Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Mikroyritysten liiketoiminnalliset tavoitteet ja mittarit sosiaalisessa mediassa

Markkinointiviestintä on siirtynyt osittain internetiin ja erityisesti eri sosiaalisen median kanaviin. Mikroyrityksille tämä luo mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Erityisesti haasteita tuottaa tavoitteiden asettaminen, tehtyjen toimenpiteiden mittaaminen ja niiden yhdistäminen liiketoimintaan. Yritysten on tärkeä ymmärtää sosiaalisessa mediassa tehtyjen toimenpiteiden merkitys ja pystyttävä mittaamaan niitä markkinointiviestinnän paremman suunnittelun ja toteuttamisen vuoksi.

Kirjoittajat: Anna Kronberg ja Joanna Vihtonen

Sosiaalisen median tavoitteet ja mittarit

Digitalisaation myötä markkinointiviestintä on siirtynyt osittain internetiin. Siten on syntynyt digimarkkinointi, jota voi toteuttaa esimerkiksi sosiaalisen median markkinoinnilla (Isohookana 2007, 251). Digimarkkinointi muuttuu nopeasti, ja yrittäjien on oltava valmiita muuttumaan mukana. Jotta yritys voi menestyä muuttuvan digimarkkinoinnin maailmassa, tulee sen sitouttaa asiakkaat, henkilöstö ja sidosryhmät mukaan aiempaa paremmin. (Lipiäinen 2014, 39; Ruokonen 2016, 4; Martin 2017.) Tekniikan ja ihmisten taitojen kehittyessä fokus digimarkkinoinnissa siirtyy hiljalleen sisällöntuottamisesta, sitouttamisesta ja näkyvyyden tavoittelusta konversioon eli kävijän tekemään mitattavaan toimenpiteeseen sivustolla (Koskelo 2017).

Sosiaalisen median markkinoinnissa tulee miettiä tarkoin tavoitteet ja päämäärät. Miksi viestitään ja mihin tavoitteisiin pyritään? Tavoitteet asetetaan onnistumisen mittaamista varten sekä resurssien seurannan vuoksi. Tärkein tavoite on liiketoiminnallinen, ja lisäksi tavoitteet voivat liittyä esimerkiksi asiakaspalveluun tai markkinoitavaan tuotteeseen. Päämäärä voi olla esimerkiksi liikevoiton tai alan asiantuntijuuden kasvattaminen, uusien asiakkaiden saaminen tai asiakassuhteiden ylläpito. Tärkeää on valita tavoitteet ja päämäärät, joilla on merkitystä ja että niitä voi mitata numeerisesti. (Isohookana 2007, 99-101; Dodson 2016, 196, 348; LePage 2016.)

Hyvät tavoitteet ovat viisaita (SMART):

  • tarkkoja (Specific, mitä halutaan saavuttaa),
  • mitattavia (Measureable, miten tavoitteiden saavuttaminen arvioidaan),
  • saavutettavissa olevia (Attainable, tavoitteiden suhteuttaminen resursseihin),
  • oleellisia (Relevant, miten tavoitteet ja päämäärät kohtaavat) ja
  • aikaan sidottuja (Time-bound, mihin mennessä tavoitteeseen pitää päästä).

Esimerkkejä hyvistä tavoitteista ovat esimerkiksi liidien syntyminen, brändin rakennus, tietoisuuden lisääminen tai sivulatausten määrä. Ilman mittaamista ja analytiikkaa ei sosiaalisen median käytössä yrityksen markkinointityökaluna ole järkeä. Tärkeää on jatkuvasti kysyä mitä mitataan, mikä toimii, mikä ei, miksi ja mitä asialle tehdään jatkossa. (Dodson 2016, 278-288, 348.)

Jokaiselle aiemmin asetetulle tavoitteelle suunnitellaan mittari, eli KPI (Key Performance Indicator), jolla tarkoitetaan numeerisia ja mitattavissa olevia asioita. KPI:t luodaan, jotta tuloksia voidaan vertailla ja selvittää esimerkiksi miksi joku julkaisu ei toiminut toivotulla tavalla ja mitä pitää muuttaa. Tarkkaan mietityt tavoitteet, mittarit ja analysointi tehdään, jotta yrityksen ROI (Return on Investment, sijoitetun pääoman tuottoprosentti) kasvaisi ja että toimenpiteet olisivat taloudellisesti perusteltuja. (Dodson 2016, 242, 325; Van Looy 2016, 49, 53.)

Haastattelututkimus sosiaalisen median markkinoinnin haasteista

Opinnäytetyön yhteydessä toteutettiin teemahaastattelututkimus, jonka tarkoituksena oli kartoittaa, missä sosiaalisen median strategisen markkinoinnin osa-alueissa yrittäjät tarvitsevat neuvoja ja ohjeita. Haastateltavia mikroyrityksiä oli yhdeksän, ja yrittäjät olivat eri ikäisiä ja eri toimialoilta.

Haastateltavissa yrityksissä sosiaalisen median markkinointistrategiaa ei oltu mietitty juurikaan syvällisemmin, vaan oli toimittu spontaanisti tunteen ja tilanteen mukaan. Yritykset olivat kuitenkin jollain asteella noudattaneet markkinointistrategiaa tietämättään jokaisella osa-alueella ja tiesivät sosiaalisen median markkinoinnin strategiasta paljon enemmän, kuin antoivat ymmärtää tai itse ymmärsivät tietävänsä. Suurin osa haastatelluista ei ollut ymmärtänyt sosiaalisen median olevan kaksisuuntainen keskustelualusta vaan ajattelivat sitä lehtimainonnan kaltaisena yksisuuntaisena markkinointikanavana. Yritysten olisi myös tärkeää ymmärtää, että sosiaalista mediaa käytetään vapaa-aikana rentoutuen ja tuntien.

Suurimmalla osalla sosiaalisen median tavoitteet ja päämäärät eivät olleet selkeästi tiedossa, mutta jotakin yritykset tavoittelivat some-markkinoinnilla tietämättään. Vastauksista heijastuu, että kaikki yrittävät lisätä yrityksensä myyntiä eri keinoin. Jotkut palvelivat asiakkaitaan sosiaalisessa mediassa, jotkut käyttivät sitä uusasiakashankintaan, tietoisuuden levittämiseen, näkyvyyden saamiseen tai tuotteiden raakaan mainontaan. Tavoitteita voisi mitata numeerisesti seurannan ja analysoinnin helpottamiseksi, mutta vain yksi haastateltu oli asettanut selkeät mittarit. Silti niiden seuranta ja analysointi olivat vajavaisia ajanpuutteen ja osaamisen vuoksi. Mittaaminen ja tulosten arviointi ovat perusta uusille sosiaalisen median toimille ja vaihe on tärkeä, jottei poljeta paikallaan ja opitaan erilaisten julkaisujen toimivuudesta. Haastatellut yritykset olivat kuitenkin jollain tasolla tehneet tulosten analysointia, sillä yrittäjät osasivat kertoa, mikä heidän markkinoinnissaan oli toiminut.

Yhteenveto

Sosiaalinen media elää, kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Muuttuminen mukana on välttämätöntä, ja usein se tapahtuu luonnostaan aktiivisen osallistumisen kautta. Valittavia some-kanavia on monia ja oman kanavan löytäminen voi tuottaa vaikeuksia, jos strategiaa tai sen jotakin osa-aluetta ei osata tai ymmärretä. Yhtä ja oikeaa tapaa markkinoida sosiaalisessa mediassa ei ole, sillä yritykset, tuotteet ja kohderyhmät ovat erilaisia. Mikroyrityksille tärkeää on hahmottaa omat käytettävissä olevat resurssit ja ottaa sosiaalisen median markkinointi haltuun kanava kerrallaan hyvällä, sitouttavalla, informatiivisella ja ammattimaisella sisällöllä tavoitteista riippumatta.

Lähteet

Dodson, I. 2016. The art of digital marketing. Hoboken: Wiley.

Isohookana, H. 2007. Yrityksen markkinointiviestintä. Helsinki: Talentum.

Koskelo, T. 2017. Mikä on konversio? : Suomen digimarkkinointi. [Viitattu 8.5.2017]. Saatavissa: https://www.digimarkkinointi.fi/blogi/mika-konversio.

Kronberg, A. 2017. Mikroyritysten sosiaalisen median käyttö markkinoinnissa : sosiaalinen media strategisena työkaluna. [Verkkodokumentti]. Opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden koulutusohjelma. [Viitattu 5.6.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060813033.

LePage, E. 2016. How To Create A Social Media Marketing Plan In 6 Steps. [Viitattu 12.5.2017]. Saatavissa: https://blog.hootsuite.com/how-to-create-a-social-media-marketing-plan/.

Lipiäinen, H. 2014. Digitization of the communication and its implications for marketing. [Verkkodokumentti]. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, kauppakorkeakoulu. [Viitattu 8.5.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5930-2.

Ruokonen, M. 2016. Biteistä bisnestä! Jyväskylä: Docendo.

Martin, E. J. 2017. The State of Digital Marketing. EContent Jan/Feb/2017, 16-18.

Van Looy, A. 2016. Social media management: technologies and strategies for creating business value. Cham: Springer.

Kirjoittajat

Anna Kronberg (s. 1992) on lahtelainen restonomi-tradenomi, joka on opinnoissaan Laurea- ja Lahden ammattikorkeakoulussa keskittynyt erityisesti digitaaliseen markkinointiin, sosiaaliseen mediaan ja asiakassuhteiden johtamiseen. Kronbergilla on työtaustaa ravintola-alalta ja vahva ymmärrys asiakaspalvelusta. Tällä hetkellä Kronberg työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa TKI-toimintojen parissa projektikoordinaattorina. https://www.linkedin.com/in/annakronberg/.

Joanna Vihtonen toimii LAMK:n liiketalouden ja matkailun alalla viestinnän lehtorina.

Julkaistu 19.6.2017

Artikkelikuva: http://www.bigoakinc.com/big-oak-photos/. (CC BY-SA)

Tilintarkastuslain muutoksen vaikutukset pk-yritysten tilintarkastajan käytännön työhön

Vuoden 2016 aikana Suomen tilintarkastuslaki koki merkittäviä uudistuksia kansainvälisten vaatimusten muutoksen seurauksena. Ensin täysin uusi tilintarkastuslaki korvasi aiemman vuodelta 2007 peräisin olevan lain ja jälkikäteen uuteen lakiin tehtiin vielä tarvittavia muutoksia, jotka astuivat voimaan 19.8.2016. Keskeisimmät muutokset koskevat tilintarkastuksen kohdetta, tilintarkastuskertomusta, seuraamusjärjestelmää sekä yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lisäsäännöksiä.

Kirjoittajat: Ella Kuitunen ja Leea Kouhia

Vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena tilintarkastussääntelyä ryhdyttiin uudistamaan Euroopan Unionissa. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 16.4.2014 tilintarkastusääntelyä koskevan muutosdirektiivin sekä tilintarkastusasetuksen. Kansainvälisten standardien uudistuminen edellytti muutoksia myös Suomen tilintarkastuslakiin ja uusi päivitetty tilintarkastuslaki astui voimaan 1.1.2016. (HE 70/2016.) Kaikkia tarvittavia muutoksia ei kuitenkaan tehty vielä tässä vaiheessa ja tammikuussa uudistettua lakia muokattiin vielä elokuussa 2016. Elokuun 12. päivä Tasavallan Presidentti hyväksyi lain tilintarkastuslain muutoksesta ja se astui voimaan 19.8.206 alkaen. (Laki tilintarkastuslain muuttamisesta 622/2016.)

Tilintarkastuksen kohde ja tilintarkastuskertomus merkittävimpiä muutoksia

Kirjanpito, tilinpäätös sekä hallinto ovat entisen tapaan tilintarkastuksen kohteita (Laki tilintarkastuslain muuttamisesta 622/2016, 3;1§). Muutoksessa tarkastuksen kohteesta poistettiin toimintakertomus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tilintarkastaja voi jättää toimintakertomuksen huomiotta. EU-direktiivien mukaiset toimintakertomusta koskevat tarkastustoimenpiteet tulee edelleen suorittaa tarkastusta tehtäessä. (Fraktman 2017.) Lakiuudistuksen myötä on herännyt keskustelua myös siitä, tuleeko hallinto säilyttää jatkossa tilintarkastuksen kohteena. Hallinnon tarkastuksen sääntely ja sisältö koetaan yleisesti epäselväksi. Hallinnon tarkastuksen sääntely Suomessa ei myöskään vastaa kansainvälisiä linjauksia, joihin tilintarkastuslakia on vuoden 2016 uudistuksilla pyritty yhtenäistämään. (Ruuska 2017; Kettunen 2016.)

Tilintarkastuskertomukset muuttuivat merkittävästi niin rakenteeltaan kuin sisällöltään. Tilintarkastus-kertomuksessa on jatkossa annettava lausunto siitä:

  1. antaako tilinpäätös noudatetun tilinpäätössäännöstön mukaisesti oikean ja riittävän kuvan yhteisön tai säätiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta
  2. täyttääkö tilinpäätös lakisääteiset vaatimukset
  3. onko toimintakertomus laadittu toimintakertomuksen laatimiseen sovellettavien säännösten mukaisesti ja
  4. ovatko tilikauden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedot yhdenmukaisia.

Tilintarkastuskertomuksessa on lisäksi todettava, onko tilintarkastaja tilintarkastuksen yhteydessä saamiensa tietojen perusteella havainnut olennaisia virheellisyyksiä toimintakertomuksessa, sekä ilmoitettava näiden virheellisyyksien luonteesta. (Suomen tilintarkastajat 2017.)

Rakenteellisesti huomattavimmat muutokset ovat tapahtuneet kertomuksen pituudessa ja lausuntojen sijainnissa. Informatiivisuus kertomuksessa on lisääntynyt ja aiemmin yksisivuiset kertomukset ovat kasvaneet 2-3 sivuisiksi. Osa annetuista lausunnoista on uudistuksessa siirretty aivan kertomuksen alkuun ja osa esitetään entiseen tapaan kertomuksen lopussa. (Haapala 2017.) Sisällön osalta merkittävin muutos on ollut annettavissa lausunnoissa. Ennen tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta annettiin yhteiset lausunnot, mutta tilintarkastuksen kohteen muutoksen vuoksi niistä jatkossa annetaan lausunnot erikseen. (Fraktman 2017.)

Tilintarkastajaa koskevia muita säännöksiä koskevat olennaiset muutokset käsittelevät tilintarkastajan riippumattomuutta ja esteellisyyttä, tilintarkastajan ylläpitämää asiakasrekisteriä ja tilintarkastuskansiota sekä tilintarkastajan siirtymistä asiakkaan palvelukseen. Riippumattomuuteen ja esteellisyyteen tehtiin uudistuksessa lisäyksiä aiempien ehtojen ja vaatimuksien rinnalle. Asiakasrekisterin ylläpito ja tilintarkastuskansion kokoaminen puolestaan ovat täysin uusia lisäyksiä lakiin. (Laki tilintarkastuslain muuttamisesta 622/2016, 4;6-7§, 4;9-11§.)

Seuraamusjärjestelmä

Seuraamuksiin tehtiin lakiuudistuksessa tilintarkastusdirektiivin edellyttämät lisäykset määräaikaisesta kiellosta toimia tilintarkastajana tai tilintarkastusyhteisön hallintoelimissä ja tilintarkastajalle määrättävästä seuraamusmaksusta. (Laki tilintarkastuslain muuttamisesta 622/2016, 10;3-5§.)

Seuraamusmaksu voidaan määrätä vain niissä tapauksissa, kun tilintarkastaja rikkoo ns. jäähdyttelyaikaa siirtyessään tilintarkastusasiakkaansa palvelukseen. Seuraamusmaksu 4 luvun 11 §:ssä tarkoitetun määräajan rikkomisesta on enintään 50 000 euroa. Seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos esitystä tilintarkastuslautakunnalle ei ole tehty viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tapahtui.

Vaikutukset tilintarkastusyhteisössä

Opinnäytetyön yhteydessä tehdyssä tutkimuksessa toteutettiin teemahaastattelut kolmelle tilintarkastusyhteisö Ernst & Young Oy:n hyväksytylle tilintarkastajalle. Muuttunut tilintarkastuskertomus ja asiakasrekisteri ovat olleet näkyvästi esillä Ernst & Young Oy:ssä. Tilintarkastuskertomuksen laatimista varten on luotu uusia käytäntöjä ja sovelluksia. Asiakasrekisteri on Ernst & Young Oy:ssä ollut jo aiemmin käytössä, mutta lakiuudistuksen myötä on aloitettu projekti sen tietojen päivittämiseksi ajan tasalle. Muilta osin lakiuudistukset eivät ole merkittävästi vaikuttaneet yhtiön toimintaan. Ernst & Young Oy:llä on esimerkiksi tilintarkastajan riippumattomuuden ja esteellisyyden sekä tilintarkastuskansion aikarajan osalta jo ennestään sovellettu kansainvälisiä vaatimuksia tiukennettuina ja tällöin uudistukset Suomen tilintarkastuslaissa eivät ole aiheuttaneet muutoksia yhtiön toimintatapoihin. Vaikka muutokset ovat osin olleet näkyvissä tilintarkastusyhtiössä, tutkimustulokset osoittavat, että niillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta pk-yritysten tilintarkastajien käytännön työhön Ernst & Young Oy:ssä.  Ajan myötä tilintarkastuskertomusten laatiminen tulee kuitenkin nopeutumaan, kun uusi pidennetty malli tulee tutummaksi ja tarkastusprosessi rutiininomaisemmaksi. (Kuitunen 2017.)

Lähteet

Fraktman, M. 2017. Uudistunut tilintarkastuslaki voimaan 19.8.2016. Suomen Tilintarkastajat ry. [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: https://www.suomentilintarkastajat.fi/nakoaloja/artikkelit-tilintarkastus/uudistunut-tilintarkastuslaki-voimaan-19.8.2016.

Haapala, M. 2017. Tilintarkastuskertomus uudistui – uudistunut kertomus annetaan 31.12.2016 tai sen jälkeen päättyneiltä tilikausilta. Helsinki: Tuokko. [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: http://www.tuokko.fi/tilintarkastuskertomus-uudistui/.

Hallituksen esitys 70/2016. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tilintarkastuslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Suomen laki [Online]. [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: http://finlex.fi/fi/esitykset/he/2016/20160070.

Kettunen, P. 2016. Hallinnon tarkastus vaatii selkiyttämistä. Suomen Tilintarkastajat ry [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: https://www.suomentilintarkastajat.fi/nakoaloja/blogi-talouden-ammattilaiset/hallinnon-tarkastus-vaatii-selkiyttamista.

Kuitunen, E. 2017. Tilintarkastuslain uudistuksen vaikutukset pk-yritysten tilintarkastuksiin : Case: Ernst & Young Oy. [Verkkodokumentti]. Opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden koulutusohjelma. [Viitattu 8.6.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060812912.

Laki tilintarkastuslain muuttamisesta 622/2016. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: https://www.edilex.fi/saadoskokoelma/20160622.pdf.

Ruuska, R. 2017. Hallinnon tarkastus – Mitä se on ja mitä sen pitäisi olla?. Suomen Tilintarkastajat ry. [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: https://www.suomentilintarkastajat.fi/nakoaloja/artikkelit-tilintarkastus/hallinnon-tarkastus-mita-se-on-ja-mita-sen-pitaisi-olla.

Suomen Tilintarkastajat ry. 2017. Uudistunut tilintarkastuslaki tullut voimaan. [Viitattu 8.6.2017]. Saatavissa: https://www.suomentilintarkastajat.fi/tilintarkastus/miksi-tilintarkastus-tehdaan/saantelyhankkeet/tilintarkastuslaki/tilintarkastuslain-muutokset/uudistunut-tilintarkastuslaki-tullut-voimaan.

Kirjoittajat

Ella Kuitunen on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketaloutta ja valmistuu tradenomiksi 2017.

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa, Liiketalouden alalla vastuuopettajana.

Julkaistu 14.6.2017

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/ (CC0)

Työnantajien odotukset korkeakouluista valmistuneille työelämän muuttuessa : Työnantajakyselyn tulokset

Artikkelissa on katsaus korkeakoulutettujen työllistymiseen sekä digitaalisuuden tuomiin muutoksiin työelämässä. ESR-hankkeessa Tehokkaasti työelämään toteutettiin kysely työnantajille, millä kriteereillä he palkkaavat korkeakoulusta valmistuneita töihin ja artikkelissa kerrotaan kyselyn tuloksista ja siitä, mitä työnantajat odottavat korkeakoulusta valmistuneilta opiskelijoilta.

Kirjoittaja: Eija Lantta

1 Johdanto

Työelämä muuttuu nopeasti digitalisaation seurauksena, joten työelämään tarvitaan uudenlaisia osaajia. Tehokkaasti työelämään hankkeessa työnantajille tehty kysely osoittaa, että korkeakouluista valmistuneilta odotetaan monipuolisuutta ja monialaisuutta, yrittäjämäistä asennetta, kielitaitoa ja ohjelmointitaitoja. Työnantajat odottavat korkeakouluista osaajia, jotka luovat uutta työelämää.

1.1. Työllisyyskatsaus

Työllisyyskatsauksen (SVT 2016) mukaan joulukuun lopussa oli 358 100 työtöntä työnhakijaa, mikä on 19 800 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömistä työnhakijoista oli ulkomaiden kansalaisia 35 200, joista EU/ETA maiden kansalaisia oli 10 400. Alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 48 100, mikä on 4 300 vähemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Alle 20-vuotiaita oli työttömänä 10 500.

Koulutusasteittain tarkasteltuna työttömyys laski edellisen vuoden joulukuuhun verrattuna kuudella koulutusasteella; eniten alemmalla perusasteella (16 %), ylemmällä perusasteella (6 %) ja alimmalla korkea-asteella (5 %). Työttömyys nousi ainoastaan tutkijakoulutusasteella (4 %). Ylemmällä korkea-asteella työttömyys pysyi samana. Omaehtoisessa opiskelussa työttömyysetuudella oli yhteensä 36 300 henkilöä. (SVT 2016.)

Uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin työ- ja elinkeinotoimistoihin joulukuun aikana 37 100, mikä on 1 700 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Kaikkiaan työ- ja elinkeinotoimistoissa oli joulukuussa avoinna 68 500 työpaikkaa, mikä on 7 400 enemmän kuin vuosi sitten. Työpaikoista täytettiin joulukuun aikana 7 200, joista 3 700 työ- ja elinkeinotoimiston hakijalla. 28 500 oli sellaisia, joissa työpaikan avoinna olo päättyi, koska työpaikan hakuaika oli päättynyt tai hakijoita oli riittävästi. Lisäksi peruutettiin 1 000 työpaikkaa ja 900 työpaikkaa ei pystytty täyttämään. Joulukuun lopussa oli edelleen avoinna 32 900 työpaikkaa. (SVT 2016.)

1.2. Digitaalisuus ja työelämän muutokset

Hallitusohjelmassa (Valtioneuvosto: hallitusohjelma. 2017-2020. Kärkihanke 1) on vahva tahtotila muuttaa julkisia palveluja digitaalisiksi. Digitalisaatiossa toimintatapoja uudistetaan asiakaslähtöisesti hyödyntämällä uutta teknologiaa ja palveluja kehitetään moniammatillisissa tiimeissä. Valtiovarainministeriön tiedotteessa ministeri Vehviläinen (2017) toteaa, että EU:n komission DESI 2017 indeksin mukaan Suomi on Tanskan jälkeen toisena digitaalisuudessa. Suomen vahvuuksia ovat julkisten palveluiden digitalisoiminen ja osa-alueet, jotka mittavat digitaalisia perustaitoja ja osaamista. Vehviläisen (2017) mukaan digitalisaation mahdollisuuksia täytyy hyödyntää täysimääräisesti arjen toiminnoissa ja viranomaispalveluissa.

Hao (2016) on tutkinut väitöskirjassaan Cloud Manufacturing: Strategic Alignment between Manufacturing Industry and Cloud Computing sitä, miten pilvipalvelut muuttavat kuluttajien ja yritysten elämää. Hao uskoo, että pilvivalmistus voisi olla avain yritysten kilpailukyvyn kasvuun. Pilvipalvelut tuovat yhteisen yhteistyöalustan, jossa toimivat voivat olla fyysisesti vaikka eri puolilla maailmaa eli yhteistyön tekeminen ei ole enää paikkaan sidottua. Palvelut ovat myös paremmin skaalattavissa kysynnän mukaan, kun toiminnanohjaus, valmistuksenohjaus, tuotannonohjaus ja etähallinta ovat pilvessä. (Hao 2016, s. 72-73.)

Lehti, Rouvinen ja Ylä-Anttila (2012) ovat todenneet, että digitaaliteknologian ja siihen liittyvien palveluiden takia taloudessa ja yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia voidaan verrata niihin muutoksiin, joita höyryn ja sähkön hyödyntäminen saivat aikaan, kun ne keksittiin. Eli digitaalisuus on paljon muutakin kuin sähköisiä palveluita ja digitaalisuus muuttaa työelämää monella tavalla.

Sitran Elinvoima-foorumin (2017) mukaan ”Uusi työ on ainakin joustavaa, monimuotoista, mahdollistavaa, verkottunutta, kokeilevaa ja purskeista ja sitä tehdään monessa roolissa yhtä aikaa.” Työnteko ei ole samalla tavalla vuosikelloon, aikaan tai paikkaan sidottua kuin aikaisemmin, joten myös työkulttuurien täytyy muuttua. Työssä tarvitaan yrittäjämäistä asennetta ja yrittäjämäistä tapaa tehdä työtä. Uusi työ tuo mukanaan epätyypilliset työsuhteet, itsensä työllistämisen, osuuskunnat jne., joten myös olemassa olevien neuvontapalveluiden pitää muuttua antamaan tietoa uudenlaisesta työstä. Koulujen täytyy ottaa käyttöön kokeilukulttuuri, enää ei opiskella ulkoa vaan opitaan erilaisilla tavoilla.

1.3. Korkeakoulutettujen työllistyminen

Hallitusohjelman kohdan Osaaminen ja koulutus Kärkihanke 3: Nopeutetaan siirtymistä työelämään (2017-2020) tavoitteena on saada korkeakoulutettujen opiskeluaika lyhyemmäksi ja siirtyminen työelämään sujuvaksi lisäämällä mm. monipuolisten digitaalisten välineiden hyödyntämistä opetuksessa ja tukemalla korkeakoulujen välistä opetusyhteistyötä. OKM:n työryhmä Laadullinen työllistyminen yhdeksi korkeakoulujen rahoituskriteeriksi (2017) ehdottaa, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleissa työllistymistä mittaavat kriteerit korvattaisiin uusilla laadullista työllistymistä mittaavilla kriteereillä. Tavoitteena on, että laadullisen työllistymisen kriteeri lisättäisiin korkeakoulujen rahoitusmalliin vuodesta 2019 alkaen. Korkeakouluja palkitaan tulevaisuudessa valmistuneiden työllistymisestä koulutustasoa vastaavasti. Uudistuksen tavoitteena on edistää työllisyyttä sekä kannustaa korkeakouluja yhteistyöhön työelämän kanssa.

Korkeakouluilta edellytetään toimenpiteitä, että valmistuneet sijoittuisivat työelämään heti opiskelujen jälkeen. Kuten työllisyystilastoista voidaan havaita, työ- ja elinkeinotoimistoilla ei ole mahdollisuutta kantaa vastuuta pelkästään korkeakoulutettujen työllisyydestä. Korkeakoulutettujen pitäisi osata hakea työtä monien eri kanavien kautta ja työllistyä heti valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaan työhön ja tähän tarvitaan korkeakouluilta panostusta.

2 Työnantajakysely ja sen tulokset
2.1. Työnantajille tehty kysely

Tehokkaasti työelämään ESR-hankkeessa (2016) toteutettiin työnantajille kysely korkeakouluopiskelijoiden rekrytointiin liittyen. Kysely lähetettiin valtakunnallisten Tehokkaasti työelämään, KILKAS-Kilpailukykyä ja kasvua ulkomaalaisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden työllistymisen edistämiseksi ja Sometaduuniin -hankkeiden kautta työnantajille. Vastauksia saatiin eri alojen ja eri sektoreiden työnantajilta yhteensä 131, joten vastaukset kattavat hyvin korkeakoulujen eri alojen työnantajat. Kyselyllä haluttiin selvittää, mitkä seikat vaikuttavat siihen, että työnantajat ottavat töihin ammattikorkeakoulujen harjoittelijoita ja ammattikorkeakouluista valmistuvia. Kyselyn tuloksia hyödynnetään, kun luodaan keinoja opiskelijoiden työllistymiseen heti valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaan työhön.

2.2. Harjoittelijan rekrytointi

Tärkeimpänä kriteerinä harjoittelijoiden rekrytoinneissa pidettiin opiskelijan suuntautumista opinnoissa ja sitä, mitä opintoja tutkinto sisältää. Työkokemusta pidettiin tärkeänä ja työkokemuksen ei välttämättä tarvitse olla omalta alalta silloin kun ollaan palkkaamassa harjoittelijoita. Työnantajat arvostivat myös opintomenestystä. Kielitaitoa arvostettiin ja pidettiin tärkeänä. Etenkin englannin kielen hyvää osaamista pidettiin tärkeänä, mutta myös ruotsin, venäjän ja saksan kielen osaamista arvostettiin. Joissakin työpaikoissa on hyötyä myös viron, espanjan tai portugalin kielen osaamisesta.

Kun työnantajat valitsevat haastateltavia, hakijan aktiivisuus, hyvä hakemus ja CV ovat avainasemassa ja nimenomaan persoonallista ja kieliopillisesti virheetöntä hakemusta arvostetaan, myös sosiaalisen median näkyvyyttä ja esimerkiksi videoesittelyjä toivotaan. Hakijan kiinnostus alaan ja organisaatioon sekä perehtyminen etukäteen organisaatioon lisäävät hakijan kiinnostavuutta. Hakijan asenne, harrastuneisuus ja motivaatio ovat myös tärkeitä. Työ- ja koulutodistukset, työnäytteet sekä opiskelun kautta saatu ydinosaaminen vaikuttavat, samoin opiskelun vaihe ja harjoittelun tärkeys valmistumiseen nähden. Korkeakouluilta toivotaan yhteydenottoja, osa työnantajista toivoisi myös korkeakoulujen tarjoavan heille juuri heidän tehtäviinsä sopivia harjoittelijoita.

Haastattelussa painottuvat hakijan motivaatio ja oma-aloitteisuus sekä persoonallisuus ja vuorovaikutustaidot. Ensivaikutelma on tärkeä sekä käytös ja esiintyminen haastattelutilanteessa. Työnantajat edellyttävät täsmällisyyttä työhaastatteluun tultaessa sekä valmistautumista haastattelutilanteeseen. Aito kiinnostus alaa kohtaan, asenne työtä kohtaan, työnäytteet omasta osaamisesta ja asiakaslähtöisyys / asiakaspalvelusuuntautuneisuus korostuvat haastattelussa. Työnantajat arvostavat digitaalisuuden osaamista, ei aikaan ja paikkaan sidottua työskentelyä, kokeilukulttuuria, ICT- ja ohjelmointitaitoja ja muutosketteryyttä.

Työnantajilta kysyttiin, mitä rekrytointikanavia he ovat käyttäneet harjoittelijoiden rekrytoinnissa ja 68 % työnantajista vastasi, että harjoittelijat olivat itse ottaneet yhteyttä työnantajaan. 47 % työnantajista oli ollut myös itse yhteydessä korkeakouluun. 36 %:lle työnantajista organisaation omat internet-sivut ovat tärkeä työväline rekrytoinnissa.

Työnantajilta kysyttiin myös, mihin he haluaisivat muutoksia, että he palkkaisivat harjoittelijoita korkeakouluista. Työnantajat toivoivat, että korkeakoulut tiedottaisivat työantajille päin mahdollisista harjoittelijoista ja että he saisivat tukea korkeakouluilta harjoittelun ohjaukseen. Toivottiin myös ns. suoraa linjaa korkeakouluun eli yhteyshenkilöä, jonka kautta olisi helppo välittää tietoja harjoittelupaikoista opiskelijoille ja työnantajat saisivat tietoa opiskelijoiden soveltuvuudesta tiettyyn tehtävään. Harjoittelijoiden rekrytointien pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja harjoitteluja voitaisiin myös enemmän suunnitella yhdessä työnantajien kanssa.

Opiskelijoiden pitäisi osata tehdä muistiinpanoja, kun työnantaja perehdyttää harjoitteluun, ettei työnantajan tarvitse koko ajan vastata samoihin kysymyksiin. Työnantajat toivovat opiskelijoilta parempia digitaalisia työskentelytaitoja, parempaa suomen kielen kirjoittamisen ja kieliopin osaamista sekä visuaalisuuden osaamista esittelymateriaaleissa. Opiskelijoiden pitäisi tuntea ja tunnustaa oma osaamisensa, sekä vahvuudet että heikkoudet. Opiskelijoiden asenne työtä kohtaan täytyy olla kunnossa ja työelämätaidot hallussa. Osa työnantajista painottaa myös kansainvälisen vaihdon ja opintojen tärkeyttä.

Joidenkin työnantajien mielestä koulutus on irronnut työelämästä. Työtä tehdään nykyään eri paikoissa, eri aikoina, virtuaalisilla alustoilla, kansainvälisillä alustoilla 24/7, deadlinet ovat todellisia: työelämässä ellei työtä tehdä tiettyyn kellonaikaan mennessä, työllä ei ole mitään arvoa. Työnantajat toivoisivat enemmän ekskursioita ja kontakteja alan yrityksiin jo heti opintojen alusta lähtien ja korkeakouluihin opintojaksoja, joiden vetäjinä toimisivat työelämässä olevat alan asiantuntijat.

Työnantajista 75 % vastasi kyllä tai mahdollisesti, kun kysyttiin voisiko työnantaja ottaa harjoittelijaksi kansainvälisen opiskelijan. Kansainväliseltä opiskelijalta edellytetään sopivaa persoonaa, suomen kielen taitoa, alan työkokemusta ja sopivia opintoja. Kansainväliseltä harjoittelijalta odotetaan myös kiinnostusta alaa kohtaan, hyvää englannin kielen taitoa, ohjelmointitaitoja, motivaatiota, vuorovaikutustaitoja ja sopivuutta tehtävään eli ihan samoja asioita kuin suomalaiselta harjoittelijalta.

 2.3. Korkeakouluista valmistuneiden rekrytointi

Työnantajista 56 % oli rekrytoinut korkeakouluista valmistuneita toistaiseksi voimassa oleviin kokoaikaisiin työsuhteisiin, 50 % määräaikaisiin työsuhteisiin ja 25 % osa-aikaisin työsuhteisiin. Rekrytointikanavana oli 44 %:ssa ollut organisaation omat internet-sivut, lähes yhtä usein työnhakija oli itse ottanut yhteyttä työnantajaan ja 28 % työnantajista oli löytänyt korkeakoulusta valmistuneen suhdeverkoston kautta. Rekrytointikanavana oli käytetty myös työ- ja elinkeinoministeriön nettisivuja, muita internet-palveluja, sosiaalista mediaa ja lehti-ilmoituksia tai työnantajat olivat ottaneet yhteyttä suoraan korkeakouluun. Monet työnantajat olivat ottaneet töihin valmistuneen opiskelijan, joka oli suorittanut aikaisempia harjoitteluita samassa organisaatiossa.

Kun työnantajat rekrytoivat korkeakoulusta valmistuneita, tärkeimpänä asiana pidettiin alan työkokemusta, muuta työkokemusta ja aiempaa harjoittelua vastaavissa tehtävissä tai samassa organisaatiossa. Myös opiskelijan suuntautuminen opinnoissa ja opintojen aineyhdistelmä olivat tärkeitä kriteereitä ammattikorkeakoulusta valmistuneiden rekrytoinnissa. Työnantajat arvostivat myös valmista tutkintoa ja opintomenestystä. Kielitaitoa ja kansainvälistä kokemusta arvostettiin ja kielitaidon osalta nimenomaan englannin kielen osaamista pidettiin tärkeänä, suurimmassa osassa työpaikkoja kielitaidon osalta riittää, että osaa englantia hyvin. Muista kielistä nousivat ruotsi, saksa ja venäjä tärkeiksi joissakin tehtävissä. Jos osaa hyvin jotain harvinaista kieltä, jota organisaatiossa tarvitaan, se saattaa nousta rekrytoinnissa tärkeäksi asiaksi.

Työnantajilta kysyttiin, voisivatko he palkata kansainvälisen opiskelijan valmistumisen jälkeen töihin ja 66 % työnantajista vastasi kyllä tai mahdollisesti. Tärkeimpänä kriteerinä pidettiin suomen kielen taitoa, persoonan sopivuutta, alan työkokemusta ja opintojen sopivuutta tehtävään. Avoimissa vastauksissa nousi esille samoja asioita kuin suomalaisten opiskelijoiden rekrytoinnissa eli hyvä englannin kielen taito, ohjelmointitaidot, motivaatio työntekoon, vuorovaikutustaidot tai että henkilö on tehnyt aikaisemmin harjoittelun samassa organisaatiossa. Kansainväliset yhteishankkeet voivat myös työllistää kansainvälisen opiskelijan.

Työnantajien mukaan seikat, jotka vaikuttavat siihen, kenet he kutsuisivat haastatteluun, ovat hyvä hakemus ja CV ja sen jälkeen harjoittelu- ja työkokemus. Tehtävään valinnassa painottuvat hakijan persoona, työhaastattelussa onnistuminen ja harjoittelu- ja työkokemus. Avoimien vastausten perusteella työnantajat arvostavat lisäksi positiivisuutta, ohjelmointitaitoja, työhön tarttuvaa asennetta, motivaatiota, muutosketteryyttä ja kiinnostusta tehdä asiakastyötä. Myös näytteitä osaamisesta arvostetaan.

Työnantajista 37 % aikoo palkata korkeakoulusta valmistuneita vuoden sisällä. Niistä työnantajista, jotka eivät aio palkata, 79 % ilmoittaa syyksi sen, että ei ole rekrytointitarvetta. Että työnantajat rekrytoisivat korkeakoulusta valmistuneita, rekrytoinnille täytyisi olla todellinen tarve. Pitäisi löytää sopiva henkilö ja saada tukea koulusta soveltuvien henkilöiden kartoittamiseen. Rekrytointi olisi mahdollista, jos ulkomaankauppa paranisi, työntekijöitä lähtisi pois (irtisanoutumisia, vuorottelu/opintovapaalle tai eläkkeelle jäämisiä,), työtilanne paranisi tai työntekijän palkkauksen sivukuluja alennettaisiin. Toivottiin myös aktiivisuutta korkeakoulusta valmistuneilta ottaa yhteyttä ja hakea työpaikkoja, samoin toivottiin korkeakouluilta enemmän aktiivisuutta tarjota opiskelijoita töihin. Harjoittelussa olleita opiskelijoita voidaan mahdollisesti palkata valmistumisen jälkeen erilaisiin projekteihin. Korkeakoulusta valmistuneiden täytyisi olla valmiita tekemään töitä osa-aikaisesti ennen kokoaikaiseen tehtävään palkkaamista.

Työnantajilta kysyttiin arviota rekrytointitarpeesta vuoteen 2018 mennessä. 55 % työnantajista arvioi, että asiantuntijatason työvoimatarve pysyy ennallaan, 31 %, että se kasvaa ja 14 %, että asiantuntijatason työvoimatarve vähenee vuoteen 2018 mennessä. 64 % työnantajista arvioi johtotason työvoimatarpeen pysyvän ennallaan vuoteen 2018 mennessä, 6 % arvioi kasvavan ja 30 % vähenevän vuoteen 2018 mennessä.

Kysymykseen, minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan, työnantajat vastasivat, että osaamisessa korostuvat palveluliiketoiminta, menetelmäsuunnittelu, myynti, asiakaspalvelu, digitaidot, sovelluskehitys, ohjelmointikielet, ohjelmointi, ICT osaaminen, pelisuunnittelu, peliliiketoiminta, graafinen suunnittelu, media- ja elokuvaosaaminen, post production, animaatio, äänisuunnittelu, tietoturva, talouden ja hallinnon osaaminen, kansainvälisen kaupan ja hankinnan osaaminen, kansainvälinen myynti- ja markkinointi, vero-osaaminen, lainopillinen osaaminen, viestintä- ja markkinointiosaaminen, tapahtumantuotanto-osaaminen, sosiaali- ja terveysalan osaaminen ja nykyaikaisen ajoneuvotekniikan osaaminen.

 3 Loppuyhteenveto

Työnantajat edellyttävät tulevaisuuden osaajilta monipuolisuutta ja monialaisuutta. Tarvitaan esimerkiksi moniosaajia tekniikan alalta, joilla on myös kaupallisen liiketoiminnan tuntemusta tai kielitaitoisia ICT-osaajia, jotka ovat ulospäin suuntautuneita aktiivisia tekijöitä. Tarvitaan vuorovaikutuksen ja viestinnän perustaidot osaavia orkesteroijia työelämän ollessa digitaalinen, fyysinen ja sosiaalinen yhtä aikaa. Ihmisiä, joiden fokus on aikaansaamisessa. Aika ahkeria, ehkä hieman intohimoisia. Tarvitaan IT-osaajia, analysointitaitoisia ammattilaisia, jotka osaavat soveltaa tietojaan organisaation tarpeisiin ja ymmärtävät liiketoimintaa ja ovat kehittämishakuisia ja aktiivisia henkilöitä.

Työelämä tarvitsee kielitaitoisia, kommunikaatiotaitoisia osaajia, jotka hallitsevat myynnin, markkinoinnin, sisällöntuotannon ja digitaalisen maailman. Ammattitaitoisia ja asiakaspalveluhenkisiä ohjelmoijia, jotka pystyvät hoitamaan projektien kokonaistoimituksia. Täytyy pystyä tekemään useita asioita samanaikaisesti. Tarvitaan diginatiiveja, muutosketteriä, vahvasti asiakaskokemusta ymmärtäviä, myynnillisiä ja asiakaspalveluhenkisiä palveluosaajia.

Työntekijöiltä vaaditaan kielitaitoa, ICT-taitoja, motivaatiota, joustavuutta, matkustushalukkuutta, motivaatiota itsensä kehittämiseen, myyntihenkisyyttä, oppimiskykyä- ja halua, kykyä toimia ryhmässä, ulospäinsuuntautuneisuutta, loogista ajattelukykyä, innovatiivisuutta, esiintymistaitoja, viestintä- ja vuorovaikutustaitoja sekä yleissivistystä.

Työnantajat toivovat korkeakouluilta laadukasta opetusta, että valmistuneilla olisi hyvät tiedot tullessaan työelämään. Työhön tulevilta he edellyttävät oikeanlaista asennetta kasvaa työelämässä osaajiksi ja päästä sitä kautta haastavampiin tehtäviin. Korkeakouluista pitäisi valmistua ihmisiä, jotka kykenevät luomaan uutta työelämää!

Lähteet

Hao, Y. 2016. Cloud Manufacturing: Strategic Alignment between Manufacturing Industry and Cloud Computing. Väitöskirja. Vaasa: Vaasan yliopisto.

OKM:n työryhmä. 2017. Laadullinen työllistyminen yhdeksi korkeakoulujen rahoituskriteeriksi. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyoryhma-laadullinen-tyollistyminen-yhdeksi-korkeakoulujen-rahoituskriteeriksi.

Lehti, M., Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. 2012. Suuri Hämmennys: Työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa. Helsinki: Taloustieto Oy.

Sitra. 2017. Millainen on uusi elivoimainen työelämä? [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/aiheet/uusi-tyo/#mista-on-kyse.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työ­ ja elinkeinoministeriö. 2016. Työnvälitystilasto. Työllisyyskatsaus, joulukuu 2016. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016062121946.

Tehokkaasti työelämään ESR-hanke. 2016. Työnantajille tehty kysely. [Julkaisematon].

Valtioneuvosto: hallitusohjelma. 2017-2020. Kärkihanke 1. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/digitalisaatio/karkihanke1.

Valtioneuvosto: hallitusohjelma. 2017-2020. Kärkihanke 3. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen/karkihanke3.

Vehviläinen, A. 2017. Suomi vahvasti kärkimaita digissä – kunnianhimon tasoa nostetaan edelleen. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ministeri-vehvilainen-suomi-vahvasti-karkimaita-digissa-kunnianhimon-tasoa-nostetaan-edelleen.

Kirjoittaja

Insinööri, AmO, Hallintotieteiden yo Eija Lantta toimii projektipäällikkönä valtakunnallisessa Tehokkaasti työelämään hankkeessa. Hän on toiminut Lahden ammattikorkeakoulussa n. 15 vuotta opintoasiainpäällikkönä ja –johtajana ja 1.12.2016 lähtien palveluasiantuntijana opetusteknologiapalveluissa.

Julkaistu 14.6.2017

Olennaisuuden periaate tilinpäätöksen laatimisessa

Olennaisuuden lähtökohtana on oikean ja riittävän tiedon periaate, joka ohjaa myös hyvän kirjanpitotavan mukaiseen kirjanpitoon. Tilinpäätös ja toimintakertomus tulee laatia niin, että ne sisältävät kaikki olennaiset tilikaudelle kuuluvat liiketapahtumat ja antavat todenmukaisen kuvan kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta.

Kirjoittajat: Veli Matti Kaarlela ja Leea Kouhia

Tilinpäätösdirektiivin myötä olennaisuuden periaate tuli sisällyttää uuteen kirjanpitolakiin. Lähtökohtaisesti kaikki lain ja asetuksen vaatimat tiedot tulee esittää tilinpäätöksessä.  Vaadittujen tietojen lisäksi on arvioitava, tarvitaanko lisäselvityksiä, jotta kaikki merkityksellinen tieto annetaan päätöksentekoa varten. Säännöksistä saadaan poiketa seikoissa, jotka eivät ole olennaisia oikean ja riittävän kuvan kannalta.  Jokainen liiketapahtuma on tästä huolimatta merkittävä kirjanpitoon. (Siuko 2017, 200.)

Kirjanpitolaki ei säätele yksityiskohtaisesti, kuinka kirjanpito tulisi hoitaa.  Sen vuoksi tarvitaan sääntöjä sekä periaatteita, jotka ohjaavat kirjanpitovelvollista hyvän kirjanpitotavan mukaiseen toimintaan. Tilinpäätöstä ja toimintakertomusta laadittaessa ja tilinavausta tehtäessä tulee noudattaa kirjanpitolaissa määriteltyjä yleisiä tilinpäätösperiaatteita (KPL 3:3 §). Periaatteista uusin on olennaisuuden periaate. Kirjanpitolaki velvoittaa noudattamaan näiden lisäksi kaikkia niitä hyvään kirjanpitotapaan kuuluvia säännöksiä, jotka edesauttavat mudostamaan oikean ja riittävän kuvan kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta. (Rekola-Nieminen 2012, 59.)

Oikean ja riittävän kuvan lähtökohtana on, että tuotetun informaation tulee antaa kirjanpitovelvollisen toiminnasta todenmukainen kuva tiedon vastaanottajalle. Tällaisen kuvan muodostumiseksi tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tulee sisältää tiedot olennaisista tapahtumista tilikaudella ja sen päättymisen jälkeen. Tarkoituksena on säilyttää yhdenmukainen luettavuus ja vertailtavuus eri kirjanpitovelvollisten välillä. (Leppiniemi, J. & Leppiniemi, R 2009, 306.)

Olennaisuuden periaatteen mukaan tilinpäätöksen kannalta epäolennaisia eriä ei tarvitse käsitellä ehdottoman tarkalla tavalla. Olennaista on kaikki sellainen tieto, jonka pois jättämisen tai puutteellinen esittämisen voidaan kohtuullisesti olettaa vaikuttavan tilinpäätöksen käyttäjän tämän tiedon perusteella tekemiin johtopäätöksiin. Olennaisuuden periaatteen soveltamiseen ei anneta euromääräisiä rajoja tai prosenttilukuja, joten tilinpäätöksen tekijän on arvioitava itse tiedon merkityksellisyyttä tapauskohtaisesti. (KiLA 1996/1426, 2004/1725.)

Olennaisuusperiaatteen soveltaminen ei saa vaikuttaa siihen, että tilinpäätösinformaation tulee olla mahdollisimman luotettavaa eikä siinä saa olla olennaisia virheitä tai puutteita. Tilinpäätös voi sisältää yksittäisiä epäolennaisia eriä, mutta jos samanluonteisia eriä onkin useita, ne voidaan luokitella kokonaisuutena olennaisiksi. Siksi olennaisuuden arvioinnissa on tärkeää ottaa kokonaisuus huomioon ja pohtia erien merkityksellisyyttä oikean ja riittävän kuvan muodostumisen kautta. (Leppiniemi & Kaisanlahti 2016, 63.)

Tilinpäätöstä laatiessa voidaan havaita myös virheitä. Samaa tilikautta koskevat virheet voidaan korjata korjausmerkinnällä tilikauden aikana sekä tilikauden päättymisen jälkeen (Leppiniemi & Kaisanlahti 2016, 135). Virheen käsittelyssä pitää huomioida veroseuraamukset, sillä puuttuvat tulot ja menot vaikuttavat usein myös verotukseen. Muutoskirjausten jälkeen tulee suorittaa uusi arvonlisäverolaskenta. (Nieminen, Anttila, Äärilä & Jokinen 2016, 279.). Tilikauden aikana vastaan tulevat sisällöltään epäselvät liiketapahtumat on mahdollista kirjata väliaikaisesti selvittelytilille. Tämän tilin tapahtumat on kuitenkin selvitettävä viimeistään tilinpäätökseen. (KILA 2001/1653.) Tilinpäätöstä voidaan joutua myös jälkikäteen korjaamaan. Lähtökohtaisesti aikaisempia tilikausia koskevien virheiden oikaisut on johdonmukaista ja hyvän kirjanpitotavan mukaista kirjata suoraan kertyneiden voittovarojen oikaisuksi. Tällainen menettely on myös IAS 12 -standardin mukainen. (KILA 2005/1750.)

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Opinnäytetyössä ”Olennaisuuden periaate tilinpäätöksen laatimisessa” tutkittiin olennaisuusperiaatteen toteutumista ja soveltamista käytännön kirjanpidon työssä. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona tamperelaiselle tilitoimistolle, jonka toimialana on taloushallinon palvelut. Tutkimuksen kohderyhmänä oli tilitoimiston kirjanpitäjät.

Tutkimuksesta selvisi, että olennaisuusperiaate on käsitteenä hyvin tulkinnanvarainen ja viime kädessä tapauskohtainen näyttökysymys. Olennaisuusperiaatteen soveltamiseen on useita näkökulmia, kuten merkityksellisyys, taloudellisuus, nopeus ja tärkeysjärjestys. Merkityksellisyys ja olennaisuus määritellään oikean ja riittävän kuvan antamisen kautta.

Taloudellisuus olennaisuusperiaatteen noudattamisessa tarkoittaa sitä, että kirjanpidon informaation tuottaminen ei saa aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Tilinpäätös on saatava valmiiksi mahdollisimman nopeasti tilikauden päättymisen jälkeen, koska tilinpäätöstiedon tuoreus on olennaista päätöksenteon ja tiedon käyttäjän kannalta.

Olennaisuuteen liittyy myös tärkeysjärjestys. Kun aikaa on rajallisesti, kannattaa uhrata eniten aikaa tilinpäätöksen kannalta merkittävimpien tapahtumien käsittelyyn ja huolehtia, että ne tulevat varmasti oikein. Ajattelutavan tarkoituksena on varmistaa oikean ja riittävän kuvan toteutuminen.

Kirjanpitovelvollinen voi noudattaa olennaisuusperiaatetta ja toimia samalla työssään hyvän kirjanpitotavan mukaisesti noudattamalla lain asetusten lisäksi yleisesti hyväksyttyjä alan käytäntöjä. Tutkimuksesta selvisi, että käytännön tilanteet ovat harvoin yksiselitteisesti sovitettavissa tyyppitapauksiin olennaisuuden periaatteen kautta. Kirjanpitäjää ohjaa olennaisuuden tulkinnassa hyvän kirjanpitotavan ohella ammattietiikka.

Lähteet

Kaarlela, Veli Matti. 2017. Olennaisuuden periaate tilinpäätöksen laatimisessa. [Verkkodokumentti]. Opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu, Liiketalouden koulutusohjelma. [Viitattu 5.6.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053111321.

Kirjanpitolaki 30.12.2015/1620.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 1996/1426.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2001/1653.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2004/1725.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2005/1750.

Leppiniemi, J. & Kaisanlahti, T. 2016. Oikeat ja riittävät kirjaukset. Helsinki: Talentum Media Oy.

Leppiniemi, J. & Leppiniemi, R. 2009. Hyvä tilinpäätöskäytäntö. Helsinki: Talentum Media Oy.

Nieminen, A., Anttila, R., Äärilä, L. & Jokinen, M. Arvonlisäverotus. 2016 Helsinki: Talentum Media Oy.

Rekola-Nieminen, L. 2012. Kirjanpitolaki käytännössä. Helsinki: Edita Oy.

Siuko, T. 2017. Kirjanpitolain muutoksen ydinkohdat. Teoksessa: Tuokko, Y. et al. Talous on taitolaji : 45 vuotta suomalaista talouden asiantuntijuutta. Helsinki: Tuokko Oy. 195-202.

Kirjoittajat

Veli Matti Kaarlela on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden koulutusohjelmassa ja valmistuu tradenomiksi kesällä 2017.

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa, Liiketalouden alalla vastuuopettajana.

Julkaistu 13.6.2017

Artikkelikuva: https://pixabay.com/p-1898964/ (CC0 Public Domain)

Konsernitilinpäätöksen laatiminen

Konsernitilinpäätöksen laadinta poikkeaa merkittävästi tavallisen tilinpäätöksen laatimisesta, koska konsernitilinpäätöstä laadittaessa yhdistellään samaan konserniin kuuluvien yritysten erillistilinpäätökset yhdeksi kokonaisuudeksi. Samaan konserniin kuuluvien yritysten tilinpäätöksistä tulee eliminoida keskinäinen kaupankäynti ja omistus. Konsernitilinpäätöksen tavoitteena on saada konsernin toiminta näyttämään siltä kuin kyseessä olisi yksi yritys.

Kirjoittajat: Anu Mustonen ja Leea Kouhia

Kirjanpito- ja osakeyhtiölain (30.12.2015/1620) muutosten myötä konsernitilinpäätöksen laatimiseen ja laatimisvelvollisuuteen tuli muutoksia. Kirjanpitolautakunta on julkaissut keväällä 2017 kattavan yleisohjeen, jonka avulla konsernitilinpäätös voidaan laatia. Yleisohje on melko pitkä ja sen läpikäyminen vie helposti paljon aikaa. Ohjeessa on huomioitu monet eritystilanteet kuten omaisuuden myynnit ja yritysjärjestelyt, joita harvoin tulee tilinpäätöstä laadittaessa vastaan. (KTM 2017.)

Tilitoimistoketju Rantalaisen Lahden toimistolla koettiin, että muistilistan omainen lyhyt ohje konsernitilinpäätöksen laatimisesta nopeuttaisi tilinpäätösten laatimista. Ohjetta aloitettiin tekemään keväällä 2017, jolloin ensimmäiset uudistuneen lainsäädännön mukaiset tilinpäätökset laadittiin. Ohjeen tarkoitus on toimia kirjanpitäjän tukena tilinpäätöstä laadittaessa. Konsernitilinpäätöksiä laativalla kirjanpitäjällä tulee aina olla peruskäsitys tilinpäätöksen laadintaperiaatteista.  Ohjeessa on otettu kantaa ainoastaan sellaisten konsernien laatimiseen, jotka muodostuvat osakeyhtiöistä.

Konsernin määritelmä ja laadintavelvollisuus

Konsernilla tarkoitetaan kahden tai useamman yrityksen muodostamaa taloudellista kokonaisuutta, jossa yhdellä yrityksellä (emoyritys) yksin tai yhdessä muiden samaan konserniin kuuluvien konserniyritysten kanssa on määräysvalta yhdessä tai useammassa yrityksessä (tytäryrityksessä) (Alhola, Koivikko & Räty 2003, 12).   Määräysvalta syntyy, kun yrityksellä on enemmän kuin puolet toisen yrityksen osakkeiden tuottamasta äänimäärästä ja tämä äänten enemmistö perustuu omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tms. sääntöihin taikka muuhun sopimukseen.  Määräysvalta voi syntyä myös silloin, jos yrityksellä on oikeus nimittää tai erottaa enemmistö toisen yrityksen hallituksen jäsenistä.  Emoyritys tytäryrityksineen muodostaa konsernin.

Kirjanpitolain (30.12.2015/1620) muutoksen myötä konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuuteen tuli muutoksia. Uudistunut lainsäädäntö ei välttämättä pakota laatimaan konsernitilinpäätöstä, vaikka konsernin emoyhtiö jakaisi varoja omistajilleen. Laatimisvelvollisuudesta vapautettiin myös pienkonsernit, joissa enintään yksi seuraavista raja-arvoista ylittyy:

  • Taseen loppusumma 6 milj. €
  • Liikevaihto 12 milj. €
  • Henkilökuntaa keskimäärin 50

Suurkonsernien on aina laadittava konsernitilinpäätös.

Kompastuskiviä laatimisessa

Määräysvallan muodostuminen aiheuttaa usein kompastuskiviä konsernitilinpäätöstä laadittaessa, sillä määräysvalta voi muodostua myös välillisesti.  Siinä tapauksessa emoyhtiöllä on todellinen määräysvalta tytäryhtiöön muiden omistustensa kautta.

Jos emoyhtiö ei omista yksinään tytäryhtiötä vaan mukana on muita omistajia, muodostuu vähemmistöosuus. Vähemmistöomistajien osuus tytäryhtiön tuloksesta ja omasta pääomasta täytyy erottaa erikseen. Konsernissa vähemmistön omistus voi olla välitöntä, välillistä ja kertaantuvaa.

KUVIO 1: Välitön ja välillinen määräysvalta

Ylläolevassa kuviossa 1, jossa Emo Oy omistaa 80 % Tytär 1 Oy:n osakkeista ja Tytär 1 omistaa 75 % Tytär 2 Oy:n osakkeista, Emo Oy:n omistus on välitöntä Tytär 1:seen nähden ja välillistä Tytär 2:seen nähden.  Mikäli Tytär 2 omistaa Tytär 1 osakkeista vähemmistöosakkaana loput 20 %, niin omistus on yhtiöiden välillä kertaantuvaa. Erilaiset konsernirakenteet ja vähemmistöosuudet tuovat siis omat haasteensa tilinpäätöksen laatimiseen.

Kansainvälistymisen myötä useat suomalaiset yritykset perustavat tytäryhtiöitä ulkomaille. Maiden välinen ero lainsäädännössä ja mahdolliset eri valuuttojen käyttäminen tekee tilinpäätöksen laatimisesta haasteellista. Ulkomaisten tytäryhtiöiden tilinpäätökset tulee muuntaa vastaamaan Suomen lainsäädäntöä ja kaikki yritykset tulee olla laadittu samoin periaattein. Erillistilinpäätöksiä yhdistellessä syntyy kurssieroja, jotka tulee erikseen huomioida konsernin tilinpäätöstä laatiessa.

Muutokset konsernin rakenteessa tuottaa usein päänvaivaa tilinpäätöksen laatijalle. Jos emoyhtiö ostaa jonkun yrityksen osakkeita niin paljon, että konsernisuhde syntyy, tulee tytäryhtiö yhdistellä eli konsolidoida konsernin tilinpäätökseen. Usein osakkeiden hankintahinta eroaa tytäryhtiön omanpääoman määrästä, jolloin syntyy joko konserniaktiivaa tai -passiivaa. Tämä tulee käsitellä tilinpäätöstä laatiessa.

Ohje laatimisen tueksi

Tilinpäätöksen laatimisen tueksi useimmissa tilitoimistoissa on olemassa jonkinlaiset muistilistat, joiden tarkoituksena on helpottaa kirjanpitäjien tilinpäätösten laatimisprosessia. Konsernitilin-päätöksen laatimisessa on monta eri vaihetta ja on äärimmäisen tärkeää, että kaikki nämä tulee huomioitua.

Lahden Ammattikorkeakoulun opiskelija Anu Mustosen keväällä 2017 valmistuneessa opinnäytetyössä laadittiin ohje, jota hyödyntämällä voidaan laatia osakeyhtiömuotoiset konsernitilinpäätökset. Ohje on muistilistan omainen muistutus kirjanpitäjälle, mitä laadittaessa tulee ottaa huomioon. Erikoistilanteita ohjeessa ei ole käsitelty vaan nämä tulee erikseen tarkastaa Kirjanpitolautakunnan julkaisemasta yleisohjeesta.

Rantalaisen Lahden toimistolla koettiin, että tilinpäätöksen laatimisohjeen tekeminen oli ajankohtaista, kun lainsäädäntö muutti konsernitilinpäätösten laatimisvelvollisuuksia ja toi muutoksia esimerkiksi tilinpäätöksen liitetietoihin. Nyt ohjeesta on helppo tarkastaa pääpiirteet konsernitilinpäätöksen laatimiseen.

Yhteenveto

Konsernitilinpäätöksen laatiminen koetaan usein tarpeettomana hallinnollisena taakkana ja siksi pienkonserneilla ei ole enää velvollisuutta laatia konsernitilinpäätöstä, mikäli eivät itse sitä halua. Konsernitilinpäätös antaa kuitenkin eri sidosryhmille tarpeellista tietoa samoissa omistuksissa olevien yritysten muodostamasta kokonaisuudesta. Usein konsernin johto haluaakin, että konsernitilinpäätös laaditaan, vaikka se ei lain mukaan olisi välttämättömyys.

KHT-tilintarkastaja Lauri Mäki suosittelee, että konsernitilinpäätös kannattaa laatia, jos konserniin kuuluu kolme osakeyhtiötä. Tällöin konsernin taloudellisesta tilanteesta on vaikea päätellä mihin suuntaa konsernissa mennään, jos konsernitilinpäätöstä ei ole laadittu. (Mäki 2016.)

Lähteet

Alhola, K., Koivikko, A. & Räty, P. 2003. Konsernitilinpäätös ja IAS. Helsinki: WSOY.

Mustonen, A. 2017. Konsernitilinpäätöksen laadinnan ohjeet : Case Rantalainen Oy Lahti. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 6.6.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052710561.

KTM Kauppa- ja teollisuusministeriö, Kirjanpitolautakunta. Yleisohje konsernitilinpäätöksen laadinnasta. 28.3.2017. [Viitattu 8.4.2017]. Saatavissa: http://tem.elinar.fi/tem/kirjanpi.nsf/0/C3D2C035A0029AA9C22580F20043EEF5/$FILE/konserniyleisohje%20F.pdf.

Kirjanpitolaki 30.12.2015/1620. [Viitattu 6.6.2017]. Saatavissa: http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971336?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kirjanpitolaki.

Mäki, L. Vapaaehtoisen konsernitilinpäätöksen merkitys kasvaa pienkonserneissa. 25.10.2016. [Viitattu 15.5.2017]. Saatavissa: https://www.suomentilintarkastajat.fi/nakoaloja/blogi-talouden-ammattilaiset/vapaaehtoisen-konsernitilinpaatoksen-merkitys-kasvaa-pienkonserneissa.

Kirjoittajat

Anu Mustonen on taloushallinnon tradenomiopiskelija, joka on työskennellyt kirjanpitäjänä tilitoimistoketju Rantalaisen Lahden toimistolla keväästä 2015 lähtien.

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa Liiketalouden alalla vastuuopettajana.

Julkaistu 8.6.2017

Artikkelikuva: https://pixabay.com/p-1928237 (CC0 Public Domain)