Sosiaali- ja terveysalan nykyinen palvelutuotantorakenne ja -järjestelmä eivät vastaa tulevaisuuden tarpeisiin. Toimiva palvelutuotanto ja -järjestelmä edellyttävät monimuotoisuutta yritystoiminnassa. Yhteistyö julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin toimijoiden välillä on kehittämisen arvoinen vaihtoehto innovatiivisten ratkaisujen syntymiselle. Tässä artikkelissa käsitellään tekijöitä, jotka vaikuttavat hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen hyvinvointialalla.

Kirjoittajat: Pia Rosenberg ja Taina Anttonen

Myönteisyys pienyrittäjyyteen hyvinvointialalla

Työ- ja elinkeinoministeriö laati strategisen ohjelman jo vuonna 2009 hyvinvointialan kehittämiseksi. Ohjelman tavoitteita selvitettäessä päädyttiin määrittelemään hyvinvointiala- käsitteenä tarkoittamaan nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluja (Työ- ja elinkeinoministeriö 2015, 4.) Määritelmän lisäksi ja laajasti ajateltuna hyvinvointialaan kuuluvat myös hyvinvointi- ja terveysteknologia (Kolehmainen ym. 2016, 160).

Hyvinvoinnin mittarit ovat subjektiivisia, mutta hyvinvointiyhteiskunnan perusta on nimenomaan hyvinvoinnin edistämisessä. Kansalaisten hyvinvointi luo edellytyksiä yhteiskunnan kilpailukyvylle. Julkinen sektori voi toiminnallaan edistää hyvinvoinnin kasvua muun muassa arvioimalla markkinoiden ja julkistalouden keskinäistä työnjakoa. (Pohjola 2018.) Start up-yritysten kehitys näyttäytyy myönteisenä. Suomeen tarvitaan lisää uudentyyppisiä ja erilaisia yrityksiä, joilla kasvun lähteenä ovat liiketoimintaosaaminen, laatu ja brandäys. (Järventaus & Kekäläinen 2018, 22, 25.) Toimivat markkinat luovat pohjan hyvinvointialan ekosysteemille ja julkisella sektorilla on mahdollisuus vaikuttaa niihin edellytyksiin, jotka ovat elintärkeitä pienille yrityksille (Salo 2018).

Luonnosta mallia liiketoimintaekosysteemiin

Tulevaisuuden liiketoiminta muuttuu ekosysteemisempään suuntaan. Ekosysteeminen ajattelu perustuu luontoon. Taloudellisen kehityksen ja biologisen evoluution väliset yhtäläisyydet luovat uudenlaista lähestymistapaa ekosysteemiajatteluun. Yritysmaailmassa yhteistoiminnallisuutta voidaan tulkita esimerkiksi niin, että suuryritykset ajavat toiminnallaan alihankkijat ahtaalle. Alihankkijoiden lopettaessa toimintansa, suuryrityksillekin koituu toimintavaikeuksia. (Harakka 2014, 32, 34; Hytti & Ruusunen 2016, 27.) Strategisesti keskeisessä asemassa oleva yritys saa hyötyä siitä, että se jakaa osan kehittämisvastuusta muille ekosysteemin toimijoille (Apilo ym. 2014, 36). Keskinäinen yhteistyö sosiaalisissa systeemeissä on eteenpäin vievä voima. Parhaimmillaan symbioottiset suhteet eri toimijoiden välillä aikaansaavat yhteiskehittymistä. Yhteiskehittymistä arvioitaessa toimintaympäristön moninaisuus on otettava laajemmin huomioon. Ei riitä, että tarkastellaan pelkästään taloudellisia, poliittisia, teknologisia ja sosiaalisia tekijöitä. (Juuti & Luoma 2009, 119-120.)

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa korostuu yhteistyön tekeminen. Julkinen, yksityinen ja kolmas sektori tekevät aiempaa enemmän yhteistyötä ja selkiinnyttävät työnjakoa esimerkiksi vanhuspalveluissa. Varsinkin pienille ja keskisuurille yrityksille yhteistyö on tärkeää yrityksen tulevaisuuden kannalta. (Vesterinen 2011, 35.) Sosiaali- ja terveysministeriön (2012, 5-7, 9) mukaan kunnat ovat lisänneet sosiaali- ja terveyspalvelujen hankkimista yksityiseltä sektorilta. Kilpailun syntyminen edellyttää, että palveluntuottajia on riittävästi ja toiminta on monimuotoista. Mikäli suurten toimijoiden osuus palvelutuotannossa kasvaa merkittävästi, mikroyrityksille ilmaantuu paineita kilpailutusprosessissa. Mikroyritykset tarvitsevat erilaisia yhteistyö- ja verkostomalleja, jotta ne selviäisivät kilpailutuksessa.

Ekosysteemin kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä

Rosenberg (2019, 40-43) tarkastelee ylempi AMK-opinnäytetyön kehittämishankkeessa hyvinvointialalla toimivia yrittäjiä Päijät-Hämeessä. Hyvinvointialan pienyrittäjien palveluntuottajista muodostettiin kolme strategista ryhmää. Ryhmien muodostamisessa käytettiin kriteereinä yrityksen palveluvalikoimaa ja toiminta-aluetta. Hyvinvointialan yrittäjät osallistuivat yksilölliseen teemahaastatteluun (n=4). Haastattelurungossa oli neljä teemaa: yrityksen lähtökohdat ja tausta yrityksen perustamiselle, yrityksen sosiaaliset ja infrastrukturaaliset kontaktit, verkostoituminen ja yhteistyön eri muodot sekä yrityksen tulevaisuuden näkymä sosiaali- ja terveysalan rakenneuudistuksessa. Haastattelujen tuloksena on, että hyvinvointialan pienyrittäjien asenne verkostoitumiseen on myönteinen. Yhteistyö toisten yrittäjien kanssa koettiin pääsääntöisesti myönteisenä. Yhteistyötä haluttiin tehdä saman kokoisten yritysten kanssa, isot yritykset koettiin epävarmoiksi yhteistyökumppaneiksi muun muassa työntekijöiden vaihtuvuuden vuoksi. Lisäksi haastateltavat pohtivat palvelujen laatua, jaettua vastuuta sekä sairaanhoidollisesta seurantaa. (Rosenberg 2019, 65-66.)

Valkokari ym. (2014, 6) esittävät, että verkostossa toimivat yritykset edustavat usein joko samaa toimialaa tai ainakin sivuavat toinen toistensa toimintakenttää. Toiminnan kehittämiseksi ja tehostumiseksi on mahdollista siirtyä toimintamalliin, jossa kaikkia toimijoita yhdistää integraattori. Rosbergin (2019) kehittämishankkeessa palveluintegraattoriksi asemoitiin Päijät-Hämeen hyvinvointipalvelujen kehitys ry (PalveluSantra). PalveluSantra koordinoi palveluntuottajarekisteriä ja neuvoo jäsenyrityksiä. Olemassa olevat rakenteet kuten tiedotusjärjestelmä toimivat vuorovaikutuksen välineenä sen ja jäsenyritysten välillä. PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi on vaihtoehtoinen malli, joka voi edistää hyvinvointialan ekosysteemin muodostumista. Julkisen sektorin ottaessa mahdollistajan roolin palvelujen tuottamisessa, avautuu mahdollisuus uusien palvelukonseptien hyödyntämiseen palvelutuotannossa. (Rosenberg 2019, 52, 63.) PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi kuvataan seuraavasti:

KUVIO 1. PalveluSantran liiketoimintaekosysteemi (Rosenberg 2019, 51)

Opinnäytetyössä kehittämishankkeessa etsittiin myös toimivia ja hyödyllisiä käytäntöjä hyvinvointialalla soveltamalla benchmarking –menetelmää. Tavoitteena oli tuottaa tietoa konsepteista, joista olisi hyötyä hyvinvointialan pienyrittäjille. Tarkoituksena oli luoda myös uusi toimintamalli PalveluSantran toimintaan. Mielenkiintoisin tulokulma, joka menetelmällä löydettiin, on Buurtzorg-toimintamalli. Alankomaissa luotu toimintamalli on levinnyt moneen maahan ja sitä pidetään erityisen edistyksellisenä. (Rosenberg 2019, 5, 63.). Toimintamallissa keskeistä ovat yhteisöllisyys, asiakaslähtöisyys sekä tiimityö. Toimintamalli on menestynyt useissa Euroopan maissa ja tekee tuloaan myös Suomeen.

Lopuksi

Kehittämishankkeen tulos on, että PalveluSantra palveluintegraattorina Päijät-Hämeen alueella on varteenotettava vaihtoehto. Sen toiminta luo alustan hyvinvointialan ekosysteemille. PalveluSantran rooli kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomana toimijana ei luo esteitä yhteistyölle julkisen palvelutoiminnan kanssa. Näyttää siltä, että toimiva palvelutuotantorakenne ja –järjestelmä edellyttävät vankkaa palveluintegraattoria sekä tiivistä yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken, myös Päijät-Hämettä laajemmin.

Lähteet

Apilo, T., Valkokari, K. & Vesalainen, J. 2014. Ekosysteemi verkottuneessa liiketoiminnassa. Teoksessa: Valkokari, K., Salminen, J., Koskela, M., Kaunisto, K. & Apilo, T. (toim.). Ekosysteemit ja verkostojen parviäly: Tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. Espoo: VTT. VTT Technology 152. 36-39. [Viitattu 16.2.2019]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T152.pdf

Harakka, T. 2014. Ekosysteemi eri näkökulmista. Teoksessa: Valkokari, K., Salminen, J., Koskela, M., Kaunisto, K. & Apilo, T. (toim.). Ekosysteemit ja verkostojen parviäly: Tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. Espoo: VTT. VTT Technology 152. 30-35. [Viitattu 16.2.2019]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T152.pdf

Hytti, S. & Ruusunen, S. 2016. Ekosysteemit yritysmaailmassa. Kandidaatintyö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, tuotantotalous. Lappeenranta. [Viitattu 30.11.2018]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016052612799

Juuti, P. & Luoma, M. 2009. Strateginen johtaminen. Miten vastata kompleksisen ja postmodernin ajan haasteisiin? Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Järventaus, J. & Kekäläinen, H. 2018. Uudistuva työ ja yrittäjyys – visioista toteutukseen. Helsinki: Työ-ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2018. [Viitattu 28.4.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-340-5

Kolehmainen, S-L., Römer-Paakkanen, T. , Sekki, A. & Suonpää, M. 2016. Hyvinvointialan yritykset kiertoon. Teoksessa: Suoranta, M.,Patja, P., Aaltio, I. & Tunkkari-Eskelinen, M. (toim.). Conference Proceedings. 10. Yrittäjyyskasvatuspäivät. Jyväskylä 13.-14.9.2016. Jyväskylä: University of Jyväskylä. School of Business and Economics N:o 383. 156-174. [Viitattu 25.4.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6906-6

Pohjola, M. 2018. Hyvinvointipalvelut pysyvät laadukkaina, jos digitalisaatiota osataan hyödyntää oikein. Aalto University Executive Education. [Viitattu 20.2.2019]. Saatavissa: https://www.aaltoee.fi/aalto-leaders-insight/2018/hyvinvointipalvelut-pysyvat-laadukkaina-jos-digitalisaatiota-osataan-hyodyntaa-oikein

Rosenberg, P. 2019. Buurtzorg-malli sosiaali- ja terveyspalvelujen kärjeksi? Ehdotuksia hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen. YAMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Lahti. [Viitattu 28.4.2019]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905027203

Salo, S. 2018. Tilannekatsaus maakunta- ja sote-uudistukseen. Sote-alan tilannekuvaa ja näkemyksiä tulevasta. Sosiaali- ja terveysministeriö. Seminaari 15.11.2018 Helsinki. [Viitattu 10.1.2019]. Saatavissa: https://prospectumlive.com/event/tem_20181115

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2012. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamisen toimivuus. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Raportteja ja muistiota 2012:1. [Viitattu 20.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3204-3

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2015. Hyvää yrittäjyydestä ja yhteistyöstä. HYVÄ 2009-2015. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM oppaat ja muut julkaisut 7/2015. [Viitattu 20.5.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-227-950-7

Valkokari, K. Valjakka, T., Hakanen, T. Kupi, E. & Kaarela, I. 2014. Palveluverkoston kehittämisen työkirja. Teknologian tutkimuskeskus VTT. [Viitattu 3.12.2018]. Saatavissa: https://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2014/VTT_Palveluverkoston_kehittamisen_tyokirja.pdf

Vesterinen, M-L. (toim.) 2011. Sote-ennakointi – sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi. Etelä-karjalan koulutuskuntayhtymä. Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3. [Viitattu 25.4.2017]. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/133556_sote-ennakointi_loppuraportti.pdf

Kirjoittajat

Taina Anttonen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Pia Rosenberg, ylempi AMK-opiskelija, Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja liiketoimintaosaaminen –koulutus, Lahden ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana ylempi AMK-koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Artkkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1575611 (CC0)

Julkaistu 20.5.2019

Viittausohje

Anttonen, T. & Rosenberg, P. Hyvinvointialan ekosysteemin kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä. LAMK Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: http://www.lamkpub.fi/2019/05/20/hyvinvointialan-ekosysteemin-kehittamiseen-vaikuttavia-tekijoita/