Aihearkisto: Hyvinvointi ja uudistava kasvu

Ikääntyneiden näkemyksiä sote-palveluiden digitalisaatiosta – perinteistä palvelua arvostetaan edelleen

Väestön ikääntyminen, kansalaisten palveluodotusten muuttuminen sekä digitalisaatio haastavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää. EU:n ja kansallisten digistrategioiden sekä lainsäädännön tavoitteena on parantaa kansalaisten yhdenvertaista mahdollisuutta käyttää digitaalisten terveyspalvelujen sekä edistää palvelujen saavutettavuutta, laatua ja tietoturvallisuutta. Tässä artikkelissa esitellään näkemyksiä digitaalisista sote-palveluista ikääntyneille osana Ikätalon kehittämistyötä.

Kirjoittajat: Päivi Sokoff ja Taina Anttonen

Digitaalisilla palveluilla tarkoitetaan palvelukokonaisuutta, joka muodostuu verkkosivustojen ja mobiilisovellusten yhdistelmistä (Valtiovarainministeriö 2018, 12). Saavutettavuus on digitaalisten palvelujen sisältöjen helppokäyttöisyyttä ja ymmärrettävyyttä sekä internetin sivustojen ja mobiilisovellusten toimivaa ja virheetöntä teknistä toteutusta. Saavutettavilla palveluilla varmistetaan, että käyttäjät voivat käyttää digitaalista terveyspalvelua henkilökohtaisista ominaisuuksistaan riippumatta, ja että palvelut toimivat eri päätelaitteilla avustavien teknologioiden, kuten ruudunlukuohjelman kanssa. (Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta 306/2019.)

Elinikäinen oppiminen tukee muutokseen sopeutumista

Digitalisaatio näkyy terveydenhuollon toimintatapojen muuttumisena ja siirtymisenä digitaaliseen muotoon, mikä haastaa palvelujen käyttäjäryhmiä ja ammattilaisia hankkimaan uutta osaamista. Työelämän taitojen ja kykyjen on todettu vanhenevan aiempaa nopeammin, jolloin elinikäisen oppimisen merkitys korostuu. Kymmenen tulevan vuoden aikana työelämän muutoksissa tarvitaan erityisesti digitaalisia, sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja. (Vodafone 2019.)

Digitaaliset taidot ja oppimistaidot ovat elinikäisen oppimisen avaintaitoja, joita kansalaiset ja ammattilaiset tarvitsevat digitalisaatioon sopeutumisessa. Digitaaliset taidot ovat perusosaamista sovellusten käyttämiseen, tiedon hakemiseen ja käsittelyyn sekä kriittistä suhtautumista saatavilla olevaan tietoon. Digitaalisten taitojen avulla kansalaiset kykenevät käyttämään verkkosivustojen ja mobiilisovellusten yhdistelmistä muodostuvia digitaalisia palveluja. Myönteinen asennoituminen, koulutukseen hakeutuminen ja kyky opiskella tavoitteellisesti ovat oppimistaitoja ja edellytyksiä uuden tiedon hankkimiseen ja soveltamiseen. (Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista 2006/962/EY.)

Sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen on eräs keino hankkia osaamista, jota tarvitaan terveydenhuoltojärjestelmän muutoksessa ja digitaalisten terveyspalvelujen kehittämisessä. Sokoffin (2019) ylemmän AMK-opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa digitaalisten terveyspalvelujen kehittämiseksi käytettävämpään muotoon. Tavoitteena oli selvittää Hyvinkään sairaanhoitoalueella asuvien, 65 vuotta täyttäneiden näkemyksiä digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä sekä Terveyskylän Ikätalo -palvelusivustosta. Yhteensä 26 ikääntynyttä vastasi avoimeen kyselyyn syksyllä 2018 tai osallistui Ikätalon käyttäjätestaus-tapahtumaan keväällä 2019. Käyttäjätestauksen ja kyselyjen analyyseilla tuotetun tiedon avulla parannetaan Ikätalon käytettävyyttä. Käytettävyys tarkoittaa helppokäyttöisyyttä, käyttäjäystävällisyyttä sekä käyttötarkoitukseen soveltuvuutta.

Kehittämiskohteena Ikätalo-palvelusivusto

Ikätalo on yli 65-vuotiaille ja heidän läheisilleen kohdennettu, Hyvinkään sairaanhoitoalueen ja Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän alueellisena pilottihankkeena kehittämä palvelusivusto. Sivuston sisältö on tuotettu Hyvinkään sairaalan asiantuntijoiden, Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän kuntien sosiaalipalvelujen ja kolmannen sektorin toimijoiden sekä ikääntyneiden yhteistyönä. Ikätalo julkaistiin kansalaisten käytettäväksi Terveyskylä.fi -verkkopalveluun joulukuussa 2018. Julkaisuvaiheessa Ikätalo tarjosi ikääntyneille luotettavaa tietoa hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn tueksi.

Ikätaloa kehitetään jatkuvasti käyttäjälähtöisen palautteen avulla. Opinnäytetyössä Hyvinkään sairaanhoitoalueella asuvia ikääntyneitä (n=8) osallistutettiin käyttäjätestaukseen, jossa he kävivät itsenäisesti läpi Ikätalo-palvelusivustoa ja täyttivät käyttökokemustensa perusteella kyselylomakkeen. Ikääntyneiden esiin tuomia näkemyksiä digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä sekä Ikätalo-palvelusivustosta voidaan hyödyntää Hyvinkään sairaanhoitoalueen digitaalisten terveyspalvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä.

Ikätalon kehittäminen jatkuu vuonna 2020 kansallisena hankkeena, viiden yliopistollisen sairaanhoitopiirin yhteistyönä. Palvelusivustolle kehitetään kansallista mallia alueellisten palvelutietojen linkittämiseksi, itsearviointityökaluja sekä ammattilaisille suunnattua TerveyskyläPRO-palvelua. Tulevaisuudessa Ikätaloon rakennetaan tunnisteisia digihoitopolkuja yhteistyössä Terveyskylän Kuntoutumistalon kanssa. (Palamaa 2019.)

Ikääntyneet digitaalisten terveyspalvelujen käyttäjinä

Yli 65-vuotiaiden ikäryhmälle on ominaista laajat vaihtelut digitaalisessa osaamisessa ja asennoitumisessa. Ikääntyneissä tulee olemaan niitä, jotka eivät ole koskaan käyttäneet digitaalisia terveyspalveluja, minkä vuoksi rinnakkaispalvelujen saatavuus tulee varmistaa. Aikuisiällä hankittujen tieto- ja viestintäteknisten taitojen oppiminen on edellyttänyt oman osaamisen kehittämistä ja ajattelutapojen muuttamista. Digitaalisten terveyspalvelujen käyttöä harjoittelemalla, koulutuksella sekä riittävillä tukipalveluilla voidaan edistää ikääntyneiden kykyä löytää ja ymmärtää tietoa digitaalisista lähteistä. Luotettavan tiedon sekä oma- ja itsehoitopalvelujen avulla ikääntyneet voivat aktiivisesti ja monikanavaisesti tuottaa tai käyttää terveystietoja ajasta ja paikasta riippumatta.

Hyvinkään sairaanhoitoalueella asuvien, 65 vuotta täyttäneiden näkemykset digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä sekä käyttöön vaikuttavista tekijöistä ovat tiivistetysti seuraavat: 

KUVA 1. Ikääntyneiden näkemyksiä digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä. Kuva: Päivi Sokoff

Ikääntyneiden mukaan digitaaliset terveyspalvelut soveltuvat osaksi palveluketjua, mutta niiden rinnalle tarvitaan kohtaamisia terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Positiivisesta suhtautumisesta huolimatta, useat ikääntyneet asioisivat mieluummin perinteiseen tapaan terveydenhuollon vastaanotoilla. Käyttäjien asenteet voivat muuttua asteittain käyttäjien positiivisten käyttäjäkokemusten myötä.

Lähteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista 2006/962/EY

Finto 2019. KEKO – Kestävän kehityksen kasvatuksen ontologia. [viitattu 25.11.2019]. Saatavissa: http://finto.fi/keko/fi/page/p26

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019. Finlex. [viitattu 25.11.2019]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/2019030

Palamaa, S. 2019. Terveyskylässä Ikätalo. PowerPoint-esitys 26.3.2019 ja suullinen tiedonanto.

Sokoff, P. 2019. Ikääntyneiden näkemyksiä digitaalisten terveyspalvelujen kehittämiseksi Hyvinkään sairaanhoitoalueella. YAMK-opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala.

Valtiovarainministeriö. 2018. Sähköinen asiointi: Selvitys sääntelyn nykytilasta sekä kehittämistarpeista ja -vaihtoehdoista. Valtiovarainministeriön julkaisu 22/2018. [viitattu 25.11.2019]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160975/VM_22_18_Sahkoinen_asiointi_selvitys.pdf

Vodafone. 2019. Global Trends Barometer 2019. [viitattu 25.11.2019]. Saatavissa: https://vodafone.lookbookhq.com/global-trends-barometer-2019/global-trends-barometer-2019

Kirjoittajat

Päivi Sokoff, Ylempi AMK-opiskelija, Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/356050 (CC0)

Julkaistu 31.12.2019

Viittausohje

Sokoff, P. & Anttonen, T. 2019. Ikääntyneiden näkemyksiä sote-palveluiden digitalisaatiosta – perinteistä palvelua arvostetaan edelleen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/12/31/ikaantyneiden-nakemyksia-sote-palveluiden-digitalisaatiosta-perinteista-palvelua-arvostetaan-edelleen/

Harjoittelun keskeytyminen – tukea Nursing-opiskelijan suomen kielen kehittymiseen

Lahden ammattikorkeakoulussa on sosiaali- ja terveysalalla tarjolla englanninkielinen Bachelor of Health Care Nursing-koulutus. Koulutusohjelmassa opiskelee paljon opiskelijoita, joiden äidinkieli ei ole suomi. He ovat joko Suomessa asuvia maahanmuuttajataustaisia tai Suomeen nimenomaan opiskelun vuoksi muuttavia henkilöitä. Näiden opiskelijoiden suomen kielen oppimisen tueksi on kehitetty jatkuvaan kielenoppimiseen keskittyvä tukipaketti. Tässä tekstissä kerrotaan tukipaketin pilotoinnista ja arvioidaan opiskelijapalautteen perusteella sen onnistumista ja kehittämistarpeita.

Kirjoittajat: Katja Kallela ja Mirva Rainio

Suomen kielen taidon tärkeys

Vaikka Nursing-koulutusohjelmassa opetuskieli on englanti, suomen kielen pitäisi koulutuksen alkaessa olla vähintään A2.1-tasolla. Tämä mitataan pääsykokeen yhteydessä pidettävällä suomen kielen kokeella. Koe sisältää kolmenlaisia tehtävätyyppejä: tekstinymmärtämis- ja kirjoitustehtäviä sekä rakennetehtäviä. Nursing-koulutusohjelmassa suomen kieltä on pakollisina opintoina kolme opintopistettä, ja niiden lisäksi on vapaavalintaisia kursseja 15 opintopistettä. Suomen kielen opetusta pyritään myös integroimaan ammatillisten aineiden opetukseen enenevässä määrin. 

Sairaanhoitajan tutkinto sisältää harjoittelua noin kolmanneksen, eli 75 opintopistettä 210 opintopisteestä. Suomen kielen taidon tärkeys korostuu työharjoitteluissa, ja harjoitteluista selviäminen on opiskelijalle erityisen tärkeää valmistumista ajatellen. Harjoittelut alkavat jo varhaisessa vaiheessa opintoja (ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä), jolloin suomen kielen opintoja on takana vasta melko vähän. Englanninkielisessä sairaanhoitajakoulutuksessa harjoittelu on hyvä paikka oppia kliinisten taitojen lisäksi myös suomen kieltä ja toimimista vuorovaikutustilanteissa. Opiskelijat suorittavat harjoittelun suomeksi, ja ohjaus harjoittelupaikassa on myös suomeksi.

Yksi työharjoitteluista hyvin selviämisen edellytys on kommunikointitaito suomen kielellä. Nykänen (2014, 50) toteaa, että potilaiden suurimmat ongelmat ulkomaalaistaustaisen lääkärin tai hoitajan kanssa olivat ymmärtämisongelmat: ne aiheuttivat epävarmuutta sekä olivat olennaisia kommunikoinnin kannalta. Lehtimäki ja Kurhila (2018) kirjoittavat artikkelissaan Sairaanhoitajan ammatillisen kielitaidon kehittäminen työyhteisössä, että työskentelyn tai työharjoittelun yhdistäminen ammatillisen kielitaidon kehittämiseen on hyvä lähtökohta kielen kehittymiseen, mutta työskentely ilman kielellistä tukea ei aina välttämättä kehitä kielitaitoa toivotulla tavalla. Artikkelissa myös todetaan, että kielenoppimista pitäisi tukea työpaikassa monin eri tavoin, esimerkiksi sopivilla työjärjestelyillä, työyhteisön tuella sekä riittävällä perehdytyksellä, joka sisältää myös kielellisen tuen.

Opiskelijan kielitaidon tukeminen

Aiemmin jo mainittiin, että suomen kielen opiskelu on erityisen tärkeää  sosiaali- ja terveysalalla. Kielen opiskelu ja omaksuminen saattavat aiheuttaa opiskelijalle erityisiä haasteita, jolloin vaarana saattaa olla, että hänen harjoittelunsa keskeytyy puutteellisen kielitaidon vuoksi. Työharjoittelun keskeytymisen jälkeen opiskelija voi joutua odottamaan seuraavaa harjoittelupaikkaa melko pitkänkin aikaa. Odottaessaan harjoittelupaikkaa opiskelijan on tärkeää voida opiskella suomea ja kehittää kielitaitoaan. Lahden ammattikorkeakoulussa kehitettiin Ossi2 – Osaajat töihin -hankkeessa suomen kielen tukipaketti harjoittelun väliselle ajalle. Hankkeen tavoite on edistää monikulttuurisuutta tukemalla maahanmuuttajien työllistymistä ja työnantajia työllistämisessä.  Tukipakettia pilotoitiin LAMKissa syksyllä 2019.

Pilotti lähti tarpeesta tarjota suomen kielen opintoja niille opiskelijoille, joiden harjoittelu keskeytyy puutteellisen suomen kielen takia. Aikaisemmin opiskelija jäi ikään kuin tyhjän päälle, kun hän odotti seuraavaa harjoittelupaikkaa. Itsenäinen suomen kielen opiskelu ei ole kovin kannustavaa ja jää usein muiden asioiden varjoon. Itsenäinen kielenopiskelu on myös hyvin vaativaa, ja kaikilla ei ole riittävästi taitoja tai kykyä siihen. Tästä lähtökohdasta LAMKin sairaanhoitajaopiskelijoille alettiin suunnitella suomen kielen tukipakettina kurssia Moodle-alustalle. Tarkoituksena on, että seuraavaa harjoittelupaikkaa odottaessa opiskelija suomen kielen opettajan johdolla ja tuella opiskelee systemaattisesti niitä asioita, jotka hänelle ovat haastavimpia harjoittelussa.

Koko tukiprosessi alkaa siitä, kun opiskelija ottaa yhteyttä suomen kielen opettajaan sopiakseen ensimmäisen tapaamisen hänen kanssaan. Tapaamisia on säännöllisesti viikoittain, ja jokaisella kerralla on oma teema, jota harjaannutetaan ja johon liittyviä tehtäviä tehdään. Myös harjoittelua ohjaava opettaja voi ottaa yhteyttä suomen kielen opettajaan, jos hänen ohjauksessaan olevan opiskelijan harjoittelu on keskeytynyt. Tavoitteena on, että opiskelu on säännöllistä ja edistymistä seurataan ja kontrolloidaan. 

Tukipaketti on jaettu harjoittelun mukaisiin osioihin: mielenterveys, saattohoito, palliatiivinen hoito, kotihoito, lasten ja nuorten hoitotyö. Lisäksi tukipaketti sisältää suomen kielen rakenteisiin liittyvää opiskelumateriaalia. Jokaisessa osiossa on aiheeseen johdattava video, sanastoa, kirjaamiseen liittyviä rakenteita, tehtäviä ja myös linkkejä itseopiskelua varten. Kirjauduttuaan opintojaksolle opiskelija ensin tutustuu materiaaliin, minkä jälkeen suomen kielen opettaja käy senhetkistä teemaa yhdessä opiskelijan kanssa läpi ja antaa aiheeseen liittyviä tehtäviä seuraavaksi viikoksi. Tehtävistä riippuen ne joko käydään läpi seuraavalla kerralla tai niin, että opiskelija palauttaa ne Moodle-alustalle ja opettaja antaa niistä palautetta. Kaikki tämä käydään suomeksi, jolloin suullinen kielitaito kehittyy samalla. Joinakin kertoina voidaan harjoitella pelkästään puhumista, jolloin keskustellaan yhteisesti sovitusta hoitotyöhön liittyvästä teemasta. Etäohjaus on myös mahdollinen. Tapaamisia jatketaan niin kauan kuin on tarpeen. Kun opiskelija saa uuden harjoittelupaikan, tapaamiset voivat jatkua kielituen muodossa. Tällöin opiskelija saa tukea suomen kielen oppimiseen ja kehittymiseen harjoittelun aikanakin – tuen painopiste siirtyy harjoittelupaikalle ja siellä käynteihin.

Tukitoimille on tarvetta

Opiskelijoilta saadun palautteen perusteella pilottia voidaan pitää melko onnistuneena. Opiskelijat ovat kokeneet yksilöohjauksen riittävänä ja tukipaketin materiaalin kehittävän heidän suomen kielen taitoaan. Koska tukipaketti on jaettu harjoittelun mukaisiin osa-alueisiin, opiskelijoilla on mahdollisuus kehittää nimenomaan sitä osa-aluetta, joka tuottaa eniten haasteita harjoittelupaikalla. 

Harjoittelu on sairaanhoitajaopiskelijalle erityisen tärkeä asia sekä osana opintoja että työllistymisen kannalta. Koska suomen kieli on monelle maahanmuuttajaopiskelijalle kompastuskivi, on tärkeää, että opiskelijalla on mahdollisuus kehittää suomen kieltä sekä harjoittelujaksojen välissä että myös tilanteessa, jossa harjoittelu on keskeytynyt puutteellisen suomen kielen takia. Jatkossa tukitoimien tärkeys korostuu entisestään, ja niitä pitää edelleenkin kehittää, jotta opiskelijalla on mahdollisuus saavuttaa harjoittelun kielelliset tavoitteet ja tuntea kuuluvansa osaksi työyhteisöä. Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus jatkuvaan tuettuun oppimiseen.

Lähteet

Lehtimaja, I. & Kurhila, S. 2018. Sairaanhoitajan ammatillisen kielitaidon kehittäminen työyhteisössä.  Kieli, koulutus ja yhteiskunta. Vol. 9 (5). [Viitattu 29.10.2019]. Saatavissa: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2018/sairaanhoitajan-ammatillisen-kielitaidon-kehittaminen-tyoyhteisossa

Nykänen, M. 2014. Ulkomaalaistaustaisen hoitohenkilöstön suomen kielen taito terveydenhuollon asiakkaiden kokemana. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö. [Viitattu 29.10.2019]. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/95724/GRADU-1403067669.pdf?sequence=1

Kirjoittajat

Katja Kalkela ja Mirva Rainio ovat S2-opettajia Lahden ammattikorkeakoulussa ja toimivat asiantuntijoina Ossi2 – Osaajat töihin -hankkeessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1575611 (CC0)

Julkaistu 17.12.2019

Viittausohje

Kalkela, K. & Rainio, M. 2019. Harjoittelun keskeytyminen – tukea Nursing-opiskelijan suomen kielen kehittymiseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/12/17/harjoittelun-keskeytyminen—tukea-nursing-opiskelijan-suomen-kielen-kehittymiseen/



LAMKissa urheilufysioterapiaan erikoistuvan osaajan koulutusta vuodesta 2017

LAMK tekee tiivistä yhteistyötä Suomen urheilufysioterapeutit ry:n (Suft) kanssa, joka vastaa urheilufysioterapeuttien koulutuksen kehittämisestä, järjestämisestä ja koordinoinnista Suomessa.  Tarkoituksena on saada laajempi määrä osaavia ammattilaisia urheilun parissa työskentelevien fysioterapeuttien keskuuteen. Urheilufysioterapiaan erikoistunut osaaja -koulutusta on järjestetty vuodesta 2017 ja tällä hetkellä on menossa kolmas toteutus.

Kirjoittaja: Jaakko Monto

Suomen urheilufysioterapeuttien pitämät modulit syventävät osaamista                                                     

Yhteensä 30 op:n kokonaisuus koostuu viidestä Suftin kouluttajien pitämästä modulista, joiden tavoitteena on lisätä fysioterapeuttien ymmärrystä huippu- ja kilpaurheilussa mukana olevien ammattilaisen vaatimuksista sekä ammattitaidon lisäämisestä. Urheilussa mukana olevan fysioterapeutin tulee osata urheilijan biomekaniikkaa sekä harjoitteita sen kehittämiseen. Hänen tulee ymmärtää urheilufysioterapian erikoispiirteitä sekä ymmärtää fysioterapian rooli urheilun kokonaisvaltaisessa valmennuksessa.

Suftin kouluttajien pitämien modulien kautta opiskelijat perehtyvät käytännönläheisesti sekä monipuolisten harjoitteiden avulla urheilijan optimaalisen kuormituksen hallintaa sekä harjoittamista. Urheilufysioterapialla on osoitettu olevan merkitystä yleisimpien urheiluvammojen prevention sekä vammariskin alentamisen suhteen. Lantiokorin alue hallittuine liikkeineen on monessa urheilulajissa äärimmäisen tärkeässä roolissa. Vaativissa ponnistuksissa lantiokorin toiminta vaikuttaa biomekaanisesti niin ylä- kuin alaraajojen toimintaan ja monella tavalla eri liikesuuntiin kohdistuvat rasitukset vaikuttavat urheilijan arkeen. Alaraajat on monesta nivelestä koostuva kineettinen ketju alustaan. Polven ja nilkan merkitys koko alaraajojen toimintaan on otettava huomioon puhuttaessa urheilufysioterapiasta. 

Hartiarengas on ihmisen eniten liikkuva kokonaisuus, joka koostuu monesta eri nivelestä ja liikeradasta. Urheilijan tulee pystyä asemoimaan hartiarenkaansa lajilleen vaatimalla tavalla ja ymmärrettävä tällä alueella olevien lihasten sekä nivelten toiminta. Urheilufysioterapeutti myös ohjaa ja neuvoo urheilijalle sopivat harjoitteet niin asemoinnin kuin heittämisen sekä vetävän ja työntävän liikkeen suhteen. Tässäkin kokonaisuudessa on huomioitava biomekaniikan merkitys ja miten esimerkiksi heittolajeihin osallistuvan urheilijan sisäkierron voimia voidaan kontrolloida ulkokiertäjien voimilla sekä hyvällä hartiarenkaan asemoinnilla.

Urheilijan kokonaisvaltainen kuormitus on ymmärrettävä. Urheilijan kuormitus tulisi annostella oikein ja urheilufysioterapeutin tulee ymmärtää, mitkä ovat ne fysiologiset vasteet, joita harjoitetaan. Urheiluun liittyvän biomekaniikan ymmärtäminen korostuu tässä osiossa yhdessä eri kudosten paranemisen ymmärtämisen kanssa. Urheilijan loukkaannuttua, on fysioterapeutin ymmärrettävä ja osattava akuutin vammatilanteen tutkimista ja erotusdiagnostiikkaa. Kun kudokseen tulee vaurio, paranemisnopeuteen vaikutta oleellisesti se millaisesta kudoksesta on kyse. Näihin paranemisaikoihin emme juurikaan voi vaikuttaa, mutta erilaiset kuormitusvasteet on syytä ymmärtää. Niitä ymmärtämätön voi herkästi aiheuttaa lisävammoja ja urheilijan saattaa joutua vammakierteeseen. Jottei vammakierrettä pääse tulemaan, on kudoksille annettava aikaa palautumiseen ja me voimme optimoida muun toiminnan vamma-alueen ympäristössä.

Myös ammatillista käytännön osaamista tarvitaan

Suftin moduleiden kautta urheilufysioterapiaan erikoistuva osaaja saa laaja-alaisen kokonaisuuden haltuunsa, mutta osaamista tarvitaan myös muilla osa-alueilla, joista vastaa LAMKin fysioterapian opettaja yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. Niinpä koulutuskokonaisuuteen kuuluvat myös manuaaliseen terapiaan, urheilulääketieteeseen, urheilupsykologiaan ja urheilijan ravintoon liittyvät asiat.

Jos kyseessä on liikerajoituksesta johtuva häiriö eikä liikkeen kontrollista johtuvat ongelmat, on oleellista osata myös manuaalisen terapian tekniikoita. Opettelemme liikeratojen arviointeja monen nivelten osalta ja harjoittelemme käsittelemään myös hermolihasliitoksia ja lihaskalvoja. Manuaalisen terapian tekniikoiden osaaminen on yksi työkalu urheilijan toimintakyvyn optimoimisessa. Rintakehän liikkuvuus on oleellisessa osassa niin lantiokorin kuin hartiarenkaan optimaalisessa toiminnassa ja etenkin nilkan ja jalkaterän alueen liikkuvuus merkityksellistä optimaalisen kuormituslinjan saamisessa. Urheilufysioterapeutti ei ole passiivinen tekijä kokonaisvaltaisessa valmennuksessa, vaan avustaja, auttaja ja liikkeen mahdollistaja.

Urheilufysioterapeutin on ymmärrettävä sekä osattava liikuntalääketieteeseen liittyviä lainalaisuuksia. Liikuntalääketieteen erikoislääkäri on ollut mukana kertomassa työnsä arjesta ja antamalla esimerkkejä urheilijan kuormituksen arvioimisesta ja valitettavan yleisistä lannerangan rasitusmurtumista. Kun urheilija loukkaantuu, voi hänen elämänsä keskiö horjuttua. Tuolloin on osattava ottaa huomioon myös urheilijan psyykeen vaikuttavat tekijät. Näihin asioihin perehdytään urheilupsykologian perusteissa. Viime vuosien aikana yhä suurenevassa määrin on alettu keskittyä henkiseen valmentautumiseen ja miten urheilijan paineensietokykyä ja epäonnistumisen pelkoa voidaan hallita. niistä selviytyäkseen on urheilijan itse hyvä olla tietoinen omista kyvyistään käsitellä paineita. Jotta urheilusuoritus olisi optimaalinen, on pohjat oltavat kunnossa. Tähän perustaan kuuluu myös urheilijalle terveellinen ruokavalio.

Moni urheilija ei tiedä mitä ovat hyvät energialähteet tai mikä on suojaravintoaineiden merkitys terveellisen urheilijan arjessa. Urheilufysioterapiaan erikoistuvan osaajan on hyvä saada siitä perusteet haltuun. Moni urheilija saattaa tietämättään käyttää kiellettyjä tai kyseenalaisia terveystuotteita. Urheilun etiikkaan liittyvissä asioissa on monia eri näkökulmia. Mitkä tekijät voivat olla vaikuttamassa tulokseen? Miten näitä asioita kontrolloidaan tai voidaanko niitä kontrolloida?

Ammatillisen osaamisen kehittyminen

Ammattikorkeakoulussa on osattava myös tieteellisen tiedon sisällyttäminen osaksi opintoja. Ammatillista teoreettista osaamisen kehittymistä seurataan erilaisten pienien verkkotehtävien osalta, jotka koostuvat niin kirjallisista tehtävistä kuin videotehtävien kautta. Lisäksi urheilufysioterapiaan osallistuvan osaajan koulutuksessa perehdytään syvällisesti oman oppimisen kehittymiseen portfoliotyöskentelyn  avulla. Portfoliossa osallistujan tulee esittää, miten oma osaaminen on siirtynyt käytäntöön ja hänen on pohdittava, mitä konkreettisia työkaluja tieteellisesti perustellusti hän on ottanut haltuunsa. Toinen laajempi kokonaisuus on tieteellisen artikkelin kirjoittaminen. Opiskelija voi kirjoittaa artikkelin omasta asiakkaastaan, jolla on ollut joku urheiluvamma tai hänen on syvennyttävä kirjallisuuden mukaan yhteen urheiluvammaan ja sen kuntouttamiseen. osallistujan laadittava itsestään ansioluettelo, jota voidaan hyödyntää haettaessa urheilufysioterapeutin sertifikaattia, jonka myöntää Suomen urheilufysioterapeutit ry:n sertifiointilautakunta. Tämä koulutus ei siis takaa urheilufysioterapeutin sertifikaattia, mutta antaa siihen niin teoreettisen kuin käytännön osaamisen valmiudet.      

Kolmas toteutus on kovaa vauhtia lähestymässä viimeisiä vaiheitaan ja on ollut hienoa huomata, miten osallistujien toiminta kehittyy opiskeluiden aikana. Osa osallistujista on ollut nuoria vasta valmistuneita fysioterapeutteja, ja heistä on kasvanut urheilufysioterapian kokonaisvaltaisia osaajia. Osa taas on tehnyt useita vuosia töitä ja tämän koulutuksen kautta saaneet runsaasti uutta ajateltavaa jo muuten laajaan osaamiskirjoonsa. Työ uusien urheilufysioterapian erikoistuvien osaajien kanssa jatkuu taas tammikuussa 2020 ja järjestyksessään neljäs 30op kokonaisuus käynnistyy Lahdessa LAB -ammattikorkeakoulussa maaliskuussa 2020.

Kuva 1. Opiskelu on hauskaa! (Kuva: Jaakko Monto)

Kirjoittaja

Jaakko Monto on koulutuksen vastuuopettaja ja fysioterapian lehtori Lahden ammattikorkekoulussa

Artikkelikuva: Urheilufysioterapian opiskelua (Jaakko Monto 2019)

Julkaistu 17.12.2019

Viittausohje

Monto, J. 2019. LAMKissa urheilufysioterapiaan erikoistuvan osaajan koulutusta vuodesta 2017. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/12/17/lamkissa-urheilufysioterapiaan-erikoistuvan-osaajan-koulutusta-vuodesta-2017/

Kulttuurisen monimuotoisuuden huomioiminen perehdytyksessä terveysalalla

Perehdytys on edellytys uuden työntekijän sujuvan arjen takaamiseksi. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kohdalla perehdytyksessä on erityispiirteitä, jotka tulisi huomioida. Kaksisuuntainen maahanmuuttajataustaisen työntekijän perehdytys lisää työyhteisön monikulttuurisuusvalmiuksia.

Kirjoittaja: Sari Lappalainen

Perehdytyksen tavoitteena on mahdollisimman hyvin sujuva arki. Tämä tarkoittaa myös uuden työntekijän sujuvan sosiaalisaatioprosessin tavoittelemista uuteen työyhteisöön. Organisaatioon ja työyhteisöön sosiaalistumiseen liittyvät tarpeet painottuvat maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kohdalla, koska heidän lähtömaissaan työyhteisön sosiaaliset käytännöt voivat olla hyvinkin erilaiset kuin Suomessa. Nämä erilaiset käytännöt liittyvät esim. työn tekemisen tapoihin, työmoraaliin ja henkilöstön jäsenten rooleihin.  Myös hoitokulttuuri on erilaista eri maissa. Esimerkiksi palvelevaan hoitokulttuuriin (esim. Aasian maat) tottuneilla voi olla haasteita sopeutua kuntouttavaan hoitokulttuuriin. (Sippola 2016.)  Monesti myös ns. toisen polven maahanmuuttajat edustavat vahvasti omaa kulttuuriaan, jolloin myös heille suomalaisen työelämän ja työyhteisön käytännöt voivat olla vieraita.

Perehdytys voi olla myös kaksisuuntainen prosessi. Uusi työntekijä saa tietoa työyhteisöstä ja toimintavoista työyhteisössä, mutta myös työyhteisö voi oppia uutta ja saa mahdollisuuden kyseenalaistaa omia toimintatapojaan. (Sippola 2016.) Kaksisuuntainen perehtymisprosessi korostuu kulttuurisesti monimuotoisissa työyhteisöissä, sillä käytännön tilanteissa kulttuurien välinen kohtaaminen aiheuttaa kitkaa. Esimiehen onkin hyvä tunnistaa, mitä tekijät työyhteisössä vähentävät ja mitkä lisäävät kitkaa. Monet näistä kitkatekijöistä voidaan poistaa tiedon avulla. Esimerkiksi työntekijöiden kohteleminen stereotyyppisenä kulttuurinsa edustajan aiheuttaa monesti kitkaa. Tämä voidaan estää sisällyttämällä perehdytykseen tilanne, jossa uusi työntekijä voi itse kertoa työyhteisölle suhteestaan omaan kulttuuriryhmäänsä, sen edustamiin arvoihin ja ns. harmittomiin puheenaiheisiin hänen kulttuurissaan.

Asiakkaiden ja potilaiden näkökulmasta kulttuurisesti monimuotoinen työyhteisö pystyy kohtaamaan hyvin kulttuurisesti monimuotoiset asiakkaat ja potilaat. Kulttuurisesti monimuotoinen työyhteisö on rikkaus – vaikka se saattaa arjessa haastaa!

Kaikkiaan maahanmuuttajataustaisen työntekijän perehdyttäminen vie tavallista enemmän aikaa. Arviolta aikaa kuluu noin 1,5 kertaa enemmän kuin suomalaistaustaisen työntekijän perehdyttämiseen. (Työterveyslaitos 2019.) Seuraavaan on koottu joitain maahanmuuttajataustaisen työntekijän perehdytyksessä huomioitavia seikkoja.

Työtehtäviin perehdyttäminen

Työpaikalla tulisi olla perehdytysmateriaalia ja -käytäntöjä, joissa on otettu huomioon maahanmuuttajien mahdolliset erityistarpeet esimerkiksi kielen osalta. Suullisen kuvauksen rinnalla työtehtävistä olisi hyvä olla selkeästi tuotettua kirjallista perehdytysmateriaalia ja ohjeita. Maahanmuuttajataustainen työntekijä on useimmin epävarma selviytymisestään työtehtävistä. Siksi myönteisen henkilökohtaisen palautteen saaminen työtehtävistä on hänelle merkityksellistä työmotivaation kannalta (Pusa ym. 2017).

Työpaikan pelisäännöt ja toimintatavat

Perehdytys on hyvä aloittaa työntekijän vastuiden, velvollisuuksien ja oikeuksien selventämisellä. Suomalaiseen työelämään liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, kuten työajat, työsuhteen ehdot, päivittäiset tauot, vaitiolovelvollisuus ja poissaolojen hyväksyttävät syyt voivat olla muualta tulleille vieraita. Myös esimiehen ja työntekijän rooleja on hyvä selkeyttää: mitä työntekijältä odotetaan, mistä asioista tulee selviytyä itsenäisesti ja missä asioissa käännytään työkaverin ja missä esimiehen puoleen. Tämä tarkoittaa myös ns. oma-aloitteisuuden käsitteen selventämistä –  mitä asioita työntekijän odotetaan ratkaisevan itse ja missä asioissa kääntyvän työkavereiden / esimiehen puoleen. Työpaikalla tulisi myös olla toimintaohjeet syrjintä- ja kiusaamistilanteisiin puuttumiseen ja niiden ratkaisuun (Työterveyslaitos 2019). Perehdytyksessä on hyvä korostaa esimiehen roolia mahdollisten syrjintä- ja kiusaamistilanteiden ratkaisemisessa.

Kielitaito ja viestintä

Työpaikan sisäisen viestinnän tulisi olla ymmärrettävää myös niille, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea – kulttuurisesti monimuotoisessa työyhteisössä selkeän viestinnän merkitys korostuu.  Perehdytyksessä onkin hyvä varmistaa perehdytettävän kielitaito ja miettiä yhdessä, miten häntä voidaan tukea työpaikan viestinnän ymmärtämisessä. Perehdyttäjän tulisi varmistaa viestinsä tulleen ymmärretyksi avoimilla kysymyksillä. Monessa kulttuurissa ei voi vastata kieltävästi esimiehen tai muutoin auktoriteettiasemassa olevan henkilön (esim. kokenut kollega) kysymykseen – tämän vuoksi kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei, tulisi välttää. Hyvä malli ymmärtämisen varmistamiseksi on myös käyttää mallia: neuvo – pyydä kertomaan omin sanoin neuvon sisältö – ja jos mahdollista niin pyydä tekemään neuvon mukaan (Pusa ym 2017). On hyvä muistaa, että maahanmuuttaja voi olla arka kysymään asioita – monessa kulttuurissa kysyminen tarkoittaa tietämättömyyttä.

Korjaavan palautteen vastaanottaminen tai antaminen voi olla vaikeaa yhteisöllisistä kulttuureista tulevalle. Lisäksi hän ei ole tottunut itse oman toimintansa arvioimiseen. Kollektiivisissa kulttuureissa pyritään säilyttämään harmonia ja varomaan ristiriitoja. Vaikeneminen voi olla kieltämisen merkki. Tämän vuoksi muiden työntekijöiden kuullen annettu korjaava palaute voi olla maahanmuuttajataustaiselle työntekijälle raskaampaa kuin suomalaiselle. Hän saattaa kokea oman työyhteisönsä edessä ns. kasvojensa menettämisen.  Perehdytyksessä tulisikin keskustella avoimesti työpaikan tavoista antaa palautetta.

Työpaikan sosiaaliset suhteet ja ns. kirjoittamattomat säännöt

Perehdyttämiseen tulisi sisältää myös arkipäivän toimintaan liittyvistä kirjoittamattomista säännöistä kertominen, kuten esim. kahvi- ja ruokataukokäyttäytymiseen liittyvät toimintatavat. Maahanmuuttajataustainen työntekijä olisikin hyvä ns. saattaa työyhteisön jäseneksi.

Työyhteisön jäseneksi pääseminen edellyttää toimintakykyä sosiaalisissa tilanteissa. Maahanmuuttajataustaisen työntekijän ei ole helppoa päästä mukaan vapaamuotoisiin keskusteluihin monien puhuessa yhtä aikaa ja nopeatempoisesti tai kulttuurisidonnaisen viestinnän vuoksi (esim. murresanat tai työpaikan oma ”slangi”) (Sippola 2016). Maahanmuuttajataustaisen oma-aloitteista keskustelun aloittamista vaikeuttaa myös epävarmuus ns. harmittomista keskusteluaiheista työpaikalla. Perehdytyksessä tulisikin opastaa myös käyttäytymiseen työpaikan sosiaalisissa tilanteissa.

Lähteet

Pusa, M-L., Lampinen, M. & Ryynänen-Jussila, S. 2017. Maahanmuuttajat voimavarana työpaikalla – opas kieli- ja kulttuuritietoiseen ohjaukseen.  [Viitattu 21.10.2019]. Saatavissa: http://view.24mags.com/mobilev/e5f43d46a15e11480d262296d568fc76#/page=1

Sippola, A. 2016. Perehdytys monikulttuurisessa sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisössä. [Viitattu 21.10.2019]. Saatavissa: http://www.uta.fi/edu/tutkimus/tutkimushankkeet/multitrain/tutkimustulokset/tulokset/perehdytys_monikulttuurisessa_sosiaali_ja_terveysalan_tyoyhteisossa.pdf

Työterveyslaitos. 2019. Monikulttuurinen työelämä. [Viitattu 21.10.2019]. Saatavissa: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/monikulttuurinen-tyoelama/

Kirjoittaja

Sari Lappalainen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. Hän on toiminut pitkään monikulttuuristen ryhmien tutorina, minkä lisäksi hän toimii täydennyskouluttajana terveydenhuollon henkilöstölle. Teksti on tuotettu OSSI2-hankkeessa (Osaajat töihin, ERS-rahoitteinen hanke).

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1452799 (CC0)

Julkaistu 12.11.2019

Viittausohje

Lappalainen, S. 2019. Kulttuurisen monimuotoisuuden huomioiminen perehdytyksessä terveysalalla. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/11/12/kulttuurisen-monimuotoisuuden-huomioiminen-perehdytyksessa-terveysalalla

Varhaiskasvatuksesta tukea pienen lapsen kielen kehitykseen

Alle kolmevuotiaana lapsen kielen kehityksessä on käynnissä nopean kehityksen vaihe. Lapsi kasvaa ilmein ja elein itseään ilmaisevasta vauvasta puhuvaksi kolmevuotiaaksi. Pieni lapsi tarvitsee ympäristönsä tukea kielen kehityksensä etenemiseen. Varhaiskasvatuksen kautta on mahdollisuus vahvistaa lapsen kielen kehitystä toteuttamalla laadukasta vuorovaikutusta sekä muokkaamalla oppimisympäristöjä vastaamaan lapsen ja lapsiryhmän tarpeita.

Kirjoittajat: Jenni Järvinen ja Helena Hatakka

Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt

Varhaiskasvatus perustuu Opetushallituksen laatimiin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2018). Se on lakien ja asetusten rinnalla varhaiskasvatusta ohjaava asiakirja. Kielten rikas maailma on yksi siinä mainituista viidestä oppimisen alueesta. Kielen avulla lapselle mahdollistuu oppiminen, vuorovaikutus toisten lasten ja aikuisten kanssa sekä itseilmaisu. Kielen kehitys on yhteydessä moniin kehityksen osa-alueisiin, kuten ajatteluun, muistiin, älykkyyteen, havaitsemiseen sekä puheeseen. (Nurmilaakso 2010, 31-32; Opetushallitus 2018.)

Suunnitelmallisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen edellytyksenä on, että jokaiselle lapselle laaditaan lain edellyttämä varhaiskasvatussuunnitelma yhteistyössä lapsen ja huoltajien kanssa. Yksilölliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan tulee kirjata lapsen vahvuudet, osaaminen, kiinnostuksen kohteet ja yksilölliset tarpeet. (Opetushallitus 2018.)

Pieni lapsi tarvitsee kasvun ja kehityksensä tueksi oppimisympäristön, joka vastaa hänen kehityksensä tarpeisiin. Ympäristön tulee antaa lapselle kielen kehityksen kannalta tärkeitä virikkeitä sekä sosiaalista vuorovaikusta. Varhaiskasvatuksessa kiinnitetään huomiota hyvän fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön luomiseen. Oppimisympäristöt muokataan vastaamaan lasten yksilöllisiä ja koko ryhmän mielenkiinnon kohteita ja tarpeita. Yhteistyössä lasten kanssa suunniteltujen ja rakennettujen oppimisympäristöjen tulee tukea lasten terveen itsetunnon, oppimisen ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. (Koivunen 2009, 179; Kunnari & Paavola 2012, 57; Opetushallitus 2018.)

Vuorovaikutuksellinen varhaiskasvatus

Varhaiskasvatuksessa kiinnitetään huomiota aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen laatuun. Laadukkaan vuorovaikutustilanteen syntymisessä oleellinen asia on aikuisen ja lapsen välinen katsekontakti. Aikuisen ja lapsen on oltava samalla tasolla vuorovaikutustilanteen onnistumiseksi. Pienen lapsen kanssa käytävässä vuorovaikutuksessa on otettava huomioon lapsen kielen kehityksen vaihe ja vuorovaikutustilanteessa käytettävien sanojen tulee olla lapselle ymmärrettäviä. Hyvä vuorovaikutus vaatii aikuiselta sensitiivistä työotetta, jonka avulla hänellä on valmiudet vastata myös pienen lapsen sanattomiin viesteihin. (Koivunen 2009, 47-48; Opetushallitus 2018.) Aikuisen tapa puhua lapselle on merkityksellistä kielen kehityksen tukemisessa. Pienelle lapselle puhuttaessa lauseiden tulee olla selkeitä ja annettujen ohjeiden lyhyitä. Arjen sanoittaminen ja asioiden nimeäminen rikastuttavat lapsen kieltä, mutta liikaa puhuminen saattaa tuottaa lapselle hankaluutta saada puheesta selvää. (Korpilahti & Pihlaja 2018, 204.)

Suurin osa pienten lasten päiväkodissa vietetystä aamupäivästä kuluu Reunamon ja Salomaan (2014, 26) mukaan vapaaseen leikkiin sisätiloissa. Vapaa leikki antaa lapselle mahdollisuuden tehdä omia valintoja ja muodostaa vertaissuhteita toisiin lapsiin. Leikissä toteutuva vuorovaikutus aikuisen ja toisten lasten kanssa antaa tukea pienen lapsen kielen kehitykselle. Vuorovaikutuksellisen leikki kehittää myös lapsen ajattelua sekä leikkitaitoja. Pienelle lapselle leikillä on yhteys oppimiseen. Leikissä tapahtuu oppimista kiinnostuksen kohteiden, mielenkiinnon sekä myönteisen mielentilan ja asenteen avulla. Toiseksi eniten aikaa pienten lasten aamupäivästä vievät ruokailutilanteet. Ruokailutilanteet ovat kielen kehityksen kannalta merkityksellisiä siinä tapahtuvan yhdessäolon takia. Ruokailun aikana mahdollistuu vuorovaikutuksellinen keskustelu aikuisen ja lapsen välillä. (Järvinen & Mikkola 2015, 48; Opetushallitus 2018; Reunamo & Salomaa 2014, 23-26.)

Yhteenveto

Opinnäytetyöni käsitteli alle kolmevuotiaan lapsen kielen kehityksen tukemista. Toiminnallisen opinnäytetyöni tuotoksena työstin päiväkodin arkeen sopivan Puheen palikat -oppaan, jossa päiväkodin arjen toimintoja tarkastellaan pienen lapsen kielen kehityksen tukemisen näkökulmasta. Opas löytyy tulostettavassa muodossa opinnäytetyöni liitteistä ja se on tarkoitettu varhaiskasvatuksen ammattilaisten käyttöön. (Järvinen 2019.)

Varhaiskasvatuksella on hyvä mahdollisuus tukea pienen lapsen kielen kehitystä kaikissa arkisissa toiminnoissa. Lapsi saa parhaan tuen kielen kehitykseensä, kun varhaiskasvatuksessa kiinnitetään huomiota vuorovaikutuksen laatuun ja kielellisten virikkeiden monipuolisuuteen. Lapsen tarpeisiin ja kehitykseen vastaavat oppimisympäristöt takaavat lapselle hyvän tuen hänen ensimmäisinä elinvuosinaan. Positiivinen ilmapiiri, kehut ja kannustukset auttavat lasta uuden oppimisessa.

Lähteet

Järvinen, J. 2019. Alle kolmevuotiaan lapsen kielen kehityksen tukeminen. Opas päiväkodin arkeen. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 1.10.2019]. Saatavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/261400

Järvinen, K. & Mikkola, P. 2015. Oletko sä meijän kaa? Näkökulmia osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen varhaiskasvatuksessa. Pedatieto Oy.

Koivunen, P-L. 2009. Hyvä päivähoito. Työkaluja sujuvaan arkeen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Korpilahti, P. & Pihlaja, P. 2018. Puheen ja kielen kehityksen vaikeudet. Teoksessa Pihlaja, P. & Viitala, R. (toim.) 2018. Varhaiserityiskasvatus. Jyväskylä: PS-kustannus, 133-200.

Kunnari, S. & Paavola, L. 2012. Vuorovaikutus äänteellisen kehityksen tukena. Teoksessa Kunnari, S. & Savinainen- Makkonen, T. (toim.) Pienten sanat. Lasten äänteellinen kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus. 57-62.

Opetushallitus. 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. [Viitattu 28.9.2019]. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Reunamo, J. & Salomaa, P. 2014. Kielellisen kehityksen tukeminen. Teoksessa Reunamo, J. (toim.) Varhaiskasvatuksen kehittäminen. Kehitystehtäviä ja ratkaisumalleja. Jyväskylä: PS-kustannus. 23-46.

Kirjoittajat

Jenni Järvinen on valmistuva sosionomiopiskelija.

Helena Hatakka toimii yliopettajana sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/879465

Julkaistu 24.10.2019

Viittausohje

Hatakka, H. & Järvinen, J. 2019. Varhaiskasvatuksesta tukea pienen lapsen kielen kehitykseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/24/varhaiskasvatuksesta-tukea-pienen-lapsen-kielen-kehitykseen/