Tiedämme että luontokokemukset tuottavat iloa ja mielihyvää ja rauhoittavat. Jo lyhyetkin käynnit luonnossa vaikuttavat myönteisesti. Miten luonnon ja terveyden yhteyttä sitten hyödynnetään sosiaali- ja terveyspalveluissa, joissa tavoitteena on hyvänvoinnin ja terveyden palauttaminen, ylläpito ja edistäminen? Tästä ottivat selvää Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijat.

Kirjoittajat: Nanne Aalto, Anna Kähkönen, Henna Mäenluoma, Julia Mäkelä, Anni Tapio, Jaakko Monto ja Anne Vuori

Taustaa

Luonnon ja ympäristön eheyttävä vaikutus ihmisen hyvinvointiin kiinnostaa nykyisin entistä enemmän eri alojen tutkijoita (Rappe 2005, Tyrväinen ym. 2007, Tyrväinen ym. 2014). Tutkimusten tuottamaa tietoa luonnosta hyvinvoinnin ja terveyden lähteenä käytetään laajemmin sosiaali- ja terveysalan hvyinvointipalveluja kehitettäessä. Fysioterapian, hoitotyön ja sosiaalialan opiskelijoiden muodostama ryhmä pohti luonnon ja hyvinvoinnin yhteyttä ja sen merkitystä palveluiden kehittämisessä Hyvinvointipalvelujen kehittämisen kurssilla osallistumalla monialaiseen Lahden ammattikorkeakoulussa meneillään olevaan Mennään Metsään -hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on kehittää laadukkaiden retkeilyreittien verkosto Päijät-Hämeessä ja edistää luontomatkailuun liittyvää liiketoimintaa.

Hankkeessa opiskelijat tutustuivat luontoa ja hyvinvointia yhdistäviin sosiaali- ja terveysalan tutkimuksiin ja kartoittivat, millaisia luontoa hyödyntäviä sosiaali- ja terveysalan palveluja Lahden seudulla on tarjolla sekä millaisia tarpeita näillä toimijoilla on luontoon liittyvien hyvinvointipalveluidensa kehittämisessä.

Terveyttä ja hyvinvointia luonnosta

On näyttöön perustuvaa tietoa siitä, että luonto alentaa stressiä ja elvyttää kehoa ja mieltä. Luonto vaikuttaa emotionaaliseen hyvinvointiin, houkuttaa liikkumaan sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen ja alentaa muun muassa verenpainetta, sydämen sykettä, lihasjännitystä ja stressihormoneja sekä negatiivisia tunnetiloja. (Arvonen 2014, Tourula & Rautio 2014, Green Care Finland 2016, Kehon kertomaa 2017.) Luonnossa liikkuminen myös ennaltaehkäisee ja kuntouttaa mm. parantamalla unenlaatua, joka on kokonaisvaltaisen hyvinvoinninkannalta tärkeää (Salminen & Karvinen 2017).

Luonto parantaa eri tavalla kuin lääke, joka vaikuttaa ihmisen reseptoritasolla (Rappe 2005, Sempik ym. 2010). Psyykkisiä luontovaikutuksia ovat muun muassa vihan, ärsytyksen ja aggressiivisuuden väheneminen sekä onnen tunteen lisääntyminen ja mielialan parantuminen. On todettu, että luontokokemukset vähentävät myös mieliala-  ja masennuslääkkeiden käyttöä. (Tyrväinen ym. 2007, Sempik ym. 2010, Vasara ym. 2013, Metsäntutkimuslaitos 2014.)

Aivojen sähkökäyrissä sekä verisuoniston toiminnassa on huomattu hyviä vaikutuksia. Jo kymmenen minuutin oleskelu metsässä riittää laskemaan verenpainetta sekä tasaamaan pulssia. (Green Care Finland 2016, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö 2017.)  Luonnossa ja metsässä ulkoilu ja liikkuminen haastavat kehoa monipuolisesti. Se harjoituttaa jalkojen ja keskivartalon lihasvoimaa, lihasten ja hermoston yhteistoimintaa, tasapainoa ja nivelten liikkuvuutta sekä luustoa. (Salminen & Karvinen 2017.)

Luonnon mahdollisuuksia hyödyntävien, voimavaraistavien toimintamallien käyttöön ottaminen ja luominen ongelmakeskeisyyden rinnalle tukee asiakkaiden selviytymistä omassa elämäntilanteessaan ja siihen liittyvien haasteiden parissa. Ennaltaehkäisevä työ säästää rahaa ja siksi ongelmatilanteisiin halutaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näillä toimenpiteillä voidaan estää yksilötason ja yhteiskunnallisten kulujen kasvamista.  (Green Care Finland 2016.) Tourula & Rautio (2014) toteavat, että luontoaktiivisuutta lisääviä menetelmiä tuleekin kehittää ja eri sektorien toiminnassa tulee huomioida luonto ja sen mahdollisuudet.

Luonnon tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntäviä sosiaali- ja terveyspalveluja Päijät- Hämeessä

Opiskelijat tutustuivat seuraaviin palvelujen tuottajiin, jotka jo hyödynsivät tietoisesti luonnon mahdollisuuksia asiakkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden tukemisessa: Päijät-Hämeen Allergia- ja Astmayhdistys, Lahden seudun CP-yhdistys ry, Lahden vammaispalveluiden alaisuuteen kuuluva tukipiste Moisku, nuorille kehitysvammaisille päiväaikaista toimintaa tarjoava Lahtiset -ryhmä, Päijät-Hämeen Mielenterveystyön Tuki MIETE ry ja Lahden Reumayhdistys.

Keskeisiä henkilökunnan ja asiakkaiden kehittämisehdotuksia, jotka helpottaisivat luonnon ja luontoympäristön käyttöä palveluiden edelleen kehittämisessä, olivat luontoreittien esteettömyys, lepopaikkojen määrän lisääminen, reittien kunto ja yleinen ylläpito sekä huolehtiminen reiteillä. Liikuntarajoitteisille on tärkeää saada lisää apuvälineitä luontoon ja mm. tukikaiteita, mistä voisi tarpeen tullen ottaa kiinni. Kulttuuria, elämyksellisyyttä ja tarinallisuutta luontoon yhdistettynä toivottiin enemmän. Liikuntalaitteiden lisääminen ulos luontoon sai myös kannatusta. Keskusteltiin myös siitä, etteivät maastot saa olla liian helppoja, koska fyysinen toimintakyky kehittyy luonnossa silloin, kun sieltä löytyy epätasaisuutta, erilaisia pintoja sekä haasteita. Liikuntarajoitteisille henkilöille voi olla esimerkiksi lyhyempiä ja helpompikulkuisia reittejä, jotka palvelevat heidän tarpeitaan.

Toimijat eivät vielä kovinkaan paljoa yhdistä teknologiaa ja luontoretkiä. Kaksi toimijaa mietti QR-koodien hyödyntämistä ja geokätköilyä. Luontoreiteille ehdotettiin myös tietyin välimatkoin rastia tai pistettä, jossa on esimerkiksi tietoa paikasta tai esimerkiksi jotain taiteeseen liittyvää.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Päijät-Hämeen alueella olevat retkeilyalueet ja -reitit vaikuttavat olevan hyvin tiedossa ja niitä osataan hyödyntää yritysten ja yhdistysten toiminnassa. Luonnon hyvinvointivaikutuksia tunnistetaan eri asiakasryhmien palveluntarjoajien keskuudessa ja luontoon kohdentuvat toiminnat sekä tapahtumat nähdään tärkeänä osana toimintaa.

Lähteet

Arvonen, S. 2014. Metsämieli. Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin. Helsinki: Metsäkustannus.

Green Care Finland. 2016. [Viitattu: 6.10.2017]. Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/

Kehon kertomaa. Psykofyysinen fysioterapia. 2017. Menetelmät ja hyödyt. [Viitattu: 6.10.2017]. Saatavissa: http://www.kehonkertomaa.fi/menetelmat_ja_hyodyt/

Metsäntutkimuslaitos. 2014. Kaupungin viheralueet elvyttävät työpäivän jälkeen.  [Viitattu 25.9.2017]. Saatavissa: http://www.metla.fi/uutiskirje/hyv/2014-01/uutinen-1.html

Rappe, E. 2005. The influence of a green environment and horticultural activities on the subjective well-being of the elderly living in longterm care. [Verkkodokumentti]. Academic dissertation. University of Helsinki, Department of Applied Biology. Helsinki. Publication 24. [Viitattu 14.12.2017 ]. Saatavissa: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/sbiol/vk/rappe/theinflu.pdf

Salminen, U. & Karvinen, E. (toim.). 2017. VoiTas -koulutusohjelma, Iäkkäiden voima- ja tasapainoharjoittelu. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Ikäinstituutti. [Viitattu: 4.10.2017]. Saatavissa: http://www.voimaavanhuuteen.fi/content/uploads/2016/05/VoiTas-netti.pdf

Sempik, J., Hine, R., & Wilcox, D. (eds.). 2010. Green Care: A Conceptual Framework. A Report of the Working Group on the Health Benefits of Green Care. COST Action 866, Green Care in Agriculture. [Verkkodokumentti]. Loughborough: Centre for Child and Family Research, Loughborough University. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://www.agrarumweltpaedagogik.ac.at/cms/upload/bilder/green_care_a_conceptual_framework.pdf

Tourula, M. & Rautio, A. 2014. Terveyttä luonnosta. [Verkkodokumentti]. Oulu: Thule-instituutti Oulun yliopisto, Metsähallitus ja Oulun seutu. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://www.oulu.fi/sites/default/files/content/Terveytt%C3%A4_luonnosta.pdf

Tyrväinen, L., Korpela, K. & Ojala, A. 2014. Luonnon virkistyskäytön terveys- ja hyvinvointihyödyt. Teoksessa: L. Tyrväinen, T. Sievänen, S. Tuulentie & M. Kurttila (toim.) Hyvinvointia metsästä. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura.  48–58.

Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Korpela, K., & Ylen, M. 2007. Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. [Verkkodokumentti]. Teoksessa L. Tyrväinen ja S. Tuulentie (toim) Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. Metlan työraportteja 52. Helsinki: Metla. 57–77. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2007/mwp052-01.pdf

Vasara, P., Rouhiainen, J., Lehtinen, H., Saarentaus, A. & Salmenkivi, K. 2013. Luonnon hyödyntämisen uudet tavat. [Viitattu 13.9.2017]. Helsinki: Pöyry Management Consulting Oy. Saatavissa: http://www.sitra.fi/julkaisu/2013/luonnon-hyodyntamisen-uudet-tavat

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. 2017. Luonnon terveysvaikutuksia. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 25.9.2017]. Saatavissa: http://www.yths.fi/filebank/3243-Luonto_pysty.pdf

Kirjoittajat

Anne Vuori, lehtori, hoitotyö, Sosiaali- ja terveysala, LAMK
Jaakko Monto, lehtori, fysioterapia, Sosiaali- ja terveysala, LAMK
Nanne Aalto, sosionomiopiskelija
Anna Kähkönen, sosionomiopiskelija
Henna Mäenluoma, fysioterapiaopiskelija
Julia Mäkelä, sosionomiopiskelija
Anni Tapio, sairaanhoitajaopiskelija

Artikkelikuva: LindenP. Saatavissa:  https://pixabay.com/en/forest-nordic-forest-nature-nordic-2558074/ (CC0)

Julkaistu 30.1.2018

Viittausohje

Aalto, N., Kähkönen, A., Mäenluoma, H., Mäkelä, J., Tapio, A., Monto, J. & Vuori, A. 2018. Luonnon mahdollisuuksien hyödyntäminen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/30/luonnon-mahdollisuuksien-hyodyntaminen-sosiaali-ja-terveyspalvelujen-kehittamisessa/

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistarve kansalaisille on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Nykyisen taloustilanteen ja sen mukanaan tuoman kestävyysvajeen myötä tarvitaan aiempaa kustannustehokkaampi ja toimivampi palvelujärjestelmä. Digitalisaatio nähdään yhtenä palvelujen ja toimintamallien tehostamisen välineenä. Tässä artikkelissa pohditaan tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan palveluiden järjestämistä digitalisoituvassa toimintaympäristössä sekä alan asiantuntijuuteen liittyviä osaamishaasteita. Keskeistä on kyky nähdä kansalainen aktiivisena toimijana sekä asennoituminen osaamisen vahvistamiseen ja uusiin työnteon tapoihin tulevaisuuden kannalta kestävästi.

Kirjoittajat: Taina Anttonen, Heidi Korhonen, Paula Piirainen, Antti Pursio ja Sara Sallila

Sote-asiantuntija tulevaisuuden työympäristössä 

Sosiaali- ja terveysalan palvelujen tuottamiseen liittyvä murros muokkaa asiantuntijoiden työtä. Reposen, Kankaan, Hämäläisen ja Keräsen (2015, 4) raportin mukaan tietojen käsittely on jo nyt käytännössä pelkästään sähköistä kaikkien keskeisten toimintojen osalta niin erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa kuin yksityisen sektorin toimijoilla. Digitaalisten palvelujen, uudistuvien toimintamallien sekä uusien työnteon tapojen kehittyminen ja lisääntyminen tulevat vaatimaan alan asiantuntijoilta uudenlaisia osaamista sekä rakentavaa asennoitumista.

Sosiaali- ja terveysalan toiminta on perinteisesti perustunut hierarkkisiin
toimintamalleihin. Ajattelu palvelujen tuottamisesta on ollut vahvasti organisaatiokeskeinen (Nykänen & Ruotsalainen 2012, 280). Tulevaisuuteen suuntaavan ajattelun mukaan asiakas on keskiössä ja toimii aktiivisesti osana palvelun suunnittelua. Jotta terveydenhuollon intervention vaikuttavuuden ja onnistumisen kannalta tärkeä vuorovaikutussuhde toteutuu, tulee asiantuntijoiden pyrkiä muuttamaan myös omaa ajattelutapaansa merkittävässä määrin. Organisaation johtajilla, strategioilla ja osaamisen johtamisella on merkittävä rooli. Osaaminen varmistetaan esimerkiksi tarjoamalla muutoksen mahdollistavaa koulutusta digitaalisista työkaluista. Oleellista on myös arvioida digitaalisen osaamisen digikypsyyden lähtötasot sekä asiantuntija-, että organisaatiotasolla. Ammattilaisten osallistaminen organisaation digimuutokseen auttaa löytämään sisäisen motivaation ja toimii samalla myös muutosajurina (Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2015, 2016, 24-25).

Tuoreen Future Score – tutkimuksen mukaan sekä työelämän osaajilta, että organisaatioilta vaaditaan tulevaisuudessa muuntautumiskykyä, uudistumista ja kouluttautumista (Ilmarinen 2017). Työelämän asiantuntijaosaajilta edellytetään vuorovaikutustaitoa, itsetuntemusta, verkostoitumista, yhteistyökykyä, luovuutta sekä kriittistä ajattelua. Lisäksi kyky tunnistaa ja kehittää omaa osaamistaan katsotaan eduksi työelämässä. Näitä tekijöitä voidaan samoin pitää edellytyksenä myös terveysalan asiantuntijoiden osaamisessa toimintaympäristön ja työnteon tapojen digitalisoituessa.

Alan toimintaympäristön muuttuessa myös kansalaisen saatavilla olevien hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien sovellusten kirjo laajenee. Asiakkaan tai potilaan oman terveyden seurantaan liittyvien sovellusten kuten älykellojen ja monitoroivien mobiilisovellusten käyttö tulevat lisääntymään. Sovelluksia tuottavat erityisesti yksityisen sektorin kaupalliset toimijat. Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden tulisikin tunnistaa saatavissa olevien sovellusten laatu ja määrä sekä niiden keskinäinen yhteensopivuus. Tulevaisuudessa asiantuntijan uutena tehtävänä voi olla sovellusten yhteen koordinointi. Asiantuntija osallistuu aktiivisesti kokonaisuuden suunnitteluun ja arviointiin niin, että sovellukset ovat asiakkaalle tai potilaalle yksilöitynä todellisuudessa luotettavia ja laadukkaita.

Haasteita sote-asiantuntijan osaamiselle

Edellä on pohdittu tulevaisuuden sote-asiantuntijan toimintaympäristöön liittyviä muutoksia. Eräs keskeisistä haasteista on ajattelutavan muuttaminen, joka samalla edellyttää uudenlaisten työnteon tapojen omaksumista. Asiakaskeskeisessä terveydenhuollossa potilas ei ole enää passiivinen asiantuntijan päätösten kohde, vaan aktiivinen toimija, joka osallistuu päätöksentekoon (Nykänen & Ruotsalainen 2012, 281). Aktiivisessa vuorovaikutustilanteessa asiantuntijan rooli muuttuu valmentavaan suuntaan. Asiantuntija toimii luotettavan tiedon lähteenä, esittelee vaihtoehtoja, neuvoo ja opastaa. Parhaimmillaan asiantuntija on auktoriteetti ja luotettava kumppani, jonka kanssa asiakas tai potilas löytää itselleen omaa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavimmat ja sopivimmat palvelut.

Sosiaali- ja terveysalan eri toimijoiden sekä palvelujen vankka ja laaja tuntemus ovat olennainen osa tulevaisuuden asiantuntijuutta. Tunteminen liittyy kykyyn markkinoida olemassa olevia palveluita. Näyttää siltä, että markkinointiosaaminen on tänä päivänä haasteellista sote-alan asiantuntijoiden työssä (Pursio 2017). Syyksi näyttävät määrittyvän muun muassa epäilykset yleensä palvelujen toimivuudesta ja vaikuttavuudesta. Lisäksi toisen alan substanssiasiantuntijuutta ja toimintaa tunnetaan puutteellisesti.

Vuorovaikutustaitojen voidaankin katsoa olevan tulevaisuudessa vielä entistäkin tärkeämpi osaamisalue sote-asiantuntijan työssä. Digitaalisten palvelujen myötä vuoropuhelu ja kohtaaminen asiakkaan kanssa tapahtuvat entistä useammin verkossa, jossa viestitään muutoin kuin välittömästi läsnä olemalla. Kun äänenpainojen, ilmeiden ja sanattoman viestinnän tai kehonkielen tulkitseminen jäävät pois, nousevat selkeä ja ytimekäs kieli sekä kielenkäyttö entistäkin tärkeämpään osaan (Matikainen 2003, 64). Olennaista digitaalisten palvelujen toteuttamisessa onkin luoda sisältöä käyttäen ymmärrettäviä ilmauksia ja ymmärrettävää sanastoa. Näin ollen sote-asiantuntijan keskeisenä osaamisena ja sujuvan toiminnan edellytyksenä voidaan pitää digitaaliseen toimintaympäristöön soveltuvien viestintätaitojen hallintaa ja niiden kehittämistä.

Lopuksi

Tulevaisuus tuo mukanaan merkittäviä muutoksia sosiaali- ja terveydenalan asiantuntijoiden työnkuvaan ja toimintaan. Muutos on ennen kaikkea mahdollisuus. Riittävällä valmistautumisella, koulutuksella, osaamisen varmistamisella ja asenteiden muutoksella digitaalisia palveluita, sovelluksia ja työkaluja voidaan käyttää niin, että kansalainen sekä asiantuntija hyötyvät niistä. Parhaassa tapauksessa niin kansalainen kuin asiantuntija voimaantuvat ja saavat uusia keinoja terveyden edistämiseen, sairauden hoitoon sekä hyvinvoinnin ylläpitoon. Tärkeää onkin tunnistaa ja tunnustaa erilaiset lähtötasot ja oppimisvalmiudet molempien osalta, jotta kynnys digitaalisten palvelujen, sovellusten ja työkalujen käyttöön ei kasva liian suureksi ja aiheuta syrjäytymistä muuttuvassa maailmassa.

Lähteet

Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. 2016. [Verkkodokumentti]. Helsinki: STM. 2016:5. [Viitattu 30.12.2017]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalan-ditalisaation-linjaukset-2025.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Ilmarinen. 2017. Uudistu tai katoa – Mitkä ovat tulevaisuuden tärkeimmät työelämätaidot? [Viitattu 30.12.2017]. Saatavissa: https://www.ilmarinen.fi/uutishuone/arkisto/2017/uudistu-tai-katoa/

Matikainen, J. 2003. Ohjaus verkkovuorovaikutuksena. Teoksessa: Matikainen, J. (toim.) Oppimisen ohjaus verkossa. Helsinki: Palmenia-kustannus. 55-68.

Nykänen, P. & Ruotsalainen, P. 2012. Kansalaisen luotettava eTerveyspalveluympäristö. [Verkkodokumentti]. Teoksessa: Anttonen, A., Haveri, A., Lehto, J. & Palukka, H. (toim.) Julkisen ja yksityisen rajalla: julkisen palvelun muutos. Tampere: Tampere University Press. 274-302. [Viitattu 30.12.2017]. Saatavissa: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/101927/Anttonen_ym_Julkisen_ja_yksityisen_rajalla.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pursio, K. 2017. Kliininen asiantuntija. HUS. Haastattelu 27.10.2017.

Reponen, J., Kangas, M., Hämäläinen, P. & Keränen, N. 2015. Tieto- ja viestintäteknologian käyttö terveydenhuollossa 2014. Tilanne ja kehityksen suunta. [Verkkodokumentti]. 12/2015. Helsinki: THL. [Viitattu 30.12.2017]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126470/URN_ISBN_978-952-302-486-1.pdf?sequence=1

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen, LAMK
Heidi Korhonen, ylempi AMK-opiskelija, LAMK
Paula Piiroinen, ylempi AMK-opiskelija, LAMK
Antti Pursio, ylempi AMK-opiskelija, LAMK
Sara Sallila, ylempi AMK-opiskelija, LAMK

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana Digitaalisuus hyötykäyttöön kansalaispalveluissa-opintojakson kehittämistehtävää.

Artikkelikuva: StockSnap. Saatavissa: https://stocksnap.io/photo/RAW1RLRTM7 (CC0)

Julkaistu 29.1.2018

Viittausohje

Anttonen, T., Korhonen, H., Piiroinen, P., Pursio, A. & Sallila, S. 2018. Uudenlainen osaaminen ja asenne ratkaisevat – haasteena sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/29/uudenlainen-osaaminen-ja-asenne-ratkaisevat-haasteena-sosiaali-ja-terveyspalvelujen-digitalisaatio/

Hoitotyön kirjaamista tehdään jatkuvasti. Päijät-Hämeen keskussairaalan vuodeosastoille on tehty hoitotyön kirjaamisen opas vuonna 2015. Sen tarkoituksena on laadukas ja yhtenäinen kirjaaminen. Neljän vuodeosaston kirjaamista arvioitiin eli auditoitiin pilottina vuonna 2016. Tästä saadun kokemuksen myötä tuli toive kehittää auditointilomaketta vastaamaan paremmin Päijät-Hämeen keskussairaalan tarpeita. Sitä varten tarvittiin lisää tietoa, millaisiin asioihin olisi hyvä kiinnittää huomiota kirjaamisessa.

Kirjoittajat:  Mari Kivioja ja Päivikki Lahtinen

Hoitotyön kirjaamisen sisältö 

Vuonna 2012 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on koonnut Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen oppaan, jota on päivitetty vuonna 2015. Oppaassa on määritelty hoidon tarveluokitus, hoidon toimintoluokitus ja hoidon tulosluokitus. Tämä auttaa terveydenhuollon ammattilaista kirjaamaan rakenteisesti käyttäen komponentteja, pääluokkia ja alaluokkia. Lisäksi kirjaamista voidaan täydentää vapaalla tekstillä. Hoitotyön tarpeeseen kirjataan kuvaus potilaan ongelmista, joihin voidaan vaikuttaa hoitotoimilla. (Liljamo ym. 2012, 3, 9.)

Hoitotyön toimintoihin kirjataan keinot, joilla voidaan vaikuttaa potilaan tarpeisiin ja oireisiin. Toimintoihin kirjataan myös oireiden ja elintoimintojen seuranta, havainnointi, auttamismenetelmät, hoidon koordinointi ja ohjaus. Näitä toimintoja käytetään myös hoidon päivittäiseen kirjaamiseen. Hoidon tulokseen kirjataan havainnot ja arviointi potilaan tilanteesta. Hoitotyön kirjaamisen ydintietoihin kuuluu myös hoitotyön yhteenveto, joka kirjataan hoidon päättyessä. Se koostuu samoista asioista kuin hoitotyön suunnitelma eli hoidon tarve, hoitotyön toiminnot ja hoidon tulos. Sitä voidaan täydentää lisäksi vapaalla tekstillä. Yhteenveto parantaa potilaan hoidon jatkuvuutta ja helpottaa tiedon löytymistä muilla hoitojaksoilla. (Saranto ym. 2008, 75-79; Liljamo ym. 2012, 1418; Virkkunen ym. 2015, 30-31.)

Hoitotyön kirjaamisen auditointi

Hoitotyön kirjaamista voidaan auditoida, eli arvioida, potilaan tai hoitotyön näkökulmasta. Kirjaamisen laatua voidaan tarkastella muun muassa seuraamalla hoitohenkilökunnan tietoteknisiä taitoja tai hoitotyön kirjaamisen toteutumista hoitoprosessin mukaisesti. Auditoinnilla saadaan tilastotietoa kirjaamisen ja hoidon laadusta. Tämän avulla voidaan arvioida resurssien riittävyyttä, koulutuksen tarvetta ja määrää. (Saranto ym. 2008, 189-194.) THL on tehnyt laajan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen potilaskertomustietojen rakenteistamisesta, arviointikäytännöistä ja sen vaikutuksista. Kirjallisuuskatsauksen mukaan kirjaamisen rakenteisuus vaikuttaa tiedon laatuun, käytettävyyteen, kliinisiin prosesseihin ja potilasturvallisuuteen. (Hyppönen ym. 2014, 3, 54, 68-69.)

Päijät-Hämeen keskussairaalan neljän vuodeosaston hoitotyön kirjaamisen tasoa arvioitiin auditoimalla. Lisäksi tutkittiin, oliko painehaavariskitesti tehty ja kuinka paljon lyhenteitä käytetään. Käytettävissä oleva auditointilomake ei kuitenkaan tuonut riittävästi tietoa kirjaamisen sisällöstä ja koettiin hankalaksi käyttää erillistä lomaketta painehaavariskitestin ja lyhenteiden käytöstä. Hoitotyön kirjaamisen laadusta tehdyn opinnäytetyön tarkoituksena oli edistää Päijät-Hämeen keskussairaalan hoitotyön kirjaamisen auditointimenetelmän suunnittelua (Kivioja 2017). Kirjallisuuskatsauksen avulla haluttiin selvittää millaisiin asioihin auditoinnissa tulisi kiinnittää huomiota. Aineistona käytettiin vuosina 2007-2017 julkaistuja alkuperäistutkimuksia tai tieteellisiä artikkeleita, jotka käsittelivät hoitotyön kirjaamisen auditointia tai arviointia. Sisällönanalyysillä saatiin selville, millaisia puutteita hoitotyön kirjaamisessa esiintyy ja millaisiin asioihin hoitotyön kirjaamisessa tulisi kiinnittää huomiota. Puutteet ryhmiteltiin neljään pääluokkaan: hoitotyön kirjaamisen osaaminen, hoitosuunnitelman ydintiedot, yksilöllisyys ja kirjaamisen ajantasaisuus.

Hoitotyön kirjaamisen puutteet

Tutkimusten mukaan hoitotyön kirjaamisen osaamisessa oli puutteita monessa eri osa-alueessa. Prosessimallia ei ymmärretty, kirjauksissa oli paljon tulkinnallisuutta ja päällekkäisyyttä, eikä ollut selvää mille alustalle tulee kirjata. Kirjauksissa käytettiin puhekieltä ja lyhenteitä, ja se oli rutiininomaista ja toteavaa. Hoitosuunnitelman ydintietojen kirjaamisessa ongelmana oli tavoitteiden määrittely ja päivittäisen kirjaamisen suhde tarpeeseen ja tavoitteeseen.  Osasta kirjauksista ei selvinnyt potilaan hoidon suunnittelu tai suunnitelmaa ei ollut päivitetty potilaan voinnin muuttuessa. Arviointia kirjattiin jonkin verran, mutta se ei ollut yhteydessä hoidon tavoitteeseen tai sitä oli kirjattu hoidon toteutukseen. Usein hoitotyön kirjaaminen oli hoitajan tehtävien luettelointia, ja kirjauksista puuttui kuvaus potilaan voinnista ja tuntemuksista. Kirjaaminen ei ollut asiakaslähtöistä ja siitä puuttui yksilöllisyys. (Kivioja 2017, 20-23.) Samankaltaisia puutteita todettiin myös Päijät-Hämeen keskussairaalan kirjaamisen auditoinnissa. Ongelmat tarpeen ja tavoitteen määrittelyssä johtivat siihen, että kirjaamisen taso jäi puutteelliseksi. Tutkimusten ja auditoinnin perusteella päivittäiskirjaamista tehtiin kuitenkin runsaasti.

Laatua kirjaamiseen

Tutkimusten mukaan koulutuksesta on hyötyä hoitotyön kirjaamisen osaamiseen. Kirjaaminen tiivistyy ja koulutuksen jälkeen kirjaaminen tapahtuu enemmän hoitotyön prosessin mukaisesti. (Kivioja 2017, 25.) THL:n hoitotyön moniammatillisen kirjaamisen asiantuntijaryhmän loppuraportin mukaan kirjaamisen ongelmana on saada luokitukset vastaamaan paremmin potilaan hoidon kirjaamista. Lisäksi asiantuntijaryhmän mukaan kirjaamismallia tulisi kehittää. (Nykänen & Junttila 2012, 20.) Merkinnät potilasasiakirjoihin tulisi tehdä potilaan näkökulmasta ja niiden tulisi olla yksilöllisiä sekä potilaslähtöisiä. Hoitosuunnitelmia tulisi päivittää aina kun potilaan tilassa tapahtuu muutoksia. Hoitajan päätösten tekeminen tulisi näkyä kirjauksissa: miksi jokin asia on tehty tai jätetty tekemättä. Koska päätökset eivät kuitenkaan näy kirjauksissa, voidaan todeta, että kirjaamista ohjaavan lainsäädännön tuntemus on vielä puutteellista. (Kivioja 2017, 27.)

Hoitotyön kirjaamisen auditoinnissa tulisi kiinnittää huomiota muun muassa seuraaviin asioihin, jotta voidaan arvioida kirjaamisen laatua:

• onko kirjaaminen yhtenäistä ja onko käytetty oikeanlaisia luokituksia
• onko käytetty lyhenteitä ja termejä
• onko hoitosuunnitelmaan kirjattu tarve, tavoite, toiminnot ja arviointia, ja onko niillä yhteys toisiinsa
• onko kirjaaminen yksilöllistä ja potilaslähtöistä
• onko hoitosuunnitelma ajan tasalla
• näkyykö kirjaamisessa hoitajan päätöksenteko. (Kivioja 2017, 27-28.)

Jatkossa tulisi lisäksi kiinnittää huomiota hoitotyön kirjaamisen koulutusten sisältöön, jotta ne ohjaavat laadukkaampaan kirjaamiseen. Myös kirjaamista ohjaavaa lainsäädäntöä tulisi tuoda enemmän esille. Näihin asioihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo ammatillisessa koulutuksessa. Hoitotyön kirjaamisen auditoinnilla ja koulutuksilla on saatu hyviä tuloksia kirjaamisen laatuun, joten sen tulisi olla säännöllistä.

Lähteet

Hyppönen, H., Vuokko, R., Doupi, P. & Mäkelä-Bengs, P. 2014. Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen: Menetelmät, arviointikäytännöt ja vaikutukset. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 5.5.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125442/URN_ISBN_978-952-302-3819.pdf?sequence=1

Kivioja, M. 2017. Hoitotyön kirjaamisen laatu – kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma. [Viitattu 27.12.2017]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112418081

Liljamo, P., Kinnunen, U-M. & Ensio, A. 2012. FinCC-luokituskokonaisuuden käyttöopas – SHTaL 3.0, SHToL 3.0, SHTuL 1.0.  Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet: 2/2012. [Verkkodokumentti].  Helsinki:Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 3.5.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90804/FinCCluokituskokonaisuuden%20opas_korjattu%20liitteen%c3%a4%20olevaa%20SHToLluokitusta.pdf?sequence=1

Nykänen, P. & Junttila K. 2012. Hoitotyön moniammatillisen kirjaamisen asiantuntijaryhmän loppuraportti: Suositukset ja toimenpide-ehdotukset hoitotyön ja moniammatillisen kirjaamisen kehittämiseksi. Raportti 40/2012. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 28.4.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90814/THL_RAP2012_040_verkko.pdf?sequence=1

Saranto, K., Ensio, A., Tanttu, K. & Sonninen A L. 2008. Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.

Virkkunen, H., Mäkelä-Bengs, P. & Vuokko R. 2015. Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen opas – Keskeisten kertomusrakenteiden kirjaaminen sähköiseen potilaskertomukseen, Osa I, Versio 2015. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 2/2015. [Viitattu 28.4.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126020/URN_ISBN_978-952-302-4793.pdf?sequence=1

Kirjoittajat

Mari Kivioja on Lahden ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman opiskelija (AMK) ja Päivikki Lahtinen Lahden ammattikorkeakoulun lehtori.

Julkaistu 17.1.2018

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/computer-business-typing-keyboard-1149148/ (CC0)

Viittausohje

Kivioja, M. & Lahtinen, P. 2018. Laatua hoitotyön kirjaamiseen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/17/laatua-hoitotyon-kirjaamiseen/

Maahanmuuttajille on tarjolla paljon erilaisia palveluita kotoutumisen, opiskelujen ja työllistymisen tueksi. Palvelut eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä kokonaisuutta vaan pahimmillaan labyrintin, josta ulospääsy on haastavaa ilman ammattitaitoista henkilökohtaista ohjausta.

Kirjoittajat: Marja Kiijärvi-Pihkala ja Maija-Leena Pusa

Kotoutumisen alkuvaihe

Maahanmuuttajat-termin taakse kätkeytyy heterogeeninen joukko ihmisiä. Ikä, sukupuoli, kansallisuus, kulttuuritausta, maahan tulon syy, henkilökohtaiset ominaisuudet ja oma elämänpolku kaikkine vaiheineen vaikuttavat siihen, miten ihminen etenee uudessa maassa koulutus- työllistymispolullaan.  Suomessa on tarjottu maahanmuuttajien alkuvaiheen kotoutumiseen “yhden väylän mallia”, joka on perustunut oman koulutusjärjestelmämme tapaan tuottaa osaamista. Koulutus on putki, jonka toisesta päästä toivotaan putkahtavan kotoutuneita yksilöitä, jotka ovat heti valmiita työelämään tai vähintään opiskelemaan. Käytäntö on osoittanut, että aivan näin helppoa ei kotoutuminen ole. Pahimmillaan kotoutumiskoulutuksen päättää tavoitetasoa heikomman kielitaidon omaava, omista tavoitteistaan epävarma henkilö, jolla ei ole ymmärrystä siitä, mihin seuraavaksi kannattaisi edetä.

Kotoutumiskoulutuksen toteutusmalleja on viime vuosina kehitetty ja tavoitteena on mahdollistaa heti koulutuksen alkuvaiheessa erilaisia tapoja opiskella työkulttuuria ja sopivan alan ammattisanastoa (OKM 2017). Koulutuksen järjestäjiltä tämä malli vaatii uudenlaisen opetuskulttuurin omaksumista, uudenlaisia prosesseja sekä erilaista asennoitumista siihen, mitä tarkoittaa kielen ja ammatin oppiminen samanaikaisena, rinnakkaisena toimintona.

Nivelvaihe – ovi ammattiin vai loputon labyrintti?

Kun kotoutumiskoulutus on käyty, alkaa kriittinen nivelvaihe. Nivelvaiheessa on tarjolla useita erilaisia vaihtoehtoja: valmentavia koulutuksia, kursseja, työkokeilumahdollisuuksia ja erilaisten hankkeiden moninaisia toimintoja. Erilaiset toimenpiteet muodostavat lyhyitä, toisiinsa liittymättömiä jaksoja, jotka eivät edistä työllistymistä tai koulutukseen pääsyä tarkoituksenmukaisesti. Kokonaisuus saattaa sisältää tyhjäkäyntiä ja epätarkoituksenmukaisia opintoja. Hallituksen laatimassa kotoutumista koskevassa toimintasuunnitelmassa (VNK 2016) yhdeksi tavoitteeksi mainitaankin maahanmuuttajien koulutuspolkujen ja työllistymisen nopeuttaminen. Yksi keino tähän on ohjauksen kehittäminen (VNK 2016, 3).

Uudenlaiset tavat toteuttaa ammatillista koulutusta ja tarjota oppimisvalmiuksia parantavia opintoja ennen varsinaista tutkintoon johtavaa koulutusta (esimerkiksi MAO-koulutukset) edistävät pääsyä ammatilliseen koulutukseen ja sitä kautta työelämään. Korkeakouluopintoihin valmentavat koulutukset puolestaan lisäävät mahdollisuuksia päästä yliopistoon tai ammattikorkeakouluun sekä valmiuksia menestyä opinnoissa.

Kun opinnot päättyvät, ollaan uuden nivelkohdan edessä. Työllistymistä voidaan edistää liittämällä niin opintoihin kuin opintojen aikaisiin ohjaustoimenpiteisiinkin vahva linkki työelämään. Harjoittelujaksot ja erilaiset projektiopinnot ovat tärkeä mahdollisuus luoda kontakteja työnantajiin, vahvistaa ammattialaan liittyvää suomen kielen taitoa sekä tutustua suomalaiseen työkulttuuriin.

Henkilökohtaisen ohjauksen välttämättömyys

Maahanmuuttajien työllistyminen on kaikkien etu, niin yksilöiden, elinkeinoelämän kuin yhteiskunnankin. Tähän päämäärään tähtäävät palvelut ovat hajallaan, eikä niistä usein muodostu järkevästi etenevää kokonaisuutta. Ei riitä, että maahanmuuttajalle annetaan palvelukartta ja yhteystiedot. On huomioitava, että eteneminen edellyttää erilaisten ohjeiden ja dokumenttien lukutaitoa sekä yhteiskunta- ja palvelurakenteen syvällistä ymmärtämistä. Henkilökohtainen ohjaus onkin välttämätöntä, jotta erilaisia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää.

Hyvänä ohjaajana toimiminen vaatii erittäin laajaa osaamista. Ohjaajan tulee tuntea suomalainen palvelu- ja koulutusjärjestelmä sekä erilaisiin vaihtoehtoihin liittyvät reunaehdot. Hänellä on oltava valmiudet kieli- ja kulttuuritietoiseen ohjaamiseen. Ohjaajan on pystyttävä avaamaan maahanmuuttajalle monimutkaista järjestelmäämme. Hänen on lisäksi ymmärrettävä toisesta kulttuurista tulleen ihmisen kokemusmaailmaa sekä tarpeita ja tavoitteita. Kyse on monialaisesta ammattitaidosta, joka edellyttää tietojen ja taitojen lisäksi oikeanlaista asennetta maahanmuuttaja-asiakkaita kohtaan.

Ohjaaja ei voi toimia yksin, vaan hänen tulee työskennellä tiiviissä verkostossa muiden toimijoiden kanssa. Eri toimijatahojen välinen yhteistyö on avainasemassa, jotta tarkoituksenmukaisten polkujen rakentaminen on mahdollista. Tähän tarvitaan viranomaisten, koulutuksen järjestäjien, kolmannen sektorit, yritysten ja TE-hallinnon välistä yhteistyötä. (TEM 2017)

Eri alueilla on erilaisia toimijoita, joten paikalliset yhteistyön mallit ovat tärkeitä. Vuosina 2015-2017 ESR-rahoitteinen Ossi-hanke rakensi Päijät-Hämeen toimijoiden kesken yhteistyömallia. Sen konkreettiseksi toiminnoiksi muotoutuivat alueen koulutustarjonnan kokoava portaali www.alipi.fi/ossi sekä Ossi-ohjauspiste, josta maahanmuuttaja saa henkilökohtaista ohjausta koulutukseen liittyvissä kysymyksissään. Ossi-hanke on opettanut, että perinteisen ohjausosaamisen lisäksi tehtävässä tarvitaan ymmärrystä toisesta kulttuurista tulevan henkilön tilanteesta, kieli- ja kulttuuritietoisia dialogiataitoja, laajaa ymmärrystä suomalaisesta koulutus- ja työllistämisjärjestelmästä sekä tietoa alueen palveluista.

Ohjaustyössä tärkeä elementti on asiakasvastuullisuus. Hyvä ohjaaja ei vastaa vain esitettyihin kysymyksiin, vaan selvittää laajemmin mikä olisi paras palvelu tälle henkilölle. Jos esiin tulleita kysymyksiä ei osaa ratkaista tai ne eivät kuulu omaan toimenkuvaan, hyvä ohjaaja huolehtii asiakkaan eteenpäin sinne, missä häntä voidaan parhaiten palvella.

Lähteet

OKM. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2017. Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi – kipupisteet ja toimenpide‐esitykset II. [Verkkodokumentti]. Opetus‐ ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:5. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. [Viitattu 19.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-451-1

OSSI – Osaaminen esiin. 2017. Päijät-Hämeen OSSI-portaali. [Viitattu 19.12.2017]. Saatavissa: http://www.alipi.fi/ossi/

TEM. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2017. Maahanmuuttajien koulutuspolkujen nopeuttaminen ja joustavat siirtymät -työryhmän loppuraportti ja toimenpide-esitykset. [Verkkodokumentti].  Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 36/2017. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. [Viitattu 19.12.2017].  Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-238-5

VNK. Valtioneuvoston kanslia. 2016. Hallituksen kotouttamista koskeva toimintasuunnitelma: maahanmuuttajat kuntiin, koulutukseen ja työhön. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 19.12.2017].  Saatavissa: http://vnk.fi/documents/10616/1266558/Kotouttamisen-toimintasuunnitelma-030516.pdf/c600bd8f-7c5c-43b6-aba4-5aade9aafe0d

Kirjoittajat

Marja Kiijärvi-Pihkala työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana hyvinvointi- ja uudistava kasvu -painoalalla. Hän toimii lisäksi projektipäällikkönä maahanmuuttajien asioihin keskittyvissä hankkeissa (mm. Ossi – Osaaminen esiin ja Ossi2 – Osaajat töihin).

Maija-Leena Pusa työskentelee Koulutuskeskus Salpauksessa projektipäällikkönä. Hänellä on monivuotinen kokemus maahanmuuttajakoulutuksesta sekä maahanmuuttajien osaamisen tunnistamiseen, monikulttuurisuuteen ja kulttuurien väliseen viestintään liittyvistä kysymyksistä.

Julkaistu 22.12.2017

Artikkelikuva: maxlkt. Saatavissa: https://pixabay.com/en/hand-united-hands-united-together-1917895/ (CC0)

Viittausohje

Kiijärvi-Pihkala, M. & Pusa, M-L. 2017. Labyrintistä työelämään? Kipupisteitä ja ratkaisuja maahanmuuttajan kotoutumispolulla. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/12/22/labyrintista-tyoelamaan-kipupisteita-ja-ratkaisuja-maahanmuuttajan-kotoutumispolulla/