Mun päiväkoti – päijäthämäläiset lapset oppimisympäristöjen innovoijina on Päijät-Hämeen seudullinen varhaiskasvatuksen kehittämishanke, jonka tavoitteena on luoda palvelumuotoilun keinoin uudenlaisia oppimisympäristöratkaisuja. Hankkeessa sosionomiopiskelijat pääsivät hyödyntämään autenttisissa oppimisympäristöissä varhaiskasvatuksen opintojaksoilla opittua teoriatietoa mm. osallisuuteen ja lasten havainnointiin liittyen.
Kirjoittajat: Elina Noiva, Tiina Vaara ja Kati Vähäkuopus
Oppimisympäristöt ja osallisuus varhaiskasvatuksessa
Oppimisympäristöillä tarkoitetaan kaikkia niitä tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista sekä vuorovaikutusta. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen tulee olla kehittäviä, oppimista edistäviä, terveellisiä ja turvallisia. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, että ne mahdollistavat varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Ympäristöjä tulee suunnitella ja muokata yhdessä lasten kanssa, huomioiden lasten leikit, ideat ja kiinnostuksen kohteet. (Opetushallitus 2016, 31-32.)
Osallisuus käsitteenä tarkoittaa tiivistetysti ihmisen ja yksilön oikeutta päästä vaikuttamaan itseään koskeviin päätöksiin ja asioihin sekä oikeutta myös olla itse omalta osaltaan vaikuttamassa näihin päätöksiin ja asioihin. Osallisuus on yksilön tunne, ei ulkoapäin tuotettu rakenne. (Arki, arvot ja etiikka 2017,16.) Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuuleminen ja aloitteisiin vastaaminen vahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. (Opetushallitus 2016, 18.)
Lasten osallisuus itseään koskevissa asioissa ei aina ole yksinkertaista, koska sen tulee toteutua lapsille ominaisin keinoin lapsen kulloisenkin kehitystason mukaisesti. Lapsilla tulee varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan olla mahdollisuus päästä vaikuttamaan siihen, millaiseksi heidän arkensa päiväkodissa muodostuu (Opetushallitus 2016). Sosionomiopiskelijoiden tärkeänä tehtävänä hankkeessa oli tuoda moniammatillisessa työskentelyssä esille lasten osallisuuden merkitystä varhaiskasvatussuunnitelman punaisena lankana (LAMK 2016).
Mun Päiväkoti – hankkeessa lapset toimivat varhaiskasvatussuunnitelman hengen mukaisesti kokemusasiantuntijoina ympäristöjä innovoitaessa. Lahden ammattikorkeakoulun panos kehittämistyössä oli kerätä tietoa seitsemän päijäthämäläisen päiväkodin lapsilta ja kerättyyn tietoon pohjautuen innovoida yhdessä työelämän sekä sosiaali- ja muotoilualan opiskelijoiden kanssa uudenlaisia ratkaisuja päiväkotien oppimisympäristöihin.
Sadutuksella ja graafisella fasilitoinnilla lasten ajatuksia sanoiksi ja kuviksi
Mun Päiväkoti -hankkeessa tehdään oppimisympäristöjen kehittämistyötä seudullisesti ja päiväkotikohtaisesti. Kehittämistyötä tehdään kahdella eri tasolla, jotta laajemman joukon tarpeisiin vastaavien oppimisympäristöratkaisujen lisäksi päiväkodeilla on myös mahdollisuus kehittää omia ympäristöjään ja sitä kautta toimintakulttuuriaan. Roosin (2018) mukaan toimintakulttuuri pitää sisällään sovittuja asioita, neuvoteltuja arvoja ja sääntöjä, mutta myös osin tiedostamatonta toimintaa. Toimintakulttuurin yhdessä pohtiminen on väistämätöntä lähdettäessä kehittämään vaikkapa ympäristöä niin, että se mahdollistaa paremmin lasten liikkumista.
Hankkeen kehittämispäiväkotien henkilöstöä ja hankkeessa mukana olevat 30 opiskelijaa ohjaajineen kokoontuivat kevään 2018 aikana kehittämispäiviin, joissa luotiin yhteistä teoriapohjaa kehittämistyölle, jaettiin tietoa kehittämisen pohjaksi sekä sovittiin yhteisistä pelisäännöistä. Kuten alla olevasta kuviosta nähdään, eivät kehittämistyöt ole toisistaan erillisiä, vaan henkilöstön ja lasten keräämä tieto tuotiin opiskelijoiden käyttöön ja opiskelijoiden keräämää tietoa hyödynnettiin päiväkotien omassa kehittämistyössä.
Kuva 1. Mun Päiväkoti – hankkeen eteneminen opiskelijoiden näkökulmasta. (Kuva: Kati Vähäkuopus)
Lapsia osallistettiin erilaisin heidän toiminnalleen ominaisin keinoin, jotta saatiin selville todellisten käyttäjien ajatuksia ja kokemuksia päiväkotiympäristöistä. Menetelminä käytettiin valokuvaamista, sadutusta, graafista fasilitointia eli piirtämistä lasten kerronnasta, keskustelua, rakentelua, muovailua ja leikin sekä ympäristön yleistä havainnoimista. Tiedonkeruussa korostettiin tutkimuseettisiä asioita, kuten lasten mielipiteiden kunnioittamista arvokkaina, sekä salassapitoon ja tutkimusmateriaalin käsittelyyn liittyviä asioita. Lasten näkökulman selvittäminen oli opiskelijan näkökulmasta mielenkiintoista ja antoisaa myös oman oppimisen kannalta.
Kerätyn tiedon varassa ryhdyttiin työstämään uusia, monikäyttöisiä huonekalu -ja tilaratkaisuja varhaiskasvatusympäristöihin. Valmiit suunnitelmat esiteltiin kehittämispäiväkotien henkilöstölle viimeisessä yhteisessä tapaamisessa toukokuussa ja Muotoiluinstituutin opiskelijat jatkoivat syksyllä ideoiden jatkotyöstämistä ilman sosionomiopiskelijoita.
Kytölän päiväkotiin lisää liikettä liikkumon avulla
Elina teki syksyn 2018 suuntaavan varhaiskasvatuksen 10 viikon harjoittelunsa Kytölän päiväkodissa, joka on yksi Mun päiväkoti -hankkeeseen osallistuneista päiväkodeista, ja pääsi näin osallistumaan myös päiväkodin omaan kehittämistyöhön. Kytölän päiväkodissa lähdettiin kehittämään leikkiympäristöjä kaikissa talon tiloissa. Henkilökunnan mielipiteitä ja ehdotuksia leikkiympäristöjen kehittämiseksi kerättiin pohjapiirrokseen tehdyn havainnointikuvan avulla. Myös lapset osallistuvat aktiivisesti ympäristöjen ideointiin.
Kuva 2. Kytölän päiväkodin pohjapiirustus, johon on tarralappujen ja kuvien avulla ideoitu tilojen uusia käyttötarkoituksia. (Kuva: Elina Noiva)
Päiväkodin alakerran aulatilaan tuli liikkumo, johon siirrettiin liikuntatarvikevarastosta välineitä lasten vapaaseen käyttöön. Lapsen päivittäisen vähintään kolmen tunnin fyysisen aktiivisuuden suositus koostuu kuormittavuudeltaan monipuolisesta liikkumisesta. Lapsi näkee myös kaiken ympärillään olevan tilan ja ympäristön kiinnostavana paikkana liikkumiseen. Aikuisten tehtävänä on etsiä ja luoda liikkumaan houkuttelevia ympäristöjä, joissa monipuolinen liikkuminen on sallittua. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016, 9). Vaikka Kytölässä on liikuntasali, haluttiin tarjota lapsille mahdollisuuksia liikkua myös omaehtoisesti. Ympäristöjen kehittämistyö jatkuu päiväkodeissa edelleen ja keväällä 2019 hankkeen päätösseminaarissa kuullaan ja nähdään konkreettisia kehittämistyön tuloksia.
Varhaiskasvatuksen opintojaksolla opiskeltujen asioiden lisäksi tärkeiden työelämätaitojen oppiminen toteutui opettajan näkökulmasta erittäin hyvin tässä hankkeessa. Myös hankekoordinaattorin kehittämispäiväkotien henkilöstöltä saama palaute oli positiivista. Päiväkodeissa koettiin opiskelijoiden huomioineen hyvin lapset ja henkilöstön. Lisää tällaista, tämä on työelämäyhteistyötä parhaimmillaan!
Lähteet
Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. 2017. Helsinki: Talentia. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: http://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset-ohjeet/docs/Talentia_Etiikkaopas_2017.pdf
LAMK. 2016. Opetussuunnitelma. 2016-2017. Sosionomikoulutus 16S. [Viitattu 13.12.2018]. Saatavissa: http://opinto-opas.lamk.fi/index.php/fi/68177/fi/68143/STSOS16/94/year/2016
Roos, P. 2018. Reflektointia ja säröilyä -varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt. Koulutusmateriaalit Viron opintomatkalta 3.-5.9.2018.
Opetushallitus. 2016. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2016:17. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: https://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Helsinki: Opetus – ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:21. [Viitattu 9.12.2018]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstreaVm/handle/10024/75405/OKM21.pdf
Kirjoittajat
Elina Noiva on toisen vuoden sosionomiopiskelija. Elina oli mukana Mun Päiväkoti-hankkeessa kevään alkukartoitusvaiheessa ja teki varhaiskasvatuksen suuntaavan harjoittelun hankkeessa mukana olevassa päiväkodissa.
Tiina Vaara toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaalialalla ja vastaa varhaiskasvatukseen liittyvistä opintokokonaisuuksista ja työelämäyhteistyöstä sekä täydennyskoulutuksista.
Kati Vähäkuopus on sosionomi (yamk) ja ammatillinen opettaja, joka toimii hankekoordinaattorina sivistyspalveluiden seudullisessa kehittämisessä Lahden kaupungilla.
Artikkelikuva: Elina Noiva
Julkaistu 3.1.2019
Viittausohje
Noiva, E., Vaara, T. & Vähäkuopus, K. 2019. Vesiliukumäkiä ja salaisia piiloja: opiskelija autenttisissa oppimisympäristöissä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/01/03/vesiliukumakia-ja-salaisia-piiloja:-opiskelija-autenttisissa-oppimisymparistoissa/
