Aihearkisto: Lehdet

Kiertotalousväylältä verkostoja ja tekemisen meininkiä

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Kiertotalouden väyläopintojen suunnittelu aloitettiin keväällä 2016 yhteistyössä eri alojen tomijoiden kanssa. Ensimmäiset pilotoinnit toteutettiin syksyllä 2016 ja keväällä 2017 ja niissä on opiskellut jo lähes 100 liiketalouden, tekniikan ja muotoilun opiskelijaa. Kehittämisprojekteja on tehty noin kymmenelle eri toimeksiantajalle julkiselta ja yksityiseltä sektorilta. Kompetenssiosaamisen lisäksi väylä on antanut opiskelijoille loistavan tilaisuuden verkostoitua eri alan opiskelijoiden sekä toimeksiantajien ja muiden sidosryhmien kanssa. Tässä artikkelissa luodaan katsaus lähes kahden vuoden matkasta kiertotalouskoulutuksen kehittämiseksi. Opiskelijan näkökulmaa ja kiertotalousväylän merkitystä osana omaa ammatillista kehittymistä avaa liiketalouden opiskelija Kaisa Tuomisen näkemys.

Kirjoittajat: Kaisa Tuominen ja Piia Haapea

Mikä kiertotalousväylä?

Kiertotalous on suhteellisen uusi käsite ja liiketoimintamalli. Vuosikymmenien aikana erilaisia termejä, kuten kestävä kehitys, resurssitehokkuus, kierrätys, elinkaariarviointi ja hiilijalanjälki on käytetty pyrittäessä lisäämään ihmisten ja yritysten ympäristötietoisuutta sekä vähentämään eri toimintojen ympäristövaikutuksia. Kiertotaloudessa, nimensä mukaisesti, pyritään eroon perinteisestä lineaarisesta mallista, jossa tuotteet ja tuotteen valmistukseen käytettävät raaka-aineet voivat päätyä jo valmistuksen aikana ja käytön jälkeen kaatopaikalle. Kiertotaloudessa edistetään tuotteen ja siihen käytettävien materiaalien uudelleenkäyttöä energia- ja resurssitehokkaasti huomioiden tuotteen koko elinkaari. Kiertotaloudessa kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen, kuten jakamiseen ja vuokraamiseen. Työllistämis- ja liiketoimintapotentiaali on valtava, EUn alueella sen on arvioitu lisäävän taloudellista lisäarvoa teollisuuteen 600 miljardia euroa. (Korhonen et al. 2017 ja Sitra 2016.) Suomessa vuoteen 2030 mennessä kiertotalouden arvonlisän on arvioitu olevan kolme miljardia euroa vuosittain (Sitra 2016).

Kiertotalouteen siirtyminen tarkoittaa kokonaan systeemistä muutosta (Sitra 2016). Muutoksessa ajurina, tärkeässä roolissa on koulutus. LAMKissa lähdettiinkin kehittämään kiertotalousväylää tammikuussa 2016. Väylää valmisteltiin yhdessä eri alojen opettajien ja TKI-henkilöstön sekä sidosryhmien kanssa useissa eri tapaamisissa. Väylän rakenne noudatti jo vuotta aikaisemmin aloitetun palvelumuotoiluväylän mallia.

Kiertotalousväylää on toteutettu nyt kaksi kertaa, kolmas moduuli aloitettiin syksyllä 2017. Vetonaulana ensimmäisessä väylässä oli UPMn kanssa järjestetty ”sivuvirta BootCamp” (kuva 1).

Kuva 1 . UPM BootCamp (Kuva: Kaisa Tuominen)

Sidosryhmät ovat olleet aktiivisesti mukana toiminnassa ja olemmekin saaneet runsaasti erilaisia toimeksiantoja opiskelijoille. Monet toteutuista kehittämisprojekteista ovat johtaneet jatkotoimenpiteisiin. Väylää on matkan varrella kehitetty ja huomioitu opiskelijoilta ja sidosryhmiltä saatua palautetta.

”Mä teen kiertotaloudesta itselleni ammatin”

Alusta asti mukana ollut liiketalouden opiskelija Kaisa Tuominen on mainio esimerkki mitä tapahtuu, kun innostus, aito oppimisen halu, hyvät vuorovaikutustaidot ja rohkeus tarttua haasteisiin kohtaavat. Kaisaa on aina kiinnostanut kestävä kehitys ja ekoajattelu. Kiertotalouden väylän aikana Kaisa on huomannut kiertotalouden pitävän sisällään paljon muutakin: tulevaisuuteen katsomista, talouskasvua, uusia työpaikkoja sekä uusia tapoja hankkia ja käyttää hyödykkeitä. Nyt Kaisalla on takana kahdet väyläopinnot, ja varmuus kiertotalouden merkityksestä tulevaisuudessa on vain kasvanut. Kaisan sanoin se on inspiroinut minua uskomaan kestävämpään huomiseen. Olenkin saanut opinnoista todellista draivia omalle uralleni.  Kaisa jatkaakin vielä syksyllä 2017 väylällä opiskelijaryhmien sparraajana, antaen väylän alussa oleville opiskelijoille sitä kuuluisaa vertaistukea ja tietysti liiketalouden opiskelijana liiketalousosaamista, ml. kehittämisideoiden vahvuuksien tunnistaminen sekä kuluttajan ja kustannusnäkökulman huomioiminen.

Kuva 2. Konsultoinnissa apuvälineenä toimi valkotaulu, tussi, sekä lentävät keskustelut. (Kuva: Kaisa Tuominen)

Kiertotalousväylällä opiskellaan aiheeseen liittyvää teoriaa tekniikan, liiketalouden ja muotoilun näkökulmasta, sekä työskennellään oikean, työelämälähtöisen kehittämisprojektin parissa. Kaisan mukaan kiertotalousväylän parasta antia on juuri monialaiset projektitiimit. Kaisa on ollut väylän aikana mukana ideoimassa mm. uusia hyödyntämistapoja UPM:n vanerintuotannon sivuvirroille ja kehittämässä uusia liiketoimintaideoita tekstiilien kierrätykseen.

Verkostoitumista

Väylän suunnittelu ja toteutus on antanut myös meille opettajille loistavan mahdollisuuden tutustua ja verkottua sidosryhmien kanssa, eri alojen opettajiin ja muuhun henkilöstöön LAMKin sisällä ja valtakunnallisesti.  Lisäksi kiertotalouteen orientoitunut yhteisö amk-tasolla on vahvistunut erilaisten yhteisten toimintojen kautta. Myös kansainvälistä kiinnostusta yhteistyöhön kiertotalouden osaamisen kehittämiseksi on paljon.

Tärkeää on ollut myös opiskelijoiden verkostoituminen. Erityisesti monialaisuuden kautta on syntynyt paljonkin erilaisia yhteistyöprojekteja. Mainio tapa verkottumiseen ja uusien kontaktien luomiseen on myös osallistua erilaisiin tapahtumiin. Tässäkin Kaisa osoitti aktiivisuutta: osana kiertotalousväylää Kaisa päätyi vapaaehtoiseksi Helsinki Cleantech Forumiin, jossa varsinaisten kiertotalouteen liittyvien seminaariesitysten lisäksi puhtaaseen teknologiaan panostavat yritykset hakivat mm. rahoitusta ja kumppaneita.  Tiivis yhteistyö sidosryhmien kanssa tarjoaa opiskelijoille kiertotalousprojektien lisäksi myös harjoittelupaikkoja, opinnäytetöitä ja jatkohankkeita.

Kuva 3. Cleantech Forum Helsinkiä voisi kuvailla muutamalla sanalla: formal & fancy. (Kuva: Kaisa Tuominen)

Ja lopuksi

Tämän artikkelin pääsanoman voikin kiteyttää Kaisan kommenttiin: Mikäli sinua kiinnostaa kestävä kehitys, jätteettömyys, ekologinen ajattelutapa tai haluat tutustua muiden alojen opiskelijoihin, tule opiskelemaan kiertotalousväylälle – kiertotalous tarvitsee kaikkien alojen osaajia!

Kaisan innostuneisuus ja mukanaolo kiertotalousväylällä on ollut juuri sitä mikä antaa opettajillekin lisää virtaa ja uskoa tekemiseensä. Kaisa on erinomainen esimerkki opiskelijasta, joka ennakkoluulottomasti lähtee mukaan erilaisiin haasteisiin onnistuen samalla verkottumaan ja luomaan hyviä kontakteja myös tulevaisuutta silmällä pitäen.

Lähteet

Korhonen J., Honkasalo A. ja Seppälä J. 2017. Circular Economy: The Concept and its Limitations. Ecological Economics. [Verkkolehti]. Vol. 143 (January 2018), 37–46. [Viitattu 6.10.2017]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.ecolecon.2017.06.041

Sitra. 2016. Kierrolla kärkeen – Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016–2025. [Verkkodokumentti].  Helsinki: Sitra. Sitran selvityksiä 117/2016. [Viitattu 6.10.2017]. Saatavissa: http://media.sitra.fi/2017/02/27175308/Selvityksia117-3.pdf

Kirjoittajat

Kaisa Tuominen, liiketalouden opiskelija, LAMK

Pia Haapea, energia- ja ympäristötekniikan yliopettaja ja väylävastaava, LAMK

Julkaistu 1.11.2017

Size doesn’t matter: The Importance of Strategic Management & Planning in SMEs

Articles in English, LAMK Pro, Yrittäjyys

Today, businesses which carefully design their future plans based on strategies are said to out-rival their competitors and develop sustainability in the long-term. This article is aimed to outline an idea of the importance of strategic management and planning within small and medium-sized enterprises which commonly constitute the largest economic share by output.

Authors: Daria Torzhevskaia and Minna Porasmaa

The Meaning of Strategic Management

The function of strategic management is to formulate and put into practice the major company’s initiatives considering available resources and assessing the internal and external environments in which the organisation operates. It provides a general direction to the enterprise and involves specifying the organisation’s objectives, developing policies and plans to reach these objectives, and then allocating resources to implement the plans. Accurately executed strategic management navigate and orientate individuals within organisations, make them more mobilised, encouraged and following the same focus and direction. In order to achieve a successful strategic fit a company should be consistent in its external environment which includes relationships with its rivals, customers and suppliers and internal goals, capabilities and structures. (Hambrick & Chen 2007.)

Strategic Planning in Small and Medium-Sized Enterprises

Smaller firms are not simply the smaller versions of larger organisations, but they behave in the market very differently. The substantial body of research acknowledges a positive relationship between strategic orientation and firm success. (Jones & Sisay 2014.) However, due to insufficiency of market knowledge and capital, a limited access to research and personal intuitive management style, SMEs commonly ignore strategic orientation. Even though most of the research practices on strategic management are applied to large corporations, the relevance of strategy in small businesses does not diminish in comparison with bigger entities. Small firms can even display an explicit strategic competitive behaviour. (Lobontiu 2002.)

The opportunity exploration and reasonable resources exploitation directly affect small business performance. Virtually, SMEs cannot compete with larger firms in terms of investment in Research and Development (R&D), economies of scale or significant promotional expenditure (e.g. nation-wide marketing campaigns). (Hill & McGowan 1999.) Thus, given the advantages of flexibility within a small entity, the strategic concept has to be more flexible and adaptable for them.

Every globally recognised company started out small. A shared key to success of those organisations laid in their ability to see the goal and effectively plan their actions towards it.  (TXM Lean Solutions 2017.) The conclusion from this is whenever an initiative to start up a business emerges, the first things for key long-term success is to establish a clear reason for existence (Mission), a big dream driving company’s operations (Vision) and fundamental principles that would guide its daily decision-making (Values). The objectives and goals have to be set out and communicated across the team to ensure the operational and human capabilities are aligned with the strategy execution requirements.

Case Study

In order to display a practical application of the ideas above, the strategic planning significance can be underpinned by one particular construction industry example. The case company strategy turned out to be more intuitive than deliberate with a strong orientation towards operational rather than strategic issues.

The research has been undertaken within a small general contractor located in Sydney, Australia, – the market with an intense and tough competition – which provides design and construction services with a particular operational emphasis on project management. The company had been functioning well with a short-term project success orientation until it reached a certain point of maturity where it had to choose: either to reinvent its vision and devise a future survival strategy or accept the failure to grow. The empirical research by interviewing the company’s representatives has revealed that the main growth restricting factor was its inability to develop the fundamental principles and values which would guide its daily decision making. This in turn has disrupted the company’s ability to effectively develop in a more complex and profitable business model by using a proposed external opportunity to cooperate under Joint Venture. (Torzhevskaia 2017.)

Being strategically unprepared for future, the company was largely myopic at reaching out higher efficiency of its operations and taking advantage of market prospects at its full capacity. It has been observed how a strategically uncertain position of the case company has entailed troubles in project management, brand identification and relationships with stakeholders. (Torzhevskaia 2017.) This case is a bright example of how significant the potential losses may be if an entity is not given a purpose and a direction to move forward. Such position has a more or less predictable outcome which is likely a recession, stagnation or an end of development.

This case can teach us a few things. First, the strategic planning cannot be underestimated regardless of the type and scale of activity. Second, an ongoing reflection and environmental scanning are key for recognising opportunities in the external environment. Thirdly, all the above conclusions are especially applicable for the small businesses which success is strongly determined by the ability to scan the environment and adapt to changes considering its internal capacity. Finally, the more complex the business model becomes and the higher market expectations emerge, the more dynamic leadership and strategic orientation is required.

In Conclusion

The strategic planning activities have to operate at the pace of business, providing real-time perspectives for management to quickly respond to market swings, reallocate resources and take advantage of emerging prospects. Companies that tend to integrate and develop their strategic planning techniques compete more effectively generating higher sales and profit margins, return on assets and employee growth being at the same time more innovative and nationally recognised.(Desai 2015.)

It has been a matter of disputes and extensive discussions whether strategic planning is necessary within businesses. However, the industry case described above adds to the significance of proper strategic management disregarding the scope and nature of operations. In parallel, a traveler without a final image of destination and a sense of direction is likely to get lost throughout a journey. It is hard to argue that every manager who is aiming at success has to be led by the strategic plan with clear goals as well as every intelligent traveller is guided with a map and a compass.

References

Chinowsky, P. & Meredith, J. 2000. Strategic Management in Construction. Journal of Construction Engineering and Management. [Electronic journal]. Vol. 126 (1), 1-9. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: https://doi.org/10.1061/(ASCE)0733-9364(2000)126:1(1)

Desai, F. 2015. Why Global Corporations Need to Redesign Their Strategic Planning Function. [Electronic magazine]. Forbes Nov 2, 2015. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: https://www.forbes.com/sites/falgunidesai/2015/11/02/why-global-corporations-need-to-redesign-their-strategic-planning-function/#1ac124d06ee3

Hambrick, D. & Chen, J. 2007. What is strategic management, really? Inductive derivation of a consensus definition of the field. Strategic Management Journal. [Electronic journal]. Vol. 28 (9), 935-955. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: http://dx.doi.org/10.1002/smj.615

Hill, J. & McGowan, P. 1999. A qualitative approach to developing small firm marketing planning competencies. Qualitative Market Research: An International Journal. [Electronic journal].  Vol. 2 (3), 167-175. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: https://doi.org/10.1108/13522759910291662

Jones, R. & Sisay, S. 2014. Small and Medium Enterprises. Strategic Management in SMEs: An Orientation Approach. In: Todorov, K. & Smallbone, D. (eds) Handbook of Research on Strategic Management in Small and Medium Enterprises. [Electronic book]. Hershey, PA: IGI Global. Advances in Logistics, Operations, and Management Science (ALOMS) Book Series , 1-23. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: https://doi.org/10.4018/978-1-4666-5962-9.ch001

Lobontiu, G. 2002. Strategies and Strategic Management in Small Business. [Electronic document]. Copenhagen: Department of Management, Politics and Philosophy. Copenhagen Business School. MPP Working Paper No. 15/2002.  [Cited 5 Oct 2017]. Available at: http://openarchive.cbs.dk/bitstream/handle/10398/6373/wp15-2002.pdf?…1

Torzhevskaia, D. 2017. Strategic Management in Construction Industry. Case Company: Custom Design & Construction. [Online document]. Bachelor’s thesis. Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management. Lahti. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316038

TXM Lean Solutions 2017. Blog: Why do So Few Small Companies Become Big Companies? [Cited 5 Oct 2017]. Available at: http://txm.com.au/blog/small-companies-become-big-companies

Authors

Daria Torzhevskaia has studied International Business at Lahti University of Applied Sciences and will graduate and receive a BBA degree in October 2017.

DSc. (Econ. And Bus. Adm.) Minna Porasmaa works as a Senior Lecturer at Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management.

Published 25.10.2017

Illustration: http://blog.muipr.com/wp-content/uploads/2014/08/marketing-624×5001.jpg

Energiatehokas rakentaminen – mitä sillä tarkoitetaan?

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Suomessa astuvat 1.1.2018 voimaan energiatehokasta rakentamista koskevat uudet asetukset, mikä tarkoittaa sitä, että rakennettavien rakennusten tulee olla entistä energiatehokkaampia ja niiden tarvitsema energia tulee kattaa suurimmilta osin uusiutuvilla energialähteillä. Uudet asetukset perustuvat rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin. Tässä artikkelissa käydään läpi mitä energiatehokas rakentaminen tarkoittaa sekä minkälaisia haasteita voi ilmetä rakennuksen käytön aikana.

Kirjoittajat: Laura Salonpää & Sakari Halmemies

Mitä on energiatehokas rakentaminen?

Energiatehokkaalla rakentamisella tarkoitetaan nykyään lähes poikkeuksetta matalaenergia-, passiivienergia- tai lähes nollaenergiarakentamista. Niiden kokonaisenergiankulutustaso on aina merkittävästi pienempi voimassa olevaan Suomen rakennusmääräyskokoelman tasoon verrattuna. Rakentamisen energiatehokkuutta on jo aiemmin lisätty mm. rakennusten energiatodistusten, hankkeiden ympäristölupien ja vapaaehtoisten energiasäästösopimusten kautta. Suomessa rakentamista ohjaavat Suomen rakentamismääräyskokoelmat. Lähitulevaisuudessa rakennusmääräyskokoelman määräykset ja ohjeet korvataan uusilla asetuksilla, joiden soveltaminen astuu voimaan vuoden 2018 alussa. Niiden tarkoituksena on pyrkiä rakennusalalla lähemmäksi lähes nollaenergiarakentamista. (Ympäristöministeriö 2016.)

Rakennuksien keskeisimmät ympäristövaikutukset liittyvät sen energiankulutukseen ja sitä kautta kasvihuonekaasupäästöihin. Uusiutuvaa energiaa hyödyntämällä voidaan vähentää rakennuksen hiilidioksidipäästöjä sekä muita luonnonvaroja. Myös paikallisella energiantuotannolla, kuten aurinkopaneeleilla tai tuuliturbiineilla, voidaan pienentää ostosähkön määrää ja näin pienentää myös rakennuksen energiakuluja. (Ympäristö.fi 2016.)

Mitä tulee ottaa huomioon energiatehokasta rakennusta suunnitellessa?

Rakentaessa energiatehokkaasti tulee ottaa jo monta asiaa huomioon pelkästään sen suunnitteluvaiheessa. Rakennukset tulee suunnitella monialaisina kokonaisuuksina, joissa suunnittelun, toteutuksen, ylläpidon ja käytön normaalia kiinteämpi integrointi on tarpeellista. Taulukosta 1 voidaan nähdä, mitkä ovat ne yleissuunnitteluvaiheen keskeisimmät suunnittelualueet, joihin tulisi erityisesti kiinnittää huomioita, jotta lopputuloksena saadaan tarkoitustansa vastaava, energiatehokas rakennus. (Suomen Rakennusinsinöörien Liitto 2012.)

Taulukko 1. Keskeiset suunnittelualueet energiatehokasta rakennusta suunniteltaessa (Suomen Rakennusinsinöörien Liitto 2012, 53)

Vaikka kokonaisuus lopulta ratkaisee, niin erityisessä asemassa energiankulutuksen kannalta ovat rakennuksen vaipan hyvä tiiveys sekä eristepaksuus. Rakennuksen hyvällä tiiveydellä ja riittävällä lämmöneristämisellä saadaan helposti energiahäviöt kuriin. (Rakentaja.fi 2012.) Myös rakennuksien käyttäjät voivat vaikuttaa energiatehokkuuteen valinnoillaan, millaisia laitteita he käyttävät ja miten.

Haasteet eivät lopu rakennusurakkaan

Salonpään (2017) opinnäytetyössä kartoitettiin Viikin ympäristötalon (kuva 1) käytönaikaista toimivuutta rakennuksen käyttäjien ja ylläpidon näkökulmasta. Ympäristötalo on tiettävästi Suomen energiatehokkain toimitalo. Opinnäytetyön tutkimus oli kvalitatiivinen ja se toteutettiin kesällä 2017 teemahaastatteluja hyödyntäen sekä analysoiden vuosina 2014 ja 2015 rakennuksen käyttäjille tehtyjen käyttäjätyytyväisyyskyselyiden tuloksia. Haastateltaviksi valikoitiin kaksi käyttäjää ja kolme ylläpidon jäsentä. (Salonpää 2017, 35.)

Kuva 1. Viikin ympäristötalo (Salonpää 2017, 28)

Tuloksista saatiin selville, että ympäristötalossa on joitakin järjestelmiä, jotka saattaisivat vaatia toimenpiteitä, jotta saataisiin, jo valmiiksikin energiatehokkaan, rakennuksen energiatehokkuutta vielä korkeammaksi. Haastateltavien kanssa myös pohdittiin, mitkä asiat ja seikat ovat voineet vaikuttaa käytönaikaisiin ongelmiin. Yhdeksi syyksi nousi esimerkiksi rakennusprojektin tiukka aikataulutus, joka on nykyään suhteellisen yleistä rakennusalalla. (Salonpää 2017, 51-52.)

Opinnäytetyön tutkimustuloksien ja niiden analysoinnin pohjalta voidaan päätellä, että energiatehokasta rakennusta rakentaessa on tärkeää olla tarkat yksityiskohtaiset suunnitelmat koko prosessista, aina tarveselvityksestä käyttöön ja ylläpitoon. Mahdollisia käytönaikaisia puutteita voidaan yrittää estää tiiviillä yhteistyöllä urakoitsijan, suunnittelijoiden sekä tilaajan välillä. Lopputuloksena Viikin ympäristötalon kohdalta saatiin kartoitettua olennaisimmat käytönaikaiset ongelmakohteet, jonka vuoksi rakennuksen energiatehokkuuden parantaminen on jatkoa ajatellen helpompaa. Mitään suuren mittakaavan puutteita ei tutkimuksessa puitteissa havaittu. (Salonpää 2017, 53-54.)

Energiatehokkuus entistä tärkeämpää

EU:n energiapaketti 2020 (EU Climate Action) edellyttää jäsenvaltioiltaan mm. energiatehokkuuden kohottamista 20%:lla vuoteen 2020 mennessä. Rakennuksissa on suuri potentiaali energiatehokkuuden lisäämiseksi. Suomessa onkin herätty parantamaan energiatehokkuutta sekä vanhoissa asunnoissa, että etenkin uusia rakennettaessa. Tänä päivänä osana energiatehokkuuden nostoa uusiutuvien energioiden käyttö tulee lisääntymään rakentamisessa. Se tarkoittaa mm. aurinkoenergian tai maalämmön hyväksikäyttöä ja niiden käyttösovellusten kehittämistä. (Ympäristö.fi 2016.)

Ympäristötekniikan opetuksessa uusiutuvat energiat, energiatehokkuus, energian säästäminen, ja laajempana käsitteenä kiertotalous, nousee johtavaksi teemaksi. Laura Salonpään opinnäytetyö sopii hyvin tähän teemaan, jossa jatkossakin riittää tutkittavaa ja selvitettävää.

Lähteet

EU Climate Action. 2020. 2020 Climate & Energy Package. [Viitattu 20.10.2017]. Saatavissa: https://ec.europa.eu/clima/policies/strategies/2020_en

Rakentaja.fi. 2012. Energiamääräykset tiukentuvat 2012 – kunnollinen eristäminen kannattaa. [Viitattu 18.10.2017]. Saatavissa: https://www.rakentaja.fi/artikkelit/8788/energiamaaraykset_tiukentuvat_2012.htm

Salonpää, L. 2017. Viikin ympäristötalon käytönaikainen toimivuus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala, ympäristöteknologian koulutusohjelma. [Viitattu 16.10.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017100415715

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto. 2012. RIL 259-2012 Matalaenergiarakentaminen, toimitilat. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry.

Ympäristö.fi. 2016. Rakennuksen energia- ja ekotehokkuus. [Viitattu 17.10.2017]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Rakentaminen/Rakennuksen_energia_ja_ekotehokkuus 

Ympäristöministeriö. 2016. Suomen rakentamismääräyskokoelma. [Viitattu 20.10.2017]. Saatavissa: http://www.ym.fi/rakentamismaaraykset

Kirjoittajat

Laura Salonpää on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa ympäristöteknologian koulutusohjelmassa ja valmistuu insinööriksi lokakuussa 2017.

TkT Sakari Halmemies toimii Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan alalla energia- ja ympäristötekniikan koulutusvastuussa yliopettajana.

Julkaistu 24.10.2017

Päivitystä jätealan nykytilaan Kenttäväen koulutuspäiviltä

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Jätteen käsittely on osa tuotteen elinkaaren loppupäätä. Tänä päivänä halutaan kuitenkin edistää tavaroiden pidempää elinkaarta kiertotaloutta hyödyntäen. Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –projektin työntekijät Sirpa Keminen ja Päivi Kärnä osallistuivat Suomen kiertovoiman (KIVO) järjestämille Jätelaitosten kenttäväen koulutuspäiville 13.-14.9.2017 Lahdessa. Kiertotalouden ratkaisuja mietittäessä on tärkeää tuntea, missä jäteala menee tällä hetkellä.

Kirjoittajat: Sirpa Keminen ja Päivi Kärnä

Lainsäädännön tilannetietoutta ja vinkkejä SERriin

Ensimmäisen päivän tietoiskuissa kerrottiin jätelainsäädännön uudistumisprosessista. Tavoitteena muutosten voimaantulolle on ensi vuoden alku. Lainsäädännön uudistuksissa on esitetty mm. kuntavastuun rajaamista, ulosmyyntirajan pienenemistä sekä muutoksia Kuntien toissijaiseen velvollisuuteen (TSV). Tähän liittyen jätelaitoksille saattaa tulla velvollisuus pitää yllä tietoa alueen alan toimijoista, jotta asiakkaita voidaan ohjata paremmin oikeaan paikkaan jätemateriaalien kanssa. Kuuntelijana esityksestä jäi vaikutelma, että muutoksilla halutaan pyrkiä jätteen parempaan hyötykäyttöön jo materiaalina siten, että uusia kierrätysalan yrityksiä kannustetaan markkinoille. Jätelaitosten edustajia uudistuksessa huolettaa muutosten käytännön toimivuus ja vastuiden lisääntyminen.

SERTYn toiminnanjohtaja kertoi yhdistyksen muodostuvan viidestä tuottajayhteisöstä. Suomessa on tällä hetkellä yli 450 SER-keräyspistettä ja yli 1800 kauppakeräyspistettä. Esityksessä saatiin hyviä käytännön vinkkejä mm. rikkoutuneiden keräyspisteiden ja kierrätykseen liittyvän neuvonnan suhteen.

Kujalan toimintaan tutustumista

Ensimmäisen päivän Kujalan jätekeskuksen kierroksella tutustuttiin jäteasema PILLERIin sekä lajittelulaitos LATEen. PILLERI:llä tapahtuvaa lajittelua kehitetään jatkuvasti. Hyväksi käytännöksi on nyt todettu mm. metallien tarkempi lajittelu jo keräysvaiheessa. Pillerin vieressä toimii nykyisin myös Lahden Työn Paikan (Patina) vastaanotto, johon voi tuoda pieniä määriä ehjiä ja käyttökelpoisia tuotteita, joita sitten myydään eteenpäin. Ehjät tavarat kannattaa kuitenkin edelleen lahjoittaa suoraan Lahden keskustassa sijaitsevaan Patinan kierrätysmyymälään tai muille kierrätystoimijoille.

LATE-lajittelulaitos on valmistunut vuoden 2016 lopussa. Mekaanisessa lajittelulaitoksessa murskataan ja erotellaan eri metallit, painavat pienet kappaleet (sora), paperit ja pahvit, jopa tietyt muovit. Lajittelu perustuu mm. muotoon, painoon tai sähkömagneettisiin ominaisuuksiin. Lajittelua tehdään näkötunnistuksen, paineilman, painovoiman ja 2D ja 3D-muotojen suhteen.

Toiminnallinen osio Kujalan jätekeskuksessa

Toinen koulutuspäivä koostui aamupäivän toiminnallisesta rastiradasta Kujalan jäteasemalla sekä iltapäivän kierrätystoimijoiden case-esityksistä.

Osallistujat olivat pukeutuneet sään mukaisesti mukanaan huomioliivit ja turvakengät. Perillä ryhmä (70 henkilöä) jaettiin kymmeneen pienryhmään ja jokaiselle ryhmälle annettiin Kujalan jäteaseman kartta. Ryhmien tehtävänä rasteilla oli miettiä kehittämisideoita haasteellisiin toimintoihin, jotka olivat yleisiä kierrätyspaikoissa. Rastit olivat ripoteltu alueen eri pisteisiin ja jokainen ryhmä valitsi rastin, mistä aloittaa. Rasteja oli kaikkiaan 13 ja tehtävien ratkaisuun käytettiin apuna matkapuhelimelle ladattua digisovellusta. Aikaa rasteihin oli varattu kolme tuntia.

Erityisesti mieleen jäi murskauskentän rasti, jossa tehtiin riskianalyysi alueesta fyysisten, taloudellisten, osaamisen riskien, kemiallisten, biologisten, ympäristöriskien, henkisten riskien ja tietoturvariskien kautta. Alueelle oli tuotu muun muassa muovipaaleja, vanhoja toimistopöytiä ja –laatikostoja sekä maata.

Murskauskentän riskeinä nähtiin mahdollinen tulipalo ja tuulipöly, hakekasat ja heikkolaatuiset muovipaalit, jotka voivat revetä. Pohdittiin, voisiko muovin korvata jollain muulla raaka-aineella, joka hajoaisivat luonnossa ja olisivat kestäviä. Fyysisenä riskinä ryhmä havaitsi rajatun näkyvyyden sekä monta toimintoa samalla alueella (murskaus, lastaus, purku ym.). Riskit kasvavat olennaisesti ruuhka-aikoina. Henkisinä riskeinä saattoivat olla työilmapiiri – muistetaanko arvostaa toisen työtä? Henkilöstön perehdytys on avainasemassa ja osaamista tulee päivittää jatkuvasti. Hyötyjäteasemalla tulee aina myös biologisia ongelmia: rotat ja murskattu puu voivat aiheuttaa hengitystieongelmia itiöiden ja mikrobien muodossa.

Myös kehittämiskohteita löydettiin: kaikille asianmukaiset huomiovaatteet päälle, riittävät opasteet, selkeät reitit, liikenteen ajonopeuksien alentaminen, hyvä näkyvyys, paloturvallisuus, kierron nopeutus ja kasojen pitäminen pienenä, asianmukaiset suojaimet sekä oikeanlaiset suodattimet työkoneisiin.

Jäteaseman autovaa’lla punnittiin kaikki kuorma-autolla saapuvat jätteet. Vaakahenkilökunta punnitsee, kirjaa ja tilastoi kuorman. Vaaka-asemalla ohjataan myös alueen liikennevaloja ja seurataan Kujalan koko kameravalvontajärjestelmää. Asiakaspalvelua on kehitetty hankkimalla vaaka-asemalle kahvikone, josta kuljettajat voi ilmaiseksi nauttia kahvit/teet, sillä aikaa kun punnitus ja kirjaukset tehdään.

Kaiken kaikkiaan ryhmä totesi, että Kujalan jäteasemalla henkilökunta oli hyvin motivoituneita ja asiakaspalveluhenkistä. Asiakkaiden tuoma yhdyskuntajäte ohjattiin oikealle pisteelle. Lisäksi jäteasema on kehittänyt toimintaa, miten kierrätyskelpoinen orgaanista ainesta sisältävä jäte saadaan pois kaatopaikalta.

Kuva 2: Kujalan jäteaseman toimintaa seurataan videokuvan avulla (kuva: Sirpa Keminen)

Caset: Kattohuopajäte ja kiertotalousyhteisö

Tarpaper Oy vastaanottaa kattohuopajätettä ympäri Suomea kattohuovan valmistajilta, rakennusyhtiöiltä, purku-urakoitsijoilta sekä jätehuoltoyhtiöiltä. Tarpaperin patentoitu käsittelymenetelmä murskaa huopajätteen ja uusioraaka-ainetta voidaan käyttää asfaltin valmistukseen korvaamaan bitumia ja hiekkaa.

Kiertotalousyhteisö Ekomo Espoon Ämmänsuolla tarjoaa alustan yrityksille ja luo edellytykset teollisten symbioosien kehittymiselle. Ekomossa yritys voi hyödyntää toisen jätettä ja alueella syntyvää uusiutuvaa energiaa omassa toiminnassaan.

Koulutuspäivien parasta antia olivat toimijoiden kanssa käydyt keskustelut. Osallistujien kanssa jutellessa sai mm. tietää, että suuri määrä ”penkkaan” päätyvästä jätteestä tulee rakennusjätteestä. Toivottavasti jätteen tuottajien motivaatio lajitella ja hyötykäyttää materiaaleja heti purkuvaiheessa kasvaisi tulevaisuudessa. Osallistuminen tapahtumaan antoi lisää näkemystä tulevaisuuden mahdollisuuksista kiertotalouden parissa.

Kirjoittajat

Sirpa Keminen on Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –hankkeen projektipäällikkö.

Päivi Kärnä on suunnittelija Ympäristöpainoalan projekteissa, mm. Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –projektissa.

Artikkelikuva: Tiina Event

Julkaistu 19.10.2017

Ammatillinen toimijuus rikastamassa kehittämistoimintaa

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Nykyään muutokset työelämässä ovat yllättäviä ja moniulotteisia. Muutoksessa organisaation yksi voimavara on osaava henkilöstö, joka pystyy vastaamaan muutosodotuksiin innovatiivisesti ja muuttamaan joustavasti vallitsevia työskentelytapoja. Kehittäminen keskellä kiireistä työpäivää on haasteellista, joten tavoitteellinen kehittämistoiminta tarvitsee oman ajan, paikan ja moniääniseen vuorovaikutukseen perustuvat työskentelymenetelmät. Tässä artikkelissa esiteltävä työyhteisölähtöinen prosessikehittämisen kehittämisote hyödyntää henkilöstön osaamista ja asiantuntijuutta.

Kirjoittajat: Virpi Pitkänen ja Juha Roslakka

Muutokset työelämässä

Suomalaista työelämää on uudistettu aktiivisesti 2010-luvulla, joten työpaikoilla on totuttu muutoksiin. Muutoksiin suhtaudutaan pääosin myönteisesti ja työn kehittäminen nähdään hyödyllisenä ja jopa välttämättömänä toiminnan kannalta. (Alasoini ym. 2014, 19.) Työelämään kohdistuvat muutostarpeet nousevat esille nopeasti ja niiden sisältöä on vaikea ennustaa. Muutoksia joudutaan miettimään samalla laajemmasta näkökulmasta, sillä muutokseen reagoiminen voi vaikuttaa organisaation kaikkiin osapuoliin johdosta asiakkaisiin. Yllättävien ja monivivahteisten ongelmien ratkaiseminen työelämässä edellyttää ajan tasalla olevaa päätöksentekoa ja moninäkökulmaisuutta. (Hökkä ym. 2017, 4.)

Ammatillinen toimijuus

Muutostilanteessa organisaation vahvuutena on osaava henkilöstö, joka pystyy vastaamaan muutosodotuksiin innovatiivisuuden ja joustavan toiminnan avulla (Collin ym. 2017, 11). Monivivahteisissa ongelmissa ratkaisujen keksiminen ei ole yksin johtajan tehtävä, vaan hänen tuekseen tarvitaan työntekijöiden osaamista ja ideointia. Vaikka organisaatioista löytyy usein osaavia, hyvin koulutettuja ja asiantuntevia työntekijöitä, niin henkilöstön ammatillista asiantuntijuutta ja osaamista ei hyödynnetä vielä riittävästi organisaatioiden kehittämistyössä. (Alasoini 2014, 43; Hökkä ym. 2017, 4.)

Työntekijän halua ja tahtoa osallistua ja vaikuttaa omaan työhönsä voidaan kuvata käsitteellä ”toimijuus”. Ammatillisen toimijuuden ominaispiirteitä ovat osallistuminen, aktiivisuus, keskustelun kautta kannanotto, tunne kuulluksi tulemisesta, vaikuttaminen ja valintojen tekeminen. (Hökkä ym. 2014, 122.) Ammatillisen toimijuuden toteutuminen tarvitsee sekä työntekijän valmiuksia vaikuttaa, että organisaation tarjoamia rakenteita vaikuttamiseen (Collin ym. 2017, 13). Molemmilla osapuolilla on oma merkityksensä ja vastuunsa kokonaisuuden kannalta. Organisaation tulisi omalta osaltaan luoda rakenteet ja kehittämistoimintaan tarvittavat foorumit osaksi henkilöstön arkea. Henkilöstössä tulisi puolestaan olla aktiivisia toimijoita, joilla on halu oppia ja kehittää innovatiivisesti omaa työtään. (Vähäsantanen ym.  2017, 62.)

Kehittämistoiminnalle tulisi varata oma aika ja paikka sekä suunnitella siinä käytettävät menetelmät. Ongelmien ratkaiseminen tai uusien toiminta- tai työskentelytapojen miettiminen kiireisen työpäivän keskellä ei palvele työn kehittämistä parhaalla mahdollisella tavalla. (Hasu ym. 2014, 312.)  Työpaikalle olisi tärkeä luoda foorumeita, joissa henkilöstö voi ideoida ja etsiä ratkaisua havaittuihin muutostarpeisiin tai ongelmiin. Foorumeissa työskentelymenetelmien tulisi tukea moniäänisyyttä niin, että jokaisen mielipide ja ideat saadaan mukaan yhteiseen käsittelyyn. Käsittelyvaiheessa omien mielipiteiden esittämisen ohella on oleellista kuunnella, kysellä, oppia ymmärtämään uusia näkökulmia ja siten jalostaa ajatuksia eteenpäin. (Ylisassi ym. 2016, 66.)

Suunnitelmallinen kehittämistoiminta sisältää monipuolisia ideointitekniikoita ja siinä työskennellään sekä yksin että yhdessä. Kun jokainen miettii asioita ensin yksin, varmistetaan jokaisen osallistuminen ja virittäytyminen asian äärelle. Pienryhmässä mielipiteiden kertominen vahvistaa sekä puhumisen, kuulemisen että kuulluksi tulemisen taitoja. Yhteisöllinen työskentely tuo kehittämistoimintaan moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia. (Vähäsantanen ym. 2014, 224.) Kenen tahansa osallistujan kertoma mielipide voi toimia niin sanottuna avainhetkenä, joka herättää muut osallistujat kertomaan omia näkemyksiään. Moniääninen keskustelu edistää oppimista sekä yksilön että työyhteisön kannalta. Oppiminen tulee näkyväksi uusien päätösten ja käyttöön otettujen toimintatapojen kautta. (Collin ym. 2017, 88.)

Ammatillinen toimijuus työyhteisölähtöisessä kehittämistoiminnassa

Kehittämistoimintaa ohjaava työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen kehittämisote perustuu Vatajan (2012, 69–70) mukaan henkilöstön ammatilliseen osaamiseen ja asiantuntijuuteen, vuorovaikutukseen, oman työn arviointiin ja koko työyhteisön osallistumiseen. Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen ominaispiirteet olivat perustana Pitkäsen (2017) YAMK-opinnäytetyönä toteutetussa tutkimuksellisessa kehittämishankkeessa, jonka lähtökohtana oli luoda päiväkodin henkilöstön kehittämistoimintaa tukeva ja ohjaava toimintamalli. Kehittämishankkeessa käytettiin tiedonhankintamenetelmiä, joiden lähtökohtana oli osallistaa henkilöstöä, hyödyntää heidän osaamistaan ja luovuuttaan sekä saada heidän äänensä kuuluville koko kehittämisprosessin ajan. (Pitkänen 2017, 2, 5.)

Tutkimuksellisen kehittämishankkeen tärkein kehittämis- ja tiedonhankintamenetelmä oli työpajatoiminta. Aiheet työpajoihin saatiin henkilöstölle tehdystä kyselystä, jossa kartoitettiin muutoskohteita ja toiveita yhteistä työpajatoimintaa varten. Näin henkilöstö osallistettiin ja motivoitiin kehittämistoimintaan alusta alkaen. Työpajoissa henkilöstö työskenteli tavoitteellisesti ja ohjatusti sovittuun aiheeseen liittyen. Henkilöstön mielestä vuorovaikutukseen ja yhteistoiminnallisuuteen perustuva työpajatoiminta koettiin hyvänä toimintatapana. Osallistava ja työyhteisölähtöinen toimintatapa edisti yhteistä keskustelua ja ideointia, päätöksentekoa, sopimuksiin sitoutumista ja uusien toimintatapojen käyttöön ottoa. (Pitkänen 2017, 37, 48.)

Toimintamallin luomiseen haettiin lisänäkökulmaa kahden päiväkodin johtajan haastattelulla. Haastatteluissa korostettiin yhteistä keskustelua ja henkilöstön osallistamista kehittämistoimintaan. Muutostilanteissa henkilöstölle tulee antaa tilaisuus keskustella muutoksesta sekä sen herättämistä tunteista. Tiedottaminen ja muutostarpeiden perusteleminen tukevat henkilöstöä asian käsittelyssä. Suurin merkitys on kuitenkin sillä, miten muutokseen suhtaudutaan ja asiat tuodaan esille. Myönteinen, innostava ja mahdollisuuksia korostava tapa lisää henkilöstön uskoa muutoksesta selviämiseen. (Pitkänen 2017, 32, 45.)

Kuviossa 1 esitetyssä työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamallissa kuvataan kehittämisprosessin olennaisimmat vaiheet sekä eri vaiheisiin liittyvät tekijät ja ominaispiirteet. Toimintamalli auttaa tunnistamaan kehittämistoiminnan vaiheet ja tukee näin prosessin etenemisen ohjaamisessa. Vaikka toimintamalli on kehitetty varhaiskasvatuksen organisaation tarpeisiin, sitä voidaan hyödyntää yleisesti minkä tahansa alan organisaatiossa.

Kuvio 1. Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamalli (Pitkänen 2017, 51)

Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamalli auttaa luomaan työyhteisöön kehittämistoimintaa varten tarvittavat rakenteet ja työskentelymenetelmät.  Vähäsantasen ym. (2017, 61) mukaan tulevaisuudessa organisaation kehittymisen edellytyksenä on toimintakulttuuri, jossa tuetaan ammatillista toimijuutta. Henkilöstöllä tulee olla mahdollisuus osallistua, vaikuttaa yhteisiin päätöksiin, ajatella innovatiivisesti ja olla luomassa uusia työskentelytapoja. Enää ei riitä, että organisaatiossa on aktiivisia ja luovia yksilöitä tai että kehittämistyötä tehdään yksipuolisesti organisaation ylätason ”kehittämishattarassa”. Tarvitaan foorumeita, joissa jokaisen työntekijän ideat, näkemykset ja osaaminen saadaan aidosti mukaan kehittämistoimintaan.

Lähteet

Alasoini, T. 2014. Asiantuntija puheenvuoro: Innovatiivisuuden ja johtamisen ajankohtaiset haasteet suomalaisessa työelämässä. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 42–43. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Alasoini, T., Lyly-Yrjänäinen, M., Ramstad, E. & Heikkilä, A. 2014. Innovatiivisuus Suomen työpaikoilla. Menestys versoo työelämää uudistamalla. [Verkkodokumentti]. Tekesin katsaus 311/2014. Helsinki: Tekes. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/innovatiivisuus_suomen_tyopaikoilla.pdf

Collin, K., Auvinen, T., Herranen, S., Paloniemi, S., Riivari, E., Sintonen, T. & Lemmetty, S. 2017. Johtajuutta vai johtajattomuutta?: johtamisen merkitys luovuudelle informaatioteknologian organisaatiossa. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 30.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6921-9

Hasu, M., Honkaniemi, L., Saari, E., Mattelmäki, T. & Koponen, L. 2014. Learning employee-driven innovation: Towards sustained practice through multi-method evaluation. [Verkkolehti].  Journal of Workplace Learning. Vol. 26 (5), 310-330. [Viitattu 25.3.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1108/JWL-10-2013-0079

Hökkä, P., Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Herranen, S. & Eteläpelto, A. 2014. Järki ja tunteet -kohti toimijuutta tukevaa johtamista. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 121-144. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Mahlakaarto, S., Paavola, V. & Rossi, M. 2017. Kohtaa – Osallista – Edistä (KOE!) Toimijuusjohtamisen askeleet. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 1.10.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7107-6

Pitkänen, V. 2017. Mukana muutoksessa. Toimintamalli työyhteisölähtöiseen kehittämiseen varhaiskasvatuksessa. [Verkkodokumentti]. YAMK – opinnäytetyö.  Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316035

Vataja, K. 2012. Kehittyvä työyhteisö. Itsearvioinnin hyödyntäminen työyhteisön kehittämisessä kunnallisessa sosiaalitoimessa. [Verkkodokumentti]. THL:n tutkimus 86. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/handle/10024/90859

Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A. 2014. Kohti ammatillisen toimijuuden monikytkentäistä vahvistamisohjelmaa. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 217-226. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Vähäsantanen, K., Eteläpelto, A., Paloniemi, S. & Hökkä, P. 2017. Toimijuus ja oppiminen ohjelmistoammattilaisten työssä. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A.  Ammatillinen toimijuus. Rakenne, mittari ja tuki. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 49–64. [Viitattu 30.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6980-6

Ylisassi, H., Hasu, M., Heikkilä, H., Käpykangas, S., Saari, E., Leppänen, L. & Valtanen, E. 2016. Työntekijöiden kehittämistoimijuutta edistämässä. Kehittämismenetelmäkokeilujen tuloksia vanhuspalveluissa. [Verkkodokumentti].  Helsinki: Työterveyslaitos. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://julkari.fi/handle/10024/13058

Kirjoittajat

Virpi Pitkänen, opiskelija, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (yamk), Lahden ammattikorkeakoulu

Juha Roslakka, sosiaali- ja terveysalan lehtori, Lahden ammattikorkeakoulu

Julkaistu 19.10.2017

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/desk-office-workspace-collaboration-7092/ (CC0)