Aihearkisto: Uudistava oppiminen

Nugetit tarjoavat mukautuvuutta kiertotalousopetukseen

Pienet opintomateriaalit eli nugetit uudistavat ammattikorkeakoulujen opetusta. Nugetteja kehitetään Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin –hankkeessa (OKM), jossa kiertotalous tuodaan nugettien muodossa osaksi olemassa olevia ja uusia kursseja. Nugetit voivat toimia opintomateriaaleina, markkinointimateriaaleina sekä julkaisuina, jolloin ne ovat erittäin mukautuvia opintomateriaaleja. Hankkeen aikana testataan, toimiiko nugettien mukautuvuus odotetulla tavalla ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat uudistuvalle ammattikorkeakouluopetukselle

Kirjoittajat: Kari Laasasenaho ja Anne-Marie Tuomala

Ammattikorkeakoulujen opetuksessa tapahtuu paljon tällä hetkellä. Maailma muuttuu kovaa vauhtia eteenpäin ja erilaiset opiskelutavat monipuolistuvat. Erilaiset etäopiskelun muodot ovat tästä hyvä esimerkki. Myös opetussisällöissä tapahtuu muutoksia, jotka kumpuavat yhteiskunnan kehityksestä kuten jatkuvan kouluttautumisen tarpeesta. Ammattikorkeakouluihin tulee tutkintojen ohella myös muita vaihtoehtoja kouluttautua. Esimerkiksi täsmä- ja diplomikoulutukset tulevat näkymään vahvemmin uusina opetusmuotoina. Myös ilmiöpohjainen oppiminen valtaa alaa ja oppimateriaalien on mukauduttava yhä paremmin ja joustavammin erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Työelämän epävarmuus ja nopeasti muuttuva maailma vaikuttavat korkeakoulutukseen radikaalisti v. 2030 mennessä (OKM 2017, 3). Siksi ammattikorkeakoulujen osaamista työelämän rajapinnasta tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan.

Ilmastonmuutos näkyy opetustarjonnassa

Ilmastonmuutos on hyvä esimerkki ilmiöstä, joka muuttaa yhteiskuntaa. Ilmastonmuutoksen torjuntaa varten tarvitaan uutta osaamista myös ammattikorkeakouluilta.  Ilmastonmuutosta voidaan torjua kiertotaloudella, joka on noussut keskeiseksi käsitteeksi myös ammattikorkeakoulujen opetuksessa ja TKI- toiminnassa. Kiertotalous tarkoittaa yksinkertaistettuna kestävän kehityksen mukaista talousjärjestelmää, jossa resursseja käytetään fiksuksi ja hukkaa syntyy mahdollisimman vähän. Esimerkiksi Ilmasto.nyt ja Kiertotalous.nyt ovat yliopistojen perustamia verkko-oppimiskokonaisuuksia, joita voidaan käyttää eri koulutusasteilla (Ilmasto.nyt 2019, Kiertotalous. nyt 2019). Ilmasto.nyt toimii ns. avoimena opintokokonaisuutena  Helsingin yliopiston MOOC- alustalla (Massive Open Online Course). Sen sijaan Kiertotalous.nyt on kurssi kiertotalouden perusteista. Se on tuotettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Helsingin yliopiston, Aalto yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Sitran kanssa. Kurssia pilotoitiin syksyllä 2018 ja se alkaa toimia lukuvuonna 2019-2020.

Kiertotalous hyödyntää vahvasti myös digitalisaatiota ja Teollisuus 4.0 –ajattelua (Lopes de Sousa Jabbour et al. 2018, 279). Monissa ammattikorkeakouluissa tarjotaan kiertotalousopintojaksoja ja niihin on perustettu bio-ja kiertotalouden tutkimusryhmiä. Kiertotaloutta tuodaan nopeasti ammattikorkeakoulujen arkeen, ja tätä varten on luotu ammattikorkeakoulujen välisiä yhteishankkeita tiedonsiirron nopeuttamiseksi. Vaikka ilmastonmuutokseen ja kiertotalouteen liittyviä opintojaksoja ja –kokonaisuuksia on yhä enemmän saatavilla, ammattikorkeakouluissa on havaittu tarve kehittää ennen kaikkea nopeasti muuntautumiskykyisiä oppimateriaaleja.  Näin uutta ajattelua voidaan integroida helposti olemassa oleviin opintojaksoihin, ja materiaalien vaikuttavuus on parempi, sillä niiden pohjalle ei välttämättä tarvitse perustaa kokonaan uusia opintojaksoja.

Ammattikorkeakoulussa nugetit eivät ole kananlihaa

Hyvä esimerkki yhteishankkeista on OKM: n kärkihankkeisiin kuuluva Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin –hanke, jossa on mukana yhteensä 19 suomalaista ammattikorkeakoulua. Hankkeessa tehdään edistyksellistä työtä kiertotalouden opetuksen edistämisessä ja hankkeessa on luotu erilaisia kiertotaloutta tukevia toimintamalleja Lapin ammattikorkeakoulu hallinnoimana.

Yksi hankkeen tehtävistä on tuottaa ja pilotoida oppimateriaaleja ja opintojaksoja kiertotaloudesta. Hankkeen tavoitteena on, että tuotokset ovat osittain verkossa ja englanniksi toteutettuja. Lisäksi materiaalien tulisi olla hankkeen päättyessä kaikkien vapaasti saatavilla. Näitä vaatimuksia varten on luotu otsikossa mainittu oppimateriaalin tuotantomuoto, ”nugetti”, joka tarkoittaa pientä ja joustavaa opintopakettia. Juuri nugettien tuottaminen ja kehittäminen ovat ajankohtaista hankkeessa tällä hetkellä.

Nugetilla tarkoitetaan tarkkaan ottaen pakettia, joka muodostaa sellaisenaan itsenäisen opetusmateriaalin. Nugetti voi olla esimerkiksi ajankohtaisesta aiheesta tehty asiantuntijavideoluento, joka on helposti ladattavissa verkossa olevasta tietopaketista. Tällainen videoluento voi olla esimerkiksi n. 15 min pitkä ja sisältää oppimistehtävän, joka syventää opiskelijan tietämystä aiheesta. Nugetteja voi ottaa osaksi jo olemassa olevia opintoja ja hyödyntää niitä asiantuntijavierailujen ohella tai niistä voidaan rakentaa erilaisiin tilanteisiin sopivia kokonaisuuksia. Digitaalisina niitä on helppo jakaa virtuaalisissa oppimisympäristöissä (Bailey et al. 2006, 114) . Lisäksi hyvin paketoituina ne ovat ajasta ja paikasta riippumattomia, ja soveltuvat esimerkiksi tutkintoon johtavien kurssien osakokonaisuuksiksi sekä täsmä- ja diplomikoulutuksiin. Nugetit tarjoavat mielenkiintoisen tavan integroida TKI-osaaminen opetukseen nykyistä paremmin. Englanninkielisiä nugetteja voidaan käyttää myös kansainvälisten yhteyksien luomisessa ja koulutusviennissä.

Nugetteja voidaan hyödyntää monipuolisesti

Nugettien ominaisuudet eivät rajoitu pelkästään opiskeluun, sillä niitä voidaan käyttää myös hankemarkkinoinnissa. Tämän lisäksi ne voivat toimia asiantuntijoiden käyntikortteina. Esimerkiksi TKI hankkeista tehtyihin nugetteihin voi laittaa linkin oman sähköpostin allekirjoitukseen. Tällöin sekä hanke, että asiantuntija saavat enemmän mahdollisuuksia osaamisensa esittelyyn ja ihmisten on helppo saada lisätietoa hankkeista.

Mikäli nugetit julkaistaan esimerkiksi ammattikorkeakoulujen omilla Youtube-kanavilla, nugeteista on mahdollista saada julkaisupisteitä. Tällöin saadaan videoluennoista audiovisuaalisen julkaisun pisteet, mikäli kanavalla on toimituskunta. Näin voidaan tukea myös ammattikorkeakoulujen rahoituspohjaa.

Nugetit voivat toimia siis opintomateriaaleina, markkinointimateriaaleina sekä julkaisuina. Tällaisella hybridimallilla saadaan aikaiseksi suurempi vaikuttavuus, sillä kun kiertotalous integroidaan nugeteilla tutkinto-ohjelmien sisään, vältytään siltä riskiltä, että kiertotalous mainitaan pelkästään valinnaisilla kursseilla. Nugetteja aletaan tuottaa kiertotaloudesta kevään 2019 aikana ja niitä päästään myös pilotoimaan vuosien 2019 ja 2020 aikana. On mielenkiintoista nähdä, toimiiko nugettien mukautuvuus odotetulla tavalla ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat uudistuvalle ammattikorkeakouluopetukselle.

Lähteet

Bailey, C., Zalfan, M. T, Davis, H. C., Fill, K., & Conole, G. 2006. Panning for Gold: Designing Pedagogically inspired Learning Nuggets. Journal of Educational Technology & Society. 9 (1), 113-122.

Ilmasto.nyt. 2019. Ilmasto.nyt. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://ilmastonyt.fi/

Kiertotalous.nyt. 2019. Kiertotalous.nyt. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://kiertotalousnyt.fi/

OKM (Opetus- ja kulttuuriministeriö). 2017. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:44. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160456/okm44.pdf

Lopes de Sousa Jabbour, A.B., Jabbour, C.J.C., Godinho Filho M. & Roubaud D. 2018. Industry 4.0 and the circular economy: a proposed research agenda and original roadmap for sustainable operations. Big Data Analytics in Operations & Supply Chain Management. Annals of Operations Research. 270: 273–286. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: https://doi.org/10.1007/s10479-018-2772-8

Kirjoittajat

Kari Laasasenaho toimii Seinäjoen ammattikorkeakoulun Ruoka-yksikössä kiertotalouden asiantuntijana. Kari viimeistelee väitöskirjaa Tampereen yliopiston bio-ja kiertotalouden tutkimusryhmässä.

Anne-Marie Tuomala on Lahden ammattikorkeakoulun päätoiminen tuntiopettaja ja projektipäällikkö Energia- ja ympäristötekniikan Insinööri AMK -koulutusohjelmassa. Lisäksi hän opettaa tekniikan alan YAMK-ohjelmassa Master in Urban Climate and Sustainability (MUrCS) ja liiketalouden YAMK-ohjelmassa International Business Development.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/949610 (CC0)

Julkaistu 8.3.2019

Viittausohje

Laasasenaho, K. & Tuomala, A.-M. 2019. Nugetit tarjoavat mukautuvuutta kiertotalousopetukseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/08/nugetit-tarjoavat-mukautuvuutta-kiertotalousopetukseen/

 Artikkeli on kirjoitettu OKM: rahoittamassa hankkeessa.

Käytettävyystestaus integroidussa hankkeessa

LAMKin hankkeiden eräs erityispiirre on se, että niitä integroidaan mahdollisuuksien mukaan opetukseen. Mutta kuinka saada hankkeen työpaketti integroitua opetukseen, jonka tavoiteasettelu on lähtökohtaisesti substanssivetoista eikä niinkään projektin aikataulutuksen mukaista? Tässä artikkelissa esitellään käytettävyystestausta, sen opetusta sekä sitä, kuinka integroitua hanketta käytettiin opintojaksolla oppimisen tukena.

Kirjoittaja: Minna Asplund

Digimaa -hanke sekä käytettävyyden opetus tieto- ja viestintätekniikan insinööreille

Digimaa -hankkeessa (Digimaa 2018) on tavoitteena luoda digitaalinen palvelu, jota käyttämällä pyritään tehostamaan maarakentamisen materiaalien uusiokäyttöä. LAMKin osuus on digitaalisen palvelun front-endin ohjelmointi eli käyttöliittymä. Front-endin tekemiseen on osallistunut kaksi ohjelmistotekniikan ja yksi mediatekniikan opiskelija. Toinen ohjelmoijista on lisäksi ollut mukana Usability Engineering -kurssilla, jossa hän on toiminut puoli-toiminnallisen mock-upin vastuuhenkilönä. Hanke on EAKR -rahoitteinen, ja sen varsinaisena toteuttajana on Aalto-yliopisto ja osatoteuttajana LAMK.

2000-luvun alussa LAMKin tieto- ja viestintätekniikan insinöörien ohjelmistotekniikan suuntautumisvaihtoehdossa käyttöliittymiä opiskeltiin Graafisen käyttöliittymän suunnittelu ja toteutus -kursseilla. Kurssit yhdistettiin Graafiset käyttöliittymät -kurssiksi, joka lyhennettiin muutaman vuoden jälkeen kurssiksi Käyttöliittymät. 2010-luvun puolessa välissä nimi muutettiin englannin kieliseksi, Usability Engineering (3 op), ja sisällön painotus siirtyi käytettävyyden ja sen testauksen suuntaan ollen ennen pääosin komponenttien asettelua ikkunapohjaan. Ensi syksynä kurssi siirtyy vielä askeleen lähemmäksi käyttäjää, sillä kurssi muuttuu User Experience -nimiseksi (3 op), ja sen painotus tulee olemaan käyttäjän kokemuksellisuudessa.

Käytettävyystestaus pähkinänkuoressa       

Käytettävyyden oppi-isänä pidetään Jakob Nielseniä, ja perustavaa laatua olevana kirjana hänen kirjoittamaansa Usability Engineering (Nielsen 1993). Nielsen esittelee sekä elinkaarimallin käytettävyyden huomioimiseksi ohjelmistotuotannossa että 10 heuristiikkaa, joiden avulla käytettävyysasiantuntija voi ennen ohjelmaversion julkaisua raakata pahimpia käytettävyyteen vaikuttavia virheitä pois käyttöliittymästä. Analyyttisten arviointien lisäksi Nielsen huomioi joitakin empiirisen arvioinnin piiriin kuuluvia käyttäjätestausmenetelmiä (kuvio 1). Antti Oulasvirta (2011) jakaa analyyttisen ja empiirisen arvioinnin menetelmät sellaisiin, joita tehdään ilman käyttäjiä sekä niihin, joissa käyttäjät ovat mukana; sama asia eri sanoin. Toki sitten vuoden 1993 on käyttöliittymien heuristiikkoja kehitetty eteenpäin mm. mobiili- ja web-käyttöliittymille (Nielsen Norman Group 2019).

Kuvio 1. Joitakin käytettävyyden arvioinnin menetelmiä (kuva: Minna Asplund)

Oulasvirran toimittamassa kirjassa (2011) todetaan, että on olennaista huomioida käyttöliittymän suunnitteluprosessissa järjestelmälle määritellyt käyttökontekstit. Näiden lisäksi on määriteltävä järjestelmää käyttävän käyttäjän ja sen organisaation, jolle järjestelmää kehitetään, vaatimukset. Nykyään ketterässä ohjelmistotuotannossa puhutaan kuitenkin mieluummin käyttäjätarinoista kuin vaatimuksista (Haikala & Mikkonen 2011). Nielsenin (1993) elinkaarimallissa näitä vastaavat vaiheet ovat käyttäjän tunteminen (Know the User) sekä tavoitteiden asettaminen (Goal Setting). Näitä tavoitteita, vaatimuksia, käyttötapauksia tai käyttäjätarinoita vastaan evaluoidaan tehdyt käyttöliittymäratkaisut, tehdään siis käytettävyystestaukset.

Analyyttisten, ilman käyttäjää tehtävien, käytettävyystestausten ehdottomasti parhaana puolena voidaan pitää sitä, että niitä päästään suorittamaan ohjelmistokehityksen alkuvaiheessa riippumatta käytettävästä ohjelmistotuotannon elinkaarimallista (IID, Scrum, jne.). Testaukset voidaan tehdä esimerkiksi toiminnallisille mock-upeille, ja kuten Kasurinen (2013) kirjoittaa, silloin ne eivät ole sidottuja työvaiheisiin, joissa suurin osa järjestelmää on jo toteutettu ja toimii. Käyttäjätesteillä puolestaan päästään mainiosti kiinni itse käyttäjän tekemän työn onnistumiseen tai siihen, kuinka hyvin loppukäyttäjä pystyy ilman ohjeita löytämään haluamansa toiminnot. Lopuksi voidaan todeta kuten Kasurinen (2013) kirjoittaa, että käytettävyystestauksen ”painopiste on rakennetun järjestelmän käyttöliittymän toimivuudessa ja intuitiivisuudessa”.

Käytettävyystestaus hankkeessa

Opiskelijoille opetettiin analyyttisistä arvioinneista heuristinen arviointi sekä kognitiivinen läpikäynti. Kurssin opiskelija, joka on mukana Digimaa -hankkeessa, kirjoitti kognitiivista läpikäyntiä varten viisi skenaariota tehtävineen. Tämän jälkeen heille annettiin linkki Digimaa -hankkeen sen hetkiseen käyttöliittymään, joka oli puolitoimiva mock-up. Opiskelijat tekivät arviointeja 3-4 hengen ryhmissä. Arviointien jälkeen ryhmän tehtävänä oli löydösten perusteella tehdä oma parannusehdotus käyttöliittymään.

Heuristisessa arvioinnissa havaittiin esimerkiksi seuraavan tyyppisiä asioita:

  • sovelluksen logo ei ollut näkyvissä jokaisessa näkymässä
  • asiointiroolien näkymättömyys (näillä vaikutusta jatkokäytössä)
  • tooltipsit puuttuivat eikä ohjenappia sovelluksen käyttöön ollut muutenkaan
  • osissa näkymistä käyttäjä ei intuitiivisesti osannut päätellä mitä siinä pitäisi tehdä
  • osissa näkymiä toimintojen yhdenmukainen nimeäminen oli horjuvaa
  • erilaisten maa-materiaaleihin liittyvien ominaisuuksien näyttäminen oli puutteellista
  • joidenkin painonappien toiminnallisuutta ei voinut päätellä.

Kognitiivisessa läpikäynnissä suurin havaittu ongelma oli toiminnoista saatavan palautteen puuttuminen, mutta se selittyi mock-upin keskeneräisyydellä. Lisäksi osa löydöksistä liittyi siihen, että skenaarion tehtävän suorittamiseksi tarvittavaa napin tai kentän painallusta ei hoksattu käyttöliittymästä, mutta tämä on taklattavissa käyttöopastuksella oikeassa käyttötilanteessa.

Molempia arviointeja häiritsi hieman mock-upin toiminnallisuuden puutteellisuus. Tästä opiksi jäi se, että mock-upin rakentamiseen kannattaa uhrata hiukan aikaa, jotta merkittäviin käytettävyysvirheisiin päästään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa käsiksi. Lisäksi varsinainen kehittämistiimi sai käyttöönsä tärkeitä havaintoja, joita on sovelluskehityksen tässä vaiheessa mahdollista ottaa huomioon helpohkosti.

Itse Usability Engineering -kurssin osalta hankkeen integrointi opetukseen sujui kivutta. Kurssin sisäistä aikataulutusta piti hiukan säätää, jotta mock-up olisi kohtuullisen toimivassa kunnossa ja jotta käytettävyystestauksessa tarvittavat asiat voitiin oppia ennen niiden soveltamista käytäntöön.

Lähteet

Digimaa. 2018. DIGIMAA – Uusiomateriaalien digipalvelut maarakentamisessa. [Viitattu 22.1.2019]. Saatavissa:  https://www.lamk.fi/fi/hanke/digimaa-uusiomateriaalien-digipalvelut-maarakentamisessa

Haikala, I. & Mikkonen. T. 2011. Ohjelmistotuotannon käytännöt. Hämeenlinna: Talentum Oy.

Kasurinen, J. P. 2013. Ohjelmistotestauksen käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Nielsen, J. 1993. Usability Engineering. Cambridge, MA : Academic Press.

NN/g Nielsen Norman Group. World Leaders in Research-Based User Experience. [Viitattu 22.1.2019]. Saatavissa: https://www.nngroup.com/

Oulasvirta, A. (toim.). 2011. Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus. Helsinki: Gaudeamus.

Kirjoittaja

Minna Asplund (TkL) työskentelee tekniikan alalla ohjelmistotekniikan lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän on ylemmässä ammattikorkeakoulussa vastuuopettajana Digitaalisten teknologioiden sekä Digitaalisten ratkaisujen insinööriopetuksessa. Artikkeli on kirjoitettu EAKR Digimaa -hankkeessa.

Julkaistu 7.3.2019

Viittausohje

Asplund, M. 2019. Käytettävyystestaus integroidussa hankkeessa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/03/07/kaytettavyystestaus-integroidussa-hankkeessa/

Autoetnografia – päiväkirjaan perustuva tutkimus

Uutena opinnäytetyön toteutusmahdollisuutena esitetään tutkimus- ja kehittämispäiväkirjamuotoista opinnäytettä, jossa on piirteitä autoetnografisesta tutkimuksesta. Tässä artikkelissa kuvataan mitä tarkoitetaan autoetnografisella tutkimuksella ja millaisiin tekijöihin sen arviointi kohdistuu.

Kirjoittaja: Marja Leena Kukkurainen

Johdanto

Viime vuosina on haettu uusia mahdollisuuksia tehdä opinnäytetyö sekä ammattikorkeakoulun että ylemmän ammattikorkeakoulun tutkinnoissa (ks. Huotari ym. 2015). Yksi uusimmista vaihtoehdoista on päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö, jonka sanotaan sisältävän piirteitä myös autoetnografiasta.

Tutkimus- ja kehittämispäiväkirjamuotoisessa opinnäytetyössä tulee edelleen hankkia tietoa ja analysoida sitä järjestelmällisesti, hakea uutta tietoa oman osaamisen rakentamiseksi (Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu Oy 2018). Autoetnografiset piirteet tuovat monia kysymyksiä sekä työn tekemiseen tarvittavaan aineistonkeruuseen, analysointiin että jo valmiin työn arvioimiseen.

Autoetnografia

Useimmille laadullista tutkimusta tehneille etnografia on tuttu menetelmä, jossa tutkitaan kulttuuria sisältä päin siihen osallistuen, tarkastellen ja kuvaillen, pyrkien ymmärtämään kohdetta osallistumalla sen piirissä olevien ihmisten arkeen (KvaliMOTV 2018). Näin usein juuri opinnäytetyössä tutkitaan ja kehitetään esimerkiksi työelämää ja yrityksen toimintatapoja ja käytäntöjä kehittämiseen osallistuen. Autoetnografia puolestaan on tutkimussuuntaus, jossa yhdistyy henkilökohtaiset kokemukset (auto), joita analysoimalla (graphy) luodaan ymmärrys kulttuurisesta kokemuksesta (etno) (Ellis ym. 2011).

Edellä olevan mukaan autoetnografisessa tutkimuksessa opinnäytetyön tekijä kerää erilaisin menetelmin tietoa työelämässä siitä kontekstista, johon tutkimuksellinen mielenkiinto kohdistuu. Tieteelliseen käytäntöön kuuluu kertyneiden päiväkirjakokemusten analysointi, mikä puolestaan edellyttää olemassa olevan teoreettisen tiedon ja asiaan liittyvän aikaisemman tutkimustiedon tuntemusta ja omien kokemusten peilaamista tätä vasten. Hyvänä esimerkkinä autoetnografisesta tutkimuksesta ovat mm. Herrmann (2017) ja Ryan (2012).

Ketä kiinnostavat minun päivitykseni?

Autoetnografi kohtaa tieteen pelikentällä haasteita ja joutuu perustelemaan valintojaan mm. siksi, että perinteisesti luonnontieteen yksi keskeinen vaatimus on objektiivisuus. Tieteellisen tiedon tulee olla Niiniluodon (1984, 25) mukaan tieteellisesti todistusvoimaista, se ei voi perustua tutkijan omaperäiseen intuitioon ja vaistoon esimerkiksi radiotähtien lähettämästä säteilystä, vaan se on julkisesti todennettavissa. Mutta eikö päiväkirja saata juuri sisältää tämänkaltaista tietoa: intuitiivista ja vaistonvaraista? Perinteinen luonnontieteen traditioon tukeva tutkija voisi myös kysyä Ellis ym. (2011) mukaan: Ketä kiinnostavat minun päivitykseni? Miksi joku olisi kiinnostunut vain minun tarinastani, varsinkaan nk. tutkimuksellisessa kehittämishankkeessa?  Kun on kyse autoetnografisesta tutkimuksesta, minun tarinani ei Ellis ym. (2011) mukaan yksin riitä, vaan tarvitaan teoreettisia ja metodisia työkaluja ja tutkimustietoa.

Autoetnografian yksi kritiikin kohde on myös sen kapea-alaisuus, henkilökohtaisuus ja elämäkerrallinen tieto, jossa kyseenalaistetaan tarinan kerronnan ja tiedon suhde. Katsotaan, että ensimmäinen persoona on puolueellinen ja vääristynyt eikä akateemisessa kirjoittamisessa ole ”minää”. Tähän kritiikkiin voidaan Ellis ym. (2011) mukaan vastata seuraavasti: Mutta eikö tutkimuksessa aina ole ensimmäinen persoona se, joka puhuu?

Autoetnografian arviointi

Jos autoetnografia on kokemus omista kokemuksista, niin miten ja mistä lähtökohdista toisen kokemusta voi arvioida? Tiedon totuuden ja subjektiivisuuden lisäksi toinen haasteellinen asia on ohjaajan näkökulmasta valmiin työn arviointi. Miten aineiston olemassaolo, kertyminen ja totuus on todennettavissa? Ovatko päiväkirjan kertomukset totta? Mitä uutta tietoa tutkimus tuo?

Ellis ym. (2011) kuvaa neljä keskeistä osa-aluetta, joiden kautta autoetnografiaa tulisi arvioida: mitä tietoa se lisää, mikä on henkilökohtaisen ja kokemuksellisen painoarvo, mikä on tarinallisuuden ja juonellisuuden voima ja miten tutkija ottaa huomioon ja kantaa vastuun käytännön tutkimuksesta. Arvioitavana on se, miten tutkimus luo ymmärrystä, millaisen prosessin kautta tämä ymmärrys luodaan ja miten tutkija asemoi itsensä tässä yhteydessä, miten hän tuo julki oman mielensä sisältöä, joka koskee ulkoista todellisuutta.

Työelämän kehittämisessä tehtävän tutkimuksen tulee joka tapauksessa tuottaa uutta tietoa ja luoda pelisäännöt sen järjestelmälliseen hankkimiseen ja analysointiin. Soveltavan tutkimuksen tulokset eivät niinkään kerro, millainen maailma on, vaan millainen se voi olla ja millaiseksi sen voi muuttaa ihmisten suorittamilla toimenpiteillä. (Niiniluoto 1984, 96 – 97.)

Autoetnografisessa tutkimuksessa tulee olla vastuullisuutta kehittämiskohteeseen sitoutuessaan ja tavassa, jolla tuo kokemuksiaan julki. Tämä vaatii avointa ja hyvää yhteistyötä kohdeyrityksen kanssa, jotta kaikki tapahtuisi hyvässä yhteistyössä ja siihen voisi molemmat osapuolet sitoutua vastavuoroisesti. Tämä vastuullisuuden lähestymistapa tarkoittaa myös sitä, että tutkija suhteuttaa itsensä ja tutkimuksensa muihin/laajempaan kontekstiin ja suojaa tutkimukseen osallistuneiden yksityisyyden.  (Ellis ym. 2011.)

Changin (2016) mukaan autoetnografian laatua tulee arvioida seuraavien periaatteiden mukaan:

  1. Autenttisuus ja aineiston luotettavuus
    • Käyttääkö autoetnografia autenttista ja luotettavaa tietoa?
  2. Vastuullisuus tutkimusprosessissa
    • Noudattaako autoetnografia luotettavaa tutkimusprosessia ja tuoko sen selkeästi esiin?
  3. Muihin ja itseen kohdistuva eettisyys
    • Noudattaako autoetnografia eettisiä periaatteita suojatakseen itsensä ja muiden oikeuksia kuvatessaan ja tehdessään johtopäätöksiä
  4. Sosiokulttuurinen analyysi ja tulkinta
    • Analysoiko ja tulkitseeko autoetnografia omien kokemustensa sosiokulttuurista merkitystä.
  5. Teoreettinen kontribuutio
    • Tuovatko autoetnografian johtopäätökset jotain uutta olemassa olevaan kirjallisuuteen.

Autoetnografisen tutkimuksen tulokset, kuten kaiken tutkimuksen, tulee olla erilaisten lukijoiden saatavilla (OPM 2018). Tämä edellyttää sitä, että tutkijan vastuullisuus ja eettisyys on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Myös tieteen kriittisyyden vaatimus edellyttää sitä, että tutkimukset julkaistaan ja tutkimuksen oletukset ja väitteet julkisesti testataan (Niiniluoto 1984, 26 – 27).

Lopuksi

Vuodelta 2012 oleva Doloriert ja Sambrookin artikkeli on ensimmäisiä, joissa kuvataan autoetnografiaa organisaatiotutkimuksen lähestymistapana.  He tuovat esiin, että autoetnografia kertoo tarinoita asioista, joista akateemisessa maailmassa vaietaan, asioita, jotka ovat jokapäiväisiä, sivuutettuja ja vääristyneitä. Tutkimuksellisen työn kautta voidaan vahvistaa ja parantaa sekä omaa, osallistujien että lukijoiden elämää – tähän opinnäytetöissä pyritään. Kun puhutaan puhtaasti autoetnografisesta tutkimuksesta, se on vaativa prosessi, joka vaatii syventymistä sekä itse päiväkirjan tuottamiseen että sen analyysiin. Doloriertin ja Sambrookin (2012) mukaan se vaatii aikaa, ponnisteluja ja sitkeyttä, eikä ole ”laiskan valinta”.  

Ammattikorkeakoulussa tehtävät opinnäytetyöt kehittävät työelämää ja siten muodostavat omaleimaisen TKI -kulttuurin. Tässä joukossa syntyy myös yhteisö, joka luo tutkimus- ja kehittämistyölle pelisäännöt, joita jokaisella tiedeyhteisöllä on olemassa (ks. Niiniluoto 1984,21). Aika näyttää mitä opinnäytetyössä tarkoittavat autoetnografian piirteet, millainen päiväkirjamuotoisesta opinnäytetyöstä kehittyy ja miten minun tarinani kytketään olemassa olevaan teoriaan ja tietoon.

Lähteet

Chang, H. 2016. Autoethnography in Health Research: Growing Pains? Qualitative Health Research. Vol. 26(4), 443-451.

Doloriert, C. & Sambrook, S. 2012. Organisational autoethnography. Journal of Organizational Ethnography. Vol. 1(1), 83-95.

Ellis, C., Adams, T E. & Bochner, A P. 2011. Autoethnography: An Overview. Forum Qualitative Sozialforschung / Forum: Qualitative Social Research. Vol. (12)1. [Viitattu 06.02.2018]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.17169/fqs-12.1.1589

Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu Oy. 2018.  Tutkimus- ja kehittämispäiväkirjamuotoinen opinnäyte Master-tutkintoon. [Viitattu 19.2.2018]. Saatavissa: www.amkverkkovirta.fi/sites/amkverkkovirta.fi/files/Master_Verkkovirta_ESR.docx

Herrmann, A F. 2017. The Beating Will Continue Until Morale Improves. Cultural Studies ↔ Critical Methodologies. Vol. 17(4), 347-356. [Viitattu 19.2.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/1532708617706127

Huotari, P., Kukkurainen, M L. & Ojasalo, K. 2015. Ylemmän ammattikorkeakoulutuksen opinnäytetyön monimuotoisuudella joustavaan ja työelämälähtöiseen tiedon ja osaamisen jakamiseen. Teoksessa Huotari P. (toim.) Ylempi ammattikorkeakoulutus työelämää uudistamassa. Kokemuksia monialaisen TKI-toiminnan kehittämisestä.  Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 13.8.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-246-8

KvaliMOTV. 2018. Tutkimuspäiväkirja. [Viitattu 19.2.2018]. Saatavissa: http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L4_2_2.html

Niiniluoto, I. 1984. Tiede, filosofia ja maailmankatsomus. Helsinki: Otava.

OPM. 2018. Korkeakoulu- ja tiedepolitiikka ja sen kehittäminen. [Viitattu 13.8.2018]. Saatavissa: https://minedu.fi/korkeakoulu-ja-tiedelinjaukset

Ryan I. 2012. A career journey: an auto-ethnographic insight. Gender in Management: An International Journal. Vol. 27(8), 541-558.

Kirjoittaja

Marja Leena Kukkurainen toimii sivutoimisena tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa, Sosiaali- ja terveysalalla

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/black-and-white-blog-business-chocolate-261577/ (CC0)

Julkaistu 4.1.2019

Viittausohje

Kukkurainen, M L. 2019. Autoetnografia – päiväkirjaan perustuva tutkimus. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/01/04/autoetnografia-–-paivakirjaan-perustuva-tutkimus/  

Vesiliukumäkiä ja salaisia piiloja: opiskelija autenttisissa oppimisympäristöissä

Mun päiväkoti – päijäthämäläiset lapset oppimisympäristöjen innovoijina on Päijät-Hämeen seudullinen varhaiskasvatuksen kehittämishanke, jonka tavoitteena on luoda palvelumuotoilun keinoin uudenlaisia oppimisympäristöratkaisuja. Hankkeessa sosionomiopiskelijat pääsivät hyödyntämään autenttisissa oppimisympäristöissä varhaiskasvatuksen opintojaksoilla opittua teoriatietoa mm. osallisuuteen ja lasten havainnointiin liittyen.

Kirjoittajat: Elina Noiva, Tiina Vaara ja Kati Vähäkuopus

Oppimisympäristöt ja osallisuus varhaiskasvatuksessa

Oppimisympäristöillä tarkoitetaan kaikkia niitä tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista sekä vuorovaikutusta. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen tulee olla kehittäviä, oppimista edistäviä, terveellisiä ja turvallisia. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, että ne mahdollistavat varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Ympäristöjä tulee suunnitella ja muokata yhdessä lasten kanssa, huomioiden lasten leikit, ideat ja kiinnostuksen kohteet. (Opetushallitus 2016, 31-32.)

Osallisuus käsitteenä tarkoittaa tiivistetysti ihmisen ja yksilön oikeutta päästä vaikuttamaan itseään koskeviin päätöksiin ja asioihin sekä oikeutta myös olla itse omalta osaltaan vaikuttamassa näihin päätöksiin ja asioihin. Osallisuus on yksilön tunne, ei ulkoapäin tuotettu rakenne. (Arki, arvot ja etiikka 2017,16.) Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuuleminen ja aloitteisiin vastaaminen vahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. (Opetushallitus 2016, 18.)

Lasten osallisuus itseään koskevissa asioissa ei aina ole yksinkertaista, koska sen tulee toteutua lapsille ominaisin keinoin lapsen kulloisenkin kehitystason mukaisesti. Lapsilla tulee varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan olla mahdollisuus päästä vaikuttamaan siihen, millaiseksi heidän arkensa päiväkodissa muodostuu (Opetushallitus 2016). Sosionomiopiskelijoiden tärkeänä tehtävänä hankkeessa oli tuoda moniammatillisessa työskentelyssä esille lasten osallisuuden merkitystä varhaiskasvatussuunnitelman punaisena lankana (LAMK 2016).

Mun Päiväkoti – hankkeessa lapset toimivat varhaiskasvatussuunnitelman hengen mukaisesti kokemusasiantuntijoina ympäristöjä innovoitaessa. Lahden ammattikorkeakoulun panos kehittämistyössä oli kerätä tietoa seitsemän päijäthämäläisen päiväkodin lapsilta ja kerättyyn tietoon pohjautuen innovoida yhdessä työelämän sekä sosiaali-  ja muotoilualan opiskelijoiden kanssa uudenlaisia ratkaisuja päiväkotien oppimisympäristöihin.

Sadutuksella ja graafisella fasilitoinnilla lasten ajatuksia sanoiksi ja kuviksi

Mun Päiväkoti -hankkeessa tehdään oppimisympäristöjen kehittämistyötä seudullisesti ja päiväkotikohtaisesti. Kehittämistyötä tehdään kahdella eri tasolla, jotta laajemman joukon tarpeisiin vastaavien oppimisympäristöratkaisujen lisäksi päiväkodeilla on myös mahdollisuus kehittää omia ympäristöjään ja sitä kautta toimintakulttuuriaan. Roosin (2018) mukaan toimintakulttuuri pitää sisällään sovittuja asioita, neuvoteltuja arvoja ja sääntöjä, mutta myös osin tiedostamatonta toimintaa. Toimintakulttuurin yhdessä pohtiminen on väistämätöntä lähdettäessä kehittämään vaikkapa ympäristöä niin, että se mahdollistaa paremmin lasten liikkumista.

Hankkeen kehittämispäiväkotien henkilöstöä ja hankkeessa mukana olevat 30 opiskelijaa ohjaajineen kokoontuivat kevään 2018 aikana kehittämispäiviin, joissa luotiin yhteistä teoriapohjaa kehittämistyölle, jaettiin tietoa kehittämisen pohjaksi sekä sovittiin yhteisistä pelisäännöistä. Kuten alla olevasta kuviosta nähdään, eivät kehittämistyöt ole toisistaan erillisiä, vaan henkilöstön ja lasten keräämä tieto tuotiin opiskelijoiden käyttöön ja opiskelijoiden keräämää tietoa hyödynnettiin päiväkotien omassa kehittämistyössä.

Kuva 1. Mun Päiväkoti – hankkeen eteneminen opiskelijoiden näkökulmasta. (Kuva: Kati Vähäkuopus)

Lapsia osallistettiin erilaisin heidän toiminnalleen ominaisin keinoin, jotta saatiin selville todellisten käyttäjien ajatuksia ja kokemuksia päiväkotiympäristöistä. Menetelminä käytettiin valokuvaamista, sadutusta, graafista fasilitointia eli piirtämistä lasten kerronnasta, keskustelua, rakentelua, muovailua ja leikin sekä ympäristön yleistä havainnoimista. Tiedonkeruussa korostettiin tutkimuseettisiä asioita, kuten lasten mielipiteiden kunnioittamista arvokkaina, sekä salassapitoon ja tutkimusmateriaalin käsittelyyn liittyviä asioita. Lasten näkökulman selvittäminen oli opiskelijan näkökulmasta mielenkiintoista ja antoisaa myös oman oppimisen kannalta.

Kerätyn tiedon varassa ryhdyttiin työstämään uusia, monikäyttöisiä huonekalu -ja tilaratkaisuja varhaiskasvatusympäristöihin. Valmiit suunnitelmat esiteltiin kehittämispäiväkotien henkilöstölle viimeisessä yhteisessä tapaamisessa toukokuussa ja Muotoiluinstituutin opiskelijat jatkoivat syksyllä ideoiden jatkotyöstämistä ilman sosionomiopiskelijoita.

Kytölän päiväkotiin lisää liikettä liikkumon avulla

Elina teki syksyn 2018 suuntaavan varhaiskasvatuksen 10 viikon harjoittelunsa Kytölän päiväkodissa, joka on yksi Mun päiväkoti -hankkeeseen osallistuneista päiväkodeista, ja pääsi näin osallistumaan myös päiväkodin omaan kehittämistyöhön. Kytölän päiväkodissa lähdettiin kehittämään leikkiympäristöjä kaikissa talon tiloissa. Henkilökunnan mielipiteitä ja ehdotuksia leikkiympäristöjen kehittämiseksi kerättiin pohjapiirrokseen tehdyn havainnointikuvan avulla. Myös lapset osallistuvat aktiivisesti ympäristöjen ideointiin.

Kuva 2. Kytölän päiväkodin pohjapiirustus, johon on tarralappujen ja kuvien avulla ideoitu tilojen uusia käyttötarkoituksia. (Kuva: Elina Noiva)

Päiväkodin alakerran aulatilaan tuli liikkumo, johon siirrettiin liikuntatarvikevarastosta välineitä lasten vapaaseen käyttöön. Lapsen päivittäisen vähintään kolmen tunnin fyysisen aktiivisuuden suositus koostuu kuormittavuudeltaan monipuolisesta liikkumisesta. Lapsi näkee myös kaiken ympärillään olevan tilan ja ympäristön kiinnostavana paikkana liikkumiseen. Aikuisten tehtävänä on etsiä ja luoda liikkumaan houkuttelevia ympäristöjä, joissa monipuolinen liikkuminen on sallittua. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016, 9). Vaikka Kytölässä on liikuntasali, haluttiin tarjota lapsille mahdollisuuksia liikkua myös omaehtoisesti. Ympäristöjen kehittämistyö jatkuu päiväkodeissa edelleen ja keväällä 2019 hankkeen päätösseminaarissa kuullaan ja nähdään konkreettisia kehittämistyön tuloksia.

Varhaiskasvatuksen opintojaksolla opiskeltujen asioiden lisäksi tärkeiden työelämätaitojen oppiminen toteutui opettajan näkökulmasta erittäin hyvin tässä hankkeessa. Myös hankekoordinaattorin kehittämispäiväkotien henkilöstöltä saama palaute oli positiivista. Päiväkodeissa koettiin opiskelijoiden huomioineen hyvin lapset ja henkilöstön. Lisää tällaista, tämä on työelämäyhteistyötä parhaimmillaan!

Lähteet

Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. 2017. Helsinki: Talentia. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: http://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset-ohjeet/docs/Talentia_Etiikkaopas_2017.pdf

LAMK. 2016. Opetussuunnitelma. 2016-2017. Sosionomikoulutus 16S. [Viitattu 13.12.2018]. Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi/68143/STSOS16/94/year/2016

Roos, P. 2018. Reflektointia ja säröilyä -varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt. Koulutusmateriaalit Viron opintomatkalta 3.-5.9.2018.

Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2016:17. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: https://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Helsinki: Opetus – ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:21. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstreaVm/handle/10024/75405/OKM21.pdf

Kirjoittajat

Elina Noiva on toisen vuoden sosionomiopiskelija. Elina oli mukana Mun Päiväkoti-hankkeessa kevään alkukartoitusvaiheessa ja teki varhaiskasvatuksen suuntaavan harjoittelun hankkeessa mukana olevassa päiväkodissa.

Tiina Vaara toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaalialalla ja vastaa varhaiskasvatukseen liittyvistä opintokokonaisuuksista ja työelämäyhteistyöstä sekä täydennyskoulutuksista. 

Kati Vähäkuopus on sosionomi (yamk) ja ammatillinen opettaja, joka toimii hankekoordinaattorina sivistyspalveluiden seudullisessa kehittämisessä Lahden kaupungilla.

Artikkelikuva: Elina Noiva

Julkaistu 3.1.2019

Viittausohje

Noiva, E., Vaara, T. & Vähäkuopus, K. 2019. Vesiliukumäkiä ja salaisia piiloja: opiskelija autenttisissa oppimisympäristöissä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/01/03/vesiliukumakia-ja-salaisia-piiloja:-opiskelija-autenttisissa-oppimisymparistoissa/


Päiväkodista campusradioon – opiskelua monenlaisissa ympäristöissä

Mun Päiväkoti – päijäthämäläiset lapset oppimisympäristöjen innovoijina -hanke on esimerkki työelämälähtöisestä projektista, johon osallistuu Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoita kahdelta eri alalta. Kyseessä on seudullinen varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen kehittämishanke, jossa lapset toimivat kokemusasiantuntijoina oppimisympäristöjä kehitettäessä.

Kirjoittajat: Katariina Borgenström, Tiina Vaara ja Kati Vähäkuopus

Autenttisessa ympäristössä opiskeltu teoriatieto kytketään käytäntöön

Lahden ammattikorkeakoulun ja sivistyspalveluiden seudullisen kehittämisen yhteistyö käynnistettiin jo hankkeen hakuvaiheessa, joten hankkeen alkaessa yhteistyölle oli rakentunut hyvä pohja, jolle lähteä suunnittelemaan hankkeen tarkempaa toteutusta rahoituspäätöksen tultua. Toteutus käynnistettiin opiskelijoiden rekrytoinnilla hankkeeseen. Opiskelijoiden rekrytointi on oma taiteenlajinsa ja vaatii rekrytoijilta tietämystä hankkeesta ja omaa innostusta asiaan. Seudullinen projekti, yhteistyö muotsikkalaisten kanssa, päiväkoti, lapset, oppimisympäristöt, suunnittelu, kehittäminen, osallistaminen– siinä joitakin sanoja, jotka saivat opiskelijat kiinnostumaan. Työelämälähtöisyyden lisäksi mielenkiinto tässä projektissa artikkelitiimin opiskelijajäsenen kohdalla kohdentui etenkin kahden eri alan opiskeljoiden yhteistyöhön.

Lahden ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman tavoitteisiin lukeutuu työelämän kehittämistarpeiden kriittinen arviointi ja sopivien kehittämismenetelmien käyttö oman ammattialan kehittämiseksi. Lisäksi tavoitteena on osata soveltaa sekä hyödyntää saatua tietoa työelämän toiminnan kehittämiseksi. (LAMK 2016.)

Mun päiväkoti -hankeen aidoissa oppimisympäristöissä yhdistettiin teoreettista tietoa käytännölliseen tekemiseen ja muodostettiin uutta, integoitua tietoa. Hankkeessa jalkauduttiin päiväkoteihin aitoihin tilanteisiin, arvioitiin lapsia osallistaen ympäristön toimivuutta suotuisaan kasvuun ja kehitykseen sekä aloitettiin kehittämistyö kohti uudenlaisia oppimisympäristöjä. Hankkeessa opittiin sekä yhteisöllisesti että yksilöllisesti toimimalla vuorovaikutuksessa työelämän edustajien, opettajien ja opiskelijakollegoiden kanssa sekä omaa toimintaa reflektoiden. Edellä kuvaillun kaltaista oppimista edustaa Tynjälän (2014) integratiivisen pedagogiikan malli. Malli kuvaa oppimista, jossa kytkeytyivät yhteen teoreettinen-, käytännöllinen-, sosiokulttuurinen- ja itsesäätelytieto.

Projektiin osallistui noin kolmekymmentä opiskelijaa, puolet sosionomeja ja puolet kalustemuotoilijoita. Opiskelijoista muodostettiin 4-5 hengen moniammatillisia opiskelijaryppäitä. Monialainen yhteistyö sisältää lukuisia vaatimuksia: tiimi- ja vuorovaikutustaitojen hallitsemisen, vastuukysymysten määrittelyn, joustavat roolit ja asiakkaan tiedon sekä kokemuksen merkityksen oivaltamisen. Monialainen yhteistyö edellyttää lisäksi kulttuuria, jossa eri alojen edustajien ääni tulee kuuluviin ja jokainen on arvostettu. Toiminnan tulisi olla ei-hierarkkista toimintaa, jossa korostuu avoimuus ja yhteisöllinen tiedon tuottaminen. (Katisko ym. 2015, 164-165.)

Hankkeen alkaessa painotettiin avarakatseisuutta moniammatillisessa työskentelyssä. Vaikka kummankin alan opiskelijoilla on omat vahvuutensa ja näkökulmansa katsoa asioita, siirrettiin nämä rajoitukset sivuun ja työskenneltiin yli ammattirajojen. Hankkeen edetessä saatiinkin huomata, kuinka muotoilun opiskelijat heittäytyivät päiväkodeissa vuorovaikutukseen ja leikkiin lasten kanssa tai kuinka sosionomiopiskelijoilla oli luovia ideoita kalusteisiin ja toimintaympäristön muotoilemiseen.

Kuva 1. Opiskelijaryppään ideointivaiheen luonnos. (Tekijät: Karla Aaltonen, Venla Huhtinen, Katariina Borgenström, Marika Pajunen ja Johanna Eskola)

Keväällä projektin alkukartoitusvaihe tuli päätökseensä ja toukokuussa jokainen opiskelijarypäs esitteli oman kehittämisehdotuksensa myös päiväkotien väelle. Oli mielenkiintoista ja inspiroivaa huomata, kuinka jokaisella ryppäällä oli lopulta aivan erilainen kehittämisehdotus. On vaikeaa uskoa, että kehittämisehdotukset olisivat olleet yhtä laadukkaita ja innovatiivisia, jos yhteistyötä ei olisi toteutettu. Opiskelijan näkökulmasta oli antoisaa tulla tietoiseksi omista vahvuuksista ja heikkouksista yhteistyössä. Oman ammatillisuuden kehittämiseen tällainen tieto on  kullanarvoista – mikäli uskaltaa kohdata asiat ja ottaa kehittämisen kohteiksi.

Monia mahdollisuuksien campus opintojen suorittamiseen

Katariinalla on hankkeen lisäksi muutakin kokemusta eri alojen opiskelijoiden välisestä yhteistyöstä. Hän oli mukana toteuttamassa Lahden ammattikorkeakoulun kanaviin sosionomivideota, jossa esitteltiin koulutusta tuleville hakijoille. Videon toteuttaneet opiskeljat tutustuivat LAMKpromon toimintaan ja toimivat viime kesänä Ironman sekä Summerup – tapahtumissa opiskelijaedustajina tuottaen sisältöä koulun somekanaviin sekä kertoen kokemuksistaan LAMKin opiskelijoina – kerryttäen samalla opintopisteitä. Opiskelijat osallistuivat myös ammattikorkeakoulujen opiskelijaradioiden meetupiin Turussa. Lahden ammattikorkeakoulun campusradio, LiMu Radio on oppimisympäristö, jossa mikä ala tahansa voi toteuttaa ainakin osia opintojaksoista. Katariinan kokemuksen mukaan erilaisia osallistumista mahdollistavia oppimisympäristöjä on monipuolisesti tarjolla ja niitä kannattaa hyödyntää.

Istuessaan kampuskahvila Lamkoomassa voi puheensorinassa kuulla useita eri kieliä ja viitteitä eri aloilta; on matkailuliiketoiminnan opiskelijoita, fysioterapeutteja, vaihto-opiskelijoita ja tekniikan alan ihmisiä. Uudella campuksella on kaikki mahdollisuudet eri alojen opiskeljoiden yhteistyölle sekä työelämän kanssa tehtävään yhteistyöhön. Näistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti! Jos idea campuksen päiväkodista toteutuu, toisi se laajasti mahdollisuuksia eri alojen yhteistyöhön ja toimisi loistavana autenttisena oppimisympäristönä monien alojen tuleville ammattilaisille.

Lähteet

Katisko, M., Kolkka, M. & Vuokila-Oikkonen, P. 2015. Monialainen ja moniammatillinen työ on voimavara. Teoksessa: Jari Helminen (toim.) Osaamiseksi kokemus jokainen. Näkökulmia oppimiseen ja hyvinvointialalla tarvittavan osaamisen muodostumiseen. [Tallinna]: United Press Global.

LAMK. 2016. Opinto-opas. Sosionomikoulutus 16S, Sosionomikoulutus 17K, Sosiaalipedagoginen varhais- ja nuorisokasvatus. [Viitattu 9.12.2018].  Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi/68143/STSOS16/94/year/2016

Tynjälä, P. 2014. Teoria ja käytäntö yhteen: Integratiivinen pedagogiikka oppimisen tukena. Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: https://docplayer.fi/300828-Teoria-ja-kaytanto-yhteen-integratiivinen-pedagogiikka-oppimisen-tukena-paivi-tynjala-koulutuksen-tutkimuslaitos-jyvaskylan-yliopisto.html

Kirjoittajat

Katariina Borgenström on toisen vuoden sosionomiopiskelija. Opinnoissaan hän on hyödyntänyt laajasti LAMKin erilaisia oppimisympäristömahdollisuuksia.

Tiina Vaara toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaalialalla ja vastaa varhaiskasvatukseen liittyvistä opintokokonaisuuksista ja työelämäyhteistyöstä sekä täydennyskoulutuksista.  

Kati Vähäkuopus on sosionomi (yamk) ja ammatillinen opettaja, joka toimii hankekoordinaattorina sivistyspalveluiden seudulisessa kehittämisessä Lahden kaupungilla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/lapset-kinder-hauskaa-tilap%C3%A4ist%C3%A4-808664/ (CC0)

Julkaistu 20.12.2018

Viittausohje

Borgenström, K., Vaara, T. & Vähäkuopus, K. 2018. Päiväkodista campusradioon – opiskelua monenlaisissa ympäristöissä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2018/12/20/paivakodista-campusradioon-–-opiskelua-monenlaisissa-ymparistoissa/