Kaikki kirjoittajan LAMKpub artikkelit

Asiantuntijaorganisaatio sosiaalisessa mediassa: hyvät käytänteet

Sosiaalinen media on monipuolinen viestintäympäristö, jossa verkostoidutaan, keskustellaan sekä etsitään ja jaetaan tietoa. Kun yrityksen tärkein pääoma on asiantunteva henkilöstö ja heidän tietämyksensä, voi onnistunut sosiaalisen median hyödyntäminen sekä tehostaa organisaation toimintaa, että kasvattaa asiantuntijan näkökulmia ja osaamista. Asiantuntijoiden henkilökohtaisesti tuottamat sisällöt myös kiinnostavat yleisöä enemmän kuin organisaatioiden virallinen viestintä.

Kirjoittajat: Tanja Marttinen, Riikka Sinisalo ja Ritva Kinnunen

Sosiaalinen media yrityskäytössä

Sosiaalinen media on muuttanut tapaamme viestiä yhä verkostoituneemmaksi ja vuorovaikutteisemmaksi (Brown 2012, 7).  Vuonna 2017 jopa 2,2 miljardin henkilön arveltiin käyttävän sosiaalista mediaa. Siksi myös yritysten on mahdollista tavoittaa halutut kohderyhmät ja saada laajaa näkyvyyttä sosiaalisen median avulla. (Morgan 2017.)

Morganin (2017) mukaan yrityskäytössä sosiaalinen media vaatii strategian. Toimivan strategian luomiseksi on määriteltävä selkeät tavoitteet, kuunneltava ja ymmärrettävä asiakkaita sekä arvioitava kriittisesti omaa toimintaa ja jaettavaa sisältöä. Sosiaaliselle medialle asetettujen tavoitteiden tulee olla sidottu todellisiin mittareihin. Tavoitteena voi olla esimerkiksi saavuttaa tietty määrä mainintoja tai lisätä yrityksen sivuston kävijämäärä halutulle tasolle ennalta sovitun ajanjakson aikana. Keskittymällä selkeiden tavoitteiden asettamiseen ja mittaamalla niiden toteutumista voidaan oppia, millaiset sisällöt puhuttelevat kohderyhmiä parhaiten ja tätä kautta kasvattaa seuraajia ja saada näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. (Morgan 2017.)

Yrityksille sosiaalinen media viestintäkanavana eroaa muista digitaalisen markkinoinnin kanavista juuri vuorovaikutteisuutensa ansiosta. Monet yritykset ovatkin panostaneet läsnäoloonsa sosiaalisessa mediassa ylläpitääkseen brändiään, sitouttaakseen asiakkaitaan tai kasvattaakseen verkkomyyntiä (Keegan & Rowley 2017, 15). Sosiaalinen media on myös markkinointikanavana tehokkaampi sijoitetun pääoman tuottoastetta tarkasteltaessa. Pienellä panostuksella tavoittaa laajasti mahdollisia asiakkaita (Roblek ym. 2013, 564). Sosiaaliseen mediaan liittyy kuitenkin myös riskejä, ja jopa vahvimmat brändit ovat haavoittuvaisia tässä ympäristössä. Yksikin tyytymätön asiakas voi saada paljon negatiivista näkyvyyttä, eikä yritys voi kontrolloida kaikkea, mitä siitä verkossa kirjoitetaan. (Rokka ym. 2014, 801-802).

Verkostoituva asiantuntija organisaation voimavarana

Asiantuntijaorganisaatiolla tarkoitetaan organisaatiota, jonka toiminnassa korostuu tiedon soveltaminen ja kehittäminen (Lönnqvist ym. 2006, 49). Asiantuntijaorganisaation tärkein voimavara on tieto, jonka perusteella organisaatio tarjoaa jonkin tietyn aiheen asiantuntijuuteen pohjautuvia ratkaisuja asiakkailleen. Asiantuntijaorganisaation menestys riippuu sen kyvystä oppia ja kehittyä, joka taas edellyttää jatkuvaa asiantuntijoiden osaamisen kehittymistä. (Kolari 2010, 19-20, 183.)

Asiantuntijuus pohjautuu henkilön kykyyn hyödyntää tietojaan, taitojaan, kokemustaan ja osaamistaan sekä näihin pohjautuvaa hyvää ongelmanratkaisukykyä. Se ilmenee kykynä hallita kompleksisia kokonaisuuksia sekä soveltaa, analysoida ja käyttää luovasti tietoa. Tyypillisesti organisaatiossa asiantuntija tuntee jonkin toiminnan kannalta keskeisen asian syvällisesti ja hänellä on siihen liittyvä korkea tutkinto tai koulutus. (Kolari 2010, 19.)

Ristikankaan ja Grünbaumin (2013) mukaan nopeat toimintaympäristön muutokset muuttavat myös asiantuntijatyön luonnetta yhä erikoistuneempaan suuntaan tiedon ja osaamisen jakamisen merkityksen kasvaessa: vuorovaikutustaidot sekä kyky rakentaa toimivia verkostoja osaamisen ja tiedon saamiseksi, ylläpitämiseksi ja jakamiseksi korostuvat. Hyvin ammatillisesti verkostoitunut asiantuntija suoriutuukin työssään paremmin juuri verkostoista saamiensa tietojen ansioista (Seyedamir ym. 2017, 1-2).

Asiantuntija antaa viestinnälle kasvot

Sosiaalinen media on muuttanut tapojamme olla vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa huomattavasti. Siksi onkin tavoiteltavaa, että viestintään ja vuorovaikutukseen osallistuu mahdollisimman moni työntekijä, eivät ainoastaan viestinnän ammattilaiset viimeistellyllä sisällöllä. Tällaista vuorovaikutusta ei myöskään pitäisi rajoittaa vain organisaation sisälle, vaikkei jaettavaa sisältöjä ja kommunikointitapoja voidakaan enää täysin hallita. (Isotalus & Rajalahti 2017.)

Kurvinen ym. (2017, 180) toteavat, että asiantuntija voi olla uskottava viestijä, oli sitten kyseessä organisaation myyntitoiminnot, viestintä, rekrytointi tai työnantajamielikuvan luominen. Asiantuntijan osaamisen näkyväksi tekeminen ja tietoisuuteen saattaminen eivät vaadi valtavasti asiantuntijatyön kartoitusta, sillä asiantuntijuus pohjautuu yleensä tiettyyn osaamisalueeseen. Sisällön tuottamisessa kyse on tunnistetun osaamisen jakamisesta oikeissa kohderyhmissä. Monesti myös asiantuntija itse on parhaiten selvillä niistä kanavista, joissa viesti saa laajimman näkyvyyden ja hyödyn. (Kurvinen ym. 2017, 180).

Useissa organisaatioissa kannustetaankin omia työntekijöitä aktiivisesti jakamaan ja tuomaan esille osaamistaan ja asiantuntemustaan sosiaalisessa mediassa, sillä työntekijän henkilökohtainen viesti omalle verkostolleen voidaan kokea uskottavammaksi ja kiinnostavammaksi kuin niin sanotusti yrityksen äänellä toteutettu viestintä. Usein ihmiset haluavat olla kanssakäymisessä aitojen ihmisten kanssa ja kuulla heidän mielipiteitään ja näkemyksiään. Jakamalla asiantuntijuutta sosiaalisessa mediassa voidaan lisätä keskustelua, jonka kautta tietoisuus organisaatiossa olevasta osaamisesta voi kasvaa. (Kurvinen ym. 2017, 11, 18.)

Hyviä käytänteitä

Kirjallisuuden perusteella voidaan esittää muutamia hyviä käytänteitä erityisesti asiantuntijaorganisaatioille sosiaaliseen mediaan. Ensinnäkin sosiaalisessa mediassa toimiminen tulisi perustua strategiaan ja toiminnalle on määriteltävä mitattavat tavoitteet ja seurantavälit. Hyvän strategian avulla voidaan kehittää käytössä olevia sosiaalisen median alustoja, luoda sisältöjä, kasvattaa seuraajamääriä ja sitouttaa seuraajia. (Morgan 2017.)

Toisekseen viestinnän moniäänisyys ja asiantuntijoiden tuottamat sisällöt kiinnostavat, vaikuttavat ja tavoittavat yleisönsä organisaatiojohtoista viestintää paremmin (Kurvinen ym. 2017). Asiantuntijaorganisaation kannattaa tukea yksittäisten asiantuntijoiden aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa, koska se on uskottavampaa kuin organisaatiolähtöinen viestintä ja kohdentuu todennäköisemmin myös oikeaan kanavaan (Kurvinen ym. 2017, 180). Lisäksi aktiivisuus auttaa asiantuntijaa kehittymään edelleen ja vahvistaa asiantuntijatyön edellyttämää vuorovaikutusta ja verkostoitumista. Samalla asiantuntijan henkilökohtainen tunnettuus kasvaa (Poutanen 2018).

Viimeiseksi kannattaa rohkaista henkilöstöä suoraan vuorovaikutukseen sidosryhmien kanssa molempia osapuolia hyödyttävien tulosten saavuttamiseksi (Isotalus & Rajalahti 2017). Organisaatiotason viestinnän lisäksi asiantuntijaorganisaatioiden kannattaakin käyttää henkilöstössään olevaa viestinnän voimavaraa.

Lähteet

Brown, E. 2012. Working the crowd. Social media marketing for business. Second edition. Swindon: BCS, the chartered institute for IT. [Viitattu 13.1.2019]. Saatavissa: http://search.ebscohost.com.aineistot.lamk.fi/login.aspx?direct=true&db=nlebk&AN=592008&site=ehost-live

Isotalus, P. & Rajalahti, H. 2017. Vuorovaikutus johtajan työssä. Helsinki: Alma Talent.

Keegan, B. J. & Rowley, J., 2017. Evaluation and decision making in social media marketing. Management Decision. Vol. 55(1), 15-31. [Viitattu 13.1.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/MD-10-2015-0450

Kolari, P. 2010. Tunneälyjohtaminen asiantuntijaorganisaation muutoksessa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden laitos. Tampere. [Viitattu 29.1.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8039-3

Kurvinen, J., Laine, T. & Tolvanen, V. 2017. Henkilöbrändi. Asiantuntijasta vaikuttajaksi. Helsinki: Alma Talent.

Lönnqvist, A., Kujansivu, P. & Antikainen, R. 2006. Suorituskyvyn mittaaminen. Tunnusluvut asiantuntijaorganisaation johtamisvälineenä. Helsinki: Edita Publishing.

Morgan, J. 2017. Digital Marketing in the Zone: The Ultimate System for Digital Marketing Success. New York: Morgan James Publishing. [Viitattu 29.1.2019]. Saatavissa: http://search.ebscohost.com.aineistot.lamk.fi/login.aspx?direct=true&db=nlebk&AN=1679258&site=ehost-live

Poutanen, P. 2018. Asiantuntijoiden brändääminen vaatii rohkeutta. [Viitattu 24.2.2019]. Saatavissa: https://organisaatioviestinta.com/2018/09/04/asiantuntijoiden-brandaaminen-vaatii-rohkeutta/

Ristikangas M-R. & Grünbaum, L. 2013. Valmentava esimies. Helsinki: Talentum.

Roblek, V., Bach, M.P., Meško, M. & Bertoncelj, A. 2013. The impact of social media to value added in knowledge‐based industries. Kybernetes. Vol. 42(4), 554-568. [Viitattu 20.1.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/K-01-2013-0014

Rokka, J., Karlsson, K. & Tienari, J. 2014. Balancing acts: Managing employees and reputation in social media. Journal of Marketing Management. Vol. 30(7–8), 802–827. [Viitattu 13.1.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/0267257X.2013.813577

Seyedamir, T.T., Hossain, L., Willis, K. & Lewis, S., 2017. Social networks and expertise development for Australian breast radiologists. BMC Health Services Research. [Viitattu 3.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1186/s12913-016-1938-9

Kirjoittajat

Tanja Marttinen opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa ylempää AMK-tutkintoa liiketoiminnan ja uudistavan johtamisen koulutusohjelmassa.

Riikka Sinisalo työskentelee Lahden ammattikorkeakoulussa informaatikkona opiskellen samalla liiketalouden ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.

KTT Ritva Kinnunen työskentelee markkinoinnin yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden ja matkailun alalla sekä asiantuntijana #DigiLAHTI hankkeessa. Artikkeli on kirjoitettu #DigiLAHTI EAKR –hankkeen tuella. #DigiLAHTI on LAMKin, LUTin ja Ladecin yhteinen EU:n aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jonka tavoitteena on alueen yritysten digitaalisten valmiuksien kehittäminen.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1240848 (CC0)

Julkaistu 26.3.2019

Viittausohje

Marttinen, T., Sinisalo, R. & Kinnunen, R. 2019. Asiantuntijaorganisaatio sosiaalisessa mediassa: hyvät käytänteet. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/26/asiantuntijaorganisaatio-sosiaalisessa-mediassa:-hyvat-kaytanteet/




Myynnin ja markkinoinnin yhteinen liidiprosessi

Myynnin ja markkinoinnin vuoropuhelu on aktiivisempaa kuin koskaan ennen ja syy siihen on yksinkertainen. Kilpailussa markkinoista yrityksillä ei ole varaa olla huomaamatta yhtäkään potentiaalista asiakasta. Kumpikin toiminto on saman CRM-järjestelmän alla ja jakavat näin yhteisen datan, unohtamatta toisiinsa kytkeytyneitä tavoitteita.

Kirjoittajat: Emmi Järvinen ja Aki Vainio

#DigiLAHTI on LAMKin, LUTin ja Ladecin yhteinen EU:n aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jonka tavoitteena on alueen yritysten digitaalisten valmiuksien kehittäminen. Yksi alue, jolla digitalisaatio on aiheuttanut ja mahdollistanut suuria muutoksia on markkinointi, jonka prosessit toimivat nyt aivan eri lähtökohdista. Muutokset näkyvät myös B2B-puolen markkinoinnissa.

Markkinoinnin automaatio

Ajan hermoilla olevat yritykset hyödyntävät usein markkinoinnin automaatiota eli usein alustaa, joka tehokkaasti kerää ja analysoi asiakasdataa hyödyntäen siitä saatavaa tietoa automatisoimalla markkinoinnin toimenpiteiksi (Berghofer ym. 2018). Tämän kaiken lähtökohtana on ostokäyttäytymisen muutos. Kuluttajilla on hyvin yksilöllisiä asiakaspolkuja, joihin liittyy usein paljon itsenäistä tutkimusta ja vertailua. Nykyään yritykset näkevät usein asiakkaan vasta ostopolun viime hetkillä ja näin myös vuoropuhelulle on vähemmän aikaa käytössä kuin aiemmin (Kaasalainen 2019). Ei ole siis yhdentekevää, kuinka ja miten tämän ajan käyttää.

Business-to-business puolella puhutaan liideistä. Liidillä tarkoitetaan yritykselle potentiaalista asiakasta, joka on kiinnostunut tai mahdollisesti kiinnostunut yrityksen palveluista ja tuotteista. Liidi voidaan luokitella sen potentiaalin perusteella kylmäksi tai kuumaksi liidiksi. Kuuma liidi on selvästi osoittanut kiinnostusta yritystä kohtaan tilaamalla esimerkiksi yrityksen uutiskirjeen. Kylmä liidi on puolestaan passiivinen kohderyhmä, joka ei ole osoittanut kiinnostusta. (Apsis 2015.)

Myynnin ja markkinoinnin yhteistyön kannalta kehitys on positiivista. Yhteistyön voisi kuvailla olevan konkreettisempaa kuin aikaisemmin ja tämän kautta saavutetaan synergiaetua. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi markkinointikampanjoiden parempaa suunnittelemista yhdessä myynnin kanssa, koska markkinoinnin automaation avulla kampanjan onnistumista voidaan mitata paremmin kuin aiemmin eli kauppoihin johtaneiden liidien lukumäärällä.

Markkinoinnin keinot tuottaa liidejä

Loppupeleissä tehokkaan ja kuumia liidejä tuottavan koneiston rakennus on yhdistelmä juuri kohdeyritykselle sopivia ja hyväksi havaittuja markkinoinnillisia toimenpiteitä. Menestysresepti ei tule siis annettuna vaan vaatii kokeilua, mutta yksi digitalisoitumisen eduista on se, että kokeileminen on helppoa ja nopeaa. Tekeminen voidaan jaotella inbound- ja outbound-markkinointiin.

Outbound-markkinoinnissa markkinoija lähestyy itse potentiaalisia asiakkaita ja yhteydenotto myynnin puolelta tapahtuu juuri oikealla hetkellä (Vähä-Ruka 2015). Yrityksen liidiprosessissa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi päättyvien sopimusten ajoa liideiksi tai tietyn kampanjan kohderyhmän muodostamista liideiksi. Inbound-markinnointi puolestaan pyrkii viemään potentiaalisten asiakkaiden huomion itseensä. Liidi siis muodostuu asiakkaan aloitteesta esimerkiksi yhteydenottopyynnön jättämisestä, oppaan latauksesta tai verkkoselailusta. (Vähä-Ruka 2015.)

Liidien pisteytyksellä tunnistetaan kuumimmat eli arvokkaimmat liidit. Pisteytyksestä olennaista on arvottaa asiakkaan aktiviteetit niin, että yritykselle arvokkaimmasta ominaisuudesta liidi kerää eniten pisteitä. Tietyn ennalta määritellyn pisterajan ylityttyä aktiviteeteista muodostuu liidi. (Hirvonen 2016.) Yrityksen on syytä pohtia omia resurssejaan liidien käsittelemiseen. Yritysten kannattaakin usein käsitellä vain kuumimmat liidit myynnin kautta ja jättää vähemmän potentiaaliset joko ulkopuoliselle kumppanille tai asiakaspalvelulle (Kaasalainen 2019).

Myyjä vastaanottaa kuuman liidin, mutta sen hyödyntämiseksi myyjällä tulee olla käytössään myös kaikki liidiin liittyvät tiedot, jotta hänelle olisi mahdollisimman helppoa kontaktoida asiakas. Esimerkiksi ennen kontaktointia myyjän on tiedettävä liidin alkuperä, sillä sen esiintuominen muistuttaa asiakasta hänen omista lähtökohdistaan. Yrityksen reaktioaika määritellään liidin muodostumisesta hetkeen, kun myyjä ottaa asiakkaaseen yhteyttä (Insidesales 2014). Oleellista on tavoittaa asiakas juuri oikealla hetkellä, mutta reaktioaika ei saa olla liian pitkä. Esimerkiksi verkkoselailun perusteella muodostuneessa liidissä asiakas selailee suurella todennäköisyydellä myös kilpailijoiden sivuja (Kaasalainen 2019). Tutkimusten mukaan yritys, joka vastaa liidiin ensimmäisenä, voittaa kaupan 50 % tapauksista (Insales 2014).

Prosessi, joka ei tule valmiiksi

Markkinoinnin onnistumisen ehdoton edellytys on myynniltä tuleva palaute, sillä juuri myynti on asiakkaan kanssa tekemisissä. Myynnin tehtäviin kuuluu arvioida liidejä, joten jos liidi on huono, on tärkeää pystyä kertomaan miksi, jotta markkinointi voi oppia siitä. Jos myyjät ovat jatkuvasti tyytyväisiä liideihin niin saattaa olla, että riskiä ei ole otettu tarpeeksi. (Kaasalainen 2019.)

Monessa yrityksessä kehitetään jatkuvasti sisäisiä käytäntöjä, koska asiakkaiden tarpeiden ja käyttäytymisen muuttuessa myöskään tämä prosessi ei voi jäädä kehityksestä jälkeen. Myynnin ja markkinoinnin ydinhenkilöiden tulee suhtautua liidiprosessiin avoimesti ja hyväksyä, että työ vaatii kokeilua ja uudelleen tekemistä. Tukemalla kokeilukulttuuria yrityksen johto myös lisää sisäistä keskustelua ja vahvistaa näin yhteistyötä entisestään.

Liidiprosessi on myös tapa tukea myynnin päivittäistä toimintaa, sillä vain 20 % myyjistä on aidosti proaktiivisia ja loput 80 % tarvitsevat selkeää ohjeistusta ja johtamista työhönsä (Tracy 2015, 58). Ilman liidejä tämän enemmistön työaika jäisi merkittäviltä osin hyödyntämättä.

Lähteet

Apsis. 2015. Mikä on liidi ja mitä tarkoitetaan liidien generoinnilla? [Viitattu 1.3.2019]. Saatavissa: https://www.apsisfinland.fi/blogi/mika-liidi-apsis

Berghofer, F. Hofbauer, G. & Sangl, A. 2018. Indicators to Choose a Suitable Marketing Automation Platform. [Viitattu 31.1.2019]. Saatavissa: https://researchleap.com/wp-content/uploads/2018/03/06_Indicators-to-choose-a-suitable-Marketing-Automation-Platform.edited.pdf

Hirvonen, E. 2016. Liidien pisteytys – mitä se tarkoittaa ja miten sitä tehdään? [Viitattu 2.3.2019]. Saatavissa: https://www.powermarkkinointi.com/blogi/liidien-pisteytys-mita-se-tarkoittaa-ja-miten-sita-tehdaan

Insales.com. 2014. Annual 2014 Lead Response Report. [Viitattu 3.2.2019]. Saatavissa: https://uk.insidesales.com/resource-confirmation/2014-lead-response-report/

Kaasalainen, M. 2019. Markkinoinnin automaatio (MA). Luento Lahden ammattikorkeakoulun Digitaalinen markkinointi – YAMK opintojaksolla 9.1.2019.

Tracy, B. 2015. Sales Management. New York: AMACOM.

Vähä-Ruka. 2015. Miten inbound-markkinointi eroaa outbound-markkinoinnista. [Viitattu 2.2.2019]. Saatavissa: https://www.powermarkkinointi.com/blogi/miten-inbound-markkinointi-eroaa-outbound-markkinoinnista

Kirjoittajat

Emmi Järvinen opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa ylempää AMK -tutkintoa liiketalouden uudistavan johtamisen koulutusohjelmassa.

Aki Vainio työskentelee tietojenkäsittelyn lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa ja toimii digitalisoitumista edistävissä hankkeissa #digiLAHTI ja VENLA.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1442023 (CC0)

Julkaistu 19.3.2019

Viittausohje

Järvinen, E. & Vainio, A. 2019. Myynnin ja markkinoinnin yhteinen liidiprosessi. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/03/19/myynnin-ja-markkinoinnin-yhteinen-liidiprosessi/

Käytettävyystestaus integroidussa hankkeessa

LAMKin hankkeiden eräs erityispiirre on se, että niitä integroidaan mahdollisuuksien mukaan opetukseen. Mutta kuinka saada hankkeen työpaketti integroitua opetukseen, jonka tavoiteasettelu on lähtökohtaisesti substanssivetoista eikä niinkään projektin aikataulutuksen mukaista? Tässä artikkelissa esitellään käytettävyystestausta, sen opetusta sekä sitä, kuinka integroitua hanketta käytettiin opintojaksolla oppimisen tukena.

Kirjoittaja: Minna Asplund

Digimaa -hanke sekä käytettävyyden opetus tieto- ja viestintätekniikan insinööreille

Digimaa -hankkeessa (Digimaa 2018) on tavoitteena luoda digitaalinen palvelu, jota käyttämällä pyritään tehostamaan maarakentamisen materiaalien uusiokäyttöä. LAMKin osuus on digitaalisen palvelun front-endin ohjelmointi eli käyttöliittymä. Front-endin tekemiseen on osallistunut kaksi ohjelmistotekniikan ja yksi mediatekniikan opiskelija. Toinen ohjelmoijista on lisäksi ollut mukana Usability Engineering -kurssilla, jossa hän on toiminut puoli-toiminnallisen mock-upin vastuuhenkilönä. Hanke on EAKR -rahoitteinen, ja sen varsinaisena toteuttajana on Aalto-yliopisto ja osatoteuttajana LAMK.

2000-luvun alussa LAMKin tieto- ja viestintätekniikan insinöörien ohjelmistotekniikan suuntautumisvaihtoehdossa käyttöliittymiä opiskeltiin Graafisen käyttöliittymän suunnittelu ja toteutus -kursseilla. Kurssit yhdistettiin Graafiset käyttöliittymät -kurssiksi, joka lyhennettiin muutaman vuoden jälkeen kurssiksi Käyttöliittymät. 2010-luvun puolessa välissä nimi muutettiin englannin kieliseksi, Usability Engineering (3 op), ja sisällön painotus siirtyi käytettävyyden ja sen testauksen suuntaan ollen ennen pääosin komponenttien asettelua ikkunapohjaan. Ensi syksynä kurssi siirtyy vielä askeleen lähemmäksi käyttäjää, sillä kurssi muuttuu User Experience -nimiseksi (3 op), ja sen painotus tulee olemaan käyttäjän kokemuksellisuudessa.

Käytettävyystestaus pähkinänkuoressa       

Käytettävyyden oppi-isänä pidetään Jakob Nielseniä, ja perustavaa laatua olevana kirjana hänen kirjoittamaansa Usability Engineering (Nielsen 1993). Nielsen esittelee sekä elinkaarimallin käytettävyyden huomioimiseksi ohjelmistotuotannossa että 10 heuristiikkaa, joiden avulla käytettävyysasiantuntija voi ennen ohjelmaversion julkaisua raakata pahimpia käytettävyyteen vaikuttavia virheitä pois käyttöliittymästä. Analyyttisten arviointien lisäksi Nielsen huomioi joitakin empiirisen arvioinnin piiriin kuuluvia käyttäjätestausmenetelmiä (kuvio 1). Antti Oulasvirta (2011) jakaa analyyttisen ja empiirisen arvioinnin menetelmät sellaisiin, joita tehdään ilman käyttäjiä sekä niihin, joissa käyttäjät ovat mukana; sama asia eri sanoin. Toki sitten vuoden 1993 on käyttöliittymien heuristiikkoja kehitetty eteenpäin mm. mobiili- ja web-käyttöliittymille (Nielsen Norman Group 2019).

Kuvio 1. Joitakin käytettävyyden arvioinnin menetelmiä (kuva: Minna Asplund)

Oulasvirran toimittamassa kirjassa (2011) todetaan, että on olennaista huomioida käyttöliittymän suunnitteluprosessissa järjestelmälle määritellyt käyttökontekstit. Näiden lisäksi on määriteltävä järjestelmää käyttävän käyttäjän ja sen organisaation, jolle järjestelmää kehitetään, vaatimukset. Nykyään ketterässä ohjelmistotuotannossa puhutaan kuitenkin mieluummin käyttäjätarinoista kuin vaatimuksista (Haikala & Mikkonen 2011). Nielsenin (1993) elinkaarimallissa näitä vastaavat vaiheet ovat käyttäjän tunteminen (Know the User) sekä tavoitteiden asettaminen (Goal Setting). Näitä tavoitteita, vaatimuksia, käyttötapauksia tai käyttäjätarinoita vastaan evaluoidaan tehdyt käyttöliittymäratkaisut, tehdään siis käytettävyystestaukset.

Analyyttisten, ilman käyttäjää tehtävien, käytettävyystestausten ehdottomasti parhaana puolena voidaan pitää sitä, että niitä päästään suorittamaan ohjelmistokehityksen alkuvaiheessa riippumatta käytettävästä ohjelmistotuotannon elinkaarimallista (IID, Scrum, jne.). Testaukset voidaan tehdä esimerkiksi toiminnallisille mock-upeille, ja kuten Kasurinen (2013) kirjoittaa, silloin ne eivät ole sidottuja työvaiheisiin, joissa suurin osa järjestelmää on jo toteutettu ja toimii. Käyttäjätesteillä puolestaan päästään mainiosti kiinni itse käyttäjän tekemän työn onnistumiseen tai siihen, kuinka hyvin loppukäyttäjä pystyy ilman ohjeita löytämään haluamansa toiminnot. Lopuksi voidaan todeta kuten Kasurinen (2013) kirjoittaa, että käytettävyystestauksen ”painopiste on rakennetun järjestelmän käyttöliittymän toimivuudessa ja intuitiivisuudessa”.

Käytettävyystestaus hankkeessa

Opiskelijoille opetettiin analyyttisistä arvioinneista heuristinen arviointi sekä kognitiivinen läpikäynti. Kurssin opiskelija, joka on mukana Digimaa -hankkeessa, kirjoitti kognitiivista läpikäyntiä varten viisi skenaariota tehtävineen. Tämän jälkeen heille annettiin linkki Digimaa -hankkeen sen hetkiseen käyttöliittymään, joka oli puolitoimiva mock-up. Opiskelijat tekivät arviointeja 3-4 hengen ryhmissä. Arviointien jälkeen ryhmän tehtävänä oli löydösten perusteella tehdä oma parannusehdotus käyttöliittymään.

Heuristisessa arvioinnissa havaittiin esimerkiksi seuraavan tyyppisiä asioita:

  • sovelluksen logo ei ollut näkyvissä jokaisessa näkymässä
  • asiointiroolien näkymättömyys (näillä vaikutusta jatkokäytössä)
  • tooltipsit puuttuivat eikä ohjenappia sovelluksen käyttöön ollut muutenkaan
  • osissa näkymistä käyttäjä ei intuitiivisesti osannut päätellä mitä siinä pitäisi tehdä
  • osissa näkymiä toimintojen yhdenmukainen nimeäminen oli horjuvaa
  • erilaisten maa-materiaaleihin liittyvien ominaisuuksien näyttäminen oli puutteellista
  • joidenkin painonappien toiminnallisuutta ei voinut päätellä.

Kognitiivisessa läpikäynnissä suurin havaittu ongelma oli toiminnoista saatavan palautteen puuttuminen, mutta se selittyi mock-upin keskeneräisyydellä. Lisäksi osa löydöksistä liittyi siihen, että skenaarion tehtävän suorittamiseksi tarvittavaa napin tai kentän painallusta ei hoksattu käyttöliittymästä, mutta tämä on taklattavissa käyttöopastuksella oikeassa käyttötilanteessa.

Molempia arviointeja häiritsi hieman mock-upin toiminnallisuuden puutteellisuus. Tästä opiksi jäi se, että mock-upin rakentamiseen kannattaa uhrata hiukan aikaa, jotta merkittäviin käytettävyysvirheisiin päästään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa käsiksi. Lisäksi varsinainen kehittämistiimi sai käyttöönsä tärkeitä havaintoja, joita on sovelluskehityksen tässä vaiheessa mahdollista ottaa huomioon helpohkosti.

Itse Usability Engineering -kurssin osalta hankkeen integrointi opetukseen sujui kivutta. Kurssin sisäistä aikataulutusta piti hiukan säätää, jotta mock-up olisi kohtuullisen toimivassa kunnossa ja jotta käytettävyystestauksessa tarvittavat asiat voitiin oppia ennen niiden soveltamista käytäntöön.

Lähteet

Digimaa. 2018. DIGIMAA – Uusiomateriaalien digipalvelut maarakentamisessa. [Viitattu 22.1.2019]. Saatavissa:  https://www.lamk.fi/fi/hanke/digimaa-uusiomateriaalien-digipalvelut-maarakentamisessa

Haikala, I. & Mikkonen. T. 2011. Ohjelmistotuotannon käytännöt. Hämeenlinna: Talentum Oy.

Kasurinen, J. P. 2013. Ohjelmistotestauksen käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Nielsen, J. 1993. Usability Engineering. Cambridge, MA : Academic Press.

NN/g Nielsen Norman Group. World Leaders in Research-Based User Experience. [Viitattu 22.1.2019]. Saatavissa: https://www.nngroup.com/

Oulasvirta, A. (toim.). 2011. Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus. Helsinki: Gaudeamus.

Kirjoittaja

Minna Asplund (TkL) työskentelee tekniikan alalla ohjelmistotekniikan lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän on ylemmässä ammattikorkeakoulussa vastuuopettajana Digitaalisten teknologioiden sekä Digitaalisten ratkaisujen insinööriopetuksessa. Artikkeli on kirjoitettu EAKR Digimaa -hankkeessa.

Julkaistu 7.3.2019

Viittausohje

Asplund, M. 2019. Käytettävyystestaus integroidussa hankkeessa. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/03/07/kaytettavyystestaus-integroidussa-hankkeessa/

Tunneälykäs johtaja parantaa henkilöstön sitoutumista yritykseen

Tekoälyn aikakaudella on alettu keskustella, mitkä työtehtävät jollain aikavälillä loppuvat ja toisaalta, mitä uusia tehtäviä tekoäly tuo tullessaan. Tunneälykäs johtajuus on kuitenkin asia, mitä ei toistaiseksi voi tekoälyllä korvata. Tunneälykäs johtaja pystyy sitouttamaan henkilöstöä entistä paremmin ja pidemmällä aikavälillä. Johtajien täytyy tavoitteellisesti sitouttaa henkilöstöä yritykseen, jotta osaaminen pysyy yrityksessä ja lähtövaihtuvuus on hallinnassa. Henkilöstön sitouttamiseen taustalla ovat niin johtajuus kuin johtajien kompetenssit.

Kirjoittajat: Jasmin Pham ja Sari Suominen

Henkilöstön sitoutuminen organisaatioon

Henkilöstön sitoutumiseen vaikuttavat sekä työhön että työympäristöön liittyvät tekijät. Henkilöstön sitoutuminen tarkoittaa työntekijän sitoutumista yrityksen arvoihin ja tavoitteisiin. Sitoutuminen organisaatioon tarkoittaa henkilöstön kiintymyksen vahvuutta organisaatioon ja sitä, mitä henkilöstö tuntee organisaatiota kohtaan. Yksilö voi sitoutua organisaatioon normatiivisesti, jatkuvuusperäisesti tai tunneperäisesti. Jokainen sitoutumistyyppi voi vaikuttaa toiseen. Tunneperäinen sitoutuminen on sitoutumista, mihin kannattaa yrityksissä tähdätä, koska se on tunteisiin perustuvaa sitoutumista ja halua kuuluu organisaatioon sekä uskoa yrityksen toimintatapoihin ja tavoitteisiin. Sitoutuminen vaikuttaa suoraan henkilöstön tehokkuuteen, koska sitoutunut henkilö on motivoitunut ja tuottelias. Se korreloi suoraan yrityksen kilpailukykyyn ja kannattavuuteen. (Moon 2016; Lampikoski 2005.)

Työtyytyväisyys tai iloinen ilmapiiri eivät ole takeita henkilöstön sitoutumiselle. Tyytyväinen henkilö voi olla tyytyväinen, kun tekee joka päivä aamukahdeksasta iltaneljään töitä. Hän voi kuitenkin olla vaihtoaltis, kun toinen yritys tarjoaa isompaa palkkaa tai parempaa toimiston sijaintia ja etuuksia kuin oma työnantaja. Sitoutunut henkilö taas omaa tunnesiteen yritykseen ja oikeasti välittää työstään ja työpaikastaan sekä tekee useimmiten enemmän kuin on tarve, ihan omasta halustaan. Henkilöstön pysyvyyteen ja sitoutumiseen voidaan panostaa miettimällä erilaisia vaihtoehtoja sitouttamiseen. Esimerkiksi työn ja yksityiselämän tasapainottaminen sekä arvostuksen antaminen ovat työntekijöille tärkeitä asioita. (Kruse 2012; Ghosh ym. 2013.)

Johtajuus ja tunneälykkyys

Phamin (2019) tutkimuksellisessa kehittämishankkeessa tarkasteltiin henkilöstön vaihtuvuuden syitä ja sitouttamiskeinoja. Henkilöstöä sitoutetaan yritykseen luomalla merkityksellinen työ ja selkeyttämällä yrityksen visio ja missio. Kun henkilöstö tietää, mihin suuntaan ollaan menossa, työhön ja yritykseen on myös helpompi sitoutua. Henkilöstön on ymmärrettävä, miksi yrityksessä tehtävä työ on tärkeää ja mikä arvo sillä on. Henkilöstö tarvitsee tilaisuuden kehittyä ja kasvaa kokemuksiensa kautta. He haluavat saada arvostuksen tunteen tehdystä työstä. Kaikkien sitouttamiskeinojen taustalla löytyy yksi yhteinen tekijä, johtaminen. (Michael Page 2015; Pham 2019.)

Maailman talousfoorumin mukaan vuonna 2020 työelämän tärkeimpiin taitoihin kuuluvat tunneäly, ihmisten johtaminen sekä vuorovaikutus muiden kanssa. Johtaminen on siis asia, minkä merkitystä ei voi tulevaisuudessakaan vähätellä. Tunneäly on viiden emotionaalisen ja sosiaalisen perustaidon yhdistelmä. Se sisältää itsetuntemuksen, itsehallinnan, motivoitumisen, empatian ja sosiaaliset kyvyt (kuvio 1). Tunneälykkään johtajan ominaisuuksiin kuuluvat itsetuntemus eli kyky tiedostaa omat tunteet ja käyttää niitä päätöksenteossa sekä itsehallinta eli kyky hallita tunteita ja hetken mielijohteita. Tunneälykäs johtaja omaa empatiakykyä ja pystyy motivoimaan henkilöitä suoriutumaan tehtävistään tehokkaasti ja laadukkaasti. Sosiaaliset kyvyt ovat yksi osa-alue tunneälykkyydessä. Vuorovaikutustaidot ovat myös yksi tärkeimmistä taidoista, kun täytyy viestiä yrityksen strategiasta ja missiosta eli näyttää suunta henkilöstölle, osoittaa merkitys työlle ja asettaa oikeanlaisia kysymyksiä, jotta ymmärretään henkilöstön tarpeita. (Huuhka 2010; Kolari 2010.)

Kuvio 1. Tunneälyn emotionaalisen ja sosiaalisen perustaitojen yhdistelmä (Huuhka 2010)

Genoksin mallissa (kuvio 2) kuvataan tehottomuuden tiloja, joista tunneälykkyyden avulla voidaan päästä tehokkuuden tiloihin. Jokainen on joskus tehottomuuden tilassa ja silloin tärkeintä on asian tiedostaminen. Itsetietoisuudella ollaan läsnä ja ymmärretään, millä tavalla tunteet meihin vaikuttavat, niin päätöksentekoon, käyttäytymiseen kuin suoritukseen. Kun tiedostaa omat tunteet, pystyy myös tiedostamaan muut ihmiset ja heidän käytöksensä ja olemaan heitä kohtaan empaattinen. Se taito auttaa johtajia ymmärtämään, mitä henkilöstö arvostaa sekä miten heitä pitäisi kuunnella, konsultoida ja ymmärtää. Aitouden avulla pystyy käsittelemään esimerkiksi onnellisuuden ja turhautumisen tunteita. Aitouteen kykeneviä johtajia ei koeta epäluotettaviksi, koska he osaavat näyttää tunteitaan. Tunteiden ymmärtämisessä on kyse laaja-alaisesta kyvystä tehdä päätöksiä perustuen niin olemassa olevaan tietoon kuin myös tunteisiin. Rajallisuus tulee esille, kun johtaja keskittyy vain faktatietoihin eikä tiedosta tunteiden vaikutusta päätöksiin. Itsensä johtaminen auttaa johtajaa toimimaan, vaikka taustalla olisi negatiivisuutta tai haasteita. Itsensä johtaminen ja tunteiden hallitseminen auttavat toimimaan työyhteisössä joustavasti. Ne myös parantavat tehokkuutta, kun pystyy löytämään mahdollisuuksia haastavissakin tilanteista.  Valtuuttamisella on erittäin positiivinen vaikutus henkilöstöön, koska se auttaa ratkaisemaan ongelman, antaa tunnustusta sekä tunnistaa ja tukee muiden työtä, mikä puolestaan motivoi työntekijöitä ja auttaa heitä työskentelemään tehokkaammin yhdessä. (Genos International 2019.)

Kuvio 2. Genoksin malli tunneälystä (Genos International 2019)

Tunneälykkyys voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta se on yksinkertaisimmillaan peruskykyä ymmärtää ja motivoida ihmisiä oikealla tavalla. Mitä paremmin johtaja tiedostaa oman identiteettinsä eli omaa hyvän itsetuntemuksen, sitä paremmin hän myös pystyy toimimaan tunneälykkäästi työyhteisössä. Kun johtaja on tunneälykäs, hän pystyy toiminnallaan sitouttamaan henkilöstöä ja lisäämään tehokkuutta, jonka myötä myös yrityksen tuloksentekokyky paranee.

Lähteet

Future of Jobs Report. 2016. The 10 skills you need to thrive in the Fourth Industrial Revolution. [Viitattu 8.2.2019].  Saatavissa: https://www.weforum.org/agenda/2016/01/the-10-skills-you-need-to-thrive-in-the-fourth-industrial-revolution

Genos International. 2019. The Genos Model of Emotional Intelligence. [Viitattu 8.2.2019].  Saatavissa: https://www.genosinternational.com/emotional-intelligence/

Ghosh, P. & Satyawadi, R. & Joshi, J. P. & Shadman, M. 2013. Who stays with you? Factors predicting employees’ intention to stay. International Journal of Organizational Analysis. Vol. 21(3), 288-312. [Viitattu 8.2.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/IJOA-Sep-2011-0511

Lampikoski, K. 2005. Panosta avainhenkilöihin – luo kilpailuetua sitouttamisstrategialla. Helsinki: Edita Prima Oy.

Kruse, K. 2012. What is Employee Engagement. Forbes. [Viitattu 8.2.2019].  Saatavissa: https://www.forbes.com/sites/kevinkruse/2012/06/22/employee-engagement-what-and-why/#249c06c97f37

Kolari, P. 2010. Tunneälyjohtaminen asiantuntijaorganisaation muutoksessa. Tampere: Juvenes Print.

Michael Page. 2015. 5 ways to boost employee engagement – by the Michael Page team.  [Viitattu 8.2.2019].  Saatavissa: https://www.michaelpage.com.au/advice/management-advice/engagement-and-retention/5-ways-boost-employee-engagement

Moon, C. 2016. The Three Types of Organization Commitment of Employees. [Viitattu 8.2.2019]. Saatavissa: https://www.linkedin.com/pulse/three-types-organizational-commitment-employees-christy-moon/

Pham, J. 2019. Henkilöstön vaihtuvuuden syyt ja keinot sitouttamiseen. YAMK – opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. [Viitattu 8.2.2019] . Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902182419

Kirjoittajat

Jasmin Pham on valmistumassa Lahden ammattikorkeakoulun Liiketalouden ja uudistavan johtamisen koulutusohjelmasta (ylempi AMK).

Sari Suominen toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1476103 (CC0)

Julkaistu 21.2.2019

Viittausohje

Pham, J. & Suominen, S. 2019. Tunneälykäs johtaja parantaa henkilöstön sitoutumista yritykseen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa:
http://www.lamkpub.fi/2019/02/21/tunnealykas-johtaja-parantaa-henkiloston-sitoutumista-yritykseen/

Suomalaisten tuoteinnovaatioiden mahdollistaminen vastikkeellisen joukkorahoituksen avulla

Suomalaiset yritykset ja yksityiset keksijät kehittävät vuosittain useita potentiaalisia tuoteideoita. Idean kehittämiseen ja innovaatioiden markkinoille tuomiseen kuitenkin tarvitaan usein ulkopuolista rahoitusta. Yksi erinomainen vaihtoehto nimenomaan uuden tuoteinnovaation rahoitukselle on vastikkeellinen joukkorahoitus. Se on kuitenkin Suomessa edelleen tuore ilmiö ja melko vähän hyödynnetty keino mahdollistaa tuoteinnovaatioiden markkinoille pääsy. Ennen vastikkeellisen joukkorahoituksen hakemista on hyvä tiedostaa muun muassa omat tavoitteet ja joukkorahoitukseen liittyvät riskit sekä selvittää, mitkä innovaatioprosessin ja tuotekehityksen vaiheet tulisi olla tehtynä tai otettuna huomioon ennen joukkorahoituksen hakemista uudelle tuotteelle.

Kirjoittajat: Pauliina Kallio ja Leea Kouhia

Joukkorahoitus Suomessa

Joukkorahoituksessa rahoitusta kerätään useimmiten verkossa toimivilla joukkorahoitusalustoilla. Rahoitukseen osallistuu useampia henkilöitä yleensä verrattain pienillä sijoituksilla, joista koostuu suurempi summa hankkeen tai innovaation rahoittamiseen. (Taipale 2016.)

Joukkorahoitusmarkkinat Suomessa ovat vielä tällä hetkellä melko pienet verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltojen joukkorahoitusmarkkinoihin. Joukkorahoitus on kuitenkin Suomessa yleistyvä rahoitusmuoto. Vuonna 2017 suomalaisten joukkorahoitusalusten kautta välitettiin rahoitusta yhteensä 247 miljoonaa euroa, mikä on jopa viisinkertainen määrä vuoteen 2014 verrattuna. Alla olevasta kuviosta 1 on nähtävissä, että vaikka joukkorahoitusmarkkinat ovat Suomessa kasvaneet, ei vastikemuotoinen joukkorahoitus kuitenkaan ole vielä saavuttanut kovaa suosiota. (Honkanen & Haavanlammi 2018.)

Kuvio 1: Projektien määrät palvelualustoilla (Honkanen & Haavanlammi 2018)

Vastikkeellinen joukkorahoitus

Vastikkeellinen joukkorahoitus on rahoituksen keräämistä useilta sijoittajilta vastiketta vastaan. Vastikkeellisessa joukkorahoituksessa yksityishenkilöt sijoittavat omia varojaan joukkorahoitushankkeeseen ja saavat vastikkeeksi sijoituksestaan myöhemmin ei-rahallisen vastikkeen eli esimerkiksi tavaran tai palvelun. Vastikkeellinen joukkorahoitusmalli on hyvä vaihtoehto etenkin silloin, kun toimintaa ei ole vielä käynnistetty ja kyseessä on jokin uusi innovaatio. (Euroopan Unioni 2015, 16–17.)

Vastikkeelliseen joukkorahoitukseen keskittyneitä alustoja ovat esimerkiksi suomalainen Mesenaatti ja yhdysvaltalainen Kickstarter. Vuoteen 2018 mennessä Kickstarterin kautta jo yli 150 000 projektia oli saanut joukkorahoitusta yhteensä yli 4 biljoonan dollarin edestä (Kickstarter 2018). Suomalaisilla joukkorahoitusalustoilla ei olla vielä päästy aivan samoihin lukuihin, ja moni suomalainen yritys onkin lähtenyt hakemaan rahoitusta esimerkiksi Kickstarterista. Yksi esimerkki Kickstarterin kautta onnistuneesta joukkorahoitusprojektista on vipukirvestä myyvä Vipukirves Heikki Oy, joka keräsi New Leveraxe -kirveen joukkorahoituksesta lähes 200 000 euroa (Simola 2015).

Vastikkeellinen joukkorahoitus tuoteinnovaatioiden mahdollistajana

Vuonna 2019 tehdyssä laadullisessa tutkimuksessa selvitettiin vastikkeellisen joukkorahoituksen sopivuutta keinona uusien innovaatioiden kiinnostavuuden selvittämiseksi ja markkinoille tuomiseksi sekä innovaatioprosessin tärkeimpiä vaiheita ennen vastikkeellisen joukkorahoituksen hakemista (Kallio 2019). Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää innovaatiotoiminnan, tuotekehityksen tai joukkorahoitusalan ammattilaista. Tutkimuksen tulokset perustuvat haastateltujen asiantuntijoiden näkemyksiin ja kokemuksiin innovaatioiden kehittämisestä ja joukkorahoituksesta.

Keskeisinä tuloksina tutkimuksessa voitiin todeta, että vastikkeellinen joukkorahoitus sopii erinomaisesti uuden tuotteen markkinoille tuomiseen. Kyseinen joukkorahoitusmalli sopii etenkin kuluttajille suunnatuille tuotteille. Vastikkeellinen joukkorahoitus on hyvä keino uuden innovaation kysynnän ja kiinnostavuuden selvittämiseksi. Tutkimuksen tuloksista nousi esille myös selkeitä asiakokonaisuuksia koskien innovaatioprosessin tärkeimpiä vaiheita ennen vastikkeellisen joukkorahoituksen hakemista.

Vastikkeellisen joukkorahoituksen hyötyjä

Vastikkeellinen joukkorahoitus voi mahdollistaa uusien tuoteinnovaatioiden markkinoille tuomisen kenelle tahansa. Lisäksi vastikkeellisella joukkorahoituksella uudelle innovaatiolle voidaan saada tarvittavaa näkyvyyttä ja se voi avata ovia myös muihin tuleviin rahoituksiin. Joukkorahoitus on hyvä vaihtoehto julkisille rahoituksille etenkin innovaatioiden kohdalla, sillä joukkorahoituksen saaminen on useasti nopeampi prosessi eikä tuotekehitys tällöin hidastu. Julkisissa rahoituksissa vaaditaan usein aiempaa liiketoimintaa, sen sijaan vastikkeellinen joukkorahoitus mahdollistaa innovaatioiden markkinoille tuomisen myös uusille yrityksille tai yksityisille keksijöille. Pienillä sijoituksilla useista eri lähteistä on mahdollista saada rahoitusta uudelle innovaatiolle esimerkiksi tuotantoon, kehitykseen tai toiminnan laajentamiseen. Joukkorahoitus on myös hyvä keino lähteä selvittämään tuotteen kiinnostavuutta ja markkinoita.

Missä vaiheessa vastikkeellinen joukkorahoitus on mahdollista?

Tuoteinnovaatioiden kohdalla joukkorahoitus toimii usein ennakkomyyntikanavana eikä tuotteen tarvitse olla vielä valmis. Onnistumisen kannalta olisi kuitenkin hyvä käydä läpi tietyt innovaatioprosessin vaiheet, joita ovat omien lähtökohtien määrittely, alkuselvitykset, suunnittelu ja testaus, tuotesuojauksen arviointi sekä valmistautuminen joukkorahoituskampanjaan. Näistä vaiheista muodostuva prosessi esitetään kuviossa 2. (Kallio 2019)

Kuvio 2: Prosessikaavio (Kallio 2019)

Vastikkeellinen joukkorahoitus on aikaa ja huomiota vaativa prosessi, mutta onnistuessaan voi mahdollistaa tuoteinnovaatioiden markkinoille viemisen. Mikäli joukkorahoitus otetaan esimerkiksi kehitysyhtiöissä suositeltavaksi vaihtoehdoksi muiden rahoitusmuotojen rinnalle, voidaan sen avulla edistää suomalaista innovaatiotoimintaa.

Lähteet

Honkanen J. & Haavanlammi K. 2018. Joukkorahoitus ja vertaislainaus tilasto. Suomen Pankki. [Viitattu 21.12.2018]. Saatavissa: https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/joukkorahoitus_linkki/

Euroopan Unioni. 2015. Joukkorahoitus: Opas pk-yrityksille. Euroopan Unionin julkaisutoimisto. [Viitattu 10.12.2018]. Saatavissa: https://doi.org/10.2873/25989

Kallio P. 2019. Uuden tuoteidean kehittäminen markkinoille vastikkeellisen joukkorahoituksen avulla. AMK-opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu, liiketalouden ja matkailun ala. Lahti. [Viitattu 11.2.2019]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902132311

Kickstarter. 2018. About us. [Viitattu 11.12.2018]. Saatavissa: https://www.kickstar- ter.com/about?ref=global-footer

Simola K. 2015. Yrittäjät. Miljoonia potentiaalisia sijoittajia – Nämä suomalaisyritykset kiinnostavat nyt myös maailmalla. [Viitattu 10.2.2019]. Saatavissa: https://www.yrittajat.fi/uutiset/493111-miljoonia-potentiaalisia-sijoittajia-nama-suomalaisyritykset-kiinnostavat-nyt-myos

Taipale A. 2016. Yritysmarkkinoiden kehittäminen. Valtionvarainministeriö. [Viitattu 20.12.2018]. Saatavissa: https://vm.fi/yritysrahoituksen-kehittaminen

Kirjoittajat

Pauliina Kallio on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketaloutta.

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa Liiketalouden ja matkailun alalla vastuuopettajana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/918233 (CC0)

Julkaistu 18.2.2019

Viittausohje

Kallio, P. & Kouhia, L. 2019. Suomalaisten tuoteinnovaatioiden mahdollistaminen vastikkeellisen joukkorahoituksen avulla. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/02/18/suomalaisten-tuoteinnovaatioiden-mahdollistaminen-vastikkeellisen-joukkorahoituksen-avulla/