Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Hulevesien paikallinen käsittely biosuodattamalla

Hulevesiksi kutsutaan rakennetuilla alueilta, esimerkiksi kaduilta ja rakennusten katoilta pintavaluntana syntyviä sade- ja sulamisvesiä. Perinteinen hulevesien johtaminen viemäristössä vesilaitokselle käsiteltäväksi tai purettavaksi lähimpään vesistöön ei ole kestävä ratkaisu hulevesien hallitsemiselle. Hulevesien muodostumista tulisi ensisijaisesti estää ja tällä tavoin vähentää kuormitusta vesistöihin tai puhdistuslaitoksiin. Lisääntyneiden hulevesien haittavaikutuksien vähentämisessä erilaiset hulevesien hallintamenetelmät nousevat hyvin tärkeiksi tekijöiksi. Yhtenä hulevesien määrällisenä ja laadullisena hallintamenetelmänä voidaan pitää biosuodatusta.

Biosuodatus yleisesti

Hulevesien hallintamenetelmät ovat hulevesien kertymiseen vaikuttavia ja niiden johtamiseen sekä käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä, kuten läpäiseviä päällysteitä, rakennettuja puroja tai viherpainanteita (Kuntaliitto 2012, 11). Käsiteltäessä hulevesiä biosuodattamalla hulevedet johdatetaan maarakenteiden läpi. Haitta-aineita poistuu suodattimessa pääasiassa erilaisten biologisten, kemiallisten ja mekaanisten prosessien kautta (Sänkiaho & Sillanpää 2012, 19-24). Biosuodatuskentillä voidaan myös tasata valunnan määrää ja lisätä pohjaveden määrää, kun erilaisten maakerroksien läpi suodattunut vesi imeytyy kohti pohjavettä (Lehikoinen 2015, 7-33). Biosuodatusalueet voivat olla viherpainanteita, pintavalutuskaistoja tai maan alle rakennettuja suodatuskammioita ja ne ovat yleisesti tarkoitettu ns. paikalliseen hulevesien käsittelyyn kaupunkialueiden sisällä (Kuntaliitto 2012, 140-186). Kuviossa 1 on esitetty biosuodatusrakenteen toimintaperiaate.

KUVIO 1. Suodatusrakenteen toimintaperiaate (Rakennustietosäätiö 2017, 13)

Biosuodattimen rakenne ja materiaalit

Biosuodatusrakenteen tarkoitus on toimia veden laadullisena ja määrällisenä käsittelijänä. Rakenteen koko valuma-alueen suhteen voi vaihdella sen mukaan, miten paljon hulevesiä muodostuu ja kuinka suuri osa valumavesistä halutaan käsitellä. Useissa toteutetuissa rakenteissa ja tutkimuksissa rakenteen koko on ollut 2-5% valuma-alueen koosta. (Valtanen ym. 2010, 34-40.) Biosuodatusrakenteen tasapaino pidättymisen ja tyhjentymisen välillä on hyvin tärkeää. Rakenteen tulisi kuivua sade- ja sulantatapahtumien välissä, jotta seuraavan valuntatapahtuman aikana rakenne ei alkaisi tulvimaan. Noin vuorokauden mittaisella viipymällä, vaadittavat puhdistusprosessit ehtivät tapahtua ja samalla taataan mikrobitoiminnalle suotuisat hapelliset olot. (Lehikoinen 2015, 7-33.) Kuviossa 2 on esitetty biosuodatuksen rakennekerrokset ja yleiset materiaalit sekä kerrospaksuudet.

KUVIO 2. Yleiskuva suodatusrakenteesta, jossa suodatinkankaan tilalla on siirtymäkerros (Rakennustietosäätiö 2017, 16)

Hulevesien suodattuminen ja pidättyminen tapahtuvat pääasiassa kahdessa ylimmässä, eli orgaanisessa ja suodatinkerroksessa. Orgaanisessa kerroksessa oleva kasvillisuuskerros pidättää hulevedessä olevia ravinteita ja raskasmetalleja ja samalla muokkaa maaperää kuohkeammaksi parantaen maaperässä olevien mikrobien olosuhteita. (Lehikoinen 2015, 7-33.) Suodatinkerroksen materiaalin valinnassa yksi tärkeä tekijä on hydraulinen johtavuus. Hydraulisen johtavuuden tulisi olla vähintään 1,3 cm/h ja korkeintaan 10 cm/h, jolloin vaadittavat prosessit suodatuskerroksissa ehtivät tapahtua ja samalla taataan rakenteessa olevalle mikrobitoiminnalle tarpeelliset happiolosuhteet. (Muthanna 2007, 11-21.) Kasvillisuuden tulee kestää erilaisia olosuhteita, kuten kuivaa ja kosteaa, sekä vedenläpäisevyyden on oltava korkea, jotta pintakerros ei tukkeutuisi (Sänkiaho & Sillanpää 2012, 19-24). Suodatinkerroksen maa-ainekseksi soveltuu esimerkiksi hiekka, joka on raekooltaan 0-2 mm. Suodatinkerros voi olla myös sekoitemaata jonka tarkoituksena on olla sopivasti vettä läpäisevä ja bioaktiivinen epäpuhtauksien pidättämiseksi. Sekoitteeksi soveltuu esimerkiksi biohiili tai leca-sora. (Wendling ym. 2017, 7-17.)

Siirtymäkerrokseen ja salaojakerrokseen valittavilla materiaaleilla ei ole merkittäviä eritysvaatimuksia, vaan ne toimivat lähinnä suotautuneen veden varastokerroksina ennen niiden imeytymistä maaperään tai johdattamista salaojaputkilla pois suodatusrakenteesta. Siirtymäkerros saatetaan korvata suodatinkankaalla, mutta kiintoaineiden huuhtouman vuoksi on huomioitava suodatinkankaan mahdollinen tukkeutuminen. Biosuodatusrakenteen alimmaksi kerrokseksi voidaan lisätä typenpoistoa edesauttava rakenne (kyllästynyt kerros), jossa typenpoistoa tapahtuu denitrifikaation avulla. Kyllästyneen kerroksen materiaalina voidaan käyttää esimerkiksi sepeliä (Rakennustietosäätiö 2017, 16).

Vaikutus hulevesien laatuun

Biosuodatus soveltuu erittäin tehokkaasti kiintoainekuormituksen pienentämiseen. Biosuodatuksessa haitta-aineita poistuu hiukkasmuodossa sekä liuenneina. (Lehikoinen 2015, 7-33.) Kiintoaineet, kiintoaineeseen kiinnittynyt fosfori ja osa maaperässä olevista patogeeneistä tarttuu tehokkaasti suodatinmateriaalin pintaan sedimentoitumalla. Patogeenien altistuminen auringon valolle suodattimen pintakerroksessa edistää niiden poistoa. Suodattimen pintakerroksen kasvillisuudella voidaan parantaa fosforin pidättymistä, mutta väärin valitusta suodatinmateriaalista sekä kuolleesta kasvillisuudesta voi liueta suuriakin määriä fosforia käsiteltävään veteen. Biosuodatusrakenteessa typenpoisto tapahtuu pääasiassa suodattimien kuivuessa sadetapahtumien välissä, jolloin suodattimessa on suotuisat hapelliset olosuhteet typen nitrifikaatiolle, jota seuraava vaihe denitrifikaatio pelkistää nitraatit typpikaasuksi. (Kasvio ym. 2016, 17-21; Sänkiaho & Sillanpää 2012, 19-24.) Biosuodatus on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi myös raskasmetallien puhdistukseen. Raskasmetallit alumiini, kromi, kupari, lyijy ja sinkki kiinnittyvät partikkeleihin, joiden raekoko on alle 10 μm. (Muthanna 2007, 11-21.) Taulukossa 1 on esitetty hulevesissä tyypillisesti tavattavien haitta-aineiden pitoisuuksia ja biosuodatuksen kuormitusreduktio.

TAULUKKO 1. Hulevesissä tyypillisesti tavattavien haitta-aineiden pitoisuuksia ja biosuodatuksen kuormitusreduktio (Kasvio ym. 2016, 21)

Aine                   Tyypillinen pitoisuus hulevesissä, mg/l Kuormitusvähenemä biosuodatuksessa, %
Kiintoaine 15-350 90-99
Biologinen hapenkulutus 1,5-22.0 80-90
Kokonaiskupari 0,01-0,28 60-90
Kokonaissinkki 0,03-0,35 85-95
Öljyt ja rasvat 0,4-20,0 95-99
Partikkelimainen fosfori 0,1-2,2 95-99
Liukoinen fosfori 0,05 10-30
Liukoinen typpi 0,1-3,7 -40-40
Partikkelimainen typpi* 0,5-3,5 25-50

*käsittää partikkelimaisen orgaanisen typen

Yhteenveto

Kaupunkiympäristön vesien hallinta on tärkeä osa ympäristöalan koulutusta LAMKissa. Yksi syy aiheen merkittävyyteen on pelko ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien ääri-ilmiöiden vaikutuksista tulvimis- ja kuivatusongelmiin erityisesti rakenteeltaan tiivistyneessä kaupunkiympäristössä. Viime vuosina hulevesien hallintaan liittyviä opinnäyte- ja harjoitustöitä on tehty useita eri toimeksiantajien tilauksesta, erilaisiin kohteisiin ja eri näkökulmasta. Yksi paljon tutkittu osa on hulevesien paikalliset/alueelliset käsittelymenetelmät ja –kentät. Tomi Kirjokivi on perehtynyt Insinööritoimisto Vahanen Environmentin toimeksiantamassa opinnäytetyössään erilaisista materiaaleista rakennettujen biosuodattimien toimintaa ja sen kautta mahdollisuutta vähentää vesistöihin ja vedenpuhdistuslaitoksiin kohdistuvaa kuormitusta. Yksi tulevaisuuden suodatusmateriaalivaihtoehto on Tomi Kirjokivenkin opinnäytetyössä tarkemmin tarkasteltu biohiili, jonka suhteellisen korkea ominaispinta-ala ja muut ominaisuudet edistävät hulevesien haitallisia ympäristövaikutuksia.  Tärkeänä näkökulmana työssä on ollut myös huolellisen suunnittelun, rakentamisen ja huollon sekä optimaalinen mitoituksen huomioiminen. Lisäksi oikeilla materiaalivalinnoilla voidaan lisätä suodatuskentän ominaispinta-alaa ja näin ollen hidastaa valuntaa sekä pienentää haitallisten yhdisteiden pääsyn ympäristöön. (Kirjokivi 2018.)

Lähteet

Kasvio, P., Ulvi, T., Koskiaho, J. & Jormola, J. 2016. Kosteikkojen ja biosuodatusalueiden toimivuus hulevesien käsittelyssä. HULE-hankkeen loppuraportti. [Verkkodokumentti]. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2016. [Viitattu 14.2.2018]. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/160201

Kirjokivi, T. 2018. Biohiilisuodatin hulevesien käsittelyssä : Case Espoo Otsolahti. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 9.5.2018]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805107593

Kuntaliitto. 2012. Hulevesiopas. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Suomen kuntaliitto. [Viitattu 15.2.2018]. Saatavissa: http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=2714

Lehikoinen, E. 2015. Kadun vastavalmistuneiden huleveden biosuodatusalueiden toimivuus Vantaalla. [Verkkodokumentti]. Diplomityö. Aalto-yliopisto, yhdyskunta- ja ympäristötekniikan koulutusohjelma. [Viitattu 7.2.2018]. Saatavissa: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/16663

Muthanna, T. 2007. Bioretention as a Sustainable Stormwater Management Option in Cold Climates. [Verkkodokumentti]. Doctoral thesis. Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet. [Viitattu 25.2.2018]. Saatavissa: https://brage.bibsys.no/xmlui/handle/11250/242064

Rakennustietosäätiö. 2017. RTS 17:27 Hulevesirakenteet. Opas. [Viitattu 5.2.2018]. Saatavissa: https://www.rakennustieto.fi/material/attachments/5fIPeDhrH/EapGeFOfj/Hulevesirakenteet_-Taitto_.pdf

Sänkiaho, L. & Sillanpää, N. (toim.) 2012. Stormwater-hankkeen loppuraportti. Taajamien hulevesihaasteiden ratkaisut ja liiketoimintamahdollisuudet. [Verkkodokumentti]. Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede+Teknologia 4/2012.  [Viitattu 5.2.2018]. Saatavissa: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/3639

Valtanen, M., Sillanpää, N., Hätinen, N. & Setälä, H. 2010. Hulevesien imeyttäminen ja suodattaminen: haitta-aineet ja menetelmät. [Verkkodokumentti]. Stormwater-hanke, kirjallisuusselvitys. [Viitattu 10.2.2018]. Saatavissa: https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/publications/hulevesien-imeyttam(122caad8-937e-401a-b56d-db80049caee9).html

Wendling, L., Loimula, K., Korkealaakso, J., Kuosa, H., Iitti, H. & Holt, E. 2017. StormFilter Material Testing Summary Report – Performance of stormwater filtration systems. [Verkkodokumentti]. VTT Stormfilter raportit. [Viitattu 20.2.2018]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/sites/stormfilter/Documents/VTT_R_05980_17.pdf

Kirjoittajat

Tomi Kirjokivi, opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa tekniikan alalla ja valmistuu Energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi (AMK) kesällä 2018.

Pia Haapea työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikan yliopettajana.

Artikkelikuva: Viherpainanne Meiramitiellä. Ilmastonkestävän kaupungin suunnitteluopas. [Viitattu 18.5.2018]. Saatavissa: http://ilmastotyokalut.fi/hulevesien-hallinta/hulevesien-hallintarakenteet/

Julkaistu 23.5.2018

Viittausohje

Kirjokivi, T. & Haapea, P.  2018. Hulevesien paikallinen käsittely biosuodattamalla. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/23/hulevesien-paikallinen-kasittely-biosuodattamalla

Cultural perspectives in accounting services: Does intercultural competence matter

Due to globalization, cross-border business operations are continuously growing. Accordingly, different service providers have to deal with customers from different countries and provide their services worldwide. This tendency also influences accounting companies. The article aims to discuss the importance of intercultural competence for accounting service providers.

Accounting companies

Companies that specialize in providing accounting services are called accounting companies (Baltic Assist 2016). In order to provide integrated service solutions to their customers, accounting companies also cover a wide number of other financial administration services such as payroll, auditing, and consultancy services (Taloushallintoliitto 2018). Naturally, the range of services provided by accounting firms depends on the size and resources of any particular firm (Baltic Assist 2016).

Accounting is an important activity for every enterprise because it provides financial information that is used for economic decisions making (Atrill & McLaney 2011, 2-3). Moreover, accounting liabilities are regulated by the law (Leppiniemi & Kykkänen 2013, 18-19). But in spite of all mentioned above, accounting is not a core business activity for all enterprises and can be outsourced to accounting companies (1C 2018).

Accounting outsourcing becomes essential in the case when an entrepreneur decides to bring business operations to a foreign country. Accounting companies with their wide number of services that could be adjusted to certain customers’ needs become valuable business partners. They are able to compensate customers’ lack of legislation and taxation knowledge and take all responsibility for accounting on themselves. (1C 2018.)

Importance of intercultural competence

Intercultural service is a term used in the case when service providers and customers have different cultural backgrounds (Kenesei & Stier 2017, 307-308). People within one culture have common features such as values, behaviors, languages, symbols, and taboos. Representatives of any culture are unconsciously influenced by their own culture on an everyday basis. (Nieminen 2014, 31-32.)

Culture defines the way people perceive and deliver services as it is shown in Figure 1. Service quality criteria are also affected by culture. What is considered to be a good quality service in one culture does not necessarily apply to another culture. (Nieminen 2014, 31-32.) In other words, services implemented in the same way result in different levels of customers’ satisfaction depending on the culture of the customers (Kenesei & Stier 2017, 307-308).

FIGURE 1. Influence of culture on service perception (Nieminen 2014, 32)

In order to foresee expectations of foreign customers and decrease misunderstanding during interaction with them, service providers should develop intercultural competence. Intercultural competence defines an extension to which a person is respectful, opened and non-judgemental towards representatives of other cultures. Intercultural competence is an important quality for intercultural services providers because knowledge of other cultures enables best customer experience and minimize customers’ dissatisfaction. Intercultural competence should become a part of corporate culture and encourage and educate employees to work open-mindedly with customers from different cultures. (Kenesei & Stier 2017, 310.)

Cultural aspects in an accounting company

Influence of culture on customer experience was studied in the Thesis research of Karina Hagman (2018): “Accounting services for Russian entrepreneurs in Finland”. The qualitative research was implemented in order to study how to deliver exceptional accounting services to present and potential customers of the case company – Rantalainen Accounting Services Ltd. The case company is the third largest accounting services provider in Finland that offers its services to both Finnish and foreign customers. One of the target foreign customer groups of Rantalainen is  Russians companies.

The research showed that Russian customers expect accounting service provider to be culturally competent. Such conclusion was made on the basis of customers’ expectations and requests for accounting services that were analyzed during the research. First of all, respondents were very concerned about service providers’ ability to implement accounting services in the Russian language. Most of the respondents have named the language factor as a highly important component that affects their satisfaction. (Hagman 2018.)

Also, Russian entrepreneurs expect accounting providers to completely understand the Russian culture and business environment. Russian customers know that the Finnish and the Russian way of doing business  differ from each other, and they expect accounting service providers to recognize and respect these differences. Moreover, Russian customers want accounting companies to help them to develop their own intercultural competence towards Finnish culture and business. Respondents showed their interest in additional services such as consultancy about Finnish business culture, taxation, and legislation, help in networking, communication, and acquisition of potential customers and partners, and business-related translation services. (Hagman 2018.)

In conclusion

Accounting outsourcing is beneficial to foreign entrepreneurs but it also brings challenges to accounting companies. Success of intercultural customer services depends on the ability to understand foreign cultures and their representatives. It requires also multilingualism and readiness to recognize cultural dimensions without bias or generalization.

To develop intercultural competence, an accounting company needs to make it a part of its corporate culture and customer service strategy. Interculturally oriented corporate culture provides employees with necessary customer service education and tools. Intercultural customer strategy, in its turn promotes a better understanding of customers and their expectations. In summary, culture does matter for accounting companies and intercultural competence has to be integrated in their operations.

References

1C. 2018. Buchgalterskie uslugi: vigoda i riski dlja bisnessa. [Cited 4 May 2018]. Available at: https://www.regberry.ru/malyy-biznes/buhgalterskie-uslug

Atrill, P. & McLaney, E. 2011. Accounting and finance for non-specialists. 7th edition. Gosport: Ashford Colour Press Ltd.

Baltic Assist. 2016. How outsourcing of bookkeeping and accounting service works. [Cited 4 May 2018]. Available at:  http://balticassist.com/how-outsourcing-of-bookkeeping-and-accounting-service-works/

Hagman, K. Accounting services for Russian customers in Finland: Case Company: Rantalainen Accounting Services ltd. [Online Document]. Bachelor’s thesis. Lahti University of Applied Sciences. [Cited 4 May 2018]. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804255494

Kenesei, Z. & Stier, Z. 2016. Managing communication and cultural barriers in intercultural service encounters. Strategies from both sides of the counter. Journal of Vacation Marketing. [Electronic journal]. Vol. 23(4), 307-321. [Cited 4 May 2018]. Available at: https://doi.org/10.1108/13527600410797710

Leppiniemi, J. & Kykkänen, T. 2013. Kirjanpito, tilinpäätös ja tilinpäätöksen tulkinta. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Nieminen, M. 2014. Monikultturinen asiakastyö. Helsinki: Tietosanoma.

Taloushallintoliitto. 2018. Tilitoimiston palvelut. [Cited 4 May 2018]. Available at: https://taloushallintoliitto.fi/tilitoimistoasiointi/tilitoimiston-palvelut

About the authors

Karina Hagman has studied International Business at Lahti University of Applied Sciences and worked in the case company, Rantalainen Accounting Services Ltd, during the thesis research implementation.

Sirpa Varajärvi works as a Senior Lecturer at the Faculty of Business and Hospitality Management, Lahti University of Applied Sciences.

Illustration: https://pixabay.com/en/wood-wooden-desktop-diversity-love-3152940/ (CC0)

Published 21.5.2018

Reference to this publication

Hagman, K. & Varajärvi, S. 2018. DuuniExpo as a learning environment of human resource management. LAMK Pro. [Electronic magazine]. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/05/21/cultural-perspectives-in-accounting-services-does-intercultural-competence-matter

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä

Tässä artikkelissa käsitellään vesihuoltolaitosten asennetta häiriötilanteisiin varautumisessa sekä valvontaviranomaiselle toimitettujen varautumissuunnitelmien laatimisprosessin kulkua. Vesihuoltolaitosten laatimat varautumissuunnitelmat tuli olla laadittuna ja toimitettuna valvontaviranomaisille 31.12.2016 mennessä. Kanta- ja Päijät-Hämeen alueella vesihuoltolain mukaisia vesihuoltolaitoksia on yhteensä 47. Näistä vesihuoltolaitoksista yhteensä 38 vesihuoltolaitosta oli toimittanut varautumissuunnitelmansa valvontaviranomaiselle vuoden 2017 loppuun mennessä.

Kirjoittajat: Heli Ranta-aho ja Pia Haapea

Vesihuoltolain uudistus

Vesihuoltolaitosten toimintaa ohjaavaan vesihuoltolakiin tehtiin muutoksia 1.9.2014 (Hallituksen esitys 2018/2013, 1). Vesihuoltolain 15 a § velvoittaa laitosta vastaamaan verkostoihinsa liitettyjen kiinteistöjen vesihuoltopalvelujen saatavuudesta häiriötilanteissa. Vesihuoltolain (119/2001) tavoitteiden mukaisesti vesihuoltolaitoksen on häiriötilanteisiin varautumisessa tehtävä yhteistyötä muiden samaan verkostoon liitettyjen laitosten, kunnan, kunnan valvontaviranomaisten, pelastusviranomaisten, sopimuskumppanien ja asukkaiden kanssa. Lisäksi vesihuoltolaki velvoittaa vesihuoltolaitoksia laatimaan, ylläpitämään ja toimittamaan valvontaviranomaisille suunnitelman häiriötilanteisiin varautumisessa, sekä ryhtymään sen perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. (Vesihuoltolaki 119/2001, 15a §.)

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin

Vesihuoltolaitosten varautumisen tavoitteena on säilyttää toimintakyky ja pyrkiä pitämään riskien vaikutukset pieninä. Varautumisen tulee sisältää riskien tunnistamisen, haittojen ennaltaehkäisyn ja vaikutusten minimoinnin sekä itse toiminnan häiriötilanteissa. (Vikman 2006, 14,42.) Vesihuoltolaitosten varautumissuunnitelma pitää päivittää säännöllisin väliajoin, erityisesti jokaisen häiriötilanteen ja yhteystietomuutoksen jälkeen. Varautumissuunnitelman laatimisessa tulee ottaa huomioon laitoksen ominaispiirteet, sillä laitoksen koko määrittää varautumisen tarpeet ja mahdollisuudet. (Maa- ja metsätalousministeriö 2015, 19,32.)

Häiriötilanne on mikä tahansa vesihuollon palvelutuotantoa vaikeuttava tai vaarantava tilanne, pois lukien normaalit toimintahäiriöt. Häiriötilanteita voivat olla esimerkiksi, laiterikot, laitteistojen, järjestelmien tai palveluiden häiriöt ja vedenhankinta ja energia- ja tietojärjestelmä häiriöt. (Maa- ja metsätalousministeriö 2015, 18.)

Energia- ja ympäristötekniikan insinööriopiskelija Heli Ranta-ahon käsitteli opinnäytetyössään ”Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma toimintavarmuuden välineenä Kanta- ja Päijät-Hämeessä” vesihuoltolaitosten näkemyksiä varautumissuunnitelman laatimisprosessista ja käytettävyydestä. Opinnäytetyössä selvitettiin mm. vesihuoltolaitoksille ja terveydensuojeluviranomaisille lähetetyn kyselyn kautta vesihuoltolaitosten varautumista häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä.

KUVA 1: Jätevedenpuhdistamo (Hämeen ELY-keskus 2014)

Asenne varautumissuunnitelmaa kohtaan

Vesihuoltolaitoksista erityisesti pienet, yksityiset vesiosuuskunnat ja vesihuoltoyhtiöt, ovat kokeneet varautumissuunnitelman laatimisprosessin hankalaksi. Pienten vesihuoltolaitosten asenteet varautumissuunnitelmaa kohtaan ovat erittäin ristiriitaiset. Varautumissuunnitelman laatimisprosessi koetaan liian vaativaksi hommaksi pienille vesihuoltolaitoksille. Pienet vesihuoltolaitokset ovat kokoluokaltaan Kanta- ja Päijät-Hämeessä noin 30 – 1200 liittynyttä asiakasta, jolloin toiminta-alueeltaan ne ovat usein pieniä.

Pienet vesihuoltolaitokset pahimmillaan viittaavat varautumissuunnitelman laatimisen, päivittämisen ja hyödyntämisen olevan turhaa paperin pyörittelyä, oikeissa töissäkin pitäisi käydä tai varautumissuunnitelman laatiminen on vain ilmaista työtä muiden iloksi. Tällaiset vastaukset pistävät miettimään voisiko olla mahdollista, että pienet vesihuoltolaitokset yhdistyisivät isoihin vesihuoltolaitoksiin tai pienet vesihuoltolaitokset yhdistäisivät voimansa. Osa pienistä vesihuoltolaitoksista toimii ainoastaan yhden vesilähteen varassa, jolloin yhdistyminen muihin vesihuoltolaitoksiin parantaisi toimintavarmuutta. (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2013). Miksi joidenkin pienten vesihuoltolaitosten asenteet ovat sitten niin kielteisiä varautumissuunnitelmaa kohtaan? Vaatiiko varautumissuunnitelman laatiminen niin suurta ponnistusta, etteivät pienet talkootoiminnalla toimivat osuuskunnat kykene suoriutumaan siitä itse.

Isojen vesihuoltolaitosten asenteet häiriötilanteisiin varautumisessa ovat positiivisemmat. Isoiksi vesihuoltolaitoksiksi Kanta- ja Päijät-Hämeessä luetaan kunnan omistamat vesihuoltolaitokset, jotka ovat kokoluokaltaan 2300 – 120 000 liittyjämäärää. Isojen vesihuoltolaitosten varautumissuunnitelmien sisältöön on keskitytty ja havaittujen ongelmien kuntoon saattamiseksi ryhdytty toimenpiteisiin. Varautumissuunnitelma on muuttanut isojen vesihuoltolaitosten toimintatapoja häiriötilanteissa ja erilaisia häiriötilanteita on harjoiteltu.

Lopuksi

Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin on pienillä vesihuoltolaitoksilla hyvin alkutekijöissään, mutta isoilla vesihuoltolaitoksilla varautuminen on nostettu jokapäiväiseen työskentelyyn mukaan. Pienten vesihuoltolaitosten asenteet varautumissuunnitelmaa kohtaan ovat huolestuttavia. Vaikka pienten vesihuoltolaitosten toiminta-alueet ovatkin suppeita, tarvitsee heidän yhtä lailla huolehtia mahdollisista häiriötilanteista ja varautua niihin.

Suomessa pidämme lähes itsestään selvänä toimivaa ja turvallista vesihuoltoa, emmekä aina muista, että se on yksi tärkeimmistä yhteiskunnan ja elämisen edellytyksistä. Tämä artikkeli ja Heli Ranta-ahon opinnäytetyö on erinomainen muistutus siitä, miten tärkeää on vesihuoltolaitosten toimijoiden ja valvovien viranomaisten yhteistyö ja vastuu toimintavarmuuden ylläpitämisessä. Vaikka erilaisia oppaita, säädöksiä ja lainsäädäntöä on olemassa paljon, se ei kuitenkaan ole aina riitä, jollei tekemiseen ole varattu riittävästi resursseja.

Lähteet

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Vesihuoltolaitosten yhteistyön kehittäminen. 2013. [Viitattu 30.4.2018]. Saatavissa: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/93216/raportteja_97_2013.pdf?sequence=2

Hallituksen esitys 218/2013. 2013. [Viitattu 23.4.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2013/20130218#idp451394448

Maa- ja metsätalousministeriö. 2015. Vesihuoltolakiopas [Viitattu 15.4.2018]. Saatavissa: http://mmm.fi/documents/1410837/1720364/MMM_5_2015.pdf/383bfb97-d522-49de-9602-46fbb958cb4a

Vesihuoltolaki 119/2001. [Viitattu 15.4.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010119

Vikman, H. & Arosilta, A. 2006. Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen. Ympäristöopas. Helsinki.

Ranta-aho, H. 2018. Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma toimintavarmuuden välineenä Kanta- ja Päijät-Hämeessä. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 14.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805107494

KUVA 1: Hämeen ELY-keskus 2014. Jätevedenpuhdistamo.

Kirjoittajat

Heli Ranta-aho, opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa tekniikan alalla ja valmistuu Energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi (AMK) kesällä 2018.

Pia Haapea työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikan yliopettajana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/waterfall-dam-barrage-water-flow-2349358/ (CC0)

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Ranta-aho, H. & Haapea, P. 2018. Vesihuoltolaitosten varautuminen häiriötilanteisiin Kanta- ja Päijät-Hämeessä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/14/vesihuoltolaitosten-varautuminen-hairiotilanteisiin-kanta-ja-paijat-hameessa

 

Nuori sosiaalisen median maailmassa

Nuoret viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa tiedostamatta siinä piileviä monia riskejä tai välittämättä niistä. Nuoren tasapainoisen kehityksen edistäminen vaatii tänä päivänä onnistuakseen aikuisilta tietoisuutta sosiaalisen median riskeistä. Aikuisten tehtävänä on luoda lapsille ja nuorille turvallinen kasvuympäristö. Sosiaalinen media on olennainen osa tätä turvallista kasvuympäristöä. EU:n uusi tietosuoja-asetus tuo lisää turvaa rajoittamalla nuorten itsenäistä verkkopalveluiden käyttöä.

Kirjoittajat: Oona Ranne, Julia Vihavainen ja Helena Hatakka

Nuorten sosiaalisen median käyttö

Sosiaalinen media voi aiheuttaa nuorelle useita riskejä, kuten erilaiset huijaukset, grooming (seksuaalisen hyväksikäytön valmistelu), kiusaaminen, henkilökohtaisten tietojen leviäminen ja ajankäytön painottuminen netissä vietettävään aikaan koulutyön ja levon sijaan. Sosiaalisen median riskeistä puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa myös positiiviset vaikutukset, joista mainittakoon esimerkiksi itseilmaisun ja mediataitojen kehittyminen, sosiaalisten suhteiden luonti ja ylläpito sekä mahdollisuuden hankkia laajasti tietoa sekä tutustua eriäviin näkökulmiin ja mielipiteisiin. (MLL 2018.)

Nuorten keskuudessa digitaalisia tiloja ei koeta erillisiksi muista luontevista kohtaamispaikoista ja ajanviettopaikoista, vaan ne koetaan perinteisinä pidettyjä fyysisiä tiloja täydentäviksi, yhtä tärkeiksi toimintakentiksi. (Haasio 2016, 14.) On vaikeaa sanoa, kuinka paljon aikaa sosiaalisen median parissa todella vietetään, sillä kännykkä seuraa nuorten mukana, ja sitä vilkuillaan vähän väliä koko valveillaoloajan. Näin arjen reaalimaailman ja sosiaalisen median ympäristöt liittyvät yhteen saumattomasti. Sosiaalisessa mediassa sovitaan tapaamisia ja välitetään tietoa, jolloin somessa ”roikkuminen” on ajan tasalla pysymisen kannalta ikään kuin pakollista. Nuorten media-ajan kontrolloiminen onkin lähes mahdotonta, sillä puhelinta voi lukea ja päivittää lähes missä vain. (Kulmala 2014, 17.)

Somen sovellukset ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi mediaviestintää, ja ne ovat tavalla tai toisella osa lähes jokaisen suomalaisen arkea lisäten verkossa tapahtuvan kommunikoinnin määrää. (Suominen, Östman, Saarikoski & Turtiainen 2013, 11.) Suosio sosiaalisessa mediassa perustuu Pönkän (2015) mukaan mahdollisuuteen pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Ebrand Oy:n tekemän SoMe ja nuoret (2016) tutkimuksen mukaan sosiaalisen median palvelut rikastuttavat sosiaalista viestintää monen nuoren kohdalla. Nuorille on tärkeää pitää yhteyttä ystäviinsä ja saada osakseen huomiota sekä hyväksyntää kaveripiiriltään, minkä sosiaalinen media tänä päivänä mahdollistaa.

Olennainen osa sosiaalisen median sisältöjä ovat kavereiden tykkäämiset, kommentit ja kehut. Omaa identiteettiään etsiville nuorille on tärkeää, millaisen vastaanoton heidän lisäämänsä kuvat ja kommentit saavat seuraajilta ja ystäviltä. Minäkuvaa ja itsetuntoa vahvistaa sekä nostaa sosiaalisessa mediassa koettu ihailu ja onnistumiset. (Kulmala 2014, 18.)

Somestatus ja profiilityö

Nykyään nuoret ilmaisevat asioita sanojen sijaan kuvilla, mikä kertoo siitä, että visuaalisuudesta on tullut keskeinen elementti nykynuorten elämässä (Haasio 2016, 31).  Oksanen ja Turja (2017, 41) kuvaavat profiilityön oman kuvan harkituksi tuottamiseksi, jota tehdään sillä perusteella, ketä seurataan ja kenen annetaan seurata omaa profiilia. Keskeistä profiilityössä on profiilin työstäminen, sen tarkka sommittelu ja pohdinta julkaistavasta materiaalista.

Oksasen ja Turjan (2017, 49, 44) tutkimuksen mukaan eri palveluihin tuodaan eri minän puolia esille. Snapchatin ajateltiin mahdollistavan niin sanotut ”hölmöilykuvat”, joista todellinen arki välittyy, kun taas Facebook koettiin enemmän uutisointifoorumina, johon ilmoitetaan uusi asuinkaupunki. Instagram-profiilin rakentamisessa taas julkaistaan kuvia sen mukaan, minkälaisen kuvan itsestä haluaa muille antaa, yleisesti sinne luodaan kaunis portfolio elämästä.

Kettusen (2014, 26) mukaan sosiaalista mediaa käytetäänkin varsinkin tyttöjen keskuudessa luodakseen tietynlaista omakuvaa. Profiileissa on itsestään hyviä, imartelevia kuvia, mihin vaikuttaa negatiivisesti toisten käyttäjien julkaisemat epäviehättävät ja nolot kuvat. Joskus todellisuus on hyvinkin kaukana verrattuna Instagramissa annettuun kuvaan, ja usein mitä suositumpi profiili on, sitä enemmän kuvia muokataan ja kokonaisuutta silotellaan (Oksanen & Turja 2017, 52).

Nuorta suojaavia tekijöitä

Aikuisen tulisi keskustella nuoren kanssa sosiaalisen median riskeistä ja turvallisesta käytöstä sekä tukea siinä. Konkreettisesti aikuisen, joko vanhempana tai ammattikasvattajana, on oltava kiinnostunut nuoren netin käytöstä sekä käyttää ja tutkia erilaisia sovelluksia ja sosiaalisen median palveluita yhdessä. Nuorelle on hyvä kertoa rehellisesti piilevistä riskeistä ja vaaroista ikätason mukaisesti. Nuorta kannattaa myös varoittaa haitallisesta ja ikävästä sisällöstä, johon mahdollisesti voi törmätä. On tärkeää, että nuori uskaltaa kertoa netissä tapahtuvista häiritsevistä ja epämukavista kokemuksista, jotta asiaan voidaan puuttua ja myöhemmin myös välttää. (MLL 2018.)

Mikä positiivista, EU:n uutta tietosuoja-asetusta aletaan soveltaa toukokuussa 2018, mikä tarkoittaa henkilötietojen suojaa koskevan kansallinen lainsäädännön uudistumista. Käytännössä asetuksen mukaan alle 16-vuotiaan tulee saada aikuisen suostumus verkkopalveluiden käyttämiseen, jotka tallentavat henkilötietoja. Tämä tulee rajoittamaan nuorten vapautta toimia verkossa ja päättää itsenäisesti, mitä verkkopalveluita he voivat käyttää. Uudella tietosuojalailla pyritään turvaamaan lapsen yksityisyyden suojaa suojelemalla heitä henkilötietojen käsittelyyn liittyvillä riskeillä. Käytännössä tämä näyttäytyy myös niin, että aikuiset tulevat olemaan tietoisempia nuorten käyttämistä verkkopalveluista. (Kallio & Lavikainen 2017, 5, 27.)

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön “Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuorten kasvulle ja kehitykselle”. Opinnäytetyössä selvitettiin sosiaalisen median riskejä ja tarkastelun kohderyhmänä olivat nuoret.

Lähteet

Haasio, A. 2016. Koukussa nettiin. Lapset, nuoret ja verkon vaarat. Helsinki: BTJ Finland Oy.

Kallio, R. & Lavikainen, V. 2017. Nuoret verkossa – Raportti nuorille suunnatun kyselyn vastauksista. [Verkkodokumentti]. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2017. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: https://www.lskl.fi/materiaali/woocommerce_uploadslastensuojelun-keskusliitto/LSKL_DigiSelvitys_0377.pdf

Kettunen, M. 2014. Kiusaaminen sosiaalisessa mediassa nuorten keskuudessa. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201407192244

Kulmala, M. 2014. Some on osa nuorten elämää. Autismi 3/2014, 20-21.

Lundvall, A. 2014. Kaverit ja kaikki kiva klikkauksen päässä: lapsi tarvitsee aikuisen tukea sosiaalisessa mediassa. Autismi 3/2014, 19-20.

MLL. 2018. Lapsi sosiaalisessa mediassa. Mannerheimin lastensuojeluliitto. [Viitattu 25.4.2018]. Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/lapsi-sosiaalisessa-mediassa/

Oksanen, A. & Turja, T. 2017. #minä ja Instagram – Identiteetti ja profiliityö nuorilla sosiaalisen median käyttäjillä. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto,  yhteiskuntatieteiden tiedekunta.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705261712

Pönkä, H. 2015. Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Ranne, O. & Vihavainen, J. 2018. Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuoren kasvulle ja kehitykselle : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 9.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097286

SoMe ja nuoret 2016. Kyselytutkimus nuorten sosiaalisen median käytöstä. Ebrand Suomi Oy. [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016/

Suominen, J., Östman, S., Saarikoski, P. & Turtiainen, R. 2013. Sosiaalisen median lyhyt historia. Tallinna: Gaudeamus Oy.

Kirjoittajat

Oona Ranne ja Julia Vihavainen ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/outdoors-nature-woman-summer-3108615/ (CC0)

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Ranne, O., Vihavainen, J. & Hatakka, H. 2018. Nuori sosiaalisen median maailmassa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/014/nuori-sosiaalisen-median-maailmassa

Muovien kierrätyksessä tapahtuu jatkuvaa kehitystä

Muovit ovat saaneet viime aikoina paljon negatiivista julkisuutta. Keskustelu on keskittynyt lähinnä muovin haittojen esilletuomiseen. Kieltämättä muovit eivät kuulu meriin, eivätkä ravintoomme ja siihen onkin pyrittävä etsimään ratkaisuja. Pitkän käyttöiän, ja kestonsa vuoksi muovit ovat erinomaisia mahdollistaen nykyisen elintasomme, sekä auttaneet ihmisiä muuttamaan kaupunkeihin ja mahdollistaneet liikenteenkin kehityksen. Ilman muovipakkauksia elintarvikkeiden tehokasta toimitusketjua ja ruoan säilyvyyttä olisi saatu niin hyväksi, kuin se nykyään on. Muovin elinkaaren ei välttämättä tarvitse loppua ensimmäisen käyttökerran jälkeen päätyen polttoon tai luontoon. Nykyään käytetyt muovituotteet saavatkin uuden elämän kierrätyksen jälkeen muina hyödyllisinä tuotteina. Hyvänä alkuna on ollut muovipakkausmateriaalien erilliskeräyksen aloittaminen maassamme.

Kirjoittajat: Timo Roininen ja Reijo Heikkinen

Materiaalitekniikka etsii ongelmiin ratkaisuja

Materiaalitekniikan koulutusta annetaan Lahden ammattikorkeakoulussa tekniikan laitoksella. Materiaalitekniikan insinööri AMK-ohjelmassa polymeeri- ja kuitutekniikan insinöörejä koulutetaan tuntemaan muoveja raaka-aineina, niiden työstömenetelmiä sekä testaamaan niiden ominaisuuksia. Nämä taidot avaavat näkökulmia antaen mahdollisuuden ymmärtää ja kehittää materiaalien käyttöä. Muoveista voidaan tutkia niiden ominaisuuksien muuttumista kierrätyksessä ja saatujen tulosten perusteella voidaan todeta niiden soveltuvan hyvin kierrätykseen.  Kierrätettävän materiaalin keräämiseen voidaan käyttää kiertotalousmallia, jossa tietyissä muovialan klustereissa toimivat yritykset voivat parantaa yhdessä materiaalitehokkuutta ja näin vähentää polttoon menevän raaka-aineen määrää. Kaikissa sovelluksissa ei välttämättä tarvitse käyttää puhtainta polymeeriä, vaan kierrätettykin materiaali käy.

Roininen tutki opinnäytetyössään raskas-PVC (Polyvinyylikloridi) -kankaiden kierrätysmahdollisuuksia. PVC on materiaalina kestävä amorfinen polymeeri, jonka lämmönkestoa, kovuutta ja läpinäkyvyyttä voidaan säädellä pehmentimillä ja lisäaineistuksella.  Mikrobien- ja UV-säteilyn kestävänä, sekä itsesammuvana materiaalina PVC on turvallinen ja monikäyttöinen materiaali.  Ominaispainoltaan PVC eroaa useista muista valtamuoveista, kuten polypropeeni ja polyeteeni mahdollistaen sen erottelun esimerkiksi  kellutusmenetelmällä.  (Muovit ja kumit 2001; Roininen 2018.)

PVC-kierrätysselvitys

Opinnäytetyössä tutkittiin mahdollisuuksia jatkojalostaa peiteteollisuuden käyttämiä pääasiassa PVC-pinnoitettujen kankaiden jätepaloja ja selvittää keräysjärjestelmän muodostamista. MediSeam Oy valmistaa pääasiallisesti tyhjiötuotteita terveydenhuollon toimijoille. Tuotantoon kuuluvat myös monenlaiset muut pinnoitetuista kankaista tehdyt tuotteet, kuten peitteet, väliverhot, ääni- ja pakkasverhot, sekä hitsausväliverhot ja sermit.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole kierrätysjärjestelmää peitekankaina käytettäville pinnoitetuille tekstiileille. Kierrätyksen vaikeutena on pidetty pitkiä matkoja ja pieniä jätevirtoja. PVC-tuotteet ovat myös pitkäikäisiä, joten niiden saapuminen kierrätykseen on myös hidasta, sillä peitekäytössäkin kankaat palvelevat 2-10 vuotta (Poropudas 2011, 16).  Tiukentuva lainsäädäntö yhdessä materiaalien käyttötehokkuuden tarpeen lisääntyessä vaatii kehittämään uusia toimintamalleja. Suomessa raskas PVC-kankaiden käsittely on keskittynyt noin 30 yrityksen piiriin. He valmistavat monenlaisia suojia kuorma-autojen kapelleista telttoihin ja sairaalatuotteisiin. Kuopiolainen Scantarp Oy valmistaa näitä kankaita. Tuontikankaitakin on markkinoilla esimerkiksi Italiasta, Puolasta ja Kiinasta.

KUVA 1. Vasemmassa yläreunassa näkyy leikattua peitettä, joka menee seuraavaksi murskattavaksi. Murskattu peite (oikealla ylhäällä) syötetään ekstruuderiin. Alimmaisessa kuvassa syntyy valmista tuotetta ekstruuderin avulla.

Opinnäytetyön tuloksena voitiin todeta tähdemateriaalien soveltuvuuden kierrätykseen uusina tuotteina ilman, että materiaalin ominaisuudet siitä olennaisesti heikkenevät (kuva 1). Oikeassa lämpötilassa käsitelty materiaali ei vielä hajoa tarjoten mahdollisuuden suunnitella siitä uusia tuotteita. Pehmennetty kangas tarjoaa riittävän matriisin sinällään ja voidaan jatkojalostaa. Mahdollisen keskitetyn keräysjärjestelmän aloittamista tutkittiin ja mahdollisuutta ottaa osaa koko Euroopan laajuiseen Texyloop-järjestelmään (Texyloop 2018).  Vaikeutena on edelleen edellä mainitut pienet jätevirrat ja tämänhetkinen mahdollisuus poistaa jätteet edullisemmin kunnallisen jätehuollon mukana.

Jätteenpolttolaitokset pystyvät polttamaan PVC:tä sisältävää sekajätettä ja ottamaan siitä talteen poltettaessa syntyvän vetykloridihapon ja rikkidioksidit. Euroopan yhteisöjen komission (2000) Vihreän kirjan mukaan poltettavassa jätteessä olevasta kloorista 38—66 % on peräisin PVC-jätteestä. Muina kloorin lähteinä mainitaan maatuvat, eli biojätteet [NaCl, eli ruokasuola] (noin 17%) ja paperi (10%). Keskimääräisesti he arvioivat, että noin puolet polttolaitoksiin joutuvasta kloorista on peräisin PVC:stä. Jätehuollon kustannukset ovat kolmanneksen halvemmat tällä hetkellä, kuin kemiallisen käsittelyn kulut.

Materiaalitekniikan tehtävänä on vastata osaltaan kestävän kehityksen mukaiseen tuotantoon tutkimalla ja tarjoamalla sellaisia materiaaleja, joita voidaan käyttää vielä uudelleen ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Näin luonnonvaroja säästyy ja voidaan jatkossakin tarjota korkealaatuisia tuotteita ihmisille.

3D-tuotanto voi tehdä uuden mahdollisuuden

Lisäävä valmistus voi tuoda mahdollisuuden parantaa käytettyjen tuotteiden jatkokäyttöä ja muuntamista uusiksi tuotteiksi. 3D-valmistus on ollut jo kohta kolmen vuosikymmenen ajan mallintamisen ja tuotesuunnittelun apuvälineenä. Mahdollisuuksia käyttää innovatiivisesti jätemateriaalia uusissa tuotteissa ja ennen näkemättömissä ratkaisuissa ja muodoissa vastaa tämän päivän kestävän tuotekehityksen haasteisiin. Tuotteet voidaan suunnitella tulostettaviksi yksilöllisesti ja optimoinnilla voidaan käytettävän materiaalin määrää vähentää heikentämättä materiaalien lujuutta. Ennen jätteeksi joutuneet materiaalit voivat esimerkiksi näin jatkaa elinkaartaan.

Johtopäätökset

Kiertotalouden mahdollisuuksia kannattaa miettiä toimivan ja kannattavan liiketoiminnan ajatuksen kautta. Jätteiden vähentäminen onnistuu tuotesuunnittelun, tuotannon, loppukäytön sekä jätehuollon yhteispelillä. Vaikkei olekaan tarkoitus tuottaa kierrätysmateriaalia, niin mahdolliset PVC-kangasjätteet voidaan kerätä huoletta ja käyttää joko uusiomateriaaliksi tulostamalla, suulakepuristamalla, ruiskuvalamalla tai toimittamalla ne Texyloop-järjestelmään konteissa.  Keskustelua muovien huonoudesta ja haitallisuudesta ympäristön kannalta voisi kääntää kohti käyttäjiä ja asiallista jätehuoltoa. Suomalaiset toimijat voisivat keskittyä muovikammon sijasta viemään ympäristöosaamista ja jätteenkäsittelyosaamista sellaisille markkina-alueille, joista meriin saatetaan tällä hetkellä eniten jätemuoveja.

Lähteet

Euroopan yhteisöjen komissio. 2000. Vihreä kirja – PVC ja ympäristö. [Verkkodokumentti]. Bryssel. [Viitattu 29.3.2018]. Saatavissa: http://ec.europa.eu/environment/waste/pvc/pdf/fi.pdf

Muovit ja Kumit. 2001. Metalliteollisuuden keskusliitto. Helsinki: Metalliteollisuuden Kustannus.

Poropudas. M. 2011. Polyviinylikloridin (PVC) kierrätys ja uusiokäyttö. [Verkkodokumentti]. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. [Viitattu 23.3.2018] saatavissa: http://URN.fi/URN:NBN:fi:tty-201212111354

Roininen, T. 2018.  Raskaspvc-kankaiden pilkkominen ja erottelu : Medi Seam Oy. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu. [Viitattu 2.5.2018]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805026199

Texyloop. 2018. [Viitattu 2.5.2018] saatavissa: http://www.texyloop.com/Boucle/unite-industrielle

Kirjoittajat

Timo Roininen valmistuu materiaalitekniikan insinööriksi Lahden ammattikorkeakoulusta kesällä 2018.

Reijo Heikkinen toimii Lahden ammattikorkeakoulussa konetekniikan yliopettajana.

Artikkelikuva: By Aney from Wikimedia Commons. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Plastic_beads1.jpg (CC-BY-SA)

Julkaistu 9.5.2018

Viittausohje

Roininen, T. & Heikkinen, R. 2018. Muovien kierrätyksessä tapahtuu jatkuvaa kehitystä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/09/muovien-kierratyksessa-tapahtuu-jatkuvaa-kehitysta