Aihearkisto: LAMK Pro

Ammatillinen toimijuus rikastamassa kehittämistoimintaa

Nykyään muutokset työelämässä ovat yllättäviä ja moniulotteisia. Muutoksessa organisaation yksi voimavara on osaava henkilöstö, joka pystyy vastaamaan muutosodotuksiin innovatiivisesti ja muuttamaan joustavasti vallitsevia työskentelytapoja. Kehittäminen keskellä kiireistä työpäivää on haasteellista, joten tavoitteellinen kehittämistoiminta tarvitsee oman ajan, paikan ja moniääniseen vuorovaikutukseen perustuvat työskentelymenetelmät. Tässä artikkelissa esiteltävä työyhteisölähtöinen prosessikehittämisen kehittämisote hyödyntää henkilöstön osaamista ja asiantuntijuutta.

Kirjoittajat: Virpi Pitkänen ja Juha Roslakka

Muutokset työelämässä

Suomalaista työelämää on uudistettu aktiivisesti 2010-luvulla, joten työpaikoilla on totuttu muutoksiin. Muutoksiin suhtaudutaan pääosin myönteisesti ja työn kehittäminen nähdään hyödyllisenä ja jopa välttämättömänä toiminnan kannalta. (Alasoini ym. 2014, 19.) Työelämään kohdistuvat muutostarpeet nousevat esille nopeasti ja niiden sisältöä on vaikea ennustaa. Muutoksia joudutaan miettimään samalla laajemmasta näkökulmasta, sillä muutokseen reagoiminen voi vaikuttaa organisaation kaikkiin osapuoliin johdosta asiakkaisiin. Yllättävien ja monivivahteisten ongelmien ratkaiseminen työelämässä edellyttää ajan tasalla olevaa päätöksentekoa ja moninäkökulmaisuutta. (Hökkä ym. 2017, 4.)

Ammatillinen toimijuus

Muutostilanteessa organisaation vahvuutena on osaava henkilöstö, joka pystyy vastaamaan muutosodotuksiin innovatiivisuuden ja joustavan toiminnan avulla (Collin ym. 2017, 11). Monivivahteisissa ongelmissa ratkaisujen keksiminen ei ole yksin johtajan tehtävä, vaan hänen tuekseen tarvitaan työntekijöiden osaamista ja ideointia. Vaikka organisaatioista löytyy usein osaavia, hyvin koulutettuja ja asiantuntevia työntekijöitä, niin henkilöstön ammatillista asiantuntijuutta ja osaamista ei hyödynnetä vielä riittävästi organisaatioiden kehittämistyössä. (Alasoini 2014, 43; Hökkä ym. 2017, 4.)

Työntekijän halua ja tahtoa osallistua ja vaikuttaa omaan työhönsä voidaan kuvata käsitteellä ”toimijuus”. Ammatillisen toimijuuden ominaispiirteitä ovat osallistuminen, aktiivisuus, keskustelun kautta kannanotto, tunne kuulluksi tulemisesta, vaikuttaminen ja valintojen tekeminen. (Hökkä ym. 2014, 122.) Ammatillisen toimijuuden toteutuminen tarvitsee sekä työntekijän valmiuksia vaikuttaa, että organisaation tarjoamia rakenteita vaikuttamiseen (Collin ym. 2017, 13). Molemmilla osapuolilla on oma merkityksensä ja vastuunsa kokonaisuuden kannalta. Organisaation tulisi omalta osaltaan luoda rakenteet ja kehittämistoimintaan tarvittavat foorumit osaksi henkilöstön arkea. Henkilöstössä tulisi puolestaan olla aktiivisia toimijoita, joilla on halu oppia ja kehittää innovatiivisesti omaa työtään. (Vähäsantanen ym.  2017, 62.)

Kehittämistoiminnalle tulisi varata oma aika ja paikka sekä suunnitella siinä käytettävät menetelmät. Ongelmien ratkaiseminen tai uusien toiminta- tai työskentelytapojen miettiminen kiireisen työpäivän keskellä ei palvele työn kehittämistä parhaalla mahdollisella tavalla. (Hasu ym. 2014, 312.)  Työpaikalle olisi tärkeä luoda foorumeita, joissa henkilöstö voi ideoida ja etsiä ratkaisua havaittuihin muutostarpeisiin tai ongelmiin. Foorumeissa työskentelymenetelmien tulisi tukea moniäänisyyttä niin, että jokaisen mielipide ja ideat saadaan mukaan yhteiseen käsittelyyn. Käsittelyvaiheessa omien mielipiteiden esittämisen ohella on oleellista kuunnella, kysellä, oppia ymmärtämään uusia näkökulmia ja siten jalostaa ajatuksia eteenpäin. (Ylisassi ym. 2016, 66.)

Suunnitelmallinen kehittämistoiminta sisältää monipuolisia ideointitekniikoita ja siinä työskennellään sekä yksin että yhdessä. Kun jokainen miettii asioita ensin yksin, varmistetaan jokaisen osallistuminen ja virittäytyminen asian äärelle. Pienryhmässä mielipiteiden kertominen vahvistaa sekä puhumisen, kuulemisen että kuulluksi tulemisen taitoja. Yhteisöllinen työskentely tuo kehittämistoimintaan moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia. (Vähäsantanen ym. 2014, 224.) Kenen tahansa osallistujan kertoma mielipide voi toimia niin sanottuna avainhetkenä, joka herättää muut osallistujat kertomaan omia näkemyksiään. Moniääninen keskustelu edistää oppimista sekä yksilön että työyhteisön kannalta. Oppiminen tulee näkyväksi uusien päätösten ja käyttöön otettujen toimintatapojen kautta. (Collin ym. 2017, 88.)

Ammatillinen toimijuus työyhteisölähtöisessä kehittämistoiminnassa

Kehittämistoimintaa ohjaava työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen kehittämisote perustuu Vatajan (2012, 69–70) mukaan henkilöstön ammatilliseen osaamiseen ja asiantuntijuuteen, vuorovaikutukseen, oman työn arviointiin ja koko työyhteisön osallistumiseen. Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen ominaispiirteet olivat perustana Pitkäsen (2017) YAMK-opinnäytetyönä toteutetussa tutkimuksellisessa kehittämishankkeessa, jonka lähtökohtana oli luoda päiväkodin henkilöstön kehittämistoimintaa tukeva ja ohjaava toimintamalli. Kehittämishankkeessa käytettiin tiedonhankintamenetelmiä, joiden lähtökohtana oli osallistaa henkilöstöä, hyödyntää heidän osaamistaan ja luovuuttaan sekä saada heidän äänensä kuuluville koko kehittämisprosessin ajan. (Pitkänen 2017, 2, 5.)

Tutkimuksellisen kehittämishankkeen tärkein kehittämis- ja tiedonhankintamenetelmä oli työpajatoiminta. Aiheet työpajoihin saatiin henkilöstölle tehdystä kyselystä, jossa kartoitettiin muutoskohteita ja toiveita yhteistä työpajatoimintaa varten. Näin henkilöstö osallistettiin ja motivoitiin kehittämistoimintaan alusta alkaen. Työpajoissa henkilöstö työskenteli tavoitteellisesti ja ohjatusti sovittuun aiheeseen liittyen. Henkilöstön mielestä vuorovaikutukseen ja yhteistoiminnallisuuteen perustuva työpajatoiminta koettiin hyvänä toimintatapana. Osallistava ja työyhteisölähtöinen toimintatapa edisti yhteistä keskustelua ja ideointia, päätöksentekoa, sopimuksiin sitoutumista ja uusien toimintatapojen käyttöön ottoa. (Pitkänen 2017, 37, 48.)

Toimintamallin luomiseen haettiin lisänäkökulmaa kahden päiväkodin johtajan haastattelulla. Haastatteluissa korostettiin yhteistä keskustelua ja henkilöstön osallistamista kehittämistoimintaan. Muutostilanteissa henkilöstölle tulee antaa tilaisuus keskustella muutoksesta sekä sen herättämistä tunteista. Tiedottaminen ja muutostarpeiden perusteleminen tukevat henkilöstöä asian käsittelyssä. Suurin merkitys on kuitenkin sillä, miten muutokseen suhtaudutaan ja asiat tuodaan esille. Myönteinen, innostava ja mahdollisuuksia korostava tapa lisää henkilöstön uskoa muutoksesta selviämiseen. (Pitkänen 2017, 32, 45.)

Kuviossa 1 esitetyssä työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamallissa kuvataan kehittämisprosessin olennaisimmat vaiheet sekä eri vaiheisiin liittyvät tekijät ja ominaispiirteet. Toimintamalli auttaa tunnistamaan kehittämistoiminnan vaiheet ja tukee näin prosessin etenemisen ohjaamisessa. Vaikka toimintamalli on kehitetty varhaiskasvatuksen organisaation tarpeisiin, sitä voidaan hyödyntää yleisesti minkä tahansa alan organisaatiossa.

Kuvio 1. Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamalli (Pitkänen 2017, 51)

Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamalli auttaa luomaan työyhteisöön kehittämistoimintaa varten tarvittavat rakenteet ja työskentelymenetelmät.  Vähäsantasen ym. (2017, 61) mukaan tulevaisuudessa organisaation kehittymisen edellytyksenä on toimintakulttuuri, jossa tuetaan ammatillista toimijuutta. Henkilöstöllä tulee olla mahdollisuus osallistua, vaikuttaa yhteisiin päätöksiin, ajatella innovatiivisesti ja olla luomassa uusia työskentelytapoja. Enää ei riitä, että organisaatiossa on aktiivisia ja luovia yksilöitä tai että kehittämistyötä tehdään yksipuolisesti organisaation ylätason ”kehittämishattarassa”. Tarvitaan foorumeita, joissa jokaisen työntekijän ideat, näkemykset ja osaaminen saadaan aidosti mukaan kehittämistoimintaan.

Lähteet

Alasoini, T. 2014. Asiantuntija puheenvuoro: Innovatiivisuuden ja johtamisen ajankohtaiset haasteet suomalaisessa työelämässä. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 42–43. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Alasoini, T., Lyly-Yrjänäinen, M., Ramstad, E. & Heikkilä, A. 2014. Innovatiivisuus Suomen työpaikoilla. Menestys versoo työelämää uudistamalla. [Verkkodokumentti]. Tekesin katsaus 311/2014. Helsinki: Tekes. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/innovatiivisuus_suomen_tyopaikoilla.pdf

Collin, K., Auvinen, T., Herranen, S., Paloniemi, S., Riivari, E., Sintonen, T. & Lemmetty, S. 2017. Johtajuutta vai johtajattomuutta?: johtamisen merkitys luovuudelle informaatioteknologian organisaatiossa. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 30.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6921-9

Hasu, M., Honkaniemi, L., Saari, E., Mattelmäki, T. & Koponen, L. 2014. Learning employee-driven innovation: Towards sustained practice through multi-method evaluation. [Verkkolehti].  Journal of Workplace Learning. Vol. 26 (5), 310-330. [Viitattu 25.3.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1108/JWL-10-2013-0079

Hökkä, P., Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Herranen, S. & Eteläpelto, A. 2014. Järki ja tunteet -kohti toimijuutta tukevaa johtamista. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 121-144. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Mahlakaarto, S., Paavola, V. & Rossi, M. 2017. Kohtaa – Osallista – Edistä (KOE!) Toimijuusjohtamisen askeleet. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 1.10.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7107-6

Pitkänen, V. 2017. Mukana muutoksessa. Toimintamalli työyhteisölähtöiseen kehittämiseen varhaiskasvatuksessa. [Verkkodokumentti]. YAMK – opinnäytetyö.  Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316035

Vataja, K. 2012. Kehittyvä työyhteisö. Itsearvioinnin hyödyntäminen työyhteisön kehittämisessä kunnallisessa sosiaalitoimessa. [Verkkodokumentti]. THL:n tutkimus 86. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/handle/10024/90859

Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A. 2014. Kohti ammatillisen toimijuuden monikytkentäistä vahvistamisohjelmaa. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 217-226. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Vähäsantanen, K., Eteläpelto, A., Paloniemi, S. & Hökkä, P. 2017. Toimijuus ja oppiminen ohjelmistoammattilaisten työssä. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A.  Ammatillinen toimijuus. Rakenne, mittari ja tuki. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 49–64. [Viitattu 30.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6980-6

Ylisassi, H., Hasu, M., Heikkilä, H., Käpykangas, S., Saari, E., Leppänen, L. & Valtanen, E. 2016. Työntekijöiden kehittämistoimijuutta edistämässä. Kehittämismenetelmäkokeilujen tuloksia vanhuspalveluissa. [Verkkodokumentti].  Helsinki: Työterveyslaitos. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://julkari.fi/handle/10024/13058

Kirjoittajat

Virpi Pitkänen, opiskelija, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (yamk), Lahden ammattikorkeakoulu

Juha Roslakka, sosiaali- ja terveysalan lehtori, Lahden ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/desk-office-workspace-collaboration-7092/ (CC0)

Julkaistu 19.10.2017

Kasvoja Neropattilasta – osa 1

Lahden korkeakoulukirjasto on kaikille avoin kirjasto – palvellen erityisesti Lahden ammattikorkeakoulun ja Lahden yliopistokampuksen opiskelijoita ja henkilökuntaa. Asiakkaita on noin 21 000, joista korkeakouluopiskelijoita tai henkilökuntaa noin puolet. Tarjoamme luotettavaa ja vertaisarvioitua tietoa opetukselle, opiskeluun ja innovaatiotoimintaan. Palveluvalikoima on monipuolinen ja kehittyy asiakkaiden tarpeiden myötä.
Halusimme antaa äänen ja kasvot muutamalle heistä –  haastattelimme seitsemää asiakasta, joiden tiedontarpeet ovat erityyppiset. Kysyimme kokemuksia itselle tärkeiksi tulleista palveluista sekä vinkkejä muille. Tässä osassa tapaamme opiskelijoita ja opettajia, seuraavassa kehittämispäällikön ja TKI-asiantuntijoita.

Kirjoittajat: Pirkko Onnela ja Heli Vilja-Sarromaa

Opiskelijan kirjasto

Kuva 1. Kaisa Kouvo (kuva: Pirkko Onnela)

Kaisa Kouvo siirtyi Saimaan Amk:sta Lamkiin vuonna 2016 ja valmistui sosionomiksi viime kesänä.  Kaisan mukaan erityisesti tiedonhankintaklinikka oli tarpeellinen opinnäytetyötä tehdessä. Sen avulla sai päivitettyä tiedonhankintataidot ajan tasalle.
Viitteidenhallintaohjelma Refworks on ollut Kaisalla käytössä. Hän suositteleekin sitä jokaiselle opinnäyte- tai tutkimustyön tekijälle. Masto-Finna-tiedonhakuportaalia hän pitää kätevänä ja helppokäyttöisenä. ”Opinnäyte- ja tutkimustyön tekijöitä ajatellen läpi kesän olisi hyvä saada kirjastopalveluita – vaikka rajoitetustikin” Kaisa muistuttaa.

Elina ”Ella” Soininen on ammatiltaan tietopalvelusihteeri. Tällä hetkellä hän on opintovapaalla ja käyttää FellmanniCampuksen tiloja opiskeluun. ”Aina jossain päin taloa on tilaa ja paikkaa voi vaihdella tarpeen mukaan. Opiskelutiloissa on rauhallista ja yhteisöllistä” hän kertoo. Ella käyttää paljon Masto-Finna –tiedonhakuportaalia ja kokee sen aihehaut ja haunrajaustyökalut hyvin toimiviksi.
Korkeakoulukirjaston kokoelmat saavat Ellalta kiitosta, erityisesti kirjat ja painetut lehdet. Ellan huomio kiinnittyy usein esille nostettuihin uutuuksiin tai muihin poimintoihin. FellmanniCampus on hänen mielestään opiskeluympäristönä innoittava ja tilana elvyttävä. ”Koen itseni tervetulleeksi FellmanniCampukselle.  Kirjahyllyjä kannattaa tutkia summamutikassakin – aina löytyy jotain kiinnostavaa”, Ella summaa.

Aikuisopiskelija ”Jana” on asunut kuusi vuotta Suomessa. Synnyinmaassaan hänellä on alempi korkeakoulututkinto ja nyt hän opiskelee Oulun yliopistossa kasvatustieteitä.
Jana vuokraa FellmanniCampuksen tutkijanhuonetta ja pitää sitä erittäin hyvänä tilana ja hintaakin sopivan suuruisena opiskelijalle. Sinne voi tulla milloin vain ja se on parempi kuin 24/7 –yhteistila, sillä tavarat voi jättää odottamaan seuraavaa kertaa. Tutkijanhuoneita vuokrataan korkeakouluopiskelijoille yksilötyöskentelyyn opinnäytteen tai tutkimuksen tekemistä varten.
FellmanniCampus on inspiroiva ”opiskelijan työympäristö”: tilat ovat valoisat, avarat ja monipuoliset – sijaintikin on erinomainen. Perheelliselle opiskelijalle tämä on hyvä paikka keskittyneeseen työskentelyyn ja itseopiskeluun.
Toinen tärkeä palvelu Janalle on siirtotenttipalvelu, koska opiskelupaikkakunnalle on pitkä matka.
Jana käyttää korkeakoulukirjaston palveluita sekä paikan päällä että verkossa. Verkkopalvelut toimivat hyvin, mutta hän asioi mielellään kirjastotiskillä  ja kertoo saaneensa asiantuntevaa palvelua. Masto-Finnan haut ja myös kaukopalvelu toimii hyvin. Myös Helsingin yliopiston paikalliskäytössä olevat e-aineistot ovat olleet opiskellessa hyödyllisiä.
Jana on tehnyt opiskeluunsa liittyen tehtävän ”Millainen on hyvä kirjasto?”. Hän kertoi ottaneensa esimerkkejä ja valokuvia FellmanniCampukselta.

Opettajan kirjasto

Kuva 2. Timo Sulkamo (kuva: Timo Sulkamo)

Lamkin Muotoiluinstituutin lehtori, sisustusarkkitehtuurin opettaja Timo Sulkamo on entinen Muotsikan opiskelija, joka on Lahden jälkeen opiskellut Aalto-yliopistossa ja Stuttgartin yliopistossa – moni kirjasto on siis tuttu. Hän on myös muotoilija ja graafinen suunnittelija eli seuraa muotoilualaa laajasti.  Perheessä on toinenkin muotoilija, mutta osa alan ammattilehdistä on jätetty tilaamatta kotiin ja sen sijaan käytetään kirjastoja.
FellmanniCampuksen korkeakoulukirjasto on helposti lähestyttävä ja selkeä, sinne on mukava tulla. Lehtikokoelma on hyvä ja Timon löytääkin usein tutkimasta lehtiä ja uutuuksia sekä teemavitriinien vinkkauksia. Tiettyä tietoa tarvitessa on käytössä Masto-Finna. Haut ja oman tilin hoito onnistuvat verkossa, kokoelmashoppailu paikan päällä kirjastossa.
Timo lukee itse mieluummin ammattikirjallisuutta painettuna ja fiktiota e-versioina, mutta opiskelijoita hän muistuttaa e-kirjojen olemassaolosta, erityisesti jos kurssiaineistoista on kyse. Toiveena olisikin löytää enemmän e-kirjoja opiskelijoille suositeltaviksi niiden kätevyyden takia.
Sisustussuunnittelun 1. vuosikurssi käy tutustumassa korkeakoulukirjastoon open johdolla. Uusille opiskelijoille Timo esittelee ensin lehtikokoelman – oman alan ammattilehdistä on hyvä saada tuntuma jo opiskelun alussa. Opiskelijoita on vähän vaikea saada tarttumaan pitkiin teksteihin, siksi opettaja suosittelee artikkeleita tai tärkeitä osia alan kirjoista – mm. tutkimusmenetelmäkurssilla.  Opiskelija-ikäluokan vähäiseen lukuintoon on havahduttu monella taholla – Timolta saimme pohdittavaksi mielenkiintoisen idean, jota päässemme kokeilemaan jo tänä syksynä.
Timon mielestä kirjastopalvelut ovat korkeakouluopiskelussa olennainen ja luonnollinen osa ja hän toivoo, että myös Uudella kampuksella M19:ssä olisi kunnollinen lähikirjasto.

Kuva 3. Tapio Kari (kuva: Päivi Kärnä)

Lamkin liiketalouden lehtori Tapio Kari on ahkera kirjastonkäyttäjä sekä työssä että vapaa-aikana. Masto-Finnan hakutoiminnot ovat hänen mielestään hyvät,  ja niiden kautta löytyvät painetut ja e-kirjat. Lehtiartikkelit ovat opetustyössä tärkeitä – kotimaisten tuoreiden alan artikkeleiden avulla on helppo aloittaa aiheeseen perehtyminen ja substanssitiedon välittäminen.
Kurssikirjat ovat Tapion mielestä jo mennyttä aikaa. Niiden sijaan voi opetus hänen mielestään tarjota valikoitua tietoaineistoa kullekin kurssille.
Kirjaston asiantuntija-apua hän kiittelee mm. tutkimusmenetelmäkurssin yhteydessä. Informaatikko on ohjannut opiskelijoita tiedon arvioinnissa ja eettisessä käytössä.
Keskustellessamme Tapio esitti ajatuksen, että opinnäytetyön ohjaustilanteisiin voisimme tarjota opiskelija/informaatikko –muotoisten tiedonhankintaklinikoiden lisäksi myös ”kolmikanta-klinikoita”, joihin opettaja voisi kutsua informaatikon mukaan kolmanneksi.
Lehtori Kari haluaisi kirjaston tulevan näkyvämmin osaksi lamkilaisen arkipäivää – ja toivoo toiminnan sulautumista muuhun opiskeluympäristöön.  Hän odottaa kirjastolta vieläkin lisää aktiivisuutta, tiedotusta ja asiantuntijuuden tarjontaa.

Lopuksi

Näin kertoivat kirjaston palvelujen hyödyntämisestä kolme opiskelijaa ja kaksi Lamkin opettajaa. Seuraavassa osassa pääsevät ääneen Lamkin muut asiantuntijat.

Kirjoittajat

Pirkko Onnela ja Heli Vilja-Sarromaa työskentelevät informaatikoina Lahden korkeakoulukirjastossa.

Artikkelikuva: Lahden korkeakoulukirjasto, Neropattikortti / Anssi Vaalio

 

Lahden kaupungin tuottaman datan avaamisen haasteet – kuinka saadaan tieto hyötykäyttöön?

Hallinnon toiminnassa syntyy paljon tietoa, joka voisi vapaaseen ja julkiseen käyttöön tullessaan luoda uusia, kansalaisia sekä organisaatioita hyödyttäviä innovaatioita ja samalla uutta liiketoimintaa. Tähän ollaan havahduttu myös Lahden kaupungissa, joka on alkanut pohtia laajempaa tietoaineistojensa avaamista avoimeksi dataksi. Täysin vaivatonta datan avaaminen ei kuitenkaan ole, vaan matkalla on monia erilaisia haasteita, jotka tulee havaita ja joihin tulee löytää ratkaisut. Tässä artikkelissa käydään läpi Lahden kaupungin eri yksiköissä ilmenneitä datan avaamiseen liittyviä haasteita sekä pohditaan ratkaisukeinoja, joilla Lahti voisi tehostaa tietoaineistojensa avaamista avoimeksi dataksi.

Kirjoittajat: Juha Korhonen ja Sariseelia Sore

Mikä ihmeen avoin data?

Avointa dataa voidaan pitää ajatusmallina, joka lisää ja automatisoi julkishallinnon, kansalaisten sekä kehittäjien välistä vuorovaikutusta ja tuottaa kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja (Toikkanen, Kalliala, Poikola & Sillanpää 2014a). Avoimeksi dataksi voidaan kutsua esimerkiksi vapaasti saatavilla olevaa maksutonta tietoaineistoa, joka täyttää kuvion 1 kaltaiset kriteerit. Tiedostoformaatin on oltava koneluettavaa ja se ei saa olla sidoksissa pelkästään johonkin tiettyyn ohjelmistoon. Avoimena datana julkaistava tietoaineisto ei saa myöskään sisältää mitään arkaluontoista tai salassa pidettävää materiaalia, kuten esimerkiksi henkilötietoja. Tietoaineistolle on valittava myös lisenssi, joka sallii vapaan uudelleenkäytön. (Poikola, Kola & Hintikka 2010, 34.) Suomessa avoimen datan lisenssisuositus on CC Nimeä 4.0 (Avoindata.fi 2016).

KUVIO 1. Kriteerit tietoaineistolle, jotta se voidaan luokitella avoimeksi dataksi

Avoimena datana julkaistuun tietoaineistoon tulee liittää metatiedot eli kuvailu tietoaineiston sisällöstä. Tämän avulla datan käyttäjälle syntyy helposti ymmärrys tietoaineiston sisältämästä tiedosta. (Toikkanen ym. 2014a.) Data tulee julkaista loogisessa ja helposti löydettävässä paikassa, jollaisia ovat esimerkiksi yleinen dataportaali tai organisaation oma datakatalogi (Toikkanen ym. 2014b).

Miksi dataa kannattaa avata?

Datan avaamisella voidaan saavuttaa hyötyjä, jotka vaikuttavat niin hallintoon, liiketoiminnan tehostumiseen kuin kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Avoin data tekee hallinnon toiminnasta läpinäkyvää, jonka ansiosta väärinkäytökset vähenevät ja tulosvastuullisuus kasvaa. Samalla myös kehityskohteet tulevat selvemmin esiin ja sen pohjalta voidaan tuottaa entistä parempia palveluita. Myös hallinnon oma sisäinen toiminta kehittyy, kun henkilöstön ymmärrys tietojärjestelmistä ja sisäisistä prosesseista kasvaa. (Toikkanen ym. 2014c.)

Avoin data myös aktivoi kansalaisia ja datan avaamisesta syntyvän datajournalismin avulla kansalaisten ymmärrys asioista laajenee. Kansalaiset ja yritykset voivat hyödyntää avointa dataa myös uusien innovaatioiden luomiseen, joka osaltaan taas kehittää liiketoimintaa ja tukee ihmisten jokapäiväistä elämää. (Toikkanen ym. 2014c.)

Lahden kaupungin datan avaamisessa ilmenneet haasteet

Korhosen (2017) tekemässä opinnäytetyössä selvitettiin, mitä haasteita Lahden kaupungin eri yksiköiden tuottamien tietoaineistojen avaamiseen liittyy ja miten Lahti voisi tehostaa datan avaamistaan. Kvalitatiivinen tutkimus toteutettiin teemahaastattelujen avulla kesän 2017 aikana. Haastattelut suoritettiin kolmessa Lahden kaupungin eri yksikössä, joissa jokaisessa haastateltiin yksikön vastuuhenkilöä. Kohdeyksiköt olivat datan avaamisessa kaikki eri vaiheissa ja yksiköistä kaksi oli jo avannut tietoaineistojaan avoimena datana aikaisemmin.

Tutkimuksessa selvisi, että suurimmat haasteet Lahden kaupungin datan avaamiselle (kuvio 2) ovat tiedon vähäinen kysyntä ja tietämättömyys käyttäjäpuolen tarpeista. Nämä asiat nousivat esiin jokaisen yksikön kohdalla. Muita ilmenneitä haasteita olivat vaikeakäyttöiset dataformaatit, teknisen osaamisen puute, rajalliset resurssit, taloudelliset näkökulmat sekä vaikeasti avattavissa oleva arkaluontoinen tieto. Lisäksi kahdessa yksikössä datan avaamiseen liittyi myös tietynlaisia pelkoja esimerkiksi toimintakulttuurin muutoksista ja työmäärän kasvusta.

KUVIO 2. Havaitut haasteet yksiköittäin

Yksiköiden välillä oli eroja käytettävissä tietojärjestelmissä ja edistyneempiä järjestelmiä käyttävät yksiköt olivat pidemmällä datan avaamisessaan. Joissakin vanhemmissa tietojärjestelmissä ei ollut edes mahdollisuutta tuoda dataa ulos avointa dataa tukevassa formaatissa, joka omalta osaltaan vaikutti siihen, että yksiköistä yksi ei dataa vielä ollut avannut.

Ratkaisuehdotukset haasteiden selvittämiseksi

Ratkaisuksi datan avaamisen tehostamiseen Lahden kaupungille ehdotettiin yhteistyön tekemistä kehittäjäpuolen, yritysten ja oppilaitosten kanssa. Näin saataisiin tietoa millaiselle datalle olisi kysyntää ja millaisissa formaateissa käyttäjät dataa haluaisivat. Oppilaitokset hyötyisivät kaupungin avoimesta datasta. Opiskelijat voisivat käyttää hyväksi sitä esimerkiksi projektiluontoisilla opintojaksoilla, joissa he pääsisivät luomaan asuinympäristöään palvelevia merkityksellisiä innovaatioita. Tästä hyötyisivät opiskelijoiden lisäksi Lahden kaupunki sekä sen asukkaat.

Lisäksi Lahden kaupungille ehdotettiin toimintamalliensa yhtenäistämistä kuvion 3 kaltaisesti. Tämä sitouttaisi kaikki kaupungin yksiköt datan avaamiseen ja tekisi avaamisesta osan jokapäiväistä normaalia toimintaa. Yksiköt tuottaisivat ja ylläpitäisivät dataa, asiantuntijoiden ryhmä seuloisi arvokkaat tiedot julkaistavaksi ja kaikki data julkaistaisiin samassa paikassa, kuten Lahden kaupungin omassa datakatalogissa. Käyttäjäpuolelta kerättäisiin palautetta avoimesta datasta. Palautteen avulla datan avaamisprosessia ja tietoaineistoja voitaisiin kehittää sekä löytää arvokkaimmat tiedot julkaistavaksi.

KUVIO 3. Ehdotus yhteisestä toimintamallista, jota Lahden kaupunki voisi hyödyntää datan avaamisessaan (Korhonen 2017)

Yhteenveto

Lahden kaupunki on datan avaamisessaan vielä alkuvaiheessa. Kaupungin tulisi nyt ensitöikseen selvittää käyttäjäpuolen tarpeet sekä toiveet ja lähteä näiden pohjalta avaamaan dataa käyttäjälähtöisesti. Toimintamalleista olisi tehtävä kaupungin sisällä yhtenäiset, jotta datan avaaminen saataisiin kaikille yksiköille mahdollisimman helpoksi. Datan markkinointiin ja loogiseen julkaisualustaan tulisi panostaa, jotta käyttäjien tietoisuus avoinna olevasta datasta kasvaisi ja tietoa voitaisiin hyödyntää uusien innovaatioiden luomiseen. Tietojärjestelmähankinnoissa olisi myös syytä kiinnittää huomiota ratkaisuihin, joilla datan avaaminen mahdollistetaan tulevaisuudessa yhä paremmin.

Lähteet

Avoindata.fi. 2016. Lisenssit. Väestörekisterikeskus, avoindata.fi -palvelu. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://www.avoindata.fi/fi/content/lisenssit

Korhonen, J. 2017. Avoimen datan avaamisprosessi ja sen haasteet, Case: Lahden kaupunki. [Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala, tietojenkäsittelyn koulutusohjelma. Lahti. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101015933

Poikola, A., Kola, P. & Hintikka, K.A. 2010. Julkinen data, johdatus tietovarantojen avaamiseen. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Liikenne- ja viestintäministeriö. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: http://www.lvm.fi/documents/20181/815557/Julkinen+data/467e7da9-3038-46a1-b47e-994d7cd102d2?version=1.0

Toikkanen, T., Kalliala, E., Poikola, A. & Sillanpää, L. 2014a. Mitä on avoin data? Datan avaajan kurssi. Peer 2 Peer University. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://courses.p2pu.org/en/courses/2486/content/5069/

Toikkanen, T., Kalliala, E., Poikola, A. & Sillanpää, L. 2014b. Esteiden raivaaminen. Datan avaajan kurssi. Peer 2 Peer University. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://courses.p2pu.org/en/courses/2486/content/5071/

Toikkanen, T., Kalliala, E., Poikola, A. & Sillanpää, L. 2014c. Miksi julkaista avointa dataa? Datan avaajan kurssi. Peer 2 Peer University. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://courses.p2pu.org/en/courses/2486/content/5068/

Kirjoittajat

Juha Korhonen valmistuu tietojenkäsittelyn tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta syksyllä 2017.

Sariseelia Sore työskentelee tietojenkäsittelyn lehtorina ja vastuuopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden ja matkailun alalla.

Julkaistu 11.10.2017

Artikkelikuva: https://flic.kr/p/ddn4Pj (CC BY-SA 2.0)

Ryysyistä rikkauksiin – onko tekstiilijäte tutkimisen arvoista?

Oletko koskaan miettinyt, mihin voisit kierrättää polvesta puhki kuluneet toppahaalarit? Entä sohvanverhoilukankaat tai vanhat siivousrätit? Kierrätyksestä tiedon saanti voi olla hankalaa, ja lopulta tekstiilit lentävät turhautumisen johdosta sekajätteeseen.

Kirjoittajat: Oona Salojärvi, Kaisa Tuominen, Linda Karlström, Vilma Wathen ja Lea Heikinheimo

Poistotekstiilit – polttolaitoksiin vai kiertoon?

Myös valveutunein kuluttaja on ongelman äärellä: tällä hetkellä käyttökelvottoman tekstiilin (poistotekstiilin) keräystä ei ole järjestetty, toisin kuin esimerkiksi pahvin, lasin ja metalliromun kierrätys löytyy melkein jokaisen kerrostalon roskakatoksesta. Suomessa poistuu käytöstä noin 70 miljoonaa kiloa tekstiiliä vuodessa, joista valtaosa, 55 miljoonaa kiloa, on kuluttajilta peräisin olevia vaatteita sekä sisustustekstiilejä (Dahlbo et al. 2015). Hyväkuntoisille, puhtaille ja käyttökelpoisille vaatteille löytyy toki kerääjänsä, kuten Kontti, Fida, Recci, UFF sekä Pelastusarmeija. Huolestuttavaa kuitenkin on että, että tästä kerätystä ja lajitellustakin tekstiilivirrasta myynnin sijaan jopa 80-90 prosenttia menee polttolaitoksiin (Kykkänen 2017). Tällöin hukataan paljon käyttökelpoista materiaalia ja energiaa. Mitä siis tulisi tehdä tälle valtavalle poistotekstiilivirralle?

Poistotekstiilien kohdalla Suomen jätelaki asettaa tähän omat haasteensa, käyttökelvottomiin tekstiileihin sovelletaan samaan lakia kuin vaarallisiin jätteisiin. Sen mukaan muualla kuin omissa myymälöissä uudelleen käyttöön kelpaamattoman tekstiilin keräävät yritykset katsotaan jätehuolloin toimijoiksi (Kykkänen 2017). Poistotekstiileissä lymyää kuitenkin suuri arvo, lisäksi niiden ympäristökuorma on suuri, mikä tekee poistotekstiileistä tutkimisen arvoisen kohteen. Tekniikoita, jolla kuidut voitaisiin tunnistaa, erotella sekä hyödyntää uudelleen tutkitaan valtakunnallisissa konsortioissa kuten Telaketju-hankkeessa, jossa myös Lahden ammattikorkeakoulu on mukana (Telaketju 2017).

Poistotekstiilit osana kiertotalousväylää

LAMKn kiertotalousväylään kuuluvassa projektissa tutkittiin toimeksiantajan pyynnöstä poistotekstiilien määrää, materiaalisisältöä sekä kartoitettiin tekstiilien jatkohyödyntämis-mahdollisuuksia kiertotalouden nimissä. Projektiin kuului olennaisesti myös aiheen tutkiminen kirjallisuuskatsauksen muodossa sekä nettisivujen luonti ja päivitys. Lisäksi 15 opintopisteen väylällä tutustuttiin teollisiin symbiooseihin, materiaalitekniikkaan sekä kestävään tuotesuunnitteluun.

Monialainen projektitiimi toimi hyvällä ja rennolla yhteishengellä joustavasti koko projektin ajan. Projektijohtajana toimi polymeeri- ja kuitutekniikan kolmannen vuoden opiskelija Oona Salojärvi. Opiskelijatiimissä työskenteli myös Samuli Maliniemi (Ajoneuvomuotoilu, toinen vuosi), Kaisa Tuominen (Liiketalous, kolmas vuosi), Linda Karlström sekä Vilma Wathen (Ympäristötekniikka, ensimmäinen vuosi).

Projektin tiimoilta projektiryhmä kävi mittaamassa toimeksiantajana toimivan lahjoituskirpputorin tekstiilimääriä ja -painoja, tarkoituksenaan selvittää montako vaatekappaletta rullakkoon mahtuu niin naisten, miesten kuin lastenvaatteiden sekä pehmeiden asusteiden osalta. Mittaustyö suoritettiin käsin punnitsemalla sekä laskemalla. Yhteensä mittauksia tehtiin neljänä eri päivänä luotettavamman tutkimustuloksen saamiseksi. Lisäksi poistotekstiilien materiaaleja tutkittiin käsin lajittelemalla sekä FTIR-spektroskopialla, mikäli tuotelaput eivät olleet luotettavia (Kuva 1) tai ne puuttuivat kokonaan. Lajittelun jälkeen materiaalit punnittiin ja taulukoitiin tulosten analysointia varten.

Kuva 1.  Vaatteiden materiaalisisältö tulisi ilmoittaa tuotelapuissa; näin ei valitettavasti aina ole.

Projektissa tutkittiin toimeksiantajan kierrätyskeskukseen tulevien vaatteiden määriä. Tekstiilit oli valmiiksi lajiteltu miesten, naisten ja lastenvaatteisiin sekä pehmeisiin asusteisiin. Kuution vaatemäärään vaikutti tekstiilien laatu ja käyttötarkoitus, esim. paksu talvitakki vie enemmän tilaa kuin puuvillainen t-paita. Tekstiilejä oli rullakoissa keskimäärin 430 kappaletta ja ne painoivat 100kg. Tutkimus suoritettiin talvella ja keväällä 2017, joten laskelmissa oli todennäköisesti mukana enemmän talvivaatteita kuin muina vuodenaikana tehtävissä laskelmissa.

Projektin aikana tehtiin myös materiaalienselvitystä 83,5 kg:lle poistotekstiiliä. Käsiteltäviä vaatekappaleita oli 366 kpl. Tarkoituksena oli selvittää energiapolttoon menevien poistotekstiilien materiaalisisältö sekä pohtia mahdollisia uusiokäyttösovelluksia.

 

Kuvio 1. Tutkittujen poistotekstiilien materiaalisisältöjä prosentteina kokonaismäärästä (83,5 kg).

Tutkituista poistotekstiileistä, kiloissa mitattuna, lähes 42 prosenttia oli sekoitemateriaaleja. Yksittäin esiintyvistä kuitumateriaaleista puuvillaisia vaatteita oli eniten (33 %) sekä polyesteristä valmistettuja vaatteita (14 %).  Tarkemmin sekoitemateriaaleja tutkittaessa havaittiin, että niistä yli puolessa oli sekoitteena puuvillaa (56 %). Materiaaleihin on sekoitettuna usein elastaania ja jo muutaman prosentin osuus riittää tuomaan tuotteeseen haluttua joustavuutta. Tutkituista sekoitemateriaalinäytteistä lähes kolmannes sisälsi elastaania. Tunnistuksen ja kierrätyksen kannalta on haasteellista, että tekstiilit voivat sisältää useita eri kuituja samassa tuotteessa; enimmillään näissä mittauksissa näyte sisälsi viitta eri materiaalia (puuvillaa, polyamidia, polyesteria, viskoosia ja triasetaattia).

Kehitysideoita

Tekstiileille on kehitetty mekaanista ja kemiallista kierrätystä. Nämä kierrätysmenetelmät tarvitsevat laajat tekstiilimäärät, jotta kierrätys olisi taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi sekoitemateriaalit hankaloittavat kierrätystä. Suomessa toimii tällä hetkellä muutamia mekaanisesti tekstiilejä kierrättäviä yrityksiä, mutta heidän tuotantovolyyminsa eivät ole tarpeeksi laajat ratkomaan tätä ongelmaa. Osa suomalaisista toimijoista lähettää poistotekstiilejä Saksaan jatkojalostettavaksi, jossa niistä valmistetaan mm. huopia ja kuitukankaita.

Tiimi kokoontui miettimään tekstiilin jatkohyödyntämismahdollisuuksia ja aivomyrskyn seurauksena oli yhteydessä moniin tahoihin tekstiili- ja autoteollisuuteen. Sähköpostivaihtojen, puhelinsoittojen ja googlailun tuloksena tiimi joutui sulkemaan pois osan ideoitaan. Mielenkiintoiseksi poistotekstiilien sovellukseksi osoittautui räsymatot, jotka ovat tällä hetkellä haluttuja sisustuselementtejä. Räsymatot ovat ympäristön kannalta hyödyllisiä, sillä niihin voidaan hyödyntää kierrätettyjä lakanoita ja muita kierrätettyjä tekstiilejä. Yritykset kuten Finlayson on ottanut myös räsymatot ja muut räsytuotteet mallistoihinsa ja järjestäneet myymälöissään erilliskeräyksiä käytetyille tekstiileille (Finlayson 2017). Räsymattoja voidaan valmistaa myös teollisessa mittakaavassa Suomessa. Projektin aikana räsymattoajatus jalostui design -räsymatoksi, jolloin poistotekstiilien kerääjät ja paikalliset käsityöläiset ja matonkutomot voisivat suunnitella ja toteuttaa omaan tai asiakkaan sisustukseensa sopivan maton.

Lähteet

Dahlbo, H., Aalto, K., Salmenperä, H., Eskelinen, H.,Pennanen, J., Sippola, K. & Huopalainen, M. 2015. Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 4/2015.  [Viitattu 25.9.2017]. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155612/SY_4_2015.pdf?sequence=4

Finlayson, 2017. Räsytuotteet. [Viitattu 25.9.2017] Saatavissa: https://www.finlayson.fi/tuotteet/kodin-sisustus/rasytuotteet/44/

Kykkänen, J-M. 2017. Jätelakia pitää höllentää. Fab – Future, Innovations & Business. [Verkkolehti.] 2/2017, 67. [Viitattu 25.9.2017].  Saatavissa: https://issuu.com/suomentekstiilimuoti/docs/fab2_suomi_sivut_pdf

Telaketju, 2017. Telaketju –  Tekstiilien lajittelu- ja hyödyntämisketju. [Viitattu 25.9.2017].  Saatavissa: http://poistotekstiili.turkuamk.fi/telaketju/

Kirjoittajat

Oona Salojärvi on 4:n vuosikurssin insinööriopiskelija Tekniikan alalta (Materiaalitekniikka)

Kaisa Tuominen on 4:n vuosikurssin liiketaloudenopiskelija Liiketalouden alalta

Linda Karlström on 2:n vuosikurssin ympäristötekniikanopiskelija Tekniikan alalta (Energia- ja ympäristötekniikka)

Vilma Wathen on 2:n vuosikurssin ympäristötekniikanopiskelija Tekniikan alalta (Energia- ja ympäristötekniikka)

Lea Heikinheimo, TkT, toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa Materiaalitekniikassa sekä Älykäs teollisuus ja uudet liiketoimintakonseptit YAMK –koulutuksessa.

Kuvat

Samuli Maliniemi ja Linda Karlström

 

Julkaistu 11.10.2017

Koulutusaineistoa kemikaalionnettomuuksien ennaltaehkäisyyn, niihin varautumiseen sekä torjuntaan

Kemikaalionnettomuuksiin liittyvää ehkäisyä, varautumista ja torjuntaa on tarpeellista tunnistaa ja työstää. Näitä kysymyksiä käsiteltiin kaksivuotisessa projektissa nimeltä ChemiPPR (Omnipresent), jonka tavoitteena oli luoda osaamiseen perustuvia koulutuspaketteja turvallisuudesta vastaaville henkilöille. Projektia koordinoi Turkin alueellinen turvallisuusvirasto Afad ja rahoitusta saatiin Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelmasta. Muina partnereina olivat turvallisuusalan konsulttifirmat Espanjasta ja Portugalista sekä Suomesta Hämeen ja Lahden ammattikorkeakoulut. Projektikielenä oli englanti.

Kirjoittaja: Sakari Halmemies

Projektin kuvaus

Projektin käynnistys tapahtui helmikuussa 2016 Turkissa Karabukin kylässä, sillä alueella sijaitseva Kardemirin terästehdas on pääasiallisin projektitulosten hyödyntäjä tavoitteenaan kohentaa kemikaali- ja ympäristöturvallisuuttaan. Projektiryhmä mm. vieraili Kardemirin terästehtaassa ja tapasi siellä sekä työntekijöitä että johtoa. Turkin tavoite lie koko projektin osalta ollut pyrkimys saattaa teollisuuttaan vastaamaan eurooppalaisia normeja matkallaan kohti EU-jäsenyyttä.

Ensimmäiseksi projektiin osallistujat saivat tehtäväkseen laatia joukon kysymyksiä kemikaali- ja ympäristöturvallisuuden eri osa-alueista. Näistä kysymyksistä valittiin 70 kysymyksen paketti, jolla kukin maa lähestyi omissa maissaan turvallisuus alan ammattilaisia. Näin pyrittiin selvittämään se, mistä osa-alueista koulutusmateriaalia tulisi tuottaa.

Seuraava projektikokous pidettiin syyskuussa 2016 Portugalin Porto Limassa partnerimme Tesicnorin tiloissa. Vierailuun liittyi vierailu biodieseliä valmistavassa laitoksessa. Tässä kokouksessa jaettiin eri partnereiden kesken vastuualueet kirjoitettavien koulutusaineistojen suhteen. Vastuujaot olivat seuraavat:

  • Riskienhallinta (Tesicnor, Espanja)
  • Lainsäädäntö (Kardemirin tehdas, Karabykin yliopisto, turvallisuusvirasto Afad, Turkki ja Lamk, Suomi)
  • Ennaltaehkäisy ja varautuminen (Previform, Portugali)
  • Terveys ja ympäristö (Hamk, Suomi ja Previform, Portugali)
  • Kemikaalionnettomuudet (HAMK ja LAMK, Suomi)
  • Onnettomuuskuvaukset (kaikki partnerit)

Kolmas projektikokous pidettiin Espanjan Puerta del Solissa Tesicnorin tiloissa. Kokouksessa jokainen partneri esitteli tehtäväksi saamiaan koulutusaineistoja. Saimme vierailla myös Madridin 112-keskuksessa tutustumassa hälytyskeskuksen toimintaan.

Neljäs projektikokous pidettiin touko-kesäkuun vaihteessa 2017 Suomessa LAMKin ja HAMKin isännöimänä. Kokouksessa käytiin läpi mm. koulutusmateriaalin esittämistapaan liittyviä seikkoja. Lahdessa vierailimme mm. Paavolan pelastuslaitoksella ja Hämeenlinnassa SSBA:n terästehtaassa.

Viides ja viimeinen projektikokouksemme pidettiin jälleen Turkissa syyskuussa 2017 ja siihen liittyi mittava ja näyttävä projektin esittely Karabukin yliopistossa arvovaltaiselle yleisölle.

Kuva 1. Sakari Halmemies Karabukin yliopiston edustalla (kuva: Kalle Rajantie)

Projekti tuotti laajan runsaat 550 sivua käsittävän koulutusaineiston, joka käsitti seuraavat 6 lukua:

  • Riskienhallinta
  • Lainsäädäntö
  • Ennaltaehkäisy ja varautuminen
  • Terveys ja ympäristö
  • Kemikaalionnettomuudet
  • Toteutukset
Lainsäädäntöä ja varautumista

Oma kemikaaliturvallisuuden osaamiseni pohjautuu pitkälti kokemukseen, jonka hankin toimiessani yli kymmenen vuoden ajan Pelastusopistolla vaarallisten aineiden yliopettajana. Tehtävänäni oli opettaa tulevia pelastusviranomaisia varautumaan ja toisaalta torjumaan kemikaalionnettomuuksia.

Tältä pohjalta projektiin kirjoittamani materiaali koskee mm. lainsäädäntöä, VAK-luokitusta ja kemikaalien turvamerkintöjä. SEVESO-direktiivi on olennainen työkalu tehtäessä turvallisuus- ja riskikartoituksia esim. kemianteollisuuteen. Kemikaaliturvallisuudessa on tärkeää huomioida ennaltaehkäisyn ja varautumisen merkitys, jotta onnettomuuksia ei sattuisi. Todellisia onnettomuustilanteita varten eri sidosryhmien on tehtävä hyvää yhteistyötä niin suunnitelmien kuin niiden harjoittelun suhteen.

Kuvasin projektiin erilaisia kemikaalionnettomuustilanteita, tyypillisiä syitä niihin sekä niiden aiheuttamia vaikutuksia. Terveysvaikutusten lisäksi merkittävään rooliin nousevat ympäristövaikutukset, jotka seuraavat jo vähäisistäkin vaarallisten aineiden onnettomuuksista.

Olen ollut itse henkilökohtaisesti luomassa Suomessa yleisesti käytössä olevia Tokeva-ohjeita (=torjuntatoimet kemikaalien vaaratilanteessa). Ne on käännetty myös mm. englannin kielelle ja sellaisena ne tulivat tämän projektin tausta-aineistoksi. Kuvasin tämän projektin koulutusmateriaalissa sitä, kuinka esim. tietyn kemikaalin kuljetusonnettomuuteen Tokeva-ohjeista voidaan löytää sopiva torjuntataktiikka ja –menetelmät, henkilösuojaimet ja torjuntakalusto kuljetusyksikössä (esim. säiliöauto) olevien varoituslipukkeiden ja kilpien pohjalta.

Kuvassa 2 on esitetty vaarallisten aineiden VAK-luokituksen mukaiset varoituslipukkeet. [ChemiPPR 2017,47]

Kuva 2. Vaarallisten aineiden VAK-luokituksen mukaiset varoituslipukkeet (ChemiPPR 2017, 47)

Kemikaalien torjuntaa

Kemikaaleja koskeva tärkein informaatio saadaan käyttöturvallisuustiedotteista, joissa on tietoja mm. aineen tunnistamisesta, koostumuksesta, fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista, myrkyllisyydestä, ensiavusta, sammuttamisesta, torjuntatoimista vuototilanteen varalle, turvallisesta käsittelystä ja varastoinnista, hävittämisestä jne. On erittäin tärkeää oppia suojautumaan oikein käyttämällä asianmukaisia henkilösuojaimia, jos on vaarana altistua vaarallisille aineille.  Olen kuvannut koulutusaineistossa mm. tavallisimpia henkilösuojaimia ja niiden soveltuvuutta erilaisiin tilanteisiin.

Kuvassa 3 on esitetty kemikaalisukelluksen toimintamalli, joka perustuu Tokeva-ohjeissa olevaan kemikaalisukellusohjeeseen.

 

Kuva 3.  Kemikaalisukelluksen toimintamalli (ChemiPPR 2017, 331)

Case-tapaukset

Jokainen partneri sai tehtäväksi kuvata jonkin heidän maassaan sattuneen merkittävän kemikaalionnettomuuden. Nämä case-tapaukset hyvin analysoituina antavat tärkeää tietoa onnettomuuteen johtavista tekijöistä ja olosuhteista, ja auttavat toivon mukaan siinä, ettei samoja virheitä tehdä uudelleen.  Valitsin Suomen esimerkiksi tuhoisimman Suomessa rauhan aikana sattuneen onnettomuuden, vuoden 1976 Lapuan patruunatehtaan räjähdykseen, jossa kuoli 40 työntekijää ja 60 haavoittui. Kuva 4 kertoo karua kieltään tapahtuneesta.

Kuva 4.  Lapuan patruunatehtaan räjähdys 1976 (ChemiPPR 2017, 440; Kalle Kultala 13.4.1976)

Yhteenveto

Turkkilaisten kanssa toimiminen tässä herkässä poliittisessa tilanteessa oli haastavaa. Alkuperäinen projektipäällikkö vaihtui kesän 2017 vallankaappausyrityksen jälkimainingeissa, koska kuului ilmeisesti vanhoilliseen uskonnolliseen puolueeseen, jota Turkin nykyjohto ei hyväksynyt. Kaiken kaikkiaan projekti sujui hyvin ja työilmapiiri oli myönteinen ja mm. me suomalaisina (LAMK ja HAMK) saimme tunnustusta osaamisestamme.

ChemiPPR-projektin tuottama koulutusaineisto sopii kaikille kemikaaliturvallisuuden parissa työskenteleville. Jokaisen luvun lopussa on kertauskysymyksiä vastauksineen, joten materiaalista on saatavissa mahdollisimman suuri hyöty irti.

Koko englanninkielinen koulutusaineisto ”Forming the competency based education modules for chemical accident prevention, preparedness and response” on ladattavissa LAMKin projektisivuilta lähteessä olevasta nettiosoitteesta.

Lähteet

ChemiPPR. 2017. Forming the competency based education modules for chemical accident prevention, preparedness and response. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 25.9.2017]. Saatavilla: http://www.lamk.fi/english/projects/omnipresent/Documents/Training-modules.pdf

Kirjoittaja

Sakari Halmemies, DSc (Tech), yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Julkaistu 3.10.2017

Artikkelikuva: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/12/lapuan-patruunatehtaan-rajahdys-jatti-jalkeensa-surun