Aihearkisto: Hyvinvointi ja uudistava kasvu

Kulttuurisen monimuotoisuuden huomioiminen perehdytyksessä terveysalalla

Perehdytys on edellytys uuden työntekijän sujuvan arjen takaamiseksi. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kohdalla perehdytyksessä on erityispiirteitä, jotka tulisi huomioida. Kaksisuuntainen maahanmuuttajataustaisen työntekijän perehdytys lisää työyhteisön monikulttuurisuusvalmiuksia.

Kirjoittaja: Sari Lappalainen

Perehdytyksen tavoitteena on mahdollisimman hyvin sujuva arki. Tämä tarkoittaa myös uuden työntekijän sujuvan sosiaalisaatioprosessin tavoittelemista uuteen työyhteisöön. Organisaatioon ja työyhteisöön sosiaalistumiseen liittyvät tarpeet painottuvat maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kohdalla, koska heidän lähtömaissaan työyhteisön sosiaaliset käytännöt voivat olla hyvinkin erilaiset kuin Suomessa. Nämä erilaiset käytännöt liittyvät esim. työn tekemisen tapoihin, työmoraaliin ja henkilöstön jäsenten rooleihin.  Myös hoitokulttuuri on erilaista eri maissa. Esimerkiksi palvelevaan hoitokulttuuriin (esim. Aasian maat) tottuneilla voi olla haasteita sopeutua kuntouttavaan hoitokulttuuriin. (Sippola 2016.)  Monesti myös ns. toisen polven maahanmuuttajat edustavat vahvasti omaa kulttuuriaan, jolloin myös heille suomalaisen työelämän ja työyhteisön käytännöt voivat olla vieraita.

Perehdytys voi olla myös kaksisuuntainen prosessi. Uusi työntekijä saa tietoa työyhteisöstä ja toimintavoista työyhteisössä, mutta myös työyhteisö voi oppia uutta ja saa mahdollisuuden kyseenalaistaa omia toimintatapojaan. (Sippola 2016.) Kaksisuuntainen perehtymisprosessi korostuu kulttuurisesti monimuotoisissa työyhteisöissä, sillä käytännön tilanteissa kulttuurien välinen kohtaaminen aiheuttaa kitkaa. Esimiehen onkin hyvä tunnistaa, mitä tekijät työyhteisössä vähentävät ja mitkä lisäävät kitkaa. Monet näistä kitkatekijöistä voidaan poistaa tiedon avulla. Esimerkiksi työntekijöiden kohteleminen stereotyyppisenä kulttuurinsa edustajan aiheuttaa monesti kitkaa. Tämä voidaan estää sisällyttämällä perehdytykseen tilanne, jossa uusi työntekijä voi itse kertoa työyhteisölle suhteestaan omaan kulttuuriryhmäänsä, sen edustamiin arvoihin ja ns. harmittomiin puheenaiheisiin hänen kulttuurissaan.

Asiakkaiden ja potilaiden näkökulmasta kulttuurisesti monimuotoinen työyhteisö pystyy kohtaamaan hyvin kulttuurisesti monimuotoiset asiakkaat ja potilaat. Kulttuurisesti monimuotoinen työyhteisö on rikkaus – vaikka se saattaa arjessa haastaa!

Kaikkiaan maahanmuuttajataustaisen työntekijän perehdyttäminen vie tavallista enemmän aikaa. Arviolta aikaa kuluu noin 1,5 kertaa enemmän kuin suomalaistaustaisen työntekijän perehdyttämiseen. (Työterveyslaitos 2019.) Seuraavaan on koottu joitain maahanmuuttajataustaisen työntekijän perehdytyksessä huomioitavia seikkoja.

Työtehtäviin perehdyttäminen

Työpaikalla tulisi olla perehdytysmateriaalia ja -käytäntöjä, joissa on otettu huomioon maahanmuuttajien mahdolliset erityistarpeet esimerkiksi kielen osalta. Suullisen kuvauksen rinnalla työtehtävistä olisi hyvä olla selkeästi tuotettua kirjallista perehdytysmateriaalia ja ohjeita. Maahanmuuttajataustainen työntekijä on useimmin epävarma selviytymisestään työtehtävistä. Siksi myönteisen henkilökohtaisen palautteen saaminen työtehtävistä on hänelle merkityksellistä työmotivaation kannalta (Pusa ym. 2017).

Työpaikan pelisäännöt ja toimintatavat

Perehdytys on hyvä aloittaa työntekijän vastuiden, velvollisuuksien ja oikeuksien selventämisellä. Suomalaiseen työelämään liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, kuten työajat, työsuhteen ehdot, päivittäiset tauot, vaitiolovelvollisuus ja poissaolojen hyväksyttävät syyt voivat olla muualta tulleille vieraita. Myös esimiehen ja työntekijän rooleja on hyvä selkeyttää: mitä työntekijältä odotetaan, mistä asioista tulee selviytyä itsenäisesti ja missä asioissa käännytään työkaverin ja missä esimiehen puoleen. Tämä tarkoittaa myös ns. oma-aloitteisuuden käsitteen selventämistä –  mitä asioita työntekijän odotetaan ratkaisevan itse ja missä asioissa kääntyvän työkavereiden / esimiehen puoleen. Työpaikalla tulisi myös olla toimintaohjeet syrjintä- ja kiusaamistilanteisiin puuttumiseen ja niiden ratkaisuun (Työterveyslaitos 2019). Perehdytyksessä on hyvä korostaa esimiehen roolia mahdollisten syrjintä- ja kiusaamistilanteiden ratkaisemisessa.

Kielitaito ja viestintä

Työpaikan sisäisen viestinnän tulisi olla ymmärrettävää myös niille, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea – kulttuurisesti monimuotoisessa työyhteisössä selkeän viestinnän merkitys korostuu.  Perehdytyksessä onkin hyvä varmistaa perehdytettävän kielitaito ja miettiä yhdessä, miten häntä voidaan tukea työpaikan viestinnän ymmärtämisessä. Perehdyttäjän tulisi varmistaa viestinsä tulleen ymmärretyksi avoimilla kysymyksillä. Monessa kulttuurissa ei voi vastata kieltävästi esimiehen tai muutoin auktoriteettiasemassa olevan henkilön (esim. kokenut kollega) kysymykseen – tämän vuoksi kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei, tulisi välttää. Hyvä malli ymmärtämisen varmistamiseksi on myös käyttää mallia: neuvo – pyydä kertomaan omin sanoin neuvon sisältö – ja jos mahdollista niin pyydä tekemään neuvon mukaan (Pusa ym 2017). On hyvä muistaa, että maahanmuuttaja voi olla arka kysymään asioita – monessa kulttuurissa kysyminen tarkoittaa tietämättömyyttä.

Korjaavan palautteen vastaanottaminen tai antaminen voi olla vaikeaa yhteisöllisistä kulttuureista tulevalle. Lisäksi hän ei ole tottunut itse oman toimintansa arvioimiseen. Kollektiivisissa kulttuureissa pyritään säilyttämään harmonia ja varomaan ristiriitoja. Vaikeneminen voi olla kieltämisen merkki. Tämän vuoksi muiden työntekijöiden kuullen annettu korjaava palaute voi olla maahanmuuttajataustaiselle työntekijälle raskaampaa kuin suomalaiselle. Hän saattaa kokea oman työyhteisönsä edessä ns. kasvojensa menettämisen.  Perehdytyksessä tulisikin keskustella avoimesti työpaikan tavoista antaa palautetta.

Työpaikan sosiaaliset suhteet ja ns. kirjoittamattomat säännöt

Perehdyttämiseen tulisi sisältää myös arkipäivän toimintaan liittyvistä kirjoittamattomista säännöistä kertominen, kuten esim. kahvi- ja ruokataukokäyttäytymiseen liittyvät toimintatavat. Maahanmuuttajataustainen työntekijä olisikin hyvä ns. saattaa työyhteisön jäseneksi.

Työyhteisön jäseneksi pääseminen edellyttää toimintakykyä sosiaalisissa tilanteissa. Maahanmuuttajataustaisen työntekijän ei ole helppoa päästä mukaan vapaamuotoisiin keskusteluihin monien puhuessa yhtä aikaa ja nopeatempoisesti tai kulttuurisidonnaisen viestinnän vuoksi (esim. murresanat tai työpaikan oma ”slangi”) (Sippola 2016). Maahanmuuttajataustaisen oma-aloitteista keskustelun aloittamista vaikeuttaa myös epävarmuus ns. harmittomista keskusteluaiheista työpaikalla. Perehdytyksessä tulisikin opastaa myös käyttäytymiseen työpaikan sosiaalisissa tilanteissa.

Lähteet

Pusa, M-L., Lampinen, M. & Ryynänen-Jussila, S. 2017. Maahanmuuttajat voimavarana työpaikalla – opas kieli- ja kulttuuritietoiseen ohjaukseen.  [Viitattu 21.10.2019]. Saatavissa: http://view.24mags.com/mobilev/e5f43d46a15e11480d262296d568fc76#/page=1

Sippola, A. 2016. Perehdytys monikulttuurisessa sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisössä. [Viitattu 21.10.2019]. Saatavissa: http://www.uta.fi/edu/tutkimus/tutkimushankkeet/multitrain/tutkimustulokset/tulokset/perehdytys_monikulttuurisessa_sosiaali_ja_terveysalan_tyoyhteisossa.pdf

Työterveyslaitos. 2019. Monikulttuurinen työelämä. [Viitattu 21.10.2019]. Saatavissa: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/monikulttuurinen-tyoelama/

Kirjoittaja

Sari Lappalainen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. Hän on toiminut pitkään monikulttuuristen ryhmien tutorina, minkä lisäksi hän toimii täydennyskouluttajana terveydenhuollon henkilöstölle. Teksti on tuotettu OSSI2-hankkeessa (Osaajat töihin, ERS-rahoitteinen hanke).

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1452799 (CC0)

Julkaistu 12.11.2019

Viittausohje

Lappalainen, S. 2019. Kulttuurisen monimuotoisuuden huomioiminen perehdytyksessä terveysalalla. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/11/12/kulttuurisen-monimuotoisuuden-huomioiminen-perehdytyksessa-terveysalalla

Varhaiskasvatuksesta tukea pienen lapsen kielen kehitykseen

Alle kolmevuotiaana lapsen kielen kehityksessä on käynnissä nopean kehityksen vaihe. Lapsi kasvaa ilmein ja elein itseään ilmaisevasta vauvasta puhuvaksi kolmevuotiaaksi. Pieni lapsi tarvitsee ympäristönsä tukea kielen kehityksensä etenemiseen. Varhaiskasvatuksen kautta on mahdollisuus vahvistaa lapsen kielen kehitystä toteuttamalla laadukasta vuorovaikutusta sekä muokkaamalla oppimisympäristöjä vastaamaan lapsen ja lapsiryhmän tarpeita.

Kirjoittajat: Jenni Järvinen ja Helena Hatakka

Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt

Varhaiskasvatus perustuu Opetushallituksen laatimiin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2018). Se on lakien ja asetusten rinnalla varhaiskasvatusta ohjaava asiakirja. Kielten rikas maailma on yksi siinä mainituista viidestä oppimisen alueesta. Kielen avulla lapselle mahdollistuu oppiminen, vuorovaikutus toisten lasten ja aikuisten kanssa sekä itseilmaisu. Kielen kehitys on yhteydessä moniin kehityksen osa-alueisiin, kuten ajatteluun, muistiin, älykkyyteen, havaitsemiseen sekä puheeseen. (Nurmilaakso 2010, 31-32; Opetushallitus 2018.)

Suunnitelmallisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen edellytyksenä on, että jokaiselle lapselle laaditaan lain edellyttämä varhaiskasvatussuunnitelma yhteistyössä lapsen ja huoltajien kanssa. Yksilölliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan tulee kirjata lapsen vahvuudet, osaaminen, kiinnostuksen kohteet ja yksilölliset tarpeet. (Opetushallitus 2018.)

Pieni lapsi tarvitsee kasvun ja kehityksensä tueksi oppimisympäristön, joka vastaa hänen kehityksensä tarpeisiin. Ympäristön tulee antaa lapselle kielen kehityksen kannalta tärkeitä virikkeitä sekä sosiaalista vuorovaikusta. Varhaiskasvatuksessa kiinnitetään huomiota hyvän fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön luomiseen. Oppimisympäristöt muokataan vastaamaan lasten yksilöllisiä ja koko ryhmän mielenkiinnon kohteita ja tarpeita. Yhteistyössä lasten kanssa suunniteltujen ja rakennettujen oppimisympäristöjen tulee tukea lasten terveen itsetunnon, oppimisen ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. (Koivunen 2009, 179; Kunnari & Paavola 2012, 57; Opetushallitus 2018.)

Vuorovaikutuksellinen varhaiskasvatus

Varhaiskasvatuksessa kiinnitetään huomiota aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen laatuun. Laadukkaan vuorovaikutustilanteen syntymisessä oleellinen asia on aikuisen ja lapsen välinen katsekontakti. Aikuisen ja lapsen on oltava samalla tasolla vuorovaikutustilanteen onnistumiseksi. Pienen lapsen kanssa käytävässä vuorovaikutuksessa on otettava huomioon lapsen kielen kehityksen vaihe ja vuorovaikutustilanteessa käytettävien sanojen tulee olla lapselle ymmärrettäviä. Hyvä vuorovaikutus vaatii aikuiselta sensitiivistä työotetta, jonka avulla hänellä on valmiudet vastata myös pienen lapsen sanattomiin viesteihin. (Koivunen 2009, 47-48; Opetushallitus 2018.) Aikuisen tapa puhua lapselle on merkityksellistä kielen kehityksen tukemisessa. Pienelle lapselle puhuttaessa lauseiden tulee olla selkeitä ja annettujen ohjeiden lyhyitä. Arjen sanoittaminen ja asioiden nimeäminen rikastuttavat lapsen kieltä, mutta liikaa puhuminen saattaa tuottaa lapselle hankaluutta saada puheesta selvää. (Korpilahti & Pihlaja 2018, 204.)

Suurin osa pienten lasten päiväkodissa vietetystä aamupäivästä kuluu Reunamon ja Salomaan (2014, 26) mukaan vapaaseen leikkiin sisätiloissa. Vapaa leikki antaa lapselle mahdollisuuden tehdä omia valintoja ja muodostaa vertaissuhteita toisiin lapsiin. Leikissä toteutuva vuorovaikutus aikuisen ja toisten lasten kanssa antaa tukea pienen lapsen kielen kehitykselle. Vuorovaikutuksellisen leikki kehittää myös lapsen ajattelua sekä leikkitaitoja. Pienelle lapselle leikillä on yhteys oppimiseen. Leikissä tapahtuu oppimista kiinnostuksen kohteiden, mielenkiinnon sekä myönteisen mielentilan ja asenteen avulla. Toiseksi eniten aikaa pienten lasten aamupäivästä vievät ruokailutilanteet. Ruokailutilanteet ovat kielen kehityksen kannalta merkityksellisiä siinä tapahtuvan yhdessäolon takia. Ruokailun aikana mahdollistuu vuorovaikutuksellinen keskustelu aikuisen ja lapsen välillä. (Järvinen & Mikkola 2015, 48; Opetushallitus 2018; Reunamo & Salomaa 2014, 23-26.)

Yhteenveto

Opinnäytetyöni käsitteli alle kolmevuotiaan lapsen kielen kehityksen tukemista. Toiminnallisen opinnäytetyöni tuotoksena työstin päiväkodin arkeen sopivan Puheen palikat -oppaan, jossa päiväkodin arjen toimintoja tarkastellaan pienen lapsen kielen kehityksen tukemisen näkökulmasta. Opas löytyy tulostettavassa muodossa opinnäytetyöni liitteistä ja se on tarkoitettu varhaiskasvatuksen ammattilaisten käyttöön. (Järvinen 2019.)

Varhaiskasvatuksella on hyvä mahdollisuus tukea pienen lapsen kielen kehitystä kaikissa arkisissa toiminnoissa. Lapsi saa parhaan tuen kielen kehitykseensä, kun varhaiskasvatuksessa kiinnitetään huomiota vuorovaikutuksen laatuun ja kielellisten virikkeiden monipuolisuuteen. Lapsen tarpeisiin ja kehitykseen vastaavat oppimisympäristöt takaavat lapselle hyvän tuen hänen ensimmäisinä elinvuosinaan. Positiivinen ilmapiiri, kehut ja kannustukset auttavat lasta uuden oppimisessa.

Lähteet

Järvinen, J. 2019. Alle kolmevuotiaan lapsen kielen kehityksen tukeminen. Opas päiväkodin arkeen. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 1.10.2019]. Saatavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/261400

Järvinen, K. & Mikkola, P. 2015. Oletko sä meijän kaa? Näkökulmia osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen varhaiskasvatuksessa. Pedatieto Oy.

Koivunen, P-L. 2009. Hyvä päivähoito. Työkaluja sujuvaan arkeen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Korpilahti, P. & Pihlaja, P. 2018. Puheen ja kielen kehityksen vaikeudet. Teoksessa Pihlaja, P. & Viitala, R. (toim.) 2018. Varhaiserityiskasvatus. Jyväskylä: PS-kustannus, 133-200.

Kunnari, S. & Paavola, L. 2012. Vuorovaikutus äänteellisen kehityksen tukena. Teoksessa Kunnari, S. & Savinainen- Makkonen, T. (toim.) Pienten sanat. Lasten äänteellinen kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus. 57-62.

Opetushallitus. 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. [Viitattu 28.9.2019]. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Reunamo, J. & Salomaa, P. 2014. Kielellisen kehityksen tukeminen. Teoksessa Reunamo, J. (toim.) Varhaiskasvatuksen kehittäminen. Kehitystehtäviä ja ratkaisumalleja. Jyväskylä: PS-kustannus. 23-46.

Kirjoittajat

Jenni Järvinen on valmistuva sosionomiopiskelija.

Helena Hatakka toimii yliopettajana sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/879465

Julkaistu 24.10.2019

Viittausohje

Hatakka, H. & Järvinen, J. 2019. Varhaiskasvatuksesta tukea pienen lapsen kielen kehitykseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/24/varhaiskasvatuksesta-tukea-pienen-lapsen-kielen-kehitykseen/


Vegaaniruokavalio – ratkaisu kansantauteihin?

Kansantauteja voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa elintapoihin liittyvillä valinnoilla, joihin myös ruokavalio ja ruokailutottumukset kuuluvat. Vegaaniruokavalio on osoittautunut tehokkaaksi sydän- ja verisuonitauteja hoidettaessa. Sen avulla on pystytty jopa estämään sepelvaltimotaudin eteneminen.

Kirjoittajat: Elina Koskiniemi ja Riitta Airola

Vegaaniruokavalio kansantautien ehkäisyssä

Kansantaudit ovat maailmanlaajuisesti yleisin syy kuolemiin. Vuosittain kansantauteihin menehtyy jopa 36 miljoonaa ihmistä, joista 14 miljoonaa ennenaikaisesti alle 70-vuotiaina. Kansantaudit ovat haitta myös kansantaloudelle aiheuttaen köyhyyttä erityisesti keski- ja pienituloisten keskuudessa. (WHO 2013.)

Koskiniemen (2019) opinnäytetyössä tarkasteltiin vegaaniruokavalion merkitystä kansantautien ehkäisyssä ja hoidossa. Kansantauteja voidaan tunnetusti sekä ennaltaehkäistä että hoitaa elintapoihin liittyvillä valinnoilla, joihin myös ruokavalio ja ruokailutottumukset kuuluvat. Ruokavalion päätehtävänä kansantautien ehkäisyssä on ennaltaehkäistä lihavuutta ja sen mukanaan tuomia riskejä sairastua kansantauteihin. (THL 2019.)

Lihaa kuluttavilla henkilöillä oli jopa kaksinkertainen riski sairastua kakkostyypin diabetekseen verrattuna täysin vegaaniruokavaliota noudattaviin henkilöihin (Barnard, Levin & Trapp 2014). Vegaaniruokavalio oli myös tehokkaampi ruokavaliohoitomuoto kuin esimerkiksi Amerikan diabetesliiton suosittelema ruokavalio: 43% vegaaniruokavaliota noudattavista ja vain 26% Amerikan diabetesliiton suosittelemaa ruokavaliota noudattavista koehenkilöistä onnistuivat vähentämään diabeteslääkitystään ruokavalion ansiosta. (McMacken & Shah 2017.)

Tutkimukset ovat osoittaneet vegaaniruokavalion tehokkuuden myös sydän- ja verisuonitauteja hoidettaessa. Koko elämänsä vegaaniruokavaliota noudattaneilla oli tutkimuksen mukaan 57% vähemmän sydän- ja verisuonitauteja verrattuna lihaa kuluttavaan väestöön. (Appleby & Key 2015.) Lisäksi, esimerkiksi sepelvaltimotaudin eteneminen on onnistututtu pysäyttämään ja jopa kääntämään sairauden eteneminen parantumiseksi vegaaniruokavalion ansiosta. (Esselstyn ym. 2014.)

Vegaaniruokavaliolla on lisäksi tutkitusti vaikutusta myös syöpien hoidossa sekä ehkäisyssä. Vegaaniruokavaliota noudattavilla on esimerkiksi vähemmän kasvutekijöitä elimistössään, jotka edistävät syöpäsolujen lisääntymistä. (Allen ym. 2002.) Vegaaniruokavalioon ei kuulu punainen eikä prosessoitu liha, jotka on WHO:n mukaan julistettu karsinogeenisiksi ihmiselle. (WHO 2015.)

Vegaaniruokavalion koostaminen

Vegaaniruokavalio ei siis sisällä mitään eläinperäisiä tuotteita, toisin sanoen mitään liha- tai eläinperäisiä maitotuotteita, kalaa, kananmunia tai edes hunajaa. Sen sijaan vegaaniruokavalio koostetaan käyttämällä monipuolisesti kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, juureksia, sieniä, siemeniä, soijaa ja tofua sekä kasvipohjaisia maitotuotteita (kuva 1). Vegaaniruokavalio on oikein koostettuna täysipainoinen ruokavalio, vaikka tiettyjen kriittisten ravintoaineiden saannista tulee pitää huolta. Esimerkiksi rauta on kriittinen ravintoaine siksi, että se saattaa imeytyä huonommin kasvikunnan tuotteista verrattuna lihatuotteisiin. Monipuolisella koostamisella tämänkin kriittisen ravintoaineen riittävä saanti voidaan turvata ilman lihatuotteita tai lisäravinteita. Vegaaneille suositellaan kuitenkin käytettäväksi ravintolisänä D- ja B12-vitamiineja sekä jodilisää. (Pelkonen 2017.) Vaikka vegaaniruokavalion oikeaoppinen koostaminen vaatii aluksi hieman perehtymistä, ja sairauksien hoidon yhteydessä sekä pienten lasten kohdalla suositellaan ravitsemusterapeutin konsultointia, se on silti tutkimuksen mukaan helpoin ruokavalio omaksua. Tutkimuksen mukaan helppous perustui siihen, että verrattuna useimpiin muihin ruokavalioihin, vegaaniruokavalioon ei liity ruoka-aineiden rajoituksia, punnitsemista tai esimerkiksi hiilihydraattien laskemista. Se myös koettiin kokonaisvaltaiseksi muutokseksi, jonka ansiosta koehenkilöt saivat sairautensa sekä elämänsä hallintaan. (Esselstyn ym. 2014.)

Kuva 1. Vegaaninen ruokapyramidi (kuva: Vegaaniliitto 2017)

Monipuolisuus ja vaihtelevuus ovat vegaaniruokavalion koostamisessa tärkeitä punaisia lankoja. Vegaaniruokavalion noudattaminen ei tarkoita normaaleista arkiruuista tai herkuista luopumista. Esimerkiksi makaronilaatikon voi valmistaa vegaanisena versiona korvaamalla eläinperäiset tuotteet kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla ja myös vegaaniruokailija voi syödä jäätelöä ja suklaata – vegaanisena versiona! Vegaaniruokailijan lautasmalli (kuva 2) on jaettu kolmeen osaan, joista yksi osa sisältää kasviperäisen proteiinilähteen, yksi osa hiilihydraattilähteen ja yksi osa sekä tuoreita että kypsennettyjä kasviksia. Lisukkeena lautasmalliin kuuluu täysjyväleipä, kasvirasva, salaatinkastike sekä mieluinen juoma ruuan kanssa. Vegaaniruokailijoille suositellaan kuutta täysipainoista ateriaa päivässä säännöllisin väliajoin. (Pelkonen 2017.)

Kuva 2. Vegaaniruokailijan lautasmalli (kuva: Ravitsemusterapeuttien yhdistys)

Vegaaniruokailijoille on olemassa omia ruokasuosituksia sekä lautasmalleja ja ruokapyramideja. Niiden avulla vegaaniruokavalioon on helppo perehtyä ja niiden ansiosta se on myös helpompi omaksua. Nämä ruokasuositukset sekä mallit ovat hyviä työvälineitä terveydenhuollon ammattilaisille kansantautien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon liittyen. Näitä välineitä ei kuitenkaan hyödynnetä riittävästi esimerkiksi terveydenhoitoalan opetuksen yhteydessä. Kansantautien tehokkaalla ennaltaehkäisyllä ja hoidolla voidaan kansanterveyden lisäksi edistää myös kansantaloutta. Vegaaniruokavalio on tutkimusten mukaan oikein ja monipuolisesti koostettuna tehokkaasti terveyttä edistävä ruokavalio (Huttunen 2018).

Lähteet

Allen, N. E., Appleby, N. P., Davey, G. K., Kaaks, R., Rinaldi, S. & Key, T.J. 2002. The associations of diet with serum insulin-like growth factor I and its main binding proteins in 292 women meat-eaters, vegetarians, and vegans. Cancer epidemiology, biomarkers & prevention. Nro 11(11), 1441-1448. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://cebp.aacrjournals.org/content/11/11/1441

Appleby, N.P. & Key, T.J. 2015. The long-term health of vegetarians and vegans. Proceedings of the nutrition society. 2016. Vol. 75(3), 287-293. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1017/S0029665115004334

Barnard, N., Levin, S. & Trapp, C. 2014. Meat consumption as a risk factor for type 2 diabetes. Nutrients. Vol. 6(2), 897-910. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/nu6020897

Esselstyn, C.B.Jr., Gendy, G., Doyle, J., Golubic, M. & Roizen, M.F. 2014. A way to reverse CAD? Journal of family practice. Vol. 63(7), 356-364. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://link.galegroup.com/apps/doc/A376071870/AONE?u=googlescholar&sid=AONE&xid=ba657403

Huttunen, J. 2018. Terveellinen ruoka. Lääkärikirja Duodecim. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00935#s2

Koskiniemi, E. 2019. Vegaaniruokavalion merkitys kansantautien ehkäisyssä ja hoidossa. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113858

McMacken, M. & Shah, S. 2017. A plant-based diet for the prevention and treatment of type 2 diabetes. Journal of Geriatric Cardiology. Vol. 14(5), 342-354. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.11909/j.issn.1671-5411.2017.05.009

Pelkonen, L. 2017. Ruokavalion koostaminen. Vegaaniliitto. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/ruokavalion-koostaminen

Ravitsemusterapeuttinen yhdistys ry. Vegaanin lautasmalli. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://rty.fi/wp-content/uploads/2013/09/vegaanin-lautasmalliiso.jpg

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2019. Yleistietoa kansantaudeista. [Viitattu 3.6.2019.] Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista

Vegaaniliitto. 2017. Vegaaninen ruokapyramidi. [Viitattu 30.9.2019]. Saatavissa: http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/ruokavalion-koostaminen

World Health Organization. 2013. Global action plan for the prevention and control of NCDs 2013-2020. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/94384/9789241506236_eng.pdf;jsessionid=BE8BFBCFD0994D160CF7F0CFA1A8B077?sequence=1

World Health Organization. 2015. Monographs evaluate consumption of red meat and processed meat. International Agency for Research on Cancer. Press release Nro 240. [Viitattu 28.11.2018]. Saatavissa: https://www.iarc.fr/wp-content/uploads/2018/07/pr240_E.pdf

Kirjoittajat

Elisa Koskiniemi on Lahden ammattikorkeakoulusta valmistuva sairaanhoitajaopiskelija.

Riitta Airola toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajakoulutuksessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/912952 (CC0)

Julkaistu 30.9.2019

Viittausohje

Koskiniemi, E. & Airola, R. 2019. Vegaaniruokavalio – ratkaisu kansantauteihin? LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/30/vegaaniruokavalio-–-ratkaisu-kansantauteihin?/

Kotieläinpiha Green Care -toimintaympäristönä lastensuojelun avohuollossa

Digitaaliset laitteet ovat lisänneet lasten ja nuorten sisätiloissa viettämää ruutuaikaa merkittävästi ja ulkona luonnossa liikkuminen sekä leikkiminen on vähentynyt merkittävästi, ja lasten sekä nuorten luontosuhde on heikentynyt. Lastensuojelun avohuollossa luontosuhteen ylläpitämistä sekä kehittämistä voi edesauttaa tarjoamalla alaikäisille asiakkaille luontoympäristöön sijoittuvaa työskentelyä esimerkiksi kotieläinpihatoiminnan avulla.

Kirjoittajat: Markus Maatsalo ja Helena Hatakka

Green Care -toiminta tukee lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä

Luontoympäristössä järjestettävää tavoitteellista toimintaa kutsutaan usein käsitteellä Green Care. Kyseinen toiminta perustuu luonnon tavoitteelliseen hyödyntämiseen asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edesauttamiseksi sekä ylläpitämiseksi. Metsät, puutarhat ja maatilat ovat tyypillisiä Green Care -toimintaan yhdistettäviä ympäristöjä, mutta Green Care -toimintaan sisältyy monia erilaisia luontolähtöisiä menetelmiä, joita on mahdollista toteuttaa myös kaupungissa tai jopa sisätiloissa. (Soini & Vehmasto 2014, 12; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019.)

Suomessa luontoon yhdistettävää toimintaa edistää yhdistys nimeltä Green Care Finland ry. Yhdistyksen eettisten ohjeiden eräänä ulottuvuutena on luontosuhteen vaaliminen ja etenkin alaikäisten asiakkaiden kohdalla positiivisen luontosuhteen muodostumisella on todettu olevan selkeä yhteys siihen, miten lapsi käsittelee esimerkiksi stressaavia elämäntilanteita nyt ja myöhemmissä ikävaiheissaan. (Wells & Evans 2003; Green Care Finland 2019a.)

Lasten myönteisen kehityksen edistämisessä luonnon vaikuttavuus on Green Care Finland ry:n (2019b) sekä Juusolan (2016, 73) mukaan hyvin kokonaisvaltaista, sillä luonnonympäristöissä lapsille mahdollistuu niin fyysisten, kuin sosiaalisten ja psyykkistenkin taitojen kehittyminen. Liikunnallisuus eri aistikokemuksineen sekä lapsen omatoimisuus, itsenäisyys, tarkkaavaisuus, vastuullisuus sekä luovuus ovat vain esimerkkejä niistä kaikista ominaisuuksista, joita luonnossa toimiminen mahdollistaa. Lapset yksinkertaisesti nauttivat luonnossa toimimisesta ja kyseinen toiminta mahdollistaa lähes poikkeuksetta tärkeän voimavaran heidän kasvulleen ja kehitykselleen.

Kotieläinpihatoiminta luontosuhteen vahvistajana

Green Care -toiminnan taustalla on ekopsykologiaksi kutsuttu tieteenala, jonka tutkimuskohteena on juuri luontoympäristö ja etenkin sen vaikutukset ihmiseen. Ekopsykologisen näkemyksen mukaan ihminen on osa luontoa ja sen tavoitteena on kyseisen suhteen ylläpitäminen. (Green Care Finland 2019c.)

Opinnäytetyössä suunniteltiin kotieläinpiha osaksi yksityisen sosiaalialan palveluita tuottavan yrityksen toimintaa. Kotieläinpiha luotiin vahvistamaan lasten ja nuorten luontosuhdetta. Green Care -toimintaympäristönä kotieläinpiha mahdollistaa sen, että eläimet, metsä, vesistö, pelto sekä maaseutuympäristö ovat kaikki lähellä ja ne vahvistavat lapsen ja nuoren luontosuhteen muodostumista sekä ylläpitämistä. Green Care toimii perustellusti sateenvarjokäsitteenä kotieläinpihalla toteutettavassa toiminnassa. (Maatsalo 2019.)

Kuva 1. Toimintaa kotieläinpihalla (kuva: Markus Maatsalo)

Pelkkä eläinten läsnäolo kotieläinpihalla lisää asiakkaiden turvallisuuden tunnetta ja vähentää jännitystä, mutta se myös mahdollistaa uudenlaisia virikkeitä oppimiseen. Kotieläinpihan monipuoliset työtehtävät, joita asiakkaat voivat suorittaa tai joissa he voivat avustaa, ovat motivoivia. Eläinten hoito on yksi oleellinen kotieläinpihan tehtävä ja sen sisältämät rutiinit voivat edesauttaa myös lasten ja nuorten vastuullisuuden, oma-aloitteisuuden sekä itsetunnon kehittymisessä. (Luonnonvarakeskus 2013; Green Care Finland 2019d; Green Care Finland 2019e.)

Osallistumalla kotieläinpihan työtehtäviin ja hoitamalla eläimiä asiakas voi saavuttaa hyvän olon tunteita onnistumisen kokemusten kautta. Työskentelyn tavoitteet suunnitellaan jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen, huomioiden heidän varsinaiset lastensuojelun asiakkuuden kautta määritellyt tavoitteensa. Yleisenä toiminnan tavoitteena voi kuitenkin pitää asiakkaiden piristämistä sekä luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomista. Tavoitteista riippumatta kaikilla asiakkailla on mahdollisuus kehittyä omissa fyysisissä, psyykkisissä ja sosiaalisissa taidoissaan kotieläinpihalla tapahtuvan työskentelyn kautta.

Elämyspedagogiikka ja ympäristökasvatus kotieläinpihan työmenetelminä

Kotieläinpiha toimintaympäristönä mahdollistaa alaikäisille asiakkaille parhaimmillaan merkittäviä henkilökohtaisia kokemuksia. Lapsi tai nuori voi oppia esimerkiksi jotakin täysin uutta ja saada tästä henkistä hyvinvointia sekä voimaantumisen kokemuksia. Kotieläinpihatoiminnan voi tästä syystä yhdistää hyvin elämyspedagogiikan käsitteeseen, sillä eläinten kanssa toimimisen lisäksi esimerkiksi kalastus voi mahdollistaa niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin oppimisen kokemuksia ja pelkkä läheisessä metsässä retkeily tai järvellä soutelu voi rauhoittaa ja edesauttaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehittymistä.

Kotieläinpihalle on myös syytä varata erillinen sisätila, missä asiakastyöskentelyä voi toteuttaa epävakaista sääolosuhteista riippumatta. Sisätiloissa voi esimerkiksi askarrella luonnosta saatavilla olevia materiaaleja hyödyntäen. Talvella kotieläinpihatoiminta onkin syytä suunnitella edellä mainitun askartelun ympärille, mutta myös esimerkiksi pilkkiminen, järven jäällä luistelu sekä lumikenkien avulla metsässä käveleminen ovat vaihtoehtoina.

Kotieläinpihalla toteutettavan asiakastyöskentelyn yhteydessä on syytä käsitellä myös niitä elementtejä, mistä eläinten hyvinvointi muodostuu ja miten luontoa kuuluu kunnioittaa. Tämän ympäristökasvatukseksi nimetyn työtavan avulla on mahdollisuus lisätä lasten ja nuorten vastuullisuutta kuluttajina. Eläinten hyvinvoinnin huomioon ottaminen on myös onnistuneen asiakastyön kannalta perusteltua, sillä vain hyvinvoiva eläin voi mahdollistaa turvallisen ilmapiirin muodostumisen Green Care -toiminnan yhteydessä (Green Care Finland 2019e).

Yhteenveto

Lastensuojelun avohuollon palveluja tuottavien toimijoiden tulisi ottaa luonto ja sen monimuotoiset hyvinvointivaikutukset entistä tarkemmin huomioon palveluitaan suunniteltaessa. Riippumatta siitä onko Green Care -toiminta suunniteltu kotieläinpihalle tai johonkin muuhun luontoympäristöön, niin sen tulisi olla organisoitu siten, että se olisi jatkuvaa, eikä rajoittuisi ympäristötekijöistä aiheutuviin muuttujiin. Luonnon ääressä tapahtuva Green Care -toiminta voi hyvin yksinkertaisesti toteutettunakin kuitenkin jo mahdollistaa osallisuuden, uuden oppimisen sekä onnistumisen kokemuksia lastensuojelun avohuollon asiakkaille ja juuri näitä kokemuksia jokainen lapsi tasapuolisesti tarvitsee.

Lähteet

Green Care Finland. 2019a. Mitä on Green Care? [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/

Green Care Finland. 2019b. Luonto lasten kehityksessä. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/vaikuttavuus/luonnon-terveytta-edistavat-vaikutukset/luonto-lasten-kehityksessa-/

Green Care Finland. 2019c. Menetelmät. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat/

Green Care Finland. 2019d. Maatilan käyttö. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat/maatilan-kaytto/

Green Care Finland. 2019e. Eläinavusteiset menetelmät. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat/elainavusteiset-menetelmat/

Juusola, M. 2016. Nature smart – luonto lasten ja nuorten voimavarana. Teoksessa: Suomi, A., Juusola, M. & Anundi, E. (toim.) Vihreä hoiva ja voima. Helsinki: Voimakirja Oy, 72-83.

Luonnonvarakeskus. 2013. Luonto hyvinvoinnin lähteenä – suomalainen Green Care. Esite.

Maatsalo, M. 2019. Sosiaalipalvelut Kelopuu Oy:n kotieläinpihatoiminta. Palvelukuvaus Green Care -toiminnan kehittämiseksi. AMK- opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019083018067

Soini, K. & Vehmasto, E. 2014. Kohti suomalaista Green Care -toimintatapaa. Teoksessa: Lääperi, R. Mynttinen, R. Pajala, A. Puromäki, H. Soini, K. Sundell, S. Tarkiainen, A. Törn, A. & Vehmasto, E. (toim.) Green Care -toimintatavan suuntaviivat Suomessa. Jokioinen: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 8-29.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2019. Mitä Green Care on. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/tyohon-kuntouttava-green-care-etela-suomessa/mita-green-care-on

Wells, N. & Evans, G. 2003. Nearby nature: A buffer of life stress among rural children. Environment and Behavior. Vol. 35/2003, 311-330.

Kirjoittajat

Markus Maatsalo on Lahden ammattikorkeakoulusta valmistuva sosionomiopiskelija, joka työskentelee lastensuojelun avohuollossa.

Helena Hatakka toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/971504 (CC0)

Julkaistu 12.9.2019

Viittausohje

Maatsalo, M. & Hatakka, H. 2019. Kotieläinpiha Green Care -toimintaympäristönä lastensuojelun avohuollossa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/12/kotielainpiha-green-care–toimintaymparistona-lastensuojelun-avohuollossa/

Artikkeliopinnäytetyökokeilu Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla

Tässä artikkelissa kuvaamme artikkelimuotoisen opinnäytetyön mahdollisuuden kehittämistä sairaanhoitajaopiskelijoille Lahden ammattikorkeakoulussa, osana monialaista, valtakunnallista Verkkovirtaa -projektia. Kokeilussa tuotettiin neljä artikkeliopinnäytetyötä, jotka julkaistiin Theseuksessa.

Kirjoittajat: Helena Sillanpää ja Anne Vuori

Opinnäytetyö osana sairaanhoitajakoulutusta

Verkkovirta -projektin tavoitteena oli tunnistaa ja kehittää uusia toimintamalleja ammattikorkeakouluopintojen aikaiseen työn opinnollistamiseen (Moisio & Mäki 2017). Opinnäytetyötä pidetään haastavana erityisesti työssä oppimisen oppimistrategiaa noudattavilla opiskelijoilla (Vanhanen-Nuutinen ym. 2016). Opiskelijoiden erilaisten valmiuksien huomioimisen tarve opinnäytetyöprosessissa vaatii kehittämään monipuolisempia mahdollisuuksia opinnäytetyön tekemiseen. Artikkelimuotoinen opinnäytetyö tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden sitoa opinnäytetyö tiiviimmin omaan työhön ja sen kehittämiseen.

Ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen kuuluu opinnäytetyön tekeminen, minkä aikana opiskelijan on tarkoitus oppia työskentelemään analysoivalla ja näyttöön perustuvalla työotteella. Ammattikorkeakouluasetuksessa määritellään, että ammattikorkeakoulututkintoa suorittava opiskelija osoittaa opinnäytetyössään omaavansa valmiudet seurata ja edistää oman ammattialansa kehittymistä sekä kehittää omaa ammattitaitoaan tutkimus-ja kehittämistoiminnassa (Asetus ammattikorkeakouluista 932/2014, 2015). Liisa Seppänen (2015, 1) toteaa osuvasti kirjoituksessaan, että ” ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tulisi toisaalta olla työelämälähtöinen käytännön kehittämishanke ja toisaalta sen pitäisi myös toimia osoituksena tekijänsä akateemisista valmiuksista ja jatko-opintokelpoisuudesta -olla sekä lintu että kala.” Ammattikorkeakoulut ovat tasapainoilleet asian kanssa olemassaolostaan lähtien. Eri ammattikorkeakouluissa on käytössä erilaisia opinnäytetyön toteutusmuotoja, joissa haetaan yhteyttä työelämän ja haastavan akateemisen kirjoittamisen välillä.  Useimmissa opinnäytetyön voi tehdä toiminnallisena, tutkimuksellisena tai kirjallisuuskatsauksena. Nykyisin myös portfolio-opinnäytetyö ja artikkeliopinnäytetyö ovat useimmissa ammattikorkeakouluissa mahdollisia. 

Vanhanen-Nuutisen ja kumppaneiden (2016) tutkimukseen osallistuneet ammattikorkeakouluopiskelijat (n=928) käyttivät opintoihinsa ja työssä käyntiin yhteensä keskimäärin 52 tuntia viikossa. Tutkijat toteavatkin, että opetuksessa tulee ottaa huomioon entistä paremmin työssä kehittyvä osaaminen. Hankkeemme ajatuksena oli, että opiskelija voi opintojen aikana työstää artikkeleja liittyen oman osaamisensa ja työnsä kehittämiseen. Opinnäytetyön tekeminen on pitkä prosessi, jota on hyvä tarkastella niin työssä oppimisen kuin laajemmin opiskelijan asiantuntijuuden kehittymisen näkökulmasta.

Artikkeliopinnäytetyössä käsitellään jotain asiaa tai ilmiötä tutkitusta tai havainnoidusta tiedosta. Erilaisista artikkelityypeistä tässä hankkeessa valittiin yleistajuisempi tekstityyppi, joka välittää eri ammattialojen tietoa laajemmalle lukijakunnalle. Ammatillisissa artikkeleissa voidaan käsitellä esimerkiksi kehittämisprojekteja tai ammatillisten käytänteiden arviointia.

Koska teoreettiset viitekehykset oli esiteltävä hyvin tiiviissä muodossa, lähteisiin nojautuvaa teoreettista näkökulmaa tarvittiin artikkeleissa rajallisemmin kuin monografioissa. Tiedonhaku ja eettiset perusteet vastasivat kuitenkin normaalia opinnäytettä, samoin kielen ja tyylin osalta noudatettiin yleisiä opinnäytteen kriteerejä. Artikkelin kirjoittamisella työelämälähtöisesti tavoiteltiin opiskelijoiden viestintä- ja verkostoitumistaitojen kehittymistä ja työllistymisen edistämistä. 

Ammattikorkeakoulun tavoitteiden mukainen asiantuntijatoiminta ja ammattialalle soveltuva tiedontuotanto sekä soveltava ammatillinen ote sallivat opinnäytetöiden julkaisufoorumiksi myös ei tieteelliset ammatilliset julkaisut ja asiantuntijajulkaisut. Tässä kokeilussa ei vaadittu artikkeleiden julkaisemista vaan artikkelit julkaistiin Theseuksessa opinnäytetyön osana.

Kokeilussa tuotettiin neljä artikkeliopinnäytetyötä joko yksilö – tai ryhmätyönä. Opinnäytetyöt olivat Sairaanhoitajan roolia lapsettomuushoidoissa (Rautiainen, Pellikka ja Penttinen 2017),   Etenevät muistisairaudet : Teknologiset ratkaisut sairastuneen ja hänen läheisensä arjen tukena (Haverinen 2017), Ravitsemus odotusaikana ja lapsen ensimmäisenä vuotena ( Laurell & Kinnunen 2017) ja Parisuhdeväkivalta Suomessa : Miten se ilmenee ja miten voit sairaanhoitajana auttaa (Rantanen ym. 2018)

Kokeilussa mukana ollut opettajatiimi (3) ohjasi opiskelijoita sekä ryhmässä että yksilöllisesti opiskelijoiden ohjaustarpeen mukaan.

Opiskelijoiden kokemukset pilotissa

Opiskelijat kokivat hyvänä, että heillä oli mahdollisuus perehtyä valitsemansa ilmiön tarkasteluun useammasta näkökulmasta ja osittaa opinnäytetyön tekeminen niin, että opinnäytetyö saatiin artikkeli kerrallaan valmiiksi opiskelujen edetessä.

Opiskelijoiden mielestä kehitettävää oli opinnäytetyön ajoituksen suunnittelussa ja ohjauksessa. Opiskelijoille tarjottavien opinnäytetyöhön liittyvien kurssien ajoittuminen ei tukenut pilottiryhmää.  Ryhmäohjaus ja opiskelijoiden ohjaustarve eivät aina kohdanneet, mikä lisäsi yksilöohjauksen tarvetta ja vähensi vertaisohjauksen ja yhteisöllisen oppimisen hyödyntämistä.

Opiskelijoiden mukaan opinnäytetyön tekeminen muun opiskelun ja työssä käynnin rinnalla oli vaativaa ja ne nähtiin erillisinä projekteina eikä toisiaan tukevina prosesseina. Vanhanen-Nuutisen ja kumppaneiden (2016) mukaan työssä opittuja taitoja tulisi hyödyntää myös opinnäytetyön tekemisessä.

Opettajat arvioivat, että opiskelijoiden tiedonhankintataidot kehittyivät, aiheeseen liittyvä oman alan tutkimus tuli tutuksi ja he saivat arvokasta kokemusta kirjoittaa näyttöön perustuen hoitotyön kehittämisestä omalle ammattikunnalleen. Kehitettävää on ohjauksen oikea aikaisessa kohdentumisessa, vertaisohjauksen tehostamisessa ja ohjeiden integroimisessa LAMKn opinnäytetyö-ohjeistukseen ja metodiopetukseen.

Leinosen (2012) mukaan keskeistä ammattikorkeakouluopiskelussa on teoreettisen ja kokemuksellisen tiedon integroimisen oppiminen, mikä korostuu opinnäytetyössä. Opiskelijan tulee ymmärtää, soveltaa ja tuottaa uutta tietoa yhdessä opiskelijakollegan kanssa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opiskelijoiden orientaatiot opiskeluun, oppimiseen ja vertaistyöskentelyyn vaihtelevat.

Asiantuntijuuteen oppimisen lähtökohtien ollessa erilaisia opiskelijan oman äänen kuuleminen ja luovuuden salliminen mahdollistavat asiantuntijuuden kehittymisen opinnäytetyöprosessissa. Tärkeää on löytää yhdessä opiskelijoiden kanssa uudenlaisia ratkaisuja opinnäytetyöprosessin kehittämiseen.

Lähteet

Asetus ammattikorkeakouluista 932/2014, 2015. Finlex. [Viitattu 29.5.2019]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140932?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=932%2F2014

Haverinen, P. 2017. Etenevät muistisairaudet: Teknologiset ratkaisut sairastuneen ja hänen läheisensä arjen tukena. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 29.5. 2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803243743

Laurell, J. & Kinnunen, I. 2017. Ravitsemus odotusaikana ja lapsen ensimmäisenä vuotena. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 29.5.2019]. Saatavissa:  http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112918876

Leinonen, R. 2012. Ammattikorkeakoulu-pedagogiikan kehittäminen. Opiskeluorientaatiot ja opinnäytetyön vertaistilanteet opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen tukena. Väitöskirja. Oulun yliopisto kasvatustieteiden tiedunta. Oulu. ACTA UNIVERSITATIS OULUENSISE. Scientiae Rerum Socialium 124. [Viitattu 5.6.2012]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:isbn:9789514298448

Moisio, A. & Mäki, K. 2017. Kolme kulmaa opinnollistamiseen- opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista  ja vinkeistä. Helsinki: Haaga- Helia ammattikorkeakoulu. Haaga-Helian julkaisut 6/2017. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: http://www.e-julkaisu.fi/haaga-helia/kolme_kulmaa/mobile.html#pid=1

Rautiainen, P., Pellikka, R. & Penttinen, J. 2017. Hoitajan rooli lapsettomuushoidoissa : Psykososiaalinen tuki ja potilaan ohjaaminen. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121621650

Rantanen, I., Peltola, E. & Vanhanen, S. 2018. Parisuhdeväkivalta Suomessa : Miten se ilmenee ja miten voit sairaanhoitajana auttaa. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 27.5.2019 ]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053011283

Seppänen, L. 2015. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö – lintu vai kala? Kielikello. 1/2015. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: https://www.kielikello.fi/-/ammattikorkeakoulun-opinnaytetyo-lintu-vai-kala-

Vanhanen-Nuutinen, L., Mäki, K. & Kolila, H. 2016. Työn ja opintojen yhdistäminen – opintojen aikainen työssäkäynti ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja. Vol. 18(2), 9-26. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: https://akakk.fi/wp-content/uploads/Aikak_2016_2_lehti.pdf

Kirjoittajat

Helena Sillanpää, Erikoissairaanhoitaja, Työnohjaaja, TtM, Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysala

Anne Vuori, Terveydenhoitaja,  TtT

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/871986 (CC0)

Julkaistu 12.9.2019

Viittausohje

Sillanpää, H. & Vuori, A. 2019. Artikkeliopinnäytetyökokeilu Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/12/artikkeliopinnaytetyokokeilu-lahden-ammattikorkeakoulun-sosiaali–ja-terveysalalla/