The truth of who we are is, that we are because we belong. (Desmond Tutu.)

Aikamme ja kulttuurimme on nostanut yksilön ajattelun ja toiminnan keskiöön usein yli yhteisösuhteiden. Irrallisina yksilöinä meistä tulee kuin palapelin paloja, joiden kansikuva on hävinnyt ja yksittäisiä osia yritetään sovittaa yhteen vailla kuvaa kokonaisuudesta. Yksilöajattelu on murroksessa ja jatkuvien muutosten tuoman epävarmuuden keskellä alamme ehkä katsoa taas ympärillemme; toisiimme.

Kirjoittajat: Janette Ahvenainen ja Helena Hatakka

Sosiaalipedagoginen moniammatillisuus neljän tuulen kokonaisuudessa

Sosiaalipedagogiikka on muutoksen pedagogiikkaa, joka rakentuu ihmisten väliselle kohtaamiselle uudistaen yhteiskuntaamme ”alhaalta ylöspäin” oikeudenmukaisemmaksi, aidon demokraattiseksi ja osallistavaksi (Kuosmanen 2012, 133, 136, 140). Keskiöön asettuvat yksilötarkastelun sijaan yhteisöt ja ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet: Ihmisen elämän ilmiöitä katsotaan kokonaisuuksien ja yhteisösuhteiden kautta ja sen sosiaalisen todellisuuden valossa, joka syntyy arjen yhteistoiminnassa (Santala 2011, 34-35). Jotta dynaamisten ja monitasoisten hyvinvoinnin uhkien ehkäisy olisi mahdollista, on sosiaalipedagogiikan hengessä tarkasteltava kokonaisuutta sen osien sijaan, eli koko ihmistä ja ongelmavyyhdin haasteiden suhteita toisiinsa. Kun ymmärrämme paremmin eri osien vuorovaikutteisia suhteita ja tarkastelemme haasteita tuottavia ilmiöitä kokonaisuutena, kykenemme parhaimmillaan tarttumaan kehittyviin ongelmiin ennen niiden syvenemistä ja kumuloitumista. Tässä tarvitsemme avuksi monien eri osaamisalueiden ja asiantuntijuuksien tuomaa moninäkökulmaisuutta, sillä inhimillisen elämän moninaisten kokonaisuuksien hahmottaminen ei onnistu vain yksien silmälasien läpi.

Tämä tarve tarkastella kompleksisia ilmiöitä toistensa yhteydessä, sekä ehkäistä niiden synnyttämiä ongelmia, on luonut perustan neljän tuulen kokonaisuudelle. Neljän tuulen kokonaisuus on ajattelu- ja työtapa, joka on kehitetty sosiaalialan osaamiskeskus Verson verkostoyhteistyössä. Neljä tuulta viittaa neljään kompleksiseen ilmiöön (mielenterveys- ja päihdeongelmat, ongelmapelaaminen ja lähisuhdeväkivalta) ja niitä yhdistäviin elementteihin. Samalla neljä tuulta viittaa työtapaan ja -orientaatioon, joka tuo nämä neljä ilmiötä yhteisen tarkastelun ja moniammatillisen toiminnan kohteeksi sosiaalipedagogisen ehkäisevän työn viitekehyksessä. Neljän tuulen kokonaisuuden ytimeen asettuu ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja tätä osaltaan tukeva vahva yhteistoiminnan eetos eri ammattiryhmien ja toimialojen kesken.

Neljän tuulen kokonaisuuden sisältämän moniammatillisen toiminnan näkökulma on mitä ajankohtaisin aikana, jolloin asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen kokonaisvaltaisesti ja palveluprosessien integrointiaikeet kasvattavat yhteistoiminnan vaatimuksia. Lisäksi tarve siirtää painopistettä sosiaali- ja terveyspalveluissa korjaavasta ehkäisevään työhön korostaa ongelmien varhaisen tunnistamisen ja varhaisten interventioiden tarvetta. (Aalto 2016; Leimio 2014.) Moniammatillisen toiminnan mahdollisuuksien oivaltaminen edellyttää kuitenkin lähtökohtaisesti moninäkökulmaisen tarkastelutavan merkityksen sisäistämistä. Jos näkökenttämme rajoittuu liiaksi vain osiin ilman kuvaa kokonaisuudesta, ja rajaamme asiakkaan haasteista toiminnan kohteeksi vain omaan asiantuntija-alaamme sopivan siivun, emme välttämättä osaa nähdä tarvetta yhteistoiminnalle. Tällöin saatamme toimia päällekkäisyyden lisäksi tehottomasti yrittäessämme laastaroida syinä pitämiämme seurauksia näkemättä ongelmien ”juurisyitä” tai ongelmia ongelmien taustalla. Moniammatillisen toiminnan mahdollisuuksien hyödyntäminen asiakkaan ja ehkäistävien ilmiöiden kohtaamisessa edellyttää siten toimintakulttuurista muutosta yksilöityneistä ajattelu- ja työtavoista jaettuun asiantuntijuuteen ja aitoon yhteistoiminnallisuuteen (Isoherranen 2012, 139-156).

Tämän kulttuurisen muutoksen mahdollistamiseksi onkin syytä laajentaa tuttuja yhteistyökäytänteitä viemällä niitä nykyistä pidemmälle. Ei siis riitä, että työtä vain tehdään yhdessä, vaan on osattava toimia, oppia ja ajatella yhdessä. Kun yhdessä tekeminen laajennetaan yhteisölliseksi toiminnaksi, ei kyse ole enää yhdessä tekevistä yksilöistä, vaan yhteisestä kokonaisuudesta, jonka osana yksilöt oppivat, ajattelevat ja toimivat. Katsoessamme itseämme ja toisiamme enemmän kokonaisuuden kautta, alamme paremmin ymmärtää sitä jatkuvassa uudelleen määrittymisen tilassa olevaa todellisuutta ja niitä ilmiöitä, jotka määrittelevät toimintaamme. Pysyäksemme muutosten matkassa meidän onkin oltava herkkiä myös uudelleen määrittämään yhdessä se suunta, johon kuljemme suhteessa tähän sosiokulttuurisen todellisuuden tilaan, jonka osina toimimme. Kokonaisuuden kannalta katsottaessa eri ammattiryhmien ja toimialojen takaa löytyy lopulta joukko ihmisiä, joiden suunta on sama, vaikka kulkutavat erilaisia. Kun tapojen sijaan keskitymme kulkemaan yhdessä tähän samaan suuntaan, palvelupalapelimme on ottanut ison askeleen muuttuakseen jaettujen voimavarojen värittämäksi monivärimaalaukseksi, jota kehystää yhteinen hyvinvoinnin visio.

Innostamisesta aineksia moniammatillisuuteen

Näiden ajatusten pohjalta neljä tuulta sosiaalipedagogisena ajattelu- ja työtapa antaa eväitä asiakkaiden kohtaamisen ohella myös moniammatilliseen työhön. Siinä missä sosiaalipedagogiikan ja varsinkin sosiokulttuurisen innostamisen aatteet tuovat toiminnallisia, vuorovaikutteisia, osallistavia, yhteisöllisiä ja muutokseen aktivoivia aineksia asiakastyöhön, mikseivät ne toisi niitä myös ammattilaisten väliseen yhteistoimintaan? Kurki (2008, 80) toteaa, että innostaakseen on ensin osattava innostua. Tämän pohjalta herää ajatus, eikö sosiokulttuurinen innostaminen ja reformistinen sosiaalipedagoginen yhteisö- ja osallisuusajattelu voisi sopia myös moniammatillisen toiminnan virittäjäksi? Siinä missä neljän tuulen ilmiöiden asettamien haasteiden kohtaaminen ja ehkäiseminen edellyttävät kasvatuksellisuutta, asennemuutoksia, yhteisösuhteiden vahvistamista, muutokseen aktivointia sekä voimaannuttavaa dialogista suhdetta, eivätkö nämä sovellu myös ammattilaisten väliseen toimintaan ja kohtaamiseen? Asettuuhan innostamisen ytimeen ajatus yksilöistä, jotka yhdessä muuttavat sitä kulttuurista todellisuutta, jonka aktiivisina osina he toimivat oman arkensa kautta. Tässä arjen toiminnassa määrittyy ja muuttuu myös asiakastyö ja toimintakulttuuriset tavat toimia.

Loppumietteeksi tämän artikkelin lukijalla jääköön, miten toimintakulttuurisia muutostarpeita yhä kokonaisvaltaisempaan ja yhteistyöperusteisempaan palvelujen tuottamisen ja toteuttamisen tapaan pääsemistä voitaisiinkin katsoa sosiokulttuurisen innostamisen kautta. Yhdessä yksilöt muuttavat sitä kulttuurista todellisuutta, jonka aktiivisina osina he toimivat oman arkensa kautta: Ihmisten kerääntyessä yhteen, syntyy dynaamista liikettä, ja kun syntyy liikettä, syntyy muutosta, sillä emme enää ole paikallaan.

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ” PALVELUPALAPELISTÄ MONIVÄRIMAALAUKSEEN? Moniammatillisen toiminnan kehittämismahdollisuuksia neljän tuulen ilmiöiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.

Lähteet

Aalto, E. 2016. Osallisuus ja sote-integraatio hyvinvoinnin rakentumisessa. Sosiaalipalvelut sote-uudistuksessa 9.2.2016. Slideshare. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). [Viitattu 8.11.2016] Saatavissa: http://www.slideshare.net/THLfi/elina-aaltio-osallisuus-ja-soteintegraatiohyvinvoinnin-rakentumisessa

Ahvenainen, J. 2017. Palvelupalapelistä monivärimaalaukseen? Moniammatillisen toiminnan kehittämismahdollisuuksia neljän tuulen ilmiöiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 30.5.2017] Saatavissa: http://theseus.fi/bitstream/handle/10024/124973/Ahvenainen_Janette.pdf?sequence=1

Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista  yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta.

Kuosmanen, V. 2012. Yhteiskunnan muutos haastaa palvelut, asiantuntijuuden ja asiakkuuden rakentumaan sosiaalipedagogiselle perustalle. Teoksessa: Hämäläinen, J. & Nietosvuori, L. (toim.) 2012. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja. Vuosikirja 2012. 13. vuosikerta. Kuopio: Suomen sosiaalipedagoginen seura ry. 133-140.

Kurki, L. 2008. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Juvenes Print.

Leimio, S. 2014. Mitä on sosiaalipedagoginen ehkäisevä (päihde)työ? PowerPoint esitys. Lahti: Sosiaalialan osaamiskeskus Verso liikelaitos.

Santala, J. 2011 teoksessa: Hämäläinen, J. (toim.) 2011. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja. Vuosikirja 2011, 12. vuosikerta. Kuopio: Suomen sosiaalipedagoginen seura ry. 27-39.

Kirjoittajat

Janette Ahvenainen on toukokuussa 2017 valmistunut sosionomiopiskelija.

Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Julkaistu 6.6.2017

Sosiaali- ja terveydenhuolto on murroksessa. SOTE-uudistuksella palveluja uudelleen järjestetään ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä kehitetään sekä valtakunnallisesti että kunta- ja yksikkökohtaisesti. Yhteistyöstä koottuja ammattilaisten kokemuksia voidaan käyttää kehitystyön apuna ja näin työntekijän ääni tulee kuulluksi muutosprosessissa. Asiakkaan ääni on sen sijaan hiljaisempi. Asiakkaan mukanaoloa pidetään tärkeänä ja yhteistyötä edistävänä, sillä tällöin tiedonsiirto helpottuu. Olisi mielenkiintoista selvittää enemmän asiakkaan osallisuuden merkitystä moniammatillisessa yhteistyössä. Asiakas on oman tilanteensa asiantuntija, mutta erityisesti lastensuojelussa tarvitaan usein asiakkaan asiantuntijuuden lisäksi moniammatillista asiantuntijuutta.

Kirjoittajat: Kaisa Kouvo ja Helena Hatakka

Moniammatillinen yhteistyö

Moniammatillinen yhteistyö on Isoherrasen (2005, 14) mukaan asiakkaan kokonaisuuden huomioimiseen pyrkivää asiantuntijoiden työskentelyä. Isoherranen (2012, 100) määrittelee moniammatillisen yhteistyön mallin, jossa on viisi pääkategoriaa. Pääkategoriat kuvaavat yhteistyön edellytyksiä ja nämä kategoriat ovat sovitut ja joustavat roolit, vastuuajattelun kehittyminen, yhteisen tiedon luominen, organisaatio rakenteena ja rajana sekä moniammatillisen yhteistyön oppiminen.

Ammattilaisen rooli sekä asema määrittyvät työntekijän taitojen, motivaation ja yhteistyön vaatimusten pohjalta. Vastuuajattelun kehittyminen taas tarvitsee toteutuakseen jaettua näkemystä yhteisestä vastuusta sekä erikseen sovittuja ja määriteltyjä vastuualueita. Salliva ja avoin ilmapiiri sekä tarpeita vastaavat kokoontumiset ovat yhteisen tiedon luomisen edellytyksiä. Tässä kategoriassa ei tule unohtaa myöskään läheisten ääntä eikä taitavan keskustelun ja dialogin taitoja. (Isoherranen 2012, 114, 121, 130.)

Organisaatio rakenteena ja rajana pitää sisällään kaikkien toimijoiden yhteisen tavoitteen muuttaa organisaatiokulttuuria. Organisaation rajojen tulee olla sujuvasti ylitettäviä ja johtajien kyetä jaettuun johtamiseen. Organisaatiossa tulee järjestää tilaisuuksia arvioida ja luoda yhteistyötä ja tiimien toimintaa joustavasti ja asiakaslähtöisesti. Koulutus on moniammatillisen yhteistyön oppimisen edellytys. Tiimejä tulee tukea ja ohjata kehitysprosessissa ja tarjota tukea ja opetusta niin teoriassa kuin käytännössäkin. (Isoherranen 2012, 139, 148.)

Hyviä kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä

Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemusten mukaan yhteistyötä edistäviä tekijöitä olivat työntekijöiden oma rooli ja vastuu, työntekijöiden keskinäinen tuntemus ja luottamus, toisten työn tuntemus, avoimuus, yhteinen tahto ja ymmärrys sekä riittävät rakenteet ja resurssit. Nämä yhteistyön kehittämisen eri osa-alueet tukivat kaikki toisiaan ja limittyvät toisiinsa ja kaikkien näiden toteutumisen mahdollistaa toimijoiden keskinäinen yhteydenpito. Erityisen tärkeänä pidettiin säännöllisiä yhteisiä tapaamisia, jotka mahdollistivat myös yhteistyön kenties tärkeimmän osa-alueen, hyvän vuorovaikutuksen. (Kainulainen 2007, Kaminen & Pakkala 2007, Saarenpää 2012, Niska & Takkinen 2012, Ropponen 2013, Hoppari 2014.)

Moniammatillisen yhteistyön kehityksen haasteet ja hitaus tunnustettiin ja kehittämiseen ja yhteistyön tekemiseen kaivattiin koulutusta (Saarenpää 2012). Tuttuus helpotti yhteistyöhän ryhtymistä ja sen toteuttamista, mutta toisaalta organisaation selkeillä rakenteilla ehkäistäisiin yhteistyön henkilösidonnaisuus. Jatkuvat työntekijävaihdokset eivät tällöin ole yhteistyön esteenä, vaan rakenteet ohjaavat yhteistyötä. (Hoppari 2014). Moniammatillinen yhteistyö nähdään toimijoiden keskuudessa tärkeänä ja sen kehittämistä toivotaan. Yhteistyön toimivuuden vuoksi ollaan valmiita näkemään vaivaa ja yhteistyön tärkeys asiakkaan parhaaksi nähdään selkeästi. Asiakkaan mukaanotto yhteistyöhön koettiin myös työtä helpottavana, sillä tällöin vaitiolon rajoitteet eivät muodostu ongelmaksi (Kaminen ym. 2007).

Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen

Moniammatilliseen yhteistyöhön ja sen kehittämiseen on kiinnitetty viime vuosina huomiota sosiaali- ja terveyspalvelujen rakennemuutoksen yhteydessä. Toimintatapoja ja rakenteita uudistetaan ja näillä uudistuksilla tavoitellaan kaikille yhdenvertaisia palveluita (Hämeen-Anttila 2017, 216). Myös viime vuosina muuttunut lainsäädäntö ohjaa toimijoita kohti moniammatillisen yhteistyön muutosta. Yhtenä Sipilän hallituksen kärkihankkeena on Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE), jota hallinnoi Sosiaali- ja terveysministeriö ja jonka tavoitteena ovat nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmät, vaikuttavammat, kustannustehokkaammat ja paremmin yhteen sovitetut palvelut sekä toimintakulttuurin uudistaminen. Tavoitteeksi on asetettu myös eri toimijoiden välisen yhteistyön parantaminen. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa ohjaavia periaatteita ovat lapsen oikeudet ja lapsen etu, lapsi- ja perhelähtöisyys, voimavarojen vahvistaminen sekä perheiden monimuotoisuus. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017.) Päijät-Hämeen maakunnan hankehakemus, Huomisen hyvinvointia lapsille ja perheille Päijät-Hämeessä, mukaan LAPE-muutosohjelman avulla luodaan toimiva matalan kynnyksen tuen kokonaisuus lapsen ja perheen lähiympäristöön. Tässä kokonaisuudessa kolmannella sektorilla ja seurakunnilla on oma merkittävä roolinsa. Hankkeessa kehitetään myös joustavaa ja monialaista palvelutarpeen arviointia. (Huomisen hyvinvointia lapsille ja perheille Päijät-Hämeessä – Päijät-Hämeen maakunnan hankehakemus.)

Monet eri toimijat ovat toteuttaneet hankkeita, joiden tavoitteena on ollut moniammatillisen yhteistyön helpottuminen. Lastensuojelun keskusliiton Suojele-tue-toimi – yhteistuumin lapsen asialla -huoneentaulu sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen VarTu-hankkeen tuotoksena syntynyt kehittämisvalikko ovat hyviä esimerkkejä yhteistyötä edistävistä yksittäisistä hankkeiden kautta käytäntöön siirtyneistä tuloksista. (Savolainen & Seppänen, 2012, Heinämäki 2005.)

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ”Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen moniammatillista yhteistyötä edistäviä tekijöitä”, jossa selvitettiin ammattilaisten kokemuksia ja käsityksiä lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen moniammatillista yhteistyötä edistävistä tekijöistä Suomessa.

Lähteet

Hoppari, H. 2014. Moniammatillinen yhteistyö varhaiskasvatuksen kokemana. [Verkkodokumentti]. Pro gradu-tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. [Viitattu 28.3.2017]. Saatavissa: http://www.aikuissosiaalityo.fi/files/3810/Moniammatillinen_yhteistyo_varhaiskasvatuksen_kokemana.pdf.

Huomisen hyvinvointia lapsille ja perheille Päijät-Hämeessä – Päijät-Hämeen maakunnan hankehakemus. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 26.5.2017]. Saatavissa: http://stm.fi/documents/1271139/4347880/paijat_hame_lapehanketiivistelma.pdf/d4bdf001-9163-46bb-a5a0-b834ba2bf007.

Isoherranen, K. 2005. Moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY oppimateriaalit.

Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus: moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. [Verkkodokumentti]. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. [Viitattu 25.3.2017].  Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vaitoskirja.pdf.

Kainulainen, A. 2007. Päivähoito lapsen avohuollollisena tukitoimena: tukitoimen toteuttaminen moniammatillisena yhteistyönä. [Verkkodokumentti]. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Varhaiskasvatuksen laitos. [Viitattu 28.3.2017]. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18216/URN_NBN_fi_jyu-2007273.pdf?sequence=1.

Kaminen, M. & Pakkala, T. 2007. Päivähoidon työntekijöiden käsitykset sosiaalityöntekijöiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä Vaasassa: Vastavuoroista vaihtokauppaa vai oman edun tavoittelua? Pro gradu-tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos.

Niska, H & Takkinen, J. 2012. Päivähoidossa heränneestä huolesta moniammatilliseen yhteistyöhön. Pro gradu-tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto, Sosiaalityön laitos.

Kouvo, K. 2017. Lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen moniammatillista yhteistyötä edistäviä tekijöitä. Kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala. [Viitattu 30.5.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052710588.

Ropponen, P. 2013. Päivähoidon ja lastensuojelun yhteistyö: lastentarhanopettajien, päivähoidon esimiesten ja sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä yhteistyöstä. Pro gradu-tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos.

Saarenpää, T. 2012. ”Se on vähän niin kuin pallo, johon jokaisella on oma kosketuspinta, vaikka se on se sama pallo”. Sosiaalityön, varhaiskasvatuksen ja perheen kokemuksia päiväkodissa tapahtuvasta moniammatillisesta yhteistyöstä. [Verkkodokumentti]. Pro Gradu-tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto, Sosiaalityön laitos. [Viitattu 28.3.2017]. Saatavissa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61466/Saarenp%C3%A4%C3%A4.Tanja.pdf?sequence=1.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma. Ohjelma tähtää sirpaleisesta kehittämisestä kokonaisvaltaiseen uudistukseen ja pysyvään muutokseen [Viitattu 3.3.2017]. Saatavissa: http://stm.fi/lapsi-ja-perhepalvelut/kuvaus.

Kirjoittajat

Kaisa Kouvo on kesällä 2017 valmistuva sosionomiopiskelija ja Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Julkaistu 30.5.2017

Lahden ammattikorkeakoulu on osaltaan mukana edistämässä maahanmuuttajien kotoutumista. Maahanmuuttajien ohjaustyössä toimivien ammattilaisten tueksi on laadittu palveluopas, joka auttaa ohjaamaan maahanmuuttajataustaisia asiakkaita. Opas pitää sisällään Lahden alueen maahanmuuttajille suunnattuja palveluita, jotka ovat tarkoitettu tukemaan kotoutumiseen liittyviä tarpeita.

Kirjoittajat: Kirsi Muhli, Maiju Kolila ja Helena Hatakka

Monikulttuurisuus ja kotouttamisen edistäminen

Maahanmuuttajien määrä on kasvanut merkittävästi Suomessa viime vuosina. Monikulttuurisuus on muodostunut myös vankaksi osaksi Lahden kaupungin arkea. Maahanmuuttajataustaisten asukkaiden määrä on koko ajan kasvamaan päin. Lahdessa maahanmuuttajien tilastollinen lukumäärä vuonna 2015 oli 4 513 ja määrä tulee kasvamaan edelleen. Maahanmuuttajien kotouttamisen edistäminen on hyvin ajankohtainen ja paljon puhuttava aihe. Kotoutumisen alkuvaiheessa maahanmuuttajat kohtaavat paljon haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi tiedonhankintaan, yhteiskunnan toimintaan ja palveluihin (Pohjola 2016, 65).

Kotoutumisprosessissa koulutus on keskeisessä osassa. Kotoutumiskoulutus toteutetaan yleensä työvoimakoulutuksena, mutta sitä voidaan järjestää myös omaehtoisen opiskelun muodossa. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2013b.) Monesti koulutus on myös edellytys työmarkkinoille siirtymiseen. Jo hankittu ammattitaito pyritään turvaamaan ja tavoitteena on, että aiemmat opinnot, tutkinnot ja työkokemus ovat koulutuksen suunnittelun pohjana. Koulutusta tarvitsevat myös työmarkkinoiden ulkopuoliset maahanmuuttajaryhmät, kuten kotiäidit ja ikääntyneet ja se edistää kotoutumista ja yhteiskuntaan integroitumista. (Opetushallitus 2016, 16-17.)

Monikulttuurisen ohjaustyön haasteet

Monikulttuurinen viranomais- ja ohjaustyö kaipaa lisää tietoja, taitoja ja erilaisia valmiuksia. Jokaiselle työyhteisön jäsenelle kulttuurien välinen kompetenssi on tarpeellinen. Tätä tulisikin kehittää tekemällä töitä sen eteen ja tarjoamalla tietoa sekä asiakkaille että työntekijöille. (Hammar-Suutari 2009, 168.)

Hammar-Suutarin tutkimuksessa (2009) käy myös ilmi myös se, että koulutustarjontaa maahanmuuttajille ei ole riittävästi tai viranomaisilla on siitä liian vähän tietoa. Maahanmuuttajat olivat kokeneet, ettei työvoimaneuvojilla ole aina tarpeeksi tietoa asiakkaan eteenpäin ohjaamiseksi. Viranomais- ja ohjaustyössä toimivat työntekijät tarvitsevat sellaisia välineitä, joilla voisi kehittää parempia tapoja toimia. Näin kulttuurien välinen työskentely helpottuisi ja yhdenvertaisempi kohtelu kehittyisi. (Hammar-Suutari 2009, 172,178.)

Palveluverkosto voi näyttäytyä asiakkaille pirstaleisena ja vaikeasti saavutettavana. Maahan muuttaneelle henkilölle on vaikeaa sukkuloida suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Palveluiden saavutettavuus on monesti maahanmuuttajan oman aktiivisuuden varassa. Palveluntarjoaja voi yhtä lailla kokea palvelutarpeiden verkoston monimutkaisen laajana. (Väestöliitto 2016, 3.) Maahanmuuttajat kokevat monet suomenkieliset oppaat vaikeaselkoisina ja myös asiantuntijat painottivat esitteiden ja oppaiden selkeyttä. Oppaiden selkokielisyys ja omakielisyys palvelevat myös viranomaisia. (Hallikainen 2011,84-85.)

On siis tarpeellista saada myös työntekijöille konkreettista apua kotoutumisen edistämistyöhön, koska monikielinen ja monikulttuurinen asiakaskunta lisääntyy. Se asettaa työarkeen omanlaiset haasteensa.

Lahden ammattikorkeakoulun NIPA-hanke mukana kotouttamisen edistämisessä

Lahden ammattikorkeakoulu hallinnoi ja toteuttaa Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi (NIPA) hanketta. Hankkeen tarkoituksena on tukea kotoutumista ja näin edistää Päijät-Hämeen alueella maahanmuuttajataustaisten kotoutumista sekä työllistymistä. NIPA –hanke on osa Kotona Suomessa – koordinaatiohanketta. Siinä kehitetään niitä palveluita ja prosesseja, jotka tukevat kotoutumiskoulutuksen jälkeistä nivelvaihetta. Hankkeen suunnitteluvaiheessa todettiin maahanmuuttajille suunnattujen palveluiden näyttäytyvän pirstaleisina sekä työntekijöille että asiakkaille. Tavoitteena NIPA –hankkeelle on vahvistaa maahanmuuttajien osallisuutta ja työmarkkinavalmiuksia sekä lisätä tietoisuutta Lahden alueen palveluverkostosta ja sen toiminnoista. (Lahden ammattikorkeakoulu 2017.) Vasta valmistunut maahanmuuttajien kotoutumista edistäviä palveluja esittelevä palveluopas on toteutettu osana Lahden ammattikorkeakoulun NIPA- hanketta.

Palveluopas ohjaustyön apuna

Lahden ammattikorkeakoulun sosionomi (AMK) opinnäytetyönä (Kolila & Muhli 2017) on valmistunut palveluopas, jossa on Lahden maahanmuuttajille suunnattuja kotoutumista edistäviä palveluita. Palveluopas koostuu 22 palveluntarjoajan esittelystä ja heidän yhteistiedoistaan. Oppaassa on linkit palveluntarjoajien kotisivuille, joista voi tarvittaessa varmistaa ajankohtaiset koulutus- tai palvelutiedot. Mukaan oppaaseen on valittu esimerkiksi kotoutumiskoulutuspaikkoja, suomen kielen opetusta antavia tahoja sekä työelämävalmiuksia vahvistavia hankkeita.  Palveluoppaan tarkoituksena on edistää työntekijöiden valmiuksia ohjata maahanmuuttajataustaisia asiakkaita. Oppaan avulla tiedon löytyminen on helpompaa ja sen on tarkoitus helpottaa ohjaustyötä.

Palveluopas on saanut innostuneen vastaanoton ja useat eri tahot ovat olleet tyytyväisiä oppaan hyödynnettävyyteen. Osaaminen esiin -hanke (Ossi) vastaa palveluoppaan laajemmasta levityksestä. Opas on vapaasti työntekijöiden sekä palveluntarjoajien hyödynnettävissä.  Eri palveluiden hajanaisuus ja siitä johtuva tietämättömyys palveluista ovat olleet ongelma. Palveluopas puuttuu tähän ongelmaan kokoamalla palvelut yksien kansien väliin ja helpottamalla asiakkaiden auttamista oikean palvelun piiriin.

Lähteet

Hallikainen, M. 2011. Maahanmuuttajat suomalaisen palvelujärjestelmän asiakkaina ”Hukassa olemisen tunne on suurin silloin, kun ei tiedä mitä pitäisi kysyä”. YAMK-opinnäytetyö. [viitattu 12.4.2017] Saatavissa: https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/26407/Hallikainen_Minna.pdf?sequence=1

Hammar-Suutari, S. 2009. Asiakkaana erilaisuus – Kulttuurien välisen viranomaistoiminnan etnografia. [Verkkokirja].  [viitattu 12.4.2017] Saatavissa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-219-303-2/urn_isbn_978-952-219-303-2.pdf

Kolila, M. & Muhli, K. 2017. KOTI LAHESSA. Maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen Lahdessa. Lahden ammattikorkeakoulu. AMK-opinnäytetyö.

Lahden ammattikorkeakoulu 2017. N​IPA – Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi. [viitattu 12.4.2017] Saatavissa: http://www.lamk.fi/projektit/nipa/Sivut/default.aspx

Opetushallitus 2016. Maahanmuuttajat ja maahanmuuttajakoulutus vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. [Verkkokirja].  [viitattu 12.4.2017] Saatavissa: http://www.oph.fi/download/175779_maahanmuuttajat_ja_maahanmuuttajakoulutus_vapaan_sivistystyon_oppilaitoksiss.pdf

Pohjola, R. 2016. Nuorten maahanmuuttajien kotoutuminen: etnografinen tutkimus kotoutumisen haasteista, mahdollisuuksista ja toiveista. Yhteiskuntapolitiikan Pro Gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Työ- ja elinkeinoministeriö 2013b. Maahanmuuttajabarometri 2012. [viitattu 14.3.2017] Saatavissa: http://www.kotouttaminen.fi/files/39043/Maahanmuuttajabarometri2012_11_2013.pdf

Väestöliitto 2016. Kohtaamistarinoita. Maahanmuuttaja asiakkaana julkisissa palveluissa. [viitattu 12.4.2017] Saatavissa: http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/225578b1a2fc5cf33cea24349d9495ea/1492015655/application/pdf/5840741/Kohtaamistarinoita.pdf

Kirjoittajat

Maiju Kolila ja Kirsi Muhli ovat keväällä 2017 valmistuvia sosionomiopiskelijoita.

Helena Hatakka on yliopettaja Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla sekä ollut mukana NIPA –hankkeen hakuvaiheessa.

Julkaistu 25.4.2017