Yritysten pelikenttänä koko maailma

Nopeasti globalisoituvassa maailmassa kansainvälistymisestä on tullut yksi olennaisimmista käsitteistä liike-elämässä.  Kun pelikenttänä on koko maailma, ovat yritysten mahdollisuudet lähes loputtomat.

Kirjoittajat: Linda Alén ja Minna Porasmaa

Globalisoituminen

Teknologian nopea kehittyminen viime vuosikymmeninä on mullistanut maailman markkinat, tehden kansainvälistymisestä yhden olennaisimmista käsitteistä liike-elämässä. Teknologian jatkuva kehitys mahdollistaa tavaroiden, kuljetusten, kommunikaation, sekä rahavirtojen yhä nopeamman liikkumisen, tehden näin ollen yritysten kansainvälistymisen helpoksi ja avaten lähes loputtomia mahdollisuuksia. Teknologisoituminen on avannut maailman markkinat kaiken kokoisille yrityksille ympäri maailman ja lisännyt näin yritysten laajentumista yhä useampiin maihin. Globalisoituminen vaikuttaa liike-elämään maailmanlaajuisesti, niin kansallisista yrityksistä paikallisiin yrityksiin, kuin pienistä ja keskisuurista yrityksistä valtaviin kansainvälisiin yhtiöihin. Vuodesta 1990 vuoteen 2011 monikansallisten yritysten määrä ympäri maailmaa on enemmän kuin kaksinkertaistunut (Kotler 2012, 574).

Kansainvälistymisprosessi

Jotta yrityksen kansainvälistyminen ja kaupankäynti vieraassa maassa olisi tuloksellista, on tiettyjä asioita huomioitava ennen kansainvälistymisprosessin täytäntöönpanoa. Kokonaisvaltainen prosessin suunnittelu ja arviointi, sekä yksityiskohtainen tutkimustyö kohdemarkkinasta ovat keskeisessä osassa kansainvälistymisprosessin alkuunpanossa (Hollensen 2012).

Yrityksen motivaattorina kansainväliseen laajentumiseen toimivat tavallisesti toisen maan tarjoamat kasvumahdollisuudet, sekä niiden seurauksena toiveet liikevoiton ja yrityksen toiminnan kasvattamisesta (Kotler 2012, 584).

Alla oleva kuvio havainnollistaa yleisimpiä vaiheita ja huomioitavia asioita, joita pienet ja keskisuuret yritykset tavallisesti käyvät läpi kansainvälistyessään.

Kuvio 1. Kansainvälistymisprosessin suunnittelu (Alén 2017, mukaillen Kotler 2012, 576; Hollensen 2012)

Kun yritys laajentaa uudelle alueelle, yksityiskohtainen tutkimus kohdemaasta olisi suositeltavaa, jotta toimiva markkinointi- ja etabloitumisstrategia voidaan suunnitella. Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet sekä tavoitevolyymit liittyvät tiiviisti markkinointi- ja etabloitumisstrategian, kuten myös tavoitemarkkinan valitsemiseen. Kun kohdemarkkinasta on suoritettu kokonaisvaltainen markkinatutkimus, sekä kansainvälistymisprosessin muut osa-alueet on suunniteltu ja laitettu käytäntöön, on prosessin toteutus, seuraaminen, sekä kehitys tärkeää.

Etabloitumisstrategiapäätökseen vaikuttavat tekijät

Johansonin ja Vahlneen (1977) tunnetun Uppsala -kansainvälistymisteorian mukaan yritykset, jotka haluavat laajentaa toimintaansa kotimaastaan ulkomaille, tyypillisesti laajentavat ensin geografisesti lähellä oleviin maihin (Kontinen & Ojala 2012). Viime vuosien digitalisoituminen ja teknologian kehittyminen kuitenkin mahdollistaa tietyille tuotteille ja yritysmalleille kansainvälistymisen kauempiinkin maihin melko vaivattomasti. Yrityksen päätös oikean etabloitumisstrategian valinnasta riippuu monesta eri tekijästä. Nämä tekijät vaihtelevat riippuen kohdemaan markkinasta, markkinatilanteesta, sekä kyseessä olevasta yrityksestä (Hollensen 2012.)

Hollensenin mukaan (2012, 222) etabloitumisstrategiaan vaikuttavat tekijät voidaan jakaa neljään päätekijään alla olevan kuvion mukaisesti.

Kuvio 2.  Etabloitumisstrategian valintaan vaikuttavat neljä pääryhmää (Alén 2017, mukaillen Hollensen 2012, 222).

Hollensenin mallin mukaisesti yrityksen sisäisten ja ulkoisten, kansainvälisen toiminnan toivottujen ominaispiirteiden, sekä erityisten liiketoimintaan vaikuttavien tekijöiden selvittyä on etabloitumisstrategia helpompi valikoida.

Yritykseen, sekä sen tuotteeseen tai palveluun liittyvien tekijöiden lisäksi kohdemaan makro-ympäristölliset tekijät olisi hyvä tunnistaa, jotta tarkoitukseen sopivin etabloitumisstrategia voidaan valita. Näiden tekijöiden syvällinen tutkinta ja ennustaminen tuleville vuosille auttaa arvioimaan kohdemarkkinan potentiaalista myyntiä ja voittoja. (Geetanjali 2010, 10).

Etabloitumisstrategiat

Kun kohdemarkkina on valikoitunut ja tarvittava taustatutkimus on tehty, on päätettävä, mikä etabloitumisstrategia olisi kaikista toimivin valinta yritykselle. On tärkeää huomioida, että ei ole vain yhtä tiettyä etabloitumismallia olemassa, joka toimisi tietyntyyppisille tai kaikille yrityksille.

Kansainvälistymismuodot voidaan Hollensenin (2012, 210) mukaan jakaa kolmeen pääryhmään. Nämä kolme ryhmää koostuvat viennistä (suora, epäsuora ja välitön), sopimuksellisista yhteistyömuodoista (esim. lisensiointi, franchising), sekä hierarkkisista investointimuodoista (mm. yhteisyritys, oma greenfield-yksikkö). Samankaltaiset yritykset voivat valita täysin erilaiset strategiat samalla markkina-alueella. Perinteisten kansainvälistymisstrategioiden lisäksi internetin ja verkkokaupan tuomat mahdollisuudet ovat viime vuosina mullistaneet perinteiset etabloitumisstrategiat. (Hollensen 2012.)

Toimitusketjut

Kun yrityksen toiminta laajenee kansainvälisille markkinoille yli oman maan rajojen, tarkoittaa tämä yleensä koko jakelu -ja toimitusketjun kasvamista.  Tuotteen tai palvelun tuottajan ja valmistajan, sekä itse loppuasiakkaan välillä saattaa jakeluketjussa olla moniakin välikäsiä, jotka kaikki toimivat erilaisten periaatteiden mukaisesti. Tehokas toimitusketju ja sen hallinnointi tuovat yrityksen tuotteelle tai palvelulle kilpailuetua, jolla nostetaan sen arvoa, tuottoa ja voittoa (Fleisher 2007).

Jatkuvasti globalisoituvassa bisnesmaailmassa yrityksen jakelu -ja toimitusketjut ovat tärkeässä roolissa. Ne vaikuttavat olennaisesti koko tuotteen tai palvelun onnistuneeseen matkaan tuottajalta loppuasiakkaalle saakka. Mitä suurempi jakeluketjun välikäsien määrä on, sitä vähemmän kontrollia markkinointisuunnitelman eri osiin ja niiden toteutumiseen itse valmistajalla on, ja sitä monimutkaisempi ja riskialttiimpi koko ketju on (Kotler 2014). Yrityksen markkinointi -ja kansainvälistymissuunnitelmaa laatiessa olisi siis jakeluketjun suunnitteluun ja sen osiin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota, jotta yrityksen tuote tai palvelu voidaan tehokkaasti saattaa loppuasiakkaalle saakka. Esimerkkinä onnistuneesta toimitusketjun suunnittelusta mainittakoon Amazon.com, joka mullisti vähittäiskaupan keksien kaupankäynnin internetin kautta ilman fyysisiä kauppoja. Apple mullisti musiikin myynnin alkaessaan myymään musiikkia verkossa, sekä Rent-A-Car käänsi perinteisen autovuokrauksen päälaelleen lentokentillä olevilla autovuokrauspalveluillaan. (Kotler 2014.) Onnistuneella jakelun suunnittelulla voidaan siis saavuttaa kansainvälisessä kaupassa mahtavia arvo -tai kustannusetuja kilpailijoihin nähden.

Yhteenveto

Kansainvälisille markkinoille tavallisesti laajennetaan, kun etsitään kasvua, tai koetaan, että toisen maan markkina tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia yritykselle. Kansainvälistymisprosessin suunnittelu noudattaa yleensä tiettyä kaavaa.

Henry Ford oppi 1900-luvun alussa arvokkaan oppitunnin yritysten yhteistyöstä ja toimitusketjun toimivuuden tärkeydestä (Fleisher 2007, 158). Hän omisti hiilikaivoksia, tehtaita, metsiä, rahtialuksia, teitä, sekä rautateitä, jotta hänen yrityksellään olisi pääsy raaka-aineisiin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Hän kuitenkin oppi, että pienemmät, tiettyyn alueeseen keskittyneet yritykset suorittivat huomattavasti tehokkaammin kuin hänen yrityksensä. Tämä sai hänet tajuamaan, ettei yksi yritys voi omatoimisesti hoitaa täydellisen tehokkaasti kaikkia yrityksen jakelun osa-alueita. Tämä osoittaa, kuinka tärkeää on, että toimitusketjun kaikki osat suoritetaan mahdollisimman ammattimaisesti ja tehokkaasti, ja kuinka ketjun jokaisen osion erityisosaaminen ja yhteistyö voivat hyödyttää ketjun kaikkia osapuolia. Tulevaisuudessa voidaankin kansainvälisessä kaupassa odottaa, että ketjut kilpailevat muita ketjuja vastaan, nykyisen yritykset vastaan yritykset asettelun sijaan.  (Fleisher 2007.)

Lähteet

Albaum, G. S., & Duerr, E. 2008. International marketing and export management. 6. uudistettu painos. Harlow: Prentice Hall.

Alén, L. 2017. Internationalization: Entering the Russian Market: Case Company X. [Verkkodokumentti]. AMK -opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 30.5.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704285771

Christopher, M. 2016. Logistics and supply chain management. 5 uudistettu painos.

Fleisher C., Bensoussan B., 2007. Business and Competitive Analysis: Effective Application of New and Classic Methods. Pearson Education Inc.

Geetanjali. 2010. International Marketing. Jaipur, IN: Oxford Book Co.

Hollensen, S. 2012. Essentials of global marketing. (2nd ed.). Harlow: Pearson Education.

Kontinen, T., Ojala, A. 2012. Internationalization pathways among family‐owned SMEs. International Marketing Review. [Verkkolehti]. Vol. 29 (5), 496-518. [Viitattu 8.5.2017.] Saatavissa:  http://dx.doi.org/10.1108/02651331211260359

Kotler, P., & Armstrong, G. 2014. Principles of marketing. 15. uudistettu painos. Boston, Mass: Pearson.

Silbiger, S., 2005. The 10-Day-MBA. Piatkus Books Ltd, London.

Kirjoittajat

Linda Alén on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden alalla ja valmistuu kansainvälisen liiketoiminnan koulutusohjelmasta tradenomiksi toukokuussa 2017.

Minna Porasmaa työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden alalla lehtorina.

Julkaistu 14.6.2017

Työnantajien odotukset korkeakouluista valmistuneille työelämän muuttuessa : Työnantajakyselyn tulokset

Artikkelissa on katsaus korkeakoulutettujen työllistymiseen sekä digitaalisuuden tuomiin muutoksiin työelämässä. ESR-hankkeessa Tehokkaasti työelämään toteutettiin kysely työnantajille, millä kriteereillä he palkkaavat korkeakoulusta valmistuneita töihin ja artikkelissa kerrotaan kyselyn tuloksista ja siitä, mitä työnantajat odottavat korkeakoulusta valmistuneilta opiskelijoilta.

Kirjoittaja: Eija Lantta

1 Johdanto

Työelämä muuttuu nopeasti digitalisaation seurauksena, joten työelämään tarvitaan uudenlaisia osaajia. Tehokkaasti työelämään hankkeessa työnantajille tehty kysely osoittaa, että korkeakouluista valmistuneilta odotetaan monipuolisuutta ja monialaisuutta, yrittäjämäistä asennetta, kielitaitoa ja ohjelmointitaitoja. Työnantajat odottavat korkeakouluista osaajia, jotka luovat uutta työelämää.

1.1. Työllisyyskatsaus

Työllisyyskatsauksen (SVT 2016) mukaan joulukuun lopussa oli 358 100 työtöntä työnhakijaa, mikä on 19 800 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömistä työnhakijoista oli ulkomaiden kansalaisia 35 200, joista EU/ETA maiden kansalaisia oli 10 400. Alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 48 100, mikä on 4 300 vähemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Alle 20-vuotiaita oli työttömänä 10 500.

Koulutusasteittain tarkasteltuna työttömyys laski edellisen vuoden joulukuuhun verrattuna kuudella koulutusasteella; eniten alemmalla perusasteella (16 %), ylemmällä perusasteella (6 %) ja alimmalla korkea-asteella (5 %). Työttömyys nousi ainoastaan tutkijakoulutusasteella (4 %). Ylemmällä korkea-asteella työttömyys pysyi samana. Omaehtoisessa opiskelussa työttömyysetuudella oli yhteensä 36 300 henkilöä. (SVT 2016.)

Uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin työ- ja elinkeinotoimistoihin joulukuun aikana 37 100, mikä on 1 700 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Kaikkiaan työ- ja elinkeinotoimistoissa oli joulukuussa avoinna 68 500 työpaikkaa, mikä on 7 400 enemmän kuin vuosi sitten. Työpaikoista täytettiin joulukuun aikana 7 200, joista 3 700 työ- ja elinkeinotoimiston hakijalla. 28 500 oli sellaisia, joissa työpaikan avoinna olo päättyi, koska työpaikan hakuaika oli päättynyt tai hakijoita oli riittävästi. Lisäksi peruutettiin 1 000 työpaikkaa ja 900 työpaikkaa ei pystytty täyttämään. Joulukuun lopussa oli edelleen avoinna 32 900 työpaikkaa. (SVT 2016.)

1.2. Digitaalisuus ja työelämän muutokset

Hallitusohjelmassa (Valtioneuvosto: hallitusohjelma. 2017-2020. Kärkihanke 1) on vahva tahtotila muuttaa julkisia palveluja digitaalisiksi. Digitalisaatiossa toimintatapoja uudistetaan asiakaslähtöisesti hyödyntämällä uutta teknologiaa ja palveluja kehitetään moniammatillisissa tiimeissä. Valtiovarainministeriön tiedotteessa ministeri Vehviläinen (2017) toteaa, että EU:n komission DESI 2017 indeksin mukaan Suomi on Tanskan jälkeen toisena digitaalisuudessa. Suomen vahvuuksia ovat julkisten palveluiden digitalisoiminen ja osa-alueet, jotka mittavat digitaalisia perustaitoja ja osaamista. Vehviläisen (2017) mukaan digitalisaation mahdollisuuksia täytyy hyödyntää täysimääräisesti arjen toiminnoissa ja viranomaispalveluissa.

Hao (2016) on tutkinut väitöskirjassaan Cloud Manufacturing: Strategic Alignment between Manufacturing Industry and Cloud Computing sitä, miten pilvipalvelut muuttavat kuluttajien ja yritysten elämää. Hao uskoo, että pilvivalmistus voisi olla avain yritysten kilpailukyvyn kasvuun. Pilvipalvelut tuovat yhteisen yhteistyöalustan, jossa toimivat voivat olla fyysisesti vaikka eri puolilla maailmaa eli yhteistyön tekeminen ei ole enää paikkaan sidottua. Palvelut ovat myös paremmin skaalattavissa kysynnän mukaan, kun toiminnanohjaus, valmistuksenohjaus, tuotannonohjaus ja etähallinta ovat pilvessä. (Hao 2016, s. 72-73.)

Lehti, Rouvinen ja Ylä-Anttila (2012) ovat todenneet, että digitaaliteknologian ja siihen liittyvien palveluiden takia taloudessa ja yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia voidaan verrata niihin muutoksiin, joita höyryn ja sähkön hyödyntäminen saivat aikaan, kun ne keksittiin. Eli digitaalisuus on paljon muutakin kuin sähköisiä palveluita ja digitaalisuus muuttaa työelämää monella tavalla.

Sitran Elinvoima-foorumin (2017) mukaan ”Uusi työ on ainakin joustavaa, monimuotoista, mahdollistavaa, verkottunutta, kokeilevaa ja purskeista ja sitä tehdään monessa roolissa yhtä aikaa.” Työnteko ei ole samalla tavalla vuosikelloon, aikaan tai paikkaan sidottua kuin aikaisemmin, joten myös työkulttuurien täytyy muuttua. Työssä tarvitaan yrittäjämäistä asennetta ja yrittäjämäistä tapaa tehdä työtä. Uusi työ tuo mukanaan epätyypilliset työsuhteet, itsensä työllistämisen, osuuskunnat jne., joten myös olemassa olevien neuvontapalveluiden pitää muuttua antamaan tietoa uudenlaisesta työstä. Koulujen täytyy ottaa käyttöön kokeilukulttuuri, enää ei opiskella ulkoa vaan opitaan erilaisilla tavoilla.

1.3. Korkeakoulutettujen työllistyminen

Hallitusohjelman kohdan Osaaminen ja koulutus Kärkihanke 3: Nopeutetaan siirtymistä työelämään (2017-2020) tavoitteena on saada korkeakoulutettujen opiskeluaika lyhyemmäksi ja siirtyminen työelämään sujuvaksi lisäämällä mm. monipuolisten digitaalisten välineiden hyödyntämistä opetuksessa ja tukemalla korkeakoulujen välistä opetusyhteistyötä. OKM:n työryhmä Laadullinen työllistyminen yhdeksi korkeakoulujen rahoituskriteeriksi (2017) ehdottaa, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleissa työllistymistä mittaavat kriteerit korvattaisiin uusilla laadullista työllistymistä mittaavilla kriteereillä. Tavoitteena on, että laadullisen työllistymisen kriteeri lisättäisiin korkeakoulujen rahoitusmalliin vuodesta 2019 alkaen. Korkeakouluja palkitaan tulevaisuudessa valmistuneiden työllistymisestä koulutustasoa vastaavasti. Uudistuksen tavoitteena on edistää työllisyyttä sekä kannustaa korkeakouluja yhteistyöhön työelämän kanssa.

Korkeakouluilta edellytetään toimenpiteitä, että valmistuneet sijoittuisivat työelämään heti opiskelujen jälkeen. Kuten työllisyystilastoista voidaan havaita, työ- ja elinkeinotoimistoilla ei ole mahdollisuutta kantaa vastuuta pelkästään korkeakoulutettujen työllisyydestä. Korkeakoulutettujen pitäisi osata hakea työtä monien eri kanavien kautta ja työllistyä heti valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaan työhön ja tähän tarvitaan korkeakouluilta panostusta.

2 Työnantajakysely ja sen tulokset
2.1. Työnantajille tehty kysely

Tehokkaasti työelämään ESR-hankkeessa (2016) toteutettiin työnantajille kysely korkeakouluopiskelijoiden rekrytointiin liittyen. Kysely lähetettiin valtakunnallisten Tehokkaasti työelämään, KILKAS-Kilpailukykyä ja kasvua ulkomaalaisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden työllistymisen edistämiseksi ja Sometaduuniin -hankkeiden kautta työnantajille. Vastauksia saatiin eri alojen ja eri sektoreiden työnantajilta yhteensä 131, joten vastaukset kattavat hyvin korkeakoulujen eri alojen työnantajat. Kyselyllä haluttiin selvittää, mitkä seikat vaikuttavat siihen, että työnantajat ottavat töihin ammattikorkeakoulujen harjoittelijoita ja ammattikorkeakouluista valmistuvia. Kyselyn tuloksia hyödynnetään, kun luodaan keinoja opiskelijoiden työllistymiseen heti valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaan työhön.

2.2. Harjoittelijan rekrytointi

Tärkeimpänä kriteerinä harjoittelijoiden rekrytoinneissa pidettiin opiskelijan suuntautumista opinnoissa ja sitä, mitä opintoja tutkinto sisältää. Työkokemusta pidettiin tärkeänä ja työkokemuksen ei välttämättä tarvitse olla omalta alalta silloin kun ollaan palkkaamassa harjoittelijoita. Työnantajat arvostivat myös opintomenestystä. Kielitaitoa arvostettiin ja pidettiin tärkeänä. Etenkin englannin kielen hyvää osaamista pidettiin tärkeänä, mutta myös ruotsin, venäjän ja saksan kielen osaamista arvostettiin. Joissakin työpaikoissa on hyötyä myös viron, espanjan tai portugalin kielen osaamisesta.

Kun työnantajat valitsevat haastateltavia, hakijan aktiivisuus, hyvä hakemus ja CV ovat avainasemassa ja nimenomaan persoonallista ja kieliopillisesti virheetöntä hakemusta arvostetaan, myös sosiaalisen median näkyvyyttä ja esimerkiksi videoesittelyjä toivotaan. Hakijan kiinnostus alaan ja organisaatioon sekä perehtyminen etukäteen organisaatioon lisäävät hakijan kiinnostavuutta. Hakijan asenne, harrastuneisuus ja motivaatio ovat myös tärkeitä. Työ- ja koulutodistukset, työnäytteet sekä opiskelun kautta saatu ydinosaaminen vaikuttavat, samoin opiskelun vaihe ja harjoittelun tärkeys valmistumiseen nähden. Korkeakouluilta toivotaan yhteydenottoja, osa työnantajista toivoisi myös korkeakoulujen tarjoavan heille juuri heidän tehtäviinsä sopivia harjoittelijoita.

Haastattelussa painottuvat hakijan motivaatio ja oma-aloitteisuus sekä persoonallisuus ja vuorovaikutustaidot. Ensivaikutelma on tärkeä sekä käytös ja esiintyminen haastattelutilanteessa. Työnantajat edellyttävät täsmällisyyttä työhaastatteluun tultaessa sekä valmistautumista haastattelutilanteeseen. Aito kiinnostus alaa kohtaan, asenne työtä kohtaan, työnäytteet omasta osaamisesta ja asiakaslähtöisyys / asiakaspalvelusuuntautuneisuus korostuvat haastattelussa. Työnantajat arvostavat digitaalisuuden osaamista, ei aikaan ja paikkaan sidottua työskentelyä, kokeilukulttuuria, ICT- ja ohjelmointitaitoja ja muutosketteryyttä.

Työnantajilta kysyttiin, mitä rekrytointikanavia he ovat käyttäneet harjoittelijoiden rekrytoinnissa ja 68 % työnantajista vastasi, että harjoittelijat olivat itse ottaneet yhteyttä työnantajaan. 47 % työnantajista oli ollut myös itse yhteydessä korkeakouluun. 36 %:lle työnantajista organisaation omat internet-sivut ovat tärkeä työväline rekrytoinnissa.

Työnantajilta kysyttiin myös, mihin he haluaisivat muutoksia, että he palkkaisivat harjoittelijoita korkeakouluista. Työnantajat toivoivat, että korkeakoulut tiedottaisivat työantajille päin mahdollisista harjoittelijoista ja että he saisivat tukea korkeakouluilta harjoittelun ohjaukseen. Toivottiin myös ns. suoraa linjaa korkeakouluun eli yhteyshenkilöä, jonka kautta olisi helppo välittää tietoja harjoittelupaikoista opiskelijoille ja työnantajat saisivat tietoa opiskelijoiden soveltuvuudesta tiettyyn tehtävään. Harjoittelijoiden rekrytointien pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja harjoitteluja voitaisiin myös enemmän suunnitella yhdessä työnantajien kanssa.

Opiskelijoiden pitäisi osata tehdä muistiinpanoja, kun työnantaja perehdyttää harjoitteluun, ettei työnantajan tarvitse koko ajan vastata samoihin kysymyksiin. Työnantajat toivovat opiskelijoilta parempia digitaalisia työskentelytaitoja, parempaa suomen kielen kirjoittamisen ja kieliopin osaamista sekä visuaalisuuden osaamista esittelymateriaaleissa. Opiskelijoiden pitäisi tuntea ja tunnustaa oma osaamisensa, sekä vahvuudet että heikkoudet. Opiskelijoiden asenne työtä kohtaan täytyy olla kunnossa ja työelämätaidot hallussa. Osa työnantajista painottaa myös kansainvälisen vaihdon ja opintojen tärkeyttä.

Joidenkin työnantajien mielestä koulutus on irronnut työelämästä. Työtä tehdään nykyään eri paikoissa, eri aikoina, virtuaalisilla alustoilla, kansainvälisillä alustoilla 24/7, deadlinet ovat todellisia: työelämässä ellei työtä tehdä tiettyyn kellonaikaan mennessä, työllä ei ole mitään arvoa. Työnantajat toivoisivat enemmän ekskursioita ja kontakteja alan yrityksiin jo heti opintojen alusta lähtien ja korkeakouluihin opintojaksoja, joiden vetäjinä toimisivat työelämässä olevat alan asiantuntijat.

Työnantajista 75 % vastasi kyllä tai mahdollisesti, kun kysyttiin voisiko työnantaja ottaa harjoittelijaksi kansainvälisen opiskelijan. Kansainväliseltä opiskelijalta edellytetään sopivaa persoonaa, suomen kielen taitoa, alan työkokemusta ja sopivia opintoja. Kansainväliseltä harjoittelijalta odotetaan myös kiinnostusta alaa kohtaan, hyvää englannin kielen taitoa, ohjelmointitaitoja, motivaatiota, vuorovaikutustaitoja ja sopivuutta tehtävään eli ihan samoja asioita kuin suomalaiselta harjoittelijalta.

 2.3. Korkeakouluista valmistuneiden rekrytointi

Työnantajista 56 % oli rekrytoinut korkeakouluista valmistuneita toistaiseksi voimassa oleviin kokoaikaisiin työsuhteisiin, 50 % määräaikaisiin työsuhteisiin ja 25 % osa-aikaisin työsuhteisiin. Rekrytointikanavana oli 44 %:ssa ollut organisaation omat internet-sivut, lähes yhtä usein työnhakija oli itse ottanut yhteyttä työnantajaan ja 28 % työnantajista oli löytänyt korkeakoulusta valmistuneen suhdeverkoston kautta. Rekrytointikanavana oli käytetty myös työ- ja elinkeinoministeriön nettisivuja, muita internet-palveluja, sosiaalista mediaa ja lehti-ilmoituksia tai työnantajat olivat ottaneet yhteyttä suoraan korkeakouluun. Monet työnantajat olivat ottaneet töihin valmistuneen opiskelijan, joka oli suorittanut aikaisempia harjoitteluita samassa organisaatiossa.

Kun työnantajat rekrytoivat korkeakoulusta valmistuneita, tärkeimpänä asiana pidettiin alan työkokemusta, muuta työkokemusta ja aiempaa harjoittelua vastaavissa tehtävissä tai samassa organisaatiossa. Myös opiskelijan suuntautuminen opinnoissa ja opintojen aineyhdistelmä olivat tärkeitä kriteereitä ammattikorkeakoulusta valmistuneiden rekrytoinnissa. Työnantajat arvostivat myös valmista tutkintoa ja opintomenestystä. Kielitaitoa ja kansainvälistä kokemusta arvostettiin ja kielitaidon osalta nimenomaan englannin kielen osaamista pidettiin tärkeänä, suurimmassa osassa työpaikkoja kielitaidon osalta riittää, että osaa englantia hyvin. Muista kielistä nousivat ruotsi, saksa ja venäjä tärkeiksi joissakin tehtävissä. Jos osaa hyvin jotain harvinaista kieltä, jota organisaatiossa tarvitaan, se saattaa nousta rekrytoinnissa tärkeäksi asiaksi.

Työnantajilta kysyttiin, voisivatko he palkata kansainvälisen opiskelijan valmistumisen jälkeen töihin ja 66 % työnantajista vastasi kyllä tai mahdollisesti. Tärkeimpänä kriteerinä pidettiin suomen kielen taitoa, persoonan sopivuutta, alan työkokemusta ja opintojen sopivuutta tehtävään. Avoimissa vastauksissa nousi esille samoja asioita kuin suomalaisten opiskelijoiden rekrytoinnissa eli hyvä englannin kielen taito, ohjelmointitaidot, motivaatio työntekoon, vuorovaikutustaidot tai että henkilö on tehnyt aikaisemmin harjoittelun samassa organisaatiossa. Kansainväliset yhteishankkeet voivat myös työllistää kansainvälisen opiskelijan.

Työnantajien mukaan seikat, jotka vaikuttavat siihen, kenet he kutsuisivat haastatteluun, ovat hyvä hakemus ja CV ja sen jälkeen harjoittelu- ja työkokemus. Tehtävään valinnassa painottuvat hakijan persoona, työhaastattelussa onnistuminen ja harjoittelu- ja työkokemus. Avoimien vastausten perusteella työnantajat arvostavat lisäksi positiivisuutta, ohjelmointitaitoja, työhön tarttuvaa asennetta, motivaatiota, muutosketteryyttä ja kiinnostusta tehdä asiakastyötä. Myös näytteitä osaamisesta arvostetaan.

Työnantajista 37 % aikoo palkata korkeakoulusta valmistuneita vuoden sisällä. Niistä työnantajista, jotka eivät aio palkata, 79 % ilmoittaa syyksi sen, että ei ole rekrytointitarvetta. Että työnantajat rekrytoisivat korkeakoulusta valmistuneita, rekrytoinnille täytyisi olla todellinen tarve. Pitäisi löytää sopiva henkilö ja saada tukea koulusta soveltuvien henkilöiden kartoittamiseen. Rekrytointi olisi mahdollista, jos ulkomaankauppa paranisi, työntekijöitä lähtisi pois (irtisanoutumisia, vuorottelu/opintovapaalle tai eläkkeelle jäämisiä,), työtilanne paranisi tai työntekijän palkkauksen sivukuluja alennettaisiin. Toivottiin myös aktiivisuutta korkeakoulusta valmistuneilta ottaa yhteyttä ja hakea työpaikkoja, samoin toivottiin korkeakouluilta enemmän aktiivisuutta tarjota opiskelijoita töihin. Harjoittelussa olleita opiskelijoita voidaan mahdollisesti palkata valmistumisen jälkeen erilaisiin projekteihin. Korkeakoulusta valmistuneiden täytyisi olla valmiita tekemään töitä osa-aikaisesti ennen kokoaikaiseen tehtävään palkkaamista.

Työnantajilta kysyttiin arviota rekrytointitarpeesta vuoteen 2018 mennessä. 55 % työnantajista arvioi, että asiantuntijatason työvoimatarve pysyy ennallaan, 31 %, että se kasvaa ja 14 %, että asiantuntijatason työvoimatarve vähenee vuoteen 2018 mennessä. 64 % työnantajista arvioi johtotason työvoimatarpeen pysyvän ennallaan vuoteen 2018 mennessä, 6 % arvioi kasvavan ja 30 % vähenevän vuoteen 2018 mennessä.

Kysymykseen, minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan, työnantajat vastasivat, että osaamisessa korostuvat palveluliiketoiminta, menetelmäsuunnittelu, myynti, asiakaspalvelu, digitaidot, sovelluskehitys, ohjelmointikielet, ohjelmointi, ICT osaaminen, pelisuunnittelu, peliliiketoiminta, graafinen suunnittelu, media- ja elokuvaosaaminen, post production, animaatio, äänisuunnittelu, tietoturva, talouden ja hallinnon osaaminen, kansainvälisen kaupan ja hankinnan osaaminen, kansainvälinen myynti- ja markkinointi, vero-osaaminen, lainopillinen osaaminen, viestintä- ja markkinointiosaaminen, tapahtumantuotanto-osaaminen, sosiaali- ja terveysalan osaaminen ja nykyaikaisen ajoneuvotekniikan osaaminen.

 3 Loppuyhteenveto

Työnantajat edellyttävät tulevaisuuden osaajilta monipuolisuutta ja monialaisuutta. Tarvitaan esimerkiksi moniosaajia tekniikan alalta, joilla on myös kaupallisen liiketoiminnan tuntemusta tai kielitaitoisia ICT-osaajia, jotka ovat ulospäin suuntautuneita aktiivisia tekijöitä. Tarvitaan vuorovaikutuksen ja viestinnän perustaidot osaavia orkesteroijia työelämän ollessa digitaalinen, fyysinen ja sosiaalinen yhtä aikaa. Ihmisiä, joiden fokus on aikaansaamisessa. Aika ahkeria, ehkä hieman intohimoisia. Tarvitaan IT-osaajia, analysointitaitoisia ammattilaisia, jotka osaavat soveltaa tietojaan organisaation tarpeisiin ja ymmärtävät liiketoimintaa ja ovat kehittämishakuisia ja aktiivisia henkilöitä.

Työelämä tarvitsee kielitaitoisia, kommunikaatiotaitoisia osaajia, jotka hallitsevat myynnin, markkinoinnin, sisällöntuotannon ja digitaalisen maailman. Ammattitaitoisia ja asiakaspalveluhenkisiä ohjelmoijia, jotka pystyvät hoitamaan projektien kokonaistoimituksia. Täytyy pystyä tekemään useita asioita samanaikaisesti. Tarvitaan diginatiiveja, muutosketteriä, vahvasti asiakaskokemusta ymmärtäviä, myynnillisiä ja asiakaspalveluhenkisiä palveluosaajia.

Työntekijöiltä vaaditaan kielitaitoa, ICT-taitoja, motivaatiota, joustavuutta, matkustushalukkuutta, motivaatiota itsensä kehittämiseen, myyntihenkisyyttä, oppimiskykyä- ja halua, kykyä toimia ryhmässä, ulospäinsuuntautuneisuutta, loogista ajattelukykyä, innovatiivisuutta, esiintymistaitoja, viestintä- ja vuorovaikutustaitoja sekä yleissivistystä.

Työnantajat toivovat korkeakouluilta laadukasta opetusta, että valmistuneilla olisi hyvät tiedot tullessaan työelämään. Työhön tulevilta he edellyttävät oikeanlaista asennetta kasvaa työelämässä osaajiksi ja päästä sitä kautta haastavampiin tehtäviin. Korkeakouluista pitäisi valmistua ihmisiä, jotka kykenevät luomaan uutta työelämää!

Lähteet

Hao, Y. 2016. Cloud Manufacturing: Strategic Alignment between Manufacturing Industry and Cloud Computing. Väitöskirja. Vaasa: Vaasan yliopisto.

OKM:n työryhmä. 2017. Laadullinen työllistyminen yhdeksi korkeakoulujen rahoituskriteeriksi. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyoryhma-laadullinen-tyollistyminen-yhdeksi-korkeakoulujen-rahoituskriteeriksi.

Lehti, M., Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. 2012. Suuri Hämmennys: Työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa. Helsinki: Taloustieto Oy.

Sitra. 2017. Millainen on uusi elivoimainen työelämä? [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/aiheet/uusi-tyo/#mista-on-kyse.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työ­ ja elinkeinoministeriö. 2016. Työnvälitystilasto. Työllisyyskatsaus, joulukuu 2016. [Verkkodokumentti]. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016062121946.

Tehokkaasti työelämään ESR-hanke. 2016. Työnantajille tehty kysely. [Julkaisematon].

Valtioneuvosto: hallitusohjelma. 2017-2020. Kärkihanke 1. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/digitalisaatio/karkihanke1.

Valtioneuvosto: hallitusohjelma. 2017-2020. Kärkihanke 3. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen/karkihanke3.

Vehviläinen, A. 2017. Suomi vahvasti kärkimaita digissä – kunnianhimon tasoa nostetaan edelleen. [Viitattu 03.05.2017]. Saatavissa: http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ministeri-vehvilainen-suomi-vahvasti-karkimaita-digissa-kunnianhimon-tasoa-nostetaan-edelleen.

Kirjoittaja

Insinööri, AmO, Hallintotieteiden yo Eija Lantta toimii projektipäällikkönä valtakunnallisessa Tehokkaasti työelämään hankkeessa. Hän on toiminut Lahden ammattikorkeakoulussa n. 15 vuotta opintoasiainpäällikkönä ja –johtajana ja 1.12.2016 lähtien palveluasiantuntijana opetusteknologiapalveluissa.

Julkaistu 14.6.2017

Olennaisuuden periaate tilinpäätöksen laatimisessa

Olennaisuuden lähtökohtana on oikean ja riittävän tiedon periaate, joka ohjaa myös hyvän kirjanpitotavan mukaiseen kirjanpitoon. Tilinpäätös ja toimintakertomus tulee laatia niin, että ne sisältävät kaikki olennaiset tilikaudelle kuuluvat liiketapahtumat ja antavat todenmukaisen kuvan kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta.

Kirjoittajat: Veli Matti Kaarlela ja Leea Kouhia

Tilinpäätösdirektiivin myötä olennaisuuden periaate tuli sisällyttää uuteen kirjanpitolakiin. Lähtökohtaisesti kaikki lain ja asetuksen vaatimat tiedot tulee esittää tilinpäätöksessä.  Vaadittujen tietojen lisäksi on arvioitava, tarvitaanko lisäselvityksiä, jotta kaikki merkityksellinen tieto annetaan päätöksentekoa varten. Säännöksistä saadaan poiketa seikoissa, jotka eivät ole olennaisia oikean ja riittävän kuvan kannalta.  Jokainen liiketapahtuma on tästä huolimatta merkittävä kirjanpitoon. (Siuko 2017, 200.)

Kirjanpitolaki ei säätele yksityiskohtaisesti, kuinka kirjanpito tulisi hoitaa.  Sen vuoksi tarvitaan sääntöjä sekä periaatteita, jotka ohjaavat kirjanpitovelvollista hyvän kirjanpitotavan mukaiseen toimintaan. Tilinpäätöstä ja toimintakertomusta laadittaessa ja tilinavausta tehtäessä tulee noudattaa kirjanpitolaissa määriteltyjä yleisiä tilinpäätösperiaatteita (KPL 3:3 §). Periaatteista uusin on olennaisuuden periaate. Kirjanpitolaki velvoittaa noudattamaan näiden lisäksi kaikkia niitä hyvään kirjanpitotapaan kuuluvia säännöksiä, jotka edesauttavat mudostamaan oikean ja riittävän kuvan kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta. (Rekola-Nieminen 2012, 59.)

Oikean ja riittävän kuvan lähtökohtana on, että tuotetun informaation tulee antaa kirjanpitovelvollisen toiminnasta todenmukainen kuva tiedon vastaanottajalle. Tällaisen kuvan muodostumiseksi tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tulee sisältää tiedot olennaisista tapahtumista tilikaudella ja sen päättymisen jälkeen. Tarkoituksena on säilyttää yhdenmukainen luettavuus ja vertailtavuus eri kirjanpitovelvollisten välillä. (Leppiniemi, J. & Leppiniemi, R 2009, 306.)

Olennaisuuden periaatteen mukaan tilinpäätöksen kannalta epäolennaisia eriä ei tarvitse käsitellä ehdottoman tarkalla tavalla. Olennaista on kaikki sellainen tieto, jonka pois jättämisen tai puutteellinen esittämisen voidaan kohtuullisesti olettaa vaikuttavan tilinpäätöksen käyttäjän tämän tiedon perusteella tekemiin johtopäätöksiin. Olennaisuuden periaatteen soveltamiseen ei anneta euromääräisiä rajoja tai prosenttilukuja, joten tilinpäätöksen tekijän on arvioitava itse tiedon merkityksellisyyttä tapauskohtaisesti. (KiLA 1996/1426, 2004/1725.)

Olennaisuusperiaatteen soveltaminen ei saa vaikuttaa siihen, että tilinpäätösinformaation tulee olla mahdollisimman luotettavaa eikä siinä saa olla olennaisia virheitä tai puutteita. Tilinpäätös voi sisältää yksittäisiä epäolennaisia eriä, mutta jos samanluonteisia eriä onkin useita, ne voidaan luokitella kokonaisuutena olennaisiksi. Siksi olennaisuuden arvioinnissa on tärkeää ottaa kokonaisuus huomioon ja pohtia erien merkityksellisyyttä oikean ja riittävän kuvan muodostumisen kautta. (Leppiniemi & Kaisanlahti 2016, 63.)

Tilinpäätöstä laatiessa voidaan havaita myös virheitä. Samaa tilikautta koskevat virheet voidaan korjata korjausmerkinnällä tilikauden aikana sekä tilikauden päättymisen jälkeen (Leppiniemi & Kaisanlahti 2016, 135). Virheen käsittelyssä pitää huomioida veroseuraamukset, sillä puuttuvat tulot ja menot vaikuttavat usein myös verotukseen. Muutoskirjausten jälkeen tulee suorittaa uusi arvonlisäverolaskenta. (Nieminen, Anttila, Äärilä & Jokinen 2016, 279.). Tilikauden aikana vastaan tulevat sisällöltään epäselvät liiketapahtumat on mahdollista kirjata väliaikaisesti selvittelytilille. Tämän tilin tapahtumat on kuitenkin selvitettävä viimeistään tilinpäätökseen. (KILA 2001/1653.) Tilinpäätöstä voidaan joutua myös jälkikäteen korjaamaan. Lähtökohtaisesti aikaisempia tilikausia koskevien virheiden oikaisut on johdonmukaista ja hyvän kirjanpitotavan mukaista kirjata suoraan kertyneiden voittovarojen oikaisuksi. Tällainen menettely on myös IAS 12 -standardin mukainen. (KILA 2005/1750.)

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Opinnäytetyössä ”Olennaisuuden periaate tilinpäätöksen laatimisessa” tutkittiin olennaisuusperiaatteen toteutumista ja soveltamista käytännön kirjanpidon työssä. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona tamperelaiselle tilitoimistolle, jonka toimialana on taloushallinon palvelut. Tutkimuksen kohderyhmänä oli tilitoimiston kirjanpitäjät.

Tutkimuksesta selvisi, että olennaisuusperiaate on käsitteenä hyvin tulkinnanvarainen ja viime kädessä tapauskohtainen näyttökysymys. Olennaisuusperiaatteen soveltamiseen on useita näkökulmia, kuten merkityksellisyys, taloudellisuus, nopeus ja tärkeysjärjestys. Merkityksellisyys ja olennaisuus määritellään oikean ja riittävän kuvan antamisen kautta.

Taloudellisuus olennaisuusperiaatteen noudattamisessa tarkoittaa sitä, että kirjanpidon informaation tuottaminen ei saa aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Tilinpäätös on saatava valmiiksi mahdollisimman nopeasti tilikauden päättymisen jälkeen, koska tilinpäätöstiedon tuoreus on olennaista päätöksenteon ja tiedon käyttäjän kannalta.

Olennaisuuteen liittyy myös tärkeysjärjestys. Kun aikaa on rajallisesti, kannattaa uhrata eniten aikaa tilinpäätöksen kannalta merkittävimpien tapahtumien käsittelyyn ja huolehtia, että ne tulevat varmasti oikein. Ajattelutavan tarkoituksena on varmistaa oikean ja riittävän kuvan toteutuminen.

Kirjanpitovelvollinen voi noudattaa olennaisuusperiaatetta ja toimia samalla työssään hyvän kirjanpitotavan mukaisesti noudattamalla lain asetusten lisäksi yleisesti hyväksyttyjä alan käytäntöjä. Tutkimuksesta selvisi, että käytännön tilanteet ovat harvoin yksiselitteisesti sovitettavissa tyyppitapauksiin olennaisuuden periaatteen kautta. Kirjanpitäjää ohjaa olennaisuuden tulkinnassa hyvän kirjanpitotavan ohella ammattietiikka.

Lähteet

Kaarlela, Veli Matti. 2017. Olennaisuuden periaate tilinpäätöksen laatimisessa. [Verkkodokumentti]. Opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu, Liiketalouden koulutusohjelma. [Viitattu 5.6.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053111321.

Kirjanpitolaki 30.12.2015/1620.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 1996/1426.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2001/1653.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2004/1725.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2005/1750.

Leppiniemi, J. & Kaisanlahti, T. 2016. Oikeat ja riittävät kirjaukset. Helsinki: Talentum Media Oy.

Leppiniemi, J. & Leppiniemi, R. 2009. Hyvä tilinpäätöskäytäntö. Helsinki: Talentum Media Oy.

Nieminen, A., Anttila, R., Äärilä, L. & Jokinen, M. Arvonlisäverotus. 2016 Helsinki: Talentum Media Oy.

Rekola-Nieminen, L. 2012. Kirjanpitolaki käytännössä. Helsinki: Edita Oy.

Siuko, T. 2017. Kirjanpitolain muutoksen ydinkohdat. Teoksessa: Tuokko, Y. et al. Talous on taitolaji : 45 vuotta suomalaista talouden asiantuntijuutta. Helsinki: Tuokko Oy. 195-202.

Kirjoittajat

Veli Matti Kaarlela on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden koulutusohjelmassa ja valmistuu tradenomiksi kesällä 2017.

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa, Liiketalouden alalla vastuuopettajana.

Julkaistu 13.6.2017

Artikkelikuva: https://pixabay.com/p-1898964/ (CC0 Public Domain)

Sosionomiopiskelijat notkeasti tulevaisuuden taitoja ja valmiuksia oppimassa

Olopiste – työttömien kohtaamispaikka on kynnyksetöntä työllistymistä tukevaa toimintaa pitkäaikaistyöttömille. Hankkeessa ovat toimijoina Harjulan Setlementti ry, Sylvia-koti yhdistys ry Kaupunkikylä sekä Lahden ammattikorkeakoulu. Hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää sosionomiopiskelijoille autenttista oppimista tukeva oppimisympäristö. Tässä artikkelissa esitellään autenttisen oppimisympäristön kehittämistyössä nousseita pedagogisia havaintoja ja alustavia tuloksia, jotka pohjautuvat opiskelijaryhmien palautteisiin oppimisesta Olopisteellä.

Kirjoittajat: Helena Hatakka ja Tarja Kempe-Hakkarainen

Uudistava oppiminen mahdollistaa kokeilevuuden autenttisessa oppimisessa

Sosionomikoulutuksessa kehitetään autenttista oppimisympäristöä osana Olopiste -hanketta. Autenttisen oppimisympäristön kehittäminen perustuu uudistavaan oppimiseen ja sen elementtien soveltamiseen. Uudistavassa oppimisessa kriittinen ajattelu, luovuus, yhteisöllinen kehittäminen ja toiminta sekä uusien merkitysten muodostaminen ovat keskeisiä tekijöitä. Uudistava oppiminen merkitsee sitä, että oppiminen on kriittistä, pohtivaa, reflektoivaa ja kyseenalaistavaa. Uudistavassa oppimisessa perehdytään oman toiminnan syihin, ennakko-oletuksiin, mielikuviin ja myös mahdollisiin oppimisen esteisiin. Uudistavassa oppimisessa ei ole tavoitteena vain löytää oikeita vastauksia tai ratkaisuja vaan myös löytää olennaiset kysymykset ja siten kohdentaa oppiminen tulevaisuuden kannalta oikeisiin tekijöihin.  (Lahden ammattikorkeakoulu 2015)

Olopisteen autenttisen oppimisympäristön kehittämistyön painopisteenä on ollut kokeileva toiminta, jonka avulla on haluttu löytää opiskelijoiden oppimista tukevia toimivia käytänteitä. Kriittisen ja säännöllisen reflektion kautta on arvioitu toimintaa sekä olemassa olevien käytäntöjen soveltuvuutta ja toimivuutta oppimisen näkökulmasta. Kehittämistyössä on luotu, opiskelijoiden ja Olopisteen muiden toimijoiden kanssa, yhteistä ymmärrystä toiminnan perustasta ja sitä on testattu yhteisessä dialogissa kehittämistyön eri vaiheissa. Myös oppimista tukevien käytäntöjen ja toimintojen toteuttamiskelpoisuutta ja toteutumista on arvioitu jatkuvasti.  (Lahden ammattikorkeakoulu 2015.)

Tilannesidonnaiseen kognitioon perustuvien pedagogisten ratkaisuiden vahvuudeksi voidaan nähdä se, että opiskelijat pääsevät osallistumaan käytännön yhteisöjen toimintaan ja vuorovaikutukseen yhteisön muiden toimijoiden kanssa. Tätä kautta opiskelijat pääsevät luomaan, yhdessä asiantuntijoiden kanssa, yhteisiä merkityksiä asioille ja ilmiöille sekä laajentamaan omaa ymmärrystään ja kokemustaan. (Lehtinen, Vauras & Lerkkanen 2016, 138.) Tämä pätee myös autenttiseen oppimiseen, jossa keskeisellä sijalla ovat oikealle työelämälle tyypilliset tilanteet. Olopisteellä opiskelijat ovat kohdanneet monia sujuvia ja toimivia asioita, mutta myös useita haastavia, ratkaisua vaativia tilanteita.

Olopiste pedagogisena ympäristönä – mahdollisuudet ja haasteet

Opiskelijoiden antaman palautteen perusteella Olopisteen oppimisympäristön vahvuuksina olivat sen mahdollistamat asiakkaiden kohtaamiset ja se, että siellä sai kuvan siitä, miten Olopisteen kaltaisessa pitkäaikaistyöttömille suunnatussa palvelussa voidaan toimia. Asiakkaisen sensitiivinen kohtaaminen, huomiointi ja ohjaaminen sekä ohjaussuunnitelmien tekeminen olivat oppimisen keskiössä ja näissä opiskelijat kokivat harjaantuneensa.  Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssien (2016) mukaan nämä osa-alueet ovat keskeistä asiakastyön osaamista. Vastaavasti oppimista estäväksi tekijäksi mainittiin se, että Olopisteellä kävi omalla työvuorolla vähän tai ei ollenkaan asiakkaita.

Vuorovaikutus yhteisön muiden toimijoiden kanssa oli opiskelijoiden palautteen perusteella oppimista tukevaa. Olopisteen henkilökunta otti opiskelijat hyvin vastaan ja tuki heitä työskentelyssä. Opiskelijoita kuunneltiin ja heitä kohdeltiin työntekijöinä. Opiskelijat kuvasivatkin, että he kokivat olevansa osa työyhteisöä. Opiskelijan oman aktiivisuuden ja asenteen kuvattiin olevan tärkeässä roolissa siinä, että koki kuuluvansa työyhteisöön. Olopisteen arkipäivän asiakastyö mahdollisti omien ja työparin vahvuuksien hyödyntämisen. Toisaalta opiskelijat kokivat myös, että työyhteisöön ei ollut ihan helppo päästä mukaan ja opiskelijan rooli hahmottui osalle opiskelijoista noviisin tai vierailijan rooliksi. Noviisi ei osallistu toimintaan asiantuntijayhteisön täysivaltaisena jäsenenä vaan etsii vielä paikkaansa ja rooliaan (Kiviniemi, Leppisaari & Teräs 2013, 105).  Palautteissa kuvattiin, että kaikki opiskelijat eivät uskalla uudessa tilanteessa välttämättä puhua asioista avoimesti tai tuoda mielipiteitä muuten julki. Toiveena oli, että Olopisteen muut toimijat olisivat selkeämmin tuoneet esiin mitä opiskelijalta odotetaan ja vaaditaan työvuorojen aikana.

Kiviniemen ym. (2013, 105) mukaan autenttisessa oppimisessa keskeisenä asiana on asiantuntijayhteyden ja hiljaisen tiedon jakaminen. Tähän on luotu Olopisteellä yhteisen reflektion rakenne. Olopisteellä reflektiota tapahtuu opiskelijan, työntekijöiden ja opettajien välillä. Opettajat ja opiskelijat reflektoivat oppimistila olo -sessioissa, opiskelijat ja työntekijät päivittäisissä kohtaamisissa ja opiskelijatyöpari keskenään. Opiskelijoiden palautteet toivat esiin, että reflektiorakenne on toimiva ja ohjauksen koettiin edistäneen oppimista, mutta myös lisää ohjausta, perehdytystä ja perehdytysmateriaalia kaivattiin.

Oppimiseen Olopisteellä on kytketty useita erilaisia oppimistehtäviä. Tehtävät ovat pääosin toiminnallisia, kuten Olopisteen arkipäiväiseen asiakastyöhön ja monipuoliseen ohjaustoimintaan osallistuminen.  Kiviniemi ym. (2013, 103-104) mukaan autenttista oppimista tukemaan suunniteltuja oppimistehtäviä ei voi muotoilla yksityiskohtaisen valmiiksi. Oppimisen prosessia on vaikea ennakoida, koska todellisen työelämän tilanteet ja pulmat eivät ole ennakoitavissa ja siksi niitä ei voi etukäteen määrittää. Tästä syntyy haaste myös oppimistehtävien laatimiseen. Opettaja on tottunut strukturoimaan tehtävät valmiiksi kysymyksineen ja lähdeaineistoineen ja opiskelijat ovat tottuneet seuraamaan etukäteen viitoitettua oppimisen polkua. Siksi työelämäläheiset oppimistehtävät luovat haasteita sekä opettajalle että opiskelijalle. Molemmat kokevat epävarmuutta, kun perinteinen strukturoitu tehtävämalli ei toimi. Lonka (2015, 53) toteaa, että ”Elämä luokkahuoneiden ulkopuolella on täynnä epämääräisiä tehtävänantoja. Emme tiedä, mitä meiltä odotetaan, mutta monimuotoisessa maailmassa on vain pakko pystyä toimimaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Ehkä juuri tällaisia tilanteita olisikin hyvä harjoitella?”. Tästä syystä myös Olopisteen oppimisympäristön kehittämistyö jatkuu.

Lähteet

Kiviniemi, K., Leppisaari, I. & Teräs, H. 2013. Autenttiset verkko-oppimisratkaisut asiantuntijuuden kehittäjänä. Teoksessa: Hakala, Juha T. & Kiviniemi, Kari (toim.) Vuorovaikutuksen jännitteitä ja oppimisen säröjä. Aikuispedagogiikan haasteiden äärellä. Kokkola: Jyväskylän yliopisto Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. 99-116.

Lehtinen, E., Vauras, M. & Lerkkanen, M-L. 2016. Kasvatuspsykologia. 3. uudistettu painos. Helsinki: WSOY.

Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Keuruu: Otava.

Lahden ammattikorkeakoulu 2015. Pedagoginen ohjelma 2016-2018. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 26.5.2017]. Saatavissa: http://www.lamk.fi/lamk-oy/strategiat/Documents/lamk-peda-ohjelma.pdf

Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssit 2016. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 6.6.2017]. Saatavissa: https://www.innokyla.fi/documents/1167850/5e8f1ef1-7a5b-4dfb-a629-0ea09dbfe904

Kirjoittajat

Helena Hatakka on yliopettajana ja Tarja Kempe-Hakkarainen lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla ja he kehittävät autenttista oppimisympäristöä osana Olopiste-hanketta.

Julkaistu 13.6.2017

Digitalisaation merkitys rekrytoinnissa

Rekrytointi on siirtymässä voimakkaasti verkkoon. Työnantajilla on tänä päivänä useita mahdollisuuksia työntekijöiden tavoittamiseen digitaalisten kanavien kuten työnhakusivustojen ja sosiaalisen median avulla. Digitalisaation tuodessa uusia vaihtoehtoja onnistua rekrytointiprosessissa paremmin, se muuttaa myös toimintatapoja työnhaussa. Digitalisaatio luo haasteen rekrytoijalle: miten hakijat tavoitetaan parhaiten myös tulevaisuudessa?

Kirjoittajat: Sanni Oja ja Riku Nummikoski

Digitalisaatio tehostaa liiketoimintaa, viestintää ja prosesseja

Työntekijöiden hankinta eli rekrytointi on yksi yrityksen tärkeimmistä toiminnoista ja sen onnistuminen vaikuttaa myös yrityksen kilpailukykyyn ja menestymiseen. Kun rekrytointiprosessi suunnitellaan ja toteutetaan huolella, pystytään minimoimaan epäonnistuneen rekrytoinnin riskit sekä säästetään aikaa ja rahaa. (Österberg 2015, 91.)

Vuonna 2016 Suomessa oli noin 33 900 avointa työpaikkaa, joka on 17 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Vaikeasti täytettäviä työpaikkoja oli työnantajien arvion mukaan jopa 40 prosenttia. (Tilastokeskus 2017.) Teknologia on kuitenkin tuonut uusia mahdollisuuksia onnistua rekrytoinnissa paremmin ja sen mahdollistamat toimintatavat ovat aikaansaaneet digitalisaation ja asioiden digitalisoitumisen. (Ilmarinen & Koskela 2015, 23).

Internetin läpimurron myötä iso osa asioinnista on siirtynyt puhelimista ja konttoreista verkkoon. Digitaaliset kanavat ovat nousseet tärkeäksi osaksi nykypäivän asiakaspalvelua ja kaupankäyntiä. Usein digitaaliset kanavat mahdollistavat perinteisempiä kanavia paremmin kustannustehokkaammat ratkaisut ja laajemman kohderyhmän tavoittamisen. (Merisavo, Vesanen, Raulas & Virtanen 2006, 15, 25.)

Digitalisaatiosta puhutaan, kun digitalisoituminen muuttaa ihmisten käyttäytymistä, yritysten toimintaa tai markkinoiden dynamiikkaa (Ilmarinen & Koskela 2015, 22 – 23). Se on mullistanut tiedot välityksen ja saatavuuden ja tuonut mukanansa mobiliteetin, sosiaalisen median ja globalisaation. Näiden ansiosta kuluttajilla on mahdollisuus vertailla tuotteita ja palveluita helpommin. Tieto on digitaalisten palvelujen avulla kaikkien saatavilla. (Filenius 2015, 17 – 19.)

Sosiaalinen media ja mobiliteetti rekrytoinnissa

Digitalisaatio näkyy myös tämän päivän tavoissa rekrytoida ja erilaisia digitaalisia palveluita on tarjolla monipuolisesti (Hoppe & Laine 2014, 99). Kun vaihtoehtoja on useita, on olennaista miettiä minkä kanavan kautta löydetään parhaiten tavoiteltu kohderyhmä. Usein rekrytointikanavia käytetäänkin yhtä aikaa, jotta tavoitetaan potentiaaliset hakijat mahdollisimman kattavasti. (Salli & Takatalo 2014, 28.)

Sosiaalisen median ja mobiliteetin myötä on syntynyt useita hakukanavia ja -keinoja. Sosiaalisen median sanotaankin olevan tärkeä kanava rekrytoinnissa juuri sen vuorovaikutteisuuden ja sosiaalisuuden takia. Sen ei kuitenkaan uskota vielä korvaavan yhtäkään kanavaa täysin, mutta sillä tulee olemaan iso merkitys tulevaisuuden rekrytoinnissa. (Korpi, Laine & Soljasalo 2012, 11 – 14.)

Perinteisimmät kanavat, kuten työpaikkailmoittelusivustot ja printtimediat, ovat saaneet rinnalleen teknologiaa ja tekoälyä hyödyntäviä palveluita, jotka yhdistävät työnantajia ja hakijoita toisilleen. Rekrytointiympäristöt ovat menossa teknologian osoittamaan suuntaan. Oppivan tekoälyn avulla työnhakijoilta ei enää tarvitse vaatia joka kerta työhakemuksia, vaan tekoäly etsii sopivat työntekijät jo ennalta syötettyjen tietojen avulla. (Pennanen 2017.)

Tutkimus työnhakijoille

Ojan (2017) opinnäytetyössä tutkittiin 335:n työnhakijan työnhakutapoja, hakijakokemusta ja työnantajakuvan muodostumista.  Kvantitatiivinen tutkimus toteutettiin verkkokyselynä maaliskuussa 2017. Hakijoiden työnhakutavat olivat yhtenä osana tutkimusta ja niiden avulla pyrittiin kartoittamaan, miten digitalisaatio näkyy hakijoiden tavoissa etsiä ja hakea työtä.

Tutkimuksessa selvitettiin mitä työnhakukanavia käytetään tällä hetkellä mieluiten ja miten perinteisistä kanavista poikkeavat keinot herättävät kiinnostusta. Työnhakijoita pyydettiin myös vastaamaan sosiaalista mediaa koskeviin kysymyksiin, joiden avulla haluttiin selvittää mitä sosiaalisen median kanavia käytetään tällä hetkellä ja mitä kanavia haluttaisiin käyttää tulevaisuudessa.

Yhteenveto

Tutkimuksen tuloksista huomattiin, että digitaaliset keinot ovat merkittävä osa työnhakua tänä päivänä. Töitä etsitään mieluiten digitaalisista kanavista ja myös tavanomaisimmista poikkeavista työnhakukeinoista ollaan kiinnostuneita. Kiinnostavimpana koettiin juuri teknologia, joka yhdistää työnantajia ja hakijoita toisilleen. Vastaajista 75 % oli erittäin halukas tai melko halukas hyödyntämään keinoa työnhaussaan. Mobiilia haluttiin käyttää sekä työnhakuun sekä työnhakemuksen jättämiseen. Vaikka sosiaalisesta mediasta oltiin kiinnostuneita, kävi ilmi, että jopa 40 % tutkimukseen vastanneista ei ollut vielä käyttänyt sitä apuna työnhaussaan. Sosiaalisen median kanavista suosituimmat Facebook ja LinkedIn koettiin soveltuvan parhaiten työnhakuun. Lisäksi tutkimuksesta kävi ilmi, että yrityksen hakuprosessin nykyaikaisuudella on melko paljon merkitystä myös hakukokemuksen kannalta.

Rekrytointien digitalisoituminen on tätä päivää. Vaikka uudet tavat ja keinot hakea töitä herättävät kiinnostusta myös työnhakijoissa, hakijat suosivat vielä perinteisempiä kanavia, kuten työpaikkailmoittelusivustoja. Rekrytoijan kannattaakin huomioida tämä tulevaisuudessa rekrytoidessaan. Digitalisaation tuomat uusimmat teknologiat eivät ole vielä syrjäyttäneet kaikkia vakiintuneita tapoja rekrytoinnissa ja työnhaussa.

Lähteet

Filenius, M. 2015. Digitaalinen asiakaskokemus: menesty monikanavaisessa liiketoiminnassa. Jyväskylä: Docendo.

Hoppe, T. & Laine, T. 2014. Työnhakuopas: mitä, miten, missä? Helsinki: Talentum.

Ilmarinen, V. & Koskela, K. 2015. Digitalisaatio. Yritysjohdon käsikirja. Helsinki: Talentum Media Oy.

Korpi, T., Laine, T. & Soljasalo, J. 2012. Rekrytoinnin suhteellisuusteoria. Helsinki: Management Institute of Finland MIF.

Merisavo, M., Vesanen, J., Raulas, M. & Virtanen, V. 2006. Digitaalinen markkinointi. Helsinki: Talentum.

Oja, S. 2017. Hakijakokemuksen merkitys rekrytointiprosessissa. Digitaalisuus osana rekrytointia. [Verkkodokumentti]. AMK – opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [viitattu 3.6.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060512486

Pennanen, T. 2017. Työnhakijaa arvioi nyt myös tekoäly – ”Rekrytointi tulee muuttumaan Tinderin kaltaiseksi”. Helsingin Sanomat. [Verkkolehti].[Viitattu 3.6.2017]. Saatavissa: http://www.hs.fi/ura/art-2000005227987.html

Suomen virallinen tilasto (SVT): Avoimet työpaikat [verkkojulkaisu].
Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 11.4.2017].
Saatavissa: http://www.stat.fi/til/atp/

Österberg, M. 2015. Henkilöstöasiantuntijan käsikirja. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kauppakamari.

Kirjoittajat

Sanni Oja valmistuu markkinoinnin tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta kesäkuussa 2017.

Riku Nummikoski, vanhempi lehtori, Liiketalous, Lahden ammattikorkeakoulu.

Julkaistu 9.6.2017