Hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä

Sosiaali- ja terveysalan nykyinen palvelutuotantorakenne ja -järjestelmä eivät vastaa tulevaisuuden tarpeisiin. Toimiva palvelutuotanto ja -järjestelmä edellyttävät monimuotoisuutta yritystoiminnassa. Yhteistyö julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin toimijoiden välillä on kehittämisen arvoinen vaihtoehto innovatiivisten ratkaisujen syntymiselle. Tässä artikkelissa käsitellään tekijöitä, jotka vaikuttavat hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen hyvinvointialalla.

Kirjoittajat: Pia Rosenberg ja Taina Anttonen

Myönteisyys pienyrittäjyyteen hyvinvointialalla

Työ- ja elinkeinoministeriö laati strategisen ohjelman jo vuonna 2009 hyvinvointialan kehittämiseksi. Ohjelman tavoitteita selvitettäessä päädyttiin määrittelemään hyvinvointiala- käsitteenä tarkoittamaan nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluja (Työ- ja elinkeinoministeriö 2015, 4.) Määritelmän lisäksi ja laajasti ajateltuna hyvinvointialaan kuuluvat myös hyvinvointi- ja terveysteknologia (Kolehmainen ym. 2016, 160).

Hyvinvoinnin mittarit ovat subjektiivisia, mutta hyvinvointiyhteiskunnan perusta on nimenomaan hyvinvoinnin edistämisessä. Kansalaisten hyvinvointi luo edellytyksiä yhteiskunnan kilpailukyvylle. Julkinen sektori voi toiminnallaan edistää hyvinvoinnin kasvua muun muassa arvioimalla markkinoiden ja julkistalouden keskinäistä työnjakoa. (Pohjola 2018.) Start up-yritysten kehitys näyttäytyy myönteisenä. Suomeen tarvitaan lisää uudentyyppisiä ja erilaisia yrityksiä, joilla kasvun lähteenä ovat liiketoimintaosaaminen, laatu ja brandäys. (Järventaus & Kekäläinen 2018, 22, 25.) Toimivat markkinat luovat pohjan hyvinvointialan ekosysteemille ja julkisella sektorilla on mahdollisuus vaikuttaa niihin edellytyksiin, jotka ovat elintärkeitä pienille yrityksille (Salo 2018).

Luonnosta mallia liiketoimintaekosysteemiin

Tulevaisuuden liiketoiminta muuttuu ekosysteemisempään suuntaan. Ekosysteeminen ajattelu perustuu luontoon. Taloudellisen kehityksen ja biologisen evoluution väliset yhtäläisyydet luovat uudenlaista lähestymistapaa ekosysteemiajatteluun. Yritysmaailmassa yhteistoiminnallisuutta voidaan tulkita esimerkiksi niin, että suuryritykset ajavat toiminnallaan alihankkijat ahtaalle. Alihankkijoiden lopettaessa toimintansa, suuryrityksillekin koituu toimintavaikeuksia. (Harakka 2014, 32, 34; Hytti & Ruusunen 2016, 27.) Strategisesti keskeisessä asemassa oleva yritys saa hyötyä siitä, että se jakaa osan kehittämisvastuusta muille ekosysteemin toimijoille (Apilo ym. 2014, 36). Keskinäinen yhteistyö sosiaalisissa systeemeissä on eteenpäin vievä voima. Parhaimmillaan symbioottiset suhteet eri toimijoiden välillä aikaansaavat yhteiskehittymistä. Yhteiskehittymistä arvioitaessa toimintaympäristön moninaisuus on otettava laajemmin huomioon. Ei riitä, että tarkastellaan pelkästään taloudellisia, poliittisia, teknologisia ja sosiaalisia tekijöitä. (Juuti & Luoma 2009, 119-120.)

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa korostuu yhteistyön tekeminen. Julkinen, yksityinen ja kolmas sektori tekevät aiempaa enemmän yhteistyötä ja selkiinnyttävät työnjakoa esimerkiksi vanhuspalveluissa. Varsinkin pienille ja keskisuurille yrityksille yhteistyö on tärkeää yrityksen tulevaisuuden kannalta. (Vesterinen 2011, 35.) Sosiaali- ja terveysministeriön (2012, 5-7, 9) mukaan kunnat ovat lisänneet sosiaali- ja terveyspalvelujen hankkimista yksityiseltä sektorilta. Kilpailun syntyminen edellyttää, että palveluntuottajia on riittävästi ja toiminta on monimuotoista. Mikäli suurten toimijoiden osuus palvelutuotannossa kasvaa merkittävästi, mikroyrityksille ilmaantuu paineita kilpailutusprosessissa. Mikroyritykset tarvitsevat erilaisia yhteistyö- ja verkostomalleja, jotta ne selviäisivät kilpailutuksessa.

Ekosysteemin kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä

Rosenberg (2019, 40-43) tarkastelee ylempi AMK-opinnäytetyön kehittämishankkeessa hyvinvointialalla toimivia yrittäjiä Päijät-Hämeessä. Hyvinvointialan pienyrittäjien palveluntuottajista muodostettiin kolme strategista ryhmää. Ryhmien muodostamisessa käytettiin kriteereinä yrityksen palveluvalikoimaa ja toiminta-aluetta. Hyvinvointialan yrittäjät osallistuivat yksilölliseen teemahaastatteluun (n=4). Haastattelurungossa oli neljä teemaa: yrityksen lähtökohdat ja tausta yrityksen perustamiselle, yrityksen sosiaaliset ja infrastrukturaaliset kontaktit, verkostoituminen ja yhteistyön eri muodot sekä yrityksen tulevaisuuden näkymä sosiaali- ja terveysalan rakenneuudistuksessa. Haastattelujen tuloksena on, että hyvinvointialan pienyrittäjien asenne verkostoitumiseen on myönteinen. Yhteistyö toisten yrittäjien kanssa koettiin pääsääntöisesti myönteisenä. Yhteistyötä haluttiin tehdä saman kokoisten yritysten kanssa, isot yritykset koettiin epävarmoiksi yhteistyökumppaneiksi muun muassa työntekijöiden vaihtuvuuden vuoksi. Lisäksi haastateltavat pohtivat palvelujen laatua, jaettua vastuuta sekä sairaanhoidollisesta seurantaa. (Rosenberg 2019, 65-66.)

Valkokari ym. (2014, 6) esittävät, että verkostossa toimivat yritykset edustavat usein joko samaa toimialaa tai ainakin sivuavat toinen toistensa toimintakenttää. Toiminnan kehittämiseksi ja tehostumiseksi on mahdollista siirtyä toimintamalliin, jossa kaikkia toimijoita yhdistää integraattori. Rosbergin (2019) kehittämishankkeessa palveluintegraattoriksi asemoitiin Päijät-Hämeen hyvinvointipalvelujen kehitys ry (PalveluSantra). PalveluSantra koordinoi palveluntuottajarekisteriä ja neuvoo jäsenyrityksiä. Olemassa olevat rakenteet kuten tiedotusjärjestelmä toimivat vuorovaikutuksen välineenä sen ja jäsenyritysten välillä. PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi on vaihtoehtoinen malli, joka voi edistää hyvinvointialan ekosysteemin muodostumista. Julkisen sektorin ottaessa mahdollistajan roolin palvelujen tuottamisessa, avautuu mahdollisuus uusien palvelukonseptien hyödyntämiseen palvelutuotannossa. (Rosenberg 2019, 52, 63.) PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi kuvataan seuraavasti:

KUVIO 1. PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi (Rosenberg 2019, 51)

Opinnäytetyössä kehittämishankkeessa etsittiin myös toimivia ja hyödyllisiä käytäntöjä hyvinvointialalla soveltamalla benchmarking –menetelmää. Tavoitteena oli tuottaa tietoa konsepteista, joista olisi hyötyä hyvinvointialan pienyrittäjille. Tarkoituksena oli luoda myös uusi toimintamalli PalveluSantran toimintaan. Mielenkiintoisin tulokulma, joka menetelmällä löydettiin, on Buurtzorg-toimintamalli. Alankomaissa luotu toimintamalli on levinnyt moneen maahan ja sitä pidetään erityisen edistyksellisenä. (Rosenberg 2019, 5, 63.). Toimintamallissa keskeistä ovat yhteisöllisyys, asiakaslähtöisyys sekä tiimityö. Toimintamalli on menestynyt useissa Euroopan maissa ja tekee tuloaan myös Suomeen.

Lopuksi

Kehittämishankkeen tulos on, että PalveluSantra palveluintegraattorina Päijät-Hämeen alueella on varteenotettava vaihtoehto. Sen toiminta luo alustan hyvinvointialan ekosysteemille. PalveluSantran rooli kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomana toimijana ei luo esteitä yhteistyölle julkisen palvelutoiminnan kanssa. Näyttää siltä, että toimiva palvelutuotantorakenne ja –järjestelmä edellyttävät vankkaa palveluintegraattoria sekä tiivistä yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken, myös Päijät-Hämettä laajemmin.

Lähteet

Apilo, T., Valkokari, K. & Vesalainen, J. 2014. Ekosysteemi verkottuneessa liiketoiminnassa. Teoksessa: Valkokari, K., Salminen, J., Koskela, M., Kaunisto, K. & Apilo, T. (toim.). Ekosysteemit ja verkostojen parviäly: Tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. Espoo: VTT. VTT Technology 152. 36-39. [Viitattu 16.2.2019]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T152.pdf

Harakka, T. 2014. Ekosysteemi eri näkökulmista. Teoksessa: Valkokari, K., Salminen, J., Koskela, M., Kaunisto, K. & Apilo, T. (toim.). Ekosysteemit ja verkostojen parviäly: Tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. Espoo: VTT. VTT Technology 152. 30-35. [Viitattu 16.2.2019]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T152.pdf

Hytti, S. & Ruusunen, S. 2016. Ekosysteemit yritysmaailmassa. Kandidaatintyö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, tuotantotalous. Lappeenranta. [Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016052612799

Juuti, P. & Luoma, M. 2009. Strateginen johtaminen. Miten vastata kompleksisen ja postmodernin ajan haasteisiin? Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Järventaus, J. & Kekäläinen, H. 2018. Uudistuva työ ja yrittäjyys – visioista toteutukseen. Helsinki: Työ-ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2018. [Viitattu 28.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-340-5

Kolehmainen, S-L., Römer-Paakkanen, T. , Sekki, A. & Suonpää, M. 2016. Hyvinvointialan yritykset kiertoon. Teoksessa: Suoranta, M.,Patja, P., Aaltio, I. & Tunkkari-Eskelinen, M. (toim.). Conference Proceedings. 10. Yrittäjyyskasvatuspäivät. Jyväskylä 13.-14.9.2016. Jyväskylä: University of Jyväskylä. School of Business and Economics N:o 383. 156-174. [Viitattu 25.4.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6906-6

Pohjola, M. 2018. Hyvinvointipalvelut pysyvät laadukkaina, jos digitalisaatiota osataan hyödyntää oikein. Aalto University Executive Education. [Viitattu 20.2.2019]. Saatavissa: https://www.aaltoee.fi/aalto-leaders-insight/2018/hyvinvointipalvelut-pysyvat-laadukkaina-jos-digitalisaatiota-osataan-hyodyntaa-oikein

Rosenberg, P. 2019. Buurtzorg-malli sosiaali- ja terveyspalvelujen kärjeksi? Ehdotuksia hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Lahti. [Viitattu 28.4.2019]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905027203

Salo, S. 2018. Tilannekatsaus maakunta- ja sote-uudistukseen. Sote-alan tilannekuvaa ja näkemyksiä tulevasta. Sosiaali- ja terveysministeriö. Seminaari 15.11.2018 Helsinki. [Viitattu 10.1.2019]. Saatavissa: https://prospectumlive.com/event/tem_20181115

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2012. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamisen toimivuus. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Raportteja ja muistiota 2012:1. [Viitattu 20.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3204-3

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2015. Hyvää yrittäjyydestä ja yhteistyöstä. HYVÄ 2009-2015. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM oppaat ja muut julkaisut 7/2015. [Viitattu 20.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-227-950-7

Valkokari, K. Valjakka, T., Hakanen, T. Kupi, E. & Kaarela, I. 2014. Palveluverkoston kehittämisen työkirja. Teknologian tutkimuskeskus VTT. [Viitattu 3.12.2018]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2014/VTT_Palveluverkoston_kehittamisen_tyokirja.pdf

Vesterinen, M-L. (toim.) 2011. Sote-ennakointi – sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi. Etelä-karjalan koulutuskuntayhtymä. Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3. [Viitattu 25.4.2017]. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/133556_sote-ennakointi_loppuraportti.pdf

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Pia Rosenberg, ylempi AMK-opiskelija, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen –koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana ylempi AMK-koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Artkkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1575611 (CC0)

Julkaistu 20.5.2019

Viittausohje

Anttonen, T. & Rosenberg, P. Hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/20/hyvinvointialan-ekosysteemin-kehittamiseen-vaikuttavia-tekijoita/


Motivaation edistäminen asiantuntijatyössä

Motivaatio määrittelee pitkälti sen, miten ihminen oppii, kehittyy ja saavuttaa hänelle asetetut tavoitteet. Asiantuntijatyön monimuotoisuus tuo haasteita työmotivaation ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Haasteita voi lähestyä mm. asiantuntijan, asiantuntijatyön tai asiantuntijayhteisön näkökulmista. Tuoreet tutkimukset kertovat motivaatiotekijöitä ja keinoja motivaation ylläpitämiseen löytyvän myös kompleksisessa asiantuntijatyössä.

Kirjoittajat: Marika Virtanen ja Markus Kräkin

Motivaatio työssä

Työmotivaatiolla on merkitystä niin henkilökohtaisella kuin organisaatiotasolla. Työmotivaatio edesauttaa yrityksen taloudellista menestymistä, sillä motivoitunut työntekijä toimii vastuullisesti ja ahkerasti (Sinokki 2017, 224). Motivaatio lisää myös henkilökohtaista iloa ja intoa työn tekemiseen.

Sisäinen motivaatio syntyy työn mielekkyydestä ja merkityksellisyydestä (Sinokki 2016, 89-99). Kun ihminen on sisäisesti motivoitunut, työtä ei koeta niin kuormittavaksi, kuin työssä, jota tehdään esimerkiksi ainoastaan palkkion toivosta tai rangaistuksen pelosta. Teorian ja tutkimuksen valossa on huomattu, että sisäinen motivaatio tuottaa hyvinvointia ja saa työntekijät innostumaan (Liukkonen ym. 2006, 6).

Työmotivaatio on moniulotteinen ilmiö, jota tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti, jotta saadaan luotua kuva siitä, mistä työmotivaatio tosiasiallisesti syntyy. Ulkoisten motivaatiotekijöiden (mm. palkinta, palaute) ohella tunnetusti tärkeässä roolissa ovat sisäisen motivaation tekijät.

Itseohjautuvuusteorian mukaan motivoitumiselle tärkeimmät tekijät ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteenkuuluminen (Ryan & Deci 2000). Myöhemmin joukkoon on esitetty lisättäväksi vielä hyväntekeminen (Martela & Jarenko 2015, 62). Vapaaehtoisuus tarkoittaa autonomiaa, mahdollisuutta itse vaikuttaa päätöksiin ja tekoihin. Kyvykkyydellä tarkoitetaan pystyvyyttä, asioiden aikaansaamista, mikä linkittyy myös osaamiseen ja sen hyödyntämiseen. Yhteenkuuluvuuden tarve korostaa ryhmään, esimerkiksi työyhteisöön kuulumisen tärkeyttä sisäisen motivaation taustalla olevana perustarpeena. Hyväntekemisen toiselle on empiiristen tutkimusten mukaan todettu tuottavan enemmän sisäistä motivaatiota kuin oman edun tavoittelu tai itsekäs toiminta.

Motivaatio, kompleksinen työelämä ja asiantuntijatyö

Asiantuntijatyön luonne on muuntuva ja moniulotteinen, mikä ilmenee usein kompleksisena kokonaisuutena niin arkea, työn sisältöjä sekä työssä kohdattavia tilanteita, että niissä tehtäviä ratkaisuja tarkasteltaessa. Tässä kompleksisessa asiantuntijatyön kontekstissa työmotivaatio on paitsi tärkeä, myös jatkuvasti uhattuna, vaarassa heikentyä.

Niemi ja Kräkin (2019) löysivät tutkimuksessaan asiantuntijatyön paradoksivyyhden, joka kuvaa asiantuntijatyön moniulotteisuutta ja työhön usein liittyviä paradoksaalisia asetelmia. Haastavuutta asiantuntijatyössä lisää näiden paradoksien yhteen kietoutuva luonne ja yhtäaikainen ilmeneminen. Näin työstä voi kehkeytyä varsin kaoottinen kokonaisuus, josta selviämiseen on kuitenkin löydettävissä erilaisia, sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä keinoja.

Virtanen (2019) tutki kokonaisvaltaisesti työmotivaatioon vaikuttavia tekijöitä Kelan perustoimeentulotuen ratkaisuasiantuntijoiden työssä. Sisäistä motivaatiota selvitettiin muun muassa kysymyksillä omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuuksista, omasta osaamisesta, työtehtävien sisällöstä ja tunteiden vaikutuksista työmotivaatioon. Ulkoinen motivaatio käsitteli tavoitteita, työsuhde-etuja, esimiestyöskentelyä, palautetta ja ulkoisia olosuhteita.

Keinoja motivaation ylläpitämiseen

Niemi ja Kräkin (2019) luokittelevat keinot selviytyä asiantuntijatyön kaaosmaisuudessa pysyväisluonteisiin asiantuntijan työn perustaan liittyviin keinoihin ja muuntuviin tilannekohtaisesti sovellettaviin keinoihin. Näistä pysyväisluonteisia ovat mm. ymmärrys kompleksisuudesta, armollinen asenne, kokemus ja dialogitaidot. Muuntuvia keinoja ovat mm. suunnittelu, luova ajankäyttö ja luottamukselliset suhteet.

Itseohjautuvuusteorian mukaan pystyvyys, vapaaehtoisuus ja yhteenkuuluminen ovat merkittävimmät tekijät, jos tavoitteena on synnyttää motivaatiota niin, että se tuottaa sitoutumista, sinnikkyyttä ja korkeaa suorituskykyä (Ryan & Deci 2000, 1, 8). Nämä tekijät nousivat tärkeiksi motivaatiotekijöiksi myös Kelan ratkaisuasiantuntijoilla. Vastausten perusteella monelle työmotivaatio syntyy juuri osaamisen kehittymisestä, vapaudesta ja esimiehen osoittamasta luottamuksesta koskien oman työn suorittamista, sosiaalisista suhteista työpaikalla ja työn merkityksellisyydestä asiakkaille. (Virtanen 2019)

Virtasen (2019) tutkimuksessa työn ulkoisia olosuhteita tai esimerkiksi palkitsemista tuotiin huomattavasti vähemmän esille. Osa oli sitä mieltä, että ulkoisella palkitsemisella ei ole vaikutusta motivaatioon. Toisaalta tuotiin myös esiin, että palkitsemista esimerkiksi saavutetuista tavoitteista toivottaisiin. Huomattavaa oli, että aineettomalla palkitsemisella ja sisäisillä motivaationlähteillä oli vastaajille huomattavan paljon suurempi ja motivoivampi vaikutus kuin aineellisilla ja ulkoisilla motivaatiotekijöillä.

Erityiseksi ja huomion arvoiseksi kehittämisen kohteeksi nousi palautteen antaminen motivointikeinona. Pääsääntöisesti palautetta toivotaan, ja sen toivotaan kohdistuvan erityisesti laadulliseen suorittamiseen. Palaute koetaan tärkeänä, jotta voi kehittyä ja saada tietoa omasta suoriutumisesta. Ilman palautetta henkilö saattaa kokea, ettei omalla työllä ole merkitystä.

Motivaatioon haitallisesti vaikuttavina tekijöinä mainittiin työn ulkoisia tekijöitä, joissa koettiin olevan puutteita. Varsinaisesti ei voida sanoa näiden tekijöiden, kuten esimerkiksi toimivien työvälineiden, tuottavan työmotivaatiota, mutta ne luovat pohjan sille, että työntekijä voi hyvin ja voi motivoitua.

Virtasen tutkimuksen mukaan perustoimeentulotuen ratkaisuasiantuntijat ovat motivoituneita ja haluavat kehittyä työssään. Työmotivaatio syntyy pitkälti työn merkityksellisyydestä, työn mielekkyydestä ja hyvästä ilmapiiristä työyhteisössä. Ulkoisia tekijöitä, kuten palkkaa tai työsuhde-etuja ei niinkään tuotu esiin työmotivaatiota lisäävinä tekijöinä. Työsuhde-etuihin oltiin tyytyväisiä ja koettiin, että niillä on vaikutusta erityisesti työnantajalla pysyvyyteen. (Virtanen 2019.)

Entä sitten?

Kompleksinen asiantuntijatyö haastaa monin tavoin työntekijöitä. Heidän motivaationsa saattaa usein paradoksaalisissa asetelmissa ja arjen tilanteissa olla koetuksella. On kuitenkin mahdollista löytää keinoja, joilla kehittää ja ylläpitää asiantuntijoiden työmotivaatiota.

Edellä esitetyistä keinoista voi perustellusti korostaa dialogin tärkeyttä. Tarkoituksenmukainen dialogin ja dialogitaitojen edistäminen on ensinkin keino parantaa palautteen antamiseen liittyviä tekijöitä, määrällisesti ja laadullisesti. Samalla työyhteisön toiminta kehittyy positiivisesti, minkä seurauksena yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy. Dialogin avulla pystytään myös huomioimaan eri asiantuntijoille ominaiset yksilölliset erityispiirteet, erilaisten asiantuntijaorganisaatioiden erityispiirteistä puhumattakaan. Myös tilannekohtaisia ratkaisuja on mahdollista etsiä ja löytää dialogitaitoja hyödyntämällä. Ottamalla huomioon asiantuntijatyön kompleksinen luonne ja kohdattavien tilanteiden erilaisuus, kannattaa dialogitaitoja harjoittaa ja hyödyntää eri tilanteissa rohkeasti, kokeillen, soveltaen ja jatkuvasti oppien.

Lähteet

Liukkonen, J. Jaakkola, T. & Kataja, J. 2006. Taitolajina työ: johtaminen ja sisäinen motivaatio. Helsinki: Edita.

Martela, F. & Jarenko, K. 2015. Draivi. Voiko sisäistä motivaatiota johtaa. Helsinki: Talentum Media Oy.

Niemi, S. & Kräkin, M. 2019. Asiantuntijatyön paradoksivyyhti. Työn kaaosmaisuuden kokemus ja selviytymiskeinot asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus 17 (1), 24-38.

Ryan, R. & Deci, E. 2000. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. American Psychologist. Vol. 55(1), 68-78. [Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.68

Virtanen, M. 2019. Mikä työssä motivoi? Työmotivaatio Kelan perustoimeentulossa. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 3.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904296693

Kirjoittajat

Marika Virtanen on Lahden ammattikorkeakoulun valmistuva tradenomiopiskelija, jonka opinnäytetyö ”Mikä työssä motivoi? Motivaatio Kelan perustoimeentulotuessa” on hyväksytty ja tarkastettu huhtikuussa 2019.

Markus Kräkin on johtamisen ja henkilöstöjohtamisen lehtori Lahden ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1450079

Julkaistu 17.5.2019

Viittausohje

Virtanen, M. & Kräkin, M. 2019. Motivaation edistäminen asiantuntijatyössä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/05/17/motivaation-edistaminen-asiantuntijatyossa/

Jätteestä energiaksi ja uusiomateriaaliksi

Roskapussivuoret ovat poistuneet kaatopaikkojen maisemasta jätteenpolttolaitoksiin. Jätteenpoltto on kehittynyt ja lisääntynyt Suomessa paljon viime vuosikymmeninä. Jätteenpolttoa on edistänyt muun muassa tiukentuneet rajoitteet sekä poltto- ja puhdistusprosessien kehittyminen. Vaikka jätteenpoltto ei ole jätehierarkian mukaan suositeltavin tapa, saadaan polttamalla aikaisemmin kaatopaikalle kuopatun jätteen sisältämä energia hyötykäyttöön. Artikkelissa kuvataan jätteenpolttoa kiertotalouden näkökulmasta ja pohditaan keinoja, joilla jätteenpoltossa syntyvää tuhkaa ja kuonaa sekä niiden sisältämiä jopa haitallisia, mutta myös arvokkaita aineosia, saadaan paremmin hyödynnettyä. 

Kirjoittajat: Tuomas Knuters ja Pia Haapea

Jätteiden sisältämän energian ja materiaalin hyödyntäminen kasvussa

Vuonna 2017 Suomessa syntyi yhdyskuntajätettä 2,8 miljoonaa tonnia. Jätemäärissä ei ole 2000 luvulla tapahtunut suuria muutoksia. Jätteenkäsittelytavat ovat sitä vastoin muuttuneet paljon. Kuviossa 1 on esitetty jätemäärät ja niiden käsittelymenetelmät vuosina 2003 – 2017. Syntyneestä yhdyskuntajätteestä vuonna 2017 lähes 60 % hyödynnettiin energiana, mikä on merkittävä ero kymmenen vuoden takaiseen. Vuonna 2007 vain noin 15 % syntyneestä yhdyskuntajätteestä poltettiin. Vuosituhannen alussa noin puolet yhdyskuntajätteestä sijoitettiin kaatopaikalle. Jätteenpolttolaitoksien yleistyessä kaatopaikoille viedään enää 1 % yhdyskuntajätteestä. Jätteen hyödyntäminen materiaalina on myös kasvanut määrällisesti. Noin 40 % aikaisemmin kaatopaikalle viedystä jätteestä hyödynnetään materiaalina. (Suomen virallinen tilasto (SVT) 2019.)

Jätteenpolton hyödyistä ja haitoista on kiistelty jo pitkään. Tämä juontaa juurensa huonoista kokemuksista jätteenpoltossa. Esimerkiksi Suomen ensimmäinen, 1960-luvun alkupuolella rakennettu jätteenpolttolaitos Helsingin Kyläsaaressa jouduttiin suljemaan vuonna 1983. Sulkemisen syynä oli tietämättömyys polton aiheuttamista haitallisista ympäristövaikutuksista ja muista haitoista. Laitoksessa ei ollut käytössä savukaasujen puhdistusta, jolloin muun muassa myrkylliset raskasmetallit ja dioksiinit pääsivät vapaasti ympäristöön. Jätteenpolttolaitosten määrää on kasvattanut kehittyneemmät polttoprosessit ja ennen kaikkea poltossa syntyneiden myrkyllisten savukaasujen puhdistusprosessien tehostuminen ja aktiivinen valvonta. Nykyisellään savukaasut puhdistetaan jätteenpolttoa koskevien asetusten mukaisesti erittäin tehokkailla puhdistusmenetelmillä (Pöyry Management Consulting Oy 2015).

Kuvio 1. Syntyneen yhdyskuntajätteen määrät ja käsittely 2003 – 2017 (Suomen virallinen tilasto (SVT) 2019)

Jätteenpoltto kiertotalouden näkökulmasta

Kiertotalouden periaatteena on minimoida hukkaa mutta myös tehostaa materiaalin ja raaka-aineiden kiertoa. Ensisijaisesti kiertotalouden näkökulmasta tulisi päästä tilanteeseen, jossa jätettä ei syntyisi lainkaan. Tämä edellyttää tuotteiden suunnittelua ja materiaalivalintoja niin, että ne ovat kestäviä, kierrätettäviä tai uudelleen käytettäviä.

Vaikka jätteenpoltolla on ollut myönteisiä vaikutuksia jätteen kaatopaikkasijoittamisen vähentymiseen ja energiatalouteen, on jätteenpolton yleistyminen herättänyt keskustelua myös siitä, edistääkö jätteenpoltto kiertotaloutta vai ei? Jätteenpoltto on omalta osaltaan vähentänyt jätteen kierrätystä materiaalina ja näin hidastanut myös uusien menetelmien kehittämistä. Esimerkiksi materiaalina hyvin kierrätettäväksi soveltuvat muovi, puu ja paperi ovat myös hyvää polttoainetta. Nykyisen kehityssuunnan muuttaminen on hidasta, sillä voimaloihin on investoitu paljon rahaa itse polttamisen ollessa suhteellisen edullista. (Sitra 2014.)

Vaikka kierrätys on kiistatta kestävämpi ratkaisu, on jätteenpoltolle olemassa oma paikkansa. Kierrätystä kehitetään ja kierrätyksen osuus varmasti kasvaa, mutta kaikesta huolimatta aina syntyy myös kierrätyskelvotonta yhdyskuntajätettä. Tämä kierrätyskelvoton jäte saadaan tehokkaasti hyödynnettyä polttamalla, jolloin saadaan korvattua esimerkiksi kivihiilellä tuotettua lämpöä ja sähköä. Polton puolesta puhuu myös se, että polttamalla estetään jätteen kaatopaikkasijoituksessa syntyviä metaani- ja hiilidioksidipäästöjä.

Jätteenpolttolaitokselta takaisin hyötykäyttöön

Jätteenpolton lisääntyminen on herättänyt keskustelua polttoprosessissa syntyneiden sivutuotteiden käsittelystä. Jätteen arinapoltto ei hävitä jätettä kokonaan, vaan jäljelle jää palamatonta ainesta, kuonaa ja tuhkaa. Niiden jatkokäsittely on kallista, sijoittamisesta kaatopaikalle on maksettava jäteveroa. Muita ratkaisuja kaatopaikkasijoittamisen sijaan etsitäänkin jatkuvasti varastoitavien kuonakasojen samalla kasvaessa jätteenkäsittelykeskuksissa.

Kuva 1. Jätteenpolton pohjakuonaa (kuva: Tuomas Knuters)

Poltossa syntyvä pohjakuona on palamatonta materiaalia, joka koostuu vaihtelevissa määrin pääosin kuonasta, lasista, kiviaineksista ja metalleista. Se on hiekkaan ja soraan verrattavaa ruskeaa tai harmaata materiaalia, jolla on paljon samoja ominaisuuksia kuin luonnon hiekalla ja soralla (kuva 1). Hyvien ominaisuuksiensa ansioista sitä voidaankin käyttää maarakennuksessa korvaamaan neitseellisten maa-ainesten käyttöä.  Tämän lisäksi tehokkaassa kuonan hyödyntämisprosessissa sen sisältämät metallit pyritään erottamaan takaisin hyötykäyttöön. Jalostusprosessissa kuonasta saadaan erotettua rauta- ja ei-rautametallit erilaisten monivaiheisten prosessien kautta. Tavoitteena on, että jäljelle jäävää mineraalijaetta, uusiokiviainesta, on mahdollista hyödyntää maarakentamisessa sekä luonnonkiviainesten korvaajana betonituotteissa.

Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden käyttämisestä maarakentamisessa eli MARA-asetus, jonka tarkoituksena on edistää uusiokiviainesten hyötykäyttöä, uudistettiin vuonna 2017. Käytännössä asetus mahdollistaa sen vaatimusten täyttyessä tiettyjen jätteiden kuten jätteenpolton pohjakuonien hyötykäytön aikaisempaa kallista ja aikaa vievää ympäristölupaa helpommin. Jokaiseen rakennuskohteeseen ei uusiomateriaaleja ole mahdollista käyttää, vaan asetus rajaa pohjakuonien käyttöä tietyin ehdoin. Hyödyntämiskäyttökohteita mietittäessä on huomioitava esimerkiksi alueen etäisyydet vesistöihin sekä kohderakenteelle yleisesti määrätyt raja-arvot ja määräykset. (Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maanrakentamisessa VNa 843/2017.)

Edistääkö jätteenpoltto kiertotaloutta?

Vaikka kiertotalous on terminä ja ilmiönä suhteellisen uusi, siihen liittyviä näkökulmia ja osa-alueita on tarkasteltu lähes aina. Materiaali-, resurssi- ja materiaalitehokkuuden, sekä kierrätyksen edistämiseksi on aktiivisesti etsitty ratkaisuja 1960-luvulta saakka. Tässä artikkelissa kuvattu esimerkki jätteenpoltossa syntyvän tuhkan ja kuonan hyötykäytön edistämiseksi on erinomainen esimerkki niin kiertotalouden, kuin energia- ja ympäristötekniikankin kehittymisestä, mahdollisuuksista ja haasteista. Yksityiskohtaisemmin aihetta on käsitelty Tuomas Knutersin (2019) opinnäytetyössä. Työn aikana tutkittiin prosessointimenetelmää, jolla kuonasta saadaan erotettua lähes 40 % enemmän sen sisältämistä metalleista kuin aikaisemmin. Tämä on merkittävä tekijä kustannus- ja ympäristötehokkuuden ja tätä kautta kiertotalouden edistämisen kannalta. Teknologisia ratkaisuja on olemassa lukuisia, haasteena onkin niiden soveltuvuus ja soveltuvuuden todentaminen erilaisiin kohteisiin.

Lähteet

Knuters, T. 2019. Jätteenpolton pohjakuonan vaihtoehtoinen prosessointimenetelmä. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti. [Viitattu 2.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905057637

Pöyry Management Consulting Oy. 2015. Jätteiden energiahyödyntäminen Suomessa. [Viitattu 2.5.2019]. Saatavilla: https://energia.fi/files/405/ET_Jatteiden_energiakaytto_Loppuraportti_161015.pdf

Sitra. 2014. Jätteenpoltto ei ole ratkaisu jäteongelmaan. [Viitattu 2.5.2019]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/uutiset/jatteenpoltto-ei-ole-ratkaisu-jateongelmaan/

Suomen virallinen tilasto (SVT). 2019. Jätetilasto. Helsinki: Tilastokeskus. [Viitattu 1.5.2019]. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/jate/2017/13/jate_2017_13_2019-0109_tie_001_fi.html

Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maanrakentamisessa. 843/2017. Finlex. [Viitattu 2.5.2019]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170843

Kirjoittajat

Tuomas Knuters on energia- ja ympäristötekniikan tuleva insinööri.

Pia Haapea on LAMKissa toimiva energia- ja ympäristötekniikan yliopettaja, joka uskoo kiertotalouteen.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/550986 (CC0)

Julkaistu 14.5.2019

Viittausohje

Knuters, T. & Haapea, P. 2019. Jätteestä energiaksi ja uusiomateriaaliksi. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/14/jatteesta-energiaksi-ja-uusiomateriaaliksi/

Lahdessa kehitetään yhteiskäyttöautoilua

Liikenteen ja erityisesti ajoneuvoliikkumisen kasvu ovat merkittäviä tekijöitä kaupunkisuunnittelussa. Näistä syntyviä ongelmia, kuten päästömäärät ja maankäytön ongelmat vaikeuttavat kaupunkien kehittymistä. Siksi ajoneuvoliikkumista sekä ihmisten ajatustapoja liikkumisesta tulee uudistaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä uusilla suunnittelu- ja palvelumalleilla.

Kirjoittajat: Konsta Tarkkala ja Raine Vihelmaa

Uudet suunnittelu- ja palvelumallit edistävät kehitystä

Rodriquen, Comtoisin ja Slackin mielestä (2013, 255-258) ajoneuvoliikkumista on vaikea kehittää radikaalisti, sillä ongelmistaan huolimatta ajoneuvot tuottavat merkittäviä sosiaalisia hyötyjä, kuten logistiikan helpottamisen. Tarvitaan siis ratkaisuja, jotka vähentävät tuotettuja ongelmia, ja saman aikaisesti tukevat autojen positiivisia hyötyjä. Jääskeläisen (2018, 25-26) mukaan liikennepolitiikkaa on ryhdytty muuttamaan kokonaisvaltaiseksi palveluksi, jossa asiakkaille tarjottaisiin hyviä liikkumisen palveluita ilman auton omistamista. Tämän tavoitteen toteutumiseksi vaaditaan uudenlaisia liikkumisen suunnittelu- ja palvelumalleja.

MaaS johdetaan sanoista Mobility as a Service eli liikkuminen palveluna, ja se toimii uudenlaisena kokonaisvaltaisena suunnittelu- ja palvelumallina. Suunnittelumallina MaaS:lla halutaan muokata näkemyksiä siitä, miten liikkumispalveluita tuotetaan ja kulutetaan sekä järjestetään ja ylläpidetään. MaaS:n avulla liikkumiselle halutaan avata kilpailukykyiset markkinat sekä uudistaa nykyisiä liikkumisen palvelumahdollisuuksia. (Eckhardt, Aapaoja, Nykänen, Sochor, Karlsson & König 2017, 9.) Palvelumallina MaaS:lla puolestaan tuotetaan palvelupaketteja. Palvelupaketit yhdistelevät jakamispalveluita, digitalisaatiota sekä multimodaalista liikkumista tuottaen kaikenkattavia ja muunneltavia liikkumispaketteja, jotka toimivat yhden maksutoiminnon periaatteella. Tällä hetkellä palvelupaketteja voi ostaa Suomessa vain pääkaupunkiseudulla toimivalta MaaS Global -yhtiöltä. (ITS Finland 2018.)

Yhteiskäyttöautoilla halutaan laajentaa Lahden liikkumispalveluita

Yhteiskäyttöautot kuuluvat jakamistalouteen, jossa palveluiden ja asioiden käyttöaste pyritään maksimoimaan pitkällä käyttöajalla. Hyvä käyttöaste kasvattaa palveluiden ja asioiden arvoa entisestään. Jakamistalous itsessään on osa laajempaa kiertotalouden toimenkuvaa. (Nikula 2015, 4.) Liikenneviraston (2018, 12, 14) mukaan yhteiskäyttöautojen kehityksellä tarjotaan ihmisille entistä enemmän liikkumismuotoja ilman, että heidän tarvitsee omistaa autoa. Jakaminen kasvattaa myös autojen käyttöastetta merkittävästi. Palvelulla pyritään edistämään ihmisten käsitystä liikkumisen merkityksestä eli kuinka paljon liikutaan ja millä liikutaan. Palvelun käytöstä maksetaan yleisesti minuutti-, tunti-, päivä- tai kilometrihinnalla ja palvelun varaus toimii sähköisen sovelluksen tai internetin avulla. Yhteiskäyttöauton tyypillisiä palvelumalleja ovat yksityisen yrityksen malli, kaupunkivetoinen malli sekä talonyhtiön malli. Palvelumallit toimivat erilaisilla toimintamalleilla, joita on neljä: kiertomatka, vertaisvuokraus, pisteestä pisteeseen sekä kelluva pysäköinti.

MaaS ja yhteiskäyttöautot hyödyntävät merkittävästi digitalisaation eli palveluiden sähköistämisen yleistymistä toimintatavoissaan. Digitalisaatio kattaa älyliikenteen, joka pyrkii parempien sähköisten matkapalveluiden, kuten aikataulujärjestelmien kehitykseen. Älyliikenne puolestaan kattaa ohjelmointirajapinnan eli API-järjestelmän. API:lla tuotetaan käyttäjien hyödyntämät sähköiset sovellukset, jotka käsittelevät liikkumisen dataa useista lähteistä ja yhdistelevät niitä. (Eckhardt ym. 2017, 12.) (Transport Systems Catapult 2016, 24.)

Lahden kaupunki (2018) kertoo autokannan määrien jatkavan kasvua, mikä pakottaa kaupungin pohtimaan uusia ratkaisuja. Lahti on ottanut MaaS:n kehityksen jo osaksi kaupungin strategiaa ja sitä ohjaavia kehityshankkeita, mutta toimiakseen MaaS tarvitsee useita kestävän liikkumisen palveluita. Näin ollen kaupunki on päätynyt kehittämään yhteiskäyttöauton luomia ratkaisuita, joilla voitaisiin vähentää omistusautojen kokonaismäärää. Voltin (2010, 32, 38, 46-50) mielestä yhteiskäyttöautot ovat hyvä ratkaisu vähentämään omistusautojen määrää. Yhteiskäyttöauton jakamisperiaate parantaa sen korvaussuhdetta omistusautoihin, kasvattaa auton käyttöastetta sekä vähentää kaupunkitilan pysäköintipaikkojen tarvetta. Käytön yleistyminen vaatii kuitenkin paljon muutoksia pysäköinti- ja kaavoituspolitiikassa. Palvelua tulee myös mainostaa laajasti kaupunkilaisille helpon käyttöönoton avulla, jotta tieto palvelun saatavuudesta leviää.

Kuvio 1. Yhteiskäyttöauton käyttöönoton asteet (Liikennevirasto 2018, 21)

Ydinasioita yhteiskäyttöautoilun edistämiseksi

Yhteiskäyttöautoilun edistämisen ydinasioita lähdettiin selvittämään opinnäytetyössä teemahaastattelulla, joka on laadullisen tutkimuksen tutkimusmenetelmä. Teemahaastatteluita suoritettiin yhdessä yhdeksän eri alojen ammattilaisten kanssa, jotka ovat organisaatiossaan osa kestävän liikkumisen kehittämistä. Haastateltavat toimivat kiinteistö-, koulutus- ja tutkimusalalla, yhteiskäyttöautoyrityksissä sekä julkisina päättäjinä. (Tarkkala 2019.)

Haastatteluiden perusteella aihealueesta rajattiin kahdeksan kehityksen ydinasiaa. Kehityksen ydinasiat käsittelevät seuraavia aihealueita:

  • kaupungin ominaisuuksien, päämäärien ja toiminnan määrittäminen
  • oikeanlaisten yhteiskäyttöautomallin tukeminen
  • kaupunkiin sopivan yhteiskäyttöauton toimintamallin määrittäminen
  • pysäköintipolitiikan kehittäminen eri osa-alueilla
  • kaavoitusnormien muutos osana pysäköintipolitiikan kehittämistä
  • palvelutoiminnan nojaaminen vähäiseen päästöttömyyteen
  • vahva palvelumahdollisuuksien mainostaminen
  • opit jo suoritetuista malleista ja uskallus lähteä kehittämään yhteiskäyttöautoilua.

Taulukko 1 esittää tiivistelmän kehityksen ydinasioista, joita opinnäytetyössä käytiin läpi. Kehitysehdotuksille ei voi määrittää tärkeysjärjestystä, sillä ne toimivat parhaiten yhteistyössä toistensa kanssa.

Taulukko 1. Tiivistelmä kahdeksasta yhteiskäyttöautoilun kehityksen ydinasiasta (Tarkkala 2019, 55)

Lahden kaupungin on tärkeää kehittää kaupungissa uusia liikkumisen suunnittelu- ja palvelumallien mahdollisuuksia, sillä niillä on mahdollista vähentää ajoneuvokannan määrää sekä muuttaa kaupunkilaisten liikkumisen asenteita kestävämmiksi. MaaS-palvelukokonaisuuden kehitys ei ole vielä ajankohtaista Lahdessa, sillä se vaatii useita kestävän liikkumisen palveluita toimiakseen. Yhteiskäyttöautoilun kehityksen mahdollistaminen kaupungissa tukee MaaS:n kehitystä sekä luo uudenlaisia liikkumistapoja kaupunkilaisille. On myös tärkeää, että MaaS-mallin ja yhteiskäyttöauton kehityksellä tuetaan koko Suomen liikkumispalveluita ja -järjestelmää kokonaisuutena.

Lähteet

Eckhardt, J., Aapaoja, A., Nykänen, L., Sochor, J., Karlsson, M. & König, D. 2017. Deliverable 2: European MaaS Roadmap 2025, MAASiFiE project funded by CEDR. [Viitattu 24.3.2018]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/sites/maasifie/fi/PublishingImages/tulokset/cedr_mobility_MAASiFiE_deliverable_2_revised_final.pdf

ITS Finland. 2018. Liikkuminen palveluna. [Viitattu 25.3.2018]. Saatavissa: http://www.its-finland.fi/index.php/fi/palvelut/mobility-as-a-service.html

Jääskeläinen, S. 2018. Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 5/2018. Helsinki: Liikenne- ja viestintäministeriö.

Lahden kaupunki. 2018. Liikkuminen Lahdessa. [Viitattu 24.3.2019]. Saatavissa: http://lahdenvuosi.fi/yleiskaavaselostus/lahti-vuonna-2025-tarina/liikkuminen-lahdessa

Liikennevirasto. 2018. Yhteiskäyttöautojen potentiaali ja vaikutukset käyttäjänäkökulmasta. [Viitattu 24.3.2019]. Saatavissa: https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/lts_2018-25_yhteiskayttoautojen_web.pdf

Nikula, S. 2015. Yhteiskäyttöautot Suomessa. [Viitattu 24.3.2019]. Saatavissa: https://www.motiva.fi/files/10634/Trafi_Yhteiskayttoautot_Suomessa.pdf

Rodrique, J. P., Comtois, C. & Slack, B. 2013. The Geography of Transport Systems. Yhdistyneet kuningaskunnat: Routledge

Tarkkala, K. 2019. Toimivien yhteiskäyttöautopalveluiden kehittäminen Lahdessa osana tulevaisuuden MaaS-mallia. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Energia- ja ympäristötekniikka. Lahti. [Viitattu 8.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903294013

Transport Systems Catapult. 2016. Mobility as a Service – exploring the opportunity for mobility as a service in UK. [Viitattu 24.3.2019]. Saatavissa: https://ts.catapult.org.uk/wp-content/uploads/2016/07/Mobility-as-a-Service_Exploring-the-Opportunity-for-MaaS-in-the-UK-Web.pdf

Voltti, V. 2010. Autojen yhteiskäytön potentiaali ja vaikutukset pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 45/2010. Helsinki: Liikennevirasto

Kirjoittajat

Konsta Tarkkala valmistui keväällä 2019 Lahden ammattikorkeakoulusta tekniikan alalta Energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi pääaineenaan yhdyskuntasuunnittelu.

Raine Vihelmaa on lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa tekniikan laitoksella Energia- ja ympäristötekniikan koulutusalalla vetäen yhdyskuntasuunnittelun koulutussuuntautumista ja toimien sidoshenkilönä erilaisissa kaupunkisuunnittelun kehittämisprojekteissa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/713542 (CC0)

Julkaistu 13.5.2019

Viittausohje

Tarkkala, K. & Vihelmaa, R. 2019. Lahdessa kehitetään yhteiskäyttöautoilua. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/13/lahdessa-kehitetaan-yhteiskayttoautoilua/

Six Skills Help You Stand Out in A Hypercompetitive Labour Market

“Anxious.” “Lost.” “Everything’s a struggle.” are some examples of the ways most recent university grads described their experience transitioning from school to the professional world. Why so? Because most of the grads need to undergo a “change-of-state” from being a student to being a short-termed (sometimes long-term) unemployed. This article is written for students who are struggling to enhance their competiveness in the labour market in order to get employed.

Authors: Phuong Nguyen and Marja Viljanen

Skills Challenge in Europe and Finland

Compared to other groups, the stagnation in the European markets hit the young more severely. For instance, the rate of youth unemployment in Finland reached 17.2% in December 2018, trebling the general unemployment rate (Statista 2018).

Skill mismatch is one of the key reasons to this dilemma. While many employers face difficulties in recruiting staff, unemployment levels remain relatively high. According to Cedefop European Skills and Jobs Survey, 39% of European employers have difficulty finding people with desirable skills. And more than half of 12 million long-termed unemployed are considered low-skilled. (Skills Panorama 2016.)

EmploySkills Project+

On recognizing the problem and aiming to solve it, Erasmus+ project, entitled “Strengthening students’ employability through enhanced skills formation (abbr. EmploySkills)” was formed. The expected outcome of the project is to develop curricula relevant to the labour market and societal needs.

The project consists of five intellectual outputs in total. Findings presented in this article are a part of the first output O1, which acts as a foundation for the next steps. Lahti University of Applied Sciences is one of the core partners in the project.

Theoretical Study of Transversal Skills

According to UNESCO IBE 2018, transversal skills are “skills related to a particular job, task, academic discipline or area of knowledge and that can be used in a wide variety of situations and work settings” (UNEVOC 2018). Some popular transversal skills are communication, collaboration, creative thinking or leadership. Nowadays, the term “transferable skills”, which has the same meaning as “transversal skills”, has been used more commonly (European Training Thesaurus 2018, as cited in ELGPN 2018).

The importance of transversal skills is indisputable. ”Transversal knowledge, skills and competencies are the building blocks for the development of the ”hard” skills and competencies required to succeed on the labour market.” (ESCOpedia 2018). As transversal skills are relevant to a broad range of occupations and sectors, they can be seen as the cornerstone for the personal development of a person (ESCOpedia 2018).

According to Nedelkoska and Quintini 2018 (as cited in Hogarth 2018), about 14% of jobs in 32 OECD countries which participated in PIAAC were highly automatable (i.e., with a probability of automation of over 70%). The only bottlenecks to automation are, however, social intelligence, cognitive intelligence, perception and manipulation that only human possess (Hogarth 2018). Therefore, transversal skills are of pivotal importance.

Research Methodology

The whole structure of the research is illustrated in Figure 1. The research adopts a deductive approach and applies the mixed-research method so as to better evaluate and understand the problem. In this case, qualitative method is used to provide an overview of the main issues while quantitative method collects descriptive data and bring an insight into the issue.

FIGURE 1. Research Structure (Nguyen 2019)

Key Findings

As a result, 20 transversal skills are divided into four groups in the order of significance for the working life (see Table 1). Amongst, type-1 comprises highly required skills at the first stage of a recruitment process, whilst type-2 includes skills that are necessary and critical for work process and career ladder. (Nguyen 2019.)

TABLE 1. Category of Transversal Skills (Nguyen 2019)

It is also worth noting that social skill is one of five most critical transversal skills, while collaboration skill is considered as the most important transversal skill by the majority of the interviewees. (Nguyen 2019.)

On the other hand, the research showed that the majority of graduate students lack these transversal skills: technology literacy, leadership, creativity, self-initiative, social skills, critical thinking and media literacy. Amongst, grads are most dissatisfied with the extent to which technology literacy and leadership skill are taught at higher education institutions (i.e. 29% and 27% respectively). (Nguyen 2019.)

Comparing opinions from both sides, it is concluded that many grads lack critical transversal skills because they misunderstood the expectation from employers. Now that we have understood the opinions from the employer side, we suggest students put more effort on the following six transversal skills in order to improve their employability: technology literacy, social skill, collaboration, self-initiative, creativity and critical thinking (Nguyen 2019.)

Although transversal skills are interpersonal and hard to teach, it is not impossible to acquire and develop a new transversal skill. As an outcome of the research, a practical guideline (see Figure 2) was created with a view to assisting students in developing their competencies in the six transversal skills.

FIGURE 2. Guidelines on the Improvement of Transversal Skills

Role of Higher Education Institutions

At the end of the focus group interview, the interviewees recommend schools should have their students take Personality Test. In addition, it is imperative that higher education institutions facilitate students to take more practical trainings that are in accordance with their career goals and integrate proactively transversal skills into the curriculum. Courses about self-management, leadership and technology seem to be in need for the matter.

Last word

Although the concept “transversal skills” is quite new, the significance of them in our life is undeniable. This research was conducted in Finland; accordingly, the result is more likely applicable to the Finnish labour market. However, future researchers can use this as a reference for the similar topic. More importantly, this research showed positive correlations between transversal skills. Therefore, it is highly recommended that future researchers do other in-depth research on the correlations between transversal skills.

References

ELGPN 2018. Transversal skills. [cited 6 Apr 2019]. Available at: http://www.elgpn.eu/elgpndb/view/251

ESCOpedia 2018. Skill reusability level. [cited 25 Feb 2018]. Available at: https://ec.europa.eu/esco/portal/escopedia/Skill_reusability_level

Hogarth, T. 2018. Economy, employment and skills: European, regional and global perspectives in an age of uncertainty. Fondazione Giacomo Brodolini. [cited 25 Feb 2018]. Available at: http://www.fondazionebrodolini.it/sites/default/files/pubblicazioni/file/q61_x_web_cor_0.pdf

Molinsky, A. & Pisman, S. 2019. The biggest hurdles recent graduates face entering the workforce. [cited 27 Apr 2019]. Available at: https://hbr.org/2019/04/the-biggest-hurdles-recent-graduates-face-entering-the-workforce

Nguyen, P. 2019. Enhancing the employability of graduate students with transversal skills. Bachelor’s thesis. Lahti University of Applied Sciences, Business Administration. Lahti. [cited 27 Apr 2019]. Available at: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904276194

Skills Panorama 2016. Skills challenges in Europe. [cited 27 Apr 2019]. Available at: https://skillspanorama.cedefop.europa.eu/en/analytical_highlights/skills-challenges-europe-2016

Statista 2018. Youth unemployment rate in Europe (EU member states) as of December 2018 (seasonally adjusted). [cited 18 Feb 2018]. Available at: https://www.statista.com/statistics/266228/youth-unemployment-rate-in-eu-countries/

UNEVOC 2018. Transversal skills. [cited 25 Feb 2018]. Available at: https://unevoc.unesco.org/go.php?q=TVETipedia+Glossary+A-Z&id=577

Authors

Phuong Nguyen has studied Business and Administration at Faculty of Business and Hospitality Management at Lahti University of Applied Sciences and has graduated and received a BBA degree in May 2019.

Marja Viljanen works as a Senior Lecturer at the Faculty of Business and Hospitality Management, Lahti University of Applied Sciences.

Illustration: https://pxhere.com/en/photo/714525 (CC0)

Published: 13.5.2019

Reference to this publication

Nguyen, P. & Viljanen, M. 2019. Six Skills Help You Stand Out in A Hypercompetitive Labour Market. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2019/05/13/six-skills-help-you-stand-out-in-a-hypercompetitive-labour-market/