Aihearkisto: LAMK Pro

Energiatehokas rakentaminen – mitä sillä tarkoitetaan?

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Suomessa astuvat 1.1.2018 voimaan energiatehokasta rakentamista koskevat uudet asetukset, mikä tarkoittaa sitä, että rakennettavien rakennusten tulee olla entistä energiatehokkaampia ja niiden tarvitsema energia tulee kattaa suurimmilta osin uusiutuvilla energialähteillä. Uudet asetukset perustuvat rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin. Tässä artikkelissa käydään läpi mitä energiatehokas rakentaminen tarkoittaa sekä minkälaisia haasteita voi ilmetä rakennuksen käytön aikana.

Kirjoittajat: Laura Salonpää & Sakari Halmemies

Mitä on energiatehokas rakentaminen?

Energiatehokkaalla rakentamisella tarkoitetaan nykyään lähes poikkeuksetta matalaenergia-, passiivienergia- tai lähes nollaenergiarakentamista. Niiden kokonaisenergiankulutustaso on aina merkittävästi pienempi voimassa olevaan Suomen rakennusmääräyskokoelman tasoon verrattuna. Rakentamisen energiatehokkuutta on jo aiemmin lisätty mm. rakennusten energiatodistusten, hankkeiden ympäristölupien ja vapaaehtoisten energiasäästösopimusten kautta. Suomessa rakentamista ohjaavat Suomen rakentamismääräyskokoelmat. Lähitulevaisuudessa rakennusmääräyskokoelman määräykset ja ohjeet korvataan uusilla asetuksilla, joiden soveltaminen astuu voimaan vuoden 2018 alussa. Niiden tarkoituksena on pyrkiä rakennusalalla lähemmäksi lähes nollaenergiarakentamista. (Ympäristöministeriö 2016.)

Rakennuksien keskeisimmät ympäristövaikutukset liittyvät sen energiankulutukseen ja sitä kautta kasvihuonekaasupäästöihin. Uusiutuvaa energiaa hyödyntämällä voidaan vähentää rakennuksen hiilidioksidipäästöjä sekä muita luonnonvaroja. Myös paikallisella energiantuotannolla, kuten aurinkopaneeleilla tai tuuliturbiineilla, voidaan pienentää ostosähkön määrää ja näin pienentää myös rakennuksen energiakuluja. (Ympäristö.fi 2016.)

Mitä tulee ottaa huomioon energiatehokasta rakennusta suunnitellessa?

Rakentaessa energiatehokkaasti tulee ottaa jo monta asiaa huomioon pelkästään sen suunnitteluvaiheessa. Rakennukset tulee suunnitella monialaisina kokonaisuuksina, joissa suunnittelun, toteutuksen, ylläpidon ja käytön normaalia kiinteämpi integrointi on tarpeellista. Taulukosta 1 voidaan nähdä, mitkä ovat ne yleissuunnitteluvaiheen keskeisimmät suunnittelualueet, joihin tulisi erityisesti kiinnittää huomioita, jotta lopputuloksena saadaan tarkoitustansa vastaava, energiatehokas rakennus. (Suomen Rakennusinsinöörien Liitto 2012.)

Taulukko 1. Keskeiset suunnittelualueet energiatehokasta rakennusta suunniteltaessa (Suomen Rakennusinsinöörien Liitto 2012, 53)

Vaikka kokonaisuus lopulta ratkaisee, niin erityisessä asemassa energiankulutuksen kannalta ovat rakennuksen vaipan hyvä tiiveys sekä eristepaksuus. Rakennuksen hyvällä tiiveydellä ja riittävällä lämmöneristämisellä saadaan helposti energiahäviöt kuriin. (Rakentaja.fi 2012.) Myös rakennuksien käyttäjät voivat vaikuttaa energiatehokkuuteen valinnoillaan, millaisia laitteita he käyttävät ja miten.

Haasteet eivät lopu rakennusurakkaan

Salonpään (2017) opinnäytetyössä kartoitettiin Viikin ympäristötalon (kuva 1) käytönaikaista toimivuutta rakennuksen käyttäjien ja ylläpidon näkökulmasta. Ympäristötalo on tiettävästi Suomen energiatehokkain toimitalo. Opinnäytetyön tutkimus oli kvalitatiivinen ja se toteutettiin kesällä 2017 teemahaastatteluja hyödyntäen sekä analysoiden vuosina 2014 ja 2015 rakennuksen käyttäjille tehtyjen käyttäjätyytyväisyyskyselyiden tuloksia. Haastateltaviksi valikoitiin kaksi käyttäjää ja kolme ylläpidon jäsentä. (Salonpää 2017, 35.)

Kuva 1. Viikin ympäristötalo (Salonpää 2017, 28)

Tuloksista saatiin selville, että ympäristötalossa on joitakin järjestelmiä, jotka saattaisivat vaatia toimenpiteitä, jotta saataisiin, jo valmiiksikin energiatehokkaan, rakennuksen energiatehokkuutta vielä korkeammaksi. Haastateltavien kanssa myös pohdittiin, mitkä asiat ja seikat ovat voineet vaikuttaa käytönaikaisiin ongelmiin. Yhdeksi syyksi nousi esimerkiksi rakennusprojektin tiukka aikataulutus, joka on nykyään suhteellisen yleistä rakennusalalla. (Salonpää 2017, 51-52.)

Opinnäytetyön tutkimustuloksien ja niiden analysoinnin pohjalta voidaan päätellä, että energiatehokasta rakennusta rakentaessa on tärkeää olla tarkat yksityiskohtaiset suunnitelmat koko prosessista, aina tarveselvityksestä käyttöön ja ylläpitoon. Mahdollisia käytönaikaisia puutteita voidaan yrittää estää tiiviillä yhteistyöllä urakoitsijan, suunnittelijoiden sekä tilaajan välillä. Lopputuloksena Viikin ympäristötalon kohdalta saatiin kartoitettua olennaisimmat käytönaikaiset ongelmakohteet, jonka vuoksi rakennuksen energiatehokkuuden parantaminen on jatkoa ajatellen helpompaa. Mitään suuren mittakaavan puutteita ei tutkimuksessa puitteissa havaittu. (Salonpää 2017, 53-54.)

Energiatehokkuus entistä tärkeämpää

EU:n energiapaketti 2020 (EU Climate Action) edellyttää jäsenvaltioiltaan mm. energiatehokkuuden kohottamista 20%:lla vuoteen 2020 mennessä. Rakennuksissa on suuri potentiaali energiatehokkuuden lisäämiseksi. Suomessa onkin herätty parantamaan energiatehokkuutta sekä vanhoissa asunnoissa, että etenkin uusia rakennettaessa. Tänä päivänä osana energiatehokkuuden nostoa uusiutuvien energioiden käyttö tulee lisääntymään rakentamisessa. Se tarkoittaa mm. aurinkoenergian tai maalämmön hyväksikäyttöä ja niiden käyttösovellusten kehittämistä. (Ympäristö.fi 2016.)

Ympäristötekniikan opetuksessa uusiutuvat energiat, energiatehokkuus, energian säästäminen, ja laajempana käsitteenä kiertotalous, nousee johtavaksi teemaksi. Laura Salonpään opinnäytetyö sopii hyvin tähän teemaan, jossa jatkossakin riittää tutkittavaa ja selvitettävää.

Lähteet

EU Climate Action. 2020. 2020 Climate & Energy Package. [Viitattu 20.10.2017]. Saatavissa: https://ec.europa.eu/clima/policies/strategies/2020_en

Rakentaja.fi. 2012. Energiamääräykset tiukentuvat 2012 – kunnollinen eristäminen kannattaa. [Viitattu 18.10.2017]. Saatavissa: https://www.rakentaja.fi/artikkelit/8788/energiamaaraykset_tiukentuvat_2012.htm

Salonpää, L. 2017. Viikin ympäristötalon käytönaikainen toimivuus. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala, ympäristöteknologian koulutusohjelma. [Viitattu 16.10.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017100415715

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto. 2012. RIL 259-2012 Matalaenergiarakentaminen, toimitilat. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry.

Ympäristö.fi. 2016. Rakennuksen energia- ja ekotehokkuus. [Viitattu 17.10.2017]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Rakentaminen/Rakennuksen_energia_ja_ekotehokkuus 

Ympäristöministeriö. 2016. Suomen rakentamismääräyskokoelma. [Viitattu 20.10.2017]. Saatavissa: http://www.ym.fi/rakentamismaaraykset

Kirjoittajat

Laura Salonpää on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa ympäristöteknologian koulutusohjelmassa ja valmistuu insinööriksi lokakuussa 2017.

TkT Sakari Halmemies toimii Lahden ammattikorkeakoulun tekniikan alalla energia- ja ympäristötekniikan koulutusvastuussa yliopettajana.

Julkaistu 24.10.2017

Päivitystä jätealan nykytilaan Kenttäväen koulutuspäiviltä

Kiertotalouden ratkaisut, LAMK Pro

Jätteen käsittely on osa tuotteen elinkaaren loppupäätä. Tänä päivänä halutaan kuitenkin edistää tavaroiden pidempää elinkaarta kiertotaloutta hyödyntäen. Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –projektin työntekijät Sirpa Keminen ja Päivi Kärnä osallistuivat Suomen kiertovoiman (KIVO) järjestämille Jätelaitosten kenttäväen koulutuspäiville 13.-14.9.2017 Lahdessa. Kiertotalouden ratkaisuja mietittäessä on tärkeää tuntea, missä jäteala menee tällä hetkellä.

Kirjoittajat: Sirpa Keminen ja Päivi Kärnä

Lainsäädännön tilannetietoutta ja vinkkejä SERriin

Ensimmäisen päivän tietoiskuissa kerrottiin jätelainsäädännön uudistumisprosessista. Tavoitteena muutosten voimaantulolle on ensi vuoden alku. Lainsäädännön uudistuksissa on esitetty mm. kuntavastuun rajaamista, ulosmyyntirajan pienenemistä sekä muutoksia Kuntien toissijaiseen velvollisuuteen (TSV). Tähän liittyen jätelaitoksille saattaa tulla velvollisuus pitää yllä tietoa alueen alan toimijoista, jotta asiakkaita voidaan ohjata paremmin oikeaan paikkaan jätemateriaalien kanssa. Kuuntelijana esityksestä jäi vaikutelma, että muutoksilla halutaan pyrkiä jätteen parempaan hyötykäyttöön jo materiaalina siten, että uusia kierrätysalan yrityksiä kannustetaan markkinoille. Jätelaitosten edustajia uudistuksessa huolettaa muutosten käytännön toimivuus ja vastuiden lisääntyminen.

SERTYn toiminnanjohtaja kertoi yhdistyksen muodostuvan viidestä tuottajayhteisöstä. Suomessa on tällä hetkellä yli 450 SER-keräyspistettä ja yli 1800 kauppakeräyspistettä. Esityksessä saatiin hyviä käytännön vinkkejä mm. rikkoutuneiden keräyspisteiden ja kierrätykseen liittyvän neuvonnan suhteen.

Kujalan toimintaan tutustumista

Ensimmäisen päivän Kujalan jätekeskuksen kierroksella tutustuttiin jäteasema PILLERIin sekä lajittelulaitos LATEen. PILLERI:llä tapahtuvaa lajittelua kehitetään jatkuvasti. Hyväksi käytännöksi on nyt todettu mm. metallien tarkempi lajittelu jo keräysvaiheessa. Pillerin vieressä toimii nykyisin myös Lahden Työn Paikan (Patina) vastaanotto, johon voi tuoda pieniä määriä ehjiä ja käyttökelpoisia tuotteita, joita sitten myydään eteenpäin. Ehjät tavarat kannattaa kuitenkin edelleen lahjoittaa suoraan Lahden keskustassa sijaitsevaan Patinan kierrätysmyymälään tai muille kierrätystoimijoille.

LATE-lajittelulaitos on valmistunut vuoden 2016 lopussa. Mekaanisessa lajittelulaitoksessa murskataan ja erotellaan eri metallit, painavat pienet kappaleet (sora), paperit ja pahvit, jopa tietyt muovit. Lajittelu perustuu mm. muotoon, painoon tai sähkömagneettisiin ominaisuuksiin. Lajittelua tehdään näkötunnistuksen, paineilman, painovoiman ja 2D ja 3D-muotojen suhteen.

Toiminnallinen osio Kujalan jätekeskuksessa

Toinen koulutuspäivä koostui aamupäivän toiminnallisesta rastiradasta Kujalan jäteasemalla sekä iltapäivän kierrätystoimijoiden case-esityksistä.

Osallistujat olivat pukeutuneet sään mukaisesti mukanaan huomioliivit ja turvakengät. Perillä ryhmä (70 henkilöä) jaettiin kymmeneen pienryhmään ja jokaiselle ryhmälle annettiin Kujalan jäteaseman kartta. Ryhmien tehtävänä rasteilla oli miettiä kehittämisideoita haasteellisiin toimintoihin, jotka olivat yleisiä kierrätyspaikoissa. Rastit olivat ripoteltu alueen eri pisteisiin ja jokainen ryhmä valitsi rastin, mistä aloittaa. Rasteja oli kaikkiaan 13 ja tehtävien ratkaisuun käytettiin apuna matkapuhelimelle ladattua digisovellusta. Aikaa rasteihin oli varattu kolme tuntia.

Erityisesti mieleen jäi murskauskentän rasti, jossa tehtiin riskianalyysi alueesta fyysisten, taloudellisten, osaamisen riskien, kemiallisten, biologisten, ympäristöriskien, henkisten riskien ja tietoturvariskien kautta. Alueelle oli tuotu muun muassa muovipaaleja, vanhoja toimistopöytiä ja –laatikostoja sekä maata.

Murskauskentän riskeinä nähtiin mahdollinen tulipalo ja tuulipöly, hakekasat ja heikkolaatuiset muovipaalit, jotka voivat revetä. Pohdittiin, voisiko muovin korvata jollain muulla raaka-aineella, joka hajoaisivat luonnossa ja olisivat kestäviä. Fyysisenä riskinä ryhmä havaitsi rajatun näkyvyyden sekä monta toimintoa samalla alueella (murskaus, lastaus, purku ym.). Riskit kasvavat olennaisesti ruuhka-aikoina. Henkisinä riskeinä saattoivat olla työilmapiiri – muistetaanko arvostaa toisen työtä? Henkilöstön perehdytys on avainasemassa ja osaamista tulee päivittää jatkuvasti. Hyötyjäteasemalla tulee aina myös biologisia ongelmia: rotat ja murskattu puu voivat aiheuttaa hengitystieongelmia itiöiden ja mikrobien muodossa.

Myös kehittämiskohteita löydettiin: kaikille asianmukaiset huomiovaatteet päälle, riittävät opasteet, selkeät reitit, liikenteen ajonopeuksien alentaminen, hyvä näkyvyys, paloturvallisuus, kierron nopeutus ja kasojen pitäminen pienenä, asianmukaiset suojaimet sekä oikeanlaiset suodattimet työkoneisiin.

Jäteaseman autovaa’lla punnittiin kaikki kuorma-autolla saapuvat jätteet. Vaakahenkilökunta punnitsee, kirjaa ja tilastoi kuorman. Vaaka-asemalla ohjataan myös alueen liikennevaloja ja seurataan Kujalan koko kameravalvontajärjestelmää. Asiakaspalvelua on kehitetty hankkimalla vaaka-asemalle kahvikone, josta kuljettajat voi ilmaiseksi nauttia kahvit/teet, sillä aikaa kun punnitus ja kirjaukset tehdään.

Kaiken kaikkiaan ryhmä totesi, että Kujalan jäteasemalla henkilökunta oli hyvin motivoituneita ja asiakaspalveluhenkistä. Asiakkaiden tuoma yhdyskuntajäte ohjattiin oikealle pisteelle. Lisäksi jäteasema on kehittänyt toimintaa, miten kierrätyskelpoinen orgaanista ainesta sisältävä jäte saadaan pois kaatopaikalta.

Kuva 2: Kujalan jäteaseman toimintaa seurataan videokuvan avulla (kuva: Sirpa Keminen)

Caset: Kattohuopajäte ja kiertotalousyhteisö

Tarpaper Oy vastaanottaa kattohuopajätettä ympäri Suomea kattohuovan valmistajilta, rakennusyhtiöiltä, purku-urakoitsijoilta sekä jätehuoltoyhtiöiltä. Tarpaperin patentoitu käsittelymenetelmä murskaa huopajätteen ja uusioraaka-ainetta voidaan käyttää asfaltin valmistukseen korvaamaan bitumia ja hiekkaa.

Kiertotalousyhteisö Ekomo Espoon Ämmänsuolla tarjoaa alustan yrityksille ja luo edellytykset teollisten symbioosien kehittymiselle. Ekomossa yritys voi hyödyntää toisen jätettä ja alueella syntyvää uusiutuvaa energiaa omassa toiminnassaan.

Koulutuspäivien parasta antia olivat toimijoiden kanssa käydyt keskustelut. Osallistujien kanssa jutellessa sai mm. tietää, että suuri määrä ”penkkaan” päätyvästä jätteestä tulee rakennusjätteestä. Toivottavasti jätteen tuottajien motivaatio lajitella ja hyötykäyttää materiaaleja heti purkuvaiheessa kasvaisi tulevaisuudessa. Osallistuminen tapahtumaan antoi lisää näkemystä tulevaisuuden mahdollisuuksista kiertotalouden parissa.

Kirjoittajat

Sirpa Keminen on Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –hankkeen projektipäällikkö.

Päivi Kärnä on suunnittelija Ympäristöpainoalan projekteissa, mm. Kiertotalousosaamista Päijät-Hämeeseen –projektissa.

Artikkelikuva: Tiina Event

Julkaistu 19.10.2017

Ammatillinen toimijuus rikastamassa kehittämistoimintaa

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Nykyään muutokset työelämässä ovat yllättäviä ja moniulotteisia. Muutoksessa organisaation yksi voimavara on osaava henkilöstö, joka pystyy vastaamaan muutosodotuksiin innovatiivisesti ja muuttamaan joustavasti vallitsevia työskentelytapoja. Kehittäminen keskellä kiireistä työpäivää on haasteellista, joten tavoitteellinen kehittämistoiminta tarvitsee oman ajan, paikan ja moniääniseen vuorovaikutukseen perustuvat työskentelymenetelmät. Tässä artikkelissa esiteltävä työyhteisölähtöinen prosessikehittämisen kehittämisote hyödyntää henkilöstön osaamista ja asiantuntijuutta.

Kirjoittajat: Virpi Pitkänen ja Juha Roslakka

Muutokset työelämässä

Suomalaista työelämää on uudistettu aktiivisesti 2010-luvulla, joten työpaikoilla on totuttu muutoksiin. Muutoksiin suhtaudutaan pääosin myönteisesti ja työn kehittäminen nähdään hyödyllisenä ja jopa välttämättömänä toiminnan kannalta. (Alasoini ym. 2014, 19.) Työelämään kohdistuvat muutostarpeet nousevat esille nopeasti ja niiden sisältöä on vaikea ennustaa. Muutoksia joudutaan miettimään samalla laajemmasta näkökulmasta, sillä muutokseen reagoiminen voi vaikuttaa organisaation kaikkiin osapuoliin johdosta asiakkaisiin. Yllättävien ja monivivahteisten ongelmien ratkaiseminen työelämässä edellyttää ajan tasalla olevaa päätöksentekoa ja moninäkökulmaisuutta. (Hökkä ym. 2017, 4.)

Ammatillinen toimijuus

Muutostilanteessa organisaation vahvuutena on osaava henkilöstö, joka pystyy vastaamaan muutosodotuksiin innovatiivisuuden ja joustavan toiminnan avulla (Collin ym. 2017, 11). Monivivahteisissa ongelmissa ratkaisujen keksiminen ei ole yksin johtajan tehtävä, vaan hänen tuekseen tarvitaan työntekijöiden osaamista ja ideointia. Vaikka organisaatioista löytyy usein osaavia, hyvin koulutettuja ja asiantuntevia työntekijöitä, niin henkilöstön ammatillista asiantuntijuutta ja osaamista ei hyödynnetä vielä riittävästi organisaatioiden kehittämistyössä. (Alasoini 2014, 43; Hökkä ym. 2017, 4.)

Työntekijän halua ja tahtoa osallistua ja vaikuttaa omaan työhönsä voidaan kuvata käsitteellä ”toimijuus”. Ammatillisen toimijuuden ominaispiirteitä ovat osallistuminen, aktiivisuus, keskustelun kautta kannanotto, tunne kuulluksi tulemisesta, vaikuttaminen ja valintojen tekeminen. (Hökkä ym. 2014, 122.) Ammatillisen toimijuuden toteutuminen tarvitsee sekä työntekijän valmiuksia vaikuttaa, että organisaation tarjoamia rakenteita vaikuttamiseen (Collin ym. 2017, 13). Molemmilla osapuolilla on oma merkityksensä ja vastuunsa kokonaisuuden kannalta. Organisaation tulisi omalta osaltaan luoda rakenteet ja kehittämistoimintaan tarvittavat foorumit osaksi henkilöstön arkea. Henkilöstössä tulisi puolestaan olla aktiivisia toimijoita, joilla on halu oppia ja kehittää innovatiivisesti omaa työtään. (Vähäsantanen ym.  2017, 62.)

Kehittämistoiminnalle tulisi varata oma aika ja paikka sekä suunnitella siinä käytettävät menetelmät. Ongelmien ratkaiseminen tai uusien toiminta- tai työskentelytapojen miettiminen kiireisen työpäivän keskellä ei palvele työn kehittämistä parhaalla mahdollisella tavalla. (Hasu ym. 2014, 312.)  Työpaikalle olisi tärkeä luoda foorumeita, joissa henkilöstö voi ideoida ja etsiä ratkaisua havaittuihin muutostarpeisiin tai ongelmiin. Foorumeissa työskentelymenetelmien tulisi tukea moniäänisyyttä niin, että jokaisen mielipide ja ideat saadaan mukaan yhteiseen käsittelyyn. Käsittelyvaiheessa omien mielipiteiden esittämisen ohella on oleellista kuunnella, kysellä, oppia ymmärtämään uusia näkökulmia ja siten jalostaa ajatuksia eteenpäin. (Ylisassi ym. 2016, 66.)

Suunnitelmallinen kehittämistoiminta sisältää monipuolisia ideointitekniikoita ja siinä työskennellään sekä yksin että yhdessä. Kun jokainen miettii asioita ensin yksin, varmistetaan jokaisen osallistuminen ja virittäytyminen asian äärelle. Pienryhmässä mielipiteiden kertominen vahvistaa sekä puhumisen, kuulemisen että kuulluksi tulemisen taitoja. Yhteisöllinen työskentely tuo kehittämistoimintaan moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia. (Vähäsantanen ym. 2014, 224.) Kenen tahansa osallistujan kertoma mielipide voi toimia niin sanottuna avainhetkenä, joka herättää muut osallistujat kertomaan omia näkemyksiään. Moniääninen keskustelu edistää oppimista sekä yksilön että työyhteisön kannalta. Oppiminen tulee näkyväksi uusien päätösten ja käyttöön otettujen toimintatapojen kautta. (Collin ym. 2017, 88.)

Ammatillinen toimijuus työyhteisölähtöisessä kehittämistoiminnassa

Kehittämistoimintaa ohjaava työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen kehittämisote perustuu Vatajan (2012, 69–70) mukaan henkilöstön ammatilliseen osaamiseen ja asiantuntijuuteen, vuorovaikutukseen, oman työn arviointiin ja koko työyhteisön osallistumiseen. Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen ominaispiirteet olivat perustana Pitkäsen (2017) YAMK-opinnäytetyönä toteutetussa tutkimuksellisessa kehittämishankkeessa, jonka lähtökohtana oli luoda päiväkodin henkilöstön kehittämistoimintaa tukeva ja ohjaava toimintamalli. Kehittämishankkeessa käytettiin tiedonhankintamenetelmiä, joiden lähtökohtana oli osallistaa henkilöstöä, hyödyntää heidän osaamistaan ja luovuuttaan sekä saada heidän äänensä kuuluville koko kehittämisprosessin ajan. (Pitkänen 2017, 2, 5.)

Tutkimuksellisen kehittämishankkeen tärkein kehittämis- ja tiedonhankintamenetelmä oli työpajatoiminta. Aiheet työpajoihin saatiin henkilöstölle tehdystä kyselystä, jossa kartoitettiin muutoskohteita ja toiveita yhteistä työpajatoimintaa varten. Näin henkilöstö osallistettiin ja motivoitiin kehittämistoimintaan alusta alkaen. Työpajoissa henkilöstö työskenteli tavoitteellisesti ja ohjatusti sovittuun aiheeseen liittyen. Henkilöstön mielestä vuorovaikutukseen ja yhteistoiminnallisuuteen perustuva työpajatoiminta koettiin hyvänä toimintatapana. Osallistava ja työyhteisölähtöinen toimintatapa edisti yhteistä keskustelua ja ideointia, päätöksentekoa, sopimuksiin sitoutumista ja uusien toimintatapojen käyttöön ottoa. (Pitkänen 2017, 37, 48.)

Toimintamallin luomiseen haettiin lisänäkökulmaa kahden päiväkodin johtajan haastattelulla. Haastatteluissa korostettiin yhteistä keskustelua ja henkilöstön osallistamista kehittämistoimintaan. Muutostilanteissa henkilöstölle tulee antaa tilaisuus keskustella muutoksesta sekä sen herättämistä tunteista. Tiedottaminen ja muutostarpeiden perusteleminen tukevat henkilöstöä asian käsittelyssä. Suurin merkitys on kuitenkin sillä, miten muutokseen suhtaudutaan ja asiat tuodaan esille. Myönteinen, innostava ja mahdollisuuksia korostava tapa lisää henkilöstön uskoa muutoksesta selviämiseen. (Pitkänen 2017, 32, 45.)

Kuviossa 1 esitetyssä työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamallissa kuvataan kehittämisprosessin olennaisimmat vaiheet sekä eri vaiheisiin liittyvät tekijät ja ominaispiirteet. Toimintamalli auttaa tunnistamaan kehittämistoiminnan vaiheet ja tukee näin prosessin etenemisen ohjaamisessa. Vaikka toimintamalli on kehitetty varhaiskasvatuksen organisaation tarpeisiin, sitä voidaan hyödyntää yleisesti minkä tahansa alan organisaatiossa.

Kuvio 1. Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamalli (Pitkänen 2017, 51)

Työyhteisölähtöisen prosessikehittämisen toimintamalli auttaa luomaan työyhteisöön kehittämistoimintaa varten tarvittavat rakenteet ja työskentelymenetelmät.  Vähäsantasen ym. (2017, 61) mukaan tulevaisuudessa organisaation kehittymisen edellytyksenä on toimintakulttuuri, jossa tuetaan ammatillista toimijuutta. Henkilöstöllä tulee olla mahdollisuus osallistua, vaikuttaa yhteisiin päätöksiin, ajatella innovatiivisesti ja olla luomassa uusia työskentelytapoja. Enää ei riitä, että organisaatiossa on aktiivisia ja luovia yksilöitä tai että kehittämistyötä tehdään yksipuolisesti organisaation ylätason ”kehittämishattarassa”. Tarvitaan foorumeita, joissa jokaisen työntekijän ideat, näkemykset ja osaaminen saadaan aidosti mukaan kehittämistoimintaan.

Lähteet

Alasoini, T. 2014. Asiantuntija puheenvuoro: Innovatiivisuuden ja johtamisen ajankohtaiset haasteet suomalaisessa työelämässä. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 42–43. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Alasoini, T., Lyly-Yrjänäinen, M., Ramstad, E. & Heikkilä, A. 2014. Innovatiivisuus Suomen työpaikoilla. Menestys versoo työelämää uudistamalla. [Verkkodokumentti]. Tekesin katsaus 311/2014. Helsinki: Tekes. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/innovatiivisuus_suomen_tyopaikoilla.pdf

Collin, K., Auvinen, T., Herranen, S., Paloniemi, S., Riivari, E., Sintonen, T. & Lemmetty, S. 2017. Johtajuutta vai johtajattomuutta?: johtamisen merkitys luovuudelle informaatioteknologian organisaatiossa. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 30.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6921-9

Hasu, M., Honkaniemi, L., Saari, E., Mattelmäki, T. & Koponen, L. 2014. Learning employee-driven innovation: Towards sustained practice through multi-method evaluation. [Verkkolehti].  Journal of Workplace Learning. Vol. 26 (5), 310-330. [Viitattu 25.3.2017]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1108/JWL-10-2013-0079

Hökkä, P., Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Herranen, S. & Eteläpelto, A. 2014. Järki ja tunteet -kohti toimijuutta tukevaa johtamista. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 121-144. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Mahlakaarto, S., Paavola, V. & Rossi, M. 2017. Kohtaa – Osallista – Edistä (KOE!) Toimijuusjohtamisen askeleet. [Verkkodokumentti]. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. [Viitattu 1.10.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7107-6

Pitkänen, V. 2017. Mukana muutoksessa. Toimintamalli työyhteisölähtöiseen kehittämiseen varhaiskasvatuksessa. [Verkkodokumentti]. YAMK – opinnäytetyö.  Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316035

Vataja, K. 2012. Kehittyvä työyhteisö. Itsearvioinnin hyödyntäminen työyhteisön kehittämisessä kunnallisessa sosiaalitoimessa. [Verkkodokumentti]. THL:n tutkimus 86. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/handle/10024/90859

Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A. 2014. Kohti ammatillisen toimijuuden monikytkentäistä vahvistamisohjelmaa. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 217-226. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6020-9

Vähäsantanen, K., Eteläpelto, A., Paloniemi, S. & Hökkä, P. 2017. Toimijuus ja oppiminen ohjelmistoammattilaisten työssä. [Verkkodokumentti]. Teoksessa Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A.  Ammatillinen toimijuus. Rakenne, mittari ja tuki. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 49–64. [Viitattu 30.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6980-6

Ylisassi, H., Hasu, M., Heikkilä, H., Käpykangas, S., Saari, E., Leppänen, L. & Valtanen, E. 2016. Työntekijöiden kehittämistoimijuutta edistämässä. Kehittämismenetelmäkokeilujen tuloksia vanhuspalveluissa. [Verkkodokumentti].  Helsinki: Työterveyslaitos. [Viitattu 28.9.2017]. Saatavissa: http://julkari.fi/handle/10024/13058

Kirjoittajat

Virpi Pitkänen, opiskelija, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (yamk), Lahden ammattikorkeakoulu

Juha Roslakka, sosiaali- ja terveysalan lehtori, Lahden ammattikorkeakoulu

Julkaistu 19.10.2017

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/desk-office-workspace-collaboration-7092/ (CC0)

 

Kasvoja Neropattilasta – osa 1

LAMK Pro, Muut

Lahden korkeakoulukirjasto on kaikille avoin kirjasto – palvellen erityisesti Lahden ammattikorkeakoulun ja Lahden yliopistokampuksen opiskelijoita ja henkilökuntaa. Asiakkaita on noin 21 000, joista korkeakouluopiskelijoita tai henkilökuntaa noin puolet. Tarjoamme luotettavaa ja vertaisarvioitua tietoa opetukselle, opiskeluun ja innovaatiotoimintaan. Palveluvalikoima on monipuolinen ja kehittyy asiakkaiden tarpeiden myötä.
Halusimme antaa äänen ja kasvot muutamalle heistä –  haastattelimme kahdeksaa asiakasta, joiden tiedontarpeet ovat erityyppiset. Kysyimme kokemuksia itselle tärkeiksi tulleista palveluista sekä vinkkejä muille. Tässä osassa tapaamme opiskelijoita ja opettajia, seuraavassa kehittämispäällikön ja kaksi TKI-asiantuntijaa.

Kirjoittajat: Pirkko Onnela ja Heli Vilja-Sarromaa

Opiskelijan kirjasto

Kuva 1. Kaisa Kouvo (kuva: Pirkko Onnela)

Kaisa Kouvo siirtyi Saimaan Amk:sta Lamkiin vuonna 2016 ja valmistui sosionomiksi viime kesänä.  Kaisan mukaan erityisesti tiedonhankintaklinikka oli tarpeellinen opinnäytetyötä tehdessä. Sen avulla sai päivitettyä tiedonhankintataidot ajan tasalle.

Viitteidenhallintaohjelma Refworks on ollut Kaisalla käytössä. Hän suositteleekin sitä jokaiselle opinnäyte- tai tutkimustyön tekijälle. Masto-Finna-tiedonhakuportaalia hän pitää kätevänä ja helppokäyttöisenä. ”Opinnäyte- ja tutkimustyön tekijöitä ajatellen läpi kesän olisi hyvä saada kirjastopalveluita – vaikka rajoitetustikin” Kaisa muistuttaa.

Elina ”Ella” Soininen on ammatiltaan tietopalvelusihteeri. Tällä hetkellä hän on opintovapaalla ja käyttää FellmanniCampuksen tiloja opiskeluun. ”Aina jossain päin taloa on tilaa ja paikkaa voi vaihdella tarpeen mukaan. Opiskelutiloissa on rauhallista ja yhteisöllistä” hän kertoo. Ella käyttää paljon Masto-Finna –tiedonhakuportaalia ja kokee sen aihehaut ja haunrajaustyökalut hyvin toimiviksi.

Korkeakoulukirjaston kokoelmat saavat Ellalta kiitosta, erityisesti kirjat ja painetut lehdet. Ellan huomio kiinnittyy usein esille nostettuihin uutuuksiin tai muihin poimintoihin. FellmanniCampus on hänen mielestään opiskeluympäristönä innoittava ja tilana elvyttävä. ”Koen itseni tervetulleeksi FellmanniCampukselle.  Kirjahyllyjä kannattaa tutkia summamutikassakin – aina löytyy jotain kiinnostavaa”, Ella summaa.

Aikuisopiskelija ”Jana” on asunut kuusi vuotta Suomessa. Synnyinmaassaan hänellä on alempi korkeakoulututkinto ja nyt hän opiskelee Oulun yliopistossa kasvatustieteitä.
Jana vuokraa FellmanniCampuksen tutkijanhuonetta ja pitää sitä erittäin hyvänä tilana ja hintaakin sopivan suuruisena opiskelijalle. Sinne voi tulla milloin vain ja se on parempi kuin 24/7 –yhteistila, sillä tavarat voi jättää odottamaan seuraavaa kertaa. Tutkijanhuoneita vuokrataan korkeakouluopiskelijoille yksilötyöskentelyyn opinnäytteen tai tutkimuksen tekemistä varten. FellmanniCampus on inspiroiva ”opiskelijan työympäristö”: tilat ovat valoisat, avarat ja monipuoliset – sijaintikin on erinomainen. Perheelliselle opiskelijalle tämä on hyvä paikka keskittyneeseen työskentelyyn ja itseopiskeluun. Toinen tärkeä palvelu Janalle on siirtotenttipalvelu, koska opiskelupaikkakunnalle on pitkä matka.

Jana käyttää korkeakoulukirjaston palveluita sekä paikan päällä että verkossa. Verkkopalvelut toimivat hyvin, mutta hän asioi mielellään kirjastotiskillä  ja kertoo saaneensa asiantuntevaa palvelua. Masto-Finnan haut ja myös kaukopalvelu toimii hyvin. Myös Helsingin yliopiston paikalliskäytössä olevat e-aineistot ovat olleet opiskellessa hyödyllisiä. Jana on tehnyt opiskeluunsa liittyen tehtävän ”Millainen on hyvä kirjasto?”. Hän kertoi ottaneensa esimerkkejä ja valokuvia FellmanniCampukselta.

Opettajan kirjasto

Kuva 2. Timo Sulkamo (kuva: Timo Sulkamo)

Lamkin Muotoiluinstituutin lehtori, sisustusarkkitehtuurin opettaja Timo Sulkamo on entinen Muotsikan opiskelija, joka on Lahden jälkeen opiskellut Aalto-yliopistossa ja Stuttgartin yliopistossa – moni kirjasto on siis tuttu. Hän on myös muotoilija ja graafinen suunnittelija eli seuraa muotoilualaa laajasti.  Perheessä on toinenkin muotoilija, mutta osa alan ammattilehdistä on jätetty tilaamatta kotiin ja sen sijaan käytetään kirjastoja.
FellmanniCampuksen korkeakoulukirjasto on helposti lähestyttävä ja selkeä, sinne on mukava tulla. Lehtikokoelma on hyvä ja Timon löytääkin usein tutkimasta lehtiä ja uutuuksia sekä teemavitriinien vinkkauksia. Tiettyä tietoa tarvitessa on käytössä Masto-Finna. Haut ja oman tilin hoito onnistuvat verkossa, kokoelmashoppailu paikan päällä kirjastossa.

Timo lukee itse mieluummin ammattikirjallisuutta painettuna ja fiktiota e-versioina, mutta opiskelijoita hän muistuttaa e-kirjojen olemassaolosta, erityisesti jos kurssiaineistoista on kyse. Toiveena olisikin löytää enemmän e-kirjoja opiskelijoille suositeltaviksi niiden kätevyyden takia. Sisustussuunnittelun 1. vuosikurssi käy tutustumassa korkeakoulukirjastoon open johdolla. Uusille opiskelijoille Timo esittelee ensin lehtikokoelman – oman alan ammattilehdistä on hyvä saada tuntuma jo opiskelun alussa. Opiskelijoita on vähän vaikea saada tarttumaan pitkiin teksteihin, siksi opettaja suosittelee artikkeleita tai tärkeitä osia alan kirjoista – mm. tutkimusmenetelmäkurssilla.  Opiskelija-ikäluokan vähäiseen lukuintoon on havahduttu monella taholla – Timolta saimme pohdittavaksi mielenkiintoisen idean, jota päässemme kokeilemaan jo tänä syksynä. Timon mielestä kirjastopalvelut ovat korkeakouluopiskelussa olennainen ja luonnollinen osa ja hän toivoo, että myös Uudella kampuksella M19:ssä olisi kunnollinen lähikirjasto.

 

Kuva 3. Tapio Kari (kuva: Päivi Kärnä)

Lamkin liiketalouden lehtori Tapio Kari on ahkera kirjastonkäyttäjä sekä työssä että vapaa-aikana. Masto-Finnan hakutoiminnot ovat hänen mielestään hyvät,  ja niiden kautta löytyvät painetut ja e-kirjat. Lehtiartikkelit ovat opetustyössä tärkeitä – kotimaisten tuoreiden alan artikkeleiden avulla on helppo aloittaa aiheeseen perehtyminen ja substanssitiedon välittäminen.Kurssikirjat ovat Tapion mielestä jo mennyttä aikaa. Niiden sijaan voi opetus hänen mielestään tarjota valikoitua tietoaineistoa kullekin kurssille.

Kirjaston asiantuntija-apua hän kiittelee mm. tutkimusmenetelmäkurssin yhteydessä. Informaatikko on ohjannut opiskelijoita tiedon arvioinnissa ja eettisessä käytössä.
Keskustellessamme Tapio esitti ajatuksen, että opinnäytetyön ohjaustilanteisiin voisimme tarjota opiskelija/informaatikko –muotoisten tiedonhankintaklinikoiden lisäksi myös ”kolmikanta-klinikoita”, joihin opettaja voisi kutsua informaatikon mukaan kolmanneksi.
Lehtori Kari haluaisi kirjaston tulevan näkyvämmin osaksi lamkilaisen arkipäivää – ja toivoo toiminnan sulautumista muuhun opiskeluympäristöön.  Hän odottaa kirjastolta vieläkin lisää aktiivisuutta, tiedotusta ja asiantuntijuuden tarjontaa.

Lopuksi

Näin kertoivat kirjaston palvelujen hyödyntämisestä kolme opiskelijaa ja kaksi Lamkin opettajaa. Seuraavassa osassa pääsevät ääneen Lamkin muut asiantuntijat.

Kirjoittajat

Pirkko Onnela ja Heli Vilja-Sarromaa työskentelevät informaatikoina Lahden korkeakoulukirjastossa.

Julkaistu: 12.10.2017

Artikkelikuva: Lahden korkeakoulukirjasto, Neropattikortti / Anssi Vaalio

Viittausohje

Onnela, P. & Vilja-Sarromaa, H. 2017. Kasvoja Neropattilasta – osa 1. LAMK pro. [Verkkolehti]. [Viitattu pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2017/10/12/kasvoja-neropattilasta-osa-1/

 

 

Lahden kaupungin tuottaman datan avaamisen haasteet – kuinka saadaan tieto hyötykäyttöön?

LAMK Pro, Muut

Hallinnon toiminnassa syntyy paljon tietoa, joka voisi vapaaseen ja julkiseen käyttöön tullessaan luoda uusia, kansalaisia sekä organisaatioita hyödyttäviä innovaatioita ja samalla uutta liiketoimintaa. Tähän ollaan havahduttu myös Lahden kaupungissa, joka on alkanut pohtia laajempaa tietoaineistojensa avaamista avoimeksi dataksi. Täysin vaivatonta datan avaaminen ei kuitenkaan ole, vaan matkalla on monia erilaisia haasteita, jotka tulee havaita ja joihin tulee löytää ratkaisut. Tässä artikkelissa käydään läpi Lahden kaupungin eri yksiköissä ilmenneitä datan avaamiseen liittyviä haasteita sekä pohditaan ratkaisukeinoja, joilla Lahti voisi tehostaa tietoaineistojensa avaamista avoimeksi dataksi.

Kirjoittajat: Juha Korhonen ja Sariseelia Sore

Mikä ihmeen avoin data?

Avointa dataa voidaan pitää ajatusmallina, joka lisää ja automatisoi julkishallinnon, kansalaisten sekä kehittäjien välistä vuorovaikutusta ja tuottaa kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja (Toikkanen, Kalliala, Poikola & Sillanpää 2014a). Avoimeksi dataksi voidaan kutsua esimerkiksi vapaasti saatavilla olevaa maksutonta tietoaineistoa, joka täyttää kuvion 1 kaltaiset kriteerit. Tiedostoformaatin on oltava koneluettavaa ja se ei saa olla sidoksissa pelkästään johonkin tiettyyn ohjelmistoon. Avoimena datana julkaistava tietoaineisto ei saa myöskään sisältää mitään arkaluontoista tai salassa pidettävää materiaalia, kuten esimerkiksi henkilötietoja. Tietoaineistolle on valittava myös lisenssi, joka sallii vapaan uudelleenkäytön. (Poikola, Kola & Hintikka 2010, 34.) Suomessa avoimen datan lisenssisuositus on CC Nimeä 4.0 (Avoindata.fi 2016).

KUVIO 1. Kriteerit tietoaineistolle, jotta se voidaan luokitella avoimeksi dataksi

Avoimena datana julkaistuun tietoaineistoon tulee liittää metatiedot eli kuvailu tietoaineiston sisällöstä. Tämän avulla datan käyttäjälle syntyy helposti ymmärrys tietoaineiston sisältämästä tiedosta. (Toikkanen ym. 2014a.) Data tulee julkaista loogisessa ja helposti löydettävässä paikassa, jollaisia ovat esimerkiksi yleinen dataportaali tai organisaation oma datakatalogi (Toikkanen ym. 2014b).

Miksi dataa kannattaa avata?

Datan avaamisella voidaan saavuttaa hyötyjä, jotka vaikuttavat niin hallintoon, liiketoiminnan tehostumiseen kuin kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Avoin data tekee hallinnon toiminnasta läpinäkyvää, jonka ansiosta väärinkäytökset vähenevät ja tulosvastuullisuus kasvaa. Samalla myös kehityskohteet tulevat selvemmin esiin ja sen pohjalta voidaan tuottaa entistä parempia palveluita. Myös hallinnon oma sisäinen toiminta kehittyy, kun henkilöstön ymmärrys tietojärjestelmistä ja sisäisistä prosesseista kasvaa. (Toikkanen ym. 2014c.)

Avoin data myös aktivoi kansalaisia ja datan avaamisesta syntyvän datajournalismin avulla kansalaisten ymmärrys asioista laajenee. Kansalaiset ja yritykset voivat hyödyntää avointa dataa myös uusien innovaatioiden luomiseen, joka osaltaan taas kehittää liiketoimintaa ja tukee ihmisten jokapäiväistä elämää. (Toikkanen ym. 2014c.)

Lahden kaupungin datan avaamisessa ilmenneet haasteet

Korhosen (2017) tekemässä opinnäytetyössä selvitettiin, mitä haasteita Lahden kaupungin eri yksiköiden tuottamien tietoaineistojen avaamiseen liittyy ja miten Lahti voisi tehostaa datan avaamistaan. Kvalitatiivinen tutkimus toteutettiin teemahaastattelujen avulla kesän 2017 aikana. Haastattelut suoritettiin kolmessa Lahden kaupungin eri yksikössä, joissa jokaisessa haastateltiin yksikön vastuuhenkilöä. Kohdeyksiköt olivat datan avaamisessa kaikki eri vaiheissa ja yksiköistä kaksi oli jo avannut tietoaineistojaan avoimena datana aikaisemmin.

Tutkimuksessa selvisi, että suurimmat haasteet Lahden kaupungin datan avaamiselle (kuvio 2) ovat tiedon vähäinen kysyntä ja tietämättömyys käyttäjäpuolen tarpeista. Nämä asiat nousivat esiin jokaisen yksikön kohdalla. Muita ilmenneitä haasteita olivat vaikeakäyttöiset dataformaatit, teknisen osaamisen puute, rajalliset resurssit, taloudelliset näkökulmat sekä vaikeasti avattavissa oleva arkaluontoinen tieto. Lisäksi kahdessa yksikössä datan avaamiseen liittyi myös tietynlaisia pelkoja esimerkiksi toimintakulttuurin muutoksista ja työmäärän kasvusta.

KUVIO 2. Havaitut haasteet yksiköittäin

Yksiköiden välillä oli eroja käytettävissä tietojärjestelmissä ja edistyneempiä järjestelmiä käyttävät yksiköt olivat pidemmällä datan avaamisessaan. Joissakin vanhemmissa tietojärjestelmissä ei ollut edes mahdollisuutta tuoda dataa ulos avointa dataa tukevassa formaatissa, joka omalta osaltaan vaikutti siihen, että yksiköistä yksi ei dataa vielä ollut avannut.

Ratkaisuehdotukset haasteiden selvittämiseksi

Ratkaisuksi datan avaamisen tehostamiseen Lahden kaupungille ehdotettiin yhteistyön tekemistä kehittäjäpuolen, yritysten ja oppilaitosten kanssa. Näin saataisiin tietoa millaiselle datalle olisi kysyntää ja millaisissa formaateissa käyttäjät dataa haluaisivat. Oppilaitokset hyötyisivät kaupungin avoimesta datasta. Opiskelijat voisivat käyttää hyväksi sitä esimerkiksi projektiluontoisilla opintojaksoilla, joissa he pääsisivät luomaan asuinympäristöään palvelevia merkityksellisiä innovaatioita. Tästä hyötyisivät opiskelijoiden lisäksi Lahden kaupunki sekä sen asukkaat.

Lisäksi Lahden kaupungille ehdotettiin toimintamalliensa yhtenäistämistä kuvion 3 kaltaisesti. Tämä sitouttaisi kaikki kaupungin yksiköt datan avaamiseen ja tekisi avaamisesta osan jokapäiväistä normaalia toimintaa. Yksiköt tuottaisivat ja ylläpitäisivät dataa, asiantuntijoiden ryhmä seuloisi arvokkaat tiedot julkaistavaksi ja kaikki data julkaistaisiin samassa paikassa, kuten Lahden kaupungin omassa datakatalogissa. Käyttäjäpuolelta kerättäisiin palautetta avoimesta datasta. Palautteen avulla datan avaamisprosessia ja tietoaineistoja voitaisiin kehittää sekä löytää arvokkaimmat tiedot julkaistavaksi.

KUVIO 3. Ehdotus yhteisestä toimintamallista, jota Lahden kaupunki voisi hyödyntää datan avaamisessaan (Korhonen 2017)

Yhteenveto

Lahden kaupunki on datan avaamisessaan vielä alkuvaiheessa. Kaupungin tulisi nyt ensitöikseen selvittää käyttäjäpuolen tarpeet sekä toiveet ja lähteä näiden pohjalta avaamaan dataa käyttäjälähtöisesti. Toimintamalleista olisi tehtävä kaupungin sisällä yhtenäiset, jotta datan avaaminen saataisiin kaikille yksiköille mahdollisimman helpoksi. Datan markkinointiin ja loogiseen julkaisualustaan tulisi panostaa, jotta käyttäjien tietoisuus avoinna olevasta datasta kasvaisi ja tietoa voitaisiin hyödyntää uusien innovaatioiden luomiseen. Tietojärjestelmähankinnoissa olisi myös syytä kiinnittää huomiota ratkaisuihin, joilla datan avaaminen mahdollistetaan tulevaisuudessa yhä paremmin.

Lähteet

Avoindata.fi. 2016. Lisenssit. Väestörekisterikeskus, avoindata.fi -palvelu. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://www.avoindata.fi/fi/content/lisenssit

Korhonen, J. 2017. Avoimen datan avaamisprosessi ja sen haasteet, Case: Lahden kaupunki. [Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala, tietojenkäsittelyn koulutusohjelma. Lahti. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101015933

Poikola, A., Kola, P. & Hintikka, K.A. 2010. Julkinen data, johdatus tietovarantojen avaamiseen. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Liikenne- ja viestintäministeriö. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: http://www.lvm.fi/documents/20181/815557/Julkinen+data/467e7da9-3038-46a1-b47e-994d7cd102d2?version=1.0

Toikkanen, T., Kalliala, E., Poikola, A. & Sillanpää, L. 2014a. Mitä on avoin data? Datan avaajan kurssi. Peer 2 Peer University. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://courses.p2pu.org/en/courses/2486/content/5069/

Toikkanen, T., Kalliala, E., Poikola, A. & Sillanpää, L. 2014b. Esteiden raivaaminen. Datan avaajan kurssi. Peer 2 Peer University. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://courses.p2pu.org/en/courses/2486/content/5071/

Toikkanen, T., Kalliala, E., Poikola, A. & Sillanpää, L. 2014c. Miksi julkaista avointa dataa? Datan avaajan kurssi. Peer 2 Peer University. [Viitattu 29.9.2017]. Saatavissa: https://courses.p2pu.org/en/courses/2486/content/5068/

Kirjoittajat

Juha Korhonen valmistuu tietojenkäsittelyn tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta syksyllä 2017.

Sariseelia Sore työskentelee tietojenkäsittelyn lehtorina ja vastuuopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden ja matkailun alalla.

Julkaistu 11.10.2017

Artikkelikuva: https://flic.kr/p/ddn4Pj (CC BY-SA 2.0)