Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Motivaation edistäminen asiantuntijatyössä

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro

Motivaatio määrittelee pitkälti sen, miten ihminen oppii, kehittyy ja saavuttaa hänelle asetetut tavoitteet. Asiantuntijatyön monimuotoisuus tuo haasteita työmotivaation ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Haasteita voi lähestyä mm. asiantuntijan, asiantuntijatyön tai asiantuntijayhteisön näkökulmista. Tuoreet tutkimukset kertovat motivaatiotekijöitä ja keinoja motivaation ylläpitämiseen löytyvän myös kompleksisessa asiantuntijatyössä.

Kirjoittajat: Marika Virtanen ja Markus Kräkin

Motivaatio työssä

Työmotivaatiolla on merkitystä niin henkilökohtaisella kuin organisaatiotasolla. Työmotivaatio edesauttaa yrityksen taloudellista menestymistä, sillä motivoitunut työntekijä toimii vastuullisesti ja ahkerasti (Sinokki 2017, 224). Motivaatio lisää myös henkilökohtaista iloa ja intoa työn tekemiseen.

Sisäinen motivaatio syntyy työn mielekkyydestä ja merkityksellisyydestä (Sinokki 2016, 89-99). Kun ihminen on sisäisesti motivoitunut, työtä ei koeta niin kuormittavaksi, kuin työssä, jota tehdään esimerkiksi ainoastaan palkkion toivosta tai rangaistuksen pelosta. Teorian ja tutkimuksen valossa on huomattu, että sisäinen motivaatio tuottaa hyvinvointia ja saa työntekijät innostumaan (Liukkonen ym. 2006, 6).

Työmotivaatio on moniulotteinen ilmiö, jota tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti, jotta saadaan luotua kuva siitä, mistä työmotivaatio tosiasiallisesti syntyy. Ulkoisten motivaatiotekijöiden (mm. palkinta, palaute) ohella tunnetusti tärkeässä roolissa ovat sisäisen motivaation tekijät.

Itseohjautuvuusteorian mukaan motivoitumiselle tärkeimmät tekijät ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteenkuuluminen (Ryan & Deci 2000). Myöhemmin joukkoon on esitetty lisättäväksi vielä hyväntekeminen (Martela & Jarenko 2015, 62). Vapaaehtoisuus tarkoittaa autonomiaa, mahdollisuutta itse vaikuttaa päätöksiin ja tekoihin. Kyvykkyydellä tarkoitetaan pystyvyyttä, asioiden aikaansaamista, mikä linkittyy myös osaamiseen ja sen hyödyntämiseen. Yhteenkuuluvuuden tarve korostaa ryhmään, esimerkiksi työyhteisöön kuulumisen tärkeyttä sisäisen motivaation taustalla olevana perustarpeena. Hyväntekemisen toiselle on empiiristen tutkimusten mukaan todettu tuottavan enemmän sisäistä motivaatiota kuin oman edun tavoittelu tai itsekäs toiminta.

Motivaatio, kompleksinen työelämä ja asiantuntijatyö

Asiantuntijatyön luonne on muuntuva ja moniulotteinen, mikä ilmenee usein kompleksisena kokonaisuutena niin arkea, työn sisältöjä sekä työssä kohdattavia tilanteita, että niissä tehtäviä ratkaisuja tarkasteltaessa. Tässä kompleksisessa asiantuntijatyön kontekstissa työmotivaatio on paitsi tärkeä, myös jatkuvasti uhattuna, vaarassa heikentyä.

Niemi ja Kräkin (2019) löysivät tutkimuksessaan asiantuntijatyön paradoksivyyhden, joka kuvaa asiantuntijatyön moniulotteisuutta ja työhön usein liittyviä paradoksaalisia asetelmia. Haastavuutta asiantuntijatyössä lisää näiden paradoksien yhteen kietoutuva luonne ja yhtäaikainen ilmeneminen. Näin työstä voi kehkeytyä varsin kaoottinen kokonaisuus, josta selviämiseen on kuitenkin löydettävissä erilaisia, sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä keinoja.

Virtanen (2019) tutki kokonaisvaltaisesti työmotivaatioon vaikuttavia tekijöitä Kelan perustoimeentulotuen ratkaisuasiantuntijoiden työssä. Sisäistä motivaatiota selvitettiin muun muassa kysymyksillä omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuuksista, omasta osaamisesta, työtehtävien sisällöstä ja tunteiden vaikutuksista työmotivaatioon. Ulkoinen motivaatio käsitteli tavoitteita, työsuhde-etuja, esimiestyöskentelyä, palautetta ja ulkoisia olosuhteita.

Keinoja motivaation ylläpitämiseen

Niemi ja Kräkin (2019) luokittelevat keinot selviytyä asiantuntijatyön kaaosmaisuudessa pysyväisluonteisiin asiantuntijan työn perustaan liittyviin keinoihin ja muuntuviin tilannekohtaisesti sovellettaviin keinoihin. Näistä pysyväisluonteisia ovat mm. ymmärrys kompleksisuudesta, armollinen asenne, kokemus ja dialogitaidot. Muuntuvia keinoja ovat mm. suunnittelu, luova ajankäyttö ja luottamukselliset suhteet.

Itseohjautuvuusteorian mukaan pystyvyys, vapaaehtoisuus ja yhteenkuuluminen ovat merkittävimmät tekijät, jos tavoitteena on synnyttää motivaatiota niin, että se tuottaa sitoutumista, sinnikkyyttä ja korkeaa suorituskykyä (Ryan & Deci 2000, 1, 8). Nämä tekijät nousivat tärkeiksi motivaatiotekijöiksi myös Kelan ratkaisuasiantuntijoilla. Vastausten perusteella monelle työmotivaatio syntyy juuri osaamisen kehittymisestä, vapaudesta ja esimiehen osoittamasta luottamuksesta koskien oman työn suorittamista, sosiaalisista suhteista työpaikalla ja työn merkityksellisyydestä asiakkaille. (Virtanen 2019)

Virtasen (2019) tutkimuksessa työn ulkoisia olosuhteita tai esimerkiksi palkitsemista tuotiin huomattavasti vähemmän esille. Osa oli sitä mieltä, että ulkoisella palkitsemisella ei ole vaikutusta motivaatioon. Toisaalta tuotiin myös esiin, että palkitsemista esimerkiksi saavutetuista tavoitteista toivottaisiin. Huomattavaa oli, että aineettomalla palkitsemisella ja sisäisillä motivaationlähteillä oli vastaajille huomattavan paljon suurempi ja motivoivampi vaikutus kuin aineellisilla ja ulkoisilla motivaatiotekijöillä.

Erityiseksi ja huomion arvoiseksi kehittämisen kohteeksi nousi palautteen antaminen motivointikeinona. Pääsääntöisesti palautetta toivotaan, ja sen toivotaan kohdistuvan erityisesti laadulliseen suorittamiseen. Palaute koetaan tärkeänä, jotta voi kehittyä ja saada tietoa omasta suoriutumisesta. Ilman palautetta henkilö saattaa kokea, ettei omalla työllä ole merkitystä.

Motivaatioon haitallisesti vaikuttavina tekijöinä mainittiin työn ulkoisia tekijöitä, joissa koettiin olevan puutteita. Varsinaisesti ei voida sanoa näiden tekijöiden, kuten esimerkiksi toimivien työvälineiden, tuottavan työmotivaatiota, mutta ne luovat pohjan sille, että työntekijä voi hyvin ja voi motivoitua.

Virtasen tutkimuksen mukaan perustoimeentulotuen ratkaisuasiantuntijat ovat motivoituneita ja haluavat kehittyä työssään. Työmotivaatio syntyy pitkälti työn merkityksellisyydestä, työn mielekkyydestä ja hyvästä ilmapiiristä työyhteisössä. Ulkoisia tekijöitä, kuten palkkaa tai työsuhde-etuja ei niinkään tuotu esiin työmotivaatiota lisäävinä tekijöinä. Työsuhde-etuihin oltiin tyytyväisiä ja koettiin, että niillä on vaikutusta erityisesti työnantajalla pysyvyyteen. (Virtanen 2019.)

Entä sitten?

Kompleksinen asiantuntijatyö haastaa monin tavoin työntekijöitä. Heidän motivaationsa saattaa usein paradoksaalisissa asetelmissa ja arjen tilanteissa olla koetuksella. On kuitenkin mahdollista löytää keinoja, joilla kehittää ja ylläpitää asiantuntijoiden työmotivaatiota.

Edellä esitetyistä keinoista voi perustellusti korostaa dialogin tärkeyttä. Tarkoituksenmukainen dialogin ja dialogitaitojen edistäminen on ensinkin keino parantaa palautteen antamiseen liittyviä tekijöitä, määrällisesti ja laadullisesti. Samalla työyhteisön toiminta kehittyy positiivisesti, minkä seurauksena yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy. Dialogin avulla pystytään myös huomioimaan eri asiantuntijoille ominaiset yksilölliset erityispiirteet, erilaisten asiantuntijaorganisaatioiden erityispiirteistä puhumattakaan. Myös tilannekohtaisia ratkaisuja on mahdollista etsiä ja löytää dialogitaitoja hyödyntämällä. Ottamalla huomioon asiantuntijatyön kompleksinen luonne ja kohdattavien tilanteiden erilaisuus, kannattaa dialogitaitoja harjoittaa ja hyödyntää eri tilanteissa rohkeasti, kokeillen, soveltaen ja jatkuvasti oppien.

Lähteet

Liukkonen, J. Jaakkola, T. & Kataja, J. 2006. Taitolajina työ: johtaminen ja sisäinen motivaatio. Helsinki: Edita.

Martela, F. & Jarenko, K. 2015. Draivi. Voiko sisäistä motivaatiota johtaa. Helsinki: Talentum Media Oy.

Niemi, S. & Kräkin, M. 2019. Asiantuntijatyön paradoksivyyhti. Työn kaaosmaisuuden kokemus ja selviytymiskeinot asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus 17 (1), 24-38.

Ryan, R. & Deci, E. 2000. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. American Psychologist. Vol. 55(1), 68-78. [Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.68

Virtanen, M. 2019. Mikä työssä motivoi? Työmotivaatio Kelan perustoimeentulossa. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 3.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904296693

Kirjoittajat

Marika Virtanen on Lahden ammattikorkeakoulun valmistuva tradenomiopiskelija, jonka opinnäytetyö ”Mikä työssä motivoi? Motivaatio Kelan perustoimeentulotuessa” on hyväksytty ja tarkastettu huhtikuussa 2019.

Markus Kräkin on johtamisen ja henkilöstöjohtamisen lehtori Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1450079

Julkaistu 17.5.2019

Viittausohje

Virtanen, M. & Kräkin, M. 2019. Motivaation edistäminen asiantuntijatyössä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/05/17/motivaation-edistaminen-asiantuntijatyossa/

Jätteestä energiaksi ja uusiomateriaaliksi

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Roskapussivuoret ovat poistuneet kaatopaikkojen maisemasta jätteenpolttolaitoksiin. Jätteenpoltto on kehittynyt ja lisääntynyt Suomessa paljon viime vuosikymmeninä. Jätteenpolttoa on edistänyt muun muassa tiukentuneet rajoitteet sekä poltto- ja puhdistusprosessien kehittyminen. Vaikka jätteenpoltto ei ole jätehierarkian mukaan suositeltavin tapa, saadaan polttamalla aikaisemmin kaatopaikalle kuopatun jätteen sisältämä energia hyötykäyttöön. Artikkelissa kuvataan jätteenpolttoa kiertotalouden näkökulmasta ja pohditaan keinoja, joilla jätteenpoltossa syntyvää tuhkaa ja kuonaa sekä niiden sisältämiä jopa haitallisia, mutta myös arvokkaita aineosia, saadaan paremmin hyödynnettyä. 

Kirjoittajat: Tuomas Knuters ja Pia Haapea

Jätteiden sisältämän energian ja materiaalin hyödyntäminen kasvussa

Vuonna 2017 Suomessa syntyi yhdyskuntajätettä 2,8 miljoonaa tonnia. Jätemäärissä ei ole 2000 luvulla tapahtunut suuria muutoksia. Jätteenkäsittelytavat ovat sitä vastoin muuttuneet paljon. Kuviossa 1 on esitetty jätemäärät ja niiden käsittelymenetelmät vuosina 2003 – 2017. Syntyneestä yhdyskuntajätteestä vuonna 2017 lähes 60 % hyödynnettiin energiana, mikä on merkittävä ero kymmenen vuoden takaiseen. Vuonna 2007 vain noin 15 % syntyneestä yhdyskuntajätteestä poltettiin. Vuosituhannen alussa noin puolet yhdyskuntajätteestä sijoitettiin kaatopaikalle. Jätteenpolttolaitoksien yleistyessä kaatopaikoille viedään enää 1 % yhdyskuntajätteestä. Jätteen hyödyntäminen materiaalina on myös kasvanut määrällisesti. Noin 40 % aikaisemmin kaatopaikalle viedystä jätteestä hyödynnetään materiaalina. (Suomen virallinen tilasto (SVT) 2019.)

Jätteenpolton hyödyistä ja haitoista on kiistelty jo pitkään. Tämä juontaa juurensa huonoista kokemuksista jätteenpoltossa. Esimerkiksi Suomen ensimmäinen, 1960-luvun alkupuolella rakennettu jätteenpolttolaitos Helsingin Kyläsaaressa jouduttiin suljemaan vuonna 1983. Sulkemisen syynä oli tietämättömyys polton aiheuttamista haitallisista ympäristövaikutuksista ja muista haitoista. Laitoksessa ei ollut käytössä savukaasujen puhdistusta, jolloin muun muassa myrkylliset raskasmetallit ja dioksiinit pääsivät vapaasti ympäristöön. Jätteenpolttolaitosten määrää on kasvattanut kehittyneemmät polttoprosessit ja ennen kaikkea poltossa syntyneiden myrkyllisten savukaasujen puhdistusprosessien tehostuminen ja aktiivinen valvonta. Nykyisellään savukaasut puhdistetaan jätteenpolttoa koskevien asetusten mukaisesti erittäin tehokkailla puhdistusmenetelmillä (Pöyry Management Consulting Oy 2015).

Kuvio 1. Syntyneen yhdyskuntajätteen määrät ja käsittely 2003 – 2017 (Suomen virallinen tilasto (SVT) 2019)

Jätteenpoltto kiertotalouden näkökulmasta

Kiertotalouden periaatteena on minimoida hukkaa mutta myös tehostaa materiaalin ja raaka-aineiden kiertoa. Ensisijaisesti kiertotalouden näkökulmasta tulisi päästä tilanteeseen, jossa jätettä ei syntyisi lainkaan. Tämä edellyttää tuotteiden suunnittelua ja materiaalivalintoja niin, että ne ovat kestäviä, kierrätettäviä tai uudelleen käytettäviä.

Vaikka jätteenpoltolla on ollut myönteisiä vaikutuksia jätteen kaatopaikkasijoittamisen vähentymiseen ja energiatalouteen, on jätteenpolton yleistyminen herättänyt keskustelua myös siitä, edistääkö jätteenpoltto kiertotaloutta vai ei? Jätteenpoltto on omalta osaltaan vähentänyt jätteen kierrätystä materiaalina ja näin hidastanut myös uusien menetelmien kehittämistä. Esimerkiksi materiaalina hyvin kierrätettäväksi soveltuvat muovi, puu ja paperi ovat myös hyvää polttoainetta. Nykyisen kehityssuunnan muuttaminen on hidasta, sillä voimaloihin on investoitu paljon rahaa itse polttamisen ollessa suhteellisen edullista. (Sitra 2014.)

Vaikka kierrätys on kiistatta kestävämpi ratkaisu, on jätteenpoltolle olemassa oma paikkansa. Kierrätystä kehitetään ja kierrätyksen osuus varmasti kasvaa, mutta kaikesta huolimatta aina syntyy myös kierrätyskelvotonta yhdyskuntajätettä. Tämä kierrätyskelvoton jäte saadaan tehokkaasti hyödynnettyä polttamalla, jolloin saadaan korvattua esimerkiksi kivihiilellä tuotettua lämpöä ja sähköä. Polton puolesta puhuu myös se, että polttamalla estetään jätteen kaatopaikkasijoituksessa syntyviä metaani- ja hiilidioksidipäästöjä.

Jätteenpolttolaitokselta takaisin hyötykäyttöön

Jätteenpolton lisääntyminen on herättänyt keskustelua polttoprosessissa syntyneiden sivutuotteiden käsittelystä. Jätteen arinapoltto ei hävitä jätettä kokonaan, vaan jäljelle jää palamatonta ainesta, kuonaa ja tuhkaa. Niiden jatkokäsittely on kallista, sijoittamisesta kaatopaikalle on maksettava jäteveroa. Muita ratkaisuja kaatopaikkasijoittamisen sijaan etsitäänkin jatkuvasti varastoitavien kuonakasojen samalla kasvaessa jätteenkäsittelykeskuksissa.

Kuva 1. Jätteenpolton pohjakuonaa (kuva: Tuomas Knuters)

Poltossa syntyvä pohjakuona on palamatonta materiaalia, joka koostuu vaihtelevissa määrin pääosin kuonasta, lasista, kiviaineksista ja metalleista. Se on hiekkaan ja soraan verrattavaa ruskeaa tai harmaata materiaalia, jolla on paljon samoja ominaisuuksia kuin luonnon hiekalla ja soralla (kuva 1). Hyvien ominaisuuksiensa ansioista sitä voidaankin käyttää maarakennuksessa korvaamaan neitseellisten maa-ainesten käyttöä.  Tämän lisäksi tehokkaassa kuonan hyödyntämisprosessissa sen sisältämät metallit pyritään erottamaan takaisin hyötykäyttöön. Jalostusprosessissa kuonasta saadaan erotettua rauta- ja ei-rautametallit erilaisten monivaiheisten prosessien kautta. Tavoitteena on, että jäljelle jäävää mineraalijaetta, uusiokiviainesta, on mahdollista hyödyntää maarakentamisessa sekä luonnonkiviainesten korvaajana betonituotteissa.

Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden käyttämisestä maarakentamisessa eli MARA-asetus, jonka tarkoituksena on edistää uusiokiviainesten hyötykäyttöä, uudistettiin vuonna 2017. Käytännössä asetus mahdollistaa sen vaatimusten täyttyessä tiettyjen jätteiden kuten jätteenpolton pohjakuonien hyötykäytön aikaisempaa kallista ja aikaa vievää ympäristölupaa helpommin. Jokaiseen rakennuskohteeseen ei uusiomateriaaleja ole mahdollista käyttää, vaan asetus rajaa pohjakuonien käyttöä tietyin ehdoin. Hyödyntämiskäyttökohteita mietittäessä on huomioitava esimerkiksi alueen etäisyydet vesistöihin sekä kohderakenteelle yleisesti määrätyt raja-arvot ja määräykset. (Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maanrakentamisessa VNa 843/2017.)

Edistääkö jätteenpoltto kiertotaloutta?

Vaikka kiertotalous on terminä ja ilmiönä suhteellisen uusi, siihen liittyviä näkökulmia ja osa-alueita on tarkasteltu lähes aina. Materiaali-, resurssi- ja materiaalitehokkuuden, sekä kierrätyksen edistämiseksi on aktiivisesti etsitty ratkaisuja 1960-luvulta saakka. Tässä artikkelissa kuvattu esimerkki jätteenpoltossa syntyvän tuhkan ja kuonan hyötykäytön edistämiseksi on erinomainen esimerkki niin kiertotalouden, kuin energia- ja ympäristötekniikankin kehittymisestä, mahdollisuuksista ja haasteista. Yksityiskohtaisemmin aihetta on käsitelty Tuomas Knutersin (2019) opinnäytetyössä. Työn aikana tutkittiin prosessointimenetelmää, jolla kuonasta saadaan erotettua lähes 40 % enemmän sen sisältämistä metalleista kuin aikaisemmin. Tämä on merkittävä tekijä kustannus- ja ympäristötehokkuuden ja tätä kautta kiertotalouden edistämisen kannalta. Teknologisia ratkaisuja on olemassa lukuisia, haasteena onkin niiden soveltuvuus ja soveltuvuuden todentaminen erilaisiin kohteisiin.

Lähteet

Knuters, T. 2019. Jätteenpolton pohjakuonan vaihtoehtoinen prosessointimenetelmä. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti. [Viitattu 2.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905057637

Pöyry Management Consulting Oy. 2015. Jätteiden energiahyödyntäminen Suomessa. [Viitattu 2.5.2019]. Saatavilla: https://energia.fi/files/405/ET_Jatteiden_energiakaytto_Loppuraportti_161015.pdf

Sitra. 2014. Jätteenpoltto ei ole ratkaisu jäteongelmaan. [Viitattu 2.5.2019]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/uutiset/jatteenpoltto-ei-ole-ratkaisu-jateongelmaan/

Suomen virallinen tilasto (SVT). 2019. Jätetilasto. Helsinki: Tilastokeskus. [Viitattu 1.5.2019]. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/jate/2017/13/jate_2017_13_2019-0109_tie_001_fi.html

Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maanrakentamisessa. 843/2017. Finlex. [Viitattu 2.5.2019]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170843

Kirjoittajat

Tuomas Knuters on energia- ja ympäristötekniikan tuleva insinööri.

Pia Haapea on LAMKissa toimiva energia- ja ympäristötekniikan yliopettaja, joka uskoo kiertotalouteen.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/550986 (CC0)

Julkaistu 14.5.2019

Viittausohje

Knuters, T. & Haapea, P. 2019. Jätteestä energiaksi ja uusiomateriaaliksi. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/14/jatteesta-energiaksi-ja-uusiomateriaaliksi/

Hyvinvoinnin ja itsensä johtamisen näkökulmia nykypäivän työympäristössä

LAMK Pro, Muut

Nykypäivän työpaikalla mikään ei ole niin varmaa kuin jatkuva muutos. Esimerkiksi työnkuvat ja sitä kautta työn vaatimukset voivat muuttua organisaation sisällä hyvinkin nopeasti. Kuinka yksilö voi johtaa kehitystään muuttuvassa työympäristössä jatkuvasti kasvavien vaatimusten keskellä?

Kirjoittajat: Frans Lindfors ja Sirpa Varajärvi

Kriisi herättäjänä

Useimmiten kriisitilanne saattaa olla herätys työn todelliseen tilanteeseen. Muutosten tuoma paine työpaikalla voi muuttua hyvin nopeasti työntekijälle tukalaksi. Työntekijöiden lisäkuormittamiselle voi organisaatiossa olla useita, niin tilapäisiä kuin pysyviäkin syitä. Valitettavasti organisaation muutosaloitteista noin 70-75% epäonnistuu tavoitteidensa saavuttamisessa (Dallas 2015, 11-12).

Kriisitilanteessa on hyvin yleistä, että yksilö kyseenalaistaa organisaation ja sen johdon tarkoitusperät. Se voi myös johtaa yksilön itsetutkiskeluun, itsensä kyseenalaistamiseen sekä siihen, että yksilö syyttää itseään organisaation ongelmista. (Goldsmith & Wheeler, 2009.)

Työssä kuormittuminen

Eräs syy, jonka takia muutos ei ole kestävää on se, että liian moni muutos tapahtuu samanaikaisesti. Ihmiset voivat keskittyä tehokkaasti vain muutamaan tavoitteeseen kerrallaan. Liian moni prioriteetti aiheuttaa sen, että ne menettävät merkityksensä. Yksilöllä tulisi olla samanaikaisesti korkeintaan kolme henkilökohtaista operatiivista prioriteettia. Mikäli prioriteetit vaihtuvat jatkuvasti, on niiden sisäistäminen ja toteutuksessa onnistuminen lähes mahdotonta. (Dallas 2015, 114.)

Kun työntekijöitä pyydetään tekemään yhä enemmän, saavuttavat he lopulta reagointikykyjensä äärirajat (Szalma & Hancock 2008, 46). Kun työmäärä on liian iso työntekijän hallittavaksi, työntekijä alkaa lopulta tehdä virheitä. (Panel, OWT, & Division, 1993, 56). Tärkeämpää kuin työkuorman tilastollinen muuttuminen näyttää kuitenkin olevan se, miltä työkuorma tuntuu työntekijästä. Vasta kun työntekijän kokemus omasta työkuormastaan on selvitetty, syvempiä analyysejä työkuormasta voidaan tehdä. (Brown, Duck & Jimmieson, Russel 2017, 50 mukaan.)

Nopeatempoinen ja kiireinen työskentely vaikuttaa aivotoimintaamme ja muistiimme. Monen työntekijän työ keskeytyy jatkuvasti päivittäisessä työssä. Tämän seurauksena työntekijästä voi tuntua siltä, että hänen keskittymiskykynsä on heikentynyt. (Salonen 2018.)

Työpäiväkirjasta tukea oman tekemisen tarkasteluun

Itsensä ja oman työnsä johtamisen kannalta on syytä tarkastella ja analysoida omaa työkuvaansa ja tekemistään. Frans Lindfors (2018) lähti toteuttamaan tätä tarkastelua päiväkirjamuotoisessa opinnäytetyössään, jonka päätavoitteena oli tukea henkilökohtaista kehitystä työympäristössä itsensä johtamisen kautta. Opinnäytetyötä varten kirjattiin työpäiväkirjaa kymmenen viikon ajalta. Työympäristönä toimi voittoa tavoittelemattoman organisaation talousosasto, ja työtehtävänä luottokorttien ylläpitäjä.

Päiväkirjamuotoisessa opinnäytetyössä on tarkoituksena nimenomaan seurata omia työtehtäviä päivittäisillä päiväkirjamerkinnöillä ja viikoittaisilla analyyseilla ja reflektoinneilla. Tämä on yksi tapa laajentaa ja syventää omaa ammattiosaamista, mitä yleisesti ammattikorkeakoulun opinnäytetyöllä tavoitellaan (Lahden ammattikorkeakoulu 2018).  

Kommunikaatio

Tarkkailujakson aikana huomioitiin, että asiantuntijatyön perustana on aina kommunikaatio. Mitä parempilaatuista ja tehokkaampaa kommunikointi on, sitä enemmän resursseja vapautetaan työn muille osa-alueille.

Teknisen asiantuntijan työssä kommunikointi tapahtuu usein erilaisella teknisellä ymmärryksellä ja sanastolla kuin keskustelukumppanin. Päiväkirjamuotoinen tutkimus auttoi ymmärtämään ja huomioimaan tämän lähtökohdan. Sen myötä pystyttiin kehittämään viestintää tehokkaammaksi ja paremmin keskustelukumppanien tarpeita vastaavaksi. Tärkeä oivallus oli, että tehokkuus yksin ei riitä. Vasta kun vastaanottaja ymmärtää sanoman, voi viestintää pitää onnistuneena.

Ajan ja stressin hallinta

Kiireellisten asioiden joukossa on aina petollisia tehtäviä, jotka vain vaikuttavat tärkeiltä, mutta eivät sitä ole (Wilson 2018). Kun työssä on kriisijakso ja työn vaatimukset ylittävät syystä tai toisesta suoritettavissa olevan tason, korostuu työntekijän valintojen merkitys. Tehokkuutta väheksymättä, kiireeseen reagointi paniikinomaisella suorittamisella ei todennäköisesti tuota parasta mahdollista tulosta. Myös omat rajansa työn suhteen on tärkeä tiedostaa.

Henkilökohtaisella valmistautumisella voidaan ennaltaehkäistä tai lievittää kiireen ja stressin aiheuttamia oireita sekä tukea jaksamista (Salonen 2018). Mikäli työn määrää kasvaa oleellisesti ja työpäivät venyvät pitkiksi, yhä enemmän korostuu myös palautumisen tarve. Tarkkailujakson aikana suurin koettu yksittäinen tekijä työssä viihtymisen parantamiseen sekä stressin vähentämiseen oli unen määrän suunnitelmallinen lisääminen.

Itsensä johtaminen tuottaa korkoa henkilökohtaiselle kasvulle

Työpäiväkirjan mahdollistaman itsensä tarkkailun tärkeänä hyötynä koettiin kasvanut tietoisuus niin työn haasteista kuin omista mahdollisista kehittymiskohteista. Tekijä oppi myös ymmärtämään miten erilaiset työtilanteet vaikuttivat kokemukseen työstä ja miten työkokemustaan voi paremmin kontrolloida. Ottamalla päivittäin hetkiä analysoidakseen työtilannettaan hän oppi tekemään nopeammin korjauksia työn virtauksen suuntaamiseen.

Lisäksi omaan kehittymiseen ja kasvuun panostaminen tarkkailujakson aikana vahvisti analyyttistä havainnointia sekä loi pohjaa kauaskantoisemmalle itsensä kehittämiselle. Työelämässä työtilanne on aina ensisijaisesti työntekijän itsensä kokema, joten on luonnollista, että suurin vaikuttaja tähän kokemukseen on työntekijä itse. Monesti työntekijän vaikutus suoritettavana olevan työn määrään on rajallinen, mutta hyvällä itsensä johtamisella työntekijä voi tukea omaa jaksamistaan, sekä löytää uusia keinoja kehittää osaamistaan tehtävässään. Tämä edelleen mahdollistaa paremman työtehtävistä suoriutumisen.

Lähteet

Dallas, J. 2015. Mastering the Challenges of Leading Change : Inspire the People and Succeed Where Others Fail. Hoboken:John Wiley & Sons, Incorporated. [Viitattu 27.11.2018]. Saatavilla: https://ebookcentral-proquest-com.aineistot.lamk.fi/lib/lamk-ebooks/detail.action?docID=4043016

Goldsmith, M., & Wheeler, P. 2009. Preparing for crisis. Leadership Excellence. 26(2), 5. [Viitattu 25.11.2018]. Saatavilla: https://search-proquest-com.aineistot.lamk.fi/docview/204518901?accountid=16407

Lahden ammattikorkeakoulu. 2018. Opinnäytetyön ohje, ammattikorkeakoulututkinto. Respa intranet. [Viitattu 25.3.2019]. Saatavilla: https://lamkfi.sharepoint.com/sites/intranet/Dokumentit%20%20Ohje/Opinn%C3%A4ytety%C3%B6n%20(AMK)%20ohje.pdf

Lindfors, F. 2018. Journal Thesis – Credit Card Administrator in Non-Profit Organization. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 14.12.2018]. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018122822897

Panel, OWT, & Division, OBASS 1993. Workload Transition : Implications for Individual and Team Performance. Washington, D.C.: National Academies Press. [Viitattu 25.11.2018]. Available at: https://ebookcentral-proquest-com.aineistot.lamk.fi/lib/lamk-ebooks/reader.action?ppg=74&docID=3376962&tm=1543186608153

Russell, E. 2017. Strategies for Effectively Managing Email at Work. Acas Research Papers 06/17. [Viitattu 20.11.2018]. Saatavilla: http://m.acas.org.uk/media/pdf/4/4/Strategies-for-effectively-managing-email-at-work.pdf

Salonen, H. 2018. Aikuisten aivot eivät enää toimi normaalisti – oireina on muistin pätkiminen ja keskittymiskyvyn katoaminen, ja se huolettaa aivotutkijoita. Iltalehti. [Viitattu 15.11.2018]. Saatavilla: https://www.iltalehti.fi/mieli/a/442169c8-0bce-4fdc-aa0d-08fcd6080ca5

Szalma, J., & Hancock, P. 2008. Performance Under Stress. Adlershot, England: CRC Press. [Viitattu 20.11.2018]. Saatavilla: https://ebookcentral-proquest-com.aineistot.lamk.fi/lib/lamk-ebooks/reader.action?ppg=1&docID=438500&tm=1542803538727

Wilson, J. 2018. Time Management Success. [viitattu. 27.11.2018]. Saatavilla: https://www.time-management-success.com/time-management-matrix.html

Kirjoittajat

Frans Lindfors valmistui Lahden ammattikorkeakoulusta tradenomiksi International Business -koulutusohjelmasta vuonna 2018.

Sirpa Varajärvi toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden ja matkailun alalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1211368 (CC0)

Julkaistu 7.5.2019

Viittausohje

Lindfors, F. & Varajärvi, S. 2019. Hyvinvoinnin ja itsensä johtamisen näkökulmia nykypäivän työympäristössä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/04/30/hyvinvoinnin-ja-itsensa-johtamisen-nakokulmia-nykypaivan-tyoymparistossa/

Mielenterveyskuntoutujien osallisuutta estäviä tekijöitä

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Mielenterveystyössä osallisuutta estävien tekijöiden huomioiminen on erityisen tärkeää. Syrjäytymisen riskitekijät ja muutostarpeet tulee tunnistaa. Mielipiteet osallistumisesta vaikuttavat laajemmin kokemukseen osallisuudesta.

Kirjoittajat: Erika Lindroos, Emma Pelto ja Kati Ojala

Oman elämänsä toimijoina

Osallisuus kuvaa ihmisen ja yhteisöjen sekä ihmisen ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Osallisuus on kuulumista sellaiseen kokonaisuuteen, jossa pystyy liittymään erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin ja elämän merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin. Osallisuus on vaikuttamista oman elämänsä kulkuun, mahdollisuuksiin, toimintoihin, palveluihin ja joihinkin yhteisiin asioihin. (Isola ym. 2017.) Suomen hallitus ja Euroopan Unioni ovat nostaneet osallisuuden edistämisen keskeiseksi keinoksi syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Edistämällä osallisuutta voidaan vähentää eriarvoisuutta. (THL 2018.)

Mielenterveystyössä osallisuudella tarkoitetaan aktiivista roolia omaan hoitoon liittyvissä asioissa ja päätöksissä. Jokainen tuntee oman elämänsä parhaiten itse ja tietää, mitkä asiat edistävät tai heikentävät omaa hyvinvointia ja toipumista. Osallistuminen ja osallisuus edellyttävät jonkin verran elämänhallintaa ja kykyä selviytyä arkipäivän pulmatilanteista. (Hätönen ym. 2014, 31.) Asiakkaan osallisuus mielenterveystyössä on tunnustettu arvo ja tavoite, mutta tutkimusten mukaan sen käytännön toteutumisessa on puutteita. (kts. Laitila 2010.) Osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuuksiin vaikuttavat tapa, jolla mielenterveystyö ja –palvelut järjestetään, käsitykset asiakkaasta ja hänen roolistaan sekä mielenterveyskuntoutujalle tarjotut mahdollisuudet osallistua (Laitila & Pietilä 2012, 12).

Palveluasumisessa asuvien mielenterveyskuntoutujien osallisuus

Lindroos & Pelto (2019) tarkastelivat opinnäytetyössään Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrisen säätiön (nyk. Mente palvelut) Viherlaakson palveluasumisessa asuvien mielenterveyskuntoutujien osallisuutta. Opinnäytetyössä selvitettiin osallisuuden muodostumista, osallisuutta vahvistavia sekä osallisuutta estäviä tekijöitä. Työn tavoitteena oli saada tietoa mielenterveyskuntoutujien kokemasta osallisuudesta hyödynnettäväksi kuntoutustyöskentelyssä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina haastateltavien aktiivisemman ja avoimemman osallistumisen mahdollistamiseksi. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen.

Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että mielenterveyskuntoutujien osallisuus muodostuu päättämisestä ja vaikuttamisesta omaan elämään sekä yhteisöllisyydestä ja osallistumisesta toimintaan. Osallisuutta vahvistaviksi tekijöiksi nousivat ammattitaitoiset työntekijät sekä osallisuus omaan elämään. Vertaisuus ja jakaminen toteutuvat Viherlaaksossa hyvin. Tarjottuihin ryhmiin ja yhteiseen tekemiseen osallistutaan omien voimavarojen ja jaksamisen mukaisesti. Moni vastaaja näki myös merkityksellisenä osallistumisen oman kuntoutusohjelman laadintaan. (Lindroos & Pelto 2019.)

Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä

Mielenterveyskuntoutujien osallisuutta estävinä tekijöinä näyttäytyvät syrjäytymisen riskitekijät ja muutostarpeet (Kuvio 1).

Kuvio 1. Osallisuutta estävät tekijät (Lindroos & Pelto 2019, 30)

Syrjäytymisen riskitekijöitä ovat toimintakyky, leimautumisen kokemukset ja vähävaraisuus. Haastateltavat kertoivat psyykkisen ja fyysisen voinnin olevan hyvin usein esteenä siihen, etteivät voi osallistua tarjolla olevaan toimintaan haluamallaan tavalla. Mielenterveysongelmaisten äänen koettiin jäävän kuulumattomiin ja haastatteluissa tuli esiin toive, että muut ihmiset pitäisivät heitä ihan tavallisina ihmisinä ja suhtautuisivat heihin avoimesti.

Muiden pitäisi tietää, että me ollaan ihan tavallisia ihmisiä, mielenterveyspotilaiden ääni jää kuulumattomiin, olisi tärkeää, että useammin kuultaisiin meidänkin ääntä eikä vaan niitten, jotka on hoitajina, ohjaajina ja lääkäreinä.

Erityisen tärkeänä koettiin, että ammattilaisten sijaan mielenterveyskuntoutujia itseään kuultaisi enemmän heitä koskevissa asioissa. Yhdeksi isoksi osallisuutta estäväksi tekijäksi haastatellut nimesivät rahan; lääkekulut ja matkakustannukset koettiin kalliina suhteissa pieniin eläkkeisiin. Rahat eivät haastateltujen mukaan riitä ja tämä koettiin merkittävänä osallistumisen esteenä.

Muutosta toivottiin sopivaa tekemistä ja itsenäisyyttä lisäämällä. Osallistumattomuuden syinä mainittiin, että ryhmät eivät ole omien kiinnostusten kohteiden mukaisia. Mielenterveyskuntoutujat toivoivat tulevaisuudelta muuttoa omaan kotiin ja nykyistä itsenäisempää elämää. Vastauksista nousi esiin myös kritiikki henkilökunnan päätäntävaltaan liittyen – vaikka moni koki tulevansa kuulluksi ja pääsevänsä vaikuttamaan moniin itseä koskeviin asioihin, viimeinen sana oli kuitenkin henkilökunnalla.

Itsenäisempi elämä, että itsenäisemmiksi muuttuisi tietyt asiat, kuten raha-asiat.

Osallistumisella laajempi yhteys osallisuuden kokemukseen

Laitilan (2010, 87-88) mukaan palvelujen käyttäjät pitävät osallistumista palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen tärkeänä, mutta kokevat, etteivät saa ääntään kuuluviin. Mielenterveysongelmista kärsivät eivät aina jaksa tai halua osallistua vaikkapa verkostotapaamisiin. Stigma ja häpeä vaikuttavat osallistumishalukkuuteen. Osa palvelun käyttäjistä ei näe osallistumista tärkeänä, vaan luottaa ammattihenkilöiden apuun.

Kokemus itsestä mitättömänä ja taakkana heijastavat myös yhteiskunnan vaatimuksia, joihin mielenterveysongelmien kanssa kamppailevat eivät usein sairausvaiheessa yllä. Kokemus itsestä taakkana ja näkymättömänä saavat pohtimaan myös ihmisten suhtautumista mielenterveysongelmiin ja niitä sairastaviin yhteiskunnassamme. Näkymättömyyden kokemuksessa ihminen ohitetaan ihmisenä ja omine tarpeineen. Hän myös liukuu kauemmas siitä ihmisestä, kuka on tottunut olemaan ja kuka voisi olla ilman sairautta. Sairastuminen ja sen aikaiset kokemukset muovaavat leimattua identiteettiä, jota toiseuden kokemukset vahvistavat. (Koivula 2018, 67-68.)

Kun palveluasumisessa asuva mielenterveyskuntoutuja tuo esille oman mielipiteensä siitä, että tarjolla olevat aktiviteetit eivät kohtaa oman mielenkiinnon tai toimintakyvyn kanssa, tulisi huomioida mielipide tarkasti toimintaa suunniteltaessa. Tarvittaessa osallistumisen kynnystä tulee madaltaa sekä edistää omaehtoista osallistumista. (Särkelä 2009, 62). Osallistumisella on laajempi yhteys osallisuuden kokemukseen itsestä tärkeänä yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä.

Lähteet

Hätönen H., Kurki M., Larri T. & Vuorilehto, M. 2014. Uudistuva mielenterveystyö. Helsinki: Fioca.

Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 3.4.2019]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/handle/10024/135356

Koivula H. 2018. Mielenterveys- ja päihdetyön kokemusasiantuntijoiden kuntoutumisnarratiivit. Tutkimus osallisuuden metaforista. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampereen yliopisto. Tampere. [Viitattu 30.1.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805301856

Laitila, M. 2010. Asiakkaan osallisuus mielenterveys- ja päihdetyössä. Fenomenografinen lähestymistapa. Väitöskirja. Itä- Suomen yliopisto. Kuopio. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences, no 31. [Viitattu 17.9.2018]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-0224-5

Laitila, M. & Pietilä, A-M. 2012. Asiakkaan osallisuus mielenterveyspalveluissa. Kuulluksi tulemista ja inhimillistä kohtaamista. Teoksessa H. Honkanen, L. Kiviniemi, J. Kylmä (toim.) Piiriltä yliopiston kautta siviiliin. Dosentti Merja Nikkosen juhlakirja. Oulu: Oulun seudun ammattikorkeakoulu. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 9. 9-16. [Viitattu 3.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616526

Lindroos, E., Pelto, E. 2019. ”Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä”. Palveluasumisessa asuvien mielenterveyskuntoutujien osallisuus. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Lahti. [Viitattu 3.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903183352

Särkelä, M. 2009. Miten huono- osainen voi olla osallinen? Tarkastelussa päihteidenkäyttäjien, toimeentulotuen saajien, vankien ja asunnottomien osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus. Pro- gradu- tutkielma. Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 6.2.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200907071760

THL. 2018. Hyvinvointi- ja terveyserot. Osallisuus. [Viitattu 10.9.2018]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus

Kirjoittajat

Erika Lindroos ja Emma Pelto ovat valmistuvia sosionomiopiskelijoita.

Kati Ojala toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/954284 (CC0)

Julkaistu 24.4.2019

Viittausohje

Lindroos, E., Pelto, E. & Ojala, K. 2019. Mielenterveyskuntoutujien osallisuutta estäviä tekijöitä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/04/24/mielenterveyskuntoutujien-osallisuutta-estavia-tekijoita/

Suunnittelulla lisää tehokkuutta digitaaliseen markkinointiin

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro

Huima määrä yritysten käytettävissä olevaa dataa, uudet teknologiset ratkaisut ja valtava valikoima viestintäkanavia ovat luoneet markkinointiin ennennäkemättömiä mahdollisuuksia – mutta myös haasteita. Markkinoinnin suunnittelu antaa yrityksille avaimet selviytyä haasteista voittajina.

Kirjoittajat: Elina Rasa, Malla Metsäpalo ja Ritva Kinnunen

Markkinoinnin toimintojen käytössä on asiakkaista ennätyksellinen tietomäärä, jonka käsittely vaatii uusien erityisosaamista vaativien teknologioiden hallitsemista. Osaamista on hankittu lähinnä tietotekniikan osaajien parista. Markkinoinnin toimintoja on myös ulkoistettu erillisille digitaaliseen markkinointiin erikoistuneille yrityksille, jolloin markkinoinnin asema yrityksen sisäisenä toimintona on joutunut kriisiin. Digitaalisen markkinoinnin ja analytiikan ulkoistaminen on johtanut monissa yrityksissä tilanteeseen, jossa yrityksen strategian määrittely ja toteuttaminen on hämärtynyt. Ulkoistettaessa markkinoinnin toimintoja eri asiantuntijatahoille, joutuu yritys toimimaan yritysverkoston eri toimijoiden tavoitteiden ristiriidassa ja verkoston toiminnan yhteen sovittajana omiin tavoitteisiinsa sopivaksi. (Quinn ym. 2016.)

Yritysten markkinointiosastoihin kohdistuu kova paine tehdä asiat tehokkaasti ja tuottaa tulosta. Digitaaliset markkinoinnin työkalut kehittyvät jatkuvasti, jolloin myös markkinointiosastolta odotetaan parempia tuloksia. Yritykset investoivat uudistuneeseen markkinointiteknologiaan ja tekevät suuria päätöksiä datan ja digitaalisen markkinoinnin suhteen. Tehtyjä päätöksiä on seurattava suunnitelmallisesti. (Hanssens & Pauwels, 2016.)
Digitalisaatio on tuonut mukanaan vahvan teknistymisen koskien menetelmiä, joilla johdon määrittämää strategiaa toteutetaan ja tavoitteet pyritään saavuttamaan.

Malli digitaalisen markkinoinnin suunnitteluun ja arviointiin

Smithin (Chaffey & Smith 2017, 555 – 610) SOSTAC-malli on sovellettu digitaalisen markkinoinnin suunnitteluun (kuvio 1). Malli perustuu perinteisiin markkinoinnin suunnittelun malleihin sopeutettuna online-markkinoinnin, digitaalisen median ja kommunikaatioteknologian ympäristöön. Mallissa lähdetään liikkeelle lähtökohta-analyysistä, jonka pohjalta asetetaan tavoitteet. Tavoitteiden jälkeen tehdään strategiset valinnat, jotka puretaan edelleen taktiikoiksi. Taktiikat ohjaavat tehtäviä toimenpiteitä. Seurannan avulla kontrolloidaan tuloksia ja tehdään tarvittavia muutoksia ajantasaisesti. 

Kuvio 1. SOSTAC-malli (mukaillen Chaffey & Smith 2017)

Lähtökohta-analyysissä selvitetään, kuka on ideaaliasiakas ja miten hänet löydetään. Asiakkaiden ostokäyttäytymisestä selvitetään tärkeimmät asiat kuten digitaalinen ostopolku, ostopäätöksen tekoon vaikuttavat tekijät sekä asiakkaiden käyttäytyminen verkossa.

Myös kilpailijat on tunnistettava vahvuuksineen ja heikkouksineen. Yritysten nykyisessä toimintaympäristössä valtioiden rajoilla tai toimialoilla ei ole markkinoita rajaavaa vaikutusta. Kyse on hyperkilpailusta, jossa uusia ja epäsuoria kilpailijoita tulee maailman joka kolkasta kilpailemaan samoista asiakkaista. Kumppanianalyysin avulla selvitetään, ketkä toimijat myötävaikuttavat tuotteen näkyvyyteen verkossa hakukonetulosten, mainosten ja sisällön yhteisvaikutuksena. (Chaffey & Smith 2017, 555 – 610.)

Tavoiteasetantaan on mahdollisuus valita sopiva malli useista eri lähestymistavoista. (Chaffey & Smith 2017, 575.) Smart Insightin kehittämä RACE-malli sopii hyvin digitaalisen markkinoinnin tavoiteasetantaan (kuvio 1). Race-mallissa Reach mittaa brändin tavoittamien ihmisten määrää. Act mittaa toimintaa, kuten nettisivuilla olevan materiaalin latauksesta muodostuvat myyntiliidit. Convert mittaa konversiota, esimerkiksi miten liidistä saadaan asiakas.  Engage -vaiheessa mitataan esimerkiksi asiakkaan sitouttamista ja CLV-arvoa (Customer Lifetime Value, asiakassuhteen arvo). (Chaffey, 2019.)

Kuvio 2. RACE-malli (Chaffey 2019)

Strategiassa haetaan vastauksia kysymyksiin, miten yritys asemoi itsensä markkinoilla, mitkä kohderyhmät valitaan ja mitä heille luvataan sekä millainen kommunikointistrategia tukee asiakaspolkua ensikosketuksesta alkaen. Strategia toteutetaan erilaisten taktisten markkinointitoimenpiteiden avulla. Erilaisia mahdollisuuksia ovat esimerkiksi sosiaalisen median käyttö, hakukoneoptimointi ja suoramarkkinointi. Kun vaihtoehdot on punnittu ja valittu, toteutuksessa noudatetaan tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä markkinoinnin kanavia ja työvälineitä käytetään ja milloin. Toimintasuunnitelma voi sisältää useita toimenpiteitä, jotka vastuutetaan eri henkilöille. Samalla päätetään myös, hoidetaanko kaikki sisäisesti vai käytetäänkö ulkoisia toimijoita. (Chaffey & Smith 2017, 555 – 610.)

Suoritusta mitataan markkinointisuunnitelman strategiassa määriteltyjen tavoitteiden mukaan. Valittuja mittareita seurataan vuoden aikana tasaisesti ja aina tarpeen mukaan. Tuloksissa varmistetaan ovatko valitut tavoitteet olleet SMART-määritelmän mukaisia eli yksityiskohtaisia, tarkasti mitattavia, jonkun vastuulla olevia, saavutettavia ja aikaan sidottuja (Doran 1981). Tulosten mittareita ovat esimerkiksi keskeiset toimintaa kuvaavat mittarit (KPI, key performance indicator) kuten sijoitetun pääoman tuotto (ROI, return on Investment), markkinaosuus, myynti, sivuilla vierailijoiden määrä, liidien määrä ja hinta.

Kuvio 3. SMART-mallin määritelmät tavoitteille (mukaillen Doran 1981)

Parhaiden toimintatapojen arviointi

Perusteellisen suunnittelun, toteutuksen ja mittaamisen jälkeen on ajoittain hyvä tehdä kokonaisarviointi digitaalisen markkinoinnin onnistumisista ja epäonnistumisista. Kovassa kilpailussa pientenkin yksityiskohtien hoitaminen hyvin saattaa olla ratkaisevaa. Milbankin (2013) artikkelissaan esittelemän Stream 20 konsultointiyrityksen mallissa arvioidaan digitaalisen markkinoinnin onnistumista neljän ulottuvuuden avulla: digitaalinen kaupankäynti, digitaalisen markkinoinnin suunnittelu, digitaaliset välineet ja organisaation rakenne. Suunnittelun ulottuvuudessa osa-alueina arvioidaan sitä, miten on onnistuttu strategian toteuttamisessa, miten osuvia ennusteita on kyetty laatimaan, miten on onnistuttu segmentoinnissa, miten eri markkinointitoimet ovat vaikuttaneet asiakkaiden toimintaan sekä miten on onnistuttu tarjousten laadinnassa sekä hinnoittelussa.  

Matkalla tehokkuuteen

Digitaalisen markkinoinnin parissa työskennellään yhtäaikaisesti jopa kymmenien eri kanavien parissa, joiden kautta lähetetään satoja viestejä kohderyhmille. Tutkimusten mukaan silti vain reilu kolmannes yrityksistä uskoo, että ne onnistuvat tuottamaan tehokasta digitaalista markkinointia. (O’Connor 2015, 214.) Onkin varsin perusteltua, että yritykset laativat myös digitaalisen markkinoinnin osalta suunnitelman, jonka avulla selvitetään mitä ollaan tekemässä ja miten suoritettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta mitataan ja seurataan.

Lähteet

Chaffey, D. 2019. Introducing RACE: a practical famework to improve your digital marketing. Smart Insights. [Viitattu 28.3.2019]. Saatavissa: https://www.smartinsights.com/digital-marketing-strategy/race-a-practical-framework-to-improve-your-digital-marketing/

Chaffey, D. & Smith P.R. 2017. Digital Marketing Excellence: Planning, Optimizing and Integrating Online Marketing. New York: Routledge.

Doran, G. T. 1981. There’s a S.M.A.R.T. Way to Write Management’s Goals and Objectives. Management Review. Vol. 70, 35-36.

Hanssens, D. M, & Pauwels, K. H. 2016. Demonstrating the Value of Marketing. Journal of Marketing.  Vol.80(6), 173-190. [Viitattu 2.4.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1509/jm.15.0417

Milbank, S. 2013. Business Intelligence. Marginal gains and innovating in digital marketing – A study on implementing best practice. Journal of Direct, Data and Digital marketing Practice. Vol 14(3,) 249-256. [Viitattu 29.3.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1057/dddmp.2013.16

O’Connor, B. 2015. What Every CEO Needs to Know about Digital Marketing. Journal of Creating Value. Vol. 1(2), 214-220. [Viitattu 2.4.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/2394964315569641

Quinn, L., Dibb, S., Simkin, L., Canhoto, A. & Analogbei, M. 2016. Troubled waters: the transformation of marketing in a digital world. European Journal of Marketing. Vol .50(12), 2103-2133. [Viitattu 28.3.2019]. Saatavissa: https://www.emeraldinsight.com/doi/full/10.1108/EJM-08-2015-0537

Kirjoittajat

Elina Rasa työskentelee finanssialalla ja hänen mielestään kaikki päätökset perustuvat hyvään suunnitteluun. Hän opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa ylempää AMK-tutkintoa liiketalouden digitaalisten ratkaisujen koulutusohjelmassa.

Malla Metsäpalo on työskennellyt digitaalisen markkinoinnin parissa ja opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa ylempää AMK-tutkintoa liiketalouden digitaalisten ratkaisujen koulutusohjelmassa.

KTT Ritva Kinnunen työskentelee markkinoinnin yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden ja matkailun alalla sekä asiantuntijana #DigiLAHTI hankkeessa. Artikkeli on kirjoitettu #DigiLAHTI EAKR –hankkeen tuella. Hanke on LAMKin, LUTin ja Ladecin yhteinen EU:n aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jonka tavoitteena on alueen yritysten digitaalisten valmiuksien kehittäminen.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1445331 (CC0)

Julkaistu 17.4.2019

Viittausohje

Rasa, E., Metsäpalo, M. & Kinnunen, R. 2019. Suunnittelulla lisää tehokkuutta digitaaliseen markkinointiin. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/04/17/suunnittelulla-lisaa-tehokkuutta-digitaaliseen-markkinointiin/