Opiskelu, ohjaus ja vuorovaikutus verkossa

Verkossa opettamista tai ohjaamista opitaan vain harjoittelemalla, kokeilemalla ja kuvittelemalla, millä tavalla itse haluaisi kohdata vieraan ihmisen verkon kautta. Tässä artikkelissa tarjotaan opettajille työkaluja verkkokurssien suunnitteluun erityisesti toimivan vuorovaikutuksen ja ryhmäytymisen näkökulmasta.

Kirjoittaja: Anita Hartikainen

Vuorovaikutus

Liian usein verkko-opetus käsitetään niin, että opiskelijat opiskelevat itsenäisesti verkon välityksellä ja tekevät yksin kirjoitustehtäviä. Tekstejä korjaava ja palautteita kirjoittava opettaja hukkuu työtaakkaan, eivätkä opiskelijat koe oppivansa tällä menetelmällä hyvin. Verkostoituminen toisten opiskelijoiden kanssa jää puolitiehen, jos pienryhmät eivät tee ryhmätöitä aidoissa vuorovaikutustilanteissa.

Aidolla vuorovaikutuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä läsnäoloa, jolloin verkko-opiskelusta tulee osittain aikaan, mutta ei koskaan paikkaan sidottua. Juuri tämä on verkko-opiskelun hiomaton timantti! Opiskelijat voivat opiskella mistä tahansa, jos on aikataulu, ohjeet, verkkoyhteys ja laite, joka mahdollistaa opetukseen ja tapaamisiin osallistumisen.

Ryhmäytyminen verkkoon

Lahden ammattikorkeakoulu ja Saimaan ammattikorkeakoulu yhdistyvät LAB-ammattikorkeakouluksi tammikuussa 2020. Korkeakoulujen yhdistymisen jälkeen LABin kampus sijaitsee Lahdessa, Lappeenrannassa ja verkossa. Ammattikorkeakoulut ovat osa LUT-konsernia, johon kuuluu LABin lisäksi Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto.

Yhteistyötä tullaan tekemään yhä enemmän etänä. Kursseja voi olla järkevää yhdistellä yli alueellisten rajojen. Opetus ei kuitenkaan siirry verkkoon sormia napsauttamalla, kaikki vanhat oppikirjat skannaamalla pdf:ksi ja lähettämällä Moodleen word-pohja, johon vastaukset voi kirjoittaa. Tarvitaan opettajia, jotka voivat tukea ja ohjata opiskelijan oppimista verkossa. Näin opiskelijan toimijuus (Koivuluhta & Puhakka 2015) vahvistuu ja opinnot sujuvat motivaation kasvaessa. Verkko-opiskelu on vielä toistaiseksi monelle uusi opiskelutaito, jota täytyy harjoitella, kuten tenttiin lukemista ja esseen kirjoittamista.

Välineitä ei tule hankkia välineiden ja digihuuman vuoksi. Verkkotyökalut ovat työkaluja, eivät ikinä itseisarvo. Ilman kunnollista perehdyttämistä, täydennyskoulutuksia ja muutoksen huolellista johtamista ollaan samassa tilanteessa kuin peruskoulut olivat digiloikkatranssissa vuonna 2015: hankitaan kaikille oppilaille iPad ilman, että kukaan tietää, mitä sillä pitäisi tehdä. Vuoden päätteeksi oppilaat olivat oppineet katsomaan YouTubea ja NetFlixiä oppitunneilla.

Tulevaisuudessa muodostuu yhä enemmän opiskelijaryhmiä, jotka kokoontuvat vain verkossa. Opettajan tai ohjaajan rooli on fasilitoida opiskelua verkkoympäristössä eli tehdä verkkoympäristössä navigointi opiskelijoille mahdollisimman helpoksi, panostaa alussa ryhmäytymiseen (Repo-Kaarento 2007) sekä muotoilla tehtävät ja tehtävänannot niin, että ryhmätyöskentely tai itsenäinen työskentely käynnistyvät. Luokkahuone onkin chat tai web-luokka, videoneuvottelutila. Aikataulut tehtävineen rakennetaan klikkailtavina polkuina verkkoalustoille, joita voivat olla esimerkiksi blogi, Moodle, Skype, LinkedIn tai WhatsApp. Opettajan kannattaa valita ryhmäytymistä ja viestimistä varten väline, joka tukee parhaiten koulutuksen tarkoitusta ja opiskelijaryhmän tarpeita. Ilman pikaviestintämahdollisuutta verkkokurssista tulee kankea ja hidas.

Opettaja vuorovaikutuksen ohjaajana verkossa

Kommunikaatio ja strukturoitu keskustelu vauhdittavat oppimista. Kun verkko-opetuksessa vähennetään palautettavien kirjoitustehtävien määrää ja lisätään ohjattuja kokoontumisia tai esimerkiksi opettajan alustamia vertaiskokoontumisia verkossa, kokemukset oppimisesta ja verkostoitumisesta vahvistuvat.

Seuraavaa mallia voi hyödyntää oman verkko-opetuksen ja vuorovaikutuksen suunnittelussa:

Kuva 1: Näin sovellan Computational thinking –teoriaa (Wing 2012) koulutuksen suunnittelussa.

Vuorovaikutuksessa täytyy panostaa turvallisen ja välittömän ilmapiirin luomiseen (Guttorm ym. 2017, 43-55). Toimiva tapa voi olla esimerkiksi juoda leppoisasti kahvia, puhua säästä tai vitsailla siitä, miten opettaa tänään villasukat jalassa (”ilman housuja” -vitsi toimii myös, jos opettaja tuntee ryhmän jo hyvin). Sen lisäksi, että opettajan pitäisi oppia tuomaan välittömyyttä ja lempeää huumoria verkko-opetukseen, hänen pitää myös jakaa puheenvuoroja tasa-arvoisesti. Kysyä nimeltä ja sanoa kiitos silloin, kun yksittäinen opiskelija on vienyt jo riittävästi yhteistä aikaa. Keskustelevuuden ydin on se, että opettaja oppii kysymään oikeat kysymykset. Muuten käy niin, että yhteisessä webinaarissa opettaja puhuu yksin ja opiskelijat tylsistyvät ja alkavat lähetellä toisilleen meemejä WhatsAppissa.

Opettaja oppii kysymään oikeita kysymyksiä kehittämällä omaa ohjausta pedagogisena prosessina (ks. esim. Vehviäinen 2014, 25-28). Opettaja on aina myös ohjaaja, vaikka sitä ei kerrota usein opettajan pedagogisissa opinnoissa.

Opettajan uudet taidot ja vanhasta pois oppiminen

Verkko-opettaminen kulkee käsi kädessä “21st Century Skills” -teorian kanssa (Kereluik ym. 2014). Digitaalinen lukutaito, vuorovaikutus ja yhteistyö ovat myös verkko-opiskelun avainkäsitteitä. Monelle opettajalle ajatus seminaarimuotoisen keskustelevan webinaarin ohjaamisesta tuntuu epämukavalta. Miten puhutaan opiskelijamassalle, kun fyysinen keho ei ole auttamassa kommunikaatiossa? Miten ohjataan verkon kautta, kun ei nähdä opiskelija kokonaan?

Verkkokurssien opettaminen vaatii opettajalta uudenlaisia taitoja. Opetuskokonaisuuksien suunnittelussa tarvitaan hajota ja hallitse -tyyppistä ajattelua (Wing 2012). Sisällöt ja  tavoitteet hajotetaan ja rakennetaan uudelleen osaamistavoitteiksi, joista kasataan verkossa toimiva kokonaisuus (Heyner 2007) niin, että opiskelija ymmärtää silmäilemällä ruutua, missä opettaja on, kenen kanssa työskennellään ja mitä täytyy tehdä. Se mikä toimii luokkahuoneessa ei usein toimi verkossa. Sen sijaan yleensä se mikä toimii verkossa, toimii missä vain.  

Uusien haasteiden äärellä

Korkeakoulujen välistä yhteistyötä voi kehittää verkko-opetuksen suunnittelussa työstämällä seuraavia prosesseja:

  • Opettajien välinen tiimityöskentely etänä.
  • Kurssien tavoitteet läpinäkyväksi ja tehtävien rakentaminen verkkoon.
  • Ohjausprosessin tarkka suunnittelu. Ohjaus alkaa ennen kurssia, sillä opiskelijoiden täytyy löytää oikeaan paikkaan verkossa.
  • Esiintymistaitojen uudelleen oppiminen. Minkälaista opetusta sinä jaksaisit kuunnella ja katsella verkossa?
  • Koulutusta opettajille. Kukaan ei osaa ohjata mielenkiintoista ja sujuvaa webinaaria, ennen kuin tietää, miten web-luokka toimii ja minkälaisia menetelmiä kannattaa käyttää.

Tärkein asia verkko-opettamisessa on rauhallisena pysyminen. Tekniikan käyttäminen opetuksessa on stressaavaa alussa. Vaikka tietokone kaatuisi, ääni ei kuuluisi, kuva ei näkyisi, netti ei toimisi ja materiaalit katoaisivat, kaikki on silti ihan hyvin. Uudelleenkäynnistys yleensä auttaa. Kotonaan istuva aikuinen opiskelija ei saa traumoja, jos kurssi keskeytyy pariksi minuutiksi teknisen ongelman takia.

Lähteet

Guttorm, T., Hakkarainen, T., Kolehmainen, A., Mäenpää, K.,Peltola, S. & Ylönen, H. (toim.). 2017. Verkko-ohjaaja. Opas ohjaukseen sekä tieto- ja neuvontatyöhön verkossa. ePooki 38/2017. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut. [Viitattu 8.8.2019]. Saatavissa:  http://www.oamk.fi/epooki/2017/verkko-ohjaaja/

Hevner, A. R. 2007. A Three Cycle View of Design Science Research. Scandinavian Journal of Information Systems. Vol. 19(2), 87-92. [Viitattu 8.8.2019]. Saatavissa: https://aisel.aisnet.org/cgi/viewcontent.cgi?article=1017&context=sjis

Kereluik, K., Mishra, P., Fahnoe, C. & Terry, L. 2014. What Knowledge Is of Most Worth. Journal of digital learning and teacher education. Vol. 29(4), 127-140. [Viitattu 8.8.2019]. Saatavissa: https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ1010753.pdf

Koivuluhta, M. & Puhakka, H. 2015. Ryhmänohjaus opiskelijoiden toimijuuden edellytysten kehittäjänä. Teoksessa: Kauppila, P.A., Silvonen, J.  & Vanhalakka-Ruoho, M. (toim). Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. Toimijuuden tuki: koulutus- ja työsiirtymät, toimijuus ja ohjaus -hanke. [Viitattu 9.8.2019] Saatavissa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1747-8/urn_isbn_978-952-61-1747-8.pdf

Repo-Kaarento, S. 2007. Innostu ryhmästä. Miten ohjata oppivaa yhteisöä. Helsinki: Kansanvalistusseura.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.

Wing, J. M. 2006. Computational Thinking. Microsoft Asia Faculty Summit. 26 October 2012. Tianjin, China. [Viitattu 8.8.2019]. Saatavissa: https://www.microsoft.com/en-us/research/wp-content/uploads/2012/08/Jeannette_Wing.pdf

Kirjoittaja

Anita Hartikainen on LAMKin uutena TKI-asiantuntijana ja KOKOMA-hankkeen projektipäällikkönä innostunut vuorovaikutuksen kehittämisestä LAMKin ja tulevaisuuden LABin verkkokoulutuksissa. KOKOMA-hankkeessa mallinnetaan kielitietoinen yrittäjyyskoulutus verkkokurssina korkeakoulutetuille maahanmuuttajille.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1557987 (CC0)

Julkaistu 16.8.2019

Viittausohje

Hartikainen, A. 2019. Opiskelu, ohjaus ja vuorovaikutus verkossa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/08/16/opiskelu,-ohjaus-ja-vuorovaikutus-verkossa/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *