Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Ryysyistä rikkauksiin – onko tekstiilijäte tutkimisen arvoista?

11.10.2017Älykäs liiketoiminta, Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro, Uudistava oppiminenLAMKpub

Oletko koskaan miettinyt, mihin voisit kierrättää polvesta puhki kuluneet toppahaalarit? Entä sohvanverhoilukankaat tai vanhat siivousrätit? Kierrätyksestä tiedon saanti voi olla hankalaa, ja lopulta tekstiilit lentävät turhautumisen johdosta sekajätteeseen.

Kirjoittajat: Oona Salojärvi, Kaisa Tuominen, Linda Karlström, Vilma Wathen ja Lea Heikinheimo

Poistotekstiilit – polttolaitoksiin vai kiertoon?

Myös valveutunein kuluttaja on ongelman äärellä: tällä hetkellä käyttökelvottoman tekstiilin (poistotekstiilin) keräystä ei ole järjestetty, toisin kuin esimerkiksi pahvin, lasin ja metalliromun kierrätys löytyy melkein jokaisen kerrostalon roskakatoksesta. Suomessa poistuu käytöstä noin 70 miljoonaa kiloa tekstiiliä vuodessa, joista valtaosa, 55 miljoonaa kiloa, on kuluttajilta peräisin olevia vaatteita sekä sisustustekstiilejä (Dahlbo et al. 2015). Hyväkuntoisille, puhtaille ja käyttökelpoisille vaatteille löytyy toki kerääjänsä, kuten Kontti, Fida, Recci, UFF sekä Pelastusarmeija. Huolestuttavaa kuitenkin on että, että tästä kerätystä ja lajitellustakin tekstiilivirrasta myynnin sijaan jopa 80-90 prosenttia menee polttolaitoksiin (Kykkänen 2017). Tällöin hukataan paljon käyttökelpoista materiaalia ja energiaa. Mitä siis tulisi tehdä tälle valtavalle poistotekstiilivirralle?

Poistotekstiilien kohdalla Suomen jätelaki asettaa tähän omat haasteensa, käyttökelvottomiin tekstiileihin sovelletaan samaan lakia kuin vaarallisiin jätteisiin. Sen mukaan muualla kuin omissa myymälöissä uudelleen käyttöön kelpaamattoman tekstiilin keräävät yritykset katsotaan jätehuolloin toimijoiksi (Kykkänen 2017). Poistotekstiileissä lymyää kuitenkin suuri arvo, lisäksi niiden ympäristökuorma on suuri, mikä tekee poistotekstiileistä tutkimisen arvoisen kohteen. Tekniikoita, jolla kuidut voitaisiin tunnistaa, erotella sekä hyödyntää uudelleen tutkitaan valtakunnallisissa konsortioissa kuten Telaketju-hankkeessa, jossa myös Lahden ammattikorkeakoulu on mukana (Telaketju 2017).

Poistotekstiilit osana kiertotalousväylää

LAMKn kiertotalousväylään kuuluvassa projektissa tutkittiin toimeksiantajan pyynnöstä poistotekstiilien määrää, materiaalisisältöä sekä kartoitettiin tekstiilien jatkohyödyntämis-mahdollisuuksia kiertotalouden nimissä. Projektiin kuului olennaisesti myös aiheen tutkiminen kirjallisuuskatsauksen muodossa sekä nettisivujen luonti ja päivitys. Lisäksi 15 opintopisteen väylällä tutustuttiin teollisiin symbiooseihin, materiaalitekniikkaan sekä kestävään tuotesuunnitteluun.

Monialainen projektitiimi toimi hyvällä ja rennolla yhteishengellä joustavasti koko projektin ajan. Projektijohtajana toimi polymeeri- ja kuitutekniikan kolmannen vuoden opiskelija Oona Salojärvi. Opiskelijatiimissä työskenteli myös Samuli Maliniemi (Ajoneuvomuotoilu, toinen vuosi), Kaisa Tuominen (Liiketalous, kolmas vuosi), Linda Karlström sekä Vilma Wathen (Ympäristötekniikka, ensimmäinen vuosi).

Projektin tiimoilta projektiryhmä kävi mittaamassa toimeksiantajana toimivan lahjoituskirpputorin tekstiilimääriä ja -painoja, tarkoituksenaan selvittää montako vaatekappaletta rullakkoon mahtuu niin naisten, miesten kuin lastenvaatteiden sekä pehmeiden asusteiden osalta. Mittaustyö suoritettiin käsin punnitsemalla sekä laskemalla. Yhteensä mittauksia tehtiin neljänä eri päivänä luotettavamman tutkimustuloksen saamiseksi. Lisäksi poistotekstiilien materiaaleja tutkittiin käsin lajittelemalla sekä FTIR-spektroskopialla, mikäli tuotelaput eivät olleet luotettavia (Kuva 1) tai ne puuttuivat kokonaan. Lajittelun jälkeen materiaalit punnittiin ja taulukoitiin tulosten analysointia varten.

Kuva 1. Vaatteiden materiaalisisältö tulisi ilmoittaa tuotelapuissa; näin ei valitettavasti aina ole.

Projektissa tutkittiin toimeksiantajan kierrätyskeskukseen tulevien vaatteiden määriä. Tekstiilit oli valmiiksi lajiteltu miesten, naisten ja lastenvaatteisiin sekä pehmeisiin asusteisiin. Kuution vaatemäärään vaikutti tekstiilien laatu ja käyttötarkoitus, esim. paksu talvitakki vie enemmän tilaa kuin puuvillainen t-paita. Tekstiilejä oli rullakoissa keskimäärin 430 kappaletta ja ne painoivat 100kg. Tutkimus suoritettiin talvella ja keväällä 2017, joten laskelmissa oli todennäköisesti mukana enemmän talvivaatteita kuin muina vuodenaikana tehtävissä laskelmissa.

Projektin aikana tehtiin myös materiaalienselvitystä 83,5 kg:lle poistotekstiiliä. Käsiteltäviä vaatekappaleita oli 366 kpl. Tarkoituksena oli selvittää energiapolttoon menevien poistotekstiilien materiaalisisältö sekä pohtia mahdollisia uusiokäyttösovelluksia.

Kuvio 1. Tutkittujen poistotekstiilien materiaalisisältöjä prosentteina kokonaismäärästä (83,5 kg).

Tutkituista poistotekstiileistä, kiloissa mitattuna, lähes 42 prosenttia oli sekoitemateriaaleja. Yksittäin esiintyvistä kuitumateriaaleista puuvillaisia vaatteita oli eniten (33 %) sekä polyesteristä valmistettuja vaatteita (14 %). Tarkemmin sekoitemateriaaleja tutkittaessa havaittiin, että niistä yli puolessa oli sekoitteena puuvillaa (56 %). Materiaaleihin on sekoitettuna usein elastaania ja jo muutaman prosentin osuus riittää tuomaan tuotteeseen haluttua joustavuutta. Tutkituista sekoitemateriaalinäytteistä lähes kolmannes sisälsi elastaania. Tunnistuksen ja kierrätyksen kannalta on haasteellista, että tekstiilit voivat sisältää useita eri kuituja samassa tuotteessa; enimmillään näissä mittauksissa näyte sisälsi viitta eri materiaalia (puuvillaa, polyamidia, polyesteria, viskoosia ja triasetaattia).

Kehitysideoita

Tekstiileille on kehitetty mekaanista ja kemiallista kierrätystä. Nämä kierrätysmenetelmät tarvitsevat laajat tekstiilimäärät, jotta kierrätys olisi taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi sekoitemateriaalit hankaloittavat kierrätystä. Suomessa toimii tällä hetkellä muutamia mekaanisesti tekstiilejä kierrättäviä yrityksiä, mutta heidän tuotantovolyyminsa eivät ole tarpeeksi laajat ratkomaan tätä ongelmaa. Osa suomalaisista toimijoista lähettää poistotekstiilejä Saksaan jatkojalostettavaksi, jossa niistä valmistetaan mm. huopia ja kuitukankaita.

Tiimi kokoontui miettimään tekstiilin jatkohyödyntämismahdollisuuksia ja aivomyrskyn seurauksena oli yhteydessä moniin tahoihin tekstiili- ja autoteollisuuteen. Sähköpostivaihtojen, puhelinsoittojen ja googlailun tuloksena tiimi joutui sulkemaan pois osan ideoitaan. Mielenkiintoiseksi poistotekstiilien sovellukseksi osoittautui räsymatot, jotka ovat tällä hetkellä haluttuja sisustuselementtejä. Räsymatot ovat ympäristön kannalta hyödyllisiä, sillä niihin voidaan hyödyntää kierrätettyjä lakanoita ja muita kierrätettyjä tekstiilejä. Yritykset kuten Finlayson on ottanut myös räsymatot ja muut räsytuotteet mallistoihinsa ja järjestäneet myymälöissään erilliskeräyksiä käytetyille tekstiileille (Finlayson 2017). Räsymattoja voidaan valmistaa myös teollisessa mittakaavassa Suomessa. Projektin aikana räsymattoajatus jalostui design -räsymatoksi, jolloin poistotekstiilien kerääjät ja paikalliset käsityöläiset ja matonkutomot voisivat suunnitella ja toteuttaa omaan tai asiakkaan sisustukseensa sopivan maton.

Lähteet

Dahlbo, H., Aalto, K., Salmenperä, H., Eskelinen, H.,Pennanen, J., Sippola, K. & Huopalainen, M. 2015. Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 4/2015. [Viitattu 25.9.2017]. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155612/SY_4_2015.pdf?sequence=4

Finlayson, 2017. Räsytuotteet. [Viitattu 25.9.2017] Saatavissa: https://www.finlayson.fi/tuotteet/kodin-sisustus/rasytuotteet/44/

Kykkänen, J-M. 2017. Jätelakia pitää höllentää. Fab – Future, Innovations & Business. [Verkkolehti.] 2/2017, 67. [Viitattu 25.9.2017]. Saatavissa: https://issuu.com/suomentekstiilimuoti/docs/fab2_suomi_sivut_pdf

Telaketju, 2017. Telaketju – Tekstiilien lajittelu- ja hyödyntämisketju. [Viitattu 25.9.2017]. Saatavissa: http://poistotekstiili.turkuamk.fi/telaketju/

Kirjoittajat

Oona Salojärvi on 4:n vuosikurssin insinööriopiskelija Tekniikan alalta (Materiaalitekniikka)

Kaisa Tuominen on 4:n vuosikurssin liiketaloudenopiskelija Liiketalouden alalta

Linda Karlström on 2:n vuosikurssin ympäristötekniikanopiskelija Tekniikan alalta (Energia- ja ympäristötekniikka)

Vilma Wathen on 2:n vuosikurssin ympäristötekniikanopiskelija Tekniikan alalta (Energia- ja ympäristötekniikka)

Lea Heikinheimo, TkT, toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa Materiaalitekniikassa sekä Älykäs teollisuus ja uudet liiketoimintakonseptit YAMK –koulutuksessa.

Kuvat

Samuli Maliniemi ja Linda Karlström

Julkaistu 11.10.2017

YAMK-opiskelijoiden kokemuksia oppimisesta TKI-projektissa

25.9.2017Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK RDI Journal, Uudistava oppiminenLAMKpub

Lahden ammattikorkeakoulun pedagogisen ohjelman mukaisesti uudistava oppiminen on kivijalka, jonka huomioon ottaminen opintojakson toteutuksessa edellyttää mahdollisuutta oppia käytännön tilanteissa. Opintojakson toteutuksessa tulee rakentaa olosuhteita, joissa on mahdollisuus oppia tekemällä, reflektoida omia näkökulmiaan kriittisesti ja keskustella niistä. Aikuisopiskelijoilla on takanaan usein erilaista työkokemusta, jota vasten uuden oppimista tulee voida peilata sekä yhdistää opittava uusi teoreettinen aines käytännön tilanteisiin. Tässä artikkelissa kuvataan ylemmän ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia oppimisesta käytännön projektissa.

Kirjoittaja: Marja Leena Kukkurainen

Käytännön oppiminen uudistavan oppimisen ja asiantuntijuuden kehittämisessä

Uudistavaa oppimista käytännön projekteissa

Lahden ammattikorkeakoulun pedagoginen ohjelma 2016-2018 (LAMK 2016) perustuu uudistavan oppimisen elementteihin. Ohjelman mukaan uudistavassa oppimisessa luodaan perusta elinikäiselle oppimiselle, joka on myös lain mukaan ammattikorkeakoulun tehtävänä (Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932). Tuloksena uudistavasta oppimisesta odotetaan syntyvän aitoa, käytännönläheistä osaamista ja vahva ammatti-identiteetti (LAMK 2017). Uudistavan oppimisen elementit sisältävät kriittisen reflektion (mm. tietoisuus omista näkökulmista ja ennakko-oletuksista), keskustelun ja pohdinnan (ovatko uudet ajatukset tosia ja toteutettavia) ja toiminnan (esim. tekemällä oppiminen).

Tekemällä oppiminen edellyttää sitä, että oppiminen viedään teoriaopetuksen lisäksi tilanteisiin, joissa ”tekeminen” todentuu. Tämä puolestaan vaatii oppimisen siirtämistä enenevästi työelämälähtöiseksi. Tekemällä oppiminen vaatii uusia toimintamalleja ja rakenteita, joiden avulla voidaan madaltaa olemassa olevaa kuilua työelämän ja oppilaitosinstituutioiden välillä elinikäisen oppimisen turvaamiseksi (ks. Svensson & Randle 2006). Mikäli opiskelu tapahtuu enenevästi työelämän kehittämisen kautta, tulee se haastamaan myös pedagogiikkaa ja opettajuutta (Häggman-Laitila & Rekola 2011).

Opiskelijaprojektit ovat työelämäoppimisen ydinasia, jolla on oppimisessa eräänlainen rajafunktio. Projekti toimii sillanrakentajana, jolla sillalla kohtaavat ja yhdistyvät työelämän ja koulutusorganisaation rajapinnat. Tällä yhteisellä raja-alueella on mahdollista synnyttää dialogi koulumaailman ja työelämän todellisuuksien näkökulmista. (Algers, Lindström & Svensson 2016.)Uudistavan oppimisen näkökulmasta tällä alueella voi liikkua ja reflektoida vapaasti.

Ylemmän ammattikorkeakoulun opetuksessa on työelämälähtöistä oppimista toteutettu mm. työhyvinvoinnin johtamisen opintojaksolla, joka lukuvuonna 2014–2015 integroitiin TKI-hankkeeseen. Opiskelijoiden palautteen mukaan työhyvinvoinnin johtamisen opintojakso soveltui hyvin toteutettavaksi ammattikorkeakoulun toteuttaman hankkeen kautta todellisissa työelämätilanteissa. Opiskelijapalautteen perusteella työelämälähtöinen opiskelu antoi mahdollisuuden yhdistää teoriaa käytäntöön ja opiskelijat kokivat myös yhteistyöyrityksen hyötyvän yhteistyöstä. Kokeilusta on raportoitu kahdessa eri julkaisussa (Kukkurainen &Tuominen 2015, Kukkurainen, Laisi & Tuominen 2016).

Asiantuntijuutta teorian ja käytännön yhdistämisestä

Asiantuntijuus syntyy teorian ja käytännön yhdistämisestä käytännön tilanteissa. Projektioppimisen pedagoginen idea on juuri teorian ja käytännön integrointi työelämän käytännön ongelmien ratkaisuun. Tämä puolestaan edellyttää sitä, että työelämän käytännön ongelmat tuodaan lähemmäksi opiskelijoita. (Tynjälä, Välimaa & Sarja 2003.) Käytännön oppimistilanteet ja työskentely TKI-projekteissa auttavat asiantuntijuuden kehittymisessä ja Kantolan ja Kettusen (2012) mukaan myös vähentää keskeytyksiä, lyhentää opiskeluaikoja ja lisää työllistymismahdollisuuksia.

Kun opetus integroidaan TKI-hankkeisiin on haasteena teorian ja käytännön yhdistäminen. Tällöin tulee ymmärtää, miten oppiminen tapahtuu ja millaista oppimista työelämän tilanteet tuottavat, ja mitkä tekijät sitä edistävät ja ehkäisevät. YAMK-opiskelijat ovat aikuisopiskelijoita, jotka haluavat Beckmannin ja Birneyn (2012) mukaan soveltaa teorian heti käytäntöön, eikä niinkään koota tietoa myöhempää käyttöä varten. Lisäksi aikuisopiskelijat haluavat ratkaista ongelmia mieluummin kuin opiskella oppimisen itsensä vuoksi. Tämä edellyttää sitä, että sekä sisältö että oppimisympäristö ovat asianmukaisia, jotta ne motivoisivat ja saisivat aikuisopiskelijat sitoutumaan. Tämä on mahdollista tosielämän tilanteissa, joissa teoria ja käytäntö yhdistyvät samanaikaisesti.

Käytännön projekteissa tulee ottaa huomioon, miten ja missä vaiheessa opintojaksoa teoria tuodaan opetukseen mukaan, jotta asiantuntijuus voisi perustua teoriaan. Teorian ja käytännön rooli voi olla erilaista. Teoria ja käytäntö voidaan nähdä jatkumona, jossa teoria muodostaa perustan työlle, jossa vuorostaan opitaan lisää. Käytäntö voi myös tuoda lisää tai korvata teorian työssä opittujen asioiden kautta. Kolmas näkökulma integroi teorian ja käytännön. Tämän mukaan työssä vaadittu asiantuntijuus edellyttää sekä työn teoreettista että käytännön tietoa, eikä niitä voida erottaa. (Collin & Tynjälä 2003.)

Falk, Falk ja Jakobssonin (2016) mukaan teorian paras paikka oli jatkumo –ajattelun mukainen. Sairaanhoidon opiskelijoiden mielestä ennen kliinistä työskentelyä, mutta opiskelijat kuitenkin joustavasti sopeutuivat eri tilanteisiin. Tulee ratkaista mikä on teorian paras paikka, jotta oppimisessa yhdistyy optimaalisesti sekä teoria että käytäntö. Ammatillinen käytäntö perustuu taitoihin ja sen taustalla olevaan teoriaan. Kun teoria sovelletaan suoraan käytäntöön se samanaikaisesti demonstroi sitä, miten teoria toimii käytännössä. Käytännön tilanteissa oppiminen lisää opiskelijoiden luottamusta siihen, että he pystyvät ratkaisemaan ongelmia. Lisäksi käytännön tilanteissa opitaan ammattiin liittyviä eettisiä asioita ja käytännön työhön sisältyviä koodeja (Juliff 2006).

Tutkimuksen toteuttaminen

Tutkimuksen tarkoitus ja tavoite

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ylempää ammattikorkeakoulu (YAMK) -tutkintoa suorittavien opiskelijoiden kokemuksia työelämälähtöisestä oppimisesta sekä oppimista edistävistä ja ehkäisevistä tekijöistä. Tutkimustehtävänä on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

Millaisia oppimisen oivalluksia projektin käytännön oppiminen tuottaa
Millaiset tekijät edistävät ja ehkäisevät oppimista
Miten teoreettinen tieto ja käytännön opiskelu tulisi järjestää
Millainen on ihanteellinen käytännön oppimistilanne

Tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää ylemmän ammattikorkeakoulun opetusta ja oppimista työelämälähtöisissä TKI-hankkeissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sekä opetussuunnitelman kehittämisessä, että tukea opettajia uudistuvan pedagogiikan edellyttämissä muutoksissa.

Aineiston keruu ja analyysi

Aineisto koottiin työhyvinvoinnin johtamisen opintojaksoon osallistuneilta YAMK-opiskelijoilta, jotka toteuttivat opintojaksoon kuuluvan käytännön projektin yhteensä 12 yrityksessä (4 yksilötehtävinä, 8 pienryhmätehtävinä). Osa projekteista toteutettiin Hyvän työelämän ääni -hankkeessa, joka on Lahden ammattikorkeakoulun vetämä ja Hämeen ammattikorkeakoulun osatoteuttama pk-yritysten työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kehittämishanke (Hyvän työelämän ääni 2015). Kokonaisuudessaan Hyvän työelämän ääni -hankkeessa toteutettiin 85 erilaista pienyritysten ja muiden pienten työyhteisöjen sekä yksinyrittäjien työhyvinvointiin ja tuottavuuteen tähtäävää kehittämisprojektia, joista viisi on tämän artikkelin kohderyhmässä mukana. Lupa aineiston keruuseen saatiin Lahden ammattikorkeakoulusta.

Aineisto koottiin sähköisesti Webropol-työkalun avulla. Kyselyn saate, tiedote sekä linkki kyselyyn lähetettiin 28.11.2016 – 12.4.2017 siinä vaiheessa kun kukin opiskelija oli suorittanut kurssin teoreettisen ja käytännön projektin ja laatinut raportin. Linkki lähetettiin yhteensä 32 opiskelijalle, joista kyselyyn vastasi 7 opiskelijaa (22 %). Kaikki vastaajat olivat naisia, joista kahdella oli työkokemusta 6-10 vuotta, kahdella 11-15 vuotta ja kolmella yli 20 vuotta. Vastaajista kolme opiskeli työn ohessa ja kolme täysipäiväisesti. Yksi vastaajista opiskeli lasten hoidon ohella.

Kyselyssä oli taustatietojen (ikä, työkokemus vuosina, opiskelun osa-/kokoaikaisuus) lisäksi kahdeksan avointa kysymystä. Tässä artikkelissa raportoidaan käytännön oppimistilanteen oivallukset, henkilökohtaiset sekä käytännön tilanteessa esiin tulleet oppimisen haasteet ja oppimista edistävät tekijät, sekä kuvataan ihanteellinen käytännön oppimistilanne. Kaksi kysymystä, jotka koskivat yrityksen saamia hyötyjä tehdystä projektista sekä työelämälähtöisen oppimisen edistämisen keinoja on raportoitu erikseen (Kukkurainen & Niemi 2017). Laadullinen aineisto tiivistettiin ja analysoitiin teemoittelemalla aineistolähtöisesti (Kananen 2012).

Tulokset

Käytännön projektin tuottamat oivallukset

Kyselyn yksi keskeisin tiedonintressi oli saada tietoa käytännön oppimiseen liittyvistä oivalluksista. Vastaajilta kysyttiin kokemuksia, joissa he oivalsivat jotain uutta itsestään ja oppimisesta ja kokivat ennakko-oletustensa muuttuvan. Oppiminen itsessään koettiin matkana. Oppimistilanteissa tehdyt havainnot liittyivät oppimiseen projektissa, oppimiseen ryhmässä, teoreettisen tiedon tarpeeseen ja omien vahvuuksien tunnistamiseen. Lisäksi projektissa opittu koettiin olevan siirrettävissä muihin työkonteksteihin. Yhteenveto keskeisistä oivalluksista on kuvattu kuviossa 1.

KUVIO 1. Opiskelijoiden oivalluksia oppimisesta TKI-projektissa

Oppimista kuvattiin matkana, jolle lähdettäessä tilanne saattoi olla sekava ja käynnisti tarpeen hankkia tietoa ja osaamista. Oppiminen tapahtui matkan varrella kaiken aikaa eri menetelmin yksin ja yhdessä ja toi varmuutta selvitä tehtävästä

Matkan varrella oivalluksia oli lukuisia ja varmuus tehtävän suorittamisesta kasvoi. (Vastaaja 4.)

Oppiminen tuli matkan varrella …Ihan kaikessa koko matkan ajan. (Vastaaja 5.)

Oppiminen koettiin merkittävänä juuri sen käytännön tarpeen ja merkityksen vuoksi. Yrityksen koettiin saaneen konkreettista hyötyä opiskelijoiden toiminnasta. Konkretia myös innosti ja oli palkitsevaa.

Se, että oppiminen tapahtui oikeassa projektissa josta oli selkeästi tarvetta ja apua toimeksiantajalle oli erittäin avartavaa ja myös kannusti tiedon hankintaan/oppimiseen. Oli konkreettinen syy/tavoite asiaan. (Vastaaja 6)

Oli haastavaa, innostavaa ja palkitsevaa olla mukana oppimassa projektin kautta. Parasta oli konkreettinen case yritys. Oppiminen tapahtui siellä paikanpäällä, itseopiskellen, työparin kanssa tietoa vaihtaen ja suunnitellen. (Vastaaja 5.)

Teoreettisen tiedon tarve nousi käytännöstä ja siten toi sekä motivaatiota että vastuuta hankkia tietoa. Mahdollisuus soveltaa tietoa suoraan käytäntöön teki tiedosta hyödyllistä ja antoi varmuutta jatkaa tehtävässä. Tiedon hankkimisen tarve nousi sekä projektin vaatimasta tietoperustasta että pienryhmässä työskentelemiseen liittyvistä haasteista.

Mitä enemmän asiaan liittyvistä asioista opiskeli, sitä helpompi tehtävässä oli jatkaa.(Vastaaja 4)

Olisi ollut aivan eri asia opiskella teoreettisesti, nyt oli erilainen ”vastuu” opiskella ja omaksua. (Vastaaja 6.)

Tehtävänantoa ja käytännön toteutusta miettiessä tuli halu lukea myös teoriaa erilaisista asioista ja erityisesti ryhmädynamiikkaan liittyviä asioita tuli miettineeksi paljon, peilaten niitä käytäntöön ja teoriaan. (Vastaaja 7.)

Projektiin liittyvä tehtävä toteutettiin pienryhmässä tai pareittain. Kaikilla ei ollut ennakkoon kokemusta opiskella pienryhmässä, jolloin yllättävää saattoi olla ryhmän sitoutuminen yhteiseen tehtävään, ryhmältä saatu tuki sekä se, miten paljon erilaisia asioita voi oppia pienryhmän muilta jäseniltä.

Aikaisemmissa opinnoissa en juuri koskaan tehnyt ryhmätöitä. Olen opiskellut niin kauan aikaa sitten, että tuolloin ei juurikaan ryhmätöitä tunnettu. En siis oikein tiennyt, mitä odottaa ryhmätyöskentelyltä. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, miten ryhmäläiset sitoutuivat yhteiseen tekemiseen. Yllätyin siitä, miten paljon toisilta voi oppia! Ei pelkästään asiaan liittyvää teoriaa, vaan erilaisia työskentely- ja opiskelutapoja.(Vastaaja 3)

Projektiryhmän muiden jäsenten tuki oli ensisijaisen tärkeää. Myös oppimisen kannalta toisten tapa tehdä työtä, tietotaito ja erilainen ammatillinen tausta auttoi oppimisessa. (Vastaaja 6.)

Pienryhmässä voi oppia myös ryhmän haasteellisista tilanteista tunnistamalla sekä omia että muiden käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä työn aikana. Pienryhmässä opiskelu ei ole kuitenkaan kaikkien mieleen ja haasteita ryhmätehtäviin aiheuttavat mm. yhteistyövaikeudet, aikuisopiskelijoiden erilaiset tavoitteet ja elämäntilanteet, mm. työn, perheen ja opiskelun yhteensovittaminen.

Ennakko-oletukseni projektin läpiviennistä muuttuivat kovasti, enkä voinut uskoa, miten projektin etenemiseen vaikutti työryhmän koko, mielipiteet toteutuksesta sekä toisten arvostelu, mikä vei paljon energiaa turhaan. Opin paljon työryhmäläisten käyttäytymisestä paineen alla ja siitä, miten kenties toisten kadehtiminen ja kilpailu voi tuoda haasteita projektin tekoon. (Vastaaja 7.)

Oman osaamisen ja taitojen tunnistaminen tuli esiin useiden vastaajien kohdalla. Vahvuudet tulivat esiin sekä omien vahvuuksien tunnistamisessa, hyvin valmistellun suunnittelun seurauksena, haasteista selviytymisenä ja pitkän työkokemuksen antamien valmiuksien kautta.

Työpajan toteuttamisessa huomasin, että omat kyvyt riittää ja ryhmänä hyvin valmisteltu toteutus toimi (Vastaaja 2)

Käsitykseni vahvuuksistani ihmisten kanssa työskentelystä, ohjaamisesta ja koulutustilanteista vahvistui. Sitä haluan isona tehdä (Vastaaja 2)

Itse työpaja tilanteet olivat niin haastavia kuin todella antoisiakin. Niissä viimeistään ennakko-oletukset karisivat ja huomasi, kuinka pystyy auttamaan toisia. Tilanteessa helpotti, että kohderyhmä oli hyvin mukana ja heitä oli ilo ohjata.(Vastaaja 4.)

Oli erittäin opettavaista huomata omia vahvuuksiaan pitkän työkokemuksen kautta projektin loppuunsaattamisessa ja itsensä likoon laittamisessa ja siinä, että kyseenalaistaa myös toimintatapoja. (Vastaaja 7.)

Opitun yleistäminen tuli esiin yhden vastaajan kohdalla ja hän koki saavansa paljon oppia erilaisista kokemuksistaan, joita voi siirtää työhön.

Projektin erilaisista kokemuksista ja ihmisten käyttäytymisestä sain paljon oppia myös henkilöstön rekrytointeihin, minkä koen erittäin tärkeäksi opiksi itselleni. (Vastaaja 7.)

Oppimista haastavat ja edistävät tekijät

Vastaajat kokivat hyvin samankaltaisia tekijöitä haasteina ja vahvuuksina käytännön projektissa oppimisessa kuin aikaisemmissakin toteutuksissamme (Kukkurainen, Laisi & Tuominen 2015). Vastaajat kokivat heillä olevan runsaammin henkilökohtaisia, oppimista edistäviä tekijöitä kuin oppimista haastavia tekijöitä. Oppimista haastavia tekijöitä olivat sekä tietojen että taitojen puute, esimerkiksi työhyvinvointiin liittyvän teoreettisen tiedon ja aikaisemman kokemuksen ja koulutuksen vähyys. Tosin yhden vastaajan mielestä se oli ”selvitettävissä tiedonhankinnalla ja oppimalla uutta”. Myös sähköisten projektityökalujen hallinta ja tietoteknisten sovellusten käyttö oli haasteellista nopealla aikataululla. Samankaltaisia kokemuksia saatiin aikaisemmissa tutkimuksissa (Kukkurainen & Tuominen 2015).

Vastaajat tunnistivat runsaasti henkilökohtaisia valmiuksiaan, jotka edistivät oppimista. Projektin hallinta- ja johtamistaidot, työkalujen, kuten toiminnallisten menetelmien hallinta, työkokemus, erilaiset yhteistyötaidot ja kyky tuottaa tietoa projektissa koettiin henkilökohtaisina valmiuksina, jotka tukivat oppimista. Vastaajat tunnistivat runsaasti myös erilaisia henkilökohtaisia persoonaan, työtyyliin ja asenteisiin liittyviä valmiuksia, joista oli hyötyä oppimisessa. Henkilökohtaiset oppimista tukevat tekijät on kuvattu tarkemmin taulukossa 1.

TAULUKKO 1. Oppimista edistävät henkilökohtaiset valmiudet ja niiden sisältökuvaukset

Henkilökohtaisten valmiuksien lisäksi osallistujilta kysyttiin käytännön tilanteissa oppimista edistäviä tekijöitä. Tällaisia käytännön tilanteessa läsnä olevia valmiuksia olivat erilaiset projektin hallintaan liittyvät tekijät, kuten huolellinen ennakkosuunnittelu, tavoitteiden tarkentaminen, tilat ja tarvikkeet sekä projektin osallistujat ja tiedonsaanti.

Lisäksi opiskelijayhteistyö pienryhmässä oli tukemassa oppimista. Huolellinen valmistelu ryhmässä, työnjako ja tiivis yhteydenpito sekä ilmapiiri ja sopivat yhteistyökumppanit myötävaikuttivat oppimiseen. Käytännön oppimistilanteissa myös opettajan resurssi, teoriatiedon hankkiminen ja omat voimavarat, kuten työkokemus ja perheen ja ystävien tuki oli osaltaan tukemassa käytännön oppimista.

Teorian ja käytännön integrointi

Osa vastaajista on sitä mieltä, että opintojaksoon kuuluva teoreettinen tietopohja tulee luoda ennen projektin käytännön osuutta tai projektin suunnitteluvaiheessa. Haasteena koettiin se, että käytännön projekti yleensä perustuu yrityksen taholta tulleeseen tarpeeseen, joka ei ole välttämättä selvillä ennen hankkeen käynnistymistä yrityksessä. Teoreettisen tietoperustan luominen ennen käytännön vaihetta auttaa sekä opiskelijoita saamaan enemmän irti itse projektista että hyödyttää kohderyhmää, jotka kaikki haluavat onnistua hankkeessa. Nyt toteutetun kurssin yhteydessä teoreettinen tieto oli ennen projektityön käynnistymistä, mikä yhden vastaajan mielestä oli hyvä toimintamalli.

Vastaajat toivat esiin, että käytännön projektissa tulee olla riittävästi opettajan ohjausta sekä projektin rajauksen yhteydessä että tietyissä tarkistuspisteissä projektin aikana. Rajauksessa tulee huomioida sekä opiskeltavan kurssin laajuus että projektin olennaiset asiat. Tarkistuspisteissä tulee varmistaa, että keskitytään oikeisiin asioihin ja samalla arvioidaan kaikkien osallistumisen tasapuolisuus projektissa.

Teorian ja käytännön opiskelun yhdistämiseksi esitettiin erilaisia toimintamalleja, joissa opiskelijoiden roolit vaihtelevat ja poikkeavat toisistaan. Osa opiskelijoista voisi vastaajien mielestä halutessaan keskittyä laajemmin teoreettiseen tietoon ja hyödyntää siten projektia.

Millainen on ihanteellinen käytännön oppimistilanne

Vastaajia pyydettiin luomaan mielikuva ihanteellisesta käytännön oppimistilanteesta (kuvio 2). Vastaajien mielestä tehtäväanto tulee olla rajattu ja selkeä ja siihen tulee olla löydettävissä teoreettista tietoa ja materiaalia. Kohdeyrityksen odotetaan tarjoavan käytännön opiskeluun tilat ja mahdollisuus tehdä havainnointia ja testausta yrityksen käytännön tilanteissa. Lisäksi yritykseltä toivottiin mentoria, joka voisi ohjata ja opettaa ja olla mukana tehtävien purkutilanteissa.

Ihanteellinen oppimistilanne tarjoaa avointa ja arvostavaa vuorovaikutusta, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus pitää yhteyttä yritykseen, olla vuorovaikutuksessa, tehdä kysymyksiä ja saada asiantuntijoilta vastauksia. Lisäksi opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus esittää tekemiensä havaintojen perusteella ehdotuksia ja saada rakentavaa palautetta.

KUVIO 2. Ihanteellisen oppimistilanteen osatekijät

Ihanneoppimistilanteeseen kuuluu osan mielestä pienryhmä, jolla on samanlainen tavoitetaso ja motivaatio. Yksi vastaaja totesi ”Olen nyt sitä mieltä, että opin parhaiten ryhmässä tehtävässä projektissa.” Hän perustelee kantaansa muiden mukanaan tuoman osaamisen ja uuden tiedon ja ryhmän voimaa antavan kannustuksen perusteella. Pienryhmässä opiskelua pidettiin sekä haasteellisena että onnistuneena.

Johtopäätökset ja pohdinta

Kuten aikaisemmat tutkimukset osoittavat (Beckmann & Birney 2012) aikuisopiskelijat motivoituvat käytännössä oppimisesta ja teoreettisesta tiedosta, jolla on heti käyttöä. He haluavat ratkaista käytännön ongelmia, joissa voi tunnistaa omia vahvuuksiaan. Oppimisen merkitys nousee konkreettisesta tarpeesta, joka hyödyttää yritystä ja luo perustan hankkia teoreettista tietoa ongelmien ratkaisemiseksi. Tulokset ovat samankaltaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa ja vastaavia tuloksia olemme saaneet myös omassa aikaisemmassa projektissamme.

Oppimisessa toteutuivat eri tavoin uudistavan oppimisen elementit. Vastaajien kokemuksissa sekä tietoisuus omista vahvuuksista että ennakko-oletuksista paljastuivat tekemisen kautta. Pienryhmänä toteutettu projekti, teoreettinen tieto ja toiminta yrityksessä antoivat mahdollisuuden matkaan, jolla saattoi oppia, keskustella ja pohtia. Matka muodosti prosessin, joka antoi mahdollisuuden reflektoida ja keskustella työparin tai ryhmän ja yrityksen henkilökunnan kanssa. Oppiminen tapahtui tekemällä, lukemalla, keskustelemalla ja havainnoimalla toisten opiskelu- ja työskentelytapoja.

Opiskelijat tunnistivat sekä henkilökohtaisia vahvuuksiaan että käytännön tilanteissa oppimista tukevia ja ehkäiseviä tekijöitä. Opiskelijoilla on keskenään erilaisia taitoja ja valmiuksia ja erilainen elämäntilanne, jotka vaikuttavat tiedon tarpeeseen ja mahdollisuuteen sitoutua esimerkiksi pienryhmän vaatimaan yhteistyöhön. Ihanteellisen oppimistilanteen toteutumiseksi tulee ottaa huomioon monia yksilöllisiä tekijöitä pienryhmiä ja niiden tavoitteita suunnitellessa.

Nyt toteutetussa mallissa tietoperusta saatiin ennen käytännön projektia. Teorian sijoittamiskohta opintojaksolle ei ole yksiselitteinen. Tietoperustan luominen ennen käytännön tilanteita on perusteltua opiskelijoiden erilaisista lähtökohdista johtuen. Toisaalta tuotiin esiin, että tiedon tarve täsmentyy vasta kun yrityksen tarve on selvitetty ja projektitehtävä rajattu ja määritelty. Teoreettisen tiedon ja käytännön tilanteissa oppimisen integrointia tulee suunnitella ja arvioida eri lähtökohdista ja tarpeista käsin sen mukaan miten kukin opiskelija tai ryhmä sekä yrityksen käytännön kehittämistehtävä vaativat.

Aikuisopiskelijoiden kohdalla teoreettisen tiedon ja käytännön tekemisen integrointi on keskeinen pedagoginen haaste, koska sitä kautta syntyy sekä tilanteeseen sidottua osaamista että osaamisen siirtovaikutuksia. Yksi vastaaja toi esiin, että voi siirtää opittua omaan työhön. Opitun yleistäminen on mahdollista juuri teoreettisen tiedon tuottamien käsitteiden kytkemisellä kyseiseen tilanteeseen (Tynjälä, Välimaa & Sarja 2003).

Tulokset kannustavat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintojen kytkemistä entistä enemmän todellisiin työelämän tilanteisiin. Vastaajat toivat esiin monia keinoja työelämälähtöisen oppimisen edistämiseksi ja ihanteellisen oppimistilanteen luomiseksi. Myös kohdeyritykseltä odotetaan erimerkiksi tiloja sekä mentorin ja asiantuntijoiden kanssa tapahtuvaa yhteistyötä.

Lähteet

Algers, A., Lindström, B. & Svensson, L. 2016. Work-based learning through negotiatedprojects – exploring learning at the boundary. Higher Education, Skills and Work – Based Learning. [Verkkolehti]. Vol. 6 (1), 2-19. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/HESWBL-01-2015-0003

Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Finlex. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ammattikorkeakoululaki

Beckmann, J.F. & Birney, D.P. 2012. What happens before and after it happens: Insights regarding antecedences and consequences of adult learning. Learning and Individual Difference. [Verkkolehti.] Vol. 22 (5), 561-562. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: DOI:10.1016/j.lindif.2012.06.005

Collin, K. & Tynjälä, P. 2003. Integrating theory and practice? Employees’ and students’ experiences of learning at work. Journal of Workplace Learning. [Verkkolehti.] Vol. 15 (7), 338-344. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: doi.org/10.1108/13665620310504828

Falk, K., Falk, H. & Jakobsson, U. E. 2016. When practice precedes theory – A mixed methods evaluation of students’ learning experiences in an undergraduate study program in nursing. Nurse Education in Practice. [Verkkolehti.] Vol. 16 (1), 14-19. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: DOI: 10.1016/j.nepr.2015.05.010

Hyvän työelämän ääni. 2015. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman hankkeen kuvaus. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S20233

Häggmann-Laitila, A. & Rekola, L. 2011. Työelämän ja ammattikorkeakoulun kumppanuus: odotuksia ja kokemuksia hyödyistä. Hallinnon tutkimus. [Verkkolehti.] Vol. 30(4), 263-278. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-1547005

Juliff, P. 2006. Real-Life learning: Why, what and how? In: Information and Communication Technologies and Real-Life Learning: New Education of the Knowledge Society. [Verkkokirja.] van Weert, T. J. & Tatnall, A. (toim.) Springer. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://www.springer.com/us/book/978038725996

Kananen, J. 2012. Kehittämistutkimus opinnäytetyönä. Kehittämistutkimuksen kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 134. Jyväskylä: JAMK.

Kantola, M. & Kettunen, J. 2012. Integration of education with research and development and the export of higher education. On the Horizon. [Verkkolehti.] Vol. 20 (1), 7-16. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://www.emeraldinsight.com/doi/abs/10.1108/10748121211202026

Kukkurainen, M. L. & Tuominen, U. 2015. Työhyvinvointiprojektin integrointi opintojaksoon. Kokemuksia WelLog –projektista. Teoksessa: Huotari, P. & Väänänen, I. (toim.) Ylempi ammattikorkeakoulutus työelämää uudistamassa: Kokemuksia monialaisen TKI-toiminnan kehittämisestä. [Verkkojulkaisu]. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja. 60-68. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-246-8

Kukkurainen, M. L., Laisi, M. & Tuominen, U. 2016. Integrating learning and workplace experiences in the WellLog (Wellbeing in Logistic Centers). [Verkkojulkaisu]. Teoksessa: Edulearn16. 8^th International Conference on Education and New Learning Technologies: Conference Proceedings. Barcelona, Spain. July 4-6 2016. 1511-1517. [Viitattu 14.9.2017]. Saatavissa: https://library.iated.org/view/KUKKURAINEN2016INT

Kukkurainen, M. L. & Niemi, S. 2017. Oppilaitosyhteistyössä toteutettu projekti hyödyttää yritystä. LAMK RDI Journal. [Verkkolehti]. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/09/19/oppilaitosyhteistyossa-toteutettu-projekti-hyodyttaa-yritysta/

LAMK. [2016]. Lahden ammattikorkeakoulun pedagoginen ohjelma 2016 – 2018. [Verkkodokumentti]. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/lamk-oy/strategiat/Documents/lamk-peda-ohjelma.pdf

Svensson, L. & Randle, H. 2005. How to ’”bridge the gap”: Experiences in Connecting the Educational and Work System. Teoksessa: Antonacopoulou, E., Jarvis, P., Andersen, V., Elkjaar, B. & Høyrup, S. (toim.) Learning, Working and Living. Mapping the Terrain of Working Life Learning. New York: Palgrave Macmillan. 102 – 118.

Tynjälä, P., Välimaa, J., & Sarja, A. 2003. Pedagogical perspectives on the relationships between higher education and working life. Higher Education. [Verkkolehti.] 46(2), 147 – 166. [Viitattu 21.9.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1023/A:1024761820500

Kirjoittaja

Marja Leena Kukkurainen, TtT, tuntiopettaja, Hyvän työelämän ääni –hanke, Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden ja matkailun ala

Julkaistu 25.9.2017

Viittausohje

Kukkurainen, M L. 2017. YAMK –opiskelijoiden kokemuksia oppimisesta TKI -projektissa. LAMK RDI Journal. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/09/25/yamk-opiskelijoiden-kokemuksia-oppimisesta-tki-projektissa/

Onnistuneen tapahtuman elementit – Inssiforum2017 oppimisen mahdollistajana

16.8.2017LAMK Pro, Uudistava oppiminenLAMKpub

Opiskelijalle LAMK voi olla muutakin kuin opiskelupaikka. Se tarjoaa mahdollisuuden työelämäkokemuksiin sekä tietojen ja taitojen syventämiseen tai kokonaan uusien kompetenssien oppimiseen. Palveluliiketoiminnan opiskelija Anniina Harjapäälle maaliskuussa 2017 järjestetty Inssiforum2017 tarjosi mahdollisuuden soveltaa opittua ja haastoi pohtimaan mistä koostuu onnistunut tapahtuma.

Kirjoittajat: Anniina Harjapää ja Silja Kostia

Inssiforum2017 onnistuneena tapahtumana

Onnistunut tapahtuma koostuu seitsemästä eri osasta, joista jokaisen täytyy olla tarkkaan mietitty ja huolella suunniteltu, jotta osallistujat saavat tapahtumasta mahdollisimman paljon irti. Tavoite ja asiakasryhmä on hyvä kirkastaa ensimmäiseksi, jonka jälkeen on helpompi alkaa miettiä tapahtuman sisältöä. Sen tulee paitsi tähdätä tavoitteen saavuttamiseen myös puhutella kohdeyleisöä. Myös tapahtumapaikka ja – aika tulee miettiä osallistujille sopivaksi. Tapahtuman järjestämiseen on varattava taloudelliset ja henkilöresurssit mieluiten (inho)realistisesti kuin liian optimistisesti. Onnistunut tapahtuma voi parantaa järjestäjäyrityksen imagoa ja luoda jatkumon tapahtumalle. (Kauhanen ym 2002)

Ensimmäinen osa onnistuneen tapahtuman suunnittelua oli melko helppoa, sillä Inssiforum on järjestetty aikaisemmin kolme kertaa ja tavoite sekä kohderyhmä olivat selvillä. Forumin tavoitteena on koota insinöörikouluttajat ajankohtaisten koulutus – ja tutkimusasioiden äärelle joka toinen vuosi.

Inssiforumin sisältö suunniteltiin ja toteutettiin yhteisöllisesti. Siihen osallistui LAMKin lisäksi kahdeksan muuta ammattikorkeakoulua. Ideoita kerättiin ensin sekä tekniikan alan henkilöstöltä että Arenen tekniikan kehittämisryhmässä, jonka kokouksissa myös säännöllisesti informoitiin järjestelyjen etenemisestä. Puhujia ja teemoja eri ammattikorkeakoulujen tekniikan yksiköistä kerääntyi tasaisesti matkana varrella, ja pääteemakin muotoutui kohderyhmälle sopivaksi: uudistuva insinööriys.

Tapahtuma-ajaksi päätettiin 22. -23.3.2017 ja paikaksi varattiin Lahden Sibeliustalo. Järjestämisajankohdassa huomioitiin loma-ajat eri puolella Suomea sekä vältettiin lukuvuoden kiireisimpiä ajankohtia. Koska forumiin sisältyi opiskelijaprojektikilpailu, syksyn opintojaksoilla tehdyt projektit saatiin mukaan. Edellinen forum järjestettiin tammikuun lopussa, mikä ajankohtana oli hieman liian aikainen. Budjetti oli suunniteltu realistiseksi ja se piti hyvin.

Saadun palautteen perusteella voi sanoa, että Inssiforum2017 onnistui hyvin. Palautteen keskiarvo oli 3,9 ja kysyttäessä seuraavan forumin järjestämisajankohtaa, maaliskuu oli ylivoimainen voittaja (Kostia 2017). Voidaan siis sanoa, että onnistunut tapahtuma vahvisti Lahden ammattikorkeakoulun tunnettuutta insinöörikouluttajana sekä Inssiforumin imagoa.

Tapahtuman markkinoinnin ja viestinnän haasteet

Viestintä ja markkinointi ovat tärkeitä osia onnistuneen tapahtuman toteuttamisessa. LAMK sai Inssiforumin järjestämisvastuun 2014 ja tapahtumalle luotiin heti www-sivut, logo sekä varattiin tarvittavat tilat ja majoituskiintiöt. Tammikuun 2015 Inssiforumissa Helsingissä jaettavaksi painettiin ennakkomarkkinointipostikortti. (Montonen 2016).

Harjoittelijan tehtävinä oli päivittää www-sivuja, hoitaa sähköpostiliikennettä eri suuntiin, olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja lopuksi huolehtia esitykset jaettavaksi www-sivujen kautta. Tapahtuman www-sivujen kautta tapahtuvassa viestinnässä tärkeää on, että teksti on helppolukuista ja tieto on ajantasaista. Haastetta aiheutti LAMK www-sivujen tekniset rajoitteet, jotka piti ottaa huomioon joskus myös informatiivisuuden ja sivuston ulkonäön kustannuksella.

Tapahtumaviestinnän sujuvuutta edistää se, että kaikki sähköpostit ovat harmoniassa toistensa kanssa ja vastaukset osallistujien, puhujien sekä yhteistyökumppanien kysymyksiin ovat selkeitä ja johdonmukaisia. Haastetta viestinnässä tuotti rinnakkaissessioiden ulkoistaminen, sillä kaikkiin kysymyksiin ei pystytty suoraan vastaamaan, vaan vastauksia piti kysellä sessioiden järjestäjiltä eri ammattikorkeakouluista. Loppujen lopuksi tässäkin onnistuttiin melko hyvin ja palautteessa viestintä ennen seminaaria sai arvosanan 3,4, mitä voidaan pitää hyvänä (Kostia 2017). Sähköpostiliikennettä oli hoidettavaksi myös seminaarin jälkeen.

Seminaarissa harjoittelija päivitti sosiaalista mediaa yhdessä opiskelijatyöntekijöiden kanssa. Seminaarin jälkeen tehtiin blogi LAMKin käyttämälle alustalle, josta kaikki esitykset olivat saatavissa. Linkki blogiin lähettiin kaikille osallistujille kiitosviestin yhteydessä. Esitysten saaminen salasanan taakse LAMKin verkkosivuille osoittautui teknisesti erittäin haastavaksi.

Opiskelijatyöntekijät tärkeässä roolissa

Tärkeä osa harjoittelijan työtä oli opiskelijatyöntekijöiden rekrytointi, perehdytys sekä heidän työnsä koordinointi Inssiforumin aikana. Tämä osoittautui helpoksi tehtäväksi, sillä opiskelijat olivat sekä osaavia että oma-aloitteisia. Ennen rekrytointia kartoitettiin mihin tehtäviin tarvitaan lisäkäsiä ja miltä koulutusalalta saadaan tehtäviin soveltuvia opiskelijoita. Tärkeimmät tehtävät olivat seminaarin asiakaspalvelun hoitaminen sekä tekninen tuki. Tekniseen tukeen saatiin opiskelijat suoraan tekniikan alan opintojaksolta, jonka oppimistavoitteisiin tehtävät soveltuivat. Teknisen tuen tehtäviä olivat esityskoneiden valmiiksi asentaminen ja toimivuuden varmistaminen sekä mahdollisissa ongelmatilanteissa avustaminen. Tässä toimivat apuna myös opintojakson ohjaavat opettajat. Asiakaspalvelutehtäviin kuuluivat vastaanottopisteen rakennus ja ylläpito, yleinen asiakaspalvelu ja osallistujien opastaminen. Näihin tehtäviin rekrytoitiin viisi palveluliiketoiminnan opiskelijaa, joiden opetussuunnitelmaan sisältyvät erilaiset asiakaspalvelutilanteet. Näytteilleasettajapaikkojen myyntiin rekrytoitiin myös kaksi tekniikan alan opiskelijaa. Harjoittelija toimi heidän yhteyshenkilönään ja valmisteli markkinointimateriaalia, paikkojen hinnoittelua sekä kartan mahdollisista näytteilleasettajien paikoista.

Arviointia oppimisesta

Anniina Harjapää tuli Inssiforum2017 -suunnitteluryhmään syksyllä 2016, kun järjestelyt olivat edenneet verkkaisesti noin puolitoista vuotta. Osaamistavoitteena oli oppia tapahtumajärjestämistä ja kehittää omia organisointi- ja viestintätaitoja. Mahdollisuutena oli myös ”esimiestyöhön” tutustuminen opiskelijatyöntekijöiden koordinaattorina.

Anniina keskittyi eniten viestintään, opiskelijatyön koordinointiin sekä käytännön järjestelyihin ja koki onnistuneensa näissä hyvin. Tapahtuman saama hyvä palaute kertoi myös onnistumisesta. Vaikka oma-aloitteisuus on hyvä ominaisuus, oli muiden järjestelyihin osallistuneiden apu Anniinalle tärkeää: ”Oli yllättävää huomata, kuinka paljon pieniä osasia ja henkilö- ja rahallisia resursseja tarvitaan onnistuneen tapahtuman järjestämiseen”.

Inssiforum –harjoittelijana Anniinalla oli mahdollisuus soveltaa oppimaansa teoriaa käytäntöön ja hän sai arvokasta työkokemusta mikä on työllistymisen kannalta tärkeää. Jatkossa hän hyödyntää oppimaansa kansainvälisen Smart Cities in Smart Regions 2018- konferenssin projektityöntekijänä, jonka suunnittelussa hän on mukana heti alusta lähtien. Kehittymiskohteikseen Anniina on asettanut sosiaalisen median tehokkaamman hyödyntämisen oppimisen sekä viestintätaitojen vahvistamisen.

Lähteet

Kauhanen, J., Juurakko, A. & Kauhanen, V. 2002. Yleisötapahtuman suunnittelu ja toteutus. Porvoo: WSOY.

Kostia, S. 2017. Inssiforum2017 insinöörikoulutuksen haasteiden ytimessä. [Verkkodokumentti]. Toolilainen. 2/2017. [Viitattu 31.7.2017]. Saatavissa: http://www.tool.fi/wp-content/uploads/2017/02/TOOL_2_2017.pdf

Montonen L. 2016. Rehtorin sihteeri. Lahden ammattikorkeakoulu. Haastattelu: 10.10.2016.

Kirjoittajat

Anniina Harjapää on palveluliiketoiminnan opiskelija, joka oli harjoittelijana Inssiforum2017 -suunnitteluryhmässä ja tällä hetkellä projektityöntekijänä Smart Cities in Smart Regions 2018 -konferenssin suunnitteluryhmässä

Silja Kostia on Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan yksikön johtaja ja Smart Cities in Smart Regions 2018 -konferenssin ohjausryhmän puheenjohtaja

Kuva

Paneeli pohtimassa insinöörikoulutuksen haasteita Lahden ammattikorkeakoulun kehittämispäällikkö Ari Hautaniemen johdolla. (Kuva: Oona Rouhiainen)

Julkaistu 16.8.2017

Hiljainen tieto osana yritysten tulevaisuutta

26.6.2017LAMK Pro, YrittäjyysLAMKpub

Hiljainen tieto on tulevaisuudessa merkittävässä roolissa, kun organisaatioiden henkilöstörakenteet uusiintuvat työtehtävien muuntuessa. Jokaisen yrityksen olisi muistettava, että työyhteisöissä piilee merkittävästi lunastamatonta pääomaa hiljaisen tiedon muodossa. Hiljaisen tiedon hyödyntämisessä keskeistä on sen tunnustaminen osaksi organisaatioiden toimintaa sekä kulttuuria. Hyödyntämisessä tulee muistaa, että se on jokaisen työntekijän vastuulla. Tästä johtuen meidän kaikkien olisi suotavaa pysähtyä välillä pohtimaan omaa tietoperustaamme, jota voisimme jakaa eteenpäin työyhteisöissämme.

Kirjoittajat: Miika Nevalainen ja Jaana Loipponen

Hiljainen tieto vaatii organisoitua toimintaa

Hiljaisella tiedolla organisaatiot pystyvät turvaamaan toimintaansa ja kasvattamaan tehokkuuttansa, mikä mahdollistaa kilpailukyvyn kasvamisen. Taitavasti hiljaista tietoa johtavat sekä hyödyntävät yritykset ovat vahvassa etulinjassa markkinoiden kilpailukentällä, kun ne pystyvät toimimaan laadukkaasti notkeina toimijoina hankkimansa tietoetumatkansa turvin. (Nevalainen 2017.)

Unkarilaista filosofia Michael Polanyita (1966) pidetään hiljaisen tiedon käsitteen luojana. Hänen ajatuksensa pohjautuvat näkökulmaan, jossa ihmiset tietävät enemmän kuin kykenevät ilmaisemaan. Polanyi vertaa teoriaansa jäävuoreen, jossa näkyvillä on ainoastaan huippu eli näkyvä tieto. Jäävuoresta vedenpinnan alla on suurin osa ihmisen hallitsemaa tietoa esimerkiksi rutiineja sekä toimintatapoja, jotka ovat hiljaista tietoa. (Nuutinen 2008.)

Hiljainen tieto kytkeytyykin voimakkaasti ihmisten subjektiivisiin kokemuksiin asioista, koska ihmisten hallitsemat henkilökohtaiset tiedot perustuvat esimerkiksi kokemuksiin, arvoihin ja tuntemuksiin (Virtainlahti 2009, 47).

Hiljaisen tiedon johtaminen edellyttää vaiheita, joiden kautta sitä voidaan hyödyntää organisaatiossa. Johtaminen alkaa hiljaisen tiedon tunnustamisesta ja tunnistamisesta työyhteisössä. Nämä vaiheet mahdollistavat hiljaisen tiedon näkyväksi tekemisen, jota seuraa hiljaisen tiedon siirtäminen sekä kehittäminen organisaatiossa. Hiljaisen tiedon johtamisen viimeinen vaihe on sen hyödyntäminen osana organisaation toimintaa. (Kiviranta 2010, 172-173.)

Hiljaisen tiedon tarkoituksena on turvata sekä kehittää organisaatioiden toimintakykyä (Toom, Onnismaa & Kajanto 2008, 106). Hiljaista tietoa hyödynnettäessä on kuitenkin muistettava, että sille on mahdollistettava resurssit organisaatiotasolla. Organisoidulla toiminnalla hiljaista tietoa saadaan jalostettua organisaation pääomaksi, joka vahvistaa kilpailukykyasemaa markkinoilla. (Virtainlahti 2009, 172-173.)

Avoimen arvostavan organisaatiokulttuurin asia

Hiljaisen tiedon ajankohtaiseksi nykypäivänä tekee toimialojen vahva muutosvaihe digitalisoitumisen seurauksena, jolloin työtehtävät kehittyvät voimakkaasti muuttaen henkilöstörakenteita. Työtehtävien kehittyessä on hyödynnettävä saatavilla olevaa hiljaista tietoa laadun turvaamiseksi.

Aiheen ajankohtaisuutta lisää myös aloilla vallitseva ikäjakauma, joka jakautuu voimakkaasti lähellä eläkeikää oleviin sekä nuoriin työntekijöihin, jolloin vanhempien työntekijöiden poistuessa työelämästä vaarana on suuren tietoperustan katoaminen.

Hiljaisen tiedon tunnistamiseen vaikuttavista asioista esille nousee usein organisaatiokulttuuri. Organisaatiokulttuurin ollessa avoin sekä luotettava ihmiset uskaltautuvat tunnistamaan tehokkaammin hiljaista tietoaan sekä kertomaan siitä eteenpäin työyhteisöissä.

Hiljaisen tiedon hyödyntämisessä on kartoitettava vanhempien työntekijöiden hallitsema hiljainen tieto. Monessa yrityksessä vanhemmat työntekijät kantavat mukanansa merkittäviä määriä käyttökelpoista tietoa, jonka uhkana on kadota työyhteisöstä, jos sitä ei saada dokumentoitua sekä siirrettyä eteenpäin. Avoimessa kulttuurissa vanhemmat ihmiset uskaltautuvat jakamaan hiljaista tietoa tehokkaammin, kun kulttuuri kannustaa ja osoittaa arvostusta heidän kokemusta kohtaan.

Ylimmän johdon ja esimiesten sitoutuminen on merkittävässä roolissa hiljaisen tiedon hyödyntämisessä organisaatioissa. Johdon antaessa esimerkkiä omalla toiminnallaan ja tukiessa hiljaisen tiedon hyödyntämistä organisaatiokulttuuri muovautuu hiljaista tieto tukevaksi kokonaisuudeksi.

Hiljaisen tiedon siirtäminen hyötykäyttöön

Organisaatioiden kyettävä madaltamaan tunnistamisen kynnystä, jolloin yksilöiden henkilökohtaiset taidot huomataan tehokkaammin sekä niiden esille tuominen on yksinkertaisempaa. Prosessien laadukkuutta sekä tehokkuutta voidaan edistää kokeneiden sekä ammattitaitoisten henkilöiden tietotaidolla, kokemuksilla ja erikoisosaamisella työtehtävistä (Kiviranta 2010, 162-163).

Hiljaisen tiedon siirtämisen hyötyinä voidaan pitää ammattitaidon sekä syväosaamisen vahvistumista työtehtävissä. Organisaatioissa siirtämisen tapoina suositaan perinteisesti avointa keskustelua sekä havainnointia, jotka ovat tehokkaita siirtämisen keinoja.

Hiljaisen tiedon siirtämisessä organisaatioiden tehokkaimmat menetelmät valikoidaan työyhteisön ominaisuuksien sekä taustojen perusteella. Siirtämisen menetelmiä valittaessa tulee myös pohtia organisaatiokulttuuriin vaikutuksia menetelmien toimivuuteen organisaatioissa.

Osa riskienhallintaa

Hiljaista tietoa organisoitaessa voidaan miettiä sen vaikutusta yritysten riskienhallintaan. Jos yritykset onnistuvat kartoittamaan ajankohtaisen ja hyödyllisen tiedon, riskejä voidaan minimoida työtehtävien laadun pysyessä vaaditulla tasolla.

Hiljaista tietoa arvioimalla ja tunnistamalla voidaan myös puuttua huonolaatuisen tiedon ketjuuntumiseen, jolloin hallitaan riskejä vääränlaisesta toiminnasta tai toimintatavoista. Kuitenkaan ilman ihmisten uskallusta tuoda hiljaista tietoa esille ei voida sitä hyödyntää riskienhallinnassa.

Organisaatiokulttuurin tukiessa hiljaista tietoa sitä voidaan hyödyntää tehokkaasti kehittämistoiminnassa. Kehittämistoiminnan näkökulmasta hiljainen tieto on merkittävä pääoma organisaatioille, koska työntekijöiden hallitsemia henkilökohtaisia tietoja sekä taitoja voidaan hyödyntää esimerkiksi toimintatapojen kehittämisessä. Hiljaista tietoa dokumentoimalla tietojärjestelmiin toimintatapoja voidaan yhtenäistää, jolloin myös prosessit tehostuvat sekä virtaviivaistuvat organisaatioissa.

Lähteet

Kiviranta, R. 2010. Onnistu eri-ikäisten johtamisessa. Helsinki: WSOYpro Oy.

Nuutinen, O. 2008. Hiljainen tieto. [Viitattu 26.5.2017]. Saatavissa: http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/hiljainen-tieto

Toom, A. Onnismaa, J. & Kajanto, A. 2008. Hiljainen tieto: tietämistä, toimimista ja taitavuutta. [Helsinki] : Kansanvalistusseura, Aikuiskasvatuksen tutkimusseura.

Virtainlahti, S. 2009. Hiljaisen tietämyksen johtaminen. Helsinki: Talentum.

Nevalainen, M. 2017. Hiljaisen tiedon organisointi hyötykäyttöön työyhteisössä: Case Yritys X. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 26.5.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053011170

Kirjoittajat

Miika Nevalainen on 24-vuotias lahtelainen johtamisen ja viestinnän tradenomi Lahden ammattikorkeakoulusta. Hiljaisesta tiedosta hän kiinnostui sen ajankohtaisuuden sekä potentiaalin takia, minkä seurauksena päätti kirjoittaa aiheesta opinnäytetyönsä. Aiheen mielenkiintoisuutta lisäsi myös hänen oma kiinnostuksensa rahoitusalaan, johtamiseen sekä toiminnan kehittämiseen.

Jaana Loipponen on liiketalouden ja matkailun lehtori Lahden ammattikorkeakoulussa. Opetuksessaan hän on kiinnostunut johtamisen metatiedosta, siitä mikä tekee johtamisen ja mikä organisaatiota pyörittää, siten hiljainen tieto kiinnostaa. Tutkimustyössään Loipponen on kerännyt ja analysoinut naisten tarinoita; menetelmänä kerronnallinen tutkimus korostaa usein juuri sen näkyväksi tekemistä, mitä aiemmin ei ole kuultu, nähty ja ymmärretty tärkeäksi.

Julkaistu 26.6.2017

Maatalousyrittäjien taloushallinto murrosvaiheessa

14.6.2017LAMK Pro, YrittäjyysLAMKpub

Taloushallinto on murrosvaiheessa, jossa perinteisten ja rutiininomaisten toimintojen rinnalle on nousemassa sähköisyyttä ja automaatiota hyödyntäviä toimintamalleja. Tekniikan kehittyminen ja digitalisaatio ovat edesauttaneet taloushallinnon kehittymistä suoritus- ja kustannustehokkaammaksi. Pilvipalveluina saatavilla olevien sähköisten taloushallinnon ohjelmistojen käyttö on yleistynyt viime vuosien aikana ja niiden hyödyistä pystyy nauttimaan niin suuryritykset kuin pienemmätkin toimijat.

Kirjoittajat: Otto Heikkilä ja Leea Kouhia

Taloushallinnon digitalisoituminen

Taloushallinto on yksi yritystoiminnan tukipilareista, jonka tarkoituksena on tuottaa materiaalia yrityksen strategisen toiminnan ohjaamiseen sekä ulkopuolisille sidosryhmille (Lahti & Salminen 2008, 14). Taloushallinnon kokonaisuus koostuu pienemmistä prosesseista, joita yhdistää pääkirjanpito, jonka tarkoituksena on tuottaa lopullinen materiaali yrityksen sisäiseen käyttöön sekä lain määrittelemille ulkopuolisille tahoille (Lahti & Salminen 2008, 15-16).

Taloushallinnon eri osa-alueiden ja prosessien toiminnallisuus on tehostunut 1990- luvulta lähtien. Paperittomasta kirjanpidosta ollaan siirrytty vuosien varrella kohti sähköistä kirjanpitoa ja siitä kohti digitaalista kirjanpitoa. Sähköisellä kirjanpidolla tarkoitetaan taloushallinnon hoitamista, jossa käsiteltävä taloushallintoaineisto on sähköisessä muodossa, mutta sen käsittely vielä vaatii toistuvia manuaalisia toimintoja. Sähköisestä kirjanpidosta ollaan vähitellen siirtymässä digitaaliseen kirjanpitoon, jossa sähköisen aineiston lisäksi myös käsittely tapahtuu sähköisesti ja automatisoidusti. (Lahti & Salminen 2014, 24).

Verkkolaskujen lähetys ja vastaanotto on ehkä tunnetuin sähköisen taloushallinnon piirre. Kokonaisuudessaan sähköinen taloushallinto sisältää kaikki yrityksen talouteen liittyvät tehtävät ja toiminnot, kuten myyntilaskutuksen, ostolaskujen käsittelyn, palkanlaskennan, matka- ja kululaskutuksen, reskontrat, kirjanpidon, raportoinnin ja viranomaisilmoitukset. (Helanto ym. 2013, 28).

Tekniikan kehittyminen ja digitalisaatio ovat luoneet pohjaa uusille tietoteknillisille ratkaisuille, jotka yleistyvät myös taloushallinnossa. Näistä yleisimpänä toimintamallina voidaan pitää pilvipalveluita. Pilvipalveluilla tarkoitetaan tietotekniikkaresurssien kuten tallennustilan tai sovelluksien tarjoamista internetin välityksellä. Pilvipalveluille tyypillisinä pidettäviä piirteitä ovat sen ajasta ja paikasta riippumaton käyttö sekä palveluntarjoajan vastuu palvelun ylläpidosta ja toiminnallisuudesta. (Salo 2012, 16)

Sähköinen taloushallinto perustuu pilvipalveluna hankittavaan ohjelmistoon (Helanto ym. 2013, 35). Pilvipalveluita käytetään taloushallinnon hoitamisessa kasvavissa määrin. Tästä huolimatta ne eivät ole kehittyneet vielä niin laaja-alaiseksi hyödyntämiseksi, mitä ne ovat esimerkiksi yksityiskuluttajille suunnattujen palveluiden keskuudessa. Pilvipalveluiden kehittymistä arvellaankin hidastavan ilmiöön liittyvät uhkakuvat, joiden koetaan olevan tietoturvariskit sekä erilaiset yksityisyydensuojaan liittyvät uhat. Tästä syystä suoritustehokkuutta ja kustannussäästöjä mahdollistaviin pilvipalveluihin suhtaudutaan vielä varauksellisesti yritystoiminnassa. (Salo 2014, 108)

Tulevaisuudessa ohjelmistorobotiikka mullistaa nykyisen taloushallinnon palvelujen tuotantomallin. Se antaa uudet puitteet taloushallinnon organisoitumiselle ja prosessien kehittämiselle. Robotiikalla päästään käsiksi tehtäviin, joita moni muu automaatiokeino ei pysty tehostamaan. Sen avulla asiantuntijan aika säästyy lisäarvoa tuottaviin tehtäviin. Rohkeimmat tutkijat ennustavat, että tulevaisuudessa jopa 94% taloushallinnon tehtävistä tuotetaan robotiikalla. Näin kattavan automaation mahdollistavat muun muassa RPA (Robotic Process Automation), Big data, tekoäly ja muut kognitiiviset innovaatiot. (Lehtinen & Pensar 2015)

Tutkimus maatalousyrittäjien taloushallinnosta

Opinnäytetyön yhteydessä toteutettu kyselytutkimus keskittyi selvittämään sitä, että tuovatko nykypäivän pilvipalvelut lisäarvoa maatalousyrittäjien taloushallintoon (Heikkilä 2017). Teoreettisen viitekehyksen ympärille sijoittunut tutkimus pyrki myös kartoittamaan muiden taloushallinnon sähköisten palveluiden käyttöä sekä suhtautumista taloushallinnon palveluiden kehittymiseen tulevaisuudessa.

Tutkimustuloksista voidaan todeta, että maatalousyrittäjien sähköisten palveluiden käyttö on verrattain vaihtelevaa. Rutiininomaisten toimintojen kuten eri sidosryhmille tuotettavien ilmoituksien jättäminen hoidetaan poikkeuksetta aina sähköisesti. Näitä ovat esimerkiksi tuloveroilmoituksen sekä ALV- ilmoituksen sähköinen jättäminen. Osto- ja myyntilaskujen käsittely on puolestaan vielä vähäistä. Vaihtelevasta käyttöasteesta huolimatta, sähköisiin palveluihin suhtaudutaan positiivisesti ja niiden koetaan tuovan helppoutta taloushallinnon hoitamiseen.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että pilvipalveluiden käyttö on vielä vähäistä maatalousyrittäjien keskuudessa. Pilvipalveluille voidaan kuitenkin ennustaa positiivissävytteistä tulevaisuutta, sillä sen tuomiin mahdollisuuksiin suhtauduttiin myönteisesti, siitäkin huolimatta, että pilvipalveluiden haasteet tiedostettiin vastaajien keskuudessa.

Viimeisen parin vuoden aikana, mobiililaitteiden käyttö taloushallinnossa on kasvanut voimakkaasti. Vaikka niiden käyttö onkin yleistymässä eri teollisuuden- ja toimialojen taloushallinnossa, suhtauduttiin siihen maatalousyrittäjien keskuudessa hyvinkin kriittisesti. Tutkimuksen tuloksista oli nähtävissä, ettei mobiililaitteiden hyödyntämistä nähty vielä ajankohtaisena ja tarpeellisena.

Yhteenveto

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että taloushallinnon teknillinen nykytila on riittävällä tasolla maatalousyrittäjien taloushallintoa varten. Sähköisiä palveluita hyödynnetään tälläkin hetkellä, mutta niiden kokonaisvaltaisessa hyödyntämisessä on vielä kehittämisen varaa. Lähtökohtaisesti palveluiden katsotaan olevan tarpeellisia ja niiden koetaan tuovan helppoutta taloushallinnon hoitamiseen. Pilvipalveluiden käyttöaste on vielä tällä hetkellä vähäistä, mutta tulevaisuus näyttää kuinka tulevaisuuden palvelut otetaan jatkossa vastaan.

Lähteet

Heikkilä, O. 2017. Pilvipalveluiden tuoma lisäarvo maatalousyrittäjien taloushallintoon. [Verkkodokumentti]. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden ala. [Viitattu 14.6.2017]. Saatavissa: http://theseus.fi/handle/10024/130966

Helanto, L., Kaisaniemi, T., Koskinen, K., Kuntola, K. & Siivola, M. 2013. Taloushallinto. Nyt: Tilitoimistoammattilaisen opas sähköiseen taloushallintoon. Espoo: ProCountor.

Lahti, S. & Salminen, T. 2008. Mitä on digitaalinen taloushallinto? Helsinki: Sanoma Pro.

Lahti, S. & Salminen, T. 2014. Digitaalinen taloushallinto. Helsinki: Sanoma Pro.

Lehtinen J. & Pensar, H. 2015. Robotiikka taloushallinnossa – Mistä alkuun? OpusCapita.[Viitattu 8.6.2017]. Saatavissa: https://www.opuscapita.fi/blogit/2015/robotiikka-taloushallinnossa-mista-alkuun#

Salo, I. 2012. Hyötyä pilvipalveluista. Tuottavuus ja kannattavuus nousuun. Helsinki: Sanoma Pro.

Salo, I. 2014. Big data & pilvipalvelut. Jyväskylä: Docendo.

Kirjoittajat

Otto Heikkilä on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketaloutta ja valmistuu tradenomiksi 2017

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa, Liiketalouden alalla vastuuopettajana.

Julkaistu 14.6.2017

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/blue-skies-clouds-cut-fingers-335907/ (CC0)