Aihearkisto: Hyvinvointi ja uudistava kasvu

Nuori sosiaalisen median maailmassa

Nuoret viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa tiedostamatta siinä piileviä monia riskejä tai välittämättä niistä. Nuoren tasapainoisen kehityksen edistäminen vaatii tänä päivänä onnistuakseen aikuisilta tietoisuutta sosiaalisen median riskeistä. Aikuisten tehtävänä on luoda lapsille ja nuorille turvallinen kasvuympäristö. Sosiaalinen media on olennainen osa tätä turvallista kasvuympäristöä. EU:n uusi tietosuoja-asetus tuo lisää turvaa rajoittamalla nuorten itsenäistä verkkopalveluiden käyttöä.

Kirjoittajat: Oona Ranne, Julia Vihavainen ja Helena Hatakka

Nuorten sosiaalisen median käyttö

Sosiaalinen media voi aiheuttaa nuorelle useita riskejä, kuten erilaiset huijaukset, grooming (seksuaalisen hyväksikäytön valmistelu), kiusaaminen, henkilökohtaisten tietojen leviäminen ja ajankäytön painottuminen netissä vietettävään aikaan koulutyön ja levon sijaan. Sosiaalisen median riskeistä puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa myös positiiviset vaikutukset, joista mainittakoon esimerkiksi itseilmaisun ja mediataitojen kehittyminen, sosiaalisten suhteiden luonti ja ylläpito sekä mahdollisuuden hankkia laajasti tietoa sekä tutustua eriäviin näkökulmiin ja mielipiteisiin. (MLL 2018.)

Nuorten keskuudessa digitaalisia tiloja ei koeta erillisiksi muista luontevista kohtaamispaikoista ja ajanviettopaikoista, vaan ne koetaan perinteisinä pidettyjä fyysisiä tiloja täydentäviksi, yhtä tärkeiksi toimintakentiksi. (Haasio 2016, 14.) On vaikeaa sanoa, kuinka paljon aikaa sosiaalisen median parissa todella vietetään, sillä kännykkä seuraa nuorten mukana, ja sitä vilkuillaan vähän väliä koko valveillaoloajan. Näin arjen reaalimaailman ja sosiaalisen median ympäristöt liittyvät yhteen saumattomasti. Sosiaalisessa mediassa sovitaan tapaamisia ja välitetään tietoa, jolloin somessa ”roikkuminen” on ajan tasalla pysymisen kannalta ikään kuin pakollista. Nuorten media-ajan kontrolloiminen onkin lähes mahdotonta, sillä puhelinta voi lukea ja päivittää lähes missä vain. (Kulmala 2014, 17.)

Somen sovellukset ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi mediaviestintää, ja ne ovat tavalla tai toisella osa lähes jokaisen suomalaisen arkea lisäten verkossa tapahtuvan kommunikoinnin määrää. (Suominen, Östman, Saarikoski & Turtiainen 2013, 11.) Suosio sosiaalisessa mediassa perustuu Pönkän (2015) mukaan mahdollisuuteen pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Ebrand Oy:n tekemän SoMe ja nuoret (2016) tutkimuksen mukaan sosiaalisen median palvelut rikastuttavat sosiaalista viestintää monen nuoren kohdalla. Nuorille on tärkeää pitää yhteyttä ystäviinsä ja saada osakseen huomiota sekä hyväksyntää kaveripiiriltään, minkä sosiaalinen media tänä päivänä mahdollistaa.

Olennainen osa sosiaalisen median sisältöjä ovat kavereiden tykkäämiset, kommentit ja kehut. Omaa identiteettiään etsiville nuorille on tärkeää, millaisen vastaanoton heidän lisäämänsä kuvat ja kommentit saavat seuraajilta ja ystäviltä. Minäkuvaa ja itsetuntoa vahvistaa sekä nostaa sosiaalisessa mediassa koettu ihailu ja onnistumiset. (Kulmala 2014, 18.)

Somestatus ja profiilityö

Nykyään nuoret ilmaisevat asioita sanojen sijaan kuvilla, mikä kertoo siitä, että visuaalisuudesta on tullut keskeinen elementti nykynuorten elämässä (Haasio 2016, 31).  Oksanen ja Turja (2017, 41) kuvaavat profiilityön oman kuvan harkituksi tuottamiseksi, jota tehdään sillä perusteella, ketä seurataan ja kenen annetaan seurata omaa profiilia. Keskeistä profiilityössä on profiilin työstäminen, sen tarkka sommittelu ja pohdinta julkaistavasta materiaalista.

Oksasen ja Turjan (2017, 49, 44) tutkimuksen mukaan eri palveluihin tuodaan eri minän puolia esille. Snapchatin ajateltiin mahdollistavan niin sanotut ”hölmöilykuvat”, joista todellinen arki välittyy, kun taas Facebook koettiin enemmän uutisointifoorumina, johon ilmoitetaan uusi asuinkaupunki. Instagram-profiilin rakentamisessa taas julkaistaan kuvia sen mukaan, minkälaisen kuvan itsestä haluaa muille antaa, yleisesti sinne luodaan kaunis portfolio elämästä.

Kettusen (2014, 26) mukaan sosiaalista mediaa käytetäänkin varsinkin tyttöjen keskuudessa luodakseen tietynlaista omakuvaa. Profiileissa on itsestään hyviä, imartelevia kuvia, mihin vaikuttaa negatiivisesti toisten käyttäjien julkaisemat epäviehättävät ja nolot kuvat. Joskus todellisuus on hyvinkin kaukana verrattuna Instagramissa annettuun kuvaan, ja usein mitä suositumpi profiili on, sitä enemmän kuvia muokataan ja kokonaisuutta silotellaan (Oksanen & Turja 2017, 52).

Nuorta suojaavia tekijöitä

Aikuisen tulisi keskustella nuoren kanssa sosiaalisen median riskeistä ja turvallisesta käytöstä sekä tukea siinä. Konkreettisesti aikuisen, joko vanhempana tai ammattikasvattajana, on oltava kiinnostunut nuoren netin käytöstä sekä käyttää ja tutkia erilaisia sovelluksia ja sosiaalisen median palveluita yhdessä. Nuorelle on hyvä kertoa rehellisesti piilevistä riskeistä ja vaaroista ikätason mukaisesti. Nuorta kannattaa myös varoittaa haitallisesta ja ikävästä sisällöstä, johon mahdollisesti voi törmätä. On tärkeää, että nuori uskaltaa kertoa netissä tapahtuvista häiritsevistä ja epämukavista kokemuksista, jotta asiaan voidaan puuttua ja myöhemmin myös välttää. (MLL 2018.)

Mikä positiivista, EU:n uutta tietosuoja-asetusta aletaan soveltaa toukokuussa 2018, mikä tarkoittaa henkilötietojen suojaa koskevan kansallinen lainsäädännön uudistumista. Käytännössä asetuksen mukaan alle 16-vuotiaan tulee saada aikuisen suostumus verkkopalveluiden käyttämiseen, jotka tallentavat henkilötietoja. Tämä tulee rajoittamaan nuorten vapautta toimia verkossa ja päättää itsenäisesti, mitä verkkopalveluita he voivat käyttää. Uudella tietosuojalailla pyritään turvaamaan lapsen yksityisyyden suojaa suojelemalla heitä henkilötietojen käsittelyyn liittyvillä riskeillä. Käytännössä tämä näyttäytyy myös niin, että aikuiset tulevat olemaan tietoisempia nuorten käyttämistä verkkopalveluista. (Kallio & Lavikainen 2017, 5, 27.)

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön “Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuorten kasvulle ja kehitykselle”. Opinnäytetyössä selvitettiin sosiaalisen median riskejä ja tarkastelun kohderyhmänä olivat nuoret.

Lähteet

Haasio, A. 2016. Koukussa nettiin. Lapset, nuoret ja verkon vaarat. Helsinki: BTJ Finland Oy.

Kallio, R. & Lavikainen, V. 2017. Nuoret verkossa – Raportti nuorille suunnatun kyselyn vastauksista. [Verkkodokumentti]. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2017. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: https://www.lskl.fi/materiaali/woocommerce_uploadslastensuojelun-keskusliitto/LSKL_DigiSelvitys_0377.pdf

Kettunen, M. 2014. Kiusaaminen sosiaalisessa mediassa nuorten keskuudessa. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201407192244

Kulmala, M. 2014. Some on osa nuorten elämää. Autismi 3/2014, 20-21.

Lundvall, A. 2014. Kaverit ja kaikki kiva klikkauksen päässä: lapsi tarvitsee aikuisen tukea sosiaalisessa mediassa. Autismi 3/2014, 19-20.

MLL. 2018. Lapsi sosiaalisessa mediassa. Mannerheimin lastensuojeluliitto. [Viitattu 25.4.2018]. Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/lapsi-sosiaalisessa-mediassa/

Oksanen, A. & Turja, T. 2017. #minä ja Instagram – Identiteetti ja profiliityö nuorilla sosiaalisen median käyttäjillä. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto,  yhteiskuntatieteiden tiedekunta.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705261712

Pönkä, H. 2015. Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Ranne, O. & Vihavainen, J. 2018. Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuoren kasvulle ja kehitykselle : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 9.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097286

SoMe ja nuoret 2016. Kyselytutkimus nuorten sosiaalisen median käytöstä. Ebrand Suomi Oy. [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016/

Suominen, J., Östman, S., Saarikoski, P. & Turtiainen, R. 2013. Sosiaalisen median lyhyt historia. Tallinna: Gaudeamus Oy.

Kirjoittajat

Oona Ranne ja Julia Vihavainen ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/outdoors-nature-woman-summer-3108615/ (CC0)

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Ranne, O., Vihavainen, J. & Hatakka, H. 2018. Nuori sosiaalisen median maailmassa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/014/nuori-sosiaalisen-median-maailmassa

Terveysmetsästä työhyvinvointia

Metsän on havaittu vaikuttavan monipuolisesti ihmisen hyvinvointiin. Tutkimustulosten mukaan luontokontaktien positiiviset hyvinvointivaikutukset ovatkin kiistattomat. Miten työnantajat voisivat mahdollistaa terveysmetsän hyödyntämisen työn arjessa työhyvinvoinnin tukena?

Kirjoittajat: Anne-Mari Kousa ja Tarja Tolonen

Luontokontakti ja työhyvinvointi

Työhyvinvointi muodostuu työn mielekkyydestä, terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Työn arki vaikuttaa työssä jaksamiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Työhyvinvoinnin kasvaessa työhön sitoutuminen ja työn tuottavuus kasvavat, sairauspoissaolot ja työntekijöiden vaihtuvuus laskevat. Vastuu työhyvinvoinnista on sekä työnantajalla että työntekijällä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017; Pahkin & Halonen 2016; Karila-Hietala, Wahlbeck, Heiskanen, Stengård & Hannukkala 2014, 139; Kallio & Kivistö 2013, 13.)

Esimerkiksi ulkona vietetty lounastauko tai huonekasvit tarjoavat luontokontakteja. Vastaava kontakti luonnolliseen elementtiin sisällä voi olla luontokuvat ja -äänet. (Bjørnstad, Grete & Raanaas 2016, 12; Largo-Wight, Chen, Dodd & Weiler 2011, 126.) Lisäämällä luontokontakteja työpäivän aikana voidaan lisätä työhyvinvointia (Kousa 2018, 19).

Mitä useammin työntekijät liikkuvat luonnossa, sitä useammin he kokevat työn imua: suhteellisen pysyvää, positiivista, tyydytystä tuottavaa motivaatio- ja tunnetilaa. (Rantanen 2014, 4, 18-19). Luonnossa oleskelun on useissa yhteyksissä osoitettu ylläpitävän ja lisäävän hyvinvointia (esim. Kaikkonen 2014; Bjørnstad, Grete & Raanaas 2014). Lisäksi luontokontaktin kokemisella ja luonnossa tehdyillä harjoitteilla on yhteys työstressin vähentymiseen ja töistä irtautumisen kokemukseen. (Korpela & Nieminen 2017, 17; Largo-Wight, Chen, Dodd & Weiler 2011, 128; Bjørnstad ym. 2016,16).

Luonnon vaikuttaa positiivisesti psyykkiseen hyvinvointiin ja mielialaan (Kaikkonen ym. 2014, 38). Välittömänä hyvinvointivaikutuksena on koettu stressin lieventymistä (Korpela & Nieminen 2017, 17). Kaikista vaikutuksista juuri psyykkiset hyvinvointivaikutukset kestivät pisimpään (Kaikkonen ym. 2014, 38). Psyykkinen hyvinvointi on erottamaton osa terveyttä. (Karila-Hietala ym. 2014, 10).

Sertifioitu terveysmetsä

Terveysmetsä-sertifikaatti voidaan antaa sellaisella metsälle, jossa metsän hyvinvointivaikutuksia voidaan kokea keskimääräistä enemmän (Leppänen & Pajunen 2017, 15.). Terveysmetsän sijaitessa lähellä, sitä voi hyödyntää työhyvinvoinnin kehittämiseen työpaikoilla. Suomessa käytetty terveysmetsä termi vastaa maailmalla käytettyä terapiametsä termiä. Japani ja Etelä-Korea ovat metsän terveysvaikutusten tutkimisessa pioneerimaita ja Japanissa on useita terapiametsä sertifikaatin saaneita metsiä. (Tyrväinen, Savonen & Simkin 2017, 5-6.)

Sertifikaatin saamiseksi metsässä mitataan 12 henkilön psykologisia ja fysiologisia muutoksia verrattuna kaupunkiympäristöön. Kun terveysvaikutukset on osoitettu ja vaatimukset metsän laadusta täyttyneet, voi metsä saada sertifikaatin. Sertifikaatti edellyttää metsien kunnon ja toimintaan liittyvien rakenteiden (esim. polut) ylläpitämistä. (Tyrväinen ym. 2017, 14). Mikä tahansa metsä ei siis voi olla terveysmetsä. Vaikka kokemus on subjektiivinen, on olemassa yleisiä terveysmetsän tunnusmerkkejä. (Leppänen & Pajunen 2017, 15.) Pienet, pirstaloituneet metsäalueet eivät toimi terveysmetsänä, koska niissä eivät toteudu terveysmetsän tunnuspiirteet (Tyrväinen ym. 2017, 8).

Suomalaiset arvostavat eniten metsiä ja vesistöjä, eniten pidetään luonnonmukaisesta metsäympäristöstä. Hyvä virkistyskäyttöön soveltuva metsä on järeä, täysikasvuinen ja helppokulkuinen. Sopivasti maastomuotoja, puuston ja kasvillisuuden vaihtelevuutta. Riittävän suuri ja monipuolinen metsä voi toimia terveysmetsänä. Tämän lisäksi metsässä tulisi olla muitakin hyväksi havaittuja piirteitä, kuten polkuverkosto ja opasteita. (Tyrväinen ym. 2017, 6-7,11)

Terveysmetsän hyödyntäminen työelämässä

Terveysmetsän voi ottaa osaksi työn arkea. Terveysmetsän laitamille voidaan luoda taukopaikkoja, joissa lähellä sijaitsevien toimijoiden työntekijät voisivat viettää taukonsa, työnantajan kannustamina. (Kousa 2018, 24). Hetkellinen irrottautuminen työstä auttaa jaksamaan (Kallio & Kivistö, 2013, 61; Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738, 31 §). Palaverit, neuvottelut ja mahdolliset interventiot voitaisiin tehdä terveysmetsässä sisätilojen sijaan. Työntekijöitä voidaan kannustaa vapaa-ajallakin liikkumaan luonnossa. (Kousa 2018, 25). Kun terveysmetsä tehdään työpaikalla tutuksi, pienenee kynnys lähteä sinne omalla ajalla. Lisäksi haasteen hyödyntämisestä voi heittää myös työyhteisölle: mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja ottaa vastuuta kehittämistyöstä ovat perusta mielekkäälle työnteolle. (Kallio & Kivistö 2013, 81.)

Esimerkiksi Lahteen suunnitellaan terveysmetsää Päijät-Hämeen keskussairaalan läheisyyteen, alueella on useita muita työnantajia. Eri toimijat voivat hyödyntää terveysmetsää taukopaikkana ja järjestää siellä työhyvinvointipäiviä. Seuraavassa kuvassa esimerkkejä, miten terveysmetsää voi käyttää työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja lisäämiseen.

Kuva 1. Terveysmetsä työhyvinvoinnin ylläpitämisessä ja lisäämisessä

Terveysmetsän hyödyntämisen puolesta puhuvat positiiviset vaikutukset ihmisten psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen. Työnantaja voi mahdollistaa terveysmetsän käytön ja näin kannustaa työntekijöitään hyödyntämään sitä myös vapaa-ajallaan.

Lähteet

Aulankoski, A. 2016. Törmäyksistä työniloon. Työterveyshuolto tukena työn ristiriidoissa. Helsinki: Duodecim.

Bjørnstad, S., Grete, G. & Raanaas, R. 2016. Nature contact and organizational support during office working hours: Benefits relating to stress reduction, subjective health complaints, and sick leave. Work. [Verkkolehti]. Vol. 53 (1), 9-20. [Viitattu: 25.02.2018]. Saatavissa: http://search.ebscohost.com.aineistot.lamk.fi/login.aspx?direct=true&db=c8h&AN=113197480&site=ehost-live

Kaikkonen, H., Virkkunen, V., Kajala, L., Erkkonen, J., Aarnio, M. & Korpelainen, R. 2014. Terveyttä ja hyvinvointia kansallispuistoista – Tutkimus kävijöiden kokemista vaikutuksista. [Verkkodokumentti]. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 208. Vantaa: Metsähallitus.  [Viitattu 25.02.2018]. Saatavissa: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Asarja/a208.pdf

Kallio, E. & Kivistö, S. 2013. Mieli työssä. Helsinki: Työterveyslaitos.

Karila-Hietala, R., Wahlbeck, K., Heiskanen, T., Stengård, E. & Hannukkala, M. 2014. Mielenterveys elämätaitona. Mielenterveyden ensiapu 1. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.

Korpela, H. & Nieminen, J. 2017. Osallistujien kokemukset luontoavusteisesta interventiosta. [Verkkodokumentti]. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos. [Viitattu: 25.02.2018]. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/54863/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201707053236.pdf?sequence=1

Kousa, A. 2018. Terveysmetsä työhyvinvointia edistämässä. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaalipedagoginen aikuistyö. [Viitattu 9.4.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804094348

Largo-Wight, E., Chen, W., Dodd, V. & Weiler, R. 2011. Healthy Workplaces: The Effects of Nature Contact at Work on Employee Stress and Health. Public Health Reports. [Verkkolehti]. Vol. 126, Suppl. 1, 124-130. [Viitattu: 25.02.2018]. Saatavissa: http://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/00333549111260S116

Leppänen, M. & Pajunen, A. 2017. Terveysmetsä. Tunnista ja koe elvyttävä luonto. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy.

Pahkin, K. & Halonen, K. 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: Työterveyslaitos. [Viitattu: 1.9.2017]. Saatavissa: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi/

Rantanen, A. 2014. Vapaa-ajalta virtaa työhön – luonnossa liikkumisen ja työn imun yhteydet. [Verkkodokumentti]. Psykologian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. [Viitattu: 25.02.2018]. Saatavissa: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95798/GRADU-1403598044.pdf?sequence=1

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Työhyvinvointi. [Viitattu: 1.9.2017]. Saatavissa: http://stm.fi/tyohyvinvointi

Tyrväinen, L. Savonen, E-M & Simkin, J. 2017. Kohti suomalaista terveysmetsän mallia. [Verkkodokumentti]. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 11/2017. Helsinki: Luonnonvarakeskus. [Viitattu: 18.01.2018]. Saatavissa: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/538373/luke-luobio_11_2017.pdf?sequence=1

Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. Finlex. [Viitattu: 25.02.2018]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738#L6P49

Kirjoittajat

Tarja Tolonen, lehtori, sosiaali- ja terveysala, LAMK

Anne-Mari Kousa, sosionomi AMK –opiskelija, LAMK

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/away-path-forest-hiking-nature-1356948/ (CC0)

Julkaistu 11.4.2018

Viittausohje

Kousa, A-M. & Tolonen, T. 2018. Terveysmetsästä työhyvinvointia. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/04/11/terveysmetsasta-tyohyvinvointia

 

Ennaltaehkäisy auttaa nuorten TULE-ongelmissa

Puhelin värisee kädessä. Näytöllä vilisevät vuorollaan Snapchat, Instagram, Whatsapp ja Facebook. Peukalo puutuu, etusormea vihloo, niskaan koskee, päätä särkee ja silmiäkin väsyttää, mutta on pakko pysyä ajan tasalla ja tavoitettavissa. Nykypäivänä yhä useammat lapset ja nuoret viettävät monia tunteja älylaitteiden ääressä. Nuorten tuki- ja liikuntaelinvaivat (TULE -vaivat) ovat lisääntyneet mahdollisesti teknologian käytön yleistymisen ja huonon ergonomian myötä. Puhelinta, tietokonetta ja tablettia käytetään jatkuvasti sekä kotona että koulussa. Älylaitteita näpytetään istuessa, maatessa, autossa, junassa, välitunnilla ja kadulla kävellessä, sillä mistään informaatiosta ei voi jäädä paitsi.

Kirjoittajat: Sanna Laine ja Päivikki Lahtinen

Liiallinen teknologian käyttö ja huono ergonomia yhteydessä TULE-vaivoihin

Lisääntyvistä tuki- ja liikuntaelinvaivoista tiedetään sekä oppilaiden että opettajien keskuudessa aivan liian vähän. Harvemmin osataan kertoa huonon ergonomian ja liiallisen teknologian käytön perimmäisistä haittavaikutuksista. Huono asento heikentää hengityskapasiteettia, laskee vireystilaa, väsyttää silmien lihaksia ja huonontaa ääreisverenkiertoa sekä aineenvaihduntaa. Selkä kipeytyy ja rintalihakset kiristyvät, kun taas niskan, yläselän ja lavan lihasten hallinta heikkenee niiden ollessa kokoaikaisessa venyttyneessä tilassa. Tämän seurauksena välilevyt kuormittuvat, nivelsiteet venyvät, lihakset joutuvat venyneessä asennossa kannattelemaan niskaa ja päätä, yläniskan pienet lihakset jumittuvat ja hermot joutuvat pinteeseen. Pään asennon seurauksena vartalo seuraa perässä ja alaselän asento huononee. Jo pelkän pään kannattelu kyyryssä asennossa tuo parhaimmilllaan 27 kilon kuorman kaularankaan, mikä vastaa noin 8-vuotiaan lapsen painoa. (Virtapohja 2015.)

YTHS:n johtajalääkäri Jarmo Kantosen mukaan nuorten hakeutuminen vastaanotolle yläraajakipujen vuoksi on yleistynyt. Edellämainittujen vaivojen lisäksi rasitusvaivat ilmenevät nykyisin myös peukalon ojentajajänteessä. Kännykkää plärätään yhdellä peukalolla ja käytetään kummallisissa asennoissa, jolloin lihasmekaniikan toiminta häiriintyy ja lihas- ja jännitystilat pahenevat huonon ryhdin myötä. (Malminen 2017.)

Työterveyslaitoksen tuotepäällikkö Mika Nybergin luennolla nuorten someniskasta ja ergonomiasta ilmeni, että nuoret saattavat tietää ergonomian tarkoituksen käsitteenä, mutta siitä puhutaan vähän. Monissa kouluissa ollaan otettu hyvin käyttöön jumppapalloja tuolien tilalle ja kehitetty uusia tilaratkaisuja ergonomiaa ajatellen. Taukojumpasta ja istumisen tauottamisestakin puhutaan, mutta toteutus unohtuu muun muassa pitkien oppituntien takia. (Röynä 2017.)

Pienillä muutoksilla voidaan vaikuttaa paljon

Kustannustehokkain ja vaikuttavin ratkaisu lisääntyvissä tuki- ja liikuntaelinvaivoissa on ennaltaehkäiseminen (Suomen virallinen tilasto 2015). Oikeanlaisen ergonomian omaksumista nuoren on hyvä opetella aikaisessa vaiheessa, jotta siitä tulee automaattinen tapa tehdä ja toimia esimerkiksi koulussa, kotona ja harrastuksissa (Nyberg 2012). Kaularankaan kohdistuva kuormitus vähenee jo pelkästään pään asennon suoristamisella puhelinta käyttäessä. Peukalon kipeytymistä voi helpottaa selaamalla puhelinta välillä toisella kädellä. Liike toimii lääkkeenä yksipuoliseen työskentelytapaan, sillä asennon vaihtelu, tauottaminen, taukojumppa ja venyttely toimivat ennaltaehkäisevästi. Nämä keinot edistävät muun muassa verenkiertoa, kudosnesteiden liikkeitä sekä välilevyjen aineenvaihduntaa. (Launis & Lehtelä 2011.) Keinoja olisi tärkeää ottaa käyttöön jo kouluissa, jotta näistä muodostuisi vakiintunut toimintatapa. Näin ollen tavat tarttuisivat todennäköisimmin myös arkeen ja vapaa-aikaan. Kerran tunnissa olisi hyvä nyrkkisääntö nousta ylös, jotta istuminen tauottuisi niin koulussa kuin kotonakin. (Röynä 2017.)

”Someniskan” syntymisen välttämiseksi on kehitetty ”HeadUp”-sovellus, joka varoittaa puhelimen näytöllä punaisella värillä, kun pään asennon kulma kasvaa liian suureksi. Näin ollen käyttäjä näkee heti, milloin asentoa tulisi muuttaa. Tällä voidaan ehkäistä vaivaa, jonka syntyminen tapahtuu muuten melko huomaamatta. (Röynä 2017.) Kannettavaa tietokonetta käytettäessä ranteiden alle voi kääriä pienen pyyherullan, joka edesauttaa ranteen asennon pysymistä suorassa ja ehkäisee sen rasitusta. Keskisuora asento ranteelle on hyvä muistaa myös kännykkää plärätessä. (Malminen 2017.)

Ryhdillä ruutuilemaan! – opetusmateriaali ennaltaehkäisyn avuksi

Lahden ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelijat laativat opinnäytetyönsä tuotoksena Ryhdillä ruutuilemaan! -opetusmateriaalin Liikkuva koulu -ohjelmalle. Materiaali käsittelee ergonomiaa teknologian käytön yhteydessä istumisen, seisomisen, kävelyn ja makaamisen aikana. Tavoitteena on antaa informaatiota niska-hartiaseudun rakenteista sekä vääränlaisten asentojen vaikutuksesta TULE- ongelmien syntyyn. Opettajille suunnatun opetusmateriaalin tavoitteena on saada nuoret huomioimaan ergonomiaansa kännykän, tabletin ja tietokoneen käytön aikana sekä ennaltaehkäisemään epäergonomisten asentojen aiheuttamia tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

Opinnäytetyö sai ideansa havainnoinneista, miten paljon älylaitteiden käyttö on yleistynyt etenkin epäergonomisissa asennoissa. Tämä koskettaa kaikkia ikäryhmiä, mutta etenkin nuoret käyttävät laitteita huomiota herättävän paljon. Ajatuksena on pyrkiä vaikuttamaan nuoriin mahdollisimman ajoissa ja ennaltaehkäisevästi. Tietoa hankittiin kirjallisista lähteistä ja tutkimustuloksista, yhden yläasteen oppilaille ja heidän opettajilleen suunnatuista kyselyistä sekä rehtorin ja vararehtorin haastatteluista. Oppilaille suunnatun kyselyn tuloksena suurimmalla osalla oli ollut niska-hartiavaivoja. Noin puolet vastaajista kertoi viettävänsä viidestä kuuteen tuntiin päivässä ruudun äärellä. Rehtorin ja vararehtorin haastatteluissa ilmeni, että oppilaat näpyttelevät puhelimiaan taukoamatta, jolloin sekä sormet että niska ovat jatkuvan kuormituksen alla. Tapa vaikuttaa negatiivisesti myös sosiaalisiin taitoihin, sillä kommunikaatio tapahtuu usein puhelimitse, vaikka oppilaat olisivatkin toistensa vieressä.

Taustatutkimusten perusteella fysioterapeuttiopiskelijat laativat opetusmateriaalista version, jota he kävivät testauttamassa yläasteen oppilaille käytännössä. Palaute testipäivästä oli positiivista niin oppilailta kuin opettajiltakin. Opetusmateriaalin käytännönläheisyyttä paranneltiin vielä oppilaiden ja opettajien antamien palautteiden ja kehitysideoiden perusteella. Tuloksena luotiin ergonomia-aiheinen Ryhdillä ruutuilemaan!  -materiaali Liikkuva koulu -ohjelmalle. (Kannusmäki, Laine & Paunonen 2017.)

Hyvä ergonomia kannattaa

Mitä todennäköisimmin älylaitteiden käyttö ei tule vähenemään. On täysin ymmärrettävää, että teknologia yleistyy ja siinä on paljon hyviäkin asioita. Miksi odottaa siihen asti, että vaivat syntyvät ja pahenevat niin, että on mentävä vastaanotolle kuulemaan diagnoosi kännykkäniskasta? Ehkäisyn voi aloittaa jo ennen kuin ongelmat alkavat kehittyä. Pelkkä pään nosto, käden vaihto älylaitetta näpytellessä ja pieni taukoliikunta auttavat ja ovat helpompia toteuttaa, kuin jo syntyneen vaivan kuntouttaminen tai vaivojen kanssa eläminen.

Jotta voisimme käyttää älylaitteita mahdollisimman pitkään vaivatta, hyvä ergonomia ja tauottaminen todellakin kannattavat. Nämä keinot säästävät sekä yhteiskunnan kustannuksia terveydenhuollossa, että ennen kaikkea itseämme. Niskan kyyristely voi kuluttaa niskan jo nuorena (Malminen 2017).

Lähteet

Kannusmäki, P., Laine, S. & Paunonen, B. 2017. Tietokoneen ja älylaitteiden käytöstä johtuvien niska-hartiavaivojen ennalta ehkäiseminen nuorilla – Ergonomia-aiheisen opetusmateriaalin kehittäminen Liikkuva koulu –hankkeelle. [Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu.  [Viitattu 2.12.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703273763

Kukkonen, R. & Ketola, R. 2002. Ergonomian merkitys niska- ja yläraajavaivoissa. Teoksessa Taimela, S. (toim.). Niska- ja yläraajavaivojen ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus. Lahti: VK-Kustannus Oy. 275-294.

Launis, M. & Lehtelä, J. (toim.) 2011. Ergonomia. Ergonomian periaatteet ja käyttöalueet. Työterveyslaitos. Tampere: Tammerprint Oy.

Malminen, U. 2017. Pidätkö kännykkää väärin kädessäsi? – Katso fysioterapeutin ohjeet, niin vältyt kivuilta. [Video]. YLE Uutiset 7.10.2017. [Viitattu 5.4.2018]. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-9871581

Röynä, M. 2017. Vältä someniska! – arkipäivän ergonomiaa. Artikkeli 14.7.2017. Helsinki: Työterveyslaitos. [Viitattu 4.4.2018] Saatavissa: https://www.ttl.fi/blogi/valta-someniska-arkipaivan-ergonomiaa/

Nyberg, M. 2009. Ergonomian merkitys oppilaan ja opiskelijan elämässä. [Verkkodokumentti]. Esitelmä 27.10.2009. Työterveyslaitos. [Viitattu 2.12.2018]. Saatavissa: https://skooppi.fi/wp-content/uploads/koululuento_221009_moniste.pdf

Suomen virallinen tilasto (SVT). 2015. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2015. Helsinki: Tilastokeskus. [Viitattu: 2.2.2018]. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/sutivi/2015/sutivi_2015_2015-11-26_tie_001_fi.html

Virtapohja, H. 2015. Nuori, tekstaa pää pystyssä – Kännykkäniska kostautuu aikuisena. [Video]. Ylen Aamu-tv 20.2.2015. [Viitattu 2.2.2018]. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-7818368

Kirjoittajat

Sanna Laine on Lahden ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2017 valmistunut fysioterapeutti (AMK) ja Päivikki Lahtinen Lahden ammattikorkeakoulun lehtori.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/pokemon-pokemon-go-phone-game-1553971/ (CC0)

Julkaistu 9.4.2018

Viittausohje

Laine, S. & Lahtinen, P. 2018. Ennaltaehkäisy auttaa nuorten TULE-ongelmissa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/04/09/ennaltaehkaisy-auttaa-nuorten-tule-ongelmissa

Sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatio kiinnostaa ikääntyneitä – haasteena osallistaminen ja osaaminen

Asiakkaan osallisuus ja digitaaliset palvelut ovat ajankohtaisia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Osallisuus edellyttää osaamisen ja mahdollisuuksien lisäämistä sekä tietoa olemassa olevista palveluista. Vastuu asiakkaan ohjaamisesta on sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla.

Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulutuksen opiskelijat järjestivät marraskuussa 2017 tapahtuman, jonka tarkoituksena oli esitellä terveysalan digitaalisia palveluja, erityisesti Omakantaa ja Terveyskylää valikoidulle asiakasryhmälle. Tapahtumaan osallistuneista suurin osa oli yli 60-vuotiaita, jotka käyttivät edellä mainittuja palveluja vain silloin tällöin tai ei ollenkaan. Palautteen mukaan tapahtumaan osallistujat kokivat hyötyneensä tapahtumasta ja sen aikana annetusta ohjauksesta. Tässä artikkelissa käsitellään ikääntyneiden osallistamista ja osaamista sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatiossa.

Kirjoittajat: Taina Anttonen, Freya Hägglund, Riikka Kettunen, Kristina Lamberg, Mervi Oksanen ja Päivi Selin

Asiakkaan osallisuus

Sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakkaan osallisuuden lisääminen on keskeistä (Korhonen & Virtanen 2015). Osallisuuden käsitteelle ei ole olemassa tarkkaa, yleisesti hyväksyttyä määritelmää vaan se on kontekstisidonnainen (Leemann & Hämäläinen 2015). Tässä artikkelissa osallisuudella tarkoitetaan aktiivista vaikuttamista palveluiden sisältöön ja kehittämiseen yksilötasolla (Kiilakoski & Gretschel 2012, 5-6; Leeman & Hämäläinen 2015).

Osallisuus yksilötasolla digitaalisissa palveluissa tarkoittaa mahdollisuuksia saada ja tuottaa itseään koskevaa terveystietoa sekä päättää sen käytöstä. Omien terveystietojen tarkastelu, ajanvaraus ja luotettavan terveystiedon löytyminen ovat asiakkaiden näkökulmasta tärkeimpiä digitaalisia palveluita (Hyppönen, Hyry, Valta & Ahlgren 2014, 70).

Digitaaliset terveystietopalvelut

Digitalisaatio on väline kehittää sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmää. Keskeisenä näkökulmana on hyödyllisyys; mitä lisäarvoa digitaaliset palvelut tuottavat ja miten ne parantavat asiakaskokemusta. Digitaalisilla palveluilla lisätään ennaltaehkäisevää hoitoa, kehitetään älykkäitä hoitopolkuja, hyödynnetään asiakkaan tuottamaa tietoa ja lisätään kansalaisten vastuuta omasta hoidosta. (Antikainen ym. 2017, 7, 74)

Sipilän hallituksen tavoitteena on tukea sosiaali- ja terveydenhuollon uudistumista ja kansalaisten aktiivista roolia palveluissa. Omat digiajan hyvinvointipalvelut -kärkihanke (2016-2018) pyrkii uudistamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintamalleja. Digitaalisten palveluiden avulla hyödynnetään kansalaisten itse tuottamia hyvinvointitietoja ja mahdollistetaan digitaalisten omahoitopalveluiden lisääminen. (Kuntaliitto 2017)

Digitaalisia palveluita on kehitetty erityisesti terveydenhuollossa viimeisen vuosikymmenen aikana niin alueellisesti kuin kansallisesti. Kehittäminen on kuitenkin ollut hajanaista ja päällekkäistä. Kehittämistulokset ovat jääneet paikoin keskeneräisiksi. (Antikainen ym. 2017, 55, 69) Koska digitaaliset palvelut ovat ajasta ja paikasta riippumattomia, on niiden kehittäminen yksi keino lisätä alueellista tasa-arvoa palveluiden vähentyessä haja-asutusalueilla. Riskinä on, että osa kansalaisista putoaa pois palveluiden piiristä esimerkiksi digiosaamisen tai digimahdollisuuksien puuttuessa. (Antikainen ym. 2017, 7,55)

Kelan Kanta-palvelut ja yliopistosairaaloiden yhteinen Terveyskylä- tietopalvelu ovat hyviä esimerkkejä kansallisesta ja jäntevästä kehittämistyöstä. Kanta-palvelu on digitaalinen terveysarkisto, jossa voi tarkastella omia terveys-, lääkitys- ja reseptitietojaan (Antikainen ym. 2017, 70). Terveyskylän kehittämisessä on kiinnitetty huomiota luotettavan terveystiedon helppoon saatavuuteen. Yleisen terveystiedon ja itsehoitoon liittyvän tiedon etsiminen ja löytäminen ovat asiakkaille tärkeitä digitalisaatiossa (Hyppönen ym. 2014, 38). Terveyskylä on myös osa Virtuaalisairaala 2.0 -kehittämishanketta, jossa tuotetaan kansalaisille, potilaille ja alan ammattilaisille terveyteen ja sairauteen kytkeytyviä digitaalisia palveluita. Terveyskylä tarjoaa ajantasaista ja luotettavaa terveystietoa sekä hoito-ohjeita eri käyttäjäryhmille (Terveyskylä 2017.).

Ammattilainen digipalveluissa

Digitaalisten palveluiden avulla voidaan lisätä ennaltaehkäisyä, madaltaa kynnystä palveluihin hakeutumiseen ja tuoda erilaisia vaihtoehtoja hoidon järjestämiseen. Digitaaliset palvelut tehostavat toimintaa ja synnyttävät kustannussäästöjä. (Antikainen ym. 2017, 70)

Digitaalisten palveluiden käyttö edellyttää asenteiden, ajattelun ja toimintatapojen muuttamista niin ammattilaisten kuin kansalaistenkin keskuudessa. Lisäksi tarvitaan osaamista ja tietoa olemassa olevista palveluista. Ammattilaisen on tunnistettava kenelle digitaaliset palvelut sopivat ja mitä palveluita voidaan hoidossa hyödyntää. Ammattilaisten on myös kyettävä opettamaan ja ohjaamaan asiakkaita palveluiden käytössä. (Antikainen ym. 2017, 55, 76)

Iäkkäiden ja pitkäaikaistyöttömien osallistaminen ja osaamisen edistäminen

Sosiaali- ja terveysalan ylemmän AMK:n opiskelijat järjestivät marraskuussa 2017 tapahtuman kierrätyskeskus Patinassa. Tapahtuman tarkoituksena oli tarjota tietoa ja ohjausta digitaalisista Kanta- ja Terveyskylä- palveluista kohderyhmänä iäkkäät ja pitkäaikaistyöttömät. Patina on Lahden Työn Paikka Oy:n toimipiste, joka työllistää pitkäaikaistyöttömiä (Lahden Paikka, 2017).

Tapahtuma ja ohjaus tavoittivat pääosin yli 60-vuotiaita kävijöitä. Palautekyselyyn vastasi noin puolet (n=19) kävijöistä. Heistä suurin osa oli käyttänyt aiemmin joitain digitaalisia palveluita. Suurin osa koki tiedosta ja ohjauksesta olleen itselle hyötyä. Tulos vahvistaa Hyppösen ym. (2014, 79) selvityksen, jonka mukaan yli 50-vuotiaat kansalaiset hyötyvät ohjauksesta sähköisten palvelujen käyttöönotossa. Ikääntyneillä on kiinnostusta sähköisiä palveluita kohtaan, mutta valmiudet niiden käyttöönottoon ovat nuorempia ikäryhmiä heikommat. Huomioitavaa on, että palautekyselyyn vastanneet toivoivat lisäksi järjestelmien helppokäyttöisyyttä, käyttäjälähtöisyyttä sekä eri käyttäjäryhmien tarpeiden huomioimista.

Lopuksi

Digitaaliset palvelut ovat enenevässä määrin osa terveydenhuoltoa. Näyttää siltä, että sosiaalihuollon digitaaliset palvelut ovat vielä puutteellisesti järjestettyjä. Digitaalisten palveluiden myötä asiakkaiden osallisuus ja osaaminen palveluiden käytössä lisääntyvät. Asiakkaiden osallisuus ja osaaminen edellyttävät riittävää tiedonsaantia. Patinassa järjestetyssä tapahtumassa suurin osa osallistujista oli yli 60-vuotiaita. Tämän ikäryhmän ajatellaan hyötyvän eniten tiedosta ja ohjauksesta. Tapahtumasta saatujen kokemusten ja palautteiden mukaan kansalaisten omissa toimintaympäristöissä järjestettävät ohjaustapahtumat voivat olla yksi tehokas keino levittää tietoa ja opastaa kansalaisia digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen hyödyntämisessä.

Lähteet

Antikainen, J., Honkaniemi, T., Jolkkanen, A., Kahila, P., Kotilainen, A., Kurvinen, A., Lemponen, V., Lundström, N., Luoto, I., Niemi, T., Pyykkönen, S., Rehunen, A., Saukkonen, P., Viinamäki, O-P. & Viinikka A. 2017. Smart Countryside: Maaseudun palveluiden kehittäminen ja monipuolistaminen digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä. [Verkkodokumentti]. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 9/2017. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-338-5

Hyppönen, H, Hyry, J, Valta, K & Ahlgren, S. 2014. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalinen asiointi. Kansalaisten kokemukset ja kehittämistarpeet. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 33/2014. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-410-6

Kiilakoski, T. & Gretschel, A. 2012. Muistiinpanoja demokratiaoppitunnista. Millainen on lasten ja nuorten kunta 2010-luvulla. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 57. [Viitattu 13.12.2017]. Saatavissa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/muistiinpanoja_demokratiaoppitunnista.pdf

Korhonen, M. & Virtanen, T. 2015. Digitaalisuus ja asiakaslähtöisyys sosiaali‐  ja terveydenhuollossa – kansalaisen omat tiedot hyötykäyttöön. Sosiaali‐ ja terveysministeriö, Helsinki. Finnish Journal of eHealth and eWelfare (FinJeHeW). [Verkkolehti]. Vol.7(4). [Viitattu 13.12.2017]. Saatavissa: https://journal.fi/finjehew/article/view/53522

Kuntaliitto 2017. ODA-projektin kautta sosiaali- ja terveyspalvelut loikkaavat digiaikaan. [Viitattu 13.12.2017] Saatavissa: https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/sosiaali-ja-terveysasiat/akusti/akusti-projektit/oda

Lahden Paikka. 2017. Esittely. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: http://www.lahdenpaikka.fi/esittely/

Leemann, L. & Hämäläinen, R.-M. 2015. Asiakasosallisuus. Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). [Verkkodokumentti]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 21.12.2017]. Saatavissa: https://www.thl.fi/documents/10531/2088501/Tietopaketti_Sosiaalinen_Osallisuus.pdf/52a41c04-c4fa-4cf0-bc6f-0bb06705903b

Terveyskylä 2017. Mikä on terveyskylä. [Viitattu 13.12.2017]. Saatavissa: https://www.terveyskyla.fi/tietoa-terveyskylästä/mikä-on-terveyskylä-fi

Kirjoittajat

Anttonen, Taina, yliopettaja, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaa-minen, LAMK
Hägglund Freya, ylempi AMK-opiskelija, LAMK
Kettunen Riikka, ylempi AMK-opiskelija, LAMK
Lamberg Kristina, ylempi AMK-opiskelija, LAMK
Oksanen Mervi, ylempi AMK-opiskelija, LAMK
Selin Päivi, ylempi AMK-opiskelija, LAMK

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana Digitaalisuus hyötykäyttöön kansalaispalveluissa -opintojakson kehittämistehtävää.

Artikkelikuva: Mervi Oksanen

Julkaistu 12.2.2018

Viittausohje

Anttonen T., Hägglund F., Kettunen R., Lamberg K., Oksanen M. & Selin P. 2018. Sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatio kiinnostaa ikääntyneitä – haasteena osal-listaminen ja osaaminen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/02/12/sosiaali-ja-terveyspalveluiden-digitalisaatio-kiinnostaa-ikaantyneita-haasteena-osallistaminen-ja-osaaminen/

Luonnon mahdollisuuksien hyödyntäminen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä

Tiedämme että luontokokemukset tuottavat iloa ja mielihyvää ja rauhoittavat. Jo lyhyetkin käynnit luonnossa vaikuttavat myönteisesti. Miten luonnon ja terveyden yhteyttä sitten hyödynnetään sosiaali- ja terveyspalveluissa, joissa tavoitteena on hyvänvoinnin ja terveyden palauttaminen, ylläpito ja edistäminen? Tästä ottivat selvää Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijat.

Kirjoittajat: Nanne Aalto, Anna Kähkönen, Henna Mäenluoma, Julia Mäkelä, Anni Tapio, Jaakko Monto ja Anne Vuori

Taustaa

Luonnon ja ympäristön eheyttävä vaikutus ihmisen hyvinvointiin kiinnostaa nykyisin entistä enemmän eri alojen tutkijoita (Rappe 2005, Tyrväinen ym. 2007, Tyrväinen ym. 2014). Tutkimusten tuottamaa tietoa luonnosta hyvinvoinnin ja terveyden lähteenä käytetään laajemmin sosiaali- ja terveysalan hvyinvointipalveluja kehitettäessä. Fysioterapian, hoitotyön ja sosiaalialan opiskelijoiden muodostama ryhmä pohti luonnon ja hyvinvoinnin yhteyttä ja sen merkitystä palveluiden kehittämisessä Hyvinvointipalvelujen kehittämisen kurssilla osallistumalla monialaiseen Lahden ammattikorkeakoulussa meneillään olevaan Mennään Metsään -hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on kehittää laadukkaiden retkeilyreittien verkosto Päijät-Hämeessä ja edistää luontomatkailuun liittyvää liiketoimintaa.

Hankkeessa opiskelijat tutustuivat luontoa ja hyvinvointia yhdistäviin sosiaali- ja terveysalan tutkimuksiin ja kartoittivat, millaisia luontoa hyödyntäviä sosiaali- ja terveysalan palveluja Lahden seudulla on tarjolla sekä millaisia tarpeita näillä toimijoilla on luontoon liittyvien hyvinvointipalveluidensa kehittämisessä.

Terveyttä ja hyvinvointia luonnosta

On näyttöön perustuvaa tietoa siitä, että luonto alentaa stressiä ja elvyttää kehoa ja mieltä. Luonto vaikuttaa emotionaaliseen hyvinvointiin, houkuttaa liikkumaan sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen ja alentaa muun muassa verenpainetta, sydämen sykettä, lihasjännitystä ja stressihormoneja sekä negatiivisia tunnetiloja. (Arvonen 2014, Tourula & Rautio 2014, Green Care Finland 2016, Kehon kertomaa 2017.) Luonnossa liikkuminen myös ennaltaehkäisee ja kuntouttaa mm. parantamalla unenlaatua, joka on kokonaisvaltaisen hyvinvoinninkannalta tärkeää (Salminen & Karvinen 2017).

Luonto parantaa eri tavalla kuin lääke, joka vaikuttaa ihmisen reseptoritasolla (Rappe 2005, Sempik ym. 2010). Psyykkisiä luontovaikutuksia ovat muun muassa vihan, ärsytyksen ja aggressiivisuuden väheneminen sekä onnen tunteen lisääntyminen ja mielialan parantuminen. On todettu, että luontokokemukset vähentävät myös mieliala-  ja masennuslääkkeiden käyttöä. (Tyrväinen ym. 2007, Sempik ym. 2010, Vasara ym. 2013, Metsäntutkimuslaitos 2014.)

Aivojen sähkökäyrissä sekä verisuoniston toiminnassa on huomattu hyviä vaikutuksia. Jo kymmenen minuutin oleskelu metsässä riittää laskemaan verenpainetta sekä tasaamaan pulssia. (Green Care Finland 2016, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö 2017.)  Luonnossa ja metsässä ulkoilu ja liikkuminen haastavat kehoa monipuolisesti. Se harjoituttaa jalkojen ja keskivartalon lihasvoimaa, lihasten ja hermoston yhteistoimintaa, tasapainoa ja nivelten liikkuvuutta sekä luustoa. (Salminen & Karvinen 2017.)

Luonnon mahdollisuuksia hyödyntävien, voimavaraistavien toimintamallien käyttöön ottaminen ja luominen ongelmakeskeisyyden rinnalle tukee asiakkaiden selviytymistä omassa elämäntilanteessaan ja siihen liittyvien haasteiden parissa. Ennaltaehkäisevä työ säästää rahaa ja siksi ongelmatilanteisiin halutaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näillä toimenpiteillä voidaan estää yksilötason ja yhteiskunnallisten kulujen kasvamista.  (Green Care Finland 2016.) Tourula & Rautio (2014) toteavat, että luontoaktiivisuutta lisääviä menetelmiä tuleekin kehittää ja eri sektorien toiminnassa tulee huomioida luonto ja sen mahdollisuudet.

Luonnon tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntäviä sosiaali- ja terveyspalveluja Päijät- Hämeessä

Opiskelijat tutustuivat seuraaviin palvelujen tuottajiin, jotka jo hyödynsivät tietoisesti luonnon mahdollisuuksia asiakkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden tukemisessa: Päijät-Hämeen Allergia- ja Astmayhdistys, Lahden seudun CP-yhdistys ry, Lahden vammaispalveluiden alaisuuteen kuuluva tukipiste Moisku, nuorille kehitysvammaisille päiväaikaista toimintaa tarjoava Lahtiset -ryhmä, Päijät-Hämeen Mielenterveystyön Tuki MIETE ry ja Lahden Reumayhdistys.

Keskeisiä henkilökunnan ja asiakkaiden kehittämisehdotuksia, jotka helpottaisivat luonnon ja luontoympäristön käyttöä palveluiden edelleen kehittämisessä, olivat luontoreittien esteettömyys, lepopaikkojen määrän lisääminen, reittien kunto ja yleinen ylläpito sekä huolehtiminen reiteillä. Liikuntarajoitteisille on tärkeää saada lisää apuvälineitä luontoon ja mm. tukikaiteita, mistä voisi tarpeen tullen ottaa kiinni. Kulttuuria, elämyksellisyyttä ja tarinallisuutta luontoon yhdistettynä toivottiin enemmän. Liikuntalaitteiden lisääminen ulos luontoon sai myös kannatusta. Keskusteltiin myös siitä, etteivät maastot saa olla liian helppoja, koska fyysinen toimintakyky kehittyy luonnossa silloin, kun sieltä löytyy epätasaisuutta, erilaisia pintoja sekä haasteita. Liikuntarajoitteisille henkilöille voi olla esimerkiksi lyhyempiä ja helpompikulkuisia reittejä, jotka palvelevat heidän tarpeitaan.

Toimijat eivät vielä kovinkaan paljoa yhdistä teknologiaa ja luontoretkiä. Kaksi toimijaa mietti QR-koodien hyödyntämistä ja geokätköilyä. Luontoreiteille ehdotettiin myös tietyin välimatkoin rastia tai pistettä, jossa on esimerkiksi tietoa paikasta tai esimerkiksi jotain taiteeseen liittyvää.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Päijät-Hämeen alueella olevat retkeilyalueet ja -reitit vaikuttavat olevan hyvin tiedossa ja niitä osataan hyödyntää yritysten ja yhdistysten toiminnassa. Luonnon hyvinvointivaikutuksia tunnistetaan eri asiakasryhmien palveluntarjoajien keskuudessa ja luontoon kohdentuvat toiminnat sekä tapahtumat nähdään tärkeänä osana toimintaa.

Lähteet

Arvonen, S. 2014. Metsämieli. Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin. Helsinki: Metsäkustannus.

Green Care Finland. 2016. [Viitattu: 6.10.2017]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/

Kehon kertomaa. Psykofyysinen fysioterapia. 2017. Menetelmät ja hyödyt. [Viitattu: 6.10.2017]. Saatavissa: http://www.kehonkertomaa.fi/menetelmat_ja_hyodyt/

Metsäntutkimuslaitos. 2014. Kaupungin viheralueet elvyttävät työpäivän jälkeen.  [Viitattu 25.9.2017]. Saatavissa: http://www.metla.fi/uutiskirje/hyv/2014-01/uutinen-1.html

Rappe, E. 2005. The influence of a green environment and horticultural activities on the subjective well-being of the elderly living in longterm care. [Verkkodokumentti]. Academic dissertation. University of Helsinki, Department of Applied Biology. Helsinki. Publication 24. [Viitattu 14.12.2017 ]. Saatavissa: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/sbiol/vk/rappe/theinflu.pdf

Salminen, U. & Karvinen, E. (toim.). 2017. VoiTas -koulutusohjelma, Iäkkäiden voima- ja tasapainoharjoittelu. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Ikäinstituutti. [Viitattu: 4.10.2017]. Saatavissa: http://www.voimaavanhuuteen.fi/content/uploads/2016/05/VoiTas-netti.pdf

Sempik, J., Hine, R., & Wilcox, D. (eds.). 2010. Green Care: A Conceptual Framework. A Report of the Working Group on the Health Benefits of Green Care. COST Action 866, Green Care in Agriculture. [Verkkodokumentti]. Loughborough: Centre for Child and Family Research, Loughborough University. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://www.agrarumweltpaedagogik.ac.at/cms/upload/bilder/green_care_a_conceptual_framework.pdf

Tourula, M. & Rautio, A. 2014. Terveyttä luonnosta. [Verkkodokumentti]. Oulu: Thule-instituutti Oulun yliopisto, Metsähallitus ja Oulun seutu. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://www.oulu.fi/sites/default/files/content/Terveytt%C3%A4_luonnosta.pdf

Tyrväinen, L., Korpela, K. & Ojala, A. 2014. Luonnon virkistyskäytön terveys- ja hyvinvointihyödyt. Teoksessa: L. Tyrväinen, T. Sievänen, S. Tuulentie & M. Kurttila (toim.) Hyvinvointia metsästä. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura.  48–58.

Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Korpela, K., & Ylen, M. 2007. Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. [Verkkodokumentti]. Teoksessa L. Tyrväinen ja S. Tuulentie (toim) Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. Metlan työraportteja 52. Helsinki: Metla. 57–77. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2007/mwp052-01.pdf

Vasara, P., Rouhiainen, J., Lehtinen, H., Saarentaus, A. & Salmenkivi, K. 2013. Luonnon hyödyntämisen uudet tavat. [Viitattu 13.9.2017]. Helsinki: Pöyry Management Consulting Oy. Saatavissa: http://www.sitra.fi/julkaisu/2013/luonnon-hyodyntamisen-uudet-tavat

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. 2017. Luonnon terveysvaikutuksia. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 25.9.2017]. Saatavissa: http://www.yths.fi/filebank/3243-Luonto_pysty.pdf

Kirjoittajat

Anne Vuori, lehtori, hoitotyö, Sosiaali- ja terveysala, LAMK
Jaakko Monto, lehtori, fysioterapia, Sosiaali- ja terveysala, LAMK
Nanne Aalto, sosionomiopiskelija
Anna Kähkönen, sosionomiopiskelija
Henna Mäenluoma, fysioterapiaopiskelija
Julia Mäkelä, sosionomiopiskelija
Anni Tapio, sairaanhoitajaopiskelija

Artikkelikuva: LindenP. Saatavissa:  https://pixabay.com/en/forest-nordic-forest-nature-nordic-2558074/ (CC0)

Julkaistu 30.1.2018

Viittausohje

Aalto, N., Kähkönen, A., Mäenluoma, H., Mäkelä, J., Tapio, A., Monto, J. & Vuori, A. 2018. Luonnon mahdollisuuksien hyödyntäminen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/30/luonnon-mahdollisuuksien-hyodyntaminen-sosiaali-ja-terveyspalvelujen-kehittamisessa/

Creative Commons -lisenssi

Show Buttons
Hide Buttons