Aihearkisto: Hyvinvointi ja uudistava kasvu

Valmentava ohjaus kotoutumisen ja työllistymisen tukena

NIPA – Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi -hankkeessa on tavoitteena edistää Päijät-Hämeen alueen maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä. Hankkeessa järjestetyllä Tie työhön -kurssilla jokainen maahanmuuttaja sai oman suomalaisen tukihenkilön. Tukihenkilöt ohjasivat maahanmuuttajia valmentavalla työotteella kohti yhteisesti asetettua tavoitetta.

Kirjoittajat: Jaana Mantela ja Kati Ojala

Tie työhön

Maahanmuuttajat ovat heterogeeninen joukko, jonka kielelliset ja koulutukselliset valmiudet ovat erilaisia. Kehittyvään kielitaitoon liittyy tuen tarpeita. Kotoutumiskoulutuksen jälkeisessä nivelvaiheessa oleville maahanmuuttajille suunnatun Tie työhön –kurssin tavoitteena oli tutustua työpaikkoihin, saada henkilökohtaista apua työpaikan etsintään, oppia työelämän suomen kieltä sekä saada neuvoja arki- ja työelämään. Kurssi sisälsi kuusi kokoontumista, jotka järjestettiin FellmanniCampuksella ja yksilöllisesti räätälöidyillä yrityskäynneillä. Kurssille osallistui 14 maahanmuuttajaa, jotka rekrytoitiin mukaan Lahden seudun alueella toimivien maahanmuuttajien kotoutumista edistävien toimijoiden keskuudesta sekä suoramarkkinoimalla kurssia Koulutuskeskus Salpauksen sekä Arffman Consulting Oy:n kotoutumiskoulutuksessa oleville opiskelijoille ja TE-toimiston asiakkaille.  Maahanmuuttajien tukihenkilöinä toimivat 20 sosionomiopiskelijaa osana opintojaan. Tie työhön –kurssilla käytettiin valmentavaa työotetta maahanmuuttajien ohjauksessa. Tässä artikkelissa määrittelemme ja kuvaamme maahanmuuttajien valmentavan ohjauksen käsitettä ja käytäntöjä.

Valmentava ohjaus

Ohjaustyylejä on jaoteltu ja kuvattu eri tavoin. Valmentavasta ohjauksesta puhutaan erityisesti silloin, kun ohjattava tarvitsee paljon tukea ja ohjausta opinnoissaan. Valmentavan ohjauksen käsite liitetään erilaisiin valmentaviin ja kuntouttaviin opintoihin ja koulutuksiin, esimerkiksi ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen (VALMA). Maahanmuuttajille on suunnattu myös kohdennettua valmentavaa koulutusta, mitä järjestetään sekä perusasteen, toisen asteen tai korkea-asteen opintoihin että suomen kielen opintoihin.

Ohjauksesta paljon kirjoittanut Onnismaa (1998, 7) toteaa, että ohjaus toimintamuotona on ensi näkemältä helposti kuvattavissa tai ymmärrettävissä, mutta käytännössä ohjaus­ ja neuvontatyön käsitteellistäminen on hankalaa. Käsitteellistäminen pohjautuu vahvasti konstruktivismiin, missä aatteen keskiössä on itse oppija aktiivisena tiedon rakentajana. Ohjauksessa on olennaista tukea oppijan eli ohjattavan toimijuutta. Toimijuus tarkoittaa ohjattavan kykyä suunnitella, ohjata, toteuttaa ja arvioida omia prosessejaan (Vehviläinen 2014).

Opiskeluun liittyvä ohjaus voidaan määritellä ajan, huomion ja kunnioituksen antamiseksi oppijalle sekä hänen opiskeluteoilleen ja -toiminnalleen (Pasanen 2004). Valmentavassa ohjaustyylissä keskiöön nousee ohjattavan oma motivaatio, mikä syntyy mahdollisuuksien, ei pakon kautta. Ohjaaja on mahdollistaja, joka rohkaisee ohjattavaa itse ratkaisemaan ongelmansa ja ottamaan tätä kautta vastuuta. Ohjaaja antaa valinnan mahdollisuuksia ja tukee ohjattavan päätöksiä niitä kunnioittaen. (Turku 2007, 21.)

Ohjausmenetelmässä korostuu ohjattavien motivointi ja tukeminen. Kun oppijaa tuetaan tavoitteiden saavuttamisessa keskustelujen ja yhteisen tekemisen kautta, hänen itsetuntemuksensa ja itseluottamuksensa vähitellen kasvavat. Oppijan motivaatio ja halu vaikuttaa asioihin lisääntyvät. Menetelmään kuuluu myös se, että ryhmäläisistä kokeneempi ja oppineempi perehdyttää aloittelijan kyseisen kulttuurin toimintatapoihin ja auttaa sopeutumisen ja oppimisen alkuun. (Leinonen ym. 2002, 160–161.) Tynjälä (1999, 141) korostaa valmentamista menetelmänä, jossa ohjaaja tarkkailee ohjattaviensa toimintaa ja antaa tarvittaessa neuvoja, tukea, ohjausta, palautetta ja uusia tehtäviä.

Valmentavassa ohjauksessa päävastuu oppimisesta on ohjattavalla itsellään. Tällöin ohjattavat asettavat itse toiminnalleen päämäärän. Ohjattavat oppivat itse tekemällä ja toimimalla ja tekemistään reflektoimalla. Valmentajan tehtävänä on tukea ja mahdollistaa oppiminen. Valmentajan tehtäviin sisältyy oppimisympäristön järjestäminen, vuorovaikutussuhteen luominen, oppimistapahtumaan vaikuttaminen, oppimisprosessia edistävän ohjauskeskustelun synnyttäminen, palautteen antaminen ja arviointi.  Valmentajan tulee arvioida ja reflektoida myös omaa ohjaustyöskentelyään. Menetelmän taustalla on tilannesidonnaisen oppimisen lisäksi ajatus opiskelijalähtöisestä elinikäisestä oppimisesta. (Leinonen ym. 2002, 18, 29, 158–159.)

Valmentavan ohjauksen käytänteet Tie työhön -kurssilla

Ensimmäisellä kurssikerralla maahanmuuttajat ja suomalaiset tukihenkilöt virittäytyivät toimintaan pienryhmissä erilaisten ohjattujen keskusteluharjoitusten kautta. Maahanmuuttajista ja tukihenkilöistä muodostettiin työparit, mm. yhteisiä kiinnostuksen kohteita hyödyntäen. Suomalainen tukihenkilöt tekivät lähtötilanteen kartoitukset maahanmuuttajille, joiden pohjalta työparit asettivat yhdessä konkreettiset tavoitteet tuleville kurssikerroille. Kurssin toisessa kokoontumisessa työparit harjoittelivat työelämän puhekieltä esimerkiksi laatimalla käsitekarttoja maahanmuuttajien toiveammateista ja niihin liittyvistä työelämän puhekielen ilmaisuista.

Kolmannella kurssikerralla tukihenkilöt valmensivat maahanmuuttajia työhaastatteluun ja omasta osaamisesta kertomiseen. Jokainen maahanmuuttaja pääsi harjoittelemaan työhaastattelua oman tukihenkilön pitämän kuvitteellisen tilanteen kautta.  Harjoituksen tavoitteena oli oppia esittelemään sujuvasti itsensä sekä kertomaan omasta koulutus- ja ammatillisesta taustastansa, ammatillisista tavoitteista, osaamisesta ja motivaatiosta. Neljännellä kurssikerralla maahanmuuttajat työstivät ansioluetteloita oman tukihenkilönsä kanssa kirjallisessa tai video-cv:n muodossa. Video-cv:n tarkoituksena on madaltaa kynnystä lähestyä potentiaalisia työnantajia sekä osoittaa työnantajille käytännössä maahanmuuttajatyönhakijoiden suomen kielen taito (Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducat 2016, 7).

Viidennellä kurssikerralla jalkauduttiin yrityksiin vierailuille joko yksittäin oman tukihenkilön kanssa tai pienissä ryhmissä. Yrityskäynnillä tutustuttiin yritykseen yleisesti sekä keskusteltiin tarkemmin ammattiin liittyvistä työtehtävistä ja koulutuksesta. Järjestetty yritysvierailu oli maahanmuuttajalle mahdollisuus kontaktoitua työnantajaan, tuoda esiin omaa osaamistaan ja keskustella työllistymismahdollisuuksista. Kurssin lopetuskerralla jokainen maahanmuuttaja sai henkilökohtaisen palautteen kurssilla edistymisestä ja vahvuuksistaan. Samalla keskusteltiin tulevaisuuteen suuntautuen; eli kuinka maahanmuuttaja jatkaa työnhakua ja suomen kielen opiskelua kurssin päätyttyä.

Valmentava työote mahdollisti tuloksellisen toiminnan lyhyellä kurssilla. Sosionomiopiskelijat perehdyttivät maahanmuuttajia suomalaisiin käytäntöihin työnhaussa ja työpaikoilla, auttoivat ansioluettelon päivittämisessä ja työhakemusten tekemisessä sekä työkokeilupaikkojen hankkimisessa. Tukihenkilöinä toimineet sosionomiopiskelijat olivat ohjaustilanteissa niitä suomalaisen kulttuurin eksperttejä, jotka valmensivat maahanmuuttajia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen keskustelujen ja yhteisen tekemisen kautta.

Lähteet

Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducat. 2016. MANOT – Maahanmuuttaneen nopeaa työllistymistä tukevien palveluiden kehittäminen. Loppuraportti. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 14.6.2018] Saatavissa: https://www.aducate.fi/documents/10975/115515/MANOT_loppuraportti.pdf/ed4f4c1b-c642-4a83-87b9-7f4a9433763b

Leinonen, N & Partanen, T & Palviainen, P. 2002. Tiimiakatemia. Tositarina tekemällä oppivasta yhteisöstä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Onnismaa, J. 1998. Aikuisten ohjaus auttamiskäytäntönä: näkökulmia ohjauksellisten työtapojen erityispiirteisiin. Helsinki: Opetushallitus.

Pasanen, H. 2004. Työssä oppimisen ohjaus prosessina. Teoksessa Onnismaa, J., Pasanen, H. & Spangar, T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana : 3 : ohjaustyön välineet 2004. Jyväskylä: PS-kustannus. 151–176.

Turku, R. 2007. Muutosta tukemassa: valmentava elämäntapaohjaus. [Helsinki] : Edita.

Tynjälä, P. 2002. Oppiminen tiedon rakentamisena: konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Helsinki: Kirjayhtymä.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas: yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.

Kirjoittajat

Jaana Mantela toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa sekä YAMK-sosionomikoulutuksessa. NIPA-nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi –kehittämishankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Kati Ojala toimii päätoimisen tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa. Opetustyössä painottuvat työelämäosallisuuteen sekä yksilö- ja ryhmänohjaukseen liittyvät teemat. NIPA-nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi –kehittämishankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/meeting-business-architect-office-2284501/ (CC0)

Julkaistu 15.6.2018

Viittausohje

Mantela, J. & Ojala, K.  2018. Valmentava ohjaus kotoutumisen ja työllistymisen tukena. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/06/15/valmentava-ohjaus-kotoutumisen-ja-tyollistymisen-tukena/

 

Yhteinen chat olisi hieno ajatus! – Digitaalinen palveluohjaus kuraattoripalveluissa

Kouluissa hyödynnetään opetuksessa paljon erilaisia digitaalisia palveluita ja alustoja. Vaikka koulun sosiaalityöntekijät eli kuraattorit ovat digitaalisten työmenetelmien ympäröimänä, näyttää siltä, että he eivät juurikaan hyödynnä niitä työssään. Tutkimuksissa on osoitettu, että nuorille osoitetuille digitaalisille palveluille on tarvetta ja palveluita tulisi tarjota siellä missä nuoretkin ovat, eli verkossa. Verkossa on mahdollista tavoittaa erityisesti nuoret, jotka eivät uskaltaisi tai sillä hetkellä kykenisi muuten puhumaan kuraattorin kanssa. Verkon kautta kyettäisiin ennaltaehkäisemään syrjäytymistä sekä varhainen puuttuminen mahdollistuisi nuoren ongelmatilanteissa.

Kirjoittajat: Taina Anttonen ja Johanna Panttinen

Digitaalisuus sosiaalityössä

Sosiaalityö perustuu vahvasti perinteiseen asiakkaan kohtaamiseen kasvotusten, jolloin luottamuksen synnyttäminen puolin ja toisin koetaan helpommaksi. Tietosuoja ja salassapito ovat tärkeitä elementtejä rakennettaessa luottamusta. (Granholm 2016, 30.)

Verrattuna muihin ammatteihin, kuten opettajiin tai terveydenhuollon ammattilaisiin, sosiaalityöntekijät hyödyntävät tieto- ja viestintätekniikkaa vähemmän työssään. Sosiaalityön digitalisaation ongelmana on, etteivät työntekijät ymmärrä mistä on kyse ja lisäksi kuntien välillä on suuria eroja palveluiden saatavuudessa. Hyödyntämällä virtuaalisuutta sosiaalityössä olisi sosiaalityöntekijän helppo tavoittaa asiakkaat ja olla asiakkaiden tavoitettavissa.  (Granholm 2016, 21, 25; Valtanen 2018.)

Australiassa sosiaalityössä hyödynnetään sosiaalista mediaa ja muita sähköisiä palveluita. Sosiaalityöntekijät pitävät asiakkaisiin yhteyttä tekstiviestein, sähköpostitse ja sosiaalisen median kautta. British Association of Social Work on lausunnossaan kannustanut sosiaalityöntekijöitä käyttämään sosiaalista mediaa, soveltaen oman työn eettisiä arvoja ja periaatteita. (Boddy & Dominelli 2016, 172-173.) Digitaalisten palveluiden käyttäminen vaatii kuitenkin, että työntekijöillä on viimeisintä tietoa, ymmärrystä ja teknistä osaamista. Tarvitaan myös halua ja taitoa soveltaa digitaalisuuden mahdollisuuksia asiakaslähtöisesti ja tietoturvallisesti. (Kilpeläinen & Sankala 2010, 280–281; Lähteenmäki 2016, 82.) Palveluita tarjotessa on huomioitava Euroopan Unionin tietosuoja-asetus, joka astui voimaan 25.5.2018. Tietosuoja-asetus koskee tietoja, joista henkilö on tunnistettavissa sekä tunnistettavissa olevan tiedon yksityisyyden suojaa. EU-tietosuoja-asetuksen tavoin sosiaalihuoltotyön tietosuoja on vahva, sisällyttäen tarpeellisuusvaatimuksen, suojaamisvelvoitteen, käyttötarkoitussidonnaisuuden sekä virheettömyysvelvoitteen. (Henkilötietolaki 7§, 9§, 32§; Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 14 – 16§; Tietosuojavaltuutetun toimisto 2018.)

Verkossa tapahtuva sosiaalityö on ennaltaehkäisevää työtä, jonka tarkoituksena on ehkäistä syrjäytymistä sekä mahdollistaa varhainen puuttuminen sekä nuorten osallistaminen. Verkossa on mahdollista tavoittaa ne nuoret, jotka reaalimaailmassa eivät uskaltaisi tai sillä hetkellä pystyisi muuten puhumaan ammattilaisen kanssa. (Ukkola 2012, 2.) Valtakunnallisen tutkimuksen mukaan nuoret käyttävät sosiaalista mediaa keskusteluun ja viestimiseen muiden palvelun käyttäjien kanssa. Palveluissa tärkeää on palveluiden hyvä käytettävyys, tuttujen määrä palvelussa sekä mahdollisuus käyttää palvelua älypuhelimella. (eBrand Suomi Oy & Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut 2016.)

Odotukset digitaalisesta palvelusta ja kehittäminen

Panttilan (2018) opinnäytetyön aihe syntyi tarpeesta parantaa kuraattoreiden saavutettavuutta, helpottaa yhteydenottoa sekä madaltaa opiskelijoiden kynnystä yhteydenottoon. Tavoitteena kehittämistyöllä oli luoda malli digitaalisesta palveluohjauksesta Lahden kaupungin toisen asteen kuraattoreille. Kehittämiseen osallistuivat toisen asteen kuraattorit Padlet -kyselyiden kautta sekä 105 ammatillisen ja lukiokoulutuksen opiskelijaa, joille teetettiin lyhyt kysely Kahoot! -pelisovelluksella. Kuraattoreille tehtiin myös digivalmiuskartoitus.

Digivalmiuskartoituksen perusteella kuraattoreilla on valmius ja taito käyttää digitaalisia palveluita. He myös kokivat työvälineiden olevan ajanmukaiset ja mahdollistavan työskentelyn digitaalisesti. Kyselyssä selvisi, että kuraattorit odottivat uuden palvelumallin olevan muodoltaan chat-palvelu, mobiilisovellus tai WhatsApp. Toiveena oli myös, että palvelu olisi tarkoitettu ensisijaisesti vain opiskelijoille. Palvelun anonyymiys herätti ajatuksia puolesta ja vastaan, mutta kuitenkin nimetöntä palvelua pidettiin parempana vaihtoehtona, koska sen katsottiin madaltavan opiskelijoiden kynnystä ottaa yhteyttä kuraattoriin.

Opiskelijoille suunnatun kyselyn tuloksista ilmeni, että sosiaalisen median palveluista alle 23 -vuotiaat käyttävät eniten Snapchatia, 23–29 -vuotiaat Facebookia ja yli 29-vuotiaat WhatsAppia. Toiseksi suosituin palvelu oli WhatsApp alle 23-vuotiailla ja siitä vanhemmilla vastaajilla Facebook. Palveluita käytetään eniten älypuhelimella (90% vastaajista), joka on yhtenäinen tulos valtakunnallisten tutkimusten kanssa. Kuitenkin, tämän kyselyn mukaan kuraattoriin otettaisiin mieluiten yhteyttä tekstiviestillä. Sosiaalisen median kanavista yhteyttä ottaisi 67% WhatsAppin kautta. Sähköistä palvelua käytettäisiin ensisijaisesti ajanvaraukseen; vain reilu viidennes vastaajista käyttäisi palvelua henkilökohtaisen asian hoitoon. Suosituin palvelumuoto oli chat-palvelu (47,5%). Kaikista vastaajista 74 % haluaisi palvelun olevan anonyymi. Myös kuraattorit käyttäisivät sosiaalista mediaa ajanvarauksiin, yhteydenottoihin sekä tiedottamiseen, mutta eivät ohjaustyöhön.

Digitaalinen palveluohjaus kuraattoreille

Molempien kyselyiden yhteenvedon perusteella paras vaihtoehto digitaaliselle palvelulle on opiskeluhuollon oma verkkosivusto chat-palveluineen. Anonyymi palvelu myös helpottaa palvelun tarjoamista EU-tietosuoja-asetuksen (GDPR) takia; siinä ei kerätä asiakastietoja, jolloin palvelua voi käyttää myös alle 16-vuotias. Vaihtoehtoisena palveluna mobiilichat olisi WhatsAppin kaltainen palvelu, joka voisi olla tunnistautumisen vaativa palvelu. Mobiilichatin heikkoutena on, etteivät opiskelijat ole tulosten perusteella innokkaita käyttämään mobiilisovellusta. Palvelua kehittäessä on myös huomioitava, että sen on toimittava kaikilla laitteilla, jotta se olisi kaikkien käytettävissä.

Uuden palvelun mallintaminen vie aikaa ja aiheuttaa kustannuksia sekä kehitysvaiheessa, että valmiina palveluna. Lopullista palvelumuotoa odottaessa tulee kuraattoreiden ottaa käyttöön jo olemassa olevia sosiaalisen median kanavia tiedottamiseen ja kuraattorityön markkinoimiseen.

Kun opiskelijat löytävät opiskeluhuollon ja kuraattorit sosiaalisen median kautta, yhteydenottaminen helpottuu ja digitaalinen ohjauspalvelu tulee luonnolliseksi osaksi varsinaista ohjaustyötä. Koska eri ikäiset opiskelijat käyttävät eri palvelumuotoja, on myös kuraattoreiden käytettävä useampia palvelumuotoja. Palveluihin tuotettava sisältö voi olla kaikissa sama ja yhdessä tuotettua, jolloin palvelujen käytön työllistävyys ei nouse esteeksi.

Sosiaalisen median palvelut eivät kuitenkaan voi olla ainoa ja lopullinen palvelumuoto. Sosiaalinen media muuttuu koko ajan ja sen käyttöä on vaikea ennustaa; se mikä tänä vuonna on suosittua, voi olla unohdettu palvelumuoto parin vuoden kuluttua.

Lähteet

Boddy, J. & Dominelli, L. 2017. Social media and Social Work: The challenges of a New Ethical Space. Australian Social Work. [Verkkolehti]. Vol. 70(2), 172-184. [Viitattu 15.3.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/0312407X.2016.1224907

eBrand Suomi Oy & Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut. 2016. Suomessa asuvien 13-29 -vuotiaiden nuorten sosiaalisen median palveluiden käyttäminen ja läsnäolo. [Viitattu 7.6.2017]. Saatavissa: http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016/tiivistelma/

Granholm, C. 2016. Social work in digital transfer – blending services for the next generation. [Verkkodokumentti]. Mathilda Wrede Institute Research Reports 1/2016. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. [Viitattu 7.6.2018]. Saatavilla: http://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdf

Henkilötietolaki (523/1999). Finlex. [Viitattu 30.3.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523#L2P7

Kilpeläinen, A. & Sankala, J. 2010. e-Osaaminen sosiaalityön asiantuntijuutta rakentamassa. Teoksessa: Pohjola, A., Kääriäinen, A. & Kuusisto-Niemi, S. (toim.) Sosiaalityö, tieto ja teknologia. Juva: PS-kustannus. 271-290.

Kärki, S. 2009. Kuraattorin työ ammatillisessa oppilaitoksessa. Kuntouttavan sosiaalityön näkökulma erityisopiskelijoiden tuen tarpeen arviointiin. Lisensiaattityö. Kuopion yliopisto. Saatavissa: http://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=edf1edce-5159-4cd4-9391-cb316503c656

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Finlex. [Viitattu 30.3.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000812#L3P14

Lähteenmäki, S. 2016. Sosiaalisen median hyödyntäminen ja kehittäminen nuorille suunnatuissa sosiaalipalveluissa – Case nuorten Facebook -palveluohjaus Oulussa. [Verkkodokumentti]. YAMK-opinnäytetyö. Oulun ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma. [Viitattu 7.6.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603062890

Panttila, J. 2018. ”Opiskeluhuollon yhteinen chat olisi hieno ajatus!” Digitaalinen palveluohjaus toisen asteen koulutuksen kuraattoripalveluissa. [Verkkodokumentti]. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen. [Viitattu 7.6.2018]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060813231

Tietosuojavaltuutetun toimisto: EU:n tietosuojauudistus. 2018. [viitattu 26.3.2018]. Saatavissa: http://www.tietosuoja.fi/fi/index/euntietosuojauudistus.html

Ukkola, S. 2012. Virtuaalinen vuorovaikutus verkkonuorisotyössä. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto, sosiaalityön koulutusohjelma. [Viitattu 7.6.2018]. Saatavissa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61429/Ukkola.Sari.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Valtanen, M. 2018. ”Ei tästä edes keskustella” – Julkisia palveluja sähköistetään, mutta sosiaalihuolto meinaa unohtua. Kuntalehti. [Verkkolehti]. 21.3.2018. [Viitattu 30.3.2018]. Saatavissa: https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/ei-tasta-edes-keskustella-julkisia-palveluja-sahkoistetaan-mutta-sosiaalihuolto-meinaa-unohtua/

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Johanna Panttila, ylempi AMK-opiskelija, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen –koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana ylempi AMK-koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Artikkelikuva: Photo by rawpixel on Unsplash

Julkaistu 11.6.2018

Viittausohje

Anttonen, T. & Panttila, J.  2018. Yhteinen chat olisi hieno ajatus! – Digitaalinen palveluohjaus kuraattoripalveluissa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/06/11/yhteinen-chat-olisi-hieno-ajatus-digitaalinen-palveluohjaus-kuraattoripalveluissa

Työyhteisön sosiaalinen toimivuus voimavarana sote-muutoksessa

Yhteiskunnalliset ja palvelurakenteelliset muutokset ovat tulleet jäädäkseen sosiaali- ja terveysalalle. Näissä muutoksissa vanhusten parissa työskenteleviltä hoitotyöntekijöiltä edellytetään ennennäkemätöntä joustavuutta työssään ja tämä näkyy työssä jaksamisessa sekä työtyytyväisyydessä. Myönteisellä asennoitumisella on todettu olevan voimaannuttavia vaikutuksia.

Kirjoittajat: Katja Heino ja Helena Hatakka

Sosiaali- ja terveysalan työyhteisöt muutoksessa

Hiilamon (2015, 13, 14, 143) mukaan sote-palvelut työllistävät yhteensä noin kuudenneksen (370 000 henkilöä) koko Suomen työvoimasta. Yli 200 000 kunnan ja kuntayhtymän työntekijää joutuu vaihtamaan työpaikkaa vuonna 2020 ja työnantajaksi tulee maakunta (Haavisto 2017). Jokainen työyhteisössä miettii tällä hetkellä, mitä sote- muutos (THL 2018) tarkoittaa nyt ja tulevaisuudessa: jaksanko kaikki työtä koskevat muutokset, muuttuuko tai katoaako asemani, vaihtuuko esimies, riittääkö osaamiseni tulevaisuudessa tai hajoaako työyhteisömme? (Krank 2016.)

Sote-muutos muokkaa työyhteisöjen työtä, työolosuhteita, työympäristöä ja työntekijöiden työidentiteettiä rajusti eri tavoin ja epävarmuutta aiheuttaa myös se, miten muutoksesta selvitään. Muutostilanteet voivat olla työyhteisöille niitä voimaannuttavia tai alaspäin vieviä, joten työyhteisöihin tulee panostaa muutosten mahdollistajina. (Krank 2016.) Työterveyslaitoksella (2018) ollaan huolissaan siitä, että muutokset haastavat varsinkin hoitoalan työntekijöiden hyvinvoinnin, terveyden sekä työkyvyn. Haavisto (2017) esittää, että työyhteisöt tulisi ottaa mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon, sillä työhyvinvoinnin turvaaminen ei ole ollut kovin vahvasti mukana keskusteluissa. Työyhteisöt kuitenkin toteuttavat ja tekevät käytännön työn. Työyhteisöjen työhyvinvointi mitataan organisaatiomuutoksissa ja jokaisen myönteisellä asennoitumisella on merkitystä muutosten lopputulokseen (Juuti & Virtanen 2009, 137).

Toimiva työyhteisö syntyy avoimessa vuorovaikutuksessa (Manka 2014, 93). Muutosten onnistumista kuvaa kaikkien sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin, arvoihin ja normeihin. Työyhteisön moniammatillinen uudistuminen on kaikkien sen jäsenten etu sekä voimavara ja vastuun ottaminen kuuluu työntekijöille, työyhteisölle sekä työnantajalle. (Laine 2014, 10, 12.) Työyhteisö tarvitsee vahvaa, innostavaa ja kannustavaa esimiesjohtajuutta kehittämistoiminnan eteenpäin viemiseksi työntekijöiden voimavarat sekä vahvuudet huomioiden, sillä pakotetusti toteutetut ja jatkuvat muutokset koetaan usein työn hallinnan menettämisen tunteena (Juuti & Virtanen 2009, 137; Terävä & Mäkelä-Pusa 2011, 8, 9, 20, 27). Organisaatiomuutosten ympäristömuutokset ovat arvaamattomia ja jopa 70 prosenttia muutoksista on epäonnistunut (Juuti 2011, 68). Hoitoalan työyhteisöt tarvitsevat vastavuoroista, sosiaalista tukea sekä palautetta työstään, jotta työssä jaksaminen ja kehittyminen mahdollistuvat (Laine 2014, 12–14).

Työilmapiirin sosiaalinen toimivuus on voimavara

Työyhteisön voimavaraistava työilmapiiri rakentuu sosiaalisen toimivuuden kautta. Vanhusten hoitohenkilökunnan myönteinen sosiaalinen toimivuus eli vahva sosiaalinen pääoma on työilmapiiriä voimavaraistava tekijä sote-muutosten aiheuttamista tyytymättömyystekijöistä huolimatta. Vahva sosiaalinen toimivuus on myös voimavaraistavan työilmapiirin aktiivinen tuottaja. Työyhteisön myönteinen asennoituminen vaikuttaa työilmapiiriin sitä vahvistavasti ja myönteisellä asennoitumisella on voimaannuttavia vaikutuksia. (Heino 2018.)

Vahva sosiaalinen toimivuus myös lisää itseään ja tuottaa ympärilleen positiivisuutta. Hyvällä asenteella on vaikutusta siihen, että työntekijät ovat sitoutuneita, motivoituneita, kehittämishaluisia ja muutosmyönteisiä taustalla vaikuttavista epäkohdista huolimatta. (Heino 2018.) Aineeton, työntekijöistä löytyvä osaamispääoma on tulevaisuuden organisaatioiden välinen kilpailutekijä ja jokaisen työntekijän myönteisellä asenteella on merkitystä kokonaisuuden rakentajana (Manka 2011, 33–34).

Työilmapiirin sekä työyhteisön sosiaalista pääomaa tukeviksi voimavaratekijöiksi osoittautuivat Heinon (2018) mukaan osallisuus ja yhteisöllisyys, vuorovaikutus, luottamus, mahdollisuus kehittyä työssä ja sopivan vastuun saaminen. Työyhteisötaidoista korostuivat työkavereiden arvostus ja ystävällisyys, tuki, auttaminen, kuunteleminen sekä erilaisuuden hyväksyminen. Esimiesten koettiin tukevan työssä jaksamista ja Mankan (2011, 72) mukaan esimiehen tuki voimaannuttaa koko työyhteisöä.

Sote:n ajankohtaiset muutosprosessit tuottivat hoitohenkilökunnalle stressiä ja kielteisimmät tyytymättömyyden kokemukset kohdistuivat itse työhön kuten heikkoon tiedonkulkuun, työmäärän lisääntymiseen, jatkuviin uudistuksiin ja työnkuvan epäselkeyteen (Heino 2018). Vaikutusmahdollisuuksien puute on tutkimusten mukaan vanhusten hoitoalalla heikompaa kuin muualla sosiaali- ja terveysalalla (Laine 2014, 12–14). Heinon (2018) mukaan samat tekijät, jotka tuottivat työtyytyväisyyttä, tuottivat myös työtyytymättömyyttä, kun työntekijän tarpeet, toiveet tai odotukset eivät täyttyneet. Työtyytymättömyyden tekijät osoittautuivat kehittämisen kohteiksi ja työtyytyväisyyden tekijät toisiaan tukeviksi työn voimavaroiksi ja vahvuuksiksi.

Sosiaalisen pääoman lisäksi kaikki hyvinvoinnin pääomat tukevat toisiaan vastavuoroisesti (Manka 2011, 73). Voimavaraistava työilmapiiri sekä toimiva työyhteisö syntyvät, kun työyhteisön psykososiaaliset olosuhteet eli sosiaalisesta pääomasta syntyvä työyhteisön toimivuus on kunnossa (Terävä & Mäkelä-Pusa 2011, 6–7). Työyhteisö toimii muutoksissa juuri siihen suuntaan, millä asenteella siihen panostetaan ja työyhteisö voi itsessään vaikuttaa siihen, millaisin työkaluin ja keinoin se kohtaa muutoskehityksen niin yksilö- kuin yhteisötasolla (Manka 2015, 145).

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ”Voimavaraistava työilmapiiri : Ikääntyneiden palvelukeskuksen hoitohenkilökunnan työtyytyväisyys”.

Lähteet

Haavisto, P. 2017. Työntekijät tarvitsevat tukea sote-muutoksessa. Työ, Terveys, Turvallisuus. [Verkkolehti]. 4/2017, 35. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://www.tttlehti.fi/tyontekijat-tarvitsevat-tukea-sote-muutoksessa/

Heino, K. 2018. Voimavaraistava työilmapiiri : Ikääntyneiden palvelukeskuksen hoitohenkilökunnan työtyytyväisyys. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 19.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805188851

Hiilamo, H. 2015. Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö. Mistä SOTE-uudistuksessa on kysymys? Riika: InPrint.

Juuti, P. 2011. Työyhteisön kehittyminen on organisaation oppimista. Teoksessa: Juuti, P. (toim.) 2011. Työyhteisön kehittäminen ja johtaminen. Vantaa: Hansaprint. 68–82.

Juuti, P. & Virtanen, P. 2009. Organisaatiomuutos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Krank, A. 2016. Mihin suuntaan ammattitaitoa tulisi kehittää? Tesso: Sosiaali- ja terveyspoliittinen aikakauslehti. [Verkkolehti]. [Viitattu 15.5.2018]. Saatavissa: https://tesso.fi/artikkeli/mihin-suuntaan-ammattitaitoa-tulisi-kehittaa

Laine, P. 2014. Työhyvinvoinnin kehittäminen – mission impossible? Teoksessa: Ranta, I. & Tilander, E. (toim.) Työhyvinvoinnin keinot. Hoitotyön käsikirja. Porvoo: Bookwell Oy. 9–27.

Manka, M-L. 2011. Työn ilo. Helsinki: WSOYpro Oy.

Manka, M. 2014. Työnilo – pää(n)asia. Teoksessa: Ranta, I. & Tilander, E. (toim.) Työhyvinvoinnin keinot. Hoitotyön käsikirja. Porvoo: Bookwell Oy. 89–107.

Manka, M-L. 2015. Stressikirja. Helsinki: Talentum.

Terävä, K. & Mäkelä-Pusa, P. 2011. Esimies työhyvinvointia rakentamassa. [Verkkodokumentti]. Kuntoutus-säätiö. [Viitattu 10.5.2018]. Saatavissa: https://kuntoutussaatio.fi/files/575/punk_esimiesopas_www.pdf

THL. 2018. Sote-uudistus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2.5.2018]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/

TTL. 2018. Hyvinvoiva henkilöstö mahdollistaa sote- ja maakuntauudistuksen onnistumisen. [Verkkodokumentti]. Työterveyslaitos. [Viitattu 17.5.2018]. Saatavissa: http://alueuudistus.fi/documents/1477425/4300677/Mit%C3%A4+kuuluu+-ty%C3%B6kalun+esite+maakunnille.pdf/24155382-5bdd-4a76-bc35-0785771d67d6/Mit%C3%A4+kuuluu+-ty%C3%B6kalun+esite+maakunnille.pdf.pdf

Kirjoittajat

Katja Heino on valmistuva sosionomiopiskelija ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/syd%C3%A4n-k%C3%A4yr%C3%A4-el%C3%A4%C3%A4-s%C3%A4ie-3405553 (CC0)

Julkaistu 25.5.2018

Viittausohje

Heino, K. & Hatakka, H. 2018. Työyhteisön sosiaalinen toimivuus voimavarana sote-muutoksessa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/25/tyoyhteison-sosiaalinen-toimivuus-voimavarana-sote-muutoksessa

Nuori sosiaalisen median maailmassa

Nuoret viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa tiedostamatta siinä piileviä monia riskejä tai välittämättä niistä. Nuoren tasapainoisen kehityksen edistäminen vaatii tänä päivänä onnistuakseen aikuisilta tietoisuutta sosiaalisen median riskeistä. Aikuisten tehtävänä on luoda lapsille ja nuorille turvallinen kasvuympäristö. Sosiaalinen media on olennainen osa tätä turvallista kasvuympäristöä. EU:n uusi tietosuoja-asetus tuo lisää turvaa rajoittamalla nuorten itsenäistä verkkopalveluiden käyttöä.

Kirjoittajat: Oona Ranne, Julia Vihavainen ja Helena Hatakka

Nuorten sosiaalisen median käyttö

Sosiaalinen media voi aiheuttaa nuorelle useita riskejä, kuten erilaiset huijaukset, grooming (seksuaalisen hyväksikäytön valmistelu), kiusaaminen, henkilökohtaisten tietojen leviäminen ja ajankäytön painottuminen netissä vietettävään aikaan koulutyön ja levon sijaan. Sosiaalisen median riskeistä puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa myös positiiviset vaikutukset, joista mainittakoon esimerkiksi itseilmaisun ja mediataitojen kehittyminen, sosiaalisten suhteiden luonti ja ylläpito sekä mahdollisuuden hankkia laajasti tietoa sekä tutustua eriäviin näkökulmiin ja mielipiteisiin. (MLL 2018.)

Nuorten keskuudessa digitaalisia tiloja ei koeta erillisiksi muista luontevista kohtaamispaikoista ja ajanviettopaikoista, vaan ne koetaan perinteisinä pidettyjä fyysisiä tiloja täydentäviksi, yhtä tärkeiksi toimintakentiksi. (Haasio 2016, 14.) On vaikeaa sanoa, kuinka paljon aikaa sosiaalisen median parissa todella vietetään, sillä kännykkä seuraa nuorten mukana, ja sitä vilkuillaan vähän väliä koko valveillaoloajan. Näin arjen reaalimaailman ja sosiaalisen median ympäristöt liittyvät yhteen saumattomasti. Sosiaalisessa mediassa sovitaan tapaamisia ja välitetään tietoa, jolloin somessa ”roikkuminen” on ajan tasalla pysymisen kannalta ikään kuin pakollista. Nuorten media-ajan kontrolloiminen onkin lähes mahdotonta, sillä puhelinta voi lukea ja päivittää lähes missä vain. (Kulmala 2014, 17.)

Somen sovellukset ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi mediaviestintää, ja ne ovat tavalla tai toisella osa lähes jokaisen suomalaisen arkea lisäten verkossa tapahtuvan kommunikoinnin määrää. (Suominen, Östman, Saarikoski & Turtiainen 2013, 11.) Suosio sosiaalisessa mediassa perustuu Pönkän (2015) mukaan mahdollisuuteen pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Ebrand Oy:n tekemän SoMe ja nuoret (2016) tutkimuksen mukaan sosiaalisen median palvelut rikastuttavat sosiaalista viestintää monen nuoren kohdalla. Nuorille on tärkeää pitää yhteyttä ystäviinsä ja saada osakseen huomiota sekä hyväksyntää kaveripiiriltään, minkä sosiaalinen media tänä päivänä mahdollistaa.

Olennainen osa sosiaalisen median sisältöjä ovat kavereiden tykkäämiset, kommentit ja kehut. Omaa identiteettiään etsiville nuorille on tärkeää, millaisen vastaanoton heidän lisäämänsä kuvat ja kommentit saavat seuraajilta ja ystäviltä. Minäkuvaa ja itsetuntoa vahvistaa sekä nostaa sosiaalisessa mediassa koettu ihailu ja onnistumiset. (Kulmala 2014, 18.)

Somestatus ja profiilityö

Nykyään nuoret ilmaisevat asioita sanojen sijaan kuvilla, mikä kertoo siitä, että visuaalisuudesta on tullut keskeinen elementti nykynuorten elämässä (Haasio 2016, 31).  Oksanen ja Turja (2017, 41) kuvaavat profiilityön oman kuvan harkituksi tuottamiseksi, jota tehdään sillä perusteella, ketä seurataan ja kenen annetaan seurata omaa profiilia. Keskeistä profiilityössä on profiilin työstäminen, sen tarkka sommittelu ja pohdinta julkaistavasta materiaalista.

Oksasen ja Turjan (2017, 49, 44) tutkimuksen mukaan eri palveluihin tuodaan eri minän puolia esille. Snapchatin ajateltiin mahdollistavan niin sanotut ”hölmöilykuvat”, joista todellinen arki välittyy, kun taas Facebook koettiin enemmän uutisointifoorumina, johon ilmoitetaan uusi asuinkaupunki. Instagram-profiilin rakentamisessa taas julkaistaan kuvia sen mukaan, minkälaisen kuvan itsestä haluaa muille antaa, yleisesti sinne luodaan kaunis portfolio elämästä.

Kettusen (2014, 26) mukaan sosiaalista mediaa käytetäänkin varsinkin tyttöjen keskuudessa luodakseen tietynlaista omakuvaa. Profiileissa on itsestään hyviä, imartelevia kuvia, mihin vaikuttaa negatiivisesti toisten käyttäjien julkaisemat epäviehättävät ja nolot kuvat. Joskus todellisuus on hyvinkin kaukana verrattuna Instagramissa annettuun kuvaan, ja usein mitä suositumpi profiili on, sitä enemmän kuvia muokataan ja kokonaisuutta silotellaan (Oksanen & Turja 2017, 52).

Nuorta suojaavia tekijöitä

Aikuisen tulisi keskustella nuoren kanssa sosiaalisen median riskeistä ja turvallisesta käytöstä sekä tukea siinä. Konkreettisesti aikuisen, joko vanhempana tai ammattikasvattajana, on oltava kiinnostunut nuoren netin käytöstä sekä käyttää ja tutkia erilaisia sovelluksia ja sosiaalisen median palveluita yhdessä. Nuorelle on hyvä kertoa rehellisesti piilevistä riskeistä ja vaaroista ikätason mukaisesti. Nuorta kannattaa myös varoittaa haitallisesta ja ikävästä sisällöstä, johon mahdollisesti voi törmätä. On tärkeää, että nuori uskaltaa kertoa netissä tapahtuvista häiritsevistä ja epämukavista kokemuksista, jotta asiaan voidaan puuttua ja myöhemmin myös välttää. (MLL 2018.)

Mikä positiivista, EU:n uutta tietosuoja-asetusta aletaan soveltaa toukokuussa 2018, mikä tarkoittaa henkilötietojen suojaa koskevan kansallinen lainsäädännön uudistumista. Käytännössä asetuksen mukaan alle 16-vuotiaan tulee saada aikuisen suostumus verkkopalveluiden käyttämiseen, jotka tallentavat henkilötietoja. Tämä tulee rajoittamaan nuorten vapautta toimia verkossa ja päättää itsenäisesti, mitä verkkopalveluita he voivat käyttää. Uudella tietosuojalailla pyritään turvaamaan lapsen yksityisyyden suojaa suojelemalla heitä henkilötietojen käsittelyyn liittyvillä riskeillä. Käytännössä tämä näyttäytyy myös niin, että aikuiset tulevat olemaan tietoisempia nuorten käyttämistä verkkopalveluista. (Kallio & Lavikainen 2017, 5, 27.)

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön “Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuorten kasvulle ja kehitykselle”. Opinnäytetyössä selvitettiin sosiaalisen median riskejä ja tarkastelun kohderyhmänä olivat nuoret.

Lähteet

Haasio, A. 2016. Koukussa nettiin. Lapset, nuoret ja verkon vaarat. Helsinki: BTJ Finland Oy.

Kallio, R. & Lavikainen, V. 2017. Nuoret verkossa – Raportti nuorille suunnatun kyselyn vastauksista. [Verkkodokumentti]. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2017. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: https://www.lskl.fi/materiaali/woocommerce_uploadslastensuojelun-keskusliitto/LSKL_DigiSelvitys_0377.pdf

Kettunen, M. 2014. Kiusaaminen sosiaalisessa mediassa nuorten keskuudessa. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201407192244

Kulmala, M. 2014. Some on osa nuorten elämää. Autismi 3/2014, 20-21.

Lundvall, A. 2014. Kaverit ja kaikki kiva klikkauksen päässä: lapsi tarvitsee aikuisen tukea sosiaalisessa mediassa. Autismi 3/2014, 19-20.

MLL. 2018. Lapsi sosiaalisessa mediassa. Mannerheimin lastensuojeluliitto. [Viitattu 25.4.2018]. Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/lapsi-sosiaalisessa-mediassa/

Oksanen, A. & Turja, T. 2017. #minä ja Instagram – Identiteetti ja profiliityö nuorilla sosiaalisen median käyttäjillä. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto,  yhteiskuntatieteiden tiedekunta.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705261712

Pönkä, H. 2015. Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Ranne, O. & Vihavainen, J. 2018. Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuoren kasvulle ja kehitykselle : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 9.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097286

SoMe ja nuoret 2016. Kyselytutkimus nuorten sosiaalisen median käytöstä. Ebrand Suomi Oy. [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016/

Suominen, J., Östman, S., Saarikoski, P. & Turtiainen, R. 2013. Sosiaalisen median lyhyt historia. Tallinna: Gaudeamus Oy.

Kirjoittajat

Oona Ranne ja Julia Vihavainen ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/outdoors-nature-woman-summer-3108615/ (CC0)

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Ranne, O., Vihavainen, J. & Hatakka, H. 2018. Nuori sosiaalisen median maailmassa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/014/nuori-sosiaalisen-median-maailmassa

Terveysmetsästä työhyvinvointia

Metsän on havaittu vaikuttavan monipuolisesti ihmisen hyvinvointiin. Tutkimustulosten mukaan luontokontaktien positiiviset hyvinvointivaikutukset ovatkin kiistattomat. Miten työnantajat voisivat mahdollistaa terveysmetsän hyödyntämisen työn arjessa työhyvinvoinnin tukena?

Kirjoittajat: Anne-Mari Kousa ja Tarja Tolonen

Luontokontakti ja työhyvinvointi

Työhyvinvointi muodostuu työn mielekkyydestä, terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Työn arki vaikuttaa työssä jaksamiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Työhyvinvoinnin kasvaessa työhön sitoutuminen ja työn tuottavuus kasvavat, sairauspoissaolot ja työntekijöiden vaihtuvuus laskevat. Vastuu työhyvinvoinnista on sekä työnantajalla että työntekijällä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017; Pahkin & Halonen 2016; Karila-Hietala, Wahlbeck, Heiskanen, Stengård & Hannukkala 2014, 139; Kallio & Kivistö 2013, 13.)

Esimerkiksi ulkona vietetty lounastauko tai huonekasvit tarjoavat luontokontakteja. Vastaava kontakti luonnolliseen elementtiin sisällä voi olla luontokuvat ja -äänet. (Bjørnstad, Grete & Raanaas 2016, 12; Largo-Wight, Chen, Dodd & Weiler 2011, 126.) Lisäämällä luontokontakteja työpäivän aikana voidaan lisätä työhyvinvointia (Kousa 2018, 19).

Mitä useammin työntekijät liikkuvat luonnossa, sitä useammin he kokevat työn imua: suhteellisen pysyvää, positiivista, tyydytystä tuottavaa motivaatio- ja tunnetilaa. (Rantanen 2014, 4, 18-19). Luonnossa oleskelun on useissa yhteyksissä osoitettu ylläpitävän ja lisäävän hyvinvointia (esim. Kaikkonen 2014; Bjørnstad, Grete & Raanaas 2014). Lisäksi luontokontaktin kokemisella ja luonnossa tehdyillä harjoitteilla on yhteys työstressin vähentymiseen ja töistä irtautumisen kokemukseen. (Korpela & Nieminen 2017, 17; Largo-Wight, Chen, Dodd & Weiler 2011, 128; Bjørnstad ym. 2016,16).

Luonnon vaikuttaa positiivisesti psyykkiseen hyvinvointiin ja mielialaan (Kaikkonen ym. 2014, 38). Välittömänä hyvinvointivaikutuksena on koettu stressin lieventymistä (Korpela & Nieminen 2017, 17). Kaikista vaikutuksista juuri psyykkiset hyvinvointivaikutukset kestivät pisimpään (Kaikkonen ym. 2014, 38). Psyykkinen hyvinvointi on erottamaton osa terveyttä. (Karila-Hietala ym. 2014, 10).

Sertifioitu terveysmetsä

Terveysmetsä-sertifikaatti voidaan antaa sellaisella metsälle, jossa metsän hyvinvointivaikutuksia voidaan kokea keskimääräistä enemmän (Leppänen & Pajunen 2017, 15.). Terveysmetsän sijaitessa lähellä, sitä voi hyödyntää työhyvinvoinnin kehittämiseen työpaikoilla. Suomessa käytetty terveysmetsä termi vastaa maailmalla käytettyä terapiametsä termiä. Japani ja Etelä-Korea ovat metsän terveysvaikutusten tutkimisessa pioneerimaita ja Japanissa on useita terapiametsä sertifikaatin saaneita metsiä. (Tyrväinen, Savonen & Simkin 2017, 5-6.)

Sertifikaatin saamiseksi metsässä mitataan 12 henkilön psykologisia ja fysiologisia muutoksia verrattuna kaupunkiympäristöön. Kun terveysvaikutukset on osoitettu ja vaatimukset metsän laadusta täyttyneet, voi metsä saada sertifikaatin. Sertifikaatti edellyttää metsien kunnon ja toimintaan liittyvien rakenteiden (esim. polut) ylläpitämistä. (Tyrväinen ym. 2017, 14). Mikä tahansa metsä ei siis voi olla terveysmetsä. Vaikka kokemus on subjektiivinen, on olemassa yleisiä terveysmetsän tunnusmerkkejä. (Leppänen & Pajunen 2017, 15.) Pienet, pirstaloituneet metsäalueet eivät toimi terveysmetsänä, koska niissä eivät toteudu terveysmetsän tunnuspiirteet (Tyrväinen ym. 2017, 8).

Suomalaiset arvostavat eniten metsiä ja vesistöjä, eniten pidetään luonnonmukaisesta metsäympäristöstä. Hyvä virkistyskäyttöön soveltuva metsä on järeä, täysikasvuinen ja helppokulkuinen. Sopivasti maastomuotoja, puuston ja kasvillisuuden vaihtelevuutta. Riittävän suuri ja monipuolinen metsä voi toimia terveysmetsänä. Tämän lisäksi metsässä tulisi olla muitakin hyväksi havaittuja piirteitä, kuten polkuverkosto ja opasteita. (Tyrväinen ym. 2017, 6-7,11)

Terveysmetsän hyödyntäminen työelämässä

Terveysmetsän voi ottaa osaksi työn arkea. Terveysmetsän laitamille voidaan luoda taukopaikkoja, joissa lähellä sijaitsevien toimijoiden työntekijät voisivat viettää taukonsa, työnantajan kannustamina. (Kousa 2018, 24). Hetkellinen irrottautuminen työstä auttaa jaksamaan (Kallio & Kivistö, 2013, 61; Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738, 31 §). Palaverit, neuvottelut ja mahdolliset interventiot voitaisiin tehdä terveysmetsässä sisätilojen sijaan. Työntekijöitä voidaan kannustaa vapaa-ajallakin liikkumaan luonnossa. (Kousa 2018, 25). Kun terveysmetsä tehdään työpaikalla tutuksi, pienenee kynnys lähteä sinne omalla ajalla. Lisäksi haasteen hyödyntämisestä voi heittää myös työyhteisölle: mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja ottaa vastuuta kehittämistyöstä ovat perusta mielekkäälle työnteolle. (Kallio & Kivistö 2013, 81.)

Esimerkiksi Lahteen suunnitellaan terveysmetsää Päijät-Hämeen keskussairaalan läheisyyteen, alueella on useita muita työnantajia. Eri toimijat voivat hyödyntää terveysmetsää taukopaikkana ja järjestää siellä työhyvinvointipäiviä. Seuraavassa kuvassa esimerkkejä, miten terveysmetsää voi käyttää työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja lisäämiseen.

Kuva 1. Terveysmetsä työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja lisäämisessä

Terveysmetsän hyödyntämisen puolesta puhuvat positiiviset vaikutukset ihmisten psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen. Työnantaja voi mahdollistaa terveysmetsän käytön ja näin kannustaa työntekijöitään hyödyntämään sitä myös vapaa-ajallaan.

Lähteet

Aulankoski, A. 2016. Törmäyksistä työniloon. Työterveyshuolto tukena työn ristiriidoissa. Helsinki: Duodecim.

Bjørnstad, S., Grete, G. & Raanaas, R. 2016. Nature contact and organizational support during office working hours: Benefits relating to stress reduction, subjective health complaints, and sick leave. Work. [Verkkolehti]. Vol. 53 (1), 9-20. [Viitattu: 25.02.2018]. Saatavissa: http://search.ebscohost.com.aineistot.lamk.fi/login.aspx?direct=true&db=c8h&AN=113197480&site=ehost-live

Kaikkonen, H., Virkkunen, V., Kajala, L., Erkkonen, J., Aarnio, M. & Korpelainen, R. 2014. Terveyttä ja hyvinvointia kansallispuistoista – Tutkimus kävijöiden kokemista vaikutuksista. [Verkkodokumentti]. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 208. Vantaa: Metsähallitus.  [Viitattu 25.02.2018]. Saatavissa: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Asarja/a208.pdf

Kallio, E. & Kivistö, S. 2013. Mieli työssä. Helsinki: Työterveyslaitos.

Karila-Hietala, R., Wahlbeck, K., Heiskanen, T., Stengård, E. & Hannukkala, M. 2014. Mielenterveys elämätaitona. Mielenterveyden ensiapu 1. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.

Korpela, H. & Nieminen, J. 2017. Osallistujien kokemukset luontoavusteisesta interventiosta. [Verkkodokumentti]. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos. [Viitattu: 25.02.2018]. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/54863/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201707053236.pdf?sequence=1

Kousa, A. 2018. Terveysmetsä työhyvinvointia edistämässä. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaalipedagoginen aikuistyö. [Viitattu 9.4.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804094348

Largo-Wight, E., Chen, W., Dodd, V. & Weiler, R. 2011. Healthy Workplaces: The Effects of Nature Contact at Work on Employee Stress and Health. Public Health Reports. [Verkkolehti]. Vol. 126, Suppl. 1, 124-130. [Viitattu: 25.02.2018]. Saatavissa: http://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/00333549111260S116

Leppänen, M. & Pajunen, A. 2017. Terveysmetsä. Tunnista ja koe elvyttävä luonto. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy.

Pahkin, K. & Halonen, K. 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: Työterveyslaitos. [Viitattu: 1.9.2017]. Saatavissa: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi/

Rantanen, A. 2014. Vapaa-ajalta virtaa työhön – luonnossa liikkumisen ja työn imun yhteydet. [Verkkodokumentti]. Psykologian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. [Viitattu: 25.02.2018]. Saatavissa: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95798/GRADU-1403598044.pdf?sequence=1

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Työhyvinvointi. [Viitattu: 1.9.2017]. Saatavissa: http://stm.fi/tyohyvinvointi

Tyrväinen, L. Savonen, E-M & Simkin, J. 2017. Kohti suomalaista terveysmetsän mallia. [Verkkodokumentti]. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 11/2017. Helsinki: Luonnonvarakeskus. [Viitattu: 18.01.2018]. Saatavissa: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/538373/luke-luobio_11_2017.pdf?sequence=1

Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. Finlex. [Viitattu: 25.02.2018]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738#L6P49

Kirjoittajat

Tarja Tolonen, lehtori, sosiaali- ja terveysala, LAMK

Anne-Mari Kousa, sosionomi AMK –opiskelija, LAMK

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/away-path-forest-hiking-nature-1356948/ (CC0)

Julkaistu 11.4.2018

Viittausohje

Kousa, A-M. & Tolonen, T. 2018. Terveysmetsästä työhyvinvointia. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/04/11/terveysmetsasta-tyohyvinvointia

 

Show Buttons
Hide Buttons