Defining Female Students Expectations of the Job Market of Tomorrow

Values, workplace benefit preferences, probable challenges on the labour market and expectations of females are important factors for companies to consider. By analysing these factors companies can ensure the retention of the future workforce of tomorrow. This article describes the female perspective on values, benefits and challenges from female students and female business professionals’ point of view.

Authors: Tia Delfino & Tarja Ahonen

Finland’s leading ladies

Especially now the topic of female employment is more up to date than ever. Finland’s government is being led by young females mostly all under 40. Still a lot of women will decide or end up going another way instead of striving for leadership roles. As Laura Liswood said in 2010 “By and large one common denominator is that women have a passion and a desire to change things.” Therefore, companies need to consider what women expect and understand what kind of transformations are needed to be made in order to meet women’s expectations. (Niethammer 2019.)

Employment and women

In Finland, the majority of the population consists of women. Thus, women are a very important economic factor in Finland. Also, considering the fact that 62.7% of women hold qualifications and degrees in Finland, they are an educated and skilled workforce who need to be well considered by companies. (Statistics Finland 2018, 32.)

Women value a positive work environment and flexible hours to combine and balance career and family. Also, new possibilities within a company can help to create incentives and motivate women to take up new tasks and positions. Promoting employee skills by providing internal training, new competences are created which are conducive for the company and the employee. This is consequential as the skills and knowledge of long-term employees are a clear advantage for any company. (Insight for Professionals 2018.)

The expectations on employment today

As generations change, the idea of employment changes as well. Maintaining employment at any cost is not appreciated anymore. As people’s perceptions of employment is based on personal attributes such as values, the idea of creating a personal career path and finding a purpose in employment becomes more important nowadays. (Hoff Bernstrøm et al. 2019.)

Values, benefit expectations, preferred wellbeing options and challenges in the job-hunting procedure were the focus of the study. The expectations that women have towards the labour market and companies and employers were analysed by sending out two surveys. This was a necessary step in order to understand how and if women’s perceptions have changed over time. The surveys were based on Schwartz value theory and Schein´s career anchors to examine the perspectives female students studying at LUAS and female business professionals’ concerning values, benefits and wellbeing options. Both theories analysed typical female and male attributes which specify the values, expectations, motifs and needs regarding one’s career. (Delfino 2019.)

Values and career anchors

In Schwartz theory ten values are listed. Hereby the typical female values are benevolence, universalism and security. Typical male values are power, stimulation, hedonism, achievement and self-direction. Conformity and tradition are considered as shared values. The female values contain helpfulness, equality, social order but also inner harmony, honesty, meaning in life and sense of belonging. These values change throughout life and male and female values can become blurred. (Schwartz & Rubel 2005, 1017-1018.)

Figure 1. Female Values (Potts 2015)

A person’s own values can change throughout time, especially when working for a company. The employee adapts to the company values and this can have an effect on their own norms. By building a knowledge base, creating a strategy and finding a mission within a company an employee goes on a lifelong learning process which will affect their way of thinking. (Schein & Van Maanen 1977.)

Schein´s career anchors are connected to values and define a person’s expectations towards their career and work. Every person has one of several career anchors. As seen below the career anchors are connected to Schwartz value theory. In the field of conservation which is connected to the security value, the points lifestyle and security can be found which are typical female career anchors. Women tend to concentrate on the lifestyle and security anchor, meaning that working independently and focusing on their lifestyle is an important factor to most women throughout their working life (Williams et al. 2014.)

Figure 2. Career anchors and values (Wils et al. 2010.)

What women really expect of employment today

Female viewpoints change throughout university and work life. Whereas female students still have very idealistic and self-serving ideas of the job market and their future workplace, the business professionals, who have worked and experienced the labour market have high expectations of the future candidates and a more pragmatic point of view. The female students are expecting a positive work environment, long term employment as well as appreciation of their work effort. The female business professionals on the other hand expect hard working individuals that are efficient and add value to a company by constantly improving their work.

The female students also call for a good salary on one hand but on the other hand also demand work life balance and expect companies to be flexible regarding the working hours. The students are hoping for training possibilities and educational support provided by the companies. The reality revealed by the business professionals’ answers, is that most of the companies offer law-based employment benefits. Again, the expectations of the female students and female business professionals differ as the students as well as the business professionals expect a flexible attitude from one another. This means that the female students will have to work hard and be flexible regarding their work times and their job.

Both female students and the female business professionals agreed, however, on one point. It is very difficult to actually get a job nowadays. The availability of positions is low and the competition on the labour market is high. Another important factor which makes it difficult for applicants to gain a job is that the needed skills such as language, work ethic and job specific skills are missing.


The gap between the expectations of female students and the expectations of female business professionals is substantial. In order to assure the retention of skilled workforce companies need to consider the female students’ expectations and create new incentives to attract proficient workforce. On the other hand, the female students need to understand the reality of the labour market. It is important to understand that the companies too expect a lot from the future workforce especially concerning their attitude towards work and skills. (Delfino 2019.)


Delfino, T. 2019. Defining Female Students Expectations of the Job Market of Tomorrow. Bachelor´s thesis. Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Business and Hospitality Management. Lahti. [Cited 15 Nov 2019]. Available at:

Hoff Bernstrøm, V., Drange, I. & Mamelund, S. 2019. Employability as an alternative to job security. Personnel Review. 48: 1, pp.234-248. [Cited 10 Nov 2019]. Available at:

Insight for Professionals. 2018. Insight for professionals. Four ways HR can improve the retention of women in workforce [Cited 10 Nov 2019]. Available at:

Niethammer, C. 2019. Forbes. Finland’s New Government Is Young And Led By Women—Here’s What The Country Does To Promote Diversity [Cited 13 Dec 2019]. Available at:

Potts, D. 2015. Irfan Khawaja Philosopher. Policy of truth, the Schwartz theory of basic values and some implications for political philosophy [Cited 15 Nov 2019]. Available at:

Schein, E., Van Maanen, J. 1977. Toward a Theory of Organizational Socialization. Massachusetts Institute of Technology [Cited 11 Nov 2019]. Available at:

Schwartz, S., Rubel, T. 2005. Sex differences in value priorities: cross-cultural and multimethod studies. Journal of Personality and Social Psychology. 89/6/2005, 1010-1028. [Cited 12 Nov 2019]. Available at:

Statistics Finland. 2018. Gender equality in Finland 2018. [Cited 10 Nov 2019]. Available at:

Wils, L., Wils, T., & Tremblay, M. 2010. Toward a career anchor structure: an empirical investigation of engineers. Relations industrielles. 65(2), 236-256 [Cited 13 Nov 2019]. Available at:

Williams, M., Grobler, S. & Grobler, A. 2014. Lifestyle integration-gender based stereotypes: a study on Schein‟s career anchors within an ODeL HEI. African Journal of Hospitality, Tourism and Leisure. 3 (2). [Cited 8 Nov 2019]. Available at:


Delfino, T. 2019. LAMK graduating student. Lahti University of Applied Sciences Ltd, Business and Hospitality Management. Lahti

Ahonen, Tarja. 2019. Senior Lecturer. Lahti University of Applied Sciences Ltd, Business and Hospitality Management. Lahti.

Artikkelikuva: (CC0)

Julkaistu 31.12.2019


Delfino, T. & Ahonen, T. 2019. Defining Female Students Expectations of the Job Market of Tomorrow. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:

Ikääntyneiden näkemyksiä sote-palveluiden digitalisaatiosta – perinteistä palvelua arvostetaan edelleen

Väestön ikääntyminen, kansalaisten palveluodotusten muuttuminen sekä digitalisaatio haastavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää. EU:n ja kansallisten digistrategioiden sekä lainsäädännön tavoitteena on parantaa kansalaisten yhdenvertaista mahdollisuutta käyttää digitaalisten terveyspalvelujen sekä edistää palvelujen saavutettavuutta, laatua ja tietoturvallisuutta. Tässä artikkelissa esitellään näkemyksiä digitaalisista sote-palveluista ikääntyneille osana Ikätalon kehittämistyötä.

Kirjoittajat: Päivi Sokoff ja Taina Anttonen

Digitaalisilla palveluilla tarkoitetaan palvelukokonaisuutta, joka muodostuu verkkosivustojen ja mobiilisovellusten yhdistelmistä (Valtiovarainministeriö 2018, 12). Saavutettavuus on digitaalisten palvelujen sisältöjen helppokäyttöisyyttä ja ymmärrettävyyttä sekä internetin sivustojen ja mobiilisovellusten toimivaa ja virheetöntä teknistä toteutusta. Saavutettavilla palveluilla varmistetaan, että käyttäjät voivat käyttää digitaalista terveyspalvelua henkilökohtaisista ominaisuuksistaan riippumatta, ja että palvelut toimivat eri päätelaitteilla avustavien teknologioiden, kuten ruudunlukuohjelman kanssa. (Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta 306/2019.)

Elinikäinen oppiminen tukee muutokseen sopeutumista

Digitalisaatio näkyy terveydenhuollon toimintatapojen muuttumisena ja siirtymisenä digitaaliseen muotoon, mikä haastaa palvelujen käyttäjäryhmiä ja ammattilaisia hankkimaan uutta osaamista. Työelämän taitojen ja kykyjen on todettu vanhenevan aiempaa nopeammin, jolloin elinikäisen oppimisen merkitys korostuu. Kymmenen tulevan vuoden aikana työelämän muutoksissa tarvitaan erityisesti digitaalisia, sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja. (Vodafone 2019.)

Digitaaliset taidot ja oppimistaidot ovat elinikäisen oppimisen avaintaitoja, joita kansalaiset ja ammattilaiset tarvitsevat digitalisaatioon sopeutumisessa. Digitaaliset taidot ovat perusosaamista sovellusten käyttämiseen, tiedon hakemiseen ja käsittelyyn sekä kriittistä suhtautumista saatavilla olevaan tietoon. Digitaalisten taitojen avulla kansalaiset kykenevät käyttämään verkkosivustojen ja mobiilisovellusten yhdistelmistä muodostuvia digitaalisia palveluja. Myönteinen asennoituminen, koulutukseen hakeutuminen ja kyky opiskella tavoitteellisesti ovat oppimistaitoja ja edellytyksiä uuden tiedon hankkimiseen ja soveltamiseen. (Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista 2006/962/EY.)

Sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen on eräs keino hankkia osaamista, jota tarvitaan terveydenhuoltojärjestelmän muutoksessa ja digitaalisten terveyspalvelujen kehittämisessä. Sokoffin (2019) ylemmän AMK-opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa digitaalisten terveyspalvelujen kehittämiseksi käytettävämpään muotoon. Tavoitteena oli selvittää Hyvinkään sairaanhoitoalueella asuvien, 65 vuotta täyttäneiden näkemyksiä digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä sekä Terveyskylän Ikätalo -palvelusivustosta. Yhteensä 26 ikääntynyttä vastasi avoimeen kyselyyn syksyllä 2018 tai osallistui Ikätalon käyttäjätestaus-tapahtumaan keväällä 2019. Käyttäjätestauksen ja kyselyjen analyyseilla tuotetun tiedon avulla parannetaan Ikätalon käytettävyyttä. Käytettävyys tarkoittaa helppokäyttöisyyttä, käyttäjäystävällisyyttä sekä käyttötarkoitukseen soveltuvuutta.

Kehittämiskohteena Ikätalo-palvelusivusto

Ikätalo on yli 65-vuotiaille ja heidän läheisilleen kohdennettu, Hyvinkään sairaanhoitoalueen ja Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän alueellisena pilottihankkeena kehittämä palvelusivusto. Sivuston sisältö on tuotettu Hyvinkään sairaalan asiantuntijoiden, Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän kuntien sosiaalipalvelujen ja kolmannen sektorin toimijoiden sekä ikääntyneiden yhteistyönä. Ikätalo julkaistiin kansalaisten käytettäväksi Terveyskylä.fi -verkkopalveluun joulukuussa 2018. Julkaisuvaiheessa Ikätalo tarjosi ikääntyneille luotettavaa tietoa hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn tueksi.

Ikätaloa kehitetään jatkuvasti käyttäjälähtöisen palautteen avulla. Opinnäytetyössä Hyvinkään sairaanhoitoalueella asuvia ikääntyneitä (n=8) osallistutettiin käyttäjätestaukseen, jossa he kävivät itsenäisesti läpi Ikätalo-palvelusivustoa ja täyttivät käyttökokemustensa perusteella kyselylomakkeen. Ikääntyneiden esiin tuomia näkemyksiä digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä sekä Ikätalo-palvelusivustosta voidaan hyödyntää Hyvinkään sairaanhoitoalueen digitaalisten terveyspalvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä.

Ikätalon kehittäminen jatkuu vuonna 2020 kansallisena hankkeena, viiden yliopistollisen sairaanhoitopiirin yhteistyönä. Palvelusivustolle kehitetään kansallista mallia alueellisten palvelutietojen linkittämiseksi, itsearviointityökaluja sekä ammattilaisille suunnattua TerveyskyläPRO-palvelua. Tulevaisuudessa Ikätaloon rakennetaan tunnisteisia digihoitopolkuja yhteistyössä Terveyskylän Kuntoutumistalon kanssa. (Palamaa 2019.)

Ikääntyneet digitaalisten terveyspalvelujen käyttäjinä

Yli 65-vuotiaiden ikäryhmälle on ominaista laajat vaihtelut digitaalisessa osaamisessa ja asennoitumisessa. Ikääntyneissä tulee olemaan niitä, jotka eivät ole koskaan käyttäneet digitaalisia terveyspalveluja, minkä vuoksi rinnakkaispalvelujen saatavuus tulee varmistaa. Aikuisiällä hankittujen tieto- ja viestintäteknisten taitojen oppiminen on edellyttänyt oman osaamisen kehittämistä ja ajattelutapojen muuttamista. Digitaalisten terveyspalvelujen käyttöä harjoittelemalla, koulutuksella sekä riittävillä tukipalveluilla voidaan edistää ikääntyneiden kykyä löytää ja ymmärtää tietoa digitaalisista lähteistä. Luotettavan tiedon sekä oma- ja itsehoitopalvelujen avulla ikääntyneet voivat aktiivisesti ja monikanavaisesti tuottaa tai käyttää terveystietoja ajasta ja paikasta riippumatta.

Hyvinkään sairaanhoitoalueella asuvien, 65 vuotta täyttäneiden näkemykset digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä sekä käyttöön vaikuttavista tekijöistä ovat tiivistetysti seuraavat: 

KUVA 1. Ikääntyneiden näkemyksiä digitaalisten terveyspalvelujen käytöstä ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä. Kuva: Päivi Sokoff

Ikääntyneiden mukaan digitaaliset terveyspalvelut soveltuvat osaksi palveluketjua, mutta niiden rinnalle tarvitaan kohtaamisia terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Positiivisesta suhtautumisesta huolimatta, useat ikääntyneet asioisivat mieluummin perinteiseen tapaan terveydenhuollon vastaanotoilla. Käyttäjien asenteet voivat muuttua asteittain käyttäjien positiivisten käyttäjäkokemusten myötä.


Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista 2006/962/EY

Finto 2019. KEKO – Kestävän kehityksen kasvatuksen ontologia. [viitattu 25.11.2019]. Saatavissa:

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019. Finlex. [viitattu 25.11.2019]. Saatavissa:

Palamaa, S. 2019. Terveyskylässä Ikätalo. PowerPoint-esitys 26.3.2019 ja suullinen tiedonanto.

Sokoff, P. 2019. Ikääntyneiden näkemyksiä digitaalisten terveyspalvelujen kehittämiseksi Hyvinkään sairaanhoitoalueella. YAMK-opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala.

Valtiovarainministeriö. 2018. Sähköinen asiointi: Selvitys sääntelyn nykytilasta sekä kehittämistarpeista ja -vaihtoehdoista. Valtiovarainministeriön julkaisu 22/2018. [viitattu 25.11.2019]. Saatavissa:

Vodafone. 2019. Global Trends Barometer 2019. [viitattu 25.11.2019]. Saatavissa:


Päivi Sokoff, Ylempi AMK-opiskelija, Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: (CC0)

Julkaistu 31.12.2019


Sokoff, P. & Anttonen, T. 2019. Ikääntyneiden näkemyksiä sote-palveluiden digitalisaatiosta – perinteistä palvelua arvostetaan edelleen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:

Lasten kotisairaala – uusi toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten erikoissairaanhoitoon

Kirjoittajat: Hanne Koivula ja Päivi Huotari

Potilaan kotiin vietävää hoitotyötä on kehitetty ja laajennettu viimeisten vuosien aikana paljon. Kotisairaalahoidon avulla on mahdollista vähentää potilaan sairaalahoitoa, ja myös lasten ja nuorten kohdalla on tärkeää kehittää vaihtoehto osastohoidolle. Lasten kotisairaalatoiminta tarjoaa turvallisen ja perhekeskeisen vaihtoehdon osastohoidolle. Tässä artikkelissa esiteltävän kehittämishankkeen tavoitteena oli luoda lasten kotisairaalan toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymään. Kehittämishankkeen tuloksena syntyneen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalan toimintamalli otettiin käyttöön vuonna 2017.


Palvelurakenteen muuttaminen laitoshoidosta avohoitoon kohdentuu erityisesti vanhustenhuoltoon, mutta myös lasten kohdalla on tärkeä mahdollistaa sairaan lapsen hoitaminen kotona. Lasten ja nuorten oikeuksissa sairaalassa määritellään, että lapsi tai nuori tulisi ottaa osastohoitoon vain siinä tapauksessa, että hoitoa ei voida toteuttaa kotona tai polikliinisesti yhtä hyvin kuin osastolla (Suomen NOBAB ry 2006). Lasten kotisairaalatoiminta on havaittu kustannustehokkaaksi ja perheiden näkökulmasta onnistuneeksi toimintamuodoksi. Kotisairaalatoiminnalla voidaan vähentää osastohoidon tarvetta (Usvasalo 2015, 7; Lähdeaho ym. 2011, 1925) ja siirtää poliklinikkakäyntejä kotona tapahtuviksi (Usvasalo 2015, 7). Kotiin tarjottavilla palveluilla voidaan lyhentää lasten vuodeosastolla oloaikaa, torjua sairaalainfektioita sekä säästää kustannuksissa (Lähdeaho ym. 2011, 1926).

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän Terveys- ja sairaanhoitopalveluiden toimialan yksi tulosalue on Päijät-Hämeen keskussairaala, jossa lastentaudeilla hoidetaan laaja-alaisesti kaikkia lastentautien erikoisaloja syntymästä 16-vuoden ikään asti (Lastentautien osastot 2016; Lastentautien poliklinikka ja päiväosasto 2017). Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä ei ole ollut aiemmin lasten kotisairaalapalveluita. Tässä artikkelissa esiteltävän kehittämishankkeen tavoitteena oli luoda lasten kotisairaalatoiminnan toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymään. Hankkeen tavoitteena oli kuvata, mitä asioita tulee huomioida kotisairaalatoimintaa aloitettaessa ja mitä erikoissairaanhoidon palveluita voidaan tarjota kotona annettaviksi.

Hoitotyö lasten kotisairaalassa               

Kotisairaalahoito on tilapäistä ja määräaikaista potilaan asuinpaikassa tapahtuvaa terveyden ja sairaanhoidon palvelua, tehostettua kotisairaanhoitoa eli sairaalatasoista hoitoa. Kotisairaalahoidon voi toteuttaa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito tai nämä yhdessä. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 25§.) Kotisairaalatoiminta on vaihtoehto vuodeosastohoidolle (Saarelma 2005, 203). Suomen ensimmäinen virallinen lasten kotisairaala on toiminut Tampereella vuodesta 2001 (Lähdeaho ym. 2011, 1923). Kotisairaalahoidon kustannukset ovat osoittautuneet sairaalassa annetun hoidon kanssa alhaisemmiksi tai samoiksi (Hansson ym. 2013, 871; Lähdeaho ym. 2011, 1926; McEvilly & Kirk 2005, 345). Poukan (2018, 36) mukaan kustannustehokkuuden arviointi on kuitenkin haastavaa kansainvälisesti eritavoin järjestetyn toiminnan vertailtavuuden sekä niukkojen tutkimuksien vuoksi. Gayn ym. (2016, 5, 6) mukaan kotisairaalan tuella kotiutetut lapset, joilla on vakava krooninen sairaus, tarvitsivat vähemmän sairaalapalveluita kotiutumisen jälkeen kuin ilman kotisairaalan tukea kotiutuneet lapset.

Lasten kotisairaalan keskeisiä arvoja ovat vapaaehtoisuus, yksilöllisyys, perhe- ja potilaslähtöisyys, turvallisuus, nopea hoidon saanti, hoidon korkeatasoisuus, luottamus, avoimuus, keskinäinen kunnioitus sekä hoidon jatkuvuuden turvaaminen (Lähdeaho ym. 2011, 1923; Palomäki 2014, 21). Lasten kotisairaalassa on tärkeä muistaa, että lapsi on erilainen asiakas terveydenhuollossa kuin aikuinen. Perheen kohtaamisen ja hoitamisen lähtökohta on tasavertaisuus vanhempien ja hoitajan välillä. Vanhemmat tuovat hoitosuhteeseen lapsen tavat ja tottumukset, jotta hoitoa voidaan toteuttaa yksilöllisesti. (Åstedt-Kurki ym. 2008, 145.) Vanhempien osallistuminen ja mukanaolo ovat tärkeitä lapsen turvallisuuden tunteen kannalta heidän huolehtiessa mahdollisuuksien mukaan lapsen päivittäisistä toiminnoista. Vanhemmat myös tulkitsevat lapsensa tunteita ja käyttäytymistä hoitajille. (Lehto 2008, 91.)

Kotisairaalassa työntekijä on vieraana potilaan kodissa, ja samaan aikaan hoitajan on ammattilaisen roolissa tehtävä päätöksiä potilaan hoitoon liittyen (Stolt ym. 2012, 31). Hoitajan luoma luottamuksellinen suhde lapseen ja perheeseen, asiallisen tiedon antaminen, myötätunnon osoittaminen, käytännöllinen auttaminen sekä ajan antaminen rauhoittavat lasta sekä perhettä (Storvik-Sydänmaa ym. 2012, 99). Hoitajan tulee kotikäynneillä huomioida perheen kokema epävarmuus lapsen hoitoa kohtaan, vahvistaa perheen luottamusta hoidon turvallisuuteen sekä arjessa selviytymiseen. Perheen kokemaa turvallisuuden tunnetta lisää lapsen voinnin ja hoidon jatkuva arviointi, hoitajan tekemät kotikäynnit, mahdollisuus olla yhteydessä hoitajaan milloin tahansa sekä mahdollisuus siirtää lapsi tarvittaessa sairaalahoitoon (Heino-Tolonen 2017, 53, 88, 90). Vanhempien kokemusten mukaan kotisairaala onkin miellyttävä vaihtoehto sairaalahoidolle (Heino-Tolonen 2017, 88) ja he kokevat lapsen toipuvan nopeammin saadessaan olla yhdessä perheenjäsenten kanssa tutussa ympäristössä (Sartain ym. 2002, 374). Myös hoitajat ovat tyytyväisiä voidessaan toteuttaa lasten sairaanhoidon kotona (Samuelson ym. 2015, 2454), mutta toisaalta hoitajat kokevat potilaiden kotona hoitamisen vaativaksi (Dybwik ym. 2011, 4-5).

Lasten ja perheiden kanssa työskentely edellyttää hoitajalta ammattitaitoa, jossa on keskeistä tuntea ja huomioida lapsen kasvun ja kehityksen vaiheet sekä hallita lasten hoitotyön keinoja (Tuomi 2008, 122). Kotona työskennellessä hoitajalta vaaditaan vahva ammatillinen kokemus ja pätevyys sekä kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä. Myös itsensä ja työn kehittämisen taidot, mukautuvaisuus, joustavuus, valmius kohdata nopeasti eteen tulevia tilanteita, vuorovaikutus- ja viestintätaidot sekä työturvallisuuden hallinta ovat keskeistä osaamista kotisairaalassa. (Lähdeaho ym. 2011, 1924; Lahti 2006, 66.) Lisäksi lapsen kodissa työskenneltäessä hoitajan tulee kiinnittää huomiota omaan käytökseensä ja tiedostaa olevansa vieraana perheen kotona (Heino-Tolonen 2017, 90; Dybwik ym. 2011, 5).

Kehittämishankkeen toteutus

Kehittämishanke toteutettiin ylemmän ammattikorkeakoulutuksen opinnäytetyönä (Koivula 2019) talven ja syksyn 2017 aikana, ja se päättyi lasten kotisairaalan aloittaessa toimintansa syksyllä 2017. Kehittämishanketta varten perustettiin kaksi työryhmää. Ideointiryhmä selvitti kotisairaalan käynnistämisessä huomioitavia asioita kolmessa tapaamisessa. Ideointiryhmän jäseninä olivat neljä lastentautien eri yksiköissä työskentelevää sairaanhoitajaa sekä kehittämishankkeen koordinaattori. Varsinainen kehittämistyöryhmä vastasi lasten kotisairaalan perustamisesta. Kehittämistyöryhmään kuuluivat lastentautien ylilääkäri, ylihoitaja, kolme osastonhoitajaa sekä kehittämishankkeen koordinaattori. Kotisairaalan toimintamallia suunniteltiin aluksi ideointiryhmän tapaamisissa, jossa listattiin kotisairaalatoiminnassa huomioitavia asioita. Ideointiryhmän listaamat asiat ja kysymykset vietiin eteenpäin kehittämistyöryhmälle, joka suunnitteli ja teki päätökset lasten kotisairaalatoimintaan liittyvistä asioista. Asiat kirjattiin sekä ideointiryhmän että kehittämistyöryhmän kokousmuistioihin.

Kehittämishankkeessa hyödynnettiin useampaa menetelmää, jotta kotisairaalatoiminnasta saataisiin mahdollisimman laaja näkemys kotisairaalan toimintamallin kehittämisen tueksi. Kehittämishanke käynnistettiin keräämällä kirjallisista lähteistä tietoa lasten kotisairaalatoiminnasta. Tiedot taulukoitiin erilaisten toimintamallien vertailun helpottamiseksi. Taulukkoon koottiin tiedot sairaanhoitopiirin koosta, kotisairaalan perustamisajasta, henkilökunnan määrästä, työvuoroista, toiminnan järjestämisestä loma-aikoina, käyntien määrästä, potilasryhmistä, hoidon saatavuudesta, kotisairaalan toiminta-alueesta, käytössä olevista lomakkeista ja ohjeista sekä tulevaisuuden haasteista. Ideointiryhmän toisessa tapaamisessa tarkasteltiin eri kotisairaaloista koottua tietoa sekä verrattiin erilaisia käytössä olevia toimintamalleja. Keskustelussa pohdittiin käytäntöjä, jotka omaa toimintamallia ajatellen vaikuttivat parhailta sekä sovellettavissa olevilta.

Ideointiryhmä valmisteli alustavien tietojen kartoituksen jälkeen kysymyksiä lasten kotisairaalan benchmarking -vierailua varten. Benchmarking -kysymyksien laadinnassa käytettiin apuna 8×8 -osallistavaa menetelmää (Lavonen ym. 2017). Menetelmä ohjasi tarkastelemaan otsikkoa ”Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaala” useasta näkökulmasta. Ideointiryhmä valitsi alaotsikoiksi asiakkaat, henkilökunta, tiedonkulku ja informaatio, välineet, henkilökunnan osaaminen ja ylläpitäminen, työnohjaus, turvallisuus sekä kustannukset. Alaotsikoiden valinnan jälkeen pohdittiin kotisairaalatoiminnasta nousseita kysymyksiä sekä sijoitettiin ne sopivan alaotsikon alle. 8×8 -analyysin jälkeen laadittiin benchmarking -kysymykset, joiden avulla lasten kotisairaalatoimintaa voitiin kartoittaa toisista sairaanhoitopiireistä. Kolmannessa ideointiryhmän kokouksessa tarkasteltiin kuvitellun lapsipotilaan palveluprosessia lasten kotisairaalassa service blueprintin (Tuulaniemi 2011) avulla myös asiakkaan näkökulmasta. Benchmarking -kysymykset laadittiin valmiiksi palveluprosessin eri vaiheiden pohdinnan jälkeen.

Benchmarking -kysymyksiä käytettiin kolmen lasten kotisairaalan puhelinhaastatteluissa ja tarvittaessa keskustelun aikana tehtiin tarkentavia kysymyksiä kyseisen lasten kotisairaalan toiminnasta. Keskustelut kirjattiin lauseiksi ja koottiin eri sairaanhoitopiirien vastaukset väreittäin benchmarking -kysymysten alle. Saadut ja kootut vastaukset esiteltiin kehittämistyöryhmälle, joka aloitti Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalan toimintamallin laatimisen saatuja tietoja soveltaen. Kehittämistyöryhmä oli saanut riittävästi tietoa oman toimintamallin laatimiseksi ja päätyi luopumaan varsinaisesta benchmarking -vierailukäynnistä. Kehittämistyöryhmässä kirjattujen päätösten perusteella laadittiin Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalan toimintamalli.

Lasten kotisairaalan toimintamalli

Palveluiden kehittämistä ja lasten kotisairaalatoiminnan aloitusta varten luotiin kotisairaalan toimintamalli. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalan toimintamalli (Kuvio 1.) on laadittu kolmesta näkökulmasta: potilaat ja perheet, henkilökunta sekä lasten kotisairaalahoidon toiminta ja toteutus. Kaikki näkökulmat liittyvät toisiinsa ja osa huomioitavista asioista voi kuulua useampaan osioon.

KUVIO 1. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalan toimintamalli

Toimintamallin ensimmäinen osio käsittelee potilaita ja perheitä, joita kotisairaalassa voidaan hoitaa. Kotisairaalahoitoon soveltuvia potilasryhmiä mietittäessä huomioitiin potilasturvallisuuteen liittyvät asiat: lapsen sairaus on diagnosoitu ja voinnin tulee olla vakaa. Lasten kotisairaala tarjoaa erikoissairaanhoitoa, joka toteutetaan lapsen kotona. Toiminta on lääkärijohtoista ja erikoissairaanhoidossa lapsen tutkinut lääkäri voi yksilöllisen harkinnan mukaan ehdottaa lasta hoidettavaksi lasten kotisairaalassa. Lääkärin arvion lisäksi kotisairaalan hoitaja tekee arvion jokaisen potilaan kohdalla kotisairaalan mahdollisuudesta ottaa potilas hoitoon. Lasten kotisairaalassa hoidetaan lapsia vastasyntyneestä 16-vuotiaaksi asti. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalassa voidaan hoitaa lapsipotilaita, jotka

  • saavat suonensisäistä, lihakseen tai ihon alle annosteltavaa lääkitystä enintään kolmesti päivässä,
  • tarvitsevat laboratoriokokeiden ottoa esimerkiksi hematologisen sairauden, siniva-lohoidon tai muun seurannan vuoksi,
  • tarvitsevat voinnin, painon, kasvun tai kehityksen seurantaa,
  • tarvitsevat pienten toimenpiteiden tekemistä (nenämahaletkun vaihto; gastrostoomanapin, keskuslaskimokatetrin tai haavojen hoito),
  • tarvitsevat ohjausta ja tukea esimerkiksi keskosuuteen, syömiseen tai varhaiseen vuorovaikutukseen tai
  • ovat saattohoidossa.

Kotisairaalassa ei annetta verituotteita eikä sytostaatteja.

Potilaan luona käydään enintään kolme kertaa vuorokaudessa. Vanhempi tai muu aikuinen vastaa lapsen päivittäisestä hoidosta sekä huolenpidosta kotisairaalahoidon ajan. Kotona tulee olla vanhempi tai muu aikuinen lapsen seurana koko hoitojakson ajan. Lapsi voidaan tarvittaessa siirtää osastohoitoon mihin vuorokauden aikaan tahansa, mikäli lapsen vointi huononee tai vanhemmat kokevat, etteivät pärjää kotona lapsen kanssa. Hoitajan kotikäynnit ovat perheelle maksuttomia. 

Lapset voivat siirtyä kotisairaalan potilaiksi lasten- tai synnyttäneiden osastolta sekä lastenpoliklinikalta. Kotiuttava osasto tai poliklinikka toimii lapsen vastuuosastona, jonka henkilökunnan sekä lapsen vanhempien kanssa yhteistyössä kirjataan kotisairaalan hoitosuunnitelma. Lasten kotisairaalatoiminnan vakiinnuttua voidaan harkita potilaiden siirtymistä myös suoraan päivystyspoliklinikalta kotisairaalaan. Jos hoitoa tarvitaan kotisairaalan aukioloaikojen ulkopuolella, lapsi tulee lastenosastolle hoitoa varten, esimerkiksi antibioottia varten. Mikäli lapsi tarvitsee lääkärin tarkastusta, tulee perhe pääsääntöisesti sairaalalle. Lääkärin kotikäynti on poikkeustilanteissa mahdollinen.

Lasten kotisairaalan toimintamallin yksi osa-alueista on henkilökuntaan liittyvät asiat. Lasten kotisairaala on osa lastenosaston 12 toimintaa ja osastonhoitaja on myös kotisairaalan esimies. Kotisairaalassa on tarve kolmelle sairaanhoitajalle sekä heidän loma-aikojensa sijaisille. Kotisairaalassa hoidettavien potilaiden lääkäri määräytyy lapsen sairauden erikoisalan mukaisesti ja nimetään hoitosopimuksen kirjoittamisvaiheessa. Kotisairaalan vastuulääkärinä toimii lastentautien ylilääkäri.

Hoitajilta edellytetään sairaanhoitajan pätevyys, vähintään kolmen vuoden kokemus lastensairaanhoidosta, ajokortti, kiinnostusta kotona tapahtuvaan hoitotyöhön sekä joustavuutta. Kotisairaalatoimintaa aloitettaessa kotikäyntejä tehdään parityöskentelynä, ja jatkossa hoitajat työskentelevät työvuoroissa yksin. Kotisairaalassa työskennellään arkisin aamu- ja iltavuorossa, viikonloppuisin ja pyhäpäivinä tehdään pidennetty aamuvuoro. Yöaikaan perheet ohjataan soittamaan tarvittaessa lapsen vastuuosastolle. Lastentautien moniammatillinen osaaminen on myös kotisairaalan potilaiden ja hoitajien käytettävissä (sosiaalityöntekijä, psykologi, ravitsemusterapeutti, osastofarmaseutti).

Lasten kotisairaalahoidon toteutuksessa käsitellään potilaaksi ottamista, hoitoprosessia, kirjaamista, turvallisuutta, kotona toimimista sekä tarvittavaa välineistöä ja ohjeistusta. Lasten kotisairaalan prosessin osia ovat potilaaksi ottaminen sekä hoitoprosessi. Kotisairaalan potilaaksi ottamisen prosessi alkaa, kun lasta hoitava lääkäri toteaa lapsen sairauden sopivan kotisairaalassa hoidettavaksi. Perheen ollessa halukas siirtymään kotisairaalan hoitoon, kotisairaalan hoitaja laatii hoitosopimuksen heidän kanssaan, kertoo tarkemmin kotisairaalan toiminnasta sekä sopii ajan, jolloin kotikäynti tehdään. Mikäli hoidon aikana tulee ongelmia, hoitosopimus voidaan purkaa ja lapsi siirtyy takaisin osastohoitoon.

Lapsen kotisairaalakäyntien määrä on riippuvainen potilaan hoidon tarpeesta, joka arvioidaan jokaisen kotikäynnin jälkeen erikseen. Lääkäri tekee hoitopäätökset lapsen hoitoon liittyen perustuen hoitajan raportointiin sekä esimerkiksi laboratoriokokeisiin. Lasten kotisairaalassa yhteistyö lapsen, perheen, hoitajan sekä lääkärin välillä on tärkeää, jotta lapsen ja perheen asiat välittyvät myös lääkärin tietoon.

Ennen kotisairaalatoiminnan aloitusta laaditaan henkilökunnalle sekä perheille kirjallisia ohjeita (kotisairaalan esite, hoitosopimus, ohje henkilökunnalle kotisairaalan potilaaksi ottamisesta, kotisairaalan esittely henkilökunnalle, ohje kuntalaskutuksesta ja toimenpidekoodeista). Osastofarmaseutin sekä lääkärin kanssa keskustellaan kotona annettavista lääkityksistä sekä laaditaan tarvittaessa erilliset ohjeet kotona annettaviin lääkityksiin. Lääkkeet laimennetaan sairaalassa valmiiksi ja kaksoistarkastetaan toisen hoitajan kanssa.

Jokaisesta potilaskäynnistä kirjataan potilastiedot potilastietojärjestelmään sairaalalla. Kotona on mukana lapsen tarvittavat tiedot sekä hoitosopimus. Toiminnan aloituksen myötä voidaan harkita hankittavaksi välineistöä potilaan kotona tapahtuvaa kirjaamista varten. Kotisairaalalle hankitaan leasingauto sekä pysäköintipaikka sairaalan pysäköintitalosta. Kotisairaalatoimintaa varten hankitaan tarvittava hoitovälineistö.

Kehittämishankkeen tulosten pohdinta

Kehittämishankkeessa laadittiin toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten kotisairaalatoiminnalle. Ennen kotisairaalahoitoon siirtymistä lapsen voinnin tulee olla vakaa ja diagnoosin selvä, jotta hoito on turvallista antaa kotona. Lähdeaho ym. (2011) toteavatkin, että kotihoitoon soveltuvat potilaat, joiden taudin ennustettavuus on selvillä. Perheellä on aina mahdollisuus olla yhteydessä sairaalaan kotisairaalan aukioloaikojen ulkopuolella.

Sairaalahoidon järjestäminen alaikäisen lapsen kodissa edellyttää vanhempien tai muun aikuisen läsnäoloa ja osallistumista hoitoon. Kotisairaalan henkilökunnan ja vanhempien välinen yhteistyö sekä avoimuus ovat välttämätöntä, jotta lapsen hoito on turvallista sekä sujuvaa kotona. Lehto (2008) korostaakin vanhempien roolia tulkita hoitajille lapsen tunteita ja käyttäytymistä. Heino-Tolonen (2010) painottaa myös yhteistyön merkitystä: perheen turvallisuuden tunne lisääntyy ja epävarmuus kotihoitoa kohtaan vähenee yhteistyön myötä vahvistaen perheen arjessa selviytymistä.

Kotisairaalaan päädyttiin valitsemaan vakituiset hoitajat hoidon jatkuvuuden ja kotisairaalan toiminnan sujuvuuden turvaamiseksi. Kotisairaalan sairaanhoitajien valinnassa kehittämistyöryhmä painotti kokemusta lastensairaanhoidosta, kiinnostusta kotona tapahtuvaan hoitotyöhön ja joustavuutta. Kotisairaalan kotikäynnit tehdään yksin, joten on tärkeää, että hoitaja voi luottaa omaan ammattitaitoonsa ja tietää, milloin tarvitsee konsultoida lääkäriä tai lähettää lapsi takaisin sairaalaan Myös Lähdeaho ym. (2011) ja Lahti (2006) toteavat, että laaja-alainen ja kokonaisvaltainen työ edellyttää hoitajalta monialaista osaamista, kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä, mukautuvuutta, joustavuutta, valmiutta toimia muuttuvissa tilanteissa sekä vuorovaikutus- ja viestintätaitoja. 

Yhtenäisten toimintatapojen luomiseksi sekä turvallisuuden parantamiseksi päädyttiin laatimaan lasten kotisairaalatoiminnasta ohjeita henkilökunnalle ja potilaille. Myös Terveydenhuoltolaki (1326/2010, 8§) edellyttää toiminnan pohjautuvan tutkittuun tietoon sekä yhtenäisiin hoito- ja toimintatapoihin. Yhteisten toimintatapojen avulla voidaan nähdä laajemmin koko potilaan hoitoprosessi ja poistaa päällekkäistä työtä (Tanttu 2007).

Lapsen hoidon siirtyessä kotisairaalaan on tärkeää, että jatkohoitosuunnitelma on laadittu sekä siitä on informoitu kaikkia osapuolia. Myös Tanttu (2007) näkee hoidon jatkuvuuden olevan tärkeää hoidon siirtyessä toiseen yksikköön: potilasta koskevat tiedot sekä jatkohoitosuunnitelma tulee olla häntä hoitavien henkilöiden tiedossa. Kotisairaalassa, kuten hoitotyössä muutenkin, on tärkeää kirjata tarkasti ja kuvailevasti potilaan vointia sekä tehdyt toimenpiteet, jotta kaikki hoitoon osallistuvat tietävät potilaan tilanteen mahdollisimman tarkasti. Kirjaaminen potilastietojärjestelmään päädyttiin tekemään aluksi sairaalalla kotikäynnillä tehtyjen muistiinpanojen avulla. Jatkossa voidaan harkita hankittavaksi mobiilikirjaamiseen soveltuvaa välineistöä. Hirvonen (2010, 65) tuokin esiin, että potilaan kotona tapahtuva reaaliaikainen sähköinen kirjaaminen lisää potilasturvallisuutta sekä hoitotyön näkyvyyttä.

Kotiin vietävien palveluiden kehittäminen on ajankohtainen aihe sosiaali- ja terveysalan muutoksessa ja uudistuksessa. Kotona annetuista sairaanhoidon palveluista hyötyvät niin lapset, perheet kuin palveluntuottajakin osastopäivien vähentyessä. Sairaanhoidon palveluiden vieminen lapsen luokse antaa hänelle mahdollisuuden olla myös sairaana itselleen tutussa ympäristössä oman perheen kanssa. Kehittämishankkeen aikana koottujen tietojen perusteella lasten kotisairaalatoiminta käynnistyi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä syksyllä 2017. Kotisairaalaan valittiin hoitohenkilöstö, minkä jälkeen laadittiin toimintaohjeet asiakkaille ja henkilöstölle, sovittiin yhteiset hoitolinjat sekä hankittiin tarvittavat työvälineet. 

Kotisairaalassa syöpää sairastavien lasten hoitokäyntejä on ollut odotetusti, koska lapsisyöpäpotilaat olivat kotisairaalan perustamisen lähtökohta. Kotisairaalatoiminnalla on ollut myös oletettua myönteisempi vaikutus vastasyntyneiden kotiuttamisessa, jossa on pystytty auttamaan perheitä ennakoitua enemmän. Kotona tehtävät hoitotoimenpiteet ovat vähentäneet näin ollen etenkin syöpää sairastavien lasten sekä vastasyntyneiden käyntejä tai oloa sairaalassa. Nykyisin kotisairaalalla on mahdollisuus toteuttaa sytostaattihoitoa, ja tulevaisuudessa on pohdittu myös verituotteiden antoa kotona. Näiden hoitojen ansiosta syöpää sairastavien lapsien mahdollisuus olla kotihoidossa lisääntyy edelleen ja heidän infektioriskinsä pienenee.

Lasten kotisairaalan toiminta on alusta lähtien pyritty pitämään mahdollisuuksien mukaan joustavana ja lapsen sekä perheen tarpeita palvelevana. Perheet ovat tietoisia toiminnasta ja osaavat kysyä mahdollisuutta siirtyä kotisairaalan potilaaksi. Perheiltä on saatu hyvää palautetta ja he ovat olleet tyytyväisiä mahdollisuuteen saada lapselle hoitoa omassa kodissa. Kotisairaalan aukioloaikoina on pystytty ottamaan vastaan kaikki tarjotut uudet potilaat. Haastetta toimintaan ovat tuoneet hoitohenkilöstön poissaolot, jolloin kotisairaala on ollut ajoittain suljettuna. Kotisairaalassa työskentely on koettu osastotyötä vapaampana, mutta itsenäisempänä ja vastuullisempana. Hoitajat kokevat kotisairaalassa työskentelyn merkityksellisenä työnä voidessaan tarjota mahdollisuuden hoitaa sairaalahoitoa tarvitsevaa lasta kotona.


Dybwik, K., Nielsen, E. W., & Brinchmann, B. S. 2011. Home mechanical ventilation and specialised health care in the community: Between a rock and a hard place. BMC health services research. 11(1), 1-8.

Gay, J. C., Thurm, C. W., Hall, M., Fassino, M. J., Fowler, L., Palusci, J. V. & Berry, J. G. 2016. Home health nursing care and hospital use for medically complex children. Pediatrics. 138 (5), 1-8.

Hansson, H., Kjærgaard, H., Johansen, C., Hallström, I., Christensen, J., Madsen, M. & Schmiegelow, K. 2013. Hospital-based home care for children with cancer: feasibility and psychosocial impact on children and their families. Pediatric blood cancer. 60 (5), 865-872.

Heino-Tolonen, T. 2017. Turvattomuuden kokemisesta kohti arjen helpottumista. Substantiivinen teoria perheen arjen selviytymistä edistävästä perheen ja sairaanhoitajan yhteistyöstä hoidettaessa äkillisesti sairaalahoitoa vaativaa lasta lasten kotisairaalassa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampere.

Hirvonen, M. 2010. Kotisairaalatasoisen hoidon ja jatkohoidon kehittäminen. YAMK-opinnäytetyö. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma. Joensuu.

Koivula, H.2019. Kehittämässä lasten kotisairaalaa: Uusi toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten erikoissairaanhoitoon. Ylempi AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Lahti.

Lahti, A. 2006. Sairaanhoitajan ammattipätevyys kotihoidossa. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Kuopio.

Lastentautien poliklinikka ja päiväosasto. 2017. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä [viitattu 4.1.2017]. Saatavissa:

Lastentautien osastot. 2016. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä. [viitattu 4.1.2018]. Saatavissa:

Lavonen, J., Meisalo, V. & et al. 2017b. Luovan ongelmanratkaisun työtavat. Matemaattisten aineiden opetuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus. [viitattu 10.9.2017]. Saatavissa:

Lehto, P. 2008. Jaettu mukanaolo. Substantiivinen teoria vanhempien osallistumisesta lapsensa hoitamiseen sairaalassa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta. Tampere.

Lähdeaho, M-L., Heino-Tolonen, T.& Kuusela, A-L. 2011. Lasten kotisairaala. Laadukasta ja kannattavaa hoitoa lapsille. Suomen Lääkärilehti. 66(23), 1923-1926.

McEvilly, A. & Kirk, J. 2005. Twenty years of a multidisciplinary paediatric diabetes home care unit. Archieves of Disease in Childhood. 90(4), 342-345.

Palomäki, T. 2014. Hoitotyön arvot lasten kotisairaalassa. YAMK -opinnäytetyö. Laurea ammattikorkeakoulu. Hyvinkää.

Poukka, P. 2018. Kotisairaala -kustannustehokasta hoitoa? Teoksessa: Pöyhiä, R., Güldogan, E. & Vanhanen, A. (toim.). Kotisairaala. Helsinki: Duodecim, 36-38.

Saarelma, K. 2005. Palliatiivinen hoito kotisairaalassa. Duodecim. 121(2), 205 -211.

Samuelson, S., Willén, C. & Bratt, E-L. 2015. New kid on the block? Community nurses’ experiences of caring for sick children at home. Journal of Clinical Nursing. 24(17-18), 2448-2457.

Sartain, S., Maxwell, M., Todd, P., Jones, K., Bagust, A. Haycox, A. & Bundred, P. 2002. Randomised controlled trial comparing an acute paediatric hospital at home scheme with conventional hospital care. Archives of disease in Childhood. 87(5), 371–375.

Stolt, M., Koskenniemi, J., Suhonen, R. & Leino-Kilpi, H. 2012. Korkeatasoinen etiikka kotihoidossa -potilaan, ammattilaisen ja esimiehen yhteinen tavoite. Pro terveys. 5/2012, 30-32.

Storvik- Sydänmaa, S., Talvensaari, H., Kaisvuo, T., & Uotila, N. 2012. Lapsen ja nuoren hoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro.

Suomen NOBAB ry. 2006. Lasten ja nuorten oikeudet sairaalassa. [viitattu 29.1.2018]. Saatavissa:

Tanttu, K. 2007. Palveluketjujen hallinta julkisessa terveydenhuollossa. Prosessilähtöisen toiminnan hallinta koordinoinnin näkökulmasta. Väitöskirja. Vaasan yliopisto, Sosiaali- ja terveyshallintotiede. Vaasa.

Terveydenhuoltolaki. 1326/2010. Finlex. [viitattu 7.1.2017]. Saatavissa:

Tuomi, S. 2008. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen lasten hoitotyössä. Väitöskirja.  Kuopion yliopisto, Hoitotieteen laitos. Kuopio.

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum.

Usvasalo, A. 2015. Toimintakertomus 2015. Lasten kotisairaanhoito. HUS: Lasten kotisairaanhoidon yksikkö. [viitattu 7.12.2016]. Saatavissa:

Åstedt-Kurki, P., Jussila, A-L., Koponen, L., Lehto, P., Maijala, H., Paavilainen, R. & Potinkara, H. 2008. Kohti perheen hyvää hoitamista. Helsinki: WSOY.


Hanne Koivula, Ylempi AMK-opiskelija, Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen

Päivi Huotari, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: (CC0)

Julkaistu 31.12.2019


Koivula, H. & Huotari, P. 2019. Lasten kotisairaala – uusi toimintamalli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän lasten erikoissairaanhoitoon. LAMK RDI Journal. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:

Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vapaaehtoistyön vahvat kaksisuuntaiset motiivit

Vapaaehtoistyön tekemistä pidetään usein altruistisena, mutta vapaaehtoistyön tekemisessä on myös egoistisia motivaatiotekijöitä. Motivaatiotekijät voivat olla jopa vahvempia, kun puhutaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisista vapaaehtoisista, sillä vapaaehtoistyön tekeminen tuo hyötyjä muun muassa maahanmuuttajan kotoutumisprosessiin. Osa eri kieli-ja kulttuuritaustaisista vapaaehtoisista ovat itse olleet joskus vapaaehtoistyön kohteena ja nähneet avun tarpeen, joten he usein myös ymmärtävät avun merkityksen.

Kirjoittajat: Katri Laukkanen ja Tuula Hyppönen

Maahanmuutto Suomeen on kasvanut voimakkaasti. Vuonna 2018 ulkomaan kansalaisten määrä Suomessa kasvoi 3,3 prosentilla edellisvuodesta. Vuoden 2018 lopussa ulkomaan kansalaisten osuus oli jo 4,7 prosenttia koko väestöstä. (Tilastokeskus 2019.) Monet vapaaehtoistyötä toteuttavien organisaatioiden toiminta on monikulttuurista, mutta monikulttuurisia vapaaehtoisia on ollut monen organisaation toiminnassa mukana vain vähän.

Vapaaehtoisuuden motiivitutkimuksia

Wilsonin ja Musickin (2007, 288, 297) tutkimuksen mukaan osa ihmisistä lähtee tekemään vapaaehtoistyötä vain pyydettäessä, ja osa vasta silloin kun joku on sanonut heille, että he voisivat tehdä vapaaehtoistyötä. Monet vähemmistöryhmät eivät tee vapaaehtoistyötä, sillä heihin ei ole kohdennettu rekrytointitoimenpiteitä, eli kukaan ei ole pyytänyt heitä mukaan. Anne Birgitta Yeung (nyk. Pessi) (2005, 106-107, 108) on tutkinut vapaaehtoistyön motivaatiota ja sitoutumista ja tehnyt motivaatiota kuvaavan timanttimallin. Timanttimallissa on kahdeksan merkitysyksikköä, eli timantin kulmaa. Timanttimallissa motiivit muodostavat erilaisia kokonaisuuksia ja ihmisten syyt tulla mukaan vapaaehtoiseksi ovat erilaisia. Timantin motivaation neljä ääripäätä kuvaavat vapaaehtoistoimijuuden ulospäin suuntautuneisuutta ja toiset neljä ovat puolestaan suuntautuneet enemmän kohti vapaaehtoistoimijaa itseään.

Opinnäytetyönä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vapaaehtoisten rekrytointi ja motivointi

Katri Laukkasen (2019) opinnäytetyö oli kehittämishanke, jossa tehtiin Parasta Lapsille ry:lle toimintamalli eri kieli- ja kulttuuritaustaisten rekrytointiin ja motivointiin. Opinnäytetyön tarkoitukseni oli, että eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vapaaehtoistoisten määrä lisääntyisi kohdeorganisaatiossa sekä yhteiskunnassa. Opinnäytetyöhön haastateltiin kahdeksaa eri kieli- ja kulttuuritaustaista vapaaehtoista teemahaastattelun menetelmällä, ja haastateltavat vapaaehtoistyöntekijät olivat seitsemästä eri maasta ja kolmesta eri maanosasta. Haastattelujen teemoissa käsiteltiin haastateltavien kokemuksia ja ideoita eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vapaaehtoisten löytymisestä, vapaaehtoistyöhön mukaan lähtemistä sekä vapaaehtoistyössä mukana pysymisestä.

”Toki kun niin ku näet sitä tarvetta, haluat tehä lisää ja se ei ole väliä niinku maksetaanko sillä jotakin työkkäristä tai teetkö sä iltaisin tai joskus. Se on sama. Jos sä haluat sitä tehdä ja olet kiinnostunut, niin se raha ei ole niinku tärkee.” (Eri kieli- ja kulttuuritaustainen vapaaehtoinen; Laukkanen 2019, 50.)

”Se on mulle tärkeä tunne. Osallistun ja olen osa yhteiskuntaa. Ja teen jotakin, siis minullekin.” (Eri kieli- ja kulttuuritaustainen vapaaehtoinen; Laukkanen 2019, 50.)

Opinnäytetyöstä nousi esiin, että eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vapaaehtoistyön tekemiseen on ollut vahvoja egoistisia sekä altruistisia motiiveja. Haastattelujen perusteella motiivina on ollut oma hyvinvointi ja yhteiskuntaan integroituminen sekä avun tarpeen näkeminen. Osalla oli ollut motivaationa se, että oli ollut itse samassa tilanteessa kuin vapaaehtoistyön kohde, joten tiesi avun merkityksen. Lisäksi motivoivia tekijöitä olivat olleet hyvän mielen saaminen itselleen, esimerkkinä oleminen, halu antaa oma osuutensa takaisin, pakko opintojen takia, itsevarmuuden saaminen työssä pärjäämiseen, halu auttaa sekä kiinnostus aiheeseen.

Vapaaehtoistyö ja kotoutuminen

Pääministeri Sanna Marinin (ent. Antti Rinteen) hallituksen ohjelmassa myönteistä ja aktiivista kotoutumista edistetään maahanmuuttajan kielitaidon ja ammatillisten valmiuksien vahvistamisella. Kotoutumisen edistämistä tehdään työllistymisen nopeuttamisella sekä edistämällä yhteiskunnan tuntemusta ja osallisuutta. (Valtioneuvoston julkaisuja 2019, 137.) Vapaaehtoistyön tekeminen tuo Laukkasen (2019, 62) opinnäytetyön perusteella selkeitä kotoutumiseen liittyviä hyötyjä. Näitä ovat muun muassa kielen oppiminen, sanavaraston rikastuminen sekä kulttuuriin tutustuminen. Vapaaehtoistyötä tekemällä luo uusia kontakteja, saa uusia ystäviä ja maailma avartuu. Vapaaehtoistyöstä on ollut hyötyä opintoihin ja apuja palkkatyön hakemiseen. Lisäksi vapaaehtoistyötä tehdessä itsevarmuus yhteiskunnassa ja työssä pärjäämiseen on kasvanut sekä oma hyvinvointi lisääntynyt.

Vapaaehtoistyön suhdetta kotoutumiseen tulisi nostaa enemmän esille ja pohtia, jos vapaaehtoistyön tekeminen voisi olla entistä varteenotettavampi toimenpide maahan muuttaneen kotoutumisprosessia suunniteltaessa. Vapaaehtoistyön tulisi olla myös entistä tärkeämpi aktivointitoimenpide eri kieli- ja kulttuuritaustaiselle pitkäaikaistyöttömälle, sillä vapaaehtoistyön tekeminen auttaa esimerkiksi kotoutumisessa ja palkkatyön saamisessa.


Laukkanen, K. 2019. Toimintamalli Parasta Lapsille ry:n eri kieli- ja kulttuuritaustaisen vapaaehtoisten rekrytointiin ja motivointiin. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, lapsi- ja perhepalvelujen kehittäminen. [Viitattu 29.11.2019]. Saatavissa:

Tilastokeskus 2019. Ulkomaan kansalaiset. [2018]. [Viitattu 13.8.2019]. Saatavissa:

Valtioneuvoston julkaisuja 2019. Osallistava ja osaava Suomi: sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019:23. Helsinki: Valtioneuvosto. [Viitattu 13.8.2019]. Saatavissa:

Wilson, J. & Musick, M.A. 2007. Volunteers: A Social Profile. Bloomington: Indiana University Press.

Yeung, A.B. 2005. Vapaaehtoistoiminnan timantti. Teoksessa Nylund, M. & Yeung A. (toim.) Vapaaehtoistoiminta: anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino.


Katri Laukkanen on valmistuva Lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen (sosionomi YAMK) opiskelija ja toimii monikulttuurisen varhaiskasvatusyksikön johtajana.

Tuula Hyppönen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. Hän on toiminut kehittämishankkeen ohjaajana.


Julkaistu 17.12.2019


Laukkanen, K. & Hyppönen, T. 2019. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vapaaehtoistyön vahvat kaksisuuntaiset motiivit. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:

EU:n tallekirjastoverkosto siltana korkeakouluyhteisöjen ja EU:n välillä: komission strategiset painopisteet vahvistavat kirjastojen roolia

Euroopan tallekirjastot (European Documentation Centres, EDC) osallistuivat joulukuun alussa Euroopan komission Firenzessä järjestämään yhteiseen seminaariin. Osallistujamaita oli 29, joista mukana oli yhteensä 250 edustajaa. Suomesta osallistuivat kaikki kahdeksan EDC-kirjastoa, myös edustajat LUT-tiedekirjastosta. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten EDC-kirjastot ja erityisesti LUT-tiedekirjasto toimivat EU-tiedon objektiivisena välittäjänä tutkimusta ja opetusta  kehysorganisaatioissaan tukien.

Kirjoittajat: Anna-Liisa Helosalo & Heli Vilja-Sarromaa

Euroopan komission tiedotustoimintaa Europe Direct -palveluverkoston välityksellä

EU-tallekirjastoja eli EDC-kirjastoja on EU:n jäsenmaissa noin 400. EDC-verkosto luotiin vuonna 1963 välittämään EU:n julkaisuja yliopistotason Eurooppa-opintoja varten (Euroopan komissio 2016, 8-9). Siitä ajasta tallekirjastot ovat kehittyneet entistä vahvemmin tarjoamaan Eurooppa-aiheista digitaalista  aineistoa ja verkkotietopalvelua. Euroopan komissiolla on tiedon välittämistä varten yhteyspisteitä kaikissa EU-maissa. Näitä ovat Europe Direct -tiedotuspisteet eli EDIC, tallekirjastot  eli EDC ja EU:n asiantuntijaluennoitsijat eli Team Europe.

Europe Direct -tiedotuspisteet ovat pääasiassa aluehallinnon yhteydessä toimivia yleisen EU-tiedon välittäjiä. Ne tarjoavat henkilökohtaista neuvontaa, pääsyn rahoitus- ja tietolähteisiin sekä yhteistyöverkostoihin ja järjestävät EU-asiantuntijatilaisuuksia ja kansalaiskeskusteluja. (Euroopan komissio 2019a)

EU-tallekirjastot toimivat yleensä yliopistojen yhteydessä EU-aineistoon erikoistuneina tieteellisinä kirjastoina. Niillä on oikeus Euroopan julkaisutoimiston aineistoihin, niin painettuihin kuin digitaalisiin, ja velvollisuus jakaa tietoa julkaisujen saatavuudesta. Euroopan julkaisutoimisto on perustettu vuonna 1969. Se käsittää kirjaston ja kirjakaupan: raportit, tutkimukset, kausijulkaisut, tiedotuslehtiset yms., kaiken kaikkiaan yli 100 000 nimekettä. Verkkojulkaisut ja painetut aineistot ovat vapaasti ladattavissa ja tilattavissa. Haku kokoelmista löytyy osoitteesta (Tataram 2019)

Uuden komission kasvustrategia EDC-kirjaston toiminnassa

Euroopan komissio on solminut EDC- toimijoiden kehysorganisaatioiden kanssa uudet kumppanuussopimukset. Tässä uudessa sopimuksessa korostetaan kirjastojen entistä aktiivisempaa otetta EU-verkostoitujina, neutraalin ja objektiivisen EU-tiedon välittäjinä sekä valeuutisten tunnistajina.

EU-tallekirjastona LUT-tiedekirjasto pyrkii aktiivisesti edistämään ja tukemaan opetusta ja tutkimusta, pyrkii tuomaan korkeakouluyhteisön saataville tietoa EU:sta. Erityisesti se toimii yhteistyössä opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien kanssa. LUT-tiedekirjasto osallistuu myös Euroopan komission järjestämiin kansallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin ja tapahtumiin.

Green Deal

Keskeisin EU:n strategian painopisteistä on Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (Green Deal). Ohjelmalla tuetaan investointeja vihreään teknologiaan ja kestäviin ratkaisuihin. Kansalaisten ja kaikkien sidosryhmien osallistuminen ja sitoutuminen on ratkaisevan tärkeää, jotta tulevaisuuden Eurooppa ja hyvä elämä mahdollisuuksineen turvattaisiin kaikille sosiaalisesti oikeudenmukaisena ja saavutettavana. Erityisesti kansainvälisyyden tukeminen korostuu mm. uudessa Erasmus-ohjelmassa, jonka tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle nuorelle pääsy vaihto-ohjelmaan. (Euroopan komissio 2019b).

Euroopan komission tuore puheenjohtaja Ursula van der Leyen painotti voimakkaasti HS:n Vieraskynässä (11.12.2019) Euroopan hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Komissiolta on tulossa maaliskuussa 2020 esitys ensimmäiseksi eurooppalaiseksi ilmastolaiksi. Edellä mainitut tavoitteet edellyttävät kaikkien toimijoiden, myös EDC-kirjastojen ja niiden kehysorganisaatioiden mukana oloa. Tarvitaan tutkimusta ja luotettavaa tietoa taustaksi – tämän tietoaineiston välittäminen on keskeistä EDC-kirjastossa. EDC-kirjasto toimii ikään kuin rajapintana EU:n, tiedeyhteisön ja muun kohdeyleisön välillä. Se luo läpinäkyvyyttä ja toteuttaa demokratian toimintasuunnitelmaa.

EU:n tutkimusta- ja innovaatioita rahoittava Horizon Europe -puiteohjelma 2021-2027 nojaa vahvasti avoimeen tieteeseen

Euroopan komission tutkimuksen ja innovoinnin yksikön pääosaston johtaja Minna Wilkki kuvasi Horizon Europe -puiteohjelmaa koskevassa seminaariesityksessään hauskasti konkretian tarvetta planeettamme pelastamiseksi: meidän täytyy ”tuoda mies takaisin kuusta”. Tulevassa Horizon Europessa (HE) onkin tavoitteena saada aikaan mitattavia vaikutuksia, suurta näkyvyyttä ja lisätä innoitusta tutkimukseen ja innovointiin. HE:ssä avoin tiede on vahvasti mukana ohjelmassa. Se korostaa tieteellisten julkaisujen ja tutkimusdatan avointa saatavuutta ja vastuullista hallinnointia sekä vastavuoroisuutta avoimessa tieteessä. (Euroopan komissio 2019c)

Tutkimuksen ja innovoinnin näkökulmasta myös JRC Joint Research Centre eli Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus on varmasti kiinnostava näköalapaikka tutkijalle. Siellä tehdään riippumatonta, näyttöön perustuvaa tutkimusta EU:n painopistealueista. JRC:n julkaisuista 45% kuuluu 25%:in eniten viitattuihin julkaisuihin. Julkaisut löytyvät osoitteesta (Hajdu 2019).  

Kuva 1. JRC:n tutkimuksen monialaisuus. (Kuva: Marton Hajdu 2019)

Euroopan unionin kumppanuus EDC-kirjastojen kanssa tarjoaa monia yhteistyöverkostoja ja hyödyllisiä työkaluja, joilla voidaan edistää tutkimusta, opetusta ja innovointia. Hyvän tulevaisuuden rakentaminen vaatii meidän kaikkien panosta.

Lisätietoa: LUT-tiedekirjaston EU-tallekirjastopalvelut


Euroopan komissio. 2016. European Documentation Centres ‘Looking to the future’. [Viitattu 18.12.2019]. Saatavissa:

Euroopan komissio. 2019a. Tiedotuspisteet. [Viitattu 18.12.2019]. Saatavissa:

Euroopan komissio. 2019b. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. [Viitattu 18.12.2019]. Saatavissa:

Euroopan komissio. 2019c. Horisontti Eurooppa: EU:n seuraava tutkimuksen ja innovoinnin investointiohjelma. [Viitattu 18.12.2019]. Saatavissa:

Hajdu, M. 2019. Opportunities and resources at the JRC. Training Seminar for European Documentation Centres, Florence, Italy. 2-3.12.2019.

Tataram, M. 2019. EU Publications Office of the EU: Your entry point to EU information. Training Seminar for European Documentation Centres, Florence, Italy. 2-3.12.2019.

Van der Leyen, U. 2019. Ilmastonmuutos vaatii EU:lta nopeita toimia. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on saatava pian käyntiin. Helsingin Sanomat. Vieraskynä 11.12.2019, A5.


Anna-Liisa Helosalo ja Heli Vilja-Sarromaa työskentelevät tietoasiantuntijoina LUT-tiedekirjastossa.

Artikkelikuva: (CC0)

Julkaistu 20.12.2019


Helosalo, A-L. & Vilja-Sarromaa, H. 2019. EU:n tallekirjastoverkosto siltana korkeakouluyhteisöjen ja EU:n välillä: komission strategiset painopisteet vahvistavat kirjastojen roolia. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: