Olennaisuuden lähtökohtana on oikean ja riittävän tiedon periaate, joka ohjaa myös hyvän kirjanpitotavan mukaiseen kirjanpitoon. Tilinpäätös ja toimintakertomus tulee laatia niin, että ne sisältävät kaikki olennaiset tilikaudelle kuuluvat liiketapahtumat ja antavat todenmukaisen kuvan kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta.

Kirjoittajat: Veli Matti Kaarlela ja Leea Kouhia

Tilinpäätösdirektiivin myötä olennaisuuden periaate tuli sisällyttää uuteen kirjanpitolakiin. Lähtökohtaisesti kaikki lain ja asetuksen vaatimat tiedot tulee esittää tilinpäätöksessä.  Vaadittujen tietojen lisäksi on arvioitava, tarvitaanko lisäselvityksiä, jotta kaikki merkityksellinen tieto annetaan päätöksentekoa varten. Säännöksistä saadaan poiketa seikoissa, jotka eivät ole olennaisia oikean ja riittävän kuvan kannalta.  Jokainen liiketapahtuma on tästä huolimatta merkittävä kirjanpitoon. (Siuko 2017, 200.)

Kirjanpitolaki ei säätele yksityiskohtaisesti, kuinka kirjanpito tulisi hoitaa.  Sen vuoksi tarvitaan sääntöjä sekä periaatteita, jotka ohjaavat kirjanpitovelvollista hyvän kirjanpitotavan mukaiseen toimintaan. Tilinpäätöstä ja toimintakertomusta laadittaessa ja tilinavausta tehtäessä tulee noudattaa kirjanpitolaissa määriteltyjä yleisiä tilinpäätösperiaatteita (KPL 3:3 §). Periaatteista uusin on olennaisuuden periaate. Kirjanpitolaki velvoittaa noudattamaan näiden lisäksi kaikkia niitä hyvään kirjanpitotapaan kuuluvia säännöksiä, jotka edesauttavat mudostamaan oikean ja riittävän kuvan kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta. (Rekola-Nieminen 2012, 59.)

Oikean ja riittävän kuvan lähtökohtana on, että tuotetun informaation tulee antaa kirjanpitovelvollisen toiminnasta todenmukainen kuva tiedon vastaanottajalle. Tällaisen kuvan muodostumiseksi tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tulee sisältää tiedot olennaisista tapahtumista tilikaudella ja sen päättymisen jälkeen. Tarkoituksena on säilyttää yhdenmukainen luettavuus ja vertailtavuus eri kirjanpitovelvollisten välillä. (Leppiniemi, J. & Leppiniemi, R 2009, 306.)

Olennaisuuden periaatteen mukaan tilinpäätöksen kannalta epäolennaisia eriä ei tarvitse käsitellä ehdottoman tarkalla tavalla. Olennaista on kaikki sellainen tieto, jonka pois jättämisen tai puutteellinen esittämisen voidaan kohtuullisesti olettaa vaikuttavan tilinpäätöksen käyttäjän tämän tiedon perusteella tekemiin johtopäätöksiin. Olennaisuuden periaatteen soveltamiseen ei anneta euromääräisiä rajoja tai prosenttilukuja, joten tilinpäätöksen tekijän on arvioitava itse tiedon merkityksellisyyttä tapauskohtaisesti. (KiLA 1996/1426, 2004/1725.)

Olennaisuusperiaatteen soveltaminen ei saa vaikuttaa siihen, että tilinpäätösinformaation tulee olla mahdollisimman luotettavaa eikä siinä saa olla olennaisia virheitä tai puutteita. Tilinpäätös voi sisältää yksittäisiä epäolennaisia eriä, mutta jos samanluonteisia eriä onkin useita, ne voidaan luokitella kokonaisuutena olennaisiksi. Siksi olennaisuuden arvioinnissa on tärkeää ottaa kokonaisuus huomioon ja pohtia erien merkityksellisyyttä oikean ja riittävän kuvan muodostumisen kautta. (Leppiniemi & Kaisanlahti 2016, 63.)

Tilinpäätöstä laatiessa voidaan havaita myös virheitä. Samaa tilikautta koskevat virheet voidaan korjata korjausmerkinnällä tilikauden aikana sekä tilikauden päättymisen jälkeen (Leppiniemi & Kaisanlahti 2016, 135). Virheen käsittelyssä pitää huomioida veroseuraamukset, sillä puuttuvat tulot ja menot vaikuttavat usein myös verotukseen. Muutoskirjausten jälkeen tulee suorittaa uusi arvonlisäverolaskenta. (Nieminen, Anttila, Äärilä & Jokinen 2016, 279.). Tilikauden aikana vastaan tulevat sisällöltään epäselvät liiketapahtumat on mahdollista kirjata väliaikaisesti selvittelytilille. Tämän tilin tapahtumat on kuitenkin selvitettävä viimeistään tilinpäätökseen. (KILA 2001/1653.) Tilinpäätöstä voidaan joutua myös jälkikäteen korjaamaan. Lähtökohtaisesti aikaisempia tilikausia koskevien virheiden oikaisut on johdonmukaista ja hyvän kirjanpitotavan mukaista kirjata suoraan kertyneiden voittovarojen oikaisuksi. Tällainen menettely on myös IAS 12 -standardin mukainen. (KILA 2005/1750.)

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Opinnäytetyössä ”Olennaisuuden periaate tilinpäätöksen laatimisessa” tutkittiin olennaisuusperiaatteen toteutumista ja soveltamista käytännön kirjanpidon työssä. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona tamperelaiselle tilitoimistolle, jonka toimialana on taloushallinon palvelut. Tutkimuksen kohderyhmänä oli tilitoimiston kirjanpitäjät.

Tutkimuksesta selvisi, että olennaisuusperiaate on käsitteenä hyvin tulkinnanvarainen ja viime kädessä tapauskohtainen näyttökysymys. Olennaisuusperiaatteen soveltamiseen on useita näkökulmia, kuten merkityksellisyys, taloudellisuus, nopeus ja tärkeysjärjestys. Merkityksellisyys ja olennaisuus määritellään oikean ja riittävän kuvan antamisen kautta.

Taloudellisuus olennaisuusperiaatteen noudattamisessa tarkoittaa sitä, että kirjanpidon informaation tuottaminen ei saa aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Tilinpäätös on saatava valmiiksi mahdollisimman nopeasti tilikauden päättymisen jälkeen, koska tilinpäätöstiedon tuoreus on olennaista päätöksenteon ja tiedon käyttäjän kannalta.

Olennaisuuteen liittyy myös tärkeysjärjestys. Kun aikaa on rajallisesti, kannattaa uhrata eniten aikaa tilinpäätöksen kannalta merkittävimpien tapahtumien käsittelyyn ja huolehtia, että ne tulevat varmasti oikein. Ajattelutavan tarkoituksena on varmistaa oikean ja riittävän kuvan toteutuminen.

Kirjanpitovelvollinen voi noudattaa olennaisuusperiaatetta ja toimia samalla työssään hyvän kirjanpitotavan mukaisesti noudattamalla lain asetusten lisäksi yleisesti hyväksyttyjä alan käytäntöjä. Tutkimuksesta selvisi, että käytännön tilanteet ovat harvoin yksiselitteisesti sovitettavissa tyyppitapauksiin olennaisuuden periaatteen kautta. Kirjanpitäjää ohjaa olennaisuuden tulkinnassa hyvän kirjanpitotavan ohella ammattietiikka.

Lähteet

Kaarlela, Veli Matti. 2017. Olennaisuuden periaate tilinpäätöksen laatimisessa. [Verkkodokumentti]. Opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu, Liiketalouden koulutusohjelma. [Viitattu 5.6.2017]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053111321.

Kirjanpitolaki 30.12.2015/1620.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 1996/1426.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2001/1653.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2004/1725.

Kirjanpitolautakunnan lausunto 2005/1750.

Leppiniemi, J. & Kaisanlahti, T. 2016. Oikeat ja riittävät kirjaukset. Helsinki: Talentum Media Oy.

Leppiniemi, J. & Leppiniemi, R. 2009. Hyvä tilinpäätöskäytäntö. Helsinki: Talentum Media Oy.

Nieminen, A., Anttila, R., Äärilä, L. & Jokinen, M. Arvonlisäverotus. 2016 Helsinki: Talentum Media Oy.

Rekola-Nieminen, L. 2012. Kirjanpitolaki käytännössä. Helsinki: Edita Oy.

Siuko, T. 2017. Kirjanpitolain muutoksen ydinkohdat. Teoksessa: Tuokko, Y. et al. Talous on taitolaji : 45 vuotta suomalaista talouden asiantuntijuutta. Helsinki: Tuokko Oy. 195-202.

Kirjoittajat

Veli Matti Kaarlela on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa liiketalouden koulutusohjelmassa ja valmistuu tradenomiksi kesällä 2017.

Leea Kouhia toimii Lahden ammattikorkeakoulussa, Liiketalouden alalla vastuuopettajana.

Julkaistu 13.6.2017

Artikkelikuva: https://pixabay.com/p-1898964/ (CC0 Public Domain)