Kehittämistyö kuuluu tärkeänä osana sosiaali- ja terveysalan asiantuntijuuteen. Huhtikuussa valmistuneessa opinnäytetyössä kehitettiin palvelumuotoilua hyödyntäen Orimattilan hyväntekeväisyysyhdistyksen ruokajakelua. Palvelumuotoilussa asiakkaan tarpeet ja toiveet ovat keskiössä ja prosessi tukee sosiaali- ja terveysalalla noudatettavia eettisiä periaatteita. Palvelumuotoilu mahdollistaa moniäänisyyden kuulemisen ja koonnin kehittämistyössä käyttäjälähtöisten menetelmien kautta.  

Kirjoittajat: Tarja Kempe-Hakkarainen ja Tiina Kuronen 

Käyttäjäkeskeistä kehittämistä yhteissuunnittelun keinoin 

Koko palvelumuotoiluajattelu pohjaa sille, että rakennetaan hyvä ymmärrys asiakkaasta ja palveluntuottajasta. Palvelu on olemassa siksi, että asiakas on olemassa ja hyvä palvelu pystyy vastaamaan asiakkaan tarpeisiin. (Mäkinen 2018, 47.) Käyttäjätiedon vieminen palvelun kehittämiseen onnistuu, kun asiakas otetaan mukaan yhteissuunnitteluun eli asiakas osallistetaan palveluiden muotoiluun. Asiakkaiden osallisuus tulee näkyväksi esimerkiksi palvelukokemuksista kertomisen myötä. (Miettinen 2011, 21–23; Mäkinen 2018, 42.)  

Mattelmäen (2006, 41) mukaan käyttäjäkeskeisen menetelmän mahdollistama henkilökohtainen vuorovaikutus, on paras tapa rakentaa kontaktia ja empaattista ymmärrystä ihmisten kanssa. Ahonen (2017, 37) toteaa, että asiakasymmärrys on asiakkaan tarpeiden, toiveiden ja unelmien ymmärtämistä, jonka avulla palvelulla pystytään luomaan lisäarvoa asiakkaalle. Käyttäjäorientoituja menetelmiä voidaan käyttää esimerkiksi etsittäessä vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta se auttaa myös ymmärtämään mahdollisuuksia monialaisesti (Kälviäinen 2014, 31, 41). 

Palvelumuotoilua yhdistystoiminnassa 

Palvelumuotoilu taipuu moneen käyttöön, myös vapaaehtoistyön kentällä tapahtuvan toiminnan kehittämiseen ja tarkasteluun. Opinnäytetyössä (Kuronen 2019) kehitettiin Orimattilan Hyväntekeväisyysyhdistyksen toimintaa, etupäässä yhdistyksen tarjoamaa ruokajakelua yhteiskehittämisen keinoin. Yhteiskehittäminen on työtapa ja periaate, jota tehdään useimmiten työpajoissa (Tuulaniemi 2011, 118). Opinnäytetyössä työpajat pohjautuivat asiakasymmärrykseen, joka oli saavutettu haastatteluiden, havaintojen ja muotoiluluotaimien avulla.

 Orimattilan Hyväntekeväisyysyhdistyksen ruokajakelussa käy viikoittain noin sata ihmistä hakemassa ruokaa (Kuronen 2019, 37). Ruoka-avun kenttä on sensitiivinen, sillä ruoka-avun hakeminen on monelle viimeinen keino ja paikka saada apua (Ohisalo & Määttä 2014). Palvelumuotoilun menetelmät tarjosivat hyvän aasinsillan lähestyä asiakkaita ja huono-osaisuutta sekä lähteä kehittämään toimintaa tuomalla asiakkaiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden kokemus palvelusta yhteiseen tarkasteluun, sillä käyttäjäkeskeiset menetelmät tukevat ideoiden ilmaisemista (Mattelmäki & Vaajakallio 2011, 79). 

Yhteissuunnittelun valinta Orimattilan Hyväntekeväisyysyhdistyksen toiminnan tarkasteluun ja kehittämiseen mahdollisti osallistavan työotteen. Palvelumuotoilun menetelmien käyttäminen vapaaehtoisuuteen perustuvan työn kehittämisessä antoi mahdollisuuden sivuuttaa liiketoimintaan liittyvät paineet ja keskittyä ruokajakelun asiakkaiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden ymmärtämiseen palveluiden käyttäjinä ja tuottajina.  

Kuva 1. Ideointia asiakkaiden työpajassa (kuva: Tiina Kuronen)

Asiakkaiden työpajassa (kuva 1) paneuduttiin palvelupolun palvelutuokioihin pelillisyyden kautta tavoitteena tuottaa ruokajakeluun liittyen kehitysideoita, joita yhdistys voisi hyödyntää palvelun kehittämisessä (Kuronen 2019, 38). Mäkinen (2018, 25) kuvailee palvelutuokiota vuorovaikutustilanteena, jossa palvelun molemmille osapuolille muodostuu palvelukokemus. Asiakkaiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden työpajojen pohjalta tehtiin kuvakäsikirjoituksia (kuvio 1) havainnollistamaan kehitysideoita (Kuronen 2019, 41). Tuulaniemen (2011, 115) mukaan visuaalisuus kommunikoinnissa on kirjoitettua sanaa vahvempi. Ideoita vietiin myös käytäntöön kokeiluina, kuten ilmoitustaulu, asiakaspalautelaatikko ja ruokareseptejä (Kuronen 2019, 41). 

Kuvio 1. Kuvakäsikirjoitus asiakkaiden työpajassa syntyneen idean pohjalta (kuva: Tiina Kuronen)

Palvelumuotoilu on väylä osallistavaan kehittämiseen 

Palvelumuotoilu on yhteinen kieli, joka mahdollistaa eri osaamisaloja kehittämään yhdessä palveluita. Palvelumuotoilu asettaa reunaehdot, jonka sisällä eri alojen osaajat tuovat prosessiin erilaista osaamista. (Tuulaniemi 2011, 58, 69.) Kolmannen sektorin toimijoiden käytössä olevat resurssit voivat olla hyvinkin niukat, etenkin pienillä toimijoilla, kenellä ei ole kattojärjestöjä tukena (Kuronen 2019, 51.) Palvelumuotoilun avulla voidaan valjastaa jo olemassa olevat resurssit palvelun kehittämiseen tuomalla palvelun eri osapuolien äänet kuuluville yhteissuunnittelun avulla.  

Vapaaehtoistyöntekijät ja asiakkaat tulevat erilaisista lähtökohdista ja tuovat mukanaan paljon tietoa, taitoa ja kokemusta. Tällaisen ”pääoman” tuominen palvelumuotoiluprosessiin onnistuu osallistavan työotteen kautta. (Kuronen 2019, 51.) Palvelumuotoiluprosessissa on tavoitteena sitouttaa kaikki palveluun liittyvät osapuolet siten, että heidän osallisuutensa alkaa heti suunnitteluvaiheessa (Tuulaniemi 2011, 28).  

Opinnäytetyö osoitti, kuinka palvelumuotoilu taipuu myös yhdistystoiminnan kehittämiseen. Työpajoista nousseet kehitysideat ovat päässeet yhdistyksessä ”tuotantoon” pitkin kevättä (Kuronen 2019, 47). Opinnäytetyö ja palvelumuotoilun menetelmät mahdollistivat myös huono-osaisten kokemusten ja ajatusten kuulemisen eli väylän osallisuuden äärelle. 

Lähteet 

Ahonen, T. 2017. Palvelumuotoilu sotessa. Palvelumuotoilun käsikirja sosiaali- ja terveysalan palvelujen kehittämiseen. Nummela: Tarja Ahonen. 

Kuronen, T. 2019. Orimattilan Hyväntekeväisyysyhdistys ry:n toiminnan kehittäminen käyttäjälähtöisesti yhteissuunnittelun keinoin. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 1.5.2019]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905109211

Kälviäinen, M. 2014. Muotoiluajattelua vai muotoilutoimintaa? Teoksessa Miettinen, S. (toim.) Muotoiluajattelu. Helsinki: Teknologiainfo Teknova, 30–47. 

Mattelmäki, T. Muotoiluluotaimet. 2006. Helsinki: Teknologiainfo Teknova. 

Mattelmäki, T & Vaajakallio, K. 2011. Yhteissuunnitelu ja palveluiden ideointi. Teoksessa Miettinen, S (toim.) Palvelumuotoilu. Uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki: Teknologiainfo Teknova.  

Miettinen, S. 2011. Palvelumuotoilu – yhteissuunnittelua, empatiaa ja osallistumista. Teoksessa Miettinen, S. (toim.) Palvelumuotoilu. Uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki: Teknologiainfo Teknova, 20–41. 

Mäkinen, M. 2018. Palvelumuotoiluajattelemalla paremmaksi? Opas järjestö- ja yhdistystoimijoille. Helsinki: Changeagenta. 

Ohisalo, M. & Määttä, A. 2014. Viimeisen luukun jälkeen – ruoka-avussa käyvien paikka julkisessa palvelu- ja tulonsiirtoverkossa. Teoksessa Ohisalo, M. & Saari, J. (toim.) Kuka seisoo leipäjonossa? Ruoka-apu 2010-luvun Suomessa. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 42–58. 

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum Media. 

Kirjoittajat 

Tarja Kempe-Hakkarainen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosionomikoulutuksessa.

Tiina Kuronen on Lahden ammattikorkeakoulusta valmistuva sosionomiopiskelija.  

Artikkelikuva: Tiina Kuronen

Julkaistu 5.6.2019

Viittausohje

Kempe-Hakkarainen, T. & Kuronen, T. 2019. Palvelumuotoilu yhdistystoiminnan kehittämisessä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/06/05/palvelumuotoilu-yhdistystoiminnan-kehittamisessa/

Suomalaisissa järjestöissä ja yhdistyksissä käy kuhina – ja hyvä niin. Jokaisella osallistujalla on omat lähtökohtansa, tarpeensa ja toiveensa toiminnalle. Erilaisiin harrastusryhmiin, sekä vanhempiensa mukana yhdistystoimintaan osallistuu myös paljon lapsia. Heistä jokaisella on oikeutensa osallistua toimintaan, mikä on pitkällä tähtäimellä katsottuna myös yhteiskunnan etu. Mutta minkälainen rooli lapsella on yhdistystoiminnassa? Osaammeko kuulla ja kuunnella osallistuvia lapsia ja heidän tarpeitaan?

Kirjoittajat: Sari Järvinen, Jenni Rajamäki ja Pipsa Murto

Lapset yhdistystoiminnassa

Yhdistystoimintaa pidetään keskeisenä ja myönteisenä osana suomalaista elämää (Rosengren ym. 2018, 9). Suomessa on yli 460 000 aktiivista yhdistystoimintaan osallistujaa (THL 2018a). Sosiaali- ja terveysalan paikallisyhdistyksiä on 8000 ja niiden toimintaa pyöritetään lähes täysin vapaaehtoisvoimin (SOSTE 2019a). Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnassa on mukana paljon lapsiperheitä.Järjestöissä toimiessaan ihminen synnyttää vuorovaikutuksellisuuden ja yhteisöllisyyden kautta sosiaalista pääomaa, ja lisää yhteiskunnallisia vaikuttamismahdollisuuksia myös heille, joiden on vaikea saada oma äänensä kuulluksi. (THL 2018a.)

Heinosen ja Kuikan (2013, 198) mukaan toimiva ja hyvä yhteisö mahdollistaa lapsen oikeuden turvalliseen kasvuympäristöön, jossa on yhteiset ja tasa-arvoiset tavoitteet ja oikeudet. Lapsi voi liittyä turvalliseen yhteisöön, kun hän on riittävän tietoinen omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan yhteisön jäsenenä. Kun lapsen oikeuksista ollaan tietoisia, sen hedelmällisempi on maaperä yhteisöllisyyden vahvistumiselle. Tulevaisuudessa arvostettu ja kunnioitettu lapsi välittää näitä periaatteita eteenpäin omissa yhteisöissään.

Järvinen ja Rajamäki (2019, 7, 32, 39, 44) selvittivät opinnäytetyönään jäsenkyselyllä vapaaehtoisvoimin toimivan yhdistyksen jäsenten ajatuksia ja toiveita toimintaan liittyen. Yhdistystoiminta, jonne lapset vanhempiensa kanssa olivat tervetulleita, osoittautui hyvin aikuislähtöiseksi. Lasten osallisuuteen ja toimijuuteen ei yhdistyksessä oltu osattu aktiivisesti kiinnittää riittävää huomiota. Kuitenkin lasten osallisuus, aloitteellisuus ja aktiivisuus korostuvat nykyisissä kasvatusnäkemyksissä (Turja 2017, 38). Jäsenet kokivat tärkeäksi kehittämiskohteeksi lasten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen yhdistystoiminnassa. Lapsille toivottiin myös järjestettävän enemmän ohjattua toimintaa, lasten ikärakenne huomioiden. Moni järjestö on jo huomioinut tapoja lasten ottamiseksi mukaan toimintaan ja vahvistaa näin lasten vaikutusmahdollisuuksia (Stenvall 2018, 26).

Lasten osallisuus kasvattaa tulevaisuuden vaikuttajia

Osallisuudella tarkoitetaan kokemusta nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta sekä mahdollisuutta vaikuttaa itseä koskeviin asioihin osallistumalla yhteisöissään asioiden suunnitteluun, päätöksentekoon sekä toteutukseen. Osallisuuden tunne syntyy kokemuksista jäsenten välisestä arvostuksesta, tasavertaisuudesta ja luottamuksesta sekä mahdollisuudesta osallistua ja vaikuttaa. Kokemus osallisuudesta toimii suojaavana tekijänä syrjäytymistä vastaan. (THL 2018b.)

Stenvallin (2018, 150) mukaan ”lasten osallisuus muodostuu arjen merkityksellisissä tilanteissa, yhteisöissä ja kokemuksissa.” Osallisuus ei aina näyttäydy aktiivisena tekemisenä. Ulkopuolelta on vaikea hahmottaa, kuka on osallinen ja kuka ei. Osallistumismahdollisuuksien määrän lisääminen ei välttämättä vaikuta siihen, syntyykö kokemus osallisuudesta. Merkityksellistä on, että lapsi kokee elämässään olevan asioita, joihin hän voi vaikuttaa. Kokemus itsessään on merkityksellinen, riippumatta yhteydestä, jossa kokemukset syntyvät. Esimerkiksi järjestötoiminnassa tai omissa arkisissa yhteisöissä syntyneet kokemukset ovat yhtä tärkeitä. (Stenvall 2018, 150 – 151.)

Osallisuus liittyy vahvasti yhteisöllisyyteen; jokaisella tulee olla mahdollisuus ilmaista omia mielipiteitään, mutta myös kuunnella toisten mielipiteitä. Nuorimpien lasten osallisuus toteutuu arkipäiväisissä vuorovaikutustilanteissa (Turja 2017, 45 – 46). Aktiivisen osallistumisen ja vaikuttamisen kautta luodaan perusta demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Jotta tämä toteutuisi, tulee yksilöllä olla taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan ja hänen tulee luottaa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. (SOSTE 2019b.)

Kuva 1: Lasten osallisuus syntyy arjen yhteisöissä ja toimii suojaavana tekijänä syrjäytymistä vastaan. (Kuva: Gerd Altmann)

Lapset vahvemmin osallisiksi yhdistystoimintaan

Järvisen ja Rajamäen (2019, 38) jäsenkyselyssä lasten osallisuutta ja toimijuutta käsitellessä nousivat esiin varhaiskasvatuksen periaatteet, joita voisi soveltaa järjestötoiminnassa lasten toiminnan suunnittelun lähtökohtana.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan varhaiskasvatuksen toiminnassa pyritään edistämään osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Osallisuuden kautta lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy. (Opetushallitus 2018, 26, 30.)

Lapsen kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja tulee tukea, ja kannustaa lasta oma-aloitteisuuteen. Lasten näkemysten ja mielipiteiden arvostaminen edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen kehittämistä, lapsen ajatusten kuulemista ja hänen aloitteisiinsa vastaamista. Lasten kokemusta osallisuudesta vahvistaa sensitiivinen ja arvostava kohtaaminen sekä myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Osallistumisen ja vaikuttamisen kokemusten kautta kehittyvät myös lapsen käsitys itsestään, hänen itseluottamuksensa sekä yhteisöissä tarvittavat sosiaaliset taidot. (Opetushallitus 2018, 26 – 27, 30.)

Lasten osallisuuden lisäämiseksi lasten ja vanhempien yhteisessä toiminnassa kehitettiin lasten toiminnan vuosikello. Vuosikello koostuu varhaiskasvatuksen oppimisen alueiden sekä jäsenten toiveiden mukaisista, lapsille suunnatuista toimintaehdotuksista. Vuosikello ohjaa vahvistamaan lasten osallisuutta toiminnan suunnittelussa, esimerkiksi siihen merkityillä lasten kokouksilla. (Järvinen & Rajamäki 2019, 40.)

Lasten vaikuttamismahdollisuudet kantavat pitkälle

Kun lapsuudessa saa kokemuksia hyväksytyksi tulemisesta ja vaikuttamisesta itselleen tärkeisiin asioihin, samoja kokemuksia on mahdollista tunnistaa myös uusissa yhteisöissä. Osallistuminen arkisissa yhteisöissä riittää lapsuudessa, mutta saattaa tulevaisuudessa johtaa yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumiseen laajemmin. Kun lapsi osoittaa kiinnostusta toimia ja osallistua, tulee hänen toimijuutensa mahdollistaa. (Stenvall 2018, 152 – 153.) Lapsen asenteet yhteiskunnallista osallistumista kohtaan syntyvät hänen oman kokemusmaailmansa vaikuttamismahdollisuuksien kautta. Kun lapsen osallisuus mahdollistetaan, saa hän varhaislapsuudessaan onnistuneita ja myönteisiä vaikuttamisen kokemuksia.

Lapsi voi saada yhteiskunnallista osallisuutta vahvistavia kokemuksia useilla elämän eri osa-alueilla (Stenvall 2018, 141). Lasten rooli yhdistystoiminnassa voi kuitenkin jäädä pieneksi, etenkin jos yhdistyksen toiminta ei ole varsinaisesti suunnattu lapsille, vaan se on aikuislähtöistä. Vanhempien mukana yhdistystoimintaan osallistuville lapsille kyseessä voi kuitenkin olla merkittävä yhteisö, eikä lapsia tulisi unohtaa yhdistyksen toiminnan suunnittelussa. Lapset oppivat osallistumalla osana yhteiskuntaa ja rakentavat omaan tulevaisuuteensa myös ylisukupolvista hyvinvointia. On tärkeää mahdollistaa lapsille kokemuksia nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta yhdistystoiminnassa. Lasten saamat osallisuuden kokemukset kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Lähteet

Altmann, G. 2019. Pixabay. [Viitattu 9.5.2019]. Saatavissa: https://pixabay.com/fi/photos/osallisuuden-ryhmä-puu-lapset-4025631/

Heinonen, H. & Kuikka, M. 2013. Lapsen oikeuksien toteutuminen nyky-yhteiskunnassa. Teoksessa: Marjanen, P., Marttila, M. & Varsa, M. (toim.) Pienten piirissä. Yhteisöllisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille. Jyväskylä: PS-kustannus, 197-227.

Järvinen, S. & Rajamäki, J. 2019. Jäsenkysely Lahden Seudun Yhden Vanhemman Perheet Ry:lle – Yhdistyksen toiminnan kehittäminen ja lasten osallisuuden lisääminen Olohuone-toiminnassa. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 9.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052812878

LSYVP. 2018. Toimintakertomus. Lahden Seudun Yhden Vanhemman Perheet Ry.

Opetushallitus 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Helsinki: Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. [Viitattu 7.5.2019]. Saatavissa: https://www.oph.fi/download/195244_Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet19.12.2018.pdf

Rosengren, P., Törrönen, A. & Iso-Markku, P. 2018. Yhdistystoiminnan avaimet. [Viitattu
8.5.2019]. Saatavissa: https://www.ksl.fi/wpcontent/uploads/2018/06/Yhdistystoiminnanavaimet_verkkoversio_FINAL.pdf

SOSTE. 2019a. Sosiaali- ja terveysjärjestöt Suomessa. [Viitattu 7.5.2019]. Saatavissa: https://www.soste.fi/sote-jarjestot/sosiaali-ja-terveysjarjestot-suomessa/

SOSTE. 2019b. Osallisuus on tunne siitä, että kuuluu johonkin. [Viitattu 8.5.2019]. Saatavissa: https://www.soste.fi/kansalaisyhteiskunta/osallisuus-on-tunne-siita-etta-kuuluu-johonkin/

Stenvall, E. 2018. Yhteiskunnallinen osallisuus ja toimijuus. Lasten osallistuminen, kansalaisuus ja poliittisuus arjen käytäntöinä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu. Tampere: Tampere University Press. Acta Universitatis Tamperensis 2407. [Viitattu 8.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0820-9

THL. 2018a. Järjestöt kunnassa. [Viitattu 8.5.2019]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointijohtaminen-kunnassa/jarjestot-kunnassa

THL. 2018b. Osallisuus. [Viitattu 9.5.2019]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus

Turja, L. 2017. Lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa: Hujala, E. & Turja, L. (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. 4. Uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus, 38-55.

Kirjoittajat

Pipsa Murto, päätoiminen tuntiopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu
Jenni Rajamäki, valmistuva Sosionomi AMK
Sari Järvinen, 4. vuoden sosionomiopiskelija

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/813508 (CC0)

Julkaistu 4.6.2019

Viittausohje

Järvinen, S., Murto, P. & Rajamäki, J. Kuinka kuulisimme paremmin pieniä tulevaisuuden vaikuttajia? LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/06/04/kuinka-kuulisimme-paremmin-pienia-tulevaisuuden-vaikuttajia?/

Kansainvälisille sairaanhoitajaopiskelijoille ohjatulla harjoittelulla on suuri merkitys myös suomen kielen oppimiseen. Harjoittelussa suomen kielen oppiminen tapahtuu aidoissa hoitotyön tilanteissa, jolloin opiskelija oppii käyttämään kieltä myös sensitiivisissä tilanteissa ja hoitotyön kirjaamisessa. Nämä ovat tilanteita, joissa opiskelijat kokevat eniten haasteita. Suomen kielen opettajan kielituella harjoittelussa voidaan käsitellä juuri kunkin opiskelijan yksilöllisiä kielen oppimiseen liittyviä haasteita. Tästä tuesta on saatu Lahden ammattikorkeakoulussa hyviä kokemuksia.

Kirjoittaja: Sari Lappalainen

Sairaanhoitajakoulutuksessa harjoittelu on keskeinen osa koulutusta

Sairaanhoitajakoulutuksessa tutkinnon laajuudesta kolmasosa on harjoittelua asiakastilanteissa terveydenhuollon eri yksiköissä. Harjoittelu mahdollistaa ammatillisen oppimisen aitojen asiakkaiden parissa. Näissä aidoissa kohtaamis- ja vuorovaikutustilanteissa korostuu suomen kielen hallinnan tarve kansainvälisillä opiskelijoilla. Kansainväliset opiskelijat eivät harjoittelussa harjaannu vain hoitamisen taitojen osalta, vaan heille harjoittelut ovat yksi keskeinen osa suomen kielen oppimista.

Suomen kielen oppiminen kansainvälisessä hoitotyön koulutusohjelmassa

LAMKissa kansainväliseen sairaanhoitajien koulutusohjelmaan pyrkijöiltä edellytetään perustason suomen kielen taitoja eli eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoa A2. Itse koulutusohjelmassa opiskelijoille tarjotaan 18 opintopistettä suomen kielen opetusta.

Suomen kielen opintojaksoilla harjoitellaan erilaisissa työtilanteissa toimimista, mutta koska suomen kielen käyttö on aina sidoksissa vuorovaikutukseen asiakkaan ja muun työyhteisön kanssa, tilanteesta riippumattomien mallien antaminen luokassa ei aina toimi. Luokkatilanteessa on kielenopettajan vaikea luoda hoitotyössä eteen tulevia kontekstisidonnaisia ja hienovaraisia kielellisiä tilanteita. Tästä syystä on ei ole mahdollista, että hoitajan työn edellyttämä kielitaito opittaisiin erillisillä opintojaksoilla. (Lehtimaja & Kurhila 2018.)

Kelan ja Kompan (2011) tutkimuksen mukaan kansainvälisen sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijat kokivat kielellisesti haasteellisimmiksi osa-alueiksi kirjaamisen ja kirjallisten hoitosuunnitelmien laatimisen. Lisäksi haasteelliseksi koettiin tilanteet, joihin liittyi ennakoimattomuutta ja nopeaa kielen käyttöä esim. puhelinkeskustelut ja monenkeskiset vuorovaikutustilanteet. Opiskelijat kokivat myös haasteena oman ammatillisen identiteetin osoittamisen tilanteissa, joissa hoitajan on kyettävä osoittamaan ammattitaitonsa hienosyistä kieltä käyttäen esim. asiakkaiden perheiden kanssa kommunikoitaessa.

Suomen kielen kielituki harjoittelussa

Pelkkä työskentely ilman kielellistä tukea ei välttämättä kehitä kielitaitoa riittävästi, koska oppiminen vaatii mahdollisuuksia saada tukea ja palautetta kielen käytöstä (Strömmer 2017). Monesti opiskelijalle ei anneta mahdollisuuksia toimia suomea äidinkielenään puhuvan opiskelijan tavoin tai opiskelija suomen kielen hallinnan epävarmuuttaan välttelee joitain tehtäviä esim. puhelimeen vastaamista. Tällöin suomen kielen kehittyminen hidastuu ja opiskelijan on myös vaikea vakuuttaa asiakkaat ja ohjaajansa omasta ammatillisesti osaamisestaan. (Lehtimaja & Kurhila 2018.)

Ulkomaalaistaustaisille sairaanhoitajille, sairaanhoidon opiskelijoille ja lääkäreille suunnattua suomen kielen oppimisen tukea työpaikoilla on kokeiltu hyvin tuloksin Urareitti- ja MULTI-TRAIN – hankkeissa. Urareitti -hankkeen yhteydessä kokeiltiin ohjattuun työharjoitteluun liitettävää suomen kielen oppimisen tukea Laurea ja Turku AMKissa. MULTI-TRAIN- hankkeessa Hatanpään sairaalassa työskenteleville maahanmuuttajataustaisille lääkäreillä järjestettiin suomen kielen koulutusta, jossa tuettiin potilaskertomusten kirjoittamista (Vartiainen & Pitkänen 2017). Jyväskylän AMKssa suomen kielen opettaja käy kansainvälisen sairaanhoitajaryhmän harjoittelupaikoissa ohjaamassa opiskelijoita suomen kielen osalta (Mustonen & Tuisku 2018).

Kokemuksia OSSI2- hankkeessa toteutetusta kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kielituesta harjoittelussa

OSSI2 – Osaajat töihin hanke on ERS-rahoitteinen hanke, jonka yhtenä osatavoitteena on tukea ammattikorkeakoulussa opiskelevien maahanmuuttajien ammatillisen suomen kielen oppimista. Hankkeessa on kokeiltu suomen kielen opettajan tukea harjoittelun aikana. Kokeilussa oli mukana 15 opiskelijaa. Suomen kielen opettaja vieraili opiskelijoiden harjoittelupaikoilla 2-4 kertaa harjoittelun aikana ja paneutui opiskelijan tarpeista lähteviin suomen kielen kysymyksiin.

Kokeilun jälkeen opiskelijat kertoivat hyötyneensä tuesta. He kokivat hyödylliseksi, että opettajan oli mahdollista paneutua opiskelijan suomen kielen haasteisiin autenttisissa olosuhteissa. Myös harjoittelupaikoilta tuli hyvää palautetta. Ohjaaja sairaalassa pystyi keskittymään hoitotaitojen ohjaamiseen, kun opiskelija sai tukea suomen kielen kysymyksiin opettajalta.

Suomen kielen kielituesta opittua

Kokeilussa huomattiin, että osastojen perehdyttäminen suomen kielen opettajan rooliin on tärkeää yhteistyön ja luottamuksen kannalta, sillä kielituen vieminen osaksi harjoittelua edellyttää luottamuksen rakentamista sekä opiskelijoiden että harjoittelupaikkojen suhteen. Myös opiskelijoille oli tärkeää selventää, ettei kysymys ollut arvioinnista, vaan suomen kielen oppimisen tukemisesta. Nämä samat asiat tulivat esiin myös Laureassa toteutetussa kokeilussa (Kuparinen 2017).

Kokeilussa tuli esiin myös kielen oppimisen työelämään suuntautumisen tärkeys. Opiskelijat pystyivät kiinnittämään oppimiaan kielen rakenteita kielituen avulla paremmin käytännön tilanteisiin kuin luokkaopetuksen aikana. Kielen funktionaalisen oppimisen näkökulma korostui.

Entä sitten – miten eteenpäin?

OSSI2- hankkeessa toteutetusta kokeilusta saatujen tulosten perusteella toiminta on vakinaistettu osaksi LAMKin opiskelijoiden harjoittelua. Tällä pyritään tukemaan opiskelijoiden integroitumista ja tutkintoaan vastaavaa työllistymistä. Yksi keskeinen integroitumista auttava tekijä on työympäristön kielellinen haltuun ottaminen (Virtanen 2017). Kansainvälisissä tutkimuksissa integroitumisen esteeksi tai hidasteeksi on nimetty mm. kieli- ja viestintäongelmat, riittämätön työyhteisön ja esimiesten tuki (Vartiainen ym. 2018). Jatkossa haasteena Päijät- Hämeessä on juuri työyhteisöjen valmentaminen vastaanottamaan toisesta kulttuurista tulevia työntekijöitä ja näkemään kulttuurinen monimuotoisuus mahdollisuutena kaksisuuntaiseen integraatioon.

Lähteet

Kela, M. & Komppa, J. 2011. Sairaanhoitajan työkieli – yleiskieltä vai ammattikieltä? Funktionaalinen näkökulma ammattikielen oppimiseen toisella kielellä. Puhe ja Kieli, 31 (4), 173-192.

Kuparinen, K. 2017. Mikä muuttui, kun sairaanhoitajien kielikoulutus siirtyi luokasta työpaikalle? Teoksessa Lindström, A. & Kuparinen, K. (toim.) Yhdessä enemmän – oppimisen paikkoja suuntia. Laurea julkaisut 87. Helsinki: Laurea ammattikorkeakoulu, 94-102.

Lehtimaja, I. & Kurhila, S. 2018. Sairaanhoitajan ammatillisen kielitaidon kehittäminen työyhteisössä. Kieliverkosto. [viitattu 9.5.2019]. Saatavissa https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2018/sairaanhoitajan-ammatillisen-kielitaidon-kehittaminen-tyoyhteisossa

Mustonen, A. & Tuisku, S. 2018. Monikulttuurisuus haastaa hoitoalan. Hyviä käytänteitä ja kokemuksia englanninkielisten sairaanhoitajaopiskelijoiden S2-opetuksessa. Esitys Kielten ja viestinnän päiväillä Mikkelissä 4.10.2018.

Srömmer, M. 2017. Mahdollisuuksien rajoissa. Neksusanalyysi suomen kielen oppimisesta siivoustyössä. Jyväskylä Studies in Humanities 336. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Vartiainen, P., Alenius, P., Pitkänen, P. & Koskela, M. 2018. Ulkomailta muuttaneiden hoitajien integraatio ja oppimisen polut sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöissä. Työelämän tutkimus 15 (2), 148- 162.

Vartiainen, P. & Pitkänen, P. 2017. Hatanpään sairaala kaksisuuntaisen oppimisen ympäristönä. Teoksessa Pitkänen, P., Keisala, K. & Niiranen, V. (toim.) Tavoitteen sujuva arki Kulttuurien välinen työ sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöissä. Tampere: Tampere University Press, 37-76.

Virtanen, A. 2017. Toimijuutta toisella kielellä. Kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillinen suomen kielen taito ja sen kehittyminen työharjoittelussa. Jyväskylä Studies in Humanities 311. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Kirjoittaja

Sari Lappalainen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla, hän on toiminut pitkään monikulttuuristen ryhmien tutorina. Lisäksi hän toimii täydennyskouluttajana terveydenhuollon henkilöstölle.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1553711 (CC0)

Julkaistu 4.6.2019

Viittausohje

Lappalainen, S. 2019. Suomen kielen kielituki kansainvälisille sairaanhoitajaopiskelijoille harjoittelussa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/06/04/suomen-kielen-kielituki-kansainvalisille-sairaanhoitajaopiskelijoille-harjoittelussa/