Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Opettajuuden muutokset ammattikorkeakouluissa

LAMK RDI Journal, Muut, Uudistava oppiminen

Artikkelissa pohditaan ammattikorkeakoulun opettajuuden muutosta tutkimalla eri muutostekijöitä ammattikorkeakoulujen perustamisesta tähän päivään. Pohdinnan tarkoituksena on kirjoittajan halu kehittää työtään opettajien esimiehenä ymmärtämällä paremmin opettajuuden muutoskaarta ja sitä kautta kyetä paremmin valmistautua tulevaisuuteen.

Kirjoittaja: Tapani Heikkilä

Muutokset koulutuksessa, ikäluokissa ja opiskelijarakenteessa

Ammattikorkeakoulut synnytettiin aikoinaan vastaamaan kasvaneeseen koulutuskysyntään. 1980-luvulla ylioppilaiden määrä oli kasvanut 1970-luvun alun noin 20 000:sta 1980-luvun lopun noin 32.000:een (Tilastokeskus 2018). Ylioppilaille ei riittänyt koulualoituspaikkoja ja monet suuntasivatkin ammattiopistoon ja sen käytyään hakivat uudelleen opiskelupaikkaa yliopistosta. Samaan aikaan nopea teknologinen kehitys ja kansainvälistyminen lisäsivät valtakunnallista koulutustarvetta. Ensimmäiset ammattikorkeakoulut aloittivat kokeiluina vuonna 1991 ja ensimmäiset toimiluvat myönnettiin vuonna 1996.

Ammattikorkeakouluihin valittavien AMK-opiskelijoiden määrää nostettiin 2000–luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä lukemasta 32.881 (2001) lukemaan 36.399 (2010). Samaan aikaan aloitettiin myös ylemmän AMK-tutkinnon koulutus. AMK-tutkinto-opiskelijoiden sisäänottoa kasvatettiin siis yli 10 % ja kaikkien opiskelijoiden yhteismäärää noin 19 % (Vipunen 2018). Aloituspaikkoja leikattiin tuntuvasti vuonna 2012, mutta vuosikymmenen alun suuret opiskelijamäärät ovat heijastuneet toimintaan.

Samalla ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus ammattikorkeakouluopiskelijoista on pudonnut. Vuonna 2010 aloittaneista Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoista ylioppilaita oli 75 % ja vuonna 2016 aloittaneista ylioppilaiden osuus oli enää 66 %. Sosiaali- ja terveysalalla pudotus on ollut peräti 15 prosenttiyksikköä (Vipunen 2018). Kaiken kaikkiaan ammattikorkeakoulun aloittavien opiskelijoiden määrä ja taustakoulutus toimivat merkittävänä osatekijänä tutkittaessa amk- kentän muutosta ja opettajuuden muutosta siinä mukana.

Eräs merkittävä osatekijä tutkittaessa niin oppimisen kuin opettajuudenkin muutosta vuosikymmenten aikana liittyy korkeakoulupedagogiikan ja vanhan opistopedagogiikan eroihin. Korkeakoulupedagogiikalle tyypillinen piirre on opintojen valinnaisuus. Korkeakouluopiskelussa päävastuu opiskelusta on opiskelijalla itsellään ja vain opiskelija voi päättää oman etenemisrytminsä, opintojen tarkemman sisällön ja haluaako ylipäätään opiskella. (Laakkonen 2003)

Osakeyhtiö ja rahoitusmalli

Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulutoiminta edellyttää valtioneuvoston myöntämää toimilupaa. Lain seitsemännen pykälän mukaan toimiluvan hakijalla on ”toiminnan laatu, vaikuttavuus ja tehokkuus huomioon ottaen taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset 4 §:n mukaisten tehtävien asianmukaiseen järjestämiseen” (Ammattikorkekaoululaki 932/2014).

Koululla tulee siis olla taloudelliset edellytykset kunnossa, jotta toimilupa ylipäätään on myönnettävissä. Tästä päästään toiseen opetustyöhön vaikuttaneeseen olosuhdetekijään eli rahoitusmalliin.

Perinteinen rahoitusmalli perustui valtionosuusjärjestelmään kuten julkistalous yleisemminkin. Esimerkiksi Lahden alueella katsottiin tarvittavan tietyn kokoinen ammattikorkeakoulu ja sen ylläpito maksaa tietyn rahan vuodessa. Rahoittajan rahoituspäätös ei perustunut esimerkiksi tutkintojen määrään vaan ennakoitavien kustannusten – opetuksen ja muun toiminnan palkat, kiinteistökustannukset, järjestelmät ja koneet jne. – määrään.

Vuonna 2014 tämä muuttui, eli valtaosa rahoituksesta tulikin tutkinnoista sekä opintojen etenemisestä (55 op lukuvuodessa saavuttaneista). Tällä hetkellä tutkinnot tuovat 40 % rahoituksesta ja eteneminen 23 %. Seuraavaan rahoitusmalliin on ehdotettu tutkintojen osuudeksi peräti 56 %, mutta opintojen etenemisen mittari jäisi pois. (OKM 2018, 16)

Samaan aikaan koko rahoituspotti on laskenut viidenneksen vuodesta 2012. Vuosina 2015 – 2017 rahoitus on vähentynyt 41 miljoonaa euroa. (Arene 2017) Tämä on lisännyt opettajan työhön muutospainetta.

TKI ja aluekehitys

TKI-volyymin iso loikka on otettu viimeisen neljän vuoden aikana ulkoisen rahoituksen kasvettua vuoden 2015 noin 2,1 milj. eurosta tämän vuoden ennusteen mukaiseen reiluun 5 milj. euroon LAMKissa (LAMK 2018a). Tämä 150 % kasvu ei tietenkään ole yksinomaan opettajien työtä, mutta kyllä opettajienkin tekemä TKI-volyymi on kasvanut. Pelkästään tekniikan alalla ollaan vuoden 2019 työaikasuunnitelmiin budjetoimassa noin 9600 h TKI-työtä. Vastaava luku vuoden 2016 suunnitelmissa oli 2158 h (LAMK 2018b). Opettajien tekemä TKI-työn määrä on tekniikan alalla siis kolmessa vuodessa lähes viisinkertaistunut.

Hanketyön lisääntyminen muuttaa koko opettajuuden ja pedagogisen ajattelun identiteettiä. Metropolia ammattikorkeakoulussa tehdyn henkilöstökyselyn perusteella opettajat usein pohtivat, toimiiko hankkeessa opettaja vai asiantuntija. Joskus hankkeen koetaan jopa häiritsevän opetusta, vaikka hankesuunnitelma on laadittu nimenomaan siltä pohjalta, että opintojakso integroidaan hankkeeseen ja opiskelijat toimivat ikään kuin hankkeen koekaniineina. (Mannila & Heiskanen 2014, 47-48)

Aluekehitystä tukevaa yritysyhteistyötä on useilla aloilla tehty jo ammattikorkeakoulun alkupäivistä alkaen. Selkeänä esimerkkinä sosiaali- ja terveysala, missä todellisessa työympäristössä suoritettava harjoittelu on oleellinen osa koko tutkintoa. Myös esimerkiksi tekniikan alan konetekniikan koulutusvastuussa on mekatroniikan opintojen runko hyvin pitkälti perustunut projektioppimiseen ja tässä yritysprojektit ovat olleet keskeinen osa kokonaisuutta. Takavuosien projektioppimisessa on kuitenkin käytetty varsin selkeää ja koko opiskelijaryhmälle yhtenäistä mallia. Todellisia yritysyhteistyökumppaneita on ollut varsin niukasti ja heidän roolinsa on ollut enemmän asioita esittelevä ja työelämän faktoja avaava kuin opiskelijan kokonaisvaltaista ammatillista kasvua tukeva.

Tämän päivän mallissa haetaan syvällisempää yhteistyötä. Hyvinä esimerkkeinä LAMKin konetekniikan yhteistyö Rauten, Orferin, Alten Finlandin ja SEW-Eurodriven kanssa. Sen yksityiskohtaisemmin caseja avaamatta todettakoon yleisellä tasolla, että näissä yritykset antavat omia järjestelmiään / laitteitaan käyttöömme, osallistuvat omalta osaltaan opetustapahtumaan ja joissain tapauksissa myös arviointiin. Tämä tuo opettajuuteen lisävaatimuksen toimimisesta tiiviissä yhteistyössä ei vain opettajakollegoiden kanssa vaan täysin koulun ulkopuolisen toimijan kanssa. Yhtenä esimerkkinä haasteesta ovat esimerkiksi aikataulut. Koulumaailmassa on totuttu tiettyyn rytmitykseen esimerkiksi lukujärjestystyön osalta. Tämän päivän yritykset myös toivovat lisää yhteistyötä. Ammattikorkeakoulun toivotaan olevan vahvemmin mukana työmenetelmien ja osaamisen kehittämisessä (Vanhanen-Nuutinen ym. 2012).

Yksilölliset opintopolut

Seuraavaksi asiaksi osana suurta opettajuuden kokonaismuutosta nostetaan opiskelijoiden yksilölliset valintamahdollisuudet niin opintojen sisällön kuin etenemisenkin suhteen. Itse en ole koskaan opiskellut ammattikorkeakoulussa vaan juuri amk -aikaa edeltävässä opistomaailmassa. Koulun alkaessa olimme varsin homogeeninen joukko, etenimme tasatahtiin yhtä putkea ja valmistuttuamme olimme edelleen hyvin homogeeninen joukko. Valinnan mahdollisuuksia ei juuri ollut ja kaikki oli selkeästi ja etukäteen aikataulutettua.

Nyt aloittavien opiskelijoiden joukko on jo pelkästään koulutustaustaltaan huomattavasti entistä heterogeenisempaa. Osaamisen perustaso vaihtelee myös rajusti esimerkiksi matematiikan ja kielien osalta. Esimerkkinä ruotsin kieli, missä kuluvana syksynä ohjattiin valmentavalle peruskurssille 62 % aloittaneista opiskelijoista. Myös motivaatiotasot vaihtelevat mihin vaikuttaa alussa mainittu aloituspaikkojen määrä suhteessa ikäluokkiin sekä yleinen valinnan vapauden kulttuuri. Vetovoima esimerkiksi joissain tekniikan koulutusvastuissa on todella alhainen, mikä ei voi olla näkymättä opiskelijoiden motivaatiotasossa.

Toinen yksilöllisiä polkuja korostava yksityiskohta on opiskelijoiden työssäkäynti opiskeluaikana. Esimerkiksi tekniikan alalla työssä käyvien opiskelijoiden osuus on kasvanut vuodesta 2007 vuoteen 2016 suhteellisesti 70 % (2553 →4341 kpl) (Tilastokeskus 2018). Oman kokemukseni mukaan me 90-luvun alussa opistossa opiskelleet emme harvaa poikkeusta lukuun ottamatta lomien ulkopuolella juurikaan töissä käyneet. Tämä muutos aiheuttaa opettajille kahdenlaisia haasteita. Yksi jo pidempään näkyvissä ollut haaste liittyy opintojen aikatauluttamiseen eli kun opettaja tai muu opiskelijaryhmä järjestää jotain, ei aika välttämättä kaikille sovi työesteiden vuoksi. Kun samaan aikaan edellisessä osiossa mainittu yritysyhteistyön lisääntyminen vaikeuttaa aikataulujen ennakointia ja aiheuttaa helposti viime hetken muutoksia on yhtälö todella vaikea ratkaista.

Toinen uusi asia on työn opinnollistaminen. Perinteisen mallin mukaan opettaja hoiti tuntinsa ja arvioi opiskelijan osaamisen omaan opetukseensa liittyvän tentin tai harjoitustyön perusteella. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma sekä opiskelijoiden lisääntynyt työssä käynti on tuonut opettajalle lisää työkaluja opiskelijan arviointiin. Haasteena tässä on se, etteivät kaikki opettajat ole osanneet näitä työkaluja hyödyntää – osittain ajankäytöllisistä syistä, osittain oman identiteetin kadottamisen pelossa. Voinko arvioida jotain, mitä en ole itse opettanut?

Toimintaympäristön tekninen muutos

Poliittisen ohjauksen, lisääntyneen hanke- ja yritysyhteistyön sekä opiskelijakentän heterogenisoitumisen lisäksi opettajan työtä ja työn sisällön muutosta haastaa myös toimintaympäristön tekninen ja hallinnollinen muutos. Tarkoitan tällä opiskelijarajapintatyöskentelyyn suoraan tai välillisesti vaikuttavia asioita sekä työtä, mikä ei suoraan liity opiskelijan osaamistason kasvattamiseen.

Syksyllä 2018 on Lahden ammattikorkeakoulussa noussut hyvinkin päivänpolttavaksi puheenaiheeksi opiskelun ja opiskelun tukitoimintojen tilat. Tämä on luonnollista näin uuden Mukkulankadun kampuksen käyttöönottovaiheessa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa tilojen toimivuuteen millään lailla, mutta kaksi muutosta uudet tilat ainakin toistaiseksi tuovat: opetustilojen ja etenkin perinteisten opetusluokkien määrä pienenee huomattavasti sekä opettajilla ja opettajatiimeillä ei ole enää ns. omia huoneita.

Opetustilojen määrän vähenemiseen on jo varauduttu lähiopetuksen määrän vähenemisellä. Kymmenen vuotta sitten kun itse aloitin LAMK-uraani liiketalouden alan opettajana, käytettiin päiväryhmälle lukkaroinnissa yleisesti laskentakaavaa 1 h lukujärjestysvarausta yhtä opintopistettä kohti 14 viikon ajanjaksolle. Mikäli toteutus vedettiin yhden 7 viikon periodin aikana, tuplattiin tuntimäärä. Tämä piti sekä opiskelijaryhmän että opettajan kalenterit täytenä. Nyt kun katsoo tavallisen päiväryhmän lukujärjestyksiä, saattaa ryhmälle olla lukkaroituna 10 – 15 h lähiopetusta viikossa. Tilojen teoreettisesta maksimikapasiteetista ei ole tarkkaa laskelmaa, mutta karkeat laskelmat antavat mahdollisuuden noin 20-25 viikkotuntiin.

Tiloja on vapautettu nyt ns. juustohöyläperiaatteella eli vähentämällä tasaisesti kaikilta. Koska sekä verkkotutkinnot että monimuototutkinnot vaikuttavat melko vetovoimaisilta olisi tilaa kenties syytä vapauttaa mieluummin niin, että karkealla jaolla joka toinen ryhmä on lähimuotoinen ja joka toinen verkko- tai monimuotoinen. Näin lähiryhmän kontaktia voisi nykyisestä itse asiassa lisätä tilakapasiteetin silti riittäessä.

Lisätään verkko- ja etäopiskelua kuinka tahansa, tuo tämä muutoksen opettajan työnkuvaan. Perinteisen mallin mukaan opettajat tapasivat opiskelijoita säännöllisesti ja usein tunsivat nämä kohtuullisen hyvinkin – sosiaalinen kontakti luo turvallisuutta. Kontaktin väheneminen muuttaa tämän liitoksen laatua.

Ennen Mukkulankadulle muuttoa opettajilla oli omat työpisteet, joista heidät kohtuullisesti tavoitti niin yksilöinä kuin usein tiiminäkin. Näin ainakin Ståhlberginkadun, Kannaksenkadun ja Hoitajankadun toimipisteissä. Tällöin opiskelijat löysivät opettajat melko helposti. Lisäksi tiimihuoneissa syntyi spontaania keskustelua ja asiat saatiin selvitettyä mieleen juolahtaessa. En ota kantaa siihen, onko nykymalli parempi tai huonompi. totean sen vaan olevan erilainen ja vaativan opettajilta lisäpohdintaa muutoksessa.

Perinteisen mallin mukaan opiskeltaessa ryhmän opiskelijat eivät välttämättä ilmoittautuneet toteutuksille lainkaan vaan katsoivat puhtaasti lukujärjestyksistä mihin aikaan ja mihin tilaan he kulkeutuvat paikalle. Tarkempi sisältö paljastui sitten opetuksen edistyessä. Tämä oli siis aikana ennen yksilöllisiä polkuja, ennen osaamisperusteisuutta ja ennen valinnan vapautta. Nykymallissa opiskelija siis etenee yksilöllisesti ja valitsee runsaasta kokonaistarjonnasta itselleen sopivan paketin. Tämä tarkoittaa, että niin opintojaksojen (OPSissa) kuin toteutussuunnitelmien (aktiivisessa opetustarjonnassa) tulee täyttää tietyt informatiiviset kriteerit. Tämän informaation avulla opiskelija löytää ne itseään kiinnostavat toteutukset ja pääsee vertaamaan omaa esim. työelämässä hankittua osaamistaan opintojakson osaamistavoitteisiin. Tämän informaation laadusta ja määrästä vastaa kyseisen toteutuksen opettaja tai opettajatiimi.

Yllä esitetty toimii yhtenä esimerkkinä siitä, että opettajan työn sisältöön on tullut enemmän huolehdittavia yksityiskohtia. Jonkun mielestä työtä on tullut lisää, toisen mielestä työmäärä sinänsä ei ole lisääntynyt, mutta yhdenmukaisuuden, yhteisten aikataulujen ja yhdessä käytettävien järjestelmien virrassa varsin monien on tullut opetella jotain uutta. Kaiken kaikkiaan opettaja on enemmän vastuussa kokonaisuuksista – oikeastaan vähän kaikesta mikä opiskelijalle näkyy – ja tämä on yhtenä detaljina mukana opettajan työn muutoksessa.

Opettajaidentiteetin muutos

Perinteinen ammattiopettajamalli on ollut hyvin substanssikeskeinen. Opettajan osaaminen liittyy enemmän tausta-ammatin osaamiseen kuin nuorten ohjaamiseen tai pedagogisen ajattelun kehittämiseen (Kaljonen 2014). Tämä perustuu pyrkimykseen luoda autenttinen linkki työelämän ja koulun väliin. Opettajan tulee kyetä oman kokemuksen ja ammatillisen osaamisen kautta osoittamaan, mikä on ammatillisen osaamisen kannalta kaikkein merkittävintä. Ammatillinen opettaja haluaa kuulua alansa huippuihin ja toimia luotettavana kumppanina työelämälle (Kaljonen 2014).

Ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä haettiin toimintaan enemmän monialaisuutta. Tavoitteena on ollut tarjota eri alojen opiskelijoille enemmän mahdollisuuksia valita opintoja toisten alojen tarjonnasta. Eri alojen opettajat, jotka ovat valmistuneet perinteisestä sairaanhoito-oppilaitoksesta tai teknillisestä oppilaitoksesta, eivät omaa kokemusperäistä osaamista ohjata opiskelijoita muiden alojen opintoihin. (Laukia 2006)

Perinteisessä mallissa opettaja piti hyvänä opetuksena perehtymistä alan viimeiseen tutkimukseen. Tähän myös resurssoitiin voimakkaasti ja oikeastaan kaikki muu toiminta oli muun henkilökunnan vastuulla. Opettajalla ei ollut hallinnollisia tehtäviä, mutta ennen kaikkea opettaja ei ollut vastuussa opiskelijoiden keskeyttämisestä tai ylipäätään heidän mielialastaan. Tämä näkyy myös keskeyttäneiden määrässä eli esimerkiksi vuosien 1992-2001 välillä aloittaneiden LAMKin tekniikan alan opiskelijoista valmistui 50,2 % (1048 / 2088) eli käytännössä puolet keskeytti (LAMK 2018b). Lukemat ovat edelleen samat.

Tämä siis aikana jolloin opiskelijat kuitenkin kävivät vähemmän töissä ja opiskelijoiden suhteellinen määrä ikäluokasta oli nykyistä pienempi. Korkean keskeytysasteen voidaan siis katsoa pitkälti johtuneen ohjauksen puutteesta. Kaikki opettajakontaktit olivat enemmänkin silkkaa substanssiopetusta. Nyt kun rahoitus perustuukin tutkintomääriin eikä aloittaneiden opiskelijoiden määrään, ei vastaaviin keskeytysprosentteihin ole enää varaa vaan keskeyttäneiden määrää tavoitellaan alennettavaksi. Ja tämä siis nykyisillä resursseilla, nykyisessä toimintaympäristössä ja tämän hetkisellä lähtötasolla.

Tutkimusten perusteella ammattikorkeakoulujen lehtorit kokevat ison osan muutoksista tulleen hyökyaallon lailla. Samaan aikaan monet toimintatavat ja järjestelmät pohjautuvat perinteisiin malleihin. Tällaisia ovat opetussuunnitelmat, työaikasuunnittelu (TAS) ja lukujärjestyssuunnittelu. Kuilu hierarkkisen ja pitkäjänteisen suunnittelun sekä hektisen ja päivittäismuutoksia sisältävän todellisuuden välillä näyttää vain kasvavan. (Mäki ym. 2012)

Opettajan osaamisjakauma

Pedagoginen muutos vuosikymmenten aikana on vienyt opettajaa kohti oppimisen ohjaajaa työelämäperustaisilla opintojaksoilla. Näiltä opintojaksoilta odotetaan laajojen kokonaisuuksien ja syy-yhteyksien oppimista sekä monialaisuutta. Näille opintojaksoille on hyvin haastavaa allokoida resurssia jonkin tietyn erityisosaamisen kautta. Näin pelkkä kapea-alainen oman oppiaineen hallinta ei riitä vaan opettajalla tulee olla yleiskäsitys laajemmasta kokonaisuudesta. (Auvinen 2004)

Sama asia voidaan kertoa myös vaadittavan osaamisjakauman kautta. Jaan tässä opettajan osaamisen neljään vaadittavaan osaamisalueeseen:

  1. Substanssiosaaminen
  2. Pedagoginen osaaminen
  3. Työyhteisöosaaminen
  4. Sosiaalinen osaaminen

Substanssiosaamisella tarkoitetaan oman alan osaamista eli kuinka syvällisesti esim. rahoituksen opettaja tuntee oman alueensa ja kuinka suvereenisti näitä asioita itse pyörittää. Pedagoginen osaaminen liittyy opettajan kykyyn käyttää eri opetusmenetelmiä ja taitoon saada opiskelijat oppimaan esim. digitaalisuutta hyväksi käyttäen. Tähän liittyy myös opiskelijan ohjaaminen eli tutorointi. Työyhteisöosaaminen sisältää tiedot ja taidot pärjätä sujuvasti omassa työympäristössään ja suorittaa eri tehtäviä oikein ja aikataulussa. Tällaisia tehtäviä ovat monet opetusta tukevat työt kuten toteutussuunnitelmien laatiminen, tilavarausten teko ja arviointiaikataulut. Sosiaalinen osaaminen taas näkyy opettajan kykynä tehdä yhteistyötä niin koulun sisällä kuin ulkopuolisten toimijoidenkin kanssa.

Historian peilikuvassa substanssiosaaminen on ollut todella hallitsevassa asemassa. Pedagogista osaamista on toki aina tarvittu, mutta huomattavasti kapea-alaisemmin kuin tänä päivänä. Työyhteisöosaaminen on saanut olla hyvin kapealla tasolla, koska tehtävävastuuta on jaettu eri tavalla kuin nyt eikä sosiaalisen osaamisenkaan tarve ole samaa tasoa kuin tänä päivänä, koska opetustehtävät on valtaosaltaan tehty yksin.

Ihminen kehittyy ja kykenee kasvattamaan osaamisen kokonaispakettiaan. Jokaisen osaamiskokonaisuus sisältää kuitenkin rajat ja ennen kaikkea kokonaisosaamisen kehittyminen tapahtuu ennemmin hitaammin kuin nopeammin. Näin ollen, koska osaamisten 2-4 merkitys on tämän artikkelin perusteella kasvanut, voidaan pohtia voiko substanssiosaamisen merkitys enää vastata perinteistä mallia vai pitäisikö sitä osuutta pienentää joko yksilö- tai vähintään tiimitasolla?

Tulevaisuus

Ammattikorkeakoulujen tulevaisuudesta ja koulujen tulevaisuuskuvista on esitetty monenlaisia skenaarioita. Yksi mielenkiintoinen pään avaus tuli joulukuun 2018 alussa Supercell –yhtiöltä. Yrityksen perustamassa koulussa päämääränä on yhden osaamistason kasvattaminen vallankumouksellisin menetelmin: opettajia ei ole, luokkia ei ole, oppikirjoja ei ole. Koulu on tavallaan aina auki ilman lukujärjestyksiä ja koko oppiminen perustuu todellisten ongelmien ratkaisuun ryhmätyönä. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, tuleeko tämä vaikuttamaan ammattikorkeakoulujen toimintatapoihin. (Valkama & Salokorpi 2018)

Tulevaisuuden kannalta tärkeä tekijä on pedagogiikan johtaminen. Omassa tutkimuksessaan Marjo Kyllönen jakaa koulut lamaantuviksi kouluiksi sekä markkinoiden kouluiksi. Lamaantuvissa kouluissa johtaminen on keskusjohtoista, resursseja lasketaan tiukkojen raamitusten pohjalta ja työn oheistoiminnat kuormittavat raskaasti. Markkinoiden koulussa johtaminen tapahtuu jalkautettuna toimintana lopullisten tulostavoitteiden kautta. Opettajat toimivat hyvin yrittäjämäisesti omaa palveluaan tarjoten. (Kyllönen 2011)

Tässä artikkelissa esitettyjen seikkojen pohjalta voimme tehdä kohtuullisen luotettavia päätelmiä siitä, mihin suuntaan opetustyö on menossa tai vähintään siitä mihin suuntaan se ei ole menossa. Listataan tähän muutama faktana pidettävä detalji

  • Ammattikorkeakoulutukseen suunnattu kokonaisrahoitus ei ole merkittävästi kasvamassa
  • Koulun saama perusrahoitus tai ainakin merkittävä osa sitä perustuu tutkintojen määrään
  • Aloituspaikkojen määrä ei ole merkittävästi pienenemässä – osaamistarve on pikemminkin kasvamassa kuin vähenemässä
  • Koulun aloittavien opiskelijoiden lähtötaso heterogenisoituu edelleen, tai ainakaan se ei palaa homogeenisemmaksi
  • Opettajan osaamisvaatimukset – yksilö- tai tiimitasolla – laajenevat edelleen tasaisemmin eri osaamisalueiden kesken kasvavan yksilöohjauksen, lisääntyvän aluekehitystyön sekä hallinnollisten vastuiden myötä

Nämä ovat tosiasioita, joista kaikki eivät ole toivottuja. Yksittäisinä toimijoina me emme tälle kokonaisuudelle oikein voi mitään. Mitä tämä tarkoittaa opettajan työn sisällön kannalta? Mitä tämä tarkoittaa ammattiopettajan identiteetin näkökulmasta?

Johtopäätökset

Ammattikorkeakoulun opettajuuden muutos substanssidetaljien toistajasta kohti kokonaisvaltaista opiskelijan ammatillisen osaamisen kehittäjää jatkuu edelleen. Muutosta johdettaessa asiaa voi viedä eteenpäin kahdella eri vaihtoehtoisella tavalla:

  1. Muutos liitetään jokaisen opettajan henkilökohtaiseen kehitysohjelmaan ja jokaisen työaikaa kohdistetaan enemmän yleisohjaukseen kuin ennen
  2. Opettajatiimeissä yleisohjaamista kohdistetaan joillekin toimijoille enemmän. Näin koko koulutuksen budjetista entistä laajempi osa suunnataan tutorointiin tai vastaavaan toimintaan, mutta välttämättä muutos ei koske kaikkia opettajia ainakaan suoraan.

Ammattikorkeakoulun suunnatessa resursseja enemmän opiskelijoiden yksilölliseen ja substanssista erilliseen ohjaukseen, tulee koulun päättää, kuinka tämän aiheuttama substanssivaje täytetään. Tässä avainasemaan nousee aluekehitysyhteistyö sekä ulkopuolisella rahoituksella toteutettu hanketoiminta. Opiskelija osallistuu aktiivisesti yritysten ongelmien ratkaisuun sekä kehittää toiminnallisia ja teknologisia ratkaisuja hanketoiminnassa. Näissä tapauksissa varsinaisen substanssiohjauksen antaa yrityksen edustaja tai esimerkiksi hankkeen TKI-asiantuntija. Opettaja koordinoi tätä toimintaa.

Edellä mainittujen yhteistyöverkostojen lisääntyvä käyttö edellyttää uudenlaista osaamista asioiden koordinoinnin ja sosiaalisen kompetenssin osalta. Uudenlaista osaamista vaativat myös opiskelijoiden ohjaukseen liittyvät muut tehtävät kuten tämän tukeminen omalla kasvu-urallaan.

Lähteet

Arene. 2017. [Viitattu 23.11.2018]. Saatavissa: http://www.arene.fi/uutiset/ammattikorkeakoulujen-rahoitusmalli-rajoittaa-autonomiaa/

Auvinen, P. 2004. Ammatillisen käytännön toistajasta monipuoliseksi aluekehittäjäksi? Ammattikorkeakoulu-uudistus ja opettajan työn muutos vuosina 1992 – 2010. Väitöskirja. Joensuun yliopisto, kasvatustieteellisiä julkaisuja. 222 – 252.

Ammattikorkekaoululaki 932/2014. Finlex. [Viitattu 15.11.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140932

Kaljonen, P. 2014. Identiteettien monimuotoisuutta – keskustelua opettajien identiteeteistä. Teoksessa: Merja Reijonen, Päivi Kaljonen, Marjo Mannila & Eija Heiskanen. Ammattikorkeakoulun opettajuus muutoksessa. Opettajien toimijuus, identiteetti ja käsitykset työstään. Helsinki: Metropolia. Metropolia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 17. 29-39.  [Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_17_2014_Ammattikorkeakouluopettajuus_muutoksessa.pdf

Kyllönen, M. 2011. Tulevaisuuden koulu ja johtaminen – Skenaariot 2020-luvulla. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden yksikkö. Tampere: Tampereen Yliopistopaino.

Laakkonen, R. 2003. Muuttuva opettajuus. Teoksessa Kotila, H. (toim.). Ammattikorkeakoulupedagogiikka. Helsinki: Edita. 273-282.

LAMK. 2018a. Nykytila-analyysi. Respa -intranet. [Viitattu 24.11.2018]. Saatavissa: https://lamkfi.sharepoint.com/sites/intranet/Documents%20%20staff/Nykytila-analyysi_290818.pdf#search=tki%20volyymi%202018

LAMK. 2018b. Peppi. Lahden ammattikorkeakoulun opetuksenhallintajärjestelmä. [Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: www.peppi.fi

Laukia, J. 2006. Koulutusperinteet opettajuuden muovaajina. Teoksessa: Hannu Kotila (toim.). Opettajana ammattikorkeakoulussa. Helia Ammatillinen korkeakoulu. Helsinki: Edita Prima. 128 – 141.

Mannila, M. & Heiskanen, E. 2014. Ammattikorkeakouluopettajan työn haasteet. Teoksessa: Merja Reijonen, Päivi Kaljonen, Marjo Mannila & Eija Heiskanen. Ammattikorkeakoulun opettajuus muutoksessa. Opettajien toimijuus, identiteetti ja käsitykset työstään. Helsinki: Metropolia. Metropolia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 17. 43-52.[Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_17_2014_Ammattikorkeakouluopettajuus_muutoksessa.pdf

Mäki, K. & Vanhanen-Nuutinen, L. & Töytäri, A. 2012. Pohjimmaiset oletukset ja muutostsunamit ammattikorkeakoulutyössä. Teoksessa: Hannu Kotila & Kimmo Mäki (toim.). Ammattikorkeakoulupedagogiikka 2. Haaga-Helia ammatillinen opettajakorkeakoulu. Helsinki: Edita Prima. 165-184.

OKM. 2018. Luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia – ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusmalleiksi vuodesta 2021 alkaen. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:35. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://minedu.fi/documents/1410845/4177242/181024_OKM_rahoitusraportti_web.pdf/44cd4514-8627-1ba7-029f-4ab712f40763/181024_OKM_rahoitusraportti_web.pdf.pdf

Tilastokeskus. 2018. Ylioppilastutkinnot. [Viitattu 23.11.2018]. Saatavissa: https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/ylioppilastutkinnot.html

Valkama, H. & Salokorpi, J. 2018. Supercell perustaa koodareille koulun Helsinkiin. YLE. [Viitattu 6.12.2018]. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-10540523

Vanhanen-Nuutinen, L. & Laitinen-Väänänen, S. & Väänänen, I. 2012. Työelämä haastaa ammattikorkeakoulupedagogiikan. Teoksessa: Hannu Kotila & Kimmo Mäki (toim.). Ammattikorkeakoulupedagogiikka 2. Haaga-Helia ammatillinen opettajakorkeakoulu. Helsinki: Edita Prima.  259 – 273.

Vipunen. 2018. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden määrä. [Viitattu 15.11.2018]. Saatavissa: https://vipunen.fi/fi-fi/ammattikorkeakoulutus

Kirjoittaja

Tapani Heikkilä toimii tiimipäällikkönä Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan alalla.

Julkaistu 11.12.2018

Viittausohje

Heikkilä, T. 2018. Opettajuuden muutokset ammattikorkeakouluissa. LAMK RDI Journal. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/11/opettajuuden-muutokset-ammattikorkeakouluissa/

Automation – Make the machine do the work

Älykäs liiketoiminta, Articles in English, LAMK Pro, Muut

As information technologies evolve in a rapid pace, human race has always been trying to find the best use of computers, from complicated mathematical calculation to deep machine learning. One of the most common uses amongst those is automation. By manipulating the machine with programs using codes and scripts, humans can describe any repetitive tasks in a form for a machine to understand. This makes it possible for a machine to execute the tasks without any human’s need for supervision. In software development, automation comes in handy in product testing and deployment phase. In fact, humans can effectively replace the boring manual testing with automation testing, reduce time consumption and increase the product quality.

Authors: Quan Dao and Sariseelia Sore

Automation testing and its benefits

Manual testing refers to the concept of performing test cases using human interaction (Itkonen & al. 2009, 494). Traditionally, manual testing is accounted for a great part of the quality assurance process. However, it is noticeable that automation testing is slowly replacing manual testing, due to its ability of cross-browser testing with deep penetration based on the predefined test suite. By utilizing machine or software in automation testing, developers can execute a certain amount of test cases based on the test script written in a particular programming language without human obstruction. Later on, the results are compared with the expected outcome. (Dustin et al. 2009, 4.) Compared to the manual testing where the cost of time, money and effort remain a tremendous burden, automation testing appears to be a better solution for regression and time efficiency. (Nguyen et al. 2006, 28.)

 It is a good practice to evaluate and plan the testing method before any development. This can prevent big errors in further stage of the development as well as preserve time and resources. Test automation is a promising candidate when it comes to regression testing (re-test the preexisted product and functions that are being changed or developed). Regression testing helps to ensure that the newly introduced changes work with the old program version. Furthermore, any repetitive tests, which are not likely to change throughout the development, sprint or cycle, should also be optimized to be automated. Generally, these tests are high data-driven, which means that the same function can be entered with large different data or input. Those data can be imported from a database to the test case to run in a different environment. (Fernandes & Fonzo 2018.)

 How to control the website interface in automation testing?

Selenium is an open source software testing framework developed in 2004 by Jason Huggins under Apache 2.0 (Selenium 2018). It serves for the purpose of mimicking the end-users’ interaction with a web application by controlling a browser’s web driver. Selenium supports almost every popular web browser nowadays, and the test suite can be written with many languages (Selenium 2018).

Selenium WebDriver is the most popular tool in test automation for web applications. Figure 1 indicates that Selenium WebDriver enables developers to compile and run an end-to-end test suite with its API. Based on different test cases, the tool passes the Selenese test script to the Selenium Core and controls the browser without the need to connect to a remote server unless it is not the native machine (Avasarala 2014, 13).

Figure 1. Interaction of WebDriver (Avasarala 2014, 13)

Each individual element on the web page can be located using UI locators that include various techniques to locate the desired elements on the webpage for the machine to interact with. After being queried, the elements can be manipulated with different methods, such as: clicking on the elements, moving the cursor, typing and input in textbox, etc.  (Selenium 2018.)

The stack requirements for installing Selenium WebDriver using Java programming language are listed in the Table 1. These components are critical in order to run and perform any automation tasks on browsers.

Table 1. Components requirement

An example: Signing up unlimited Facebook Accounts on Chrome browser

Figure 2 below displays the content of a java page that the author has created to sign up new accounts for Facebook using automation. The aim of this task is to open Chrome browser, get to Facebook page and sign up new accounts using random emails that are generated with random numerical suffix. At the beginning, the machine will import necessary components to run the script, for example ChromeDriver, junit, and Selenium WebDriver.

The script should be chosen to be run with junit as junit is defined to be the test runner. Junit executes the script starting from the @Test anchor. In the figure 2, each line of code ends with comments explaining the purpose of the step.

Figure 2. Script to automate Facebook account signing-up

This example shows how developers can automate the signing up process on webpages with programming. As there is no assertions to evaluate the outcome to any expected results, this is not considered testing. However, for further development with automation testing, developers can add assertions to assess whether or not the outcome is desired. For instance, the value of the textbox can be stored and compared to certain input value to decide if it meets the requirements. In fact, the machine can check if the button is clicked and if any further notifications follows. These practices are possible because they are happening on the webpage itself, and the Selenium WebDriver can detect and interact with them.

The Figure 3 illustrates clearly that the driver is controlling the browser with the notification “Chrome is being controlled by automated test software”. In this example, the driver enters all the needed information on the sign-up form, and then clicks on the submit button. Additionally, all text fields can be parsed as parameters, or the data may be imported from a database. This example test script can be run as many times as required with different, randomly generated email address every time. With this implementation, unlimited number of Facebook accounts can be created by running a simple script. It took approximately 10 seconds for the script to sign up for one account. Whereas, for a human, to sign-up for Facebook, a normal process will take up to several minutes. Moreover, the result is at maximum accuracy compared to human results with repetitive tasks.

Figure 3. Facebook sign-up automated page

Prevent your website from malicious automation attack

It does not require much to set up and run an automation task on a web browser. That is why it is necessary for any website to have some protection method against potential automation attack. Using captcha for verifying humans and computers apart is by far the most effective technique for protecting a site against automation (Robert 2018). Captcha generates elements on the site with non-static ID, which makes it impossible for the pre-determined script to locate, thus get access to.

Conclusion

For automation, it is imperative to ensure the reliability of the scripts, and frequent maintenance to keep track with changes of the automated object. Website automation tasks depend heavily on the web elements, and sometimes they are slightly changed on different web browsers and web resolutions, which results in the failure of the test case or automation task.

Overall, automation has been widely adopted, and implemented in every aspect of technology. The resources and time to set up an automation system may be demanding at first, however, in the long term, the effectiveness of the result is significant. For example, by running an automation test suite for a web application in a start-up company, the development team can witness a 71.46% of time reduction compared to manual testing of all the required functionalities. In fact, the number is only concluded within a two-month development timeframe. The use of automation testing will most likely appear even more efficient with time. (Dao 2018, 52.)

References

Avasarala, S. 2014. Selenium WebDriver Practical Guide. Birmingham B3 2PB, UK: Packt Publishing.

Dao, Q. 2018. Implementing test automation with Selenium WebDriver. Case study: MeetingPackage.com. Bachelor’s thesis. Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management. Lahti.  [Cited 1 Nov 2018]. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110116522

Dustin, E., Garrett, T. & Gauf, B. 2009. Implementing Automated Software Testing: How to Save Time and Lower Costs While Raising Quality. New York: Pearson Education Inc.

Fernandes, J. & Fonzo, A.D. 2018. When to Automate your Testing (and when not to). Oracle. [Cited 1 Oct 2018]. Available at: http://www.oracle.com/technetwork/cn/articles/when-to-automate-testing-1-130330.pdf

Itkonen, J., Mäntylä, M.V. & Lassenius, C. 2009. How do testers do it? An exploratory study on manual testing practices. In: 2009 3rd International Symposium on Empirical Software Engineering and Measurement. Lake Buena Vista, FL, USA. 15-16 Oct. 2009. 494-497. [Cited 1 Nov 2018]. Available at: https://doi.org/10.1109/ESEM.2009.5314240

Nguyen, H.Q., Hackett, M. & Whitlock, B.K. 2006. Global Software Test Automation: A Discussion of Software Testing for Executives. Cuperrtino: Happy About.

Robert, E. 2018. 9 Recommendations to Prevent Bad Bots on Your Website. [Cited 2 Nov 2018]. Available at: https://resources.distilnetworks.com/all-blog-posts/9-recommendations-to-prevent-bad-bots-on-your-website

Selenium. 2018. SeleniumHQ. Browser automation. [Cited 2 Oct 2018]. Available at: https://www.seleniumhq.org/

Authors

Quan Dao is a recent graduate at Lahti University of Applied Sciences, major in Business Information Technology. He finds joy in ensuring the quality of the product in the development process, with an aim to optimize the development and operation pipeline. He is interested in new opportunities, preferably in Quality Assurance and DevOps.

Sariseelia Sore works as Senior Lecturer in Business Information Technology Degree Programme at Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management.

Illustration: https://unsplash.com/photos/OqtafYT5kTw (Ilya Pavlov/CC0)

Published 11.12.2018

Reference to this publication

Dao, Q. & Sore. S. 2018. Automation – Make the machine do the work. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/12/11/automation-make-the-machine-do-the-work/

Muotoilualan opiskelijan ammatillisen itsetunnon kehittyminen

LAMK Pro, Muotoilu

Tässä artikkelissa tarkastelemme muotoilijan ammatillista itsetuntoa. Ammatillisen itsetunnon kehittymiseen voidaan vaikuttaa opintojen aikana esimerkiksi palautteen ja ohjauksen avulla. Keskeistä on, että ammatillinen itsetunto huomioidaan yhtenä opintojen aikaisena kehittämistavoitteena substanssiosaamisen ja työelämävalmiuksien kehittymisen rinnalla.

Kirjoittajat: Sini Roine ja Anu Raappana

 Ammatillinen itsetunto

Kun muotoilija kokee selviytyvänsä työtehtävistään osaamisensa ja persoonansa avulla, hänellä on hyvä ammatillinen itsetunto. Ammatillisen itsetunnon käsitteisiin liittyvät pystyvyyden ja osaamisen käsitteet. Ammatillinen itsetunto voidaan nähdä henkilön käsityksenä omasta pätevyydestä ja riittävyydestä ammattilaisena, asiantuntijana ja työntekijänä (Nironen & Keskinen 1992, 18, 21).

Ammatillisen itsetunnon merkitys korostuu nopeasti muuttuvassa työelämässä. Uusia ammatteja syntyy, vanhoja ammatteja poistuu ja tulevaisuudessa työkaverina voi olla ihminen tai robotti.  Tiedämme, että työelämä muuttuu monella tapaa, mutta emme vielä tiedä mitä erilaisia, ehkä poikkitieteellisiä valmiuksia työelämässä itse kukin tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan. (Ks. esimerkiksi Arola ym. 2017.)

Opiskelijan on kuitenkin asemoitava itsensä työelämän kontekstiin ja rakennettava muotoilijan identiteettiä sekä opittava muotoilijaksi. Itsen hahmottaminen osana työelämää toteutuu käsityksemme mukaan ammatti-identiteetin ja ammatillisen itsetunnon avulla. Artikkelimme taustamateriaali on kerätty haastatteluin. Olemme haastatelleet sekä opiskelijoita (3 henkilöä) että opettajia (3 henkilöä). Haastattelut on tehty syksyllä 2018 ja teemana niissä on ollut ammatillisen itsetunnon muodostuminen.

Palautteen avulla omanlaiseksi muotoilijaksi

Keskeiseksi ammatillista itsetuntoa rakentavaksi tekijäksi haastateltavat tunnistivat palautteen ja siihen kytkeytyvät vuorovaikutukselliset tilanteet. Opiskelijat toivovat enemmän palautetta omasta tekemisestään ja töistään, ja opettajat sitä mielellään antavat. Palauteen antaminen ja vastaanottaminen tunnistetaan opeteltavissa olevaksi taitolajiksi. Opiskelijalta vaaditaan rohkeutta olla oma itsensä, rohkeutta kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja rohkeutta oman tien etsimiseen. Kuka minä muotoilijana olen? on kysymys, joka opiskelijan tulee itselleen esittää.

Suurentuneet ryhmäkoot ovat vaikeuttaneet henkilökohtaisen palautteen antamista. Sekä haastatellut opiskelijat että opettajat tunnistavat, että palautteelle jää usein liian vähän aikaa. Opettajan voi olla vaikeaa antaa palautetta, jos ei tunne opiskelijoita. Opiskelijan näkökulmasta myös palautteen antamisen ajankohta on tärkeä. Palautetta tulee saada ajoissa, riittävän usein eri vaiheissa prosessia sekä ryhmä- että yksilöpalautteena. Pelkkä numeroarvosana ei kerro opiskelijalle osaamisen kehittymistä. Opiskelijat kokevat, että ammatillisen itsetunnon kehittymisen näkökulmasta palaute ja keskustelu opettajan kanssa on tärkeää. Lyhytkin kirjallinen tai suullinen palaute on opiskelijalle merkityksellistä.

 Vertaispalaute ja sidosryhmäpalaute

Tiimien toimivuus ja hyvä vuorovaikutus johtavat haastateltujen mukaan laadukkaaseen ja oppimista edistävään vertaispalautteeseen.  Tiimissä toimiminen ja vertaispalaute auttavat hahmottamaan omaa osaamista suhteessa muihin.  Tiimityöskentelyssä oppii tuomaan julki omat mielipiteensä, saa vertaisilta vinkkejä oman osaamisen kehittämiseen ja se auttaa asioiden ammatillista pohdintaa yhdessä vertaisten kanssa. Haastatteluaineistoin perusteella toisilta oppiminen on tärkeää, joissain tapauksissa jopa tärkeämpää kuin opettajilta oppiminen.

Haastatteluaineiston perusteella vertaispalauteen antamista tulee harjoitella ja todella pohtia miten palaute annetaan. Hyvin ohjattu ja huolella suunniteltu tiimioppiminen auttaa opiskelijoita kehittämään vertaispalautteeseen liittyviä taitoja.

Muotoilijan ammattiin liittyy usein lähes jatkuva arvioinnin kohteena oleminen. Opintojen alussa opiskelijalla voi olla vaikea erottaa omaa persoonaa ja tekemäänsä työtä toisistaan. Luovalla alalla työt saattavat olla omia lapsia, joita kukaan ei saisi arvostella tai osoittaa niissä olevia epäkohtia. Opintojen edetessä opiskelijat oppivat ottamaan palautetta vastaan ja alkavat hahmottaa palautetta oman ammattiminän rakentamisen välineenä. Palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa oppii, että palaute ei ole opiskelijalle henkilökohtaisesti persoonaan liittyvä asia.

Opettaja saa ja opettajan on hyvä vaatia hyvää tulosta. On kuitenkin myös huomioitava, mitkä ovat vaikuttaneet työtulokseen. Opiskelijoilla voi olla ongelmia luovia kaikki tehtävät kiitettävästi läpi, jos tehtävien palautukset ovat samaan aikaan. Opettaja on tärkeässä roolissa antamaan opiskelijalle perspektiiviä siitä, mitä opiskelijalta vaaditaan. Haastatellut (sekä opettajat että opiskelijat) tunnistavat, että muotoilualan opiskelijoilla on taipumus vertailla itseään ammattilaisiin. Tämä aiheuttaa suuria paineita jo opiskeluaikana.

Sekä opiskelijat että opettajat tunnistavat, että työelämältä saatu palaute on merkityksellistä. Yritysyhteistyöprojektit onnistuessaan ovat tärkeitä itsetunnon kohottajia. Niihin halutaan panostaa ja työelämän edustajilta otetaan mielellään palautetta vastaan. Erilaisia töiden julkisia esittelyjä, joissa on mahdollisuus saada palautetta voisi opiskelijoiden mukaan olla enemmänkin opintojen aikana. Julkiset esiintymiset lisäävät työhön panostamista, kartuttavat esiintymiskokemusta ja opettavat ottamaan palautetta vastaan ulkopuolisilta ihmisiltä.

Lopuksi

Ammatillinen itsetunto, ammatti-identiteetti sekä osaamisidentiteetti ovat käsitteitä, jotka liittyvät toisiinsa. Ne ovat hankalasti konkretisoitavissa sellaisiksi kokonaisuuksiksi, että niiden kehittymisen edistäminen osana muotoilualan opetusta on mahdollista. Miten niitä mitataan ja miten todetaan niiden kehittyminen?

Opiskelijan itsetunto vaikuttaa suuresti siihen, miten hän uskaltaa etsiä harjoittelupaikkaa tai työpaikkaa. Huonosta itsetunnosta kärsivä saattaa olla ammattilaisena hyvä, mutta hän ei tunnista sitä itsessään. Tällöin hän ei uskalla hakea riittävän haastavaa harjoittelu- tai työpaikkaa. Opiskelija saattaa valita helppoja reittejä, jotka eivät kehitä häntä ammatillisesti eteenpäin. Omien vahvuuksien ja rajoitusten tunnistaminen on osa ammatillista itsetuntoa. Tämä on näkökulma, joka koulutuksessa olisi hyvä nousta esiin.  Paljon on opiskelijan itsearvioinnin varassa.

Ammatillisen itsetunnon käsitteen olemassa olon tunnistaminen on opiskelijalle tärkeää; mitä minä osaan, kuinka paljon jaksan ja mihin minä pystyn? Omalla mukavuusalueella toimiminen on helppoa, mutta oppiminen tapahtuu sen ulkopuolella. Yksi haastateltavista totesi ammatillisen itsetunnon kehittymisestä melko mukaansa tempaavasti: omaksumalla oman alansa keskeiset tiedot ja taidot, säilyttämällä uteliaan asenteen työhön ja kyvyn soveltaa omaa osaamista melkeinpä missä vain tilanteessa, saa itselleen ammatillisen itsetunnon, jolla jaksaa työelämässä ahertaa.

Lähteet

Arola, M., Gröhn, S., Kaihua, K ja Puisto, M. 2017. Eväitä työelämään. Kuusi tapaa lisätä korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksia. Helsinki: Sitra. Sitran selvityksiä 123. [Viitattu 22.11.2018]. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/06/05104025/Selvityksia123.pdf

Nironen, P. ja Keskinen, S. 1992. Mieslastentarhanopettajien yleinen ja ammatillinen itsetunto ja käsitykset työstään. Turun yliopisto. Psykologian laitos. Psykologian tutkimuksia 93.

Kirjoittajat

Sini Roine opiskelee Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa teollista muotoilua. Hän on työskennellyt Design or die –hankkeessa kesällä 2018 ja pohtinut hankkeen aikana muun muassa muotoilijan ammatillisen itsetunnon ja ammatti-identiteetin kehittymistä.

Anu Raappana työskentelee Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa tki- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä hän on projektipäällikkönä Design or die – luovasta osaamisesta uutta arvoa ja kilpailukykyä -hankkeessa. (1.8.2016-31.12.2018, ESR). Tämä artikkeli on yksi osa hankkeen tuloksista.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/feedback-confirming-board-1825508/ (CC0)

Julkaistu 5.12.2018

Viittausohje

Roine, S. & Raappana, A. 2018. Muotoilualan opiskelijan ammatillisen itsetunnon kehittyminen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/12/05/muotoilualan-opiskelijan-ammatillisen-itsetunnon-kehittyminen/

Bioeconomy Revolution in Europe

Articles in English, Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

The world is facing many challenges. The growing population demands more resources, including a safe food supply. At the same time, climate change, pollution, and biodiversity loss limit the availability. A disruptive and comprehensive solution can be offered by a sustainable and circular bioeconomy as it bridges environment, society and economy. The future success of Europe lies on how the bioeconomy is embraced by the EU citizens as a solution for improving our environment, providing us with renewable resources and healthy food, and offer jobs where people live, both in urban and rural areas.

Author:  Katerina Medkova

Sustainable & Circular Bioeconomy – the European Way

On October 22, 2018, the Bioeconomy (BE) conference was organised under the Austrian presidency by the European Commission and by the Austrian Federal Ministry for Sustainability and Tourism in the Charlemagne building, in Brussels, Belgium. The full title of the conference was Sustainable & circular bioeconomy, the European way. The reason for organizing this high-level event was to turn the spotlight on the update of the 2012 EU Bioeconomy Strategy, which was announced on October 11, 2018. (European Commission 2017; 2018)

Figure 1. Bioeconomy conference in Brussels gathered many participants.

The strategy defines BE as ”the production of renewable biological resources and the conversion of these resources and waste streams into value-added products, such as food, feed, bio-based products as well as bio-energy”. Bioeconomy is worth of € 2.2 trillion in turnover and employs over 18 million people in the EU. The sustainable and circular BE can generate up to 1 000 000 new jobs by 2030. BE can help us to reach the renewable energy targets of 27% by 2020 and 32% by 2030. (European Commission 2017; 2018)

According to John Bell, Director Bioeconomy, not one BE exists but many diverse bioeconomies, which Europe should harvest. BE pulls together all the aspects of the challenges Europe is facing, such as climate change, protection and restoration of natural resources, biodiversity and food security. Bell also stated that Europe is moving from an aspiration to the realisation of sustainable bioeconomy. Sustainability is not a concept; Bell explained it as a place the Europeans chose to live, work and nurture nature.

Carlos Moedas, Commissioner of Research, Science and Innovation, compared the BE potential to the introduction of lightbulb 139 years ago by Thomas Alva Edison. In the beginning, people were afraid of the revolutionary technology, so most of the population did not switch to the electric bulb until later on. Likewise, the BE potential is there but people cannot see it. This can be changed only if communication is done in a way that people understand, using storytelling and examples. Phil Hogan, Commissioner of Agriculture & Rural Development, referred to BE as not being “a pie in the sky”, as many successful examples already exist in Europe. BIOREGIO project also aims at promoting and sharing good examples and practices related to the bio-based circular economy. Concrete examples from different European regions are available from the project website, under the section Good Practices. (Interreg Europe 2018)

Another interesting comparison of BE is that of Anthony Luzzatto Gardner, the U.S. Ambassador to the European Union, who once stated: “The EU is like a window, you only realise that is there when there is a crack or dirt, but it always protects from the wind and the cold.”

During one of the panel discussions, Sveinn Margeirsson, CEO of Matis, pointed out the presence and use of plastic and glass water bottles during the event. He emphasized the need of courage to make a decision of no plastic bottles use and demonstrated it by throwing the plastic bottle away as better alternatives already exist.

Bio-based Products

BE is highly complex and touches many areas of our lives; the food we eat, products and energy we use, or clothes we wear. Therefore, bioeconomy and bio-based products are the tools to fight the climate change and dependency on fossil fuels. The challenge here is to let people see that these products are as good as or even better than the traditional ones. During the event, a bioeconomy corner was organised to showcase bio-based products, including compostable 3D printed cups and plates, cosmetics using insect protein, alternatives to plastic foil using beeswax wraps as well as clothes from coffee grounds.

Figures 2 and 3. Bio-based products displayed at the bioeconomy corner.

Conclusions

BE is the next economy the Europeans will have in the future; the European way as the title of the conference says. The updated strategy and the action plan can accelerate the BE development and a transition towards a circular and low-carbon economy. The huge BE potential can be unlocked only if everyone is on board and understand its benefits. BE touches everybody, everything and every day. Effective and clear communication is the key to nourish the collaborative spirit and together build the European sustainable future.

References

European Commission. 2017. Review of the 2012 European Bioeconomy Strategy. European Commission Directorate-General for Research and Innovation, Directorate F – Bioeconomy. Unit F.1 – Strategy. Luxembourg: Publication Office of the European Union. [Cited 05 Nov 2018]. Available at: https://ec.europa.eu/research/bioeconomy/pdf/review_of_2012_eu_bes.pdf#view=fit&pagemode=none

European Commission. 2018. Sustainable and circular Bioeconomy, the European way. European Commission. Bioeconomy Conference, 22 October 2018, Brussel, Belgium. Available at: https://ec.europa.eu/research/bioeconomy/index.cfm?pg=events&eventcode=A25347CB-B64A-387D-87DFA5040955E5F0

Interreg Europe. 2018. BIOREGIO Regional circular economy models and best available technologies for biological streams. [Cited 25 Nov 2018]. Available at: https://www.interregeurope.eu/bioregio/

Author

Katerina Medkova works as a Communication Manager of the BIOREGIO project at LAMK.

All photos by Katerina Medkova.

Published 3.12.2018

Reference to this publication

Medkova, K. 2018. Bioeconomy Revolution in Europe. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/12/03/bioeconomy-revolution-in-europe/

An insight on Circular economy in South Korea

Articles in English, Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

After the industrial revolution, our economy and our environment has undergone tremendous changes. Consequently, we are facing challenges that drive us towards rethinking our ways of action. In this, developing circular economy provides a solution. This article presents a view on how South Korea is developing towards circular economy.

Authors: Seongreal Yun and Susanna Vanhamäki

Definition of circular economy

For a long time, our economy has followed a linear economy model, which means producing a product and throwing it away after use. Linear economy is also referred to as “take-make-use-dispose” (Lieder 2016). The last step is disposal, in other words, the product becomes waste. One of the traditional ways of handling waste has been landfilling. Landfilling has a direct impact on the environment as it contaminates the soil and e.g. toxic materials from the waste are absorbed to the ground water and pollute it.

Circular economy is a regenerative system were resource input and waste, as well as emissions and energy leakage are minimized by aiming towards closed material loops  (Yuan et al. 2006). Therefore, circular economy produces remarkably less waste than linear economy. The products can be restorative or regenerative thus the whole economy is able to be regenerative (Lieder 2016). If simplified, the “dispose” phase in linear economy would be replaced by “take” in circular economy. Eventually circular economy aims to remove non-recyclable waste and recycle the waste as a raw material. To develop circular economy long-lasting design, maintenance, reuse and recycling should be the basis (Ghisellini et al. 2016).

Circular economy in South Korea

Many countries are aiming to develop circular economy. According to OECD, South Korea had the second highest recycling rate country in OECD countries in 2013 (McCarthy 2016). Furthermore, the Korean ministry of environment (2017) has announced that it would enact the principle of resource circulation from 1.1.2018. According to the ministry, the resource circulation law includes parts like ‘circulation resource recognition’, ‘resource circulation performance management’, ‘cycle availability evaluation’ and ‘waste disposal fee’. It contains policies to reduce waste in all process like production, distribution, consumption and disposal of products and to promote recycling.

‘Resource circulation performance management’ will be enforced to plants that discharge designated waste over 100 tons or discharge other waste over 1,000 tons. It sets a customized goal for each plant for evaluating the circulation of materials and how much the plant needs to decrease waste. If a producer makes products which is hard to be recycled, ‘cycle availability evaluation’ would be applied to the situation. The policy requires the producer to reduce a material which cannot be recycled or make the product easier to recycle. An evaluation plan has to be made every three years continuously. If a plant is not making any improvement the situation will be revealed on internet. If a municipality or a producer landfill/incinerate waste, they have to pay ‘waste disposal fee’ which is 0.01-0.02 €/kg depending on the type of waste. Waste which is not harmful to the environment and is traded for a fee will be affirmed as a ‘circulation resource recognition’ if it satisfies standard regulations. Affirmed plants will be examined constantly if they fulfil the standard or not. (Korea ministry of environment 2017)

A Korean good practice in recycling

Repaper is a Korean company, which design and develop paper cups (Repaper 2018). Repaper invented a new paper cup which can be recycled in 2018. According to the Repaper website (2018), generally a paper cup isn’t biodegradable because it is coated with polyethylene which is plastic. Therefore, it can’t be recycled as paper or cardboard, nor composted. Paper cups cause a huge amount of non-recyclable waste. Repaper has developed a technology to coat the cup without plastic. This new paper cup has received several patents in e.g. South Korea, U.S.A and Europe. It is the world’s first food container made of paper to get a UL ECVP 2485, which is an Environmental Claim Validation Procedure for Recyclability of Paper-Based Products. It also has got a certification of DIN CERTCO which means it is compostable. In addition to the cup, the technology can be applied to the other disposable products. (Repaper 2018)

The innovative material in the cup is acrylate. Acrylate has hydrophobicity in normal circumstances, which can prevent water absorption to the paper. The coating can entirely dissociate and it has been proved that the cup can be recycled. The advantage of this cup is that it is also able to be used in microwave or oven. The cup can be recycled either as a paper or as a compostable product. (Lee 2018)

Conclusions

Even if the recycling rate in South Korea is high, it doesn’t mean that the Koreans live in a circular economy. To develop towards circular economy, South Korea should consider the concept in a holistic way. This includes developing circular design of products e.g. reducing the use of plastic and use more bio-degradable and bio-based products. Consumers are more and more interested in the types of materials than before and they are trying to find new eco-friendly products to use. The biodegradable paper cup of Repaper is a good example on the development. New similar innovations can be made to reach more circular solutions.

References

Ghisellini, P & Cialani, C & Ulgiati, S. 2016. A review on circular economy: the expected transition to a balanced interplay of environmental and economic systems. Journal of Cleaner Production. Vol.114(15), 11-32. [Cited 30 Oct 2018]. Available at: https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2015.09.007

Korea ministry of environment. 2017. Enforcement of the resource recycling law. [Cited 12 Oct 2018]. In Korean. Available at: http://www.me.go.kr/home/web/board/read.do?pagerOffset=0&maxPageItems=10&maxIndexPages=10&searchKey=title&searchValue=%EC%9E%90%EC%9B%90%EC%88%9C%ED%99%98%EB%B2%95&menuId=284&orgCd=&boardId=833270&boardMasterId=108&boardCategoryId=&decorator=

Lee, O.S. 2018. Repaper got credit for recyclable paper cup in Europe. Hankyung. [Cited 31 Oct 2018]. In Korean. Available at: http://news.hankyung.com/article/2018092682621

Lieder, M. 2016. Towards circular economy implementation: a comprehensive review in context of manufacturing industry. Cleaner Production. Vol.115, 36-51. [Cited 6 Nov 2018]. Available at: https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2015.12.042

McCarthy, N. 2016. The Countries Winning the Recycling Race. Forbes. [Cited 7 Nov 2018]. Available at: https://www.forbes.com/sites/niallmccarthy/2016/03/04/the-countries-winning-the-recycling-race-infographic/#41704cab2b3d

Repaper. 2018. rePAPER. [Cited 31 Oct 2018]. Available at: http://www.repaper.kr/index_en.php

Yuan, Z., Bi, J. & Moriguichi, Y. 2006. The circular economy: a new development strategy in China. Journal of Industrial Ecology. Vol.10 (1–2), 4-8. [Cited 6 Nov 2018]. Available at: https://doi.org/10.1162/108819806775545321

Authors

Seongreal Yun is an exchange student in environmental technology at LAMK.

Susanna Vanhamäki is working as an RDI Specialist and is the Project Manager in the BIOREGIO project at LAMK.

Illustration: https://pixabay.com/en/julia-roberts-south-korea-flag-2639315/ (CC0)

Published 30.11.2018

 Reference to this publication

Yun, S. & Vanhamäki, S. 2018. An insight on Circular economy in South Korea. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2018/11/30/an-insight-on-circular-economy-in-south-korea/