Aihearkisto: Uudistava oppiminen

Valokuvan monimuotoinen kevät : Digitaalisuuden laajentamat ilmaisukeinot valokuvaajien kevään 2019 opinnäytetöissä

Useissa LAMK Muotoiluinstituutin valokuvauksen pääaineen kevään 2019 opinnäytetöissä valokuva lähtee liikkeelle, saa rinnalleen muita kuvantamismenetelmiä sekä merkkijärjestelmiä ja jopa abstrahoituu värien ja muotojen kokeelliseksi leikiksi. Tässä tekstissä käymme läpi muutamia näistä valokuvan ulkopuolelle laajenevista teoksista yhdessä niiden tekijöiden kanssa, taustoittaen kuitenkin ensin viime vuosikymmenten digitalisoituvan valokuvauksen muodonmuutosta, sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia ja sitä miten valokuvataiteilijat ovat tarttuneet näihin mahdollisuuksiin.

Kirjoittajat: Pauliina Pasanen, Eetu-Pekka Heiskanen, Vilma Rimpelä ja Irene Suosalo

Digitalisoituminen mahdollistajana

Kirjassaan Jokapaikan valokuva. Suomalaisen valokuvauksen digitalisoituminen 1992-2015 Merja Salo käyttää filosofi ja tieteenfilosofi Bruno Latourin käsitettä affordanssi kuvaamaan digitaalista valokuvausta mahdollistajana (Salo 2015, 20). Salon kirjassa, kuten myös Pekka Makkosen väitöskirjassa Camera Pixela. Ammattilaisten näkemyksiä valokuvauksen digitalisoitumisesta, digitaalisuuden tarjoamia mahdollisuuksia tarkastellaan lähinnä still-valokuvien tuottamiseen, kuvankäsittelyyn ja nopeaan kuvansiirtoon vaikuttavina asioina (Salo 2015, Makkonen 2010). Salo käy kirjassa läpi valokuvauksen digitalisoitumista eri osa-alueilla; kuvajournalismissa, studiovalokuvauksessa ja valokuvataiteessa.  Valokuvataiteeseen Salo näkee digitalisoitumisella olleen vähäisimmin vaikutusta, monien valokuvataiteilijoiden suosiessa edelleen filmille kuvaamista ja esimerkiksi työprosessin nopeuden olevan merkityksetöntä verrattuna muihin (ammatillisiin) mediatuotantoihin (Salo 2015, 173).  Salo tuo esiin still-kuvan ulkopuolelta, kuinka kameroiden uudet video-ominaisuudet alkoivat olla riittäviä vuosituhannen vaihteessa, jolloin Salon haastatteleman Veli Granön mukaan syntyi oikea taidevideoiden buumi. Vuonna 2008 markkinoille tuli ensimmäinen HD-laatuista videota kuvannut järjestelmäkamera Canon EOS 5D Mark II. (Salo 2015, 178.)

Salo tarjoaa myös kiinnostavan digitaalisen kuvantamisen sukupolvijaon nimenomaan taidekuvan alueella, jossa hänen nimeämänsä ensimmäinen sukupolvi keskittyi Photoshopin mahdollistamiin yhdistelmäkuviin ja toinen sukupolvi toi digitaalisen still-kuvan tai liikkuvan kuvan installaationa galleriatilaan. Merja Salo kirjoittaa, kuinka ”digitalisoituminen avasi valokuvataiteilijoille erittäin laajan uusien ilmaisukeinojen ja -tekniikoiden paletin, joka ulottui yksittäisen valokuvateoksen työstöstä ja kuvien yhdistelystä vuorovaikutteisiin multimediateoksiin” (Salo 2015, 195-196.)

Jos kuitenkin ajattelee suomalaista valokuvataidetta viime vuosikymmeninä, niin hyvin suurelta osin valokuvataiteilijat pitäytyvät myös digitaalisuuden tuomin välinein perinteisen kaksiulotteisen still-valokuvan parissa. Suomalaisen valokuvataiteen paljon julkisuudessa olleita ilmiöitä on jo Taideteollisessa korkeakoulussa alkanut Helsinki School taiteen vientihanke, joka jatkuu Aalto yliopistossa edelleen Timothy Persons´n gallerian kautta. Kaupallinen galleria myy parhaiten yksittäisiä valokuvateoksia, kun taas installaatioiden ja videoteosten myynti yksityisille keräilijöille on luonnollisesti hankalampaa. Valokuvakentällä on aiheellisesti esitetty kriittinen kysymys koskien sitä, ohjaako tämä jo opiskeluaikainen kaupallinen hanke nuoria tekijöitä tietynlaiseen konservatiiviseen suuntaan mm. välineiden ja ilmaisukeinojen valinnassa. Tähän keskusteluun liittyvä julkaisu Pohjan tähdet. Suomalaisen valokuvan ja liikkuvan kuvan kansainvälistyminen ilmestyi Päivi Rajakarin toimittamana jo vuonna 2012.  Sittemmin keskustelu on jo laantunutkin ja tietenkin perinteisen still-kuvan vahva jatkumo todistaa, ettei kaksiulotteisen kuvan kerronnan mahdollisuuksia olla ”käytetty loppuun”, vaan se on edelleen tekijöitä kiinnostava väline. Tämän artikkelimme tarkoitus on kuitenkin tuoda esiin niitä valokuvan ulkopuolelle kurkottavia mahdollisuuksia, joita erityisesti tämän kevään Muotoiluinstituutista valmistuvat valokuvaajat ovat ottaneet teoksissaan käyttöön valokuvan rinnalle tai sen korvaten.

Valokuvaajan laajentuneet osaamistarpeet koulutuksessa

Digitalisoitumisen myötä ammattilaisten käyttämät järjestelmäkamerat ovat siis kehittyneet myös liikkuvan kuvan tekemiseen soveltuviksi laitteiksi ja samaan aikaan valokuvaajat ovat alkaneet tuottaa esimerkiksi journalistisessa työssä still-kuvien lisäksi videokuvaa digitaalisille alustoille. Luonnollisesti myös Muotoiluinstituutin valokuvaajien koulutuksessa olemme lisänneet valokuvaajien opintojen liikkuvan kuvan sisältöjä; erityisesti videokuvaus kuuluu opintoihin, mutta myös 3D animaation opiskelu on mahdollista. Kameralaitteiden tarjoamat mahdollisuudet ja digitaaliset alustat, joita koulutus ottaa osaksi opetettavia sisältöjä, mediakentän murros ja taiteen rajojen liudentuminen kuvataiteen sisällä voivatkin muuttaa valmistuvan valokuvaajan ammatillista osaamista ja identiteettiä liikkuvammaksi ja monimuotoisemmaksi. Tämän tekstin käsittelemät opinnäytetyöt ovat vapaasti tehtyjä taiteellisia teoksia, joita mahdollinen tilaaja ei ole pyrkinyt määrittelemään. Töiden kirjallinen osa taustoittaa ja purkaa kuvallisen työskentelyn esiin tuomia havaintoja työprosessista.  Paitsi että teokset laajenevat still-kuvan sijaan tai lisäksi käyttämään muita kuvallisia keinoja, mm. videokuvaa ja vaikkapa tieteen kuvantamisen metodeja, ne koostuvat nyt aiempia vuosia enemmän myös äänestä; esimerkkiteoksissa puheesta, ääneen luetuista runoista tai musiikista. Näyttelyinstallaatioissa monet kuvan tekemisen rinnakkaiset muodot saattavat yhdistyä tuottamaan niin informaatiota kuin poeettista kuvallista kerrontaa saman teoksen sisällä, johon vielä äänimaailma tuo oman kerroksensa. Näin syntyvät teokset vaativat monenlaisia taitoja ja valokuvaajien osaamiseen kohdistuvat vaatimukset ovatkin huomattavasti laajentuneet digitalisoitumisen aikana. Tämä tarjoaa koulutukselle jatkuvan haasteen, johon palaamme vielä tekstin lopuksi.

Kevään opinnäytetöissä kuvan rinnalle toivat äänen tässä luvussa esiteltävien töiden lisäksi Valtteri Heinonen (2019) tutkien musiikillisen äänen ja still-kuvan vuorovaikutusta katsomiskokemuksessa, sekä Rasmus Mäkelä (2019), joka antoi algoritmin valita kuvauspaikat lapsuuden kotipaikkakunnalla, tehden näissä maisemissa hitaita videokuvateoksia. Teoksissa ympäristön äänet, kuva ja tekstit tuottavat meditatiivisen tunnelman, mutta myös konkreettisen kertomuksen suomalaisen taajaman elämästä ikään kuin sen takapuolelta katsoen. Ihminen on läsnä kuvissa jatkuvana liikenteen huminana, josta teoksen nimi Hum.

Vilma Rimpelän teoksen voi katsoa laajentavan kuvajournalistista aiheen käsittelyä, vaikka näyttelyssä esitettynä se saakin taideteoksen muodon. Eetu-Pekka Heiskanen kehittää uudenlaista videorunouden ilmaisutapaa ja Irene Suosalo toteutti näyttävän videoteoksen roomalaiseen galleriaan skannografiasta lähtevin keinoin. Seuraavassa opiskelijoista Vilma Rimpelä, Eetu-Pekka Heiskanen ja Irene Suosalo kertovat opinnäytetöinä toteutetuista teoksistaan.

Vilma Rimpelä: Human 2.0

Human 2.0 on valokuvataiteellinen kokonaisuus, joka käsittelee biohakkerointia ilmiönä Suomessa. Työni on sukellus futuristiseen ja teknologiaviritteiseen biohakkerien maailmaan, pyrkien herättämään ajatuksia siitä, minne olemme menossa hyvinvointiteknologian näkökulmasta.

Tavoitteenani oli tehdä selkeä kokonaisuus, joka herättäisi mielenkiinnon myös esimerkiksi teknisillä ratkaisuillaan. Myös tiedon välittäminen oli yksi tavoitteista, kun kyseessä oli tavallaan kuvajournalistinen hanke, sillä työskentelytapani oli journalistinen: haastattelin ihmisiä, tutustuin aiheen taustoihin ja pyrin välittämään kokemani valokuvan muodossa katsojalle.

Aihetta oli käsitelty maailmalla (mm. kuvasarjat Futurists (David Vintiner ja Gem Fletcher) ja Grinders (Hannes Wiedemann) ja oman kuvasarjani suhteen mietin mitä haluaisin katsojana nähdä enemmän. Jäin miettimään ihmisiä ilmiöiden takana ja heidän lähtökohtiaan ja ajatuksiaan. Videomuotokuva tuntui sopivalta metodilta tuoda kuvan rinnalle kertojaääni avaamaan kuvaamieni henkilöiden ajatuksia. Halusin myös tuoda muotokuvien rinnalle tieteellistä näkökulmaa ja näin päädyin rakentamaan työhöni installaatiokokonaisuutta, joka yhdistää valokuvat videomuotokuviin, haastatteluääneen ja tieteellisiin kuvantamismenetelmiin. Tavallisen videokuvan sijaan olen toteuttanut videomuotokuvat yhden lämpökameralla, toisen aivojen magneettikuvalla ja kolmannen kuvaten haastattelemani henkilön dna:n erottelua Aalto yliopiston laboratoriossa.

Kuva 1. Human 2.0 näyttelyssä POST-tilassa (Loviisankatu 1, Lahti, 6.-12.5.2019) (Rimpelä 2019)

Kuva 2. Valokuvasarjasta Human 2.0. (Rimpelä 2019)

Kuva 3. Still-kuva lämpökameralla toteutetusta videomuotokuvasta (Rimpelä 2019)

Eetu-Pekka Heiskanen: Auringonpilkku

Auringonpilkku on videorunokokonaisuus, johon kuuluu kaksi videoteosta. Videot ovat syntyneet kirjoittamieni runojen pohjalta. Kuvallinen osa käsittelee ihmistä ja ilmiöitä kaupungistuvassa ympäristössä valosaasteen ja urbaanin ihmisen luontosuhteen kautta. Kirjallisessa osiossa tarkastelen kuvan runollisuutta ja sitä, miten runojen pyrkimys kuvallisuuteen haastaa kuvan tekijää. Tarkastelen myös videorunouden lajia muiden taiteilijoiden teosten sekä oman prosessini kautta.

Lähdin aluksi tekemään perinteisempää valokuvaa ja runoa yhdistelevää kirjaa, mutta kiinnostus esittää runoutta tuoreemmalla tavalla johti videoon. Video tarjosi runollisemman lähtökohdan, sekä enemmän mahdollisuuksia kuvien rytmin ja äänen kautta. Ajassamme mediumit sekoittuvat, ja se tekee kuvien pohtimisesta yhä monimutkaisempaa. Opinnäytteessäni keskeinen haaste oli saada kuvien, äänien ja sanojen purot risteämään yhteen virtaan, jolloin runollinen kokemus mahdollistuu. Tästä syystä videorunot ovat myös vikuroivia käsikirjoitettavia. Koin parhaaksi tavaksi vetää vain joitain kuvallisia suuntaviivoja, ja ryhtyä keräämään materiaalia intuitiivisesti.

Vasta leikkauspöydällä materiaalin vahvuudet ja heikkoudet hahmottuvat. Siksi tekijän on hyvä pysytellä muutoksille avoimena mahdollisimman pitkään. Videon runollisuus näyttääkin syntyvän juuri leikatessa, kun eri elementtejä sovitetaan yhteen. Hedelmällisintä on työstää kuvaa, runoa ja ääntä yhtä aikaa. Näin ne pääsevät alusta asti vaikuttamaan toisiinsa, eikä yksi osa-alue alistu niin helposti toisen tahtoon.

Kuva 4. Still-kuva videorunoteoksesta Auringonpilkku (Heiskanen 2019)

Irene Suosalo: Collisions

Collisions on kolmikanavainen video- ja ääniteos (21 min.), jonka lähtökohtana oli tuottaa kokeellisin metodein abstrakti video, jossa on draaman kaari. Video koostuu animaatioista, jotka tuotettiin yhdistelemällä analogisia sekä digitaalisia kuvan- ja videonkäsittelyn metodeja. Äänen on tuottanut Hermanni Keko.[1] Opinnäytetyöni kirjallisessa osassa pohdin paikkasidonnaisen audiovisuaalisen teoksen toteuttamista. Mietin miten tunteita ja tunnelmia voi luoda täysin abstrakteilla elementeillä. Käyn läpi prosessia, jossa ääni ja kuva muokkaavat toinen toisiaan. Työn pohjustuksena käyn läpi sitä, miten olen päätynyt valokuvauksesta nykyiseen työskentelytapaani. Lisäksi käyn itselleni merkittävien taiteilijoiden tuotannon avulla läpi sitä, miten videotaide ja kokeellinen animaatio ovat saaneet nykyisen muotonsa.

Haluan työskentelylläni korostaa leikin merkitystä sekä virheen kauneutta vastapainoksi liian täydelliselle kuvalle, jota mainonta ja internet ovat täynnä. Teknologisen kehityksen myötä taiteilijoille on annettu uusia työkaluja tuottaa mitä mielikuvituksellisempia kuvia. Työskentelyssäni haluan yhdistellä ja tutkia näitä mahdollisuuksia ennakkoluulottomasti.

Skannografiassa skanneri toimii kamerana ja sen avulla voidaan luoda kuvakollaaseja tai vääristyneitä kuvia liikuttelemalla objekteja skannerin lasilla. Tekniikka unohtui vähäksi aikaa, mutta kerran skannatessani liikutin vahingossa kuvattavaa paperia, jolloin tietokoneen ruudulle ilmestyi venynyt kuva. Kuvasin samalla tekniikalla kaikki mukanani olevat tavarat lompakosta kampaan. Kuin tyhjästä, olin yhtäkkiä taas se lapsi, joka teki jotain vain silkasta nautinnosta.  Minkäänlaiset säännöt eivät rajoittaneet tekemistäni.

Kamerat ja tietokoneohjelmat ovat nykyisin niin uskomattoman laadukkaita, että tekijälle jää hyvin vähän tilaa epäonnistua. Koen, että tämä oli juuri se syy miksi koin kyllästyneeni valokuvaukseen. Vastalauseena täydelliselle valokuvalle aloin leikata paperista tahallisen kömpelöitä muotoja ja tietokoneelleni kertyi satoja värikkäitä asetelmia paperikukkaista, vinoista neliöistä ja ympyröistä. Jokainen kuva yllätti ilmestyessään ruudulle saaden minut haluamaan lisää. Tästä uudenlainen työskentelyni läksi siis liikkeelle ja johti lopulta Collisions video ja ääniteokseen.

Kuvat 5 ja 6. Still-kuvia teoksesta Collisions (Suosalo 2019)

Valokuvataiteesta takaisin kamerataiteeseen?

Viime vuosikymmeninä niin kuvataiteen kuin media-alan ammattikentät ja koulutus ovat käyneet keskustelua monialaisuudesta, joka murtautuu väistämättä viestinnän digitalisoituneita välineitä käyttäville aloille. Välinelähtöisyys koulutuksen pääaineiden jaon lähtökohtana voi toisaalta vaikuttaa vanhentuneelta, mutta moninaisuuteen heittäytymisessä on myös vaarana kadottaa osaamisen ydin, joka pienillä erikoisosaamisen aloilla voi olla hyvinkin kysyttyä. Taideteollisessa korkeakoulussa valokuvataiteen koulutus tapahtui vielä 1960-luvulla elokuvan kanssa yhteisellä kamerataiteen laitoksella (Sotamaa & Aav 1999). Nyt uudelleen ”kamerataide” on varteenotettava rajaus, vaikka ei enää valokuvauksen ja elokuvataiteen yhdistymistä tarkoittaen. Sen sijaan liikkuva kuva näyttää tulleen vahvasti still-kuvan rinnalle monin muin erilaisin tavoin, synnyttäen uusia kerronnan tapoja ja muotoja, kuten tämän artikkelin opiskelijoiden teosesimerkit tuovat esiin.  

Tuoreessa väitöskirjassaan Eletyt tilat kuvataiteilijan työssä ja koulutuksessa Taideyliopiston kuvataideakatemiassa opettava Marika Orenius pohtii mm. kuinka kuvataiteen kentän monimuotoisuus hajottaa taideopetuksen perinteistä mestari – oppipoika -asetelmaa. Kuvataideakatemiassa tila-aika-linjalla opetetaan kaikkea perinteisistä maalauksen, kuvanveiston ja grafiikan linjoista eriytyvää tekemistä.  Opettajien osaaminen tulee haastetuksi opiskelijoiden valitessa aina uusia tekemisen tapoja. (Orenius 2019, 32) Näin tapahtuu myös LAMKin Muotoiluinstituutissa, jossa esimerkiksi valokuvauksen pääaineessa liikutaan niin median kuin taiteen kentillä ja keinojen parissa, osan opiskelijoista jatkaessa taideopintoja, osan sijoittuessa esimerkiksi mediataloihin.

Ammattikorkeakoulut ovat lähtökohtaisesti ammatillisesti suuntautuneita, mutta koulutuksessa on tärkeää säilyttää taiteen sisältöjä, eikä ainoastaan ajatellen vapaina taiteilijoina myöhemmin toimivia. Taiteellisen työskentelyn kautta tuotetaan vaikkapa kuvajournalisteja, joilla on kykyä myös kyseenalaistaa ja kehittää uusia muotoja muuttuvalla media-alalla. Vain ammatilliseen näkökulmaan keskittyminen rajoittaisi työskentelyn sen jäljentämiseen mikä vallitsee nyt. Taiteen kokeilevuus ja avoimuus on tärkeä arvo, joka pyritään säilyttämään Muotoiluinstituutissa niin sanottuna taideperustaisuutena kaikessa tekemisessä. Opiskelijat ovat monin tavoin lahjakkaita ja useilla tavoilla itseään ilmaisevia yksilöitä, jotka tuovat pitkään jatkuneen harrastuksen tai aiempien opintojen kautta hankittuna kuvien työstämisen rinnalle esimerkiksi musiikillista tai kirjallista osaamistaan. Ammattikorkeakoulun monialaisia opetussuunnitelmia tehtäessä on hyvä ymmärtää, kuinka monimuotoista osaamista jo esimerkiksi pelkästään yksi pääaine tai koko visuaalisen viestinnän ala sisältävät ja kuinka joustavien opintopolkujen rakentaminen nimenomaan koulutusalan sisällä on tärkeää tulevaisuuteen suuntaavaa työtä. Samoin on tärkeää voida käyttää sivutoimisia opettajia täydentämässä vakituisen henkilökunnan osaamista.

Lähteet

Heinonen, V. 2019. Olen – siis odotan. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Muotoiluinstituutti, visuaalinen viestintä, valokuvaus. Lahti.

Heiskanen, E-P. 2019. Auringonpilkku. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Muotoiluinstituutti, visuaalinen viestintä, valokuvaus. Lahti. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052913116

Makkonen, P. 2010. Camera pixela. Ammattilaisten näkemyksiä valokuvauksen digitalisoitumisesta. Väitöskirja. Aalto yliopisto, Taiteen ja suunnittelun korkeakoulu. Helsinki.

Mäkelä, R. 2019. Hum. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutti, visuaalinen viestintä, valokuvaus. Lahti. [Viitattu 27.5.2019].Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051610130

Orenius, M. 2019. Eletyt tilat kuvataiteilijan työssä ja koulutuksessa. Väitöskirja. Aalto yliopisto, Taiteen ja suunnittelun korkeakoulu. Helsinki.

Rajakari, P. (toim.). 2012. Pohjan tähdet. Suomalaisen valokuvan ja liikkuvan kuvan kansainvälistyminen. Helsinki: Suomen valokuvataiteen museo.

Rimpelä, V. 2019 Human 2.0. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Muotoiluinstituutti, visuaalinen viestintä, valokuvaus. Lahti. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052712208

Salo, M. 2015. Jokapaikan valokuva. Suomalaisen valokuvauksen digitalisoituminen 1992-2015. Helsinki: Musta Taide.

Sotamaa, Y. & Aav, M. 1999. Ateneum Maskerad. Taideteollisuuden muotoja ja murroksia. Taideteollinen korkeakoulu 130 vuotta. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.

Suosalo, I. 2019. Collisions. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Muotoiluinstituutti, visuaalinen viestintä, valokuvaus. Lahti. [Viitattu 27.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051510047

Kirjoittajat

Pauliina Pasanen, TaM, lehtori, LAMK Muotoiluinstituutti
Eetu-Pekka Heiskanen, Medianomi, LAMK Muotoiluinstituutti
Vilma Rimpelä, Medianomi, LAMK Muotoiluinstituutti
Irene Suosalo, Medianomi, LAMK Muotoiluinstituutti

Artikkelikuva: Still-kuva teoksesta Collisions (Suosalo 2019)

Julkaistu 5.6.2019

Tämä artikkeli on syntynyt osana kevään 2019 opinnäytetyöprosessia.

Viittausohje

Pasanen, P., Heiskanen, E-P., Rimpelä, V. & Suosalo, I. 2019. Valokuvan monimuotoinen kevät : Digitaalisuuden laajentamat ilmaisukeinot valokuvaajien kevään 2019 opinnäytetöissä. LAMK RDI Journal. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/06/05/valokuvan-monimuotoinen-kevat-:-digitaalisuuden-laajentamat-ilmaisukeinot-valokuvaajien-kevaan-2019-opinnaytetoissa/


[1] Teos toteutettiin galleria AuditoriumArteen, joka sijaitsee Auditorium Parco della Musicassa, Roomassa. Teos oli osa nykytanssifestivaali Equilibrio Aurora Borealiksen ohjelmistoa. Näyttely oli avoinna 10.2.-26-.2. Festivaalin teemana 2019 oli Pohjoismaat ja kutsu osallistua tuli Suomen suurlähetystöltä Roomassa.

Enhancing the Collaboration between Finnish and International UASs Students – Finnish Student’s Perspective

What is the Finnish UAS’s students experiences and expectations about international students while studying together at UAS? Do the UASs supply opportunities for local students to study/work together with international students? Universities of applied sciences (UAS) throughout Finland, offer various opportunities for such situations. This article describes one such opportunity: internationalization at home. The article also suggests some solutions for UAS to improve the experiences of the Finnish UAS students – to be more successful.

Authors: Hoa Vu & Tarja Ahonen

International Studying in Finland

Finland’s educational background is well-known worldwide because it is the heart of the Finnish welfare society. Every year, UASs in Finland welcome thousands of international students to study there. This huge amount of newcomers give a chance for all students to work and study in a multicultural environment. However, the multicultural environment might affect local students due to the cultural diversity in the classrooms. The research, based on the perspective of local students, aims to enhance the collaboration between Finnish and international students within Finland’s UASs. The study determines the expectations and experiences of Finnish students while they study/work with international classmates. Based on these aspects, suggestions are given to help UASs fulfill the gaps. It also helps UASs improve the experiences of their local students.

Internalization at Home and Gap Model of Service Quality

In 2017, the total number of international students in Finland account for 6,8% of total number of all higher education students while 9,551 local students applied for the exchange program and 10,445 international students came to Finland for their exchange period (Study in Finland 2017). This shows that there are many Finnish students who do not study abroad. Internationalization at home is the process whereby the intercultural, international and global dimensions are mixed intentionally into the education systems for students in a country. The programme brings opportunities for students to develop further their knowledge, experience, and soft skills e.g., in intercultural understanding, multicultural, intercultural and critical thinking, etc without traveling aboard. (Beelen & Jones 2015) Thus, “internationalization at home” programmes should be applied by educational institutions effectively to bring international studying environments to Finnish students.

The research considers Finnish UASs students as the customers. The analyses part of the research mentions the service quality, customer experiences, satisfaction and Gap Model of Service Quality. The Gap Model of Service Quality is used to demonstrate the gaps between service quality and customer satisfaction. There are five gaps in total, in which the gaps between customer expectation and management perception as well as between management perception and the service quality specification are mentioned in the research. The gap between customer expectation and management perception happens when service providers do not realize which characteristic of products and services should be fulfilled to meet customer’s needs. The gap between management perception and the service quality specification occurs when the companies completely realize their customer’s expectation, but they do not have enough resources to fulfill the needs. (Parasuraman etc. 1985, 44-45)

Findings

The expectation and experience of Finnish students are determined. Finnish students have several expectations such as enhance language skills, expand network, have knowledge of cultural difference. The experiences of Finnish students are divided into two types of experiences. The positive experiences include having a chance to meet lovely people from around the world, having interesting times, gaining knowledge of cultural differences, increasing the language skills. The negative experiences include the lack of responsibilities of some international students in teamwork, lack of punctuality and problems in communicating due to the cultural differences. (Vu 2019, 48-49)

The gaps between expectations and experiences of Finnish UASs students with other international classmate are determined. The gap of language difficulties is due to the gap of ”customer expectation and management perception”. Thus, both Finnish and international students do not have the necessary English language skills to understand each other. However, the UASs do not recognize this situation and therefore the schools do not necessarily have actions to fulfill it. The author also believes that the gap of cultural difference is due to the gap between ”management perception and the service quality specification”. Studying among different nationalities might cause some cultural conflicts. Although the UASs are aware of the existing conflicts, they do not have sufficient resources to fulfill the gap. (Vu 2019, 41)

The ” internationalization at home” programme is seen to be successful since several respondents have positive feedback to the programme. Respondents emphasize how it helps them to develop and enhance their knowledge of cultural differences, improve language skills, further develop soft skills such as communication, teamwork, have an international studying/working environment, save abroad living costs and traveling time. (Vu 2019, 42)

Recommendation for Enhancing Collaboration

The first recommendation is make language courses compulsory to local students to help them improve their English skills. These courses can include some tips/guidelines on how to communicate more effectively. These courses also fulfill the gap of ” customer expectation and management perception”. Second, UASs should open cultural courses for newbies. These courses provide students knowledge of different cultures and supplies different skills and tools on how to study/work among other nationalities without having conflicts. The gap of ” management perception and the service quality specification” are also narrowed down through those cultural courses since new students obtain the necessary knowledge from the beginning of their studies. The third recommendation is the arrangement of local tutor students for international newbies. The combination brings Finnish tutors a chance to make new friends, reduce the cultural shock and to gain experience in the international studying/working environment. The fourth solution is increasing the involvement of teachers during the courses by managing the teamwork and helping students when needed. They can also make a survey after the course to evaluate the participation of each student during their teamwork assignments. Finally, UASs could provide programmes that let students take courses from different faculties. Students can gain knowledge and get new friends at the same time through these programmes. (Vu 2019, 45-47)

References

Beelen, J. & Jones, E. 2015. Redefining Internationalization at Home. The European Higher Education Area. [Cited 23 March 2019]. Available at: https://link.springer.com/chapter/10.1007/978-3-319-20877-0_5

Parasuraman, A., Zeithaml, V. & Berry, L. 1985. A Conceptual Model of Services Quality and Its Implications for Future Research. American Marketing Association. The USA: American Marketing Association.

Study in Finland. 2017. Higher Education in Finland 2016-2017. Study in Finland.  [Cited on 17 October 2018]. Available at: http://www.studyinfinland.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/studyinfinlandwwwstructure/100601_Higher_Education_Finland_2016_2017.pdf

Vu, Hoa. 2019. Enhancing the Collaboration between Finnish and International UASs Students – Finnish Student’s Perspective. Bachelor’s thesis. Lahti University of Applied Sciences, Business and Hospitality Management. Lahti.

Authors

Vu, Hoa. 2019. Fourth-year International Business student. Lahti University of Applied Sciences. Finland.

Ahonen, Tarja. 2019. Senior Lecturer. Lahti University of Applied Sciences Ltd, Business and Hospitality Management. Lahti.

Published: 16.4.2019

Reference to this publication

Vu, H. & Ahonen, T. 2019. Enhancing the Collaboration between Finnish and International UASs Students – Finnish Student’s Perspective. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2019/04/16/enhancing-the-collaboration-between-finnish-and-international-uass-students-finnish-students-perspective/

Nugetit tarjoavat mukautuvuutta kiertotalousopetukseen

Pienet opintomateriaalit eli nugetit uudistavat ammattikorkeakoulujen opetusta. Nugetteja kehitetään Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin –hankkeessa (OKM), jossa kiertotalous tuodaan nugettien muodossa osaksi olemassa olevia ja uusia kursseja. Nugetit voivat toimia opintomateriaaleina, markkinointimateriaaleina sekä julkaisuina, jolloin ne ovat erittäin mukautuvia opintomateriaaleja. Hankkeen aikana testataan, toimiiko nugettien mukautuvuus odotetulla tavalla ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat uudistuvalle ammattikorkeakouluopetukselle

Kirjoittajat: Kari Laasasenaho ja Anne-Marie Tuomala

Ammattikorkeakoulujen opetuksessa tapahtuu paljon tällä hetkellä. Maailma muuttuu kovaa vauhtia eteenpäin ja erilaiset opiskelutavat monipuolistuvat. Erilaiset etäopiskelun muodot ovat tästä hyvä esimerkki. Myös opetussisällöissä tapahtuu muutoksia, jotka kumpuavat yhteiskunnan kehityksestä kuten jatkuvan kouluttautumisen tarpeesta. Ammattikorkeakouluihin tulee tutkintojen ohella myös muita vaihtoehtoja kouluttautua. Esimerkiksi täsmä- ja diplomikoulutukset tulevat näkymään vahvemmin uusina opetusmuotoina. Myös ilmiöpohjainen oppiminen valtaa alaa ja oppimateriaalien on mukauduttava yhä paremmin ja joustavammin erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Työelämän epävarmuus ja nopeasti muuttuva maailma vaikuttavat korkeakoulutukseen radikaalisti v. 2030 mennessä (OKM 2017, 3). Siksi ammattikorkeakoulujen osaamista työelämän rajapinnasta tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan.

Ilmastonmuutos näkyy opetustarjonnassa

Ilmastonmuutos on hyvä esimerkki ilmiöstä, joka muuttaa yhteiskuntaa. Ilmastonmuutoksen torjuntaa varten tarvitaan uutta osaamista myös ammattikorkeakouluilta.  Ilmastonmuutosta voidaan torjua kiertotaloudella, joka on noussut keskeiseksi käsitteeksi myös ammattikorkeakoulujen opetuksessa ja TKI- toiminnassa. Kiertotalous tarkoittaa yksinkertaistettuna kestävän kehityksen mukaista talousjärjestelmää, jossa resursseja käytetään fiksuksi ja hukkaa syntyy mahdollisimman vähän. Esimerkiksi Ilmasto.nyt ja Kiertotalous.nyt ovat yliopistojen perustamia verkko-oppimiskokonaisuuksia, joita voidaan käyttää eri koulutusasteilla (Ilmasto.nyt 2019, Kiertotalous. nyt 2019). Ilmasto.nyt toimii ns. avoimena opintokokonaisuutena  Helsingin yliopiston MOOC- alustalla (Massive Open Online Course). Sen sijaan Kiertotalous.nyt on kurssi kiertotalouden perusteista. Se on tuotettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Helsingin yliopiston, Aalto yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Sitran kanssa. Kurssia pilotoitiin syksyllä 2018 ja se alkaa toimia lukuvuonna 2019-2020.

Kiertotalous hyödyntää vahvasti myös digitalisaatiota ja Teollisuus 4.0 –ajattelua (Lopes de Sousa Jabbour et al. 2018, 279). Monissa ammattikorkeakouluissa tarjotaan kiertotalousopintojaksoja ja niihin on perustettu bio-ja kiertotalouden tutkimusryhmiä. Kiertotaloutta tuodaan nopeasti ammattikorkeakoulujen arkeen, ja tätä varten on luotu ammattikorkeakoulujen välisiä yhteishankkeita tiedonsiirron nopeuttamiseksi. Vaikka ilmastonmuutokseen ja kiertotalouteen liittyviä opintojaksoja ja –kokonaisuuksia on yhä enemmän saatavilla, ammattikorkeakouluissa on havaittu tarve kehittää ennen kaikkea nopeasti muuntautumiskykyisiä oppimateriaaleja.  Näin uutta ajattelua voidaan integroida helposti olemassa oleviin opintojaksoihin, ja materiaalien vaikuttavuus on parempi, sillä niiden pohjalle ei välttämättä tarvitse perustaa kokonaan uusia opintojaksoja.

Ammattikorkeakoulussa nugetit eivät ole kananlihaa

Hyvä esimerkki yhteishankkeista on OKM: n kärkihankkeisiin kuuluva Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin –hanke, jossa on mukana yhteensä 19 suomalaista ammattikorkeakoulua. Hankkeessa tehdään edistyksellistä työtä kiertotalouden opetuksen edistämisessä ja hankkeessa on luotu erilaisia kiertotaloutta tukevia toimintamalleja Lapin ammattikorkeakoulu hallinnoimana.

Yksi hankkeen tehtävistä on tuottaa ja pilotoida oppimateriaaleja ja opintojaksoja kiertotaloudesta. Hankkeen tavoitteena on, että tuotokset ovat osittain verkossa ja englanniksi toteutettuja. Lisäksi materiaalien tulisi olla hankkeen päättyessä kaikkien vapaasti saatavilla. Näitä vaatimuksia varten on luotu otsikossa mainittu oppimateriaalin tuotantomuoto, ”nugetti”, joka tarkoittaa pientä ja joustavaa opintopakettia. Juuri nugettien tuottaminen ja kehittäminen ovat ajankohtaista hankkeessa tällä hetkellä.

Nugetilla tarkoitetaan tarkkaan ottaen pakettia, joka muodostaa sellaisenaan itsenäisen opetusmateriaalin. Nugetti voi olla esimerkiksi ajankohtaisesta aiheesta tehty asiantuntijavideoluento, joka on helposti ladattavissa verkossa olevasta tietopaketista. Tällainen videoluento voi olla esimerkiksi n. 15 min pitkä ja sisältää oppimistehtävän, joka syventää opiskelijan tietämystä aiheesta. Nugetteja voi ottaa osaksi jo olemassa olevia opintoja ja hyödyntää niitä asiantuntijavierailujen ohella tai niistä voidaan rakentaa erilaisiin tilanteisiin sopivia kokonaisuuksia. Digitaalisina niitä on helppo jakaa virtuaalisissa oppimisympäristöissä (Bailey et al. 2006, 114) . Lisäksi hyvin paketoituina ne ovat ajasta ja paikasta riippumattomia, ja soveltuvat esimerkiksi tutkintoon johtavien kurssien osakokonaisuuksiksi sekä täsmä- ja diplomikoulutuksiin. Nugetit tarjoavat mielenkiintoisen tavan integroida TKI-osaaminen opetukseen nykyistä paremmin. Englanninkielisiä nugetteja voidaan käyttää myös kansainvälisten yhteyksien luomisessa ja koulutusviennissä.

Nugetteja voidaan hyödyntää monipuolisesti

Nugettien ominaisuudet eivät rajoitu pelkästään opiskeluun, sillä niitä voidaan käyttää myös hankemarkkinoinnissa. Tämän lisäksi ne voivat toimia asiantuntijoiden käyntikortteina. Esimerkiksi TKI hankkeista tehtyihin nugetteihin voi laittaa linkin oman sähköpostin allekirjoitukseen. Tällöin sekä hanke, että asiantuntija saavat enemmän mahdollisuuksia osaamisensa esittelyyn ja ihmisten on helppo saada lisätietoa hankkeista.

Mikäli nugetit julkaistaan esimerkiksi ammattikorkeakoulujen omilla Youtube-kanavilla, nugeteista on mahdollista saada julkaisupisteitä. Tällöin saadaan videoluennoista audiovisuaalisen julkaisun pisteet, mikäli kanavalla on toimituskunta. Näin voidaan tukea myös ammattikorkeakoulujen rahoituspohjaa.

Nugetit voivat toimia siis opintomateriaaleina, markkinointimateriaaleina sekä julkaisuina. Tällaisella hybridimallilla saadaan aikaiseksi suurempi vaikuttavuus, sillä kun kiertotalous integroidaan nugeteilla tutkinto-ohjelmien sisään, vältytään siltä riskiltä, että kiertotalous mainitaan pelkästään valinnaisilla kursseilla. Nugetteja aletaan tuottaa kiertotaloudesta kevään 2019 aikana ja niitä päästään myös pilotoimaan vuosien 2019 ja 2020 aikana. On mielenkiintoista nähdä, toimiiko nugettien mukautuvuus odotetulla tavalla ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat uudistuvalle ammattikorkeakouluopetukselle.

Lähteet

Bailey, C., Zalfan, M. T, Davis, H. C., Fill, K., & Conole, G. 2006. Panning for Gold: Designing Pedagogically inspired Learning Nuggets. Journal of Educational Technology & Society. 9 (1), 113-122.

Ilmasto.nyt. 2019. Ilmasto.nyt. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://ilmastonyt.fi/

Kiertotalous.nyt. 2019. Kiertotalous.nyt. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://kiertotalousnyt.fi/

OKM (Opetus- ja kulttuuriministeriö). 2017. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:44. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160456/okm44.pdf

Lopes de Sousa Jabbour, A.B., Jabbour, C.J.C., Godinho Filho M. & Roubaud D. 2018. Industry 4.0 and the circular economy: a proposed research agenda and original roadmap for sustainable operations. Big Data Analytics in Operations & Supply Chain Management. Annals of Operations Research. 270: 273–286. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: https://doi.org/10.1007/s10479-018-2772-8

Kirjoittajat

Kari Laasasenaho toimii Seinäjoen ammattikorkeakoulun Ruoka-yksikössä kiertotalouden asiantuntijana. Kari viimeistelee väitöskirjaa Tampereen yliopiston bio-ja kiertotalouden tutkimusryhmässä.

Anne-Marie Tuomala on Lahden ammattikorkeakoulun päätoiminen tuntiopettaja ja projektipäällikkö Energia- ja ympäristötekniikan Insinööri AMK -koulutusohjelmassa. Lisäksi hän opettaa tekniikan alan YAMK-ohjelmassa Master in Urban Climate and Sustainability (MUrCS) ja liiketalouden YAMK-ohjelmassa International Business Development.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/949610 (CC0)

Julkaistu 8.3.2019

Viittausohje

Laasasenaho, K. & Tuomala, A.-M. 2019. Nugetit tarjoavat mukautuvuutta kiertotalousopetukseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/08/nugetit-tarjoavat-mukautuvuutta-kiertotalousopetukseen/

 Artikkeli on kirjoitettu OKM: rahoittamassa hankkeessa.

Käytettävyystestaus integroidussa hankkeessa

LAMKin hankkeiden eräs erityispiirre on se, että niitä integroidaan mahdollisuuksien mukaan opetukseen. Mutta kuinka saada hankkeen työpaketti integroitua opetukseen, jonka tavoiteasettelu on lähtökohtaisesti substanssivetoista eikä niinkään projektin aikataulutuksen mukaista? Tässä artikkelissa esitellään käytettävyystestausta, sen opetusta sekä sitä, kuinka integroitua hanketta käytettiin opintojaksolla oppimisen tukena.

Kirjoittaja: Minna Asplund

Digimaa -hanke sekä käytettävyyden opetus tieto- ja viestintätekniikan insinööreille

Digimaa -hankkeessa (Digimaa 2018) on tavoitteena luoda digitaalinen palvelu, jota käyttämällä pyritään tehostamaan maarakentamisen materiaalien uusiokäyttöä. LAMKin osuus on digitaalisen palvelun front-endin ohjelmointi eli käyttöliittymä. Front-endin tekemiseen on osallistunut kaksi ohjelmistotekniikan ja yksi mediatekniikan opiskelija. Toinen ohjelmoijista on lisäksi ollut mukana Usability Engineering -kurssilla, jossa hän on toiminut puoli-toiminnallisen mock-upin vastuuhenkilönä. Hanke on EAKR -rahoitteinen, ja sen varsinaisena toteuttajana on Aalto-yliopisto ja osatoteuttajana LAMK.

2000-luvun alussa LAMKin tieto- ja viestintätekniikan insinöörien ohjelmistotekniikan suuntautumisvaihtoehdossa käyttöliittymiä opiskeltiin Graafisen käyttöliittymän suunnittelu ja toteutus -kursseilla. Kurssit yhdistettiin Graafiset käyttöliittymät -kurssiksi, joka lyhennettiin muutaman vuoden jälkeen kurssiksi Käyttöliittymät. 2010-luvun puolessa välissä nimi muutettiin englannin kieliseksi, Usability Engineering (3 op), ja sisällön painotus siirtyi käytettävyyden ja sen testauksen suuntaan ollen ennen pääosin komponenttien asettelua ikkunapohjaan. Ensi syksynä kurssi siirtyy vielä askeleen lähemmäksi käyttäjää, sillä kurssi muuttuu User Experience -nimiseksi (3 op), ja sen painotus tulee olemaan käyttäjän kokemuksellisuudessa.

Käytettävyystestaus pähkinänkuoressa       

Käytettävyyden oppi-isänä pidetään Jakob Nielseniä, ja perustavaa laatua olevana kirjana hänen kirjoittamaansa Usability Engineering (Nielsen 1993). Nielsen esittelee sekä elinkaarimallin käytettävyyden huomioimiseksi ohjelmistotuotannossa että 10 heuristiikkaa, joiden avulla käytettävyysasiantuntija voi ennen ohjelmaversion julkaisua raakata pahimpia käytettävyyteen vaikuttavia virheitä pois käyttöliittymästä. Analyyttisten arviointien lisäksi Nielsen huomioi joitakin empiirisen arvioinnin piiriin kuuluvia käyttäjätestausmenetelmiä (kuvio 1). Antti Oulasvirta (2011) jakaa analyyttisen ja empiirisen arvioinnin menetelmät sellaisiin, joita tehdään ilman käyttäjiä sekä niihin, joissa käyttäjät ovat mukana; sama asia eri sanoin. Toki sitten vuoden 1993 on käyttöliittymien heuristiikkoja kehitetty eteenpäin mm. mobiili- ja web-käyttöliittymille (Nielsen Norman Group 2019).

Kuvio 1. Joitakin käytettävyyden arvioinnin menetelmiä (kuva: Minna Asplund)

Oulasvirran toimittamassa kirjassa (2011) todetaan, että on olennaista huomioida käyttöliittymän suunnitteluprosessissa järjestelmälle määritellyt käyttökontekstit. Näiden lisäksi on määriteltävä järjestelmää käyttävän käyttäjän ja sen organisaation, jolle järjestelmää kehitetään, vaatimukset. Nykyään ketterässä ohjelmistotuotannossa puhutaan kuitenkin mieluummin käyttäjätarinoista kuin vaatimuksista (Haikala & Mikkonen 2011). Nielsenin (1993) elinkaarimallissa näitä vastaavat vaiheet ovat käyttäjän tunteminen (Know the User) sekä tavoitteiden asettaminen (Goal Setting). Näitä tavoitteita, vaatimuksia, käyttötapauksia tai käyttäjätarinoita vastaan evaluoidaan tehdyt käyttöliittymäratkaisut, tehdään siis käytettävyystestaukset.

Analyyttisten, ilman käyttäjää tehtävien, käytettävyystestausten ehdottomasti parhaana puolena voidaan pitää sitä, että niitä päästään suorittamaan ohjelmistokehityksen alkuvaiheessa riippumatta käytettävästä ohjelmistotuotannon elinkaarimallista (IID, Scrum, jne.). Testaukset voidaan tehdä esimerkiksi toiminnallisille mock-upeille, ja kuten Kasurinen (2013) kirjoittaa, silloin ne eivät ole sidottuja työvaiheisiin, joissa suurin osa järjestelmää on jo toteutettu ja toimii. Käyttäjätesteillä puolestaan päästään mainiosti kiinni itse käyttäjän tekemän työn onnistumiseen tai siihen, kuinka hyvin loppukäyttäjä pystyy ilman ohjeita löytämään haluamansa toiminnot. Lopuksi voidaan todeta kuten Kasurinen (2013) kirjoittaa, että käytettävyystestauksen ”painopiste on rakennetun järjestelmän käyttöliittymän toimivuudessa ja intuitiivisuudessa”.

Käytettävyystestaus hankkeessa

Opiskelijoille opetettiin analyyttisistä arvioinneista heuristinen arviointi sekä kognitiivinen läpikäynti. Kurssin opiskelija, joka on mukana Digimaa -hankkeessa, kirjoitti kognitiivista läpikäyntiä varten viisi skenaariota tehtävineen. Tämän jälkeen heille annettiin linkki Digimaa -hankkeen sen hetkiseen käyttöliittymään, joka oli puolitoimiva mock-up. Opiskelijat tekivät arviointeja 3-4 hengen ryhmissä. Arviointien jälkeen ryhmän tehtävänä oli löydösten perusteella tehdä oma parannusehdotus käyttöliittymään.

Heuristisessa arvioinnissa havaittiin esimerkiksi seuraavan tyyppisiä asioita:

  • sovelluksen logo ei ollut näkyvissä jokaisessa näkymässä
  • asiointiroolien näkymättömyys (näillä vaikutusta jatkokäytössä)
  • tooltipsit puuttuivat eikä ohjenappia sovelluksen käyttöön ollut muutenkaan
  • osissa näkymistä käyttäjä ei intuitiivisesti osannut päätellä mitä siinä pitäisi tehdä
  • osissa näkymiä toimintojen yhdenmukainen nimeäminen oli horjuvaa
  • erilaisten maa-materiaaleihin liittyvien ominaisuuksien näyttäminen oli puutteellista
  • joidenkin painonappien toiminnallisuutta ei voinut päätellä.

Kognitiivisessa läpikäynnissä suurin havaittu ongelma oli toiminnoista saatavan palautteen puuttuminen, mutta se selittyi mock-upin keskeneräisyydellä. Lisäksi osa löydöksistä liittyi siihen, että skenaarion tehtävän suorittamiseksi tarvittavaa napin tai kentän painallusta ei hoksattu käyttöliittymästä, mutta tämä on taklattavissa käyttöopastuksella oikeassa käyttötilanteessa.

Molempia arviointeja häiritsi hieman mock-upin toiminnallisuuden puutteellisuus. Tästä opiksi jäi se, että mock-upin rakentamiseen kannattaa uhrata hiukan aikaa, jotta merkittäviin käytettävyysvirheisiin päästään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa käsiksi. Lisäksi varsinainen kehittämistiimi sai käyttöönsä tärkeitä havaintoja, joita on sovelluskehityksen tässä vaiheessa mahdollista ottaa huomioon helpohkosti.

Itse Usability Engineering -kurssin osalta hankkeen integrointi opetukseen sujui kivutta. Kurssin sisäistä aikataulutusta piti hiukan säätää, jotta mock-up olisi kohtuullisen toimivassa kunnossa ja jotta käytettävyystestauksessa tarvittavat asiat voitiin oppia ennen niiden soveltamista käytäntöön.

Lähteet

Digimaa. 2018. DIGIMAA – Uusiomateriaalien digipalvelut maarakentamisessa. [Viitattu 22.1.2019]. Saatavissa:  https://www.lamk.fi/fi/hanke/digimaa-uusiomateriaalien-digipalvelut-maarakentamisessa

Haikala, I. & Mikkonen. T. 2011. Ohjelmistotuotannon käytännöt. Hämeenlinna: Talentum Oy.

Kasurinen, J. P. 2013. Ohjelmistotestauksen käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Nielsen, J. 1993. Usability Engineering. Cambridge, MA : Academic Press.

NN/g Nielsen Norman Group. World Leaders in Research-Based User Experience. [Viitattu 22.1.2019]. Saatavissa: https://www.nngroup.com/

Oulasvirta, A. (toim.). 2011. Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus. Helsinki: Gaudeamus.

Kirjoittaja

Minna Asplund (TkL) työskentelee tekniikan alalla ohjelmistotekniikan lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän on ylemmässä ammattikorkeakoulussa vastuuopettajana Digitaalisten teknologioiden sekä Digitaalisten ratkaisujen insinööriopetuksessa. Artikkeli on kirjoitettu EAKR Digimaa -hankkeessa.

Julkaistu 7.3.2019

Viittausohje

Asplund, M. 2019. Käytettävyystestaus integroidussa hankkeessa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/03/07/kaytettavyystestaus-integroidussa-hankkeessa/

Autoetnografia – päiväkirjaan perustuva tutkimus

Uutena opinnäytetyön toteutusmahdollisuutena esitetään tutkimus- ja kehittämispäiväkirjamuotoista opinnäytettä, jossa on piirteitä autoetnografisesta tutkimuksesta. Tässä artikkelissa kuvataan mitä tarkoitetaan autoetnografisella tutkimuksella ja millaisiin tekijöihin sen arviointi kohdistuu.

Kirjoittaja: Marja Leena Kukkurainen

Johdanto

Viime vuosina on haettu uusia mahdollisuuksia tehdä opinnäytetyö sekä ammattikorkeakoulun että ylemmän ammattikorkeakoulun tutkinnoissa (ks. Huotari ym. 2015). Yksi uusimmista vaihtoehdoista on päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö, jonka sanotaan sisältävän piirteitä myös autoetnografiasta.

Tutkimus- ja kehittämispäiväkirjamuotoisessa opinnäytetyössä tulee edelleen hankkia tietoa ja analysoida sitä järjestelmällisesti, hakea uutta tietoa oman osaamisen rakentamiseksi (Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu Oy 2018). Autoetnografiset piirteet tuovat monia kysymyksiä sekä työn tekemiseen tarvittavaan aineistonkeruuseen, analysointiin että jo valmiin työn arvioimiseen.

Autoetnografia

Useimmille laadullista tutkimusta tehneille etnografia on tuttu menetelmä, jossa tutkitaan kulttuuria sisältä päin siihen osallistuen, tarkastellen ja kuvaillen, pyrkien ymmärtämään kohdetta osallistumalla sen piirissä olevien ihmisten arkeen (KvaliMOTV 2018). Näin usein juuri opinnäytetyössä tutkitaan ja kehitetään esimerkiksi työelämää ja yrityksen toimintatapoja ja käytäntöjä kehittämiseen osallistuen. Autoetnografia puolestaan on tutkimussuuntaus, jossa yhdistyy henkilökohtaiset kokemukset (auto), joita analysoimalla (graphy) luodaan ymmärrys kulttuurisesta kokemuksesta (etno) (Ellis ym. 2011).

Edellä olevan mukaan autoetnografisessa tutkimuksessa opinnäytetyön tekijä kerää erilaisin menetelmin tietoa työelämässä siitä kontekstista, johon tutkimuksellinen mielenkiinto kohdistuu. Tieteelliseen käytäntöön kuuluu kertyneiden päiväkirjakokemusten analysointi, mikä puolestaan edellyttää olemassa olevan teoreettisen tiedon ja asiaan liittyvän aikaisemman tutkimustiedon tuntemusta ja omien kokemusten peilaamista tätä vasten. Hyvänä esimerkkinä autoetnografisesta tutkimuksesta ovat mm. Herrmann (2017) ja Ryan (2012).

Ketä kiinnostavat minun päivitykseni?

Autoetnografi kohtaa tieteen pelikentällä haasteita ja joutuu perustelemaan valintojaan mm. siksi, että perinteisesti luonnontieteen yksi keskeinen vaatimus on objektiivisuus. Tieteellisen tiedon tulee olla Niiniluodon (1984, 25) mukaan tieteellisesti todistusvoimaista, se ei voi perustua tutkijan omaperäiseen intuitioon ja vaistoon esimerkiksi radiotähtien lähettämästä säteilystä, vaan se on julkisesti todennettavissa. Mutta eikö päiväkirja saata juuri sisältää tämänkaltaista tietoa: intuitiivista ja vaistonvaraista? Perinteinen luonnontieteen traditioon tukeva tutkija voisi myös kysyä Ellis ym. (2011) mukaan: Ketä kiinnostavat minun päivitykseni? Miksi joku olisi kiinnostunut vain minun tarinastani, varsinkaan nk. tutkimuksellisessa kehittämishankkeessa?  Kun on kyse autoetnografisesta tutkimuksesta, minun tarinani ei Ellis ym. (2011) mukaan yksin riitä, vaan tarvitaan teoreettisia ja metodisia työkaluja ja tutkimustietoa.

Autoetnografian yksi kritiikin kohde on myös sen kapea-alaisuus, henkilökohtaisuus ja elämäkerrallinen tieto, jossa kyseenalaistetaan tarinan kerronnan ja tiedon suhde. Katsotaan, että ensimmäinen persoona on puolueellinen ja vääristynyt eikä akateemisessa kirjoittamisessa ole ”minää”. Tähän kritiikkiin voidaan Ellis ym. (2011) mukaan vastata seuraavasti: Mutta eikö tutkimuksessa aina ole ensimmäinen persoona se, joka puhuu?

Autoetnografian arviointi

Jos autoetnografia on kokemus omista kokemuksista, niin miten ja mistä lähtökohdista toisen kokemusta voi arvioida? Tiedon totuuden ja subjektiivisuuden lisäksi toinen haasteellinen asia on ohjaajan näkökulmasta valmiin työn arviointi. Miten aineiston olemassaolo, kertyminen ja totuus on todennettavissa? Ovatko päiväkirjan kertomukset totta? Mitä uutta tietoa tutkimus tuo?

Ellis ym. (2011) kuvaa neljä keskeistä osa-aluetta, joiden kautta autoetnografiaa tulisi arvioida: mitä tietoa se lisää, mikä on henkilökohtaisen ja kokemuksellisen painoarvo, mikä on tarinallisuuden ja juonellisuuden voima ja miten tutkija ottaa huomioon ja kantaa vastuun käytännön tutkimuksesta. Arvioitavana on se, miten tutkimus luo ymmärrystä, millaisen prosessin kautta tämä ymmärrys luodaan ja miten tutkija asemoi itsensä tässä yhteydessä, miten hän tuo julki oman mielensä sisältöä, joka koskee ulkoista todellisuutta.

Työelämän kehittämisessä tehtävän tutkimuksen tulee joka tapauksessa tuottaa uutta tietoa ja luoda pelisäännöt sen järjestelmälliseen hankkimiseen ja analysointiin. Soveltavan tutkimuksen tulokset eivät niinkään kerro, millainen maailma on, vaan millainen se voi olla ja millaiseksi sen voi muuttaa ihmisten suorittamilla toimenpiteillä. (Niiniluoto 1984, 96 – 97.)

Autoetnografisessa tutkimuksessa tulee olla vastuullisuutta kehittämiskohteeseen sitoutuessaan ja tavassa, jolla tuo kokemuksiaan julki. Tämä vaatii avointa ja hyvää yhteistyötä kohdeyrityksen kanssa, jotta kaikki tapahtuisi hyvässä yhteistyössä ja siihen voisi molemmat osapuolet sitoutua vastavuoroisesti. Tämä vastuullisuuden lähestymistapa tarkoittaa myös sitä, että tutkija suhteuttaa itsensä ja tutkimuksensa muihin/laajempaan kontekstiin ja suojaa tutkimukseen osallistuneiden yksityisyyden.  (Ellis ym. 2011.)

Changin (2016) mukaan autoetnografian laatua tulee arvioida seuraavien periaatteiden mukaan:

  1. Autenttisuus ja aineiston luotettavuus
    • Käyttääkö autoetnografia autenttista ja luotettavaa tietoa?
  2. Vastuullisuus tutkimusprosessissa
    • Noudattaako autoetnografia luotettavaa tutkimusprosessia ja tuoko sen selkeästi esiin?
  3. Muihin ja itseen kohdistuva eettisyys
    • Noudattaako autoetnografia eettisiä periaatteita suojatakseen itsensä ja muiden oikeuksia kuvatessaan ja tehdessään johtopäätöksiä
  4. Sosiokulttuurinen analyysi ja tulkinta
    • Analysoiko ja tulkitseeko autoetnografia omien kokemustensa sosiokulttuurista merkitystä.
  5. Teoreettinen kontribuutio
    • Tuovatko autoetnografian johtopäätökset jotain uutta olemassa olevaan kirjallisuuteen.

Autoetnografisen tutkimuksen tulokset, kuten kaiken tutkimuksen, tulee olla erilaisten lukijoiden saatavilla (OPM 2018). Tämä edellyttää sitä, että tutkijan vastuullisuus ja eettisyys on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Myös tieteen kriittisyyden vaatimus edellyttää sitä, että tutkimukset julkaistaan ja tutkimuksen oletukset ja väitteet julkisesti testataan (Niiniluoto 1984, 26 – 27).

Lopuksi

Vuodelta 2012 oleva Doloriert ja Sambrookin artikkeli on ensimmäisiä, joissa kuvataan autoetnografiaa organisaatiotutkimuksen lähestymistapana.  He tuovat esiin, että autoetnografia kertoo tarinoita asioista, joista akateemisessa maailmassa vaietaan, asioita, jotka ovat jokapäiväisiä, sivuutettuja ja vääristyneitä. Tutkimuksellisen työn kautta voidaan vahvistaa ja parantaa sekä omaa, osallistujien että lukijoiden elämää – tähän opinnäytetöissä pyritään. Kun puhutaan puhtaasti autoetnografisesta tutkimuksesta, se on vaativa prosessi, joka vaatii syventymistä sekä itse päiväkirjan tuottamiseen että sen analyysiin. Doloriertin ja Sambrookin (2012) mukaan se vaatii aikaa, ponnisteluja ja sitkeyttä, eikä ole ”laiskan valinta”.  

Ammattikorkeakoulussa tehtävät opinnäytetyöt kehittävät työelämää ja siten muodostavat omaleimaisen TKI -kulttuurin. Tässä joukossa syntyy myös yhteisö, joka luo tutkimus- ja kehittämistyölle pelisäännöt, joita jokaisella tiedeyhteisöllä on olemassa (ks. Niiniluoto 1984,21). Aika näyttää mitä opinnäytetyössä tarkoittavat autoetnografian piirteet, millainen päiväkirjamuotoisesta opinnäytetyöstä kehittyy ja miten minun tarinani kytketään olemassa olevaan teoriaan ja tietoon.

Lähteet

Chang, H. 2016. Autoethnography in Health Research: Growing Pains? Qualitative Health Research. Vol. 26(4), 443-451.

Doloriert, C. & Sambrook, S. 2012. Organisational autoethnography. Journal of Organizational Ethnography. Vol. 1(1), 83-95.

Ellis, C., Adams, T E. & Bochner, A P. 2011. Autoethnography: An Overview. Forum Qualitative Sozialforschung / Forum: Qualitative Social Research. Vol. (12)1. [Viitattu 06.02.2018]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.17169/fqs-12.1.1589

Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu Oy. 2018.  Tutkimus- ja kehittämispäiväkirjamuotoinen opinnäyte Master-tutkintoon. [Viitattu 19.2.2018]. Saatavissa: www.amkverkkovirta.fi/sites/amkverkkovirta.fi/files/Master_Verkkovirta_ESR.docx

Herrmann, A F. 2017. The Beating Will Continue Until Morale Improves. Cultural Studies ↔ Critical Methodologies. Vol. 17(4), 347-356. [Viitattu 19.2.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/1532708617706127

Huotari, P., Kukkurainen, M L. & Ojasalo, K. 2015. Ylemmän ammattikorkeakoulutuksen opinnäytetyön monimuotoisuudella joustavaan ja työelämälähtöiseen tiedon ja osaamisen jakamiseen. Teoksessa Huotari P. (toim.) Ylempi ammattikorkeakoulutus työelämää uudistamassa. Kokemuksia monialaisen TKI-toiminnan kehittämisestä.  Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 13.8.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-246-8

KvaliMOTV. 2018. Tutkimuspäiväkirja. [Viitattu 19.2.2018]. Saatavissa: http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L4_2_2.html

Niiniluoto, I. 1984. Tiede, filosofia ja maailmankatsomus. Helsinki: Otava.

OPM. 2018. Korkeakoulu- ja tiedepolitiikka ja sen kehittäminen. [Viitattu 13.8.2018]. Saatavissa: https://minedu.fi/korkeakoulu-ja-tiedelinjaukset

Ryan I. 2012. A career journey: an auto-ethnographic insight. Gender in Management: An International Journal. Vol. 27(8), 541-558.

Kirjoittaja

Marja Leena Kukkurainen toimii sivutoimisena tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa, Sosiaali- ja terveysalalla

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/black-and-white-blog-business-chocolate-261577/ (CC0)

Julkaistu 4.1.2019

Viittausohje

Kukkurainen, M L. 2019. Autoetnografia – päiväkirjaan perustuva tutkimus. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/01/04/autoetnografia-–-paivakirjaan-perustuva-tutkimus/