Aihearkisto: Hyvinvointi ja uudistava kasvu

ADHD-lasten vanhempien kohtaaminen päiväkodissa

Varhaiskasvatusta kehitetään inkluusioperiaatteen mukaisesti ja tästä johtuen varhaiskasvattajat kohtaavat todennäköisesti yhä useammin tukea tarvitsevia lapsia, kuten ADHD-lapsia ja heidän vanhempiaan.  Kohtaamisella on suuri merkitys vanhempien ja varhaiskasvattajien välille muodostuvaan yhteistyöhön. Päivittäisissä kohtaamisissa jaetaan lapsen päivän tapahtumia ja kokemuksia sekä rakennetaan yhteistyötä lapsen terveen ja turvallisen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi.

Kirjoittajat: Erika Sarka, Nina Suhonen ja Helena Hatakka

Varhaiskasvattajan ja vanhemman välinen kohtaaminen päiväkodissa

Varhaiskasvatuslain (580/2015) pykälän 2a§ mukaan varhaiskasvatuksen tehtävänä on toimia yhdessä lapsen ja hänen vanhempansa kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi. Vanhemmat ja varhaiskasvattajien sitoutuvat lapsen tasapainoisen ja monipuolisen kehityksen tukemiseen tekemällä yhteistyötä. Yhteistyö muodostuu luottamuksesta, tasa-arvoisesta vuorovaikutuksesta ja kunnioituksesta. Perheiden moninaisuus, lasten yksilölliset tarpeet ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset tulee ottaa huomioon yhteistyössä. (Opetushallitus 2016, 32-33.)

Päiväkodissa tapahtuvaa kohtaamista voivat olla päivittäiset kohtaamiset, sovitut keskustelut, vanhempainillat, lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelma keskustelut, juhlat ja tapahtumat sekä vanhempainyhdistytoiminta (Järvinen, Laine & Hellman-Suominen 2009, 164). Yhteistyön rakentuminen alkaa tutustumiskäynneistä ja aloituskeskustelusta ja jatkuu pääpainotteisesti päivittäisissä kohtaamisissa (Ojanen, Ritmala, Sivén, Vihunen & Vilén 2013, 294). Nummenmaan (2011, 39) mukaan päivittäiset kohtaamiset muodostuvat vanhemman ja varhaiskasvattajan välisestä vuorovaikutussuhteesta. Varhaiskasvatuksessa tapahtuva vuorovaikutus muodostuu ammattilaisen toiminnasta, auttavasta suhteesta, läsnä olevasta mielestä, dialogista, kuuntelemisesta ja kysymisestä (Nummenmaa 2011, 39). Kohtaaminen päiväkodissa on läsnä olemista kyseisellä hetkellä, eikä sen suorittamiseen ole ainutta oikeaa tapaa. Kohtaaminen on myös toisen vakavasti ottamista, arvostamista sekä välittämistä. (Mattila 2007, 12–13.) Varhaiskasvattaja tuo kohtaamiseen ammatillisen osaamisensa ja vanhempi lapsensa tuntemisen (Ahonen 2017, 243).

ADHD piirteinen lapsi päiväkodissa

ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Se on neuropsykiatrinen eli aivojen toimintaan liittyviä häiriö, joka säilyy ihmisen koko elämän. Häiriö ilmenee tarkkaamattomuus-, yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireina. (ADHD-liitto ry 2017a; Adler & Florence 2009, 36–38.) Päiväkoti-ikäiset lapset ovat luonteeltaan usein lyhytjänteisiä ja vilkkaita, jonka takia heidän ADHD piirteitään voi olla haasteellista erottaa (ADHD-liitto ry 2017b; Juusola 2012, 31). ADHD piirteet ilmenevät lapsella tarkkaamattomuutena ja ylivilkkautena. Ylivilkkaus voi näyttäytyä kiemurteluna ja muuna liikehdintänä. Lisäksi lapsi voi puhua tauotta. Ylivilkkaus näkyy myös impulsiivisena käyttäytymisenä, mikä ilmenee jaksamattomuutena odottaa vuoroaan ja toisten leikkien ja toimintojen keskeyttämisenä. Tarkkaavuuden ongelmat voivat näkyä huolimattomuutena, ohjeiden noudattamisen ja puheen kuuntelemisen haasteina. ADHD piirteinen lapsi kyllästyy nopeasti ja hänen on vaikea keskittyä keskittymistä vaativiin tehtäviin. (ADHD-liitto ry 2017b; Adler & Florence 2009, 37; Puustjärvi 2017.) Jos varhaiskasvattajilla herää lapsesta huoli ADHD:n kaltaisten oireiden ilmentyessä, on huolen ilmaiseminen tärkeää. Vaikka luotettava ADHD diagnosointi voidaan tehdä aikaisintaan 5-6 vuotiaille, lapsen tukeminen voidaan aloittaa yhteistyössä vanhempien kanssa aikaisemmin. Päiväkoti-ikäisellä hoito muodostuu tiedonsaannista ja psykososiaalisesta hoidosta, kuten erilaisista tukitoimista. (Moilanen 2012, 147–148; Voutilainen & Puustjärvi 2014, 76–77.) Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö on erityisen tärkeää, kun lapsi tarvitsee enemmän tukea (Ahonen 2017, 244).

ADHD -lapsen vanhemman kokemuksia kohtaamisesta päiväkodissa

Tässä aineistossa ADHD-lasten vanhemmilla oli vaihtelevasti positiivisia ja negatiivisempia kokemuksia kohtaamisesta. Kokemuksien taustalla oli yhtenäisiä tekijöitä, joita olivat ensimmäiset kohtaamiset, kohtaamisen perusteet, varhaiskasvattajien toiminta ja ammatillisuus. Kohtaamiset osoittautuivat olevan tärkeitä vanhemmille ja toimivan pohjana yhteistyön rakentumiselle.

Vanhemmat toivat esille kohtaamiseen liittyviä kehitysehdotuksia monipuolisesti ja yhtenevästi. Esiin nousseita kehittämisehdotuksia oli viisi. Ensimmäinen kehittämisehdotus oli vanhemman kohtaaminen yksilönä. Toisena kehittämisehdotuksena nousi ymmärrys, välittäminen ja kiinnostuneisuus lasta kohtaan. Varhaiskasvattajien oli vanhempien mielestä tärkeä muistaa, miten tärkeä ja ainutlaatuinen oma lapsi on vanhemmille. Varhaiskasvattajilta toivottiin ymmärrystä ja kiinnostuneisuutta lapsen ylivilkkautta ja ADHD:ta kohtaan. Vanhempien mielestä oli ymmärrettävää se, että varhaiskasvattajilla ei ole tietoa tai kokemusta ADHD:sta. Olisi kuitenkin tärkeää, että varhaiskasvattajat olisivat kiinnostuneita asiasta sekä hankkisivat siitä tietoa. ADHD piirteisen lapsen vanhempia ja vanhemmuutta kohtaan toivottiin ymmärtäväisyyttä ja kiinnostuneisuutta. Kolmannen kehittämisehdotuksen mukaan vanhemmat odottivat varhaiskasvattajilta vuorovaikutustaitoja, ammattitaitoa sekä käytöstapoja. Kehittämisehdotuksissa kohtaamisen perusteista nousivat esille rehellisyys ja avoimuus. Varhaiskasvattajalta odotettiin positiivista ja ratkaisukeskeistä suhtautumista. Vanhempien kuulemista pidettiin myös yhtenä kehittämiskohteena. Vanhemmat toivoivat, että heidän toiveita kuunneltaisiin ja yhdessä sovittaisiin kullekin vanhemmalle sopivista kohtaamisen tavoista.

Päiväkodissa tapahtuvat päivittäiset kohtaamiset ovat tärkeitä lapsen iän ja kehityksen mukaisen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi yhdessä vanhempien kanssa. Ammatillinen toimiminen kohtaamisissa on osa varhaiskasvattajan ammattitaitoa. Varhaiskasvattajana on tärkeää kiinnittää huomiota oman kohtaamisosaamisen kehittämiseen.  Tämä kehittäminen on jatkuvaa ja reflektiivistä, miten minä olen ja toimin kohtaamisessa. Ammattilaisen on tärkeä muistaa, että kehittämisen taustalla on oma kiinnostus, olettamukset, uskomukset ja käsitykset. Jokainen vanhempi tulee kohdata yksilönä ja ammattitaidolla.

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön “Se oma lapsi, miten erityinen ja tärkeä se on jokaiselle” ADHD-lasten vanhempien kohtaaminen päiväkodissa vanhempien näkökulmasta. Opinnäytetyössä selvitettiin ADHD-lasten vanhempien kokemuksia siitä, miten heidät on kohdattu päiväkodissa ja miten heidän mielestään kohtaamista tulisi kehittää.

Lähteet

ADHD-liitto ry. 2017a. Adhd-perustietoa. [Viitattu 17.11.2017]. Saatavissa: http://www.adhd-liitto.fi/adhd-perustietoa.

ADHD-liitto ry. 2017b. Terveydenhuollon ammattilaisille. [Viitattu 18.11.2017]. Saatavissa: Saatavissa: http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/tietoa-ammattilaisille/terveydenhuollon-ammattilaisille.

Adler, L. & Florence, M. 2009. ADHD Levoton mieli. Tietoa, toivoa ja apua aikuisiän tarkkaavaisuus ja ylivilkkaushäiriöön. Tampere: Esa Print Oy.

Ahonen, L. 2017. Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Juusola, M. 2012. Levottomat aivot: ADHD ja Asperger vahvuuksina. Keuruu: Otava.

Järvinen, M., Laine, A. & Hellman-Suominen, K. 2009 Varhaiskasvatusta ammattitaidolla. Helsinki: Kirjapaja.

Mattila, K-P. 2007. Arvostava kohtaaminen arjessa, auttamistyössä ja työyhteisössä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Moilanen, I. 2012. Lapsen ADHD. Teoksessa Dufva, V & Koivunen, M. (toim.) ADHD. Diagnosointi, hoito ja hyvä arki. Jyväskylä: PS-kustannus, 135–151.

Nummenmaa, A. 2011. Keskustelu osaamisena. Teoksessa Nummenmaa, A. & Karila, K. Ammatilliset keskustelut varhaiskasvatuksessa. Helsinki: WSOYpro Oy, 39–60.

Ojanen, T., Ritmala, M., Sivèn, T., Vihunen, R. & Vilén, M. 2013. Lapsen aika. Helsinki: Sanoma Pro.

Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Puustjärvi. 2017. ADHD:n oireet lapsilla. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Käypä hoito -suositukset [Viitattu 17.11.2017]. Saatavissa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix02450&suosi-tusid=hoi50061.

Sarka, E. & Suhonen, N. 2017. ”Se oma lapsi, miten erityinen ja tärkeä se on jokaiselle” ADHD-lasten vanhempien kohtaaminen päiväkodissa vanhempien näkökulmasta. Lahden ammattikorkeakoulu. AMK-opinnäytetyö. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112718432

Varhaiskasvatuslaki 580/2015. Finlex . 8.5.2015. [Viitattu 18.11.2017]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150580

Voutilainen, A. & Puustjärvi, A. 2014 Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Teoksessa Pihko, H., Haataja, L. & Rantala, H. (toim.) Lastenneurologia. Helsinki: Duodecim, 71–82.

Kirjoittajat

Erika Sarka ja Nina Suhonen ovat jouluna 2017 valmistuvia sosionomiopiskelijoita ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Julkaistu 8.12.2017

Artikkelikuva: ponce_photography, https://pixabay.com/en/crayons-coloring-book-coloring-book-1445053/ (CC0)

Viittausohje

Sarka, E., Suhonen, N. & Hatakka, H. 2017. ADHD-lasten vanhempien kohtaaminen päiväkodissa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/08/adhd-lasten-vanhempien-kohtaaminen-paivakodissa/

Creative Commons -lisenssi

Päihdeongelmaan puuttuminen työpaikalla on välittämistä

Työntekijän työkyvyn kannalta riskitasoisesta päihteiden käytöstä aiheutuu merkittäviä taloudellisia ja tuotannollisia menetyksiä työnantajalle. Näitä haittoja aiheuttavat muun muassa työntekijän alentunut työteho, poissaolot sekä mahdolliset työtapaturmat. Työntekijän runsas päihteiden käyttö voi aiheuttaa lisäksi merkittäviä riskejä työturvallisuudessa. Jotta näitä päihdehaittoja voidaan ennaltaehkäistä ja päihdehaittatilanteissa osataan toimia oikein, on tätä tarkoitusta varten yrityksellä olemassa koko työyhteisöä ohjeistava päihdeohjelma. Päihdeohjelmassa huomioidaan mahdolliset työturvallisuutta vaarantavat tekijät sekä linjataan yhteiset käytänteet työpaikan päihdehaittojen puheeksiottamiselle ja käsittelylle.

Kirjoittajat: Petra Siira, Johanna Torkkel ja Helena Hatakka

Päihdeohjelma työnteon tukena

Päihdeohjelma on työpaikan asiakirja, jonka tavoitteena on päihdehaitaton työpaikka. Päihdeohjelmassa kuvataan työpaikan tavoitteet, menettelyohjeet, toimenpiteet ja tehtäväjaot ehkäisevää päihdetyötä ja hoitoonohjausta varten. Päihdeohjelma laaditaan organisaation johdon, henkilöstöhallinnon, työsuojelun ja työterveyshuollon kanssa yhteistyössä. (Työturvallisuuskeskus 2017.) Työterveyshuoltolain (21.12.2001/1383) 11§:n mukaan päihdeohjelma on myös lakisääteinen niissä työpaikoissa, joissa työntekijöille tai työnhakijoille tehdään huumausainetestauksia.

Kansainvälinen hitsausalan yritys Kemppi Oy sai uudistetun päihdeohjelman käyttöönsä loppuvuodesta 2017. Päihdeohjelma tuotettiin opinnäytetyönä yhteistyössä Kemppi Oy:n henkilöstön kanssa (Siira & Torkkel 2017).  Kemppi Oy:lle tuotetun päihdeohjelman avulla yrityksen päihdehaittoja ehkäistään ja työntekijöitä ohjataan tarkoituksenmukaiseen toimintaan päihdehaittatilanteissa. Päihdeohjelmassa linjataan yhteiset pelisäännöt Kemppi Oy:lle päihdehaittojen käsittelyn ja työturvallisuuden tukemista varten. Päihdeohjelman noudattamisella vaikutetaan myös työympäristön työturvallisuuteen, joka on merkityksellinen osa hyvinvoivaa työyhteisöä. Työntekijän runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa työtehon heikkenemistä, krapulassa tai jopa päihtyneenä työskentelyä sekä pahimmassa tapauksessa onnettomuuksia (Ehyt 2017). Näin päihdehaitat ilmenevät työyhteisössä työturvallisuusriskeinä ja –tapaturmina, työntekijöiden alentuneena työtehona, sairauspoissaoloina ja ennenaikaisina eläkkeelle siirtymisinä. Etenkin tuotannon tehtävissä työturvallisuuden merkitys korostuu, kun työskentely tapahtuu koneiden ja sähkölaitteiden äärellä. Tällöin päihdehaittojen aiheuttamat vaarat ovat työssä aidosti läsnä. Päihdeohjelmassa henkilöstön tietoutta päihteiden käytön riskeistä lisätään tiedottamalla päihteiden käytön vaikutuksista yksilölle, työhyvinvoinnille sekä työturvallisuudelle.

Päihdeongelman puheeksiottaminen työpaikalla

Kemppi Oy:n päihdeohjelmassa korostetaan erityisesti varhaisen puuttumisen merkitystä, jotta päihdehaittoja ja työturvallisuusriskejä voidaan ennaltaehkäistä mahdollisimman tehokkaasti. Varhainen puuttuminen tuodaan päihdeohjelmassa esille välittämisen sekä huolenpidon osoituksena, sillä puuttumisen ja päihdeongelman puheeksiottamisen kynnystä pyritään madaltamaan mahdollisimman alhaiseksi. Tämä on tärkeää, sillä työntekijän orastavasta päihdeongelmasta syntyneen huolen puheeksiottaminen on merkittävä päihdehaittojen ennaltaehkäisemisen menetelmä. Päihdeongelman puheeksiottamista ei tule arkailla, sillä koko työyhteisöön vaikuttava sekä haittoja aiheuttava työntekijän päihteidenkäyttö ei ole enää työntekijän yksityisasia (A-klinikkasäätiö 2017). Kun huoli työntekijän päihdeongelmasta on syntynyt, on tärkeää ottaa asia puheeksi mahdollisimman varhain, jotta tarpeenmukaisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ajoissa päihdehaittojen ehkäisemiseksi.

Puheeksiotossa tärkeää on, että huoli tuodaan esille kunnioittavalla tavalla. Kun asianosaista lähestytään tavalla, joka ei loukkaa häntä, asianosaisen reaktio on usein myönteisempi kuin osataan odottaa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014.) Huoli puheeksi -oppaassa (Eriksson & Arnkil 2009, 12) tuodaan kuitenkin esille, ettei tämä takaa asianosaisen vastaanottavaa reaktiota, vaan puheeksiottaminen voi saada aikaan myös hyvin yllättyneitä sekä torjuviakin ensireaktioita. Puheeksiottamisen päätehtävänä on kuitenkin saada aikaan liittouma huolen poistamiseksi, joten tämä vaatii puheeksiottajalta kunnioittavaa otetta. Puheeksiottamisessa tulee tällöin huomioida, ettei asianosaiselle ilmoiteta, mikä ongelma hänellä on, vaan kerrotaan omasta huolesta asian suhteen. Tarkoituksenmukaisessa puheeksiotossa tuodaan esille oman huolen lisäksi myös ehdotuksia tarpeenmukaisista toimenpiteistä. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014.)  Huoli sekä ehdotukset toimenpiteistä onkin hyvä ottaa puheeksi ilmaisten välittämistä ja avaten keskustelu dialogina sen sijaan, että määriteltäisiin tilannetta toiselle asianosaisen puolesta. Tällöin voidaan luoda sekä avoin, että tarpeenmukaisiin toimenpiteisiin johtava puheeksiotto.

Kun työntekijän orastavaan päihdeongelmaan puututaan riittävän varhain, voidaan välttyä niin työntekijän omilta, kuin työnantajankin ylimääräisiltä kustannuksilta, vaaratilanteilta sekä sosiaalisilta ja terveydellisiltä haitoilta. Näin työntekijän päihdeongelmaan riittävän varhaisella puuttumisella voidaan välttyä merkittäviltä haitoilta niin työyhteisön, kuin yksilönkin kannalta.

Lähteet

A-klinikkasäätiö. 2107. Puheeksiotto ja puuttuminen. [Viitattu 21.11.2017]. Saatavissa: https://www.a-klinikka.fi/ammattilaisille/paihdetyon-tueksi/puheeksiotto-ja-puuttuminen

Ehyt. 2017. OECD: Taloutta, terveyttä ja hyvinvointia – hyvän alkoholipolitiikan peruselementit. [Viitattu 10.11.2017]. Saatavissa: http://www.ehyt.fi/fi/oecd-taloutta-terveytt%C3%A4-ja-hyvinvointia-%E2%80%93-hyv%C3%A4n-alkoholipolitiikan-peruselementit

Eriksson, E. & Arnkil T. 2009. Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista. [Verkkodokumentti]. Helsinki: THL. Stakesin Opas 60. [Viitattu 21.11.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-33-1792-8

Siira, P. & Torkkel, J. 2017. Puuttuminen on välittämistä. Päihdeohjelma Kemppi Oy:lle päihdehaittojen ennaltaehkäisemiseksi. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 21.11.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112017448

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2014. Huolen puheeksi ottaminen. [Viitattu 21.11.2017]. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/varhainen-avoin-yhteistoiminta/huolen-puheeksi-ottaminen

Työterveyshuoltolaki 21.12.2001/1383. 11§ Työterveyshuollon toimintasuunnitelma ja päihdeohjelma (13.8.2004/760). Finlex. [Viitattu 21.11.2017]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383#L3P11

Työturvallisuuskeskus. 2017. Päihdeohjelma. [Viitattu 9.11.2017]. Saatavissa: https://ttk.fi/tyohyvinvointi_ja_tyosuojelu/toiminta_tyopaikalla/vastuut_ja_velvoitteet/paihdetyo_tyopaikalla_vanha/paihdeohjelma

Kirjoittajat

Petra Siira ja Johanna Torkkel ovat jouluna 2017 valmistuvia sosionomiopiskelijoita ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Julkaistu 29.11.2017

Viittausohje

Siira, P., Torkkel, J. & Hatakka, H. 2017. Päihdeongelmaan puuttuminen työpaikalla on välittämistä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/11/29/paihdeongelmaan-puuttuminen-tyopaikalla-on-valittamista/

Creative Commons -lisenssi

 

Osaamispääoma on tulevaisuuden kilpailutekijä

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristössä meneillään olevat muutokset vaikuttavat merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Lastensuojelun näkökulmasta keskeistä on moniammatillinen yhteistyö palvelutarpeen arvioinnissa, jonka ydintavoitteena on tukea lapsiasiakkaan ja perheen hyvinvointia.  Lastensuojelun kärkitoimijana pysyminen edellyttää panostamista henkilöstön työhyvinvointiin ja osaamisen kehittämiseen. Tässä artikkelissa kuvataan työelämäyhteistyötä, jossa panostaminen osaavaan työvoimaan nähtiin merkityksellisenä.

Kirjoittajat: Tuula Hyppönen ja Ann-Nina Maksimainen

Moniääninen työelämätarina

MediVida Oy on suomalainen sosiaali-ja terveydenhuollon palveluyritys, joka työllistää 700 sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaista ympäri Suomea. Sen asiakkaita ovat kunnat, kuntayhtymät sekä sosiaali-ja terveydenhuollon yksiköt. MediVida Oy:n hoiva-ja asumispalvelut, lasten ja perheiden palvelut sekä lääkäritoiminta siirtyivät joulukuussa 2016 tehdyn yrityskaupan myötä Esperi Care Oy:lle. (MediVida 2017.)

Lahden ammattikorkeakoulun moniammatillinen osaamisen kehittäminen lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä ovat sekä opetuksen että tutkimus-ja kehittämistoiminnan keskiössä. Lahden ammattikorkeakoulu tuottaa alueelle uusia toimintatapoja ja ratkaisuja yhteistyössä työelämän kanssa edistämällä yhteisöllistä kokeilukulttuuria. (Lahden ammatti- korkeakoulun strategia 2020.)

Työelämälähtöistä kehittämistä

Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali-ja terveysalalla järjestettiin puolentoista vuoden täydennyskoulutus- ja kehittämisprosessi MediVida Oy:n lastensuojelun 20 työntekijälle.  Osallistujaryhmään kuului alueellisten avopalveluiden, arviointi-ja kriisiyksikkö Eskon sekä sijaishuoltoyksikkö Kivirantakotien ammattilaisista sekä perhekotien Mattila ja Onnela perhekotivanhemmista. Työntekijöillä oli sairaanhoitajan, sosionomin ja yhteisöpedagogin perus- tai ylempi ammattikorkeakoulututkinto sekä monipuolista lastensuojelun erikoistumiskoulutusta. Koulutus- ja kehittämisprosessiin osallistui myös Medivida Oy:n Etelä-Suomen lastensuojelupalvelujen toimialajohtaja Jarmo Lonkola. Lahden ammattikorkeakoulun vastuukouluttaja oli sosiaalialan lehtori Jaana Mantela. Muina  kouluttajina toimivat hoitotyön lehtori Helena Sillanpää, sosiaalialan lehtorit Minna Kuvajainen ja Tuula Hyppönen sekä ulkopuoliset asiantuntijat.

Lastensuojelun perhetyön ja mielenterveystyön osaajakoulutus rakentui MediVida Oy:n lastensuojelupalvelujen johdon ja ammattikorkeakoulun edustajien yhteistyönä. Koulutus- ja kehittämisprosessissa keskityttiin lasten ja nuorten mielenterveystyön ja perhetyön osaamisen vahvistamiseen.

Koulutus- ja kehittämisprosessin laajuus oli 10 opintopistettä (270 h opiskelijan työtä), joka sisälsi 12 lähiopetuspäivää, työssäoppimista sekä kirjallisia tehtäviä. Lähiopetuspäivät sisälsivät laajempia teemoja, joista ensimmäisessä käsiteltiin lasten ja nuorten mielen- terveyden häiriötä (kaltoinkohtelu, traumaattinen kiintymyssuhde, dissosiaatiohäiriö, neurologiset ja käyttäytymishäiriöt, masennus, psykoottisuus). Toiseksi tarkasteltiin perheiden kanssa tehtävää työtä lastensuojeluprosessin eri vaiheissa sekä niihin liittyviä työmenetelmiä. Työntekijöiden oman jaksamisen kokonaisuudessa aiheina olivat tietoisuustaidot, tunteiden säätely, itsensä johtaminen ja markkinointi.

Lähiopetuspäivien välillä osallistujat tuottivat yksilöllisiä ja omaan työhön räätälöityjä tehtäviä. Työyhteisöissä valittuja lastensuojelun kehittämiskohteita työstettiin koko prosessin ajan kahden sosiaalialan lehtorin valmennuksessa.

Lastensuojeluyksiköiden kehittämistehtäviksi valittuja aiheita olivat perhekodin laatukäsi- kirjan tuottaminen, sijaishuoltoyksikön perheiden kanssa tehtävän työn sekä arviointi-ja kriisiyksikön ja avopalveluiden asiakasprosessin kuvaaminen sekä asiakaspalautekyselyn laatiminen.

Kehittämistehtävä on onnistunut eri yksiköissä ulkopuolisen tutorin voimin – tuskin tuottaminen olisi  onnistunut ilman häntä.
– Perhetyön vastaava Monica Johansson

Yhteisen suunnan löytämistä helpotti toiminnan arviointiin perustettu osallistujista ja kouluttajista muodostettu ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli yhdistää tilaajan tarpeet sekä koulutusta ja kehittämistä koskevat pedagogiset ratkaisut. Ohjausryhmän säännölliset tapaamiset ja jatkuva vuoropuhelu nähtiin hyödyllisenä ja ketteränä tapana muuttaa suunnitelmaa tarvittaessa uudelleen.

MediVida Oy:n koulutus-ja kehittämisprosessissa oppimista tapahtui niin yksilöllisesti kuin työyhteisössä verkkoympäristössä, omassa työyksikössä ja oppilaitoksen lähiopetuspäivissä.

Täydennyskoulutus- ja kehittämisprosessin vahvuuksia olivat osallistujien mukaan

  • hyvin valitut luentopäivien aiheet, vaihtuvat asiantuntijaluennoitsijat, loistavat luennoitsijat ja opettajat
  • mielekäs ja sujuva yhteistyö ammattikorkeakoulun kanssa, jossa vastuulehtorin tiedottaminen oli erinomaista ryhmän toiveiden, palautteiden ja lähiopetuspäivien suhteen
  • koko työyhteisö on ollut mukana oman työn kehittämisessä
  • henkilöstö on osallistunut lähiopetuspäiviin mielellään
  • yhdessä opiskelu ja yhdessä kehittäminen on lähentänyt eri työyksiköitä toisiinsa, tiivistänyt eräiden yksiköiden sisäisiä suhteita ja vahvistanut ammattiylpeyttä
  • valmentavat lehtorit/ tutorit ottivat koulutusryhmän omakseen, kannustivat sitä ja pitivät siitä hyvää huolta.

Kuva 1. Koulutusryhmän viimeisessä tapaamisessa (kuva: Tuula Hyppönen)

Onnistunut täydennyskoulutuskokonaisuus sisältää oppimiseen kannustavia työmuotoja ja tutkivaan otteeseen nojaavia opetuskäytäntöjä.

 Lisäkoulutus ja teoriatietojen syventäminen on antanut työyhteisölle mahdollisuuden selkeyttää oman työn kehyksiä ja kehittää työryhmän ammatillista toimintatapaa.
-Monica Johansson ja sairaanhoitaja Jussi Vennervirta

Kehittämisen kohteiksi osallistujat nostivat seuraavia:

  • tekniset ongelmat verkkopohjaisen aineiston käytössä jarruttivat osallistujia ja verkossa työskentely jäi monelle etäiseksi
  • ryhmän aktiivisuutta olisi voinut lisätä yhdistämällä teoriaopintoja enemmän osallistujien tuntemiin asiakastapauksiin
  • koulutuksen alussa sovittu nimi ”Lastensuojelu mielenterveys- ja perhetyössä” ei kuvannut prosessissa muokattua koulutusta parhaalla mahdollisella tavalla, ”Lapsen kaltoinkohtelu – tunnistaminen ja tuki lapselle” olisi ollut osuvampi.
Osaamisen johtaminen on itsensä johtamista  

Koulutus-ja kehittämisprosessin vaikuttavuutta työkäytänteisiin on haastavaa todentaa. Se ei  yleensä sisälly loppuarviointia lukuun ottamatta täydennyskoulutukseen vaan edellyttää kehittämistyön jatkamista työorganisaatioissa.

Sosiaali-ja terveydenhuollon eri prosessien tuotteistamisella on varmasti paljon kysyntää jo markkinointiosaamisen kannalta. Tällä alueella työryhmässä on  vielä paljon tehtävää ja lisäkoulutukselle tilausta.
-Jussi Vennervirta

Tulevaisuudessa jokainen lastensuojelualan ammattilainen haastetaan pohtimaan, onko oma ja työyhteisön tapa toimia optimaalinen. Osaamisen johtaminen on myös itsensä johtamista ja se edellyttää rohkeutta pysähtyä tarkastelemaan omaa toimintaa ja valmiutta moniammatilli- seen työskentelyyn. Esimiestyön ja johtamisen keskeisiä tehtäviä on tukea henkilöstön muutoskyvykkyyttä ja ennakoida osaamisen kehittämistä. Onnistunut täydennyskoulutus-ja kehittämisprosessi toimii myös työntekijöiden motivoinnin ja jaksamisen tukijana.

MediVida Oy:n koulutus- ja kehittämisprosessi on ollut rikas matka ammatillisen tiedon jakamiseen ja tuottamiseen sekä oppimiseen toinen toisilta. Täydennyskoulutus on tärkeä työorganisaation kehittämisen väline ja sijoitus kuluerän sijaan. Sosiaali-ja terveysalan rakennemuutoksessa osaava henkilöstö on entistä selvemmin sekä toiminnan edellytys että kilpailuetu.

Lähteet

Lahden ammattikorkeakoulu Oy.  2015. Lahden ammattikorkeakoulun strategia 2020. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 19.1.2017]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/lamk-oy/strategiat/Documents/lamk-strategia.pdf

MediVida Oy. 2016. [Viitattu 10.1.2017]. Saatavissa: http://www.medivida.fi

Kirjoittajat

Tuula Hyppönen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali-ja terveysalalla.

Ann-Nina Maksimainen toimii vastaavana lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun koulutus- ja kehittämispalveluissa.

Julkaistu 28.11.2017

Viittausohje

Hyppönen, T. & Maksimainen, A-N. 2017. Osaamispääoma on tulevaisuuden kilpailutekijä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/11/28/osaamispaaoma-on-tulevaisuuden-kilpailutekija/

Creative Commons -lisenssi

Liikettä arkeen -ryhmän ohjaaminen opiskelijan näkökulmasta

Osallistava ryhmäliikuntaneuvonta -hankkeessa kehitetään ryhmämuotoinen arvo- ja hyväksyntäpohjaiseen lähestymistapaan pohjautuva liikuntaneuvontamalli. Hankevaiheessa opiskelijat ovat ohjanneet liikuntaneuvontaryhmiä osana omia opintojaan Päijät-Hämeen kunnissa.

Kirjoittajat: Heikki Hagman ja Paula Harmokivi-Saloranta

Arvo- ja hyväksyntäpohjainen lähestymistapa lähtökohtana

Lahden ammattikorkeakoulussa on käynnissä Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Osallistava ryhmäliikuntaneuvonta -hanke, jonka tavoitteena on kehittää ryhmämuotoinen liikuntaneuvontamalli osaksi Päijät-Hämeen liikuntaneuvonnan palveluketjua. Hankkeen tavoitteena on myös kehittää Lahden ammattikorkeakoulun, Haaga-Helia ammattikorkeakoulun ja kuntien yhteistyötä ja työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä.

Ryhmämuotoisten Liikettä arkeen -liikuntaneuvontaryhmien tavoitteena on tukea työikäisten päijäthämäläisten liikunnan aloittamista tai liikunnallisen elämäntavan ylläpitämistä. Liikettä arkeen -ryhmissä osallistujia on 8-12 ja ryhmät kokoontuvat kahdeksan kertaa kaksi tuntia kerrallaan. Tapaamiset koostuvat sekä toiminnallisista harjoituksista ja keskusteluista että erilaisiin liikkumismuotoihin ja -ympäristöihin tutustumisista.

Osallistava ryhmäliikuntaneuvonta -hankkeessa on kehitetty monialainen LAMKin ja Haaga-Helia amk:n yhteinen opintojakso, jonka osana opiskelijat ohjaavat monialaisissa ryhmissä Liikettä arkeen -ryhmiä. Hankkeessa hyödynnetään arvo- ja hyväksyntäpohjaista lähestymistapaa ryhmien sisällön suunnittelussa ja toteutuksessa.  Arvo- ja hyväksyntäpohjaisen lähestymistavan tavoitteena on kehittää asiakkaan psyykkisiä taitoja, joiden avulla asiakas voi käsitellä käyttäytymisen muutokseen liittyviä psykologia esteitä sekä niihin liittyviä ajattelu- ja tunnereaktioita. Lähestymistavan mukaisesti muutosmotivaatiota ohjaa asiakkaan omat arvot. (Kangasniemi ja Kauravaara 2016, 9; 40.) Opintojaksolle osallistuville opiskelijoille lähestymistapa on pääasiassa uusi ja ennen ryhmien ohjaamista opiskelijat käyvät samankaltaisia prosesseja läpi, mitä myöhemmin ohjaavat asiakkaille. Lähestymistapaa on toistaiseksi käytetty vähän liikuntaneuvonnassa niin Päijät-Hämeessä kuin muualla Suomessa.

Liikettä arkeen -ryhmissä opiskelijat ohjaavat keskusteluja ja harjoituksia, joiden avulla ryhmäläiset pohtivat esimerkiksi omia arvojaan ja niiden pohjalta tavoitteita ja keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Oleellista ohjauksessa on, että liikunnallinen elämäntapa nähdään kiinteänä osana yksilön elämää ja löydetään sen luonnollinen paikka arjessa. Ryhmäläiset näkevät usein liikunnan suorittamisena, ja tätä näkemystä tukevat useat televisio-ohjelmatkin. Tärkeämpää on kuitenkin, että jokainen ryhmäläinen löytää oman tavan liikkua ja ymmärtää jo pienten tekojen merkityksen omalle hyvinvoinnille.

Sosiaalialan opiskelijan kokemuksia ryhmän ohjaamisesta

Keväällä 2017 Liikettä arkeen -ryhmät toteutettiin neljällä paikkakunnalla Lahdessa, Hollolassa, Heinolassa ja Asikkalassa. Lahden ryhmää ohjasi kolme opiskelijaa; sosiaalialan, hoitotyön ja fysioterapian opiskelija. Seuraavassa tarkastellaan sosiaalialan opiskelijan näkökulmasta ryhmän ohjaamista ja niitä ajatuksia ja tuntemuksia, joita asiakasryhmän ohjaaminen ja erityisesti uuden lähestymistavan käyttäminen vaatii.

Valmistaudumme Lahdessa toteutetun Liikettä arkeen -ryhmän ensimmäiseen tapaamiseen. Tämän kokoontumisen alkaessa avaan luokan oven ja käyn opiskelijatovereiden kanssa vielä läpi, mitä harjoituksia ja keskusteluja aiomme toteuttaa. Mielessäni pyörii kysymyksiä; Miten asiakkaat mahtavat suhtautua käyttämäämme lähestymistapaan vai odottavatko enemmän luentoja liikunnasta ja ravitsemuksesta? Olettavatko osallistujat, että ryhmä onkin liikuntaryhmä, jossa vain liikumme? Miten luontevasti kykenemme auttamaan asiakkaita tekemään viisaita ja kestäviä valintoja liikuntatottumusten suhteen? Uskon omien tietojeni terveellisten elämäntapojen suhteen, sekä työkokemukseni muun muassa opettajana tukevan minua ryhmän ohjaamisessa, mutta osaanko silti auttaa juuri näitä ryhmäläisiä saavuttamaan tavoitteensa?  

Tapaamiskertojen myötä huomaamme alun epävarmuutemme olleen turhaa. Näemme Liikettä arkeen -ryhmän osallistujien sisäistävän varsin nopeasti, miten laaja-alaisesti pyrimme pohtimaan liikuntatottumusten suhdetta muuhun elämään. Tapaamisissa dialogi on rentoa ja vastavuoroista, yllättävän henkilökohtaisiakin asioita jaetaan varsin avoimesti.  Osalla on konkreettisia haasteita terveyden suhteen, osalla puolestaan varoittavia esimerkkejä liikkumattomuuden vaikutuksista lähipiirissä. Uskon, että harjoitusten, pohdintojen ja muutaman kotitehtävän kautta pystymme olemaan positiivisena tukena ryhmään osallistujien elämässä. 

Tapaamisten lähestyessä loppua, huomaan huolehtineeni hieman väärästä asiasta. Toivoin omaavani riittävästi taitoa osallistujien auttamiseksi tavoitteissaan. Oleellisempaa olisi ollut pohtia, olenko itse sisäistänyt lähestymistapamme perimmäisen tarkoituksen. Tietoa ja perustaitoja osaan toki jakaa, mutta haastavampi tehtävä on kyetä välittämään syvällinen lähestymistapa siten, että jokaisen yksilöllinen tarve tulee kuulluksi. Asiakkaan on tärkeää tarkastella omia arvojaan riittävän syvällisesti, jotta liikuntatottumukset asettuvat realistiseen suhteeseen elämän muiden merkittävien seikkojen kanssa. Hyväksyvä asenne itseä kohtaan liikkujana auttaa parhaimmillaan tekemään tottumuksista pysyvämpiä.
Lopuksi

Asiakkailta kerätyn palautteen pohjalta voimme huomata, kuinka hyvin opiskelijat, jotka ovat ryhmiä ohjanneet, ovat sisäistäneet ja pystyneet hyödyntämään Liikettä arkeen -ryhmien ohjauksessa arvo- ja hyväksyntäpohjaista lähestymistapaa. Asiakkaat kuvaavat palautteissa omin sanoin niitä asioita, jotka ovat oleellisia lähestymistavassa kuten armollisuus itseään kohtaan, pienten tekojen merkitys oman hyvinvoinnin edistämisessä sekä käyttäytymiseen liittyvien esteiden tunnistaminen. Lisäksi asiakkaat kuvaavat, kuinka he pitkästä aikaan tekivät itselle jotakin hyvää ja kuinka sitä kautta he pystyivät myös enemmän antamaan läheisilleen. Prosessi on ollut hyvin opettavainen opiskelijoille ja ymmärrys asiakkaan ohjaamisesta on varmasti lisääntynyt, samoin kuin rohkeus ottaa käyttöön uusia työkaluja.

Voidaankin sanoa, että sosionomin näkökulmasta on ehdottoman tärkeää kuulla asiakasta ja saada hänet itse löytämään tavoitteensa ja mielekkäät toimintatapansa. Asiantuntijalähtöisesti tuotettu tavoitteenasettelu ei yleensä toimi, koska päätökset eivät tule silloin sisäisen motivaation kannattelemina. Kuten eräs perhekotiyrittäjä totesi, innokas keskustelu nuoren mahdollisesta tanssiharrastuksesta on toimiva juttu, kun taas valmiiksi käteen ojennetut liput tanssitunteja varten voivat sammuttaa motivaation.

 Lähteet

Kangasniemi, A. & Kauravaara, K. 2016. Kohti muutosta – Arvo- ja hyväksyntäpohjainen lähestymistapa liikunnan ja terveyden edistämisessä. Vantaa: Liikunta- ja hyvinvointiakatemia oy.

Kirjoittajat

Heikki Hagman FM, AmO, valmistuu sosiaali- ja terveysalalta sosionomiksi keväällä 2018

Paula Harmokivi-Saloranta LitM, ft, toimii Osallistava ryhmäliikuntaneuvonta -hankkeen projektipäällikkönä ja lehtorina sosiaali- ja terveysalalla

Julkaistu 2.11.2017

Ammatillinen toimijuus rikastamassa kehittämistoimintaa

Nykyään muutokset työelämässä ovat yllättäviä ja moniulotteisia. Muutoksessa organisaation yksi voimavara on osaava henkilöstö, joka pystyy vastaamaan muutosodotuksiin innovatiivisesti ja muuttamaan joustavasti vallitsevia työskentelytapoja. Kehittäminen keskellä kiireistä työpäivää on haasteellista, joten tavoitteellinen kehittämistoiminta tarvitsee oman ajan, paikan ja moniääniseen vuorovaikutukseen perustuvat työskentelymenetelmät. Tässä artikkelissa esiteltävä työyhteisölähtöinen prosessikehittämisen kehittämisote hyödyntää henkilöstön osaamista ja asiantuntijuutta.

Kirjoittajat: Virpi Pitkänen ja Juha Roslakka

Muutokset työelämässä

Suomalaista työelämää on uudistettu aktiivisesti 2010-luvulla, joten työpaikoilla on totuttu muutoksiin. Muutoksiin suhtaudutaan pääosin myönteisesti ja työn kehittäminen nähdään hyödyllisenä ja jopa välttämättömänä toiminnan kannalta. (Alasoini ym. 2014, 19.) Työelämään kohdistuvat muutostarpeet nousevat esille nopeasti ja niiden sisältöä on vaikea ennustaa. Muutoksia joudutaan miettimään samalla laajemmasta näkökulmasta, sillä muutokseen reagoiminen voi vaikuttaa organisaation kaikkiin osapuoliin johdosta asiakkaisiin. Yllättävien ja monivivahteisten ongelmien ratkaiseminen työelämässä edellyttää ajan tasalla olevaa päätöksentekoa ja moninäkökulmaisuutta. (Hökkä ym. 2017, 4.)

Ammatillinen toimijuus

Muutostilanteessa organisaation vahvuutena on osaava henkilöstö, joka pystyy vastaamaan muutosodotuksiin innovatiivisuuden ja joustavan toiminnan avulla (Collin ym. 2017, 11). Monivivahteisissa ongelmissa ratkaisujen keksiminen ei ole yksin johtajan tehtävä, vaan hänen tuekseen tarvitaan työntekijöiden osaamista ja ideointia. Vaikka organisaatioista löytyy usein osaavia, hyvin koulutettuja ja asiantuntevia työntekijöitä, niin henkilöstön ammatillista asiantuntijuutta ja osaamista ei hyödynnetä vielä riittävästi organisaatioiden kehittämistyössä. (Alasoini 2014, 43; Hökkä ym. 2017, 4.)

Työntekijän halua ja tahtoa osallistua ja vaikuttaa omaan työhönsä voidaan kuvata käsitteellä ”toimijuus”. Ammatillisen toimijuuden ominaispiirteitä ovat osallistuminen, aktiivisuus, keskustelun kautta kannanotto, tunne kuulluksi tulemisesta, vaikuttaminen ja valintojen tekeminen. (Hökkä ym. 2014, 122.) Ammatillisen toimijuuden toteutuminen tarvitsee sekä työntekijän valmiuksia vaikuttaa, että organisaation tarjoamia rakenteita vaikuttamiseen (Collin ym. 2017, 13). Molemmilla osapuolilla on oma merkityksensä ja vastuunsa kokonaisuuden kannalta. Organisaation tulisi omalta osaltaan luoda rakenteet ja kehittämistoimintaan tarvittavat foorumit osaksi henkilöstön arkea. Henkilöstössä tulisi puolestaan olla aktiivisia toimijoita, joilla on halu oppia ja kehittää innovatiivisesti omaa työtään. (Vähäsantanen ym.  2017, 62.)

Kehittämistoiminnalle tulisi varata oma aika ja paikka sekä suunnitella siinä käytettävät menetelmät. Ongelmien ratkaiseminen tai uusien toiminta- tai työskentelytapojen miettiminen kiireisen työpäivän keskellä ei palvele työn kehittämistä parhaalla mahdollisella tavalla. (Hasu ym. 2014, 312.)  Työpaikalle olisi tärkeä luoda foorumeita, joissa henkilöstö voi ideoida ja etsiä ratkaisua havaittuihin muutostarpeisiin tai ongelmiin. Foorumeissa työskentelymenetelmien tulisi tukea moniäänisyyttä niin, että jokaisen mielipide ja ideat saadaan mukaan yhteiseen käsittelyyn. Käsittelyvaiheessa omien mielipiteiden esittämisen ohella on oleellista kuunnella, kysellä, oppia ymmärtämään uusia näkökulmia ja siten jalostaa ajatuksia eteenpäin. (Ylisassi ym. 2016, 66.)

Suunnitelmallinen kehittämistoiminta sisältää monipuolisia ideointitekniikoita ja siinä työskennellään sekä yksin että yhdessä. Kun jokainen miettii asioita ensin yksin, varmistetaan jokaisen osallistuminen ja virittäytyminen asian äärelle. Pienryhmässä mielipiteiden kertominen vahvistaa sekä puhumisen, kuulemisen että kuulluksi tulemisen taitoja. Yhteisöllinen työskentely tuo kehittämistoimintaan moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia. (Vähäsantanen ym. 2014, 224.) Kenen tahansa osallistujan kertoma mielipide voi toimia niin sanottuna avainhetkenä, joka herättää muut osallistujat kertomaan omia näkemyksiään. Moniääninen keskustelu edistää oppimista sekä yksilön että työyhteisön kannalta. Oppiminen tulee näkyväksi uusien päätösten ja käyttöön otettujen toimintatapojen kautta. (Collin ym. 2017, 88.)

Ammatillinen toimijuus työyhteisölähtöisessä kehittämistoiminnassa

Kehittämistoimintaa ohjaava työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen kehittämisote perustuu Vatajan (2012, 69–70) mukaan henkilöstön ammatilliseen osaamiseen ja asiantuntijuuteen, vuorovaikutukseen, oman työn arviointiin ja koko työyhteisön osallistumiseen. Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen ominaispiirteet olivat perustana Pitkäsen (2017) YAMK-opinnäytetyönä toteutetussa tutkimuksellisessa kehittämishankkeessa, jonka lähtökohtana oli luoda päiväkodin henkilöstön kehittämistoimintaa tukeva ja ohjaava toimintamalli. Kehittämishankkeessa käytettiin tiedonhankintamenetelmiä, joiden lähtökohtana oli osallistaa henkilöstöä, hyödyntää heidän osaamistaan ja luovuuttaan sekä saada heidän äänensä kuuluville koko kehittämisprosessin ajan. (Pitkänen 2017, 2, 5.)

Tutkimuksellisen kehittämishankkeen tärkein kehittämis- ja tiedonhankintamenetelmä oli työpajatoiminta. Aiheet työpajoihin saatiin henkilöstölle tehdystä kyselystä, jossa kartoitettiin muutoskohteita ja toiveita yhteistä työpajatoimintaa varten. Näin henkilöstö osallistettiin ja motivoitiin kehittämistoimintaan alusta alkaen. Työpajoissa henkilöstö työskenteli tavoitteellisesti ja ohjatusti sovittuun aiheeseen liittyen. Henkilöstön mielestä vuorovaikutukseen ja yhteistoiminnallisuuteen perustuva työpajatoiminta koettiin hyvänä toimintatapana. Osallistava ja työyhteisölähtöinen toimintatapa edisti yhteistä keskustelua ja ideointia, päätöksentekoa, sopimuksiin sitoutumista ja uusien toimintatapojen käyttöön ottoa. (Pitkänen 2017, 37, 48.)

Toimintamallin luomiseen haettiin lisänäkökulmaa kahden päiväkodin johtajan haastattelulla. Haastatteluissa korostettiin yhteistä keskustelua ja henkilöstön osallistamista kehittämistoimintaan. Muutostilanteissa henkilöstölle tulee antaa tilaisuus keskustella muutoksesta sekä sen herättämistä tunteista. Tiedottaminen ja muutostarpeiden perusteleminen tukevat henkilöstöä asian käsittelyssä. Suurin merkitys on kuitenkin sillä, miten muutokseen suhtaudutaan ja asiat tuodaan esille. Myönteinen, innostava ja mahdollisuuksia korostava tapa lisää henkilöstön uskoa muutoksesta selviämiseen. (Pitkänen 2017, 32, 45.)

Kuviossa 1 esitetyssä työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamallissa kuvataan kehittämisprosessin olennaisimmat vaiheet sekä eri vaiheisiin liittyvät tekijät ja ominaispiirteet. Toimintamalli auttaa tunnistamaan kehittämistoiminnan vaiheet ja tukee näin prosessin etenemisen ohjaamisessa. Vaikka toimintamalli on kehitetty varhaiskasvatuksen organisaation tarpeisiin, sitä voidaan hyödyntää yleisesti minkä tahansa alan organisaatiossa.

Kuvio 1. Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamalli (Pitkänen 2017, 51)

Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamalli auttaa luomaan työyhteisöön kehittämistoimintaa varten tarvittavat rakenteet ja työskentelymenetelmät.  Vähäsantasen ym. (2017, 61) mukaan tulevaisuudessa organisaation kehittymisen edellytyksenä on toimintakulttuuri, jossa tuetaan ammatillista toimijuutta. Henkilöstöllä tulee olla mahdollisuus osallistua, vaikuttaa yhteisiin päätöksiin, ajatella innovatiivisesti ja olla luomassa uusia työskentelytapoja. Enää ei riitä, että organisaatiossa on aktiivisia ja luovia yksilöitä tai että kehittämistyötä tehdään yksipuolisesti organisaation ylätason ”kehittämishattarassa”. Tarvitaan foorumeita, joissa jokaisen työntekijän ideat, näkemykset ja osaaminen saadaan aidosti mukaan kehittämistoimintaan.

Lähteet

Alasoini, T. 2014. Asiantuntija puheenvuoro: Innovatiivisuuden ja johtamisen ajankohtaiset haasteet suomalaisessa työelämässä. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 42–43. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Alasoini, T., Lyly-Yrjänäinen, M., Ramstad, E. & Heikkilä, A. 2014. Innovatiivisuus Suomen työpaikoilla. Menestys versoo työelämää uudistamalla. [Verkkodokumentti]. Tekesin katsaus 311/2014. Helsinki: Tekes. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/innovatiivisuus_suomen_tyopaikoilla.pdf

Collin, K., Auvinen, T., Herranen, S., Paloniemi, S., Riivari, E., Sintonen, T. & Lemmetty, S. 2017. Johtajuutta vai johtajattomuutta?: johtamisen merkitys luovuudelle informaatioteknologian organisaatiossa. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 30.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6921-9

Hasu, M., Honkaniemi, L., Saari, E., Mattelmäki, T. & Koponen, L. 2014. Learning employee-driven innovation: Towards sustained practice through multi-method evaluation. [Verkkolehti].  Journal of Workplace Learning. Vol. 26 (5), 310-330. [Viitattu 25.3.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1108/JWL-10-2013-0079

Hökkä, P., Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Herranen, S. & Eteläpelto, A. 2014. Järki ja tunteet -kohti toimijuutta tukevaa johtamista. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 121-144. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Mahlakaarto, S., Paavola, V. & Rossi, M. 2017. Kohtaa – Osallista – Edistä (KOE!) Toimijuusjohtamisen askeleet. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 1.10.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7107-6

Pitkänen, V. 2017. Mukana muutoksessa. Toimintamalli työyhteisölähtöiseen kehittämiseen varhaiskasvatuksessa. [Verkkodokumentti]. YAMK – opinnäytetyö.  Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316035

Vataja, K. 2012. Kehittyvä työyhteisö. Itsearvioinnin hyödyntäminen työyhteisön kehittämisessä kunnallisessa sosiaalitoimessa. [Verkkodokumentti]. THL:n tutkimus 86. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/handle/10024/90859

Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A. 2014. Kohti ammatillisen toimijuuden monikytkentäistä vahvistamisohjelmaa. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 217-226. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Vähäsantanen, K., Eteläpelto, A., Paloniemi, S. & Hökkä, P. 2017. Toimijuus ja oppiminen ohjelmistoammattilaisten työssä. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A.  Ammatillinen toimijuus. Rakenne, mittari ja tuki. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 49–64. [Viitattu 30.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6980-6

Ylisassi, H., Hasu, M., Heikkilä, H., Käpykangas, S., Saari, E., Leppänen, L. & Valtanen, E. 2016. Työntekijöiden kehittämistoimijuutta edistämässä. Kehittämismenetelmäkokeilujen tuloksia vanhuspalveluissa. [Verkkodokumentti].  Helsinki: Työterveyslaitos. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://julkari.fi/handle/10024/13058

Kirjoittajat

Virpi Pitkänen, opiskelija, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (yamk), Lahden ammattikorkeakoulu

Juha Roslakka, sosiaali- ja terveysalan lehtori, Lahden ammattikorkeakoulu

Julkaistu 19.10.2017

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/desk-office-workspace-collaboration-7092/ (CC0)