Aihearkisto: Painoalat ja profiilit

Päiväkodista campusradioon – opiskelua monenlaisissa ympäristöissä

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro, Muotoilu, Uudistava oppiminen

Mun Päiväkoti – päijäthämäläiset lapset oppimisympäristöjen innovoijina -hanke on esimerkki työelämälähtöisestä projektista, johon osallistuu Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoita kahdelta eri alalta. Kyseessä on seudullinen varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen kehittämishanke, jossa lapset toimivat kokemusasiantuntijoina oppimisympäristöjä kehitettäessä.

Kirjoittajat: Katariina Borgenström, Tiina Vaara ja Kati Vähäkuopus

Autenttisessa ympäristössä opiskeltu teoriatieto kytketään käytäntöön

Lahden ammattikorkeakoulun ja sivistyspalveluiden seudullisen kehittämisen yhteistyö käynnistettiin jo hankkeen hakuvaiheessa, joten hankkeen alkaessa yhteistyölle oli rakentunut hyvä pohja, jolle lähteä suunnittelemaan hankkeen tarkempaa toteutusta rahoituspäätöksen tultua. Toteutus käynnistettiin opiskelijoiden rekrytoinnilla hankkeeseen. Opiskelijoiden rekrytointi on oma taiteenlajinsa ja vaatii rekrytoijilta tietämystä hankkeesta ja omaa innostusta asiaan. Seudullinen projekti, yhteistyö muotsikkalaisten kanssa, päiväkoti, lapset, oppimisympäristöt, suunnittelu, kehittäminen, osallistaminen– siinä joitakin sanoja, jotka saivat opiskelijat kiinnostumaan. Työelämälähtöisyyden lisäksi mielenkiinto tässä projektissa artikkelitiimin opiskelijajäsenen kohdalla kohdentui etenkin kahden eri alan opiskeljoiden yhteistyöhön.

Lahden ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman tavoitteisiin lukeutuu työelämän kehittämistarpeiden kriittinen arviointi ja sopivien kehittämismenetelmien käyttö oman ammattialan kehittämiseksi. Lisäksi tavoitteena on osata soveltaa sekä hyödyntää saatua tietoa työelämän toiminnan kehittämiseksi. (LAMK 2016.)

Mun päiväkoti -hankeen aidoissa oppimisympäristöissä yhdistettiin teoreettista tietoa käytännölliseen tekemiseen ja muodostettiin uutta, integoitua tietoa. Hankkeessa jalkauduttiin päiväkoteihin aitoihin tilanteisiin, arvioitiin lapsia osallistaen ympäristön toimivuutta suotuisaan kasvuun ja kehitykseen sekä aloitettiin kehittämistyö kohti uudenlaisia oppimisympäristöjä. Hankkeessa opittiin sekä yhteisöllisesti että yksilöllisesti toimimalla vuorovaikutuksessa työelämän edustajien, opettajien ja opiskelijakollegoiden kanssa sekä omaa toimintaa reflektoiden. Edellä kuvaillun kaltaista oppimista edustaa Tynjälän (2014) integratiivisen pedagogiikan malli. Malli kuvaa oppimista, jossa kytkeytyivät yhteen teoreettinen-, käytännöllinen-, sosiokulttuurinen- ja itsesäätelytieto.

Projektiin osallistui noin kolmekymmentä opiskelijaa, puolet sosionomeja ja puolet kalustemuotoilijoita. Opiskelijoista muodostettiin 4-5 hengen moniammatillisia opiskelijaryppäitä. Monialainen yhteistyö sisältää lukuisia vaatimuksia: tiimi- ja vuorovaikutustaitojen hallitsemisen, vastuukysymysten määrittelyn, joustavat roolit ja asiakkaan tiedon sekä kokemuksen merkityksen oivaltamisen. Monialainen yhteistyö edellyttää lisäksi kulttuuria, jossa eri alojen edustajien ääni tulee kuuluviin ja jokainen on arvostettu. Toiminnan tulisi olla ei-hierarkkista toimintaa, jossa korostuu avoimuus ja yhteisöllinen tiedon tuottaminen. (Katisko ym. 2015, 164-165.)

Hankkeen alkaessa painotettiin avarakatseisuutta moniammatillisessa työskentelyssä. Vaikka kummankin alan opiskelijoilla on omat vahvuutensa ja näkökulmansa katsoa asioita, siirrettiin nämä rajoitukset sivuun ja työskenneltiin yli ammattirajojen. Hankkeen edetessä saatiinkin huomata, kuinka muotoilun opiskelijat heittäytyivät päiväkodeissa vuorovaikutukseen ja leikkiin lasten kanssa tai kuinka sosionomiopiskelijoilla oli luovia ideoita kalusteisiin ja toimintaympäristön muotoilemiseen.

Kuva 1. Opiskelijaryppään ideointivaiheen luonnos. (Tekijät: Karla Aaltonen, Venla Huhtinen, Katariina Borgenström, Marika Pajunen ja Johanna Eskola)

Keväällä projektin alkukartoitusvaihe tuli päätökseensä ja toukokuussa jokainen opiskelijarypäs esitteli oman kehittämisehdotuksensa myös päiväkotien väelle. Oli mielenkiintoista ja inspiroivaa huomata, kuinka jokaisella ryppäällä oli lopulta aivan erilainen kehittämisehdotus. On vaikeaa uskoa, että kehittämisehdotukset olisivat olleet yhtä laadukkaita ja innovatiivisia, jos yhteistyötä ei olisi toteutettu. Opiskelijan näkökulmasta oli antoisaa tulla tietoiseksi omista vahvuuksista ja heikkouksista yhteistyössä. Oman ammatillisuuden kehittämiseen tällainen tieto on  kullanarvoista – mikäli uskaltaa kohdata asiat ja ottaa kehittämisen kohteiksi.

Monia mahdollisuuksien campus opintojen suorittamiseen

Katariinalla on hankkeen lisäksi muutakin kokemusta eri alojen opiskelijoiden välisestä yhteistyöstä. Hän oli mukana toteuttamassa Lahden ammattikorkeakoulun kanaviin sosionomivideota, jossa esitteltiin koulutusta tuleville hakijoille. Videon toteuttaneet opiskeljat tutustuivat LAMKpromon toimintaan ja toimivat viime kesänä Ironman sekä Summerup – tapahtumissa opiskelijaedustajina tuottaen sisältöä koulun somekanaviin sekä kertoen kokemuksistaan LAMKin opiskelijoina – kerryttäen samalla opintopisteitä. Opiskelijat osallistuivat myös ammattikorkeakoulujen opiskelijaradioiden meetupiin Turussa. Lahden ammattikorkeakoulun campusradio, LiMu Radio on oppimisympäristö, jossa mikä ala tahansa voi toteuttaa ainakin osia opintojaksoista. Katariinan kokemuksen mukaan erilaisia osallistumista mahdollistavia oppimisympäristöjä on monipuolisesti tarjolla ja niitä kannattaa hyödyntää.

Istuessaan kampuskahvila Lamkoomassa voi puheensorinassa kuulla useita eri kieliä ja viitteitä eri aloilta; on matkailuliiketoiminnan opiskelijoita, fysioterapeutteja, vaihto-opiskelijoita ja tekniikan alan ihmisiä. Uudella campuksella on kaikki mahdollisuudet eri alojen opiskeljoiden yhteistyölle sekä työelämän kanssa tehtävään yhteistyöhön. Näistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti! Jos idea campuksen päiväkodista toteutuu, toisi se laajasti mahdollisuuksia eri alojen yhteistyöhön ja toimisi loistavana autenttisena oppimisympäristönä monien alojen tuleville ammattilaisille.

Lähteet

Katisko, M., Kolkka, M. & Vuokila-Oikkonen, P. 2015. Monialainen ja moniammatillinen työ on voimavara. Teoksessa: Jari Helminen (toim.) Osaamiseksi kokemus jokainen. Näkökulmia oppimiseen ja hyvinvointialalla tarvittavan osaamisen muodostumiseen. [Tallinna]: United Press Global.

LAMK. 2016. Opinto-opas. Sosionomikoulutus 16S, Sosionomikoulutus 17K, Sosiaalipedagoginen varhais- ja nuorisokasvatus. [Viitattu 9.12.2018].  Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi/68143/STSOS16/94/year/2016

Tynjälä, P. 2014. Teoria ja käytäntö yhteen: Integratiivinen pedagogiikka oppimisen tukena. Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: https://docplayer.fi/300828-Teoria-ja-kaytanto-yhteen-integratiivinen-pedagogiikka-oppimisen-tukena-paivi-tynjala-koulutuksen-tutkimuslaitos-jyvaskylan-yliopisto.html

Kirjoittajat

Katariina Borgenström on toisen vuoden sosionomiopiskelija. Opinnoissaan hän on hyödyntänyt laajasti LAMKin erilaisia oppimisympäristömahdollisuuksia.

Tiina Vaara toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaalialalla ja vastaa varhaiskasvatukseen liittyvistä opintokokonaisuuksista ja työelämäyhteistyöstä sekä täydennyskoulutuksista.  

Kati Vähäkuopus on sosionomi (yamk) ja ammatillinen opettaja, joka toimii hankekoordinaattorina sivistyspalveluiden seudulisessa kehittämisessä Lahden kaupungilla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/lapset-kinder-hauskaa-tilap%C3%A4ist%C3%A4-808664/ (CC0)

Julkaistu 20.12.2018

Viittausohje

Borgenström, K., Vaara, T. & Vähäkuopus, K. 2018. Päiväkodista campusradioon – opiskelua monenlaisissa ympäristöissä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2018/12/20/paivakodista-campusradioon-–-opiskelua-monenlaisissa-ymparistoissa/

Korkeakouluyhteistyö muotoilun käytön edistäjänä yrityksissä

LAMK Pro, Muotoilu

Vuosien 2016-2018 aikana Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa on tehty osana eri toimenpiteitä haastatteluja yrityksille. Ajatuksena on ollut selvittää eri kokoisilta ja eri toimialoilla toimivilta yrityksiltä yhteistyömahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia hyödyntää muotoiluosaamista yrityksen liiketoiminnan tai henkilöstön osaamisen kehittämisessä.  Lisäksi aineistoa on kertynyt yritysyhteistyössä, jolla on pitkät perinteet Muotoiluinstituutissa.

Kirjoittajat: Ari Känkänen ja Anu Raappana

Muotoilun käyttöaste yrityksissä

Yritysten kyky hyödyntää muotoilua on vaihteleva.  Joissakin yrityksissä on inhouse-muotoilijoita, mutta valtaosa yrityksistä ostaa muotoiluosaamisen alan palveluntarjoajilta. Osa yrityksistä ei ole koskaan hyödyntänyt muotoiluammattilaisen osaamista tai edes tunnista muotoilun käyttötarvetta.  Muotoiluinstituutin ja yritysten välinen yhteistyö on ollut joillekin yrityksille väylä oppia tuntemaan ja päästä hyödyntämään muotoiluosaamista oman liiketoiminnan kehittämisessä.  

Yrityksen kykyä hyödyntää muotoiluosaamista voidaan kuvata porrasmalleilla (Alavuotunki ym. 2015). Portaiden ensimmäisellä tasolla yritys ei osaa vielä hyödyntää muotoilua liiketoiminnassaan. Tasolla kaksi yritys osaa jo jonkin verran hyödyntää muotoiluosaamista, mutta muotoilu nähdään lähinnä keinona parantaa esimerkiksi tuotteiden ulkonäköä. Tason kolme yrityksissä muotoilu on osa tuotekehitysprosessia. Yritys, jossa muotoilu nähdään strategisena välineenä ja osana yrityskulttuuria on tasolla neljä. Tason neljä yritys osaa hyödyntää muotoilua muista erottautumisen välineenä.(Galindo-Ruenda & Millot, 2015, 27-29; Alavuotunki ym., 34-35.)

Havaintomme perusteella merkittävä osa yrityksistä on edellä esitetyn porrasmallin mukaisesti muotoiluosaamisen hyödyntämisessä tasolla kaksi. Muotoiluosaamisen hyödyntäminen on satunnaista ja kohdistuu esimerkiksi tuotteen ulkonäön parantamiseen ja olemassa olevien mallien uudistamiseen. Yrityksissä on kuitenkin ilmennyt tarvetta ja tahtoa kehittää muotoilutoimintoja ja tässä kehitystyössä voi myös korkeakouluilla olla merkittävä rooli. 

Olemme havainneet, että muotoiluosaamista hyödyntäneet yritykset tunnistavat muotoilun tuottanee lisäarvoa. Esimerkiksi on havaittu tuotteiden käytettävyyden ja sitä kautta asiakastyytyväisyyden lisääntyneen muotoiluosaamisen hyödyntämisen myötä. Joissakin tapauksissa tuotannon prosessit ovat tehostuneet ja kasvutavoitteiset yritykset ovat saaneet apua uusien mallien tekemiseen. Joidenkin yritysten kohdalla olemassa olevan tuotteen hintamielikuvaa on pystytty nostamaan muotoiluosaamisen avulla.  

Haasteita ja muotoilun käytön esteitä

Osa yrityksistä pystyy tarkoin määrittelemään, mitä muotoilu heidän yrityksensä näkökulmasta on. Toisaalta enemmistö ei tiedä, miten muotoilua voi hyödyntää oman yrityksen kehittämisessä. On selkeä tarve muotoilutietoisuuden lisäämiseen. Tämä on aluekehitystoimijoiden sekä korkeakoulujen haaste. Alavuotunki ym. (2015) toteavat Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisussa, että muotoilun käyttö on laajentunut perinteisestä tuotekeskeisestä suunnittelusta koskemaan myös aineettomien kohteiden suunnittelua. Tämä näkökulma avaa uusia mahdollisuuksia muotoilijoille viedä omaa osaamistaan yrityksiin. 

Rahoitus voi olla muotoilun hyödyntämisen esteenä. Muotoilun hyödyntämistä saatetaan pitää kalliina investointina.  Muotoilun käyttöönotossa hyödyt eivät välttämättä konkretisoidu vielä ensimmäisessä muotoilukokeilussa, vaan vaikutukset näkyvät pidemmällä aikavälillä. Uuteen totuttelu vaatii aikaa. Kun uudet tuotekehitysprosessit on otettu käyttöön ja molemminpuolinen ymmärrys saavutettu esimerkiksi yrityksen tuotekehitystoimijoiden ja ulkopuolisen muotoilijan välillä, toiminta tehostuu.  

Muotoilutietouden puute vaikeuttaa myös palvelun ja hinnan välisen suhteen hahmottamista. Tähän voidaan vaikuttaa korkeakouluissa yritysyhteistyön avulla. Parhaimmillaan yritysyhteistyö auttaa toimijoita hahmottamaan mitä on mahdollista ostaa, miten paljon työ vie aikaa ja mitä muita resursseja siihen vaaditaan.

Mitä korkeakoulu voi tarjota?

Muotoilun käytön edistämiseksi tarvitaan jatkuvaa tietoisuuden lisäämistä muotoilupalvelujen mahdollisuuksista.  Yritykselle voi olla haastavaa sanoittaa muotoiluun liittyvää tarvetta ja toisaalta heillä ei ole tietoa korkeakoulun tarjoamista palveluista. Kommunikointia on lisättävä. 

Toteutettujen yritysyhteistyöprojektien esittely on todettu yhdeksi parhaista tavoista tuoda esiin muotoilun hyötyjä ja korkeakoulun tarjoamia mahdollisuuksia. Korkeakoulujen tulee kehittää tapoja, joissa tuodaan korkeakoulun sidosryhmille esiin opiskelijoiden osaaminen. Erilaiset esimerkit aiemmin toteutetuista projekteista sekä niihin linkittyvistä prosesseista ja niiden lopputuloksista kiinnostavat toimeksiantajaa. Sen on havaittu myös lisäävään ymmärrystä muotoilusta ja tuovan uusia ajatuksia toimeksiantajalle siitä, mitä yhteistyö korkeakoulun kanssa voi tarjota. Tämä on keino madaltaa yritysten kynnystä ottaa yhteyttä korkeakouluun. Lisäksi opiskelijoille on tärkeää saada osaamisensa näkyviin yrityksille. Yritysyhteistyön eri muodot on tunnistettu merkittäväksi rekrytointikanavaksi. 

Korkeakoulun tulee tarjota palveluja mahdollisimman helppoina ja kokonaisvaltaisina palveluina. Lisäksi muotoilua voi liittää muiden alojen tuottamiin palvelupaketteihin. Yrityksen on helpompi ostaa kokonaisratkaisu, kuin lähteä etsimään jokaiseen vaiheeseen eri toteuttaja. Yritysyhteistyön sisältötarve vaihtelee. Yrityksille myytävät tuotteet ja palvelut myös eroavat julkiselle ja kolmannelle sektorille myytävistä kokonaisuuksista. Olemme havainneet, että pienet toimijat tarvitsevat usein hyvin konkreettisia, nopeasti toteutettavia täsmäpalveluja.  Isoilla toimijoilla on mahdollisuuksia laajempiin, vuosittain toistuviin vakioituihin projekteihin ja pitkäaikaisiin kumppanuussuhteisiin. Riippumatta toimijan koosta tai toimialasta pitää selkeästi tunnistaa yhteistyön konkreettinen hyöty. 

Tiivistetysti voidaan todeta, että yritysyhteistyö on yksi keino tehdä muotoilua, sen prosesseja ja hyötyjä näkyväksi yrityksille. Se tarjoaa mahdollisuuden opiskelijoiden osaamisen esiin tuomiseen ja se toimii rekrytointikanavana. Yritysyhteistyön haasteena on tietyt korkeakoulun käytänteet ja yritysten heikko tietämys siitä, mitä kaikkea muotoilualan yhteistyö voi konkreettisesti tarkoittaa. Yhteistyömallit valmistavat opiskelijoita tulevaa työelämää varten ja lisäävät muotoiluymmärrystä sekä muotoilun käyttöä yrityksissä. Mallilla halutaan osaltaan kehittää suomalaisen muotoiluosaamisen käyttöä ja kilpailukykyä. 

Lähteet

Alavuotunki, K., Halme, K. Salminen, V. 2015. Muotoilun hyödyntäminen ja vaikutukset yritysten kilpailukykyyn. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Innovaatio. 58/2015. [Viitattu 15.11.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74995/TEMjul_58_2015_web_18112015.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Galindo-Rueda,F. & Millot, V. 2015. Measuring Design and its Role in Innovation. OECDScience, Technology and Industry Working Papers, 2015/01. Paris: OECD Publishing.  [Viitattu 13.11.2018]. Saatavissa: https://www.oecd-ilibrary.org/docserver/5js7p6lj6zq6-en.pdf?expires=1542790365&id=id&accname=guest&checksum=54C334FE0D2A8F81BC3EE5433BF926C0

Kirjoittajat

Ari Känkänen toimii yliopettajana Lahden ammattikorkeakolulun Muotoiluinstituutissa. Hän toimii projektipäällikkönä valtakunnallisessa Finnish Design Academy -hankkeessa. Hankkeen on rahoittanu Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Anu Raappana toimii Lahden ammattikorkeakoulussa TKI-tehtävissä ja on ollut Design or die -hankkeen projektipäällikkä vuosina 2017 ja 2018. Design or die -hankkeen on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto.

Julkaistu 20.12.2018

Viittausohje

Känkänen, A. & Raappana, A. 2018. Korkeakouluyhteistyö muotoilun edistäjänä yrityksissä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/20/korkeakouluyhteistyo-muotoilun-kayton-edistajana-yrityksissa/


Ohjelmistorobotiikka työympäristössä

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro

Työtehtävien lisääntyessä tai muuttuessa syntyy uusia työprosesseja ja näin jatkuvasti enemmän manuaalista työtä vanhojen työtehtävien rinnalla. Tietojärjestelmät ovat tänä päivänä oleellinen osa useita työprosesseja. Järjestelmän uusiminen voi tuoda helpotusta, mutta järjestelmää ei aina voi tai kannata uusia. Ohjelmistorobotiikka sen sijaan on kustannustehokas vaihtoehto vastaamaan lisääntyvään työmäärään. Sen avulla voidaan automatisoida työprosessin osia tai jopa kokonainen työprosessi. Näin resursseja voidaan keskittää järkevästi, kun aikaa ei kulu ”ylimääräiseen”.

Kirjoittajat: Janne Vilander ja Sariseelia Sore

Mitä ohjelmistorobotiikka on?

Ohjelmistorobotiikka on sovellusteknologia, jonka avulla pyritään automatisoimaan työntekijän tietokoneella tekemiä rutiiniprosesseja ja tehtäviä (Wiio 2004, 108). Kyse on siis prosessien automatisoinnista. Ohjelmistona toimiva robotti ei ole uutta teknologiaa, vaan se on muutamien vuosien aikana noussut pinnalle uutena hyödynnettävän teknologian muotona. Ohjelmistoon perustuvia robotteja on ajettu tietokoneilla ennenkin, mutta vasta äskettäin sama konsepti on tullut kaiken kokoisten yritysten käyttöön laajamittaisesti.

Rutiinitehtävien automatisointi parantaa prosessien laatua sekä vähentää manuaalisen työn määrää (CGI 2018.) Ohjelmistorobotti toimii niin kutsuttuna digitaalisena työntekijänä, joka suorittaa ennalta määriteltyjä tehtäviä tietokoneen sovelluksen käyttöliittymässä ihmisen tapaan. Se voi toimia assistenttina, joka valmistelee työprosessin tiettyyn pisteeseen tai ohjelmistorobotilla voidaan hoitaa työprosessi alusta loppuun. (Chappel 2016.)

Autonominen ja avustava ohjelmistorobotti

Ohjelmistorobotti voi toimia joko autonomisesti eli itsenäisestitai avustettuna. Autonominen ohjelmistorobotti on asennettuna erilliselle omalle tietokoneelle tai virtuaalikoneelle. Tällainen ohjelmistorobotti toimii koko ajan itsenäisesti määritellyn työjonon ja aikataulun mukaan. Autonomisia ohjelmistorobotteja valvotaan keskitetysti esimerkiksi verkkopohjaisilla hallintasovelluksilla tai manuaalisesti työasemalla, johon ohjelmistorobotti on asennettuna. (Chappel, 2016.)

Avustettuna toimiva ohjelmistorobotti toimii työntekijän virtuaalisena työkaluna. Työntekijä hyödyntää ohjelmistorobottia omalla työasemallaan sille osoitettuihin tehtäviin. Ohjelmistorobotin prosessit määritellään keskitetysti vastaamaan tiettyä työtehtävää, mutta avustettava ohjelmistorobotti ei toimi itsenäisesti, vaan sen hallinta on työntekijällä. (Chappel 2016.)

Miksi ohjelmistorobotiikkaa kannattaa hyödyntää?

Ohjelmistorobotiikalla tavoitellaan rutiininomaisen, toistuvan manuaalisen työn vähentämistä työympäristössä, jotta aikaa jää oleellisempiin työtehtäviin. Alati toistuvien työprosessien osittainenkin automatisointi edesauttaa resurssien keskittämistä vaativimpiin tehtäviin, kuten peruspalveluiden laadun parantamiseen sekä lisäpalveluiden tarjontanaan. Automaation potentiaali riippuu työprosessin rutiinisuudesta sekä siinä tehtävistä manuaalisten päätösten määrästä (kuvio 1). (Vilander 2018.)

Kuvio 1. Automaation potentiaali (Vilander 2018)

Työtehtävissä käytettävät tietojärjestelmät vaihtelevat yritysten kesken ja tämän lisäksi yrityksen omat yksiköt voivat käyttää eri järjestelmiä. Eri järjestelmien vaihtaminen kokonaan uusiin on kallis ja työläs prosessi. On siis huomattavasti järkevämpää kehittää kustannustehokas työkalu järjestelmän sisälle. Ohjelmistorobotiikka on loistava ratkaisu tähän haasteeseen. Koska ohjelmistorobotti toimii työntekijän tavoin, se ei kuormita käytettävää järjestelmää millään tavalla. Näin olemassa olevaa järjestelmää ei tarvitse muokata, vaan ohjelmistorobotti toimii siitä erillään henkilökäyttäjää simuloiden. Koskimies ja Mikkonen (2005, 45) ovat luetelleet 11 ohjelmistorobotin ominaisuutta (kuvio 2), joiden perusteella voidaan arvioida robotin hyödyt manuaalisissa rutiinitehtävissä esimerkiksi henkilötyöntekijään verrattuna.

Kuvio 2. Ohjelmistorobotin ominaisuudet (mukailtu Koskimies & Mikkonen 2005, 45)

Ohjelmistorobotiikan hyödyt

Ohjelmistorobotiikalla voidaan automatisoida manuaalisia työprosesseja kokonaan tai niiden eri vaiheita (CGI 2018). CGI (2018) on luokitellut tunnistettavat ja selkeät hyödyt ohjelmistorobotiikasta ja avannut millaisia mahdollisuuksia siitä voi tänä päivänä olla. Näitä ovat

  • Työvoiman tarve rutiinitehtävissä vähenee
  • Prosessin läpimenoaika nopeutuu
  • Nopea ja tasalaatuinen palvelu asiakkaannäkökulmasta
  • Työntekijät voivat keskittyä asiakkaalle lisäarvoa tuottaviin palveluihin
  • Työntekijät voivat keskittyä rutiinitöitä mielekkäämpiin tehtäviin
  • Vältytään inhimillisiltä virheiltä

Työntekijöiden suhtautuminen ohjelmistorobotiikan käyttöön voi vaihdella sen käyttötarkoituksen perusteella. Vaikka ohjelmistorobotiikalla voidaan automatisoida työprosesseja pitkälle, ja osittain jopa kokonaan, on ihminen kuitenkin oleellinen osa työprosessien toimivuutta. Vilander (2018) tutki opinnäytetyössään ohjelmistorobotiikan käytön hyötyjä työympäristössä sekä työympäristön toimintakyvyn että työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimus kohdistui yritykseen, jossa ohjelmistorobotiikkaa käytetään laajamittaisesti lähes jokaisessa työprosesseissa. Jotkin työprosessit ovat täysin ohjelmistorobotiikalla automatisoituja, mutta suurimmassa osassa työprosesseja ohjelmistorobottia käytetään assistenttina ja työkaluna. Näissä työprosesseissa ohjelmistorobotti joko kerää tarvittavan datan valmiiksi työprosessin suorittamiseen tai suorittaa tietyn työprosessin automaattisesti alusta loppuun, kun työntekijä näin haluaa. (Vilander 2018.)

Vilanderin (2018) opinnäytetyön tutkimuskohteena olevassa yrityksessä ohjelmistorobotiikalle oli asetettu tavoitteeksi manuaalisen työn vähentäminen ja tavoite oli saavutettu. Tutkimuksessa ilmeni, että työntekijät kokevat käytössä olevan ohjelmistorobotiikan tärkeäksi työkaluksi ja toivovat sen kehittämistä edelleen. Lisäksi tutkimustulokset osoittivat, että ohjelmistorobotiikan käyttö työprosesseissa on edistänyt työympäristön toimintakykyä kokonaisuudessaan. Kohdeyrityksessä ohjelmistorobotiikkaa oli selvästi onnistuttu yhdistämään osaksi työprosesseja; ei työntekijöitä korvaavana elementtinä, vaan työkaluna manuaalisen työn vähentämiseksi. (Vilander 2018.)

Jatkuvasti kehittyvän työympäristön haasteisiin voidaan vastata uusilla tietojärjestelmillä, joilla kasvavaa työtaakkaa voidaan hallita järjestelmien sisäisillä työkaluilla. Suurten tietojärjestelmien uusiminen on kuitenkin kallista ja haastavaa. Työprosessien automatisointi osittain tai kokonaan onnistuu kuitenkin ohjelmistorobotiikkaa hyödyntämällä. Tämä on kustannustehokas ja riskitön vaihtoehto, jossa olemassa olevaa tietojärjestelmää ei tarvitse kuormittaa tai päivittää.

Lähteet

CGI. 2018. Automatisoi rutiinityöt robotin hoidettavaksi. [Viitattu 07.12.2018]. Saatavissa: https://www.cgi.fi/bi/ohjelmistorobotiikka

Chappell, D. 2016. Understanding Enterprise RPA. San Francisco: Chappell & Associates. [Viitattu 12.12.2018]. Saatavissa: http://www.davidchappell.com/writing/white_papers/Understanding_Enterprise_RPA–The_Blue_Prism_Example_v1.0.pdf

 Koskimies, K. & Mikkonen, T. 2005. Ohjelmistoarkkitehtuurit.Helsinki: Talentum.

Vilander, J. 2018. Ohjelmistorobotiikan hyödyt työympäristössä. AMK opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 13.12.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121221020

Wiio, A. 2004. Käyttäjäystävällisen sovelluksen suunnittelu. Helsinki: IT Press.

Kirjoittajat

Janne Vilander 24-vuotias Lahden ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn opiskelija, joka on aikaisemmin suorittanut ylioppilastutkinnon. Kirjoittaja on suorittanut työharjoittelun CGI Suomi Oy:n SPOC-yksikössä, joka tarjoaa asiakkailleen IT-tuotteiden ylläpitopalveluita.

Sariseelia Sore työskentelee tietojenkäsittelyn lehtorina ja vastuuopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden ja matkailun alalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/automaatio-insin%C3%B6%C3%B6rit-suunnittelu-2710335/ (CC0)

Julkaistu 20.12.2018

Viittausohje

Vilander, J. & Sore, S. 2018. Ohjelmistorobotiikan hyödyt työympäristössä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:  http://www.lamkpub.fi/2018/12/20/ohjelmistorobotiikka-tyoymparistossa/


Korkkikangas – vaihtoehto nahalle

LAMK Pro, Muotoilu

Kestämätön ja kuormittava nahantuotanto on yksi vaateteollisuuden tämän hetken puhuttavimmista haasteista. Vaihtoehtoisia materiaaleja nahalle kaivataan ja kehitetään jatkuvasti. Korkkitammen kuoresta valmistettua korkkikangasta voidaan käyttää nahan eettisempänä, vastuullisempana ja ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona vaatteissa ja asusteissa.

Kirjoittajat: Minttu Hytönen ja Minna Cheung

Nahantuotannon haasteet

Nahka on yksi vanhimmista edelleen käytössä olevista vaate- ja asustemateriaaleista. Jo vuonna 2010 nahkaan liittyvillä aloilla toimi kaikkiaan 40 000 yritystä. Nahkateollisuus työllisti 500 000 työntekijää ja sen liikevaihto ylsi 50 miljardiin euroon (Euroopan parlamentti. Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset 2010).

Eniten nahkaa tuotetaan Aasiassa: Kiinassa ja Intiassa. Euroopassa nahan saatavuus (raakavuota) on lihantuotannon vähennettyä 2000-luvulla heikentynyt merkittävästi. Tuotannon siirtyminen pois Euroopasta selittyy erityisesti työvoimakustannusten alhaisemmalla hinnalla, sillä nahan raakamateriaalin käsittely sisältää useita käsityötä vaativia työvaiheita.

Nahan kasvanut tuotanto Euroopan ulkopuolella, erityisesti Intiassa, on kuitenkin aiheuttanut kasvavia vakavia ongelmia. Elinkeinon harjoittaminen ei ole eettisesti ja ekologisesti ohjattua eikä valvottua, mikä on johtanut vakaviin eläinten kohtelun, työntekijöiden työskentelyolosuhteiden sekä ympäristökuormituksen ongelmiin. Nahkavuotien käsittelyssä käytettävien myrkyllisten kemikaalien seuraukset työntekijöille, alueen ihmisille ja ympäristölle ovat olleet niin moninaisia ja vakavia, että on perusteltua etsiä perinteisesti nahasta valmistetuille tuotteille vaihtoehtoisia materiaaleja.

Korkkikangas tarjoaa vastuullisemman vaihtoehdon

Korkki on luonnonmukainen, ympäristöystävällinen ja erittäin kestävä materiaali, jota käytetään paljon asusteissa, kengissä ja sisustuksessa. Korkkitammia kasvaa luonnonmukaisina eniten Portugalissa, Espanjassa ja Ranskassa. Korkin tuotanto ja puiden kuoriminen materiaalin saamiseksi on säännösteltyä, harkittua ja ympäristöä kunnioittavaa.

Korkkitammi kuoritaan ensimmäisen kerran sen ollessa 20-35-vuotias. Korkkitammi ei vahingoitu kuorinnan seurauksena, sillä puu luo kuorensa uudestaan. Kuorittu korkkitammi sitoo hiilidioksidia ilmakehästä 3-5 kertaa kuorimattomia puita enemmän. Kuorinnan jälkeen puu merkitään, ja samaa puuta kuoritaan uudestaan 10 vuoden välein jopa 200 vuoden ajan.

Kuorittu korkkitammi kuivuu auringossa kuusi kuukautta. Sen jälkeen se höyrytetään ja keitetään tulevan materiaalin joustavuuden maksimoinniksi. Tämän jälkeen korkista höylätään ohuita suikaleita, jotka sitten käsityönä liimataan luonnonmukaisella liimalla valitulle taustamateriaalille. Korkin kanssa voidaan käyttää lähes mitä vain kuitua. Yleisimpiä tukimateriaaleja ovat toistaiseksi viskoosi ja polyesteri. Lopuksi korkkikangas viimeistellään ympäristöä vahingoittamattomalla ja myrkyttömällä tiivisteellä.

Korkki on luonnostaan pölyä, vettä ja likaa hylkivä materiaali. Se on 100% kasviperäinen, kestävä, eikä sen valmistamiseen vaadita myrkyllisiä kemikaaleja. Korkkikangas on pehmeää, joustavaa eikä se repeydy helposti. Se on kevyttä, vaikeasti syttyvää ja helposti huollettavaa. Korkki tarjoaakin yhden varteenotettavimmista vaihtoehdoista eläinperäiselle nahalle.

Kuluttajat kaipaavat muutosta

Ympäristön kuormituksesta ja eläinten ja ihmisten oikeuksista puhuttaessa ovat vaateteollisuus ja muoti ilmiönä jatkuvasti keskustelun ytimessä. Haasteita on alalla paljon, ja keskustelu epäkohdista on jatkunut jo vuosikymmeniä. Mitään radikaalia muutosta kuluttamisessa tai valmistuksessa ei silti ole tapahtunut.

2010-luvulla yhä useammat yritykset ovat kuitenkin heränneet tarpeeseen uudistua ja kehittää toimintatapojaan. Yhtenä muutokseen painostavista käännekohdista oli muodin arvomaailmaa ravisuttanut Rana Plaza -vaatetehtaan onnettomuus vuonna 2013. Bangladeshilaisen vaatetehtaan kahdeksankerroksinen tehdasrakennus sortui vakavien laiminlyöntien seurauksena haudaten alleen tuhansia ihmisiä. Onnettomuudessa kuoli yli 1100 ihmistä ja loukkaantui vakavasti yli 2500. Lukuisten vaateliikkeiden tuotteita valmistaneen tehtaan onnettomuus on yksi maailman tuhoisimmista rakennusonnettomuuksista.

Kuluttajat kaipaavat vaateteollisuudelta muutoksia. Uudet kuluttajasukupolvet, erityisesti milleniaalit, hakevat esikuvikseen muutoksen tekijöitä ja innovaattoreita vanhan ja totutun toistajien sijasta. Kulutuspäätöksiä tehdään arvojen ohjaamana, mikä johtaa aiemmasta poikkeaviin kulutustottumuksiin.

Menestyäkseen yritysten tulee muuttaa toimintatapojaan ja tuotteitaan paremmin kuluttajien arvomaailmaa vastaaviksi. Muutokset ottavat aikansa ja kaikella tuottamisella on ympäristövaikutuksensa. Onkin löydettävä juuri sille omalle asiakaskunnalle, omiin tuotteisiin ja niiden käyttötarkoitukseen sekä toiminnan kannattavuuteen ja jatkuvuuteen sopivimmat vaihtoehdot mahdollisimman vastuullisesti ja kestävästi.

Muita vaihtoehtoisia materiaaleja nahalle

Vegaaninahka – tekonahka
Vegaaninahaksi kutsutaan nykyään materiaalia, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä tekonahka. Se on öljypohjainen muovi. Tekonahalla ei ole laadukkaan materiaalin mainetta sen lähimenneisyydestä johtuen, jolloin sitä käytettiin lähinnä halvan hinnan takia. Uudet tekonahkalaadut on valmistettu huomattavasti laadukkaammin vastaamaan muotisuunnittelijoiden vaatimuksia. Muun muassa englantilainen suunnittelija Stella McCartney käyttää luksustuotteissaan eläinperäisen nahan sijasta pelkästään tekoturkista ja keinotekoista nahkaa. Raaka-aineena käytetään kuitenkin edelleen öljypohjaisia polyvinyylikloridia (PVC) tai polyuretaania tai näiden yhdistelmää, ja turkiksissa polyesteria tai akryylia. Myös ”vegaaninahka”-nimike on tehnyt materiaalin kaupallisesti kiinnostavammaksi.

Kasvipohjaiset materiaalit

PIÑATEX®
Ananaksen lehtikuidusta valmistettua materiaalia (non-woven), joka on jo kaupallisessa käytössä laukkujen ja kenkien valmistuksessa. Kuituja saadaan lehdistä nykyisen maatalouden sivutuotteena ja niiden kerääminen tarjoaa paikallisille maanviljelijöille lisätienestejä. Kuidun kehittäjä Carmen Hijosa on palkittu useilla innovaatio-palkinnoilla; mm. Cartier Women’s Initiative Awardilla (Sustainable innovation – 2015) sekä Innovative UK Women -palkinnolla (Sustainable materials – 2016). (Ananas Anam 2017)

VEGEATEXTILE®
Patentoitu teknologia, jolla voidaan tuottaa teknisiä materiaaleja viinin tuotannossa syntyvästä biomassasta; rypäleiden kuorista ja siemenistä, jotka jäävät jäljelle rypäleiden murskaamisen jälkeen. VEGEA palkittiin vuonna 2017 Global Change Awardilla. Palkinnon avulla yritys pystyy jatkokehittämään ja testaamaan materiaalista valmistettuja laukkujen ja kenkien prototyyppejä. (Vegea 2017)

TEXON VOGUE® -pestävä ja monikäyttöinen paperi, joka on jo kaupallisessa käytössä asusteiden ja pientuotteiden valmistuksessa. Paperista valmistetuilla tuotteilla on kansainvälinen FSC-hyväksyntä (Forestry Stewardship Council), joka myönnetään kestävälle ja eettiselle metsänhoidolle. (Texon 2018)

MYLO
Mycelium on sienirihmaston juurikasvustosta muokattua nahkamaista materiaalia. Myceliumia voi kasvattaa suhteellisen helposti laboratoriossa. Materiaali näyttää ja tuntuu hyvin nahkamaiselta. Merkittävä ero eläinperäiseen nahkaan on se, että mycelium materiaali ei mätäne. Se ei siten vaadi yhtä voimakkaita kemikaalikäsittelyjä. MYLO on lanseerattu kaupallisesti vuonna 2018. Luksustuotteita suunnitteleva Stella McCartney suunnitteli ja valmisti materiaalista käsilaukun mallikappaleen, joka on ollut näytteillä The Victoria and Albert Museumissa Lontoossa. (Fast Company 2018)

SEDACOR
Korkkitammesta saatavaa monikäyttöistä materiaalia, jota on käytetty erilaisissa sisustustuotteissa lattiamateriaaleista kalusteisiin jo 1924-luvulta lähtien. Viinipullojen sulkemiseen ilmatiiviisti luonnonkorkkia on käytetty tätäkin kauemmin. Korkki sopii hyvin laukkujen ja kenkien valmistamiseen ja tarjoaa vegaanin vaihtoehdon nahalle. Korkilla voidaan myös päällystää tekstiilimateriaalia kuten luomupuuvillaa. Tällä tavalla viimeistelty puuvilla tarjoaa vaihtoehdon vettä hylkiville öljypohjaisille materiaaleille: muoveille. (ArchiExpo 2018)

Lähteet

Ananas Anam. 2017. Piñatex. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa: https://www.ananas-anam.com/

ArchiExpo. 2018. Sedacor. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa:
http://www.archiexpo.com/soc/sedacor-soc-exportadora-de-artigos-de-cortica-105247.html

Euroopan parlamentti. Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset. Kirjallinen kysymys, esittäjä: Mario Mauro (PPE). Aihe: Italian nahkateollisuus. Vastaus: 15.4.2010. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa: http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+WQ+P-2010-1907+0+DOC+XML+V0//FI

Fast Company. 2018. This very realistic fake leather is made from mushrooms, not cows. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa:
https://www.fastcompany.com/40562633/this-leather-is-made-from-mushrooms-not-cows

Texon. 2018. Texon Vogue. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa:
https://www.texon.com/consumer-applications/texon-vogue/

Vegea. 2017. [viitattu 7.12.2018]. Vegea-agro. Saatavissa:
https://www.vegeacompany.com/en/

Taustatietoa

Common Objective, Fibres & Fabrics. Fabric Switch: The Leather Guide. Pro member articles. Julkaistu 29.11.2018 Saatavissa: www.commonobjective.co

European Commission. The leather industry in the EU. [viitattu 7.12.2018]. Saatavissa: https://ec.europa.eu/growth/sectors/fashion/leather/eu-industry_en

VIEW, Textile Magazine. Winter 2018, Issue 124.

Kirjoittajat

Minttu Hytönen, opiskelija. Valmistaa opinnäytetyömallistoaan korkkikankaasta muoti- ja vaatetussuunnittelun koulutusohjelmassa.

Minna Cheung, lehtori. Muoti- ja vaatetussuunnittelu / Puettava muotoilu vastuuopettaja.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/fetsi-nahkateollisuuden-marokko-1691608/ (CC0)

Julkaistu: 20.12.2018

Viittausohje

Hytönen, M. & Cheung, M. 2018. Korkkikangas – vaihtoehto nahalle. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/19/korkkikangas-vaihtoehto-nahalle/

Työväline lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen varhaiskasvatuksessa

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Nykyisellään varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset eivät toteudu jokaisen lapsen kohdalla, vaan liikkumista ja fyysisesti aktiivista aikaa tulisi lisätä. Varhaiskasvatuksessa fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää kehittämällä toimintakulttuuria aktivoivaksi ja osallisuutta tukevaksi. Lapsilla tulee olla mahdollisuus olla osallisina toiminnassa aina sen suunnittelusta arviointiin saakka. Liikkumisella on merkittävä rooli lapsen osallisuudessa ja kaikilla lapsilla tulee olla mahdollisuus liikkumiseen omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaisesti.

Kirjoittajat: Anniina Valtonen, Hanna Vastamäki ja Pipsa Murto

Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden nykytila

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet kuvaavat varhaiskasvatustoiminnan keskeisiä sisältöjä ja tavoitteita viiden oppimisen alueen kautta: kielten rikas maailma, ilmaisun monet muodot, minä ja meidän yhteisömme, tutkin ja toimin ympäristössäni sekä kasvan, liikun ja kehityn. Liikkumista ja liikunnallisia leikkejä käsitellään varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa viimeiseksi mainitulla oppimisen alueella, kasvan, liikun ja kehityn. Perusteiden mukaan fyysinen aktiivisuus turvaa lapsen terveyttä, hyvinvointia, oppimista sekä kasvua ja kehitystä. Liikunnan tulee olla monipuolista ja tuottaa iloa lapsessa. (Opetushallitus 2016, 39, 46.)

Motoristen taitojen lisäksi liikunta edistää elimistön normaalia toimintaa, kuten hengitys- ja verenkiertoelimistön kehittymistä. Liikunta auttaa oppimaan ja parantaa lasten itsetuntoa onnistumisen kokemusten myötä. Se kehittää myös tunnetaitoja sekä sosiaalisia taitoja. (Karvinen ym. 2015, 19-21.)

Nykyisten suositusten mukaan varhaiskasvatusikäisten lasten tulisi liikkua kolme tuntia vuorokaudessa. Kaksi tuntia tulisi kuluttaa reippaasti ulkoillen tai kevyesti liikkuen ja vauhdikasta liikuntaa tulisi olla tunti. Reipasta ulkoilua voi toteuttaa esimerkiksi metsäretkellä. Kevyttä liikuntaa on esimerkiksi kävely ja vauhdikasta liikuntaa esimerkiksi juokseminen hippaleikeissä. (Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016, 13-14.)

Tutkimuksen mukaan fyysinen aktiivisuus jää reilusti alle suositusten. Työntekijöiden havainnointiin perustuneessa tutkimuksessa todettiin lasten liikkuvan vain noin 10 prosenttia eli noin 48 minuuttia koko päiväkotipäivänsä pituudesta. Jopa 60 prosenttia ajasta lapset istuvat esimerkiksi askarrellen tai syöden. Ohjattu sisäliikuntakaan ei nostanut reippaan liikunnan määrää kuin seitsemän minuuttia viikkoa kohden. (LIKES 2018.)

Liikkuminen lapsen osallisuuden mahdollistajana

Yksi varhaiskasvatuksen monista tehtävistä on tukea lapsen osallistumis- ja vaikuttamistaitojen kehittymistä (Opetushallitus 2016, 24). Myös varhaiskasvatuslain (540/2018 3§) tavoitteena on varmistaa lapsen mahdollisuus osallisuuteen ja lapsen mahdollisuus vaikuttaa asioihin, jotka koskevat häntä itseään.

Liikkuminen on lasten osallistumisen keskeisin kanava ja sen kautta lapset sitoutuvat tiiviisti oppimisprosessiin (Reunamo 2016, 31). Osallisuutta varhaiskasvatuksen liikunnallisessa toiminnassa on toimintaan mukaan pääsemisen lisäksi esimerkiksi se, että lapset saavat itse suunnitella ja toteuttaa toimintaa (Pulli 2013, 15).

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan lapsi oppii parhaiten itse tekemällä ja kokeilemalla. Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja kiinnostuneita uusista asioista. Havainnointi, matkiminen, leikkiminen ja liikunta ovat heille luonnollisia tapoja oppia asioita ja lapset tulee nähdä aktiivisina toimijoina ympäristössään. (Opetushallitus 2016, 20.)

Kuva 1. Lapselle ominaisia tapoja toimia ovat leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen, kokeminen ja ilmaiseminen. (Kuva: Pipsa Murto 2016)

Varhaiskasvattaja voi tietoisesti järjestää tilaisuuksia lasten osallisuuden toteutumiselle tai ne voivat tarjoutua eteen spontaanisti. Päiväkodin arki on täynnä tilanteita, joita voi hyödyntää osallisuuden tukemisessa. Aikuisten täytyy kyetä joustamaan omista suunnitelmistaan ja suunnitella sekä toteuttaa toimintaa yhdessä lasten kanssa. (Turja 2017, 47, 49.) Osallisuuden avuksi tarvitaan yhteistä kieltä ja keinoja kommunikoida, ja esimerkiksi kuvien avulla voidaan tukea niitä lapsia, jotka tarvitsevat tukea kommunikointiin (Turja 2017, 50).

Tutkimuksen mukaan kaikkein vähiten fyysiseltä aktiivisuudeltaan korkeasti kuormittavaa toimintaa päiväkodissa tapahtui silloin, kun lapsen huomion kohteena oli aikuinen, eivätkä toiset lapset. Lasten liikkumisen kokonaismäärästä keskiarvoisesti vain kahdeksan prosenttia tapahtui aikuisen ohjaamissa kasvatustilanteissa, kuten aamupiireissä tai liikuntahetkillä. Huomion ollessa kohdistettuna toisiin lapsiin, reippaan liikkumisen määrä kasvoi. (Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille 2016, 55–56.)

Fyysisen aktiivisuuden lisääminen varhaiskasvatuksessa

Opinnäytetyönä koottu vinkkivihko tuo näkyväksi pedagogisen toiminnan mahdollisuuksia liikunnan lisäämiseksi varhaiskasvatuksessa. Toimintavinkit on jaoteltu työvälineessä eri oppimisen alueiden mukaan. Niiden lisäksi työvälineessä on vinkkejä, joiden avulla varhaiskasvattajat voivat omalla toiminnallaan ja toimintaympäristöä muokkaamalla lisätä liikuntaa varhaiskasvatuksen arkeen. Työvälineen sisältö muodostui aiheeseen liittyvästä teoria- ja tutkimustiedosta sekä opinnäytetyössä tehdystä tutkimuksesta. (Valtonen & Vastamäki 2018.)

Työväline sisältää esimerkkileikkejä, -pelejä ja toimintoja, joita varhaiskasvattajat voivat hyödyntää suoraan tai soveltaen. Lapsen osallisuus tulee työvälineessä esille omana teemanaan, ja se on läsnä muissakin vinkeissä erilaisin tavoin (Valtonen & Vastamäki 2018). Varhaiskasvattajan tehtävänä on tukea lasten toimijuutta, tarvittaessa opastaen ja auttaen. Vuoden 2016 varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden oppimiskäsitys mullistaa vanhanaikaista käsitystä, jonka mukaan lapsi oppisi vain aikuisen mallista ja aikuisen ohjauksessa. (Ahonen 2017, 33-36.)

Lapset tulee nähdä aktiivisina toimijoina ja ottaa mukaan toiminnan suunnittelijoiksi, toteuttajiksi ja arvioijiksi, ei vain toiminnan kohteiksi. Lasten ideoita ja ajatuksia on hyvä huomioida esimerkiksi liikuntahetkiä, leikkejä, temppuratoja tai jopa liikuntatapahtumia suunnitellessa. Lapsetkin voivat ohjeistaa näitä yhdessä aikuisen kanssa. Lasten kanssa voidaan keskustella siitä, miten he haluaisivat aikuisten osallistuvan toimintaan.

Varhaiskasvattajien ymmärrystä lasten osallisuuden ja liikkumisen vahvasta yhteydestä tulee tukea (Reunamo 2016, 31). Varhaiskasvattajien on hyvä pohtia omia asenteitaan sekä päiväkodissa vallalla olevaa toimintakulttuuria liikkumisen näkökulmasta. Liikuntavälineet voivat esimerkiksi olla samalla hyllyllä, kuin pikkuautot ja rakennuspalikat, eli vapaasti lasten käytettävissä, eivätkä liikuntavarastossa. Varhaiskasvattajat voivat itse pohtia, miten heidän oma asenteensa vaikuttaa lasten osallisuuteen liikunnallisessa toiminnassa. On hyvä pohtia esimerkiksi turhia, usein lapsen kehitystä rajoittavia, sääntöjä ja kieltoja, ja niiden poistamista.

Lopuksi

Fyysisesti aktiivista toimintaa on mahdollista lisätä yhdistäen sitä kaikille oppimisen alueille, samalla lisäten ja tukien lasten osallisuutta. Lasten mielipiteiden ja näkemyksien arvostamisen toteutumiseksi varhaiskasvatuksen toimintatapoja tulee kehittää osallisuutta tukeviksi (Opetushallitus 2016, 30). Varhaiskasvattajilla on käytössään paljon tietoa ja osaamista, jota voidaan hyödyntää sekä lasten osallisuuden vahvistamisessa, että liikunnan lisäämisessä varhaiskasvatuksessa. Työvälineen avulla varhaiskasvattajat voivat tietoisesti tarkastella ja kehittää sekä omaa toimintaansa että koko työyhteisön toimintakulttuuria.

Lähteet

Ahonen, L. 2017. Vasun käyttöopas. Jyväskylä: PS-kustannus.

Karvinen, J., Sääkslahti, A., Pönkkö, A., Fonsén, E.,Kemppainen, T., Soukainen, U., Palosaari, T., Korhonen, N. & Ketola, H.2015. Ilo kasvaa liikkuen. Varhaiskasvatuksen uusi liikkumis- ja hyvinvointiohjelma. Ohjelma-asiakirja. Helsinki: Valo (Valtakunnallinenliikunta- ja urheiluorganisaatio ry).

LIKES. 2018. Varhaiskasvatus liikkumisen mahdollistajana. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. [viitattu 22.11.2018]. Saatavissa: https://www.likes.fi/tuloskortti/varhaiskasvatus-2016

Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet  2016. Määräykset ja ohjeet 2016:17. [viitattu 23.11.2018]. Saatavissa: https://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Pulli, E. 2013. Lupa liikkua. Liikuntaleikkejä ja -tuokioita varhaiskasvatukseen. Helsinki: Lasten keskus.

Reunamo, J. 2016. Teoksessa Tieteelliset perustelut varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:22. [viitattu 16.12.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75406/OKM22.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tieteelliset perustelut varhaisvuosien fyysisenaktiivisuuden suosituksille 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:22. [viitattu 22.11.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75406/OKM22.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Turja, L. 2017. Lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Hujala, E. & Turja, L. (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 38-55.

Valtonen, A. & Vastamäki, H. 2018. Fyysinen aktiivisuusoppimisen alueilla. Liikunta osana varhaiskasvatussuunnitelman perusteita. AMK- opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Lahti. [viitattu 28.11.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120520303

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Finlex. [viitattu 26.11.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540

Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016: 21. [viitattu 25.11.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75405/OKM21.pdf

Kirjoittajat

Anniina Valtonen ja Hanna Vastamäki ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita.

Pipsa Murto toimii päätoimisena tuntiopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/veljekset-pojat-poika-leikki%C3%A4-179375/ (CC0)

Julkaistu 19.12.2018

Viittausohje

Valtonen, A., Vastamäki, H. & Murto, P. 2018. Työväline lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen varhaiskasvatuksessa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/19/tyovaline-lasten-fyysisen-aktiivisuuden-lisaamiseen-varhaiskasvatuksessa/