Aihearkisto: Hyvinvointi ja uudistava kasvu

Etävastaanotto soveltuu tiheää seurantaa vaativan nuoren potilaan hoitoon

Etävastaanottotoiminnan avulla voidaan tarjota asiakaslähtöisiä ja laadukkaita terveysalan palveluja, jotka edesauttavat potilaiden sitoutumista. Tässä artikkelissa esitellään etävastaanottotoimintaan liittyvää kehittämistä ja käyttökokeilua nuorten erikoissairaanhoidossa.

Kirjoittajat: Jenni Pietilä ja Taina Anttonen

Etäterveyspalvelut – avain hoitotyön kehittämiseen

Sähköinen asiointi on lupaava ratkaisu sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuus- ja saatavuusongelmien korjaamiseksi. (Mäkinen & Jousimaa 2015, 1283.) Kansalaiset odottavat julkisilta palveluilta entistä enemmän. Nuorille julkisten palvelujen digitalisaatio on oletusarvo, ei ainoastaan lisä nykyisiin palveluihin. Suomalaisilla on tutkitusti EU-maiden paras digiosaaminen ja valmiudet julkisten sähköisten palvelujen käyttöön ovat hyvät. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 4.) Etäpalvelut mahdollistavat paikasta riippumattomia ja kustannustehokkaita palveluja. Oikein toteutettuna ne ovat asiakaslähtöinen palvelukanava niin kunnille, julkisen hallinnon käyttöön, kuin valtion palveluntuottajille. (Valtiovarainministeriö 2015, 15.)

Sähköisten palveluiden käyttöönotto vaatii hallittua muutosta uusien toimintatapojen valmistelussa. Organisaatioiden tulee varata riittävät resurssit palvelujen kehittämisen lisäksi myös palvelujen käyttöönottoon, markkinointiin, käytettävyyteen ja käytön opastamiseen. (Vidico 2013, 31-32.) Ennen etävastaanottotoiminnan aloittamista tulee suunnittelutyö tehdä huolellisesti. Etävastaanotolle pitää olla selkeä tarve ja vastaanottojen osapuolet sekä yhteistyötahot tulee olla sovittuna. Ihanteellisessa tilanteessa sekä ammattilaiset, että potilaat ovat mukana toiminnan kehittämisessä. Myös henkilöstöresurssit ja kulut tulee arvioida. Näiden lisäksi toimintaa ohjaamaan tarvitaan toimintamalli tai prosessi. (Konttinen & Linervo 2018, 45.)

Kehittämistyön ohella riittävän koulutuksen järjestäminen ammattilaisille on toiminnan onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää (Reponen 2015, 1276). Henkilöstö tulee kouluttaa uusien osaamistarpeiden mukaisesti. Osaamistarpeet tuovat mukanaan usein myös uudentyyppisiä työtehtäviä ja –rooleja. Tämä tarkoittaa muutosta nykyisissä työtehtävissä, prosesseissa ja mahdollisesti organisaatiorakenteissa. (Sähköisten palveluiden kehittäminen: toimintamalli ja käsikirja 2013, 31-32.) Sähköisten terveyspalvelujen osaamista ei tulisi kehittää teknologia edellä, vaan käytettävän teknologian tulee olla tarkoituksenmukaista ja lisäarvoa tuottavaa. Terveysteknologia ja niihin liittyvät järjestelmät asettavat haasteensa, joten täydennyskoulutuksen tarve on jatkuvaa. Kehityksen myötä sairaanhoitajan työnkuvan odotetaan enenevissä määrin muuttuvan kohti potilaan omahoidon tukemista. Uusina rooleina nähdään potilaan kumppanina oleminen, valmentaminen ja mentorointi. (Kouri & Seppänen 2017, 46, 49-50.)

Selvityksissä on osoitettu etäpalvelujen tukevan potilaiden terveyttä, vähentävän terveydenhuollon kustannuksia ja parantavan palvelujen saatavuutta. Positiivisista kokemuksista ja teknologian kehityksestä huolimatta etäpalvelujen tehokkuus ja niiden saaminen käytäntöön herättävät myös epäilyä. Eräs epäily on toiminnan sovittaminen nykyiseen työvuorosuunnitteluun. (Flodgren ym. 2015, 6.) Terveydenhuollon etäpalvelujen hyöty on myös ekologinen. Lisäämällä etäpalveluja ja hyödyntämällä nykyistä enemmän terveydenhuollon teknologiaa, voidaan hiilijalanjälkeä vähentää. (Yellowlees ym. 2010, 232.)

Kehittämiskohteena Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän vakavasti ylipainoisten nuorten etävastaanottotoiminta

Pietilän (2019) ylemmän AMK-opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää etävastaanottotoiminta erikoissairaanhoidossa vakavasti ylipainoisille 13–16-vuotiaille nuorille. Kehittämishankeen tavoitteena oli luoda vaikuttava ja nuoren sitoutumista edistävä etävastaanottotoiminta perinteisten vastaanottokäytänteiden rinnalle. Moniammatillinen tiimi havaitsi, että vakavasti ylipainoisten nuorten sitoutuminen perinteiseen hoitopolkuun oli vaihtelevaa ja käyntejä peruuntui usein. Kustannukset peruuntumisista alkoivat muodostuvat suuriksi. Etävastaanoton käyttökokeilun avulla haluttiin selvittää, sitoutuvatko vakavasti ylipainoiset nuoret etävastaanottotoimintaan paremmin, kuin perinteisiin vastaanottokäynteihin. Moniammatillinen tiimi loi etävastaanottotoiminnalle hoitopolun yhteisöllisiä ideointimenetelmiä hyödyntäen; luotiin runko hoitopolulle ja suuntaviivat toiminnan sisällölle.

Käyttöönottokokeilu muodostui kehittämishankkeeksi, jonka kesto oli puoli vuotta. Vaikuttavuutta mitattiin ammattilaisille suunnatuilla fokusryhmähaastatteluilla kokeilun aikana ja sen päätyttyä. Haastatteluissa ammattilaiset nostivat esille hyvänä sen, että nuori tavattiin kasvotusten ennen etävastaanottotoiminnan aloittamista ja myös kokeilun tullessa päätökseen. Havaittiin myös, että kuuden kuukauden hoitopolun puolivälissä on suositeltavaa tavata nuori kasvokkain, jolloin kyettiin keskustelemaan myös vanhempien kanssa. Vanhemmilla on osallisuus nuoren elämäntapamuutoksen ylläpitoon.

Käyttöönottokokeilu osoitti etävastaanottotoiminnan vaikuttavaksi, asiakaslähtöiseksi, laadukkaaksi sekä ketteräksi hoitotyön muodoksi, erityisesti soveltuvan vakavasti ylipainoisten nuorten hoitoon. Etävastaanottotoiminta mahdollisti normaalia tiheämmät yhteydet nuoren kanssa sekä edesauttoi hoitopolkuun sitoutumista. Oleellista on, että sekä ammattilaisella, että nuorella on käytössään tarkoituksenmukaiset ja soveltuvat päätelaitteet.

Käyttöönottokokeilun aikana vahvistui myös käsitys siitä, että etävastaanottotoiminta edistää ammattilaisten erityisosaamista ja yksilövastuullista työnkuvaa. Etävastaanotto edellyttääkin muutosta perinteiseen käsitykseen hoitotyöstä. Etävastaanottotoiminnassa työ painottuu enemmän ohjaukseen, valmentamiseen, kannustajana toimimiseen sekä joustavuuteen työajansuunnittelussa.

Lopuksi

Käyttöönottokokeilu antaa vahvaa viitettä siihen, että etävastaanottotoiminta soveltuu myös laajempaan käyttöön lastentautien erikoissairaanhoidossa. Erityisen hyvin se soveltuu tilapäiseen, tiheämpää seurantaa vaativiin kontrolleihin kuten haavahoitoon ja diabetesvastaanottoon. Kehittyessään etävastaanottotoiminta edellyttää ammattilaisten työajan uudelleen organisointia ja täydennyskoulutusta, jotta uusi työnkuva muotoutuisi tarkoituksenmukaisella tavalla. Kehittämishankkeen arvioinnin perusteella voidaan todeta, että etävastaanottotoiminnasta on hyötyä sekä nuoren perheelle, organisaatiolle, että yhteiskunnalle kustannusten vähenemisen näkökulmasta.

Lähteet

Flodgren, G., Rachas, A., Farmer, AJ., Inzitari, M. & Shepperd S. 2015. Interactive telemedicine: effects on professional practice and health care outcomes (Review). The Cochrane database of systematic reviews. 2015 (9), p. CD002098. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: https://dx.doi.org/10.1002%2F14651858.CD002098.pub2

Konttinen, J. & Linervo, N. 2018. Etävastaanoton kehittäminen Pohjois-Karjalan Vaarakunnissa. YAMK opinnäytetyö. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804184947

Kouri, P. & Seppänen, J. 2017. eHealth osaamisvaateet terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 9 (1), 46-50. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.23996/fjhw.60894

Mäkinen, R. & Jousimaa, J. 2015. Sähköisesti vai kasvokkain. Asiakkaalle nopeammat ja sujuvammat palvelut. Duodecim 2015. Vol. 131, 1279-1284.

Pietilä, J. 2019. Etävastaanottotoiminnan kehittäminen osaksi vakavasti ylipainoisten nuorten hoitopolkua. Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän lastentautien poliklinikan käyttökokeilun kuvaus. YAMK opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 25.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905119221

Reponen, J. 2015. Terveydenhuollon sähköiset palvelut murroksessa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2015. Vol. 131(13), 1275-1276. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12323.pdf

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. [Viitattu 25.4.2019]. Saatavissa:http:// http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalan-ditalisaation-linjaukset-2025.pdf?sequence=1

Vidico. 2013. Sähköisten palveluiden kehittäminen: toimintamalli ja käsikirja. Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä. Hämeenlinna: Innopark Programmes Oy. [Viitattu 25.4.2019). Saatavissa: https://docplayer.fi/147547-Sahkoisten-palvelujen-kehittaminen.html

Valtiovarainministeriö. 2015. Etäpalvelujen käyttöönoton käsikirja. Helsinki: Valtionvarainministeriö. Valtiovarainministeriön julkaisu 44/2015. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: http://vm.fi/documents/10623/360844/Et%C3%A4palvelujen+k%C3%A4ytt%C3%B6%C3%B6noton+k%C3%A4sikirja/6644b47c-3b1f-4d80-9629-12d0e0a2b394

Yellowlees, P. M., Chorba, K., Burke Parish, M., Wynn-Jones, H. & Nafiz, N. 2010. Telemedicine Can Make Healthcare Greener. Telemedicine and e-Health. Vol 16 (2), 229-232. [Viitattu 24.4.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1089/tmj.2009.0105

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Jenni Pietilä, ylempi AMK-opiskelija, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen –koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana ylempi AMK-koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/tietokone-liiketoiminta-1149148/ (Pixabay Licence)

Julkaistu 22.5.2019

Viittausohje

Pietilä, J. & Anttonen, T. 2019. Etävastaanotto soveltuu tiheää seurantaa vaativan nuoren potilaan hoitoon. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/22/etavastaanotto-soveltuu-tiheaa-seurantaa-vaativan-nuoren-potilaan-hoitoon/


Hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä

Sosiaali- ja terveysalan nykyinen palvelutuotantorakenne ja -järjestelmä eivät vastaa tulevaisuuden tarpeisiin. Toimiva palvelutuotanto ja -järjestelmä edellyttävät monimuotoisuutta yritystoiminnassa. Yhteistyö julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin toimijoiden välillä on kehittämisen arvoinen vaihtoehto innovatiivisten ratkaisujen syntymiselle. Tässä artikkelissa käsitellään tekijöitä, jotka vaikuttavat hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen hyvinvointialalla.

Kirjoittajat: Pia Rosenberg ja Taina Anttonen

Myönteisyys pienyrittäjyyteen hyvinvointialalla

Työ- ja elinkeinoministeriö laati strategisen ohjelman jo vuonna 2009 hyvinvointialan kehittämiseksi. Ohjelman tavoitteita selvitettäessä päädyttiin määrittelemään hyvinvointiala- käsitteenä tarkoittamaan nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluja (Työ- ja elinkeinoministeriö 2015, 4.) Määritelmän lisäksi ja laajasti ajateltuna hyvinvointialaan kuuluvat myös hyvinvointi- ja terveysteknologia (Kolehmainen ym. 2016, 160).

Hyvinvoinnin mittarit ovat subjektiivisia, mutta hyvinvointiyhteiskunnan perusta on nimenomaan hyvinvoinnin edistämisessä. Kansalaisten hyvinvointi luo edellytyksiä yhteiskunnan kilpailukyvylle. Julkinen sektori voi toiminnallaan edistää hyvinvoinnin kasvua muun muassa arvioimalla markkinoiden ja julkistalouden keskinäistä työnjakoa. (Pohjola 2018.) Start up-yritysten kehitys näyttäytyy myönteisenä. Suomeen tarvitaan lisää uudentyyppisiä ja erilaisia yrityksiä, joilla kasvun lähteenä ovat liiketoimintaosaaminen, laatu ja brandäys. (Järventaus & Kekäläinen 2018, 22, 25.) Toimivat markkinat luovat pohjan hyvinvointialan ekosysteemille ja julkisella sektorilla on mahdollisuus vaikuttaa niihin edellytyksiin, jotka ovat elintärkeitä pienille yrityksille (Salo 2018).

Luonnosta mallia liiketoimintaekosysteemiin

Tulevaisuuden liiketoiminta muuttuu ekosysteemisempään suuntaan. Ekosysteeminen ajattelu perustuu luontoon. Taloudellisen kehityksen ja biologisen evoluution väliset yhtäläisyydet luovat uudenlaista lähestymistapaa ekosysteemiajatteluun. Yritysmaailmassa yhteistoiminnallisuutta voidaan tulkita esimerkiksi niin, että suuryritykset ajavat toiminnallaan alihankkijat ahtaalle. Alihankkijoiden lopettaessa toimintansa, suuryrityksillekin koituu toimintavaikeuksia. (Harakka 2014, 32, 34; Hytti & Ruusunen 2016, 27.) Strategisesti keskeisessä asemassa oleva yritys saa hyötyä siitä, että se jakaa osan kehittämisvastuusta muille ekosysteemin toimijoille (Apilo ym. 2014, 36). Keskinäinen yhteistyö sosiaalisissa systeemeissä on eteenpäin vievä voima. Parhaimmillaan symbioottiset suhteet eri toimijoiden välillä aikaansaavat yhteiskehittymistä. Yhteiskehittymistä arvioitaessa toimintaympäristön moninaisuus on otettava laajemmin huomioon. Ei riitä, että tarkastellaan pelkästään taloudellisia, poliittisia, teknologisia ja sosiaalisia tekijöitä. (Juuti & Luoma 2009, 119-120.)

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa korostuu yhteistyön tekeminen. Julkinen, yksityinen ja kolmas sektori tekevät aiempaa enemmän yhteistyötä ja selkiinnyttävät työnjakoa esimerkiksi vanhuspalveluissa. Varsinkin pienille ja keskisuurille yrityksille yhteistyö on tärkeää yrityksen tulevaisuuden kannalta. (Vesterinen 2011, 35.) Sosiaali- ja terveysministeriön (2012, 5-7, 9) mukaan kunnat ovat lisänneet sosiaali- ja terveyspalvelujen hankkimista yksityiseltä sektorilta. Kilpailun syntyminen edellyttää, että palveluntuottajia on riittävästi ja toiminta on monimuotoista. Mikäli suurten toimijoiden osuus palvelutuotannossa kasvaa merkittävästi, mikroyrityksille ilmaantuu paineita kilpailutusprosessissa. Mikroyritykset tarvitsevat erilaisia yhteistyö- ja verkostomalleja, jotta ne selviäisivät kilpailutuksessa.

Ekosysteemin kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä

Rosenberg (2019, 40-43) tarkastelee ylempi AMK-opinnäytetyön kehittämishankkeessa hyvinvointialalla toimivia yrittäjiä Päijät-Hämeessä. Hyvinvointialan pienyrittäjien palveluntuottajista muodostettiin kolme strategista ryhmää. Ryhmien muodostamisessa käytettiin kriteereinä yrityksen palveluvalikoimaa ja toiminta-aluetta. Hyvinvointialan yrittäjät osallistuivat yksilölliseen teemahaastatteluun (n=4). Haastattelurungossa oli neljä teemaa: yrityksen lähtökohdat ja tausta yrityksen perustamiselle, yrityksen sosiaaliset ja infrastrukturaaliset kontaktit, verkostoituminen ja yhteistyön eri muodot sekä yrityksen tulevaisuuden näkymä sosiaali- ja terveysalan rakenneuudistuksessa. Haastattelujen tuloksena on, että hyvinvointialan pienyrittäjien asenne verkostoitumiseen on myönteinen. Yhteistyö toisten yrittäjien kanssa koettiin pääsääntöisesti myönteisenä. Yhteistyötä haluttiin tehdä saman kokoisten yritysten kanssa, isot yritykset koettiin epävarmoiksi yhteistyökumppaneiksi muun muassa työntekijöiden vaihtuvuuden vuoksi. Lisäksi haastateltavat pohtivat palvelujen laatua, jaettua vastuuta sekä sairaanhoidollisesta seurantaa. (Rosenberg 2019, 65-66.)

Valkokari ym. (2014, 6) esittävät, että verkostossa toimivat yritykset edustavat usein joko samaa toimialaa tai ainakin sivuavat toinen toistensa toimintakenttää. Toiminnan kehittämiseksi ja tehostumiseksi on mahdollista siirtyä toimintamalliin, jossa kaikkia toimijoita yhdistää integraattori. Rosbergin (2019) kehittämishankkeessa palveluintegraattoriksi asemoitiin Päijät-Hämeen hyvinvointipalvelujen kehitys ry (PalveluSantra). PalveluSantra koordinoi palveluntuottajarekisteriä ja neuvoo jäsenyrityksiä. Olemassa olevat rakenteet kuten tiedotusjärjestelmä toimivat vuorovaikutuksen välineenä sen ja jäsenyritysten välillä. PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi on vaihtoehtoinen malli, joka voi edistää hyvinvointialan ekosysteemin muodostumista. Julkisen sektorin ottaessa mahdollistajan roolin palvelujen tuottamisessa, avautuu mahdollisuus uusien palvelukonseptien hyödyntämiseen palvelutuotannossa. (Rosenberg 2019, 52, 63.) PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi kuvataan seuraavasti:

KUVIO 1. PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi (Rosenberg 2019, 51)

Opinnäytetyössä kehittämishankkeessa etsittiin myös toimivia ja hyödyllisiä käytäntöjä hyvinvointialalla soveltamalla benchmarking –menetelmää. Tavoitteena oli tuottaa tietoa konsepteista, joista olisi hyötyä hyvinvointialan pienyrittäjille. Tarkoituksena oli luoda myös uusi toimintamalli PalveluSantran toimintaan. Mielenkiintoisin tulokulma, joka menetelmällä löydettiin, on Buurtzorg-toimintamalli. Alankomaissa luotu toimintamalli on levinnyt moneen maahan ja sitä pidetään erityisen edistyksellisenä. (Rosenberg 2019, 5, 63.). Toimintamallissa keskeistä ovat yhteisöllisyys, asiakaslähtöisyys sekä tiimityö. Toimintamalli on menestynyt useissa Euroopan maissa ja tekee tuloaan myös Suomeen.

Lopuksi

Kehittämishankkeen tulos on, että PalveluSantra palveluintegraattorina Päijät-Hämeen alueella on varteenotettava vaihtoehto. Sen toiminta luo alustan hyvinvointialan ekosysteemille. PalveluSantran rooli kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomana toimijana ei luo esteitä yhteistyölle julkisen palvelutoiminnan kanssa. Näyttää siltä, että toimiva palvelutuotantorakenne ja –järjestelmä edellyttävät vankkaa palveluintegraattoria sekä tiivistä yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken, myös Päijät-Hämettä laajemmin.

Lähteet

Apilo, T., Valkokari, K. & Vesalainen, J. 2014. Ekosysteemi verkottuneessa liiketoiminnassa. Teoksessa: Valkokari, K., Salminen, J., Koskela, M., Kaunisto, K. & Apilo, T. (toim.). Ekosysteemit ja verkostojen parviäly: Tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. Espoo: VTT. VTT Technology 152. 36-39. [Viitattu 16.2.2019]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T152.pdf

Harakka, T. 2014. Ekosysteemi eri näkökulmista. Teoksessa: Valkokari, K., Salminen, J., Koskela, M., Kaunisto, K. & Apilo, T. (toim.). Ekosysteemit ja verkostojen parviäly: Tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. Espoo: VTT. VTT Technology 152. 30-35. [Viitattu 16.2.2019]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T152.pdf

Hytti, S. & Ruusunen, S. 2016. Ekosysteemit yritysmaailmassa. Kandidaatintyö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, tuotantotalous. Lappeenranta. [Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016052612799

Juuti, P. & Luoma, M. 2009. Strateginen johtaminen. Miten vastata kompleksisen ja postmodernin ajan haasteisiin? Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Järventaus, J. & Kekäläinen, H. 2018. Uudistuva työ ja yrittäjyys – visioista toteutukseen. Helsinki: Työ-ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2018. [Viitattu 28.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-340-5

Kolehmainen, S-L., Römer-Paakkanen, T. , Sekki, A. & Suonpää, M. 2016. Hyvinvointialan yritykset kiertoon. Teoksessa: Suoranta, M.,Patja, P., Aaltio, I. & Tunkkari-Eskelinen, M. (toim.). Conference Proceedings. 10. Yrittäjyyskasvatuspäivät. Jyväskylä 13.-14.9.2016. Jyväskylä: University of Jyväskylä. School of Business and Economics N:o 383. 156-174. [Viitattu 25.4.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6906-6

Pohjola, M. 2018. Hyvinvointipalvelut pysyvät laadukkaina, jos digitalisaatiota osataan hyödyntää oikein. Aalto University Executive Education. [Viitattu 20.2.2019]. Saatavissa: https://www.aaltoee.fi/aalto-leaders-insight/2018/hyvinvointipalvelut-pysyvat-laadukkaina-jos-digitalisaatiota-osataan-hyodyntaa-oikein

Rosenberg, P. 2019. Buurtzorg-malli sosiaali- ja terveyspalvelujen kärjeksi? Ehdotuksia hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Lahti. [Viitattu 28.4.2019]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905027203

Salo, S. 2018. Tilannekatsaus maakunta- ja sote-uudistukseen. Sote-alan tilannekuvaa ja näkemyksiä tulevasta. Sosiaali- ja terveysministeriö. Seminaari 15.11.2018 Helsinki. [Viitattu 10.1.2019]. Saatavissa: https://prospectumlive.com/event/tem_20181115

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2012. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamisen toimivuus. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Raportteja ja muistiota 2012:1. [Viitattu 20.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3204-3

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2015. Hyvää yrittäjyydestä ja yhteistyöstä. HYVÄ 2009-2015. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM oppaat ja muut julkaisut 7/2015. [Viitattu 20.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-227-950-7

Valkokari, K. Valjakka, T., Hakanen, T. Kupi, E. & Kaarela, I. 2014. Palveluverkoston kehittämisen työkirja. Teknologian tutkimuskeskus VTT. [Viitattu 3.12.2018]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2014/VTT_Palveluverkoston_kehittamisen_tyokirja.pdf

Vesterinen, M-L. (toim.) 2011. Sote-ennakointi – sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi. Etelä-karjalan koulutuskuntayhtymä. Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3. [Viitattu 25.4.2017]. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/133556_sote-ennakointi_loppuraportti.pdf

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Pia Rosenberg, ylempi AMK-opiskelija, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen –koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana ylempi AMK-koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Artkkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1575611 (CC0)

Julkaistu 20.5.2019

Viittausohje

Anttonen, T. & Rosenberg, P. Hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/20/hyvinvointialan-ekosysteemin-kehittamiseen-vaikuttavia-tekijoita/


Toiminnallisen opinnäytetyön toteuttaminen kolmessa kuukaudessa

Toteutimme kolmessa kuukaudessa opinnäytetyön yksityiselle toimeksiantajalle varhaiskasvatukseen. Näiden kolmen kuukauden aikana teimme tiivistä parityöskentelyä ja yhteistyötä toimeksiantajan kanssa. Yhteistyön tuloksena syntyi lapsen puheen ja kielen kehityksen seurantakaavakkeet ja yhteen koottuja puheen ja kielenkehitystä tukevia harjoituksia lapsille. Tämä artikkeli kuvaa meidän tarinamme, miten saimme toteutettua opinnäytetyöprosessimme kolmessa kuukaudessa ja mitkä asiat tukivat aikataulussa pysymistä.

Kirjoittajat: Eeva Arvaja, Katja Sipola ja Paula Harmokivi-Saloranta

Ennen opinnäytetyöprosessin käynnistymistä olimme suorittaneet ammatilliset opinnot ja viimeisen syventävän harjoittelun sosionomi koulutuksesta, joten oli luontevaa keskittyä opinnäytetyön tekemiseen. Opinnäytetyöaihetta olimme jo pitkään etsineet ja olimme odottaneet meille sopivaa aihetta, joka löytyikin toisen opiskelijan harjoittelun kautta. Opinnäytetyön aihe lapsen puheen ja kielen kehityksen dokumentoinnista tuki meidän kummankin ammatillista kasvua sosionomeina ja aihe kiinnosti meitä aidosti.

LAMKin opinnäytetyöohjeistus prosessin tukena

Hyödynsimme opinnäytetyöprosessissamme LAMKin opinnäytetyöprosessia (kuvio 1), johon palasimme aina tarvittaessa. Suunnittelimme ja toteutimme oman työskentelymme näiden opinnäytetyön vaiheiden kautta ja näin varmistimme, että kaikki tarvittavat asiat tuli tehtyä. Prosessin aluksi sovimme keskenämme pelisäännöistä, joihin kumpikin sitoutui. Pelisäännöt koskivat niin aikataulua kuin työskentelytapoja. Teimme esimerkiksi koko opinnäytetyöprosessin ajaksi yhteisen aikataulun, johon palasimme säännöllisesti ja päivitimme sitä tarpeen mukaan.

Opinnäytetyön tekemisen aloitimme lukemalla aikaisempia opinnäytetöitä ja muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, joiden avulla saimme muodostettua kuvan aiheestamme ja opinnäytetyömme rakenne alkoi nopeasti hahmottumaan. Oman opinnäytetyömme toteuttamisen kannalta oli hyödyllistä, että teimme useita rajauksia jo tässä vaiheessa.

Kuvio 1. Opinnäytetyöprosessin vaiheet (mukailtu LAMK opinnäytetyöohjeistus 2019)

Aina ennen ohjaavan opettajan tapaamista olimme hyvin valmistautuneet ja jo ennen ensimmäistä tapaamistamme olimme jo rakentaneet itsellemme melko selkeän kuvan siitä, mitä olemme tekemässä opinnäytetyössämme. Olimme tehneet alustavan sisällysluettelon ja mielekartan avulla hahmotelleet opinnäytetyömme sisältöä. Ohjauksien aikana teimme itsellemme aina myös muistiinpanoja, joihin oli hyvä palata työskentelyn edetessä

Opinnäytetyön suunnitelmaan, olimme jo rakentaneet teoreettisen viitekehyksen lähes valmiiksi. Tämän mahdollisti se, että olimme jo ennen ensimmäistä opettajan ohjaustapaamista perehtyneet aiheeseen hyvin ja pystyimme tässä ohjaustapaamisessa keskustelemaan jo teoreettisen viitekehyksen sisällöstä. Lisäksi olimme hyödyntäneet informaatikon apua heti prosessin alussa. Suunnitelman valmistumisen jälkeen muokkasimme teoreettista viitekehystä vielä useaan otteeseen. Ohjaavan opettajan kanssa olimmekin keskustelleet siitä, että opinnäytetyön kirjoittaminen on prosessi ja teksti jäsentyy ja kehittyy prosessin aikana ja tämän takia jo kirjoitettua tekstiä on hyvä lukea ja muokata useita kertoja läpi. Annoimme tekstimme myös luettavaksi oman ohjaajan lisäksi muutamille tutuille, sillä huomasimme, että omalle tekstille ”sokeutuu” ja näin ulkopuolinen voi nähdä jotakin semmoista, mitä itse ei näe. Suunnitelmavaiheessa meillä oli myös jo luonnokset tulevista lapsen puheen ja kielen seurantakaavakkeista.

Työskentely prosessin aikana

Opinnäytetyöprosessin aikana työskentelimme tiiviisti ja kirjoitimme yhdessä jokaisena arkipäivänä, mutta pidimme yhteisestä sopimuksesta myös vapaata. Opinnäytetyön kirjoittaminen yhdessä oli ajoittain hidasta, mutta tämä mahdollisti sen, että tekstistä tuli yhtenäisempää. Tiedostimme, että olemme erilaisia kirjoittajia ja meillä kummallakin on ja oli omat heikkoudet ja vahvuudet kirjoittamisessa.

Prosessin aikana myös omien voimavarojen ja jaksamisesta huolehtiminen mahdollisti tehokkaan työskentelyn ja huomasimme hyvin pian, että jaksoimme lukea ja kirjoittaa keskittyneesti noin 5–6 tuntia päivässä. Rytmitimme päivittäisen työskentelymme niin, että aikaa jäi myös muille asioille kuten harrastuksille. Näin kirjoittamisesta ei tullut missään vaiheessa pakonomaista suorittamista. Tämä tiivis työskentely opinnäytetyön parissa mahdollisti myös sen, että olimme koko ajan työn sisällä eli meidän ei tarvinnut koskaan miettiä, mitä olimmekaan tehneet eikä näin aika mennyt tähän. Prosessin aikana huomasimme, että työn viimeistely vei yllättävän paljon aikaa ja tähän kannattaakin varata aikaa, jotta saa viimeistellyn työn aikaiseksi.

Opinnäytetyömme kannalta yhteistyö toimeksiantajan kanssa oli merkittävässä roolissa, jotta opinnäytetyön tavoite ja tarkoitus toteutuivat. Oleellista oli toimeksiantajan kuuntelu, jotta pystyimme vastaamaan toimeksiantajan tarpeisiin. Opinnäytetyötä tehdessä tulee muutoksia ja suunnitelmat voivat mennä uusiksi matkan varrella, mutta työn tavoitetta ja tarkoitusta ei saa kadottaa yhdessäkään vaiheessa työskentelyä.

Hyviä käytänteitä opinnäytetyöprosessiin

Avaintekijät tässä meidän onnistuneessa opinnäytetyöprosessi olivat, että olimme yhdessä sopineet mihin pyrimme työllämme ja työn tavoite oli selkeänä sekä paperilla että mielessämme. Onnistunutta prosessia tuki myös molempien sitoutuneisuus ja se, että pystyi luottamaan toiseen. Keskustelimme avoimesti omista tuntemuksista ja ajatuksistamme tehdystä työstä. Teimme yhteistyötä myös toisten opiskelijoiden kanssa tiedon jakamisessa, sillä mitä ei löydy Respasta löytyy toisilta opiskelijoilta. Tärkeää oli myös tiedostaa, että olemme itse vastuussa työn etenemisestä ja sen laadusta, vaikka tiesimmekin, että saamme aina tarvittaessa apua ohjaavalta opettajaltamme. Kuviossa kaksi on kuvattu niitä tekijöitä, joita huomasimme opinnäytetyöprosessin aikana olevan avaintekijöitä onnistuneeseen opinnäytetyöprosessiin.

Kuvio 2. Avaintekijät onnistuneeseen opinnäytetyöprosessiin

Opinnäytetyön kirjoittamisen prosessin merkitys avautui meille ammatillisen kasvun ja osaamisen osoittamisen välineenä tulevina sosionomeina. Opinnäytetyön tekeminen oli mielekäs kokemus ja saimme tiivistettyä prosessiamme siten, että valmistumisemme siirtyi kuukaudella huhtikuusta maaliskuulle. Vielä joulukuussa koimme maaliskuussa valmistumisen mahdottomaksi. Motivaatio ja hyvä yhteistyö olivat avaimet onnistumiseen, myös ripaus onnea mahdollisti onnistuneen lopputuloksen.

VINKIT OPINNÄYTETYÖN TEKEMISEEN:

  • Keskustele opinnäytetyöstä parisi kanssa pitkin prosessia.
  • Ole avoin, rehellinen ja joustava. Nämä kaikki seikat edistävät työnne tekoa.
  • Kuljeta lähteitä koko ajan kappaleiden mukana.
  • Työskentele peräkkäisinä päivinä.
  • Pidä riittävästi taukoja.
  • Anna työ luettavaksi myös muille prosessin aikana.
  • Pidä työn tavoite ja tarkoitus mielessä koko ajan.
Lähteet

LAMK opinnäytetyöohjeistus. 2019. Opinnäytetyö prosessin vaiheet [viitattu 4.3.2019]. Saatavissa: https://lamkfi.sharepoint.com/sites/intranet/opinn%C3%A4ytety%C3%B6

Kirjoittajat

Eeva Arvaja, valmistui sosiaali- ja terveysalalta sosionomiksi maaliskuussa 2019.

Katja Sipola, valmistui sosiaali- ja terveysalalta sosionomiksi maaliskuussa 2019.

Paula Harmokivi-Saloranta, LitM, ft, toimii lehtorina sosiaali- ja terveysalalla Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/723648 (CC0)

Julkaistu 10.5.2019

Viittausohje

Arvaja, E., Sipola, K & Harmokivi-Saloranta, P. 2019. Toiminnallisen opinnäytetyön toteuttaminen kolmessa kuukaudessa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/10/toiminnallisen-opinnaytetyon-toteuttaminen-kolmessa-kuukaudessa/

Oppimisympäristöä kehittämässä digitalisuutta hyödyntäen

Ammattikorkeakouluissa on käytössä laadukkaita autenttisia oppimisympäristöjä, joita hyödynnetään osana opetusta. Harjoitteluiden lisäksi erilaiset oppimisympäristöt mahdollistavat tulevien ammattilaisten osaamisen. Digitaalisten välineiden hyödyntäminen osana hoitotyön opetusta antaa opiskelijoille valmiuksia valmistumisen jälkeen. Tulevien hoitotyön ammattilaisten tulee saada koulutuksen aikana kohdata myös oikeita asiakkaita.

Kirjoittajat: Taina Anttonen ja Sari Mäki

Autenttinen oppimisympäristö

Autenttinen oppimisympäristö mahdollistaa asiakkaiden kohtaamisen ammattilaisen roolissa. Opiskelijan omat tavoitteet toimivat oppimisen lähtökohtana. Hän työskentelee osana tiimiä, jossa toimivat mukana toiset opiskelijat. Autenttinen oppiminen pitää sisällään autenttiset tilanteet, joissa opitaan ja saavutetaan osaaminen ja ammattitaito. Tämä antaa hyvät valmiudet tulevalle hoitotyön ammattilaiselle. (Leppisaari 2014.)

Oppimisympäristöissä opitaan taitoja työelämään. Niissä toimitaan tiimin jäsenenä omia vahvuuksia esiin tuoden. Tiimityöskentely mahdollistaa omien toimintatapojen ja asenteiden pohtimisen. Toisaalta oppimisympäristössä voidaan hyödyntää tietotekniikkaa osana työskentelyä. (Lignell 2013, 61-63.)

Hämeen ammattikorkeakoulun Hyvinvoinnin klinikka -oppimisympäristössä kohdataan oikeita asiakkaita. Hoitotyön opiskelija on klinikalla ammattilaisen roolissa. Opiskelija on perehtynyt ennen asiakkaan kohtaamista tutkittuun tietoon, jota sitten soveltaa oppimisympäristössä yhtenä tiiminjäsenenä yhdessä toisten opiskelijoiden kanssa hoitotyön lehtoreiden ohjauksessa. Digitalisaatio asettaa haasteita kokonaisuudessaan hoitotyön koulutukselle. Koulutusorganisaation tulee huolehtia opetushenkilöstön osaamisesta ja sen siirtymisestä osaksi opetusta.

Digitalisuus hoitotyössä

Suomen hyvä koulutustaso tekee maastamme maailman kärkimaan digitaalisten terveyspalveluiden tuottajana. (Yle Areena 2017; Sosiaali- ja terveysministeriö 2014, 8). Tarkoituksena digitaalisuuden hyödyntämisessä terveyspalveluiden on, että asiakas tuottaa terveyteen liittyvää tietoa sekä itselleen, että terveysalan ammattilaisen käyttöön. Tuotetun tiedon hyödyntäminen tukee asiakkaan omaa terveyden edistämistä. Toisaalta tieto lisää hänen valinnanvapauttaan palveluiden käytössä. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2014, 8-12.)

Vuorovaikutus muuttuu asiakkaan kanssa digitaalisissa palveluissa, sillä niissä käytetään vähemmän aikaa kuin kasvokkain tapahtuvassa tapaamisessa. Epäsuora vuorovaikutus mahdollistaa myös sen, että joustavuus digipalveluiden käytössä ei sido tilanteita aikaan eikä paikkaan. Digipalveluiden kustannustehokkuus mahdollistaa myös laajemman väestön käyttää palveluita. Uusimuotoiset palvelut lisäävät terveydenhuollon saatavuutta ja sen myöstä täyttävät myös terveyspalveluille asetettuja digitalisoitumisen tavoitteita. (Rantala 2018, 70.)

Digitalisaation onnistuminen vaatii sitoutumista niin hoitotyön tekijöiltä kuin johdoltakin. Tulevan hoitotyön ammattilaisen tulee hallita riittävät tiedot ja taidot digitaalisten välineiden käytössä, jotta hän kykenee toimimaan muuttuvassa toimintaympäristössä. Sairaanhoitajan rooli tulee korostumaan palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä. Suunnitteilla olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa kansalaisten rooli tulee korostumaan entisestään itsensä hoitamisessa. Sairaanhoitajaliitto on osaltaan panostanut asiaa digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön otosta laatimalla strategian. Asiakaan oma rooli tulee siis entisestään korostumaan oman terveyden asiantuntijana. (Ahonen ym. 2016, 231.)

Kehittämiskohteena Oppimisympäristö Hyvinvoinnin klinikka

Mäen (2019) ylempi AMK- opinnäytetyössä kehittämisen kohteena oli Hyvinvointi klinikka -oppimisympäristö Hämeen ammattikorkeakoulussa. Kehittämisen tarkoituksena oli laatia oppimisympäristölle digisuunnitelma. Lähtökohtana oli hoitotyön lehtoreiden laatima SWOT- analyysi, jossa lehtoreita pyydettiin pohtimaan oppimisympäristön toimintaa seuraavien teemojen kautta: digitaalinen markkinointi, opiskelijoiden digitaalinen ohjaaminen, oppimisympäristössä käytettävät digitaaliset välineet osana asiakastyötä ja digitaaliset palvelut.

SWOT- analyysissä vahvuudeksi nousivat muun muassa opiskelijoiden digitaalinen ohjaaminen ja digitaalisen markkinoinnin, sekä palveluiden mahdollinen laajuus. Uhkana nousivat esiin muun muassa osaamisen vajaus, markkinoinnin keinot, vuorovaikutuksen vähyys, sekä sosiaaliseen median riskit. Digitalisten välineiden käyttö nähtiin mahdollisuutena, jolla vastataan työelämän tarpeisiin. Välineet ja digitaaliset palvelut lisäävät opiskelijoiden osaamista. Heikkoutena puolestaan nähtiin se, että digitaalisia välineitä on paljon ja osaaminen niiden käyttöön puutteellista.

Analyysin tuloksia hyödynnettiin digisuunnitelman laatimisessa. Suunnitelmassa otettiin kantaa valittuihin markkinoinnin välineisiin ja kohderyhmiin, ohjauksessa ja asiakastilanteissa käytettäviin digitaalisiin välineisiin, sekä annettiin ehdotuksia kehitettäviin uusiin digitaalisiin palveluihin.

Lopuksi

Autenttiset oppimisympäristöt ja digitaalisuus ovat osa ajanhenkistä toimintaa. Niiden kehittäminen on ammattikorkeakoulujen tärkeä tehtävä. Opetukseen tarvitaan uusia digitaalisia välineitä ja menetelmiä, jotta korkeakoulutus säilyttää kilpailukykynsä hakijamarkkinoilla.

Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan työ on muutoksessa. Hoitotyön vaatimus on laajentunut digitaalisten välineiden haltuunottoon osaksi potilaan tai asiakkaan kohtaamista, hoitamista ja ohjaamista. Digitaalisuus hoitotyössä ei ole enää pelkästään potilastietojen kirjaamista, vaan osaamisen tulee kohdistua myös uusiin digitaalisiin välineisiin. Hoitotyön koulutus on ensiarvoisen tärkeässä roolissa osaamisen varmistamisessa.

Korkeakoulutusorganisaatioiden tulee pyrkiä muutoksen kärkeen, sillä niiden vastuulla on ammattitaidon uudistuminen ja uudistaminen vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Digitaalisen osaamisen vahvistaminen tulee tuoda laajasti esiin sekä hoitotyön koulutuksessa, että työelämän kehittämisessä. Korkeakouluilla on merkityksensä myös hoitotyön ammattilaisten täydennyskoulutuksessa. Hyvinvoinnin klinikka –oppimisympäristö pyrkii osaltaan vastaamaan hoitotyön ammattilaisten osaamisen kehittämiseen.

Lähteet

Ahonen, O., Kinnunen, U-M., Kouri, P., Liljamo, P. & Saranto, K. 2016. Sähköisten terveyspalvelujen strategia hoitotyöhön – nyt on sen implementoinnin aika. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 8 (4), 231-233. [viitattu 10.1.2019]. Saatavissa: https://journal.fi/finjehew/article/view/60200

Leppisaari, I. 2014. Pedagogisella vertaiskehittämisellä avoimia, autenttisia ja yhteisöllisiä oppimisympäristöjä Virtuaaliammattikorkeakouluverkostossa. AMK-lehti/UAS journal 1/2014. [viitattu 4.1.2019]. Saatavissa: https://uasjournal.fi/tutkimus-innovaatiot/pedagogisella-vertaiskehittamisella-avoimia-autenttisia-ja-yhteisollisia-oppimisymparistoja-virtuaaliammattikorkeakouluverkostossa/

Lignell, I. 2013. Esteettömät opetusmenetelmät, pedagogiset mallit ja oppimisympäristöt. Teoksessa Raudasoja A (toim.). Erityisen hyvää opetusta ja ohjausta.  Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.  61-69. [viitattu 8.11.2016]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-784-630-1

Mäki, S. 2019. Oppimisympäristöä kehittämässä: Hyvinvoinninklinikan digisuunnitelma. Lahden ammattikorkeakoulu. Ylempi AMK-opinnäytetyö. [viitattu 14.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902192506

Rantala, K. 2018. Professionals in value co-creation through digital healthcare services. Jyväskylä studies in business and economics. Väitöskirja.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena – Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. [viitattu 20.6.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8

Yle Areena. 2017. Teemana terveys. Digitaalinen terveydenhuolto on jo täällä. [viitattu 24.5.2018]. Saatavissa: https://areena.yle.fi/1-4050577

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Sari Mäki, ylempi AMK-opiskelija, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen –koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana ylempi AMK-koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/photos/computer-business-office-technology-3343887/ (Pixabay License)

Julkaistu 3.5.2019

Viittausohje

Anttonen, T. & Mäki, S. 2019. Oppimisympäristöä kehittämässä digitalisuutta hyödyntäen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/03/oppimisymparistoa-kehittamassa-digitalisuutta-hyodyntaen/

Mielenterveyskuntoutujien osallisuutta estäviä tekijöitä

Mielenterveystyössä osallisuutta estävien tekijöiden huomioiminen on erityisen tärkeää. Syrjäytymisen riskitekijät ja muutostarpeet tulee tunnistaa. Mielipiteet osallistumisesta vaikuttavat laajemmin kokemukseen osallisuudesta.

Kirjoittajat: Erika Lindroos, Emma Pelto ja Kati Ojala

Oman elämänsä toimijoina

Osallisuus kuvaa ihmisen ja yhteisöjen sekä ihmisen ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Osallisuus on kuulumista sellaiseen kokonaisuuteen, jossa pystyy liittymään erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin ja elämän merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin. Osallisuus on vaikuttamista oman elämänsä kulkuun, mahdollisuuksiin, toimintoihin, palveluihin ja joihinkin yhteisiin asioihin. (Isola ym. 2017.) Suomen hallitus ja Euroopan Unioni ovat nostaneet osallisuuden edistämisen keskeiseksi keinoksi syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Edistämällä osallisuutta voidaan vähentää eriarvoisuutta. (THL 2018.)

Mielenterveystyössä osallisuudella tarkoitetaan aktiivista roolia omaan hoitoon liittyvissä asioissa ja päätöksissä. Jokainen tuntee oman elämänsä parhaiten itse ja tietää, mitkä asiat edistävät tai heikentävät omaa hyvinvointia ja toipumista. Osallistuminen ja osallisuus edellyttävät jonkin verran elämänhallintaa ja kykyä selviytyä arkipäivän pulmatilanteista. (Hätönen ym. 2014, 31.) Asiakkaan osallisuus mielenterveystyössä on tunnustettu arvo ja tavoite, mutta tutkimusten mukaan sen käytännön toteutumisessa on puutteita. (kts. Laitila 2010.) Osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuuksiin vaikuttavat tapa, jolla mielenterveystyö ja –palvelut järjestetään, käsitykset asiakkaasta ja hänen roolistaan sekä mielenterveyskuntoutujalle tarjotut mahdollisuudet osallistua (Laitila & Pietilä 2012, 12).

Palveluasumisessa asuvien mielenterveyskuntoutujien osallisuus

Lindroos & Pelto (2019) tarkastelivat opinnäytetyössään Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrisen säätiön (nyk. Mente palvelut) Viherlaakson palveluasumisessa asuvien mielenterveyskuntoutujien osallisuutta. Opinnäytetyössä selvitettiin osallisuuden muodostumista, osallisuutta vahvistavia sekä osallisuutta estäviä tekijöitä. Työn tavoitteena oli saada tietoa mielenterveyskuntoutujien kokemasta osallisuudesta hyödynnettäväksi kuntoutustyöskentelyssä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina haastateltavien aktiivisemman ja avoimemman osallistumisen mahdollistamiseksi. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen.

Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että mielenterveyskuntoutujien osallisuus muodostuu päättämisestä ja vaikuttamisesta omaan elämään sekä yhteisöllisyydestä ja osallistumisesta toimintaan. Osallisuutta vahvistaviksi tekijöiksi nousivat ammattitaitoiset työntekijät sekä osallisuus omaan elämään. Vertaisuus ja jakaminen toteutuvat Viherlaaksossa hyvin. Tarjottuihin ryhmiin ja yhteiseen tekemiseen osallistutaan omien voimavarojen ja jaksamisen mukaisesti. Moni vastaaja näki myös merkityksellisenä osallistumisen oman kuntoutusohjelman laadintaan. (Lindroos & Pelto 2019.)

Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä

Mielenterveyskuntoutujien osallisuutta estävinä tekijöinä näyttäytyvät syrjäytymisen riskitekijät ja muutostarpeet (Kuvio 1).

Kuvio 1. Osallisuutta estävät tekijät (Lindroos & Pelto 2019, 30)

Syrjäytymisen riskitekijöitä ovat toimintakyky, leimautumisen kokemukset ja vähävaraisuus. Haastateltavat kertoivat psyykkisen ja fyysisen voinnin olevan hyvin usein esteenä siihen, etteivät voi osallistua tarjolla olevaan toimintaan haluamallaan tavalla. Mielenterveysongelmaisten äänen koettiin jäävän kuulumattomiin ja haastatteluissa tuli esiin toive, että muut ihmiset pitäisivät heitä ihan tavallisina ihmisinä ja suhtautuisivat heihin avoimesti.

Muiden pitäisi tietää, että me ollaan ihan tavallisia ihmisiä, mielenterveyspotilaiden ääni jää kuulumattomiin, olisi tärkeää, että useammin kuultaisiin meidänkin ääntä eikä vaan niitten, jotka on hoitajina, ohjaajina ja lääkäreinä.

Erityisen tärkeänä koettiin, että ammattilaisten sijaan mielenterveyskuntoutujia itseään kuultaisi enemmän heitä koskevissa asioissa. Yhdeksi isoksi osallisuutta estäväksi tekijäksi haastatellut nimesivät rahan; lääkekulut ja matkakustannukset koettiin kalliina suhteissa pieniin eläkkeisiin. Rahat eivät haastateltujen mukaan riitä ja tämä koettiin merkittävänä osallistumisen esteenä.

Muutosta toivottiin sopivaa tekemistä ja itsenäisyyttä lisäämällä. Osallistumattomuuden syinä mainittiin, että ryhmät eivät ole omien kiinnostusten kohteiden mukaisia. Mielenterveyskuntoutujat toivoivat tulevaisuudelta muuttoa omaan kotiin ja nykyistä itsenäisempää elämää. Vastauksista nousi esiin myös kritiikki henkilökunnan päätäntävaltaan liittyen – vaikka moni koki tulevansa kuulluksi ja pääsevänsä vaikuttamaan moniin itseä koskeviin asioihin, viimeinen sana oli kuitenkin henkilökunnalla.

Itsenäisempi elämä, että itsenäisemmiksi muuttuisi tietyt asiat, kuten raha-asiat.

Osallistumisella laajempi yhteys osallisuuden kokemukseen

Laitilan (2010, 87-88) mukaan palvelujen käyttäjät pitävät osallistumista palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen tärkeänä, mutta kokevat, etteivät saa ääntään kuuluviin. Mielenterveysongelmista kärsivät eivät aina jaksa tai halua osallistua vaikkapa verkostotapaamisiin. Stigma ja häpeä vaikuttavat osallistumishalukkuuteen. Osa palvelun käyttäjistä ei näe osallistumista tärkeänä, vaan luottaa ammattihenkilöiden apuun.

Kokemus itsestä mitättömänä ja taakkana heijastavat myös yhteiskunnan vaatimuksia, joihin mielenterveysongelmien kanssa kamppailevat eivät usein sairausvaiheessa yllä. Kokemus itsestä taakkana ja näkymättömänä saavat pohtimaan myös ihmisten suhtautumista mielenterveysongelmiin ja niitä sairastaviin yhteiskunnassamme. Näkymättömyyden kokemuksessa ihminen ohitetaan ihmisenä ja omine tarpeineen. Hän myös liukuu kauemmas siitä ihmisestä, kuka on tottunut olemaan ja kuka voisi olla ilman sairautta. Sairastuminen ja sen aikaiset kokemukset muovaavat leimattua identiteettiä, jota toiseuden kokemukset vahvistavat. (Koivula 2018, 67-68.)

Kun palveluasumisessa asuva mielenterveyskuntoutuja tuo esille oman mielipiteensä siitä, että tarjolla olevat aktiviteetit eivät kohtaa oman mielenkiinnon tai toimintakyvyn kanssa, tulisi huomioida mielipide tarkasti toimintaa suunniteltaessa. Tarvittaessa osallistumisen kynnystä tulee madaltaa sekä edistää omaehtoista osallistumista. (Särkelä 2009, 62). Osallistumisella on laajempi yhteys osallisuuden kokemukseen itsestä tärkeänä yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä.

Lähteet

Hätönen H., Kurki M., Larri T. & Vuorilehto, M. 2014. Uudistuva mielenterveystyö. Helsinki: Fioca.

Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 3.4.2019]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/handle/10024/135356

Koivula H. 2018. Mielenterveys- ja päihdetyön kokemusasiantuntijoiden kuntoutumisnarratiivit. Tutkimus osallisuuden metaforista. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampereen yliopisto. Tampere. [Viitattu 30.1.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301856

Laitila, M. 2010. Asiakkaan osallisuus mielenterveys- ja päihdetyössä. Fenomenografinen lähestymistapa. Väitöskirja. Itä- Suomen yliopisto. Kuopio. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences, no 31. [Viitattu 17.9.2018]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-0224-5

Laitila, M. & Pietilä, A-M. 2012. Asiakkaan osallisuus mielenterveyspalveluissa. Kuulluksi tulemista ja inhimillistä kohtaamista. Teoksessa H. Honkanen, L. Kiviniemi, J. Kylmä (toim.) Piiriltä yliopiston kautta siviiliin. Dosentti Merja Nikkosen juhlakirja. Oulu: Oulun seudun ammattikorkeakoulu. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 9. 9-16. [Viitattu 3.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616526

Lindroos, E., Pelto, E. 2019. ”Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä”. Palveluasumisessa asuvien mielenterveyskuntoutujien osallisuus. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Lahti. [Viitattu 3.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903183352

Särkelä, M. 2009. Miten huono- osainen voi olla osallinen? Tarkastelussa päihteidenkäyttäjien, toimeentulotuen saajien, vankien ja asunnottomien osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus. Pro- gradu- tutkielma. Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 6.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200907071760

THL. 2018. Hyvinvointi- ja terveyserot. Osallisuus. [Viitattu 10.9.2018]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus

Kirjoittajat

Erika Lindroos ja Emma Pelto ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita.

Kati Ojala toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/954284 (CC0)

Julkaistu 24.4.2019

Viittausohje

Lindroos, E., Pelto, E. & Ojala, K. 2019. Mielenterveyskuntoutujien osallisuutta estäviä tekijöitä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/04/24/mielenterveyskuntoutujien-osallisuutta-estavia-tekijoita/