Aihearkisto: LAMK Pro

Pienten rakennusyritysten odotukset asiakasviestinnästä uudisasuntokaupassa

17.1.2018Älykäs liiketoiminta, LAMK ProLAMKpub

Uudisasuntokauppa on myötätuulessa. Tämän voidaan katsoa olevan seurausta talouden kansallisten sekä kansainvälisten suhdanteiden noususta sekä näiden heijastumisesta kuluttajien ostokäyttäytymiseen. Myös tulokset puhuvat selvää kieltä, sillä uusien asuntojen hankinta lisääntyi esimerkiksi toukokuussa 2017 useilla kymmenillä prosenteilla.

Kirjoittajat: Santeri Larjanne ja Heli Kamaja

Uudisasuntokaupassa avainasemassa on rakentaja, joka luo puitteet kiinteistönvälittäjän toiminnalle. Rakentajan päätös kiinteistövälittäjää valittaessa on hyvin yksilöllinen prosessi ja rakentajan lopulliseen välittäjän valintaan vaikuttavat useat eri tekijät.

Kiinteistövälitysala on kokonaisuudessaan hyvin persoonakeskeinen, sillä myynnin lisäksi kiinteistövälittäjä hankkii usein itse myös myytävät kohteet. Näin ollen prosessin lopputulokseen vaikuttavat kiinteistövälittäjän kyky luoda kontakteja sekä viestiä asiakkaalle. Voidaan todeta kiinteistövälittäjän asiakassuhteen olevan kaksisuuntainen eli asiakkaana ovat sekä myyjä että ostaja. Tämä luo välittäjän toimintaan tiettyjä vaatimuksia, sillä kyseessä olevat asiakassuhteet ovat laadultaan hyvin erilaisia. Näitä vaatimuksia tutkittiin opinnäytetyössä (Larjanne 2017), johon myös tämä artikkeli perustuu.

Uudisasuntokauppa eroaa muusta asuntokaupasta merkittävästi. Prosessissa on otettava huomioon lainsäädännöllisten tekijöiden lisäksi myös toiminnalliset eroavaisuudet, sillä myyntiä sekä ennakkomarkkinointia tulee tapahtua ennen rakennusvaiheen alkamista sekä sen aikana. Keskeneräisen kohteen myynti menestyksekkäästi edellyttää välittäjältä useita erilaisia taitoja, joita myös rakentaja odottaa. Opinnäytetyön tavoitteena on tulkita näitä eri taitoja ja nyansseja sekä tulkita niiden vaikutusta kiinteistövälittäjän kysyntään valittaessa kohteen myyjää sekä myyntiprosessin tuloksellisuuteen.

Asiantuntemus, viestintä ja markkinointi keskiössä

Uudisasuntokaupassa kiinteistövälittäjän toiminnassa kolme keskeisintä tekijää ovat asiantuntemus, viestintä sekä markkinointi. Myös opinnäytetyössä suoritetun kysymyslomaketutkimuksen tuloksista ilmenee, että rakennusalan sekä RS-järjestelmän ja valmiin uuden asunnon kaupan tietämystä pidettiin hyvin tärkeänä onnistuneessa myyntiprosessissa. RS-järjestelmä mahdollistaa asuntojen myynnin jo ennen rakennustöiden alkamista sekä niiden aikana, kun taas valmiin uuden asunnon kaupassa myytävänä on asunto, joka ei ole ollut aikaisemmin asumiskäytössä.

Markkinoinnilla uudisasuntokaupassa pyritään herättämään potentiaalisten ostajien mielenkiinto. Asuntokaupan alalla markkinoinnin keinot ovat hyvin rutinoituneet ja perinteiset välineet ovat myös rakentajien suosiossa. Tämä ilmeni myös kyselytutkimuksen tuloksista, joissa valtaosa vastanneista rakentajista piti verkkoportaaleja sekä asunto- ja yksityisesittelyjä paikan päällä kohteessa kaikkein tärkeimpinä. Esimerkiksi sosiaalinen media ei vielä suuresta suosiostaan huolimatta ole saanut osakseen suurta suosiota uudisasuntokaupan alalla. Tutkimuksessa yli puolet vastanneista piti sosiaalisen median käyttöä markkinoinnissa uudisasuntokaupan tukena vain jokseenkin tärkeänä.

Erilaisilla markkinoinnin välineillä voidaan tavoittaa eri asiakasryhmiä esimerkiksi paikallislehdissä mainostamalla potentiaalisia ostajia, jotka pitävät jo myyntikohteen asuinalueesta tai kaupungista. Suositut verkkoportaalit ovat kuitenkin luoneet verkkoon miljöön, jossa on myynnissä valtaosa maan uudisasuntokohteista. Suurimmat portaalit Etuovi sekä Oikotie ovat asunnon ostajan ensimmäinen askel uutta kotia etsittäessä. Näin ollen verkossa markkinoinnin taitaminen ilmeni myös tutkimustuloksissa tärkeänä elementtinä kiinteistövälittäjän osaamispalettia.

Markkinoinnilla luodaan mahdollisuus myynnille ja myyntiprosessissa avainasemaan nousee viestintä. Uudiskohdekaupassa viestinnän kaksisuuntaisuus edellyttää välittäjältä monimuotoisen viestinnän sekä eri kanavien vahvaa hallintaa. Rakentajalle sekä ostajalle viestitään eri lailla sekä eri aikataululla. Kun uutta kohdetta aletaan rakentaa, kiinteistövälittäjä myy rakentajalle omaa osaamistaan ja tämän myyntiprosessin onnistuessa välittäjä myy lopulta rakennettavia asuntoja kuluttajille. Parhaimmassa tapauksessa, kun ostaja kohteelle on löytynyt, välittäjä saa myytäväkseen vielä ostajan edellisen asunnon. Tässä moninaisten myyntiprosessien verkostossa viestintä sekä sen eri ainesosat nousevat kriittisen tärkeään asemaan.

Opinnäytetyön tutkimus suoritettiin toimeksiantona uudisasuntokauppaan erikoistuneelle välitysliikkeelle nimeltä Ideaalitilat LKV. Tekstissä aikaisemmin mainittujen tulosten ja päätelmien lisäksi, kyselyn vastauksista nousi esiin myös kiinteistövälittäjän yksilöllisten tekijöiden tärkeys verrattuna esimerkiksi välitysliikkeen eri ominaisuuksiin. Esimerkiksi valtaosa vastanneista rakentajista piti välittäjän ammattitaitoa sekä persoonaa erittäin tärkeänä, kun taas välitysliikkeen brändiä tai koko pidettiin keskimäärin vain jokseenkin tärkeänä. (Larjanne 2017.)

Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda tukea kiinteistövälittäjälle uudisasuntokaupan arkeen sekä näkökulmaa välittäjän joka päiväiseen tekemiseen sekä eri toimintojen priorisointiin. Tärkeimmiksi vaikuttajiksi nousivat persoonallisuustekijöiden lisäksi verkkoportaalien monipuolinen käyttö markkinoinnissa sekä oikeanlainen ja oikea-aikainen tiedottaminen rakentajan suuntaan uudiskaupan myyntiprosessissa. Voidaankin siis todeta, ettei omakuvaa kannata välittäjän piilottaa tai kadottaa vaan kehittää. Yksilöllinen kehitys luo kokonaisvaltaisen yrityksen.

Lähteet

Larjanne, S. 2017. LAMK. Pienten rakennusyritysten odotukset asiakasviestinnästä uudisasuntokaupassa. [Verkkodokumentti]. AMK- Opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 16.1.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801061100

Kirjoittajat

Santeri Larjanne valmistui johtamisen ja viestinnän tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2017. Larjanne on opintojensa ohessa työskennellyt kiinteistönvälitysliikkeessä.

YM Heli Kamaja toimii viestinnän lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa. Opetustyössään hän on keskittynyt asiantuntijakirjoittamiseen sekä viestinnän eri muotoihin. Viime vuosina keskiössä ovat olleet erityisesti työyhteisöviestinnän uudet tavat ja areenat.

Julkaistu 17.1.2018

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/money-home-coin-investment-2724235/ (CC0)

Viittausohje

Kamaja, H. & Larjanne, S. 2018. Pienten rakennusyritysten odotukset asiakasviestinnästä uudisasuntokaupassa. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/17/pienten-rakennusyritysten-odotukset-asiakasviestinnasta-uudisasuntokaupassa

Laatua hoitotyön kirjaamiseen

17.1.2018Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK ProLAMKpub

Hoitotyön kirjaamista tehdään jatkuvasti. Päijät-Hämeen keskussairaalan vuodeosastoille on tehty hoitotyön kirjaamisen opas vuonna 2015. Sen tarkoituksena on laadukas ja yhtenäinen kirjaaminen. Neljän vuodeosaston kirjaamista arvioitiin eli auditoitiin pilottina vuonna 2016. Tästä saadun kokemuksen myötä tuli toive kehittää auditointilomaketta vastaamaan paremmin Päijät-Hämeen keskussairaalan tarpeita. Sitä varten tarvittiin lisää tietoa, millaisiin asioihin olisi hyvä kiinnittää huomiota kirjaamisessa.

Kirjoittajat: Mari Kivioja ja Päivikki Lahtinen

Hoitotyön kirjaamisen sisältö

Vuonna 2012 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on koonnut Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen oppaan, jota on päivitetty vuonna 2015. Oppaassa on määritelty hoidon tarveluokitus, hoidon toimintoluokitus ja hoidon tulosluokitus. Tämä auttaa terveydenhuollon ammattilaista kirjaamaan rakenteisesti käyttäen komponentteja, pääluokkia ja alaluokkia. Lisäksi kirjaamista voidaan täydentää vapaalla tekstillä. Hoitotyön tarpeeseen kirjataan kuvaus potilaan ongelmista, joihin voidaan vaikuttaa hoitotoimilla. (Liljamo ym. 2012, 3, 9.)

Hoitotyön toimintoihin kirjataan keinot, joilla voidaan vaikuttaa potilaan tarpeisiin ja oireisiin. Toimintoihin kirjataan myös oireiden ja elintoimintojen seuranta, havainnointi, auttamismenetelmät, hoidon koordinointi ja ohjaus. Näitä toimintoja käytetään myös hoidon päivittäiseen kirjaamiseen. Hoidon tulokseen kirjataan havainnot ja arviointi potilaan tilanteesta. Hoitotyön kirjaamisen ydintietoihin kuuluu myös hoitotyön yhteenveto, joka kirjataan hoidon päättyessä. Se koostuu samoista asioista kuin hoitotyön suunnitelma eli hoidon tarve, hoitotyön toiminnot ja hoidon tulos. Sitä voidaan täydentää lisäksi vapaalla tekstillä. Yhteenveto parantaa potilaan hoidon jatkuvuutta ja helpottaa tiedon löytymistä muilla hoitojaksoilla. (Saranto ym. 2008, 75-79; Liljamo ym. 2012, 1418; Virkkunen ym. 2015, 30-31.)

Hoitotyön kirjaamisen auditointi

Hoitotyön kirjaamista voidaan auditoida, eli arvioida, potilaan tai hoitotyön näkökulmasta. Kirjaamisen laatua voidaan tarkastella muun muassa seuraamalla hoitohenkilökunnan tietoteknisiä taitoja tai hoitotyön kirjaamisen toteutumista hoitoprosessin mukaisesti. Auditoinnilla saadaan tilastotietoa kirjaamisen ja hoidon laadusta. Tämän avulla voidaan arvioida resurssien riittävyyttä, koulutuksen tarvetta ja määrää. (Saranto ym. 2008, 189-194.) THL on tehnyt laajan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen potilaskertomustietojen rakenteistamisesta, arviointikäytännöistä ja sen vaikutuksista. Kirjallisuuskatsauksen mukaan kirjaamisen rakenteisuus vaikuttaa tiedon laatuun, käytettävyyteen, kliinisiin prosesseihin ja potilasturvallisuuteen. (Hyppönen ym. 2014, 3, 54, 68-69.)

Päijät-Hämeen keskussairaalan neljän vuodeosaston hoitotyön kirjaamisen tasoa arvioitiin auditoimalla. Lisäksi tutkittiin, oliko painehaavariskitesti tehty ja kuinka paljon lyhenteitä käytetään. Käytettävissä oleva auditointilomake ei kuitenkaan tuonut riittävästi tietoa kirjaamisen sisällöstä ja koettiin hankalaksi käyttää erillistä lomaketta painehaavariskitestin ja lyhenteiden käytöstä. Hoitotyön kirjaamisen laadusta tehdyn opinnäytetyön tarkoituksena oli edistää Päijät-Hämeen keskussairaalan hoitotyön kirjaamisen auditointimenetelmän suunnittelua (Kivioja 2017). Kirjallisuuskatsauksen avulla haluttiin selvittää millaisiin asioihin auditoinnissa tulisi kiinnittää huomiota. Aineistona käytettiin vuosina 2007-2017 julkaistuja alkuperäistutkimuksia tai tieteellisiä artikkeleita, jotka käsittelivät hoitotyön kirjaamisen auditointia tai arviointia. Sisällönanalyysillä saatiin selville, millaisia puutteita hoitotyön kirjaamisessa esiintyy ja millaisiin asioihin hoitotyön kirjaamisessa tulisi kiinnittää huomiota. Puutteet ryhmiteltiin neljään pääluokkaan: hoitotyön kirjaamisen osaaminen, hoitosuunnitelman ydintiedot, yksilöllisyys ja kirjaamisen ajantasaisuus.

Hoitotyön kirjaamisen puutteet

Tutkimusten mukaan hoitotyön kirjaamisen osaamisessa oli puutteita monessa eri osa-alueessa. Prosessimallia ei ymmärretty, kirjauksissa oli paljon tulkinnallisuutta ja päällekkäisyyttä, eikä ollut selvää mille alustalle tulee kirjata. Kirjauksissa käytettiin puhekieltä ja lyhenteitä, ja se oli rutiininomaista ja toteavaa. Hoitosuunnitelman ydintietojen kirjaamisessa ongelmana oli tavoitteiden määrittely ja päivittäisen kirjaamisen suhde tarpeeseen ja tavoitteeseen. Osasta kirjauksista ei selvinnyt potilaan hoidon suunnittelu tai suunnitelmaa ei ollut päivitetty potilaan voinnin muuttuessa. Arviointia kirjattiin jonkin verran, mutta se ei ollut yhteydessä hoidon tavoitteeseen tai sitä oli kirjattu hoidon toteutukseen. Usein hoitotyön kirjaaminen oli hoitajan tehtävien luettelointia, ja kirjauksista puuttui kuvaus potilaan voinnista ja tuntemuksista. Kirjaaminen ei ollut asiakaslähtöistä ja siitä puuttui yksilöllisyys. (Kivioja 2017, 20-23.) Samankaltaisia puutteita todettiin myös Päijät-Hämeen keskussairaalan kirjaamisen auditoinnissa. Ongelmat tarpeen ja tavoitteen määrittelyssä johtivat siihen, että kirjaamisen taso jäi puutteelliseksi. Tutkimusten ja auditoinnin perusteella päivittäiskirjaamista tehtiin kuitenkin runsaasti.

Laatua kirjaamiseen

Tutkimusten mukaan koulutuksesta on hyötyä hoitotyön kirjaamisen osaamiseen. Kirjaaminen tiivistyy ja koulutuksen jälkeen kirjaaminen tapahtuu enemmän hoitotyön prosessin mukaisesti. (Kivioja 2017, 25.) THL:n hoitotyön moniammatillisen kirjaamisen asiantuntijaryhmän loppuraportin mukaan kirjaamisen ongelmana on saada luokitukset vastaamaan paremmin potilaan hoidon kirjaamista. Lisäksi asiantuntijaryhmän mukaan kirjaamismallia tulisi kehittää. (Nykänen & Junttila 2012, 20.) Merkinnät potilasasiakirjoihin tulisi tehdä potilaan näkökulmasta ja niiden tulisi olla yksilöllisiä sekä potilaslähtöisiä. Hoitosuunnitelmia tulisi päivittää aina kun potilaan tilassa tapahtuu muutoksia. Hoitajan päätösten tekeminen tulisi näkyä kirjauksissa: miksi jokin asia on tehty tai jätetty tekemättä. Koska päätökset eivät kuitenkaan näy kirjauksissa, voidaan todeta, että kirjaamista ohjaavan lainsäädännön tuntemus on vielä puutteellista. (Kivioja 2017, 27.)

Hoitotyön kirjaamisen auditoinnissa tulisi kiinnittää huomiota muun muassa seuraaviin asioihin, jotta voidaan arvioida kirjaamisen laatua:

onko kirjaaminen yhtenäistä ja onko käytetty oikeanlaisia luokituksia
onko käytetty lyhenteitä ja termejä
onko hoitosuunnitelmaan kirjattu tarve, tavoite, toiminnot ja arviointia, ja onko niillä yhteys toisiinsa
onko kirjaaminen yksilöllistä ja potilaslähtöistä
onko hoitosuunnitelma ajan tasalla
näkyykö kirjaamisessa hoitajan päätöksenteko. (Kivioja 2017, 27-28.)

Jatkossa tulisi lisäksi kiinnittää huomiota hoitotyön kirjaamisen koulutusten sisältöön, jotta ne ohjaavat laadukkaampaan kirjaamiseen. Myös kirjaamista ohjaavaa lainsäädäntöä tulisi tuoda enemmän esille. Näihin asioihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo ammatillisessa koulutuksessa. Hoitotyön kirjaamisen auditoinnilla ja koulutuksilla on saatu hyviä tuloksia kirjaamisen laatuun, joten sen tulisi olla säännöllistä.

Lähteet

Hyppönen, H., Vuokko, R., Doupi, P. & Mäkelä-Bengs, P. 2014. Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen: Menetelmät, arviointikäytännöt ja vaikutukset. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 5.5.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125442/URN_ISBN_978-952-302-3819.pdf?sequence=1

Kivioja, M. 2017. Hoitotyön kirjaamisen laatu – kirjallisuuskatsaus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma. [Viitattu 27.12.2017]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112418081

Liljamo, P., Kinnunen, U-M. & Ensio, A. 2012. FinCC-luokituskokonaisuuden käyttöopas – SHTaL 3.0, SHToL 3.0, SHTuL 1.0. Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet: 2/2012. [Verkkodokumentti]. Helsinki:Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 3.5.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90804/FinCCluokituskokonaisuuden%20opas_korjattu%20liitteen%c3%a4%20olevaa%20SHToLluokitusta.pdf?sequence=1

Nykänen, P. & Junttila K. 2012. Hoitotyön moniammatillisen kirjaamisen asiantuntijaryhmän loppuraportti: Suositukset ja toimenpide-ehdotukset hoitotyön ja moniammatillisen kirjaamisen kehittämiseksi. Raportti 40/2012. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 28.4.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90814/THL_RAP2012_040_verkko.pdf?sequence=1

Saranto, K., Ensio, A., Tanttu, K. & Sonninen A L. 2008. Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.

Virkkunen, H., Mäkelä-Bengs, P. & Vuokko R. 2015. Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen opas – Keskeisten kertomusrakenteiden kirjaaminen sähköiseen potilaskertomukseen, Osa I, Versio 2015. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 2/2015. [Viitattu 28.4.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126020/URN_ISBN_978-952-302-4793.pdf?sequence=1

Kirjoittajat

Mari Kivioja on Lahden ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman opiskelija (AMK) ja Päivikki Lahtinen Lahden ammattikorkeakoulun lehtori.

Julkaistu 17.1.2018

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/computer-business-typing-keyboard-1149148/ (CC0)

Viittausohje

Kivioja, M. & Lahtinen, P. 2018. Laatua hoitotyön kirjaamiseen. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/17/laatua-hoitotyon-kirjaamiseen/

Tiedeviestinnästä TKI -viestintään

16.1.2018LAMK Pro, MuutLAMKpub

Mitä tiedeviestintä oikein on ja miten sanomansa saa perille, kun aihe on monimutkainen ja täynnä harmaan sävyjä? Miten saada maltillinen näkemys esiin, kun ääripäät tarjoavat yksinkertaisia totuuksia? Näitä asioita kokoonnuttiin pohtimaan Helsingin tiedekulmaan, tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja Suomen tiedetoimittajain liiton marraskuun lopulla järjestämässä neljännessä kansallisessa tiedeviestinnän konferenssissa Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta (2017). Konferenssista haettiin ideoita myös Lahden ammattikorkeakoulun oman tiedeviestinnän kehittämiseen.

Kirjoittaja: Riikka Sinisalo

Tiedeviestinnällä tarkoitetaan tieteestä tiedottamista ja sen popularisointia yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa (Väliverronen 2015). Näin pyritään tuomaan tieteen innovaatiot kaiken kansan tietoisuuteen ja sitä kautta edistämään kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja demokratian toteutumista. Ammattikorkeakouluissa tehtävä työ on myös tärkeää tehdä näkyväksi, mutta tällöin on kyse ennemminkin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan liittyvästä viestinnästä, eli lyhyesti TKI –viestinnästä. Laadukas TKI –viestintä on osa tieteen avoimuutta, jonka avulla erilaisissa hankkeissa ja projekteissa syntyvät tutkimusaineistot, -tulokset ja niiden pohjalta syntyvät artikkelit, posterit ja esitelmät saavat näkyvyyttä myös projektin sidosryhmien ulkopuolella.

Millaista on hyvä TKI -viestintä?

Hyvässä ja kiinnostavassa tiedeviestinnässä on tärkeää kiinnittää huomiota asian paketointiin – anna siis innostuksesi näkyä, käytä tarinoita ja samaistuttavia kohtaloita ja ole mieleenpainuva. Asioita kannattaa lähestyä positiivisesta kulmasta: valittaminen vetoaa vain harvoin, vaikka olisikin tarpeellista. Ole uskottava, mutta liiallinen totuudessa pidättäytyminen ja varmistelukaan ei ole tarpeen; aina löytyy poikkeuksen poikkeus, mutta sille ei kannata antaa liikaa tilaa. Jos aihe herättää kritiikkiä ja ristiriitaisuuksia, myös se kannattaa nähdä mahdollisuutena päästä jatkamaan keskustelua. Tehokkainta vaikuttaminen on silloin kun ei taistella tuulimyllyjä vastaan, vaan päästään niiden sisälle vaikuttamaan. (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017)

Hyvä viestijä erottuu joukosta, mutta koska kaikki pyrkivät erottumaan, on onnistuminen lähes mahdotonta. Sen sijaan tiedeviestinnässä on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää osata laittaa asiat kontekstiin. (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017) Objektiivisuuden vaatimus on ollut pitkään eräänä viestinnän kulmakivenä, jolloin esimerkiksi kutakin ilmiötä tai asiaa käsiteltäessä juttuun tulee sisällyttää kaikki mahdolliset totuutta käsittelevät näkemykset (Dunwoody 2005, tässä Kuutti 2015, 13). Näin molemmat katsontakannat saavat saman verran palstatilaa, vaikka tutkijayhteisö olisi lähes täysin toisen kannan puolella. Objektiivisen käsittelyn haasteet onkin nyt tiedostettu. (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017)

Osallistumalla voit vaikuttaa

Tieto syntyy tutkimuksesta ja keskustelusta, jossa paras väittämä voittaa. Todellisuutta rakennetaan keskustelulla koko ajan, jollet sinä esitä parasta argumenttia, joku muu sen esittää. Viestin näkyviin saaminen vaatii useita eri kanavia ja määrätietoista toimintaa, se on haasteellinen kokonaisuus. On tärkeää tunnistaa kunkin keskusteluun osallistuvan tahon kvalifikaatiot, professorista kokemusasiantuntijaan, ja näkemykset joita he taustansa puolesta edustavat. (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017)

Viestinnässä käytettävä kieli on yksi erittäin tärkeä tekijä viestinnän onnistumisessa. Jos kieli on vaikeaselkoista ja täynnä ammattitermejä, on vaikea saada todellista vaikutusta aikaan lukijassa, eihän hän välttämättä edes ymmärrä mitä kapulakielisessä tulosraportissa yritetään saada lukijalle kerrottua. Jos sanat eivät kohtaa vastaanottajaa, viesti ei mene perille. Tämä nähtiin myös yhtenä syynä erilaisten uskomusten mukaan toimimisen viehätykselle, on helpompi haudata lehmänsarvi puutarhaan, kun selvittää ratkaisua asiaan vaikeaselkoisen viranomaistiedon kautta. (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017)

Luotettavuutta avoimuudella

Avoimuus on yksi keskeisimpiä keinoja hälventää erilaisia epäluuloja ja tuoda asioita mahdollisimman läpinäkyvään tarkasteluun (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017). Avoimuus myös edistää esimerkiksi erilaisissa hankkeissa ja projekteissa kerättyjen aineistojen jatkokäyttöä, ja sitä kautta tehostaa tutkimusta, kehittämistä ja innovointia (ks. OECD, 2015). On myös alueellisesti tärkeää kertoa mahdollisimman laajalti erilaisista TKI –toiminnan avulla aikaansaaduista kehittämistoimenpiteistä, se lisää alueen vetovoimaa ja vahvistaa myös TKI -toimijan asemaa arvokkaana kumppanina. Avoimuuden lisääminen myös esimerkiksi erilaisten sidonnaisuuksien suhteen on hyvä toimintatapa, joka vähentää jääviysongelmia ja mahdollistaa puolueettoman arvioinnin (Huoli herkistää, pelko myy – kamppailu julkisuuden terveyspuheesta, 2017).

TKI –viestintä osana avointa tiedettä ja tutkimusta Lahden ammattikorkeakoulussa

Tiedeviestinnän ei tarvitse aina olla tutkijavetoista, eikä TKI –viestinnän pelkästään kunkin hankkeen vastuuhenkilöiden harteilla. Esimerkiksi Lahden ammattikorkeakoulun henkilöstön julkaisujen nostamista sosiaalisessa mediassa on tehty ja tehdään edelleen myös organisaatiotasolla, ja tässä myös korkeakoulukirjastolla on oma roolinsa. Myös rinnakkaistallentaminen, eli artikkelin version saattaminen avoimeksi julkaisuarkisto Theseuksen kautta, edesauttaa avointa saatavuutta ja sitä kautta myös asiasta viestiminen helpottuu. Korkeakoulukirjasto myös ylläpitää ja kehittää LAMKin julkaisualustaa LAMK pubia, jonka näkyvyyttä pyritään jatkuvasti kehittämään. Vuonna 2018 Lahden ammattikorkeakoulun avoimen TKI –toiminnan yhtenä keskeisenä tavoitteena on tiedeviestinnän ja TKI -viestinnän yhteistyön kehittäminen. Kehityskohteiksi on valittu erityisesti Lahden tiedepäivä sekä kansainvälinen Open Access Week.

Lähteet

Huoli herkistää, pelko myy – Kansallinen tiedeviestinnän konferenssi. 2017. Kongressi 29.11.2017, Helsinki.

Kuutti, H. (toim.) 2015. Todenmukainen journalismi. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos. [Viitattu 22.12.2017]. Saatavissa: http://www.hssaatio.fi/wp-content/uploads/2015/05/TODENMUKAINEN-JOURNALISMI_verkkojulkaisu.pdf

OECD. 2015. Making Open Science a Reality. [Verkkodokumentti]. Paris: OECD Publishing. OECD Science, Technology and Industry Policy Papers , No. 25. [Viitattu 22.12.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1787/5jrs2f963zs1-en

Väliverronen, E. 2015. Tiedeviestintä ja asiantuntijuus – tutkijoiden muuttuva suhde julkisuuteen. [Verkkodokumentti]. Yhteiskuntapolitiikka. Vol. 80 (3), 221-232. [Viitattu 22.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015061710385

Kirjoittaja

Riikka Sinisalo toimii informaatikkona Lahden ammattikorkeakoulussa.

Julkaistu 16.1.2018

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/black-and-white-blackboard-business-chalkboard-356043/ (CC0)

Viittausohje

Sinisalo, R. 2018. Tiedeviestinnästä TKI-viestintään. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/16/tiedeviestinnasta-tki-viestintaan/

Pakkausmuovin kierrätys Päijät-Hämeessä

15.1.2018Kiertotalouden ratkaisut, LAMK ProLAMKpub

Muovin kuluttajapakkauksia on kerätty Suomessa vuodesta 2016 lähtien tuottajavastuun nojalla. Lahden ammattikorkeakoulun Kiertoliike-projektissa selvitettiin pakkausmuovin kierrätyksen nykytilaa Päijät-Hämeessä sekä etsittiin keinoja tehostaa kierrätystä.

Kirjoittajat: Anni Orola ja Maarit Virtanen

Tuottajavastuu velvoittaa tuotteiden valmistajat ja maahantuojat järjestämään käytöstä poistuvien tuotteiden jätehuollon. Tämä sisältää lajittelun, toimittamisen vastaanottopisteeseen sekä materiaalien hyödyntämisen joko uutena raaka-aineena tai energiana. Jätelain pakkausasetus vaatii, että 16 % kaikista muovipakkauksista kierrätetään. Vuonna 2020 luku tulee olemaan 22 % ja vuonna 2025 muovipakkausten kierrätysvaatimus saattaa olla jopa 50%. (Suomen Uusiomuovi Oy, 2017.)

Kotitalouksissa syntyy muovipakkausjätettä noin 13kg/ henkilö vuodessa. Vuonna 2016 siitä päätyi muovin keräykseen puoli kiloa asukasta kohden eli n. 2 800 tonnia. Osittain pientä määrää selittää se, että keräys aloitettiin vasta keväällä 2016 ja keräysastioiden määrää kasvatettiin vähitellen. Vuonna 2017 tavoitteena on kaksinkertaistaa määrä eli n. 1kg asukasta kohden (Suomen Uusiomuovi Oy 2017). Suomen Uusiomuovin Vesa Soinin mukaan tavoite tulee näillä näkymin täyttymään ja kerätty määrä saattaa olla jopa 1,5 kg asukasta kohti (Soini 2017). Seuraavan viiden vuoden tavoite on päästä tulokseen 6kg/henkilö (Suomen Uusiomuovi Oy 2017).

Keskiarvon mukaan laskettuna Päijät-Hämeen osuus kierrätyspisteisiin viedystä muovista oli suurin piirtein 100 tonnia. Päijät-Hämeen tai Lahden alueelta ei ole olemassa tilastoa siitä, kuinka paljon asukkaat kierrättävät pakkausmuovia. Syynä on se, että punnitus ei ole käytössä ekopisteitä tyhjennettäessä ja tyhjennysautoihin tulee muovia myös muilta alueilta. (Soini, 2017.)

Muovipakkausten kierrätys materiaalina

Muovin kierrätyspisteisiin voi viedä vain pakkausmuovia, joka ei sisällä PVC:tä. Pakkausmuovilla tarkoitetaan muovisia elintarvike- ja pesuainepakkauksia, muovikasseja ja tyhjiä muovipulloja ja kanistereita. Muita muoviesineitä, kuten pakasterasioita tai pulkkia, ei toistaiseksi saa viedä kierrätyspisteisiin, vaikka ne muovilaadultaan sinne kävisivät. Muovin keräys tapahtuu Suomen pakkauskierrätys Rinki oy:n kierrätyspisteillä, jotka sijaitsevat usein päivittäistavarakauppojen yhteydessä. (Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy, 2017.)

Kerätty pakkausmuovi kuljetetaan kierrätyspisteiltä Fortumin muovinjalostamolle. Muovijalostamolla muovit ensin erotellaan ja sitten murskataan, pestään ja granuloidaan. Sen jälkeen ne päätyvät takaisin muoviteollisuuteen raaka-aineiksi ja niistä tehdään esimerkiksi muoviprofiileja tai uusiomuovikasseja. Fortum ottaa vastaan erilliskerättyjen pakkausmuovien lisäksi myös teollisuuden- ja maatalouden muovijätteitä. (Fortum Oyj, 2017.)

Muoveista PVC ja monikerrosmuovit ovat vaikeasti kierrätettäviä. Lisäksi lisäaineet vaikeuttavat joidenkin muovien kierrätystä, koska ne huonontavat uusiomuovin laatua. Muovin kierrätyksen tehostamiseksi PVC ja monikerrosmuovit tulisi mahdollisuuksien mukaan korvata helpommin kierrätettävillä materiaaleilla. Tekniikan kehittyessä monikerrosmuovit on luultavasti mahdollista saada helpommin uusiokäyttöön, mutta PVC sisältää ympäristölle haitallisia aineita, joten siitä on hyvä luopua kokonaan. (Ellen MacArthur Foundation and McKinsey & Company, 2016.)

Asenteet muovin kierrätykseen positiivisia

Päijät-Hämeen asukkailla teetettiin pienimuotoinen kysely muovin kierrätyksestä Facebookin Lahti-ryhmässä ja LAMKin Yammerissa. Kyselyyn vastasi 69 ihmistä, joista 71% vastasi kierrättävänsä ja 29% ei kierrättänyt. Asukkailta kysyttiin myös, mitä mieltä he olivat muovin kierrätyksestä, tiesivätkö he, kuinka pakkausmuovia tulisi kierrättää ja miten muovin kierrätystä tulisi tehostaa. Kyselyssä selvitettiin myös syitä päätökseen olla kierrättämättä ja sitä, mikä voisi motivoida kierrättämään.

Tulokset olivat odotettavia eli kierrätystä pidetään hyvänä asiana, mutta sitä ei välttämättä jakseta tehdä, koska keräyspisteet ovat kaukana. Varsinkin autottomille ihmisille muovin kuljettaminen kaukana sijaitsevalle kierrätyspisteelle tuntui liian työläältä. Osa asukkaista mietti kierrätyksen ekologisuutta, koska se vaatii autolla ajamista. Lisäksi joidenkin mielestä roskien ajeluttaminen tuntui epämiellyttävältä.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet toivoivat, että muovipakkausjäteastia olisi omassa taloyhtiössä tai edes kohtuullisen kävelymatkan päässä. Myös parempaa ohjeistusta ja yksinkertaisempia merkintöjä muovipakkauksissa sekä tiedotusta muovin haitallisuudesta esimerkiksi luonnolle kaivattaisiin. Eräs asukas ehdotti, että mahdollisimman monista pakkauksista pitäisi tehdä pantillisia, jotta useampi innostuisi kierrättämään.

Pakkausmuovin kierrätyksen tehostaminen Päijät-Hämeessä

Tehdyn kyselyn perusteella Päijät-Hämeen asukkaat kaipaisivat pakkausmuovin erilliskeräystä suoraan taloyhtiöiltä. Suomessa on suuria eroja alueellisissa kierrätysmahdollisuuksissa. Muovipakkausten keräys tietyn kokoisissa kiinteistöissä on jo linjattu pakolliseksi joissakin seudullisissa jätehuoltomääräyksissä, kun osassa se on täysin vapaaehtoista. (Vastuullisuusuutiset 2018) Pakkausmuovin erilliskeräystä taloyhtiöiltä on testattu Helsingissä ja Kirkkonummella hyvin tuloksin. Kokeilussa mukana olleissa taloyhtiöissä energiajäteastia korvattiin muovinkeräysastialla. Seuraavaksi kierrätysmahdollisuutta tarjotaan kaikille pääkaupunkiseudun asuinkiinteistöille sekä mukaan haluaville palvelukiinteistöille. (Uusiouutiset, 2017.)

Samanlaista mallia voisi testata myös Päijät-Hämeessä. Maakunnan jätehuolto poikkeaa kuitenkin monista muista alueista, koska Päijät-Hämeessä on jo pitkään hyödynnetty lajiteltua energiajätettä kierrätyspolttoaineen valmistukseen. Pakkausmuovit on lajiteltu energiajätteeseen ennen muovien erilliskeräyksen aloittamista ja nytkin likainen muovi kuuluu energiajätteeseen. Päijät-Hämeen Jätehuollolla on lisäksi vuonna 2016 valmistunut LATE-lajittelulaitos, joka erottelee mm. kierrätykseen soveltuvan muovin energia- ja sekajätteestä. Käyttökelpoinen muovi erotellaan muovilaadun mukaan, joten kierrätykseen päätyy kaikki kierrätykseen soveltuva muovi eli kaikki muukin, kuin pakkausmuovi. PHJ:n mukaan on vaikea arvioida lajittelulaitoksen ekologisuutta muovin erilliskeräykseen verrattuna. Koska laitos on vielä uusi, PHJ:llä ei ole olemassa tilastoja sen tehokkuudesta. LATE:n tarkoituksena on toimia syntypistelajittelun rinnalla, ei korvata sitä. (Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, 2017.)

Toinen kyselyssä esille tullut toive oli kierrätysohjeistuksen parantaminen. Paremmat ja selkeämmät ohjeet lisäisivät asukkaiden kierrätysmotivaatiota, kun jätteiden lajitteluun ei menisi niin paljon aikaa. LAMK voisi esimerkiksi järjestää pakkausmuovin kierrätyksestä tiedotuskampanjan opiskelijavoimin yhteistyössä jonkun paikallisen jätealan yrityksen kanssa.

Lähteet

Ellen MacArthur Foundation and McKinsey & Company. 2016. The New Plastics Economy – Rethinking the future of plastics. [Viitattu 21.8.2017]. Saatavissa: https://www.ellenmacarthurfoundation.org/publications/the-new-plastics-economy-rethinking-the-future-of-plastics-catalysing-action

Fortum Oyj. 2017. Kiertotalouskylä nostaa sekajätteen kierrätysastetta. [Viitattu 30.8.2017]. Saatavissa: http://wastesolutions.fortum.com/fi/kiertotalous/kiertotalouskyla-nostaa-sekajatteen-kierratysastetta

Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy. 2017. LATE-lajitteluterminaali. [Viitattu 30.8.2017]. Saatavissa: https://www.phj.fi/kujalan-jatekeskus/late-lajitteluterminaali

Soini, V. 2017. Toimitusjohtaja. Suomen Uusiomuovi Oy. Sähköpostikeskustelu 21.8.2017

Suomen Uusiomuovi Oy. 2017. Aineisto toimittajille. [Viitattu 20.8.2017]. Saatavissa: http://www.uusiomuovi.fi/fin/suomen_uusiomuovi/medialle/tietopaketti_median_kayttoon

Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy. 2017. Lajitteluohjeet. [Viitattu 20.8.2017]. Saatavissa: https://rinkiin.fi/kotitalouksille/lajitteluohjeet

Uusiouutiset. Taloyhtiö säästäisi muovinkeräyksellä. [Verkkolehti]. [Viitattu 2.10.2017]. Saatavissa: http://www.uusiouutiset.fi/taloyhtio-saastaisi-muovikerayksella

Vastuullisuusuutiset. Muovipakkausten kierrätys kiinnostaa taloyhtiöiden asukkaita. 2018. [Viitattu 8.1.2018] Saatavissa: http://www.vastuullisuusuutiset.fi/index.php?page_id=36621

Kirjoittajat

Anni Orola opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa ympäristöteknologian koulutusohjelmassa ja on harjoittelijana Kiertoliike-projektissa.

Maarit Virtanen työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja Kiertoliikkeen projektipäällikkönä.

Artikkelikuva: Oona Rouhiainen

Julkaistu 15.1.2018

Viittausohje

Orola, A. , Virtanen, M. 2017. Pakkausmuovin kierrätys Päijät-Hämeessä. LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/15/pakkausmuovin-kierratys-paijat-hameessa/

Merivesi – hukkaan heitettyä juomavettä?

8.1.2018Kiertotalouden ratkaisut, LAMK ProLAMKpub

Maailman kasvava vesipula, väestönkasvu ja ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ovat pakottaneet keksimään uusia tapoja valmistaa juomakelpoista vettä. Merivettä on paljon ja lähes jokaisen saatavilla, mutta se ei sovellu sellaisenaan juotavaksi, johtuen korkeasta ominaissuolapitoisuudesta. Suolanpoisto on ratkaisu, mutta siinä tulevat vastaan ympäristöä ja kustannuksia koskevat haasteet. Näiden haasteiden lisäksi puhdistetun meriveden on täytettävä talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja laatusuositukset.

Kirjoittajat: Satu Kunnas, Annakaisa Juutilainen & Sakari Halmemies

Mitä suolanpoisto on ja tulee olemaan?

Suolaa voidaan poistaa sekä isommissa suolanpoistolaitoksissa että pienemmissä kotitalouksiin tulevissa puhdistuslaitteistoissa. Suolanpoisto laitoksissa on nykyisellään kallista, mutta muutokset ilmastossa ja väestönkasvussa ovat kasvattaneet juomavesituotannon kiinnostusta puhtaan juomaveden tuottamiseen meriveden avulla. Kiinnostuksen lisääntymiseen on vaikuttanut myös kehitys käänteisosmoositeknologiassa. Kehityksen myötä suolanpoistetun veden kustannukset ovat laskeneet ja energiankäyttö on vähentynyt 80 prosentilla viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana (Voutchkov 2016). Maailman juomavedestä yksi prosentti katetaan suolanpoistetulla merivedellä (Ylänen 2012, 29) ja nykyään suolanpoistolaitoksilla tuotetaankin jopa 87 miljoonaa m³/vrk juomakelpoista vettä (Waterworld 2016).

Talousveden laatuvaatimukset ja laatusuositukset määrittävät raja-arvojen avulla, millaista juomakelpoisen veden on oltava. Talousvedellä tarkoitetaan ”juomavettä sekä elintarvikkeiden tuotannon, valmistuksen, jalostuksen, säilyttämisen tai kaupanpidon yhteydessä käytettävää vettä” (Terveydensuojelulaki 763/1994, 16§).

Tulevaisuudessa suolapoistetun veden osuuden odotetaan yhä kasvavan ja siitä tulee todennäköisesti yksi varteenotettava kilpailija juomavesituotannossa. Uusia suolanpoistoteknologioita ja kehittyviä välineistöjä julkaistaan muutaman vuoden välein, ja suolanpoiston kustannusten odotetaan laskevan 20 prosenttia seuraavan viiden vuoden aikana ja 60 prosenttia seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. (Voutchkov 2016.)

Suolanpoiston menetelmät ja vaikutukset ympäristöön

Suolanpoistoon käytetyimpiä menetelmiä ovat kalvo- ja kuumennustekniikka sekä näiden yhdistelmät, jotka ovat hyvin energiaintensiivisiä, ja niitä kehitetäänkin jatkuvasti vähemmän energiaa kuluttaviksi (Waterworld 2016). Lisäksi kehityksen alla on grafeeni. Grafeeni on ohut, vain yhden hiiliatomin paksuinen hiilikalvo, joka on maailman ohuin ja samalla maailman kestävin materiaali. Sillä saadaan 500 kertaa ohuempia kalvoja, kuin mitä käänteisosmoositekniikassa on käytössä. Ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon siitä tekee se, kun ohuempien kalvojen myötä tarvittava paine pienenee ja prosessi kuluttaa vähemmän energiaa. (Hamilo 2013.)

Prosessi suolanpoistolaitoksissa kuluttaa paljon energiaa. Jos prosessissa käytetään lähteenä fossiilia polttoaineita, aiheutuu siitä ilmakehään joutuvia kasvihuonekaasuja. Meriveden sisäänottoaukon kohdalla oleva liian kova virtaus voi aiheuttaa eliöiden kuolemaa, kun ne joutuvat kiinni sisäänottoaukkoon. Suolanpoistoprosessissa käytetään puhdistuskemikaaleja ja ulosvirtauksen mukana näitä voi joutua mereen. Voimakas suolaliuos voi myös aiheuttaa meren tasapainon horjumista ja sen myötä vahinkoa meren populaatiolle. Suolanpoistolaitoksesta voi myös aiheutua meluhaittaa, johtuen korkeapainepumpusta ja talteenottoturbiinista. (Danoun 2007, 20; Hietanen 2016, 11.)

Puhdistusmenetelmät testiin

Juutilaisen & Kunnaksen (2017) opinnäytetyössä tutkittiin meriveden muuttamista juomakelpoiseksi. Opinnäytetyön tutkimus oli empiirinen ja se toteutettiin Niemen kampuksen laboratoriossa. Pienimuotoisessa tutkimuksessa testattiin kahta eri puhdistusmenetelmää. Testeillä haluttiin nähdä miten puhdistusmenetelmät toimivat kotioloissa. Ensimmäiseksi testattiin perinteisesti käytössä olevaa hiekkasuodatusta, joka viimeisteltiin aktiivihiilellä. Toisessa testissä käytettiin kuivattuja banaaninkuoria, joilla haluttiin poistaa merivedestä rautaa. Tämä testi sai alkunsa brasilialaisten tutkijoiden 16. helmikuuta 2011 julkaisemasta artikkelista, jossa kerrottiin banaaninkuorien poistavan jokivedestä myrkyllisiä raskasmetalleja, kuparia ja lyijyä (Castro et al. 2011).

Hiekkasuodatuksessa käytettiin 1,5 litran muovipulloa, johon laitettiin kerroksittain lasivillaa, aktiivihiiltä ja puhdistettua suodatinhiekkaa raekoolla 2 mm (kuva 1). Raakavesi laskettiin tämän pullon läpi ja lopputuloksena oli kirkasta vettä.

Kuva 1. Hiekkasuodatin ja vesi sekä ennen että jälkeen suodatuksen (Annakaisa Juutilainen)

Banaaninkuorissa oli enemmän alkuvalmisteluja. Pieneksi pilkotut (1 cm²) banaaninkuoret kuivattiin lämpökaapissa 3 vuorokautta 105 asteessa. Kuivauksen jälkeen ne jauhettiin morttelilla ja seulottiin raekokoon 0,5 mm. Seulomisen jälkeen jauhe laitettiin kolmeen litran vetoiseen korkilla varustettuun muovipulloon ja pidettiin ravistimessa tasan tunti. Ravistuksen jälkeen seos suodatettiin kahvisuodatinpussien avulla. Lopputuloksena vesi oli oranssinkeltaista (kuva 2) ja siinä oli voimakas banaanimainen haju.

Kuva 2. Vesi ravistelun jälkeen (Annakaisa Juutilainen)

Johtopäätökset

Taulukossa 1 on nähtävillä alkutilanne ennen puhdistusten aloittamista sekä puhdistusmenetelmien tulokset.

Taulukko 1. Merivesi = alkutilanne, Hiekka = hiekkasuodatuksen jälkeen, Banaani = ravistimen jälkeen

Tuloksista huomattiin, että hiekkasuodatus poistaa sekä rautaa että bakteereja, mutta bakteerien poisto ei ole tarpeeksi tehokasta, jotta vesi täyttäisi talousveden laatuvaatimukset ja laatusuositukset. Banaaninkuoret laskivat pH:n hyvin happamaksi, joten jo sen vuoksi se ei ole juomakelpoista. Muut arvot kasvoivat ja todennäköisesti raudan kohdalla banaaninkuoret lisäsivät itsessään veden rautapitoisuutta. (Juutilainen & Kunnas 2017.)

Opinnäytetyön tutkimustulosten sekä niiden analysoinnin pohjalta voidaan todeta, etteivät käytetyt tekniikat yksinään sovi meriveden puhdistamiseen. Yksi huomionarvoinen seikka todettiin jauhettujen banaaninkuorien käsittelyssä. Materiaali on hyvin tiivistä eikä päästä vettä läpi. Tätä ominaisuutta saattaisi voida hyödyntää esimerkiksi paikkausmateriaaleissa. (Juutilainen & Kunnas 2017.)

Kalvotekniikka mullistaa juomavesien valmistuksen

Viime vuosina on tehnyt monia merkittäviä innovaatioita kalvotekniikan alalla. Markkinoilla olevista laitteista löytyy myös tavalliseen kotitalouteen soveltuvia malleja. Esimerkkinä mainittakoon Biolan markkinoima vedenpuhdistuslaite (kuva 3), jonka sanotaan poistavan epäpuhtaudet alle yhden prosentin suolapitoisesta järvi-, meri- ja kaivovedestä. Kalvosuodatuksessa vedestä voidaan poistaa maaperästä veteen liuenneita mineraaleja kuten nikkelin ja fluoria, mutta myös suolaa, rautaa, bakteereita, viruksia ja lääkejäämiä. Puhdistuskapasiteetti on 100 l/h ja se vaatii energiaa vain n. 0,5 kWh. (Uusimaa 2015)

Kuva 3. AquaThor-vedenpuhdistuslaite (Rakentajat.fi 2015)

Energianlähteen vaihdosta liikkeelle

Merivesi on varteenotettava vaihtoehto juomavesituotannossa, mutta siihen liittyvissä prosesseissa riittää vielä työsarkaa. Energiankulutus on suolanpoistoprosesseissa suurta ja tällä hetkellä energia tulee pääosin vielä fossiilisista polttoaineista. Energianlähteen muuttaminen uusiutuviin olisi tärkeää. On olennaista, että kehityksessä otetaan huomioon ympäristövaikutukset ja toimitaan niin, ettei ympäristö joudu kärsimään. Juutilaisen & Kunnaksen (2017) opinnäytetyön avulla siihen voi saada uusia ajatuksia, joita lähteä kehittämään eteenpäin.

Lähteet

Castro, R.S.D., Caetano, L., Ferreira, G., Padilha, P.M., Saeki, M.J., Zara, L.F., Martines, M.A.U. & Castro, G.R. 2011. Banana Peel Applied to the Solid Phase Extraction of Copper and Lead from River Water: Preconcentration of metal ions with a fruit waste. Brasilia : Industrial & Engineering Chemimistry Research. [Verkkolehti]. Vol. 50 (6), 3446–3451. [Viitattu 14.12.2017] Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1021/ie101499e

Danoun, R. 2007. Desalination Plants: Potential impacts of brine discharge on marine life. [Verkkodokumentti]. Sydney: University of Sydney, The Ocean Technology Group. Final project 5.6.2017. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://cdn.waleedzubari.com/envi%20impact%20of%20desalination/Desalination%20Plants.pdf

Hamilo, M. 2013. Grafeenilla saadaan suola pois merivedestä. Suomen kuvalehti [Verkkolehti]. 21.7.2013. [Viitattu 6.11.2017]. Saatavissa: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/grafeenilla-saadaan-suola-pois-merivedesta/

Hietanen, J. 2016. Environmental impacts of desalination technologies. [Verkkodokumentti]. Bachelor of engineering thesis. Helsinki : Metropolia University of Applied Sciences, Chemical engineering. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016053010839

Juutilainen, A. & Kunnas, S. 2017. Juomakelpoista merivettä: Teoriassa ja käytännössä. [Verkkodokumentti]. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, Energia ja ympäristötekniikka. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121220865

Rakentajat.fi. 2015. Puhdasta juomavettä kaivosta, järvestä – tai vaikka merestä! 28.1.2015. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: https://www.rakentaja.fi/artikkelit/12373/aquathor_puhdasta_juomavetta.htm

Terveydensuojelulaki 763/1994, 16 § 1994. Finlex [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1994/19940763?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=763%2F1994%20talousvesi#Pidp450930112

Uusimaa. 2015. Merivedestä juotavaa – uusi innovaatio päästää kalvosuodattimesta vain vesimolekyylin. Uusimaa [Verkkolehti] 31.1.2015. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: https://www.uusimaa.fi/artikkeli/263451-merivedesta-juotavaa-uusi-innovaatio-paastaa-kalvosuodattimesta-vain-vesimolekyylin

Voutchkov, N. 2016. Desalination – Past, Present and Future. International Water Association. [Viitattu 14.12.2017]. Saatavissa: http://www.iwa-network.org/desalination-past-present-future/

Waterworld. 2016. Desalination and water reuse markets continue to recover. Water and Wastewater International [Verkkolehti]. 4.11.2016. [Viitattu 21.11.2017]. Saatavissa: http://www.waterworld.com/articles/wwi/2016/11/desalination-and-water-reuse-markets-continue-to-recover.html

Kirjoittajat

Satu Kunnas ja Annakaisa Juutilainen ovat opiskelleet Lahden ammattikorkeakoulussa ympäristöteknologian koulutusohjelmassa ja valmistuvat insinööreiksi, Satu joulukuussa 2017 ja Annakaisa myöhemmin keväällä 2018.

TkT Sakari Halmemies toimii Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan alalla energia- ja ympäristötekniikan koulutusvastuussa yliopettajana.

Julkaistu 8.1.2018

Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/sea-ocean-water-waves-nature-blue-2596588/ (CC0)

Viittausohje

Kunnas, S., Juutilainen, A. & Halmemies, S. 2017. Merivesi – hukkaan heitettyä juomavettä? LAMK Pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/01/08/merivesi-hukkaan-heitettya-juomavetta