Aihearkisto: LAMK Pro

Suomalaisten tuoteinnovaatioiden mahdollistaminen vastikkeellisen joukkorahoituksen avulla

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro, Yrittäjyys

Suomalaiset yritykset ja yksityiset keksijät kehittävät vuosittain useita potentiaalisia tuoteideoita. Idean kehittämiseen ja innovaatioiden markkinoille tuomiseen kuitenkin tarvitaan usein ulkopuolista rahoitusta. Yksi erinomainen vaihtoehto nimenomaan uuden tuoteinnovaation rahoitukselle on vastikkeellinen joukkorahoitus. Se on kuitenkin Suomessa edelleen tuore ilmiö ja melko vähän hyödynnetty keino mahdollistaa tuoteinnovaatioiden markkinoille pääsy. Ennen vastikkeellisen joukkorahoituksen hakemista on hyvä tiedostaa muun muassa omat tavoitteet ja joukkorahoitukseen liittyvät riskit sekä selvittää, mitkä innovaatioprosessin ja tuotekehityksen vaiheet tulisi olla tehtynä tai otettuna huomioon ennen joukkorahoituksen hakemista uudelle tuotteelle.

Kirjoittajat: Pauliina Kallio ja Leea Kouhia

Joukkorahoitus Suomessa

Joukkorahoituksessa rahoitusta kerätään useimmiten verkossa toimivilla joukkorahoitusalustoilla. Rahoitukseen osallistuu useampia henkilöitä yleensä verrattain pienillä sijoituksilla, joista koostuu suurempi summa hankkeen tai innovaation rahoittamiseen. (Taipale 2016.)

Joukkorahoitusmarkkinat Suomessa ovat vielä tällä hetkellä melko pienet verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltojen joukkorahoitusmarkkinoihin. Joukkorahoitus on kuitenkin Suomessa yleistyvä rahoitusmuoto. Vuonna 2017 suomalaisten joukkorahoitusalusten kautta välitettiin rahoitusta yhteensä 247 miljoonaa euroa, mikä on jopa viisinkertainen määrä vuoteen 2014 verrattuna. Alla olevasta kuviosta 1 on nähtävissä, että vaikka joukkorahoitusmarkkinat ovat Suomessa kasvaneet, ei vastikemuotoinen joukkorahoitus kuitenkaan ole vielä saavuttanut kovaa suosiota. (Honkanen & Haavanlammi 2018.)

Kuvio 1: Projektien määrät palvelualustoilla (Honkanen & Haavanlammi 2018)

Vastikkeellinen joukkorahoitus

Vastikkeellinen joukkorahoitus on rahoituksen keräämistä useilta sijoittajilta vastiketta vastaan. Vastikkeellisessa joukkorahoituksessa yksityishenkilöt sijoittavat omia varojaan joukkorahoitushankkeeseen ja saavat vastikkeeksi sijoituksestaan myöhemmin ei-rahallisen vastikkeen eli esimerkiksi tavaran tai palvelun. Vastikkeellinen joukkorahoitusmalli on hyvä vaihtoehto etenkin silloin, kun toimintaa ei ole vielä käynnistetty ja kyseessä on jokin uusi innovaatio. (Euroopan Unioni 2015, 16–17.)

Vastikkeelliseen joukkorahoitukseen keskittyneitä alustoja ovat esimerkiksi suomalainen Mesenaatti ja yhdysvaltalainen Kickstarter. Vuoteen 2018 mennessä Kickstarterin kautta jo yli 150 000 projektia oli saanut joukkorahoitusta yhteensä yli 4 biljoonan dollarin edestä (Kickstarter 2018). Suomalaisilla joukkorahoitusalustoilla ei olla vielä päästy aivan samoihin lukuihin, ja moni suomalainen yritys onkin lähtenyt hakemaan rahoitusta esimerkiksi Kickstarterista. Yksi esimerkki Kickstarterin kautta onnistuneesta joukkorahoitusprojektista on vipukirvestä myyvä Vipukirves Heikki Oy, joka keräsi New Leveraxe -kirveen joukkorahoituksesta lähes 200 000 euroa (Simola 2015).

Vastikkeellinen joukkorahoitus tuoteinnovaatioiden mahdollistajana

Vuonna 2019 tehdyssä laadullisessa tutkimuksessa selvitettiin vastikkeellisen joukkorahoituksen sopivuutta keinona uusien innovaatioiden kiinnostavuuden selvittämiseksi ja markkinoille tuomiseksi sekä innovaatioprosessin tärkeimpiä vaiheita ennen vastikkeellisen joukkorahoituksen hakemista (Kallio 2019). Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää innovaatiotoiminnan, tuotekehityksen tai joukkorahoitusalan ammattilaista. Tutkimuksen tulokset perustuvat haastateltujen asiantuntijoiden näkemyksiin ja kokemuksiin innovaatioiden kehittämisestä ja joukkorahoituksesta.

Keskeisinä tuloksina tutkimuksessa voitiin todeta, että vastikkeellinen joukkorahoitus sopii erinomaisesti uuden tuotteen markkinoille tuomiseen. Kyseinen joukkorahoitusmalli sopii etenkin kuluttajille suunnatuille tuotteille. Vastikkeellinen joukkorahoitus on hyvä keino uuden innovaation kysynnän ja kiinnostavuuden selvittämiseksi. Tutkimuksen tuloksista nousi esille myös selkeitä asiakokonaisuuksia koskien innovaatioprosessin tärkeimpiä vaiheita ennen vastikkeellisen joukkorahoituksen hakemista.

Vastikkeellisen joukkorahoituksen hyötyjä

Vastikkeellinen joukkorahoitus voi mahdollistaa uusien tuoteinnovaatioiden markkinoille tuomisen kenelle tahansa. Lisäksi vastikkeellisella joukkorahoituksella uudelle innovaatiolle voidaan saada tarvittavaa näkyvyyttä ja se voi avata ovia myös muihin tuleviin rahoituksiin. Joukkorahoitus on hyvä vaihtoehto julkisille rahoituksille etenkin innovaatioiden kohdalla, sillä joukkorahoituksen saaminen on useasti nopeampi prosessi eikä tuotekehitys tällöin hidastu. Julkisissa rahoituksissa vaaditaan usein aiempaa liiketoimintaa, sen sijaan vastikkeellinen joukkorahoitus mahdollistaa innovaatioiden markkinoille tuomisen myös uusille yrityksille tai yksityisille keksijöille. Pienillä sijoituksilla useista eri lähteistä on mahdollista saada rahoitusta uudelle innovaatiolle esimerkiksi tuotantoon, kehitykseen tai toiminnan laajentamiseen. Joukkorahoitus on myös hyvä keino lähteä selvittämään tuotteen kiinnostavuutta ja markkinoita.

Missä vaiheessa vastikkeellinen joukkorahoitus on mahdollista?

Tuoteinnovaatioiden kohdalla joukkorahoitus toimii usein ennakkomyyntikanavana eikä tuotteen tarvitse olla vielä valmis. Onnistumisen kannalta olisi kuitenkin hyvä käydä läpi tietyt innovaatioprosessin vaiheet, joita ovat omien lähtökohtien määrittely, alkuselvitykset, suunnittelu ja testaus, tuotesuojauksen arviointi sekä valmistautuminen joukkorahoituskampanjaan. Näistä vaiheista muodostuva prosessi esitetään kuviossa 2. (Kallio 2019)

Kuvio 2: Prosessikaavio (Kallio 2019)

Vastikkeellinen joukkorahoitus on aikaa ja huomiota vaativa prosessi, mutta onnistuessaan voi mahdollistaa tuoteinnovaatioiden markkinoille viemisen. Mikäli joukkorahoitus otetaan esimerkiksi kehitysyhtiöissä suositeltavaksi vaihtoehdoksi muiden rahoitusmuotojen rinnalle, voidaan sen avulla edistää suomalaista innovaatiotoimintaa.

Lähteet

Honkanen J. & Haavanlammi K. 2018. Joukkorahoitus ja vertaislainaus tilasto. Suomen Pankki. [Viitattu 21.12.2018]. Saatavissa: https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/joukkorahoitus_linkki/

Euroopan Unioni. 2015. Joukkorahoitus: Opas pk-yrityksille. Euroopan Unionin julkaisutoimisto. [Viitattu 10.12.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.2873/25989

Kallio P. 2019. Uuden tuoteidean kehittäminen markkinoille vastikkeellisen joukkorahoituksen avulla. AMK-opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 11.2.2019]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902132311

Kickstarter. 2018. About us. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://www.kickstar- ter.com/about?ref=global-footer

Simola K. 2015. Yrittäjät. Miljoonia potentiaalisia sijoittajia – Nämä suomalaisyritykset kiinnostavat nyt myös maailmalla. [Viitattu 10.2.2019]. Saatavissa: https://www.yrittajat.fi/uutiset/493111-miljoonia-potentiaalisia-sijoittajia-nama-suomalaisyritykset-kiinnostavat-nyt-myos

Taipale A. 2016. Yritysmarkkinoiden kehittäminen. Valtionvarainministeriö. [Viitattu 20.12.2018]. Saatavissa: https://vm.fi/yritysrahoituksen-kehittaminen

Kirjoittajat

Pauliina Kallio on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketaloutta.

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa Liiketalouden ja matkailun alalla vastuuopettajana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/918233 (CC0)

Julkaistu 18.2.2019

Viittausohje

Kallio, P. & Kouhia, L. 2019. Suomalaisten tuoteinnovaatioiden mahdollistaminen vastikkeellisen joukkorahoituksen avulla. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/02/18/suomalaisten-tuoteinnovaatioiden-mahdollistaminen-vastikkeellisen-joukkorahoituksen-avulla/

Tunnetaitojen oppiminen apuna lasten käytöshäiriöiden ehkäisyssä

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Elämme aikaa, jossa hektinen ja pirstaleinen arki vievät voimia vanhemmilta, ja perheen yhteinen aika, jossa ollaan oikeasti läsnä, vähenee. Yhä useampi lapsi joutuu taistelemaan vanhemman huomiosta älylaitteen kanssa. Myös lasten sosiaalisten taitojen oppiminen sekä tunnetaitojen kehitys luonnollisissa vuorovaikutustilanteissa vähenee ja häiriökäyttäytyminen lisääntyy. Päiväkotien ja koulujen merkitys tunnetaitojen opettamisessa korostuu, kun häiriöitä halutaan ennaltaehkäistä.

Kirjoittajat: Tarja Kempe-Hakkarainen, Julia Mäkelä ja Anu Sipiläinen

Tunnekasvatus osana varhaiskasvatusta

Lapsille on tarjottava varhaiskasvatuksessa mahdollisuuksia kehittää tunne- ja vuorovaikutustaitojaan sekä edistettävä heidän ilmaisutaitoaan. Lasten kanssa harjoitellaan hyviä tapoja ja ystävällistä käytöstä sekä toisen asemaan asettumista. Lapsen sosiaaliset taidot vahvistuvat, kun hän oppii tarkastelemaan asioita eri näkökulmista ja sen avulla ratkaisemaan myös ristiriitatilanteita rakentavammin. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 23.)

Mäkelän ja Sipiläisen (2019, 38) toiminnallisen tunnekasvatusmateriaalin kehittämisen aikana kaveritaidot nousivat tärkeäksi teemaksi osana tunnekasvatusta. Kasvattajat nostivat aiheen yhdeksi päiväkodin arjen tärkeimmistä ilmiöistä. Sosiaalisia taitoja harjoitellessa on keskeistä, että harjoitellaan tunnistamaan sekä omia että kaverin tunteita. Tunnetaitojen harjoittelussa tärkeäksi asiaksi nousee myös kasvattajan läsnäolon ja kiireettömän vuorovaikutuksen merkitys, sekä kaveritaitoihin vahvasti liittyvä lapsen kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Tunnekasvatusmateriaalin punaisena lankana kulkee läsnäoloharjoitukset, joita toteutetaan leikinomaisten hengitysharjoitusten avulla. Kasvattajat pitivät harjoituksia tärkeinä ja helposti toteutettavina, jolloin ne muodostuvat luontevaksi osaksi päiväkodin arkea.

Tunnekasvatusmateriaalin kehittämisen myötä havaittiin, kuinka tärkeää on antaa lapsille aikaa asioiden pohtimiseen. Läsnäolo ja kiireetön vuorovaikutus selkeästi edesauttoivat lapsia oivalluksiin ja luovaan ongelmanratkaisuun. Kun pienelle lapselle annetaan mahdollisuus, niin hän kykenee käsittelemään ja kuvaamaan tunteitaan hämmästyttävän hyvin. (Mäkelä & Sipiläinen, 2019, 38.)

Varhaiskasvatuksen arjessa on tärkeää, että kasvattajat kykenevät sensitiiviseen vuorovaikutukseen lasten kanssa (Karila 2016, 5; Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 38). Puolimatka (2011, 313) toteaa, että kasvattaja tukee parhaiten lasta tunne-elämän kehityksessä silloin, kun kasvattajan omat tunnetaitovalmiudet ovat kehittyneet ja hän on kosketuksissa omiin tunteisiinsa. Tunnemyrskyn kohdatessa kasvattajan on tärkeä oppia pysähtymään ja ottamaan itsehillintätaidot käyttöön. Lapselle on myös hyvä sanoittaa tunteitaan rehellisesti, sillä lapsi peilaa aikuisen käyttäytymismalleja ja oppii samalla tunteiden ilmaisua, ja niiden puheeksi ottoa. (Kerola ym. 2013.)

Tunnetaitojen osa-alueet

Jotta voi ymmärtää toisten tunteita, on tärkeää ensin tunnistaa ja ymmärtää omat tunteensa (Goleman 2014, 12, 69). Kuviossa 1. esitetään tunnetaitojen osa-alueet, joita ovat kyky tunnistaa ja tiedostaa tunteita sekä itsessä että muissa, tunteiden nimeäminen ja sanoittaminen sekä niiden ilmaiseminen ja sääteleminen. Nämä kaikki ovat taitoja, joita tarvitaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Myös itsehillintä ja omien tarpeiden kuuntelu kuuluvat keskeisiin tunnetaitoihin, joiden avulla säädellään käyttäytymistä sekä mielihaluja ja pidetään huolta omasta hyvinvoinnista. (Suomen Mielenterveysseura 2017.)

Kuvio 1. Tunne-taitojen osa-alueet (Kuvio: Anu Sipiläinen, kuvan lähde: Pixabay) 

Keskeistä aidon vuorovaikutuksen ja sosiaalisen kanssakäymisen kehittymisessä on myös lapsen kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja muodostaa mielikuvia siitä, miltä toisesta tuntuu. Tätä varhaisissa ihmissuhteissa kehittyvää myötäelämisen kykyä kutsutaan empatiaksi. (Keltikangas-Järvinen 2010, 134; Sjöroos 2010, 23.)

Tunnekasvatuksella vahvuutta elämänhallintaan

Tunnetaitojen hallinta on hyvän itsetuntemuksen perusta. Tunteet, jotka horjuttavat itsetuntoa, yrittävät kertoa jotakin. Tunnetaitojen avulla on helpompi löytää ikävien tuntemusten taustalla olevat solmut. Tunnistamalla ja tiedostamalla solmut, niitä voidaan alkaa työstää ja ne poistuvat nopeammin. Myös kohtaamalla omat tunteensa, ne ikävätkin, tunteet pienenevät ja itsetunto vahvistuu. (Cacciatore ym. 2008, 31, 33; Huilla & Isokoski 2013, 101.) Tunnetaitoja opettamalla autetaan lapsen minäkuvan ja itsetunnon vahvistumista sekä sosiaalisten taitojen ja empatiakyvyn kehittymistä. (Huilla & Isokoski 2013, 99.)

Tunnetaitojen merkitys elämänhallinnan kannalta on tunnistettu ja niiden opettaminen on otettu osaksi sekä opetussuunnitelmaa (Opetushallitus 2013) että varhaiskasvatussuunnitelmaa (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016). Onkin toivottavaa, että kasvattajille annetaan jatkossa myös riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia perehtyä tarjolla oleviin tunnekasvatuksen materiaalein. Näin toimintakulttuuri pääsee juurtumaan kohtaamisiin varhaiskasvatuksen arjessa ja ympäristön tarjoamat mallit ohjaavat lapsen käytöstä kasvun kannalta positiivisempaan suuntaan.

Tunnekasvatus tulisi kuitenkin ottaa valtakunnallisesti kiinteäksi osaksi päiväkoteja ja kouluja niin, että siitä tulisi luonnollinen osa arkea, ei ainoastaan yksi opetettava kokonaisuus. Hyvien tunnetaitojen myötä lapsen kyky pärjätä sosiaalisissa tilanteissa kasvaa ja ongelmanratkaisutaidot paranevat.

Lähteet:

Cacciatore, R., Korteniemi-Poikela, E. & Huovinen, M. 2008. Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa. Juva: WS Bookwell.

Goleman, D. 2014. Aivot ja tunneäly. Uusimmat oivallukset. Parainen: Samsaraa Tasapaino-oppaat.

Huilla, M. & Isokoski, S. 2013. Lapsen tunnetaitojen ja itsetunnon vahvistaminen esi- ja alkuopetuksessa. Pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos. Jyväskylä. [viitattu 20.6.2018]. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/42716

Karila, K. 2016. Vaikuttava varhaiskasvatus. Tilannekatsaus toukokuu 2016. Raportit ja selvitykset 2016:6. Helsinki: Opetushallitus. [viitattu 20.6.2018]. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/176638_vaikuttava_varhaiskasvatus.pdf 

Keltikangas-Järvinen, L. 2010. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Helsinki: Werner Söderström.

Kerola, K., Kujanpää, S. & Kallio, A. 2013. Tunteesta tunteeseen. Ihmismielen tarinat kuvin ja sanoin. 2. Tunteita voi säädellä. Helsinki: Opetushallitus. [viitattu 11.11.2018]. Saatavissa: https://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen/tunteita_voi_saadella 

Mäkelä, J. & Sipiläinen, A. 2019. ”Tunteita tulee ja tunteita menee”. Tunnekasvatusmateriaali Lahden Montessori-leikkikoululle. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901271611

Opetushallitus. 2013. Tunnetaitoja oppii harjoittelemalla. [viitattu 22.8.2018]. Saatavissa: https://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen/tunnetaitoja_oppii_harjoittelemalla

Pixabay. 2019. [viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: https://pixabay.com/fi/lapsi-tytt%C3%B6-kes%C3%A4ll%C3%A4-mekko-1555303/

Puolimatka, T. 2011. Kasvatus, arvot ja tunteet. Toinen, uudistettu painos. Helsinki: Suunta-kirjat.

Sjöroos, M. 2010. Myötätunto. Ole läsnä, elä mukana. Helsinki: Minerva Kustannus Oy.

Suomen Mielenterveysseura 2017. Mielen hyvinvointi – opetuskokonaisuus terveystietoon 7.-9. –luokka. 5. tunteet tutuiksi. Opettajan taustatieto [viitattu 27.1.2019]. Saatavissa: https://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/7_luokka_5_tunteet_tutuiksi.pdf

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Helsinki: Opetushallitus. [viitattu 8.8.2018]. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Kirjoittajat

Tarja Kempe-Hakkarainen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosionomikoulutuksessa.

Julia Mäkelä, KM 2011, LAMKissa kolmannen vuoden sosionomiopiskelija.

Anu Sipiläinen on LAMKista valmistunut sosionomi (amk).

Artikkelikuva: Anu Sipiläinen

Julkaistu 18.2.2019

Viittausohje

Kempe-Hakkarainen, T., Mäkelä, J. & Sipiläinen, A. 2019. Tunnetaitojen oppiminen apuna lasten käytöshäiriöiden ehkäisyssä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/02/18/tunnetaitojen-oppiminen-apuna-lasten-kaytoshairioiden-ehkaisyssa/

Dialogitaidot ovat tarpeelliset työn murroksessa

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro

Työn murros muuttaa työyhteisöjen tapaa organisoitua ja toimia. Megatrendit muuttavat ympäröivää maailmaamme, ennakoitavuus vähenee ja muutosten vauhti lisääntyy. Organisaatioilta vaaditaan entistä enemmän joustavuutta ja uusien ratkaisujen löytämistä. Näiden ratkaisujen löytämisessä dialogitaitojen merkitys korostuu. Yhdessä ideoimiseen ja tiedon jakamiseen tarvitaan yksilöiltä monipuolisia kyvykkyyksiä. Vaikka vuorovaikutus on usein haastavaa, dialogitaitoja voi onneksi kehittää osana käytännön työtä sekä muun muassa simulaatio-oppimismenetelmällä.

Kirjoittajat: Erja Siuvatti ja Markus Kräkin

Dialogi

Dialogi onnistuu luottamalla toiseen ja olemalla avoin muiden ajatuksille ja ideoille. Onnistunut dialogi saa aikaan oivalluksia ja uusia näkökulmia, dialogissa erilaiset käsitykset voidaan sovittaa yhteen (Puro & Matikainen 2000, 8-11). Dialogisuus on yhdessä ajattelemista, ei pelkästään puhetta ja kuuntelua. Osapuolten ei ole tarkoitus valita puoltaan omien näkemystensä perusteella, vaan huomioida erilaiset ajatukset ilman ennakkoasenteita. (Helin 2006, 53; Mönkkönen & Roos 2015, 160.) Dialogissa keksimme ja ideoimme, emme tee valintoja. Kun asenteemme on hyväksyvä ja pyrimme ymmärtämään toisiamme, voimme löytää ratkaisuja mahdottomiltakin tuntuviin asioihin. (Heikkilä & Heikkilä 2001, 57.)

Työyhteisötaidot

Työyhteisötaidot ovat organisaatioon edistävästi vaikuttavia toimia,jotka toteutetaan tahdikkaasti ja vastuullisesti. Työyhteisötaitoja kehittämällä lisätään organisaation tehokkuutta, koko työyhteisön ja sen jäsenten hyvinvointia. (Holopainen ym. 2012.) Hyvät vuorovaikutustaidot ovat tärkeät työyhteisössä, niiden avulla voi vaikuttaa positiivisesti työilmapiiriin ja ristiriidat on helpompi ratkaista. Hyvässä avoimessa ilmapiirissä ristiriitoja ei myöskään synny niin helposti. Omalla toimintatavallamme voimme vaikuttaa siihen, miten saavutamme itsellemme tärkeitä asioita ja tavoitteita (Helin 2006, 18).

Työn murros

Dialogi, jossa keskeistä on kohdata tasavertaisesti, voisi Opetushallituksen pääjohtajan mielestä olla myös hallitusohjelmassa (Heikka 2018). Dialogilla on tärkeä rooli työyhteisöissä ja sillä on merkitystä myös yhteiskunnallisesti. Työtä ei voida irrottaa erilliseksi elämänalueeksi ja megatrendien ajamat muutokset koskettavat koko ympäröivää yhteiskuntaamme.

Suomalaisen Työn Liiton mukaan muutos on jo täällä. Toimintaympäristömme teknologisoituu, työelämään siirtyy uusi sukupolvi, ikääntyvien osuus työpaikoilla lisääntyy ja eri kulttuuritaustaiset kohtaavat työyhteisössä. Tulevaisuudessa osaamistarpeet ovat yhdistelmä ryhmän ja verkoston osaamista. (Dufva ym. 2017) Tavoitteellinen, informaatiota hyödyntävä toiminta, on entistä tärkeämpää ja yhteistyötaidot korostuvat (Swartling 2015, 169). Myönteisellä vuorovaikutuksella, joka rakentuu arvostamisesta ja kuuntelemisesta, mahdollistetaan uudet innovaatiot. Yhdessä onnistuminen syntyy kannustavasta yhteistyöstä ja uuden oivaltaminen onnistuu luottamalla onnistumisen edellytyksiin. (Kulovesi 2013, 119.)

Dialogi työyhteisötaitona työn murroksessa

Dialogia työyhteisötaitona työn murroksessa tutkivan opinnäytetyön (Siuvatti 2018) johtopäätöksistä ilmenee, että dialogi paitsi tunnistetaan työyhteisössä, sen koetaan myös olevan merkityksellistä. Luottamus ja rehellisyys korostuvat onnistuneessa dialogissa. Dialogitaidot ovat opeteltavissa ja ne kehittyvät myös omaehtoisesti kokemuksen myötä. Tietoisuus, avoin suhtautuminen sekä kokeileva asenne käytännön työtilanteissa auttaa taitojen kehittämisessä.

Työyhteisötaidot varmistavat työn sujuvuuden ja yhteisten tavoitteiden saavuttamisen, kun kukin tekee oman osansa ja tukee muita. Jokainen on vastuussa työilmapiiristä, jonka edellytyksenä ovat toimiva kommunikointi ja vuorovaikutus. Tutkimustuloksissa nousee esiin palautteen suuri merkitys – varsinkin kollegalta saatua palautetta arvostetaan.

Toisia kuuntelemalla ja yhdessä ajattelemalla löydetään uudenlaisia vastauksia tai uusia kysymyksiä, mikä on tärkeää erityisesti ennalta tuntemattomien ongelmien ratkaisemiseksi. Verkostoituminen ja yksilöitä arvostava yhteisöllisyys mahdollistaa yhdessä onnistumisen. Dialogin peruspilarina oleva arvostava kohtaaminen on pohja myös tulevaisuuden innovaatioille, jotka syntyvät yhdessä ideoimalla ja kokeiluista oppimalla – uudenlaisia ongelmia ei ratkaista entisin keinoin.

Uuden oppiminen ja osaamisen ylläpitäminen korostuvat muuttuvissa toimintaympäristöissä. Opittuja asioita jaetaan verkostoissa ja vahvat vuorovaikutustaidot ovat edellytyksenä osaamisen jakamisessa. (Siuvatti 2018.)

Dialogitaitoja voi harjoitella myös simulaatio-oppimismenetelmää hyödyntäen (Niemi & Kräkin 2015). Simulaatio-oppimista voi soveltaa erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin, joissa dialogitaidot korostuvat. Simulaatiossa on mahdollista jäljitellä tosielämän työelämätilanteita, muun muassa päätöksentekoa, esimies- ja tiimityöhön liittyvää ihmisten kohtaamista, kysymisen taitoa tai arvostavaa vuorovaikutusta. Kyse ei ole draamamenetelmästä, vaan tilanteissa toimitaan omana itsenä ilman käsikirjoitusta. Tilanteet etenevät orientaatiosta lyhyeen harjoitukseen, jota seuraa pidempi purkutilaisuus, oppimiskeskustelu. Lyhyt harjoitus toimii herätteenä oppimiskeskustelulle, mikä mahdollistaa reflektoinnin kautta oivallusten syntymisen.

Dialogitaitojen merkitys virtuaalista kommunikaatiota korostavassa nykymaailmassa ei tule vähenemään, vaan saattaa käydä jopa päinvastoin. Luottamus rakentuu ihmisten välisissä kohtaamisissa, joissa dialogitaitojen merkitys on suuri. Näiden taitojen harjoittelu on mahdollista simulaatio-oppimisympäristössä, mutta myös käytännön tilanteissa. Ne ovat osa elämää, osa arkea ja osa ihmisyyttä myös tulevaisuudessa.

Lähteet

Dufva, M., Halonen, M., Kari, M., Koivisto, T., Koivisto, R. & Myllyoja, J. 2017. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. [Viitattu 26.11.2018]. Saatavissa: https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=18301

Heikka, T. 2018. Dialogi voisi olla hallitusohjelmassa. Sitra. [Viitattu 26.11.2018]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/dialogi-voisi-olla-hallitusohjelmassa/

Heikkilä, J. & Heikkilä, K. 2001. Dialogi: avain innovatiivisuuteen. Helsinki: WSOY.

Helin, K. 2006. Yhdessä menestymisen taito. 5. uudistettu painos. Helsinki: Talentum.

Holopainen, J., Jalo, P. & Eloranta, T. 2012. Hyvät työyhteisötaidot Esimerkkejä sosiaali- terveydenhuoltoalalta. Helsinki: Työsuojelurahasto. [Viitattu 26.11.2018]. Saatavissa: https://www.tsr.fi/c/document_library/get_file?folderId=13109&name=DLFE-9291.pdf

Kulovesi, A. 2013. Työtä rakkaudella Ikkunoita työn tulevaisuuteen. Keuruu: Sun Innovations Oy.

Mönkkönen, K. & Roos, S. 2015. Ihmisiksi työssä työyhteisötaidoilla yhteistä vaikuttavuutta. EU: UNIpress.

Niemi, S. & Kräkin, M. 2015. Simulaatiotyöpajalla ymmärrystä työelämän kaaosmaisuuteen. Verkkolehti Lahtinen. [Viitattu 18.12.2018]. Saatavissa: http://lahtinen.lamk.fi/?p=1248

Puro, U. & Matikainen J. 2000. Dialogi – yhdessä ajattelemisen taito. Ylöjärvi: Työväen Sivistysliitto TSL.

Siuvatti, E. 2018. Dialogi työyhteisötaitona työn murroksessa. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 6.12.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121020747.

Swartling, B. 2015. Hjärnsmart Din guide till ett lugnare och lyckligare (arbets)liv. Tukholma: Ekerlids Förlag.

Kirjoittajat

Erja Siuvatti on Lahden ammattikorkeakoulun valmistuva tradenomiopiskelija, jonka opinnäytetyö ”Dialogi työyhteisötaitona työn murroksessa” on hyväksytty ja tarkastettu joulukuussa 2018.

Markus Kräkin on johtamisen ja henkilöstöjohtamisen lehtori Lahden Ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/863328 (CC0)

Julkaistu 8.2.2019

Viittausohje

Siuvatti, E. & Kräkin, M. 2019. Dialogitaidot ovat tarpeelliset työn murroksessa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/02/08/dialogitaidot-ovat-tarpeelliset-tyon-murroksessa/

Tuloskortti strategisen onnistumisen välineenä julkisessa organisaatiossa

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro

Strateginen onnistuminen vaatii organisaatiolta systemaattista suunnittelua ja strategian jalkauttamistyötä. Tasapainotettu tuloskortti (Balanced Scorecard) on yksi työkalu, joka antaa selkeät raamit strategian suunnitteluun ja strategiasta viestimiseen. Sitä voidaan soveltaa niin yksityisessä kuin julkisessa organisaatiossakin. Tässä artikkelissa tarkastellaan tuloskorttia strategisen onnistumisen välineenä erityisesti julkisen organisaation näkökulmasta. Lopuksi esitellään Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä terveys- ja sairaanhoitopalveluiden toimialalle tuotettu tuloskortti.

Kirjoittajat: Miia Karetjoki ja Sirpa Varajärvi

Tuloskortti strategisen onnistumisen välineenä

Strategia kuvaa organisaation tavoitteita pitkällä aikavälillä. Strategiatyö ja strateginen onnistuminen vaativat panostusta ja työkaluja, sillä tutkimusten mukaan strategian toteutuminen käytännössä onnistuu vain harvoin. (Åhman & Runola 2006, 25, 27.) Tuloskorttia voidaan soveltaa strategisen johtamisen välineenä. Sen käyttö edistää tutkimuksen mukaan strategisten tavoitteiden näkyväksi tekemistä ja huomioon ottamista esimerkiksi talousarvion ja toiminnan suunnittelussa (Bert 2017).

Tasapainotettu tuloskortti (Balanced Scorecard) on Robert Kaplanin & David Nortonin 1990-luvun alussa kehittämä strategisen johtamisen työkalu, joka kertoo parhaimmillaan tarinan arvoista ja strategiasta sekä tekee niistä näkyviä, seurattavia ja toimintaa ohjaavia. Tuloskortti on syntynyt tarpeesta tarkastella talousmittareiden lisäksi myös toimintaa ja suorituskykyä, sillä talousmittarit eivät kuvaa toiminnan laatua, asiakkaiden tyytyväisyyttä tai henkilöstön osaamista ja työhyvinvointia. Tuloskortin ideologian mukaan tavoitteita tarkastellaan tasapainoisesti eri näkökulmista; talous, asiakas, prosessi sekä oppiminen ja kasvu. Toiminnalliset mittarit koostuvat niistä osa-alueista, jotka muodostavat syy- ja seuraussuhteen taloudelliselle menestymiselle pitkällä aikavälillä kuvion 1 mukaisesti.  (Kaplan & Norton 1996, 7-19, 179-180, 222.; Olve ym. 2001, 94, 121.)

Kuvio 1. Tuloskortin eri näkökulmien suhde toisiinsa ja taloudelliseen menestymiseen (mukaillen Kaplan & Norton 1996, 31)

Tuloskortin tasapainoista mittaristoa voidaan hyödyntää strategiatyön edistämisessä; strategisten tavoitteiden määrittelyssä, seurannassa ja kehittämisessä. Lisäksi sitä on tutkimusten mukaan sovellettu ja hyödynnetty julkisissa organisaatioissa suorituskyvyn todentamisessa ja tuloksellisuuden kuvaamisessa (mm. Northcott & Taulapapa 2012; Juntunen 2015; Shukri & Ramli 2015). Tavoitteena on tehdä taloudelliseen menestymiseen vaikuttavat strategisesti kriittisimmät tavoitteet näkyviksi ja toimintaa ohjaaviksi elementeiksi (kuvio 2). Strateginen johtaminen tulisi kytkeä osaksi jokapäiväistä johtamista, tehdä strategiasta kaikkien työkalu ja osallistaa henkilöstö mukaan tavoitteiden määrittämiseen (Kärnä 2016, 11-12, 127-134). Näin edistetään strategista keskustelua, strategian jalkauttamista ja yhteisiin tavoitteisiin sitoutumista. Tasapainotetun tuloskortin ydin ei ole itse mittaristo vaan sen arvona pidetään erityisesti mittariston luomiseksi käytyä koko organisaation kattavaa strategista keskustelua sekä jatkuvaa toiminnan seurantaa ja parantamista. (Kaplan & Norton 1996, 291-292.; Niven 2008, 2.)

Kuvio 2. Tuloskortti strategisen onnistumisen välineenä

Strateginen onnistuminen julkisessa organisaatiossa

Julkisten palveluiden tuottamisen lähtökohtana ei ole voiton tavoittelu vaan hyvinvoinnin tuottaminen. Kansalaisilla on yhtäläinen oikeus käyttää julkisia palveluita, joita rahoitetaan suurimmaksi osaksi verotuloilla (Karsia 2016, 47). Julkisten palveluiden päämääränä on hoitaa osoitetut tehtävät mahdollisimman vaikuttavasti sekä yhteiskunnallisen että asiakasvaikuttavuuden näkökulmista. Asiakasvaikuttavuudella tarkoitetaan julkisen toimijan kykyä vastata kuntalaisten odotuksiin ja toiveisiin palveluiden toteuttamiseksi. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus tarkoittaa puolestaan kykyä toteuttaa poliittisesti asetetut tavoitteet mahdollisimman tehokkaasti annetun määrärahan puitteissa. (Määttä & Ojala 2002, 6, 28, 39, 135.)

Tuloskortin avulla voidaan kuvata ja edistää kokonaisvaltaisesti julkisen toimijan strategista onnistumista. Tuloskortin tulisi sisältää elementtejä julkisen toimijan tuloksellisuudesta, jonka osatekijöiksi Virtanen & Vakkuri (2016, 42-43) määrittelevät tehokkuuden, vaikuttavuuden ja palvelukohtaamisen. Tehokkuus rinnastetaan usein tuottavuuteen, jota mitataan panosten ja tuotosten suhteella. Tehokkuuteen ja tuottavuuteen vaikuttavat merkittävästi henkilöstön osaaminen ja prosessien toimivuus. Palvelukokemus muodostuu laadukkaista palveluista, joiden keskeisin resurssi on henkilöstö. Tuloksellisuuden kaikkien elementtien kannalta on merkityksellistä pystyä turvaamaan tämän kaikkein tärkeimmän voimavaran eli henkilöstön työkyky ja työssä jaksaminen (Määttä & Ojala 2002, 135). Vaikuttavuudella tarkoitetaan kykyä tuottaa tavoitteiden mukaisia vaikutuksia sekä yhteiskunnallisesta- että asiakasnäkökulmasta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimialalla vaikuttavuustavoitteina ovat terveyden ylläpito ja sen edistäminen. Valtionhallinnon vaikuttavuusohjelma Vatussa (VM 2019) on määritelty tuloksellisuus yläkäsitteeksi, joka koostuu organisaation sisäisestä aikaansaannoskyvystä (tuottavuudesta ja tehokkuudesta) sekä ulkoisista tekijöistä: palveluiden saatavuudesta, laadusta ja vaikuttavuudesta.

Strategisen kokonaisonnistumisen edistämiseksi tuloskortin mittariston tulisi kuvata kustannusvaikuttavuutta edistäviä elementtejä (kuvio 3). Kustannusvaikuttavuutta syntyy esimerkiksi sotepalveluissa silloin, kun palveluiden käytön tarvetta saadaan vähennettyä tai kevennettyä (vaikuttavuus) niin, että samalla kokonaiskustannukset alenevat (kustannusvaikuttavuus) (Klemola 2015, 134).

Kuvio 3. Strategisen onnistumisen elementit julkisessa organisaatiossa

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä on tuotettu terveys- ja sairaanhoitopalveluiden toimialalle tuloskortti, jonka tavoitteena on kuvata toimialan kokonaisvaltaista strategista onnistumista. Se on laadittu osana yhtymän strategia- ja tuloskorttityötä ja toteutettu YAMK-opinnäytetyönä tutkimuksellisena kehittämishankkeena. Toimialan tuloskortin viitekehys on muodostettu Tasapainoisen tuloskortin ideologian mukaisesti asettamalla toimialan kriittiset menestystekijät (erinomainen asiakaskokemus, halutuin työnantaja ja vahva kilpailukyky) eri näkökulmiksi ja määrittämällä kullekin näkökulmalle 3-4 mittaria, jotka pohjautuvat yhtymän strategiaan. Toimialan tuloskortin mittariston on tarkoitus kuvata mitä toimialan tulee saavuttaa, jotta koko yhtymän strategiset tavoitteet toteutuvat. Tuloskortin tavoitteet ja mittaristo kattavat julkisen toimijan tuloksellisuuden ja strategisen onnistumisen elementit sekä vastaavat osaltaan yhtymän tason strategisiin linjauksiin (kuvio 4). (Karetjoki 2018, 4-5, 50, 63.)

Kuvio 4. Terveys- ja sairaanhoitopalveluiden tuloskortin strategista onnistumista kuvaavat tavoitteet (mukaillen Karetjoki 2018, 63)

Lopuksi

Strateginen onnistuminen koostuu julkisessa hallinnossa sen kyvystä vastata asetettuihin tavoitteisiin yhteiskunnallisen- ja asiakasvaikuttavuuden näkökulmasta. Taustalle tarvitaan osaava ja motivoitunut henkilöstö, laadukkaat ja sujuvat palvelut, kustannustehokkaat ja oikea-aikaiset prosessit, joiden avulla luodaan vaikuttavia palveluita ja edistetään kustannusvaikuttavuutta. Julkisen palveluntuottajan tuloskortin tulisi koostua näistä elementeistä.

Lähteet

Bert, G. 2017. Does strategic planning ‘work’ in public organizations? Insights from Flemish municipalities. Public Money & Management. Vol 37, 527-530. [Viitattu 2.1.2019]. Saatavissa: https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/09540962.2017.1372116?src=recsys

Juntunen, A. 2015. Linking Strategy and Performance Management. Case: Ministry of the Interior. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. [Viitattu 2.1.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9916-6

Kaplan, R. & Norton, D. 1996. Translating strategy into action. The Balanced Scorecard.
Boston, MA : Harvard Business School Press .

Karetjoki, M. 2018. Tuloskortti strategisen onnistumisen välineenä julkisessa sote-organisaatiossa – case Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 17.1.2019]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121922506

Karsia, O. 2016. Voiton tavoittelua hyvinvointivaltiossa. Teoksessa: Halmetoja, A., Koistinen, P. & Ojala, S. (toim.). Sosiaalipolitiikan lumo. Tampere: Tampere University Press. 45-53. [Viitattu 3.1.2019]. Saatavissa: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98996/sosiaalipolitiikan_%20lumo_2016.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Klemola, K. 2015. Tuottavuuden, vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden arviointi alueellisesti integroiduissa sosiaali- ja terveyspalveluissa – Palvelujen käyttöön perustuva malli ja esimerkkejä. Väitöskirja. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Lappeenranta. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 664. [Viitattu 4.1.2019]. Saatavissa: http://lutpub.lut.fi/handle/10024/117767

Kärnä, E. 2016. Strategy – From Managers’ Toy to Practitioners’ Tool to Successful Implementation. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Business and Economics 169. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/49956/978-951-39-6659-1_vaitos06062016.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Määttä, S. & Ojala, T. 2002. Tasapainoisen onnistumisen haaste. Johtaminen julkisella sektorilla ja Balanced Scorecard. Hallinnon kehittämiskeskus ja Valtiovarainministeriö. Helsinki: Edita.

Niven, P. 2008. Balanced scorecard step-by-step for government and nonprofit agencies. Second Edition. New Jersey: John Wiley & Sons, Inc. [Viitattu 6.1.2019]. Saatavissa: http://web.a.ebscohost.com.aineistot.lamk.fi/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzIzMTE1N19fQU41?sid=0a7e6b4f-614f-477a-a80d-a24c717e4e62@sessionmgr4009&vid=2&format=EB&lpid=lp_iii&rid=0

Northcott, D. & Taulapapa, T. 2012. Using the balanced scorecard to manage performance in public sector organizations: Issues and challenges. International Journal of Public Sector Management. Vol. 25(3), 166-191. [Viitattu 2.1.2019]. Saatavissa:  https://doi.org/10.1108/09513551211224234

Olve, N-G., Roy, J. & Wetter, M. 2001. Balanced Scorecard – yrityksen strateginen ohjausmenetelmä. Porvoo: WSOY.

Shukri, N. & Ramli, A. 2015. Organizational Structure and Performances of Responsible Malaysian Healthcare Providers: A Balanced Scorecard Perspective. Procedia Economics and Finance. Vol. 28, 202-212. [Viitattu 2.1.2019]. Saatavissa: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2212567115011016?via%3Dihub

VM, Valtiovarainministeriö. 2019. Yhdessä, uudistuen, tasapainoisesti! Vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelman loppuraportti. Helsinki: Valtiovarainministeriö. Valtiovarainministeriön julkaisu 19/2015. [Viitattu 2.1.2019]. Saatavissa: https://vm.fi/documents/10623/1252073/VATU+raportti+netti.pdf/3138b5a0-b57d-4b66-80be-0471c7244a72/VATU+raportti+netti.pdf.pdf

Virtanen, P. & Vakkuri, J. 2016. Julkisen toiminnan tuloksellisuusarviointi. Tallinna: Tietosanoma.

Åhman, H. & Runola, J. 2006. Strategia on kuollut? Eläköön tulevaisuus! Helsinki: Edita.

Kirjoittajat

Miia Karetjoki on valmistunut vuonna 2018 liiketoiminnan ja uudistavan johtamisen koulutusohjelmasta (tradenomi YAMK) Lahden ammattikorkeakoulusta. Hän työskentelee controllerina Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä.

Sirpa Varajärvi toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden ja matkailun alalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/547742 (CC0)

Julkaistu 7.2.2019

Viittausohje

Karetjoki, M. & Varajärvi, S. 2019. Tuloskortti strategisen onnistumisen välineenä julkisessa organisaatiossa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/02/07/tuloskortti-strategisen-onnistumisen-valineena-julkisessa-organisaatiossa/

Vientikuljetusten päästöt selville ympäristölaskennan avulla

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro, Muut

Globalisaation eteneminen näkyy hyvin selkeästi vuosittain tilastoitavissa vienti- ja tuontikuljetusten määrien kasvussa. Vastuullisuudesta on tullut yrityksille merkittävä kilpailukeino ja se ulottuu kaikkiin yrityksen toimintoihin, mukaan lukien kuljetukset ja logistiikka. Kuljetuksista aiheutuneita päästöjä voidaan tarkistella ympäristölaskennan avulla.

Kirjoittajat: Juho Räsänen ja Anne-Marie Tuomala

Vastuullinen toimitusketjun hallinta luo uusia näkökulmia

Aiemmin logistiikka nähtiin vain teknisenä jakeluna ja toimituksena asiakkaille, mutta nykyisin se tarkoittaa merkittävämpää osaa yrityksen toiminnassa. Toimitusketjun hallinta sekoitetaan usein logistiikan kanssa keskenään, mutta logistiikka on osa toimitusketjun hallintaa. (Karhunen & Hokkanen 2007, 10-11.) Huoli ympäristöstä on auttanut kehittämään toimitusketjun hallintaa vastuullisemmaksi ja mukaan on tullut myös käänteinen logistiikka. Akateemisen määritelmän mukaan vastuullinen toimitusketjun hallinta ottaa paremmin huomioon ympäristön ja pyrkii toimimaan tasapainoisesti joka osa-alueella. Vastuullisen toimitusketjun hallintaa voidaan tarkastella mallilla, jossa on kuusi pääkriteeriä. Logistiikkakuljetusten osalta pääkriteereistä tärkein on logistinen tehokkuus. Se jakautuu vihreän logistiikan, käänteisen logistiikan ja ympäristöystävällisen kaupankäynnin parantamiseen. (Kazancoglu ym. 2018, 1282.)

Vastuullinen toimitusketjun hallinta pyrkii vähentämään kuljetuksista aiheutuvia päästöjä ottamalla huomioon toiminnassaan esimerkiksi reitin optimoinnin sekä kuljetusmuotojen käytön. Intermodaalikuljetus yhdistää monia kuljetusmuotoja ja tuo jokaisen parhaat puolet esiin. Näissä kuljetuksissa käytettävät kontit ovatkin yleistyneet huomattavasti viimeisten vuosien aikana. (Liikennevirasto 2018, 27-30.) Samalla käänteinen logistiikka on noussut entistä tärkeämmäksi osa-alueeksi. Käänteisellä eli paluulogistiikalla tarkoitetaan tuotevirtaa asiakkailta toimittajille. Tutkimusten mukaan logistiikkakustannuksista arvioidaan jopa 10 % tulevan käänteisestä logistiikasta. Yrityksen imagon ja asiakastyytyväisyyden kannalta on siis tärkeää huomioida käänteinen logistiikka. Kuljetusten osalta tämä tarkoittaa lähtölogistiikan jälkeistä kuljetusta määränpäästä takaisin lähtöpisteeseen tai seuraavaan paikkaan. (Logistiikan maailma 2019.) Nämä kuljetukset suoritetaan toisinaan ilman kuljetettavaa tavaraa, jolloin ainoastaan aiheutuu päästöjä ilman, että saavutetaan lisäarvoa kenellekään. Keskimääräinen kuormitustaso paluukuljetuksissa paranee toimijoiden yhteistyön avulla. (McKinnon ym. 2010, 246.) Käänteisen logistiikan on tärkeää huolehtia kierrätyksestä ja asiakkaiden tuotepalautusten onnistumisesta (Logistiikan maailma 2019). Kuviossa 1 on esitelty logistiikan ympäristöön vaikuttavia tekijöitä huomioiden myös käänteinen logistiikka.

Kuvio 1. Ympäristöön vaikuttavia logistiikan osatekijöitä (Mäkelä ym. 2005, 135)

Päästölaskurit osoittavat nykytilanteen

Logistiikkakuljetuksien aiheuttamia päästöjä tutkitaan maailmanlaajuisesti ja paikallisesti. McKinnon ym. (2010, 33-38) mukaan maailmanlaajuisesti vaikuttavat kasvihuonepäästöt, kuten hiilidioksidi (CO2), metaani (MH4) ja typen oksidit (NOx). Paikallisella tasolla vaikuttavat lisäksi rikkidioksidi (SO2) ja pienhiukkaset (PM). Vrenken, Macharis ja Wolters (2005, 223-226) toteavat, että päästöjä on pyritty vähentämään erilaisien standardien ja direktiivien avulla, kuten EURO-luokituksella ja rikkidirektiivillä maantieliikenteessä.  

Kuljetuksista aiheutuvia päästöjä voidaan tarkastella päästölaskureilla. Suomen standardisoimisliiton (2014) mukaan monet vanhemmista laskureista laskevat päästöt vain hiilidioksidin osalta. Vuonna 2012 julkaistu EN 16258 -standardi esittää kuitenkin tarpeelliseksi laskea myös muita yleisiä kasvihuonepäästöjä sekä energiankulutusta. Standardi yhtenäistää kuljetusalan laskenta- ja ilmoitustapoja sekä helpottaa esimerkiksi polttoaineen muuttamista kasvihuonekaasupäästöksi taulukon avulla. Suomessa VTT:n ylläpitämä LIPASTO-palvelu auttaa suomalaisia yrityksiä EN 16258 -standardin käytössä, ja tarjoaa myös päästökertoimia laskemiseen (LIPASTO 2019). Yksi EN 16258 -standardia noudattava päästölaskuri on EcoTransIT World. Se laskee päästöjä myös esimerkiksi rikkidioksidin ja pienhiukkasten osalta. (EcoTransIT World 2018.) Laskurin antama tulos osoittaa hyvin kuljetusten nykytilanteen ja samalla luo hyvän pohjan kuljetusten päästöjen vähentämiseksi tulevaisuudessa.

Kuljetuksia ympäri Suomen ja Euroopan

Toimintaansa kasvattava lasialan pk-yritys on saanut usein asiakkailtaan kysymyksiä kuljetuksista aiheutuneista päästöistä ja energiankulutuksesta. Viennin kasvaessa yritys pyrkii entistä enemmän pitää huolta päästöjen vähentämisestä. Näiden syiden takia yritys halusi selvittää aiheuttamia päästöjään sekä luoda hyvän pohja ympäristölaskennalle. Opinnäytetyössä tarkisteltiin yrityksen vientikuljetuspäästöjä vuoden ajalta lokakuusta 2017 eteenpäin. (Räsänen 2019.)

Yrityksen kuljetuksista tarkasteltiin 80% ja kotimaan lisäksi mukana oli Euroopan viisi suurinta vientimaata sekä Kanada. Yritys on ulkoistanut kuljetukset huolintayrityksille, ja jokainen huolintayritys vastaa omista reiteistään. Tiedot kulkureiteistä, kuljetusten painoista sekä lukumääristä saatiin yrityksen tietokannasta ja huolintayritysten päästöraporteista.

Päästömäärät laskettiin jokaisen tarkastellun maan osalta erikseen. Yhden matkan päästöt laskettiin EcoTransIT World -laskurilla. Laskurista saadut päästömäärät koottiin taulukkoon, ja ne kerrottiin vuoden aikavälillä toteutuneilla kuljetuksilla. Kanadan kuljetukset on esitetty esimerkkinä taulukossa 1.

Taulukko 1. Kanadan vientikuljetusten päästöt (Räsänen 2019, 35)

Taulukosta 1 on nähtävissä eri kulkuneuvojen aiheuttamat päästöt. Kanadan-kuljetus on tarkastelluista maista erilainen, sillä reitillä käytetään konttikuljetuksia ja loppumatka kuljetuksesta tehdään junalla. Näin päästöt vähenevät huomattavasti toiselle mantereelle ulottuvalla matkalla. Yrityksen kaikkien vientimaiden vuoden aikavälin päästöt ovat koottuna taulukkoon 2. Taulukosta ilmenee maakohtaiset päästöt sekä yhteenlasketut kuljetuspäästöt (80 % yrityksen lähetyskuljetuksista).

Taulukko 2. Reittien yhteenlasketut päästöt vuoden aikavälillä (Räsänen 2019, 37)

Lopputulos ei vielä kerro kehityksen suuntaa. Yrityksien kuuluisi tarkastella kuljetuspäästöjä pitkäkestoisesti, jotta kehityssuunta selviäisi. Saatuja tuloksia voidaan pitää kuitenkin pohjana, mistä on hyvä lähteä eteen päin. Päästöjen vähentäminen ei tässäkään esimerkkitapauksessa ole yhden yrityksen asia, vaan kyse on toimitusketjun kaikista jäsenistä. Uudet innovaatiot tuovat jatkuvasti teknologisia ja toiminnallisia parannuksia, mutta lisäksi jokainen yritys voi vaikuttaa omalla toiminnallaan ilmastonmuutostyöhön. Tuloksia voidaan saavuttaa nopeastikin tiiviimmällä yhteistyöllä ja osaamista kehittämällä sekä lisäämällä alihankintasopimuksiin vastuullisuustavoitteita, tietovaihdon lisäämistoimia sekä edellytyksiä ympäristöjärjestelmien käyttöönottamiseksi (Hazen ym. 2011, 375).

Lähteet

EcoTransIT World. 2018. Laskurin tieteellinen tausta. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: https://www.ecotransit.org/download/EcoTransIT_World_Methodology_Data_Update_2018.pdf

Hazen, T., Cegielski, C. & Hanna, J. 2011. Diffusion of green supply chain management. Examing perceived quality of green reverse logistics. The International Journal of Logistics Management. Vol. 22 (3), 373-389. [Viitattu 23.1.2019]. Saatavissa:
https://doi.org/10.1108/09574091111181372

Karhunen, J. & Hokkanen, S. 2007. Kansainväliset tavarakuljetukset. Sho Business Development Oy. Jyväskylä: Gummerus Oy.

Kazancoglu, Y., Kazancoglu, I. & Sagnak, M. 2018. A new holistic conceptual framework for green supply chain management performance assessment based on circular economy. Journal of Cleaner Production. Vol. 195, 1282-1299. [Viitattu 18.1.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2018.06.015

Liikennevirasto. 2018. Ulkomaan meriliikennetilasto 2017. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: https://www.liikennevirasto.fi/documents/20473/23870/Ulkomaan+vuosijulkaisu+2017/9721be0a-f8e5-47d2-8ba2-bb0998b6b59d

LIPASTO. 2019. EN 16258 -standardin ohjeistus. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: http://lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/standardi.htm

Logistiikan maailma. 2019. Paluulogistiikka. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: http://www.logistiikanmaailma.fi/logistiikka/logistiikka-ja-toimitusketju/paluulogistiikka/

McKinnon, A., Cullinane, S., Browne, M. & Whiteing, A. 2010. Green logistics: Improving the environmental sustainability of logistics. The Chartered Institute of Logistics and Transport. London: KoganPage.

Mäkelä, T., Mäntynen, J. & Vanhatalo, J. 2005. Ympäristöön vaikuttavia logistiikan osatekijöitä. Teoksessa: Mäkelä, T., Mäntynen, J. & Vanhatalo, J. Logistiikka ja kuljetusjärjestelmät. Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere: TTY-paino. 135.

Räsänen, J. 2019. Vientikuljetusten ympäristölaskennan kehittäminen. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti. [Viitattu 29.1.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901271609

Suomen standardisoimisliitto. 2014. Kuljetuspalvelujen ilmastovaikutuksen laskentaan uusi työkalu. [Viitattu 16.1.2019]. Saatavissa: https://www.sfs.fi/ajankohtaista/uutiset/kuljetuspalvelujen_ilmastovaikutuksen_laskentaan_uusi_tyokalu.2456.news

Vrenken, H., Macharis, C. & Wolters, P. 2005. Intermodal transport in Europe. Bryssel: European Intermodal Association.

Kirjoittajat

Juho Räsänen on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulun Tekniikan laitoksella Energia- ja ympäristötekniikan koulutusohjelmassa ja hän valmistuu (insinööri AMK) keväällä 2019.

Anne-Marie Tuomala on Lahden ammattikorkeakoulun Tekniikan laitoksella Energia- ja ympäristötekniikan koulutusohjelmassa päätoiminen tuntiopettaja sekä projektipäällikkönä kehittämishankkeissa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/948515 (CC0)

Julkaistu 31.1.2019

Viittausohje

Räsänen, J. & Tuomala, A-M. 2018. Vientikuljetusten päästöt selville ympäristölaskennan avulla. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/01/31/vientikuljetusten-paastot-selville-ymparistolaskennan-avulla/