Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa ilmeni, että nuorilla on halu auttaa muita. Vapaaehtoistoiminta kiinnostaa, mutta toisaalta se koetaan sitovana. Aiheeseen liittyviä vapaaehtoistoiminnan palvelukokokeiluja toteutettiin kevään 2018 aikana yhdessä Lahden vanhusten asuntosäätiön kanssa.
Kirjoittaja: Kati Kumpulainen
Vapaaehtoistoiminnan motiivit ja haasteet
Vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien keski-ikä nousee ja mukaan toivottaisiin myös nuoria. Ihmiset eivät nykyään lähde kovin helposti mukaan toimintaan, jos pitää sitoutua pitkiksi ajoiksi. Vapaaehtoistyöhön innostaa muun muassa merkityksellisyyden kokemus ja yhdessäolo muiden kanssa. Vapaaehtoistyö voi edistää myös työllistymistä. Monella nuorella haasteena on yksinäisyys. Vapaaehtoiseen auttamistyöhön osallistumalla onkin mahdollista ehkäistä myös yksinäisyyttä.
Mikä auttamisen muoto on nuorille luontevaa?
Ajatuksena syntyi, että pop up- tyyppinen osallistumistapa voisi motivoida nuoria mukaan vapaaehtoistoimintaan. Haluttiin kokeilla, lahjoittavatko nuoret aikaa ja osaamistaan, jos he voivat itse valita mitä tekisivät ja jos heidät kohdistetaan lahjan saajan kanssa.
Kokeilun ideaa testattiin ensin noin 30 nuoren parissa marraskuussa 2017. Mukana oli ammattikoulun sekä ammattikorkeakoulun opiskelijoita, iältään 16-29- vuotiaita. Kohdattujen nuorten kanssa keskusteltiin siitä, ketä he haluaisivat ilahduttaa ja mihin tarkoitukseen tai kenelle he haluaisivat antaa aikaansa.
Yli puolet haastatelluista nuorista vastasi, että voisi auttaa tai ilahduttaa vanhuksia, esimerkiksi läsnäololla, kuuntelemalla, keskustelemalla, lähettämällä joulukortin, ulkoilu- tai kahviseurana tai opastamalla älylaitteiden käyttöön. Osa vastaajista sanoi haluavansa auttaa, mutta ei tiennyt miten. Yksittäisiä vastauksissa todettiin, että voisi olla muuttoapuna, keskustelutukena hiljaiselle ihmiselle, viedä vaihto-oppilaan tuopille, auttaa äitejä vauvan hoidossa tai auttaa eläinkodissa. Vastauksissa oli useita toteutuskelpoisia ideoita, mutta tässä kokeilussa päätettiin keskittyä kohtaamisiin vanhusten kanssa, koska vastauksista suurin osa liittyi siihen.
Kuva 1. Useimmat kohdatuista nuorista olisivat halukkaita ilahduttamaan tai auttamaan vanhuksia.
Vapaaehtoistoimintaa vanhusten parissa
Lahden vanhusten asuntosäätiön palvelutalon asukasohjaajan kanssa keskusteltiin, millaista apua tai ilahdutusta heidän asiakkaansa tarvitsisivat. Hänen kokemuksensa mukaan erilaiset osallistavat ja aktivoivat visailut ja tekemiset ovat suosittuja. Päädyttiin kuvataiteeseen tai piirtämiseen liittyvään aktiviteettiin. Kokeilun ajankohta ajoittui joulu-tammikuulle 2017.
Idea vanhusten ilahduttamisesta ja kohtaamisesta esiteltiin Muotoiluinstituutin visuaalisen viestinnän kurssin opiskelijoille. Kuusi oppilasta halusi lähteä mukaan kokeiluun.
Asukasohjaaja oli valinnut Wanha Herra- palvelutalossa ryhmän ikäihmisiä, jotka tapaavat viikottain kerhohuoneella. Kyseessä oli 11 ikäihmisen ryhmä, iältään 66-92 -vuotiaita. Nuoret ideoivat ”Piirrä ja arvaa”-tehtävän sekä tietokilpailun, jossa näytettiin kuvia vanhasta Lahdesta ja suomalaisista maalauksista.
Nuoret otettiin hyvin vastaan. Palvelutalon asukkaita kiinnosti kuulla nuorilta muun muassa heidän opiskelustaan. Alussa nuoret pyysivät ikäihmisiä kertomaan hieman itsestään ja he olivatkin halukkaita puhumaan ja kertomaan. He myös osallistuivat mielellään piirtämisen arvaamiseen sekä vanhojen valokuvien ja maalausten tietokilpailuun. Kuvat toimivat luontevasti keskustelun pohjana ja ikäihmiset kertoivat muistoja muun muassa Salpausselän kisoista ja vuonna 1963 romahtaneesta kerrostalosta. Aikaa oli varattu reilu tunti ja keskustelun syntyessä aikaa olisi kulunut enemmänkin.
Kuva 2. Tekemisen lomassa oli helppo tutustua.
Tapaamisen jälkeen nuoret olivat innostuneita ja tyytyväisiä. He kertoivat, kuinka mielenkiintoista oli keskustella varttuneeseen ikään ehtineiden ihmisten kanssa. Myös palvelutalon asiakkaat pitivät normaalisarjesta poikkeavasta vierailusta ja toivottivat nuoret tervetulleiksi uudestaan. Seuraavalla kerralla pelattiin osallistujien toiveiden mukaisesti bingoa ja jatkettiin keskustelua vanhoja Lahden valokuvia katsoen.
Kuva 3. Kuvat vanhasta Lahdesta saivat aikaan vilkasta keskustelua.
Tammikuussa kokeilua jatkettiin toisten opiskelijan toimesta. Tällä kertaa tavattiin ryhmä uusia ikäihmisiä heidän viikottaisen kerhotilatapaamisen yhteydessä. Nuoret olivat koonneet kuvabingoa varten suomalaisen kultakauden kuvataiteen klassikkoteoksia, jotka heijastettiin videotykin kautta seinälle. Opiskelijat saivat hyvin keskustelua aikaan, kysellen ja kertoen teosten maalareista, aiheista ja ikäihmisten ajatuksista kuviin liittyen bingon pelaamisen lomassa.
Seuraavalla kerralla nuoret olivat valinneet musiikkia ja iskelmiä, joita ikäihmisten tuli tunnistaa sanojen tai sävelmän perusteella. He saivat muistella myös laulun sanoja. Tunnelma oli hieno ja muutama ikäihmisistä halusi myös itse esiintyä laulaen tai runoja lausuen. Toiminnan ohella saatiin kuulla myös ikäihmisten kertomuksia ja muistelua omista nuoruusmuistoistaan. Osallistujat kiittelivät ohjelmaa ja sitä järjestäneitä nuoria fiksuiksi ja taitaviksi.
Kuva 4. Suomalaisen kuvataiteen kultakauden maalausten tunnistamista yhdessä.
Molemminpuolista iloa
Sekä nuoret että osallistuneet ikäihmiset olivat selvästi innostuneita ja tyytyväisiä kohtaamisiin. Nuoret totesivat tapaamisten jälkeen, että nythän he vasta oppivat tuntemaan vanhempia ihmisiä ja toisaalta harmi, että tapaamisia ei ollut tämän enempää. Alun perin nuorten kanssa oli ollut puhetta kahdesta kerrasta ja heille esitettiin mahdollisuutta jatkaa myös tulevaisuudessa. Nuoret kertoivat, että olivat lähteneet mukaan muun muassa sen vuoksi, että heidän omat isovanhempansa asuvat kauempana ja he halusivat päästä juttelemaan ja kuuntelemaan iäkkäämpien ihmisten kertomuksia. Osalla nuorten isovanhemmista oli jo muistisairauksia, joten keskustelu tai muistelu heidän kanssaan oli haastavampaa. Nuoret kertoivat myös, että muut mukaan kysytyt nuoret eivät ehkä lähteneet mukaan ikäihmisten tapaamisiin, koska eivät tienneet millainen tilanne tai henkilöt vastassa olisi. Myös toiminnan sitovuus mietitytti. Parasta markkinointia jatkossa toiminnalle olisikin, että mukana toiminnassa olleet nuoret kertoisivat kokemuksistaan muille nuorille.
Nuorten ja ikäihmisten kohtaamisille on selvästi molemminpuolista halua. Jotain yhteistä tekemällä on luontevaa lähestyä ja keksiä puheenaiheita. Seuraavaksi tulisi miettiä, miten palvelusta saisi jatkuvaa ja mikä taho yhdistäisi nuoret ja iäkkäämmät kaupunkilaiset. Esimerkiksi Eläkeliiton, Vanhustyön keskusliiton paikallisten jäsenyhdistysten tai muiden eläkeläisjärjestöjen sekä opiskelija- tai nuorisojärjestöjen yhteistyöllä toiminnasta saisi systeemisempää. Vapaaehtoistyötä voisi miettiä mahdollisuutena myös jonkin opintojakson yhteyteen, jolloin opiskelija saisi toimintaan osallistumisesta opintopisteitä. Vapaaehtoistyöntekijän ja – saajan kohtaamisia tulisi helpottaa. Yhtenä esimerkkinä OP on luonut vapaaehtoistyön kohtaamiseen liittyvän alustan, jonka kautta nuoria voisi tavoittaa paremmin vapaaehtoistyön pariin (Kansalaisareena ry 2019).
Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja. Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta.
Lähteet
Kansalaisareena ry. 2019. Hiiop100.fi. [Viitattu 9.9.2019). Saatavissa: https://www.hiiop100.fi/
Kirjoittaja
Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna -projekti, Lahden ammattikorkeakoulu
Kuvat ja artikkelikuva: Kati Kumpulainen
Julkaistu 9.9.2019
Viittausohje
Kumpulainen, K. 2019. Pop up -vapaaehtoisuus ja sukupolvien kohtaamiset. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/09/pop-up–vapaaehtoisuus-ja-sukupolvien-kohtaamiset
