Ruokahävikillä tarkoitetaan syömäkelpoista ruokaa, joka syystä tai toisesta päätyy biojätteeseen. Globaalisti hukkaamme kolmanneksen kaikesta tuottamastamme ruuasta, johtuen ongelmista esimerkiksi sadonkorjuussa, varastoinnissa, pakkaamisessa, kuljetuksissa, markkina- tai hintamekanismeissa. Ruokahävikkiä syntyy osittain myös kuluttajien huolimattomuudesta ja mukavuudenhalusta johtuen, mutta osittain tarvitsisimme mm. enemmän tietoa ympäristöstämme välttääksemme ruokahävikin syntymistä. Ruokahävikin ehkäisyssä piilee myös valtava liiketoimintapotentiaali, joka on saanut viime vuosina ensimmäiset yritykset perustamaan liiketoimintansa esimerkiksi ruoan parempaan välittämiseen digitaalisten alustojen kautta.
Kirjoittajat: Kaisa Tuominen ja Ville
Teräväinen
Miten digitalisaatio helpottaa arkea ja nostaa tietoisuutta ruokahävikistä
Digitalisaation ansiosta oman kulutuksen ja valintojen vaikutuksen seuraaminen on yhä helpompaa. Erilaiset älylaitteet keräävät valtavasti dataa ympäriltään, jota voidaan valjastaa parantamaan niin ympäristöä kuin omaa elämänlaatua. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat kuluttajamarkkinoille tuloaan tekevät älyjääkaapit, jotka pystyvät keskustelemaan älypuhelimen kanssa. Älyjääkaapit auttavat käyttäjää pysymään paremmin perillä eri ruokatuotteiden tuoreudesta ja parasta ennen -päiväyksistä, tarjoamalla tämän tiedon käyttäjän älypuhelimeen. Tiedon perusteella käyttäjä voi tehdä parempia ostopäätöksiä ja hänen on helpompi seurata jääkaapissa olevien elintarvikkeiden tilannetta. Joissain malleissa on myös mahdollista saada älypuhelimeen suoraa videokuvaa jääkaapin sisällöstä.
Sovellukset ruokahävikin
vähentämiseen
Ruokahävikin ehkäisemiseksi on alettu kehittämään puhelinsovelluksia, joiden avulla tavallinen käyttäjä voi helpottaa omaa arkeaan. Sovelluksilla voidaan esimerkiksi luoda ostoslistoja tai seurata ruokatuotteiden päiväyksiä helposti luettavassa muodossa. Näin on helpompi pysyä perillä oman kotitalouden ruokatuotteista ja tehdä sen perusteella fiksumpia ostopäätöksiä. Käyttäjän ei tarvitse kumarrella jääkaapin hyllyjen välissä tarkistaessaan päiväyksiä, vaan kaikki päiväykset ovat helposti luettavissa älypuhelimen näytöltä ja ne voidaan lajitella eri ominaisuuksien mukaan. Tämä tieto myös käytettävissä kaikkialla, kunhan älypuhelin kulkee mukana.
Ravintolat ovat myös alkaneet käyttää erilaisia puhelinsovelluksia ratkaisemaan ongelmaa, joka syntyy myymättä jääneestä ruoasta. Monet ravintolat tavoittavat asiakkaita puhelinsovellusten kautta, tarjoten ylijäänyttä ruokaa asiakkaille tuntuvasti alennettuun hintaan ennen sulkemisaikaa. Näin täysin syömäkelpoinen ruoka saadaan myytyä sen sijaan, että se heitettäisiin roskiin. Ympäristötietoiset tai muuten rahaa säästävät asiakkaat ovat tällaisten sovellusten innokkaita käyttäjiä. Tässä sekä ravintola että kuluttajat hyötyvät rahallisesti ja samalla vähentävät ruokahävikkiä.
Ruokahävikki ja tekoäly
Ruokahävikin ehkäisemisessä hyödynnetään yhä enemmän myös tekoälyä. Erilaisten ruokatuotteiden analysointi voidaan tehdä kuva-analyysin avulla, jolloin niiden eri ominaisuuksia pystytään arvioimaan paremmin ja tehokkaammin. Tämän tiedon perusteella tuotteiden jakeluun liittyviä päätöksiä on mahdollista tehdä viisaammin, esimerkiksi päättää miten pitkän matkan päähän tuotteita lähetetään jälleenmyyntiä varten. Nopeammin pilalle menevät tuotteet myydään paikallisten myyjien kautta, kun taas kauemmin hyvänä pysyvät lähetetään pidemmän matkan päähän. Toiset sovellukset käyttävät tekoälyä arvioimaan ruokien kestämisen ennen pilalle menoa, perustaen tämän aiemmin kerättyihin tietoihin ja yleiseen tietoon tuotteista.
Tekoälyn avulla voidaan myös luoda ennusteita, jotka perustuvat asiakkaiden ostokäyttäytymiseen, trendeihin tai vaikkapa säähän. Kerätyn tiedon perusteella voidaan kehittää koneoppimismalleja, jotka luovat ennusteita asiakkaiden tulevasta ostokäyttäytymisestä. Tämän ennusteen perusteella kaupat osaavat paremmin hallita inventaariota, jotta tuotteita jäisi mahdollisimman vähän myymättä. Optimaalinen tilanne olisi sellainen, että kauppa tietäisi etukäteen mitä asiakkaat aikovat ostaa ennen kuin asiakkaat tulevat ostoksille. (Supplychaindigital 2017) Saman datan perusteella kauppa pystyisi myös ennustamaan, milloin asiakas tulisi ostoksille.
Teknologian ja tiedon yhdistäminen
Uusien teknologiakokeilujen kehittäminen on
tänä päivänä entistä tärkeämpää älypuhelimien kasvaneen käytön takia.
Älypuhelin toimii loistavana arkiajan viihdykkeenä, mutta myös eräänlaisena
monitoimityökaluna ratkaisemaan erilaisia ongelmia. Ihmisiä on helpompi
lähestyä älypuhelimen kautta, oli kyseessä sitten yritys, koulu tai palvelu.
Asiaa ei kannata ajatella salakavalana piilomarkkinointina, vaan tapana
helpottaa ihmisen arkea ja tehdä hänestä tietoisemman asioista. Oikein
toteutetun huipputeknologian avulla voidaankin auttaa ihmisiä tekemään parempia
päätöksiä ja esittää monimutkainen data ymmärrettävässä muodossa.
Lahden ammattikorkeakoulussa toteutetussa Digitaalinen ruokahävikkikokeilu-projektissatutkittiin keinoja vähentää syntyvää ruokahävikkiä ja kehitettiin tämän tiedon perusteella ruokahävikkiä vähentävän digiratkaisun alustava konsepti (kuva 1). Projektissa valmisteltiin käyttäjälähtöistä puhelinsovellusta myöhemmin pilotoitavaksi kartoittamalla ravintolapalveluiden tarpeita ja ruokailijoiden mieltymyksiä. Näiden perusteella suunniteltiin digiratkaisun käyttöliittymää ja toimintoja. Projektin tuloksena luotu konsepti perustuu puhelinsovellukseen, jolla käyttäjät voivat ilmoittautua ennakkoon ruokailuihin. Tämän avulla ravintolat saavat tiedon tulevista ruokailijoista ja osaavat varautua ruokailuun oikealla määrällä ruokaa. Tämän lisäksi puhelinsovellus on hyvä tapa tavoittaa asiakkaita ja antaa asiakkaalle tietoa ruoan laadusta sekä ympäristöystävällisyydestä.
Kuva 1: Puhelinsovelluksessa käyttäjä voi selata ravintoloiden ruokalistoja ja ilmoittautua ennakkoon ruokailuihin (Kuva: Pirita Hyrkkänen)
Tällaisien puhelinsovellusten tarkoituksensa
on kannustaa käyttäjää tekemään parempia päätöksiä antamalla tälle enemmän
tietoa asioista, joista hän ei välttämättä ollut tietoinen. Tiedon
esittämistapa on myös hyvin tärkeä, sillä käyttäjän on helpompi ymmärtää
asioita, kun tieto esitetään käytännönläheisessä muodossa. Puhelinsovelluksen
konseptissa kehitettiin tapoja kannustaa käyttäjiä ennakkoilmoittautumisessa,
esimerkiksi tarjoamalla ruoan hintaan alennusta tai palkitsemalla käyttäjä ilmaisella
kahvilla tai jälkiruualla. Näin käyttäjä saa konkreettista hyötyä, samalla kun
auttaa ravintolaa vähentämään ruokahävikkiä. Puhelinsovelluksen käyttäminen ei
myöskään vie paljoa aikaa, vaan nopealla käytöllä voi saada hyötyä itselle ja ympäristölle.
Uusia älylaitteita pusketaan markkinoille
kovaa vauhtia ja niiden eri ominaisuuksien hyödyntämiseen on mahdollista
kehittää erilaisia teknologiainnovaatioita. Onkin tärkeää suhtautua uuteen
teknologiaan avoimin mielin ja katsoa, mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan.
Oli se sitten tekoälyn avulla tehtävät automaatiot tai käyttäjälähtöiset
toimet, vaatii niiden kehittäminen tietoa, taitoa ja kekseliäisyyttä.
Tässä artikkelissa tarkastellaan
liikuntakäyttäytymisen lisääntymiseen ja muutoksiin yhteydessä olevia yksilö- ja
ympäristötekijöitä. Asioita tarkastellaan sekä aikaisempien tutkimusten että Työkyky-
ja tuottavuusvalmennus (TTV) -projektissa saatujen kokemusten kautta. Artikkelissa
esitettyjä näkökulmia voidaan käyttää yksilön ja työyhteisön
liikuntakäyttäytymisen tukemiseen liittyvissä hankkeissa ja niiden suunnittelussa.
Kirjoittajat: Marja Leena Kukkurainen ja Ilkka Väänänen
Johdanto
Lahden ammattikorkeakoulun
(LAMK) hyvinvointi ja uudistava kasvu –painoala on toteuttanut vuosina 2016 –
2018 yhteistyössä Koulutuskeskus Salpaus -kuntayhtymän ja Päijät-Hämeen Liikunta
ja Urheilu ry:n kanssa ESR -rahoituksella Työkyky- ja tuottavuusvalmennus (TTV)
hankkeen (Väänänen &
Harmokivi-Saloranta 2017; Väänänen
ym. 2018). Hankkeen tavoitteena oli edistää tuottavuutta ja työhyvinvointia
metallialalla. Yksilötasolla tavoitteena oli työntekijöiden terveyden, fyysisen
toimintakyvyn ja liikunta-aktiivisuuden paraneminen.
Tuottavuuden
ja työkyvyn lisäämisessä on monia mahdollisuuksia, joista
liikunta-aktiivisuuden lisääminen ja fyysisen toimintakyvyn edistäminen ovat
vain yksi osa-alue. Fyysinen
aktiivisuus on kuitenkin tärkeä työkyvyn rakennusaine ja sillä on myönteisiä
vaikutuksia työkykyyn (Arvidson ym. 2013, Rutanen 2017), esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon (Sjögren 2006). Lisäksi fyysisellä aktiivisuudella on todettu olevan
yhteyttä moniin terveysmuuttujiin
(Sjögren 2006).
Viime aikoina
tieteellisen mielenkiinnon kohteena on ollut mm. liikkumattomuuden tai istumisen
vähentämisen terveysvaikutukset, joita on saatu aikaan jo pienilläkin
muutoksilla, kuten yhden tunnin istumisen vaihtamisella seisomiseksi työpäivän
aikana (Danquah ym. 2018). Myös liikunta-aktiivisuuden lisäämisen
mahdollisuudet työpaikalla ovat olleet mielenkiinnon kohteena. Yksiselitteistä vastausta
siihen, onko työpaikalla vai vapaa-ajalla toteutetulla liikunnalla suurempi
vaikutus työkykyyn ei ole olemassa. Vapaa-ajalla tapahtuvan liikunnan on
todettu lisäävän työkykyä metallialalla (Tuomi ym. 2004), mutta toisaalta
Jakobsen ym. (2015) mukaan työpaikalla tapahtuvan harjoittelun vaikutukset ovat
tehokkaampia kuin kotiharjoittelulla saavutetut vaikutukset terveydenhoitoalalla
työskentelevillä. Työntekijät, joilla
on mahdollisuus harjoittaa liikuntaa työssä ovat tuottavampia ja tehokkaampia kuin
ne, jotka eivät pysty harjoittamaan sitä työssään (BBC 2019).
Fyysisen
aktiivisuuden ja liikkumisen vaikutuksia tulee tarkastella yksilötasolla kokonaisuutena
sekä työ– että vapaa-ajalla eikä kiinnittää huomiota vain istumiseen tai työn
rasittavuuteen (Straker ym. 2018). Fyysisen aktiivisuuden
”kokonaisannos” muodostuu fyysisen kuormituksen tiheyden, keston, tehon ja
muodon perusteella (Bouchard & Shephard 1994, 77).
Liikunnan
ymmärtämistä yksilön arjessa kokonaisvaltaisesti sekä työn että vapaa-ajan näkökulmasta
(Straker ym. 2018) tukee myös Hallman ym. (2017) tutkimustulokset. He
havaitsivat vapaa-ajan liikunnalla olevan hyödyllisiä
vaikutuksia yön aikaiseen tilanteeseen. Sen sijaan, jos liikunta oli runsasta sekä
työssä että vapaa-ajalla, eivät tulokset olleet yhtä rohkaisevia. Straker ym.
(2018) tuo esiin tuloksiin liittyviä varauksia, sillä tutkimuksessa oli mukana yleisiä
aktiviteetteja, kuten dynaamista liikuntaa (kävely, juoksu ja pyöräily) eikä siinä
esimerkiksi tutkittu muita oletettavasti tärkeitä sydänverenkiertoon liittyviä
tekijöitä liikuntakäyttäytymisessä, kuten istuminen ja seisominen, vaan ne jätettiin
huomioimatta.
Tässä artikkelissa hahmotetaan tekijöitä, jotka voivat selittää liikunta-aktiivisuuteen
ja sen lisäämiseen vaikuttavia yksilö- sekä ympäristötekijöitä. Lisäksi tuodaan
esiin, millaisilla interventioilla on voitu osoittaa olevan myönteisiä
vaikutuksia. Artikkelissa tarkastellaan seuraavia kolmea kysymystä sekä
yleisellä tasolla että erityisesti kone- ja metalliteollisuudessa:
Millaisia
yksilölähtöisiä tekijöitä liittyy terveyskäyttäytymistä ja työkykyä tukevaan
liikunta-aktiivisuuteen?
Millaiset
työhön ja työympäristöön liittyvät tekijät tukevat tai ehkäisevät
liikunta-aktiivisuutta?
Millaisia
työkyvyn ja liikunta-aktiivisuuden muutoksia havaittiin TTV-hankkeessa?
Liikunta-aktiivisuuteen tai muihin terveysmuuttujiin liittyvät
interventiot, joiden oletetaan olevan yhteydessä työkykyyn, tapahtuvat aina
yksilön valmiuksien ja mahdollisuuksien ehdoilla. Interventioiden
mahdollisuudet tuottaa tuloksia ovat yksilötekijöiden lisäksi aina riippuvaisia
siitä kontekstista, jossa yksilö kulloinkin toimii joko työssä tai
vapaa-ajalla.
Liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevat tekijät
Yksilölähtöiset tekijät
Liikuntakäyttäytymistä
yksilötasolla selittävät geneettiset ja fysiologiset tekijät, sekä erilaiset
kokemukselliset ja motivaatioon liittyvät tekijät, jotka vaikuttavat
esimerkiksi erilaisten interventioiden onnistumiseen (Bryan ym. 2011). Myös
demografisten tekijöiden, kuten sukupuolen ja iän on todettu olevan yhteydessä
yksilötason liikuntakäyttäytymiseen esimerkiksi miesten ollessa aktiivisempia
kuin naiset (Kern ym. 2010, Smith ym. 2016). Myös työpaikkaan ja tehtävään
liittyvät tekijät ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen (Smith ym. 2016).
Heidän katsauksensa mukaan kokoaikainen työsuhde on positiivisesti ja toisaalta
ruumiillisen työn tekeminen negatiivisesti yhteydessä työpaikalla
liikkumiskäyttäytymiseen.
Persoonallisuuden piirteiden yhteys liikunta-aktiivisuuteen
Persoonallisuuden
piirteet ovat kohtuullisen pysyviä ominaisuuksia ja taipumuksia. Fyysistä aktiivisuutta
ja liikuntaa selittävien tekijöiden osalta on tärkeä tietää, miten pysyviä
ihmisen persoonallisuuteen ja taipumuksiin liittyvät piirteet ovat, ja jos ne
selittävät muutosta, voidaanko niihin vaikuttaa. Tietyt pysyvänä pidettävät persoonallisuuden
piirteet, kuten ekstraversio,
tunnollisuus ja avoimuus, sekä vähäisempi neuroottisuus, ovat yhteydessä
suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen (Sutin ym. 2016, Wilson & Dishman
2015). Myös Allen ja Laborde (2014) tuovat esiin katsauksessaan,
että persoonallisuuden piirteet ovat yhteydessä vapaa-ajan vähäiseen
liikkumisen määrään, sekä iän myötä voimaan ja liikkuvuuteen että epäterveeseen
riippuvuuteen harjoittelusta.
Terveellisten
elämäntapojen ja liikunta-aktiivisuuden kehittymisestä pitkällä aikavälillä on
raportoitu Kern ym. (2010) tutkimuksessa. Tutkimuksessa korostetaan, että on
tärkeä ottaa huomioon liikunta-aktiivisuuden tarkastelussa myös yksilön
persoonallisuus pitkällä aikavälillä eikä keskittyä vain tämän hetken
motivaatioon. Tutkimuksessa voitiin löytää kehityksessä tekijöitä, jotka
ennustavat sitä, miten joillekin kehittyy terve elämäntyyli. Heidän mukaansa
lapsuuden energisyys ja sosiaalisuus sekä aikuisuuden ekstraversio ja
neuroottisuus ennustavat tyypillistä aktiivisuutta.
Terveyskäyttäytymistä
selittävät teoriat ja mallit
Pystyvyyskäsityksen tai minäpystyvyyden (self efficacy) on osoitettu
ennustavan tai selittävän fyysistä aktiivisuutta (Tavares ym. 2009, Young ym.
2014). Pystyvyyskäsityksen lisäksi itsekontrolli (self-control) ja itsesäätely (self-regulation)
on tuotu esiin liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavana tekijänä. Itsesäätely
on tietoisen käyttäytymisen kokonaisuus, johon kuuluu ajatusten, käyttäytymisen
ja tunteiden ohjaaminen tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsesäätely -prosessiin
kuuluu myös tavoitteiden asettaminen ja sellaisen käyttäytymisen tunnistaminen,
joka on ristiriidassa tavoitteen saavuttamisen kanssa. Näin ihminen pystyy
vaikuttamaan itsesäätely -systeemin kokonaisuudessa. (de Ridder ym. 2012, Gillebaart 2018)
Itsekontrolliin sen sijaan kuuluu kaikki, mitä ihminen tekee ohjatakseen käyttäytymistään kohti toivottua
tilaa (Gillebaart 2018). Itsesäätelyn kokonaisuuteen kuuluu
standardin tai tavoitetason asettaminen, nykytilan ja tavoitteen välisen eron
tarkkailu ja toiminta tavoitteen suuntaisesti (Carver & Scheier 1982,
Gillebaart 2018 mukaan). Itsesäätelyprosessin
eri vaiheissa on motivaatiolla merkittävä rooli. Voimavarojen ja ponnistelujen
käyttöön vaikuttaa asian palkitsevuus, tärkeys, sitoutuminen ja eri vaihtoehdot
ja toisaalta satsausten seurauksena arviointitulokset siitä, mitä ponnisteluja
tarvittiin, millaista edistymistä ja/tai väsymistä oli seurauksena. (Molden ym.
2018.)
Itsekontrollia on määritelty mm. itsehillintänä, mikä on
kuin lihas, joka väsyy, eikä väsyttyään jaksa seuraavissa tilanteissa toimia. Itsekontrolli
on myös määritelty piirteenä, taipumuksena tai ominaisuutena. Viime aikoina
korostettu nk. vaivatonta itsekontrollia, jossa näkökulma ei ole enää energiaa
vaativissa ponnisteluissa erilaisten kiusausten hillitsemiseksi. Vaivaton
itsekontrolli on automaattista, jolla on merkittävämpi rooli onnistuneessa
käyttäytymisessä kuin tietoisessa ja ponnisteluja vaativassa käyttäytymisen hillinnässä
tai itsekontrollissa. (Gillebaart 2018, Gillebaart & Adriaanse 2018,
Gillebaart & de Ridder 2015)
Gillebaartin (2018) mukaan
itsekontrolli on yhteydessä mm. terveyteen ja hyvinvointiin, onnellisuuteen,
opiskelumenestykseen ja parempiin ihmissuhteisiin. Ihmiset, joilla on vahva itsekontrolli
tekevät haluttuja valintojaan automaattisesti ja ponnistelematta. Tutkimukset
ovat myös osoittaneet, että itsekontrolli -piirre on yhteydessä kykyyn
automatisoida käyttäytymistä ja siten saada aikaan nk. vaivatonta itsekontrollia
kehittyvien tapojen kautta, minkä vuoksi interventioiden aikana tehdyt toistot ovat
merkittäviä muutoksen pysyvyyteen vaikuttavia tekijöitä. (de Ridder ym. 2012, Gillebaart
& Adriaanse 2017, Gillebaart &
de Ridder 2015.)
Itsekontrollia
piirteenä tai taipumuksena voidaan arvioida Likert -asteikollisen mittarin
avulla (Tangney ym. 2004) avulla, joko käyttämällä laajaa (36 kysymystä) tai
myös luotettavaksi todettua suppeaa (13 kysymystä) versiota. Arviointiin
sisältyy esimerkiksi tapoihin, kieltäytymiseen, itsekuriin, asioiden loppuun
saattamiseen, tavoitteelliseen toimintaan ja toiminnan perusteluna olevien
vaihtoehtojen puntarointiin liittyviä osa-alueita.
Työhön ja ympäristöön liittyvät liikuntaa vahvistavat tekijät
Yksilötekijöiden
lisäksi liikunta-aktiivisuuteen vaikuttaa työympäristön monet mahdollistavat ja
estävät tekijät. Watanabe ym. (2018) ovat arvioineet, miten itsesäätely,
työpaikan ympäristötekijät ja fyysisen aktiivisuus ovat yhteydessä keskenään. Arvioinnissaan
he käyttivät Dejoyn ym. (2008) luomaa arviointia ympäristötekijöistä, joiden
avulla voidaan arvioida työympäristön liikunta-aktiivisuuden edistämiseen
liittyviä tekijöitä:
Tiedonjako fyysisestä aktiivisuudesta
Kävelyteiden ja reittien esiintuonti
Rohkaisu portaiden käyttämiseen liikkumisessa
Ilmaiset polkupyörät rakennusten ja alueiden
välillä liikkumiseen
Ilmaiset askelmittarit
Yrityksen sisäinen kuntosali
Liikuntaryhmät
Taloudellinen tuki kuntasaliin tai
liikuntaryhmiin
Aikaa liikunta-aktiviteetteihin työaikana
Työpisteessä olevat harjoitusvälineet
Liikuntaan tarkoitetut alueet
Urheilujoukkueiden tuki ja järjestetyt fyysiset
aktiviteetit
Lehden julkaiseminen tai kolumni
liikunta-aktiiviteetteihin liittyen
Ilmoitustaulut fyysisistä aktiviteeteista
ilmoittamista varten
Fyysistä aktiivisuutta tukevat
toimintalinjaukset
Watanabe ym. (2018) on julkaissut viiden kuukauden
seurantatutkimuksen, jossa on tutkittu työpaikan ympäristön, itsesäätelyn ja
fyysisen liikunnan välistä yhteyttä ja todennut, että ympäristöllä ja
itsesäätelyllä on vaikutusta liikuntaan. Työpaikan kuntosali ja fyysiseen
liikuntaan liittyvät mahdollisuudet sekä kirjoitetut toimintalinjaukset olivat
positiivisesti yhteydessä työssä liikkumiseen. Fyysiseen liikuntaan liittyvä
itsesäätely oli yhteydessä vapaa-ajalla tapahtuvaan fyysiseen aktiivisuuteen,
mutta ei kuitenkaan työssä eikä työmatkoilla tapahtuvaan liikkumiseen. (Watanabe
ym. 2018.)
Työn tekemiseen liittyy myös monia työhön itseensä,
kulttuurisiin ja sosiaalisiin normeihin ja käytäntöihin liittyviä tekijöitä, joilla
on yhteys liikuntakäyttäytymiseen. Esimerkiksi laajassa (14 Euroopan maata,
noin 170 naista ja miestä) seurantatutkimuksessa (Fransson ym. 2012) on
osoitettu, että korkeat työn vaatimukset ja vähäiset mahdollisuudet
kontrolloida työtä vähensivät liikkumisaktiivisuutta vapaa-ajalla.
Pitkäaikaisseurannassa todettiin myös, että liikunta-aktiivisten työntekijöiden
liikkuminen väheni seuranta-aikana, mikäli työn kuormitustekijät olivat
korkeat.
Liikunta-aktiivisuuteen vaikuttamisen mahdollisuudet ja interventiot
Kaikkein
tärkein vaihe ja perusta interventiolle itsesäätelyprosessissa on seurantavaihe,
jossa on erilaisia työkaluja, kuten havainnointi, seuranta ja/tai oman
käyttäytymisen dokumentointi. Eri vaiheiden sisältöjä ja käytettyjä menetelmiä
on kuvattu tarkemmin Tougas ym. (2015) tutkimuksessa. Käyttäytymiseen
liittyvien interventioiden perustaksi tulee tarkkailla nykyisen käyttäytymisen
ja toivotun tilan välistä eroa. Tarkkailuun voi käyttää havainnointia ja oman
käyttäytymisen seurantaa ja dokumentointia. (Tougas ym. 2015.)
Inzlicht ym. (2014) mukaan itsekontrollia
voidaan parantaa eri vaiheissa seuraavasti:
Tavoitteiden määrittelyvaihe
aseta konkreettisia, mitattavia, omien arvojen mukaisia ja itselle merkityksellisiä tavoitteita
Seuranta- ja tarkkailuvaihe
kiinnitä huomiota käyttäytymisen ja tavoitteiden välillä oleviin ristiriitoihin
kiinnitä huomiota tilanteisiin, joissa on alttius erilaisiin houkutuksiin toimia tavoitteiden vastaisesti
suunnittele ennalta, miten toimia tavoitteiden mukaisesti – milloin, missä ja miten
Terveyskäyttäytymiseen ja työkykyyn liittyvät interventiot ja niiden vaikutus
Intervention
arviointia auttaa, mikäli jo suunnitteluvaiheessa tiedetään, millaisin keinoin
on mahdollista saavuttaa haluttuja tuloksia ja miten pitkäkestoinen interventio
tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsesäätelyn kannalta on oleellista
arvioida lähtötilanne myös yksilötasolla, jotta muutostarve ja tavoite voidaan
määritellä.
Fyysisen
aktiivisuuden arviointia on pidetty hyödyllisenä ennustavana tekijänä (Arvidson
ym. 2013). Mikäli halutaan saada itsekontrolliin liittyvä käyttäytyminen automaattiseksi (ks. de Ridder
ym. 2012) tarvitaan myös pidempikestoisia interventioita.
Työterveyslaitoksen julkaiseman
kirjallisuuskatsauksen (Laitinen ym. 2018) mukaan laadukkaita tutkimuksia
työpaikoilla tapahtuvan terveyden edistämiseksi on vähän ja niistä vain osa on
ollut vaikuttavia työkyvyn osalta. Lisäksi käytetyt mittarit ovat olleet
vaihtelevia, eikä niitä osassa tutkimuksista ole lainkaan käytetty. Laitisen
ym. (2018) katsauksen mukaan alustavissa tutkimustuloksissa on erilaisin
harjoittein osoitettu myönteisiä tuloksia raskaassa työssä työkyvyn ja
työsuoritteiden paranemisen, sairauspoissaolojen vähenemisen ja
työkyvyttömyyden riskin vähenemisen osalta.
Työkyky ja liikunta-aktiivisuus TTV-hankkeessa
TTV-hankkeessa oli tavoitteena työntekijöiden terveyden,
fyysisen toimintakyvyn ja liikunta-aktiivisuuden paraneminen yksilötasolla sekä
itsensä johtamisen taitojen vahvistuminen. Yhteisötasolla tavoitteena oli
työkykyä tukevien käytäntöjen ja toimintatapojen vahvistaminen. Organisaatiotasolla
oli tavoitteena ymmärtää tietojen ja taitojen merkitys työkykyjohtamisessa ja
rakentaa yhteistä tietoisuutta organisaation tavoitteista ja käytännöistä
henkilöstön työkyvyn tukemisessa.
Hankkeessa huomioitiin miesvaltaisen (87,8 % miehiä) kone-
ja metallituoteteollisuuden ikärakenne (keski-ikä 42,2 v) ja siihen liittyvät terveyden
ja työkyvyn haasteet (matala fyysinen kunto, korkea työn fyysinen
kuormittavuus, epäterveelliset elintavat). Hankkeen taustaviitekehyksenä oli
Ilmarisen työkykytalomalli (Lundell ym. 2011). Keskeiset menetelmät
tavoitteiden saavuttamiseksi hankkeessa olivat työkyvyn yksilötason arvioinnit
ja niihin liittyvät yksilö- ja ryhmäpalauteet sekä työkyvyn osallistavat
ryhmävalmennussessiot.
Valmennus toteutettiin ryhmätapaamisina, jolloin käsitys
myös yhteisön yhdessä muodostetusta näkemyksestä tuli jaettua. Lisäksi
hankkeessa tehtiin yrityskohtaiset työpistekartoitukset. Valmennuksen
yhteydessä arvioitiin myös omaa liikunta-aktiivisuutta tukevia
ympäristötekijöitä. Lisäksi tunnistettiin työssä olevia mahdollisuuksia sekä
esteitä luovia tekijöitä. Arviointituloksia hyödynnettiin työhön ja
työympäristöön liittyvien muutostarpeiden ja toimenpiteiden suunnittelussa ja
toteuttamisessa. Ympäristössä tehtävien muutosten kautta nähtiin mahdollisena
saavuttaa myös yksilötason tavoitteita ja siten parantaa hankkeen vaikuttavuutta.
Valmennustapaamiset toteutettiin alkuvaiheessa noin 4
viikon välein ja myöhemmin kahden viikon välein. Viimeisen mikroyrityksen
kanssa valmennukset pidettiin viikoittain, minkä ansiosta interventio oli
huomattavasti intensiivisempi kuin harvakseltaan toteutettuna. Työkykyosion
ajallinen kesto oli kaikkien valmennukseen osallistuneiden yritysten kanssa
tunnin pituinen. Valmennukseen osallistuneiden kohdalla saatiin vajaalla puolella myönteisiä
muutoksia terveyteen ja työkykyyn yhteydessä olevissa muuttujissa.
Liikuntakäyttäytymisen myönteiset muutokset olivat pienempiä. Yrityksissä
käynnistyi myös sisäisiä liikkumista tukevaan toimintaan liittyviä
kehittämisprosesseja, kuten kuntosalin kunnostushanke ja erilaisten
liikuntalajien kokeilu. Parhaimmat vaikutukset saavutettiin hankkeen
loppuvaiheen yrityksissä valmennusmallin kehittyessä kokeilupilottien myötä.
Liikunta-aktiivisuuteen liittyvien yhteisöllisten
hankkeiden, kuten TTV, yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon sekä yksilö- että
ympäristötekijät itsekontrolliin liittyvän käyttäytymisen saamiseksi
automaattiseksi (ks. de Ridder ym. 2012) ja tällöin intervention keston tulisi
olla riittävän pitkä. Yli kaksivuotisen TTV-hankkeen edetessä lisäsimme
yrityskohtaisen valmennusintervention kestoa pilotti pilotilta päätyen
viimeistä edeltävän yrityksen kanssa noin puolen vuoden pituiseen
toimintamalliin. Työhyvinvointiin liittyvissä yhteisöllisissä
kehittämishankkeissa ei ole mahdollisuutta eikä yleensä riittävää
asiantuntemusta arvioida ja ottaa huomioon personallisuustekijöitä, mutta
tietoisuus niiden mahdollisista vaikutuksista auttoi ymmärtämään ja saattoi
selittää myös TTV-hankkeessa fyysisten muuttujien osalta saatuja tuloksia ja
toimenpiteiden vaikuttavuutta.
Yksilön itsesäätelymekanismin kannalta tulee kuitenkin
olla tavoitteena luoda interventio itsesäätelyä tukevaksi ja sitä ohjaavaksi
esimerkiksi seuraavilla TTV-hankkeessa käytetyillä keinoilla:
liikunta-aktiivisuuden arvioinnilla
tavoitetason asettamisella konkreettiseksi, mitattavaksi, omien arvojen mukaiseksi ja itselle merkitykselliseksi
seurannalla sekä tavoitteiden ja käyttäytymisen välisen ristiriidan tunnistamiskeinoilla
toivotun käyttäytymisen suunnittelulla: milloin, missä ja miten toivottu käyttäytyminen toteutuu
Aikaisemmin Inzlicht ym. (2014) mukaan kuvattujen itsesäätelyä ja itsekontrollia tukevien keinojen, kuten tietoinen läsnäolo ja haasteellisten tilanteiden ennakointi, tulisi rakentaa jo projektisuunnitelmaan. Myös toistot tavan ja vaivattoman kontrollin aikaan saamiseksi ovat tärkeitä pitkäaikaisvaikutusten saavuttamiseksi, joten intervention intensiteetti ja kesto muutosprosessissa tulee olla riittävä, jotta toistojen kautta uusi käyttäytyminen muodostuu tavaksi.
Lähteet
Allen, M. & Laborde, S. 2014. The Role of Personality in Sport and Physical Activity. Current Directions in Psychological Science 23(6), 460. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177%2F0963721414550705
Arvidson, E., Börjesson, M., Ahlborg Jr, G.,
Lindegård, A. & Jonsdottir, I. H. 2013. The level of leisure time physical activity is associated with work
ability-a cross sectional and prospective study of health care workers. BMC Public Health, Vol 13(1),
1-6.
Bouchard, C. & Shephard, R. J.
1994. Physical activity, fitness and health: The model and key concepts. Teoksessa:
Physical activity, fitness and health. (toim.) Bouchard, C., Shephard, R.J.
& Stephens, T. International Proceedings and Consensus Statement. Human
Kinetics, Champaign, Illinois. 77-78.
Bryan A. D., Nilsson, R., Tompkins, S. A., Magnan, R. E., Marcus, B. H.
& Hutchinson, K. E. 2011. The Big Picture of Individual differences in
Physical Activity Behavior Change: A Transdisciplinary Approach. Psychol
Sport Exerc. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1016/j.psychsport.2010.05.002
Danquah, I. H., Pedersen, E. S. L., Petersen, C.B., Aadahl, M., Holtermann, A., Tolstrup, J. S. 2018. Estimated impact of replacing sitting with standing at work on indicators of body composition: Cross-sectional and longitudinal findings using isotemporal substitution analysis on data from the Take a Stand! study. PLoS ONE 13(6): e0198000. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0198000
Dejoy, D. M., Wilson, M. G., Goetzel,
R. Z., Ozminkowski, R. J., Wang, S., Baker, K. M., Bowen, H. M. & Tully, K.
J. 2008. Development of the Environmental Assessment Tool (EAT) to measure
organizational physical and social support for worksite obesity prevention
programs. Journal of occupational
and environmental medicine. 50(2), 126-37.
Fransson, E. I., Heikkilä, K., Nyberg, S. T., Zins, M., Westerlund, H., Westerholm, P., Väänänen, A., Virtanen, M., Vahtera, J., Theorell, T., Suominen, S., Singh-Manoux, A, Siegrist, J., Sabia, S., Rugulies, R., Pentti, J., Oksanen, T., Nordin, M., Nielsen, M. L., Marmot, M. G., Magnusson Hanson, L.L., Madsen, I.E., Lunau, T., Leineweber, C., Kumari, M., Kouvonen, A., Koskinen, A., Koskenvuo, M., Knutsson, A., Kittel, F., Jöckel, K. H., Joensuu, M., Houtman, I. L., Hooftman, W.E., Goldberg, M., Geuskens, G.A., Ferrie, J. E., Erbel, R., Dragano, N., De Bacquer, D., Clays, E., Casini, A., Burr, H., Borritz, M., Bonenfant, S., Bjorner, J. B., Alfredsson, L., Hamer, M., Batty, G. D. &, Kivimäki M. 2012. Job Strain as a Risk Factor for Leisure-Time Physical Inactivity: An Individual-Participant Meta-Analysis of Up to 170,000 Men and Women. American Journal of Epidemiology. 176(12), 1078-1089.
Gillebaart, M., &
Adriaanse, M. A. 2017. Self-control Predicts
Exercise Behavior by Force of Habit, a Conceptual Replication of Adriaanse et
al. 2014. Frontiers in psychology, 8, 190. [Viitattu
27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.3389/fpsyg.2017.00190
Gillebaart, M. & de Ridder D. 2015. Effortless Self‐Control: A Novel Perspective on Response Conflict Strategies in Trait Self‐Control, Social and Personality Psychology Compass. 9, 88–99. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1111/spc3.12160
Hallman, D. M., Jørgensen, M. B., Holtermann, A. 2017. On the health paradox of occupational and leisure-time physical activity using objective measurements: Effects on autonomic imbalance. PLoS ONE 12(5): e0177042. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0177042
Inzlicht, M., Legault, L., & Teper, R. 2014. Exploring the Mechanisms of Self-Control Improvement. Current Directions in Psychological Science. 23(4), 302-307. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/0963721414534256
Jakobsen, M. D.,
Sundstrup, E., Brandt, M., Jay, K., Aagaard, P., & Andersen, L. L. 2015. Physical exercise at the workplace prevents
deterioration of work ability among healthcare workers: cluster randomized
controlled trial. BMC public
health. 15, 1174. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa:
doi:10.1186/s12889-015-2448-0
Kern, M.L., Reynolds, C. S. & Firedman, H. S. 2010. Predictors of Physical Activity Patterns Across Adulthood: A Growth Curve Analysis. Personality and Social Psychology Bulletin 36(8), 1058.1072. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/0146167210374834
Lundell, S., Tuominen, E., Hussi, T., Klemola, S., Lehto, E.,
Mäkinen, E., Oldenbourg, R., Saarelma-Thiel, T. & Ilmarinen, J. 2011.
Ikävoimaa työhön. Helsinki: Työterveyslaitos.
Molden, D. C., Hui, M.H. & Scholer A. A. 2018. What limits self-control? Teoksessa de Ridder, D., Adriaanse, M. &
Fujita K. (toim.) The Routledge International Handbook of Self-Control in
Health and Well-Being. Routledge. Taylor & Francis Group, 129-142.
de Ridder, D. T. D., Lensvelt-Mulders, G., Finkenauer, C., Stock F. M. & Baumeister, R. F. 2012. Taking Stock of Self-Control: A Meta-Analysis of How Trait Self-Control Relates to a Wide Range of Behaviors. Personality and Social Psychology Review. 16(1), 76–99. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1177/1088868311418749
Rutanen, R. 2017. Physical Exercise, Work Ability and Quality of Life in Middle-aged Women Short- and long-term effects of a randomized controlled intervention. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1782. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0441-6
Sjögren, T. 2006. Effectiveness of a workplace physical exercise intervention on the functioning, work ability, and subjective well-being of office workers: a cluster randomised controlled cross-over trial with a one-year follow-up. University of Jyväskylä. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:951-39-2659-1
Smith, L., McCourt, Sawyer, A. ym. 2016. A review of occupational physical activity and sedentary behaviour correlates. Occupational Medicine. 66(3), 185–92. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/occmed/kqv164
Straker, L., Mathiassen, S. E. &
Holtermann, A. 2018. The ‘Goldilocks Principle’:
designing physical activity at work to be ‘just right’ for promoting health. British
Journal of Sports Medicine. 52 (13), 818-819.
Sutin, A. R., Stephan, Y., Luchetti, M., Artese, A.,
Oshio, A. & Teracciano, A. 2016. The Five-Factor Model of
Personality and Physical Inactivity: A Meta-Analysis of 16 Samples. Journal of Research
in Personality. 63, 22–28. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa:
doi:10.1016/j.jrp.2016.05.00
Tangney, J. P., Baumeister, R. F. & Boone, A. L. 2004. High self-control predicts good adjustment, less pathology, better grades, and interpersonal success. Journal of Personality. 72, 271-322. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1111/j.0022-3506.2004.00263.x
Tavares, L. S., Plotnikoff, R. C. & Loucaides, C. 2009. Social-cognitive theories for predicting physical activity behaviours of employed women with and without young children. Psychology, Health & Medicine.14(2), 129-142. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/13548500802270356
Tougas, M. E., Hayden, J. A.,
McGrath, P. J., Huguet, A., & Rozario, S. 2015. A Systematic Review
Exploring the Social Cognitive Theory of Self-Regulation as a Framework for
Chronic Health Condition Interventions. PloS
one, 10(8),
e0134977. [Viitattu
27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1371/journal.pone.0134977
Tuomi, K., Vanhala, S., Nykyri, E, &
Janhonen, M. 2004. Organizational
practices, work demands and the well-being of employees: a follow-up study in
the metal industry and retail traid. Occupational Medicine. 54(2), 115-121.
Väänänen, I. & Harmokivi-Saloranta, P. 2017. Working capacity and productivity training. Teoksessa Well-being and Regenerative Growth Annual Review 2017. Peltonen, K. (toim.) The Publication Series of Lahti University of Applied Sciences, 35, 110-114. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-280-2
Väänänen, I., Harmokivi-Saloranta, P., Kukkurainen, M. L., Mikkola, A., Romo A. & Varajärvi, S. 2018. Työkykyä ja tuottavuutta metallialalle. Teoksessa: Hyvinvointi ja uudistava kasvu: painoalan kokoomajulkaisu 2018. Peltonen, K. & Kouvo, H. (toim.) Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja, Lahden ammattikorkeakoulu. Grano Oy, Lahti. 42, 111-116. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-292-5
Watanabe, K., Kawakami,
N., Otsuka, Y. & Inoue, S. 2018. Associations
among workplace environment, self-regulation, and domain-specific physical
activities among white-collar workers: a multilevel longitudinal study. The international journal of behavioral
nutrition and physical activity. 15(1), 47. [Viitattu
27.2.2019]. Saatavissa: doi:10.1186/s12966-018-0681-5
Wilson, K. E. & Dishman,
R. K. 2015. Personality and physical activity: A systematic review and
meta-analysis. Personality and Individual differences. 72, 230-242. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa:
doi.org/10.1016/j.paid.2014.08.023
Young, M. D., Plotnikoff, R. C. & Collins, C. E., Callister, R. & Morgan, P. J. 2014. Social cognitive theory and physical activity: a systematic review and meta-analysis. Obesity Reviews, 15(12), 983-985. [Viitattu 27.2.2019]. Saatavissa: doi: 10.1111/obr.12225
Kirjoittaja
TtT, esh Marja
Leena Kukkurainen toimi LAMKissa tuntiopettajana ja TTV -hankkeessa
asiantuntijana
FT, LitL Ilkka
Väänänen toimii LAMKissa erikoistutkijana ja projektipäällikkönä
Pienet opintomateriaalit eli nugetit uudistavat
ammattikorkeakoulujen opetusta. Nugetteja kehitetään Kiertotalousosaamista
ammattikorkeakouluihin –hankkeessa (OKM), jossa kiertotalous tuodaan nugettien
muodossa osaksi olemassa olevia ja uusia kursseja. Nugetit voivat toimia
opintomateriaaleina, markkinointimateriaaleina sekä julkaisuina, jolloin ne
ovat erittäin mukautuvia opintomateriaaleja. Hankkeen aikana testataan,
toimiiko nugettien mukautuvuus odotetulla tavalla ja mitä mahdollisuuksia ne
tarjoavat uudistuvalle ammattikorkeakouluopetukselle
Kirjoittajat: Kari Laasasenaho ja Anne-Marie Tuomala
Ammattikorkeakoulujen opetuksessa tapahtuu paljon tällä
hetkellä. Maailma muuttuu kovaa vauhtia eteenpäin ja erilaiset opiskelutavat
monipuolistuvat. Erilaiset etäopiskelun muodot ovat tästä hyvä esimerkki. Myös
opetussisällöissä tapahtuu muutoksia, jotka kumpuavat yhteiskunnan kehityksestä
kuten jatkuvan kouluttautumisen tarpeesta. Ammattikorkeakouluihin tulee tutkintojen
ohella myös muita vaihtoehtoja kouluttautua. Esimerkiksi täsmä- ja
diplomikoulutukset tulevat näkymään vahvemmin uusina opetusmuotoina. Myös ilmiöpohjainen
oppiminen valtaa alaa ja oppimateriaalien on mukauduttava yhä paremmin ja
joustavammin erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Työelämän epävarmuus ja
nopeasti muuttuva maailma vaikuttavat korkeakoulutukseen radikaalisti v. 2030
mennessä (OKM 2017, 3). Siksi ammattikorkeakoulujen osaamista työelämän
rajapinnasta tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan.
Ilmastonmuutos näkyy opetustarjonnassa
Ilmastonmuutos on hyvä esimerkki
ilmiöstä, joka muuttaa yhteiskuntaa. Ilmastonmuutoksen torjuntaa varten
tarvitaan uutta osaamista myös ammattikorkeakouluilta. Ilmastonmuutosta voidaan torjua
kiertotaloudella, joka on noussut keskeiseksi käsitteeksi myös
ammattikorkeakoulujen opetuksessa ja TKI- toiminnassa. Kiertotalous tarkoittaa
yksinkertaistettuna kestävän kehityksen mukaista talousjärjestelmää, jossa
resursseja käytetään fiksuksi ja hukkaa syntyy mahdollisimman vähän. Esimerkiksi
Ilmasto.nyt ja Kiertotalous.nyt ovat yliopistojen perustamia
verkko-oppimiskokonaisuuksia, joita voidaan käyttää eri koulutusasteilla
(Ilmasto.nyt 2019, Kiertotalous. nyt 2019). Ilmasto.nyt toimii ns. avoimena
opintokokonaisuutena Helsingin yliopiston MOOC- alustalla
(Massive Open Online Course). Sen sijaan Kiertotalous.nyt on kurssi kiertotalouden perusteista. Se on
tuotettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Helsingin yliopiston, Aalto
yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Sitran kanssa. Kurssia pilotoitiin
syksyllä 2018 ja se alkaa toimia lukuvuonna 2019-2020.
Kiertotalous hyödyntää vahvasti myös digitalisaatiota ja Teollisuus
4.0 –ajattelua (Lopes
de Sousa Jabbour et al. 2018, 279). Monissa
ammattikorkeakouluissa tarjotaan kiertotalousopintojaksoja ja niihin on
perustettu bio-ja kiertotalouden tutkimusryhmiä. Kiertotaloutta tuodaan
nopeasti ammattikorkeakoulujen arkeen, ja tätä varten on luotu
ammattikorkeakoulujen välisiä yhteishankkeita tiedonsiirron nopeuttamiseksi. Vaikka
ilmastonmuutokseen ja kiertotalouteen liittyviä opintojaksoja ja
–kokonaisuuksia on yhä enemmän saatavilla, ammattikorkeakouluissa on havaittu
tarve kehittää ennen kaikkea nopeasti muuntautumiskykyisiä oppimateriaaleja. Näin uutta ajattelua voidaan integroida
helposti olemassa oleviin opintojaksoihin, ja materiaalien vaikuttavuus on
parempi, sillä niiden pohjalle ei välttämättä tarvitse perustaa kokonaan uusia
opintojaksoja.
Ammattikorkeakoulussa nugetit eivät ole kananlihaa
Hyvä esimerkki yhteishankkeista on OKM: n kärkihankkeisiin
kuuluva Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin –hanke, jossa on mukana yhteensä
19 suomalaista ammattikorkeakoulua. Hankkeessa tehdään edistyksellistä työtä
kiertotalouden opetuksen edistämisessä ja hankkeessa on luotu erilaisia kiertotaloutta
tukevia toimintamalleja Lapin ammattikorkeakoulu hallinnoimana.
Yksi hankkeen tehtävistä on tuottaa ja pilotoida
oppimateriaaleja ja opintojaksoja kiertotaloudesta. Hankkeen tavoitteena on,
että tuotokset ovat osittain verkossa ja englanniksi toteutettuja. Lisäksi
materiaalien tulisi olla hankkeen päättyessä kaikkien vapaasti saatavilla.
Näitä vaatimuksia varten on luotu otsikossa mainittu oppimateriaalin tuotantomuoto,
”nugetti”, joka tarkoittaa pientä ja joustavaa opintopakettia. Juuri nugettien
tuottaminen ja kehittäminen ovat ajankohtaista hankkeessa tällä hetkellä.
Nugetilla tarkoitetaan tarkkaan ottaen pakettia, joka
muodostaa sellaisenaan itsenäisen opetusmateriaalin. Nugetti voi olla
esimerkiksi ajankohtaisesta aiheesta tehty asiantuntijavideoluento, joka on helposti
ladattavissa verkossa olevasta tietopaketista. Tällainen videoluento voi olla
esimerkiksi n. 15 min pitkä ja sisältää oppimistehtävän, joka syventää
opiskelijan tietämystä aiheesta. Nugetteja voi ottaa osaksi jo olemassa olevia
opintoja ja hyödyntää niitä asiantuntijavierailujen ohella tai niistä voidaan
rakentaa erilaisiin tilanteisiin sopivia kokonaisuuksia. Digitaalisina niitä on
helppo jakaa virtuaalisissa oppimisympäristöissä (Bailey et al. 2006, 114) . Lisäksi
hyvin paketoituina ne ovat ajasta ja paikasta riippumattomia, ja soveltuvat
esimerkiksi tutkintoon johtavien kurssien osakokonaisuuksiksi sekä täsmä- ja
diplomikoulutuksiin. Nugetit tarjoavat mielenkiintoisen tavan integroida TKI-osaaminen
opetukseen nykyistä paremmin. Englanninkielisiä nugetteja voidaan käyttää myös
kansainvälisten yhteyksien luomisessa ja koulutusviennissä.
Nugetteja voidaan hyödyntää monipuolisesti
Nugettien ominaisuudet eivät rajoitu pelkästään opiskeluun,
sillä niitä voidaan käyttää myös hankemarkkinoinnissa. Tämän lisäksi ne voivat
toimia asiantuntijoiden käyntikortteina. Esimerkiksi TKI hankkeista tehtyihin
nugetteihin voi laittaa linkin oman sähköpostin allekirjoitukseen. Tällöin sekä
hanke, että asiantuntija saavat enemmän mahdollisuuksia osaamisensa esittelyyn
ja ihmisten on helppo saada lisätietoa hankkeista.
Mikäli nugetit julkaistaan esimerkiksi ammattikorkeakoulujen
omilla Youtube-kanavilla, nugeteista on mahdollista saada julkaisupisteitä.
Tällöin saadaan videoluennoista audiovisuaalisen julkaisun pisteet, mikäli
kanavalla on toimituskunta. Näin voidaan tukea myös ammattikorkeakoulujen
rahoituspohjaa.
Nugetit voivat toimia siis opintomateriaaleina,
markkinointimateriaaleina sekä julkaisuina. Tällaisella hybridimallilla saadaan
aikaiseksi suurempi vaikuttavuus, sillä kun kiertotalous integroidaan
nugeteilla tutkinto-ohjelmien sisään, vältytään siltä riskiltä, että
kiertotalous mainitaan pelkästään valinnaisilla kursseilla. Nugetteja aletaan
tuottaa kiertotaloudesta kevään 2019 aikana ja niitä päästään myös pilotoimaan vuosien
2019 ja 2020 aikana. On mielenkiintoista nähdä, toimiiko nugettien mukautuvuus
odotetulla tavalla ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat uudistuvalle
ammattikorkeakouluopetukselle.
Lähteet
Bailey, C., Zalfan, M. T, Davis, H.
C., Fill, K., & Conole, G. 2006. Panning for Gold: Designing Pedagogically inspired
Learning Nuggets. Journal of Educational Technology & Society. 9
(1), 113-122.
Lopes de Sousa Jabbour, A.B., Jabbour, C.J.C., Godinho Filho M. & Roubaud D. 2018. Industry 4.0 and the circular economy: a proposed research agenda and original roadmap for sustainable operations. Big Data Analytics in Operations & Supply Chain Management. Annals of Operations Research. 270: 273–286. [viitattu 7.3.2019]. Saatavilla: https://doi.org/10.1007/s10479-018-2772-8
Kirjoittajat
Kari Laasasenaho toimii Seinäjoen ammattikorkeakoulun Ruoka-yksikössä kiertotalouden asiantuntijana. Kari viimeistelee väitöskirjaa Tampereen yliopiston bio-ja kiertotalouden tutkimusryhmässä.
Anne-Marie Tuomala on Lahden ammattikorkeakoulun päätoiminen tuntiopettaja ja projektipäällikkö Energia- ja ympäristötekniikan Insinööri AMK -koulutusohjelmassa. Lisäksi hän opettaa tekniikan alan YAMK-ohjelmassa Master in Urban Climate and Sustainability (MUrCS) ja liiketalouden YAMK-ohjelmassa International Business Development.
LAMKin hankkeiden eräs erityispiirre on se, että niitä integroidaan mahdollisuuksien mukaan opetukseen. Mutta kuinka saada hankkeen työpaketti integroitua opetukseen, jonka tavoiteasettelu on lähtökohtaisesti substanssivetoista eikä niinkään projektin aikataulutuksen mukaista? Tässä artikkelissa esitellään käytettävyystestausta, sen opetusta sekä sitä, kuinka integroitua hanketta käytettiin opintojaksolla oppimisen tukena.
Kirjoittaja: Minna Asplund
Digimaa -hanke sekä käytettävyyden opetus tieto- ja viestintätekniikan insinööreille
Digimaa -hankkeessa (Digimaa 2018) on tavoitteena luoda digitaalinen palvelu, jota käyttämällä pyritään tehostamaan maarakentamisen materiaalien uusiokäyttöä. LAMKin osuus on digitaalisen palvelun front-endin ohjelmointi eli käyttöliittymä. Front-endin tekemiseen on osallistunut kaksi ohjelmistotekniikan ja yksi mediatekniikan opiskelija. Toinen ohjelmoijista on lisäksi ollut mukana Usability Engineering -kurssilla, jossa hän on toiminut puoli-toiminnallisen mock-upin vastuuhenkilönä. Hanke on EAKR -rahoitteinen, ja sen varsinaisena toteuttajana on Aalto-yliopisto ja osatoteuttajana LAMK.
2000-luvun alussa LAMKin tieto- ja viestintätekniikan insinöörien ohjelmistotekniikan suuntautumisvaihtoehdossa käyttöliittymiä opiskeltiin Graafisen käyttöliittymän suunnittelu ja toteutus -kursseilla. Kurssit yhdistettiin Graafiset käyttöliittymät -kurssiksi, joka lyhennettiin muutaman vuoden jälkeen kurssiksi Käyttöliittymät. 2010-luvun puolessa välissä nimi muutettiin englannin kieliseksi, Usability Engineering (3 op), ja sisällön painotus siirtyi käytettävyyden ja sen testauksen suuntaan ollen ennen pääosin komponenttien asettelua ikkunapohjaan. Ensi syksynä kurssi siirtyy vielä askeleen lähemmäksi käyttäjää, sillä kurssi muuttuu User Experience -nimiseksi (3 op), ja sen painotus tulee olemaan käyttäjän kokemuksellisuudessa.
Käytettävyystestaus pähkinänkuoressa
Käytettävyyden oppi-isänä pidetään Jakob Nielseniä, ja perustavaa laatua olevana kirjana hänen kirjoittamaansa Usability Engineering (Nielsen 1993). Nielsen esittelee sekä elinkaarimallin käytettävyyden huomioimiseksi ohjelmistotuotannossa että 10 heuristiikkaa, joiden avulla käytettävyysasiantuntija voi ennen ohjelmaversion julkaisua raakata pahimpia käytettävyyteen vaikuttavia virheitä pois käyttöliittymästä. Analyyttisten arviointien lisäksi Nielsen huomioi joitakin empiirisen arvioinnin piiriin kuuluvia käyttäjätestausmenetelmiä (kuvio 1). Antti Oulasvirta (2011) jakaa analyyttisen ja empiirisen arvioinnin menetelmät sellaisiin, joita tehdään ilman käyttäjiä sekä niihin, joissa käyttäjät ovat mukana; sama asia eri sanoin. Toki sitten vuoden 1993 on käyttöliittymien heuristiikkoja kehitetty eteenpäin mm. mobiili- ja web-käyttöliittymille (Nielsen Norman Group 2019).
Kuvio 1. Joitakin käytettävyyden arvioinnin menetelmiä (kuva: Minna Asplund)
Oulasvirran toimittamassa kirjassa (2011) todetaan, että on olennaista huomioida käyttöliittymän suunnitteluprosessissa järjestelmälle määritellyt käyttökontekstit. Näiden lisäksi on määriteltävä järjestelmää käyttävän käyttäjän ja sen organisaation, jolle järjestelmää kehitetään, vaatimukset. Nykyään ketterässä ohjelmistotuotannossa puhutaan kuitenkin mieluummin käyttäjätarinoista kuin vaatimuksista (Haikala & Mikkonen 2011). Nielsenin (1993) elinkaarimallissa näitä vastaavat vaiheet ovat käyttäjän tunteminen (Know the User) sekä tavoitteiden asettaminen (Goal Setting). Näitä tavoitteita, vaatimuksia, käyttötapauksia tai käyttäjätarinoita vastaan evaluoidaan tehdyt käyttöliittymäratkaisut, tehdään siis käytettävyystestaukset.
Analyyttisten, ilman käyttäjää tehtävien, käytettävyystestausten ehdottomasti parhaana puolena voidaan pitää sitä, että niitä päästään suorittamaan ohjelmistokehityksen alkuvaiheessa riippumatta käytettävästä ohjelmistotuotannon elinkaarimallista (IID, Scrum, jne.). Testaukset voidaan tehdä esimerkiksi toiminnallisille mock-upeille, ja kuten Kasurinen (2013) kirjoittaa, silloin ne eivät ole sidottuja työvaiheisiin, joissa suurin osa järjestelmää on jo toteutettu ja toimii. Käyttäjätesteillä puolestaan päästään mainiosti kiinni itse käyttäjän tekemän työn onnistumiseen tai siihen, kuinka hyvin loppukäyttäjä pystyy ilman ohjeita löytämään haluamansa toiminnot. Lopuksi voidaan todeta kuten Kasurinen (2013) kirjoittaa, että käytettävyystestauksen ”painopiste on rakennetun järjestelmän käyttöliittymän toimivuudessa ja intuitiivisuudessa”.
Käytettävyystestaus hankkeessa
Opiskelijoille opetettiin analyyttisistä arvioinneista heuristinen arviointi sekä kognitiivinen läpikäynti. Kurssin opiskelija, joka on mukana Digimaa -hankkeessa, kirjoitti kognitiivista läpikäyntiä varten viisi skenaariota tehtävineen. Tämän jälkeen heille annettiin linkki Digimaa -hankkeen sen hetkiseen käyttöliittymään, joka oli puolitoimiva mock-up. Opiskelijat tekivät arviointeja 3-4 hengen ryhmissä. Arviointien jälkeen ryhmän tehtävänä oli löydösten perusteella tehdä oma parannusehdotus käyttöliittymään.
Heuristisessa arvioinnissa havaittiin esimerkiksi seuraavan
tyyppisiä asioita:
sovelluksen logo ei ollut näkyvissä jokaisessa näkymässä
asiointiroolien näkymättömyys (näillä vaikutusta jatkokäytössä)
tooltipsit puuttuivat eikä ohjenappia sovelluksen käyttöön ollut muutenkaan
osissa näkymistä käyttäjä ei intuitiivisesti osannut päätellä mitä siinä pitäisi tehdä
osissa näkymiä toimintojen yhdenmukainen nimeäminen oli horjuvaa
erilaisten maa-materiaaleihin liittyvien ominaisuuksien näyttäminen oli puutteellista
joidenkin painonappien toiminnallisuutta ei voinut päätellä.
Kognitiivisessa läpikäynnissä suurin havaittu ongelma oli toiminnoista saatavan palautteen puuttuminen, mutta se selittyi mock-upin keskeneräisyydellä. Lisäksi osa löydöksistä liittyi siihen, että skenaarion tehtävän suorittamiseksi tarvittavaa napin tai kentän painallusta ei hoksattu käyttöliittymästä, mutta tämä on taklattavissa käyttöopastuksella oikeassa käyttötilanteessa.
Molempia arviointeja häiritsi hieman mock-upin toiminnallisuuden puutteellisuus. Tästä opiksi jäi se, että mock-upin rakentamiseen kannattaa uhrata hiukan aikaa, jotta merkittäviin käytettävyysvirheisiin päästään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa käsiksi. Lisäksi varsinainen kehittämistiimi sai käyttöönsä tärkeitä havaintoja, joita on sovelluskehityksen tässä vaiheessa mahdollista ottaa huomioon helpohkosti.
Itse Usability Engineering -kurssin osalta hankkeen integrointi opetukseen sujui kivutta. Kurssin sisäistä aikataulutusta piti hiukan säätää, jotta mock-up olisi kohtuullisen toimivassa kunnossa ja jotta käytettävyystestauksessa tarvittavat asiat voitiin oppia ennen niiden soveltamista käytäntöön.
Haikala, I. & Mikkonen. T. 2011. Ohjelmistotuotannon käytännöt. Hämeenlinna: Talentum Oy.
Kasurinen, J. P. 2013. Ohjelmistotestauksen käsikirja. Jyväskylä: Docendo.
Nielsen, J. 1993. Usability Engineering. Cambridge, MA : Academic Press.
NN/g Nielsen Norman Group. World Leaders in Research-Based User Experience. [Viitattu 22.1.2019]. Saatavissa: https://www.nngroup.com/
Oulasvirta, A. (toim.). 2011. Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus. Helsinki: Gaudeamus.
Kirjoittaja
Minna Asplund (TkL) työskentelee tekniikan alalla ohjelmistotekniikan lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän on ylemmässä ammattikorkeakoulussa vastuuopettajana Digitaalisten teknologioiden sekä Digitaalisten ratkaisujen insinööriopetuksessa. Artikkeli on kirjoitettu EAKR Digimaa -hankkeessa.
Digitalisaatio muuttaa liiketoimintaa ja vaikuttaa yritysten
liiketoimintaympäristöihin radikaalilla tavalla. Tämä on näkynyt muun muassa
verkkokaupan voimakkaana kasvuna. Myös Suomessa ala on muuttunut vahvasti
ammatillisempaan suuntaan. Suomalaiset verkkokaupat eivät kuitenkaan pärjää
kansainvälisiin kilpailijoihinsa nähden. Suomessa toimii arvioiden mukaan
jonkin verran alle 10 000 verkkokauppaa, joista valtaosa on pieniä toimijoita.
Selvitimme mitkä tekijät selittävät menestymistä verkkokaupassa.
Kirjoittajat: Minna Saunila, Sariseelia Sore ja Juhani Ukko
Verkkokauppa
Teknologioiden sekä digitaalisten palveluiden ja ratkaisujen nopean kehityksen vuoksi asiakkaat ovat nykyään paremmin tietoisia erilaisista vaihtoehdoista ostaa haluamaansa. He pääsevät entistä paremmin käsiksi suureen tavaroiden ja palveluiden valikoimaan ja saavat käyttöönsä jatkuvasti uusia tuotteita. (Cheung et al. 2010.) Siksi eri teknologioiden ja digitaalisten arvon luomiseen tähtäävien ratkaisujen merkitys lisääntyy (Setia et al. 2013; Xue et al. 2013). Eri toimialoilla toimivat yritykset investoivatkin yhä enemmissä määrin erilaisiin teknisiin ratkaisuihin ja työkaluihin, joita voidaan käyttää esimerkiksi ristiin myynnin tehostamiseen, tuotteiden ja palveluiden räätälöintiin sekä asiakaspalvelukustannusten pienentämiseen (Xue et al. 2013). Erityisesti verkkokauppa on kasvanut nopeasti viime vuosien aikana ja kasvutrendi jatkuu myös tulevaisuudessa (Rao et al. 2014; Tsai et al. 2013).
Yrityksen näkökulmasta hyvin suunniteltu IT-infrastruktuuri ja siihen
liittyvä verkossa tapahtuva asiakkaiden palvelu ovat olennainen osa laadukasta
palvelua (Tsai et al. 2013). Siten voidaan väittää, että palveluiden ja
tuotteiden tarjoaminen verkossa ovat yhä tärkeämpiä yrityksille, jotka pyrkivät
täyttämään liiketoimintatavoitteensa. Tämä johtuu teknologian nopeasta
kehityksestä ja asiakkaiden vaatimuksista, jotka ovat tuoneet merkittäviä muutoksia
tapaan, jolla arvo syntyy tavaroiden ja palveluiden toimituksen kautta.
Verkkokaupan lisääntyminen on hyvä esimerkki tästä yritysten pyrkimyksestä
mukautua asiakkaiden muuttuviin odotuksiin.
Mitkä tekijät vaikuttavat verkkokaupan menestymiseen?
Vaikka verkkokaupan tutkimus on lisääntynyt, empiirisesti testattu
verkkokaupan menetystekijöiden selvittäminen ja niiden yhteys
verkkokauppatoimijoiden suorituskykyyn puuttuvat. Selvitimme verkkokaupan
menestystekijöitä tekemällä kyselyn verkkokauppaa harjoittaville yrityksille.
Vastaajat toimivat liiketoiminnan vastuu- ja asiakaspalvelutehtävissä, jotka
liittyvät verkkokauppaan ja digitaaliseen liiketoimintaan. Näin ollen
vastaajajoukolla oli hyvät valmiudet vastata kyselyyn, jossa kartoitettiin
verkkokaupan nykytilaa ja toisaalta menestymisen tekijöitä.
Verkkokaupan menestymisen tekijöitä voidaan tarkastella esimerkiksi
seuraavan kolmen osa-alueen kautta:
1) Tuote; miten verkkokauppa toimii ja millaista verkkokauppaa on käyttää,
2) Palvelu; miten verkkokaupan toimituksessa on onnistuttu (hankinta,
käyttöönotto, ylläpito), ja
3) Verkkokauppaoperaattorin omat toimintamallit; miten yritys toimii
verkkokaupan kanssa.
Kyselyyn vastanneet yritykset arvioivat verkkokauppansa menestymisen
tekijöiden tilaa asteikolla 1 (täysin eri mieltä) – 5 (täysin samaa mieltä) (kuvio
1). Tuotteeseen, eli itse verkkokauppaan, liittyvät ominaisuuksien oli koettu
olevan keskimääräistä paremmalla tasolla (keskiarvot välillä 3.5-4.2). Palvelun ominaisuuksia eli
verkkokauppatoimittajan palvelualttiutta ja palvelun kokonaisvaltaisuutta ei
oltu koettu yhtä hyviksi (keskiarvot välillä 3.4-3.5). Omien verkkokauppaan
liittyvien toimintamallien liittyen turvallisuuteen (keskiarvo 3.7) ja
ylläpitoon (keskiarvo 4.3) koettiin olevan hyvällä tasolla, mutta
personoinnissa oli parantamisen varaa (keskiarvo 2.6).
Kuvio 1. Vastaajia pyydettiin esittämään näkemyksensä verkkokaupan
menestymisen tekijöistä vastaamalla esitettyihin väittämiin asteikolla 1
(täysin eri mieltä) – 5 (täysin samaa mieltä).
Tuotteen toimivuus perusedellytys
Kyselystä selvisi, että verkkokaupan yleinen saavutettavuus, toimivuus ja
viiveettömyys sekä eri toiminnot, kuten personointi- ja
analytiikkamahdollisuudet vaikuttavat positiivisesti verkkokaupalle asetettujen
taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden saavuttamiseen. Yllättävää oli,
että verkkokaupan käytettävyydellä ja turvallisuustekijöillä ei koettu olevan
vaikutusta yrityksen taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden
toteutumiseen. Tulos voi johtua siitä, että näitä tekijöitä pidetään
nykypäivänä itsestäänselvyytenä, joten niillä ei nähdä olevan erillistä
lisäarvoa verkkokaupalle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.
Taloudellisten tavoitteiden kannalta elintärkeänä pidettiin, että
toimittajalta oli saatavilla riittävää ja oikeaa informaatiota koko hankinta-
ja käyttöönottoprosessin ajan. Verkkokaupan toimivuuden kannalta
merkityksellisiä tekijöitä olivat muun muassa, että kaikki halutut toiminnot
pystyttiin kytkemään verkkokauppaan ja toisaalta verkkokauppa oli kytkettävissä
muihin yrityksen käyttämiin tietojärjestelmiin. Verkkokauppatoimittajan yhteydenpidolla,
ongelmien ja reklamaatioiden hoidolla ja toiveiden täyttämisellä ei ollut
vaikutusta tavoitteiden saavuttamiseen, mikä tarkoittaa, että niitä voidaan
pitää perusolettamana ja itsestäänselvyytenä.
Verkkokauppaoperaattorin oma rooli
Teknisesti hyvin toimiva verkkokauppa on vasta ensimmäinen askel
menestyksekkäässä liiketoiminnassa, minkä myös kyselyyn vastanneet
verkkokauppaa harjoittavat yritykset hyvin ymmärsivät. Siksi verkkokauppaa
harjoittavat yritykset tiedostivatkin hyvin oman roolinsa verkkokaupan menestyksessä.
Verkkokaupan sisällön (esim. tarjooman) säännöllinen päivittäminen yhdessä
ajantasaisen ja oikean tiedon esittämisen kanssa koettiin merkittävänä tekijänä
verkkokaupan taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Myös
asiakkaiden palautteeseen reagoiminen ja ongelmien ratkaisemisen helpoksi
tekeminen (esim. reklamaatiot ja ostosten palauttaminen) vaikuttivat positiivisesti
taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden saavuttamiseen. Muita
merkityksellisiä tekijöitä olivat toimitusvarmuus ja tarjooman oikeellisuus,
jotka molemmat vaikuttavat verkkokaupan toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden
saavuttamiseen. Toiminnallisessa mielessä tärkeinä koettiin myös monipuoliset
tavat etsiä tuotteita, sekä monipuoliset vaihtoehdot tuotteen maksamiseen ja
toimittamiseen.
#DigiLAHTI-hanke kehittää päijäthämäläisten yritysten digivalmiuksia
Artikkeli on kirjoitettu #DigiLAHTI – Uutta kasvua digitaalisuudesta
PK-yrityksille –hankkeessa, jonka tavoitteena on tehostaa yritysten prosesseja
kehittämällä uusia toimintamalleja, palveluita ja tuotteita yritysten toimintaa
digitalisoimalla. Hankkeen toteuttajina toimivat LUT-yliopisto, Lahden ammattikorkeakoulu
LAMK ja Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy. Hanketta rahoittavat Euroopan
aluekehitysrahasto ja Päijät-Hämeen liitto.
Lähteet
Cheung, M.S., Myers, M.B. & Mentzer, J.T.
2010. Does relationship learning lead to relationship
value? A cross-national supply chain investigation. Journal of operations
management. Vol. 28 (6), 472-487.
Rao, S.,
Rabinovich, E. & Raju, D. 2014. The role of physical distribution services
as determinants of product returns in Internet retailing. Journal of Operations
Management. Vol. 32 (6), 295-312.
Setia, P., Venkatesh, V. & Joglekar, S.
2013. Leveraging digital technologies: How information
quality leads to localized capabilities and customer service performance. MIS
Quarterly. Vol. 37 (2), 565-590.
Tsai, J.Y.,
Raghu, T.S. & Shao, B.B. 2013. Information systems and technology sourcing
strategies of e-Retailers for value chain enablement. Journal of Operations
Management. Vol. 31 (6), 345-362.
Xue, L., Ray,
G. & Sambamurthy, V. 2013. The impact of supply-side electronic integration
on customer service performance. Journal
of Operations Management. Vol. 31 (6), 363-375.
Kirjoittajat
Minna Saunila toimii
erikoistutkijana LUT-yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy
innovaatioihin, palveluliiketoimintaan ja kestävään arvonluontiin.
Sariseelia Sore
työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa lehtorina ja vastuuopettajana sekä
tietojenkäsittelyn AMK-koulutuksessa että digitaaliset ratkaisut YAMK-koulutuksessa.
Lisäksi hän toimii LAMKin osatoteutuksen projektipäällikkönä
#DigiLAHTI-hankkeessa.
Juhani Ukko toimii
erikoistutkijana LUT-yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy suorituskyvyn
johtamiseen ja sen eri ulottuvuuksiin, kuten palveluliiketoimintaan, yritysten
väliseen yhteistyöhön sekä kestävään arvonluontiin.
