LAMKin sosiaali- ja terveysalalla toteutettiin hanke ”Työelämän ja ammattikorkeakoulun yhteistyön kehittäminen sosiaali- ja terveysalan opinnäytetöiden ohjausprosessissa – malli työelämäyhteistyössä tapahtuvasta opinnäytetyön ryhmäohjauksesta”. Hankkeen päätyttyä kerättiin tietoa teemahaastatteluilla ryhmäohjauksesta hankkeeseen osallistuneilta henkilöiltä ja muilta samaan aikaan opinnäytetyön ryhmäohjaukseen osallistuneilta opiskelijoilta ja heidän ohjaajiltaan. Tässä artikkelissa kuvataan tuon tutkimuksen tuloksia.
Kirjoittaja: Päivikki Lahtinen
Opinnäytetyö sosiaali- ja terveysalalla ammattikorkeakoulussa
Opinnäytetyön 15 op:n tavoitteena on, että opiskelija osaa arvioida kriittisesti työelämän kehittämistarpeita ja käyttää tarkoituksenmukaisia kehittämismenetelmiä oman ammattialan kehittämiseksi, suunnitella, toteuttaa, arvioida ja julkaista opinnäytetyön sekä raportoida sen oman alansa tutkivan kirjoittamisen periaatteiden mukaan sekä soveltaa ja hyödyntää opinnäytetyön tuloksia (tietoa, palvelua, tuotetta) työelämän toiminnan kehittämiseksi (LAMK 2015).
Ryhmässä oppiminen
Ryhmässä oppimista on tutkittu useissa sekä kotimaisissa että ulkomaisissa korkeakouluissa opiskelijoiden erilaisissa oppimisympäristöissä. Ryhmässä oppimista voidaan tarkastella esimerkiksi yhteisöllisenä oppimisena, tiimioppimisena, ryhmätöiden tekemisenä tai projektioppimisena.
Suhonen, Kaakinen, Kaasila ja Sarenius (2015) ovat tutkineet yhteisöllistä oppimista pro gradu -tutkielmien pienryhmäohjauksissa. Terveyshallintotieteen opiskelijat kokivat pienryhmäohjauksen ja yhteisöllisen oppimisen prosessin myötä myönteisenä. Opiskelijoiden kokemuksissa nousivat esiin opiskelijoiden välinen henkinen tuki sekä mahdollisuus reflektoida opinnäytetyötä pienryhmätilanteissa. Ohjaajan kannustava ja keskusteleva rooli koettiin oppimista tukevana. Opiskelijat tukivat toisiaan innostamalla sekä vertaistuen avulla. (Suhonen ym. 2015.) Puhakan ja Koivuluhdan (2013) tutkimuksessa olivat kohdejoukkona ensimmäisen vuoden tietojenkäsittelytieteen yliopisto-opiskelijat, joille toteutettiin strukturoitua ryhmäohjausta. Tutkimus oli pitkäkestoinen ja eteni tapaustutkimuksen tyyppisesti. Ryhmä kokoontui kuusi kertaa. Ryhmäohjauksen päätyttyä kaikki siihen osallistuneet olivat tyytyväisiä ryhmäohjaukseen. Tämänkin tutkimuksen mukaan tärkeitä asioita osallistuneille olivat vertaistuki ryhmässä ja vuorovaikutus. Ryhmäohjaukseen osallistuneet tutustuivat hyvin toisiinsa prosessin aikana. Tästä johtuen opiskelijoiden oli helppo tehdä opintojen myöhemmässäkin vaiheessa yhteistyötä ja lähestyä toisiaan. Friedman, Crews, Caicedo, Besley, Weinberg ja Freeman (2010) tutkivat opiskelijoiden kokemuksia monialaisesta ryhmässä oppimisesta, jossa opiskelijat edustivat useaa alaa: filosofia, kirjallisuustiede, viestintä, liiketalous ja tekniikka, kansanterveystiede ja sosiaalityö. Opiskelijoilla oli mahdollisuus toteuttaa erilaisissa, monialaisissa ryhmissä opintoja. Opiskelijat olivat tulosten mukaan oppineet paljon toistensa ammateista ja saaneet tärkeää tietoa tulevaisuutta varten.
Poliisiammattikorkeakoulussa (Myllylä, Hakala, Saaranen-Kauppinen & Eskola 2015) on tutkittu opinnäytetyöprosessia ohjaamisen näkökulmasta. Opiskelijoiden kuvataan olleen melko passiivisia prosessin aikana ja ryhmäohjaustilanteiden todetaan muodostuneen enimmäkseen yksilöllisiksi opinnäytetöiden edistymisen seurantatilaisuuksiksi. Opinnäytetyön ohjaajilla uskotaan kuitenkin olleen ryhmän opinnäytetyöprosessia edistävä vaikutus, sillä opiskelijoiden aktiivisuuden ja yhteistoiminnallisuuden voitiin havaita lisääntyneen ohjausprosessin edetessä. Tutkimustulosten mukaan voidaan havaita, että mitä enemmän ohjaaja saa palautetta ryhmätyöskentelyn hyödyistä, sitä monipuolisemmin hän hyödyntää sitä ohjauksessaan. (Myllylä ym. 2015.)
Ryhmätyöskentelyn avulla voidaan opettaa ja kehittää esimerkiksi sosiaalisia taitoja. Saaranen-Kauppisen (2015) tutkimustulosten mukaan se onnistuu parhaiten, kun tämä tapahtuu substanssin oppimisen ohella, ryhmä- ja projektitöiden avulla. Tässä tutkimuksessa esitetään tosin myös kritiikkiä ryhmätyöskentelyä kohtaan ja todetaan, että jotkut opiskelijat voivat jäädä helposti vapaamatkustajiksi, kun he eivät osallistu yhteisten tehtävien tekoon.
Aineiston keruu ja analysointi
Teemahaastatteluaineisto kerättiin sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilta, opettajilta sekä opinnäytetöiden työelämäohjaajilta. Teemahaastattelulle on olennaista, että se etenee tiettyjen, keskeisten teemojen varassa. Tässä mahdollistuu tiedonantajien äänen esiin tuleminen ja se, että tiedonantajien tulkinnat asioista tulevat esille. Heidän asioille antamansa merkitykset ovat tärkeitä, samoin kuin se, että merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 48.) Teemahaastattelulle on tyypillistä, että haastattelun aihepiirit, teema-alueet ovat ennalta tiedossa (Eskola & Suoranta 1998, 87). Aineisto analysoitiin soveltaen sisällönanalyysia, jonka avulla pyrittiin luomaan jäsentynyt kokonaiskuva tiedonantajien kokemuksista ryhmämuotoisesta opinnäytetyöohjausprosessista (vrt. White & Marsh 2006; Polit & Beck 2010, 469). Laadullinen sisällönanalyysi nousee humanistisesta traditiosta ja on luonteeltaan induktiivinen (White & Marsh 2006; Elo & Kyngäs 2007). Puhtaasti induktiivinen päättely on kuitenkin kyseenalaistettu muun muassa sillä perusteella, että uusi teoria ei voi syntyä vain havaintojen perusteella (Eskola & Suoranta 1998, 157; Tuomi & Sarajärvi 2002, 97).
Tulokset : ryhmän ja ryhmäohjauksen merkitys opinnäytetyöprosessissa
Sekä opettajat että opiskelijat kokivat, että ryhmällä oli positiivisesti motivoiva vaikutus opinnäytetyön etenemiseen. Ryhmästä oli hyötyä heti opinnäytetyön alkuun pääsemisessä, kun samassa ryhmässä oli eri vaiheessa olevia opinnäytetyön tekijöitä ja erityisesti valmistumisvaiheessa olevia opinnäytetöitä. Opinnäytetyöprosessin alkuvaiheessa ryhmästä saatiin käytännön neuvoja opinnäytetyön tekemiseen ja työelämäyhteistyöhön. Opinnäytetyön ohjaajalta saatu tuki auttoi prosessissa alkuun. Kun ryhmässä on useampi opiskelija yhtä aikaa samanlaisten opinnäytetyöhön liittyvien asioiden parissa, auttaa asioiden jäsentely yhdessä ohjaajan kanssa viemään prosessia eteenpäin. Opinnäytetyön ohjaajan oma innostuneisuus opinnäytetyöprosessia ja ohjaamista kohtaan innostaa opiskelijoita opinnäytetyön tekemisessä.
Opinnäytetyöt, jotka olivat siinä alkuvaiheessa, niin niiden tekijät näkivät siinä ryhmässä sen valmistuvan työn ja sen ohjauksen, mikä toimi ihan mukavasti. Se valmis työ toimi heille hyvin motivoivana tekijänä.
Opiskelijat saivat tukea ryhmästä sekä vertaistuen muodossa toinen toisiltaan, että opinnäytetyön ohjaajaltaan. Lisäksi tukea toi opinnäytetyön työelämäohjaaja. Opiskelijat kokivat voivansa antaa paremmin vertaistukea toinen toisilleen, kun opinnäytetyöt olivat mahdollisimman samassa vaiheessa. Vertaistuki ei ollut pelkästään tuen saamista, vaan positiivisena koettiin myös se, että voi itse jakaa omaa osaamistaan ja olla tukena opinnäytetyöprosessissa muille opiskelijoille. Vaikka opinnäytetyö on jokaisen opiskelijan/ryhmän tehtävä itse, on tiedonantajien kokemusten perusteella ryhmästä saatavalla tuella iso merkitys siihen, miten opinnäytetyöprosessi lähtee liikkeelle ja etenee. Kysyttäessä kokemuksia monialaisista ryhmistä nousi esiin, että alasta riippumatta prosessi etenee samalla tavalla, ja opiskelijat ovat oman opinnäytetyönsä aiheen asiantuntijoita. Toisaalta tiedonantajat toivat esiin, että mikäli opinnäytetyöryhmä on hyvin monialainen ja jokaisessa ohjauksessa keskitytään kaikkiin opinnäytetöihin tasapuolisesti, ei mihinkään työhön pääse paneutumaan syvällisemmin. Tällöin toisen alan tuntemus jää pinnalliseksi.
Siinä oli se vertaistuki siinä alussa, niin voitiin vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia, kun oltiin samassa vaiheessa. Kysyttiin toisiltamme, että miten sinulla on tämä ja tämä, että miten edettäisiin? Ja koko ajan tuntui, että niitä onnistumisen kokemuksia pystyttiin jakamaan toisten kanssa. Ja sekin tuntui hyvältä, että itse pystyi jakamaan niitä onnistumisen kokemuksia vastavuoroisesti.
Se merkitys siinä opinnäytetyössä, että opinnäytetyöprosessissa ovat ne tietyt lainalaisuudet, jotka pätevät siinä alasta riippumatta. Ei lähdetä siinä siitä omasta alasta käsin, vaan lähdetään siitä mikä on se opinnäytetyö.
Kaikilla haastatelluilla tiedonantajilla oli ryhmäohjauksesta sellainen kokemus, että se tukee opinnäytetyöprosessin etenemisessä opiskelijaa. Yhteisenä kokemuksena todettiin useamman ihmisen asiantuntijuuden mahdollistavan opinnäytetyön monipuolisempi ja laaja-alaisempi käsittely kuin se, että opettaja yksin ohjaisi opinnäytetyötä. Ryhmäohjaus ja siinä opinnäytetyöohjaajalta sekä vertaisarvioijilta saatu palaute oli auttanut opinnäytetyön kirjoittamisessa. Ohjaustilanteissa toivottiin vielä nykyistä enemmän opiskelijoiden kommentteja sekä vertaisarviointia opinnäytetöistä.
Kyllä minä koen, että kaikki pienryhmäohjaustyyppiset tavat, ne tuottavat enemmän kuin se yksilö. Se on kokonaisuutena parempi, se aihe jäsentyy jotenkin paremmin, kun siihen tulee useampi kysymys samassa hetkessä samaan asiaan. Aina kun siinä on useampi ihminen samassa tilanteessa, se tuo lisää.
Tiedonantajien kokemukset opinnäytetyön ohjaukseen osallistuvan ryhmän sopivasta koosta vaihtelivat riippuen tarkastelunäkökulmasta. Mikäli kaikki opinnäytetyöt olisivat ryhmässä samasta tai saman tyyppisestä aiheesta, voisi samassa ryhmässä olla useampi opinnäytetyö kuin sellaisessa ryhmässä, missä opinnäytetöiden aiheet poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon. Opiskelijoiden ja opinnäytetöiden työelämäohjaajien kokemusten mukaan oli hyvä, että samalle toimeksiantajalle tehdyt opinnäytetyöt olivat samassa ohjausryhmässä. Kun yhdellä opinnäytetyöllä oli useampi tekijä, se mahdollisti joskus jonkun opinnäytetyön tekijän poissaolon ryhmäohjauksesta.
Meillä on ollut ihana, että ryhmässämme kaikki tekevät samalle työelämän edustajalle opinnäytetyön. Sitä suosittelen. Enemmän voisi mielestäni ryhmäohjausta hyödyntää opinnäytetyöprosesseissa.
Sekä opettajien että opiskelijoiden mielestä ryhmien vuorovaikutuksessa oli havaittavissa muutosta opinnäytetyöprosessin aikana positiiviseen suuntaan. Opiskelijoiden työskentely muuttui aktiivisemmaksi ja ajatuksia tuotiin rohkeammin esiin.
Kaikilla ryhmäohjauksia pitäneillä opettajilla oli ryhmäohjaukset säännöllisesti noin kerran kuukaudessa. Hyvänä pidettiin sitä käytäntöä, että etukäteen oli ajoissa tiedossa, milloin ryhmäohjaukset olivat. Yleisesti kannatettiin ammattikorkeakoulun Moodle-pohjaista Reppu -sivua, jossa jokaisella opinnäytetyöryhmällä tai opinnäytetyöohjaajalla on oma sivu. Tiedonantajien kokemusten mukaan ryhmäohjausten aikataulut olisi hyvä olla tiedossa vähintään puoleksi vuodeksi etukäteen.
Yhteisenä kokemuksena todettiin useamman ihmisen asiantuntijuuden mahdollistavan opinnäytetyön monipuolisempi ja laaja-alaisempi käsittely kuin se, että opettaja yksin ohjaisi opinnäytetyötä. Ryhmäohjaus ja siinä opinnäytetyöohjaajalta sekä vertaisarvioijilta saatu palaute oli auttanut opinnäytetyön kirjoittamisessa. Ohjaustilanteissa toivottiin vielä nykyistä enemmän opiskelijoiden kommentteja sekä vertaisarviointia opinnäytetöistä.
Kyllä minä koen, että kaikki pienryhmäohjaustyyppiset tavat, ne tuottavat enemmän kuin se yksilö. Se on kokonaisuutena parempi, se aihe jäsentyy jotenkin paremmin, kun siihen tulee useampi kysymys samassa hetkessä samaan asiaan. Aina kun siinä on useampi ihminen samassa tilanteessa, se tuo lisää.
Ryhmäohjaus jämäköittää ja jopa nopeuttaa opinnäytetyön etenemistä. Minun mielestä se oli kiva, kun oli se ryhmä. Oli sovitut tapaamiset ja sitten oli ne sovitut tavoitteet, että mitä piti tehdä mihinkin mennessä. Minä en sitten tiedä, olisiko se ollut jotenkin hallitsematonta, jos olisin tehnyt yksin. Nyt kun oli selvät tavoitteet, mitä mihin mennessä, se sopi minulle hyvin.
Ryhmäohjauksiin kaivattiin ohjausta vertaisarviointia varten. Ryhmäohjauksessa olisi tiedonantajien mukaan hyvä luoda yhteiset pelisäännöt, joista tulee pitää kiinni. Tiedonantajat korostivat, että ryhmän muodostumiseen opinnäytetyöprosessin alkuvaiheessa kannattaa kiinnittää huomiota ja siihen pitäisi käyttää riittävästi aikaa.
Johtopäätökset
Opinnäytetyöprosessissa ryhmäohjauksesta on monin tavoin hyötyä opiskelijoille. He saavat ryhmässä tukea ohjaajan lisäksi vertaisiltaan, jotka ovat eri vaiheessa opinnäytetyöprosessia. Opiskelijoiden vuorovaikutustaidot kehittyivät ryhmäohjausprosessin aikana aktiivisemmiksi (vrt. Myllylä ym. 2015). Opinnäytetyöryhmän ollessa monialainen, se antoi oppimiskokemuksia muilta aloilta ja laajensi opinnäytetyön tarkastelua. Onnistuakseen ryhmäohjaus edellyttää muun muassa ryhmäohjausaikojen sopimista lukujärjestykseen riittävän ajoissa sekä esimerkiksi Moodle-pohjaista Reppusivua ryhmäohjauksen tueksi.
Lähteet
Elo, S. & Kyngäs, H. 2007. The qualitative content analysis process. Journal of advanced nursing 62 (1), 10–115.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Osuuskunta Vastapaino.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2000. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Helsinki University Press.
Friedman, D.B., Crews, T.B., Caicedo, Besley, J.C., Weinberg, J. & Freeman, M. 2010. An exploration into inquiry-based learning by a multidisciplinary group of higher education faculty. Higher Education 59 (6), 765–783.
LAMK 2015. Fysioterapeutin, sairaanhoitajan ja sosionomin opetussuunnitelmat 2015 – 2016. [Verkkoaineisto]. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 28.4.2016]. Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi.
Myllylä, M., Hakala, J., Saaranen-Kauppinen, A. & Eskola, J. 2015. Poliisikoulutus muuttui korkeakoulututkinnoksi: Opinnäytetyön ohjaaminen ja opinnäyteprosessin tuottamat työelämätaidot tutkinnonuudistuksen alkuvaiheessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 17 (3), 8–23.
Polit, D.E. & Beck, C.T. 2010. Essentials of Nursing Research. Appraising Evidence for Nursing Practice. 7. Painos. Hong Kong: Wolter Kluwer Health/Lippingcott Williams & Wilkins.
Puhakka, H. & Koivuluhta, M. 2013. Opiskelijoiden ryhmäohjaus ja sen tuloksellisuus: tapaustutkimus. Psykologia 48 (4), 274–291.
Saaranen-Kauppinen, A. 2015. ”Se pitää naamioida jokskuks” – vuorovaikutusosaaminen insinöörikoulutuksessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 17 (4), 42–51.
Suhonen, M., Kaakinen, P. Kaasila, R, & Sarenius, V-M. 2015. Yhteisöllinen oppiminen pro gradu -tutkielmien pienryhmäohjauksessa. Yliopistopedagogiikka 22 (1), 12–19.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
White, M.D. & Marsh E.E. 2006. Content analysis: A flexible methodology. Librarytrends 55 (1), 22–45.
Kirjoittaja
KT, THM Päivikki Lahtinen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla ja ohjaa muun muassa opinnäytetöitä.
Julkaistu 21.4.2017
Viittausohje
Lahtinen, P. 2017. Ryhmänohjauksesta ja ryhmästä tukea opinnäytetyöprosessissa. LAMK RDI Journal. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/04/21/ryhmanohjauksesta-ja-ryhmasta-tukea-opinnaytetyoprosessissa/
