Vuoden 2016 aikana Suomen tilintarkastuslaki koki merkittäviä uudistuksia kansainvälisten vaatimusten muutoksen seurauksena. Ensin täysin uusi tilintarkastuslaki korvasi aiemman vuodelta 2007 peräisin olevan lain ja jälkikäteen uuteen lakiin tehtiin vielä tarvittavia muutoksia, jotka astuivat voimaan 19.8.2016. Keskeisimmät muutokset koskevat tilintarkastuksen kohdetta, tilintarkastuskertomusta, seuraamusjärjestelmää sekä yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lisäsäännöksiä.

Kirjoittajat: Ella Kuitunen ja Leea Kouhia

Vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena tilintarkastussääntelyä ryhdyttiin uudistamaan Euroopan Unionissa. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 16.4.2014 tilintarkastusääntelyä koskevan muutosdirektiivin sekä tilintarkastusasetuksen. Kansainvälisten standardien uudistuminen edellytti muutoksia myös Suomen tilintarkastuslakiin ja uusi päivitetty tilintarkastuslaki astui voimaan 1.1.2016. (HE 70/2016.) Kaikkia tarvittavia muutoksia ei kuitenkaan tehty vielä tässä vaiheessa ja tammikuussa uudistettua lakia muokattiin vielä elokuussa 2016. Elokuun 12. päivä Tasavallan Presidentti hyväksyi lain tilintarkastuslain muutoksesta ja se astui voimaan 19.8.206 alkaen. (Laki tilintarkastuslain muuttamisesta 622/2016.)

Tilintarkastuksen kohde ja tilintarkastuskertomus merkittävimpiä muutoksia

Kirjanpito, tilinpäätös sekä hallinto ovat entisen tapaan tilintarkastuksen kohteita (Laki tilintarkastuslain muuttamisesta 622/2016, 3;1§). Muutoksessa tarkastuksen kohteesta poistettiin toimintakertomus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tilintarkastaja voi jättää toimintakertomuksen huomiotta. EU-direktiivien mukaiset toimintakertomusta koskevat tarkastustoimenpiteet tulee edelleen suorittaa tarkastusta tehtäessä. (Fraktman 2017.) Lakiuudistuksen myötä on herännyt keskustelua myös siitä, tuleeko hallinto säilyttää jatkossa tilintarkastuksen kohteena. Hallinnon tarkastuksen sääntely ja sisältö koetaan yleisesti epäselväksi. Hallinnon tarkastuksen sääntely Suomessa ei myöskään vastaa kansainvälisiä linjauksia, joihin tilintarkastuslakia on vuoden 2016 uudistuksilla pyritty yhtenäistämään. (Ruuska 2017; Kettunen 2016.)

Tilintarkastuskertomukset muuttuivat merkittävästi niin rakenteeltaan kuin sisällöltään. Tilintarkastus-kertomuksessa on jatkossa annettava lausunto siitä:

1. antaako tilinpäätös noudatetun tilinpäätössäännöstön mukaisesti oikean ja riittävän kuvan yhteisön tai säätiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta
2. täyttääkö tilinpäätös lakisääteiset vaatimukset
3. onko toimintakertomus laadittu toimintakertomuksen laatimiseen sovellettavien säännösten mukaisesti ja
4. ovatko tilikauden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedot yhdenmukaisia.

Tilintarkastuskertomuksessa on lisäksi todettava, onko tilintarkastaja tilintarkastuksen yhteydessä saamiensa tietojen perusteella havainnut olennaisia virheellisyyksiä toimintakertomuksessa, sekä ilmoitettava näiden virheellisyyksien luonteesta. (Suomen tilintarkastajat 2017.)

Rakenteellisesti huomattavimmat muutokset ovat tapahtuneet kertomuksen pituudessa ja lausuntojen sijainnissa. Informatiivisuus kertomuksessa on lisääntynyt ja aiemmin yksisivuiset kertomukset ovat kasvaneet 2-3 sivuisiksi. Osa annetuista lausunnoista on uudistuksessa siirretty aivan kertomuksen alkuun ja osa esitetään entiseen tapaan kertomuksen lopussa. (Haapala 2017.) Sisällön osalta merkittävin muutos on ollut annettavissa lausunnoissa. Ennen tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta annettiin yhteiset lausunnot, mutta tilintarkastuksen kohteen muutoksen vuoksi niistä jatkossa annetaan lausunnot erikseen. (Fraktman 2017.)

Tilintarkastajaa koskevia muita säännöksiä koskevat olennaiset muutokset käsittelevät tilintarkastajan riippumattomuutta ja esteellisyyttä, tilintarkastajan ylläpitämää asiakasrekisteriä ja tilintarkastuskansiota sekä tilintarkastajan siirtymistä asiakkaan palvelukseen. Riippumattomuuteen ja esteellisyyteen tehtiin uudistuksessa lisäyksiä aiempien ehtojen ja vaatimuksien rinnalle. Asiakasrekisterin ylläpito ja tilintarkastuskansion kokoaminen puolestaan ovat täysin uusia lisäyksiä lakiin. (Laki tilintarkastuslain muuttamisesta 622/2016, 4;6-7§, 4;9-11§.)

Seuraamusjärjestelmä

Seuraamuksiin tehtiin lakiuudistuksessa tilintarkastusdirektiivin edellyttämät lisäykset määräaikaisesta kiellosta toimia tilintarkastajana tai tilintarkastusyhteisön hallintoelimissä ja tilintarkastajalle määrättävästä seuraamusmaksusta. (Laki tilintarkastuslain muuttamisesta 622/2016, 10;3-5§.)

Seuraamusmaksu voidaan määrätä vain niissä tapauksissa, kun tilintarkastaja rikkoo ns. jäähdyttelyaikaa siirtyessään tilintarkastusasiakkaansa palvelukseen. Seuraamusmaksu 4 luvun 11 §:ssä tarkoitetun määräajan rikkomisesta on enintään 50 000 euroa. Seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos esitystä tilintarkastuslautakunnalle ei ole tehty viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkomus tapahtui.

Vaikutukset tilintarkastusyhteisössä

Opinnäytetyön yhteydessä tehdyssä tutkimuksessa toteutettiin teemahaastattelut kolmelle tilintarkastusyhteisö Ernst & Young Oy:n hyväksytylle tilintarkastajalle. Muuttunut tilintarkastuskertomus ja asiakasrekisteri ovat olleet näkyvästi esillä Ernst & Young Oy:ssä. Tilintarkastuskertomuksen laatimista varten on luotu uusia käytäntöjä ja sovelluksia. Asiakasrekisteri on Ernst & Young Oy:ssä ollut jo aiemmin käytössä, mutta lakiuudistuksen myötä on aloitettu projekti sen tietojen päivittämiseksi ajan tasalle. Muilta osin lakiuudistukset eivät ole merkittävästi vaikuttaneet yhtiön toimintaan. Ernst & Young Oy:llä on esimerkiksi tilintarkastajan riippumattomuuden ja esteellisyyden sekä tilintarkastuskansion aikarajan osalta jo ennestään sovellettu kansainvälisiä vaatimuksia tiukennettuina ja tällöin uudistukset Suomen tilintarkastuslaissa eivät ole aiheuttaneet muutoksia yhtiön toimintatapoihin. Vaikka muutokset ovat osin olleet näkyvissä tilintarkastusyhtiössä, tutkimustulokset osoittavat, että niillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta pk-yritysten tilintarkastajien käytännön työhön Ernst & Young Oy:ssä.  Ajan myötä tilintarkastuskertomusten laatiminen tulee kuitenkin nopeutumaan, kun uusi pidennetty malli tulee tutummaksi ja tarkastusprosessi rutiininomaisemmaksi. (Kuitunen 2017.)

Lähteet

Fraktman, M. 2017. Uudistunut tilintarkastuslaki voimaan 19.8.2016. Suomen Tilintarkastajat ry. [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: https://www.suomentilintarkastajat.fi/nakoaloja/artikkelit-tilintarkastus/uudistunut-tilintarkastuslaki-voimaan-19.8.2016.

Haapala, M. 2017. Tilintarkastuskertomus uudistui – uudistunut kertomus annetaan 31.12.2016 tai sen jälkeen päättyneiltä tilikausilta. Helsinki: Tuokko. [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: http://www.tuokko.fi/tilintarkastuskertomus-uudistui/.

Hallituksen esitys 70/2016. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tilintarkastuslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Suomen laki [Online]. [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: http://finlex.fi/fi/esitykset/he/2016/20160070.

Kettunen, P. 2016. Hallinnon tarkastus vaatii selkiyttämistä. Suomen Tilintarkastajat ry [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: https://www.suomentilintarkastajat.fi/nakoaloja/blogi-talouden-ammattilaiset/hallinnon-tarkastus-vaatii-selkiyttamista.

Kuitunen, E. 2017. Tilintarkastuslain uudistuksen vaikutukset pk-yritysten tilintarkastuksiin : Case: Ernst & Young Oy. [Verkkodokumentti]. Opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Liiketalouden koulutusohjelma. [Viitattu 8.6.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060812912.

Laki tilintarkastuslain muuttamisesta 622/2016. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: https://www.edilex.fi/saadoskokoelma/20160622.pdf.

Ruuska, R. 2017. Hallinnon tarkastus – Mitä se on ja mitä sen pitäisi olla?. Suomen Tilintarkastajat ry. [Viitattu 31.5.2017]. Saatavissa: https://www.suomentilintarkastajat.fi/nakoaloja/artikkelit-tilintarkastus/hallinnon-tarkastus-mita-se-on-ja-mita-sen-pitaisi-olla.

Suomen Tilintarkastajat ry. 2017. Uudistunut tilintarkastuslaki tullut voimaan. [Viitattu 8.6.2017]. Saatavissa: https://www.suomentilintarkastajat.fi/tilintarkastus/miksi-tilintarkastus-tehdaan/saantelyhankkeet/tilintarkastuslaki/tilintarkastuslain-muutokset/uudistunut-tilintarkastuslaki-tullut-voimaan.

Kirjoittajat

Ella Kuitunen on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketaloutta ja valmistuu tradenomiksi 2017.

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa, Liiketalouden alalla vastuuopettajana.

Julkaistu 14.6.2017

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/ (CC0)

Nopeasti globalisoituvassa maailmassa kansainvälistymisestä on tullut yksi olennaisimmista käsitteistä liike-elämässä.  Kun pelikenttänä on koko maailma, ovat yritysten mahdollisuudet lähes loputtomat.

Kirjoittajat: Linda Alén ja Minna Porasmaa

Globalisoituminen

Teknologian nopea kehittyminen viime vuosikymmeninä on mullistanut maailman markkinat, tehden kansainvälistymisestä yhden olennaisimmista käsitteistä liike-elämässä. Teknologian jatkuva kehitys mahdollistaa tavaroiden, kuljetusten, kommunikaation, sekä rahavirtojen yhä nopeamman liikkumisen, tehden näin ollen yritysten kansainvälistymisen helpoksi ja avaten lähes loputtomia mahdollisuuksia. Teknologisoituminen on avannut maailman markkinat kaiken kokoisille yrityksille ympäri maailman ja lisännyt näin yritysten laajentumista yhä useampiin maihin. Globalisoituminen vaikuttaa liike-elämään maailmanlaajuisesti, niin kansallisista yrityksistä paikallisiin yrityksiin, kuin pienistä ja keskisuurista yrityksistä valtaviin kansainvälisiin yhtiöihin. Vuodesta 1990 vuoteen 2011 monikansallisten yritysten määrä ympäri maailmaa on enemmän kuin kaksinkertaistunut (Kotler 2012, 574).

Kansainvälistymisprosessi

Jotta yrityksen kansainvälistyminen ja kaupankäynti vieraassa maassa olisi tuloksellista, on tiettyjä asioita huomioitava ennen kansainvälistymisprosessin täytäntöönpanoa. Kokonaisvaltainen prosessin suunnittelu ja arviointi, sekä yksityiskohtainen tutkimustyö kohdemarkkinasta ovat keskeisessä osassa kansainvälistymisprosessin alkuunpanossa (Hollensen 2012).

Yrityksen motivaattorina kansainväliseen laajentumiseen toimivat tavallisesti toisen maan tarjoamat kasvumahdollisuudet, sekä niiden seurauksena toiveet liikevoiton ja yrityksen toiminnan kasvattamisesta (Kotler 2012, 584).

Alla oleva kuvio havainnollistaa yleisimpiä vaiheita ja huomioitavia asioita, joita pienet ja keskisuuret yritykset tavallisesti käyvät läpi kansainvälistyessään.

Kuvio 1. Kansainvälistymisprosessin suunnittelu (Alén 2017, mukaillen Kotler 2012, 576; Hollensen 2012)

Kun yritys laajentaa uudelle alueelle, yksityiskohtainen tutkimus kohdemaasta olisi suositeltavaa, jotta toimiva markkinointi- ja etabloitumisstrategia voidaan suunnitella. Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet sekä tavoitevolyymit liittyvät tiiviisti markkinointi- ja etabloitumisstrategian, kuten myös tavoitemarkkinan valitsemiseen. Kun kohdemarkkinasta on suoritettu kokonaisvaltainen markkinatutkimus, sekä kansainvälistymisprosessin muut osa-alueet on suunniteltu ja laitettu käytäntöön, on prosessin toteutus, seuraaminen, sekä kehitys tärkeää.

Etabloitumisstrategiapäätökseen vaikuttavat tekijät

Johansonin ja Vahlneen (1977) tunnetun Uppsala -kansainvälistymisteorian mukaan yritykset, jotka haluavat laajentaa toimintaansa kotimaastaan ulkomaille, tyypillisesti laajentavat ensin geografisesti lähellä oleviin maihin (Kontinen & Ojala 2012). Viime vuosien digitalisoituminen ja teknologian kehittyminen kuitenkin mahdollistaa tietyille tuotteille ja yritysmalleille kansainvälistymisen kauempiinkin maihin melko vaivattomasti. Yrityksen päätös oikean etabloitumisstrategian valinnasta riippuu monesta eri tekijästä. Nämä tekijät vaihtelevat riippuen kohdemaan markkinasta, markkinatilanteesta, sekä kyseessä olevasta yrityksestä (Hollensen 2012.)

Hollensenin mukaan (2012, 222) etabloitumisstrategiaan vaikuttavat tekijät voidaan jakaa neljään päätekijään alla olevan kuvion mukaisesti.

Kuvio 2.  Etabloitumisstrategian valintaan vaikuttavat neljä pääryhmää (Alén 2017, mukaillen Hollensen 2012, 222).

Hollensenin mallin mukaisesti yrityksen sisäisten ja ulkoisten, kansainvälisen toiminnan toivottujen ominaispiirteiden, sekä erityisten liiketoimintaan vaikuttavien tekijöiden selvittyä on etabloitumisstrategia helpompi valikoida.

Yritykseen, sekä sen tuotteeseen tai palveluun liittyvien tekijöiden lisäksi kohdemaan makro-ympäristölliset tekijät olisi hyvä tunnistaa, jotta tarkoitukseen sopivin etabloitumisstrategia voidaan valita. Näiden tekijöiden syvällinen tutkinta ja ennustaminen tuleville vuosille auttaa arvioimaan kohdemarkkinan potentiaalista myyntiä ja voittoja. (Geetanjali 2010, 10).

Etabloitumisstrategiat

Kun kohdemarkkina on valikoitunut ja tarvittava taustatutkimus on tehty, on päätettävä, mikä etabloitumisstrategia olisi kaikista toimivin valinta yritykselle. On tärkeää huomioida, että ei ole vain yhtä tiettyä etabloitumismallia olemassa, joka toimisi tietyntyyppisille tai kaikille yrityksille.

Kansainvälistymismuodot voidaan Hollensenin (2012, 210) mukaan jakaa kolmeen pääryhmään. Nämä kolme ryhmää koostuvat viennistä (suora, epäsuora ja välitön), sopimuksellisista yhteistyömuodoista (esim. lisensiointi, franchising), sekä hierarkkisista investointimuodoista (mm. yhteisyritys, oma greenfield-yksikkö). Samankaltaiset yritykset voivat valita täysin erilaiset strategiat samalla markkina-alueella. Perinteisten kansainvälistymisstrategioiden lisäksi internetin ja verkkokaupan tuomat mahdollisuudet ovat viime vuosina mullistaneet perinteiset etabloitumisstrategiat. (Hollensen 2012.)

Toimitusketjut

Kun yrityksen toiminta laajenee kansainvälisille markkinoille yli oman maan rajojen, tarkoittaa tämä yleensä koko jakelu -ja toimitusketjun kasvamista.  Tuotteen tai palvelun tuottajan ja valmistajan, sekä itse loppuasiakkaan välillä saattaa jakeluketjussa olla moniakin välikäsiä, jotka kaikki toimivat erilaisten periaatteiden mukaisesti. Tehokas toimitusketju ja sen hallinnointi tuovat yrityksen tuotteelle tai palvelulle kilpailuetua, jolla nostetaan sen arvoa, tuottoa ja voittoa (Fleisher 2007).

Jatkuvasti globalisoituvassa bisnesmaailmassa yrityksen jakelu -ja toimitusketjut ovat tärkeässä roolissa. Ne vaikuttavat olennaisesti koko tuotteen tai palvelun onnistuneeseen matkaan tuottajalta loppuasiakkaalle saakka. Mitä suurempi jakeluketjun välikäsien määrä on, sitä vähemmän kontrollia markkinointisuunnitelman eri osiin ja niiden toteutumiseen itse valmistajalla on, ja sitä monimutkaisempi ja riskialttiimpi koko ketju on (Kotler 2014). Yrityksen markkinointi -ja kansainvälistymissuunnitelmaa laatiessa olisi siis jakeluketjun suunnitteluun ja sen osiin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota, jotta yrityksen tuote tai palvelu voidaan tehokkaasti saattaa loppuasiakkaalle saakka. Esimerkkinä onnistuneesta toimitusketjun suunnittelusta mainittakoon Amazon.com, joka mullisti vähittäiskaupan keksien kaupankäynnin internetin kautta ilman fyysisiä kauppoja. Apple mullisti musiikin myynnin alkaessaan myymään musiikkia verkossa, sekä Rent-A-Car käänsi perinteisen autovuokrauksen päälaelleen lentokentillä olevilla autovuokrauspalveluillaan. (Kotler 2014.) Onnistuneella jakelun suunnittelulla voidaan siis saavuttaa kansainvälisessä kaupassa mahtavia arvo -tai kustannusetuja kilpailijoihin nähden.

Yhteenveto

Kansainvälisille markkinoille tavallisesti laajennetaan, kun etsitään kasvua, tai koetaan, että toisen maan markkina tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia yritykselle. Kansainvälistymisprosessin suunnittelu noudattaa yleensä tiettyä kaavaa.

Henry Ford oppi 1900-luvun alussa arvokkaan oppitunnin yritysten yhteistyöstä ja toimitusketjun toimivuuden tärkeydestä (Fleisher 2007, 158). Hän omisti hiilikaivoksia, tehtaita, metsiä, rahtialuksia, teitä, sekä rautateitä, jotta hänen yrityksellään olisi pääsy raaka-aineisiin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Hän kuitenkin oppi, että pienemmät, tiettyyn alueeseen keskittyneet yritykset suorittivat huomattavasti tehokkaammin kuin hänen yrityksensä. Tämä sai hänet tajuamaan, ettei yksi yritys voi omatoimisesti hoitaa täydellisen tehokkaasti kaikkia yrityksen jakelun osa-alueita. Tämä osoittaa, kuinka tärkeää on, että toimitusketjun kaikki osat suoritetaan mahdollisimman ammattimaisesti ja tehokkaasti, ja kuinka ketjun jokaisen osion erityisosaaminen ja yhteistyö voivat hyödyttää ketjun kaikkia osapuolia. Tulevaisuudessa voidaankin kansainvälisessä kaupassa odottaa, että ketjut kilpailevat muita ketjuja vastaan, nykyisen yritykset vastaan yritykset asettelun sijaan.  (Fleisher 2007.)

Lähteet

Albaum, G. S., & Duerr, E. 2008. International marketing and export management. 6. uudistettu painos. Harlow: Prentice Hall.

Alén, L. 2017. Internationalization: Entering the Russian Market: Case Company X. [Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 30.5.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704285771

Christopher, M. 2016. Logistics and supply chain management. 5 uudistettu painos.

Fleisher C., Bensoussan B., 2007. Business and Competitive Analysis: Effective Application of New and Classic Methods. Pearson Education Inc.

Geetanjali. 2010. International Marketing. Jaipur, IN: Oxford Book Co.

Hollensen, S. 2012. Essentials of global marketing. (2nd ed.). Harlow: Pearson Education.

Kontinen, T., Ojala, A. 2012. Internationalization pathways among family‐owned SMEs. International Marketing Review. [Verkkolehti]. Vol. 29 (5), 496-518. [Viitattu 8.5.2017.] Saatavissa:  http://dx.doi.org/10.1108/02651331211260359

Kotler, P., & Armstrong, G. 2014. Principles of marketing. 15. uudistettu painos. Boston, Mass: Pearson.

Silbiger, S., 2005. The 10-Day-MBA. Piatkus Books Ltd, London.

Kirjoittajat

Linda Alén on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden alalla ja valmistuu kansainvälisen liiketoiminnan koulutusohjelmasta tradenomiksi toukokuussa 2017.

Minna Porasmaa työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden alalla lehtorina.

Julkaistu 14.6.2017

Olennaisuuden lähtökohtana on oikean ja riittävän tiedon periaate, joka ohjaa myös hyvän kirjanpitotavan mukaiseen kirjanpitoon. Tilinpäätös ja toimintakertomus tulee laatia niin, että ne sisältävät kaikki olennaiset tilikaudelle kuuluvat liiketapahtumat ja antavat todenmukaisen kuvan kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta.

Kirjoittajat: Veli Matti Kaarlela ja Leea Kouhia

Tilinpäätösdirektiivin myötä olennaisuuden periaate tuli sisällyttää uuteen kirjanpitolakiin. Lähtökohtaisesti kaikki lain ja asetuksen vaatimat tiedot tulee esittää tilinpäätöksessä.  Vaadittujen tietojen lisäksi on arvioitava, tarvitaanko lisäselvityksiä, jotta kaikki merkityksellinen tieto annetaan päätöksentekoa varten. Säännöksistä saadaan poiketa seikoissa, jotka eivät ole olennaisia oikean ja riittävän kuvan kannalta.  Jokainen liiketapahtuma on tästä huolimatta merkittävä kirjanpitoon. (Siuko 2017, 200.)

Kirjanpitolaki ei säätele yksityiskohtaisesti, kuinka kirjanpito tulisi hoitaa.  Sen vuoksi tarvitaan sääntöjä sekä periaatteita, jotka ohjaavat kirjanpitovelvollista hyvän kirjanpitotavan mukaiseen toimintaan. Tilinpäätöstä ja toimintakertomusta laadittaessa ja tilinavausta tehtäessä tulee noudattaa kirjanpitolaissa määriteltyjä yleisiä tilinpäätösperiaatteita (KPL 3:3 §). Periaatteista uusin on olennaisuuden periaate. Kirjanpitolaki velvoittaa noudattamaan näiden lisäksi kaikkia niitä hyvään kirjanpitotapaan kuuluvia säännöksiä, jotka edesauttavat mudostamaan oikean ja riittävän kuvan kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta. (Rekola-Nieminen 2012, 59.)

Oikean ja riittävän kuvan lähtökohtana on, että tuotetun informaation tulee antaa kirjanpitovelvollisen toiminnasta todenmukainen kuva tiedon vastaanottajalle. Tällaisen kuvan muodostumiseksi tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tulee sisältää tiedot olennaisista tapahtumista tilikaudella ja sen päättymisen jälkeen. Tarkoituksena on säilyttää yhdenmukainen luettavuus ja vertailtavuus eri kirjanpitovelvollisten välillä. (Leppiniemi, J. & Leppiniemi, R 2009, 306.)

Olennaisuuden periaatteen mukaan tilinpäätöksen kannalta epäolennaisia eriä ei tarvitse käsitellä ehdottoman tarkalla tavalla. Olennaista on kaikki sellainen tieto, jonka pois jättämisen tai puutteellinen esittämisen voidaan kohtuullisesti olettaa vaikuttavan tilinpäätöksen käyttäjän tämän tiedon perusteella tekemiin johtopäätöksiin. Olennaisuuden periaatteen soveltamiseen ei anneta euromääräisiä rajoja tai prosenttilukuja, joten tilinpäätöksen tekijän on arvioitava itse tiedon merkityksellisyyttä tapauskohtaisesti. (KiLA 1996/1426, 2004/1725.)

Olennaisuusperiaatteen soveltaminen ei saa vaikuttaa siihen, että tilinpäätösinformaation tulee olla mahdollisimman luotettavaa eikä siinä saa olla olennaisia virheitä tai puutteita. Tilinpäätös voi sisältää yksittäisiä epäolennaisia eriä, mutta jos samanluonteisia eriä onkin useita, ne voidaan luokitella kokonaisuutena olennaisiksi. Siksi olennaisuuden arvioinnissa on tärkeää ottaa kokonaisuus huomioon ja pohtia erien merkityksellisyyttä oikean ja riittävän kuvan muodostumisen kautta. (Leppiniemi & Kaisanlahti 2016, 63.)

Tilinpäätöstä laatiessa voidaan havaita myös virheitä. Samaa tilikautta koskevat virheet voidaan korjata korjausmerkinnällä tilikauden aikana sekä tilikauden päättymisen jälkeen (Leppiniemi & Kaisanlahti 2016, 135). Virheen käsittelyssä pitää huomioida veroseuraamukset, sillä puuttuvat tulot ja menot vaikuttavat usein myös verotukseen. Muutoskirjausten jälkeen tulee suorittaa uusi arvonlisäverolaskenta. (Nieminen, Anttila, Äärilä & Jokinen 2016, 279.). Tilikauden aikana vastaan tulevat sisällöltään epäselvät liiketapahtumat on mahdollista kirjata väliaikaisesti selvittelytilille. Tämän tilin tapahtumat on kuitenkin selvitettävä viimeistään tilinpäätökseen. (KILA 2001/1653.) Tilinpäätöstä voidaan joutua myös jälkikäteen korjaamaan. Lähtökohtaisesti aikaisempia tilikausia koskevien virheiden oikaisut on johdonmukaista ja hyvän kirjanpitotavan mukaista kirjata suoraan kertyneiden voittovarojen oikaisuksi. Tällainen menettely on myös IAS 12 -standardin mukainen. (KILA 2005/1750.)

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Opinnäytetyössä ”Olennaisuuden periaate tilinpäätöksen laatimisessa” tutkittiin olennaisuusperiaatteen toteutumista ja soveltamista käytännön kirjanpidon työssä. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona tamperelaiselle tilitoimistolle, jonka toimialana on taloushallinon palvelut. Tutkimuksen kohderyhmänä oli tilitoimiston kirjanpitäjät.

Tutkimuksesta selvisi, että olennaisuusperiaate on käsitteenä hyvin tulkinnanvarainen ja viime kädessä tapauskohtainen näyttökysymys. Olennaisuusperiaatteen soveltamiseen on useita näkökulmia, kuten merkityksellisyys, taloudellisuus, nopeus ja tärkeysjärjestys. Merkityksellisyys ja olennaisuus määritellään oikean ja riittävän kuvan antamisen kautta.

Taloudellisuus olennaisuusperiaatteen noudattamisessa tarkoittaa sitä, että kirjanpidon informaation tuottaminen ei saa aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Tilinpäätös on saatava valmiiksi mahdollisimman nopeasti tilikauden päättymisen jälkeen, koska tilinpäätöstiedon tuoreus on olennaista päätöksenteon ja tiedon käyttäjän kannalta.

Olennaisuuteen liittyy myös tärkeysjärjestys. Kun aikaa on rajallisesti, kannattaa uhrata eniten aikaa tilinpäätöksen kannalta merkittävimpien tapahtumien käsittelyyn ja huolehtia, että ne tulevat varmasti oikein. Ajattelutavan tarkoituksena on varmistaa oikean ja riittävän kuvan toteutuminen.

Kirjanpitovelvollinen voi noudattaa olennaisuusperiaatetta ja toimia samalla työssään hyvän kirjanpitotavan mukaisesti noudattamalla lain asetusten lisäksi yleisesti hyväksyttyjä alan käytäntöjä. Tutkimuksesta selvisi, että käytännön tilanteet ovat harvoin yksiselitteisesti sovitettavissa tyyppitapauksiin olennaisuuden periaatteen kautta. Kirjanpitäjää ohjaa olennaisuuden tulkinnassa hyvän kirjanpitotavan ohella ammattietiikka.

Lähteet

Kaarlela, Veli Matti. 2017. Olennaisuuden periaate tilinpäätöksen laatimisessa. [Verkkodokumentti]. Opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu, Liiketalouden koulutusohjelma. [Viitattu 5.6.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053111321.

Kirjanpitolaki 30.12.2015/1620.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 1996/1426.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2001/1653.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2004/1725.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2005/1750.

Leppiniemi, J. & Kaisanlahti, T. 2016. Oikeat ja riittävät kirjaukset. Helsinki: Talentum Media Oy.

Leppiniemi, J. & Leppiniemi, R. 2009. Hyvä tilinpäätöskäytäntö. Helsinki: Talentum Media Oy.

Nieminen, A., Anttila, R., Äärilä, L. & Jokinen, M. Arvonlisäverotus. 2016 Helsinki: Talentum Media Oy.

Rekola-Nieminen, L. 2012. Kirjanpitolaki käytännössä. Helsinki: Edita Oy.

Siuko, T. 2017. Kirjanpitolain muutoksen ydinkohdat. Teoksessa: Tuokko, Y. et al. Talous on taitolaji : 45 vuotta suomalaista talouden asiantuntijuutta. Helsinki: Tuokko Oy. 195-202.

Kirjoittajat

Veli Matti Kaarlela on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden koulutusohjelmassa ja valmistuu tradenomiksi kesällä 2017.

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa, Liiketalouden alalla vastuuopettajana.

Julkaistu 13.6.2017

Artikkelikuva: https://pixabay.com/p-1898964/ (CC0 Public Domain)