Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Hiljainen tieto osana yritysten tulevaisuutta

Hiljainen tieto on tulevaisuudessa merkittävässä roolissa, kun organisaatioiden henkilöstörakenteet uusiintuvat työtehtävien muuntuessa. Jokaisen yrityksen olisi muistettava, että työyhteisöissä piilee merkittävästi lunastamatonta pääomaa hiljaisen tiedon muodossa. Hiljaisen tiedon hyödyntämisessä keskeistä on sen tunnustaminen osaksi organisaatioiden toimintaa sekä kulttuuria. Hyödyntämisessä tulee muistaa, että se on jokaisen työntekijän vastuulla. Tästä johtuen meidän kaikkien olisi suotavaa pysähtyä välillä pohtimaan omaa tietoperustaamme, jota voisimme jakaa eteenpäin työyhteisöissämme.

Kirjoittajat: Miika Nevalainen ja Jaana Loipponen

Hiljainen tieto vaatii organisoitua toimintaa

Hiljaisella tiedolla organisaatiot pystyvät turvaamaan toimintaansa ja kasvattamaan tehokkuuttansa, mikä mahdollistaa kilpailukyvyn kasvamisen. Taitavasti hiljaista tietoa johtavat sekä hyödyntävät yritykset ovat vahvassa etulinjassa markkinoiden kilpailukentällä, kun ne pystyvät toimimaan laadukkaasti notkeina toimijoina hankkimansa tietoetumatkansa turvin. (Nevalainen 2017.)

Unkarilaista filosofia Michael Polanyita (1966) pidetään hiljaisen tiedon käsitteen luojana. Hänen ajatuksensa pohjautuvat näkökulmaan, jossa ihmiset tietävät enemmän kuin kykenevät ilmaisemaan. Polanyi vertaa teoriaansa jäävuoreen, jossa näkyvillä on ainoastaan huippu eli näkyvä tieto. Jäävuoresta vedenpinnan alla on suurin osa ihmisen hallitsemaa tietoa esimerkiksi rutiineja sekä toimintatapoja, jotka ovat hiljaista tietoa. (Nuutinen 2008.)

Hiljainen tieto kytkeytyykin voimakkaasti ihmisten subjektiivisiin kokemuksiin asioista, koska ihmisten hallitsemat henkilökohtaiset tiedot perustuvat esimerkiksi kokemuksiin, arvoihin ja tuntemuksiin (Virtainlahti 2009, 47).

Hiljaisen tiedon johtaminen edellyttää vaiheita, joiden kautta sitä voidaan hyödyntää organisaatiossa. Johtaminen alkaa hiljaisen tiedon tunnustamisesta ja tunnistamisesta työyhteisössä. Nämä vaiheet mahdollistavat hiljaisen tiedon näkyväksi tekemisen, jota seuraa hiljaisen tiedon siirtäminen sekä kehittäminen organisaatiossa. Hiljaisen tiedon johtamisen viimeinen vaihe on sen hyödyntäminen osana organisaation toimintaa. (Kiviranta 2010, 172-173.)

Hiljaisen tiedon tarkoituksena on turvata sekä kehittää organisaatioiden toimintakykyä (Toom, Onnismaa & Kajanto 2008, 106). Hiljaista tietoa hyödynnettäessä on kuitenkin muistettava, että sille on mahdollistettava resurssit organisaatiotasolla. Organisoidulla toiminnalla hiljaista tietoa saadaan jalostettua organisaation pääomaksi, joka vahvistaa kilpailukykyasemaa markkinoilla. (Virtainlahti 2009, 172-173.)

 Avoimen arvostavan organisaatiokulttuurin asia

Hiljaisen tiedon ajankohtaiseksi nykypäivänä tekee toimialojen vahva muutosvaihe digitalisoitumisen seurauksena, jolloin työtehtävät kehittyvät voimakkaasti muuttaen henkilöstörakenteita. Työtehtävien kehittyessä on hyödynnettävä saatavilla olevaa hiljaista tietoa laadun turvaamiseksi.

Aiheen ajankohtaisuutta lisää myös aloilla vallitseva ikäjakauma, joka jakautuu voimakkaasti lähellä eläkeikää oleviin sekä nuoriin työntekijöihin, jolloin vanhempien työntekijöiden poistuessa työelämästä vaarana on suuren tietoperustan katoaminen.

Hiljaisen tiedon tunnistamiseen vaikuttavista asioista esille nousee usein organisaatiokulttuuri. Organisaatiokulttuurin ollessa avoin sekä luotettava ihmiset uskaltautuvat tunnistamaan tehokkaammin hiljaista tietoaan sekä kertomaan siitä eteenpäin työyhteisöissä.

Hiljaisen tiedon hyödyntämisessä on kartoitettava vanhempien työntekijöiden hallitsema hiljainen tieto. Monessa yrityksessä vanhemmat työntekijät kantavat mukanansa merkittäviä määriä käyttökelpoista tietoa, jonka uhkana on kadota työyhteisöstä, jos sitä ei saada dokumentoitua sekä siirrettyä eteenpäin. Avoimessa kulttuurissa vanhemmat ihmiset uskaltautuvat jakamaan hiljaista tietoa tehokkaammin, kun kulttuuri kannustaa ja osoittaa arvostusta heidän kokemusta kohtaan.

Ylimmän johdon ja esimiesten sitoutuminen on merkittävässä roolissa hiljaisen tiedon hyödyntämisessä organisaatioissa. Johdon antaessa esimerkkiä omalla toiminnallaan ja tukiessa hiljaisen tiedon hyödyntämistä organisaatiokulttuuri muovautuu hiljaista tieto tukevaksi kokonaisuudeksi.

 Hiljaisen tiedon siirtäminen hyötykäyttöön

Organisaatioiden kyettävä madaltamaan tunnistamisen kynnystä, jolloin yksilöiden henkilökohtaiset taidot huomataan tehokkaammin sekä niiden esille tuominen on yksinkertaisempaa. Prosessien laadukkuutta sekä tehokkuutta voidaan edistää kokeneiden sekä ammattitaitoisten henkilöiden tietotaidolla, kokemuksilla ja erikoisosaamisella työtehtävistä (Kiviranta 2010, 162-163).

Hiljaisen tiedon siirtämisen hyötyinä voidaan pitää ammattitaidon sekä syväosaamisen vahvistumista työtehtävissä. Organisaatioissa siirtämisen tapoina suositaan perinteisesti avointa keskustelua sekä havainnointia, jotka ovat tehokkaita siirtämisen keinoja.

Hiljaisen tiedon siirtämisessä organisaatioiden tehokkaimmat menetelmät valikoidaan työyhteisön ominaisuuksien sekä taustojen perusteella. Siirtämisen menetelmiä valittaessa tulee myös pohtia organisaatiokulttuuriin vaikutuksia menetelmien toimivuuteen organisaatioissa.

Osa riskienhallintaa

Hiljaista tietoa organisoitaessa voidaan miettiä sen vaikutusta yritysten riskienhallintaan. Jos yritykset onnistuvat kartoittamaan ajankohtaisen ja hyödyllisen tiedon, riskejä voidaan minimoida työtehtävien laadun pysyessä vaaditulla tasolla.

Hiljaista tietoa arvioimalla ja tunnistamalla voidaan myös puuttua huonolaatuisen tiedon ketjuuntumiseen, jolloin hallitaan riskejä vääränlaisesta toiminnasta tai toimintatavoista. Kuitenkaan ilman ihmisten uskallusta tuoda hiljaista tietoa esille ei voida sitä hyödyntää riskienhallinnassa.

Organisaatiokulttuurin tukiessa hiljaista tietoa sitä voidaan hyödyntää tehokkaasti kehittämistoiminnassa. Kehittämistoiminnan näkökulmasta hiljainen tieto on merkittävä pääoma organisaatioille, koska työntekijöiden hallitsemia henkilökohtaisia tietoja sekä taitoja voidaan hyödyntää esimerkiksi toimintatapojen kehittämisessä. Hiljaista tietoa dokumentoimalla tietojärjestelmiin toimintatapoja voidaan yhtenäistää, jolloin myös prosessit tehostuvat sekä virtaviivaistuvat organisaatioissa.

Lähteet

Kiviranta, R. 2010. Onnistu eri-ikäisten johtamisessa. Helsinki: WSOYpro Oy.

Nuutinen, O. 2008. Hiljainen tieto. [Viitattu 26.5.2017]. Saatavissa: http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/hiljainen-tieto

Toom, A. Onnismaa, J. & Kajanto, A. 2008. Hiljainen tieto: tietämistä, toimimista ja taitavuutta. [Helsinki] : Kansanvalistusseura, Aikuiskasvatuksen tutkimusseura.

Virtainlahti, S. 2009. Hiljaisen tietämyksen johtaminen. Helsinki: Talentum.

Nevalainen, M. 2017. Hiljaisen tiedon organisointi hyötykäyttöön työyhteisössä: Case Yritys X. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 26.5.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053011170

Kirjoittajat

Miika Nevalainen on 24-vuotias lahtelainen johtamisen ja viestinnän tradenomi Lahden ammattikorkeakoulusta. Hiljaisesta tiedosta hän kiinnostui sen ajankohtaisuuden sekä potentiaalin takia, minkä seurauksena päätti kirjoittaa aiheesta opinnäytetyönsä. Aiheen mielenkiintoisuutta lisäsi myös hänen oma kiinnostuksensa rahoitusalaan, johtamiseen sekä toiminnan kehittämiseen.

Jaana Loipponen on liiketalouden ja matkailun lehtori Lahden ammattikorkeakoulussa. Opetuksessaan hän on kiinnostunut johtamisen metatiedosta, siitä mikä tekee johtamisen ja mikä organisaatiota pyörittää, siten hiljainen tieto kiinnostaa. Tutkimustyössään Loipponen on kerännyt ja analysoinut naisten tarinoita; menetelmänä kerronnallinen tutkimus korostaa usein juuri sen näkyväksi tekemistä, mitä aiemmin ei ole kuultu, nähty ja ymmärretty tärkeäksi.

Julkaistu 26.6.2017

Maatalousyrittäjien taloushallinto murrosvaiheessa

Taloushallinto on murrosvaiheessa, jossa perinteisten ja rutiininomaisten toimintojen rinnalle on nousemassa sähköisyyttä ja automaatiota hyödyntäviä toimintamalleja. Tekniikan kehittyminen ja digitalisaatio ovat edesauttaneet taloushallinnon kehittymistä suoritus- ja kustannustehokkaammaksi. Pilvipalveluina saatavilla olevien sähköisten taloushallinnon ohjelmistojen käyttö on yleistynyt viime vuosien aikana ja niiden hyödyistä pystyy nauttimaan niin suuryritykset kuin pienemmätkin toimijat.

 ­­Kirjoittajat: Otto Heikkilä ja Leea Kouhia

Taloushallinnon digitalisoituminen

Taloushallinto on yksi yritystoiminnan tukipilareista, jonka tarkoituksena on tuottaa materiaalia yrityksen strategisen toiminnan ohjaamiseen sekä ulkopuolisille sidosryhmille (Lahti & Salminen 2008, 14). Taloushallinnon kokonaisuus koostuu pienemmistä prosesseista, joita yhdistää pääkirjanpito, jonka tarkoituksena on tuottaa lopullinen materiaali yrityksen sisäiseen käyttöön sekä lain määrittelemille ulkopuolisille tahoille (Lahti & Salminen 2008, 15-16).

Taloushallinnon eri osa-alueiden ja prosessien toiminnallisuus on tehostunut 1990- luvulta lähtien. Paperittomasta kirjanpidosta ollaan siirrytty vuosien varrella kohti sähköistä kirjanpitoa ja siitä kohti digitaalista kirjanpitoa. Sähköisellä kirjanpidolla tarkoitetaan taloushallinnon hoitamista, jossa käsiteltävä taloushallintoaineisto on sähköisessä muodossa, mutta sen käsittely vielä vaatii toistuvia manuaalisia toimintoja. Sähköisestä kirjanpidosta ollaan vähitellen siirtymässä digitaaliseen kirjanpitoon, jossa sähköisen aineiston lisäksi myös käsittely tapahtuu sähköisesti ja automatisoidusti. (Lahti & Salminen 2014, 24).

Verkkolaskujen lähetys ja vastaanotto on ehkä tunnetuin sähköisen taloushallinnon piirre.  Kokonaisuudessaan sähköinen taloushallinto sisältää kaikki yrityksen talouteen liittyvät tehtävät ja toiminnot, kuten myyntilaskutuksen, ostolaskujen käsittelyn, palkanlaskennan, matka- ja kululaskutuksen, reskontrat, kirjanpidon, raportoinnin ja viranomaisilmoitukset. (Helanto ym. 2013, 28).

Tekniikan kehittyminen ja digitalisaatio ovat luoneet pohjaa uusille tietoteknillisille ratkaisuille, jotka yleistyvät myös taloushallinnossa. Näistä yleisimpänä toimintamallina voidaan pitää pilvipalveluita. Pilvipalveluilla tarkoitetaan tietotekniikkaresurssien kuten tallennustilan tai sovelluksien tarjoamista internetin välityksellä. Pilvipalveluille tyypillisinä pidettäviä piirteitä ovat sen ajasta ja paikasta riippumaton käyttö sekä palveluntarjoajan vastuu palvelun ylläpidosta ja toiminnallisuudesta. (Salo 2012, 16)

Sähköinen taloushallinto perustuu pilvipalveluna hankittavaan ohjelmistoon (Helanto ym. 2013, 35). Pilvipalveluita käytetään taloushallinnon hoitamisessa kasvavissa määrin. Tästä huolimatta ne eivät ole kehittyneet vielä niin laaja-alaiseksi hyödyntämiseksi, mitä ne ovat esimerkiksi yksityiskuluttajille suunnattujen palveluiden keskuudessa. Pilvipalveluiden kehittymistä arvellaankin hidastavan ilmiöön liittyvät uhkakuvat, joiden koetaan olevan tietoturvariskit sekä erilaiset yksityisyydensuojaan liittyvät uhat. Tästä syystä suoritustehokkuutta ja kustannussäästöjä mahdollistaviin pilvipalveluihin suhtaudutaan vielä varauksellisesti yritystoiminnassa. (Salo 2014, 108)

Tulevaisuudessa ohjelmistorobotiikka mullistaa nykyisen taloushallinnon palvelujen tuotantomallin.  Se antaa uudet puitteet taloushallinnon organisoitumiselle ja prosessien kehittämiselle. Robotiikalla päästään käsiksi tehtäviin, joita moni muu automaatiokeino ei pysty tehostamaan. Sen avulla asiantuntijan aika säästyy lisäarvoa tuottaviin tehtäviin. Rohkeimmat tutkijat ennustavat, että tulevaisuudessa jopa 94% taloushallinnon tehtävistä tuotetaan robotiikalla. Näin kattavan automaation mahdollistavat muun muassa RPA (Robotic Process Automation), Big data, tekoäly ja muut kognitiiviset innovaatiot. (Lehtinen & Pensar 2015)

Tutkimus maatalousyrittäjien taloushallinnosta

Opinnäytetyön yhteydessä toteutettu kyselytutkimus keskittyi selvittämään sitä, että tuovatko nykypäivän pilvipalvelut lisäarvoa maatalousyrittäjien taloushallintoon (Heikkilä 2017). Teoreettisen viitekehyksen ympärille sijoittunut tutkimus pyrki myös kartoittamaan muiden taloushallinnon sähköisten palveluiden käyttöä sekä suhtautumista taloushallinnon palveluiden kehittymiseen tulevaisuudessa.

Tutkimustuloksista voidaan todeta, että maatalousyrittäjien sähköisten palveluiden käyttö on verrattain vaihtelevaa. Rutiininomaisten toimintojen kuten eri sidosryhmille tuotettavien ilmoituksien jättäminen hoidetaan poikkeuksetta aina sähköisesti. Näitä ovat esimerkiksi tuloveroilmoituksen sekä ALV- ilmoituksen sähköinen jättäminen. Osto- ja myyntilaskujen käsittely on puolestaan vielä vähäistä. Vaihtelevasta käyttöasteesta huolimatta, sähköisiin palveluihin suhtaudutaan positiivisesti ja niiden koetaan tuovan helppoutta taloushallinnon hoitamiseen.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että pilvipalveluiden käyttö on vielä vähäistä maatalousyrittäjien keskuudessa. Pilvipalveluille voidaan kuitenkin ennustaa positiivissävytteistä tulevaisuutta, sillä sen tuomiin mahdollisuuksiin suhtauduttiin myönteisesti, siitäkin huolimatta, että pilvipalveluiden haasteet tiedostettiin vastaajien keskuudessa.

Viimeisen parin vuoden aikana, mobiililaitteiden käyttö taloushallinnossa on kasvanut voimakkaasti. Vaikka niiden käyttö onkin yleistymässä eri teollisuuden- ja toimialojen taloushallinnossa, suhtauduttiin siihen maatalousyrittäjien keskuudessa hyvinkin kriittisesti. Tutkimuksen tuloksista oli nähtävissä, ettei mobiililaitteiden hyödyntämistä nähty vielä ajankohtaisena ja tarpeellisena.

Yhteenveto

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että taloushallinnon teknillinen nykytila on riittävällä tasolla maatalousyrittäjien taloushallintoa varten. Sähköisiä palveluita hyödynnetään tälläkin hetkellä, mutta niiden kokonaisvaltaisessa hyödyntämisessä on vielä kehittämisen varaa. Lähtökohtaisesti palveluiden katsotaan olevan tarpeellisia ja niiden koetaan tuovan helppoutta taloushallinnon hoitamiseen. Pilvipalveluiden käyttöaste on vielä tällä hetkellä vähäistä, mutta tulevaisuus näyttää kuinka tulevaisuuden palvelut otetaan jatkossa vastaan.

Lähteet

Heikkilä, O. 2017. Pilvipalveluiden tuoma lisäarvo maatalousyrittäjien taloushallintoon. [Verkkodokumentti]. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden ala. [Viitattu 14.6.2017]. Saatavissa: http://theseus.fi/handle/10024/130966

Helanto, L., Kaisaniemi, T., Koskinen, K., Kuntola, K. & Siivola, M. 2013. Taloushallinto. Nyt: Tilitoimistoammattilaisen opas sähköiseen taloushallintoon. Espoo: ProCountor.

Lahti, S. & Salminen, T. 2008. Mitä on digitaalinen taloushallinto? Helsinki: Sanoma Pro.

Lahti, S. & Salminen, T. 2014. Digitaalinen taloushallinto. Helsinki: Sanoma Pro.

Lehtinen J. & Pensar, H. 2015.  Robotiikka taloushallinnossa – Mistä alkuun? OpusCapita.[Viitattu 8.6.2017]. Saatavissa: https://www.opuscapita.fi/blogit/2015/robotiikka-taloushallinnossa-mista-alkuun#

Salo, I. 2012. Hyötyä pilvipalveluista. Tuottavuus ja kannattavuus nousuun. Helsinki: Sanoma Pro.

Salo, I. 2014. Big data & pilvipalvelut. Jyväskylä: Docendo.

Kirjoittajat

Otto Heikkilä on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketaloutta ja valmistuu tradenomiksi 2017

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa, Liiketalouden alalla vastuuopettajana.

Julkaistu 14.6.2017

Artikkelikuva:  https://www.pexels.com/photo/blue-skies-clouds-cut-fingers-335907/ (CC0)

Yritysten pelikenttänä koko maailma

Nopeasti globalisoituvassa maailmassa kansainvälistymisestä on tullut yksi olennaisimmista käsitteistä liike-elämässä.  Kun pelikenttänä on koko maailma, ovat yritysten mahdollisuudet lähes loputtomat.

Kirjoittajat: Linda Alén ja Minna Porasmaa

Globalisoituminen

Teknologian nopea kehittyminen viime vuosikymmeninä on mullistanut maailman markkinat, tehden kansainvälistymisestä yhden olennaisimmista käsitteistä liike-elämässä. Teknologian jatkuva kehitys mahdollistaa tavaroiden, kuljetusten, kommunikaation, sekä rahavirtojen yhä nopeamman liikkumisen, tehden näin ollen yritysten kansainvälistymisen helpoksi ja avaten lähes loputtomia mahdollisuuksia. Teknologisoituminen on avannut maailman markkinat kaiken kokoisille yrityksille ympäri maailman ja lisännyt näin yritysten laajentumista yhä useampiin maihin. Globalisoituminen vaikuttaa liike-elämään maailmanlaajuisesti, niin kansallisista yrityksistä paikallisiin yrityksiin, kuin pienistä ja keskisuurista yrityksistä valtaviin kansainvälisiin yhtiöihin. Vuodesta 1990 vuoteen 2011 monikansallisten yritysten määrä ympäri maailmaa on enemmän kuin kaksinkertaistunut (Kotler 2012, 574).

Kansainvälistymisprosessi

Jotta yrityksen kansainvälistyminen ja kaupankäynti vieraassa maassa olisi tuloksellista, on tiettyjä asioita huomioitava ennen kansainvälistymisprosessin täytäntöönpanoa. Kokonaisvaltainen prosessin suunnittelu ja arviointi, sekä yksityiskohtainen tutkimustyö kohdemarkkinasta ovat keskeisessä osassa kansainvälistymisprosessin alkuunpanossa (Hollensen 2012).

Yrityksen motivaattorina kansainväliseen laajentumiseen toimivat tavallisesti toisen maan tarjoamat kasvumahdollisuudet, sekä niiden seurauksena toiveet liikevoiton ja yrityksen toiminnan kasvattamisesta (Kotler 2012, 584).

Alla oleva kuvio havainnollistaa yleisimpiä vaiheita ja huomioitavia asioita, joita pienet ja keskisuuret yritykset tavallisesti käyvät läpi kansainvälistyessään.

Kuvio 1. Kansainvälistymisprosessin suunnittelu (Alén 2017, mukaillen Kotler 2012, 576; Hollensen 2012)

Kun yritys laajentaa uudelle alueelle, yksityiskohtainen tutkimus kohdemaasta olisi suositeltavaa, jotta toimiva markkinointi- ja etabloitumisstrategia voidaan suunnitella. Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet sekä tavoitevolyymit liittyvät tiiviisti markkinointi- ja etabloitumisstrategian, kuten myös tavoitemarkkinan valitsemiseen. Kun kohdemarkkinasta on suoritettu kokonaisvaltainen markkinatutkimus, sekä kansainvälistymisprosessin muut osa-alueet on suunniteltu ja laitettu käytäntöön, on prosessin toteutus, seuraaminen, sekä kehitys tärkeää.

Etabloitumisstrategiapäätökseen vaikuttavat tekijät

Johansonin ja Vahlneen (1977) tunnetun Uppsala -kansainvälistymisteorian mukaan yritykset, jotka haluavat laajentaa toimintaansa kotimaastaan ulkomaille, tyypillisesti laajentavat ensin geografisesti lähellä oleviin maihin (Kontinen & Ojala 2012). Viime vuosien digitalisoituminen ja teknologian kehittyminen kuitenkin mahdollistaa tietyille tuotteille ja yritysmalleille kansainvälistymisen kauempiinkin maihin melko vaivattomasti. Yrityksen päätös oikean etabloitumisstrategian valinnasta riippuu monesta eri tekijästä. Nämä tekijät vaihtelevat riippuen kohdemaan markkinasta, markkinatilanteesta, sekä kyseessä olevasta yrityksestä (Hollensen 2012.)

Hollensenin mukaan (2012, 222) etabloitumisstrategiaan vaikuttavat tekijät voidaan jakaa neljään päätekijään alla olevan kuvion mukaisesti.

Kuvio 2.  Etabloitumisstrategian valintaan vaikuttavat neljä pääryhmää (Alén 2017, mukaillen Hollensen 2012, 222).

Hollensenin mallin mukaisesti yrityksen sisäisten ja ulkoisten, kansainvälisen toiminnan toivottujen ominaispiirteiden, sekä erityisten liiketoimintaan vaikuttavien tekijöiden selvittyä on etabloitumisstrategia helpompi valikoida.

Yritykseen, sekä sen tuotteeseen tai palveluun liittyvien tekijöiden lisäksi kohdemaan makro-ympäristölliset tekijät olisi hyvä tunnistaa, jotta tarkoitukseen sopivin etabloitumisstrategia voidaan valita. Näiden tekijöiden syvällinen tutkinta ja ennustaminen tuleville vuosille auttaa arvioimaan kohdemarkkinan potentiaalista myyntiä ja voittoja. (Geetanjali 2010, 10).

Etabloitumisstrategiat

Kun kohdemarkkina on valikoitunut ja tarvittava taustatutkimus on tehty, on päätettävä, mikä etabloitumisstrategia olisi kaikista toimivin valinta yritykselle. On tärkeää huomioida, että ei ole vain yhtä tiettyä etabloitumismallia olemassa, joka toimisi tietyntyyppisille tai kaikille yrityksille.

Kansainvälistymismuodot voidaan Hollensenin (2012, 210) mukaan jakaa kolmeen pääryhmään. Nämä kolme ryhmää koostuvat viennistä (suora, epäsuora ja välitön), sopimuksellisista yhteistyömuodoista (esim. lisensiointi, franchising), sekä hierarkkisista investointimuodoista (mm. yhteisyritys, oma greenfield-yksikkö). Samankaltaiset yritykset voivat valita täysin erilaiset strategiat samalla markkina-alueella. Perinteisten kansainvälistymisstrategioiden lisäksi internetin ja verkkokaupan tuomat mahdollisuudet ovat viime vuosina mullistaneet perinteiset etabloitumisstrategiat. (Hollensen 2012.)

Toimitusketjut

Kun yrityksen toiminta laajenee kansainvälisille markkinoille yli oman maan rajojen, tarkoittaa tämä yleensä koko jakelu -ja toimitusketjun kasvamista.  Tuotteen tai palvelun tuottajan ja valmistajan, sekä itse loppuasiakkaan välillä saattaa jakeluketjussa olla moniakin välikäsiä, jotka kaikki toimivat erilaisten periaatteiden mukaisesti. Tehokas toimitusketju ja sen hallinnointi tuovat yrityksen tuotteelle tai palvelulle kilpailuetua, jolla nostetaan sen arvoa, tuottoa ja voittoa (Fleisher 2007).

Jatkuvasti globalisoituvassa bisnesmaailmassa yrityksen jakelu -ja toimitusketjut ovat tärkeässä roolissa. Ne vaikuttavat olennaisesti koko tuotteen tai palvelun onnistuneeseen matkaan tuottajalta loppuasiakkaalle saakka. Mitä suurempi jakeluketjun välikäsien määrä on, sitä vähemmän kontrollia markkinointisuunnitelman eri osiin ja niiden toteutumiseen itse valmistajalla on, ja sitä monimutkaisempi ja riskialttiimpi koko ketju on (Kotler 2014). Yrityksen markkinointi -ja kansainvälistymissuunnitelmaa laatiessa olisi siis jakeluketjun suunnitteluun ja sen osiin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota, jotta yrityksen tuote tai palvelu voidaan tehokkaasti saattaa loppuasiakkaalle saakka. Esimerkkinä onnistuneesta toimitusketjun suunnittelusta mainittakoon Amazon.com, joka mullisti vähittäiskaupan keksien kaupankäynnin internetin kautta ilman fyysisiä kauppoja. Apple mullisti musiikin myynnin alkaessaan myymään musiikkia verkossa, sekä Rent-A-Car käänsi perinteisen autovuokrauksen päälaelleen lentokentillä olevilla autovuokrauspalveluillaan. (Kotler 2014.) Onnistuneella jakelun suunnittelulla voidaan siis saavuttaa kansainvälisessä kaupassa mahtavia arvo -tai kustannusetuja kilpailijoihin nähden.

Yhteenveto

Kansainvälisille markkinoille tavallisesti laajennetaan, kun etsitään kasvua, tai koetaan, että toisen maan markkina tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia yritykselle. Kansainvälistymisprosessin suunnittelu noudattaa yleensä tiettyä kaavaa.

Henry Ford oppi 1900-luvun alussa arvokkaan oppitunnin yritysten yhteistyöstä ja toimitusketjun toimivuuden tärkeydestä (Fleisher 2007, 158). Hän omisti hiilikaivoksia, tehtaita, metsiä, rahtialuksia, teitä, sekä rautateitä, jotta hänen yrityksellään olisi pääsy raaka-aineisiin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Hän kuitenkin oppi, että pienemmät, tiettyyn alueeseen keskittyneet yritykset suorittivat huomattavasti tehokkaammin kuin hänen yrityksensä. Tämä sai hänet tajuamaan, ettei yksi yritys voi omatoimisesti hoitaa täydellisen tehokkaasti kaikkia yrityksen jakelun osa-alueita. Tämä osoittaa, kuinka tärkeää on, että toimitusketjun kaikki osat suoritetaan mahdollisimman ammattimaisesti ja tehokkaasti, ja kuinka ketjun jokaisen osion erityisosaaminen ja yhteistyö voivat hyödyttää ketjun kaikkia osapuolia. Tulevaisuudessa voidaankin kansainvälisessä kaupassa odottaa, että ketjut kilpailevat muita ketjuja vastaan, nykyisen yritykset vastaan yritykset asettelun sijaan.  (Fleisher 2007.)

Lähteet

Albaum, G. S., & Duerr, E. 2008. International marketing and export management. 6. uudistettu painos. Harlow: Prentice Hall.

Alén, L. 2017. Internationalization: Entering the Russian Market: Case Company X. [Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 30.5.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704285771

Christopher, M. 2016. Logistics and supply chain management. 5 uudistettu painos.

Fleisher C., Bensoussan B., 2007. Business and Competitive Analysis: Effective Application of New and Classic Methods. Pearson Education Inc.

Geetanjali. 2010. International Marketing. Jaipur, IN: Oxford Book Co.

Hollensen, S. 2012. Essentials of global marketing. (2nd ed.). Harlow: Pearson Education.

Kontinen, T., Ojala, A. 2012. Internationalization pathways among family‐owned SMEs. International Marketing Review. [Verkkolehti]. Vol. 29 (5), 496-518. [Viitattu 8.5.2017.] Saatavissa:  http://dx.doi.org/10.1108/02651331211260359

Kotler, P., & Armstrong, G. 2014. Principles of marketing. 15. uudistettu painos. Boston, Mass: Pearson.

Silbiger, S., 2005. The 10-Day-MBA. Piatkus Books Ltd, London.

Kirjoittajat

Linda Alén on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden alalla ja valmistuu kansainvälisen liiketoiminnan koulutusohjelmasta tradenomiksi toukokuussa 2017.

Minna Porasmaa työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden alalla lehtorina.

Julkaistu 14.6.2017

Sosionomiopiskelijat notkeasti tulevaisuuden taitoja ja valmiuksia oppimassa

Olopiste – työttömien kohtaamispaikka on kynnyksetöntä työllistymistä tukevaa toimintaa pitkäaikaistyöttömille. Hankkeessa ovat toimijoina Harjulan Setlementti ry, Sylvia-koti yhdistys ry Kaupunkikylä sekä Lahden ammattikorkeakoulu. Hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää sosionomiopiskelijoille autenttista oppimista tukeva oppimisympäristö. Tässä artikkelissa esitellään autenttisen oppimisympäristön kehittämistyössä nousseita pedagogisia havaintoja ja alustavia tuloksia, jotka pohjautuvat opiskelijaryhmien palautteisiin oppimisesta Olopisteellä.

Kirjoittajat: Helena Hatakka ja Tarja Kempe-Hakkarainen

Uudistava oppiminen mahdollistaa kokeilevuuden autenttisessa oppimisessa

Sosionomikoulutuksessa kehitetään autenttista oppimisympäristöä osana Olopiste -hanketta. Autenttisen oppimisympäristön kehittäminen perustuu uudistavaan oppimiseen ja sen elementtien soveltamiseen. Uudistavassa oppimisessa kriittinen ajattelu, luovuus, yhteisöllinen kehittäminen ja toiminta sekä uusien merkitysten muodostaminen ovat keskeisiä tekijöitä. Uudistava oppiminen merkitsee sitä, että oppiminen on kriittistä, pohtivaa, reflektoivaa ja kyseenalaistavaa. Uudistavassa oppimisessa perehdytään oman toiminnan syihin, ennakko-oletuksiin, mielikuviin ja myös mahdollisiin oppimisen esteisiin. Uudistavassa oppimisessa ei ole tavoitteena vain löytää oikeita vastauksia tai ratkaisuja vaan myös löytää olennaiset kysymykset ja siten kohdentaa oppiminen tulevaisuuden kannalta oikeisiin tekijöihin.  (Lahden ammattikorkeakoulu 2015)

Olopisteen autenttisen oppimisympäristön kehittämistyön painopisteenä on ollut kokeileva toiminta, jonka avulla on haluttu löytää opiskelijoiden oppimista tukevia toimivia käytänteitä. Kriittisen ja säännöllisen reflektion kautta on arvioitu toimintaa sekä olemassa olevien käytäntöjen soveltuvuutta ja toimivuutta oppimisen näkökulmasta. Kehittämistyössä on luotu, opiskelijoiden ja Olopisteen muiden toimijoiden kanssa, yhteistä ymmärrystä toiminnan perustasta ja sitä on testattu yhteisessä dialogissa kehittämistyön eri vaiheissa. Myös oppimista tukevien käytäntöjen ja toimintojen toteuttamiskelpoisuutta ja toteutumista on arvioitu jatkuvasti.  (Lahden ammattikorkeakoulu 2015.)

Tilannesidonnaiseen kognitioon perustuvien pedagogisten ratkaisuiden vahvuudeksi voidaan nähdä se, että opiskelijat pääsevät osallistumaan käytännön yhteisöjen toimintaan ja vuorovaikutukseen yhteisön muiden toimijoiden kanssa. Tätä kautta opiskelijat pääsevät luomaan, yhdessä asiantuntijoiden kanssa, yhteisiä merkityksiä asioille ja ilmiöille sekä laajentamaan omaa ymmärrystään ja kokemustaan. (Lehtinen, Vauras & Lerkkanen 2016, 138.) Tämä pätee myös autenttiseen oppimiseen, jossa keskeisellä sijalla ovat oikealle työelämälle tyypilliset tilanteet. Olopisteellä opiskelijat ovat kohdanneet monia sujuvia ja toimivia asioita, mutta myös useita haastavia, ratkaisua vaativia tilanteita.

Olopiste pedagogisena ympäristönä – mahdollisuudet ja haasteet

Opiskelijoiden antaman palautteen perusteella Olopisteen oppimisympäristön vahvuuksina olivat sen mahdollistamat asiakkaiden kohtaamiset ja se, että siellä sai kuvan siitä, miten Olopisteen kaltaisessa pitkäaikaistyöttömille suunnatussa palvelussa voidaan toimia. Asiakkaisen sensitiivinen kohtaaminen, huomiointi ja ohjaaminen sekä ohjaussuunnitelmien tekeminen olivat oppimisen keskiössä ja näissä opiskelijat kokivat harjaantuneensa.  Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssien (2016) mukaan nämä osa-alueet ovat keskeistä asiakastyön osaamista. Vastaavasti oppimista estäväksi tekijäksi mainittiin se, että Olopisteellä kävi omalla työvuorolla vähän tai ei ollenkaan asiakkaita.

Vuorovaikutus yhteisön muiden toimijoiden kanssa oli opiskelijoiden palautteen perusteella oppimista tukevaa. Olopisteen henkilökunta otti opiskelijat hyvin vastaan ja tuki heitä työskentelyssä. Opiskelijoita kuunneltiin ja heitä kohdeltiin työntekijöinä. Opiskelijat kuvasivatkin, että he kokivat olevansa osa työyhteisöä. Opiskelijan oman aktiivisuuden ja asenteen kuvattiin olevan tärkeässä roolissa siinä, että koki kuuluvansa työyhteisöön. Olopisteen arkipäivän asiakastyö mahdollisti omien ja työparin vahvuuksien hyödyntämisen. Toisaalta opiskelijat kokivat myös, että työyhteisöön ei ollut ihan helppo päästä mukaan ja opiskelijan rooli hahmottui osalle opiskelijoista noviisin tai vierailijan rooliksi. Noviisi ei osallistu toimintaan asiantuntijayhteisön täysivaltaisena jäsenenä vaan etsii vielä paikkaansa ja rooliaan (Kiviniemi, Leppisaari & Teräs 2013, 105).  Palautteissa kuvattiin, että kaikki opiskelijat eivät uskalla uudessa tilanteessa välttämättä puhua asioista avoimesti tai tuoda mielipiteitä muuten julki. Toiveena oli, että Olopisteen muut toimijat olisivat selkeämmin tuoneet esiin mitä opiskelijalta odotetaan ja vaaditaan työvuorojen aikana.

Kiviniemen ym. (2013, 105) mukaan autenttisessa oppimisessa keskeisenä asiana on asiantuntijayhteyden ja hiljaisen tiedon jakaminen. Tähän on luotu Olopisteellä yhteisen reflektion rakenne. Olopisteellä reflektiota tapahtuu opiskelijan, työntekijöiden ja opettajien välillä. Opettajat ja opiskelijat reflektoivat oppimistila olo -sessioissa, opiskelijat ja työntekijät päivittäisissä kohtaamisissa ja opiskelijatyöpari keskenään. Opiskelijoiden palautteet toivat esiin, että reflektiorakenne on toimiva ja ohjauksen koettiin edistäneen oppimista, mutta myös lisää ohjausta, perehdytystä ja perehdytysmateriaalia kaivattiin.

Oppimiseen Olopisteellä on kytketty useita erilaisia oppimistehtäviä. Tehtävät ovat pääosin toiminnallisia, kuten Olopisteen arkipäiväiseen asiakastyöhön ja monipuoliseen ohjaustoimintaan osallistuminen.  Kiviniemi ym. (2013, 103-104) mukaan autenttista oppimista tukemaan suunniteltuja oppimistehtäviä ei voi muotoilla yksityiskohtaisen valmiiksi. Oppimisen prosessia on vaikea ennakoida, koska todellisen työelämän tilanteet ja pulmat eivät ole ennakoitavissa ja siksi niitä ei voi etukäteen määrittää. Tästä syntyy haaste myös oppimistehtävien laatimiseen. Opettaja on tottunut strukturoimaan tehtävät valmiiksi kysymyksineen ja lähdeaineistoineen ja opiskelijat ovat tottuneet seuraamaan etukäteen viitoitettua oppimisen polkua. Siksi työelämäläheiset oppimistehtävät luovat haasteita sekä opettajalle että opiskelijalle. Molemmat kokevat epävarmuutta, kun perinteinen strukturoitu tehtävämalli ei toimi. Lonka (2015, 53) toteaa, että ”Elämä luokkahuoneiden ulkopuolella on täynnä epämääräisiä tehtävänantoja. Emme tiedä, mitä meiltä odotetaan, mutta monimuotoisessa maailmassa on vain pakko pystyä toimimaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Ehkä juuri tällaisia tilanteita olisikin hyvä harjoitella?”. Tästä syystä myös Olopisteen oppimisympäristön kehittämistyö jatkuu.

Lähteet

Kiviniemi, K., Leppisaari, I. & Teräs, H. 2013. Autenttiset verkko-oppimisratkaisut asiantuntijuuden kehittäjänä. Teoksessa: Hakala, Juha T. & Kiviniemi, Kari (toim.) Vuorovaikutuksen jännitteitä ja oppimisen säröjä. Aikuispedagogiikan haasteiden äärellä. Kokkola: Jyväskylän yliopisto Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. 99-116.

Lehtinen, E., Vauras, M. & Lerkkanen, M-L. 2016. Kasvatuspsykologia. 3. uudistettu painos. Helsinki: WSOY.

Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Keuruu: Otava.

Lahden ammattikorkeakoulu 2015. Pedagoginen ohjelma 2016-2018. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 26.5.2017]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/lamk-oy/strategiat/Documents/lamk-peda-ohjelma.pdf

Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssit 2016. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 6.6.2017]. Saatavissa: https://www.innokyla.fi/documents/1167850/5e8f1ef1-7a5b-4dfb-a629-0ea09dbfe904

Kirjoittajat

Helena Hatakka on yliopettajana ja Tarja Kempe-Hakkarainen lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla ja he kehittävät autenttista oppimisympäristöä osana Olopiste-hanketta.

Julkaistu 13.6.2017

Opening municipal data in the city of Lahti

The city of Lahti decided to open up their data for public use. The biggest challenge was to identify the datasets that will encourage the local community to use the city data to develop new business ideas. This article presents suggestions of which datasets the city of Lahti should make publicly available. Also presented are the most efficient means of defining and modifying said datasets.

Authors: Lenka Zatkova and Sariseelia Sore

Open Data

Data is the basic element of human knowledge. The value of data is in its potential to generate information, understanding and wisdom. (Kitchin 2014, 12.)  The knowledge becomes open if anybody can access, use, modify or share it (Open Knowledge International 2017b). Data is considered to be open when it is available under an open licence, which gives permission to republish the data, sell products or services based on the data and to create new content using the data free of charge (Open Data Institute 2017).

The main idea of opening public data is to increase its value by its usage. Open public data enhances transparency, citizen participation, collaboration and innovations. (Chignard 2013.)

Municipal Open Data and Entrepreneurs

Opening up municipal data for commercial use promotes local entrepreneurship. The objective of cities is to open up as many municipal datasets as possible. The decision about which datasets should be opened depends on their potential value for local entrepreneurs. Entrepreneurs use the data mostly for app development or providing online, analytical, consultancy or training services. (Halonen 2012, 86 -87.)

A demand-based approach is the best to identify the entrepreneurs’ needs for open data (Conradie & Choenni 2014, 14). First, the owner of the data informs what data can be published and after that, the utilisers of the data come up with ideas about its practical applications (Conradie & Choenni 2014, 14; Moneo 2016).

Identification of Needs for Municipal Open Data in Lahti Region

During the research process there were three different approaches used to identify the needs for municipal open data in Lahti Region (Zatkova 2017). First, the companies were asked in a survey about their needs for municipal open data. Considering the early phase of the project, their answers had to be interpreted within the context of their awareness of open data. Keeping in mind that the awareness of open data could turn out to be low, another two approaches were deemed necessary. Firstly, the analysis of the experiences of other Finnish cities who have already opened some datasets. Secondly, the evaluation of recent trends in the business ideas of local start-ups using municipal open data.

A sample of 40 companies providing products or services in the Lahti area revealed their preferences in a survey. They could choose the datasets from a list, as well as suggest their own datasets. The outcomes of the survey are presented below.

The awareness of open data varied greatly among the companies in the sample. Only 25 % claimed to understand the concept and besides knew how they could use the municipal data if opened. The requirements of this group were considered the most relevant as they base on existing needs.

Familiarity of the open data concept by rest of the companies turned out low. Those companies didn’t come up with any business ideas exploiting municipal open data either, but they showed preliminary interest in some datasets. However, the relevancy of such interest is considered limited for purposes of decision-making by the city.

Datasets Desired by Companies with Existing Business Ideas

The most desired datasets by the companies with existing business ideas are closely related to buildings, construction and housing. The exact number of companies per category is shown in figure 1.

Figure 1. Municipal datasets desired by the companies with existing business ideas (Zatkova 2017)

The companies also came up with their own ideas of datasets that would support their business ideas. They suggested that the city should publish the energy savings targets for construction projects, and the energy strategy of the city of Lahti.

The field of energy savings appeared repeatedly also in business ideas among the start-ups that have been established in Lahti area in last four years (Business Development Manager 2017).

Datasets Desired by Companies without Existing Business Ideas

The companies without business ideas related to municipal data assume that access to city data could enhance development of their businesses. Their business areas influence their preferences. The most desired datasets by these companies are shown in figure 2.

Figure 2. The most desired municipal datasets by the companies without a business idea (Zatkova 2017)

The datasets are mostly general and usable by any kind of company, for example, business listings, population data or public bodies’ decisions. Besides these categories, the companies require datasets related to buildings, construction and housing.

The companies suggested also publishing data regarding the repair and construction of public buildings, annual plans and the budgets of the technical board and traffic in the city centre (including pedestrians).

Experiences in other cities reveal municipal datasets that are frequently used by other parties. There is a big chance that the same datasets could work also for the city of Lahti. The most relevant datasets include public transportation, traffic, parking information, geospatial data, city services and events. (Development Manager 2017)

The Importance of Cooperation

Experiences in other cities in Finland confirm that the city has to initialize the discussion on open city data, show a real commitment and be responsive towards citizens. Demand for datasets has to be developed in communication with companies, researchers, students and developers. The best way to do it is to take an iterative and cooperative approach supported by, for example, meetups, hackathons and competitions. The city should also be engaged in existing communities in social media. (Development Manager 2017). The involvement of the regional development organisation Ladec is indispensable in all these activities.

Figure 3. Opening up municipal datasets in cooperation with local community (Zatkova 2017)

Figure 3 illustrates recommended stages of the process of opening municipal datasets. The process is iterative. After a dataset is published, it must be regularly updated and, if required, modified.  (Development Manager 2017)

Conclusion

The decision about the municipal datasets to be opened has to be based on real needs. The initial phase of the municipal data opening project in city of Lahti can be supported by the data collected from local companies in spring 2017.  Communication with other cities experienced in the open data issues, would also be very valuable. However, constant cooperation with local community seems to be the most essential part in specifying municipal open datasets. It is also a necessity, after the data has been opened, to regularly in close cooperation with the open data utilizers to discuss requirements for updates and modification of the open datasets.

References

Business Development Manager. 2017. Ladec Oy. Interview 22 February 2017.

Chignard, S. 2013. Paris Innovation Review. [Cited 11 May 2017]. Available at: http://www.paristechreview.com/2013/03/29/brief-history-open-data/

Conradie, P. & Choenni, S. 2014. On the Barriers for Local Government Releasing Open Data. Government Information Quarterly. [Electronic journal]. Vol. 31, S10-S17. [Cited 12 May 2017]. Available at: https://www.researchgate.net/publication/261989071_On_the_barriers_for_local_government_releasing_open_data

Development Manager. 2017. Tredea Oy. Email correspondence. Recipient Zatkova, L. Sent on 9 March 2017.

Halonen, A. 2012. Being Open About Data: Analysis of the UK open data policies and applicability of open data. [Online document]. London, United Kingdom: Finnish Institute in London. [Cited 12 May 2017]. Available at: http://finnishinstitute.cdn.coucouapp.com/media/W1siZiIsIjIwMTYvMDgvMjUvMDkvMzgvMjEvZGQyOGQ5MTUtY2Q4YS00N2U0LWEyZTAtM2FiOWUxN2M0Njc2L2JlaW5nIG9wZW4gYWJvdXQgZGF0YS5wZGYiXV0/being%20open%20about%20data.pdf?sha=cad600352a6ffb0b

Kitchin, R. 2014. The Data Revolution: Big Data, Open Data, Data Infrastructures & Their Consequences. London, United Kingdom: SAGE Publications.

Moneo, A. 2016. International Open Data Conference 2016. [Cited 12 May 2017]. Available at: http://opendatacon.org/five-strategies-enact-municipal-open-data-policy/

Open Data Institute. The Open Data Institute. [Cited 4 May 2017]. Available at: http://theodi.org/guides/publishers-guide-open-data-licensing

Open Knowledge International. Open Definition. [Cited 4 May 2017]. Available at: http://opendefinition.org/od/2.1/en/

Zatkova, L. 2017. Municipal Open Data and Regional Development. Identification of Open Datasets of City of Lahti. [Online document]. Bachelor’s thesis. Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management. Lahti. [Cited 2 June 2017]. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052910900 

 Authors

Lenka Zatkova has studied Business Information Technology at Lahti University of Applied Sciences and will graduate and receive a BBA degree in June 2017.

Sariseelia Sore works as a Senior Lecturer in Business Information Technology Degree Programme at Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management.

Published 8.6.2017