Työ on ihmisten välistä vuorovaikutusta

LAMKin muutto NiemiCampukselle tapahtuu pian, enää muutamia kuukausia ja kätemme koskettaa uutta ovenkahvaa tai todennäköisemmin automaattisesti avautuvaa ovea. Mitä sitten tapahtuu? Työn tekemisen tavat muuttuvat enemmän tai vähemmän. Miten asenteemme työn tekemiseen pysyy muutoksessa mukana ja voimmeko vaikuttaa omien työn tekemisen tapojen muutokseen?

Kirjoittaja: Teija Golnick

Uudet työn tekemisen muodot

Opettelemme innolla tai inholla käyttämään itsepalvelukassoja. Voisiko tämä into tai inho toimia vertailukohtana suhtautumisessamme omaan työhömme ja sen muutokseen? Ensimmäisen kerran itsepalvelukassalla asioidessa on todennäköisesti turvallisinta pyytää kaupan työntekijältä neuvoja. Siitäkin huolimatta, että monesti olemme nähneet, miten kassalla työskentelevä työntekijä heilauttaa viivakoodin ostoksista kassapäätteeseen. Itse tehtynä, ensimmäistä kertaa, se ei ole ihan vaivatonta. Entä se moraalinen puoli? Olemmeko toisen henkilön tontilla, tuleeko hänestä tämän toiminnon vuoksi työtön? Vai voisiko olla niin, että hänen työnsä monipuolistuu? Tuleeko jotain mielenkiintoisempaa rinnalle?

Valtioneuvoston viime keväänä 2017 teettämän raportin mukaan työn murroksessa ei ole kyse siirtymisestä yhdestä tavasta tehdä töitä johonkin toiseen, vaan nykyisestä moneen erilaiseen tapaan (Dufva ym. 2017). Tämä edellyttää uutta sanastoa ja entisten asenteiden ja näkemysten haastamista. Osaamisen jatkuva päivittäminen on avainasemassa erityisesti hyvinvoinnin turvaamiseksi, kun työtavat ja työn luonne muuttuvat. Sopivat ratkaisut löytyvät kokeiluiden ja yrityksen ja erehdyksen kautta.

Mitä on uusi työ ja toisaalta vanha työ?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, lähdetään siis kuvasta liikkeelle. Tuttua on, että organisaatioissa, myös LAMKissa, on ohjeita, organisaatiorakenteita, tutuksi tulleita toimintatapoja, esimiehiä ja heidän alaisiaan, työntekijöitä siis ihmisiä. Organisaatiossa käydään valmennuskeskusteluja sekä tehdään erilaisia kyselyjä, joiden avulla kartoitetaan nykytilannetta. Tulosten mukaan ja niiden perusteella johdetaan kehittämistoimenpiteitä. Tätä kaikkea olemme LAMK osakeyhtiössä rakentaneet ja tehneet toki jo aiemminkin.

Uuden työn äärellä, kuvassa ”Nyt”, kaikki edellinen tulisi suunnata työn merkityksellisyyden, vapauden, vastuun ja työhyvinvoinnin merkityksen kasvuksi. Meidän tulisi korostaa kohtaamisia, yhteistyötä ja verkostojen merkitystä. Lisäksi tulisi vahvistaa oppimisintensiivisyyttä, innovaatioita ja ketteryyttä. Eikä siinäkään vielä kaikki, elinehtona on monimuotoisuus ja organisaatiota ruokkiva kasvuasenne.

Kuva 1. Työ ennen ja nyt (kuva: Talent Vectia 2017, 4)

Jokapäiväisessä arjessa työn muutos näkyy siinä, missä teemme töitä ja miten. Kyseessä on muutos kohti selkeästi aikaan, paikkaan ja työnantajaan sidotusta työstä kohti monimuotoista, itseorganisoituvaa ja monitilaista työtä. Tällainen tulevaisuuden työ edellyttää yksilöltä ja työyhteisöltä aivan erilaista osaamista ja johtamista. Muutos voidaan eritellä kolmeen toisiinsa kytkeytyneeseen osaan: organisaatiomuotojen, työtilojen ja työn käytäntöjen muutokseen. (Dufva ym. 2017, 17.)

Mitä tarkoittavat työn tekemisen muodot?

Kun työ nähdään ihmisten välisenä vuorovaikutuksena, eikä ihmisistä irrallaan olevana tuotantona, myös osaaminen ja organisaatio näyttäytyvät erilaisina. Työntekijän osaamisella itsessään ei ole arvoa, vaan arvo syntyy vuorovaikutuksessa: mitä osaamista voi kulloinkin tuoda muiden hyödyksi? Ihminen ei ole osaamiskertymä, vaan osaava toimija. Organisaatioiden suhteen näkemysmuutos on ehkä dramaattisempi: organisaatiot asetetaan taka-alalle ja merkityksellinen toiminta nostetaan keskipisteeksi. Organisaatioista tulee kunkin tarpeen sanelemia väliaikaisia rakenteita.  (Dufva ym. 2017,11.)

Osaamistarpeet liittyvät hyvinvointiin

Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää poisoppia ja uudelleenoppia. Jatkuva oppiminen siis korostuu entisestään. Tarvitaan työn ohella ja työssä oppimista ja aiempaa enemmän uudelleen kouluttautumista. Lavea osaamispohja on tärkeämpää kuin mikään tietty substanssiosaaminen. Lavean pohjan päälle voi rakentaa tarkempia osaamisia, jos koulutusta on avoimesti ja helposti saatavilla, esimerkiksi mikrotutkintojen ja verkkokurssien kautta. Yksittäisiä taitoja tärkeämpää on kuitenkin oppia hallitsemaan omaa aikaa, osaamisen kehitystä, suhteita ja oikeastaan koko elämää.  Lyhyellä tähtäimellä tarvitaan pärjäämistaitoja muuttuvaan työelämään, pidemmällä tähtäimellä vuorovaikutustaitoja verkostoituneessa maailmassa luovimiseen. Täytyy myös oppia uudenlaisia näkemyksiä siitä mitä työn tekeminen on ja millaista on olla hyvä työntekijä. Jos ihannoidaan pitkää päivää vääntävää työntekijää – työntekijää, joka yrittää matkia robottia – ollaan kaukana kestävästä työstä. Lisäksi osaaminen kannattaa nähdä myös yhteisön ominaisuutena, ei vain yksilön kyvykkyytenä. (Dufva ym. 2017, 48-49.)

 Vuorovaikutusta työyhteisössä

Miten sinä koet itsepalvelukassan? Vai asioitko ruokakaupassa lainkaan? Myös itsepalvelukassalla joutuu vastatusten omien asenteiden ja pois- ja uudenoppimisen kanssa. Itsepalvelukassalla on itsensä herra: itse nostat ostokset ja vastaat siitä, että jokainen tuote on sujahtanut kassan kautta ostoskassiin. No, onhan siinä kaupan työntekijä ohjaamassa ja katsomassa, että homma sujuu. Hän hymyilee ystävällisesti, kun ostotapahtuma onnistui ja voit lähteä kotiin kantaen omatoimisesti maksamasi ostokset. Kohtasit ihmisen ja hän toivotti sinulle mukavaa päivänjatkoa. Vastasit tervehdykseen jaksamisesi ja tunnetilasi tai tottumuksesi mukaan. Vuorovaikutus työssä ja asiakaspalvelussa syntyi. Siitähän työssä ja työpaikoilla ihmisien kohtaamisessa on kysymys. Mitä sinä ajattelet työstä ja vuorovaikutuksesta seistessäsi uuden kampuksen ovella? Ainakin mielessä on hyvä pitää seuraava, valmentaja Essi Juvakan (2018) muotoilema slogan:

Asenne ratkaisee. Arvostus ratkaisee. Arvostelu katkaisee.

Lähteet

Dufva, M.,Halonen, M., Kari, M.,Koivisto, T., Koivisto, R. & Myllyoja, J. 2017. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys-ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. [Viitattu 12.4.2018]. Saatavissa: http://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/33_kohti-jaettua-ymmarrysta-tyon-tulevaisuudesta.pdf/61a65884-3d8e-46ae-adce-dba625067df5?version=1.0

Juvakka, E. 2018. [Viitattu 14.5.2018]. Saatavissa: https://www.essive.fi/

Talent Vectia. 2017.  Uuden ajan johtaminen. Merkityksellisyys, uusiutumiskyky ja verkostoissa vaikuttaminen. Tutkimusraportti. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 6.5.2018]. Saatavissa: http://renewal.talentvectia.com/hubfs/insight/TalentVectia_Uudenajanjohtaminen_raportti2017.pdf

Kirjoittaja

Teija Golnick on LAMKin HR- ja talousjohtaja.

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Golnick, T. 2018. Työ on ihmisten välistä vuorovaikutusta. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm.). Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/14/tyo-on-ihmisten-valista-vuorovaikutusta/

Nuori sosiaalisen median maailmassa

Nuoret viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa tiedostamatta siinä piileviä monia riskejä tai välittämättä niistä. Nuoren tasapainoisen kehityksen edistäminen vaatii tänä päivänä onnistuakseen aikuisilta tietoisuutta sosiaalisen median riskeistä. Aikuisten tehtävänä on luoda lapsille ja nuorille turvallinen kasvuympäristö. Sosiaalinen media on olennainen osa tätä turvallista kasvuympäristöä. EU:n uusi tietosuoja-asetus tuo lisää turvaa rajoittamalla nuorten itsenäistä verkkopalveluiden käyttöä.

Kirjoittajat: Oona Ranne, Julia Vihavainen ja Helena Hatakka

Nuorten sosiaalisen median käyttö

Sosiaalinen media voi aiheuttaa nuorelle useita riskejä, kuten erilaiset huijaukset, grooming (seksuaalisen hyväksikäytön valmistelu), kiusaaminen, henkilökohtaisten tietojen leviäminen ja ajankäytön painottuminen netissä vietettävään aikaan koulutyön ja levon sijaan. Sosiaalisen median riskeistä puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa myös positiiviset vaikutukset, joista mainittakoon esimerkiksi itseilmaisun ja mediataitojen kehittyminen, sosiaalisten suhteiden luonti ja ylläpito sekä mahdollisuuden hankkia laajasti tietoa sekä tutustua eriäviin näkökulmiin ja mielipiteisiin. (MLL 2018.)

Nuorten keskuudessa digitaalisia tiloja ei koeta erillisiksi muista luontevista kohtaamispaikoista ja ajanviettopaikoista, vaan ne koetaan perinteisinä pidettyjä fyysisiä tiloja täydentäviksi, yhtä tärkeiksi toimintakentiksi. (Haasio 2016, 14.) On vaikeaa sanoa, kuinka paljon aikaa sosiaalisen median parissa todella vietetään, sillä kännykkä seuraa nuorten mukana, ja sitä vilkuillaan vähän väliä koko valveillaoloajan. Näin arjen reaalimaailman ja sosiaalisen median ympäristöt liittyvät yhteen saumattomasti. Sosiaalisessa mediassa sovitaan tapaamisia ja välitetään tietoa, jolloin somessa ”roikkuminen” on ajan tasalla pysymisen kannalta ikään kuin pakollista. Nuorten media-ajan kontrolloiminen onkin lähes mahdotonta, sillä puhelinta voi lukea ja päivittää lähes missä vain. (Kulmala 2014, 17.)

Somen sovellukset ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi mediaviestintää, ja ne ovat tavalla tai toisella osa lähes jokaisen suomalaisen arkea lisäten verkossa tapahtuvan kommunikoinnin määrää. (Suominen, Östman, Saarikoski & Turtiainen 2013, 11.) Suosio sosiaalisessa mediassa perustuu Pönkän (2015) mukaan mahdollisuuteen pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Ebrand Oy:n tekemän SoMe ja nuoret (2016) tutkimuksen mukaan sosiaalisen median palvelut rikastuttavat sosiaalista viestintää monen nuoren kohdalla. Nuorille on tärkeää pitää yhteyttä ystäviinsä ja saada osakseen huomiota sekä hyväksyntää kaveripiiriltään, minkä sosiaalinen media tänä päivänä mahdollistaa.

Olennainen osa sosiaalisen median sisältöjä ovat kavereiden tykkäämiset, kommentit ja kehut. Omaa identiteettiään etsiville nuorille on tärkeää, millaisen vastaanoton heidän lisäämänsä kuvat ja kommentit saavat seuraajilta ja ystäviltä. Minäkuvaa ja itsetuntoa vahvistaa sekä nostaa sosiaalisessa mediassa koettu ihailu ja onnistumiset. (Kulmala 2014, 18.)

Somestatus ja profiilityö

Nykyään nuoret ilmaisevat asioita sanojen sijaan kuvilla, mikä kertoo siitä, että visuaalisuudesta on tullut keskeinen elementti nykynuorten elämässä (Haasio 2016, 31).  Oksanen ja Turja (2017, 41) kuvaavat profiilityön oman kuvan harkituksi tuottamiseksi, jota tehdään sillä perusteella, ketä seurataan ja kenen annetaan seurata omaa profiilia. Keskeistä profiilityössä on profiilin työstäminen, sen tarkka sommittelu ja pohdinta julkaistavasta materiaalista.

Oksasen ja Turjan (2017, 49, 44) tutkimuksen mukaan eri palveluihin tuodaan eri minän puolia esille. Snapchatin ajateltiin mahdollistavan niin sanotut ”hölmöilykuvat”, joista todellinen arki välittyy, kun taas Facebook koettiin enemmän uutisointifoorumina, johon ilmoitetaan uusi asuinkaupunki. Instagram-profiilin rakentamisessa taas julkaistaan kuvia sen mukaan, minkälaisen kuvan itsestä haluaa muille antaa, yleisesti sinne luodaan kaunis portfolio elämästä.

Kettusen (2014, 26) mukaan sosiaalista mediaa käytetäänkin varsinkin tyttöjen keskuudessa luodakseen tietynlaista omakuvaa. Profiileissa on itsestään hyviä, imartelevia kuvia, mihin vaikuttaa negatiivisesti toisten käyttäjien julkaisemat epäviehättävät ja nolot kuvat. Joskus todellisuus on hyvinkin kaukana verrattuna Instagramissa annettuun kuvaan, ja usein mitä suositumpi profiili on, sitä enemmän kuvia muokataan ja kokonaisuutta silotellaan (Oksanen & Turja 2017, 52).

Nuorta suojaavia tekijöitä

Aikuisen tulisi keskustella nuoren kanssa sosiaalisen median riskeistä ja turvallisesta käytöstä sekä tukea siinä. Konkreettisesti aikuisen, joko vanhempana tai ammattikasvattajana, on oltava kiinnostunut nuoren netin käytöstä sekä käyttää ja tutkia erilaisia sovelluksia ja sosiaalisen median palveluita yhdessä. Nuorelle on hyvä kertoa rehellisesti piilevistä riskeistä ja vaaroista ikätason mukaisesti. Nuorta kannattaa myös varoittaa haitallisesta ja ikävästä sisällöstä, johon mahdollisesti voi törmätä. On tärkeää, että nuori uskaltaa kertoa netissä tapahtuvista häiritsevistä ja epämukavista kokemuksista, jotta asiaan voidaan puuttua ja myöhemmin myös välttää. (MLL 2018.)

Mikä positiivista, EU:n uutta tietosuoja-asetusta aletaan soveltaa toukokuussa 2018, mikä tarkoittaa henkilötietojen suojaa koskevan kansallinen lainsäädännön uudistumista. Käytännössä asetuksen mukaan alle 16-vuotiaan tulee saada aikuisen suostumus verkkopalveluiden käyttämiseen, jotka tallentavat henkilötietoja. Tämä tulee rajoittamaan nuorten vapautta toimia verkossa ja päättää itsenäisesti, mitä verkkopalveluita he voivat käyttää. Uudella tietosuojalailla pyritään turvaamaan lapsen yksityisyyden suojaa suojelemalla heitä henkilötietojen käsittelyyn liittyvillä riskeillä. Käytännössä tämä näyttäytyy myös niin, että aikuiset tulevat olemaan tietoisempia nuorten käyttämistä verkkopalveluista. (Kallio & Lavikainen 2017, 5, 27.)

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön “Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuorten kasvulle ja kehitykselle”. Opinnäytetyössä selvitettiin sosiaalisen median riskejä ja tarkastelun kohderyhmänä olivat nuoret.

Lähteet

Haasio, A. 2016. Koukussa nettiin. Lapset, nuoret ja verkon vaarat. Helsinki: BTJ Finland Oy.

Kallio, R. & Lavikainen, V. 2017. Nuoret verkossa – Raportti nuorille suunnatun kyselyn vastauksista. [Verkkodokumentti]. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2017. [Viitattu 20.4.2018]. Saatavissa: https://www.lskl.fi/materiaali/woocommerce_uploadslastensuojelun-keskusliitto/LSKL_DigiSelvitys_0377.pdf

Kettunen, M. 2014. Kiusaaminen sosiaalisessa mediassa nuorten keskuudessa. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201407192244

Kulmala, M. 2014. Some on osa nuorten elämää. Autismi 3/2014, 20-21.

Lundvall, A. 2014. Kaverit ja kaikki kiva klikkauksen päässä: lapsi tarvitsee aikuisen tukea sosiaalisessa mediassa. Autismi 3/2014, 19-20.

MLL. 2018. Lapsi sosiaalisessa mediassa. Mannerheimin lastensuojeluliitto. [Viitattu 25.4.2018]. Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/lapsi-sosiaalisessa-mediassa/

Oksanen, A. & Turja, T. 2017. #minä ja Instagram – Identiteetti ja profiliityö nuorilla sosiaalisen median käyttäjillä. [Verkkodokumentti]. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto,  yhteiskuntatieteiden tiedekunta.  [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705261712

Pönkä, H. 2015. Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Ranne, O. & Vihavainen, J. 2018. Sosiaalisen median aiheuttamat riskit nuoren kasvulle ja kehitykselle : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 9.5.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097286

SoMe ja nuoret 2016. Kyselytutkimus nuorten sosiaalisen median käytöstä. Ebrand Suomi Oy. [Viitattu 4.5.2018]. Saatavissa: http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016/

Suominen, J., Östman, S., Saarikoski, P. & Turtiainen, R. 2013. Sosiaalisen median lyhyt historia. Tallinna: Gaudeamus Oy.

Kirjoittajat

Oona Ranne ja Julia Vihavainen ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/outdoors-nature-woman-summer-3108615/ (CC0)

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Ranne, O., Vihavainen, J. & Hatakka, H. 2018. Nuori sosiaalisen median maailmassa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/014/nuori-sosiaalisen-median-maailmassa

Työelämäsafari – Vertaisoppiminen ja verkostot pk-yritysten kehittämisen tukena

Hankkeen ideana on edistää pk-yritysten tuottavuutta, työhyvinvointia ja uudistumista oman toimialansa ulkopuolelta löytyvillä ratkaisuilla. Hankkeessa toteutetaan monialainen yrityskiertue, ”safari”,  jonka jälkeen safarille osallistuneissa organisaatioissa toteutetaan yhdessä asiantuntijoiden kanssa tarvekohtaisia kehittämistoimenpiteitä tuottavuuden ja työhyvinvoinnin teemoihin liittyen. Tässä artikkelissa kerrotaan ensimmäisestä hankkeen toteuttamasta yrityssafarista. Hankkeen kesto: 01.09.2017 – 31.08.2019 ja hanke saa ESR-rahoitusta, budjetti: 266 300€.

Kirjoittaja: Päivikki Heikkinen

Ensimmäinen Työelämäsafari

Työelämäsafari – Vertaisoppiminen ja verkostot pk-yritysten kehittämisen tukena –hanke eli Työelämäsafari on ESR-rahoitteinen hanke.  Hankkeen ideana on edistää Päijät-Hämeen pk-yritysten tuottavuutta, työhyvinvointia ja uudistumista oman toimialansa ulkopuolelta löytyvillä ratkaisuilla. Hankkeessa toteutetaan monialainen yrityskiertue, ”safari”, jonka jälkeen Työelämäsafarille osallistuneissa yrityksissä laaditaan suunnitelma yhdessä asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa tarvekohtaisista kehittämistoimenpiteistä tuottavuuden ja työhyvinvoinnin teemoihin liittyen. (Lahden ammattikorkeakoulu. 2017.).

Ensimmäinen Työelämäsafari – hankkeen toteuttama yrityssafarikiertue toteutettiin alkuvuodesta 2018 ja siihen osallistui kuusi eri toimialoja edustanutta Lahden alueen yritystä: Torkkelin Paperi Oy, Käpälämäen päiväkoti, Lahden ​​​Pelicans Oy, Mamma Maria, Cubescom Oy ja Cafe Casablanca Oy. Osallistujat tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa FellmanniCampuksella 13.12.2017. Alkutapaamisessa jokainen osallistuja kertoi lyhyesti itsestään sekä yrityksestään rennoissa tunnelmissa. Toiveena oli, ettei tällä kertaa kerrottaisikaan niinkään talouden lukuja vaan kerrottaisiin yrityksen tarinaa: Miten yritys sai alkunsa ja mitä yritys tekee.

Miten Safari eteni?

Ensimmäiset kiinnostuneet Työelämäsafarin osallistujat löytyivät Lahden alueelta hyvin nopeasti hankkeen alettua syksyn 2017 aikana. Hanke pyrki kokoamaan yrityssafarin osallistujat mahdollisimman monelta eri toimialalta monipuolisen vertaisoppimisen mahdollistamiseksi. Yrityssafarikiertueelle osallistui kuuden eri yrityksen edustajia yrityksistä, joille myös tehtiin hankkeen toimesta alkukartoitus, valittiin kehittämiskohde ja sitten yhdessä LAMKin opiskelijoista valittujen opiskelijaryhmien kanssa laadittiin osallistujayritykselle kehittämissuunnitelma. Lisäksi yrityssafarikiertueeseen kuului pari isompaa vierailuyritystä, Oilon sekä Isku, joissa kävimme kuulemassa yritysten työhyvinvoinnin johtamisesta, mutta hanke ei tehnyt näille yrityksille mitään kartoituksia tai kehittämisehdotuksia ja yritysten edustajia ei ollut mukana yritysvierailuilla muihin Työelämäsafari – hankkeen yrityssafarin kohdeyrityksiin.

Safarikiertueen idea on yksinkertainen. Kaikkien osallistujien yhteisestä sopimuksesta, vierailut toistuivat joka viikko samana viikonpäivänä ja lähes samaan aikaan heti alkuiltapäivästä. Jokainen osallistuja sai vuorollaan toimia sekä isäntänä että vieraana (Oilonia ja Iskua lukuun ottamatta).

Yrityssafareilla on myös aina mukana ”safariopas”, joka perehdyttää osallistujia havainnoinnin tekemisessä, sekä on myös itse mukana havainnoimassa vierailukohteiden työhyvinvoinnin ratkaisuja. Ensimmäisellä safarilla safarioppaana toimi Elina Arasola SmartUp Oy:stä, jonka yrittäjänä hän toimii.

Jokaisessa yrityksessä yrityksen edustaja sai omin sanoin kertoa, miten juuri heidän yrityksessään työhyvinvointia on johdettu. Lisäksi yrityssafarilaiset kävivät myös kävelykierroksella tutustumassa yrityksen toimitiloihin ja työntekemiseen aidossa ympäristössä. Jokaisen yrityssafaripäivän lopuksi vietettiin yhteinen reflektointihetki safarioppaan johdolla. Reflektointikeskustelussa jokainen osallistuja vuorollaan kertoi muille yrityssafarilla tekemistään havainnoista.

Ryhmän vierailuista julkaistiin hankkeen kotisivulla joka käynnin jälkeen safaripäiväkirjasarja. Hankkeen toimesta kuvattiin myös video, johon haastateltiin ensimmäisen yrityssafarin osallistujia ja video on YouTube-palvelussa katsottavissa. (Jaakkola 2018.).

Kuva 1. Isku Oy

Miten osallistujat kokivat osallistumisen?

Osallistujien kokemuksista saa hyvän kuvan käymällä katsomassa YouTuben videon. Itsekin mukana olleena oli hienoa kokea, kuinka osallistujat hyppäsivät mukaan ja avoimin mielin sekä antoivat palautetta, että myös ottivat palautetta vastaan. Kerätyn palautteen mukaan osallistujat pitivät yrityssafarin toteutustavasta, sekä mahdollisuudesta päästä syvemmin tutustumaan myös muiden kuin oman toimialan työhyvinvoinnin johtamisen haasteisiin ja ratkaisuihin sekä isoissa organisaatioissa että pk-sektoriin kuuluvissa. Osallistujat myös kokivat saaneensa toisilta osallistujilta hyviä uusia ajatuksia ja näkökulmia oman yrityksensä toimintaan. Hankkeen toimesta osallistujille tehtiin myös kehittämisehdotuksia, joista valittiin kohde, jonka toteuttamiseksi laadittiin hankkeen toimesta kehittämissuunnitelma. Viimeisen yhteisen kokoontumisen yhteydessä tunnelma oli hieman haikea, moni tuntui haluavan jatkaa yhteydenpitoa osallistujien kesken myös hankkeen toimesta järjestettyjen yrityssafarien päättymisen jälkeen.

Onko mahdollista päästä mukaan yhteiselle tutkimusmatkalle?

Kevään 2018 Työelämäsafarikiertue on jo päättynyt ja siihen ei enää siis voi osallistua, mutta hanke toteuttaa samalla konseptilla myös kaksi uutta yrityssafarikiertuetta, joista ensimmäinen on jo syksyllä 2018. Syksyn Työelämäsafarilla on vielä tilaa muutamalle mikroyritykselle. Kolmas ja samalla hankkeen toimesta viimeinen jäljellä oleva Työelämäsafari järjestetään tämänhetkisen suunnitelman mukaan vuoden 2019 alussa ja se painottuu osallistujien suhteen Heinolan alueen yrityksiin. Tällekin Työelämäsafarille on vielä muutama osallistujapaikka vapaana ja paikkoja sekä muita lisätietoja hankkeesta voi tiedustella hankkeen projektipäällikkö Kati Jaakkolalta sähköpostitse osoitteesta kati.jaakkola@lamk.fi .

Kuva 2. Torkkelin Paperi Oy

Lähteet

Jaakkola, K. 2018. Työelämäsafari-hankkeen esittelyvideo. [Verkkotallenne]. [Viitattu 1.5.2018]. Saatavissa : https://youtu.be/7XXL4PP3gmU

Lahden ammattikorkeakoulu. 2017. Työelämäsafari. Projektin esittely. [Viitattu 1.5.2018]. Saatavissa: https://login.lamk.fi/projektit/tyoelamasafari/Sivut/default.aspx

Kirjoittaja:

Työelämäsafari -Vertaisoppiminen ja verkostot pk-yritysten kehittämisen tukena -hankkeen projektisuunnittelija Päivikki Heikkinen, joka työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa useissa eri hankkeissa sekä projektipäällikkönä että projektisuunnittelijana.

Artikkelikuva: FellmanniCampus

Kuvat: Päivikki Heikkinen

Julkaistu 14.5.2018

Viittausohje

Heikkinen, P.  2018. Työelämäsafari – Vertaisoppiminen ja verkostot pk-yritysten kehittämisen tukena. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/14/tyoelamasafari-vertaisoppiminen-ja-verkostot-pk-yritysten-kehittamisen-tukena/

 

Muovien kierrätyksessä tapahtuu jatkuvaa kehitystä

Muovit ovat saaneet viime aikoina paljon negatiivista julkisuutta. Keskustelu on keskittynyt lähinnä muovin haittojen esilletuomiseen. Kieltämättä muovit eivät kuulu meriin, eivätkä ravintoomme ja siihen onkin pyrittävä etsimään ratkaisuja. Pitkän käyttöiän ja kestonsa vuoksi muovit ovat erinomaisia mahdollistaen nykyisen elintasomme, sekä auttaneet ihmisiä muuttamaan kaupunkeihin ja mahdollistaneet liikenteenkin kehityksen. Ilman muovipakkauksia elintarvikkeiden tehokasta toimitusketjua ja ruoan säilyvyyttä olisi saatu niin hyväksi kuin se nykyään on. Muovin elinkaaren ei välttämättä tarvitse loppua ensimmäisen käyttökerran jälkeen päätyen polttoon tai luontoon. Nykyään käytetyt muovituotteet saavatkin uuden elämän kierrätyksen jälkeen muina hyödyllisinä tuotteina. Hyvänä alkuna on ollut muovipakkausmateriaalien erilliskeräyksen aloittaminen maassamme.

Kirjoittajat: Timo Roininen ja Reijo Heikkinen

Materiaalitekniikka etsii ongelmiin ratkaisuja

Materiaalitekniikan koulutusta annetaan Lahden ammattikorkeakoulussa tekniikan laitoksella. Materiaalitekniikan insinööri AMK-ohjelmassa polymeeri- ja kuitutekniikan insinöörejä koulutetaan tuntemaan muoveja raaka-aineina, niiden työstömenetelmiä sekä testaamaan niiden ominaisuuksia. Nämä taidot avaavat näkökulmia antaen mahdollisuuden ymmärtää ja kehittää materiaalien käyttöä. Muoveista voidaan tutkia niiden ominaisuuksien muuttumista kierrätyksessä ja saatujen tulosten perusteella voidaan todeta niiden soveltuvan hyvin kierrätykseen.  Kierrätettävän materiaalin keräämiseen voidaan käyttää kiertotalousmallia, jossa tietyissä muovialan klustereissa toimivat yritykset voivat parantaa yhdessä materiaalitehokkuutta ja näin vähentää polttoon menevän raaka-aineen määrää. Kaikissa sovelluksissa ei välttämättä tarvitse käyttää puhtainta polymeeriä, vaan kierrätettykin materiaali käy.

Roininen tutki opinnäytetyössään raskas-PVC (Polyvinyylikloridi) -kankaiden kierrätysmahdollisuuksia. PVC on materiaalina kestävä amorfinen polymeeri, jonka lämmönkestoa, kovuutta ja läpinäkyvyyttä voidaan säädellä pehmentimillä ja lisäaineistuksella.  Mikrobien- ja UV-säteilyn kestävänä, sekä itsesammuvana materiaalina PVC on turvallinen ja monikäyttöinen materiaali.  Ominaispainoltaan PVC eroaa useista muista valtamuoveista, kuten polypropeeni ja polyeteeni mahdollistaen sen erottelun esimerkiksi  kellutusmenetelmällä.  (Muovit ja kumit 2001; Roininen 2018.)

PVC-kierrätysselvitys

Opinnäytetyössä tutkittiin mahdollisuuksia jatkojalostaa peiteteollisuuden käyttämiä pääasiassa PVC-pinnoitettujen kankaiden jätepaloja ja selvittää keräysjärjestelmän muodostamista. MediSeam Oy valmistaa pääasiallisesti tyhjiötuotteita terveydenhuollon toimijoille. Tuotantoon kuuluvat myös monenlaiset muut pinnoitetuista kankaista tehdyt tuotteet, kuten peitteet, väliverhot, ääni- ja pakkasverhot, sekä hitsausväliverhot ja sermit.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole kierrätysjärjestelmää peitekankaina käytettäville pinnoitetuille tekstiileille. Kierrätyksen vaikeutena on pidetty pitkiä matkoja ja pieniä jätevirtoja. PVC-tuotteet ovat myös pitkäikäisiä, joten niiden saapuminen kierrätykseen on myös hidasta, sillä peitekäytössäkin kankaat palvelevat 2-10 vuotta (Poropudas 2011, 16).  Tiukentuva lainsäädäntö yhdessä materiaalien käyttötehokkuuden tarpeen lisääntyessä vaatii kehittämään uusia toimintamalleja. Suomessa raskas PVC-kankaiden käsittely on keskittynyt noin 30 yrityksen piiriin. He valmistavat monenlaisia suojia kuorma-autojen kapelleista telttoihin ja sairaalatuotteisiin. Kuopiolainen Scantarp Oy valmistaa näitä kankaita. Tuontikankaitakin on markkinoilla esimerkiksi Italiasta, Puolasta ja Kiinasta.

KUVA 1. Vasemmassa yläreunassa näkyy leikattua peitettä, joka menee seuraavaksi murskattavaksi. Murskattu peite (oikealla ylhäällä) syötetään ekstruuderiin. Alimmaisessa kuvassa syntyy valmista tuotetta ekstruuderin avulla.

Opinnäytetyön tuloksena voitiin todeta tähdemateriaalien soveltuvuuden kierrätykseen uusina tuotteina ilman, että materiaalin ominaisuudet siitä olennaisesti heikkenevät (kuva 1). Oikeassa lämpötilassa käsitelty materiaali ei vielä hajoa tarjoten mahdollisuuden suunnitella siitä uusia tuotteita. Pehmennetty kangas tarjoaa riittävän matriisin sinällään ja voidaan jatkojalostaa. Mahdollisen keskitetyn keräysjärjestelmän aloittamista tutkittiin ja mahdollisuutta ottaa osaa koko Euroopan laajuiseen Texyloop-järjestelmään (Texyloop 2018).  Vaikeutena on edelleen edellä mainitut pienet jätevirrat ja tämänhetkinen mahdollisuus poistaa jätteet edullisemmin kunnallisen jätehuollon mukana.

Jätteenpolttolaitokset pystyvät polttamaan PVC:tä sisältävää sekajätettä ja ottamaan siitä talteen poltettaessa syntyvän vetykloridihapon ja rikkidioksidit. Euroopan yhteisöjen komission (2000) Vihreän kirjan mukaan poltettavassa jätteessä olevasta kloorista 38—66 % on peräisin PVC-jätteestä. Muina kloorin lähteinä mainitaan maatuvat, eli biojätteet [NaCl, eli ruokasuola] (noin 17%) ja paperi (10%). Keskimääräisesti he arvioivat, että noin puolet polttolaitoksiin joutuvasta kloorista on peräisin PVC:stä. Jätehuollon kustannukset ovat kolmanneksen halvemmat tällä hetkellä, kuin kemiallisen käsittelyn kulut.

Materiaalitekniikan tehtävänä on vastata osaltaan kestävän kehityksen mukaiseen tuotantoon tutkimalla ja tarjoamalla sellaisia materiaaleja, joita voidaan käyttää vielä uudelleen ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Näin luonnonvaroja säästyy ja voidaan jatkossakin tarjota korkealaatuisia tuotteita ihmisille.

3D-tuotanto voi tehdä uuden mahdollisuuden

Lisäävä valmistus voi tuoda mahdollisuuden parantaa käytettyjen tuotteiden jatkokäyttöä ja muuntamista uusiksi tuotteiksi. 3D-valmistus on ollut jo kohta kolmen vuosikymmenen ajan mallintamisen ja tuotesuunnittelun apuvälineenä. Mahdollisuuksia käyttää innovatiivisesti jätemateriaalia uusissa tuotteissa ja ennen näkemättömissä ratkaisuissa ja muodoissa vastaa tämän päivän kestävän tuotekehityksen haasteisiin. Tuotteet voidaan suunnitella tulostettaviksi yksilöllisesti ja optimoinnilla voidaan käytettävän materiaalin määrää vähentää heikentämättä materiaalien lujuutta. Ennen jätteeksi joutuneet materiaalit voivat esimerkiksi näin jatkaa elinkaartaan.

Johtopäätökset

Kiertotalouden mahdollisuuksia kannattaa miettiä toimivan ja kannattavan liiketoiminnan ajatuksen kautta. Jätteiden vähentäminen onnistuu tuotesuunnittelun, tuotannon, loppukäytön sekä jätehuollon yhteispelillä. Vaikkei olekaan tarkoitus tuottaa kierrätysmateriaalia, niin mahdolliset PVC-kangasjätteet voidaan kerätä huoletta ja käyttää joko uusiomateriaaliksi tulostamalla, suulakepuristamalla, ruiskuvalamalla tai toimittamalla ne Texyloop-järjestelmään konteissa.  Keskustelua muovien huonoudesta ja haitallisuudesta ympäristön kannalta voisi kääntää kohti käyttäjiä ja asiallista jätehuoltoa. Suomalaiset toimijat voisivat keskittyä muovikammon sijasta viemään ympäristöosaamista ja jätteenkäsittelyosaamista sellaisille markkina-alueille, joista meriin saatetaan tällä hetkellä eniten jätemuoveja.

Lähteet

Euroopan yhteisöjen komissio. 2000. Vihreä kirja – PVC ja ympäristö. [Verkkodokumentti]. Bryssel. [Viitattu 29.3.2018]. Saatavissa: http://ec.europa.eu/environment/waste/pvc/pdf/fi.pdf

Muovit ja Kumit. 2001. Metalliteollisuuden keskusliitto. Helsinki: Metalliteollisuuden Kustannus.

Poropudas. M. 2011. Polyviinylikloridin (PVC) kierrätys ja uusiokäyttö. [Verkkodokumentti]. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. [Viitattu 23.3.2018] saatavissa: http://URN.fi/URN:NBN:fi:tty-201212111354

Roininen, T. 2018.  Raskaspvc-kankaiden pilkkominen ja erottelu : Medi Seam Oy. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu. [Viitattu 2.5.2018]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805026199

Texyloop. 2018. [Viitattu 2.5.2018] saatavissa: http://www.texyloop.com/Boucle/unite-industrielle

Kirjoittajat

Timo Roininen valmistuu materiaalitekniikan insinööriksi Lahden ammattikorkeakoulusta kesällä 2018.

Reijo Heikkinen toimii Lahden ammattikorkeakoulussa konetekniikan yliopettajana.

Artikkelikuva: By Aney from Wikimedia Commons. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Plastic_beads1.jpg (CC-BY-SA)

Julkaistu 9.5.2018

Viittausohje

Roininen, T. & Heikkinen, R. 2018. Muovien kierrätyksessä tapahtuu jatkuvaa kehitystä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/09/muovien-kierratyksessa-tapahtuu-jatkuvaa-kehitysta

Opiskelija konsultin roolissa: Selkeyttä ja tehokkuutta pakkausosaston toimintaan hukan analysoinnin avulla

Uponor Suomi Oy:llä toteutettu pakkausosaston nykytilanteen arviointi paljasti runsaasti erilaisia hukan muotoja, jotka vaikuttavat tuotteiden läpimenoaikoihin ja virtaustehokkuuteen. Hukkaa mittaamalla, minimoimalla ja eliminoimalla erilaisin keinoin parannetaan kustannustehokkaasti virtaustehokkuutta ja lyhennetään läpimenoaikoja.  Yrityksen toiminnan kehittäminen opiskelijakonsultin avulla toi runsaasti konkreettisia hyötyjä kohdeyritykselle, toivottavasti toimintatapaa innostutaan käyttämään myös muissa Päijät-Hämeen alueen yrityksissä.

Kirjoittajat: Juuso Isoherranen ja Ullamari Tuominen

Lean filosofia jatkuvan kehittymisen keskiössä

Nykyaikana lean vaikuttaa olevan suuressa suosiossa ja johtajat ympäri maailman vannovat sen nimeen, mutta mitä lean oikeastaan on ja mistä se on lähtenyt? Lean on oikeastaan hyvin laaja ja elävä käsite, mutta ennen kaikkea se on filosofia ja tapa ajatella sekä toimia. Lean ei siis ole vain työkaluja ja metodeja, joilla on tarkoitus saada tulosta aikaan vaan kyseessä on pikemminkin arvo, jonka mukaan asiakas ja asiakkaan tarpeiden mahdollisimman tiivistahtinen, tehokas ja virtaviivainen tarpeiden tyydyttäminen on tärkeintä ja siihen leanin toiminta perustuu. Tarkoitus on siis tehdä asiakkaalle arvoa tuottavista prosesseista niin hyviä ja toimivia kuin mahdollista, ja mieluummin karsimalla kuin lisäämällä vaivaa ja erityisesti tarpeetonta työtä, eli hukkaa. (Isoherranen 2018, 2; Bicheno & Holweg 2016, 15; Cudney, Furtere & Dietrich 2014, 3.)

Termi ’lean’ on saanut alkunsa Womackin, Jonesin ja Roosin laajamittaisesta ja yksityiskohtaisesta tutkimuksesta, jonka he julkaisivat alun perin jo vuonna 1990 The Machine That Changed the World -nimisenä kirjana. Kirjassa he vertailivat perinteisempää massatuotantoa ja japanilaisten Toyotalla kehittämää Toyota Production System -menetelmää (TPS) toisiinsa ja tulivat johtopäätökseen jälkimmäisen ylivoimaisuudesta. Miksi lean termi sitten syntyi, johtuu siitä, että tutkimus antoi, tutkijoiden omasta mielestään, kehittyneemmän ja yleisemmän kuvan itse filosofiasta ja toiminnasta eikä se ollut lainkaan sama kuin TPS. Toyota ei kuitenkaan ole ensimmäinen yritys, joka hyödyntää standardoitua työtä ja jatkuvaa kehitystä, muistuttaa Womack (2004). Työnteon kehittymisellä on pitkä ja inkrementaalisen parantumisen historia. Toyotan tapa toimia yrityksenä, olosuhteiden pakosta ja yksittäisten ihmisten, kuten Kiichiro Toyoda ja Taiichi Ohno, neuvokkuuden ansioista, on noussut erityisenä esimerkkinä lean -filosofian perustaksi. (Isoherranen 2018, 10-11.)

Lean ja 8 Hukkaa

Uponor Suomi Oy:lle toteutetussa tutkimuksessa lean-ajattelun ominaisuuksista hukka oli selkeästi keskiössä. Ballé (2015) pitää nimenomaan tarpeettoman hukan vähentämistä ja syntymisen estämistä tärkeänä. Hukka on aktiviteettejä, joihin kuluu resursseja, mutta niistä ei synny arvoa asiakkaalle; hukka on siis ikään kuin kulu, jonka tuotteen valmistaja maksaa suorasti tai epäsuorasti. Suorat ja ilmiselvät hukan on olennaista poistaa, mutta tärkeämpää on puuttua varsinkin epäsuoraan hukkaan, piilohukkaan, jonka osuus on yleensä myös Domingon (2003) mukaan suurempi.

Tarpeeton hukka koostuu kolmesta japaninkielisestä sanasta Muda, Mura ja Muri, jotka vastaavasti tarkoittavat edellä kuvattua hukkaa, epätasapainoa ja vaihtelevuutta sekä ylikuormitusta. Tutkimuksessa on painotettua selkeästi juuri Mudaa, jolle Ohno (1978, 30) määritteli ensimmäisenä seitsemän eri muotoa ja joihin tutkimuksessa lisättiin myös tärkeäksi koettu kahdeksas, yleisesti käytetty, hukan muoto. Kahdeksan hukkaa ovat (Isoherranen 2018, 14-16):

  1. ylituotanto,
  2. odottaminen,
  3. kuljettaminen,
  4. prosessointi,
  5. varastointi,
  6. liike,
  7. vialliset tuotteet, ja
  8. hyödyntämätön potentiaali

Mura ja Muri ovat kokonaisuuden kannalta erittäin tärkeitä, sillä ne aiheuttavat pahimmassa tapauksessa Mudaa, jota on jo poistettu. Vaikka juuri Mudaan, tarpeettomaan hukkaan keskityttäisiin, niin myös epätasapainoa ja ylikuormitusta tulee helposti esille prosesseista, mihin voidaan puuttua erilaisin keinoin, joita tutkimuksessa on laajemmin käsitelty. (Isoherranen 2018, 15.)

Tutkimuksen tuloksia

Keskeisimpinä tuloksina pakkausosastolta eri työprosesseista identifioitiin nykytilanteen perusteellisella kartoituksella, havainnointia ja työnmittauksia hyödyntäen, erilaisia hukan muotoja. Hukan ja erityisesti viallisten tuotteiden, jotka johtuivat häiriöistä prosesseissa, määrä ei ollut hälyttävä. Havaittuun hukkaan pystyttiin jo tutkimuksen aikana osittain reagoimaan ja implementoimaan myös pieniä konkreettisia kehityksiä. (Isoherranen 2018.)

Käänteentekevää oli myös keskustelun synnyttäminen niin kohdeosaston sisällä kuin myös koko tuotanto-osastolla. Tutkimuksen jälkeen toimeksiantaja jatkoi kehitystä kohdeosastolla. Olennaista oli huomata työntekijöiden potentiaali, joka on johdon roolin selkeyttämisellä ja kirkastamisella sekä kommunikaation kohentamisella vielä paremmin hyödynnettävissä.

Kestävyyttä ihmisten kunnioittamiseen perustuvalla johtamisella

Tuloksiin – varsinkin nopeisiin, helppoihin ja mitattavissa oleviin – liittyy riski. Tämä riski koskee jatkuvuutta. Kun tutkimus ja lean-ajattelun advokaatti poistuu kuvioista, on täysin mahdollista, että yritys palaa takaisin vanhoihin ja tuttuihin toimintamalleihin ja jatkuvaa ja kestävää kehitystä ei tapahdu. On muistettava, että lean ei ole vain työkaluja ja metodeja; keinot eivät ole päämäärä. Ihmiset ja heidän voimaannuttamisen on oltava keskiössä. (Ford & Orzen, 2015; Womack 2017.)

Jotta todellista kehitystä syntyy, on uskallettava kysyä mitä todella pitää parantaa, eikä ainoastaan mitä voidaan parantaa (LaHote 2015). Eli on uskallettava käsitellä vaikeita asioita, mentävä jopa epämukavuusalueelle ja asetettava itsensä alttiiksi. On uskallettava ottaa epäonnistumisen riski ja voitettava pelko, kun yritetään jotakin uutta, yhdessä. On annettava tilaa myös huonoille ideoille ja epäonnistumisille, jotta loistavilla ideoilla ja onnistumisilla on myös tilaa. Syyttämällä ei päästä oikeisiin tuloksiin. (Brown 2015, 186, 195.)

Erilaiset työkalut ja metodit voivat antaa lyhyellä aikavälillä voittoja ja menestystäkin. Todellinen kehitys kuitenkin on hidasta ja sen keskiössä on ihmisten kunnioittaminen, sillä vain ihmiset, jotka tekevät työtä voivat todella kehittää sitä. On hyvä muistaa, että mennäkseen nopeasti on edettävä hiljaa. (LaHote 2015.)

Lähteet

Ballé, M., 2015. Gemba, workplace, genchi genbutsu, go-and-see … What’s the difference? Lean Enterprise Institute.  [Viitattu 28.4.2018]. Saatavissa: https://www.lean.org/balle/DisplayObject.cfm?o=3058

Bicheno, J. & Holweg, M. 2016. The Lean Toolbox: a handbook for lean transformation. 5. painos toim. Buckingham: PICSIE Books.

Cudney, E. Furtere, S. & Dietrich M. D., 2014. Lean Systems: applications and Case Studies, in Manufacturing, Service, and Healthcare. Boca Raton(FL): CRC Press.

Domingo, R. 2003. Identifying and Eliminating the seven wastes or muda. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 28.4.2018].  Saatavissa: http://www.rtdonline.com/BMA/MM/SevenWastes.pdf

Ford, C. & Orzen, M. 2015. Leading with Respect is Not a Soft Skill: An interview with Mike Orzen. Lean Enterprise Institute.  [Viitattu 28.4.2018]. Saatavissa: https://www.lean.org/LeanPost/Posting.cfm?LeanPostId=488

Isoherranen, J. 2018. Toiminnan ja prosessien optimointi pakkausosastolla, Case: Uponor Suomi Oy. [Verkkodokumentti]. Lahden Ammattikorkeakoulu, liiketalouden koulutus, Lahti. [Viitattu 28.4.2018]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804265622

LaHote, D. 2015. Continuous Improvement is Good, But Is It Lean? Lean Enterprise Institute. [Viitattu 28.4.2018].  Saatavissa: https://www.lean.org/LeanPost/Posting.cfm?LeanPostId=409

Ohno, T. 1978. Ohno’s book the ”bible”of the Toyota production system. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 28.4.2018]. Saatavissa: http://www.leanmachinesquare.com/doc/The_Bible_Toyota_Production_Ohno_Manuscript.pdf

Womack, J. P. 2004. A lean walk through history. Lean Enterprise Institute. [Viitattu 28.4.2018].
Saatavissa: https://www.lean.org/womack/DisplayObject.cfm?o=727

Womack, J. P. 2017. Back to Basics: Jim Womack on Why Managers Need a ”Lean State of Mind”. Lean Enterprise Institute. [Viitattu 28.4.2018]. Saatavissa: https://www.lean.org/LeanPost/Posting.cfm?LeanPostId=781

Kirjoittajat

Juuso Isoherranen valmistuu tradenomiksi keväällä 2018.

KTM Ullamari Tuominen toimii logistiikan lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: Board game pieces on a table interconnected with lines (Pixabay) (CC0)

Julkaistu 7.5.2018

Viittausohje

Isoherranen, J. & Tuominen, U. 2018. Opiskelija konsultin roolissa: Selkeyttä ja tehokkuutta pakkausosaston toimintaan hukan analysoinnin avulla. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/05/07/opiskelija-konsultin-roolissa-selkeytta-ja-tehokkuutta-pakkausosaston-toimintaan-hukan-analysoinnin-avulla

Show Buttons
Hide Buttons