The truth of who we are is, that we are because we belong. (Desmond Tutu.)

Aikamme ja kulttuurimme on nostanut yksilön ajattelun ja toiminnan keskiöön usein yli yhteisösuhteiden. Irrallisina yksilöinä meistä tulee kuin palapelin paloja, joiden kansikuva on hävinnyt ja yksittäisiä osia yritetään sovittaa yhteen vailla kuvaa kokonaisuudesta. Yksilöajattelu on murroksessa ja jatkuvien muutosten tuoman epävarmuuden keskellä alamme ehkä katsoa taas ympärillemme; toisiimme.

Kirjoittajat: Janette Ahvenainen ja Helena Hatakka

Sosiaalipedagoginen moniammatillisuus neljän tuulen kokonaisuudessa

Sosiaalipedagogiikka on muutoksen pedagogiikkaa, joka rakentuu ihmisten väliselle kohtaamiselle uudistaen yhteiskuntaamme ”alhaalta ylöspäin” oikeudenmukaisemmaksi, aidon demokraattiseksi ja osallistavaksi (Kuosmanen 2012, 133, 136, 140). Keskiöön asettuvat yksilötarkastelun sijaan yhteisöt ja ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet: Ihmisen elämän ilmiöitä katsotaan kokonaisuuksien ja yhteisösuhteiden kautta ja sen sosiaalisen todellisuuden valossa, joka syntyy arjen yhteistoiminnassa (Santala 2011, 34-35). Jotta dynaamisten ja monitasoisten hyvinvoinnin uhkien ehkäisy olisi mahdollista, on sosiaalipedagogiikan hengessä tarkasteltava kokonaisuutta sen osien sijaan, eli koko ihmistä ja ongelmavyyhdin haasteiden suhteita toisiinsa. Kun ymmärrämme paremmin eri osien vuorovaikutteisia suhteita ja tarkastelemme haasteita tuottavia ilmiöitä kokonaisuutena, kykenemme parhaimmillaan tarttumaan kehittyviin ongelmiin ennen niiden syvenemistä ja kumuloitumista. Tässä tarvitsemme avuksi monien eri osaamisalueiden ja asiantuntijuuksien tuomaa moninäkökulmaisuutta, sillä inhimillisen elämän moninaisten kokonaisuuksien hahmottaminen ei onnistu vain yksien silmälasien läpi.

Tämä tarve tarkastella kompleksisia ilmiöitä toistensa yhteydessä, sekä ehkäistä niiden synnyttämiä ongelmia, on luonut perustan neljän tuulen kokonaisuudelle. Neljän tuulen kokonaisuus on ajattelu- ja työtapa, joka on kehitetty sosiaalialan osaamiskeskus Verson verkostoyhteistyössä. Neljä tuulta viittaa neljään kompleksiseen ilmiöön (mielenterveys- ja päihdeongelmat, ongelmapelaaminen ja lähisuhdeväkivalta) ja niitä yhdistäviin elementteihin. Samalla neljä tuulta viittaa työtapaan ja -orientaatioon, joka tuo nämä neljä ilmiötä yhteisen tarkastelun ja moniammatillisen toiminnan kohteeksi sosiaalipedagogisen ehkäisevän työn viitekehyksessä. Neljän tuulen kokonaisuuden ytimeen asettuu ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja tätä osaltaan tukeva vahva yhteistoiminnan eetos eri ammattiryhmien ja toimialojen kesken.

Neljän tuulen kokonaisuuden sisältämän moniammatillisen toiminnan näkökulma on mitä ajankohtaisin aikana, jolloin asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen kokonaisvaltaisesti ja palveluprosessien integrointiaikeet kasvattavat yhteistoiminnan vaatimuksia. Lisäksi tarve siirtää painopistettä sosiaali- ja terveyspalveluissa korjaavasta ehkäisevään työhön korostaa ongelmien varhaisen tunnistamisen ja varhaisten interventioiden tarvetta. (Aalto 2016; Leimio 2014.) Moniammatillisen toiminnan mahdollisuuksien oivaltaminen edellyttää kuitenkin lähtökohtaisesti moninäkökulmaisen tarkastelutavan merkityksen sisäistämistä. Jos näkökenttämme rajoittuu liiaksi vain osiin ilman kuvaa kokonaisuudesta, ja rajaamme asiakkaan haasteista toiminnan kohteeksi vain omaan asiantuntija-alaamme sopivan siivun, emme välttämättä osaa nähdä tarvetta yhteistoiminnalle. Tällöin saatamme toimia päällekkäisyyden lisäksi tehottomasti yrittäessämme laastaroida syinä pitämiämme seurauksia näkemättä ongelmien ”juurisyitä” tai ongelmia ongelmien taustalla. Moniammatillisen toiminnan mahdollisuuksien hyödyntäminen asiakkaan ja ehkäistävien ilmiöiden kohtaamisessa edellyttää siten toimintakulttuurista muutosta yksilöityneistä ajattelu- ja työtavoista jaettuun asiantuntijuuteen ja aitoon yhteistoiminnallisuuteen (Isoherranen 2012, 139-156).

Tämän kulttuurisen muutoksen mahdollistamiseksi onkin syytä laajentaa tuttuja yhteistyökäytänteitä viemällä niitä nykyistä pidemmälle. Ei siis riitä, että työtä vain tehdään yhdessä, vaan on osattava toimia, oppia ja ajatella yhdessä. Kun yhdessä tekeminen laajennetaan yhteisölliseksi toiminnaksi, ei kyse ole enää yhdessä tekevistä yksilöistä, vaan yhteisestä kokonaisuudesta, jonka osana yksilöt oppivat, ajattelevat ja toimivat. Katsoessamme itseämme ja toisiamme enemmän kokonaisuuden kautta, alamme paremmin ymmärtää sitä jatkuvassa uudelleen määrittymisen tilassa olevaa todellisuutta ja niitä ilmiöitä, jotka määrittelevät toimintaamme. Pysyäksemme muutosten matkassa meidän onkin oltava herkkiä myös uudelleen määrittämään yhdessä se suunta, johon kuljemme suhteessa tähän sosiokulttuurisen todellisuuden tilaan, jonka osina toimimme. Kokonaisuuden kannalta katsottaessa eri ammattiryhmien ja toimialojen takaa löytyy lopulta joukko ihmisiä, joiden suunta on sama, vaikka kulkutavat erilaisia. Kun tapojen sijaan keskitymme kulkemaan yhdessä tähän samaan suuntaan, palvelupalapelimme on ottanut ison askeleen muuttuakseen jaettujen voimavarojen värittämäksi monivärimaalaukseksi, jota kehystää yhteinen hyvinvoinnin visio.

Innostamisesta aineksia moniammatillisuuteen

Näiden ajatusten pohjalta neljä tuulta sosiaalipedagogisena ajattelu- ja työtapa antaa eväitä asiakkaiden kohtaamisen ohella myös moniammatilliseen työhön. Siinä missä sosiaalipedagogiikan ja varsinkin sosiokulttuurisen innostamisen aatteet tuovat toiminnallisia, vuorovaikutteisia, osallistavia, yhteisöllisiä ja muutokseen aktivoivia aineksia asiakastyöhön, mikseivät ne toisi niitä myös ammattilaisten väliseen yhteistoimintaan? Kurki (2008, 80) toteaa, että innostaakseen on ensin osattava innostua. Tämän pohjalta herää ajatus, eikö sosiokulttuurinen innostaminen ja reformistinen sosiaalipedagoginen yhteisö- ja osallisuusajattelu voisi sopia myös moniammatillisen toiminnan virittäjäksi? Siinä missä neljän tuulen ilmiöiden asettamien haasteiden kohtaaminen ja ehkäiseminen edellyttävät kasvatuksellisuutta, asennemuutoksia, yhteisösuhteiden vahvistamista, muutokseen aktivointia sekä voimaannuttavaa dialogista suhdetta, eivätkö nämä sovellu myös ammattilaisten väliseen toimintaan ja kohtaamiseen? Asettuuhan innostamisen ytimeen ajatus yksilöistä, jotka yhdessä muuttavat sitä kulttuurista todellisuutta, jonka aktiivisina osina he toimivat oman arkensa kautta. Tässä arjen toiminnassa määrittyy ja muuttuu myös asiakastyö ja toimintakulttuuriset tavat toimia.

Loppumietteeksi tämän artikkelin lukijalla jääköön, miten toimintakulttuurisia muutostarpeita yhä kokonaisvaltaisempaan ja yhteistyöperusteisempaan palvelujen tuottamisen ja toteuttamisen tapaan pääsemistä voitaisiinkin katsoa sosiokulttuurisen innostamisen kautta. Yhdessä yksilöt muuttavat sitä kulttuurista todellisuutta, jonka aktiivisina osina he toimivat oman arkensa kautta: Ihmisten kerääntyessä yhteen, syntyy dynaamista liikettä, ja kun syntyy liikettä, syntyy muutosta, sillä emme enää ole paikallaan.

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ” PALVELUPALAPELISTÄ MONIVÄRIMAALAUKSEEN? Moniammatillisen toiminnan kehittämismahdollisuuksia neljän tuulen ilmiöiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.

Lähteet

Aalto, E. 2016. Osallisuus ja sote-integraatio hyvinvoinnin rakentumisessa. Sosiaalipalvelut sote-uudistuksessa 9.2.2016. Slideshare. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). [Viitattu 8.11.2016] Saatavissa: http://www.slideshare.net/THLfi/elina-aaltio-osallisuus-ja-soteintegraatiohyvinvoinnin-rakentumisessa

Ahvenainen, J. 2017. Palvelupalapelistä monivärimaalaukseen? Moniammatillisen toiminnan kehittämismahdollisuuksia neljän tuulen ilmiöiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen. [Verkkodokumentti]. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 30.5.2017] Saatavissa: http://theseus.fi/bitstream/handle/10024/124973/Ahvenainen_Janette.pdf?sequence=1

Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista  yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta.

Kuosmanen, V. 2012. Yhteiskunnan muutos haastaa palvelut, asiantuntijuuden ja asiakkuuden rakentumaan sosiaalipedagogiselle perustalle. Teoksessa: Hämäläinen, J. & Nietosvuori, L. (toim.) 2012. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja. Vuosikirja 2012. 13. vuosikerta. Kuopio: Suomen sosiaalipedagoginen seura ry. 133-140.

Kurki, L. 2008. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Juvenes Print.

Leimio, S. 2014. Mitä on sosiaalipedagoginen ehkäisevä (päihde)työ? PowerPoint esitys. Lahti: Sosiaalialan osaamiskeskus Verso liikelaitos.

Santala, J. 2011 teoksessa: Hämäläinen, J. (toim.) 2011. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja. Vuosikirja 2011, 12. vuosikerta. Kuopio: Suomen sosiaalipedagoginen seura ry. 27-39.

Kirjoittajat

Janette Ahvenainen on toukokuussa 2017 valmistunut sosionomiopiskelija.

Helena Hatakka on yliopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla.

Julkaistu 6.6.2017