Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Liikettä arkeen -ryhmän ohjaaminen opiskelijan näkökulmasta

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro, Uudistava oppiminen

Osallistava ryhmäliikuntaneuvonta -hankkeessa kehitetään ryhmämuotoinen arvo- ja hyväksyntäpohjaiseen lähestymistapaan pohjautuva liikuntaneuvontamalli. Hankevaiheessa opiskelijat ovat ohjanneet liikuntaneuvontaryhmiä osana omia opintojaan Päijät-Hämeen kunnissa.

Kirjoittajat: Heikki Hagman ja Paula Harmokivi-Saloranta

Arvo- ja hyväksyntäpohjainen lähestymistapa lähtökohtana

Lahden ammattikorkeakoulussa on käynnissä Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Osallistava ryhmäliikuntaneuvonta -hanke, jonka tavoitteena on kehittää ryhmämuotoinen liikuntaneuvontamalli osaksi Päijät-Hämeen liikuntaneuvonnan palveluketjua. Hankkeen tavoitteena on myös kehittää Lahden ammattikorkeakoulun, Haaga-Helia ammattikorkeakoulun ja kuntien yhteistyötä ja työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä.

Ryhmämuotoisten Liikettä arkeen -liikuntaneuvontaryhmien tavoitteena on tukea työikäisten päijäthämäläisten liikunnan aloittamista tai liikunnallisen elämäntavan ylläpitämistä. Liikettä arkeen -ryhmissä osallistujia on 8-12 ja ryhmät kokoontuvat kahdeksan kertaa kaksi tuntia kerrallaan. Tapaamiset koostuvat sekä toiminnallisista harjoituksista ja keskusteluista että erilaisiin liikkumismuotoihin ja -ympäristöihin tutustumisista.

Osallistava ryhmäliikuntaneuvonta -hankkeessa on kehitetty monialainen LAMKin ja Haaga-Helia amk:n yhteinen opintojakso, jonka osana opiskelijat ohjaavat monialaisissa ryhmissä Liikettä arkeen -ryhmiä. Hankkeessa hyödynnetään arvo- ja hyväksyntäpohjaista lähestymistapaa ryhmien sisällön suunnittelussa ja toteutuksessa.  Arvo- ja hyväksyntäpohjaisen lähestymistavan tavoitteena on kehittää asiakkaan psyykkisiä taitoja, joiden avulla asiakas voi käsitellä käyttäytymisen muutokseen liittyviä psykologia esteitä sekä niihin liittyviä ajattelu- ja tunnereaktioita. Lähestymistavan mukaisesti muutosmotivaatiota ohjaa asiakkaan omat arvot. (Kangasniemi ja Kauravaara 2016, 9; 40.) Opintojaksolle osallistuville opiskelijoille lähestymistapa on pääasiassa uusi ja ennen ryhmien ohjaamista opiskelijat käyvät samankaltaisia prosesseja läpi, mitä myöhemmin ohjaavat asiakkaille. Lähestymistapaa on toistaiseksi käytetty vähän liikuntaneuvonnassa niin Päijät-Hämeessä kuin muualla Suomessa.

Liikettä arkeen -ryhmissä opiskelijat ohjaavat keskusteluja ja harjoituksia, joiden avulla ryhmäläiset pohtivat esimerkiksi omia arvojaan ja niiden pohjalta tavoitteita ja keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Oleellista ohjauksessa on, että liikunnallinen elämäntapa nähdään kiinteänä osana yksilön elämää ja löydetään sen luonnollinen paikka arjessa. Ryhmäläiset näkevät usein liikunnan suorittamisena, ja tätä näkemystä tukevat useat televisio-ohjelmatkin. Tärkeämpää on kuitenkin, että jokainen ryhmäläinen löytää oman tavan liikkua ja ymmärtää jo pienten tekojen merkityksen omalle hyvinvoinnille.

Sosiaalialan opiskelijan kokemuksia ryhmän ohjaamisesta

Keväällä 2017 Liikettä arkeen -ryhmät toteutettiin neljällä paikkakunnalla Lahdessa, Hollolassa, Heinolassa ja Asikkalassa. Lahden ryhmää ohjasi kolme opiskelijaa; sosiaalialan, hoitotyön ja fysioterapian opiskelija. Seuraavassa tarkastellaan sosiaalialan opiskelijan näkökulmasta ryhmän ohjaamista ja niitä ajatuksia ja tuntemuksia, joita asiakasryhmän ohjaaminen ja erityisesti uuden lähestymistavan käyttäminen vaatii.

Valmistaudumme Lahdessa toteutetun Liikettä arkeen -ryhmän ensimmäiseen tapaamiseen. Tämän kokoontumisen alkaessa avaan luokan oven ja käyn opiskelijatovereiden kanssa vielä läpi, mitä harjoituksia ja keskusteluja aiomme toteuttaa. Mielessäni pyörii kysymyksiä; Miten asiakkaat mahtavat suhtautua käyttämäämme lähestymistapaan vai odottavatko enemmän luentoja liikunnasta ja ravitsemuksesta? Olettavatko osallistujat, että ryhmä onkin liikuntaryhmä, jossa vain liikumme? Miten luontevasti kykenemme auttamaan asiakkaita tekemään viisaita ja kestäviä valintoja liikuntatottumusten suhteen? Uskon omien tietojeni terveellisten elämäntapojen suhteen, sekä työkokemukseni muun muassa opettajana tukevan minua ryhmän ohjaamisessa, mutta osaanko silti auttaa juuri näitä ryhmäläisiä saavuttamaan tavoitteensa?  

Tapaamiskertojen myötä huomaamme alun epävarmuutemme olleen turhaa. Näemme Liikettä arkeen -ryhmän osallistujien sisäistävän varsin nopeasti, miten laaja-alaisesti pyrimme pohtimaan liikuntatottumusten suhdetta muuhun elämään. Tapaamisissa dialogi on rentoa ja vastavuoroista, yllättävän henkilökohtaisiakin asioita jaetaan varsin avoimesti.  Osalla on konkreettisia haasteita terveyden suhteen, osalla puolestaan varoittavia esimerkkejä liikkumattomuuden vaikutuksista lähipiirissä. Uskon, että harjoitusten, pohdintojen ja muutaman kotitehtävän kautta pystymme olemaan positiivisena tukena ryhmään osallistujien elämässä. 

Tapaamisten lähestyessä loppua, huomaan huolehtineeni hieman väärästä asiasta. Toivoin omaavani riittävästi taitoa osallistujien auttamiseksi tavoitteissaan. Oleellisempaa olisi ollut pohtia, olenko itse sisäistänyt lähestymistapamme perimmäisen tarkoituksen. Tietoa ja perustaitoja osaan toki jakaa, mutta haastavampi tehtävä on kyetä välittämään syvällinen lähestymistapa siten, että jokaisen yksilöllinen tarve tulee kuulluksi. Asiakkaan on tärkeää tarkastella omia arvojaan riittävän syvällisesti, jotta liikuntatottumukset asettuvat realistiseen suhteeseen elämän muiden merkittävien seikkojen kanssa. Hyväksyvä asenne itseä kohtaan liikkujana auttaa parhaimmillaan tekemään tottumuksista pysyvämpiä.
Lopuksi

Asiakkailta kerätyn palautteen pohjalta voimme huomata, kuinka hyvin opiskelijat, jotka ovat ryhmiä ohjanneet, ovat sisäistäneet ja pystyneet hyödyntämään Liikettä arkeen -ryhmien ohjauksessa arvo- ja hyväksyntäpohjaista lähestymistapaa. Asiakkaat kuvaavat palautteissa omin sanoin niitä asioita, jotka ovat oleellisia lähestymistavassa kuten armollisuus itseään kohtaan, pienten tekojen merkitys oman hyvinvoinnin edistämisessä sekä käyttäytymiseen liittyvien esteiden tunnistaminen. Lisäksi asiakkaat kuvaavat, kuinka he pitkästä aikaan tekivät itselle jotakin hyvää ja kuinka sitä kautta he pystyivät myös enemmän antamaan läheisilleen. Prosessi on ollut hyvin opettavainen opiskelijoille ja ymmärrys asiakkaan ohjaamisesta on varmasti lisääntynyt, samoin kuin rohkeus ottaa käyttöön uusia työkaluja.

Voidaankin sanoa, että sosionomin näkökulmasta on ehdottoman tärkeää kuulla asiakasta ja saada hänet itse löytämään tavoitteensa ja mielekkäät toimintatapansa. Asiantuntijalähtöisesti tuotettu tavoitteenasettelu ei yleensä toimi, koska päätökset eivät tule silloin sisäisen motivaation kannattelemina. Kuten eräs perhekotiyrittäjä totesi, innokas keskustelu nuoren mahdollisesta tanssiharrastuksesta on toimiva juttu, kun taas valmiiksi käteen ojennetut liput tanssitunteja varten voivat sammuttaa motivaation.

 Lähteet

Kangasniemi, A. & Kauravaara, K. 2016. Kohti muutosta – Arvo- ja hyväksyntäpohjainen lähestymistapa liikunnan ja terveyden edistämisessä. Vantaa: Liikunta- ja hyvinvointiakatemia oy.

Kirjoittajat

Heikki Hagman FM, AmO, valmistuu sosiaali- ja terveysalalta sosionomiksi keväällä 2018

Paula Harmokivi-Saloranta LitM, ft, toimii Osallistava ryhmäliikuntaneuvonta -hankkeen projektipäällikkönä ja lehtorina sosiaali- ja terveysalalla

Julkaistu 2.11.2017

Kiertotalousväylältä verkostoja ja tekemisen meininkiä

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Kiertotalouden väyläopintojen suunnittelu aloitettiin keväällä 2016 yhteistyössä eri alojen tomijoiden kanssa. Ensimmäiset pilotoinnit toteutettiin syksyllä 2016 ja keväällä 2017 ja niissä on opiskellut jo lähes 100 liiketalouden, tekniikan ja muotoilun opiskelijaa. Kehittämisprojekteja on tehty noin kymmenelle eri toimeksiantajalle julkiselta ja yksityiseltä sektorilta. Kompetenssiosaamisen lisäksi väylä on antanut opiskelijoille loistavan tilaisuuden verkostoitua eri alan opiskelijoiden sekä toimeksiantajien ja muiden sidosryhmien kanssa. Tässä artikkelissa luodaan katsaus lähes kahden vuoden matkasta kiertotalouskoulutuksen kehittämiseksi. Opiskelijan näkökulmaa ja kiertotalousväylän merkitystä osana omaa ammatillista kehittymistä avaa liiketalouden opiskelija Kaisa Tuomisen näkemys.

Kirjoittajat: Kaisa Tuominen ja Piia Haapea

Mikä kiertotalousväylä?

Kiertotalous on suhteellisen uusi käsite ja liiketoimintamalli. Vuosikymmenien aikana erilaisia termejä, kuten kestävä kehitys, resurssitehokkuus, kierrätys, elinkaariarviointi ja hiilijalanjälki on käytetty pyrittäessä lisäämään ihmisten ja yritysten ympäristötietoisuutta sekä vähentämään eri toimintojen ympäristövaikutuksia. Kiertotaloudessa, nimensä mukaisesti, pyritään eroon perinteisestä lineaarisesta mallista, jossa tuotteet ja tuotteen valmistukseen käytettävät raaka-aineet voivat päätyä jo valmistuksen aikana ja käytön jälkeen kaatopaikalle. Kiertotaloudessa edistetään tuotteen ja siihen käytettävien materiaalien uudelleenkäyttöä energia- ja resurssitehokkaasti huomioiden tuotteen koko elinkaari. Kiertotaloudessa kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen, kuten jakamiseen ja vuokraamiseen. Työllistämis- ja liiketoimintapotentiaali on valtava, EUn alueella sen on arvioitu lisäävän taloudellista lisäarvoa teollisuuteen 600 miljardia euroa. (Korhonen et al. 2017 ja Sitra 2016.) Suomessa vuoteen 2030 mennessä kiertotalouden arvonlisän on arvioitu olevan kolme miljardia euroa vuosittain (Sitra 2016).

Kiertotalouteen siirtyminen tarkoittaa kokonaan systeemistä muutosta (Sitra 2016). Muutoksessa ajurina, tärkeässä roolissa on koulutus. LAMKissa lähdettiinkin kehittämään kiertotalousväylää tammikuussa 2016. Väylää valmisteltiin yhdessä eri alojen opettajien ja TKI-henkilöstön sekä sidosryhmien kanssa useissa eri tapaamisissa. Väylän rakenne noudatti jo vuotta aikaisemmin aloitetun palvelumuotoiluväylän mallia.

Kiertotalousväylää on toteutettu nyt kaksi kertaa, kolmas moduuli aloitettiin syksyllä 2017. Vetonaulana ensimmäisessä väylässä oli UPMn kanssa järjestetty ”sivuvirta BootCamp” (kuva 1).

Kuva 1 . UPM BootCamp (Kuva: Kaisa Tuominen)

Sidosryhmät ovat olleet aktiivisesti mukana toiminnassa ja olemmekin saaneet runsaasti erilaisia toimeksiantoja opiskelijoille. Monet toteutuista kehittämisprojekteista ovat johtaneet jatkotoimenpiteisiin. Väylää on matkan varrella kehitetty ja huomioitu opiskelijoilta ja sidosryhmiltä saatua palautetta.

”Mä teen kiertotaloudesta itselleni ammatin”

Alusta asti mukana ollut liiketalouden opiskelija Kaisa Tuominen on mainio esimerkki mitä tapahtuu, kun innostus, aito oppimisen halu, hyvät vuorovaikutustaidot ja rohkeus tarttua haasteisiin kohtaavat. Kaisaa on aina kiinnostanut kestävä kehitys ja ekoajattelu. Kiertotalouden väylän aikana Kaisa on huomannut kiertotalouden pitävän sisällään paljon muutakin: tulevaisuuteen katsomista, talouskasvua, uusia työpaikkoja sekä uusia tapoja hankkia ja käyttää hyödykkeitä. Nyt Kaisalla on takana kahdet väyläopinnot, ja varmuus kiertotalouden merkityksestä tulevaisuudessa on vain kasvanut. Kaisan sanoin se on inspiroinut minua uskomaan kestävämpään huomiseen. Olenkin saanut opinnoista todellista draivia omalle uralleni.  Kaisa jatkaakin vielä syksyllä 2017 väylällä opiskelijaryhmien sparraajana, antaen väylän alussa oleville opiskelijoille sitä kuuluisaa vertaistukea ja tietysti liiketalouden opiskelijana liiketalousosaamista, ml. kehittämisideoiden vahvuuksien tunnistaminen sekä kuluttajan ja kustannusnäkökulman huomioiminen.

Kuva 2. Konsultoinnissa apuvälineenä toimi valkotaulu, tussi, sekä lentävät keskustelut. (Kuva: Kaisa Tuominen)

Kiertotalousväylällä opiskellaan aiheeseen liittyvää teoriaa tekniikan, liiketalouden ja muotoilun näkökulmasta, sekä työskennellään oikean, työelämälähtöisen kehittämisprojektin parissa. Kaisan mukaan kiertotalousväylän parasta antia on juuri monialaiset projektitiimit. Kaisa on ollut väylän aikana mukana ideoimassa mm. uusia hyödyntämistapoja UPM:n vanerintuotannon sivuvirroille ja kehittämässä uusia liiketoimintaideoita tekstiilien kierrätykseen.

Verkostoitumista

Väylän suunnittelu ja toteutus on antanut myös meille opettajille loistavan mahdollisuuden tutustua ja verkottua sidosryhmien kanssa, eri alojen opettajiin ja muuhun henkilöstöön LAMKin sisällä ja valtakunnallisesti.  Lisäksi kiertotalouteen orientoitunut yhteisö amk-tasolla on vahvistunut erilaisten yhteisten toimintojen kautta. Myös kansainvälistä kiinnostusta yhteistyöhön kiertotalouden osaamisen kehittämiseksi on paljon.

Tärkeää on ollut myös opiskelijoiden verkostoituminen. Erityisesti monialaisuuden kautta on syntynyt paljonkin erilaisia yhteistyöprojekteja. Mainio tapa verkottumiseen ja uusien kontaktien luomiseen on myös osallistua erilaisiin tapahtumiin. Tässäkin Kaisa osoitti aktiivisuutta: osana kiertotalousväylää Kaisa päätyi vapaaehtoiseksi Helsinki Cleantech Forumiin, jossa varsinaisten kiertotalouteen liittyvien seminaariesitysten lisäksi puhtaaseen teknologiaan panostavat yritykset hakivat mm. rahoitusta ja kumppaneita.  Tiivis yhteistyö sidosryhmien kanssa tarjoaa opiskelijoille kiertotalousprojektien lisäksi myös harjoittelupaikkoja, opinnäytetöitä ja jatkohankkeita.

Kuva 3. Cleantech Forum Helsinkiä voisi kuvailla muutamalla sanalla: formal & fancy. (Kuva: Kaisa Tuominen)

Ja lopuksi

Tämän artikkelin pääsanoman voikin kiteyttää Kaisan kommenttiin: Mikäli sinua kiinnostaa kestävä kehitys, jätteettömyys, ekologinen ajattelutapa tai haluat tutustua muiden alojen opiskelijoihin, tule opiskelemaan kiertotalousväylälle – kiertotalous tarvitsee kaikkien alojen osaajia!

Kaisan innostuneisuus ja mukanaolo kiertotalousväylällä on ollut juuri sitä mikä antaa opettajillekin lisää virtaa ja uskoa tekemiseensä. Kaisa on erinomainen esimerkki opiskelijasta, joka ennakkoluulottomasti lähtee mukaan erilaisiin haasteisiin onnistuen samalla verkottumaan ja luomaan hyviä kontakteja myös tulevaisuutta silmällä pitäen.

Lähteet

Korhonen J., Honkasalo A. ja Seppälä J. 2017. Circular Economy: The Concept and its Limitations. Ecological Economics. [Verkkolehti]. Vol. 143 (January 2018), 37–46. [Viitattu 6.10.2017]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.ecolecon.2017.06.041

Sitra. 2016. Kierrolla kärkeen – Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016–2025. [Verkkodokumentti].  Helsinki: Sitra. Sitran selvityksiä 117/2016. [Viitattu 6.10.2017]. Saatavissa: http://media.sitra.fi/2017/02/27175308/Selvityksia117-3.pdf

Kirjoittajat

Kaisa Tuominen, liiketalouden opiskelija, LAMK

Pia Haapea, energia- ja ympäristötekniikan yliopettaja ja väylävastaava, LAMK

Julkaistu 1.11.2017

Size doesn’t matter: The Importance of Strategic Management & Planning in SMEs

Articles in English, LAMK Pro, Yrittäjyys

Today, businesses which carefully design their future plans based on strategies are said to out-rival their competitors and develop sustainability in the long-term. This article is aimed to outline an idea of the importance of strategic management and planning within small and medium-sized enterprises which commonly constitute the largest economic share by output.

Authors: Daria Torzhevskaia and Minna Porasmaa

The Meaning of Strategic Management

The function of strategic management is to formulate and put into practice the major company’s initiatives considering available resources and assessing the internal and external environments in which the organisation operates. It provides a general direction to the enterprise and involves specifying the organisation’s objectives, developing policies and plans to reach these objectives, and then allocating resources to implement the plans. Accurately executed strategic management navigate and orientate individuals within organisations, make them more mobilised, encouraged and following the same focus and direction. In order to achieve a successful strategic fit a company should be consistent in its external environment which includes relationships with its rivals, customers and suppliers and internal goals, capabilities and structures. (Hambrick & Chen 2007.)

Strategic Planning in Small and Medium-Sized Enterprises

Smaller firms are not simply the smaller versions of larger organisations, but they behave in the market very differently. The substantial body of research acknowledges a positive relationship between strategic orientation and firm success. (Jones & Sisay 2014.) However, due to insufficiency of market knowledge and capital, a limited access to research and personal intuitive management style, SMEs commonly ignore strategic orientation. Even though most of the research practices on strategic management are applied to large corporations, the relevance of strategy in small businesses does not diminish in comparison with bigger entities. Small firms can even display an explicit strategic competitive behaviour. (Lobontiu 2002.)

The opportunity exploration and reasonable resources exploitation directly affect small business performance. Virtually, SMEs cannot compete with larger firms in terms of investment in Research and Development (R&D), economies of scale or significant promotional expenditure (e.g. nation-wide marketing campaigns). (Hill & McGowan 1999.) Thus, given the advantages of flexibility within a small entity, the strategic concept has to be more flexible and adaptable for them.

Every globally recognised company started out small. A shared key to success of those organisations laid in their ability to see the goal and effectively plan their actions towards it.  (TXM Lean Solutions 2017.) The conclusion from this is whenever an initiative to start up a business emerges, the first things for key long-term success is to establish a clear reason for existence (Mission), a big dream driving company’s operations (Vision) and fundamental principles that would guide its daily decision-making (Values). The objectives and goals have to be set out and communicated across the team to ensure the operational and human capabilities are aligned with the strategy execution requirements.

Case Study

In order to display a practical application of the ideas above, the strategic planning significance can be underpinned by one particular construction industry example. The case company strategy turned out to be more intuitive than deliberate with a strong orientation towards operational rather than strategic issues.

The research has been undertaken within a small general contractor located in Sydney, Australia, – the market with an intense and tough competition – which provides design and construction services with a particular operational emphasis on project management. The company had been functioning well with a short-term project success orientation until it reached a certain point of maturity where it had to choose: either to reinvent its vision and devise a future survival strategy or accept the failure to grow. The empirical research by interviewing the company’s representatives has revealed that the main growth restricting factor was its inability to develop the fundamental principles and values which would guide its daily decision making. This in turn has disrupted the company’s ability to effectively develop in a more complex and profitable business model by using a proposed external opportunity to cooperate under Joint Venture. (Torzhevskaia 2017.)

Being strategically unprepared for future, the company was largely myopic at reaching out higher efficiency of its operations and taking advantage of market prospects at its full capacity. It has been observed how a strategically uncertain position of the case company has entailed troubles in project management, brand identification and relationships with stakeholders. (Torzhevskaia 2017.) This case is a bright example of how significant the potential losses may be if an entity is not given a purpose and a direction to move forward. Such position has a more or less predictable outcome which is likely a recession, stagnation or an end of development.

This case can teach us a few things. First, the strategic planning cannot be underestimated regardless of the type and scale of activity. Second, an ongoing reflection and environmental scanning are key for recognising opportunities in the external environment. Thirdly, all the above conclusions are especially applicable for the small businesses which success is strongly determined by the ability to scan the environment and adapt to changes considering its internal capacity. Finally, the more complex the business model becomes and the higher market expectations emerge, the more dynamic leadership and strategic orientation is required.

In Conclusion

The strategic planning activities have to operate at the pace of business, providing real-time perspectives for management to quickly respond to market swings, reallocate resources and take advantage of emerging prospects. Companies that tend to integrate and develop their strategic planning techniques compete more effectively generating higher sales and profit margins, return on assets and employee growth being at the same time more innovative and nationally recognised.(Desai 2015.)

It has been a matter of disputes and extensive discussions whether strategic planning is necessary within businesses. However, the industry case described above adds to the significance of proper strategic management disregarding the scope and nature of operations. In parallel, a traveler without a final image of destination and a sense of direction is likely to get lost throughout a journey. It is hard to argue that every manager who is aiming at success has to be led by the strategic plan with clear goals as well as every intelligent traveller is guided with a map and a compass.

References

Chinowsky, P. & Meredith, J. 2000. Strategic Management in Construction. Journal of Construction Engineering and Management. [Electronic journal]. Vol. 126 (1), 1-9. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: https://doi.org/10.1061/(ASCE)0733-9364(2000)126:1(1)

Desai, F. 2015. Why Global Corporations Need to Redesign Their Strategic Planning Function. [Electronic magazine]. Forbes Nov 2, 2015. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: https://www.forbes.com/sites/falgunidesai/2015/11/02/why-global-corporations-need-to-redesign-their-strategic-planning-function/#1ac124d06ee3

Hambrick, D. & Chen, J. 2007. What is strategic management, really? Inductive derivation of a consensus definition of the field. Strategic Management Journal. [Electronic journal]. Vol. 28 (9), 935-955. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: http://dx.doi.org/10.1002/smj.615

Hill, J. & McGowan, P. 1999. A qualitative approach to developing small firm marketing planning competencies. Qualitative Market Research: An International Journal. [Electronic journal].  Vol. 2 (3), 167-175. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: https://doi.org/10.1108/13522759910291662

Jones, R. & Sisay, S. 2014. Small and Medium Enterprises. Strategic Management in SMEs: An Orientation Approach. In: Todorov, K. & Smallbone, D. (eds) Handbook of Research on Strategic Management in Small and Medium Enterprises. [Electronic book]. Hershey, PA: IGI Global. Advances in Logistics, Operations, and Management Science (ALOMS) Book Series , 1-23. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: https://doi.org/10.4018/978-1-4666-5962-9.ch001

Lobontiu, G. 2002. Strategies and Strategic Management in Small Business. [Electronic document]. Copenhagen: Department of Management, Politics and Philosophy. Copenhagen Business School. MPP Working Paper No. 15/2002.  [Cited 5 Oct 2017]. Available at: http://openarchive.cbs.dk/bitstream/handle/10398/6373/wp15-2002.pdf?…1

Torzhevskaia, D. 2017. Strategic Management in Construction Industry. Case Company: Custom Design & Construction. [Online document]. Bachelor’s thesis. Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management. Lahti. [Cited 5 Oct 2017]. Available at: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316038

TXM Lean Solutions 2017. Blog: Why do So Few Small Companies Become Big Companies? [Cited 5 Oct 2017]. Available at: http://txm.com.au/blog/small-companies-become-big-companies

Authors

Daria Torzhevskaia has studied International Business at Lahti University of Applied Sciences and will graduate and receive a BBA degree in October 2017.

DSc. (Econ. And Bus. Adm.) Minna Porasmaa works as a Senior Lecturer at Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management.

Published 25.10.2017

Illustration: http://blog.muipr.com/wp-content/uploads/2014/08/marketing-624×5001.jpg

Ammatillinen toimijuus rikastamassa kehittämistoimintaa

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Nykyään muutokset työelämässä ovat yllättäviä ja moniulotteisia. Muutoksessa organisaation yksi voimavara on osaava henkilöstö, joka pystyy vastaamaan muutosodotuksiin innovatiivisesti ja muuttamaan joustavasti vallitsevia työskentelytapoja. Kehittäminen keskellä kiireistä työpäivää on haasteellista, joten tavoitteellinen kehittämistoiminta tarvitsee oman ajan, paikan ja moniääniseen vuorovaikutukseen perustuvat työskentelymenetelmät. Tässä artikkelissa esiteltävä työyhteisölähtöinen prosessikehittämisen kehittämisote hyödyntää henkilöstön osaamista ja asiantuntijuutta.

Kirjoittajat: Virpi Pitkänen ja Juha Roslakka

Muutokset työelämässä

Suomalaista työelämää on uudistettu aktiivisesti 2010-luvulla, joten työpaikoilla on totuttu muutoksiin. Muutoksiin suhtaudutaan pääosin myönteisesti ja työn kehittäminen nähdään hyödyllisenä ja jopa välttämättömänä toiminnan kannalta. (Alasoini ym. 2014, 19.) Työelämään kohdistuvat muutostarpeet nousevat esille nopeasti ja niiden sisältöä on vaikea ennustaa. Muutoksia joudutaan miettimään samalla laajemmasta näkökulmasta, sillä muutokseen reagoiminen voi vaikuttaa organisaation kaikkiin osapuoliin johdosta asiakkaisiin. Yllättävien ja monivivahteisten ongelmien ratkaiseminen työelämässä edellyttää ajan tasalla olevaa päätöksentekoa ja moninäkökulmaisuutta. (Hökkä ym. 2017, 4.)

Ammatillinen toimijuus

Muutostilanteessa organisaation vahvuutena on osaava henkilöstö, joka pystyy vastaamaan muutosodotuksiin innovatiivisuuden ja joustavan toiminnan avulla (Collin ym. 2017, 11). Monivivahteisissa ongelmissa ratkaisujen keksiminen ei ole yksin johtajan tehtävä, vaan hänen tuekseen tarvitaan työntekijöiden osaamista ja ideointia. Vaikka organisaatioista löytyy usein osaavia, hyvin koulutettuja ja asiantuntevia työntekijöitä, niin henkilöstön ammatillista asiantuntijuutta ja osaamista ei hyödynnetä vielä riittävästi organisaatioiden kehittämistyössä. (Alasoini 2014, 43; Hökkä ym. 2017, 4.)

Työntekijän halua ja tahtoa osallistua ja vaikuttaa omaan työhönsä voidaan kuvata käsitteellä ”toimijuus”. Ammatillisen toimijuuden ominaispiirteitä ovat osallistuminen, aktiivisuus, keskustelun kautta kannanotto, tunne kuulluksi tulemisesta, vaikuttaminen ja valintojen tekeminen. (Hökkä ym. 2014, 122.) Ammatillisen toimijuuden toteutuminen tarvitsee sekä työntekijän valmiuksia vaikuttaa, että organisaation tarjoamia rakenteita vaikuttamiseen (Collin ym. 2017, 13). Molemmilla osapuolilla on oma merkityksensä ja vastuunsa kokonaisuuden kannalta. Organisaation tulisi omalta osaltaan luoda rakenteet ja kehittämistoimintaan tarvittavat foorumit osaksi henkilöstön arkea. Henkilöstössä tulisi puolestaan olla aktiivisia toimijoita, joilla on halu oppia ja kehittää innovatiivisesti omaa työtään. (Vähäsantanen ym.  2017, 62.)

Kehittämistoiminnalle tulisi varata oma aika ja paikka sekä suunnitella siinä käytettävät menetelmät. Ongelmien ratkaiseminen tai uusien toiminta- tai työskentelytapojen miettiminen kiireisen työpäivän keskellä ei palvele työn kehittämistä parhaalla mahdollisella tavalla. (Hasu ym. 2014, 312.)  Työpaikalle olisi tärkeä luoda foorumeita, joissa henkilöstö voi ideoida ja etsiä ratkaisua havaittuihin muutostarpeisiin tai ongelmiin. Foorumeissa työskentelymenetelmien tulisi tukea moniäänisyyttä niin, että jokaisen mielipide ja ideat saadaan mukaan yhteiseen käsittelyyn. Käsittelyvaiheessa omien mielipiteiden esittämisen ohella on oleellista kuunnella, kysellä, oppia ymmärtämään uusia näkökulmia ja siten jalostaa ajatuksia eteenpäin. (Ylisassi ym. 2016, 66.)

Suunnitelmallinen kehittämistoiminta sisältää monipuolisia ideointitekniikoita ja siinä työskennellään sekä yksin että yhdessä. Kun jokainen miettii asioita ensin yksin, varmistetaan jokaisen osallistuminen ja virittäytyminen asian äärelle. Pienryhmässä mielipiteiden kertominen vahvistaa sekä puhumisen, kuulemisen että kuulluksi tulemisen taitoja. Yhteisöllinen työskentely tuo kehittämistoimintaan moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia. (Vähäsantanen ym. 2014, 224.) Kenen tahansa osallistujan kertoma mielipide voi toimia niin sanottuna avainhetkenä, joka herättää muut osallistujat kertomaan omia näkemyksiään. Moniääninen keskustelu edistää oppimista sekä yksilön että työyhteisön kannalta. Oppiminen tulee näkyväksi uusien päätösten ja käyttöön otettujen toimintatapojen kautta. (Collin ym. 2017, 88.)

Ammatillinen toimijuus työyhteisölähtöisessä kehittämistoiminnassa

Kehittämistoimintaa ohjaava työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen kehittämisote perustuu Vatajan (2012, 69–70) mukaan henkilöstön ammatilliseen osaamiseen ja asiantuntijuuteen, vuorovaikutukseen, oman työn arviointiin ja koko työyhteisön osallistumiseen. Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen ominaispiirteet olivat perustana Pitkäsen (2017) YAMK-opinnäytetyönä toteutetussa tutkimuksellisessa kehittämishankkeessa, jonka lähtökohtana oli luoda päiväkodin henkilöstön kehittämistoimintaa tukeva ja ohjaava toimintamalli. Kehittämishankkeessa käytettiin tiedonhankintamenetelmiä, joiden lähtökohtana oli osallistaa henkilöstöä, hyödyntää heidän osaamistaan ja luovuuttaan sekä saada heidän äänensä kuuluville koko kehittämisprosessin ajan. (Pitkänen 2017, 2, 5.)

Tutkimuksellisen kehittämishankkeen tärkein kehittämis- ja tiedonhankintamenetelmä oli työpajatoiminta. Aiheet työpajoihin saatiin henkilöstölle tehdystä kyselystä, jossa kartoitettiin muutoskohteita ja toiveita yhteistä työpajatoimintaa varten. Näin henkilöstö osallistettiin ja motivoitiin kehittämistoimintaan alusta alkaen. Työpajoissa henkilöstö työskenteli tavoitteellisesti ja ohjatusti sovittuun aiheeseen liittyen. Henkilöstön mielestä vuorovaikutukseen ja yhteistoiminnallisuuteen perustuva työpajatoiminta koettiin hyvänä toimintatapana. Osallistava ja työyhteisölähtöinen toimintatapa edisti yhteistä keskustelua ja ideointia, päätöksentekoa, sopimuksiin sitoutumista ja uusien toimintatapojen käyttöön ottoa. (Pitkänen 2017, 37, 48.)

Toimintamallin luomiseen haettiin lisänäkökulmaa kahden päiväkodin johtajan haastattelulla. Haastatteluissa korostettiin yhteistä keskustelua ja henkilöstön osallistamista kehittämistoimintaan. Muutostilanteissa henkilöstölle tulee antaa tilaisuus keskustella muutoksesta sekä sen herättämistä tunteista. Tiedottaminen ja muutostarpeiden perusteleminen tukevat henkilöstöä asian käsittelyssä. Suurin merkitys on kuitenkin sillä, miten muutokseen suhtaudutaan ja asiat tuodaan esille. Myönteinen, innostava ja mahdollisuuksia korostava tapa lisää henkilöstön uskoa muutoksesta selviämiseen. (Pitkänen 2017, 32, 45.)

Kuviossa 1 esitetyssä työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamallissa kuvataan kehittämisprosessin olennaisimmat vaiheet sekä eri vaiheisiin liittyvät tekijät ja ominaispiirteet. Toimintamalli auttaa tunnistamaan kehittämistoiminnan vaiheet ja tukee näin prosessin etenemisen ohjaamisessa. Vaikka toimintamalli on kehitetty varhaiskasvatuksen organisaation tarpeisiin, sitä voidaan hyödyntää yleisesti minkä tahansa alan organisaatiossa.

Kuvio 1. Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamalli (Pitkänen 2017, 51)

Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamalli auttaa luomaan työyhteisöön kehittämistoimintaa varten tarvittavat rakenteet ja työskentelymenetelmät.  Vähäsantasen ym. (2017, 61) mukaan tulevaisuudessa organisaation kehittymisen edellytyksenä on toimintakulttuuri, jossa tuetaan ammatillista toimijuutta. Henkilöstöllä tulee olla mahdollisuus osallistua, vaikuttaa yhteisiin päätöksiin, ajatella innovatiivisesti ja olla luomassa uusia työskentelytapoja. Enää ei riitä, että organisaatiossa on aktiivisia ja luovia yksilöitä tai että kehittämistyötä tehdään yksipuolisesti organisaation ylätason ”kehittämishattarassa”. Tarvitaan foorumeita, joissa jokaisen työntekijän ideat, näkemykset ja osaaminen saadaan aidosti mukaan kehittämistoimintaan.

Lähteet

Alasoini, T. 2014. Asiantuntija puheenvuoro: Innovatiivisuuden ja johtamisen ajankohtaiset haasteet suomalaisessa työelämässä. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 42–43. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Alasoini, T., Lyly-Yrjänäinen, M., Ramstad, E. & Heikkilä, A. 2014. Innovatiivisuus Suomen työpaikoilla. Menestys versoo työelämää uudistamalla. [Verkkodokumentti]. Tekesin katsaus 311/2014. Helsinki: Tekes. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/innovatiivisuus_suomen_tyopaikoilla.pdf

Collin, K., Auvinen, T., Herranen, S., Paloniemi, S., Riivari, E., Sintonen, T. & Lemmetty, S. 2017. Johtajuutta vai johtajattomuutta?: johtamisen merkitys luovuudelle informaatioteknologian organisaatiossa. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 30.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6921-9

Hasu, M., Honkaniemi, L., Saari, E., Mattelmäki, T. & Koponen, L. 2014. Learning employee-driven innovation: Towards sustained practice through multi-method evaluation. [Verkkolehti].  Journal of Workplace Learning. Vol. 26 (5), 310-330. [Viitattu 25.3.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1108/JWL-10-2013-0079

Hökkä, P., Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Herranen, S. & Eteläpelto, A. 2014. Järki ja tunteet -kohti toimijuutta tukevaa johtamista. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 121-144. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Mahlakaarto, S., Paavola, V. & Rossi, M. 2017. Kohtaa – Osallista – Edistä (KOE!) Toimijuusjohtamisen askeleet. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 1.10.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7107-6

Pitkänen, V. 2017. Mukana muutoksessa. Toimintamalli työyhteisölähtöiseen kehittämiseen varhaiskasvatuksessa. [Verkkodokumentti]. YAMK – opinnäytetyö.  Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316035

Vataja, K. 2012. Kehittyvä työyhteisö. Itsearvioinnin hyödyntäminen työyhteisön kehittämisessä kunnallisessa sosiaalitoimessa. [Verkkodokumentti]. THL:n tutkimus 86. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/handle/10024/90859

Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A. 2014. Kohti ammatillisen toimijuuden monikytkentäistä vahvistamisohjelmaa. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 217-226. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Vähäsantanen, K., Eteläpelto, A., Paloniemi, S. & Hökkä, P. 2017. Toimijuus ja oppiminen ohjelmistoammattilaisten työssä. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A.  Ammatillinen toimijuus. Rakenne, mittari ja tuki. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 49–64. [Viitattu 30.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6980-6

Ylisassi, H., Hasu, M., Heikkilä, H., Käpykangas, S., Saari, E., Leppänen, L. & Valtanen, E. 2016. Työntekijöiden kehittämistoimijuutta edistämässä. Kehittämismenetelmäkokeilujen tuloksia vanhuspalveluissa. [Verkkodokumentti].  Helsinki: Työterveyslaitos. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://julkari.fi/handle/10024/13058

Kirjoittajat

Virpi Pitkänen, opiskelija, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (yamk), Lahden ammattikorkeakoulu

Juha Roslakka, sosiaali- ja terveysalan lehtori, Lahden ammattikorkeakoulu

Julkaistu 19.10.2017

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/desk-office-workspace-collaboration-7092/ (CC0)

 

Lahden kaupungin tuottaman datan avaamisen haasteet – kuinka saadaan tieto hyötykäyttöön?

LAMK Pro, Muut

Hallinnon toiminnassa syntyy paljon tietoa, joka voisi vapaaseen ja julkiseen käyttöön tullessaan luoda uusia, kansalaisia sekä organisaatioita hyödyttäviä innovaatioita ja samalla uutta liiketoimintaa. Tähän ollaan havahduttu myös Lahden kaupungissa, joka on alkanut pohtia laajempaa tietoaineistojensa avaamista avoimeksi dataksi. Täysin vaivatonta datan avaaminen ei kuitenkaan ole, vaan matkalla on monia erilaisia haasteita, jotka tulee havaita ja joihin tulee löytää ratkaisut. Tässä artikkelissa käydään läpi Lahden kaupungin eri yksiköissä ilmenneitä datan avaamiseen liittyviä haasteita sekä pohditaan ratkaisukeinoja, joilla Lahti voisi tehostaa tietoaineistojensa avaamista avoimeksi dataksi.

Kirjoittajat: Juha Korhonen ja Sariseelia Sore

Mikä ihmeen avoin data?

Avointa dataa voidaan pitää ajatusmallina, joka lisää ja automatisoi julkishallinnon, kansalaisten sekä kehittäjien välistä vuorovaikutusta ja tuottaa kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja (Toikkanen, Kalliala, Poikola & Sillanpää 2014a). Avoimeksi dataksi voidaan kutsua esimerkiksi vapaasti saatavilla olevaa maksutonta tietoaineistoa, joka täyttää kuvion 1 kaltaiset kriteerit. Tiedostoformaatin on oltava koneluettavaa ja se ei saa olla sidoksissa pelkästään johonkin tiettyyn ohjelmistoon. Avoimena datana julkaistava tietoaineisto ei saa myöskään sisältää mitään arkaluontoista tai salassa pidettävää materiaalia, kuten esimerkiksi henkilötietoja. Tietoaineistolle on valittava myös lisenssi, joka sallii vapaan uudelleenkäytön. (Poikola, Kola & Hintikka 2010, 34.) Suomessa avoimen datan lisenssisuositus on CC Nimeä 4.0 (Avoindata.fi 2016).

KUVIO 1. Kriteerit tietoaineistolle, jotta se voidaan luokitella avoimeksi dataksi

Avoimena datana julkaistuun tietoaineistoon tulee liittää metatiedot eli kuvailu tietoaineiston sisällöstä. Tämän avulla datan käyttäjälle syntyy helposti ymmärrys tietoaineiston sisältämästä tiedosta. (Toikkanen ym. 2014a.) Data tulee julkaista loogisessa ja helposti löydettävässä paikassa, jollaisia ovat esimerkiksi yleinen dataportaali tai organisaation oma datakatalogi (Toikkanen ym. 2014b).

Miksi dataa kannattaa avata?

Datan avaamisella voidaan saavuttaa hyötyjä, jotka vaikuttavat niin hallintoon, liiketoiminnan tehostumiseen kuin kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Avoin data tekee hallinnon toiminnasta läpinäkyvää, jonka ansiosta väärinkäytökset vähenevät ja tulosvastuullisuus kasvaa. Samalla myös kehityskohteet tulevat selvemmin esiin ja sen pohjalta voidaan tuottaa entistä parempia palveluita. Myös hallinnon oma sisäinen toiminta kehittyy, kun henkilöstön ymmärrys tietojärjestelmistä ja sisäisistä prosesseista kasvaa. (Toikkanen ym. 2014c.)

Avoin data myös aktivoi kansalaisia ja datan avaamisesta syntyvän datajournalismin avulla kansalaisten ymmärrys asioista laajenee. Kansalaiset ja yritykset voivat hyödyntää avointa dataa myös uusien innovaatioiden luomiseen, joka osaltaan taas kehittää liiketoimintaa ja tukee ihmisten jokapäiväistä elämää. (Toikkanen ym. 2014c.)

Lahden kaupungin datan avaamisessa ilmenneet haasteet

Korhosen (2017) tekemässä opinnäytetyössä selvitettiin, mitä haasteita Lahden kaupungin eri yksiköiden tuottamien tietoaineistojen avaamiseen liittyy ja miten Lahti voisi tehostaa datan avaamistaan. Kvalitatiivinen tutkimus toteutettiin teemahaastattelujen avulla kesän 2017 aikana. Haastattelut suoritettiin kolmessa Lahden kaupungin eri yksikössä, joissa jokaisessa haastateltiin yksikön vastuuhenkilöä. Kohdeyksiköt olivat datan avaamisessa kaikki eri vaiheissa ja yksiköistä kaksi oli jo avannut tietoaineistojaan avoimena datana aikaisemmin.

Tutkimuksessa selvisi, että suurimmat haasteet Lahden kaupungin datan avaamiselle (kuvio 2) ovat tiedon vähäinen kysyntä ja tietämättömyys käyttäjäpuolen tarpeista. Nämä asiat nousivat esiin jokaisen yksikön kohdalla. Muita ilmenneitä haasteita olivat vaikeakäyttöiset dataformaatit, teknisen osaamisen puute, rajalliset resurssit, taloudelliset näkökulmat sekä vaikeasti avattavissa oleva arkaluontoinen tieto. Lisäksi kahdessa yksikössä datan avaamiseen liittyi myös tietynlaisia pelkoja esimerkiksi toimintakulttuurin muutoksista ja työmäärän kasvusta.

KUVIO 2. Havaitut haasteet yksiköittäin

Yksiköiden välillä oli eroja käytettävissä tietojärjestelmissä ja edistyneempiä järjestelmiä käyttävät yksiköt olivat pidemmällä datan avaamisessaan. Joissakin vanhemmissa tietojärjestelmissä ei ollut edes mahdollisuutta tuoda dataa ulos avointa dataa tukevassa formaatissa, joka omalta osaltaan vaikutti siihen, että yksiköistä yksi ei dataa vielä ollut avannut.

Ratkaisuehdotukset haasteiden selvittämiseksi

Ratkaisuksi datan avaamisen tehostamiseen Lahden kaupungille ehdotettiin yhteistyön tekemistä kehittäjäpuolen, yritysten ja oppilaitosten kanssa. Näin saataisiin tietoa millaiselle datalle olisi kysyntää ja millaisissa formaateissa käyttäjät dataa haluaisivat. Oppilaitokset hyötyisivät kaupungin avoimesta datasta. Opiskelijat voisivat käyttää hyväksi sitä esimerkiksi projektiluontoisilla opintojaksoilla, joissa he pääsisivät luomaan asuinympäristöään palvelevia merkityksellisiä innovaatioita. Tästä hyötyisivät opiskelijoiden lisäksi Lahden kaupunki sekä sen asukkaat.

Lisäksi Lahden kaupungille ehdotettiin toimintamalliensa yhtenäistämistä kuvion 3 kaltaisesti. Tämä sitouttaisi kaikki kaupungin yksiköt datan avaamiseen ja tekisi avaamisesta osan jokapäiväistä normaalia toimintaa. Yksiköt tuottaisivat ja ylläpitäisivät dataa, asiantuntijoiden ryhmä seuloisi arvokkaat tiedot julkaistavaksi ja kaikki data julkaistaisiin samassa paikassa, kuten Lahden kaupungin omassa datakatalogissa. Käyttäjäpuolelta kerättäisiin palautetta avoimesta datasta. Palautteen avulla datan avaamisprosessia ja tietoaineistoja voitaisiin kehittää sekä löytää arvokkaimmat tiedot julkaistavaksi.

KUVIO 3. Ehdotus yhteisestä toimintamallista, jota Lahden kaupunki voisi hyödyntää datan avaamisessaan (Korhonen 2017)

Yhteenveto

Lahden kaupunki on datan avaamisessaan vielä alkuvaiheessa. Kaupungin tulisi nyt ensitöikseen selvittää käyttäjäpuolen tarpeet sekä toiveet ja lähteä näiden pohjalta avaamaan dataa käyttäjälähtöisesti. Toimintamalleista olisi tehtävä kaupungin sisällä yhtenäiset, jotta datan avaaminen saataisiin kaikille yksiköille mahdollisimman helpoksi. Datan markkinointiin ja loogiseen julkaisualustaan tulisi panostaa, jotta käyttäjien tietoisuus avoinna olevasta datasta kasvaisi ja tietoa voitaisiin hyödyntää uusien innovaatioiden luomiseen. Tietojärjestelmähankinnoissa olisi myös syytä kiinnittää huomiota ratkaisuihin, joilla datan avaaminen mahdollistetaan tulevaisuudessa yhä paremmin.

Lähteet

Avoindata.fi. 2016. Lisenssit. Väestörekisterikeskus, avoindata.fi -palvelu. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://www.avoindata.fi/fi/content/lisenssit

Korhonen, J. 2017. Avoimen datan avaamisprosessi ja sen haasteet, Case: Lahden kaupunki. [Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala, tietojenkäsittelyn koulutusohjelma. Lahti. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101015933

Poikola, A., Kola, P. & Hintikka, K.A. 2010. Julkinen data, johdatus tietovarantojen avaamiseen. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Liikenne- ja viestintäministeriö. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: http://www.lvm.fi/documents/20181/815557/Julkinen+data/467e7da9-3038-46a1-b47e-994d7cd102d2?version=1.0

Toikkanen, T., Kalliala, E., Poikola, A. & Sillanpää, L. 2014a. Mitä on avoin data? Datan avaajan kurssi. Peer 2 Peer University. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://courses.p2pu.org/en/courses/2486/content/5069/

Toikkanen, T., Kalliala, E., Poikola, A. & Sillanpää, L. 2014b. Esteiden raivaaminen. Datan avaajan kurssi. Peer 2 Peer University. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://courses.p2pu.org/en/courses/2486/content/5071/

Toikkanen, T., Kalliala, E., Poikola, A. & Sillanpää, L. 2014c. Miksi julkaista avointa dataa? Datan avaajan kurssi. Peer 2 Peer University. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://courses.p2pu.org/en/courses/2486/content/5068/

Kirjoittajat

Juha Korhonen valmistuu tietojenkäsittelyn tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta syksyllä 2017.

Sariseelia Sore työskentelee tietojenkäsittelyn lehtorina ja vastuuopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden ja matkailun alalla.

Julkaistu 11.10.2017

Artikkelikuva: https://flic.kr/p/ddn4Pj (CC BY-SA 2.0)