Opiskelijoiden harjoittelujaksojen onnistumiseen vaikuttavat monet seikat. Harjoittelupaikalla varmistetaan opiskelijan riittävä perehdyttäminen sekä ohjaus, ja oppilaitos varmistaa osaltaan opiskelijan oppimisprosessin tukemisen sekä ohjauksen. Opiskelija itse voi perehtyä ennen harjoittelujaksoa tulevaan harjoittelupaikkaansa esimerkiksi harjoittelupaikan perehdytyskansioon tutustumalla.

Kirjoittajat: Niina Haikka ja Päivikki Lahtinen

Harjoittelu osana sairaanhoitajan tutkintoa

Sairaanhoitajan tutkinto sisältää 75 opintopistettä harjoittelua, eli kolmasosan koko tutkinnosta, joka on 210 opintopistettä. Opintojen aikana perehdytään teoriatietoon, jota hyödynnetään käytännön harjoitteluissa. Koulutuksen tavoitteena on valmentaa opiskelija teorian myötä työelämään sekä samalla harjoittaa kädentaitoja turvallisessa ympäristössä ennen harjoitteluun menoa esimerkiksi simulaatioympäristössä. (LAMK 2018.)

Harjoittelupaikassa opiskelijalla täytyy olla oma nimetty ohjaajansa. Ensimmäisessä käytännön harjoittelussa ohjaajalla on suuri merkitys, ja opiskelija ottaakin hänet usein esikuvakseen. (Jääskeläinen 2009, 5-6.) Hoitotyön opiskelijoiden käytännön harjoittelua on tutkittu laajasti. Erilaisissa tutkimuksissa on otettu huomioon opiskelijan, mutta myös ohjaajan ja opettajan roolit harjoittelun aikana. Harjoittelun alussa opiskelija tekee itselleen ohjaajansa kanssa realistiset harjoittelun tavoitteet ja pyrkii saavuttamaan ne harjoittelun aikana. Tavoitteiden saavuttaminen lisää opiskelijan motivaatiota ja kuuluvuuden tunnetta omaan ammattiryhmäänsä. (Kallio 2011, 12-13.)

Harjoittelujaksolla opiskelijan oma motivaatio ja kiinnostuneisuus alaa kohtaan vaikuttavat harjoittelun onnistumiseen ja tulevaisuudessa jopa työpaikan saamiseen. Harjoittelun ohjaajan rooli on merkittävä harjoittelun onnistumisen kannalta. Parissa tutkimuksessa korostui se, että jos ohjaaja on kiireinen omien töidensä kanssa, niin opiskelijan opetus jää helposti taka-alalle. Harjoitteluyksiköt ehdottavatkin, että käytännön harjoittelu siirtyisi harjoittelupaikoilta oppilaitoksille. Tähän taas koulujen resurssit eivät riitä. Koulut pyrkivät parhaansa mukaan vastaamaan harjoittelupaikkojen vaatimuksiin työelämälähtöisesti. Opettajan rooli painottuu enemmänkin harjoittelujaksoa edeltävään aikaan. Opettajan ja koulun pitää luoda hyvä teoriatietopohja ja kehittää opiskelijan työskentelyvalmiuksia. (Kallio 2011, 9-11.)

Yhtenä keinona opiskelijan perehdytyksessä voi toimia harjoittelupaikan perehdytyskansio, johon opiskelija voisi tutustua ennen harjoitteluun menoa. Perehdytyskansioon tutustumisen avulla opiskelija saa tiivistetyn käsityksen harjoittelupaikasta, jonka jälkeen hän voi syventää tietojaan harjoittelun aikana. Tämän artikkelin pohjana toimii opinnäytetyö, jonka aiheena on Sairaanhoitajaopiskelijoiden perehdytyskansio Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän (PHHYKY:n) silmäklinikalle (Arrenius & Haikka, 2018).

Sairaanhoitajaopiskelijan kokemuksia perehdytyskansiosta

PHHYKY tarjoaa erikoissairaanhoidon palveluita esimerkiksi silmätautien osalta. Päijät-Hämeen keskussairaalan silmätautien klinikka tarjoaa kattavaa osaamista eri ikäryhmille. Silmätautien klinikalla on poliklinikan puoli sekä toimenpideyksikkö. Toimenpideyksikössä tehdään päivittäin päiväkirurgisia toimenpiteitä. Poliklinikalla on erilaisia vastaanottoja, kuten päivystävän lääkärin sekä hoitajan vastaanottoja. (PHHYKY 2017.)

Koska perehdytyskansio tehtiin silmätautien klinikalle, haastateltiin artikkelia varten parhaillaan silmätautien klinikalla harjoittelussa olevaa sairaanhoitajaopiskelijaa. Haastattelun avulla haluttiin selvittää, oliko tehdystä perehdytyskansiosta hyötyä opiskelijalle silmätautien klinikalla. Haastattelussa käytettiin hyväksi opinnäytetyön palautelomaketta ja haastattelukysymyksiä muodostettiin sen pohjalta. Tärkeimmäksi kysymykseksi nousi se, että mikäli opiskelija olisi saanut perehdytyskansion luettavaksi ennen harjoittelujaksolle tuloa, niin olisiko hän hyötynyt harjoittelujaksosta enemmän.

Haastattelussa nousivat esiin erikoissairaanhoidon haasteet, mutta myös sen tarjoamat hyvät puolet. Keskusteltiin esimerkiksi siitä, että koulussa ei silmäsairauksia käsitellä juuri lainkaan. Näin ollen opiskelijan omalle vastuulle jää koko teoriatiedon opiskelu ja perehtyminen silmän anatomiaan, erilaisiin silmäsairauksiin sekä siihen, mitä silmäklinikalla tehdään ja kuinka siellä toimitaan. Positiivisena asiana erikoissairaanhoidon harjoittelussa nousi esiin se, että jos suorittaa harjoittelun hyvin ja vastuullisesti, on harjoittelupaikasta mahdollisuus saada valmistuttuaan työpaikka. Haastatellun opiskelijan mielestä perehdytyskansioon tutustumisesta ennen harjoittelujaksoa olisi ollut hyötyä harjoittelussa.

Opinnäytetyöllä eli perehdytyskansiolla pyritään auttamaan jatkossa tulevia sairaanhoitajaopiskelijoita valmistautumaan harjoittelujaksoon silmätautien klinikalla. Perehdytyskansio otetaan käyttöön silmätautien klinikalla sijaisten keskuudessa. Opiskelijoiden perehdytyksessä sen käyttöä aletaan hyödyntää keväällä 2019, kun seuraavat sairaanhoitajaopiskelijat tulevat sinne harjoitteluun.

Lähteet

Arrenius, A. & Haikka, N. 2018. Perehdytyskansio – opiskelijan avuksi PHHYKY silmätautien klinikalle. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 04.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018101616030

Jääskeläinen, L. 2009. Sairaanhoitaja opiskelijan käytännön harjoittelun ohjaajana. Pro gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto, hoitotieteen laitos. Tampere. [Viitattu 27.9.2018]. Saatavissa: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/80663/gradu03611.pdf

Kallio, S. 2011. Tavoitteena taitava sairaanhoitaja – Sairaanhoitajaopiskelijan oppiminen työharjoittelussa. Pro gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden laitos, Tampere. [Viitattu 1.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21501

LAMK. 2018. Opinto-opas. Sairaanhoitaja (AMK). Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 2.10.2018]. Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi/68147

PHHYKY. 2017. Silmäpoliklinikka ja toimenpideyksikkö. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä. [Viitattu 30.09.2018]. Saatavissa: https://www.phhyky.fi/fi/terveyspalvelut/keskussairaala/poliklinikat/silmapoliklinikka-ja-toimenpideyksikko-2/

Kirjoittajat

Niina Haikka on joulukuussa 2018 valmistuva sairaanhoitajaopiskelija Lahden ammattikorkeakoulusta.

Päivikki Lahtinen on LAMKin lehtori.

Julkaistu 5.11.2018

Viittausohje

Haikka, N. & Lahtinen, P. 2018. Sairaanhoitajaopiskelijan perehdytys osana harjoittelua. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/05/sairaanhoitajaopiskelijan-perehdytys-osana-harjoittelua/

NIPA – Nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi –hankkeessa tavoitteena oli Päijät-Hämeen alueen kotoutumiskoulutuksen jälkeisen nivelvaiheen palveluiden kehittäminen sekä samalla maahanmuuttajien työelämään integroitumisen ja kotoutumisen tukeminen.  Maahanmuuttajien oman kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä nähtiin tärkeänä. Toisaalta osallisuus kotouttaa, joten NIPA-hankkeessa pyrittiin osallistamaan lahtelaisia maahanmuuttajia heille suunnattuja palveluita kehitettäessä.

Kirjoittaja: Jaana Mantela

Osallisuus osana  Luotsi-mentorointimallin ja Tie työhön-kurssin kehittämistä

Osallisuus ja osallisena oleminen tarkoittavat jokaisen oikeutta terveyteen, koulutukseen, työhön, toimeentuloon, asuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja yhteiskunnan kehitykseen (THL 2018.) Osallisuus on myös kiinnittymistä hyvinvoinnin lähteisiin ja vapautta tavoitella itsensä, yhteisönsä tai yhteiskunnan arvostamia asioita (Sen 2013). Osallisuutta omassa elämässä lisätään tarpeeseen vastaavien palveluiden avulla sekä tarjoamalla tilaisuuksia toimintaan, jossa luoda yhteyksiä muihin ihmisiin (Isola ym. 2017, 25).

NIPA-hankkeen alussa talvella 2017 kartoitettiin ja kerättiin maahanmuuttajilta kokemuksia, tarpeita ja toiveita työllistymiseen ja kotoutumiskoulutuksen jälkeisen nivelvaiheeseen liittyen. Maahanmuuttajia tavattiin ja haastateltiin Lahden monikulttuurikeskus Multi-Cultissa. Haastattelut analysoitiin ja tuloksia hyödynnettiin suunniteltaessa maahanmuuttajille suunnatun Luotsi -vertaismentorointimallin sekä työllistymistä tukevan Tie työhön –kurssin. Näiden toimintojen tavoitteena oli vahvistaa maahanmuuttajien työllistymisvalmiuksia ja -mahdollisuuksia sekä suomen kielen osaamista. Syksyllä 2017 sekä keväällä 2018 sekä Luotsi-vertaismentoroinnissa että Tie työhön-kurssilla tarjottiin tilaisuuksia erilaiseen osallistavaan toimintaan, suomen puhumiseen sekä yhteyksien luomiseen kantaväestön kanssa. Luotsi-vertaismentoreina toimivat kantaväestöön kuuluvat sosionomiopiskelijat, jotka vastasivat myös Tie työhön –kurssin toteutuksesta.

Tässä yhteydessä voidaan puhua myös eettisestä osallistamisesta. Eettinen osallistaminen on toiminnallista, missä toiminnan kautta toimintaympäristö muuttuu ymmärrettävämmäksi. Oleellista on myös, että tunteita ja kokemuksia, joita ei osaa sanoittaa, voi käsitellä toiminnassa. Joskus riittää, kun tulee vain paikalle, katsoo sivusta ja tekee jotain. Toiminta kuitenkin liittää ihmisiä yhteen ja se tarjoaa tilaisuuksia sanoittaa oman elämän mahdollisuuksia uudelleen (Isola ym. 2017, 45.) Toiminnallisuus sekä Luotsi-vertaismentoroinnissa että Tie työhön –kurssilla räätälöitiin kunkin maahanmuuttajan tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Oleellista toiminnassa oli, että maahanmuuttajia tuettiin ja valmennettiin heidän omia tarpeitaan vastaavasti. Osallisuutta vahvistettiin valmentavan ohjauksen keinoin. Keskustelut ja työskentely suomenkielisten mentoreiden kanssa vahvistivat sekä suomen kielen osaamista että vuorovaikutusta ja verkostoitumista paikallisten yritysten ja työnantajien kanssa. Toiminnan tuloksena osa maahanmuuttajista työllistyi, sai työkokeilupaikan tai hakeutui koulutukseen. Tie työhön –kurssista ja  Luotsi-vertaismentoroinnista kerättiin niihin osallistuneilta maahanmuuttajilta palautetta ja kehittämisehdotuksia, mitkä ovat olleet mukana toimintoihin liittyvää mallia rakennettaessa. Palautteen mukaan toiminta edisti paitsi kielitaitoa ja työllistymistä, mutta sillä oli myös tärkeä merkitys toimia tiedon ja tuen lähteenä sekä rikastuttaa arkea ja sosiaalista elämää.

Osallisuus osana palvelukartan kehittämistä

Osallistuminen paitsi työelämään ja koulutuksiin myös harrastuksiin antaa mahdollisuuden elämänhallintaan ja kokemuksen merkityksellisyydestä. Järjestöt, uskonnolliset yhteisöt sekä urheiluseurat ovat merkittäviä osallisuuden kokemusta luovia kohtaamispaikkoja (Viljakainen 2016 .) Nipa-hankkeen toisena palveluna suunniteltiin ja toteutettiin Lahden alueen palvelukartta maahanmuuttajien sekä heitä ohjaavien tahojen käyttöön. Palvelukartan suunnitteluun, pilotointiin, käyttäjäkokemusten keräämiseen ja arviointiin maahanmuuttajia osallistettiin heille suunnatuissa työpajoissa. Suomen kieltä, työllistymistä ja kouluttautumista tukevien palveluiden lisäksi maahanmuuttajat toivoivat karttaan erityisesti vapaa-aikaan liittyviä palveluita. Palvelukartan toteutuksessa vapaa-ajan toiminnot ovatkin vahvasti mukana, sillä ne osaltaan vahvistavat maahanmuuttajien kotoutumista ja osallisuutta Suomalaisessa yhteiskunnassa. Onnistunut kotoutumisen prosessi ja maahanmuuttajien osallisuuden rakentuminen nivoutuvat kiinteään vuoropuheluun; onnistunut kotoutuminen edistää osallisuuden kokemusta ja osallisuuden kokemukset edistävät onnistunutta kotoutumista (Castaneda ym. 2015).

NIPA-hanke osallisuuden vahvistajana

Maahanmuuttajien oman kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä nähdään tärkeänä (Sisäministeriö 2013). Osallisuus palvelujen suunnittelussa vahvistaa asiakkaan roolia, kohdistumista ja kokemusta osallisuudesta. Asiakkaan osallistumiseen tai osallisuuteen liittyy myös voimaantumisen (empowerment) käsite (Leeman & Hämäläinen 2016, 587.)  Osallisuuteen nivoutuu usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Sitä voidaan vähä vähältä lisätä niin toiminnassa kuin palveluissa (Isola ym. 2017, 31). NIPA-hankkeessa maahanmuuttajien uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin pyrittiin lisäämään hankkeen kaikissa palveluiden kehittämiseen liittyvissä vaiheissa. Hankkeessa haluttiin sekä kehittää nivelvaiheen palveluita maahanmuuttajien tarpeita vastaaviksi että tukea maahanmuuttajien kotoutumista vahvistamalla ja tuottamalla osallisuuden kokemuksia, edellytyksiä ja mahdollisuuksia. Kehittämistyö, missä maahanmuuttajat ovat olleet osallisia, on konkreettisesti todennettavissa sekä Luotsi-mentorointimallissa että MunLahti.fi –palvelukartassa.

Lähteet

Castaneda, A ., Larja, L ., Nieminen, T., Jokela, S., Suvisaari, J., Rask, S., Koponen, P. & Koskinen, S. 2015. Ulkomaalaistaustaisten psyykkinen hyvinvointi, turvallisuus ja osallisuus. Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimus 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 8/2015. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy.

Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R.,  Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 14.10.2018]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/handle/10024/135356

Leeman, L. & Hämäläinen, R-M. 2016. Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka. Vol. 81(5), 586-594.

THL. 2018. Maahanmuuttajien osallisuus ja kotoutuminen. [Viitattu 14.10.2018]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/maahanmuuttajat-ja-monikulttuurisuus/maahanmuuttajien-osallisuus-ja-kotoutuminen

Sen, A. 2013. The ends and means of sustainability. Journal of Human Development and Capabilities. Vol. 14 (1), 6–20.

Sisäministeriö. 2013. Valtioneuvoston periaatepäätös maahanmuuton tulevaisuus 2020 –strategiasta. [Viitattu 14.10.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80057/Maahanmuuton_tulevaisuus_2020_fi.pdf

Viljakainen, S. 2016. Maahanmuuttajien osallisuus Espoon keskuksessa. YAMK opinnäytetyö. Laurea-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma.

Kirjoittaja

Jaana Mantela toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa sekä YAMK-sosionomikoulutuksessa. NIPA-nivelvaiheen palvelumalli kotoutumisen tueksi –kehittämishankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/muuttoliike-integraatio-3129340/ (CC0)

Julkaistu 2.11.2018

Viittausohje

Mantela, J. 2018. Maahanmuuttajat osallisina palvelujen kehittämisessä NIPA-hankkeessa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/02/maahanmuuttajat-osallisina-palvelujen-kehittamisessa-nipa-hankkeessa/

Potilaan kotiuttaminen sairaalasta on monimuotoinen prosessi lukuisine haasteineen. Kotiutusprosessin laadukasta ja tehokasta etenemistä voidaan edistää kotiuttamisyksikkö -toiminnalla. Kotiuttamisyksikkö on erillinen tila sairaalassa, johon potilas voi siirtyä odottamaan kotiuttamista ensiavusta tai vuodeosastolta. Erillisen tilan käyttö perustuu siihen, että potilaiden kotiutus nopeutuu ja vuodepaikat osastoilla saadaan nopeammin kiertoon toisille potilaille.

Kirjoittajat: Hilda Kemppainen, Paula Piirainen ja Taina Anttonen

Kotiutusprosessi ja sen eteneminen

Prosessi kuvaa tapahtumasarjaa tai kehityskulkua. Se sisältää yksittäisiä yhteenkuuluvia toimenpiteitä, joilla tavoitellaan haluttua lopputulosta (Laaksonen, Niskanen & Ollila 2012, 58). Kotiutuminen sairaalasta ja siihen liittyvät toiminnot voidaan määritellä prosessiksi, jossa toteutetaan potilaan tarkoituksenmukaista hoitoa.(Rantasalo 2007, 32). Kotiutusprosessi sisältää erilaisia vaiheita ja toimintoja (Koski 2017, 16). Tarkimmin kuvattuna kotiutusprosessi alkaa potillaan saapuessa sairaalaan ja päättyy, kun hän siirtyy kotiin tai jatkohoitoon toisaalle. (Nordmark, Soderberg & Skär 2015, 24-25)

Potilas voidaan kotiuttaa sairaalasta, kun lääketieteellisiä syitä sairaalahoitoon ei enää ole. Ennen potilaan kotiuttamista selvitetään mahdollisen jatkohoitopaikan tarve, potilaan asuinolosuhteet ja selviytyminen kotona, avun ja palveluiden tarve ja kotiuttamisajankohta. Niiden lisäksi on ennakoitava hoitoon jonottavia ja heidän pääsemistään hoitoon. Tällöin sairaalassa olon kriteeriksi asettuu hoidon tarve, koska hoitoyksikössä tai osastolla on vain tietty määrä vuodepaikkoja. (Lämsä 2013, 111, 122-123)

Kotiutumisen onnistumista edistää potilaan oman arvion kuuleminen hänen voinnistaan (Zibulski 2014, 47).  Merkittäviä seikkoja ovat myös omaisen mukaanotto kotiuttamisen suunnitteluun, hoitoon osallistuvien keskinäinen työnjaon selkeys sekä hoidon koordinointi (Hammar 2008). Kun potilaan kanssa on sovittu kotiuttamispäivästä, siitä ilmoitetaan sairaalan sisällä hoitoon osallistuville, omaisille sekä tarvittaessa kotihoitoon. Näin ollen jokainen toimija ennättää hoitaa oman osuutensa potilaan hoidossa. Hoitoprosessin ja sovittujen asioiden kirjaaminen tehostavat kotiutuksen suunnittelua ja edistävät tiedonkulkua myös kotiuttamisprosessissa (Niskanen 2012, 39).

Kotiuttamisyksikön hyödynnettävyys

Sairaalassa potilas pitää vuodepaikkaa siihen asti, kunnes hän kotiutuu. Jos vuodepaikat ovat täynnä, osasto ei voi ottaa vastaan uusia potilaita. Ennen kotiuttamisyksikkötoiminta aloittamista tulee selvittää, miten toiminta järjestetään ja kuinka sidosryhmät tulevat mukaan, jotta kotiuttamisyksikkötoiminta onnistuu (Hagerty, Clemente & Sachdeva 2010). Kun lääkäri on tehnyt potilaan kotiuttamismääräyksen, selvitetään, voiko potilas siirtyä odottamaan kotiutumista kotiuttamisyksikköön (Shim, Kumar & Jiao 2014).

Singaporelaisessa sairaalassa selvitettiin kotiuttamisprosessin parantamista.  Sairaalan johto oli tietoinen kotiuttamisprosessin puutteista ja oli löytänyt epäkohtia kotiuttamisessa.  Ensimmäinen epäkohta oli seurantakäyntien järjestäminen niin, että sähköinen vahvistus ajanvarauksesta tulee nopeasti. Toinen epäkohta oli lääkäriltä tulevat hoito-ohjeet ja reseptit.  Sekin oli huomattu, että vaikka potilaan kotiutus oli sovittu tapahtuvan tiettynä aikana, hän saattoi silti vielä olla osastolla, koska hoitaja ei ollut hoitanut kotiuttamista loppuun.  Epäkohtien poistamiseksi kotiuttamisyksikön perustamisen todettiin vaikuttavan tehokkaimmin vuodepaikkojen vapautumiseen osastolta. Kotiuttamisyksikössä potilas voi odottaa hoito-ohjeiden, reseptien ja papereiden valmistumista, uusien hoitoaikojen saamista sekä hakijan saapumista. Tänä odotusaikana osaston vuodepaikka voi vapautua toiselle potilaalle. (Shim, Kumar & Jiao 2014, 439)

New Yorkissa käynnistettiin discharge lounge -toiminta ensiavusta siirtyville potilaille. Jo aiemmin oli kokeiltu kotiuttamisyksikkötoimintaa, mutta sen ei koettu tuovan hyötyä. Syynä aiempaan kotiuttamisyksikkötoiminnan epäonnistumiseen oli nähty sinne tulevien potilaiden seulonnan puuttuminen, hoitohenkilökunnan puutteellinen perehdyttäminen toimintaan, kotiuttamisyksikön pienuus ja sijainti sekä viihtyvyyden puuttuminen.  Uuden kotiuttamistilan suunnitteluun otettiin mukaan kaikki keskeiset hoitoon osallistujat eli lääkärit ja hoitajat, farmaseutit, fysioterapeutit, sosiaalityöntekijät, vapaaehtoiset tukihenkilöt sekä potilastoimisto.  Kotiuttamistilaksi tuli sairaalan sisäänkäynnin läheisyydessä oleva iso aula, jossa oli lepotuolit, lehtiä ja kirjallisuutta, televisio ja mahdollisuus ostaa pieniä aterioita. (Hernandez, John & Mitchell 2014)

Tulokset olivat neljän kuukauden kuluttua toiminnan käynnistämisestä rohkaisevia. Yli kuusi tuntia ensiavussa viettäneiden potilaiden määrä laski 24,6 prosentista 15,8 prosenttiin. Keskipäivään mennessä toteutuneet kotiutukset kasvoivat 33,4 prosentista 41,5 prosenttiin. Myös aika kotiutusmääräyksen tekemisestä potilaan kotiutumiseen eli vuodepaikan luovuttamiseen väheni 126 minuutista 84 minuuttiin. Uudessa kotiuttamistilassa yhteistyö yhteistyökumppaneiden kanssa paransi vaikuttavuutta ja potilasvirtausta ensiavusta kotiin. (Hernandez, John & Mitchell 2014)

Myös englantilaisessa sairaalassa kehitettiin ensiavusta kotiuttamisyksikköön siirtyvien potilaiden hoitoa ja kotiuttamisyksikön toimintaa.  Kotiuttamisyksikköön tuli hoitaja, joka suunnitteli potilasseulontaa, viestintää kotiuttamisyksikön ja ensiavun henkilöstön välillä sekä tilan viihtyvyyttä turvallisuuden ja mukavuuden parantamiseksi. Kotiuttamisyksikkötoiminnasta järjestettiin koulutus henkilöstölle sekä laadittiin toimintasäännöt ja internetsivut. Vuonna 2017 kotiuttamisyksikkö vähensi yhteensä potilaan odotusaikaa 3006 tuntia 79 seurantapäivän aikana. Palautteen mukaan 94-97 % potilaista oli tyytyväisiä sekä kotiuttamistilan ympäristöön, järjestelyihin, että palveluihin.

Päijät-Hämeen keskussairaalan sisätautien vuodeosastolla tehtiin kyselytutkimus lokakuussa 2017, jossa selvitettiin ylempi amk-opinnäytetyönä erillisen kotiuttamisyksikön tarkoituksenmukaisuutta kotiuttamisprosessin tehostamisessa. Vastaajia olivat kotiuttamisprosessia toteuttavat hoitajat. Kyselytutkimuksen kesto oli viisi vuorokautta. Tulosten mukaan 63 prosenttia (n=30) potilaista soveltuisi siirtymistä kotiin tai jatkohoitopaikkaan odottajaksi kotiuttamisyksikköön, jos sellainen olisi sairaalassa. Merkittävin kriteeri oli, että odottava potilas on omatoiminen sekä orientoitunut aikaan ja paikkaan (n=20). Painavimmaksi esteeksi arvioitiin se, että potilas on vuodepotilas (n=7) tai hänellä on sairauteen liittyviä tekijöitä kuten eristyksen tarve. Ylempi amk-opinnäytetyön tulosten ja johtopäätösten perusteella näyttää siltä, että Päijät-Hämeen keskussairaalassa erillisellä kotiuttamisyksiköllä ja sen toiminnan kehittämisellä potilaiden kotiutus nopeutuisi ja vuodepaikat osastoilla saataisiin nopeammin kiertoon toisille, niitä tarvitseville potilaille. (Kemppainen & Piirainen 2018)

Lähteet

Hagerty, T., Clemente, C. & Sachdeva, A. 2010. Discharge Lounge that Works: A Pathway for Implementation. Capital Marketing Services. [Viitattu 29.10.2018]. Saatavissa: www.capitalmarketingservices.com

Hammar, T. 2008. Palvelujen yhteensovittaminen kotihoidossa ja kotiutumisessa – Kotihoidon asiakkaiden avun tarve ja palvelujen käyttö sekä PALKO-mallin vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta.  Tampere. [Viitattu 26.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7522-1

Hernandez, N., John, D. & Mitchell, J. 2014.  A reimagined discharge lounge as a way to an efficient discharge process. BMJ Quality Improvement Reports. Vol.3 (1). [Viitattu 26.10.2018]. Saatavissa: https://bmjopenquality.bmj.com/content/bmjqir/3/1/u204930.w2080.full.pdf

Kemppainen, H. & Piirainen,P. 2018. Kotiutusprosessin kehittäminen sisätautien vuodeosastolla 33-34 Päijät-Hämeen keskussairaalassa. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 26.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018102616281

Koski, J. 2017. Sairaalasta kotihoitoon. Toimintatutkimus kotiutusprosessin kehittämisestä lean-menetelmiä hyödyntäen.  Pro-gradu tutkielma. Itä-Suomen Yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos. Joensuu ja Kuopio. [Viitattu 26.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20170394

Laaksonen, H., Niskanen, J. & Ollila, S. 2012. Lähijohtamisen perusteet terveydenhuollossa. Helsinki: Edita.

Lämsä, R. 2013. Potilaskertomus. Etnografia potiluudesta sairaalaosaston käytännöissä. Väitöskirja.  Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos. Helsinki. [Viitattu 27.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-839-1

Niskanen, B. 2012. Kotiuttamisen kehittäminen Limingan terveyskeskussairaalassa. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 27.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060712009

Nordmark, S., Soderberg S. & Skär, L. 2015. Information exchange between registered nurses and district nurses during the discharge planning process: cross-sectional analysis of survey data. Informatics for health & social care. 40 (1), 23-44. [Viitattu 27.10.2018]. Saatavissa: http://web.b.ebscohost.com.aineistot.lamk.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=1&sid=97fa2777-18e3-40b2-ba10-368b69391b32%40pdc-v-sessmgr05

Rantasalo, K. 2007. Sairaalasta kotiin – puhelinhaastattelu erikoissairaanhoidosta kotihoidon piiriin kotiutuneille potilaille. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos. Kuopio.

Zibulski, K. 2014. Potilaiden arviointeja hoidon laadusta terveyskeskuksen vuodeosastoilla. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen Yliopisto, terveystieteiden tiedekunta. Joensuu ja Kuopio. (Viitattu 27.10.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20140596

Kirjoittajat

Hilda Kemppainen, Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen, ylempi AMK-koulutus

Paula Piirainen, Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen, ylempi AMK-koulutus

Taina Anttonen, yliopettaja, ylempi AMK-koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/mets%C3%A4-tie-kuuluvia-lehti%C3%A4-656969/ (CC0)

Julkaistu 1.11.2018

Viittausohje

Kemppainen, H., Piirainen, P. & Anttonen, T. 2018. Kotiuttamisyksikkö potilaan sairaalasta kotiutumisen edistäjänä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2018/11/01/kotiuttamisyksikko-potilaan-sairaalasta-kotiutumisen-edistajana/