Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Henkilökohtainen budjetti mahdollistaa sosiaalihuollon asiakkaille yksilölliset, omaan elämäntilanteeseen sopivat palveluratkaisut

Hyvinvointi ja uudistava kasvu, LAMK Pro

Henkilökohtainen budjetti on toimintamalli, joka lisää asiakkaan valinnanmahdollisuuksia ja päätösvaltaa suhteessa omiin sosiaalipalveluihin. Toimintamalli on Suomessa kokeiluasteella ja sen laajamittaisempaa käyttöönottoa suunnitellaan osana valmisteilla olevaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta ja siihen liittyvää valinnanvapauslakia. Tähän mennessä toteutuneiden henkilökohtaisen budjetin kokeilujen kautta on osoitettu, että toimintamalli lisää asiakkaiden osallisuutta ja muokkaa palveluiden suunnittelua aikaisempaa tarvelähtöisemmäksi.

Kirjoittajat: Freya Hägglund ja Jaana Mantela

Kohti parempia sosiaalipalveluita valinnanvapautta ja yksilöllisyyttä lisäämällä

Sosiaali- ja terveydenhuollon valinannanvapauden lisääminen on ollut vahvasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa viimeisten vuosien aikana. Valinnanvapauden tematiikka on ollut keskeisessä osassa Juha Sipilän hallituksen valmistelemassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden valinnanmahdollisuuksien kehittäminen on laajemminkin Euroopan maissa nähtävissä oleva ilmiö (Junnila, Hietapakka & Whellams 2016, 226). Valinnanvapaus on noussut yhdeksi 2010-luvun sosiaalipolitiikan keskeiseksi käsitteeksi osallisuuden, yksilöllisyyden, asiakaskeskeisyyden ja käyttäjälähtöisyyden rinnalle. Universaalista, tasa-arvoisesta palvelujärjestelmästä halutaan siirtyä yksilöllisyyttä, valinnanvapautta ja kansalaisten omaa toimijuutta korostavaan palvelujärjestelmään. (Palola 2011, 283, 305.)

Palveluiden henkilökohtaistaminen liittyy valinnanvapauden ja asiakkaiden osallisuuden lisäämiseen pyrkivään sosiaalihuollon uudistamistrendiin (Kirjavainen 2016, 75-76). Valinnanvapautta ja palveluiden henkilökohtaistamista perustellaan palvelunkäyttäjän päätösvallan ja tätä kautta osallisuuden lisääntymisellä, sekä mahdollisuudella järjestää palvelut yksilöllisesti, palvelunkäyttäjän henkilökohtaiset tarpeet ja näkemykset huomioiden. Tässä ajattelussa palvelunkäyttäjän rooli aktiivisena toimijana korostuu. (Rajavaara 2014, 142; Palola 2011, 286-287, 304-307.) Aktiivisen toimijuuden korostuminen suosii paljon voimavaroja omaavia henkilöitä, riskinä on, että tämänkaltainen kehitys lisää palvelunkäyttäjien eriarvoistumista (Lehtonen ym. 2018; Palola 2011, 287). Henkilökohtaistamisen riskeistä huolimatta ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä tarjoamaan palveluita kaikille samalla muotilla. Palveluiden henkilökohtaistaminen vastaa individualistisen yhteiskunnan tarpeisiin. Se mahdollistaa erilaisten elämäntilanteiden ja palveluntarpeiden huomioimisen. (Rajavaara 2014, 160.)

Henkilökohtainen budjetti osaksi suomalaista palvelujärjestelmää

Henkilökohtainen budjetti on tapa järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, jossa keskiössä on palvelunkäyttäjän mahdollisuus määritellä minkälaiset palvelut ja tukitoimet auttaisivat häntä parhaiten. (Rajalahti & Duffy 2018, 5.) Toimintamallissa asiakas saa tietyn rahasumman käytettäväkseen omiin sosiaali- ja terveyspalveluihinsa. Tällä rahalla hän voi järjestää tarvitsemansa palvelut yksilöllisesti ja joustavasti omien tarpeidensa ja toiveidensa mukaisesti. (Rajalahti & Duffy 2018, 5; Patronen ym. 2012, 9).

Henkilökohtainen budjetti on ollut käytössä eri puolilla maailmaa 1990-luvulta lähtien (Arksey & Baxter 2012, 148; Lehto 2010). Suomessa on 2010-luvulla toteutettu tai on parhaillaan menossa useita kokeiluja, joissa on kehitetty suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään soveltuvaa henkilökohtaisen budjetin mallia. Valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauslain luonnoksessa säädetään henkilökohtaisen budjetin ottamisesta yhdeksi palveluiden järjestämisen vaihtoehdoksi vanhus- ja vammaispalveluiden asiakkaille tai muille jatkuvaa ja laaja-alaista tuen tarvetta omaaville asiakasryhmille (Hallituksen esitys 16/2018 vp, 99, 251).

Henkilökohtainen budjetti monipuolistaa palveluita, kehittämistarpeita nousee esiin liittyen soveltamisohjeisiin ja sähköisiin työkaluihin

Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymä on mukana Uudenmaan alueellisessa valinnanvapauskokeilussa. Keski-Uudenmaan kokeilussa henkilökohtaista budjettia on kokeiltu eri asiakasryhmillä (Keski-Uudenmaan sote 2017).  Sosiaalialan YAMK opinnäytetyössä Freya Hägglund (2019) tutki henkilökohtaisen budjetin kokeilua lapsiperheiden kotipalveluissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää palvelunkäyttäjien ja työntekijöiden kokemuksia toimintamallista sekä nostaa esiin toimintamalliin liittyviä kehittämistarpeita.

Henkilökohtaisen budjetin on todettu monipuolistavan palveluvalikkoa (STM 2019, 12; Arksey & Baxter 2012, 160; Juntunen 2010), tämä edesauttaa sosiaalihuollon asiakkaiden yksilöllisten palvelutarpeiden huomioimista. Hägglundin opinnäytetyöhön osallistuneiden perhepalveluiden työntekijöiden kokemus on, että henkilökohtainen budjetti lisää ammattilaisten mahdollisuuksia asiakkaiden tilanteiden kokonaisvaltaiseen huomioimiseen. Asiakkaiden kokemuksissa nousi esiin, että toimintamalli tarjoaa mahdollisuuden valita joustavasti omalle perheelle ja omaan elämäntilanteeseen sopivia palveluita. Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella, joita tukevat Eksote -kuntayhtymän kokemukset, lapsiperheiden kotipalveluissa henkilökohtaisen budjetin hyödyiksi nousee erityisesti lastenhoitopalveluiden joustavuuden lisääntyminen ja kotisiivouspalveluiden käytön mahdollistuminen aikaisempaa laajamittaisemmin (Hägglund 2019, 45-46; Hakoma 2018, 44).

Palveluiden järjestäminen henkilökohtaisen budjetin kautta on asiakkaiden näkökulmasta sujuvaa. Sen sijaan ammattilaiset kaipaavat lisää selkeyttä henkilökohtaisen budjetin soveltamisohjeisiin sekä sen määrittelyyn kenelle ja minkälaisiin asiakastilanteisiin henkilökohtainen budjetti soveltuu. Huolta herättää asiakkaiden eriarvoistuminen, sillä ilman riittävää tukea henkilökohtaisen budjetin hyödyt eivät ole heikoimmassa asemassa olevien käytettävissä. (Hägglund 2019, 51; STM 2019, 9,12.) Eriarvoistumisen riskiä voidaan kaventaa kehittämällä palveluohjauksen prosesseja ja lisäämällä ammattilaisten osaamista valinnanvapauden tukemiseen liittyen (STM 2019, 12; Kirjavainen 2016, 78-79; Rajalahti & Duffy 2016,11; Valokivi 2008, 79-80).

Sähköisten työkalujen toimivuus on keskeinen tekijä henkilökohtaisen budjetin käytettävyyden kannalta. Henkilökohtaiseen budjettiin liittyy paljon hallinnollista työtä liittyen palvelutarpeen arviointiin, budjetin laskentaan ja seurantaan. (Rousu 2018, 13.) Sekä työntekijöiden että asiakkaiden käyttämiä sähköisiä työkaluja on tarpeen kehittää. Työntekijöiden näkökulmasta päällekkäistä kirjaamista eri tietojärjestelmiin tulee vähentää (Hägglund 2019, 51). Asiakkaiden osalta kehittämistarpeita ilmenee liittyen oman budjetin seurannan mahdollisuuksiin sekä palveluiden löydettävyyteen ja vertailtavuuteen (Hägglund 2019, 48-50; Pääskylä 2018, 109; Junnila ym. 2016, 118).

Lähteet

Arksey, H. & Baxter, K. 2012. Exploring the Temporal Aspects of Direct Payments. British Journal of Social Work Vol.42(1), 147–164. [Viitattu 3.3.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/bjsw/bcr039

Hakoma, R. 2018. Eksoten kokemuksia henkilökohtaisesta budjetoinnista. Teoksessa: Rousu, S. (toim.). Henkilökohtainen budjetointi – yksilöllinen ratkaisu asiakkaan tarpeisiin. Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointi – hankkeen ensimmäisen toiminta- vuoden kokemuksia ja havaintoja. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. 43-45. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-142-4

Hallituksen esitys 16/ 2018 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (valinnanvapauslaki). [Viitattu 17.12.2018]. Saatavissa: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_16+2018.aspx

Hägglund, F. 2019. Henkilökohtainen budjetti lapsiperheiden kotipalveluissa. Kehittämisehdotuksia Keski-Uudenmaan kokeiluun pohjautuen. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903173251

Junnila M., Hietapakka L. & Whellams A. (toim.) 2016. Hallintoalamaisesta aktiiviseksi valitsijaksi. Valinnanvapauden muotoutuminen sote-palveluissa. THL. Raportti 11/2016. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-681-0 

Juntunen, E. (toim.) 2010. Hollannin malli: henkilökohtainen budjetti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Helsinki: Sitra. Sitran selvityksiä 37. Saatavissa: https://www.sitra.fi/julkaisut/hollannin-malli-henkilokohtainen-budjetti-sosiaali-ja-terveyspalveluissa/

Keski-Uudenmaan sote 2017. Henkilökohtaisen budjetin kokeilu. Kokeilun ehdot ja periaatteet. [Viitattu 6.9.2018]. Saatavissa: https://www.hyvinkaa.fi/globalas- sets/ku-sote/seminaariaineisto/ku-sote-valinnanvapauskokeilu_henkilokohtaisen-budjetin- saantokirja.pdf

Kirjavainen, M. 2016. Henkilökohtaistaminen Ison-Britannian aikuisten sosiaalihuollossa vuosina 2007-2014 – Systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Lisensiaatintyö. Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta.

Lehto, T. 2010. Henkilökohtainen budjetointi – Esimerkkejä ja kokemuksia maailmalta. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry.

Lehtonen, L., Hiilamo, H., Erhola, M. Arajärvi, P., Huttunen, J., Kananoja A., Kekomäki, M., Pohjala, A., Tainio H., Lillrank, P., Saxell, T., Silander, K. & Vartiainen, P. 2018. Valinnanvapaus SOTE-uudistuksessa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. Vol.55(1), 78-87. [Viitattu 3.3.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.23990/sa.69227

Palola E. 2011. Valinnanvapauden problematiikasta sosiaalipolitiikassa. Teoksessa: Palola, E. & Karjalainen V. Sosiaalipolitiikka. Hukassa vai uuden jäljillä? Helsinki: THL. 283-309. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085374 

Patronen M., Melin T., Tuominen-Thuesen M., Juntunen E., Laaksonen S. & Karikko W. 2012. Henkilökohtainen budjetti. Asiakaslähtoinen toimintamalli omaishoidossa. Helsinki: Sitra. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/02/23232444/sitra298.pdf

Pääskylä, E. 2018. Henkilökohtaisen budjetoinnin (HB) digialusta voi sovittaa yhteen asiakkaan, palveluntuottajan sekä palvelujen järjestäjän intressit. Teoksessa: Rousu, S. (toim.). Henkilökohtainen budjetointi – yksilöllinen ratkaisu asiakkaan tarpeisiin. Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointi – hankkeen ensimmäisen toimintavuoden kokemuksia ja havaintoja. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu.108-128. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-142-4

Rajalahti, A. & Duffy, S. 2016. Kokemuksia henkilökohtaisen budjetoinnin kehittämistyöstä. Tampere: Kehitysvammaisten palvelusäätiö.

Rajavaara M. 2014. Yksilöllisestä henkilökohtaiseksi? Henkilökohtaistaminen hyvinvointipolitiikan uudistamisideana. Julkaisussa: Haverinen R, Kuronen M & Pösö T (toim.). Suomalaisen sosiaalihuollon tila ja tulevaisuus. Tampere: Vastapaino. 140-160.

Rousu, S. 2018. Henkilökohtainen budjetointi – yksilöllinen ratkaisu asiakkaan tarpeisiin. Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointi -hankkeen ensimmäisen toiminta- vuoden kokemuksia ja havaintoja. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-142-4

STM 2019. Henkilökohtaisen budjetin kokeilujen arviointi. Palvelusetelikokeilu. Sosiaali- ja terveysministeriö 1/2019. Saatavissa: https://stm.fi/documents/1271139/2013549/Hb-arviointiv%C3%A4liraportti_final_1_2018.pdf/8cb35f25-3836-f812-9f47-17213acc3e86/Hb-arviointiv%C3%A4liraportti_final_1_2018.pdf.pdf

Valokivi, H. 2008. Kansalainen asiakkaana. Tutkimus vanhusten ja lainrikkojien osallisuudesta, oikeuksista ja velvollisuuksista. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Saatavissa: http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7181-0

Kirjoittajat

Freya Hägglund on maaliskuussa 2019 valmistuva sosionomi (YAMK) -opiskelija Lahden ammattikorkeakoulusta.

Jaana Mantela toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/828663 (CC0)

Julkaistu 6.6.2019

Viittausohje: Hägglund, F. & Mantalam, J. 2019. Henkilökohtainen budjetti mahdollistaa sosiaaalihuollon asiakkaille yksilölliset, omaan elämäntilanteeseen sopivat palveluratkaisut. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/06/06/henkilokohtainen-budjetti-mahdollistaa-sosiaaalihuollon-asiakkaille-yksilolliset-omaan-elamantilanteeseen-sopivat-palveluratkaisut/

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on copy.png


Digitaalisen markkinoinnin mittaaminen

Älykäs liiketoiminta, LAMK Pro

Digitaalisen markkinoinnin hienous on tarkassa mitattavuudessa. Yrityksen on yksinkertaista selvittää, miten paljon sijoitetulla pääomalla on saatu tuottoa tai miten yrityksen tunnettavuus on kasvanut digitaalisen markkinoinnin ansiosta. Tässä artikkelissa käydään läpi digitaalisen markkinoinnin mittaamiseen liittyviä keskeisiä asioita.

Kirjoittajat: Tiia Irri ja Aki Vainio

#DigiLAHTI on LAMKin, LUTin ja Ladecin yhteinen EU:n aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jonka tavoitteena on alueen yritysten digitaalisten valmiuksien kehittäminen. Eräs digitalisoitumisen vaikutuksista on ollut aivan uudenlainen näkökulma markkinointiin ja sen onnistumisen mittaamiseen.

Miksi mitataan?

Aiemmin markkinointiin sijoitetun pääoman tuottoa on ollut hankalaa mitata. Tästä johtuen markkinointi ei ole ollut keskeinen osa yrityksen strategiaa, eikä markkinoinnin edustajia ole ollut mukana yrityksen keskeisessä päätöksenteossa. Digitaalisen markkinoinnin myötä asiaan on kuitenkin tullut muutos. Kun digitaalisten kanavien tavoitteita suunnitellaan, tulee se tehdä liiketoimintatavoitelähtöisesti (Pyyhtiä 2017, 21). Digitaalisen markkinoinnin mittareille tulee löytyä perustelut yrityksen liiketoiminnan tavoitteista, sillä näiden tavoitteiden tukeminen on markkinoinnin tehtävä.

Asia voidaan kääntää myös toisin päin, kun yrityksen strategiaa suunnitellaan, tulee digitaalinen markkinointi ottaa huomioon. Ilman suunnittelua on hankalaa saavuttaa asetettuja tavoitteita (Kananen 2018, 33). Digitaalista markkinointia ei voi jättää ulos yrityksen strategiasta ja markkinointisuunnitelmasta irralliseksi asiaksi, vaan se on olennainen osa sitä.

Ostettu, omistettu ja ansaittu media

Digitaalisen markkinoinnin mittareita määrittää osaltaan myös se, mitä digitaalisia kanavia yritys käyttää markkinoinnissaan. Digitaaliset kanavat voidaan jakaa ostettuihin, omistettuihin ja ansaittuihin. Omistetuilla kanavilla tarkoitetaan niitä kanavia, jotka yritys omistaa tai ovat niiden hallinnassa täysin. Omistettuja kanavia ovat esimerkiksi yrityksen nettisivut, sosiaalisen median tilit ja blogit. Ostetulla medialla taas tarkoitetaan esimerkiksi ostettua hakukonenäkyvyyttä ja display -mainontaa. Ansaittu media tarkoittaa sitä, kun asiakkaasta tulee yrityksen markkinointikanava, asiakas esimerkiksi suosittelee yritystä sosiaalisessa mediassa tai blogissaan. Usein tällaisen näkyvyyden saaminen on seurausta hyvin tehdystä työstä ostetun ja omistetun median parissa (Young 2014, 133). Digitaalisessa markkinoinnissa näiden mediatyyppien raja ei aina ole selkeä ja kanavien roolit vaihtelevat kuluttajien tarpeiden mukaan. Olennaista onkin ymmärtää kanavien roolia ja suhdetta ennen kuin mittaamista suunnitellaan (Pyyhtiä 2017, 26).

Keskeiset mittarit

Digitaalisen markkinoinnin mittareita on lukuisia. Sen lisäksi että ne voidaan jakaa ostetun, omistetun ja ansaitun median mukaan, voidaan mittarit jaotella esimerkiksi laadullisiin ja määrällisiin tai webanalytiikan, mainonnan ja asiakkuuden mittareihin. (Florès 2014, 47) Digitaalisen markkinoinnin mittareiden lähtökohta tulee olla yrityksen liiketoiminnan tavoitteissa. Yrityksen toimintaa ohjaa liiketoimintasuunnitelma, markkinointia taas markkinointisuunnitelma, jonka yksi osa on digitaalisen markkinoinnin suunnitelma. Digitaalisen markkinoinnin keskeiset mittarit tulee siis määritellä näiden suunnitelmien lähtökohdista.

KPI-mittarit (Key performance indicators) ovat mittareita, jotka on määritetty mittaamaan, miten hyvin yritys menestyy päätavoitteidensa osalta. Digitaalisessa markkinoinnissa tämä tarkoittaa esimerkiksi mittareita, joilla mitataan, miten monta prosenttia verkkokaupan kävijöistä tekee ostoksen tai mikä on keskiostoksen kasvu (Pyyhtiä 2017, 23). Useimmin käytettyjä mittareita digitaalisessa markkinoinnissa on ROI (return on investment), joka on täysin taloudellinen mittari. ROI mittaa sijoitetun pääoman tuottoa (Pyyhtiä, Salo 2017, 41). Markkinoinnin yhteydessä puhutaan ROMIsta (Return on marketing investments), joka ottaa huomioon ainoastaan markkinointitoimenpiteisiin sijoitetun rahan ja sen kautta saadun hyödyn.

Taloudellisten mittareiden lisäksi digitaalisen markkinoinnin tärkeitä mittareita ovat NPS (net promoter score) ja konversio. NPS:llä mitataan sitä, miten valmis asiakas on suosittelemaan yritystä. Konversio taas tarkoittaa tapahtumaa tai tekoa, jossa sivustolla kävijä toteuttaa sivuston tavoitteeksi asetetun asian. Esimerkiksi verkkokaupassa kävijä suorittaa ostoksen verkkokaupassa, jolloin puhutaan. (Pyyhtiä, Salo 2017 41-42)

Lisäksi voidaan mitata esimerkiksi koko asiakkuuden elinkaaren arvoa. CLV-mittari (Customer lifetime value) ilmentää miten paljon asiakas tuottaa vuodessa, miten pitkä on oletettu asiakkuuden kesto ja mikä on asiakkuuden tuottoarvio seuraaville vuosille. Tästä datasta voidaan johtaa tietoa asiakassegmenteittäin. Yritykselle hyödyllinen tieto on, mitkä segmentit tuottavat parhaiten. (Pyyhtiä, Salo 2017, 39)

Mittareiden valinnassa olennaista on se, mitä yritys markkinoinnillaan tavoittelee. Digitaalisen markkinoinnin tavoitteet voivat olla esimerkiksi tunnettuuden lisääminen, suosittelijoiden hankkiminen tai myyntimäärään kasvattaminen (Sponder & Khan 2018, 89). Mittareiden kautta havainnoidaan sitä, mitä digitaalisessa ympäristössä tapahtuu.

Lisäksi yrityksen tulee ymmärtää mistä mittaamisen tuloksissa on kyse. Ymmärryksen jälkeen on vasta mahdollista ratkaista ongelmat tai kehittää digitaalista markkinointia (Filenius 2015, 106). Esimerkiksi korkea konversio on hyvä asia, mutta myös asiakkailla on eroja. Enemmän rahaa käyttävät asiakkaat ovat arvokkaampia kuin vähemmän käyttävät, mutta jos mittareissa tuijotetaan vain konversiota sellaisenaan, voidaan tehdä vääriä johtopäätöksiä.

Tiedolla johtaminen

On siis perusteltua ja tänä päivänä myös melko helppoa mitata digitaalisessa markkinoinnissa menestymistä. Edellä mainitut tiedot ovat helposti seurattavissa erilaisten työkalujen avulla, jotka ovat usein jo palveluun sisäänrakennettuja. Olennaista on valita oikeanlaiset mittari, jotka tukevat yrityksen liiketoiminnan tavoitteita. Mittarit tulee valita ennen markkinointitoimenpiteisiin ryhtymistä.

Kun markkinointia suunnitellaan, on tärkeää ymmärtää, miten päädyttiin siihen lopputulokseen, johon päädyttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että enää ei riitä, että yrityksessä on tehty markkinointitoimenpiteitä ja saavutettu myyntiä ajassa x tavoiteltu määrä y. Digitaalista markkinointia on mahdollista tutkia ja mitata niin tarkasti, että tiedetään hyvin yksityiskohtaisesti myös se, miksi lopputulokseen päädyttiin.

Mittaamalla yrityksissä voidaan saavuttaa ymmärrys siitä, mikä digitaalisessa markkinoinnissa toimii ja mikä ei (Young 2014, 193). Liiketoimintatavoitteiden saavuttamisen kannalta mittaaminen on siis erittäin tärkeää. Jokaisessa yrityksessä ei toimi sama digitaalisen markkinoinnin resepti ja pelikenttä on jatkuvassa muutoksessa. Niinpä mittaamalla voidaan saada liiketoimintatavoitteita tukevaa tietoa siitä, mikä kyseisen yrityksen kohdalla on toimivaa ja mikä mahdollisesti olisi toimivaa digitaalista markkinointia tulevaisuudessa.

Lähteet

Filenius, M. 2015. Digitaalinen asiakaskokemus – Menesty monikanavaisessa liiketoiminnassa. Jyväskylä: Docento.

Florès, L. 2014. How to measure digital marketing – Metrics for assessing impact and designing success. New York: Palgrave Macmillan.

Kananen, J, 2018. Digimarkkinointi ja sosiaalisen median markkinointi. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print.

Pyyhtiä, T. 2017. Mikä määrittää mittaamisen? Teoksessa: Pyyhtiä, T., Roponen, S., Frosteru, N., Mertanen, P., Vastamäki, R., Syväniemi, A., Markkula, T., Gummerus, M. ja Räsänen, S (toim.). Digin mitalla 2.0 – Verkkomarkkinoinnin ja -myynnin mittaamisen käsikirja. Helsinki: Mainostajien liitto. 21-29.

Pyyhtiä, T. & Salo, A. 2017. Mittaamisen työkalupakki. Teoksessa: Pyyhtiä, T., Roponen, S., Frosterus, N., Mertanen, P., Vastamäki, R., Syväniemi, A., Markkula, T., Gummerus, M. & Räsänen, S (toim.). Digin mitalla 2.0 – Verkkomarkkinoinnin ja -myynnin mittaamisen käsikirja. Helsinki : Mainostajien liitto. 31-46.

Sponder, M. & F.Khan G. 2018. Digital Analytics for marketing. Routledge: New York

Young, A. 2014. Brand Media Strategy, second edition – Integrated communications planning in the digital era.  New York: Palgrave Macmillan.

Kirjoittajat

Aki Vainio on tietojenkäsittelyn lehtori Lahden ammattikorkeakoulussa ja on mukana digitalisoitumiseen liittyvissä hankkeissa #digiLAHTI ja VENLA.

Tiia Irri opiskelee Liiketoiminnan ja uudistavan johtamisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/912378 (CC0)

Julkaistu 20.3.2019

Viittausohje

Irri, T. & Vainio, A. 2019. Digitaalisen markkinoinnin mittaamineni. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/20/digitaalisen-markkinoinnin-mittaaminen/