Aihearkisto: Lehdet

Synnytyskomplikaatiot kotisynnytyksen riskinä

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Kotisynnytykset ovat nousseet trendiksi viime vuosina. Vuonna 2014 kotisynnytyksiä ilmoitettiin 29, kun vuonna 2017 luku oli jo 59. Edelleen suurin osa synnytyksistä tapahtuu kuitenkin sairaaloissa. Kotona synnyttämisessä on hyötyjäkin, kuten infektioiden vähäisyys, äidin itsemääräämisoikeuden toteutuminen ja äidin vähäisempi stressi. Synnytyksissä tapahtuvia komplikaatioita on silti vaikea ennustaa ja komplikaation ilmetessä on usein jo kiire. Vakavat komplikaatiot voivat aiheuttaa lapsen vammautumisen tai jopa lapsen, äidin tai molempien menehtymisen.

Kirjoittajat: Sanna Kuosa, Sini Kovasiipi ja Riitta Airola

Kotisynnytys mielenkiinnon kohteena

Suomessa kotisynnytys on ollut puheenaiheena vuosia ja se kiinnostaa monia. Päätös synnyttää kotona liittyy haluun hallita synnytysprosessia ja synnytyksen aikana tehtäviä päätöksiä. (Uutispalvelu Duodecim 2005.) 

Suomessa perheen valitessa kotisynnytyksen tulee heidän itse järjestää tarvittava välineistö kotiinsa sekä avustava lääkäri tai kätilö, sillä kotisynnytys ei Suomessa kuulu viralliseen terveydenhuoltojärjestelmään. Kotisynnytyksistä on kuitenkin viralliset suositukset. Suositusten mukaan naisen, joka suunnittelee kotisynnytystä, tulisi olla terve ja aiemmin ilman ongelmia synnyttänyt. (Jouhki ym. 2017.) 

Synnytyksistä suurin osa, vuonna 2017 99,5%, tapahtui sairaaloissa. Kotisynnytykset ovat kuitenkin yleistyneet.  Vuonna 2014 suunniteltuja kotisynnytyksiä oli 29, kun vuonna 2017 niitä oli jo 59. (THL 2017.)

Kotona synnyttämisen etuja ovat mm. synnytystoimenpiteiden sekä vakavien infektioiden vähäisyys. Kotisynnytyksen hyötyinä koetaan kotiympäristö, perheen läsnäolo ja itsemääräämisoikeus. (Jouhki ym. 2017) Nämä tekijät ovat tutkitusti todistettu nopeuttavan synnytystä sekä vähentävän kipulääkityksen tarvetta, tällöin myös komplikaatioiden riski pienenee (Pallasmaa & Gissler 2016, 1862). 

Synnytykseen liittyy silti aina riski komplikaatioista. Synnyttäjän on hyvä tietää sekä komplikaatioihin altistavista riskitekijöistä ja komplikaatioista että sairaalan keinoista hoitaa ja ehkäistä yleisimpiä komplikaatioita.

Artikkelin pohjana toimii Lahden ammattikorkeakoulussa toteutettu opinnäytetyö, joka koski synnytyskomplikaatioita sekä niiden hoitoa liittyen synnytyspaikkaan. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa tuotiin esiin yleisimmät synnytyskomplikaatiot, niiden hoito sekä niihin altistavat riskitekijät. (Kuosa & Kovasiipi 2019)

Synnytyskomplikaatioille altistavat tekijät

Synnytys voi olla matalanriskin synnytys, jolloin synnytys etenee normaalisti ja raskaus on täysiaikainen.  Raskaus voi kuitenkin muuttua riskiraskaudeksi niin äidin, istukan kuin sikiönkin johdosta (Tekay ym. 2017). Tällöin riski synnytyskomplikaatioille kasvaa eikä kotisynnytystä enää suositella.

Riskiraskaudentekijöitä ovat tietyt äidin olemassa oleva sairaudet sekä äidin paino, ikä ja päihteiden käyttö (VSSHP 2017.) Sikiöön liittyviä tekijöitä ovat kehityshäiriöt, infektiot tai sikiön asettuminen perätilaan. Myös sikiön poikkeuksellinen koko altistaa sikiön synnytyksen aikaiselle hapenpuutteelle. (Timonen & Erkkola 2004.) Riskitekijöistä äidin korkea ikä sekä ylipaino ovat olleet selkeässä kasvussa. Nämä muutokset liittyvät vahvasti yhteiskunnan muutoksiin.

Yleisimmät synnytyskomplikaatiot ja niiden hoidon haasteet

Yleisimpiä synnytyksessä tapahtuvia komplikaatioita ovat synnytysrepeämät, joista ensimmäisen ja toisen asteen repeämät ovat melko yleisiä ja näihin liittyviä infektioita esiintyy harvoin. Kolmannen ja neljännen asteen repeämät ovat vakavampia ja ne altistavat infektioille. Suomessa vakavampia repeämiä esiintyy noin 1,1% synnyttäjistä, kun taas muissa Pohjoismaissa esiintyvyys on noin 7-16% synnytyksistä. (Pallasmaa ym. 2016.) Synnytysrepeämässä haitta kohdistuu äidin terveyteen ja hyvinvointiin eikä lapsen turvallisuus ole uhattuna välittömästi.

Synnytyksen aikaisessa verenvuodossa, eli obstetrisessa verenvuodossa, sekä äidin että sikiön terveys ovat uhattuina. Synnytyksen yhteydessä verenvuoto on normaalia, mikäli se on alatiesynnytyksessä enintään 500ml ja keisarileikkauksessa 1000ml. Tilanteeseen, jossa nämä määrät ylittyvät ja massiivinen hoito on aloitettava, voidaan synnytyksessä joutua 15 minuutin kuluessa synnytyksestä. (Ahonen ym. 2008) Obstetrisen vuodon riskitekijät liittyvät istukan kiinnittymiseen, kohtuun sekä synnytyksen etenemiseen. (Ahonen ym. 2008.) Obstetrista verenvuotoa on vaikea ennustaa, ja sitä esiintyy myös aikaisemmin täysin terveillä synnyttäjillä. (Jahkola ym. 2012)

Vuodon hoidossa oleellisena osana on verivolyymin korvaus ja fibrinolyysin esto. Tätä hoidetaan verivalmistein, lääkkein sekä esimerkiksi tamponaation avulla. Kotisynnytyksessä haasteena on välineistön puute ja hoitomuotojen toteuttaminen aseptisesti. (Ahonen & Stefanovic 2013, 346.)

Synnytysverenvuodon yhteydessä voi myös ilmetä disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio (DIC) eli yleistynyt suonensisäinen hyytyminen. Tällöin hyytymistekijöitä ei enää riitä hyydyttämään synnytysverenvuotoa. Hyytymistekijävajetta tulee korvata jääplasmalla ja tarvittaessa antaa K-vitamiinia. (Luukkainen & Rautiainen 2019.)

Komplikaationa voi esiintyä myös asfyksiaa, joka tarkoittaa sikiön hengitys- ja happivajausta (Duodecim sanakirja). Tämä voi johtaa sikiön neurologiseen vaurioitumiseen. Riskitekijöitä asfyksiaan ovat ensisynnyttäjyys, äidin sairaudet, päihteidenkäyttö, raskauden aikainen verenvuoto ja lapsettomuushoidot. Hätätilanteita, joissa asfyksia voi ilmetä nopeasti ovat istukan ennenaikainen irtoaminen, kohdun repeäminen ja napanuorakomplikaatiot. (Timonen & Erkkola 2004.)

Sairaalassa sikiön tilannetta seurataan monitoroinnin kautta ja löydetään sikiöt, jotka ovat vaarassa joutua asfyksiaan. Tarvittaessa hapenpuutteen vuoksi synnytys suoritetaan imukuppiavusteisesti tai keisarileikkauksena. (Pallasmaa ym. 2016.) Asfyksian vaikea havaitseminen mahdollistaa sen huomaamatta jäämisen kotisynnytyksessä.

Yhteenveto

Tulosten perusteella voidaan todeta, että synnytys kotona ja sairaalassa on yhtä turvallista niin kauan kuin kaikki menee suunnitelmien mukaan. Komplikaatiot ovat kuitenkin usein täysin yllättäviä, etenkin voimakasta verenvuotoa ja sikiön hapenpuutetta on vaikea ennustaa. Vakavan komplikaation ilmetessä on sairaalahoito välttämätön vaativine toimenpiteineen, lääkehoitoineen ja leikkaussaliolosuhteineen. Näitä on mahdoton hoitaa kotona.  

Lähteet

Ahonen, J. Sainio & S. Pakarinen, P. 2008. Synnytykseen liittyvä massiivinen verenvuoto. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Vol. 124(1), 41-49. [Viitattu 18.3.2019]. Saatavissa: https://www-duodecimlehti-fi.aineistot.lamk.fi/lehti/2008/1/duo96964

Ahonen, J. & Stefanovic, V. 2013. Obstetrisen verenvuodon hoito. Finnanest. Vol. 46 (4), 346-353. [Viitattu 18.3.2019]. Saatavissa: www.finnanest.fi/files/ahonen_stefanovic_obstetrisen_verenvuodon_hoito.pdf

Jahkola, M., Lång, E. & Tuominen, T. 2012.  Synnytysverenvuodot TAYS:ssa vuosina 2003, 2006 ja 2009. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, Lääketieteen yksikkö. Tampere. [Viitattu 28.3.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23235

Jouhki, M-R., Suominen, T. & Åstedt -Kurki, P. 2017. Kotisynnytys Suomessa. Kätilölehti. 4/2017, 24-25.

Kuosa, S. & Kovasiipi, S. 2019. Synnytyskomplikaatiot kotisynnytyksen riskinä. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 28.6.2019]. Saatavissa:  http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905159999

Luukkainen, P. & Rautiainen, P. 2019. Disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio (DIC- oireyhtymä). Vastasyntyneiden akuuttihoito. Terveysportti. [Viitattu 6.4.2019]. Saatavissa: https://www-terveysportti-fi.aineistot.lamk.fi/dtk/aho/koti?p_haku=Disseminoitunut%20intravaskulaarinen%20koagulaatio

Pallasmaa, N. & Gissler, M. 2016. Synnytysten trendejä Suomessa. Suomen lääkärilehti. Vol. 7 (25-32), 1860-1866. [Viitattu 5.3.2019]. Saatavissa: https://www-laakarilehti-fi.aineistot.lamk.fi/tieteessa/katsausartikkeli/synnytysten-trendeja-suomessa/

Tekay, A. Nuutila, M. & Heinonen, S. 2017. Voidaanko synnytysturvallisuutta parantaa? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Vol. 133(3), 235-236.

THL. 2017. Perinataalitilastot 2017.  Suunnittelemattomat sairaalan ulkopuoliset synnytykset vuosina 2007-2017. [Viitattu 3.4.2019]. Saatavissa:  https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet/perinataalitilasto-synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet

Timonen S. & Erkkola, R. 2004. Sikiön asfyksia synnytyksen aikana. Lääketieteellinen Aika- kauskirja Duodecim. Vol. 120 (20), 2415-2422.

Uutispalvelu Duodecim. 2005. Kotisynnytys voi peitota sairaalaolot. Duodecim Terveyskirjasto. [Viitattu 6.4.2019]. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_artikkeli=uut07247

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiiri. 2017. Riskiraskaudet. [Viitattu 24.1.2019]. Saatavissa: www.vsshp.fi/fi/hoito-ja-tutkimukset/Sivut/riskiraskaudet.aspx

Kirjoittajat 

Sanna Kuosa ja Sini Kovasiipi ovat Lahden ammattikorkeakoulusta valmistuvia sairaanhoitajaopiskelijoita. 

Riitta Airola toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajakoulutuksessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/875437 (CC0)

Julkaistu 27.8.2019

Viittausohje

Kuosa, S., Kovasiipi, S. & Airola, R. 2019. Synnytyskomplikaatiot kotisynnytyksen riskinä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/08/27/synnytyskomplikaatiot-kotisynnytyksen-riskina/

Opiskelu, ohjaus ja vuorovaikutus verkossa

LAMK Pro, Uudistava oppiminen

Verkossa opettamista tai ohjaamista opitaan vain harjoittelemalla, kokeilemalla ja kuvittelemalla, millä tavalla itse haluaisi kohdata vieraan ihmisen verkon kautta. Tässä artikkelissa tarjotaan opettajille työkaluja verkkokurssien suunnitteluun erityisesti toimivan vuorovaikutuksen ja ryhmäytymisen näkökulmasta.

Kirjoittaja: Anita Hartikainen

Vuorovaikutus

Liian usein verkko-opetus käsitetään niin, että opiskelijat opiskelevat itsenäisesti verkon välityksellä ja tekevät yksin kirjoitustehtäviä. Tekstejä korjaava ja palautteita kirjoittava opettaja hukkuu työtaakkaan, eivätkä opiskelijat koe oppivansa tällä menetelmällä hyvin. Verkostoituminen toisten opiskelijoiden kanssa jää puolitiehen, jos pienryhmät eivät tee ryhmätöitä aidoissa vuorovaikutustilanteissa.

Aidolla vuorovaikutuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä läsnäoloa, jolloin verkko-opiskelusta tulee osittain aikaan, mutta ei koskaan paikkaan sidottua. Juuri tämä on verkko-opiskelun hiomaton timantti! Opiskelijat voivat opiskella mistä tahansa, jos on aikataulu, ohjeet, verkkoyhteys ja laite, joka mahdollistaa opetukseen ja tapaamisiin osallistumisen.

Ryhmäytyminen verkkoon

Lahden ammattikorkeakoulu ja Saimaan ammattikorkeakoulu yhdistyvät LAB-ammattikorkeakouluksi tammikuussa 2020. Korkeakoulujen yhdistymisen jälkeen LABin kampus sijaitsee Lahdessa, Lappeenrannassa ja verkossa. Ammattikorkeakoulut ovat osa LUT-konsernia, johon kuuluu LABin lisäksi Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto.

Yhteistyötä tullaan tekemään yhä enemmän etänä. Kursseja voi olla järkevää yhdistellä yli alueellisten rajojen. Opetus ei kuitenkaan siirry verkkoon sormia napsauttamalla, kaikki vanhat oppikirjat skannaamalla pdf:ksi ja lähettämällä Moodleen word-pohja, johon vastaukset voi kirjoittaa. Tarvitaan opettajia, jotka voivat tukea ja ohjata opiskelijan oppimista verkossa. Näin opiskelijan toimijuus (Koivuluhta & Puhakka 2015) vahvistuu ja opinnot sujuvat motivaation kasvaessa. Verkko-opiskelu on vielä toistaiseksi monelle uusi opiskelutaito, jota täytyy harjoitella, kuten tenttiin lukemista ja esseen kirjoittamista.

Välineitä ei tule hankkia välineiden ja digihuuman vuoksi. Verkkotyökalut ovat työkaluja, eivät ikinä itseisarvo. Ilman kunnollista perehdyttämistä, täydennyskoulutuksia ja muutoksen huolellista johtamista ollaan samassa tilanteessa kuin peruskoulut olivat digiloikkatranssissa vuonna 2015: hankitaan kaikille oppilaille iPad ilman, että kukaan tietää, mitä sillä pitäisi tehdä. Vuoden päätteeksi oppilaat olivat oppineet katsomaan YouTubea ja NetFlixiä oppitunneilla.

Tulevaisuudessa muodostuu yhä enemmän opiskelijaryhmiä, jotka kokoontuvat vain verkossa. Opettajan tai ohjaajan rooli on fasilitoida opiskelua verkkoympäristössä eli tehdä verkkoympäristössä navigointi opiskelijoille mahdollisimman helpoksi, panostaa alussa ryhmäytymiseen (Repo-Kaarento 2007) sekä muotoilla tehtävät ja tehtävänannot niin, että ryhmätyöskentely tai itsenäinen työskentely käynnistyvät. Luokkahuone onkin chat tai web-luokka, videoneuvottelutila. Aikataulut tehtävineen rakennetaan klikkailtavina polkuina verkkoalustoille, joita voivat olla esimerkiksi blogi, Moodle, Skype, LinkedIn tai WhatsApp. Opettajan kannattaa valita ryhmäytymistä ja viestimistä varten väline, joka tukee parhaiten koulutuksen tarkoitusta ja opiskelijaryhmän tarpeita. Ilman pikaviestintämahdollisuutta verkkokurssista tulee kankea ja hidas.

Opettaja vuorovaikutuksen ohjaajana verkossa

Kommunikaatio ja strukturoitu keskustelu vauhdittavat oppimista. Kun verkko-opetuksessa vähennetään palautettavien kirjoitustehtävien määrää ja lisätään ohjattuja kokoontumisia tai esimerkiksi opettajan alustamia vertaiskokoontumisia verkossa, kokemukset oppimisesta ja verkostoitumisesta vahvistuvat.

Seuraavaa mallia voi hyödyntää oman verkko-opetuksen ja vuorovaikutuksen suunnittelussa:

Kuva 1: Näin sovellan Computational thinking –teoriaa (Wing 2012) koulutuksen suunnittelussa.

Vuorovaikutuksessa täytyy panostaa turvallisen ja välittömän ilmapiirin luomiseen (Guttorm ym. 2017, 43-55). Toimiva tapa voi olla esimerkiksi juoda leppoisasti kahvia, puhua säästä tai vitsailla siitä, miten opettaa tänään villasukat jalassa (”ilman housuja” -vitsi toimii myös, jos opettaja tuntee ryhmän jo hyvin). Sen lisäksi, että opettajan pitäisi oppia tuomaan välittömyyttä ja lempeää huumoria verkko-opetukseen, hänen pitää myös jakaa puheenvuoroja tasa-arvoisesti. Kysyä nimeltä ja sanoa kiitos silloin, kun yksittäinen opiskelija on vienyt jo riittävästi yhteistä aikaa. Keskustelevuuden ydin on se, että opettaja oppii kysymään oikeat kysymykset. Muuten käy niin, että yhteisessä webinaarissa opettaja puhuu yksin ja opiskelijat tylsistyvät ja alkavat lähetellä toisilleen meemejä WhatsAppissa.

Opettaja oppii kysymään oikeita kysymyksiä kehittämällä omaa ohjausta pedagogisena prosessina (ks. esim. Vehviäinen 2014, 25-28). Opettaja on aina myös ohjaaja, vaikka sitä ei kerrota usein opettajan pedagogisissa opinnoissa.

Opettajan uudet taidot ja vanhasta pois oppiminen

Verkko-opettaminen kulkee käsi kädessä “21st Century Skills” -teorian kanssa (Kereluik ym. 2014). Digitaalinen lukutaito, vuorovaikutus ja yhteistyö ovat myös verkko-opiskelun avainkäsitteitä. Monelle opettajalle ajatus seminaarimuotoisen keskustelevan webinaarin ohjaamisesta tuntuu epämukavalta. Miten puhutaan opiskelijamassalle, kun fyysinen keho ei ole auttamassa kommunikaatiossa? Miten ohjataan verkon kautta, kun ei nähdä opiskelija kokonaan?

Verkkokurssien opettaminen vaatii opettajalta uudenlaisia taitoja. Opetuskokonaisuuksien suunnittelussa tarvitaan hajota ja hallitse -tyyppistä ajattelua (Wing 2012). Sisällöt ja  tavoitteet hajotetaan ja rakennetaan uudelleen osaamistavoitteiksi, joista kasataan verkossa toimiva kokonaisuus (Heyner 2007) niin, että opiskelija ymmärtää silmäilemällä ruutua, missä opettaja on, kenen kanssa työskennellään ja mitä täytyy tehdä. Se mikä toimii luokkahuoneessa ei usein toimi verkossa. Sen sijaan yleensä se mikä toimii verkossa, toimii missä vain.  

Uusien haasteiden äärellä

Korkeakoulujen välistä yhteistyötä voi kehittää verkko-opetuksen suunnittelussa työstämällä seuraavia prosesseja:

  • Opettajien välinen tiimityöskentely etänä.
  • Kurssien tavoitteet läpinäkyväksi ja tehtävien rakentaminen verkkoon.
  • Ohjausprosessin tarkka suunnittelu. Ohjaus alkaa ennen kurssia, sillä opiskelijoiden täytyy löytää oikeaan paikkaan verkossa.
  • Esiintymistaitojen uudelleen oppiminen. Minkälaista opetusta sinä jaksaisit kuunnella ja katsella verkossa?
  • Koulutusta opettajille. Kukaan ei osaa ohjata mielenkiintoista ja sujuvaa webinaaria, ennen kuin tietää, miten web-luokka toimii ja minkälaisia menetelmiä kannattaa käyttää.

Tärkein asia verkko-opettamisessa on rauhallisena pysyminen. Tekniikan käyttäminen opetuksessa on stressaavaa alussa. Vaikka tietokone kaatuisi, ääni ei kuuluisi, kuva ei näkyisi, netti ei toimisi ja materiaalit katoaisivat, kaikki on silti ihan hyvin. Uudelleenkäynnistys yleensä auttaa. Kotonaan istuva aikuinen opiskelija ei saa traumoja, jos kurssi keskeytyy pariksi minuutiksi teknisen ongelman takia.

Lähteet

Guttorm, T., Hakkarainen, T., Kolehmainen, A., Mäenpää, K.,Peltola, S. & Ylönen, H. (toim.). 2017. Verkko-ohjaaja. Opas ohjaukseen sekä tieto- ja neuvontatyöhön verkossa. ePooki 38/2017. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut. [Viitattu 8.8.2019]. Saatavissa:  http://www.oamk.fi/epooki/2017/verkko-ohjaaja/

Hevner, A. R. 2007. A Three Cycle View of Design Science Research. Scandinavian Journal of Information Systems. Vol. 19(2), 87-92. [Viitattu 8.8.2019]. Saatavissa: https://aisel.aisnet.org/cgi/viewcontent.cgi?article=1017&context=sjis

Kereluik, K., Mishra, P., Fahnoe, C. & Terry, L. 2014. What Knowledge Is of Most Worth. Journal of digital learning and teacher education. Vol. 29(4), 127-140. [Viitattu 8.8.2019]. Saatavissa: https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ1010753.pdf

Koivuluhta, M. & Puhakka, H. 2015. Ryhmänohjaus opiskelijoiden toimijuuden edellytysten kehittäjänä. Teoksessa: Kauppila, P.A., Silvonen, J.  & Vanhalakka-Ruoho, M. (toim). Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. Toimijuuden tuki: koulutus- ja työsiirtymät, toimijuus ja ohjaus -hanke. [Viitattu 9.8.2019] Saatavissa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1747-8/urn_isbn_978-952-61-1747-8.pdf

Repo-Kaarento, S. 2007. Innostu ryhmästä. Miten ohjata oppivaa yhteisöä. Helsinki: Kansanvalistusseura.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.

Wing, J. M. 2006. Computational Thinking. Microsoft Asia Faculty Summit. 26 October 2012. Tianjin, China. [Viitattu 8.8.2019]. Saatavissa: https://www.microsoft.com/en-us/research/wp-content/uploads/2012/08/Jeannette_Wing.pdf

Kirjoittaja

Anita Hartikainen on LAMKin uutena TKI-asiantuntijana ja KOKOMA-hankkeen projektipäällikkönä innostunut vuorovaikutuksen kehittämisestä LAMKin ja tulevaisuuden LABin verkkokoulutuksissa. KOKOMA-hankkeessa mallinnetaan kielitietoinen yrittäjyyskoulutus verkkokurssina korkeakoulutetuille maahanmuuttajille.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1557987 (CC0)

Julkaistu 16.8.2019

Viittausohje

Hartikainen, A. 2019. Opiskelu, ohjaus ja vuorovaikutus verkossa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/08/16/opiskelu,-ohjaus-ja-vuorovaikutus-verkossa/

Havaintoja henkilöstön osallisuudesta julkisorganisaatioiden strategiaprosesseihin

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Joitain vuosia sitten toteutetussa koulutusorganisaation johtamisen kehittämishankkeessa havaittiin, että henkilöstön osallistaminen strategiatyöhön lisäsi sitoutumista ja työtyytyväisyyttä, ja tuotti myös taloudellista arvoa. Sairaanhoitajaopinnoissa tarjoutui mahdollisuus havainnoida henkilöstön osallisuutta terveydenhuollon strategiatyöhön. Artikkelissa verrataan näitä havaintoja koulutusorganisaatiosta saatuihin kokemuksiin.

Kirjoittajat: Maria Suoraniemi ja Päivikki Lahtinen

Tiedonhankinta terveydenhuollon organisaatiossa

Henkilöstön osallisuutta terveydenhuollon organisaation strategiatyöhön havainnoitiin sairaanhoitajaharjoittelijan roolissa kahdessa julkisen sektorin erikoissairaanhoidon yksikössä (PHKS/ Dialyysiosasto ja PHKS/Silmäklinikka), jotka ovat osa suurta hyvinvointikuntayhtymää. Havainnointi tapahtui tutustumalla yksiköiden perehdytys- ja strategiamateriaaleihin ja keskustelemalla osastonhoitajien ja sairaanhoitajien kanssa. Henkilöstön osallisuutta havainnoitiin kolmella eri osa-alueella: osallistuminen organisaation arvojen määrittelyyn, strategian suunnitteluun ja strategian toimeenpanoon.

Johtamisen teorioista nousi edellä mainituissa yksiköissä esille erityisesti jatkuvan kehittämisen toimintastrategia lean. Lean -toimintastrategiaa on viime vuosina alettu soveltaa laajasti suomalaisessa terveydenhuollossa (Mäkijärvi 2013). Lean voidaan määritellä joukoksi periaatteita ja työkaluja, joiden avulla asiakkaalle tuotetaan suurin mahdollinen lisäarvo vähimmillä mahdollisilla resursseilla, hyödyntäen työntekijöiden osaaminen täysimääräisesti (Modig & Åhlström 2013). Lean -toimintastrategian mukaisesti terveydenhuollon toiminnan päätavoite on potilaan tarpeiden tyydyttäminen, ja hoitotyö nähdään prosessina, jossa kaiken tulee tapahtua oikealle potilaalle, oikeaan aikaan, laadukaasti ja kannattavasti, turhaa työtä välttäen (Modig & Åhlström 2013).

Vertailukohteena koulutusorganisaation johtaminen

Vertailukohdaksi otettiin johtamisen kehittämishankkeen tulokset vapaan sivistystyön koulutusorganisaatiossa 2010-luvun vaihteessa (Mattila & Suoraniemi 2009 & 2012). Kehittämishankkeen teoriatausta pohjautui arvojohtamisen (mm. Lehtonen 2009 ja Kauppinen 2002), muutosjohtamisen (mm. Juuti & Virtanen 2009), strategiajohtamisen (mm. Kaplan & Norton 1996, Virtanen & Kauppinen 2008) ja strategiaviestinnän (mm. Hämäläinen & Maula 2004, Åberg 2002) teorioihin.

Kehittämishankkeen lähtökohtina olivat henkilöstön asiantuntemuksen hyödyntäminen strategiaprosessin eri vaiheissa, työn prosessilähtöinen tarkastelu, jatkuva parantaminen ja strategiaviestinnän lomittaminen osaksi organisaatioviestintää. Hankkeessa havaittiin, että henkilöstön osallistuminen strategiatyöhön tuotti sekä aineettomia että aineellisia tuloksia. Sitoutuminen, kokonaisuuksien hahmottaminen ja työtyytyväisyys lisääntyivät. Taloudellinen kannattavuus parani, kun työtä alettiin tarkastella prosesseina ja henkilöstön asiantuntemus otettiin käyttöön prosessien jatkuvassa parantamisessa. Osallisuus toi myös lisää vastuuta, minkä osa henkilöstöstä koki epätoivottavana. Avainhenkilöiksi osallistavien työtapojen jalkauttamisessa osoittautuivat koulutusalatiimien vetäjät. (Mattila & Suoraniemi 2009 & 2012.)

Havaintoja henkilöstön osallisuudesta terveydenhuollon organisaatiossa

Terveydenhuollon organisaation arvot oli määritelty ensin yhtymätasolla ja edelleen tarkennettu yksikkötasolle yksiköissä käytyjen arvokeskustelujen kautta. Henkilöstö vaikutti tuntevan arvot hyvin. Arvot olivat näkyvillä erilaisissa formaateissa, kuten verkkosivuilla, kahvihuoneen seinällä ja perehdytysmateriaaleissa. Henkilöstö myös keskusteli arvoista epävirallisissa yhteyksissä, kuten kahvitauoilla. Sen sijaan virallisilla foorumeilla (viikkopalaverit, kuukausipalaverit, strategiakokoukset, asiakas- ja sidosryhmäkohtaamiset) sairaanhoitajat eivät kovin usein osallistuneet arvokeskusteluun. Tämä vaikutelma voi kuitenkin olla puutteellinen sen vuoksi, että opiskelijan roolissa ei ollut mahdollista osallistua kaikkiin edellä mainittuihin foorumeihin.

Terveydenhuollon organisaation visio- ja strategiatyö oli toteutettu johtotasolla, kuullen henkilöstön edustajia prosessin kuluessa. Yksittäinen hoitaja ei kokenut olevansa mukana strategisessa suunnittelussa, eikä välttämättä ollut edes tutustunut organisaatiotason strategisiin linjauksiin.

Yksikkötasolla keskeisenä strategian toimeenpanon välineenä oli lean -toimintastrategia. Osastonhoitajilla oli avainrooli lean-menetelmien jalkauttamisessa. Esimerkiksi Silmäklinikalla oli muodostettu sairaanhoitajatiimejä, jotka suunnittelivat prosesseista aiempaa asiakaslähtöisempiä, hakien samalla resurssitehokkuutta. Myös Dialyysiosastolla hoitohenkilöstö oli laatinut hoitopolkujen prosessikuvaukset, jotka olivat julkisesti esillä osaston käytävillä. Molemmissa yksiköissä koettiin, että henkilöstön osallistuminen prosessien suunnitteluun oli lisännyt sekä asiakaslähtöisyyttä että hoitohenkilökunnan työtyytyväisyyttä ja kokonaisuuksien hallintaa. Muutosvastarinta nähtiin aiempaa vähäisempänä ja sitoutuminen muutoksiin hyvänä, koska muutokset perustuivat henkilöstön asiantuntijuuteen.

Pohdinta

Vertailukohteena olleessa koulutusorganisaatiossa työntekijöitä oli viitisenkymmentä, havainnoinnin kohteena olleessa terveydenhuollon organisaatiossa tuhansia. Henkilöstön osallistamisen menetelmät ovat väistämättä erilaisia näin eri kokoisissa organisaatioissa. Pienessä organisaatiossa koko henkilöstö oli mahdollista osallistaa kaikissa strategiatyön vaiheissa arvokeskustelusta visiointiin ja strategian suunnittelusta toimeenpanoon. Suuressa organisaatiossa osallistuminen organisaation strategiseen suunnitteluun oli enemmän edustuksellista ja strateginen johtaminen saattoi jäädä yksittäiselle työntekijälle etäiseksi. Henkilöstö koki, että strategiset linjaukset tulevat ylhäältä annettuina. Havainnot Silmäklinikalta ja Dialyysiosastolta kuitenkin osoittivat, että lean-menetelmä strategian toimeenpanon välineenä tuo parhaimmillaan osallistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia koko henkilöstölle.

Lähijohtamisella havaittiin olevan suuri merkitys osallisuuden toteutumisessa molemmissa organisaatioissa. Osallistavaan työtapaan perehtyneet ja sitoutuneet lähiesimiehet (tiimien vetäjät, osastonhoitajat) rakensivat osallistumisen kulttuuria ja mahdollistivat henkilöstönsä osallistumisen yhteiseen keskusteluun ja suunnitteluun.

Koulutusorganisaation kehittämishankkeesta on kulunut lähes kymmenen vuotta. Oli kiinnostavaa havaita, että silloin pinnalla ollut arvojohtaminen on vaimentunut organisaatiopuheessa. Nyt sen sijaan ”leanataan”. Lean -toimintastrategiaan näyttäisi olevan sisäänrakennettuna useimmat niistä periaatteista, mitä koulutusorganisaation kehittämishankkeessa tavoiteltiin, ja jotka silloin poimittiin useista eri johtamisteorioista. Näitä leanin periaatteita ovat muun muassa asiakaslähtöisyys, jatkuva parantaminen, arvoperustaisuus, henkilöstön osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen, resurssitehokkuus ja prosessiajattelu.

Lähteet

Hämäläinen, V. & Maula, H 2004. Strategiaviestintä. Helsinki: Infor.

Juuti, P. & Virtanen, P. 2009. Organisaatiomuutos. Keuruu: Otava.

Kaplan, R. S. & Norton, D.P. 1996. Balanced Scorecard. Translating Strategy into Action. Boston Massachusetts: Harvard Business School Press.

Kauppinen, T. 2002. Arvojohtaminen: tie taiturimaiseen tavoitteiden jalkauttamiseen, inhimillisen energian johtamiseen ja organisoituun rakastumiseen. Helsinki: Otava.

Lehtonen, T. 2009. Arvot ja arvojohtaminen. Filosofisia huomautuksia. Hallinnon tutkimus 4/2009: 3-15.

Mattila, L. & Suoraniemi, M. 2009. Puhumalla paras strategia – Sisäisten konsulttien strategiaseikkailu Lahden kansanopistossa. Opinnäytetyö. Työyhteisön ja henkilöstön osaamisen kehittämisen PD-koulutusohjelma. Opinnäytetyö (25 op). Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus.

Mattila, L. & Suoraniemi, M. 2012. Puhumalla paras strategia. Julkaisussa: Keskinen, S., Salo, P. & Saloheimo, L. (toim.) 2012.  Vapaus ja vastuu. Vapaan sivistystyön kehittämisen edellytykset. Sivistystä kaikille -julkaisusarja. Vantaa: Kansanvalistusseura.

Modig, N. & Åhlström, P. 2013. Tätä on lean. Ratkaisu tehokkuusparadoksiin. Tukholma: Rheologica Publishing.

Mäkijärvi, M. 2013. LEAN-menetelmä suomalaisessa terveydenhuollossa – kokemuksia ja haasteita HUS:ssa. Sosiaali- ja terveysjohtamisen MBA -tutkielma. Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto. [Viitattu 6.6.2019]. Saatavissa: https://www.hus.fi/hus-tietoa/materiaalipankki/esitysmateriaalit/Yleinen%20piilokirjasto%20yksittisille%20tiedostoille/Lean-menetelma_suomalaisessa_terveydenhuollossa.pdf

Virtanen, P. & Kauppinen, I. 2008. Henkilöstövoimavarajohtamisen strategisten päämäärien välittyminen organisaatiossa. Hallinnon tutkimus 2/2008: 38-51.

Åberg, L. 2002. Viestinnän strategiat. Helsinki: Infor.

Kirjoittajat

Maria Suoraniemi on valmistumassa sairaanhoitajaksi LAMKin Nursing-koulutusohjelmasta.

Päivikki Lahtinen on LAMKin lehtori.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/917205

Julkaistu 15.8.2019

Viittausohje

Suoraniemi, M. & Lahtinen, P. 2019. Havaintoja henkilöstön osallisuudesta julkisorganisaatioiden strategiaprosesseihin. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/08/15/havaintoja-henkiloston-osallisuudesta-julkisorganisaatioiden-strategiaprosesseihin/

Maa-asenteiset aurinkovoimalat: yksi ratkaisu vihreämmän energian tuotantoon?

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Ilmastonmuutos on meneillään pahempaan suuntaan tälläkin hetkellä. Kasvihuonekaasupäästöjä täytyy leikata jotta emme tuhoa ympäristöämme. Tulevaisuuden energiantuotanto on kuitenkin taattava kulutuksen kasvaessa. Suuret maa-asenteiset aurinkovoimalat ovat yksi hyvä keino kasvihuonekaasujen päästöjen pienentämiseksi.

Kirjoittajat: Simo Kostilainen ja Jussi Kuusela

Maa-asenteiset aurinkovoimalat ovat suuria sähkön- tai lämmöntuotantolaitoksia, jotka asennetaan omille telineilleen maan päälle. Näissä voimaloissa on paljon etuja, kuten hyödyttömän maa-alan käyttöönotto tai vihreän energian tuotanto suuremmassa mittakaavassa. Maa-asenteiset paneelit soveltuvat myös pienempiinkin kohteisiin mainiosti, jos vaikkapa katolle asentaminen ei ole suotuisaa. Aurinkovoiman etuna on myös se, että esimerkiksi haja-asutusalueella sijaitsevaa mökkiä ei tarvitse liittää sähköverkkoon kalliilla hinnalla, vaan mökille voidaan hankkia aurinkosähköjärjestelmä vastaamaan kesämökin vähäiseen energiatarpeeseen.

Suomessa 0,2 prosenttia energian kokonaistuotannosta syntyy aurinkovoimalla (Energiateollisuus 2019). Aurinkosähkön tuotantoa olisikin varaa kasvattaa reilusti. Teknologian halventuessa suurten laitosten kustannukset ovat pudonneet; nykyään maailmalla tehdään paljon suuria aurinkovoimaloita. Suomessa aurinkovoima on myös nosteessa. Kattoasenteisia voimaloita on tehty jo useampia, mutta suuremman kokoluokan maa-asenteisia aurinkovoimalat ovat vielä harvinaisia. Paljon potentiaalia kuitenkin olisi, sillä kattoasenteisia aurinkovoimaloita rajoittaa kohteen katon pinta-ala, kun taas maa-asenteinen järjestelmä voidaan asentaa suurellekin pinta-alalle. (Kostilainen 2018)

Asennustavat

Tyypillisesti maa-asenteinen aurinkovoimala asennetaan maahan lyötyihin paaluihin ja niihin kiinnitettyihin telineisiin. Nämä paalut upotetaan maahan muutaman metrin syvyyteen ja pitävät telineen paikoillaan. Tämä menetelmä vaatii edulliset maaperän olosuhteet, mutta on edullisin asentaa. (Smalley 2017).

Telinejärjestelmien ei kuitenkaan aina tarvitse läpäistä maaperää. Jos paalujen maahan upottaminen ei ole mahdollista tai se ei ole kannattavaa, toinen vaihtoehto on asentaa telineet maan päälle aseteltuihin betonipainoihin. Painot eivät läpäise maaperää mutta ovat kalliita kuljettaa, sillä yksi paino painaa noin kaksi tonnia. (Pickerel 2017)

Kolmantena asennustapana toimii ruuvipaalu, joka kierretään maahan. Tässä menetelmässä on etuna se, että paaluja ei tarvitse upottaa kovin syvälle maahan ja paaluilla on suuri kantokyky. Ne ovat kuitenkin kalliimpia ja hieman hitaampia asentaa kuin normaalit ruuvipaalut. (Pickerel 2017).

Asennustavan valintaan vaikuttaa monia tekijöitä, kuten maaperän koostumus ja kivisyys. Alueella voi olla myös maaperän käyttöä koskevia rajoituksia. Maaperän tulee kestää telineistä aiheutuvat kuormat, sekä maaperän täytyy olla routimatonta. Paneelirivit eivät myöskään saa varjostaa toisiaan. (Donaldson & Brearley 2015).

Suomessa ei ole vielä yhtenäistä lainsäädäntöä koskien nimenomaan maa-asenteisia aurinkovoimaloita. Nykyään joudutaankin käyttämään paljon kompromisseja projekteissa. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää, että saataisiin yhtenäiset säännökset aurinkovoimaloiden suhteen; nykyään kunnilla on eri ohjeistukset maa-asenteisten aurinkovoimaloiden säätelystä, luvanvaraisuudesta ja kaavoituksesta.

Muut asennustavat

Aurinkojärjestelmien asentamiseen on olemassa myös muita vaihtoehtoja. Aurinkovoimaloita voidaan rakentaa vaikkapa parkkialueiden päälle. Telineet tällöin myös suojaavat autoja auringolta ja sateelta. Parkkialueet vievät paljon tilaa, joten ne soveltuvat parkkialueita varten suunnitelluille telineille mainiosti. Telineet muistuttavat normaaleja maa-asenteisia telineitä, mutta ovat paljon korkeampia. Parkkialueelle asennettuun voimalaan voidaan myös kiinnittää sähköautojen latauspiste, jolloin parkkialueen käyttäjä voi laittaa autonsa lataukseen vihreällä sähköllä. (Smalley 2017).

On myös mahdollista tehdä telineistä sellaisia, että ne kääntävät paneelit kohti aurinkoa seurantajärjestelmillä. Telineet ovat joko yhdellä akselilla tai kahdella akselilla kääntyviä. Yhden akselin telineet asennetaan riviin niin kuin normaaleissa kiinteissä maa-asenteisissa telineissä, mutta väljemmin. Kahden akselin telineet taas asennetaan yksittäin erilleen toisistaan, jotta paneelit varjostaisivat toisiaan mahdollisimman vähän. Kääntyvillä telineillä saadaan voimalaitoksen tavoitemäärä tuotettua pienemmällä määrällä telineitä, mutta kääntyvät telineet ovat kalliimpia. (Smalley 2017).

Paneelit

Paneelien valintaan vaikuttaa voimalaitokselta vaaditut ominaisuudet. Näitä ovat pinta-ala, tuotantokapasiteetti ja kustannukset. Yleisimmin käytetyt paneelit ovat polykristallisen ja amorfisen silikonin paneelit ja monokristallisesta silikonista valmistetut paneelit. Näiden paneelien hyötysuhde vaihtelee enintään 21-25 prosentin välillä. Aurinkopaneeleita voidaan valmistaa myös muista materiaaleista kuin silikonista, esimerkiksi kupari-indium-seleniittiyhdistelmästä tai kadmium-telluriyhdistelmästä. (Ranabhat ym. 2016)

Suomi ja tulevaisuus

Tulevaisuus aurinkovoimalle näyttää valoisalta vihreän energian tarpeen ja kysynnän kasvaessa. Myös aurinkovoimaloiden helpottunut saatavuus ja halvenneet hinnat edistävät aurinkovoiman kasvua niin pienissä kuin isoissakin kohteissa. Pudonneet kustannukset sekä parantunut saatavuus pudottaa yritysten ja yksityisten tahojen kynnystä hankkia aurinkosähköjärjestelmä tontilleen. Moni yritys myös kokee aurinkosähkön imagoa kohottavaksi asiaksi ja hankkiikin aurinkosähköjärjestelmän tätä tarkoitusta varten. (Kostilainen 2018)

Tulevaisuudessa paneeleita voidaan saada asennettua muuallekin kuin katolle tai maahan. Rakennusten julkisivuille ja seinustoille voidaan asentaa telineitä, ja läpinäkyviä tai värillisiä paneeleja on myös kehitteillä. Järjestelmiä tarjotaan myös kelluvina, jolloin järjestelmä ei vie kallisarvoista maa-alaa.

Aurinkoenergialla on kuitenkin myös haasteita. Talvisin paneelien päälle kertyy lunta joka estää energian tuotannon. Myös vähäinen auringonvalon määrä pudottaa tuotantoa reilusti. Kesäaikaan kuitenkin aurinko paistaa lähes vuorokauden ympäri mikä tasapainottaa vuosituotantoa. Suuret aurinkoenergian tuotantolaitokset vievät paljon tilaa, jota voi olla vaikea löytää. Aurinkopaneeleista voi myös tulla heijastuksia, jotka voivat haitata lähistön asukkaita.

Jos kuitenkin näihin haasteisiin pystytään vastaamaan, on maa-asenteinen aurinkovoimala mitä mainioin vihreän energian tuotantomuoto.

Lähteet

Donaldson, B. & Brearley, D. 2015. Geotechnical Analysis and PV Foundation Design. Solar Pro. [viitattu 23.10.2018]. Saatavissa: https://docs.wixstatic.com/ugd/d49ff9_1a2e399770064e80a0eabdafffcc5345.pdf

Energiateollisuus ry. 2019. Sähköntuotanto energialähteittäin 2018. [viitattu 15.6.2019]. Saatavissa: https://energia.fi/perustietoa_energia-alasta/energiantuotanto/sahkontuotanto

Pickerel, K. 2017. What are the different types of ground-mount solar racking systems? Solar Power World. [viitattu 23.10.2018]. Saatavissa: https://www.solarpowerworldonline.com/2017/02/different-types-ground-mount-solar-racking-systems/

Kostilainen S. 2018. Maa-asenteiset aurinkovoimalat: Toteutustavat ja laitevalmistajat. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Tekniikan ala. Lahti. [viitattu 20.6.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018122922913

Ranabhat, K., Patrikeev, L., Revina, A.A., Andrianov, K., Lapshinsky, V. & Sofronova, E. 2016. An Introduction to solar cell technology. Journal of Applied Engineering Science. 14(2016)4, 405, 481 – 491. [viitattu 15.6.2019]. Saatavissa: http://www.engineeringscience.rs/images/pdf/K_Ranabhat.pdf

Smalley, J. 2017. What is the best foundation for a ground-mount solar array? [viitattu 23.10.2018]. Saatavissa: https://www.solarpowerworldonline.com/2015/08/what-is-the-best-foundation-for-a-ground-mount-solar-array/

Kirjoittajat

Simo Kostilainen on Lahden Ammattikorkeakoulusta valmistuva ympäristö- ja energiatekniikan opiskelija, jonka opinnäytetyö ”Maa-asenteiset aurinkovoimalat – Toteutus ja laitevalmistajat” on tarkistettu ja hyväksytty lokakuussa 2018.

Jussi Kuusela on tekniikan alan lehtori Lahden Ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1153251

Julkaistu 27.6.2019

Viittausohje

Kostilainen, S. & Kuusela, J. 2019. Maa-asenteiset aurinkovoimalat: yksi ratkaisu vihreämmän energian tuotantoon? LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/06/27/maa-asenteiset-aurinkovoimalat-yksi-ratkaisu-vihreamman-energian-tuotantoon/

Kiertotaloutta kaikille

Älykäs liiketoiminta, Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Viimeisen vuoden aikana on noussut voimakkaasti esiin käsite kiertotalous. Yksi merkittävä syy tähän on viime syksynä julkaistu IPCC:n ilmastoraportti, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen tulisi rajoittaa 1.5 asteeseen entisen 2 asteen sijaan verrattuna esiteolliseen aikaan. Tässä artikkelissa kerrotaan, mistä kiertotaloudessa on kyse ja miten se liittyy ilmastonmuutokseen. Esimerkkinä käytetään elektroniikkaa, jonka määrä kasvaa arjessamme yhteiskunnan muutoksen mukana.

Kirjoittajat: Mari Leikas, Sari Vainio, Jan Tüll ja Anna Pajari

Kiertotalous – kehdosta kehtoon

Kiertotalouden ajatus lähtee siitä, että raaka-aineiden määrä maapallolla on rajallinen. Mallissa käytetään mahdollisimman vähän luonnosta saatavia neitseellisiä raaka-aineita ja kaiken käytetyn materiaalin arvo pyritään säilyttämään mahdollisimman pitkään talouden kierrossa (Elinkeinoelämän keskusliitto 2016).

Tuotteet tulee jälleen suunnitella kestäviksi, huollettaviksi ja korjattaviksi, minkä lisäksi materiaalivalinnoissa ja tuotteen rakenteessa huomioidaan modulaarisuus sekä tuotteen purettavuus osiin siten, että kaikki komponentit ja eri materiaalit on helppo erotella uudelleen käytettäviksi (Sitra 2014, 21).

Materiaalitehokkuuden lisäksi tulee huomioida energiatehokkuus tuotteen koko elinkaaren aikana, samoin lineaaritaloudessa ongelmaksi muodostuneista jätevuorista pitää pyrkiä pääsemään eroon suunnittelemalla tuotanto- ja kulutusvaihe jätteettömiksi (Sitra 2014, 4-5). Ellen MacArthur Foundationin (2019) mukaan noin 80% tuotteen ympäristövaikutuksesta määräytyy jo suunnittelupöydällä. Hyvin tehdyn suunnittelun avulla kaikki syntyvä ylijäämämateriaali on käytettävissä johonkin muuhun tarkoitukseen raaka-aineena. 

Kuvassa 1 näkyy teknisen materiaalin ja tuotteen kierto. Kiertotaloudessa on määritelty vastaavasti myös biologisen materiaalin kierto, mutta yksinkertaistamisen vuoksi sitä ei käsitellä tässä artikkelissa. Periaatteena on se, että mitä lähempänä loppukäyttäjää materiaali pysyy, sitä pienempää on materiaalihukka ja vaadittu energiapanos.

Kuva 1. Teknisen tuotteen ja materiaalin kierto (Teknologiateollisuus 2019)

Kaikki kaatopaikalle ja lähes kaikki energiapolttoon päätyvä jäte on poissa materiaalikierrosta, eikä se näin vähennä neitseellisen raaka-aineen tarvetta. Materiaalin palauttaminen kiertoon aiheuttaa myös huomattavasti vähemmän kasvihuonepäästöjä kuin polttaminen tai uuden neitseellisen materiaalin hankinta. (Seppälä, Sahima, Honkatukia, Valve, Antikainen, Kautto, Myllymaa, Mäenpää, Salmenperä, Alhola, Kauppila & Salminen 2016, 11.)

Kiertotalouden on laskettu mahdollistavan 70% vähenemisen Suomen hiilidioksidipäästöissä vuoteen 2030 mennessä (The Club of Rome 2019). Pelkästään hyödyntämällä jo kierrossa oleva muovi, alumiini, teräs ja betoni, teollisuuden tuottamien globaalien kasvihuonepäästöjen määrä pienenisi vuosittain noin 40% eli neljä gigatonnia (Sitra 2018b). Arviolta vain alle 10 % maailman talouden merkittävistä raaka-aineista uudelleen käytetään tällä hetkellä, joten kiertotalouden toteuttamisessa on vielä paljon potentiaalia. (European Union 2019.)

Kiertotalous liiketoimintana

Kiertotalouden oleellisena tavoitteena on eriyttää hyvinvointi ja talouskasvu luonnonvarojen kulutuksesta ja haitallisista ympäristövaikutuksista (Sitra 2018a). Tuotteen ja materiaalin kierron lisäksi kiertotalouden mukana muuttuukin myös ihmisten tapa kuluttaa. Tuotteiden omistamisen sijasta asiakkaille tarjotaan käyttöoikeuksien tai palvelujen ostamista, ja näin materiaalin tai tuotteen käyttöaste kasvaa. Tämä tuo mukanaan täysin uusia liiketoiminta-, hinnoittelu- ja palvelumalleja kun samaa resurssia voidaan hyödyntää myymällä sitä useaan kertaan. (Arponen 2019.)

Accenture (2014,6) on ryhmitellyt kiertotalouteen liittyviä liiketoimintamalleja viiteen eri kategoriaan: Uusiutuvuus, resurssitehokkuus ja kierrätys, tuote-elinkaaren pidentäminen, jakamisalustat sekä tuote palveluna. Uusiutuvuudella tarkoitetaan tuotteen suunnittelua niin, että siinä otetaan huomioon erilaiset tuotteen tai sen materiaalien uusiokäyttö- ja kierrätysmahdollisuudet. Resurssitehokkuudella ja kierrätyksellä viitataan paitsi itse valmistusprosesseihin myös sivu- ja jätevirtoihin. Tuotteen elinkaarta pyritään pidentämään mm. erilaisten korjaus-, kunnostus- ja päivityspalveluiden avulla. Tavoitteena on pitää tuote mahdollisimman pitkään alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ja saada se kestämään mahdollisimman paljon käyttöä. Digipohjaisilla jakamisalustoilla puolestaan edistetään tavaroiden ja resurssien käyttöasteiden kasvattamista ja elinkaaren pidentämistä mm. vuokrauksen, myymisen, uudelleenkäytön ja jakamisen avulla. Kun asiakas taas ostaa tuotteen sijaan palvelun, hän maksaa yleensä lopputuloksesta, ei lopputulokseen tarvittavasta välineestä. (TechTarget 2018.)

Elektroniikkajäte eli SER

Elektroniikkajäte ja erityisesti nykyiset älypuhelimet ovat hyvä esimerkki kiertotalouden soveltamisessa, koska yhteiskunnan digitalisoitumisen myötä elektroniikan käyttö on käytännössä pakollista kaikille. Nykyisin digitaaliset palvelut seuraavat ihmisiä käytännössä syntymästä kuolemaan.

Suomessa elektroniikkaromua syntyy vuodessa yhteensä noin 54 000 tonnia (Tilastokeskus 2019). Suuret laitteet kierrätetään paremmin, mutta esimerkiksi matkapuhelimista kierrätetään vain noin 10% vaikka niistä voidaan kierrätyksen yhteydessä hyödyntää jopa 99% materiaalista (Laine 2018). Osa datalaitteista saatavasta kierrätysmateriaalista on ympäristöhaittoja tuottavalla tavalla louhittua arvometallia.

Henkilökohtaisten tietojen päätymisen vääriin käsiin voi varmistaa viemällä käytetty matkapuhelin viralliseen keräyspisteeseen. Sieltä matkapuhelin kulkeutuu lukollisessa tietoturva-astiassa käsittelylaitokseen, jossa eri tyyppiset tuotteet erotellaan erilaista jatkokäsittelyä varten. Kännyköistä saadaan talteen lasi, metalli- ja muoviosat, ja lisäksi niistä poistetaan haitalliset aineet (SER-tuottajayhteisö ry 2019). Piirilevyt viedään jatkokäsittelyyn, jossa murskatusta materiaalista liuottamalla saadaan talteen kuparin lisäksi hopeaa, kultaa ja palladiumia (Kuusakoski 2019). Miljoonasta käytetystä matkapuhelimesta saadaan talteen kultaa noin 24 kiloa (Valkonen 2019), kun vastaavasti esimerkiksi Kittilän kultakaivoksessa kullan pitoisuus on noin 1% piirilevyjen sisältämästä kullan määrästä (Pennanen 2018).

Kuva 2. Matkapuhelimen vaihtaminen kiertotalouden periaatteiden mukaisesti (kuvapohja: Pixabay, Pixabay Licence)

Yhteenveto

Meidän aikamme kuluttajilla on paljon opittavaa ajasta, jolloin kaikki materiaali hyödynnettiin tehokkaasti. Tarkoitus ei ole ottaa askelia taaksepäin, vaan kehittää elämistä kestävä yhteiskunta. Maapallon resurssit ovat rajalliset, joten on panostettava parempaan suunnitteluun, sekä materiaalien kestävyyteen ja uudelleenkäytettävyyteen. Vaikka jätteen hyödyntämistä raaka-aineena tai energiana tehostettaisiin, talouden kannalta merkityksellistä on sen määrän vähentäminen. Kiertotalous muistuttaa läheisesti luonnon kiertokulkua: käsitettä jäte ei edes ole olemassa.

Resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta on sellainen yhteiskunta, joka ei tuota hiilidioksidipäästöjä eikä jätettä, ja joka tulee toimeen sillä osuudella yhden maapallon tuottamista luonnonvaroista, joka sille reilusti kuuluu. Toisin sanoen se ei ylitä maapallon ekologista kantokykyä. Kiertotalous vastaa molempiin haasteisiin: se sekä lisää resurssiviisautta että edistää hiilineutraaliutta. (Sitra 2018a.)

Lähteet

Accenture. 2014. Circular Advantage: Innovative Business Models and Technologies to Create Value in a World without Limits to Growth. Accenture. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://www.accenture.com/t20150523T053139__w__/us-en/_acnmedia/Accenture/Conversion-Assets/DotCom/Documents/Global/PDF/Strategy_6/Accenture-Circular-Advantage-Innovative-Business-Models-Technologies-Value-Growth.pdf

Arponen, J. 2019. Kiertotalous tähtää materiaalitehokkuutta korkeammalle. [Viitattu 5.4.2019]. Saatavissa: https://sitaatti.remeo.fi/kiertotalous-tahtaa-materiaalitehokkuutta-korkeammalle

Elinkeinoelämän keskusliitto. 2016. Mikä ihmeen kiertotalous? [Viitattu 27.3.2019]. Saatavissa: https://ek.fi/syty-kiertotaloudesta/mika-ihmeen-kiertotalous/

Ellen MacArthur Foundation. 2019. What is the circular economy? [Viitattu 5.4.2019]. Saatavissa: https://www.ellenmacarthurfoundation.org/circular-economy/what-is-the-circular-economy)

European Union. 2019. 2019 Circularity Gap Report reveals that the world is only 9% circular and the trend is negative. [Viitattu 31.3.2019]. Saatavissa: https://circulareconomy.europa.eu/platform/en/news-and-events/all-news/2019-circularity-gap-report-reveals-world-only-9-circular-and-trend-negative

Harmaala, M., Toivola, T., Faehnle, M., Manninen, P., Mäenpää P. & Nylund M. 2017. Jakamistalous. Alma Talent Oy.[Viitattu 5.4.2019]. Saatavissa: https://verkkokirjahylly-almatalent-fi.aineistot.lamk.fi/teos/IACBCXDTEB

Kuusakoski. 2019. Elektroniikkaromu väärissä käsissä on tietoturvariski. [Viitattu 14.4.2019]. Saatavissa: https://www.kuusakoski.com/fi/finland/yritys/yritys/uutiset/2018/elektroniikkaromu-vaarissa-kasissa-on-tietoturvariski

Laine, K. 2018. Puhelimen palauttaminen kierrätykseen on ekoteko. [Viitattu 14.4.2019]. Saatavissa: https://www.ficom.fi/ajankohtaista/uutiset/puhelimen-palauttaminen-kierr%C3%A4tykseen-ekoteko

Pennanen, R. 2018. Arvometalleja ilman louhimista – elektroniikkaromusta kultakaivos. YLE. [Viitattu 14.4.2019]. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-10061840

Seppälä J., Sahimaa O., Honkatukia J., Valve H., Antikainen R., Kautto P., Myllymaa T., Mäenpää I., Salmenperä H., Alhola K., Kauppila J. & Salminen J. 2016. Kiertotalous Suomessa – toimintaympäristö, ohjauskeinot ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030. Valtioneuvoston Kanslia. [Viitattu 31.3.2019]. Saatavissa: https://tietokayttoon.fi/documents/10616/2009122/25_Kiertotalous+Suomessa.pdf/5a942ae7-9ec8-4b54-a079-f99c8ba2f8f1?version=1.0

SER-tuottajayhteisö ry. 2019. SE-romun lajittelu. [Viitattu 10.5.2019]. Saatavissa: http://www.serty.fi/fi/kodintekniikan-kiertoliike/se-romun-lajittelu

Sitra. 2014. Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle. [Viitattu 27.3.2019]. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/02/23221555/Selvityksia84.pdf

Sitra. 2018a.  Mitä nämä käsitteet tarkoittavat? [Viitattu 30.3.2019]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-nama-kasitteet-tarkoittavat/

Sitra. 2018b. The circular economy – a powerful force for climate mitigation. [Viitattu 30.3.2019]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/julkaisut/circular-economy-powerful-force-climate-mitigation/

TechTarget. 2018. Product as a Service. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://searcherp.techtarget.com/definition/product-as-a-service

Teknologiateollisuus. 2019. Kestävää kasvua kiertotaloudesta. [Viitattu 13.3.2019]. Saatavissa: https://teknologiateollisuus.fi/fi/vaikutamme/kestava-kehitys/kestavaa-kasvua-kiertotaloudesta

The Club of Rome. 2019. A new Club of Rome study on the circular economy and benefits for society. [Viitattu 31.3.2019]. Saatavissa: http://www.clubofrome.org/2016/03/07/a-new-club-of-rome-study-on-the-circular-economy-and-benefits-for-society/

Tilastokeskus. 2019. Yhdyskuntajätekertymä 2017, tonnia. [Viitattu 13.4.2019]. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/jate/2017/13/jate_2017_13_2019-01-09_tau_001_fi.html

Valkonen, N. 2019. Makaako vanha matkapuhelimesi yhä laatikon pohjalla? [Viitattu 14.4.2019]. Saatavissa: https://yksityisille.hub.elisa.fi/puhelimen-kierratys/

Kirjoittajat

Mari Leikas, Sari Vainio ja Jan Tüll ovat restonomiopiskelijoita LAMKin liiketalouden ja matkailun alalla.

Anna Pajari toimii lehtorina LAMKin liiketalouden ja matkailun alalla.

Artikkelikuva: Jätettä vai raaka-ainetta? (https://pixabay.com/fi/photos/tietokoneet-n%C3%A4yt%C3%B6t-laitteet-81425, Pixabay Licence)

Julkaistu 17.6.2019

Viittausohje

Leikas, M., Vainio, S., Tüll, J. & Pajari, A. 2019. Kiertotaloutta kaikille. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/06/17/kiertotaloutta-kaikille/