Aihearkisto: Hyvinvointi ja uudistava kasvu

eSosiaaliohjaus, uutta sosionomin opinnoissa

Digitaalisissa toimintaympäristöissä vaadittavaan osaamiseen keskittyvällä eSosiaaliohjaus -opintojaksolla tarkastellaan sosionomi AMK:n ammatillista asiantuntijuutta. Näkökulmina ovat Asiakkaana ePalveluissa-, Sosiaalipalvelut verkossa-, Eettisyys ja tietoturva-, Saavutettavuus ja osallisuus- sekä Sosiaalinen asiantuntijuus-teemat.

Kirjoittajat: Kati Ojala ja Tarja Tolonen

Teknologian mahdollisuudet ja ongelmat sosiaaliohjauksen muuttuvassa toimintaympäristössä

Sosiaaliohjauksen toimintaympäristö on merkittävässä muutoksessa ja se asettaa haasteita sosionomin työlle. Esimerkiksi uudistukset, tehostamisvaatimukset ja digitalisoituminen sosiaali- ja terveydenhuollossa haastavat sosiaalialan ammatillista osaamista. Lisäksi asiakkuuksien ja työprosessien muutokset, erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeet ja asiakkaiden ongelmien monimutkaistuminen edellyttävät sosiaalialalta uudenlaista osaamista. (kts. Juvonen, Lindh, Pohjola & Romakkaniemi 2018; Kauppila, Kiiski & Lehtonen 2018; Kivistö & Päykkönen 2017.)

Keväällä 2018 toteutimme sosionomi AMK -koulutuksessa ensimmäisen kerran eSosiaaliohjaus –opinnot. eSosiaaliohjaus –opintojakso on sosionomi AMK -tutkinnon opetussuunnitelman ydinosaamisen opintoja toisena lukukautena Lahden ammattikorkeakoulussa.  Opintojakson suoritettuaan sosionomiopiskelija osaa ohjata asiakkaita ePalvelujen käytössä, hyödyntää teknologiaa sosiaaliohjauksen palveluprosesseissa ja soveltaa ohjaustyötä digitaalisissa toimintaympäristöissä. (LAMK 2017.) Kokonaan verkossa suoritetulla opintojaksolla opiskelijat valmistautuivat vuorovaikutteisiin verkkotyöpajoihin perehtymällä kunkin teeman lähdeaineistoihin ja tehden oppimistehtäviä (LAMK 2018).

Opintojaksolla kerättiin opiskelijapalautetta ja tietoa opiskelijan osaamisen kehittymisestä monipuolisesti. Tässä artikkelissa tarkastellaan opintojakson aloitus- ja lopetuskyselyn tuloksia. Kyselyiden välineenä käytettiin sähköistä Google Forms –ohjelmaa, joka linkitettiin opintojakson alustalle Moodleen. Opiskelijat vastasivat kyselyyn anonyymisti. (LAMK 2018a ; LAMK 2018b.)

Osaamisen vahvistuminen opintojakson aikana

Opintojakson alussa opiskelijat arvioivat oman osaamisensa lähtötasoa sekä kiinnostustaan ja valmiuksiaan teknologian käyttöön. Sama sähköinen kysely toteutettiin opintojakson lopuksi. Tavoitteena kyselyissä oli tehdä näkyväksi opiskelijoiden lähtötaso opintojakson alkaessa sekä osaamisen kasvu opintojakson aikana. Itsearvioinnin työkalut tehtiin eAMK-hankkeen laatimien verkkototeutusten laatukriteerien mukaisesti (eAMK 2017).

Opintojakson aloituskyselyssä opiskelijat vastasivat kahdeksaan väittämään, jotka laadittiin viisiluokkaisella Likert -asteikolla (1= täysin eri mieltä, 5= täysin samaa mieltä). Kyselyiden väittämät muodostettiin opintojakson osaamistavoitteista, arviointikriteereistä ja Ilmarisen Future Score –testiä hyödyntäen. Future score –testin avulla voi tarkastella ja tehdä yleisiä johtopäätöksi työelämän tulevaisuudesta (Ilmarinen 2018). Future score –kyselystä poimittujen kysymysten kautta haluttin korostaa vielä teknologiaosaamisen merkitystä sosiaaliohjauksessa. Lopetuskyselyssä opiskelijoita pyydettiin perustelemaan valitsemansa väittämät lisäksi avoimilla vastauksilla. Aloituskyselyyn vastasi yhteensä 84 opiskelijaa (83 opiskelijaa kysymyksiin 6, 7 ja 8) ja lopetuskyselyyn 77 opiskelijaa.

Aloitus- ja lopetuskyselyn  vastauksia verrattaessa keskenään voi havaita muutoksia opiskelijoiden osaamisessa. Tähän artikkeliin poimittiin esimerkiksi toimintaympäristön ja asiakkaiden tarpeet huomioiva väittämä viisi (5): Osaan ottaa verkossa tapahtuvassa sosiaaliohjauksessa asiakkaan ja kohderyhmän tarpeet huomioon. Aloitus- ja lopetuskyselyn tulokset on koottu yhteen kuviossa 1, josta käy ilmi vastausten jakauma ja lukumäärä väittämittäin.

KAAVIO 1. Yhteenveto eSosiaaliohjaus –opintojakson aloituskyselyn (n=84/83) ja lopetuskyselyn (n=77) vastauksista.

Väittämään viisi kirjattujen avointen vastausten kautta nousivat tärkeäksi sosionomin substanssiosaamiseen liittyvät esimerkit, kuten asiakkaan kohtaaminen ja asiakaslähtöisyys:

Vaikka verkossa asiakkaan kohtaaminen voi olla hyvin erilaista kuin kasvokkain, koen oppineeni opintojakson aikana millaisin keinoin kohderyhmän tarpeet voidaan ottaa huomioon.”

”Ymmärrän verkossa kohtaamisen haasteet ja esteet ja pyrin toimimaan niin, että asiakas tulee kohdatuksi hyvin ja yksilöllisesti. Huomioin sanattoman viestinnän, puhetyyli, asiat jotka voivat jäädä huomaamatta jne.”

”Sain kurssista paljon tietoa siitä, miten esimerkiksi nuoriso, maahanmuuttajat ja ikääntyneet käyttävät verkkoa ja miten palveluja olisi hyvä vielä kehittää.”

Opiskelijat pohtivat myös digitaalisten palveluiden saavutettavuutta vastauksissaan:

”Asiakkaan ja kohderyhmän tarpeet eivät muutu verkkoon mennessä, mutta ne voivat lisääntyä verkon tuomien haasteiden vuoksi. Tämä voi haastaa kaikkien tarpeiden huomiointia”

”Ymmärrän eri asiakasryhmien mahdolliset haasteet ja toisaalta myös taidot verkossa sekä tiedän mitä verkkopalveluja eri kohderyhmät ovat jo tottuneet käyttämään. Tiedostan eri asiakasryhmien saavutettavuuden ja osallisuuden esteitä.”

Lisäksi vastauksissa nostettiin esiin teknologian ja eettisyyden merkitys sosiaaliohjauksen palveluprosessissa:

”Sosiaaliohjaus pitää olla asiakaslähtöistä, eettistä vaikka työssä hyödynnettäisiinkin teknologiaa (ei siis teknologialähtöistä). Myös erityisryhmät ja heidän tarpeensa tulee huomioida (esim. kuinka iäkäs tai vammainen pystyy toimimaan verkossa).”

”Kyllä lähtökohtana pitää olla asiakkaalle sopiva palvelu ja sen kautta tarpeet tulee olla huomioitu jo palvelua tarjotessa. Tässä pitää myös huomioida ne asiaan yksilölliset tarpeet ja osaaminen eSosiaaliohjauksessa. Teknologian tuomat haasteet ja niiden vaikutukset asiakkaan ja ryhmän ohjaamiseen tulee myös huomioida.”

”Luotan siihen, että sosiaalityö verkossa pohjautuu samoille eettisille periaatteille, kuin sosiaalityö konkreettisella kentällä.”

Teknologiaosaaminen osana sosionomin opintoja

Opiskelijapalautteen mukaan teknologiaosaaminen ja ymmärrys asiakkaan osallisuudesta digitaalisissa palveluissa on keskeistä sosionomin työssä. Palaute vahvistaa eSosiaaliohjauksen teemojen sisällyttämistä sosionomin opintoihin ja verkkototeutusta pedagogisena ratkaisuna. Myös Kivistö ja Päykkönen (2017, 78) nostavat tarkasteluun sosiaalialan teknologiaosaamista vahvistavien opetussisältöjen sekä digitaalisten toimintaympäristöjen ja -välineiden suunnitelmallisen sulauttamisen osaksi sosiaalialan tutkintoja (Kivistö & Päykkönen 2017, 78).

Digitalisaatio on keskeinen ihmisten arkea ja yhteiskuntaa sekä palveluita muuttava prosessi. Sosiaalialan työtä ei voida enää nähdä erillisinä kasvokkain tai verkossa tapahtuvana kohtaamisena, vaan näiden kahden työskentelytavan kokonaisuutena. (Pohjola 2017, 181.) Vaikka asiakas kohdattaisiin yhä useammin tulevaisuudessa verkossa, tulee sosionomin osaamisessa huomioida samat ammatillisen työn periaatteet ja lähtökohdat kuin muissakin sosiaaliohjauksen toimintaympäristöissä (kts. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014; Talentia 2017).

Lähteet

eAMK. 2017. eAMK laatukriteerit 5.12.2017. [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa: https://www.eamk.fi/globalassets/tutkimus-ja-kehitys–research-and-development/tki-projektien-lohkot-ja-tiedostot/eamk/teema-1/laatukriteerit/eamk_laatukriteerit_valmis.pdf

Ilmarinen. 2018. Future Score. [Viitattu 21.8.2018].  Saatavissa: http://futurescore.ilmarinen.fi/

LAMK. 2017. Opinto-opas. Sosionomi (AMK). Lahden ammattikorkeakoulu.  [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi/68143

LAMK. 2018. eSosiaaliohjaus-opintojakson toteutussuunnitelma. [Julkaisematon].

LAMK. 2018a. eSosiaaliohjaus-opintojakson aloituskysely-aineisto. [Julkaisematon].

LAMK. 2018b. eSosiaaliohjaus-opintojakson lopetuskysely-aineisto. [Julkaisematon].

Juvonen, T., Lindh, J., Pohjola, A. & Romakkaniemi, M. (toim.) 2018. Sosiaalityön muuttuva asiantuntijuus. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja. Tallinna: UniPress.

Kauppila, T., Kiiski, K. & Lehtonen, K. 2018. Sähköhelmenkalastus. Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet. STM:n raportteja ja muistioita 14/2018. [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160653/STM_rap_14_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kivistö, M. & Päykkönen, K. 2017. eSosiaalityön maisterikoulutus – sosiaalityön osaamista digitalisoituvassa maailmassa. Teoksessa Malin, P., Nousiainen, K. & Tapola-Haapala, M. (toim.) 2017. Tutkiva sosiaalityö, Sosiaalityö digitalisoituvassa maailmassa. Sosiaalityön tutkimuksen seura.  [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa:  http://talentia.e-julkaisu.com/2017/tutkivasosiaalityo2017/docs/tutkivasosiaalityo2017.pdf

Pohjola, A. 2017. Sosiaalityöohjautuva digitalisaation kehittäminen. Teoksessa Kivisto, M.̈ & Päykkönen, K. (toim.) 2017. Sosiaalityö digitalisaatiossa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiäjulkaisuja C. Työpapereita 58. [Viitattu 21.8.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-035-7

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. [Viitattu 30.8.2018]. Saatavissa:  http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301

Talentia. 2017. Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. [Viitattu 30.8.2018]. Saatavissa: http://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset-ohjeet/

Kirjoittajat

Tarja Tolonen toimii lehtorina sekä vastuuopettajana ja Kati Ojala päätoimisena tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa. Opettajat työskentelevät työparina kehittäen LAMK:n sosionomikoulutuksen mm. sosiaalialan digitaalisiin palveluihin ja sosiaalihuollon dokumentointiin liittyvää koulutusta sekä vuorovaikutteista ja osallistavaa verkkopedagogiikkaa.

Julkaistu 4.9.2018

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/laptop-computer-aerial-background-3335722/ (CC0)

Viittausohje

Ojala, K. & Tolonen, T.  2018. eSosiaaliohjaus, uutta sosionomin opinnoissa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/09/04/esosiaaliohjaus-uutta-sosionomin-opinnoissa/

 

Yhteiskunnallisella markkinoinnilla hyvinvointia ja terveyttä edistäviä muutosinterventioita

Yhteiskunnallinen markkinoinnin käsite nousee nykyisin usein esiin hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvissä keskusteluissa. Käsite on näissä keskusteluissa uusi ja herättää siten hämmennystä. Tässä artikkelissa avataan yhteiskunnallista markkinointia käsitteenä ja prosessina sekä pohditaan markkinoinnillisen näkökulman vaikutuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyöhön.

Kirjoittaja: Kati Peltonen

Yhteiskunnallinen markkinointi käsitteenä

Termi yhteiskunnallinen markkinointi (toiselta nimeltään sosiaalinen markkinointi, englanniksi social marketing) on viime aikoina yleistynyt hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen keskusteluissa.  Tämän suuntauksen taustalla on englantilaisen sosiaalisen markkinoinnin ja käyttäytymisen muutosten osaamiskeskuksen (National Social Marketing Center, NSMC) käynnistämä tutkimus- ja kehitystyö.

Yhteiskunnallisessa markkinoinnissa on kyse laajasta lähestymistavasta, jolla pyritään muuttamaan tai ylläpitämään hyvinvointia ja terveyttä edistävää käyttäytymistä ja arjen valintoja. Yhteiskunnallisen ja etenkin sosiaalisen markkinoinnin käsite vie ajatukset helposti sosiaalisen median hyödyntämiseen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. (Malkamäki 2014.) Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaikka yhteiskunnallisessa markkinoinnissa toki voidaan hyödyntää myös sosiaalista mediaa käyttäytymiseen vaikuttamisen välineenä.

Malkamäen (2014) määritelmän mukaan yhteiskunnallisella markkinoinnilla tarkoitetaan ”lähestymistapaa, jossa tietyillä toimenpiteillä pyritään muuttamaan tai ylläpitämään ihmisten käyttäytymistä siten, että se hyödyttää sekä yksilöitä että yhteiskuntaa yleisesti”. Käsitteenä ja toimintamallina yhteiskunnallinen markkinointi pohjautuu asiakaslähtöisen markkinoinnin lähestymistapaan (Drucker 1954; 1973), jolla tarkoitetaan liiketoimintafilosofiaa, jossa asiakkaan tarpeet asetetaan keskeiseen asemaan organisaatiossa ja tuotteiden ja palveluiden kehittäminen lähtee liikkeelle kohderyhmän tarpeiden syvällisestä ymmärtämisestä. Vastaavalla tavalla yhteiskunnallinen markkinointi prosessina lähtee liikkeelle kohderyhmien syvällisestä ymmärtämisestä, jotta tuon ymmärryksen pohjalta voitaisiin kehittää toimivia ja vaikuttavia hyvinvointia ja terveyttä edistäviä toimintamalleja ja menetelmiä. Yhteiskunnallisen markkinoinnin vaikutukset ulottuvat kuitenkin lähtökohtaisesti B2B- ja B2C-orientoitunutta asiakaslähtöistä markkinointia laajemmin, sillä yhteiskunnallinen markkinointi hyödyttää yksilöiden lisäksi yhteiskuntaa, esimerkiksi väestön terveyserojen kaventumisena.

Asiantuntijalähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen

Terveyden edistäminen on perinteisesi vahvasti asiantuntijalähtöistä. Yhteiskunnallisen markkinoinnin lähestymistavalla pyritään vahvistamaan asiakaslähtöisyyttä ja tavoitellaan tietoisuuden lisäämisen sijaan pysyvää käyttäytymisen muutosta. Tavoiteltava käyttäytymisen muutos voi olla esimerkiksi arkiliikunnan lisääminen, terveellisemmän ruokavalion omaksuminen tai päihteiden käytön vähentäminen. (Mäkipää 2014.) Käytännössä tämä merkitsee kohdennettujen ja ihmisiä osallistavien ja voimaannuttavien muutosinterventioiden ja -ohjelmien kehittämistä, pilotointia ja arviointia. Mäkipää (2014) kuvaa asiatuntija- ja asiakaslähtöisen lähestymistavan eroja seuraavasti (kaavio 1):

KAAVIO 1. Asiantuntija- ja asiakaslähtöisen lähestymistavan erot (Mäkipää 2014).

Yhteiskunnallinen markkinointi prosessina

Asiakaslähtöisen markkinoinnin tavoin yhteiskunnallisessa markkinoinnissa on kyse vaiheittain etenevästä prosessista, jonka keskiössä on asiakas (kaavio 2).

 

KAAVIO 2. Yhteiskunnallinen markkinointi prosessina, mukaillen Tukia ym. (2012).

Prosessi lähtee liikkeelle muutostarpeen tunnistamisesta ja operationalisoimisesta mitattavaan muotoon. Seuraavassa vaiheessa syvennetään ymmärrystä kohderyhmän elämismaailmasta, heidän käyttäytymisensä motiiveista, kannustimista ja esteistä. Tämä edellyttää ihmisen omassa elinympäristössä tapahtuvaa motiivien ja toiminnan tutkimista. Tämän jälkeen kehitetään eri segmenteille kohdennettu muutosohjelma toimenpiteineen, jolla on täsmälliset, aikataulutetut, realistiset, mitattavat ja olennaiset tavoitteet. Tätä seuraa muutosohjelman ja -interventioiden pilotointi ja edelleen toteutuksen ja vaikutusten arviointi sekä seuranta ja tulosten jakaminen.  (Tukia ym. 2012.)

Kohti osallistavampaa ja vaikuttavampaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä

Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on asiakaslähtöisten palvelujen tuottaminen ja asiakasosallisuuden vahvistaminen palvelujärjestelmässä. Uudistus edellyttää moniammatillisen yhteistyön vahvistamista sekä asiakkaiden entistä vahvempaa osallistamista palvelujen suunnitteluun sekä yhteistyötaitojen vahvistamista sote-palveluketjuissa. Palvelujärjestelmän uudistamisen yhteydessä on myös satsattava ennaltaehkäisevään hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyöhön. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017.) Tähän haasteeseen vastaaminen edellyttää yhteisen ymmärryksen ja ”kielen” löytämistä eri ammattikuntien ja toimijatahojen kesken. Yhteiskunnallisen markkinoinnin viitekehys voisi tarjota yhteisen ”ikkunan”, jonka kautta moniammatillista yhteistyötä ja asiakaslähtöisyyden vahvistamista voisi tarkastella.

Olennainen kysymys asiakaslähtöisessä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä on se, miten saada muutostarpeen kohteena olevat ihmiset mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan muutosinterventioita ja miten saada aikaan pysyvää käyttäytymisen muutosta. Vaikuttavien interventioiden lähtökohtana ei siten tulisi olla olemassa oleva palvelujärjestelmä, vaan ihmisten käyttäytymistä ohjaavien arvojen, normien ja opittujen toimintamallien ja koettujen esteiden tunnistaminen. Terveystieteen lisäksi tarvitaan siis sosiaalis-kognitiivista näkökulmaa ja siten vuoropuhelua psykologian ja kasvatustieteen kanssa. UKK-instituutin suomalaiseen keskusteluun tuoma käyttäytymisen muutospyörä (Behavior Change Wheel) toimii nämä näkökulmat yhdistävä viitekehyksenä ja työkaluna suunniteltaessa vaikuttavia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen interventioita (Mitchie ym. 2011; Aittasalo ym. 2017). Tässä mallissa on huomioitu viestinnän ja markkinoinnin rooli. Haasteena on kuitenkin se, työkalut eivät ole riittävässä määrin tuttuja käytännön toimijoille ja etenkin sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan vahvempaa markkinointiviestinnän osaamista. Lahden ammattikorkeakoululla on osaamista näiden osa-alueiden kouluttamisessa ja tätä roolia voisi vahvistaa.

Lähteet

Aittasalo, M., Hankonen, N., Nupponen, R. & Seppälä, T. 2017. Käyttäytymisen muutospyörä. Työkalu käyttäytymisen muutokseen tähtäävän toiminnan suunnitteluun. [Viitattu 26.8.2018]. Saatavissa: http://www.ukkinstituutti.fi/muutospyora

Drucker, P. F. 1954. The practice of management. New York: Harper & Brothers.

Drucker, P. F. 1973. Management: Tasks, Responsibilities, Practices. New York: Harper & Row.

Malkamäki, S. 2014. Yhteiskunnallinen markkinointi voimistuu Suomessa. Sitra. [Viitattu 19.6.2018]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/blogit/yhteiskunnallinen-markkinointi-voimistuu-suomessa/

Michie S., van Stralen M.M. & West R. 2011. Behavior change wheel: A new method for characterizing and designing behavior change interventions. Implementation Science. Vol. 6 (42). [Viitattu 26.8.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1186/1748-5908-6-42

Mäkipää, E. 2014. Yhteiskunnallinen markkinointi – harpataanko yhdessä eteenpäin? [Viitattu 19.6.2018]. Saatavissa: https://www.soste.fi/elinvoimaiset-jarjestot/yhteiskunnallinen-markkinointi-harpataanko-yhdessa-eteenpain.html

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2017. Asiakkaat ja osallisuus. [Viitattu 28.8.2018]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/palvelujen-tuottaminen/asiakkaat-ja-osallisuus

Tukia, H., Wilskman, K. & Lähteenmäki, M. 2012. Sosiaalisen markkinoinnin ABC. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.  [Viitattu 19.6.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-513-0

Kirjoittaja

Kati Peltonen työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa Hyvinvointi ja uudistava kasvu –painoalan TKI-johtajana ja on aiemmin toiminut mm. asiakaslähtöisen markkinoinnin opettajana.

Julkaistu 31.8.2018

Artikkelikuva: Shutterstock (Kirjoittajan hankkima)

Viittausohje

Peltonen, K.  2018. Yhteiskunnallisella markkinoinnilla hyvinvointia ja terveyttä edistäviä muutosinterventioita. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/08/31/yhteiskunnallisella-markkinoinnilla-hyvinvointia-ja-terveytta-edistavia-muutosinterventioita/

Valmentava ohjaus kotoutumisen ja työllistymisen tukena

NIPA – Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi -hankkeessa on tavoitteena edistää Päijät-Hämeen alueen maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä. Hankkeessa järjestetyllä Tie työhön -kurssilla jokainen maahanmuuttaja sai oman suomalaisen tukihenkilön. Tukihenkilöt ohjasivat maahanmuuttajia valmentavalla työotteella kohti yhteisesti asetettua tavoitetta.

Kirjoittajat: Jaana Mantela ja Kati Ojala

Tie työhön

Maahanmuuttajat ovat heterogeeninen joukko, jonka kielelliset ja koulutukselliset valmiudet ovat erilaisia. Kehittyvään kielitaitoon liittyy tuen tarpeita. Kotoutumiskoulutuksen jälkeisessä nivelvaiheessa oleville maahanmuuttajille suunnatun Tie työhön –kurssin tavoitteena oli tutustua työpaikkoihin, saada henkilökohtaista apua työpaikan etsintään, oppia työelämän suomen kieltä sekä saada neuvoja arki- ja työelämään. Kurssi sisälsi kuusi kokoontumista, jotka järjestettiin FellmanniCampuksella ja yksilöllisesti räätälöidyillä yrityskäynneillä. Kurssille osallistui 14 maahanmuuttajaa, jotka rekrytoitiin mukaan Lahden seudun alueella toimivien maahanmuuttajien kotoutumista edistävien toimijoiden keskuudesta sekä suoramarkkinoimalla kurssia Koulutuskeskus Salpauksen sekä Arffman Consulting Oy:n kotoutumiskoulutuksessa oleville opiskelijoille ja TE-toimiston asiakkaille.  Maahanmuuttajien tukihenkilöinä toimivat 20 sosionomiopiskelijaa osana opintojaan. Tie työhön –kurssilla käytettiin valmentavaa työotetta maahanmuuttajien ohjauksessa. Tässä artikkelissa määrittelemme ja kuvaamme maahanmuuttajien valmentavan ohjauksen käsitettä ja käytäntöjä.

Valmentava ohjaus

Ohjaustyylejä on jaoteltu ja kuvattu eri tavoin. Valmentavasta ohjauksesta puhutaan erityisesti silloin, kun ohjattava tarvitsee paljon tukea ja ohjausta opinnoissaan. Valmentavan ohjauksen käsite liitetään erilaisiin valmentaviin ja kuntouttaviin opintoihin ja koulutuksiin, esimerkiksi ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen (VALMA). Maahanmuuttajille on suunnattu myös kohdennettua valmentavaa koulutusta, mitä järjestetään sekä perusasteen, toisen asteen tai korkea-asteen opintoihin että suomen kielen opintoihin.

Ohjauksesta paljon kirjoittanut Onnismaa (1998, 7) toteaa, että ohjaus toimintamuotona on ensi näkemältä helposti kuvattavissa tai ymmärrettävissä, mutta käytännössä ohjaus­ ja neuvontatyön käsitteellistäminen on hankalaa. Käsitteellistäminen pohjautuu vahvasti konstruktivismiin, missä aatteen keskiössä on itse oppija aktiivisena tiedon rakentajana. Ohjauksessa on olennaista tukea oppijan eli ohjattavan toimijuutta. Toimijuus tarkoittaa ohjattavan kykyä suunnitella, ohjata, toteuttaa ja arvioida omia prosessejaan (Vehviläinen 2014).

Opiskeluun liittyvä ohjaus voidaan määritellä ajan, huomion ja kunnioituksen antamiseksi oppijalle sekä hänen opiskeluteoilleen ja -toiminnalleen (Pasanen 2004). Valmentavassa ohjaustyylissä keskiöön nousee ohjattavan oma motivaatio, mikä syntyy mahdollisuuksien, ei pakon kautta. Ohjaaja on mahdollistaja, joka rohkaisee ohjattavaa itse ratkaisemaan ongelmansa ja ottamaan tätä kautta vastuuta. Ohjaaja antaa valinnan mahdollisuuksia ja tukee ohjattavan päätöksiä niitä kunnioittaen. (Turku 2007, 21.)

Ohjausmenetelmässä korostuu ohjattavien motivointi ja tukeminen. Kun oppijaa tuetaan tavoitteiden saavuttamisessa keskustelujen ja yhteisen tekemisen kautta, hänen itsetuntemuksensa ja itseluottamuksensa vähitellen kasvavat. Oppijan motivaatio ja halu vaikuttaa asioihin lisääntyvät. Menetelmään kuuluu myös se, että ryhmäläisistä kokeneempi ja oppineempi perehdyttää aloittelijan kyseisen kulttuurin toimintatapoihin ja auttaa sopeutumisen ja oppimisen alkuun. (Leinonen ym. 2002, 160–161.) Tynjälä (1999, 141) korostaa valmentamista menetelmänä, jossa ohjaaja tarkkailee ohjattaviensa toimintaa ja antaa tarvittaessa neuvoja, tukea, ohjausta, palautetta ja uusia tehtäviä.

Valmentavassa ohjauksessa päävastuu oppimisesta on ohjattavalla itsellään. Tällöin ohjattavat asettavat itse toiminnalleen päämäärän. Ohjattavat oppivat itse tekemällä ja toimimalla ja tekemistään reflektoimalla. Valmentajan tehtävänä on tukea ja mahdollistaa oppiminen. Valmentajan tehtäviin sisältyy oppimisympäristön järjestäminen, vuorovaikutussuhteen luominen, oppimistapahtumaan vaikuttaminen, oppimisprosessia edistävän ohjauskeskustelun synnyttäminen, palautteen antaminen ja arviointi.  Valmentajan tulee arvioida ja reflektoida myös omaa ohjaustyöskentelyään. Menetelmän taustalla on tilannesidonnaisen oppimisen lisäksi ajatus opiskelijalähtöisestä elinikäisestä oppimisesta. (Leinonen ym. 2002, 18, 29, 158–159.)

Valmentavan ohjauksen käytänteet Tie työhön -kurssilla

Ensimmäisellä kurssikerralla maahanmuuttajat ja suomalaiset tukihenkilöt virittäytyivät toimintaan pienryhmissä erilaisten ohjattujen keskusteluharjoitusten kautta. Maahanmuuttajista ja tukihenkilöistä muodostettiin työparit, mm. yhteisiä kiinnostuksen kohteita hyödyntäen. Suomalainen tukihenkilöt tekivät lähtötilanteen kartoitukset maahanmuuttajille, joiden pohjalta työparit asettivat yhdessä konkreettiset tavoitteet tuleville kurssikerroille. Kurssin toisessa kokoontumisessa työparit harjoittelivat työelämän puhekieltä esimerkiksi laatimalla käsitekarttoja maahanmuuttajien toiveammateista ja niihin liittyvistä työelämän puhekielen ilmaisuista.

Kolmannella kurssikerralla tukihenkilöt valmensivat maahanmuuttajia työhaastatteluun ja omasta osaamisesta kertomiseen. Jokainen maahanmuuttaja pääsi harjoittelemaan työhaastattelua oman tukihenkilön pitämän kuvitteellisen tilanteen kautta.  Harjoituksen tavoitteena oli oppia esittelemään sujuvasti itsensä sekä kertomaan omasta koulutus- ja ammatillisesta taustastansa, ammatillisista tavoitteista, osaamisesta ja motivaatiosta. Neljännellä kurssikerralla maahanmuuttajat työstivät ansioluetteloita oman tukihenkilönsä kanssa kirjallisessa tai video-cv:n muodossa. Video-cv:n tarkoituksena on madaltaa kynnystä lähestyä potentiaalisia työnantajia sekä osoittaa työnantajille käytännössä maahanmuuttajatyönhakijoiden suomen kielen taito (Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducat 2016, 7).

Viidennellä kurssikerralla jalkauduttiin yrityksiin vierailuille joko yksittäin oman tukihenkilön kanssa tai pienissä ryhmissä. Yrityskäynnillä tutustuttiin yritykseen yleisesti sekä keskusteltiin tarkemmin ammattiin liittyvistä työtehtävistä ja koulutuksesta. Järjestetty yritysvierailu oli maahanmuuttajalle mahdollisuus kontaktoitua työnantajaan, tuoda esiin omaa osaamistaan ja keskustella työllistymismahdollisuuksista. Kurssin lopetuskerralla jokainen maahanmuuttaja sai henkilökohtaisen palautteen kurssilla edistymisestä ja vahvuuksistaan. Samalla keskusteltiin tulevaisuuteen suuntautuen; eli kuinka maahanmuuttaja jatkaa työnhakua ja suomen kielen opiskelua kurssin päätyttyä.

Valmentava työote mahdollisti tuloksellisen toiminnan lyhyellä kurssilla. Sosionomiopiskelijat perehdyttivät maahanmuuttajia suomalaisiin käytäntöihin työnhaussa ja työpaikoilla, auttoivat ansioluettelon päivittämisessä ja työhakemusten tekemisessä sekä työkokeilupaikkojen hankkimisessa. Tukihenkilöinä toimineet sosionomiopiskelijat olivat ohjaustilanteissa niitä suomalaisen kulttuurin eksperttejä, jotka valmensivat maahanmuuttajia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen keskustelujen ja yhteisen tekemisen kautta.

Lähteet

Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducat. 2016. MANOT – Maahanmuuttaneen nopeaa työllistymistä tukevien palveluiden kehittäminen. Loppuraportti. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 14.6.2018] Saatavissa: https://www.aducate.fi/documents/10975/115515/MANOT_loppuraportti.pdf/ed4f4c1b-c642-4a83-87b9-7f4a9433763b

Leinonen, N & Partanen, T & Palviainen, P. 2002. Tiimiakatemia. Tositarina tekemällä oppivasta yhteisöstä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Onnismaa, J. 1998. Aikuisten ohjaus auttamiskäytäntönä: näkökulmia ohjauksellisten työtapojen erityispiirteisiin. Helsinki: Opetushallitus.

Pasanen, H. 2004. Työssä oppimisen ohjaus prosessina. Teoksessa Onnismaa, J., Pasanen, H. & Spangar, T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana : 3 : ohjaustyön välineet 2004. Jyväskylä: PS-kustannus. 151–176.

Turku, R. 2007. Muutosta tukemassa: valmentava elämäntapaohjaus. [Helsinki] : Edita.

Tynjälä, P. 2002. Oppiminen tiedon rakentamisena: konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Helsinki: Kirjayhtymä.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas: yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.

Kirjoittajat

Jaana Mantela toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa sekä YAMK-sosionomikoulutuksessa. NIPA-nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi –kehittämishankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Kati Ojala toimii päätoimisen tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa. Opetustyössä painottuvat työelämäosallisuuteen sekä yksilö- ja ryhmänohjaukseen liittyvät teemat. NIPA-nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi –kehittämishankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/meeting-business-architect-office-2284501/ (CC0)

Julkaistu 15.6.2018

Viittausohje

Mantela, J. & Ojala, K.  2018. Valmentava ohjaus kotoutumisen ja työllistymisen tukena. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/06/15/valmentava-ohjaus-kotoutumisen-ja-tyollistymisen-tukena/

 

Yhteinen chat olisi hieno ajatus! – Digitaalinen palveluohjaus kuraattoripalveluissa

Kouluissa hyödynnetään opetuksessa paljon erilaisia digitaalisia palveluita ja alustoja. Vaikka koulun sosiaalityöntekijät eli kuraattorit ovat digitaalisten työmenetelmien ympäröimänä, näyttää siltä, että he eivät juurikaan hyödynnä niitä työssään. Tutkimuksissa on osoitettu, että nuorille osoitetuille digitaalisille palveluille on tarvetta ja palveluita tulisi tarjota siellä missä nuoretkin ovat, eli verkossa. Verkossa on mahdollista tavoittaa erityisesti nuoret, jotka eivät uskaltaisi tai sillä hetkellä kykenisi muuten puhumaan kuraattorin kanssa. Verkon kautta kyettäisiin ennaltaehkäisemään syrjäytymistä sekä varhainen puuttuminen mahdollistuisi nuoren ongelmatilanteissa.

Kirjoittajat: Taina Anttonen ja Johanna Panttinen

Digitaalisuus sosiaalityössä

Sosiaalityö perustuu vahvasti perinteiseen asiakkaan kohtaamiseen kasvotusten, jolloin luottamuksen synnyttäminen puolin ja toisin koetaan helpommaksi. Tietosuoja ja salassapito ovat tärkeitä elementtejä rakennettaessa luottamusta. (Granholm 2016, 30.)

Verrattuna muihin ammatteihin, kuten opettajiin tai terveydenhuollon ammattilaisiin, sosiaalityöntekijät hyödyntävät tieto- ja viestintätekniikkaa vähemmän työssään. Sosiaalityön digitalisaation ongelmana on, etteivät työntekijät ymmärrä mistä on kyse ja lisäksi kuntien välillä on suuria eroja palveluiden saatavuudessa. Hyödyntämällä virtuaalisuutta sosiaalityössä olisi sosiaalityöntekijän helppo tavoittaa asiakkaat ja olla asiakkaiden tavoitettavissa.  (Granholm 2016, 21, 25; Valtanen 2018.)

Australiassa sosiaalityössä hyödynnetään sosiaalista mediaa ja muita sähköisiä palveluita. Sosiaalityöntekijät pitävät asiakkaisiin yhteyttä tekstiviestein, sähköpostitse ja sosiaalisen median kautta. British Association of Social Work on lausunnossaan kannustanut sosiaalityöntekijöitä käyttämään sosiaalista mediaa, soveltaen oman työn eettisiä arvoja ja periaatteita. (Boddy & Dominelli 2016, 172-173.) Digitaalisten palveluiden käyttäminen vaatii kuitenkin, että työntekijöillä on viimeisintä tietoa, ymmärrystä ja teknistä osaamista. Tarvitaan myös halua ja taitoa soveltaa digitaalisuuden mahdollisuuksia asiakaslähtöisesti ja tietoturvallisesti. (Kilpeläinen & Sankala 2010, 280–281; Lähteenmäki 2016, 82.) Palveluita tarjotessa on huomioitava Euroopan Unionin tietosuoja-asetus, joka astui voimaan 25.5.2018. Tietosuoja-asetus koskee tietoja, joista henkilö on tunnistettavissa sekä tunnistettavissa olevan tiedon yksityisyyden suojaa. EU-tietosuoja-asetuksen tavoin sosiaalihuoltotyön tietosuoja on vahva, sisällyttäen tarpeellisuusvaatimuksen, suojaamisvelvoitteen, käyttötarkoitussidonnaisuuden sekä virheettömyysvelvoitteen. (Henkilötietolaki 7§, 9§, 32§; Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 14 – 16§; Tietosuojavaltuutetun toimisto 2018.)

Verkossa tapahtuva sosiaalityö on ennaltaehkäisevää työtä, jonka tarkoituksena on ehkäistä syrjäytymistä sekä mahdollistaa varhainen puuttuminen sekä nuorten osallistaminen. Verkossa on mahdollista tavoittaa ne nuoret, jotka reaalimaailmassa eivät uskaltaisi tai sillä hetkellä pystyisi muuten puhumaan ammattilaisen kanssa. (Ukkola 2012, 2.) Valtakunnallisen tutkimuksen mukaan nuoret käyttävät sosiaalista mediaa keskusteluun ja viestimiseen muiden palvelun käyttäjien kanssa. Palveluissa tärkeää on palveluiden hyvä käytettävyys, tuttujen määrä palvelussa sekä mahdollisuus käyttää palvelua älypuhelimella. (eBrand Suomi Oy & Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut 2016.)

Odotukset digitaalisesta palvelusta ja kehittäminen

Panttilan (2018) opinnäytetyön aihe syntyi tarpeesta parantaa kuraattoreiden saavutettavuutta, helpottaa yhteydenottoa sekä madaltaa opiskelijoiden kynnystä yhteydenottoon. Tavoitteena kehittämistyöllä oli luoda malli digitaalisesta palveluohjauksesta Lahden kaupungin toisen asteen kuraattoreille. Kehittämiseen osallistuivat toisen asteen kuraattorit Padlet -kyselyiden kautta sekä 105 ammatillisen ja lukiokoulutuksen opiskelijaa, joille teetettiin lyhyt kysely Kahoot! -pelisovelluksella. Kuraattoreille tehtiin myös digivalmiuskartoitus.

Digivalmiuskartoituksen perusteella kuraattoreilla on valmius ja taito käyttää digitaalisia palveluita. He myös kokivat työvälineiden olevan ajanmukaiset ja mahdollistavan työskentelyn digitaalisesti. Kyselyssä selvisi, että kuraattorit odottivat uuden palvelumallin olevan muodoltaan chat-palvelu, mobiilisovellus tai WhatsApp. Toiveena oli myös, että palvelu olisi tarkoitettu ensisijaisesti vain opiskelijoille. Palvelun anonyymiys herätti ajatuksia puolesta ja vastaan, mutta kuitenkin nimetöntä palvelua pidettiin parempana vaihtoehtona, koska sen katsottiin madaltavan opiskelijoiden kynnystä ottaa yhteyttä kuraattoriin.

Opiskelijoille suunnatun kyselyn tuloksista ilmeni, että sosiaalisen median palveluista alle 23 -vuotiaat käyttävät eniten Snapchatia, 23–29 -vuotiaat Facebookia ja yli 29-vuotiaat WhatsAppia. Toiseksi suosituin palvelu oli WhatsApp alle 23-vuotiailla ja siitä vanhemmilla vastaajilla Facebook. Palveluita käytetään eniten älypuhelimella (90% vastaajista), joka on yhtenäinen tulos valtakunnallisten tutkimusten kanssa. Kuitenkin, tämän kyselyn mukaan kuraattoriin otettaisiin mieluiten yhteyttä tekstiviestillä. Sosiaalisen median kanavista yhteyttä ottaisi 67% WhatsAppin kautta. Sähköistä palvelua käytettäisiin ensisijaisesti ajanvaraukseen; vain reilu viidennes vastaajista käyttäisi palvelua henkilökohtaisen asian hoitoon. Suosituin palvelumuoto oli chat-palvelu (47,5%). Kaikista vastaajista 74 % haluaisi palvelun olevan anonyymi. Myös kuraattorit käyttäisivät sosiaalista mediaa ajanvarauksiin, yhteydenottoihin sekä tiedottamiseen, mutta eivät ohjaustyöhön.

Digitaalinen palveluohjaus kuraattoreille

Molempien kyselyiden yhteenvedon perusteella paras vaihtoehto digitaaliselle palvelulle on opiskeluhuollon oma verkkosivusto chat-palveluineen. Anonyymi palvelu myös helpottaa palvelun tarjoamista EU-tietosuoja-asetuksen (GDPR) takia; siinä ei kerätä asiakastietoja, jolloin palvelua voi käyttää myös alle 16-vuotias. Vaihtoehtoisena palveluna mobiilichat olisi WhatsAppin kaltainen palvelu, joka voisi olla tunnistautumisen vaativa palvelu. Mobiilichatin heikkoutena on, etteivät opiskelijat ole tulosten perusteella innokkaita käyttämään mobiilisovellusta. Palvelua kehittäessä on myös huomioitava, että sen on toimittava kaikilla laitteilla, jotta se olisi kaikkien käytettävissä.

Uuden palvelun mallintaminen vie aikaa ja aiheuttaa kustannuksia sekä kehitysvaiheessa, että valmiina palveluna. Lopullista palvelumuotoa odottaessa tulee kuraattoreiden ottaa käyttöön jo olemassa olevia sosiaalisen median kanavia tiedottamiseen ja kuraattorityön markkinoimiseen.

Kun opiskelijat löytävät opiskeluhuollon ja kuraattorit sosiaalisen median kautta, yhteydenottaminen helpottuu ja digitaalinen ohjauspalvelu tulee luonnolliseksi osaksi varsinaista ohjaustyötä. Koska eri ikäiset opiskelijat käyttävät eri palvelumuotoja, on myös kuraattoreiden käytettävä useampia palvelumuotoja. Palveluihin tuotettava sisältö voi olla kaikissa sama ja yhdessä tuotettua, jolloin palvelujen käytön työllistävyys ei nouse esteeksi.

Sosiaalisen median palvelut eivät kuitenkaan voi olla ainoa ja lopullinen palvelumuoto. Sosiaalinen media muuttuu koko ajan ja sen käyttöä on vaikea ennustaa; se mikä tänä vuonna on suosittua, voi olla unohdettu palvelumuoto parin vuoden kuluttua.

Lähteet

Boddy, J. & Dominelli, L. 2017. Social media and Social Work: The challenges of a New Ethical Space. Australian Social Work. [Verkkolehti]. Vol. 70(2), 172-184. [Viitattu 15.3.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/0312407X.2016.1224907

eBrand Suomi Oy & Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut. 2016. Suomessa asuvien 13-29 -vuotiaiden nuorten sosiaalisen median palveluiden käyttäminen ja läsnäolo. [Viitattu 7.6.2017]. Saatavissa: http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016/tiivistelma/

Granholm, C. 2016. Social work in digital transfer – blending services for the next generation. [Verkkodokumentti]. Mathilda Wrede Institute Research Reports 1/2016. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. [Viitattu 7.6.2018]. Saatavilla: http://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdf

Henkilötietolaki (523/1999). Finlex. [Viitattu 30.3.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523#L2P7

Kilpeläinen, A. & Sankala, J. 2010. e-Osaaminen sosiaalityön asiantuntijuutta rakentamassa. Teoksessa: Pohjola, A., Kääriäinen, A. & Kuusisto-Niemi, S. (toim.) Sosiaalityö, tieto ja teknologia. Juva: PS-kustannus. 271-290.

Kärki, S. 2009. Kuraattorin työ ammatillisessa oppilaitoksessa. Kuntouttavan sosiaalityön näkökulma erityisopiskelijoiden tuen tarpeen arviointiin. Lisensiaattityö. Kuopion yliopisto. Saatavissa: http://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=edf1edce-5159-4cd4-9391-cb316503c656

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Finlex. [Viitattu 30.3.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000812#L3P14

Lähteenmäki, S. 2016. Sosiaalisen median hyödyntäminen ja kehittäminen nuorille suunnatuissa sosiaalipalveluissa – Case nuorten Facebook -palveluohjaus Oulussa. [Verkkodokumentti]. YAMK-opinnäytetyö. Oulun ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma. [Viitattu 7.6.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603062890

Panttila, J. 2018. ”Opiskeluhuollon yhteinen chat olisi hieno ajatus!” Digitaalinen palveluohjaus toisen asteen koulutuksen kuraattoripalveluissa. [Verkkodokumentti]. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen. [Viitattu 7.6.2018]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060813231

Tietosuojavaltuutetun toimisto: EU:n tietosuojauudistus. 2018. [viitattu 26.3.2018]. Saatavissa: http://www.tietosuoja.fi/fi/index/euntietosuojauudistus.html

Ukkola, S. 2012. Virtuaalinen vuorovaikutus verkkonuorisotyössä. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto, sosiaalityön koulutusohjelma. [Viitattu 7.6.2018]. Saatavissa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61429/Ukkola.Sari.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Valtanen, M. 2018. ”Ei tästä edes keskustella” – Julkisia palveluja sähköistetään, mutta sosiaalihuolto meinaa unohtua. Kuntalehti. [Verkkolehti]. 21.3.2018. [Viitattu 30.3.2018]. Saatavissa: https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/ei-tasta-edes-keskustella-julkisia-palveluja-sahkoistetaan-mutta-sosiaalihuolto-meinaa-unohtua/

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Johanna Panttila, ylempi AMK-opiskelija, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen –koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana ylempi AMK-koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Artikkelikuva: Photo by rawpixel on Unsplash

Julkaistu 11.6.2018

Viittausohje

Anttonen, T. & Panttila, J.  2018. Yhteinen chat olisi hieno ajatus! – Digitaalinen palveluohjaus kuraattoripalveluissa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/06/11/yhteinen-chat-olisi-hieno-ajatus-digitaalinen-palveluohjaus-kuraattoripalveluissa

Työyhteisön sosiaalinen toimivuus voimavarana sote-muutoksessa

Yhteiskunnalliset ja palvelurakenteelliset muutokset ovat tulleet jäädäkseen sosiaali- ja terveysalalle. Näissä muutoksissa vanhusten parissa työskenteleviltä hoitotyöntekijöiltä edellytetään ennennäkemätöntä joustavuutta työssään ja tämä näkyy työssä jaksamisessa sekä työtyytyväisyydessä. Myönteisellä asennoitumisella on todettu olevan voimaannuttavia vaikutuksia.

Kirjoittajat: Katja Heino ja Helena Hatakka

Sosiaali- ja terveysalan työyhteisöt muutoksessa

Hiilamon (2015, 13, 14, 143) mukaan sote-palvelut työllistävät yhteensä noin kuudenneksen (370 000 henkilöä) koko Suomen työvoimasta. Yli 200 000 kunnan ja kuntayhtymän työntekijää joutuu vaihtamaan työpaikkaa vuonna 2020 ja työnantajaksi tulee maakunta (Haavisto 2017). Jokainen työyhteisössä miettii tällä hetkellä, mitä sote- muutos (THL 2018) tarkoittaa nyt ja tulevaisuudessa: jaksanko kaikki työtä koskevat muutokset, muuttuuko tai katoaako asemani, vaihtuuko esimies, riittääkö osaamiseni tulevaisuudessa tai hajoaako työyhteisömme? (Krank 2016.)

Sote-muutos muokkaa työyhteisöjen työtä, työolosuhteita, työympäristöä ja työntekijöiden työidentiteettiä rajusti eri tavoin ja epävarmuutta aiheuttaa myös se, miten muutoksesta selvitään. Muutostilanteet voivat olla työyhteisöille niitä voimaannuttavia tai alaspäin vieviä, joten työyhteisöihin tulee panostaa muutosten mahdollistajina. (Krank 2016.) Työterveyslaitoksella (2018) ollaan huolissaan siitä, että muutokset haastavat varsinkin hoitoalan työntekijöiden hyvinvoinnin, terveyden sekä työkyvyn. Haavisto (2017) esittää, että työyhteisöt tulisi ottaa mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon, sillä työhyvinvoinnin turvaaminen ei ole ollut kovin vahvasti mukana keskusteluissa. Työyhteisöt kuitenkin toteuttavat ja tekevät käytännön työn. Työyhteisöjen työhyvinvointi mitataan organisaatiomuutoksissa ja jokaisen myönteisellä asennoitumisella on merkitystä muutosten lopputulokseen (Juuti & Virtanen 2009, 137).

Toimiva työyhteisö syntyy avoimessa vuorovaikutuksessa (Manka 2014, 93). Muutosten onnistumista kuvaa kaikkien sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin, arvoihin ja normeihin. Työyhteisön moniammatillinen uudistuminen on kaikkien sen jäsenten etu sekä voimavara ja vastuun ottaminen kuuluu työntekijöille, työyhteisölle sekä työnantajalle. (Laine 2014, 10, 12.) Työyhteisö tarvitsee vahvaa, innostavaa ja kannustavaa esimiesjohtajuutta kehittämistoiminnan eteenpäin viemiseksi työntekijöiden voimavarat sekä vahvuudet huomioiden, sillä pakotetusti toteutetut ja jatkuvat muutokset koetaan usein työn hallinnan menettämisen tunteena (Juuti & Virtanen 2009, 137; Terävä & Mäkelä-Pusa 2011, 8, 9, 20, 27). Organisaatiomuutosten ympäristömuutokset ovat arvaamattomia ja jopa 70 prosenttia muutoksista on epäonnistunut (Juuti 2011, 68). Hoitoalan työyhteisöt tarvitsevat vastavuoroista, sosiaalista tukea sekä palautetta työstään, jotta työssä jaksaminen ja kehittyminen mahdollistuvat (Laine 2014, 12–14).

Työilmapiirin sosiaalinen toimivuus on voimavara

Työyhteisön voimavaraistava työilmapiiri rakentuu sosiaalisen toimivuuden kautta. Vanhusten hoitohenkilökunnan myönteinen sosiaalinen toimivuus eli vahva sosiaalinen pääoma on työilmapiiriä voimavaraistava tekijä sote-muutosten aiheuttamista tyytymättömyystekijöistä huolimatta. Vahva sosiaalinen toimivuus on myös voimavaraistavan työilmapiirin aktiivinen tuottaja. Työyhteisön myönteinen asennoituminen vaikuttaa työilmapiiriin sitä vahvistavasti ja myönteisellä asennoitumisella on voimaannuttavia vaikutuksia. (Heino 2018.)

Vahva sosiaalinen toimivuus myös lisää itseään ja tuottaa ympärilleen positiivisuutta. Hyvällä asenteella on vaikutusta siihen, että työntekijät ovat sitoutuneita, motivoituneita, kehittämishaluisia ja muutosmyönteisiä taustalla vaikuttavista epäkohdista huolimatta. (Heino 2018.) Aineeton, työntekijöistä löytyvä osaamispääoma on tulevaisuuden organisaatioiden välinen kilpailutekijä ja jokaisen työntekijän myönteisellä asenteella on merkitystä kokonaisuuden rakentajana (Manka 2011, 33–34).

Työilmapiirin sekä työyhteisön sosiaalista pääomaa tukeviksi voimavaratekijöiksi osoittautuivat Heinon (2018) mukaan osallisuus ja yhteisöllisyys, vuorovaikutus, luottamus, mahdollisuus kehittyä työssä ja sopivan vastuun saaminen. Työyhteisötaidoista korostuivat työkavereiden arvostus ja ystävällisyys, tuki, auttaminen, kuunteleminen sekä erilaisuuden hyväksyminen. Esimiesten koettiin tukevan työssä jaksamista ja Mankan (2011, 72) mukaan esimiehen tuki voimaannuttaa koko työyhteisöä.

Sote:n ajankohtaiset muutosprosessit tuottivat hoitohenkilökunnalle stressiä ja kielteisimmät tyytymättömyyden kokemukset kohdistuivat itse työhön kuten heikkoon tiedonkulkuun, työmäärän lisääntymiseen, jatkuviin uudistuksiin ja työnkuvan epäselkeyteen (Heino 2018). Vaikutusmahdollisuuksien puute on tutkimusten mukaan vanhusten hoitoalalla heikompaa kuin muualla sosiaali- ja terveysalalla (Laine 2014, 12–14). Heinon (2018) mukaan samat tekijät, jotka tuottivat työtyytyväisyyttä, tuottivat myös työtyytymättömyyttä, kun työntekijän tarpeet, toiveet tai odotukset eivät täyttyneet. Työtyytymättömyyden tekijät osoittautuivat kehittämisen kohteiksi ja työtyytyväisyyden tekijät toisiaan tukeviksi työn voimavaroiksi ja vahvuuksiksi.

Sosiaalisen pääoman lisäksi kaikki hyvinvoinnin pääomat tukevat toisiaan vastavuoroisesti (Manka 2011, 73). Voimavaraistava työilmapiiri sekä toimiva työyhteisö syntyvät, kun työyhteisön psykososiaaliset olosuhteet eli sosiaalisesta pääomasta syntyvä työyhteisön toimivuus on kunnossa (Terävä & Mäkelä-Pusa 2011, 6–7). Työyhteisö toimii muutoksissa juuri siihen suuntaan, millä asenteella siihen panostetaan ja työyhteisö voi itsessään vaikuttaa siihen, millaisin työkaluin ja keinoin se kohtaa muutoskehityksen niin yksilö- kuin yhteisötasolla (Manka 2015, 145).

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ”Voimavaraistava työilmapiiri : Ikääntyneiden palvelukeskuksen hoitohenkilökunnan työtyytyväisyys”.

Lähteet

Haavisto, P. 2017. Työntekijät tarvitsevat tukea sote-muutoksessa. Työ, Terveys, Turvallisuus. [Verkkolehti]. 4/2017, 35. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://www.tttlehti.fi/tyontekijat-tarvitsevat-tukea-sote-muutoksessa/

Heino, K. 2018. Voimavaraistava työilmapiiri : Ikääntyneiden palvelukeskuksen hoitohenkilökunnan työtyytyväisyys. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 19.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805188851

Hiilamo, H. 2015. Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö. Mistä SOTE-uudistuksessa on kysymys? Riika: InPrint.

Juuti, P. 2011. Työyhteisön kehittyminen on organisaation oppimista. Teoksessa: Juuti, P. (toim.) 2011. Työyhteisön kehittäminen ja johtaminen. Vantaa: Hansaprint. 68–82.

Juuti, P. & Virtanen, P. 2009. Organisaatiomuutos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Krank, A. 2016. Mihin suuntaan ammattitaitoa tulisi kehittää? Tesso: Sosiaali- ja terveyspoliittinen aikakauslehti. [Verkkolehti]. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://tesso.fi/artikkeli/mihin-suuntaan-ammattitaitoa-tulisi-kehittaa

Laine, P. 2014. Työhyvinvoinnin kehittäminen – mission impossible? Teoksessa: Ranta, I. & Tilander, E. (toim.) Työhyvinvoinnin keinot. Hoitotyön käsikirja. Porvoo: Bookwell Oy. 9–27.

Manka, M-L. 2011. Työn ilo. Helsinki: WSOYpro Oy.

Manka, M. 2014. Työnilo – pää(n)asia. Teoksessa: Ranta, I. & Tilander, E. (toim.) Työhyvinvoinnin keinot. Hoitotyön käsikirja. Porvoo: Bookwell Oy. 89–107.

Manka, M-L. 2015. Stressikirja. Helsinki: Talentum.

Terävä, K. & Mäkelä-Pusa, P. 2011. Esimies työhyvinvointia rakentamassa. [Verkkodokumentti]. Kuntoutus-säätiö. [Viitattu 10.5.2018]. Saatavissa: https://kuntoutussaatio.fi/files/575/punk_esimiesopas_www.pdf

THL. 2018. Sote-uudistus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2.5.2018]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/

TTL. 2018. Hyvinvoiva henkilöstö mahdollistaa sote- ja maakuntauudistuksen onnistumisen. [Verkkodokumentti]. Työterveyslaitos. [Viitattu 17.5.2018]. Saatavissa: http://alueuudistus.fi/documents/1477425/4300677/Mit%C3%A4+kuuluu+-ty%C3%B6kalun+esite+maakunnille.pdf/24155382-5bdd-4a76-bc35-0785771d67d6/Mit%C3%A4+kuuluu+-ty%C3%B6kalun+esite+maakunnille.pdf.pdf

Kirjoittajat

Katja Heino on valmistuva sosionomiopiskelija ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/syd%C3%A4n-k%C3%A4yr%C3%A4-el%C3%A4%C3%A4-s%C3%A4ie-3405553 (CC0)

Julkaistu 25.5.2018

Viittausohje

Heino, K. & Hatakka, H. 2018. Työyhteisön sosiaalinen toimivuus voimavarana sote-muutoksessa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/25/tyoyhteison-sosiaalinen-toimivuus-voimavarana-sote-muutoksessa

Show Buttons
Hide Buttons