Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Muotoiluajatteluun perustuva kestävän kuluttamisen ympäristökasvatustyöpaja kouluille

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna -projektissa sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemuksen kehittämiseen käyttäjätutkimukseen perustuvien kokeilujen kautta. Nuorten ympäristöhuoliin tartuttiin kokeilemalla Lahden kaupungin kuvataideopettajien kanssa muotoiluajatteluun perustuvaa työpajatoimintaa, jonka avulla 13-17 vuotiaat oppilaat voisivat suunnitella itselleen ympäristövastuullista arjen kuluttamista.

Kirjoittajat: Mirja Kälviäinen, Kati Kumpulainen ja Paula Mäkinen

Kokeiluja kuvataideopetukseen yhdistettynä

Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa ilmeni nuorten huoli ympäristön tilasta. Lahden kaupungin ympäristöohjelman kestävää kulutuskasvatusteemaa seuraten huolta ratkottiin suunnittelemalla muotoiluajatteluun perustuvaa ympäristökasvatustyöpajaa kouluille. Ajatus kokeilusta esiteltiin Lahden kaupungin ympäristökasvatuksen toiminnoista kiinnostuneelle opettajaryhmälle vuoden 2018 alussa. Kolme kuvataideopettajaa kiinnostui kevään nuukuusviikon aikaan tehtävään kokeiluun. Kokeilut toteutettiin Salpauselän koulussa 9. ja 8. luokan ryhmälle, Kärpäsen koulussa 8. luokan ryhmälle ja Lyseon lukiossa 2. luokan ryhmälle.   

Muotoiluajattelua sovellettiin kestävän kuluttamisen ratkaisuihin tutustumiseen ja oman elämän kestävämmäksi suunnitteluun. Muotoiluprosessi antaa mahdollisuuden haasteiden ratkomiseen, luovaan havainnointiin, ideointiin ja tekemällä oppimiseen. Tuotteiden ja ympäristöjen lisäksi muotoiluajattelulla voi suunnitella myös aineettomia toimintoja tai palveluja.

Muotoiluajattelulla kestävään arkeen

Projektissa kehitettiin oppilaille työpajamateriaalia oman toiminnan ympäristövaikutusten tarkasteluun ja vaikutusten vähentämisratkaisujen kehittämiseen. Kestävään kuluttamiseen tutustuttiin eri näkökulmista, asiaan liittyviä haasteita havainnoiden ja etsien. Haasteisiin ideoitiin optimistisesti ja avoimesti ratkaisumahdollisuuksia, joita mallinnettiin ja kokeiltiin kokeiluista oppien.

Työpajatyöskentely suunnattiin kestävän kehityksen suureen kuluttamisen muutoksen haasteeseen. Jopa 68 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä voidaan jyvittää tavallisille kuluttajille: siihen, miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme. (Salo & Nissinen 2017.)  Työpajassa mietittiin sitä, miten voisin uudelleen suunnitella omaa ja läheistesi arkea pienentämään kuluttamisen ympäristövaikutuksia?

Muotoiluajattelutyöpajojen askeleet

Ymmärtämisen askeleeseen liittyi lyhyt lämmittelytehtävä. Kuvitettuun tietovisaan kuului sellaisia teemoja, kuten teknologian ympäristövaikutusten kasvu, sään muutos ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, biodiversiteetin häviäminen ja arjen kuluttamisen ympäristökuormitus. Ymmärrystä rakensi myös omaa kuluttamista koskeva elämäntapatesti, joka testasi ympäristökuormitusta omassa arkisessa elämässä (Sitra 2018).

Oma tulos pyydettiin värittämään jalanjälkikuviolle, jossa näkyi myös keskiverto suomalainen hiilijalanjälki. Vertailusta keskivertoon keskusteltiin ja siitä, mistä kulutus johtui. Tämän jälkeen kuluttamista visualisoitiin mielikuvakarttoina:

  • Asuminen ja energiankulutus
  • Tavarat ja palvelut
  • Ruoka
  • Liikkuminen

Kuva 1. Kuluttamista pohdittiin visualisointitehtävien avulla. (kuva: Kati Kumpulainen)

Visualisoinneista selvitettiin esimerkkien avulla, miten ne liittyvät arjen empaattiseen havainnointiin ja ymmärtämiseen. Ideamateriaaliksi omien tekemisten lisäämiseen ja vähentämiseen jaettiin myös lista eri mahdollisuuksista vähentää kuluttamisen ympäristövaikutuksia. Lopuksi jaettiin taiteltavat päiväkirjat kestävän kulutuksen viikon suunnitteluun, jonka onnistumista tai epäonnistumisia havainnoitaisiin ja dokumentoitaisiin väliviikon aikana.

Kuva 2: Vihko kestävän väliviikon havainnointia varten (kuva: Kati Kumpulainen)

Toisella työpajakerralla piti esitellä ryhmissä viikon aikana tehtyjä havaintoja. Tämän jälkeen alettiin ohjeistuksen avulla toteuttaa joko ryhmissä tai itsenäisesti valittua kestävän arjen kohdetta julisteena, kuvakäsikirjoituksena tai videona. Lopuksi vastattiin marjakuvien avulla, auttoiko muotoiluajattelu voittamaan haasteen ja jatkatko suunnitelmasi toteuttamista?   

Työpajakokeiluja havainnointiin ja arviointikeskusteluja pidettiin sekä oppilaiden että opettajien kanssa. Tietovisa työpajan alussa auttoi oppilaita siirtymään aiheeseen ja oikeansuuntaiset vastaukset tarjosivat onnistumisen kokemuksia. Tietovisan viimeinen arkisen kuluttamisen ison vaikuttavuusosuuden kysymys motivoi kestävän kuluttamisen pohdinnan aloitusta. Elämäntapatesti oli helppo löytää netistä ja se toimi mobiilisovelluksena. Oppilaat tarvitsivat apua kysymyksiin vanhempien tyypillisesti järjestämistä arjen asioista, kuten asuinneliöistä tai käytetyn sähkön laadusta.  

Eri kuluttamisen alueita kuvaaviin työpohjiin otsikoineen lisättiin erottelun vuoksi alueista kertovat kuvakkeet. Valmiit kestävän kuluttamisen teot houkuttelivat poimimaan sanallisesti vain listassa olevia asioita, joten lista sovittiin annettavaksi vasta visualisointien jälkeen. Ideointi käynnistyi hitaasti, joten monipuolista virikeaineistoa todettiin tarvittavan enemmän.

Kuva 3: Työpajassa syntyneitä kuvituksia kuluttamisesta. (kuva: Paula Mäkinen)

Vihkontaittelutehtävä oli oppilaista kiinnostava, mutta väliviikon suunnitelma arjen muutoksesta oli vaikea ja dokumentointi jäi epäselväksi. Oppilaat eivät muistaneet havainnoida ja dokumentoida arkea, joten tämä tehtävänanto vaati havaintojen tarkan esittelytehtävän. Myös toisen työpajakerran keskustelun onnistumista tukisi selkeä väliviikon havaintomateriaalin esittely. Tämä helpottaisi myös lopullisen kestävän arjen visualisointikohteen valintaa. Loppuvisualisoinnille oli aikaa syytä varata selvästi enemmän kuin yksi työpajakerta.

Oppilaat pitivät palautteessaan työpajakokeiluja positiivisena, mutta eivät erityisen innostavana. Kysymykseen jatkanko tätä arjen kestävää toimintaa, monet vastasivat epäröiden en jatka ja jatkan puolivälistä. Tärkeä kokeilutulos oli kuitenkin se, että muotoiluprosessiin perustuvaa kestävän kuluttamisen suunnittelua oli mahdollista integroida kuvataideopetukseen.

Kuva 4. Työskentelyä itsekseen tai pieninä ryhminä. (kuva: Kati Kumpulainen)

Kokeilun opeilla kohti parannettua työpajaa

Uudistettuun työpajaversioon suunniteltiin kolmen työpajakerran rakenne. Työpajatyöskentelystä tuotettiin opettajien sovellettavissa oleva oppilaiden aineisto ja opettajan ohjeet (Kälviäinen ym. 2018). Aineistot ovat saatavissa Lahden kaupungin peda.net-sivuilta ja linkki on julkaistu valtakunnallisesti Opettaja-lehdessä 5.4.2019.

Kuva 5. Työpaja-assistentteina toimineet Muotoiluinstituutin opiskelijat piirsivät ympäristöaiheista inspiroivia kuvituksia. (kuva: Kati Kumpulainen)

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja. Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta.

Lähteet

Kälviäinen, M., Kumpulainen, K. & Mäkinen, P. 2018. Ympäristökasvatuksen työpaja. Opettajan ohje. [Viitattu 9.10.2019]. Saatavissa: https://peda.net/lahti/opetus/ytl/ool:file/download/5f1decd772cb1064e5c2388a82320ebb0546850e/Opettajan%20ohje%202018.pdf

Salo, M. & Nissinen, A. 2017. Consumption choices to decrease personal carbon footprints of Finns. Reports of the Finnish Environmental Institute 30 | 2017. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. [Viitattu 9.10.2019]. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/10/23144245/Consumption_choices_to_decrease_personal_carbon_footprints_of_Finns.pdf

Sitra. 2017. Kestävä arki. [Viitattu 4.3.2018]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/aiheet/kestava-arki/

Sitra. 2018. Elämäntapatesti. [Viitattu 9.10.2019]. Saatavissa: https://elamantapatesti.sitra.fi/

Kirjoittajat

Mirja Kälviäinen, yliopettaja, asiantuntija/käyttäjätutkimus, Lahden ammattikorkeakoulu

Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna-projekti, Lahden ammattikorkeakoulu

Paula Mäkinen, projektiassistentti, graafisen suunnittelun opiskelija, Lahden ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: Paula Mäkinen

Julkaistu 9.10.2019

Viittausohje

Kälviäinen, M., Kumpulainen, K. & Mäkinen, P. 2019. Muotoiluajatteluun perustuva kestävän kuluttamisen ympäristökasvatustyöpaja kouluille. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/09/muotoiluajatteluun-perustuva-kestavan-kuluttamisen-ymparistokasvatustyopaja-kouluille/

Vegaaniruokavalio – ratkaisu kansantauteihin?

Kansantauteja voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa elintapoihin liittyvillä valinnoilla, joihin myös ruokavalio ja ruokailutottumukset kuuluvat. Vegaaniruokavalio on osoittautunut tehokkaaksi sydän- ja verisuonitauteja hoidettaessa. Sen avulla on pystytty jopa estämään sepelvaltimotaudin eteneminen.

Kirjoittajat: Elina Koskiniemi ja Riitta Airola

Vegaaniruokavalio kansantautien ehkäisyssä

Kansantaudit ovat maailmanlaajuisesti yleisin syy kuolemiin. Vuosittain kansantauteihin menehtyy jopa 36 miljoonaa ihmistä, joista 14 miljoonaa ennenaikaisesti alle 70-vuotiaina. Kansantaudit ovat haitta myös kansantaloudelle aiheuttaen köyhyyttä erityisesti keski- ja pienituloisten keskuudessa. (WHO 2013.)

Koskiniemen (2019) opinnäytetyössä tarkasteltiin vegaaniruokavalion merkitystä kansantautien ehkäisyssä ja hoidossa. Kansantauteja voidaan tunnetusti sekä ennaltaehkäistä että hoitaa elintapoihin liittyvillä valinnoilla, joihin myös ruokavalio ja ruokailutottumukset kuuluvat. Ruokavalion päätehtävänä kansantautien ehkäisyssä on ennaltaehkäistä lihavuutta ja sen mukanaan tuomia riskejä sairastua kansantauteihin. (THL 2019.)

Lihaa kuluttavilla henkilöillä oli jopa kaksinkertainen riski sairastua kakkostyypin diabetekseen verrattuna täysin vegaaniruokavaliota noudattaviin henkilöihin (Barnard, Levin & Trapp 2014). Vegaaniruokavalio oli myös tehokkaampi ruokavaliohoitomuoto kuin esimerkiksi Amerikan diabetesliiton suosittelema ruokavalio: 43% vegaaniruokavaliota noudattavista ja vain 26% Amerikan diabetesliiton suosittelemaa ruokavaliota noudattavista koehenkilöistä onnistuivat vähentämään diabeteslääkitystään ruokavalion ansiosta. (McMacken & Shah 2017.)

Tutkimukset ovat osoittaneet vegaaniruokavalion tehokkuuden myös sydän- ja verisuonitauteja hoidettaessa. Koko elämänsä vegaaniruokavaliota noudattaneilla oli tutkimuksen mukaan 57% vähemmän sydän- ja verisuonitauteja verrattuna lihaa kuluttavaan väestöön. (Appleby & Key 2015.) Lisäksi, esimerkiksi sepelvaltimotaudin eteneminen on onnistututtu pysäyttämään ja jopa kääntämään sairauden eteneminen parantumiseksi vegaaniruokavalion ansiosta. (Esselstyn ym. 2014.)

Vegaaniruokavaliolla on lisäksi tutkitusti vaikutusta myös syöpien hoidossa sekä ehkäisyssä. Vegaaniruokavaliota noudattavilla on esimerkiksi vähemmän kasvutekijöitä elimistössään, jotka edistävät syöpäsolujen lisääntymistä. (Allen ym. 2002.) Vegaaniruokavalioon ei kuulu punainen eikä prosessoitu liha, jotka on WHO:n mukaan julistettu karsinogeenisiksi ihmiselle. (WHO 2015.)

Vegaaniruokavalion koostaminen

Vegaaniruokavalio ei siis sisällä mitään eläinperäisiä tuotteita, toisin sanoen mitään liha- tai eläinperäisiä maitotuotteita, kalaa, kananmunia tai edes hunajaa. Sen sijaan vegaaniruokavalio koostetaan käyttämällä monipuolisesti kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, juureksia, sieniä, siemeniä, soijaa ja tofua sekä kasvipohjaisia maitotuotteita (kuva 1). Vegaaniruokavalio on oikein koostettuna täysipainoinen ruokavalio, vaikka tiettyjen kriittisten ravintoaineiden saannista tulee pitää huolta. Esimerkiksi rauta on kriittinen ravintoaine siksi, että se saattaa imeytyä huonommin kasvikunnan tuotteista verrattuna lihatuotteisiin. Monipuolisella koostamisella tämänkin kriittisen ravintoaineen riittävä saanti voidaan turvata ilman lihatuotteita tai lisäravinteita. Vegaaneille suositellaan kuitenkin käytettäväksi ravintolisänä D- ja B12-vitamiineja sekä jodilisää. (Pelkonen 2017.) Vaikka vegaaniruokavalion oikeaoppinen koostaminen vaatii aluksi hieman perehtymistä, ja sairauksien hoidon yhteydessä sekä pienten lasten kohdalla suositellaan ravitsemusterapeutin konsultointia, se on silti tutkimuksen mukaan helpoin ruokavalio omaksua. Tutkimuksen mukaan helppous perustui siihen, että verrattuna useimpiin muihin ruokavalioihin, vegaaniruokavalioon ei liity ruoka-aineiden rajoituksia, punnitsemista tai esimerkiksi hiilihydraattien laskemista. Se myös koettiin kokonaisvaltaiseksi muutokseksi, jonka ansiosta koehenkilöt saivat sairautensa sekä elämänsä hallintaan. (Esselstyn ym. 2014.)

Kuva 1. Vegaaninen ruokapyramidi (kuva: Vegaaniliitto 2017)

Monipuolisuus ja vaihtelevuus ovat vegaaniruokavalion koostamisessa tärkeitä punaisia lankoja. Vegaaniruokavalion noudattaminen ei tarkoita normaaleista arkiruuista tai herkuista luopumista. Esimerkiksi makaronilaatikon voi valmistaa vegaanisena versiona korvaamalla eläinperäiset tuotteet kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla ja myös vegaaniruokailija voi syödä jäätelöä ja suklaata – vegaanisena versiona! Vegaaniruokailijan lautasmalli (kuva 2) on jaettu kolmeen osaan, joista yksi osa sisältää kasviperäisen proteiinilähteen, yksi osa hiilihydraattilähteen ja yksi osa sekä tuoreita että kypsennettyjä kasviksia. Lisukkeena lautasmalliin kuuluu täysjyväleipä, kasvirasva, salaatinkastike sekä mieluinen juoma ruuan kanssa. Vegaaniruokailijoille suositellaan kuutta täysipainoista ateriaa päivässä säännöllisin väliajoin. (Pelkonen 2017.)

Kuva 2. Vegaaniruokailijan lautasmalli (kuva: Ravitsemusterapeuttien yhdistys)

Vegaaniruokailijoille on olemassa omia ruokasuosituksia sekä lautasmalleja ja ruokapyramideja. Niiden avulla vegaaniruokavalioon on helppo perehtyä ja niiden ansiosta se on myös helpompi omaksua. Nämä ruokasuositukset sekä mallit ovat hyviä työvälineitä terveydenhuollon ammattilaisille kansantautien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon liittyen. Näitä välineitä ei kuitenkaan hyödynnetä riittävästi esimerkiksi terveydenhoitoalan opetuksen yhteydessä. Kansantautien tehokkaalla ennaltaehkäisyllä ja hoidolla voidaan kansanterveyden lisäksi edistää myös kansantaloutta. Vegaaniruokavalio on tutkimusten mukaan oikein ja monipuolisesti koostettuna tehokkaasti terveyttä edistävä ruokavalio (Huttunen 2018).

Lähteet

Allen, N. E., Appleby, N. P., Davey, G. K., Kaaks, R., Rinaldi, S. & Key, T.J. 2002. The associations of diet with serum insulin-like growth factor I and its main binding proteins in 292 women meat-eaters, vegetarians, and vegans. Cancer epidemiology, biomarkers & prevention. Nro 11(11), 1441-1448. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://cebp.aacrjournals.org/content/11/11/1441

Appleby, N.P. & Key, T.J. 2015. The long-term health of vegetarians and vegans. Proceedings of the nutrition society. 2016. Vol. 75(3), 287-293. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1017/S0029665115004334

Barnard, N., Levin, S. & Trapp, C. 2014. Meat consumption as a risk factor for type 2 diabetes. Nutrients. Vol. 6(2), 897-910. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/nu6020897

Esselstyn, C.B.Jr., Gendy, G., Doyle, J., Golubic, M. & Roizen, M.F. 2014. A way to reverse CAD? Journal of family practice. Vol. 63(7), 356-364. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://link.galegroup.com/apps/doc/A376071870/AONE?u=googlescholar&sid=AONE&xid=ba657403

Huttunen, J. 2018. Terveellinen ruoka. Lääkärikirja Duodecim. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00935#s2

Koskiniemi, E. 2019. Vegaaniruokavalion merkitys kansantautien ehkäisyssä ja hoidossa. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113858

McMacken, M. & Shah, S. 2017. A plant-based diet for the prevention and treatment of type 2 diabetes. Journal of Geriatric Cardiology. Vol. 14(5), 342-354. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.11909/j.issn.1671-5411.2017.05.009

Pelkonen, L. 2017. Ruokavalion koostaminen. Vegaaniliitto. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/ruokavalion-koostaminen

Ravitsemusterapeuttinen yhdistys ry. Vegaanin lautasmalli. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://rty.fi/wp-content/uploads/2013/09/vegaanin-lautasmalliiso.jpg

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2019. Yleistietoa kansantaudeista. [Viitattu 3.6.2019.] Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista

Vegaaniliitto. 2017. Vegaaninen ruokapyramidi. [Viitattu 30.9.2019]. Saatavissa: http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/ruokavalion-koostaminen

World Health Organization. 2013. Global action plan for the prevention and control of NCDs 2013-2020. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/94384/9789241506236_eng.pdf;jsessionid=BE8BFBCFD0994D160CF7F0CFA1A8B077?sequence=1

World Health Organization. 2015. Monographs evaluate consumption of red meat and processed meat. International Agency for Research on Cancer. Press release Nro 240. [Viitattu 28.11.2018]. Saatavissa: https://www.iarc.fr/wp-content/uploads/2018/07/pr240_E.pdf

Kirjoittajat

Elisa Koskiniemi on Lahden ammattikorkeakoulusta valmistuva sairaanhoitajaopiskelija.

Riitta Airola toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajakoulutuksessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/912952 (CC0)

Julkaistu 30.9.2019

Viittausohje

Koskiniemi, E. & Airola, R. 2019. Vegaaniruokavalio – ratkaisu kansantauteihin? LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/30/vegaaniruokavalio-–-ratkaisu-kansantauteihin?/

Taloyhtiöiden tietojen siirto sähköiseen osakehuoneistorekisteriin alkaa – tiedätkö, miten muutos vaikuttaa taloyhtiöösi?

Tämän vuoden alussa perustettu sähköinen osakehuoneistorekisteri (ASREK) on merkittävä muutos, jonka seurauksena taloyhtiöiden osakeluetteloiden ylläpito siirtyy taloyhtiöiltä Maanmittauslaitoksen huoneistotietojärjestelmään. Uudistuksen seurauksena muun muassa paperiset osakekirjat poistuvat käytöstä, mikä helpottaa monen osakkeenomistajan arkea sekä isännöitsijöiden ja kiinteistönvälittäjien työtä.

Kirjoittajat: Laura Karvanen ja Tatu Saarinen

Sähköinen osakehuoneistorekisteri, tai huoneistotietojärjestelmä, otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2019, samalla kun laki huoneistotietojärjestelmästä (132/2018) astui voimaan. Tammikuusta eteenpäin kaikki uudet asunto-osakeyhtiöt on perustettu ainoastaan sähköisesti, eli käytännössä siis asunto-osakekirjat ovat samalla tavalla sähköisessä muodossa, kun kaikki muutkin osakkeet, ja paperisia osakekirjoja ei paineta enää tulevaisuudessa ollenkaan. Uudistus koskee asunto-osakeyhtiöitä ja kiinteistöosakeyhtiöitä. (Hienonen 2019, 14.) Suomessa on kaupparekisterin mukaan 88 517 asunto-osakeyhtiötä, joissa on noin 1,4 miljoonaa asuinhuoneistoa. Näitä asuinhuoneistoja omistaa arviolta noin 2 miljoonaa osakkeenomistajaa. (Patentti- ja rekisterihallitus 2019; Eduskunta 2019). Uudistus tulee siis koskettamaan suurta osaa suomalaisista.

Sähköinen rekisteri parantaa osakehuoneistoja koskevien tietojen sekä omistajamerkintöjen saatavuutta, mutta etenkin näiden tietojen luotettavuutta ja ajantasaisuutta. Rekisteriä ylläpitää Maanmittauslaitos. Kun taloyhtiö on siirtänyt osakeluettelonsa osakehuoneistorekisteriin, ei yhtiön tarvitse enää huolehtia osakasluettelon ylläpidosta. (Isännöintiliitto 2019.)

Osakeluetteloiden siirto rekisteriin

Ennen vuotta 2019 perustetut taloyhtiöt ovat voineet aloittaa tietojensa siirron sähköiseen osakehuoneistorekisteriin toukokuusta alkaen. Päätöksen siirrosta tekee taloyhtiön hallitus ja sen jälkeen itse siirron voi tehdä joko taloyhtiön puheenjohtaja taikka isännöitsijä. Siirto tapahtuu niin, että taloyhtiö ilmoittaa osakeluettelon tiedot sekä tiedot yhtiöjärjestyksen lunastus- ja vaihdannanrajoituksista Maanmittauslaitokselle. Vanhojen taloyhtiöiden tulee siirtää omien osakeluetteloidensa ylläpito osakehuoneistorekisteriin viimeistään vuoden 2022 loppuun mennessä. Sen jälkeen taloyhtiö ilmoittaa osakkaille siirrosta. Ilmoitus tehdään samalla tavalla kuin yhtiökokouskutsun toimitus. (Maanmittauslaitos 2019a.)

Käytännössä moni vanha asunto-osakeyhtiö voi aloittaa osakeluettelon siirron huoneistotietojärjestelmään vuoden 2019 lopulla, koska taloyhtiöille tarjottava sähköinen siirtopalvelu otetaan käyttöön lokakuussa.

Osakeluetteloiden siirto edellyttää sitä, että taloyhtiöiden edustajatiedot ovat kaupparekisterissä ajan tasalla. Myös osakeluetteloiden tiedot ja kaupparekisteritiedot tulisi olla ajan tasalla. Isännöitsijöiden tulee muistaa myös se, että isännöitsijäntodistukseen tulee merkitä tieto siitä, kuuluuko taloyhtiö ja osakeryhmä huoneistotietojärjestelmään vai ei.  Siirrosta ei peritä maksua, jos se tehdään määräajan sisällä, eli viimeistään 31. joulukuuta 2022 mennessä. (Maanmittauslaitos 2019b; Maanmittauslaitos 2019c.)

Osakeluettelon siirron jälkeen asunto-osakeyhtiöiden velvollisuus osakeluetteloiden ylläpidosta sekä selvityksien tekeminen omistajanvaihdostilanteista päättyvät ja jatkossa niistä vastaa Maanmittauslaitos. Taloyhtiöillä on oikeus saada kaikki heidän yhtiötään koskevat tiedot osakehuoneistorekisteristeristä ilmaiseksi. Myös osakkailla on mahdollisuus tarkastella omia tietojaan rekisteristä maksutta. Osakehuoneistorekisteristä löytää tiedot taloyhtiön omistajavaihdoksista, osakeluettelosta, osakkaiden ilmoittamat yhteystiedot ja osakehuoneistoihin liittyvät tiedot (osakeryhmä, hallintakohteen perustiedot, omistuskirjaukset, panttioikeudet, vallintarajoitukset ja muut rajoitukset). (Maanmittauslaitos 2019b.)

Kuvio 1. Uudistuksen aikataulu (Hienonen 2019)

Omistusoikeuden rekisteröinti

Osakehuoneistorekisterin käyttöönotto ei aiheuta mitään välittömiä toimenpiteitä osakkeenomistajille: he voivat jatkaa toimintaansa kuten tähänkin asti, mutta vain siihen saakka, kunnes taloyhtiö on tehnyt osakeluettelon siirron sähköiseen rekisteriin. Sen jälkeen osakkailla on mahdollisuus hakea omistuksen rekisteröintiä ja mitätöidä paperinen osakekirjansa Maanmittauslaitoksessa. Osakkeenomistajien tulee mitätöidä paperinen osakekirja viimeistään kymmenen vuoden kuluessa taloyhtiön osakeluettelon siirron tekemisestä, eli vuoden 2032 loppuun mennessä. Omistuksen rekisteröintiä voi hakea joko osakehuoneiston omistaja itse tai hänen valtuuttama asiamies. (Maanmittauslaitos 2019d.) Rekisteröinnistä peritään 58 euron maksu. Hinta määräytyy Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen Maanmittauslaitoksen maksuista sekä kaupanvahvistuksesta perittävistä maksuista ja korvauksista perusteella. Hinta on voimassa ainakin vuoden 2019 loppuun asti. (Hienonen 2019, 85.)

Omistuksen rekisteröinti tai osakekirjan mitätöinti siirron tekemisen jälkeen on pakollista tehdä kuitenkin aina ensimmäisen omistajavaihdoksen yhteydessä. (Maanmittauslaitos 2019d.) Sen, onko oma taloyhtiö siirtynyt jo käyttämään sähköistä osakehuoneistorekisteriä, voidaan tarkistaa joko Maanmittauslaitoksen asiakaspalvelusta tai oman taloyhtiön isännöitsijältä. (Maanmittauslaitos 2019e.)

Osakkeidenomistajien tiedot saadaan väestötietojärjestelmästä. Väestötietojärjestelmän rekisterissä olevista mahdollisista poikkeavista yhteystiedoista tulee ilmoittaa Maanmittauslaitokselle. Osakkeenomistajien tulee itse ilmoittaa mahdolliset yhteystietomuutoksensa Maanmittauslaitokselle. Omistusoikeuden rekisteröinti on edellytys muun muassa yhtiökokoukseen osallistumiselle. (Maanmittauslaitos 2019d.)

Nykyinen osakkeen omistusoikeus ilmenee paperisesta osakekirjasta tai sähköisestä omistajamerkinnästä. Jos omistus on vielä paperisena osakekirjana, se tulee toimittaa alkuperäisenä uuden hakemuksen liitteeksi haettaessa sähköistä omistajamerkintää. Tällöin paperinen osakekirja voidaan mitätöidä samalla, kun uusi omistaja merkitään osakehuoneistorekisteriin. Jos omistusoikeus selviää jo sähköisestä omistajamerkinnästä, tulee tällöin toimittaa luovuttajan suostumus hakemuksen liitteeksi. Hakemuksen voi toimittaa Maanmittauslaitokselle joko postitse, sähköpostitse tai viemällä sen asiakaspalvelupisteeseen. (Maanmittauslaitos 2019e.) Paperisen osakekirjan voi myös saada itselleen muistoksi maksua vastaan. (Kiinteistölehti 2019.)

Lopuksi

Laura Karvanen (2019) on tehnyt osakehuoneistorekisteristä ja sen vaikutuksesta taloyhtiöiden arkeen Lahden ammattikorkeakoulussa julkaistun opinnäytetyön keväällä 2019. Työssä tutkitaan lakia huoneistotietojärjestelmästä ja osakehuoneistorekisteriä sekä siihen liittyviä käytännön asioita.

Opinnäytetyön tutkimusosuutta varten suoritettiin teemahaastattelut neljälle isännöitsijälle ja yhdelle taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalle. Haastatteluiden tuloksena voidaan todeta, että osakehuoneistorekisteri oli toistaiseksi vielä yllättävän tuntematon aihe haastateltaville. Haastatteluiden perusteella osakehuoneistorekisteri nähdään kuitenkin positiivisesti isännöitsijöiden työtä helpottavana uudistuksena, vaikka yksikään taloyhtiö ei vielä opinnäytetyön haastatteluita tehdessä ollut tehnyt päätöstä siitä, milloin rekisteriin aiotaan siirtyä. Isännöitsijöiden ei tarvitse muun muassa jatkossa selvitellä enää erilaisia saantoja, jotka saattavat joskus viedä hyvinkin paljon aikaa.

Lähteet

Asunto-osakeyhtiölaki 22.12.2009/1599. Finlex. [Viitattu 25.9.2019]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20091599

Eduskunta. 2018. HE 127/2018 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi huoneistotietojärjestelmästä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. [Viitattu 25.9.2019]. Saatavissa: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_127+2018.aspx

Hienonen, V. 2019. ASREK ja sähköinen osakehuoneistorekisteri. Opas taloyhtiöille. Helsinki: Kiinteistöalan Kustannus Oy.

Isännöintiliitto. 2019. Osakehuoneistorekisteri (Asrek). [Viitattu 30.5.2019]. Saatavissa: https://www.isannointiliitto.fi/isannointiliitto-vaikuttaa/toimintaymparistoon-vaikuttaminen/lainsaadannot-ja-normit/osakehuoneistorekisteri/

Karvanen, L. 2019. Osakehuoneistorekisterin vaikutukset taloyhtiöiden toimintaan. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 25.9.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053013402

Kiinteistölehti. 2019. Paperiset asunto-osakekirjat historiaan. [Viitattu 31.5.2019]. Saatavissa: https://www.kiinteistolehti.fi/paperiset-asunto-osakekirjat-historiaan/

Maanmittauslaitos. 2019a. Osakeluettelon siirto ja hyväksyminen. [Viitattu 31.5.2019]. Saatavissa: https://osakehuoneistorekisteri.fi/osakeluettelon-siirto-ja-hyvaksyminen

Maanmittauslaitos. 2019b. Osakeluettelon siirto. [Viitattu 31.5.2019]. Saatavissa: https://osakehuoneistorekisteri.fi/osakeluettelon-siirto

Maanmittauslaitos. 2019c. Taloyhtiöiden ja isännöitsijöiden asiointivaltuudet. [Viitattu 31.5.2019]. Saatavissa: https://osakehuoneistorekisteri.fi/taloyhtioiden-ja-isannoitsijoiden-asiointivaltuudet

Maanmittauslaitos. 2019d. Mitä muutos tarkoittaa asunnon omistajalle? [Viitattu 31.5.2019]. Saatavissa: https://osakehuoneistorekisteri.fi/mita-muutos-tarkoittaa-asunnon-omistajalle-

Maanmittauslaitos. 2019e. Rekisteröi osakehuoneiston omistusoikeus. [Viitattu 31.5.2019]. Saatavissa: https://www.maanmittauslaitos.fi/huoneistot-ja-kiinteistot/rekisteroi-huoneiston-omistusoikeus

Patentti- ja rekisterihallitus. 2019. Yritysten lukumäärät kaupparekisterissä. [Viitattu 5.9.2019]. Saatavissa: https://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/yritystenlkm/lkm.html

Kirjoittajat

Laura Karvanen on valmistunut keväällä 2019 tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulun Liiketalouden ja matkailun alalta.

Tatu Saarinen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa Liiketalouden ja matkailun alalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1041024 (CC0)

Julkaistu 25.9.2019

Viittausohje

Karvanen, L. & Saarinen, T. 2019. Taloyhtiöiden tietojen siirto sähköiseen osakehuoneistorekisteriin alkaa – tiedätkö, miten muutos vaikuttaa taloyhtiöösi? LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/25/taloyhtioiden-tietojen-siirto-sahkoiseen-osakehuoneistorekisteriin-alkaa—tiedatko,-miten-muutos-vaikuttaa-taloyhtioosi?/

Kotieläinpiha Green Care -toimintaympäristönä lastensuojelun avohuollossa

Digitaaliset laitteet ovat lisänneet lasten ja nuorten sisätiloissa viettämää ruutuaikaa merkittävästi ja ulkona luonnossa liikkuminen sekä leikkiminen on vähentynyt merkittävästi, ja lasten sekä nuorten luontosuhde on heikentynyt. Lastensuojelun avohuollossa luontosuhteen ylläpitämistä sekä kehittämistä voi edesauttaa tarjoamalla alaikäisille asiakkaille luontoympäristöön sijoittuvaa työskentelyä esimerkiksi kotieläinpihatoiminnan avulla.

Kirjoittajat: Markus Maatsalo ja Helena Hatakka

Green Care -toiminta tukee lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä

Luontoympäristössä järjestettävää tavoitteellista toimintaa kutsutaan usein käsitteellä Green Care. Kyseinen toiminta perustuu luonnon tavoitteelliseen hyödyntämiseen asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edesauttamiseksi sekä ylläpitämiseksi. Metsät, puutarhat ja maatilat ovat tyypillisiä Green Care -toimintaan yhdistettäviä ympäristöjä, mutta Green Care -toimintaan sisältyy monia erilaisia luontolähtöisiä menetelmiä, joita on mahdollista toteuttaa myös kaupungissa tai jopa sisätiloissa. (Soini & Vehmasto 2014, 12; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019.)

Suomessa luontoon yhdistettävää toimintaa edistää yhdistys nimeltä Green Care Finland ry. Yhdistyksen eettisten ohjeiden eräänä ulottuvuutena on luontosuhteen vaaliminen ja etenkin alaikäisten asiakkaiden kohdalla positiivisen luontosuhteen muodostumisella on todettu olevan selkeä yhteys siihen, miten lapsi käsittelee esimerkiksi stressaavia elämäntilanteita nyt ja myöhemmissä ikävaiheissaan. (Wells & Evans 2003; Green Care Finland 2019a.)

Lasten myönteisen kehityksen edistämisessä luonnon vaikuttavuus on Green Care Finland ry:n (2019b) sekä Juusolan (2016, 73) mukaan hyvin kokonaisvaltaista, sillä luonnonympäristöissä lapsille mahdollistuu niin fyysisten, kuin sosiaalisten ja psyykkistenkin taitojen kehittyminen. Liikunnallisuus eri aistikokemuksineen sekä lapsen omatoimisuus, itsenäisyys, tarkkaavaisuus, vastuullisuus sekä luovuus ovat vain esimerkkejä niistä kaikista ominaisuuksista, joita luonnossa toimiminen mahdollistaa. Lapset yksinkertaisesti nauttivat luonnossa toimimisesta ja kyseinen toiminta mahdollistaa lähes poikkeuksetta tärkeän voimavaran heidän kasvulleen ja kehitykselleen.

Kotieläinpihatoiminta luontosuhteen vahvistajana

Green Care -toiminnan taustalla on ekopsykologiaksi kutsuttu tieteenala, jonka tutkimuskohteena on juuri luontoympäristö ja etenkin sen vaikutukset ihmiseen. Ekopsykologisen näkemyksen mukaan ihminen on osa luontoa ja sen tavoitteena on kyseisen suhteen ylläpitäminen. (Green Care Finland 2019c.)

Opinnäytetyössä suunniteltiin kotieläinpiha osaksi yksityisen sosiaalialan palveluita tuottavan yrityksen toimintaa. Kotieläinpiha luotiin vahvistamaan lasten ja nuorten luontosuhdetta. Green Care -toimintaympäristönä kotieläinpiha mahdollistaa sen, että eläimet, metsä, vesistö, pelto sekä maaseutuympäristö ovat kaikki lähellä ja ne vahvistavat lapsen ja nuoren luontosuhteen muodostumista sekä ylläpitämistä. Green Care toimii perustellusti sateenvarjokäsitteenä kotieläinpihalla toteutettavassa toiminnassa. (Maatsalo 2019.)

Kuva 1. Toimintaa kotieläinpihalla (kuva: Markus Maatsalo)

Pelkkä eläinten läsnäolo kotieläinpihalla lisää asiakkaiden turvallisuuden tunnetta ja vähentää jännitystä, mutta se myös mahdollistaa uudenlaisia virikkeitä oppimiseen. Kotieläinpihan monipuoliset työtehtävät, joita asiakkaat voivat suorittaa tai joissa he voivat avustaa, ovat motivoivia. Eläinten hoito on yksi oleellinen kotieläinpihan tehtävä ja sen sisältämät rutiinit voivat edesauttaa myös lasten ja nuorten vastuullisuuden, oma-aloitteisuuden sekä itsetunnon kehittymisessä. (Luonnonvarakeskus 2013; Green Care Finland 2019d; Green Care Finland 2019e.)

Osallistumalla kotieläinpihan työtehtäviin ja hoitamalla eläimiä asiakas voi saavuttaa hyvän olon tunteita onnistumisen kokemusten kautta. Työskentelyn tavoitteet suunnitellaan jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen, huomioiden heidän varsinaiset lastensuojelun asiakkuuden kautta määritellyt tavoitteensa. Yleisenä toiminnan tavoitteena voi kuitenkin pitää asiakkaiden piristämistä sekä luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomista. Tavoitteista riippumatta kaikilla asiakkailla on mahdollisuus kehittyä omissa fyysisissä, psyykkisissä ja sosiaalisissa taidoissaan kotieläinpihalla tapahtuvan työskentelyn kautta.

Elämyspedagogiikka ja ympäristökasvatus kotieläinpihan työmenetelminä

Kotieläinpiha toimintaympäristönä mahdollistaa alaikäisille asiakkaille parhaimmillaan merkittäviä henkilökohtaisia kokemuksia. Lapsi tai nuori voi oppia esimerkiksi jotakin täysin uutta ja saada tästä henkistä hyvinvointia sekä voimaantumisen kokemuksia. Kotieläinpihatoiminnan voi tästä syystä yhdistää hyvin elämyspedagogiikan käsitteeseen, sillä eläinten kanssa toimimisen lisäksi esimerkiksi kalastus voi mahdollistaa niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin oppimisen kokemuksia ja pelkkä läheisessä metsässä retkeily tai järvellä soutelu voi rauhoittaa ja edesauttaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehittymistä.

Kotieläinpihalle on myös syytä varata erillinen sisätila, missä asiakastyöskentelyä voi toteuttaa epävakaista sääolosuhteista riippumatta. Sisätiloissa voi esimerkiksi askarrella luonnosta saatavilla olevia materiaaleja hyödyntäen. Talvella kotieläinpihatoiminta onkin syytä suunnitella edellä mainitun askartelun ympärille, mutta myös esimerkiksi pilkkiminen, järven jäällä luistelu sekä lumikenkien avulla metsässä käveleminen ovat vaihtoehtoina.

Kotieläinpihalla toteutettavan asiakastyöskentelyn yhteydessä on syytä käsitellä myös niitä elementtejä, mistä eläinten hyvinvointi muodostuu ja miten luontoa kuuluu kunnioittaa. Tämän ympäristökasvatukseksi nimetyn työtavan avulla on mahdollisuus lisätä lasten ja nuorten vastuullisuutta kuluttajina. Eläinten hyvinvoinnin huomioon ottaminen on myös onnistuneen asiakastyön kannalta perusteltua, sillä vain hyvinvoiva eläin voi mahdollistaa turvallisen ilmapiirin muodostumisen Green Care -toiminnan yhteydessä (Green Care Finland 2019e).

Yhteenveto

Lastensuojelun avohuollon palveluja tuottavien toimijoiden tulisi ottaa luonto ja sen monimuotoiset hyvinvointivaikutukset entistä tarkemmin huomioon palveluitaan suunniteltaessa. Riippumatta siitä onko Green Care -toiminta suunniteltu kotieläinpihalle tai johonkin muuhun luontoympäristöön, niin sen tulisi olla organisoitu siten, että se olisi jatkuvaa, eikä rajoittuisi ympäristötekijöistä aiheutuviin muuttujiin. Luonnon ääressä tapahtuva Green Care -toiminta voi hyvin yksinkertaisesti toteutettunakin kuitenkin jo mahdollistaa osallisuuden, uuden oppimisen sekä onnistumisen kokemuksia lastensuojelun avohuollon asiakkaille ja juuri näitä kokemuksia jokainen lapsi tasapuolisesti tarvitsee.

Lähteet

Green Care Finland. 2019a. Mitä on Green Care? [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/

Green Care Finland. 2019b. Luonto lasten kehityksessä. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/vaikuttavuus/luonnon-terveytta-edistavat-vaikutukset/luonto-lasten-kehityksessa-/

Green Care Finland. 2019c. Menetelmät. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat/

Green Care Finland. 2019d. Maatilan käyttö. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat/maatilan-kaytto/

Green Care Finland. 2019e. Eläinavusteiset menetelmät. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat/elainavusteiset-menetelmat/

Juusola, M. 2016. Nature smart – luonto lasten ja nuorten voimavarana. Teoksessa: Suomi, A., Juusola, M. & Anundi, E. (toim.) Vihreä hoiva ja voima. Helsinki: Voimakirja Oy, 72-83.

Luonnonvarakeskus. 2013. Luonto hyvinvoinnin lähteenä – suomalainen Green Care. Esite.

Maatsalo, M. 2019. Sosiaalipalvelut Kelopuu Oy:n kotieläinpihatoiminta. Palvelukuvaus Green Care -toiminnan kehittämiseksi. AMK- opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 12.9.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019083018067

Soini, K. & Vehmasto, E. 2014. Kohti suomalaista Green Care -toimintatapaa. Teoksessa: Lääperi, R. Mynttinen, R. Pajala, A. Puromäki, H. Soini, K. Sundell, S. Tarkiainen, A. Törn, A. & Vehmasto, E. (toim.) Green Care -toimintatavan suuntaviivat Suomessa. Jokioinen: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 8-29.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2019. Mitä Green Care on. [Viitattu 29.8.2019]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/tyohon-kuntouttava-green-care-etela-suomessa/mita-green-care-on

Wells, N. & Evans, G. 2003. Nearby nature: A buffer of life stress among rural children. Environment and Behavior. Vol. 35/2003, 311-330.

Kirjoittajat

Markus Maatsalo on Lahden ammattikorkeakoulusta valmistuva sosionomiopiskelija, joka työskentelee lastensuojelun avohuollossa.

Helena Hatakka toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/971504 (CC0)

Julkaistu 12.9.2019

Viittausohje

Maatsalo, M. & Hatakka, H. 2019. Kotieläinpiha Green Care -toimintaympäristönä lastensuojelun avohuollossa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/12/kotielainpiha-green-care–toimintaymparistona-lastensuojelun-avohuollossa/

Artikkeliopinnäytetyökokeilu Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla

Tässä artikkelissa kuvaamme artikkelimuotoisen opinnäytetyön mahdollisuuden kehittämistä sairaanhoitajaopiskelijoille Lahden ammattikorkeakoulussa, osana monialaista, valtakunnallista Verkkovirtaa -projektia. Kokeilussa tuotettiin neljä artikkeliopinnäytetyötä, jotka julkaistiin Theseuksessa.

Kirjoittajat: Helena Sillanpää ja Anne Vuori

Opinnäytetyö osana sairaanhoitajakoulutusta

Verkkovirta -projektin tavoitteena oli tunnistaa ja kehittää uusia toimintamalleja ammattikorkeakouluopintojen aikaiseen työn opinnollistamiseen (Moisio & Mäki 2017). Opinnäytetyötä pidetään haastavana erityisesti työssä oppimisen oppimistrategiaa noudattavilla opiskelijoilla (Vanhanen-Nuutinen ym. 2016). Opiskelijoiden erilaisten valmiuksien huomioimisen tarve opinnäytetyöprosessissa vaatii kehittämään monipuolisempia mahdollisuuksia opinnäytetyön tekemiseen. Artikkelimuotoinen opinnäytetyö tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden sitoa opinnäytetyö tiiviimmin omaan työhön ja sen kehittämiseen.

Ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen kuuluu opinnäytetyön tekeminen, minkä aikana opiskelijan on tarkoitus oppia työskentelemään analysoivalla ja näyttöön perustuvalla työotteella. Ammattikorkeakouluasetuksessa määritellään, että ammattikorkeakoulututkintoa suorittava opiskelija osoittaa opinnäytetyössään omaavansa valmiudet seurata ja edistää oman ammattialansa kehittymistä sekä kehittää omaa ammattitaitoaan tutkimus-ja kehittämistoiminnassa (Asetus ammattikorkeakouluista 932/2014, 2015). Liisa Seppänen (2015, 1) toteaa osuvasti kirjoituksessaan, että ” ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tulisi toisaalta olla työelämälähtöinen käytännön kehittämishanke ja toisaalta sen pitäisi myös toimia osoituksena tekijänsä akateemisista valmiuksista ja jatko-opintokelpoisuudesta -olla sekä lintu että kala.” Ammattikorkeakoulut ovat tasapainoilleet asian kanssa olemassaolostaan lähtien. Eri ammattikorkeakouluissa on käytössä erilaisia opinnäytetyön toteutusmuotoja, joissa haetaan yhteyttä työelämän ja haastavan akateemisen kirjoittamisen välillä.  Useimmissa opinnäytetyön voi tehdä toiminnallisena, tutkimuksellisena tai kirjallisuuskatsauksena. Nykyisin myös portfolio-opinnäytetyö ja artikkeliopinnäytetyö ovat useimmissa ammattikorkeakouluissa mahdollisia. 

Vanhanen-Nuutisen ja kumppaneiden (2016) tutkimukseen osallistuneet ammattikorkeakouluopiskelijat (n=928) käyttivät opintoihinsa ja työssä käyntiin yhteensä keskimäärin 52 tuntia viikossa. Tutkijat toteavatkin, että opetuksessa tulee ottaa huomioon entistä paremmin työssä kehittyvä osaaminen. Hankkeemme ajatuksena oli, että opiskelija voi opintojen aikana työstää artikkeleja liittyen oman osaamisensa ja työnsä kehittämiseen. Opinnäytetyön tekeminen on pitkä prosessi, jota on hyvä tarkastella niin työssä oppimisen kuin laajemmin opiskelijan asiantuntijuuden kehittymisen näkökulmasta.

Artikkeliopinnäytetyössä käsitellään jotain asiaa tai ilmiötä tutkitusta tai havainnoidusta tiedosta. Erilaisista artikkelityypeistä tässä hankkeessa valittiin yleistajuisempi tekstityyppi, joka välittää eri ammattialojen tietoa laajemmalle lukijakunnalle. Ammatillisissa artikkeleissa voidaan käsitellä esimerkiksi kehittämisprojekteja tai ammatillisten käytänteiden arviointia.

Koska teoreettiset viitekehykset oli esiteltävä hyvin tiiviissä muodossa, lähteisiin nojautuvaa teoreettista näkökulmaa tarvittiin artikkeleissa rajallisemmin kuin monografioissa. Tiedonhaku ja eettiset perusteet vastasivat kuitenkin normaalia opinnäytettä, samoin kielen ja tyylin osalta noudatettiin yleisiä opinnäytteen kriteerejä. Artikkelin kirjoittamisella työelämälähtöisesti tavoiteltiin opiskelijoiden viestintä- ja verkostoitumistaitojen kehittymistä ja työllistymisen edistämistä. 

Ammattikorkeakoulun tavoitteiden mukainen asiantuntijatoiminta ja ammattialalle soveltuva tiedontuotanto sekä soveltava ammatillinen ote sallivat opinnäytetöiden julkaisufoorumiksi myös ei tieteelliset ammatilliset julkaisut ja asiantuntijajulkaisut. Tässä kokeilussa ei vaadittu artikkeleiden julkaisemista vaan artikkelit julkaistiin Theseuksessa opinnäytetyön osana.

Kokeilussa tuotettiin neljä artikkeliopinnäytetyötä joko yksilö – tai ryhmätyönä. Opinnäytetyöt olivat Sairaanhoitajan roolia lapsettomuushoidoissa (Rautiainen, Pellikka ja Penttinen 2017),   Etenevät muistisairaudet : Teknologiset ratkaisut sairastuneen ja hänen läheisensä arjen tukena (Haverinen 2017), Ravitsemus odotusaikana ja lapsen ensimmäisenä vuotena ( Laurell & Kinnunen 2017) ja Parisuhdeväkivalta Suomessa : Miten se ilmenee ja miten voit sairaanhoitajana auttaa (Rantanen ym. 2018)

Kokeilussa mukana ollut opettajatiimi (3) ohjasi opiskelijoita sekä ryhmässä että yksilöllisesti opiskelijoiden ohjaustarpeen mukaan.

Opiskelijoiden kokemukset pilotissa

Opiskelijat kokivat hyvänä, että heillä oli mahdollisuus perehtyä valitsemansa ilmiön tarkasteluun useammasta näkökulmasta ja osittaa opinnäytetyön tekeminen niin, että opinnäytetyö saatiin artikkeli kerrallaan valmiiksi opiskelujen edetessä.

Opiskelijoiden mielestä kehitettävää oli opinnäytetyön ajoituksen suunnittelussa ja ohjauksessa. Opiskelijoille tarjottavien opinnäytetyöhön liittyvien kurssien ajoittuminen ei tukenut pilottiryhmää.  Ryhmäohjaus ja opiskelijoiden ohjaustarve eivät aina kohdanneet, mikä lisäsi yksilöohjauksen tarvetta ja vähensi vertaisohjauksen ja yhteisöllisen oppimisen hyödyntämistä.

Opiskelijoiden mukaan opinnäytetyön tekeminen muun opiskelun ja työssä käynnin rinnalla oli vaativaa ja ne nähtiin erillisinä projekteina eikä toisiaan tukevina prosesseina. Vanhanen-Nuutisen ja kumppaneiden (2016) mukaan työssä opittuja taitoja tulisi hyödyntää myös opinnäytetyön tekemisessä.

Opettajat arvioivat, että opiskelijoiden tiedonhankintataidot kehittyivät, aiheeseen liittyvä oman alan tutkimus tuli tutuksi ja he saivat arvokasta kokemusta kirjoittaa näyttöön perustuen hoitotyön kehittämisestä omalle ammattikunnalleen. Kehitettävää on ohjauksen oikea aikaisessa kohdentumisessa, vertaisohjauksen tehostamisessa ja ohjeiden integroimisessa LAMKn opinnäytetyö-ohjeistukseen ja metodiopetukseen.

Leinosen (2012) mukaan keskeistä ammattikorkeakouluopiskelussa on teoreettisen ja kokemuksellisen tiedon integroimisen oppiminen, mikä korostuu opinnäytetyössä. Opiskelijan tulee ymmärtää, soveltaa ja tuottaa uutta tietoa yhdessä opiskelijakollegan kanssa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opiskelijoiden orientaatiot opiskeluun, oppimiseen ja vertaistyöskentelyyn vaihtelevat.

Asiantuntijuuteen oppimisen lähtökohtien ollessa erilaisia opiskelijan oman äänen kuuleminen ja luovuuden salliminen mahdollistavat asiantuntijuuden kehittymisen opinnäytetyöprosessissa. Tärkeää on löytää yhdessä opiskelijoiden kanssa uudenlaisia ratkaisuja opinnäytetyöprosessin kehittämiseen.

Lähteet

Asetus ammattikorkeakouluista 932/2014, 2015. Finlex. [Viitattu 29.5.2019]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140932?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=932%2F2014

Haverinen, P. 2017. Etenevät muistisairaudet: Teknologiset ratkaisut sairastuneen ja hänen läheisensä arjen tukena. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 29.5. 2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803243743

Laurell, J. & Kinnunen, I. 2017. Ravitsemus odotusaikana ja lapsen ensimmäisenä vuotena. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 29.5.2019]. Saatavissa:  http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112918876

Leinonen, R. 2012. Ammattikorkeakoulu-pedagogiikan kehittäminen. Opiskeluorientaatiot ja opinnäytetyön vertaistilanteet opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen tukena. Väitöskirja. Oulun yliopisto kasvatustieteiden tiedunta. Oulu. ACTA UNIVERSITATIS OULUENSISE. Scientiae Rerum Socialium 124. [Viitattu 5.6.2012]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:isbn:9789514298448

Moisio, A. & Mäki, K. 2017. Kolme kulmaa opinnollistamiseen- opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista  ja vinkeistä. Helsinki: Haaga- Helia ammattikorkeakoulu. Haaga-Helian julkaisut 6/2017. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: http://www.e-julkaisu.fi/haaga-helia/kolme_kulmaa/mobile.html#pid=1

Rautiainen, P., Pellikka, R. & Penttinen, J. 2017. Hoitajan rooli lapsettomuushoidoissa : Psykososiaalinen tuki ja potilaan ohjaaminen. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121621650

Rantanen, I., Peltola, E. & Vanhanen, S. 2018. Parisuhdeväkivalta Suomessa : Miten se ilmenee ja miten voit sairaanhoitajana auttaa. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 27.5.2019 ]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053011283

Seppänen, L. 2015. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö – lintu vai kala? Kielikello. 1/2015. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: https://www.kielikello.fi/-/ammattikorkeakoulun-opinnaytetyo-lintu-vai-kala-

Vanhanen-Nuutinen, L., Mäki, K. & Kolila, H. 2016. Työn ja opintojen yhdistäminen – opintojen aikainen työssäkäynti ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja. Vol. 18(2), 9-26. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: https://akakk.fi/wp-content/uploads/Aikak_2016_2_lehti.pdf

Kirjoittajat

Helena Sillanpää, Erikoissairaanhoitaja, Työnohjaaja, TtM, Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysala

Anne Vuori, Terveydenhoitaja,  TtT

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/871986 (CC0)

Julkaistu 12.9.2019

Viittausohje

Sillanpää, H. & Vuori, A. 2019. Artikkeliopinnäytetyökokeilu Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/12/artikkeliopinnaytetyokokeilu-lahden-ammattikorkeakoulun-sosiaali–ja-terveysalalla/