korhonen, N. & Ketola, H.2015. Ilo kasvaa liikkuen. Varhaiskasvatuksen uusi liikkumis- ja hyvinvointiohjelma. Ohjelma-asiakirja. Helsinki: Valo (Valtakunnallinenliikunta- ja urheiluorganisaatio ry).

LIKES. 2018. Varhaiskasvatus liikkumisen mahdollistajana. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. [viitattu 22.11.2018]. Saatavissa: https://www.likes.fi/tuloskortti/varhaiskasvatus-2016

Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet  2016. Määräykset ja ohjeet 2016:17. [viitattu 23.11.2018]. Saatavissa: https://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Pulli, E. 2013. Lupa liikkua. Liikuntaleikkejä ja -tuokioita varhaiskasvatukseen. Helsinki: Lasten keskus.

Reunamo, J. 2016. Teoksessa Tieteelliset perustelut varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:22. [viitattu 16.12.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75406/OKM22.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tieteelliset perustelut varhaisvuosien fyysisenaktiivisuuden suosituksille 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:22. [viitattu 22.11.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75406/OKM22.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Turja, L. 2017. Lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Hujala, E. & Turja, L. (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 38-55.

Valtonen, A. & Vastamäki, H. 2018. Fyysinen aktiivisuusoppimisen alueilla. Liikunta osana varhaiskasvatussuunnitelman perusteita. AMK- opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Lahti. [viitattu 28.11.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120520303

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Finlex. [viitattu 26.11.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540

Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016: 21. [viitattu 25.11.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75405/OKM21.pdf

Kirjoittajat

Anniina Valtonen ja Hanna Vastamäki ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita.

Pipsa Murto toimii päätoimisena tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/veljekset-pojat-poika-leikki%C3%A4-179375/ (CC0)

Julkaistu 19.12.2018

Viittausohje

Valtonen, A., Vastamäki, H. & Murto, P. 2018. Työväline lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen varhaiskasvatuksessa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/19/tyovaline-lasten-fyysisen-aktiivisuuden-lisaamiseen-varhaiskasvatuksessa/

Perhekeskustoimintamalli korostaa moniammatillisuutta

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE) korostuu moniammatillisen osaamisen hyödyntäminen palveluja uudistettaessa. Toimintakulttuurin muutos moniammatillista osaamista hyödyntäväksi ja asiakaslähtöisyyttä korostavaksi vaatii koko työyhteisöltä uusien ratkaisujen etsimistä monella eri tasolla. Moniammatillisen yhteistyön toteutuminen vaatii motivaatiota kehittämistyöhön, yhteistyömenetelmien hallintaa, ammattitaitoa ja tietoa. LAPE -hankkeen myötä on tutkittu ja kehitetty perhekeskustoimintamallia, jonka avulla verkostoidaan palvelut ja osaaminen perheiden eduksi.

Kirjoittajat: Laura Asikainen, Henni Paronen ja Raija Hovi-Pulsa

LAPE –hanke verkostoi palvelut yhteen

Hallituksen kärkihankkeella, Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmalla, pyritään uudistamaan palveluja vastaamaan paremmin perheiden sekä lasten ja nuorten tarpeisiin. Muutostyön yksi tärkeä tavoite on palvelurakenteiden uudistaminen. Kehittämistyössä tärkeä lähtökohta on verkostojen yhteistyö, joka ylittää hallinto- ja aluerajat. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 4-5, 6.) Palveluiden yhteensovittamisella lisätään ammattilaisten tuntemusta toistensa työstä sekä verkostoitumista. Muutostyön avulla pyritään lisäämään yhteisiä toimintatapoja ja yhteisesti sovittuja toimintaperiaatteita. (Aula ym. 2016, 5-6, 9.) Muutostyötä tehdään yhdessä valtion, kuntien, seurakuntien, Kansaneläkelaitoksen, järjestöjen ja yksityisten palvelutuottajien kanssa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 4-5, 6).

Päijät-Hämeessä LAPE-hanke on keskittynyt erityisesti toimintakulttuurin muutoksen sekä matalan kynnyksen tuen kehittämiseen. Päijät-Hämeessä halutaan sujuvoittaa yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sekä kehittää matalan kynnyksen tuen palveluita niin, että ne suuntautuvat perheiden arkeen ja kasvuympäristöihin. Matalan kynnyksen palvelut tarkoittavat myös monialaista yhteistyötä ja jalkautuvia työmuotoja. (Huomisen hyvinvointia 2018.)

Perhekeskukset Päijät-Hämeessä

Yksi keskeinen osa-alue LAPE-hankkeessa on ollut rakentaa perhekeskustoimintamallia. Perhekeskuksien tarkoituksena on koota lapsiperhepalvelut yhteen, niin että maakuntien eri toimijoiden palvelut verkostoidaan yhdeksi kokonaisuudeksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018.) Kokonaiskuvan muodostaminen asiakkaan tilanteesta voi osoittautua haastavaksi pirstaleisessa palveluiden kokonaisuudessa, jos erillisiä suunnitelmia ja tavoitteita ei ole kyetty yhteensovittamaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017, 7.)

Päijät-Hämeessä on työstetty perhekeskustoimintamallia viimeisen puolentoista vuoden ajan. Neljän pilotin avulla sen edellytyksiä on tutkittu vuoden 2018 aikana. (Huomisen hyvinvointia 2018.) On hahmoteltu, että perhekeskusalueita tulisi olemaan Päijät-Hämeen alueella seitsemän. Fyysisten perhekeskusten lisäksi perhekeskustoimintamallin toivotaan tuovan myös digitaaliset palvelut osaksi toimintaa. Päijät-Hämeen LAPE-tiimin mukaan keskeisintä kehittämistyössä on ollut mentaalisen perhekeskuksen kehittyminen. Tämä tarkoittaa asiakkaalle ja työntekijälle kokemuksen syntymistä siitä, ettei ole yksin ja apua on saatavilla, kun tarve sitä vaatii. (Moisander-Pohjonen & Åstedt 2018.)

Yksin tekemisen kulttuuri väistyy moniammatillisuuden tieltä

Moniammatillisuus tarkoittaa toimintaa, jossa eri ammattiryhmien edustajat yhdistävät tietojaan ja taitojaan, sitoutuen yhteiseen toimintaan (Pärnä 2012, 50). Muutos moniammatilliseen yhteistyöhön vaatii asiantuntijoiden roolien tarkastelua, niiden määrittelyä sekä joskus myös roolien uudelleen määrittämistä (Isoherranen 2008, 34).

Työntekijöiden välinen yhteistyö on monimutkaisempaa kuin yksilötyöskentely. Yhteistyön ajatellaan syntyvän kuin itsestään, kun työntekijät vain laitetaan yhteen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan yhteistyö edellyttää asioita niin työntekijältä, esimieheltä kuin organisaatioltakin. (Lyhty & Nietola 2015, 147.)  Moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä olennaista on kehittää sellaista yhteistä toimintaa, joka synnyttää laadullisesti uudenlaista osaamista (Karila & Nummenmaa 2001, 141). Jotta hyvinvointia tuottavat palvelut voivat kehittyä, on moniammatillisen työn toteuduttava palveluntuottajien välillä (Halme ym. 2010, 25). 

Asiakkaan asema on muuttumassa entistä aktiivisemmaksi palveluita suunniteltaessa. Myös asiakkaiden elämäntilanteet ja niihin liittyvät haasteet ovat monimutkaisempia ja vaativampia, jolloin ammattilaiset ovat riippuvaisia toistensa tietotaidosta. (Lyhty & Nietola 2015, 152.) Perhekeskukset tuovat moniammatillisen yhteistyön konkreettisesti asiakkaiden eduksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018). Yhteistyötä tekemällä ja erilaisia yhteistyön muotoja kehittämällä asiakkaiden palvelutarpeisiin voidaan vastata paremmin (Lahtinen ym. 2017, 33).

Lähteet

Aula, M K., Juurikkala, V., Kalmari, H., Kaukonen, P, Lavikainen, M.& Pelkonen, M. 2016. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:29. [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa:http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74904/Rap_ja_muist_29_2016.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Halme, N., Perälä, M-L. & Laaksonen, C. 2010. Yhteistyöinterventioiden vaikuttavuus lapsiperhepalveluissa. Järjestelmällinen katsaus. Raportti 10/2010. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

Huomisen hyvinvointia. 2018. Päijät-Hämeen Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma. [Viitattu 27.12.2018]. Saatavissa: https://www.huomisenhyvinvointia.fi/tekijat/

Hänninen, K. & Poikela, R. 2016. Toimintalähtöinen, dialoginen ja kohtaava vuorovaikutus. Teoksessa: Töttönen, M., Hänninen, K., Jouttimäki, P., Lehto-Lunden, T., Salovaara, P. & Veistilä, M. (toim.) Vastavuoroinen sosiaalityö. Tallinna: Gaudeamus Oy.

Isoherranen, K. 2008. Yhteistyön uusi haaste – moniammatillinen yhteistyö. Teoksessa: Isoherranen, K., Rekola, L., & Nurminen, R. (toim.) Enemmän yhdessä – moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: Wsoy Oppimateriaalit.

Karila, K. & Nummenmaa, A R. 2001. Matkalla moniammatillisuuteen. Kuvauskohteena päiväkoti. Helsinki: WSOY.

Lahtinen, P., Männistö, L., & Raivio, M. 2017. Kohti suomalaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia. Keskeisiä periaatteita ja reunaohjeita. Työpapaperi 7/2017. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. [Viitattu 29.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-827-2

Lyhty, T. &  Nietola, V. 2015. Dialoginen moniammatillisuus asiakastyössä. Teoksessa: Näkki, P. & Sayed, T. 2015. Asiakastyön menetelmiä sosiaalialalla. Helsinki: Edita.

Moisander-Pohjonen, M. &  Åstedt, T. 2018. Perhekeskus- mukana perheen elämässä. [Viitattu 27.12.2018]. Saatavissa: https://sosiaalialanosaamiskeskusverso.wordpress.com/2018/10/18/perhekeskus-mukana-perheen-elamassa/

Pärnä, K. 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma. Hankesuunnitelma. [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa: https://stm.fi/documents/1271139/1953486/Hankesuunnitelma_Lapsi-ja+perhepalveluiden+muutosohjelma.pdf/901bb807-89df-4efc-9ef6-257064f84ac0

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Yksi lapsi, yhteinen suunnitelma. LAPE-hankkeeseen liittyvän moniammatillista tiedonhallintaa kehittävän työryhmän raportti. Yksi lapsi, yhteinen suunnitelma -työryhmä. Sosiaali- jaterveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:36. [Viitattu 25.9.2018].Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3886-1

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2018. Perhekeskukset. [Viitattu26.11.2018]. Saatavissa: https://stm.fi/lape/perhekeskukset

Kirjoittajat

Laura Asikainen ja Henni Paronen ovat joulukuussa 2018 valmistuvia sosionomi (YAMK) -opiskelijoita Lahden ammattikorkeakoulusta.

Raija Hovi-Pulsa toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa ja on YAMK-sosionomikoulutuksen vastuuopettaja.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/yellow-blue-and-red-plastic-gameboard-toy-209712/  (CC0)

Julkaistu 18.12.2018

Viittausohje

Asikainen, L., Paronen, H. & Hovi-Pulsa, R. 2018.  Perhekeskustoimintamalli korostaa moniammatillisuutta. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2018/12/17/perhekeskustoimintamalli-korostaa-moniammatillisuutta