DuuniExpo as a learning environment of human resource management

DuuniExpo (DE) is a recruiting and networking event organized annually in January by the students of Lahti University of Applied Sciences (Lahti UAS). DE is one of the learning environments where human resource management (HRM) practices can be learned. This article describes the role of the HR manager based on the experiences of the author when working as a HR manager in DE.

Authors: Riikka Karplund & Marja Leena Kukkurainen

Introduction

The Lahti UAS curriculum for 2016-2018 builds on elements of transformative learning. One of the main elements of the study programme is learning by doing in real environments like projects, expecting to acquire real expertise and strong professional identity (Lahti UAS 2017). Professional expertise will develop by combining theory and practice (Tynjälä, Välimaa & Sarja 2003). Experiences in combining theory and practice in project learning environment have been reported in earlier studies as well (Kukkurainen 2017; Kukkurainen, Laisi & Tuominen 2016; Kukkurainen & Tuominen 2015).

DE is a learning environment where the students of Lahti UAS are able to complete several courses. The students of a HRM course accomplish each stage by themselves, including recruitment, budgeting, event planning, sales and marketing. The tasks are assigned within teams that are led by team managers, who form the management group together with the project manager and the HR manager. During the project, the students receive constant supervision and advice from the line manager group that consists of the personnel of the university. (Figure 1.)

FIGURE 1. Organization structure in DuuniExpo project

HRM in project context

According to Medina and Medina (2014), “HRM consists of the organizational activities aiming to manage the pool of human capital and ensure that the human resources are used to fulfil the organizational goals”. HRM as a competitive advantage is also recognized. According to Keegan, Huemann and Turner (2012), project-oriented organization is considered an agile way to organize resources, and applying projects is increasing constantly. However, as Medina and Medina (2014) state, project operations have special HRM needs.

Keegan et al. (2012) state that there are a wide range of HRM policies in the project organizations. Furthermore, there are differences in how the HRM procedures occur in different contexts. Despite this, line managers should play the key role in the implementation of the employment practices. Also Bredin and Söderlund (2011) point out the importance of the line managers’ role in HRM.

HRM practices in DuuniExpo

The line manager group participates in the selection of the DE project manager. The recruitment process starts every year around December-January and selecting the project manager is one of the first major tasks in project’s HRM. The process starts when the students on the HRM course make a recruitment plan. The line manager group steps in at the selection phase, as they all make the decision together.

Keegan et al. (2012) suggest that the most important HRM responsibility is the appointment of project personnel. This is the next big step in DE as well, right after the appointment of the project manager. Immediately after starting in the position, the project manager selects the HR manager of the project. They will then create a HRM strategy plan, which consists of planning the key practices for the project. These include HR planning, organization model planning, assessment, development, negotiation, compensation, occupational safety and health and systems in use (Valtiokonttori 2007). The main DuuniExpo HRM practices are described in Figure 2.

FIGURE 2. Main HRM practice categories in DE project

The HRM strategy planning process for DE produced the structure and procedures for project worker recruitment. The meetings and festivities schedule for the project was also planned, as well as the incentives. In addition, motivation, well-being and professional development issues were considered.

Conclusion

Since the project workers in DE project are students, they are not actually employed by the line organization. Even though project work always aims at learning and getting experience, it is crucial to acknowledge the special characteristics of DE and its dual substance and purpose. Firstly, the aim of the project is to produce an event while gaining zero profit or loss. Secondly, the project is a learning experience for the students, who achieve ECTS credits by working in the project.

From the HR manager’s point of view, rewarding and motivating the students are some of the greatest challenges for HRM in a student-run project organization. Students are not rewarded by a paycheck but ECTS credits that are based on the time consumption reported by the students themselves. This can result in granting study credits for minimal or poor quality of work and the students may report their working hours carelessly. A low level of motivation and input are common problems. On the other hand, the motivated workers can constantly show high performance and flexibility.

The evaluation of project work performance could be developed further. At the moment, the assessment of the project outcome and the performance level of the whole project team is done as a group. However, for individual professional development, evaluation of personal aims and performance should be included.

In a project-oriented organization, it is crucial to put all effort in maintaining motivation and team spirit. Consequently, as Bredin and Söderlund (2011) emphasize, co-operation between the project organization, line managers and the project workers is one of the key factors for the success of the project in the HRM field. Further investigation of HRM policies in student projects and student organizations is necessary in future.

References

Bredin, K. & Söderlund, J. 2011. The HR quadriad: a framework for the analysis of HRM in project-based organizations. The International Journal of Human Resource management. [Electronic journal]. Vol. 22(10), 2202-2221. [Cited 20 Jan 2018]. Available at: https://doi.org/10.1080/09585192.2011.580189

Keegan, A., Huemann, M. & Turner, R. 2012. Beyond the line: exploring the HRM responsibilities of line managers, project managers and the HRM department in four project-oriented companies in the Netherlands, Austria, the UK and the USA. The International Journal of Human Resource Management. [Electronic journal]. Vol. 23(15), 3085-3104. [Cited 22 Jan 2018] Available at: https://doi.org/10.1080/09585192.2011.610937

Kukkurainen, M. L. & Tuominen, U. 2015. Työhyvinvointiprojektin integrointi opintojaksoon.  Kokemuksia WelLog –projektista. In Huotari, P. & Väänänen, I. (eds.) Ylempi ammattikorkeakoulutus työelämää uudistamassa: Kokemuksia monialaisen TKI-toiminnan kehittämisestä. [Electronic book]. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja. 60-68. [Cited 23 Jan 2018]. Available at: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-246-8

Kukkurainen, M. L., Laisi, M. & Tuominen, U. 2016. Integrating learning and workplace experiences in the WelLog (Wellbeing in Logistic Centers). [Online publication]. In: Edulearn16. 8th International Conference on Education and New Learning Technologies: Conference Proceedings. Barcelona, Spain. July 4-6 2016. 1511-1517. [Cited 23 Jan 2018]. Available at: https://library.iated.org/view/KUKKURAINEN2016INT

Kukkurainen, M. L. 2017. YAMK –opiskelijoiden kokemuksia oppimisesta TKI -projektissa. LAMK RDI Journal. [Electronic magazine]. [Cited 23 Jan 2018]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2017/09/25/yamk-opiskelijoiden-kokemuksia-oppimisesta-tki-projektissa/

Lahti UAS (Lahti University of Applied Sciences). 2017. Pedagogical programme 2016–2018.[Cited 23 Jan 2018]. Available at: https://lamkfi.sharepoint.com/sites/intranet_eng/Strategy%20documents/LAMK%20Pedagogical%20programme.pdf

Medina, R. & Medina, A. 2014. The project manager and the organization’s long-term competence goal. The International Journal of Project Management. [Electronic journal]. Vol. 32, 1459-1470. [Cited 12 Dec 2017]. Available at: https://www.researchgate.net/publication/260995699_The_project_manager_and_the_organisation%27s_long-term_competence_goal

Tynjälä, P., Välimaa, J., & Sarja, A. 2003. Pedagogical perspectives on the relationships between higher education and working life. Higher Education, 46(2), 147 – 166.

Valtiokonttori. 2007. Hyvinvoiva henkilöstö strategisena voimavarana. Opas henkilöstöstrategian laatimiseen valtion virastoissa ja laitoksissa. Kaiku – Valtiokonttori. [Cited 6 Mar 2017]. Available at: http://www.valtiokonttori.fi/download/noname/%7B8B94DE2C-8B2B-485D-8AA3-4C020A3884F8%7D/72157

About the authors

Riikka-Emilia Karplund has studied Business and Administration at Faculty of Business and Hospitality Management at Lahti University of Applied Sciences and has graduated and received a BBA degree in April 2018.

Dr Marja Leena Kukkurainen works as a Lecturer at Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Social and Health Care.

Published 2.5.2018

Reference to this publication

Karplund, R. & Kukkurainen, M. L. 2018. DuuniExpo as a learning environment of human resource management. LAMK Pro. [Electronic magazine]. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/05/02/DuuniExpo-as-a-learning-environment-of-human-resource-management/

Rakennusjätteen määrän vähentäminen ja sen hyödyntäminen

Syksyn 2017 kiertotalousväylällä yksi opiskelijaryhmä perehtyi Ramboll Finland Oy:n haasteeseen ja lähti kehittämään menetelmiä, joilla saadaan vähennettyä rakennustyömailla syntyvän jätteen määrää sekä nostettua rakennusjätteen hyödyntämisastetta. Materiaali-, tieto- ja viestintä- sekä ympäristötekniikan opiskelijoista koostuva tiimi kehitti palvelua, jonka tarkoituksena on edistää rakennusjätteen hyödyntämistä. EU-direktiivin mukaisen tavoitteen mukaan muutoin kuin energiana, rakennusjätteestä tulee hyödyntää 70 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Syksyn 2017 aikana kehitetty palvelukonsepti edistää osaltaan materiaalitehokkaampien toimintatapojen käyttöönottoa ja samalla pienentää jätteenkäsittelystä syntyviä kustannuksia. Kehittämisprojektin aikana selvitettiin myös mahdollisuuksia vahvistaa kiertotalouden asemaa korjausrakentamisessa sekä luoda yhteys kierrätysyritysten, konsulttiyrityksen ja työmaiden välille.

Kirjoittajat: Lassi Alapiessa, Juuso Pekkala ja Pia Haapea

Kehittämisprosessi

Kiertotalousväylän aikana projektitiimi kokoontui säännöllisesti, etsi tietoa aihealueesta ja esitti erilaisia vaihtoehtoja hyödyntämisasteen tehostamiseksi. Yksi tärkeistä tiedonhankintakanavista oli asiantuntijoiden haastattelut. Tiimi kävikin haastattelemassa Lahden kierrätysyksikön johtajaa Sami Oraa sekä Ramboll Finland Oy:n rakennesuunnittelija Jukka Hyryä. Toimeksiantajan kanssa käydyissä keskusteluissa parhaaksi vaihtoehdoksi valikoitui edellä mainitun palvelumallin kehittäminen. Seuraavaksi ryhmä lähti pohtimaan ja kehittämään erilaisia osa-alueita, joita tällaiseen palvelumalliin tulisi sisällyttää. Mallin pohjaksi suunniteltiin ns. materiaalitehokkuusasiatuntijan rooli, tehtävät ja vaadittava osaaminen palvelukonseptissa. Palveluun kuuluu myös kirjanpitosovellutus, jonka avulla urakoitsijat voivat tarkastella materiaalivirtoja reaaliaikaisesti. Kolmanneksi kehitettäväksi teemaksi nousi asiakaspalvelun kehittäminen osapuolia parhaiten palvelevaksi, kustannustehokkaaksi kokonaisuudeksi.

PIIRROS 1. Ideaalitilanne (Jenni Kuitunen)

Materiaalitehokkuusasiantuntija

Asiantuntijapalvelun tulisi olla sellainen, että se on muodossa tai toisessa asiakkaiden tukena aina suunnittelusta projektin loppuun asti. Asiantuntijan tulee tuoda esiin kierrätys- ja resurssitehokkuusnäkökulma sekä linkittää eri toimijat kuten uusiokäyttö-, logistiikka- ja kierrätysyritykset.  Toimiva jätehuoltosuunnitelma ja materiaalivirtatarkastelu mahdollistaa merkittäviä säästöjä rakentamis- ja jätekustannuksissa.

Myös projektin aikana nimetty materiaalitehokkuusasiantuntija suorittaa työmaakäyntejä sovitusti, esimerkiksi kaksi kertaa kuukaudessa. Työmaakäynneillä asiantuntija huomioi mm. jätteenlajittelun edistämiseksi tehdyt toimenpiteet ja ottaa esille mahdollisia ongelmakohtia. Asiantuntijan on mahdollista seurata toimintaa myös kirjanpitosovelluksen (nimetty Racheliksi) kautta. Kirjanpitosovellukseen tehty seuranta ja raportointi tukee resurssitehokkuustavoitteiden toteutumisen seurantaa.

KUVIO 1. Miltä Rachel voisi näyttää (Jenni Kuitunen)

Opiskelijatiimi suunnitteli myös kirjanpitosovelluksen, ”Rachelin”. Rachel on työkalu, jonka avulla urakoitsijat voivat tarkastella varaston tilannetta sekä käsitellä tehtyjä tilauksia. Asiakkaat voivat tallentaa sovellukseen tiedot tilatuista ja käytetyistä materiaaleista. Kun tilaukset ovat tallennettuna ohjelmaan, tätä kautta saadaan päivitettyä tietoa tarvikkeista ja pystytään näin välttämään liikatilauksia. Rakennesuunnittelussa voidaan myös asettaa jokin alustava raja tilauksille, ja sovellus voi antaa varoituksen tämän rajan ylittyessä. Materiaalitehokkuusasiantuntijalla on sovellukseen vain katseluoikeudet, joiden avulla hän voi tarkastella ennen työmaakäyntiä.

Kolmantena osa-alueena ryhmät pohtivat millainen asiakaspalvelukonsepti tuotteeseen voisi sisältyä. Tärkeänä pidettiin urakoitsijan ja materiaalitehokkuusasiantuntijan sujuvaa yhteistyötä, jonka takaamiseksi palveluun sisältyy myös puhelinneuvonta sekä online-chat. Puhelinpalvelu on avoinna 06:00-18:00, mutta viestiä voi lähettää myös työajan ulkopuolella. Viestit tallentuvat automaattisesti lähetysjärjestyksessä. Tällä tavoin materiaalitehokkuusasiantuntija pysyy ajan tasalla rakennustyön vaiheista ja pääsee käsittelemään mahdollisesti ilmenneitä ongelmia esimerkiksi jätekuljetuksiin liittyen.

Jotta Ramboll voisi parantaa palvelua ja siten ylläpitää asiakassuhteita, on tärkeää kerätä palautetta projektin aikana sekä varsinkin sen päättyessä. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi nettilomakkeen kautta.

KUVIO 2. Näkemys kokonaisuudesta (Jenni Kuitunen)

Yhteenveto

Asiantuntijapalvelun toiminta on kiinni ihmisten asenteista. Tämä lisää haastetta markkinoida palvelua, joka ei suoraan lupaa lisätuottoa asiakkaalle. Ympäristönäkökulma on nykyäänkin mukana projektien suunnittelussa, mutta kaiken muun ohella siihen ei kiinnitetä paljoa huomiota. Kirjanpitosovellus, työmaakäynnit ja asiakaspalvelu helpottavat palvelun toimintaan tarvittavan raportoinnin tekoa, mutta sekään ei auta, mikäli aihe ei kiinnosta. Asiakkaita voidaan motivoida rahalla, eli tässä tapauksessa jätteiden oikeanlaisesta kierrättämisestä syntyvillä säästöillä, mutta heille jää silti maksettavaa ”ylimääräisestä” työstä. Ympäristönäkökulman asema, lainsäädännön kiristymisen ohella, on vahvistunut ja vahvistuu edelleen, joten on odotettavissa, että tällaiselle kokonaisvaltaiselle palvelulle on selkeä tilaus. Vastuullinen rakentaminen toimii osaltaan myös hyvän imagon tuojana.

Tämäkin kehittämisprojekti on hyvä esimerkki siihen, miten monenlaisia tehtäviä saattaa opiskelijoillemme tulla tulevaisuudessa vastaan. Kiertotalous on varmasti yksi osa-alue, jonka kanssa jokainen heistä tulee tavalla tai toisella työskentelemään. Vaikka kukaan tiimin jäsenistä ei ole opiskellut varsinaisesti rakennusalaa, reippaalla otteella ja ennakkoluulottomalla asenteella tästäkin haasteesta selvittiin. Tietoa kyllä löytyy, kunhan sitä vain lähtee rohkeasti etsimään ja kysyy niiltä, joilla tietoa on. Rakennusjätteen määrän vähentäminen on erittäin tärkeää ja kansantaloudellisesti merkittävä osa-alue, sekä aiheen parilla tullaankin työskentelemään myös kevään 2018 kiertotalousväylällä. Uusia näkökulmia aiheeseen kyllä varmasti vielä löytyy matkalla  kohti EU direktiivin mukaista rakennusjätteiden 70 % hyödyntämistavoitetta (Ympäristöministeriö 2014).

Kirjoittajat

Lassi Alapiessa, 3. vuoden ympäristötekniikan opiskelija.

Juuso Pekkala, 4. vuoden puutekniikan opiskelija

Pia Haapea, energia- ja ympäristötekniikan yliopettaja, joka luotsaa omalta osaltaan kiertotalousväylää.

Lähteet

Ympäristöministeriö. 2014. Rakennusjätteestä arvokkaaksi resurssiksi – materiaalitehokkuuden loppuraportti julkaistu. Uutinen 11.6.2014. [Viitattu 13.2.2018]. Saatavissa: http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Jatteet/Rakennusjatteesta_arvokkaaksi_resurssiks%2829942%29

Julkaistu 30.4.2018

Viittausohje

Alapiessa, L., Pekkala, J. & Haapea, P. 2018. Rakennusjätteen määrän vähentäminen ja sen hyödyntäminen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/04/30/rakennusjatteen-maaran-vahentaminen-ja-sen-hyodyntaminen

Itsetuotetun sähköenergian myynti naapurille

Lahden ammattikorkeakoulun NETS –hankkeen tavoitteena on edistää energia- ja materiaalisäästöä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Osana hanketta selvitettiin, miten tällä hetkellä olisi mahdollista mikrotuottaa sähköenergiaa yli oman tarpeen ja myydä ylimääräenergia ilman välikäsiä suoraan naapurille.

Kirjoittaja: Petteri Valtonen

Nykytilanne energian myymisen suhteen

Mikrotuottajan liikatuotetulle energialle on nykyisin vaihtoehtona vain myydä se energiayhtiölle. Finn-Solar -hankkeessa oli esimerkkinä Nurmijärvellä oleva omakotitalo. Tähän suoralla sähkölämmityksellä olevaan taloon remontoitiin samaan aikaan mikrotuotanto ja ilmalämpöpumppu. Vuosikulutuksen ollessa noin 30,000 kWh, mikrotuotanto mitoitettiin 4,6 kWp. Mikrotuotannolla saatiin vuosikulutuksesta leikattua 16% pois, vaikka ilmalämpöpumppu toimi kesällä myös viilentimenä. Itsetuotettua sähköä saatiin 3655 kWh, kun kiinteistön mikrotuotannon laskennallinen tuotto oli 3730 kWh. Tuotetusta sähköstä meni omaan käyttöön 74%, eli 2705 kWh. Loput kokonaistuotannosta eli 950 kWh (26%) myytiin energialaitokselle ja siitä kertyi vuodessa 20 € myyntitappiota.

Myyntitappion selittää se, että esimerkkitalossa tariffimaksu oli 4€/kk korkeampi ja sähköstä saatava hinta alle 20% sen normaalista ostohinnasta. Tällä hetkellä verkkoyhtiöt toimivatkin mikrotuottajan ylimääräiselle energialle maksullisena vastaanottajana. Jos verkkoyhtiölle tappiolla myyty energiamäärä (950 kWh) olisi voitu myydä vaikka naapurille markkinahintaan (0,12 €/kWh), olisi mikrotuottaja saanut 134€/vuosi enemmän tuottoa. (Lahti Energia 2017)

Miten sähkön mikrotuottaja voi myydä ja siirtää ylijäämäenergiaansa?

Kun energian omakäyttö on mikrotuottajalle ainoa taloudellisesti järkevä vaihtoehto, niin mitä rajoituksia ja esteitä on viranomaisilta laitettu tälle toiminnalle? Onko mahdollista ostaa ja myydä vaikkapa tonttinaapurin kanssa mikrotuotettua sähköä?

LE-Sähköverkot OYn Aarno Stenhammarin mukaan sähköllä pitää olla yksiselitteisesti ostaja ja myyjä. Se että mikrotuottajan kiinteistö on kiinni energialaitoksen verkossa ja samaan aikaan omalla verkollaan naapurikiinteistössä aiheuttaa sen, että mikrotuotettu sähkö voi tahattomasti siirtyä energialaitoksen verkkoon. (Stenhammar 2018)

FinSolar -hanke selvitti tontinrajan yli myyntiä. Jos tuotanto on alle 100kVA ja maksimi vuorotuotanto 800MWh, ei verottaja ota kantaa kuka sähkön lopulta käyttää. Eli koko tuotanto on siis tuloverosta vapaata. Siirtoa säätelee lisäksi myös sähkömarkkinalaki: sähkömarkkinalain luvussa 3/13§ on mainittu, että omasiirtoverkko on mahdollista rakentaa, jos siihen saa luvan alueelliselta verkkoyhtiöltä. Toinen vaihtoehto on kiinteistön tai vastaavan kiinteistöryhmän sisäinen verkko. Vuokrasopimus, jolla mikrotuottavalle kiinteistölle ostava kiinteistö maksaa vuokraa tuotantolaitoksista, ei riitä hallinto-oikeuden siirtymiseen. (Fin Solar 2016; Sähkömarkkinalaki 2013)

Tällä hetkellä lakisyistä ei verkkoyhtiön alueella toimiva kahdenkeskinen sähkökauppa ole mahdollista, jollei kiinteistöt ole saman omistajan omistuksessa. Jos laki muuttuisi ja myynti mahdollistuisi, olisi edessä vielä energialaitoksien suuntaan tulevat seikat.  Energian siirtyminen muualle kuin puhtaasti mikrotuottajalta naapuritontin ostajalle pitää estää. Kun mikrotuottajan kiinteistön oma sähköntuotanto ylittää oman kulutuksen, verkonvaihtokytkin erottaa mikrotuottajan energialaitoksen verkosta ja kytkee samalla sen sähköenergiaa ostavan naapurin verkkoon, jolloin ylimääräinen energia ohjataan naapurille. Kun energian myyjän oma tuotanto lähestyy omaa kulutusta, erotutaan naapurin verkosta ja kytkeydytään takaisin verkkoyhtiön verkkoon. Haasteena tässä on, että on käytettävä mekaanisia kontaktoreita. Näissä on viivettä pienemmilläänkin 0,5 sekuntia, joka taas aiheuttaa mikrotuottajalle lyhyitä sähkökatkoksia. Kun nämä lyhyet sähkökatkokset riittävät teollisuudessa jo sekoittamaan osan automaattisista laitteista, pitää katkoksia varten asentaa mahdollisesti akulliset UPS-laitteet. (Salmela 2018)

Kustannukset oman verkon rakentamisesta

Verkon rakentamiskustannukset riippuvat verkon laajuudesta ja siirtokapasiteetista. Jos lasketaan noin 80m päässä olevien kiinteistöjen väliin 230/400V kolmivaiheista 200A siirtoreittiä, on siirtokaapelilla noin 3000 € ja verkonvaihtoautomatiikalla noin 7000 € kustannus. Jos tarvitaan lisäksi UPS-laite (5min 46A) on sen kustannus noin 14 500 €. Hinnat sisältävät 24% ALVin ja sisältävät töiden osalta vain maakaapelin maahanlaskun kustannukset. (Fin Parttia 2018; SFS 6001 2013, 246-248; Lukkarinen 2018; Riihelä 2018; Gigantti yritysmyynti 2018)

Loppusanat

Vaikka laki muuttuisi niin että myynti olisi mahdollista suoraan naapurille, ei toiminta korkeista kustannuksista johtuen tule olemaan kannattavaa taloudellisesti. Ympäristönäkökannastakaan katsottuna tästä naapurille myymisestä ei ole suurempaa hyötyä, koska se energia mikä menee nyt ilmaisiksi verkkoyhtiölle, tulee käytetyksi sitä kautta kokonaisuudessaan. Jatkossakin Suomen kaikki mikrotuottajat on siis pakotettu lahjoittamaan liikatuottamansa energia ilmaiseksi energialaitoksille. Kun kiinteistössä on vaihtelevat energian kulutukset, pitää jatkossakin mikrotuotantolaitokset mitoittaa reilusti alle kiinteistön maksimi kuormituksen.

Lähteet

Elenia OYJ. 2017. Verkkopalveluhinnasto sulakepohjaiset sähkönsiirtotuotteet 1.5.2017. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 30.3.2018]. Saatavissa: http://www.elenia.fi/sites/www.elenia.fi/files/Verkkopalveluhinnasto_sulakepohjaiset_1.5.2017_p%C3%A4ivitetty_keskeytys_ja_j%C3%A4lleenkytkent%C3%A4_1.10.2017_web.pdf

Finn Parttia OYJ. 2018. Sähkötarvikeverkkokauppa. [Viitattu 27.3.2018]. Saatavissa: www.finnparttia.fi/epages/finnparttia.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014102905/Categories/Kaapelit/Maakaapelit

FinSolar. 2016. Sähkön pientuotanto kiinteistöryhmän sisällä. [Viitattu 18.3.2018]. Saatavissa: http://www.finsolar.net/sahkon-pientuotanto-kiinteistoryhman-sisalla/

Gigantti yritysmyynti. 2018. APC UPS tuotetiedot. [Viitattu 24.3.2018]. Saatavuus: http://giganttiyritysmyynti.fi/m4n?ecom-query=SUVTP40KH4B4S&seid=etailer-products&viewMode=3

Lahti Energia OYJ. 2017. Vuosi pientuottajan elämää. Ostosähkön määrä väheni lähes 20%. [Viitattu 29.2.2018]. Saatavissa: https://www.lahienergia.org/vuosi-pientuottajan-elamaa-ostosahkon-maara-vaheni-lahes-20/

Lukkarinen, M. 2018. Toimitusjohtaja. Sähkölukkarinen OYJ. Haastattelu 15.4.2018.

Riihelä, S. 2017. Tekninen myyjä. Hollolan Sähköautomatiikka OY. Haastattelu 6.4.2018.

Salmela, P. 2017. Asiantuntija. Hollolan Sähköautomatiikka OY. Haastattelu 29.3.2018.

SFS 6000. 2012. Pienjännitesähköasennukset. 1. painos. Helsinki: Sanoma Pro.

Stenhammar, A. 2017. Verkkoasiantuntija. Lahti Energia OY. Haastattelu 18.10.2017.

Sähkömarkkinalaki. 9.8.2013 / 588. Finlex. [Viitattu 24.3.2018]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130588

Vattenfall OYJ. 2017. Sähkön hinnan muodostuminen. [Viitattu 28.3.2018]. Saatavissa: https://www.vattenfall.fi/asiakaspalvelu/aihe/sahkosopimukset/sahkon-hinnan-muodostuminen/

Kirjoittaja

Petteri Valtonen työskentelee lehtorina LAMKin tekniikan alalla.

Julkaistu 26.4.2018

Artikkelikuva: skeeze. https://pixabay.com/en/solar-panel-array-roof-home-house-1591358/ (CC0)

Viittausohje

Valtonen, P. 2018. Itsetuotetun sähköenergian myynti naapurille. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/04/26/itsetuotetun-sahkoenergian-myynti-naapurille/

Kansallisen tulorekisterin vaikutukset palkanlaskentaan

Palkanlaskennasta on tehtävä ilmoituksia eri sidosryhmille. Tällä hetkellä ilmoituksia lähetetään yrityksen ulkoisille sidosryhmille kuukausittain ja vuosittain. Kansallinen tulorekisteri tulee muuttamaan huomattavasti ilmoittamista ja ilmoitusrytmiä. Jatkossa palkkatiedot ilmoitetaan vain yhteen paikkaan viiden päivän kuluessa maksun suorituksesta. Ensimmäinen vaihe kansallisesta tulorekisteristä astuu voimaan 1.1.2019.

Kirjoittajat: Roni Haarala ja Leea Kouhia

Digitaalinen palkanlaskenta

Digitaalisesti ja automatisoidusti hoidettu palkanlaskentaprosessi voi tuoda merkittäviä hyötyjä yritykselle. Palkanlaskenta sisältää lukuisia erilaisia vaiheita sekä raportointi- ja viranomaisvelvoitteita, jotka ovat manuaalisesti hoidettuna hitaita. Palkanlaskentaprosessin voi jakaa neljään alueeseen, joita ovat palkka- ja työaika-aineistojen kerääminen, tietojen tulkinta, palkanlaskenta ja palkkakirjanpito sekä raportointi.  (Lahti & Salminen 2014, 135-138.)

Tulevaisuudessa palkanlaskentaprosesseja saattaa hoitaa tekoäly. Tekoäly on keksitty jo vuonna 1956 Dartmouthin yliopiston konferenssissa, mutta vasta viime aikoina tekoäly on osoittanut konkreettisesti, kuinka sitä voi hyödyntää lähes kaikkialla. Tekoälyllä tarkoitetaan, että tietokoneet suorittavat itsenäisesti niille annettuja tehtäviä. Ihmiseen verrattuna tekoäly on nopeampi. Se ei lakkoile, eikä vaadi palkkaa, lomia tai lomarahoja. Tekoälyä käytetään jo nyt asiantuntijatyössä lakitoimistoissa ja pankeissa. (Hiltunen 2017.) On ennakoitu, että tekoälystä tulee jopa digitalisaatiota suurempi mullistaja. Joitakin ammatteja saattaa kadota, mutta myös uusia ammatteja syntyy. (Valtioneuvosto 2016.)

Palkanlaskennasta tehtävät ilmoitukset ja kansallinen tulorekisteri

Tällä hetkellä palkanlaskennasta on tehtävä ilmoituksia eri sidosryhmille. Ilmoitusrytmi vaihtelee kuukaudesta vuoteen. Verohallinnolle palkkailmoituksia lähetetään kuukausittain ja vuosittain. Muille yleisimmille sidosryhmille palkkailmoitukset lähetetään pääsääntöisesti kerran vuodessa. Muut yleisimmät sidosryhmät ovat eläkevakuutusyhtiöt, tapaturmavakuutusyhtiöt ja Työttömyysvakuutusrahasto. (Kouhia-Kuusisto ym. 2017, 201-205.)

Hallitus antoi 5.10.2017 eduskunnalle esityksen laista tulotietojärjestelmästä (HE 134/2017) ja se tuli voimaan 16.1.2018 (Laki  tulotietojärjestelmästä 53/2018, 25 §). Tulotietojärjestelmä muodostuu lakisääteisen ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuuden sekä tiedonsaantioikeuden nojalla annettavia tietoja sisältävästä tulorekisteristä ja tietojen oikeellisuutta palvelevasta yksilöinti- ja yhteystietoja sisältävästä rekisteristä. Lain 4 §:n mukaan rekisterinpitäjänä toimii Verohallinnon Tulorekisteriyksikkö.

Kansallinen tulorekisteri (KATRE) tulee muuttamaan ilmoittamista ja ilmoitustymiä huomattavasti. Ensimmäinen vaihe KATREsta astuu voimaan 1.1.2019. Siitä lähtien yritysten on ilmoitettava maksetut palkat tulorekisteriin sähköisesti viiden päivän kuluessa suorituksen maksusta. Palkkatietoja tarvitsevat sidosryhmät, mm. vakuutusyhtiöt, Kansaneläkelaitos, Tilastokeskus ja ulosottoviranomaiset, saavat oikeuden noutaa tarvitsemiaan tietoja tulorekisteristä. (Björklund 2017.)

Kansallisen tulorekisterin vaikutukset palkanlaskentaprosessiin

Opinnäytetyön tutkimusosuudessa suoritettujen teemahaastatteluiden vastauksien perusteella saatiin selville, että itse palkanlaskenta ei muutu. Suurin muutos tulee tapahtumaan palkanlaskennan raportoinnissa. Raportoinnin muutos on merkittävä. Tällä hetkellä palkanlaskijoiden kiireisin aika on tammikuussa, koska silloin lähetetään edellisen vuoden palkkojen vuosi-ilmoitukset eri sidosryhmille. Jatkossa tammikuussa ei tarvitse enää lähettää palkkojen vuosi-ilmoituksia. Kansalliseen tulorekisteriin ilmoitetaan jatkossa toteutuneet palkkatiedot viiden päivän kuluessa maksun suorituksesta. (Haarala 2018.)

Tutkimuksen perusteella kansallinen tulorekisteri tulee tasaamaan palkanlaskijoiden työmäärän koko kalenterivuodelle sekä yksinkertaistamaan ilmoitusvelvollisuutta, koska tiedot lähetetään jatkossa vain yhteen paikkaan. Jatkossa tärkeää on, että palkanlaskentajärjestelmät kehitetään niin pitkälle, että palkanlaskentaprosessin voi tehdä alusta loppuun käyttäen hyödyksi automaatiota. (Haarala 2018.)

Lähteet

Björklund, M. 2017. Tulorekisterin tahdissa tulevaisuuteen. Tilisanomat. [Verkkolehti]. [Viitattu 6.4.2018].  Saatavissa: https://tilisanomat.fi/henkilostohallinto/tulorekisterin-tahdissa-tulevaisuuteen

Haarala, R. 2018. Kansallisen tulorekisterin vaikutukset tilitoimistotyöhön. [Verkkodokumentti]. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden ja matkailun ala. [Viitattu 26.3.2018]. Saatavissa: http://www.theseus.fi/handle/10024/142982

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tulotietojärjestelmästä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 5.10.2017/134. Finlex. [Viitattu 26.4.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2017/20170134#idp450480784

Hiltunen, E. 2017. Viekö tekoäly työpaikkamme? Tilisanomat. [Verkkolehti]. [Viitattu 6.4.2018]. Saatavissa: https://tilisanomat.fi/teknologia/vieko-tekoaly-tyopaikkamme

Kouhia-Kuusisto, K., Mikkonen, L., Syvänperä, O., & Turunen, L. 2017. Palkkavuosi. Keuruu: Edita Publishing Oy.

Lahti, S. & Salminen, T. 2014. Digitaalinen taloushallinto. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Laki tulotietojärjestelmästä 12.1.2018/53. Finlex. [Viitattu 26.4.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180053

Valtioneuvosto. 2017. Tekoälyn uskotaan mullistavan yhteiskuntaa. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/tekoalyn-uskotaan-mullistavan-yhteiskuntaa

Kirjoittajat

Roni Haarala on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden koulutusohjelmassa ja valmistuu tradenomiksi 2018.

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa, Liiketalouden alalla vastuuopettajana.

Julkaistu 26.4.2018

Artikkelikuva: stevebp.  https://pixabay.com/en/coins-currency-investment-insurance-1523383/ (CC0)

Viittausohje

Haarala, R. & Kouhia, L. 2018. Kansallisen tulorekisterin vaikutukset palkanlaskentaan. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/04/26/kansallisen-tulorekisterin-vaikutukset-palkanlaskentaan/

Lämpösaarekeilmiön vaikutus pohjaveden lämmöntalteenottojärjestelmien potentiaaliin Lahden seudulla

Suomessa geoenergian hyödyntäminen on keskittynyt perinteisiin maalämpöjärjestelmiin eli suljetun kierron geoenergiajärjestelmiin. Lämpöenergiaa on varastoituneena myös pohjaveteen, jota olisi mahdollista hyödyntää avointa kiertoa hyödyntävien lämmöntalteenottojärjestelmien avulla. Suomessa on runsaasti pohjavesialueita ja näille alueille on keskittynyt elinkeinoelämän, asumisen ja liikenteen infrastruktuuria. Maankäyttö vaikuttaa usein pohjavesiin niin, että niissä havaitaan selvästi kohonneita lämpötiloja. Tämä lämpösaarekeilmiö kasvattaa tällaisten alueiden pohjavesien energiamääriä.

Kirjoittajat: Joonas Kouvo ja Jussi Kuusela

Pohjavesi lämmönlähteenä

Perinteiset maalämpöjärjestelmät ovat suljetun kierron geoenergiajärjestelmiä. Järjestelmässä lämpöenergiaa siirretään maa- tai kallioperästä lämmönkeruuputkistossa kulkevan etanoliliuoksen välityksellä lämpöpumpulle, joka tuottaa lämpöenergiaa rakennuksen sisäiseen lämmityskiertoon.

Pohjaveden energiasisältöä voidaan hyödyntää tehokkaammin käyttämällä avoimen kierron lämmöntalteenottojärjestelmää. Avoimessa kierrossa pohjavettä pumpataan pumppauskaivolta, johdetaan lämmöntalteenottojärjestelmälle ja palautetaan imeytyskaivon välityksellä takaisin pohjavesivarastoon. (Kouvo 2017, 6-7.)

Maankäyttö vaikuttaa pohjaveden lämpötilaan

Maanpinnan ylimmissä osissa olevissa pohjavesissä voidaan havaita vuodenaikojen mukaan tapahtuvaa lämpötilan vaihtelua. Ulkoilman lämpötilan kausivaihtelu vaikuttaa 10-15 metrin syvyyteen asti, kun taas tätä syvemmissä maakerroksen osissa pohjaveden lämpötila pysyy lähes vakiona ympäri vuoden. (Kouvo 2017, 9.) Turussa, Lahdessa ja Lohjalla vuonna 2012 tehtyjen lämpötilamittausten perusteella luonnontilaisella alueella pohjaveden lämpötila on kyseisen kausivaihteluvyöhykkeen alapuolella hieman yli 6 °C. Urbaaneilla- ja kaupunkien keskusta-alueilla mitattiin 2-4 astetta korkeampia lämpötiloja (Arola & Korkka-Niemi 2014, 1959.) Syynä havaittuun lämpösaarekeilmiöön on, että osa rakennusten ja teollisuuden hukkalämmöstä pääsee eristyksistä huolimatta johtumaan maaperään ja edelleen pohjaveteen. Tämän lisäksi myös esimerkiksi kaukolämpöputkista johtuu lämpöenergiaa ympäristöön. Tämä kertaalleen ympäristöön johtunut lämpöenergia olisi hyödynnettävissä pohjaveden lämmöntalteenottojärjestelmien avulla. (Kouvo 2017, 60.)

Pohjavedestä energiaa Nastolan alueella

Kesällä 2017 Lahden ammattikorkeakoulun vetämä NETS-hanke (LAMK 2018) aloitti yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen kanssa selvitystyön Nastolanharjun yrityksille pohjaveden alueellisista hyödyntämismahdollisuuksista. Alue sijaitsee Salpauselkä I –reunamuodostelmalla, Nastonharju-Uusikylä –pohjavesimuodostumalla. Alue on yksi suomen merkittävimmistä pohjavesialueista, jossa on voimakasta maankäyttöä (Arola et al. 2014).

Pohjaveden lämpötilamittaukset suoritettiin kesäkuussa 2017. Mittauksia tehtiin sekä luonnontilaisilla alueilla olevista yleisistä pohjavesikaivoista että paikallisten yritysten omista pohjavesikaivoista. Mittausten perusteella voitiin arvioida pohjaveden lämpötilan kausivaihteluvyöhykkeen syvyys (m) sekä lämpötila kausivaihteluvyöhykkeen alapuolella. Kuviossa 1 on esitetty yleisestä pohjavesiputkesta GTK 106 mitatut lämpötilat svyyden funktiona. Putki sijaitsee alueella, jolla on asuinrakentamista. Kuviosta nähdään, että pohjaveden lämpötila on talven aikana laskenut hieman matalissa syvyyksissä ja vakioituu 13 metrin syvyydessä lämpötilaan 6,8 °C.

KUVIO 1. Pohjaveden lämpötila syvyyden funktiona kaivossa GTK 106. Mittaukset on tehty kesäkuussa 2017. Kuva: Oona Rouhiainen.

Taulukossa 1 on esitetty yleisten pohjavesiputkien mittaustulokset ja taulukossa 2 vastaavat arvot teollisilla alueilla sijaitsevissa pohjavesiputkissa. Yleiset pohjavesikaivot sijaitsevat alueilla, joissa ihmistoiminnan vaikutusta voidaan pitää vähäisenä. Yleisistä kaivoista P12 vastaa sijainniltaan parhaiten luonnontilaisia olosuhteita. Tuloksissa on ilmoitettu pohjaveden pinnantaso ja kaivon kokonaissyvyys maanpinnasta mitattuna sekä kausivaihteluvyöhykkeen alapuolella mitattujen pohjaveden lämpötilojen keskiarvo.

TAULUKKO 1. Tutkimusalueen yleisistä pohjavesikaivoista kesäkuussa 2017 tehdyt mittaustulokset.

Taulukon 1 ja taulukon 2 arvojen perusteella saadaan luonnontilaisten mittauspisteiden keskimääräiseksi pohjaveden lämpötilaksi 6,7 °C ja vastaavasti teollisilla alueilla 8,8 °C. Tulosten perusteella pohjaveden lämpötilat ovat siis noin 2 astetta korkeampia teollisilla alueilla. Pohjaveteen varastoituneen lämpöenergian määrä riippuu täysin pohjavesivaraston koosta, joka tulee määrittää geologisilla ja hydrologisilla mallinnuksilla alueellisesti. Esimerkkilaskennassa käytettäköön vesimäärää, joka pumpataan vesijohtovetenä Lahden seudulla kotitalouksille päivittäin eli 30 000 m3. Jos vastaavan vesimäärän lämpötila nousisi 2 astetta, varastoituisi vesimassaan energiaa noin 69 800 kWh. Tämä vastaisi noin 4-5 omakotitalon vuotuista lämmitysenergian tarvetta.

TAULUKKO 2. Tutkimusalueen teollisten alueiden pohjavesikaivot ja niiden mittaustulokset kesäkuulta 2017.

Lämpösaarekeilmiö vaikuttaa kokonaislämmitystehoon

Nykyaikaisella lämpöpumpulla voidaan lämmitystehon laskennassa käyttää lämpökerrointa 4, kun lämmitettävän kohteen menoveden lämpötila on yli 45 °C. Tämä on yleisesti vähimmäisvaatimus menovedelle patterilämmityskohteissa. Lattialämmityskohteissa menoveden lämpötila on alhaisempi, joka nostaa lämpöpumpun lämpökerrointa. Tyypillisesti lämpöpumppujen lämpökertoimet ilmoitetaankin lattialämmityksen menoveden lämpötilalla 35 °C, jolloin lämpökerroin on suurimmillaan.

Pohjaveden lämpötilaa voidaan laskea lämmöntalteenotossa 1 °C:een asti ilman pohjaveden jäätymisriskiä. Kun tiedetään pohjaveden lämpötilan muutos lämmöntalteenotossa, hyödynnettävissä oleva pohjaveden pumppausmäärä tietyllä ajanjaksolla ja lämpöpumpun lämpökerroin, voidaan laskea järjestelmän kokonaislämmitysteho. Pumppausmäärän ollessa 30 000 m3 vuorokaudessa on pumppaustaajuus 347 kg/s. Kun pohjaveden lämpötila vastaa teollisten alueiden mittauspisteiden keskimääräistä pohjaveden lämpötilaa 8,8 °C, voidaan pohjaveden lämpötilaa laskea 7,8 °C lämmöntalteenoton aikana. Tällöin lämpöpumpun lämpökertoimella 4 olisi hyödynnettävissä oleva kokonaislämmitysteho noin 15,1 MW. Vastaavasti pohjaveden lämpötilan ollessa 6,7 °C, joka vastaa yleisten pohjavesiputkien keskimääräistä lämpötilaa, olisi lämpötilan muutos lämmöntalteenoton aikana 5,7 °C ja hyödynnettävissä oleva kokonaislämmitysteho noin 11,0 MW.

Todellisuudessa hyödynnettävissä oleva pumppaustaajuus tulee määrittää geologisten ja hydrologisten mallinnusten sekä pumppauskokeiden avulla. Joka tapauksessa ihmistoiminnan vaikutuksesta pohjaveteen varastoituu jatkuvasti lämpöenergiaa, joka nostaa merkittävästi pohjaveden lämmöntalteenottojärjestelmien lämmitystehopotentiaalia. Tämä ilmiö havaitaan myös Nastolan alueella.

Lähteet

Arola, T., Eskola, L., Hellen, J. & Korkka-Niemi, K. 2014. Mapping the low enthalpy geothermal potential of shallow Quaternary aquifers in Finland. Geothermal Energy. [Verkkolehti]. Vol 2 (9). [Viitattu 5.3.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1186/s40517-014-0009-x

Arola, T. & Korkka-Niemi, K. 2014. The effect of urban heat islands on geothermal potential: examples from Quaternary aquifers in Finland. Hydrogeology Journal. [Verkkolehti]. Vol. 22 (8), 1953-1967. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1007/s10040-014-1174-5

Kouvo, J. 2017. Pohjaveden hyödyntäminen lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmissä Suomessa: Lahden seudun alueellinen tarkastelu. [Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801011006

LAMK. 2018. Lahden ammattikorkeakoulu, NETS – Nastolan Energiaekosysteemi ja Teolliset Symbioosit. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/nets

Kirjoittajat

Joonas Kouvo on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulun Energia- ja ympäristötekniikan koulutusohjelmassa ja hän valmistuu (insinööri AMK) toukokuussa 2018.

Jussi Kuusela on Lahden ammattikorkeakoulun Energia- ja ympäristötekniikan lehtori.

Artikkelikuva: Monto, T. 2014. Puro metsässä Nastolassa. Saatavissa:  https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nastola_-_forest_2.jpg (CC BY-SA)

Julkaistu 24.4.2018

Viittausohje

Kouvo, J. & Kuusela, J. 2018. Lämpösaarekeilmiön vaikutus pohjaveden lämmöntalteenottojärjestelmien potentiaaliin Lahden seudulla. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/04/24/lamposaarekeilmion-vaikutus-pohjaveden-lammontalteenottojarjestelmien-potentiaaliin-lahden-seudulla