Teknisen velan vaikutus taloushallinnon digitalisoinnin kannattavuuteen

Digitalisointiprojekteja tarkastellaan usein käyttöönotettavan tekniikan kannalta. Digitalisointiprojektin lähtökohta eli digitaalinen valmiustila määrittelee projektin tekniset ja taloudelliset tavoitteet. Tässä artikkelissa tarkastellaan teknisen velan vaikutusta taloushallinnon prosessin digitalisoinnin kannattavuuteen konsernin näkökulmasta, kun velan lähteitä on useita.

Kirjoittajat: Katri Mäki-Antti-Suntiola ja Sirpa Varajärvi

Digitaalinen valmiustila

Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) professori Mikael Collanin (24.4.2019) mukaan organisaation, jonka digitaalinen valmiustila on matala, tulee keskittyä tarvittavan arkkitehtuurin rakentamiseen. Sen sijaan organisaatio, jossa tarvittava arkkitehtuuri on olemassa ja prosessit suurelta osin digitalisoitu, voi olettaa saavansa nopeasti tuloksia. Buxmann & Schmidt (2011) määrittelevät tietojärjestelmä-arkkitehtuurin monimutkaiseksi, avoimeksi ja dynaamiseksi systeemiksi, joka kattaa tiedon prosessoinnin, siihen käytettävät sovellukset sekä tekniset komponentit, joita tarvitaan sovellusten käyttämiseksi. Siiloutunut toimintatapa, paikallisiin sovelluksiin ja standardiin tekniikkaan perustuva tietojärjestelmäarkkitehtuuri luo matalan digitaalisen valmiustilan, kun taas modulaarinen liiketoiminta ja moderni tietojärjestel-mäarkkitehtuuri luovat edellytykset ketterille projekteille ja korkealle digitaaliselle valmiustilalle (Ingalsuo ym. 2017).

Kuviossa 1 esitetty taloushallinnon digitaalinen valmiustila on tyypillisesti korkea esimerkiksi uusilla yrityksillä (A), joilla on mahdollisuus hankkia uusinta markkinoilla olevaa teknologiaa. Valmiustila on usein hyvä myös pienillä yhtiöillä (B), jotka tilitoimiston asiakkaina pystyvät hyödyntämään moderneja ohjelmistoja, joita heidän itse ei olisi kannattavaa hankkia. Myös osa isommista yhtiöistä, joiden toiminnot ja ohjelmistot ovat pitkälle integroituja, pystyvät hyödyntämään uusinta tekniikkaa mittakaavaetujen vuoksi. Sen sijaan etenkin vanhemmat yhtiöt (C) ovat usein investoineet paljon lisenssipohjaisiin järjestelmiin, joita on ylläpidetty ja joihin on räätälöity ratkaisuja toiminnan tai ulkomaailman vaatimusten sitä edellyttäessä. Tällaisten yhtiöiden digitaalinen valmiustila on matala.

Ison yrityksen tai konsernin digitalisoiminen kerralla on toiminnan laajuuden kannalta hankalaa, jollei mahdotonta. Pitkien IT-projektien tekniikka on jo valmistuessaan vanhentunutta. Matalan digitaalisen valmiustilan omaavien yhtiöiden projekteissa tulisikin käyttää ketteriä kehittämismenetelmiä, joiden hyödyt konkretisoituvat nopeasti.

Kuvio 1. Digitaalisen valmiustilan vaikutus taloushallinnon digitalisointiprojektin tavoitteisiin. (kuvio: Mäki-Antti-Suntiola 2019).

Tekninen velka

Teknistä velkaa muodostuu, kun järjestelmät eivät ole integroituja, niissä on päällekkäisiä toimintoja eri puolilla organisaatiota tai ne ovat niin kustomoituja, että niiden päivitys aiheuttaa toiminnalle merkittävää haittaa (Frederik 2017). Tietojärjestelmien integroimisen ja uusimisen lykkääminen johtuu usein rajallisista resursseista (Frederik 2017). Lenarduzzin ym. (2019) tutkimuksessa suomalaiset Pk-yritykset nimesivät budjettirajoitteet suurimmaksi syyksi teknisen velan muodostumiseen. Toinen merkittävä syy oli aikarajoite, joka liittyy osin budjettirajoitteisiin henkilöstökustannusten osalta, mutta etenkin vaatimukseen toteuttaa ketteriä projekteja. Myös ensisijaiset investoinnit sekä lyhyen aikavälin voittojen maksimointi ylläpitävät teknistä velkaa (Frederik 2017). Tekninen velka aiheuttaa kustannuksia epäsuorasti ketteryyden menetyksenä, estämällä yritystä tekemästä operatiivisia parannuksia, reagoimasta markkinoiden muutoksiin tai jopa muuttamasta liiketoimintaa (Frederik 2017).

Teknisen velan vaikutus digitalisoinnin kannattavuuteen konsernissa

Katri Mäki-Antti-Suntiola (2019) tutki opinnäytetyössään suomalaisen konsernin erilaisissa digitaalisissa valmiustiloissa olevien yhtiöiden ostoreskontraprosessien yksinkertaistamista, standardisointia ja yhtenäistämistä ennen yhteisen ostolaskujärjestelmän käyttöönottoa. Tutkimus kattoi emoyhtiön sekä kolme tytäryhtiötä. Tytäryhtiöiden toimintoja ei oltu integroitu emoyhtiöön yritysostojen yhteydessä ja kaksi yhtiöistä käytti eri toiminnanohjausjärjestelmää kuin emoyhtiö. Tutkimus oli osa konsernissa meneillään olevia Lean- ja digitalisointiprojekteja.

Tutkimus toteutettiin monimenetelmäisesti. Laadullisiin menetelmiin kuuluivat puolistrukturoidut haastattelut sekä havainnointi, joiden avulla selvitettiin yhtiöiden ostoreskontraprosessin kulku sekä tunnistettiin prosesseista arvoa tuottamattomat toiminnot. Määrällinen tutkimusaineisto koostui paperisena säilytettävästä, toiminnanohjausjärjestelmästä sekä nykyisestä pilvipohjaisesta järjestelmästä saatavasta aineistosta, joka analysoitiin tilastollisesti ja Lean Six Sigma-menetelmin Excelissä. Tutkimuksen pohjalta laadittiin yhtiöiden nykytilan arvovirtakuvaus sekä tulevaisuuden arvovirtakuvaus konsernin yhteisistä osto- ja kululaskuprosesseista järjestelmän käyttöönoton jälkeen.

Tekninen velka oli kumuloitunut konsernissa, koska yhtiöt olivat toimineet suhteellisen itsenäisesti ja tehneet päätöksiä perustuen paikalliseen hyötyyn. Paikallisen hyödyn näkökannalta toiminnanohjausjärjestelmän päivitys on monelle yhtiölle suuri ja kallis projekti. Näissä yrityksissä tekninen velka oli viivyttänyt prosessien digitalisoimista usealla vuodella, koska varsinkin pienempien yritysten kohdalla uuden järjestelmän integrointi nykyiseen järjestelmään oli taloudellisesti kannattamatonta. Lisäksi eri toiminnanoh-jausjärjestelmien käyttö sitoi henkilöstöresursseja yritys- ja toimipaikkakohtaisesti sekä aiheutti joustamattomuutta konsernin näkökulmasta. Sen sijaan ohjelmistojen integrointi emoyhtiöön jo yritysostovaiheessa olisi vähentänyt teknistä velkaa, mahdollistanut yhden integraatiokustannuksen yhteen ohjelmaan sekä yhden ohjelmiston päivityskustannuksen.

Konsernille ei muodostu suoraa kustannushyötyä uuteen pilvipohjaiseen ostolaskujärjestelmään siirtymisestä, koska ohjelman käyttö ja sen integraatiot maksavat aina enemmän kuin ostoreskontran hoitami-nen osana toiminnanohjausjärjestelmää. Projektin kustannushyödyt konkretisoituvatkin ajan myötä vapautuneena työaikana, yhtenäisillä ja läpinäkyvillä prosesseilla sekä ohjelmisto-, toiminto- ja paikka-sidonnaisuuden aiheuttamien siilojen poistumisena. Lisäksi yhtenäiseen järjestelmään siirtyminen mahdollistaa korvaajan löytymisen omasta organisaatiosta henkilöstövaihdosten yhteydessä.

Teknisen velan kertyminen johtuu usein aikaisemmista päätöksistä säästää aikaa tai rahaa uusien järjestelmien implementoinnissa, mikä johtaa siihen, että nykyiseen järjestelmään on tehty runsaasti kalliita kustomointeja sen käyttöiän jatkamiseksi. Budjetti- ja aikarajoitteet estävät myös vanhan järjestelmän korvaamisen tai siirtävät sen uusimista tulevaisuuteen. Prosesseja voi digitalisoida myös integroimalla ohjelmistoja nykyiseen järjestelmään, mutta integrointia ei ole taloudellisesti tai työmäärältään kannatta-vaa tehdä poistuvaan järjestelmään ja toisaalta integrointikustannusten hinta nykyisiin järjestelmiin on sitä suurempi, mitä enemmän integroitavia ohjelmistoja on käytössä. Siten tekninen velka nostaa käyttökustannuksia, hidastuttaa digitalisointia ja nostaa digitalisoinnin kustannusta.

Lähteet

Buxmann, P. & Schmidt, C. 2011. Outcomes and success factors of enterprise IT architecture manage-ment: empirical insight from the international financial services industry. European Journal of Infor-mation Systems. Vol. 20 (2), 168-185. [Viitattu 12.10.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1057/ejis.2010.68

Collan, M. 2019. 24.4.2019. Analyze This! Arvonluonnin strategiaseminaari. Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto. Lahti. Frederik, E. 2017. The Financial Implications of Technical Debt. [Viitattu 21.9.2019]. Saatavissa: https://www.toptal.com/finance/part-time-cfos/technical-debt

Ingalsuo, T., Mäkipää, M., Ruohonen, M. 2017. Ketterä digitalisaatio. Strateginen ketteryys verkostoissa ja ICT:n älykäs hyväksikäyttö. Alasin Media Oy. Tampere.

Lenarduzzi, V., Orava, T., Saarimäki, N., Systä, K. & Taibi, D. 2019. An Empirical Study on Technical Debt in a Finnish SME. International Symposium on Empirical Software Engineering and Measurement (ESEM), Brazil. [Viitattu 21.9.2019]. Saatavissa: https://arxiv.org/abs/1908.01502

Mäki-Antti-Suntiola, K. 2019. Prosessien kehittäminen Lean-menetelmin konsernin yhteisen ostolaskujär-jestelmän käyttöönotossa. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. [Viitattu 21.9.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100419546

Kirjoittajat

Katri Mäki-Antti-Suntiola valmistuu syksyllä 2019 tradenomiksi (YAMK) Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alan digitaaliset ratkaisut -ohjelmasta.

Sirpa Varajärvi toimii Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla lehtorina.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1436335

Julkaistu 17.10.2019

Viittausohje

Mäki-Antti-Suntiola, K. & Varajärvi, S. 2019. Teknisen velan vaikutus taloushallinnon digitalisoinnin kannattavuuteen.  LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/17/teknisen-velan-vaikutus-taloushallinnon-digitalisoinnin-kannattavuuteen/

Muotoiluajatteluun perustuva kestävän kuluttamisen ympäristökasvatustyöpaja kouluille

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna -projektissa sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemuksen kehittämiseen käyttäjätutkimukseen perustuvien kokeilujen kautta. Nuorten ympäristöhuoliin tartuttiin kokeilemalla Lahden kaupungin kuvataideopettajien kanssa muotoiluajatteluun perustuvaa työpajatoimintaa, jonka avulla 13-17 vuotiaat oppilaat voisivat suunnitella itselleen ympäristövastuullista arjen kuluttamista.

Kirjoittajat: Mirja Kälviäinen, Kati Kumpulainen ja Paula Mäkinen

Kokeiluja kuvataideopetukseen yhdistettynä

Kaupunki nuorten palveluna -projektin käyttäjätutkimuksessa ilmeni nuorten huoli ympäristön tilasta. Lahden kaupungin ympäristöohjelman kestävää kulutuskasvatusteemaa seuraten huolta ratkottiin suunnittelemalla muotoiluajatteluun perustuvaa ympäristökasvatustyöpajaa kouluille. Ajatus kokeilusta esiteltiin Lahden kaupungin ympäristökasvatuksen toiminnoista kiinnostuneelle opettajaryhmälle vuoden 2018 alussa. Kolme kuvataideopettajaa kiinnostui kevään nuukuusviikon aikaan tehtävään kokeiluun. Kokeilut toteutettiin Salpauselän koulussa 9. ja 8. luokan ryhmälle, Kärpäsen koulussa 8. luokan ryhmälle ja Lyseon lukiossa 2. luokan ryhmälle.   

Muotoiluajattelua sovellettiin kestävän kuluttamisen ratkaisuihin tutustumiseen ja oman elämän kestävämmäksi suunnitteluun. Muotoiluprosessi antaa mahdollisuuden haasteiden ratkomiseen, luovaan havainnointiin, ideointiin ja tekemällä oppimiseen. Tuotteiden ja ympäristöjen lisäksi muotoiluajattelulla voi suunnitella myös aineettomia toimintoja tai palveluja.

Muotoiluajattelulla kestävään arkeen

Projektissa kehitettiin oppilaille työpajamateriaalia oman toiminnan ympäristövaikutusten tarkasteluun ja vaikutusten vähentämisratkaisujen kehittämiseen. Kestävään kuluttamiseen tutustuttiin eri näkökulmista, asiaan liittyviä haasteita havainnoiden ja etsien. Haasteisiin ideoitiin optimistisesti ja avoimesti ratkaisumahdollisuuksia, joita mallinnettiin ja kokeiltiin kokeiluista oppien.

Työpajatyöskentely suunnattiin kestävän kehityksen suureen kuluttamisen muutoksen haasteeseen. Jopa 68 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä voidaan jyvittää tavallisille kuluttajille: siihen, miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme. (Salo & Nissinen 2017.)  Työpajassa mietittiin sitä, miten voisin uudelleen suunnitella omaa ja läheistesi arkea pienentämään kuluttamisen ympäristövaikutuksia?

Muotoiluajattelutyöpajojen askeleet

Ymmärtämisen askeleeseen liittyi lyhyt lämmittelytehtävä. Kuvitettuun tietovisaan kuului sellaisia teemoja, kuten teknologian ympäristövaikutusten kasvu, sään muutos ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, biodiversiteetin häviäminen ja arjen kuluttamisen ympäristökuormitus. Ymmärrystä rakensi myös omaa kuluttamista koskeva elämäntapatesti, joka testasi ympäristökuormitusta omassa arkisessa elämässä (Sitra 2018).

Oma tulos pyydettiin värittämään jalanjälkikuviolle, jossa näkyi myös keskiverto suomalainen hiilijalanjälki. Vertailusta keskivertoon keskusteltiin ja siitä, mistä kulutus johtui. Tämän jälkeen kuluttamista visualisoitiin mielikuvakarttoina:

  • Asuminen ja energiankulutus
  • Tavarat ja palvelut
  • Ruoka
  • Liikkuminen

Kuva 1. Kuluttamista pohdittiin visualisointitehtävien avulla. (kuva: Kati Kumpulainen)

Visualisoinneista selvitettiin esimerkkien avulla, miten ne liittyvät arjen empaattiseen havainnointiin ja ymmärtämiseen. Ideamateriaaliksi omien tekemisten lisäämiseen ja vähentämiseen jaettiin myös lista eri mahdollisuuksista vähentää kuluttamisen ympäristövaikutuksia. Lopuksi jaettiin taiteltavat päiväkirjat kestävän kulutuksen viikon suunnitteluun, jonka onnistumista tai epäonnistumisia havainnoitaisiin ja dokumentoitaisiin väliviikon aikana.

Kuva 2: Vihko kestävän väliviikon havainnointia varten (kuva: Kati Kumpulainen)

Toisella työpajakerralla piti esitellä ryhmissä viikon aikana tehtyjä havaintoja. Tämän jälkeen alettiin ohjeistuksen avulla toteuttaa joko ryhmissä tai itsenäisesti valittua kestävän arjen kohdetta julisteena, kuvakäsikirjoituksena tai videona. Lopuksi vastattiin marjakuvien avulla, auttoiko muotoiluajattelu voittamaan haasteen ja jatkatko suunnitelmasi toteuttamista?   

Työpajakokeiluja havainnointiin ja arviointikeskusteluja pidettiin sekä oppilaiden että opettajien kanssa. Tietovisa työpajan alussa auttoi oppilaita siirtymään aiheeseen ja oikeansuuntaiset vastaukset tarjosivat onnistumisen kokemuksia. Tietovisan viimeinen arkisen kuluttamisen ison vaikuttavuusosuuden kysymys motivoi kestävän kuluttamisen pohdinnan aloitusta. Elämäntapatesti oli helppo löytää netistä ja se toimi mobiilisovelluksena. Oppilaat tarvitsivat apua kysymyksiin vanhempien tyypillisesti järjestämistä arjen asioista, kuten asuinneliöistä tai käytetyn sähkön laadusta.  

Eri kuluttamisen alueita kuvaaviin työpohjiin otsikoineen lisättiin erottelun vuoksi alueista kertovat kuvakkeet. Valmiit kestävän kuluttamisen teot houkuttelivat poimimaan sanallisesti vain listassa olevia asioita, joten lista sovittiin annettavaksi vasta visualisointien jälkeen. Ideointi käynnistyi hitaasti, joten monipuolista virikeaineistoa todettiin tarvittavan enemmän.

Kuva 3: Työpajassa syntyneitä kuvituksia kuluttamisesta. (kuva: Paula Mäkinen)

Vihkontaittelutehtävä oli oppilaista kiinnostava, mutta väliviikon suunnitelma arjen muutoksesta oli vaikea ja dokumentointi jäi epäselväksi. Oppilaat eivät muistaneet havainnoida ja dokumentoida arkea, joten tämä tehtävänanto vaati havaintojen tarkan esittelytehtävän. Myös toisen työpajakerran keskustelun onnistumista tukisi selkeä väliviikon havaintomateriaalin esittely. Tämä helpottaisi myös lopullisen kestävän arjen visualisointikohteen valintaa. Loppuvisualisoinnille oli aikaa syytä varata selvästi enemmän kuin yksi työpajakerta.

Oppilaat pitivät palautteessaan työpajakokeiluja positiivisena, mutta eivät erityisen innostavana. Kysymykseen jatkanko tätä arjen kestävää toimintaa, monet vastasivat epäröiden en jatka ja jatkan puolivälistä. Tärkeä kokeilutulos oli kuitenkin se, että muotoiluprosessiin perustuvaa kestävän kuluttamisen suunnittelua oli mahdollista integroida kuvataideopetukseen.

Kuva 4. Työskentelyä itsekseen tai pieninä ryhminä. (kuva: Kati Kumpulainen)

Kokeilun opeilla kohti parannettua työpajaa

Uudistettuun työpajaversioon suunniteltiin kolmen työpajakerran rakenne. Työpajatyöskentelystä tuotettiin opettajien sovellettavissa oleva oppilaiden aineisto ja opettajan ohjeet (Kälviäinen ym. 2018). Aineistot ovat saatavissa Lahden kaupungin peda.net-sivuilta ja linkki on julkaistu valtakunnallisesti Opettaja-lehdessä 5.4.2019.

Kuva 5. Työpaja-assistentteina toimineet Muotoiluinstituutin opiskelijat piirsivät ympäristöaiheista inspiroivia kuvituksia. (kuva: Kati Kumpulainen)

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin toteuttamassa Kaupunki nuorten palveluna – projektissa (2017-2018) sukellettiin nuoren sukupolven kaupunkikokemukseen. Rahoittajana toimi Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka- ohjelma. Projektin aikana pyrittiin löytämään ratkaisuja, jotka edistävät nuoren sukupolven kykyä olla mukana kehittämässä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia kaupunkeja. Projektissa toteutettiin laaja käyttäjätutkimus, johon osallistettiin yli 400 16- 30 -vuotiasta nuorta.

Lähteet

Kälviäinen, M., Kumpulainen, K. & Mäkinen, P. 2018. Ympäristökasvatuksen työpaja. Opettajan ohje. [Viitattu 9.10.2019]. Saatavissa: https://peda.net/lahti/opetus/ytl/ool:file/download/5f1decd772cb1064e5c2388a82320ebb0546850e/Opettajan%20ohje%202018.pdf

Salo, M. & Nissinen, A. 2017. Consumption choices to decrease personal carbon footprints of Finns. Reports of the Finnish Environmental Institute 30 | 2017. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. [Viitattu 9.10.2019]. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/10/23144245/Consumption_choices_to_decrease_personal_carbon_footprints_of_Finns.pdf

Sitra. 2017. Kestävä arki. [Viitattu 4.3.2018]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/aiheet/kestava-arki/

Sitra. 2018. Elämäntapatesti. [Viitattu 9.10.2019]. Saatavissa: https://elamantapatesti.sitra.fi/

Kirjoittajat

Mirja Kälviäinen, yliopettaja, asiantuntija/käyttäjätutkimus, Lahden ammattikorkeakoulu

Kati Kumpulainen, TKI-asiantuntija, Kaupunki nuorten palveluna-projekti, Lahden ammattikorkeakoulu

Paula Mäkinen, projektiassistentti, graafisen suunnittelun opiskelija, Lahden ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: Paula Mäkinen

Julkaistu 9.10.2019

Viittausohje

Kälviäinen, M., Kumpulainen, K. & Mäkinen, P. 2019. Muotoiluajatteluun perustuva kestävän kuluttamisen ympäristökasvatustyöpaja kouluille. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/09/muotoiluajatteluun-perustuva-kestavan-kuluttamisen-ymparistokasvatustyopaja-kouluille/

Kansainvälisistä opiskelijoista työvoimaa lahtelaisiin yrityksiin — avaimina suomen kieli ja suomalaisen työelämän tunteminen

Lahden ammattikorkeakoulussa opiskelee suuri joukko kansainvälisiä opiskelijoita, joiden osaaminen ei kuitenkaan jää Päijät-Hämeen alueen yritysten käyttöön. Yhteistyön mahdollistajina ovat opiskelijan suomen kielen taito ja suomalaisen työelämän tuntemus sekä yritysten rohkeus ottaa työntekijä, jonka suomi ei ole vielä täydellistä.

Kirjoittaja: Marjaana Valo-Vuorela

Lahden ammattikorkeakoulun liiketalouden ja matkailun alalla on tarjolla kaksi englanninkielistä koulutusta: International Business (IBU) ja Business Information Technology (BIT). Näissä koulutuksissa noin kolme neljäsosaa opiskelijoista tulee muualta kuin Suomesta. Tämä on linjassa muiden Suomen korkeakouluissa tarjottavien englanninkielisten koulutusten kanssa (Garam 2015, 7).

Päijät-Hämeen yritysten näkökulmasta nämä kaksi koulutusta voisivat tarjota suuren määrän kansainvälisiä osaajia. Oppilaitoksen ja yritysten välinen yhteistyö näkyy erilaisten hankkeiden lisäksi erityisesti opiskelijoiden suorittamissa harjoittelujaksoissa. IBU- ja BIT-koulutuksiin kuuluu 30 opintopistettä harjoittelua, mutta harmillisesti ulkomaalaiset osaajat tekevät harjoittelunsa usein muualla kuin Suomessa, sillä heidän kielitaitonsa ei ole vielä riittävä ja yrityksissä ei haluta käyttää englantia apukielenä. 

Työpaikan merkitys maahan jäämiselle

Ossi2-hankkeen tavoite on edistää maahanmuuttajien työllistymistä ja tukea työnantajia työllistämisessä. LAMKissa on pilotoitu työharjoittelua tukeva malli, jonka avulla kansainväliset opiskelijat voisivat tehdä tuetusti työharjoittelunsa Päijät-Hämeessä, ja toivottavasti sen ansioista myös jäisivät töihin alueelle. 

Kansainvälisten opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta ja työllistymisestä on kartoitettu jo monissa selvityksissä ja työn merkitys tulee kaikissa ilmi. Niemelä on haastatellut tutkimuksessaan 952 kansainvälistä yliopisto-opiskelijaa, joista 20 prosenttia aikoo jäädä varmasti Suomeen ja 45 prosenttia haluaisi jäädä Suomeen, jos olosuhteet sen mahdollistavat (2008, 99–101). Näiden kaikkien vastaajien kohdalla työllistyminen on suurin syy jäämiseen.  Työllistymisen suurimpia esteitä ovat riittämätön kielitaito ja kontaktien puute (Shumilova & Cai & Pekkola 2011, 58; Niemelä 2008, 87). SIMHE-hankkeen (Supporting Immigrants in Higher Education in Finland, SIMHE) selvityksen (Autero & Helander 2017) perusteella ongelmaksi muodostuu myös tietämättömyys suomalaisesta työelämästä. Jos opiskelijoiden halutaan työllistyvän Suomeen, on näihin asioihin kiinnitettävä huomiota.

Työllistymisen tukeminen LAMKissa

Harjoittelua ja työllistymistä tukeva malli alkaa tutkinnon ensimmäisen vuoden alusta suomen kielen opinnoista. IBU- ja BIT-opiskelijoille on tarjolla neljä suomen kielen kurssia, joista ensimmäinen 3 opintopisteen opintojakso on pakollinen ja kolme 5 opintopisteen opintojaksoa vapaavalintaisia. Tutoropettajat ja suomen opettajat suosittelevat, että opiskelijat suorittavat kaikki tarjolla olevat suomen kurssit. 

Ensimmäisenä tai toisena opiskeluvuonna opiskelijat osallistuvat puoli päivää kestävään Working Life in Finland -koulutukseen, joka on osa pakollista Developing professional competence -opintojaksoa. Koulutuksessa käydään läpi suomalaisen työelämän pelisääntöjä ja työkulttuurin piirteitä. Näiden jälkeen opiskelijan on mahdollista osallistua vapaavalintaiselle GetEmployed – Työllisty! -opintojaksolle, jossa keskitytään työnhakuun Suomessa. 

Työelämätietouden tarve nousee esille esimerkiksi Sivistan selvityksessä (2019). Selvityksen mukaan opiskelijat kaipaavat lisää tietoa suomalaisen työelämän pelisäännöistä ja työkulttuurista. Tämän saman ovat huomanneet myös Ossi2-hankkeen toimijat. Ossi2-hankkeessa kehitettiinkin Working Life in Finland -koulutus, jotta mahdollisimman moni opiskelija saisi tietoa suomalaisesta työelämästä. Tämän lisäksi haluttiin selvittää, millaista tukea opiskelijat tarvitsevat suorittaakseen harjoittelun Päijät-Hämeen alueella. Tätä varten suunniteltiin harjoittelupilotti. 

Harjoittelupilotti

Ensimmäinen pilotti toteutettiin keväällä 2019. Tällöin mukana oli kaksi opiskelijaa, joiden suomen kielen taito oli jo varsin hyvä ja jotka olivat tutustuneet suomalaiseen työelämään esimerkiksi kesätöissä. Ennen harjoittelua opiskelijat kaipasivat apua ansioluettelon ja hakemuskirjeen päivittämiseen sekä työhaastattelun harjoittelemiseen. Osana harjoittelua työnantajien kanssa oli sovittu suomen opiskeluun tarkoitetuista päivistä. Kerran tai kahdesti kuussa oli suomen opettajan vetämä tapaaminen. Jokaista tapaamista varten opiskelijat tekivät suomen kieleen liittyviä tarkkailutehtäviä, joiden pohjalta puhuttiin kielestä, viestinnästä ja kulttuurista. Tapaamisissa käytiin myös vapaata keskustelua suomalaisesta työkulttuurista ja harjoittelussa vastaan tulleista tilanteista. Näiden lisäksi hyödynnettiin yhteistä WhatsApp-ryhmää kuulumisten vaihtamisessa ja ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. 

Ennen harjoittelua ja harjoittelun jälkeen opiskelijat arvioivat omaa kielitaitoaan. Itsearvioinnin kohteena olivat suomen kielen kirjoittaminen, puhuminen ja kuunteleminen sekä sanavaraston laajuus. Jokaisessa kohdassa oli kaksi tarkentavaa alakohtaa, joiden hallintaa opiskelijat arvioivat asteikolla 1–3. Lisäksi opiskelijat arvioivat yleistä kielitaitoaan asteikolla 1–3. Molemmat opiskelijat kokivat kielitaitonsa kehittyneen harjoittelun aikana. Itsearviointien mukaan kehitystä tapahtui erityisesti sanavaraston laajentumisessa sekä puhumisessa ja kuuntelemisessa. Opiskelijan kokemus oman kielitaidon kehittymisestä on merkittävä tekijä siinä, uskaltaako hän käyttää kieltä ja tulla siten osaksi ympäröivää yhteisöä. Yleinen arvio omasta kielitaidosta vahvistui kummallakin osallistujalla. Toinen arvioi kielitaitonsa nousseen numerosta yksi numeroon kaksi, toinen puolestaan numerosta kaksi numeroon kolme. Tällainen kokemus omasta kehittymisestä valaa uskoa omiin kykyihin ja jatkomahdollisuuksiin.

Toinen pilotti on käynnistynyt nyt syksyllä 2019. Tällä kertaa mukana on kolme opiskelijaa, jotka eivät ole yhtä varmoja suomen kielen käyttämisessä, joten ennen harjoittelun aloittamista aikaa on käytetty edellistä kertaa enemmän suomen kielen kertaamiseen. Nyt tavoitteena on myös käyttää aiempaa enemmän verkkovälineitä hyödyksi yhteydenpidossa. 

Näiden kahden pilotin perusteella suurin ongelma Päijät-Hämeen seudulla tehtävässä harjoittelussa on työharjoittelupaikkojen löytäminen. Monien yritysten työkieli on suomi, jolloin myös yritysten internetsivut ovat suomeksi ja mahdollisista harjoittelupaikoista ilmoitetaan vain suomeksi. Tästä huolimatta englantia puhuva ja samalla suomea opetteleva opiskelija pärjäisi usein yrityksessä hyvin. Yrityksiltä tarvitaankin rohkeutta ottaa kansainvälinen opiskelija harjoitteluun ja oppilaitokselta tukea opiskelijoille harjoittelupaikkojen löytämiseen. 

Lähteet

Autero, M. & Helander, J. 2017. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien ohjaus ja osaamisen tunnistaminen tukevat integroitumista. HAMK Unlimited Professional 9.10.2017. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/maahanmuuttajien-ohjaus/

Garam, I. 2015. Teemana ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat suomalaisissa korkeakouluissa – Mitä tiedämme tilastojen ja tutkimusten perusteella? Taustamuistio. Cimo. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/teemana-ulkomaalaiset-tutkinto-opiskelijat-suomalaisissa 

Niemelä, A. 2008. Kansainväliset tutkinto-opiskelijat Suomen yliopistoissa. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs ja Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry. SYL-julkaisu 3/2008. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://www.slideshare.net/otusowl/2008-kansainvliset-tutkinto-opiskelijat-suomen-yliopistoissa

Shumilova, Y. & Cai, Y. & Pekkola, E. 2011. Employability of International Graduates Educated in Finnish Higher Education Institutions. Valoa-project. University of Helsinki. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: http://www.helsinki.fi/urapalvelut/valoasurvey/pubData/source/VALOA09.pdf 

Sivista. 2019. Suomesta valmistuneet ja työhön jääneet kansainväliset osaajat: opetuksesta kiitosta, työn löytämiseen lisää keinoja ja lupaprosessit sujuviksi. Sivista-Sivistystyönantajat. Uutiset. [Viitattu 4.9.2019]. Saatavissa: https://www.sivista.fi/uutiset/suomesta-valmistuneet-ja-tyohon-jaaneet-kansainvaliset-osaajat-opetuksesta-kiitosta-tyon-loytamiseen-lisaa-keinoja-ja-lupaprosessit-sujuviksi/

Kirjoittaja

Marjaana Valo-Vuorela on suomen kielen ja viestinnän opettaja, joka toimii OSSI2-hankkeessa asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1437965

Julkaistu 4.10.2019

Viittausohje

Valo-Vuorela, M. 2019. Kansainvälisistä opiskelijoista työvoimaa lahtelaisiin yrityksiin — avaimina suomen kieli ja suomalaisen työelämän tunteminen. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/10/04/kansainvalisista-opiskelijoista-tyovoimaa-lahtelaisiin-yrityksiin-avaimina-suomen-kieli-ja-suomalaisen-tyoelaman-tunteminen/

Vegaaniruokavalio – ratkaisu kansantauteihin?

Kansantauteja voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa elintapoihin liittyvillä valinnoilla, joihin myös ruokavalio ja ruokailutottumukset kuuluvat. Vegaaniruokavalio on osoittautunut tehokkaaksi sydän- ja verisuonitauteja hoidettaessa. Sen avulla on pystytty jopa estämään sepelvaltimotaudin eteneminen.

Kirjoittajat: Elina Koskiniemi ja Riitta Airola

Vegaaniruokavalio kansantautien ehkäisyssä

Kansantaudit ovat maailmanlaajuisesti yleisin syy kuolemiin. Vuosittain kansantauteihin menehtyy jopa 36 miljoonaa ihmistä, joista 14 miljoonaa ennenaikaisesti alle 70-vuotiaina. Kansantaudit ovat haitta myös kansantaloudelle aiheuttaen köyhyyttä erityisesti keski- ja pienituloisten keskuudessa. (WHO 2013.)

Koskiniemen (2019) opinnäytetyössä tarkasteltiin vegaaniruokavalion merkitystä kansantautien ehkäisyssä ja hoidossa. Kansantauteja voidaan tunnetusti sekä ennaltaehkäistä että hoitaa elintapoihin liittyvillä valinnoilla, joihin myös ruokavalio ja ruokailutottumukset kuuluvat. Ruokavalion päätehtävänä kansantautien ehkäisyssä on ennaltaehkäistä lihavuutta ja sen mukanaan tuomia riskejä sairastua kansantauteihin. (THL 2019.)

Lihaa kuluttavilla henkilöillä oli jopa kaksinkertainen riski sairastua kakkostyypin diabetekseen verrattuna täysin vegaaniruokavaliota noudattaviin henkilöihin (Barnard, Levin & Trapp 2014). Vegaaniruokavalio oli myös tehokkaampi ruokavaliohoitomuoto kuin esimerkiksi Amerikan diabetesliiton suosittelema ruokavalio: 43% vegaaniruokavaliota noudattavista ja vain 26% Amerikan diabetesliiton suosittelemaa ruokavaliota noudattavista koehenkilöistä onnistuivat vähentämään diabeteslääkitystään ruokavalion ansiosta. (McMacken & Shah 2017.)

Tutkimukset ovat osoittaneet vegaaniruokavalion tehokkuuden myös sydän- ja verisuonitauteja hoidettaessa. Koko elämänsä vegaaniruokavaliota noudattaneilla oli tutkimuksen mukaan 57% vähemmän sydän- ja verisuonitauteja verrattuna lihaa kuluttavaan väestöön. (Appleby & Key 2015.) Lisäksi, esimerkiksi sepelvaltimotaudin eteneminen on onnistututtu pysäyttämään ja jopa kääntämään sairauden eteneminen parantumiseksi vegaaniruokavalion ansiosta. (Esselstyn ym. 2014.)

Vegaaniruokavaliolla on lisäksi tutkitusti vaikutusta myös syöpien hoidossa sekä ehkäisyssä. Vegaaniruokavaliota noudattavilla on esimerkiksi vähemmän kasvutekijöitä elimistössään, jotka edistävät syöpäsolujen lisääntymistä. (Allen ym. 2002.) Vegaaniruokavalioon ei kuulu punainen eikä prosessoitu liha, jotka on WHO:n mukaan julistettu karsinogeenisiksi ihmiselle. (WHO 2015.)

Vegaaniruokavalion koostaminen

Vegaaniruokavalio ei siis sisällä mitään eläinperäisiä tuotteita, toisin sanoen mitään liha- tai eläinperäisiä maitotuotteita, kalaa, kananmunia tai edes hunajaa. Sen sijaan vegaaniruokavalio koostetaan käyttämällä monipuolisesti kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, juureksia, sieniä, siemeniä, soijaa ja tofua sekä kasvipohjaisia maitotuotteita (kuva 1). Vegaaniruokavalio on oikein koostettuna täysipainoinen ruokavalio, vaikka tiettyjen kriittisten ravintoaineiden saannista tulee pitää huolta. Esimerkiksi rauta on kriittinen ravintoaine siksi, että se saattaa imeytyä huonommin kasvikunnan tuotteista verrattuna lihatuotteisiin. Monipuolisella koostamisella tämänkin kriittisen ravintoaineen riittävä saanti voidaan turvata ilman lihatuotteita tai lisäravinteita. Vegaaneille suositellaan kuitenkin käytettäväksi ravintolisänä D- ja B12-vitamiineja sekä jodilisää. (Pelkonen 2017.) Vaikka vegaaniruokavalion oikeaoppinen koostaminen vaatii aluksi hieman perehtymistä, ja sairauksien hoidon yhteydessä sekä pienten lasten kohdalla suositellaan ravitsemusterapeutin konsultointia, se on silti tutkimuksen mukaan helpoin ruokavalio omaksua. Tutkimuksen mukaan helppous perustui siihen, että verrattuna useimpiin muihin ruokavalioihin, vegaaniruokavalioon ei liity ruoka-aineiden rajoituksia, punnitsemista tai esimerkiksi hiilihydraattien laskemista. Se myös koettiin kokonaisvaltaiseksi muutokseksi, jonka ansiosta koehenkilöt saivat sairautensa sekä elämänsä hallintaan. (Esselstyn ym. 2014.)

Kuva 1. Vegaaninen ruokapyramidi (kuva: Vegaaniliitto 2017)

Monipuolisuus ja vaihtelevuus ovat vegaaniruokavalion koostamisessa tärkeitä punaisia lankoja. Vegaaniruokavalion noudattaminen ei tarkoita normaaleista arkiruuista tai herkuista luopumista. Esimerkiksi makaronilaatikon voi valmistaa vegaanisena versiona korvaamalla eläinperäiset tuotteet kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla ja myös vegaaniruokailija voi syödä jäätelöä ja suklaata – vegaanisena versiona! Vegaaniruokailijan lautasmalli (kuva 2) on jaettu kolmeen osaan, joista yksi osa sisältää kasviperäisen proteiinilähteen, yksi osa hiilihydraattilähteen ja yksi osa sekä tuoreita että kypsennettyjä kasviksia. Lisukkeena lautasmalliin kuuluu täysjyväleipä, kasvirasva, salaatinkastike sekä mieluinen juoma ruuan kanssa. Vegaaniruokailijoille suositellaan kuutta täysipainoista ateriaa päivässä säännöllisin väliajoin. (Pelkonen 2017.)

Kuva 2. Vegaaniruokailijan lautasmalli (kuva: Ravitsemusterapeuttien yhdistys)

Vegaaniruokailijoille on olemassa omia ruokasuosituksia sekä lautasmalleja ja ruokapyramideja. Niiden avulla vegaaniruokavalioon on helppo perehtyä ja niiden ansiosta se on myös helpompi omaksua. Nämä ruokasuositukset sekä mallit ovat hyviä työvälineitä terveydenhuollon ammattilaisille kansantautien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon liittyen. Näitä välineitä ei kuitenkaan hyödynnetä riittävästi esimerkiksi terveydenhoitoalan opetuksen yhteydessä. Kansantautien tehokkaalla ennaltaehkäisyllä ja hoidolla voidaan kansanterveyden lisäksi edistää myös kansantaloutta. Vegaaniruokavalio on tutkimusten mukaan oikein ja monipuolisesti koostettuna tehokkaasti terveyttä edistävä ruokavalio (Huttunen 2018).

Lähteet

Allen, N. E., Appleby, N. P., Davey, G. K., Kaaks, R., Rinaldi, S. & Key, T.J. 2002. The associations of diet with serum insulin-like growth factor I and its main binding proteins in 292 women meat-eaters, vegetarians, and vegans. Cancer epidemiology, biomarkers & prevention. Nro 11(11), 1441-1448. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://cebp.aacrjournals.org/content/11/11/1441

Appleby, N.P. & Key, T.J. 2015. The long-term health of vegetarians and vegans. Proceedings of the nutrition society. 2016. Vol. 75(3), 287-293. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.1017/S0029665115004334

Barnard, N., Levin, S. & Trapp, C. 2014. Meat consumption as a risk factor for type 2 diabetes. Nutrients. Vol. 6(2), 897-910. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/nu6020897

Esselstyn, C.B.Jr., Gendy, G., Doyle, J., Golubic, M. & Roizen, M.F. 2014. A way to reverse CAD? Journal of family practice. Vol. 63(7), 356-364. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://link.galegroup.com/apps/doc/A376071870/AONE?u=googlescholar&sid=AONE&xid=ba657403

Huttunen, J. 2018. Terveellinen ruoka. Lääkärikirja Duodecim. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00935#s2

Koskiniemi, E. 2019. Vegaaniruokavalion merkitys kansantautien ehkäisyssä ja hoidossa. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113858

McMacken, M. & Shah, S. 2017. A plant-based diet for the prevention and treatment of type 2 diabetes. Journal of Geriatric Cardiology. Vol. 14(5), 342-354. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.11909/j.issn.1671-5411.2017.05.009

Pelkonen, L. 2017. Ruokavalion koostaminen. Vegaaniliitto. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/ruokavalion-koostaminen

Ravitsemusterapeuttinen yhdistys ry. Vegaanin lautasmalli. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: https://rty.fi/wp-content/uploads/2013/09/vegaanin-lautasmalliiso.jpg

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2019. Yleistietoa kansantaudeista. [Viitattu 3.6.2019.] Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista

Vegaaniliitto. 2017. Vegaaninen ruokapyramidi. [Viitattu 30.9.2019]. Saatavissa: http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/ruokavalion-koostaminen

World Health Organization. 2013. Global action plan for the prevention and control of NCDs 2013-2020. [Viitattu 3.6.2019]. Saatavissa: http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/94384/9789241506236_eng.pdf;jsessionid=BE8BFBCFD0994D160CF7F0CFA1A8B077?sequence=1

World Health Organization. 2015. Monographs evaluate consumption of red meat and processed meat. International Agency for Research on Cancer. Press release Nro 240. [Viitattu 28.11.2018]. Saatavissa: https://www.iarc.fr/wp-content/uploads/2018/07/pr240_E.pdf

Kirjoittajat

Elisa Koskiniemi on Lahden ammattikorkeakoulusta valmistuva sairaanhoitajaopiskelija.

Riitta Airola toimii lehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajakoulutuksessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/912952 (CC0)

Julkaistu 30.9.2019

Viittausohje

Koskiniemi, E. & Airola, R. 2019. Vegaaniruokavalio – ratkaisu kansantauteihin? LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/09/30/vegaaniruokavalio-–-ratkaisu-kansantauteihin?/

LAB: Boosting Startup and SME Ecosystems in the South Karelia and Päijät-Häme Regions

Startups and SMEs are considered the backbone of any growing economy. As a collaborative entity, research-oriented universities (LUT) and polytechnic schools (LAMK & SAIMIA) can boost business ecosystems by providing fuel in the form of innovations.

Authors: Afnan Zafar and Marja Ahola

Why are startups and SMEs important for regional and national growth?

There is growing interest in innovations across the globe, irrespective of the size and origin of the country in question (Ghisetti et al. 2015). While multinational companies (MNCs) struggle to find innovative products (Jay 2013), the focal point has shifted toward startups and small and medium-sized enterprises (SMEs) (Rosenbusch et al. 2011). The freedom to explore new ideas in startups and SMEs is becoming ever more important. They are acting as drivers for regional and national innovation systems and leading to economic growth for emerged or emerging markets (Hessels & Parker 2013). After the 2007 economic crisis, most economies learned the important lesson of not relying solely on MNCs for economic growth (Helleiner 2011).

Countries have shifted their focus more towards promoting startups and SMEs to achieve longer and more stable economic growth (Ciravegna et al. 2014). There has also been a shift observed from industry-driven, incentive-based to regional and national economic policies with long-term planning (McCann & Ortega-Argilés 2013). Groupings of similar SMEs, strong funding bodies for innovation needs, single governing bodies and openness among firms to collaborate are the most important initiatives many countries have followed to achieve remarkable growth (Gunasekara 2005). Many countries have formed clusters of startups and SMEs at the regional level, referred to as ecosystems (Kanter 2012). These ecosystems have been proven to function as factories of new ideas and innovative products over the last decade (Triguero et al. 2013).

In Europe, it is evident that startups and SMEs are key players when it comes to their economic contribution at the national and EU level (Mrva & Stachová 2014). Finland is not an exception; after the well documented problems faced by Nokia, the need to expand startup and SME ecosystems both vertically and horizontally became apparent (Zafar 2018). Startups and SMEs produce approximately 60% of EU GDP, employ around 100 million people, generate about € 3,934 billion and are considered as an innovation powerhouse of the EU (Eurostat 2015). The main players in startup and SME ecosystems are Malta, Cyprus and Estonia (Eurostat 2015) while Finland, one of the world’s most innovative countries, lags behind (Filippetti & Archibugi 2011).

How can LAB boost development of startup and SME ecosystems?

Research-based educational institutes in any country are always considered the lifeline for innovative ideas (Bozeman et al. 2012). In Finland, institutes play a vital role in developing entrepreneurial competencies and have introduced many programs at bachelor and master levels to train future entrepreneurs. Due to changing dynamics, it is now time for institutes to merge and collaborate on a single agenda of economic growth with the help of startups and SMEs. LAB is now the flag bearer for such open innovation collaboration (Zafar & Ahola 2019). LAB is the result of the merger between LAMK and SAIMIA and will influence R&D in the South Karelia and Päijät-Häme regions and then later at the national level. These regions have great potential to develop, align and enhance startup and SME ecosystems (Ministry of Employment and the Economy 2019a & 2019b). As mentioned earlier, startups and SMEs have the natural ability to bring innovative products to the market. However, initially it is very difficult for them in this region (South Karelia/Päijät-Häme) to take the initiative alone. Here, LAB can play a key role in boosting the creation of startup and SME ecosystems by fueling them with initial research-based innovation and helping them to develop business plans.

Figure 1. LAB as a booster of business ecosystems (Figure: Afnan Zafar 2019).

At the backend, LAB can enable startup and SME ecosystems (Figure 1) to materialize product plans and service development and at a later stage market them (service/product) successfully. LAB can also play a role in post-market surveillance with firms for innovative products.

How can LAB be a game-changer at the national level?

It is evident from the literature that educational institutes are an important pillar in the growth of a country’s economy (Bozeman et al. 2012). They not only educate the nation but also play an important role in knowledge creation. When LAB successfully helps to develop the regional ecosystems in South Karelia and Päijät-Häme, which are just 150 km apart from each other and 90km from the Uusimaa region, it will start to emerge as a major national game-changer for the economy. LAB will act as an umbrella, under which regional strategic focus will be discussed, evolved, implemented and analyzed (Zafar & Ahola 2019). The well-aligned strategic focus will influence national policymaking and strategic focus and vice versa. However, as a bigger influencer in the future, more responsibility will fall on LAB’s shoulders to initiate, develop and execute R&D and business activities.

Startup and SME ecosystems are a win-win situation for all stakeholders

The level of knowledge and innovativeness is a key factor for the success of SME and startup ecosystems. The competitive advantage of such ecosystems is directly related to the role of each stakeholder (Gunasekara 2005). In this case, LAB (LAMK and SAIMIA) and the startups and SMEs themselves all are stakeholders. LAB has extensive experience related to entrepreneurship and innovations. It will play a lead role in future business ecosystems. Nevertheless, firms also have to respond positively to make this happen. LAB can learn the practical aspects of industry from firms, and firms can have initial R&D support from LAB. All growing economies have active collaborative ecosystems among various research institutes, startups, SMEs and MNCs (Kanter 2012). Responsible roles played by each stakeholder (LAB & firms) can lead to a win-win situation for all as the ecosystem will provide an open innovation environment so all stakeholders can learn from one another and grow together (Zafar 2019).

Conclusion

This article explores the possible future influence of LAB at the regional and national levels in Finland. The overall discussion shows that LAB can boost the creation of startups and SMEs due to its extensive collaboration with three main institutes. These three institutes have experienced RDI experts and extensive accomplishments in research. It is important to align the strategic focus of research with the needs of regional startups and SMEs. There should be set guidelines and SOPs before the actual collaboration starts to get the best results in the form of successful business ecosystems. The well-planned execution of LAB and its scope will definitely prove to be a game-changer for regional and national economic growth in the long run.

References

Bozeman, B., Fay, D. & Slade, C. 2012. Research collaboration in universities and academic entrepreneurship: the-state-of-the-art. The Journal of Technology Transfer. Vol. 38(1), 1-67. [Cited 6 Sep 2019]. Available at: https://doi.org/10.1007/s10961-012-9281-8

Ciravegna, L., Lopez, L. & Kundu, S. 2014. Country of origin and network effects on internationalization: A comparative study of SMEs from an emerging and developed economy. Journal of Business Research. Vol. 67 (5), 916-923.  [Cited 8 Sep 2019]. Available at: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0148296313002762

Eurostat. 2015. Small and medium-sized enterprises: an overview. [Cited 10 Sep 2019]. Available at: https://ec.europa.eu/eurostat/web/products-eurostat-news/-/EDN-20181119-1

Filippetti, A. & Archibugi, D. 2011. Innovation in times of crisis: National Systems of Innovation, structure, and demand. Research Policy. Vol.40 (2), 179-192. [Cited 9 Sep 2019]. Available at: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0921800913001389

Ghisetti, C., Marzucchi, A. & Montresor, S., 2015. The open eco-innovation mode. An empirical investigation of eleven European countries. Research Policy. 44, 1080-1093. [Cited 10 Sep 2019]. Available at: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0048733314002194

Gunasekara, C. 2005. Reframing the Role of Universities in the Development of Regional Innovation Systems. The Journal of Technology Transfer. 31, 101-113. [Cited 10 Sep 2019]. Available at: https://eprints.qut.edu.au/1008/

Hessels, J. & Parker, S. 2013. Constraints, internationalization and growth: A cross-country analysis of European SMEs. Journal of World Business. Vol. 48 (1), 137-148.  [Cited 11 Sep 2019]. Available at: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S109095161200051X

Helleiner, E. 2011. Understanding the 2007–2008 Global Financial Crisis: Lessons for Scholars of International Political Economy. Annual Review of Political Science. 14, 67-87. [Cited 8 Sep 2019]. Available at: https://www.annualreviews.org/doi/abs/10.1146/annurev-polisci-050409-112539

Jay, J. 2013. Navigating Paradox as a Mechanism of Change and Innovation in Hybrid Organizations. Academy of Management Journal. 56, 137-159. [Cited 9 Sep 2019]. Available at: https://journals.aom.org/doi/abs/10.5465/amj.2010.0772

Kanter, R. M. 2012. Enriching the Ecosystem. Harvard Business Review. Vol. 90 (3). [Cited 11 Sep 2019]. Available at: https://www.hbs.edu/faculty/Pages/item.aspx?num=42372

McCann, P. & Ortega-Argilés, R. 2013. Smart Specialization, Regional Growth and Applications to European Union Cohesion Policy. Regional Studies. Vol. 49 (8), 1291-1302. [Cited 9 Sep 2019]. Available at: https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/00343404.2013.799769

Mrva, M. & Stachová, P. 2014. Regional Development and Support of SMEs – How University Project can Help. Procedia – Social and Behavioral Sciences. 110, 617-626. [Cited 8 Sep 2019]. Available at: https://core.ac.uk/download/pdf/82362862.pdf

Ministry of Employment and the Economy. 2019a. South Karelia’s regional programme 2014−2017: South Karelia to be Finland’s most success region by 2030. [Cited 12 Sep 2019]. Available at: https://www.rakennerahastot.fi/web/en/south-karelia   

Ministry of Employment and the Economy. 2019b. Päijät-Häme regional programme 2017: Internationalisation and expertise networks. [Cited 12 Sep 2019]. Available at: https://www.rakennerahastot.fi/web/en/paijat-hame

Rosenbusch, N., Brinckmann, J. & Bausch, A. 2011. Is innovation always beneficial? A meta-analysis of the relationship between innovation and performance in SMEs. Journal of Business Venturing. Vol. 26 (4), 441-457. [Cited 13 Sep 2019]. Available at: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0883902609001232

Triguero, A., Moreno-Mondéjar, L. & Davia, M. 2013. Drivers of different types of eco-innovation in European SMEs. Ecological Economics. 92, 25-33. [Cited 12 Sep 2019]. Available at: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0921800913001389

Zafar, A. 2018. Aivovuoto Suomessa – todellinen uhka vai myytti? Siirtolaisuus Migration 4/2018. Siirtolaisuusinstituutin julkaisu. [Cited 12 Sep 2019]. Available at: http://www.migrationinstitute.fi/files/pdf/siirtolaisuus-migration/sm4_2018.pdf

Zafar, A. & Ahola, M. 2019. Merging and Collaboration of Educational Institutes: New dimension of Open Innovation. LAMK Pro. [Cited 11 Sep 2019]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2019/09/09/mergingand-collaboration-of-educational-institutes:-new-dimension-of-open-innovation

Zafar, A. 2019. The Outsourcing Innovation Paradox: A Company’s Growth Option or a Risk to R&D Capabilities. Doctoral dissertation. University of Vaasa, School of Technology and innovations. Vaasa. Acta Wasaensia, 418. [Cited 8 Sep 2019]. Available at: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-853-5

Authors

Afnan Zafar, Ph.D., works as a research fellow at the University of Vaasa, Finland and as a private research consultant. His areas of expertise are innovative solutions, innovative product and service development, brain drain problems and its solutions in developed countries

Marja Ahola, MA, works as an RDI expert at Lahti University of Applied Sciences, as an expert in entrepreneurship education for highly educated immigrants (Kokoma ESF) and as a project manager in the Ossi 2 – Skills for a Work project

Illustration: https://pxhere.com/en/photo/1433463 (CC0)

Published 26.9.2019

Reference to this publication

Ahola, M. & Zafar, A. 2019. LAB: Boosting Startup and SME Ecosystems in the South Karelia and Päijät-Häme Regions. LAMK Pro. [Cited and date of citation]. Available at: http://www.lamkpub.fi/2019/09/26/lab-boosting-startup-and-sme-ecosystems-in-the-south-karelia-and-paijat-hame-regions/