Kotisynnytykset ovat nousseet trendiksi viime vuosina. Vuonna 2014 kotisynnytyksiä ilmoitettiin 29, kun vuonna 2017 luku oli jo 59. Edelleen suurin osa synnytyksistä tapahtuu kuitenkin sairaaloissa. Kotona synnyttämisessä on hyötyjäkin, kuten infektioiden vähäisyys, äidin itsemääräämisoikeuden toteutuminen ja äidin vähäisempi stressi. Synnytyksissä tapahtuvia komplikaatioita on silti vaikea ennustaa ja komplikaation ilmetessä on usein jo kiire. Vakavat komplikaatiot voivat aiheuttaa lapsen vammautumisen tai jopa lapsen, äidin tai molempien menehtymisen.

Kirjoittajat: Sanna Kuosa, Sini Kovasiipi ja Riitta Airola

Kotisynnytys mielenkiinnon kohteena

Suomessa kotisynnytys on ollut puheenaiheena vuosia ja se kiinnostaa monia. Päätös synnyttää kotona liittyy haluun hallita synnytysprosessia ja synnytyksen aikana tehtäviä päätöksiä. (Uutispalvelu Duodecim 2005.) 

Suomessa perheen valitessa kotisynnytyksen tulee heidän itse järjestää tarvittava välineistö kotiinsa sekä avustava lääkäri tai kätilö, sillä kotisynnytys ei Suomessa kuulu viralliseen terveydenhuoltojärjestelmään. Kotisynnytyksistä on kuitenkin viralliset suositukset. Suositusten mukaan naisen, joka suunnittelee kotisynnytystä, tulisi olla terve ja aiemmin ilman ongelmia synnyttänyt. (Jouhki ym. 2017.) 

Synnytyksistä suurin osa, vuonna 2017 99,5%, tapahtui sairaaloissa. Kotisynnytykset ovat kuitenkin yleistyneet.  Vuonna 2014 suunniteltuja kotisynnytyksiä oli 29, kun vuonna 2017 niitä oli jo 59. (THL 2017.)

Kotona synnyttämisen etuja ovat mm. synnytystoimenpiteiden sekä vakavien infektioiden vähäisyys. Kotisynnytyksen hyötyinä koetaan kotiympäristö, perheen läsnäolo ja itsemääräämisoikeus. (Jouhki ym. 2017) Nämä tekijät ovat tutkitusti todistettu nopeuttavan synnytystä sekä vähentävän kipulääkityksen tarvetta, tällöin myös komplikaatioiden riski pienenee (Pallasmaa & Gissler 2016, 1862). 

Synnytykseen liittyy silti aina riski komplikaatioista. Synnyttäjän on hyvä tietää sekä komplikaatioihin altistavista riskitekijöistä ja komplikaatioista että sairaalan keinoista hoitaa ja ehkäistä yleisimpiä komplikaatioita.

Artikkelin pohjana toimii Lahden ammattikorkeakoulussa toteutettu opinnäytetyö, joka koski synnytyskomplikaatioita sekä niiden hoitoa liittyen synnytyspaikkaan. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa tuotiin esiin yleisimmät synnytyskomplikaatiot, niiden hoito sekä niihin altistavat riskitekijät. (Kuosa & Kovasiipi 2019)

Synnytyskomplikaatioille altistavat tekijät

Synnytys voi olla matalanriskin synnytys, jolloin synnytys etenee normaalisti ja raskaus on täysiaikainen.  Raskaus voi kuitenkin muuttua riskiraskaudeksi niin äidin, istukan kuin sikiönkin johdosta (Tekay ym. 2017). Tällöin riski synnytyskomplikaatioille kasvaa eikä kotisynnytystä enää suositella.

Riskiraskaudentekijöitä ovat tietyt äidin olemassa oleva sairaudet sekä äidin paino, ikä ja päihteiden käyttö (VSSHP 2017.) Sikiöön liittyviä tekijöitä ovat kehityshäiriöt, infektiot tai sikiön asettuminen perätilaan. Myös sikiön poikkeuksellinen koko altistaa sikiön synnytyksen aikaiselle hapenpuutteelle. (Timonen & Erkkola 2004.) Riskitekijöistä äidin korkea ikä sekä ylipaino ovat olleet selkeässä kasvussa. Nämä muutokset liittyvät vahvasti yhteiskunnan muutoksiin.

Yleisimmät synnytyskomplikaatiot ja niiden hoidon haasteet

Yleisimpiä synnytyksessä tapahtuvia komplikaatioita ovat synnytysrepeämät, joista ensimmäisen ja toisen asteen repeämät ovat melko yleisiä ja näihin liittyviä infektioita esiintyy harvoin. Kolmannen ja neljännen asteen repeämät ovat vakavampia ja ne altistavat infektioille. Suomessa vakavampia repeämiä esiintyy noin 1,1% synnyttäjistä, kun taas muissa Pohjoismaissa esiintyvyys on noin 7-16% synnytyksistä. (Pallasmaa ym. 2016.) Synnytysrepeämässä haitta kohdistuu äidin terveyteen ja hyvinvointiin eikä lapsen turvallisuus ole uhattuna välittömästi.

Synnytyksen aikaisessa verenvuodossa, eli obstetrisessa verenvuodossa, sekä äidin että sikiön terveys ovat uhattuina. Synnytyksen yhteydessä verenvuoto on normaalia, mikäli se on alatiesynnytyksessä enintään 500ml ja keisarileikkauksessa 1000ml. Tilanteeseen, jossa nämä määrät ylittyvät ja massiivinen hoito on aloitettava, voidaan synnytyksessä joutua 15 minuutin kuluessa synnytyksestä. (Ahonen ym. 2008) Obstetrisen vuodon riskitekijät liittyvät istukan kiinnittymiseen, kohtuun sekä synnytyksen etenemiseen. (Ahonen ym. 2008.) Obstetrista verenvuotoa on vaikea ennustaa, ja sitä esiintyy myös aikaisemmin täysin terveillä synnyttäjillä. (Jahkola ym. 2012)

Vuodon hoidossa oleellisena osana on verivolyymin korvaus ja fibrinolyysin esto. Tätä hoidetaan verivalmistein, lääkkein sekä esimerkiksi tamponaation avulla. Kotisynnytyksessä haasteena on välineistön puute ja hoitomuotojen toteuttaminen aseptisesti. (Ahonen & Stefanovic 2013, 346.)

Synnytysverenvuodon yhteydessä voi myös ilmetä disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio (DIC) eli yleistynyt suonensisäinen hyytyminen. Tällöin hyytymistekijöitä ei enää riitä hyydyttämään synnytysverenvuotoa. Hyytymistekijävajetta tulee korvata jääplasmalla ja tarvittaessa antaa K-vitamiinia. (Luukkainen & Rautiainen 2019.)

Komplikaationa voi esiintyä myös asfyksiaa, joka tarkoittaa sikiön hengitys- ja happivajausta (Duodecim sanakirja). Tämä voi johtaa sikiön neurologiseen vaurioitumiseen. Riskitekijöitä asfyksiaan ovat ensisynnyttäjyys, äidin sairaudet, päihteidenkäyttö, raskauden aikainen verenvuoto ja lapsettomuushoidot. Hätätilanteita, joissa asfyksia voi ilmetä nopeasti ovat istukan ennenaikainen irtoaminen, kohdun repeäminen ja napanuorakomplikaatiot. (Timonen & Erkkola 2004.)

Sairaalassa sikiön tilannetta seurataan monitoroinnin kautta ja löydetään sikiöt, jotka ovat vaarassa joutua asfyksiaan. Tarvittaessa hapenpuutteen vuoksi synnytys suoritetaan imukuppiavusteisesti tai keisarileikkauksena. (Pallasmaa ym. 2016.) Asfyksian vaikea havaitseminen mahdollistaa sen huomaamatta jäämisen kotisynnytyksessä.

Yhteenveto

Tulosten perusteella voidaan todeta, että synnytys kotona ja sairaalassa on yhtä turvallista niin kauan kuin kaikki menee suunnitelmien mukaan. Komplikaatiot ovat kuitenkin usein täysin yllättäviä, etenkin voimakasta verenvuotoa ja sikiön hapenpuutetta on vaikea ennustaa. Vakavan komplikaation ilmetessä on sairaalahoito välttämätön vaativine toimenpiteineen, lääkehoitoineen ja leikkaussaliolosuhteineen. Näitä on mahdoton hoitaa kotona.  

Lähteet

Ahonen, J. Sainio & S. Pakarinen, P. 2008. Synnytykseen liittyvä massiivinen verenvuoto. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Vol. 124(1), 41-49. [Viitattu 18.3.2019]. Saatavissa: https://www-duodecimlehti-fi.aineistot.lamk.fi/lehti/2008/1/duo96964

Ahonen, J. & Stefanovic, V. 2013. Obstetrisen verenvuodon hoito. Finnanest. Vol. 46 (4), 346-353. [Viitattu 18.3.2019]. Saatavissa: www.finnanest.fi/files/ahonen_stefanovic_obstetrisen_verenvuodon_hoito.pdf

Jahkola, M., Lång, E. & Tuominen, T. 2012.  Synnytysverenvuodot TAYS:ssa vuosina 2003, 2006 ja 2009. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, Lääketieteen yksikkö. Tampere. [Viitattu 28.3.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23235

Jouhki, M-R., Suominen, T. & Åstedt -Kurki, P. 2017. Kotisynnytys Suomessa. Kätilölehti. 4/2017, 24-25.

Kuosa, S. & Kovasiipi, S. 2019. Synnytyskomplikaatiot kotisynnytyksen riskinä. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 28.6.2019]. Saatavissa:  http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905159999

Luukkainen, P. & Rautiainen, P. 2019. Disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio (DIC- oireyhtymä). Vastasyntyneiden akuuttihoito. Terveysportti. [Viitattu 6.4.2019]. Saatavissa: https://www-terveysportti-fi.aineistot.lamk.fi/dtk/aho/koti?p_haku=Disseminoitunut%20intravaskulaarinen%20koagulaatio

Pallasmaa, N. & Gissler, M. 2016. Synnytysten trendejä Suomessa. Suomen lääkärilehti. Vol. 7 (25-32), 1860-1866. [Viitattu 5.3.2019]. Saatavissa: https://www-laakarilehti-fi.aineistot.lamk.fi/tieteessa/katsausartikkeli/synnytysten-trendeja-suomessa/

Tekay, A. Nuutila, M. & Heinonen, S. 2017. Voidaanko synnytysturvallisuutta parantaa? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Vol. 133(3), 235-236.

THL. 2017. Perinataalitilastot 2017.  Suunnittelemattomat sairaalan ulkopuoliset synnytykset vuosina 2007-2017. [Viitattu 3.4.2019]. Saatavissa:  https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet/perinataalitilasto-synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet

Timonen S. & Erkkola, R. 2004. Sikiön asfyksia synnytyksen aikana. Lääketieteellinen Aika- kauskirja Duodecim. Vol. 120 (20), 2415-2422.

Uutispalvelu Duodecim. 2005. Kotisynnytys voi peitota sairaalaolot. Duodecim Terveyskirjasto. [Viitattu 6.4.2019]. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_artikkeli=uut07247

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiiri. 2017. Riskiraskaudet. [Viitattu 24.1.2019]. Saatavissa: www.vsshp.fi/fi/hoito-ja-tutkimukset/Sivut/riskiraskaudet.aspx

Kirjoittajat 

Sanna Kuosa ja Sini Kovasiipi ovat Lahden ammattikorkeakoulusta valmistuvia sairaanhoitajaopiskelijoita. 

Riitta Airola toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajakoulutuksessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/875437 (CC0)

Julkaistu 27.8.2019

Viittausohje

Kuosa, S., Kovasiipi, S. & Airola, R. 2019. Synnytyskomplikaatiot kotisynnytyksen riskinä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/08/27/synnytyskomplikaatiot-kotisynnytyksen-riskina/